MAO:185/17

KANNE

Vaatimukset

Rapala VMC Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Konsaku Oy:n ja OPM International Oy:n yhteisvastuullisesti suorittamaan sille vahingonkorvauksena 300.000 euroa viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut ratkaisun antamisesta.

Lisäksi Rapala VMC Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Konsaku Oy:n ja OPM International Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut kulujen osalta 723,53 eurolla ja palkkion osalta 59.789,50 eurolla eli yhteensä 60.513,03 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Konsaku Oy:n ja OPM International Oy:n sopimaton menettely

Markkinaoikeuden 5.3.2015 antaman lainvoimaisen päätöksen numero 153/15 mukaan se, että Konsaku Oy (jäljempänä myös Konsaku) ja OPM International Oy (jäljempänä myös OPM) ovat Rapala VMC Oyj:n (jäljempänä myös Rapala) ja Konsakun välisen yhteistyön päätyttyä tuoneet markkinoille aikaisempiin Rapala UR -jääkairoihin verrattuna käytännössä identtiset Heinola-kairat, on ollut omiaan aiheuttamaan kuluttajille sekaannuksen vaaraa tuotteiden kaupallisesta alkuperästä. Päätöksen mukaan sekaannuksen vaaraa on lisännyt se, että Heinola-jääkairojen tuoteniminä on käytetty samankaltaisia nimiä kuin Rapala UR -jääkairoissa. Päätöksessä on lisäksi todettu, että Konsakun ja OPM:n (jäljempänä myös yhdessä vastaajayhtiöt) menettely on luonut kuluttajalle mielleyhtymän tunnettuihin Rapala UR-jääkairoihin ja sillä on pyritty hyötymään Rapala UR jääkairoihin liittyvästä goodwill-arvosta.

Lisäksi päätöksen mukaan vastaajayhtiöiden markkinointi on, kun otetaan huomioon, että siinä on todettu Heinola-kairan olevan entinen Rapala UR -kaira, ollut omiaan aiheuttamaan sekaannuksen vaaraa tuotteiden kaupallisesta alkuperästä ja luomaan kuluttajille sen harhaanjohtavan vaikutelman, että Heinola-kairat olisivat korvanneet Rapala UR -kairat ja tulleet niiden tilalle. Edelleen päätöksessä on todettu, että sanottu tosiasioita vastaamaton markkinointi on ollut Rapalaa väheksyvää ja vastaajayhtiöiden toiminta on ollut omiaan vaikuttamaan Rapala UR kairojen kysyntään ja vahingoittamaan Rapalan elinkeinotoimintaa.

Johtopäätöksenään markkinaoikeus on todennut vastaajayhtiöiden menetelleen sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisesti ja määrännyt asiassa kiellon sekä asettanut sen noudattamisen tehosteeksi uhkasakon.

Edellä mainitussa markkinaoikeuden 5.3.2015 annetussa päätöksessä (jäljempänä kieltopäätös) todetun lisäksi sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa on ollut myös se, että OPM:n toimitusjohtaja on vuonna 2013 lähettänyt ainakin yhden merkittävän vähittäismyyntiketjun ostajalle videoita, joissa on epäasialliseen sävyyn annettu ymmärtää Rapala UR -kairojen olevan huonolaatuisia. OPM on lisäksi juuri ennen kieltopäätöksessä määrätyn kiellon voimaantulopäivää 1.6.2015 myynyt koko jäljellä olleen kairavarastonsa eräälle jälleenmyyjälleen. Kyseinen jälleenmyyjä on 7.12.2015 ja 15.1.2016 julkaissut lehtimainoksia, joissa on markkinoitu kiellon alaisia Heinola-kairoja. Kieltopäätöksessä tarkoitettuja kairoja on muutenkin ollut laajasti saatavilla. Toinen jälleenmyyjä on markkinoinut kairoja edelleen "aitoina ja alkuperäisinä". OPM ja Konsaku eivät ole markkinaoikeudessa kiistäneet, ettei jälleenmyyjien markkinointia olisi tehty niiden lukuun. Tosiasiallisesti OPM on ohjeistanut jälleenmyyjiään kairojen markkinoinnista vasta 23.10.2015 eikä ohjeistusta ole noudatettu.

Konsaku ja OPM ovat vasta kieltopäätöksen antamisen jälkeen esittäneet, että Heinola-kairoihin on ollut liitettynä sekaannuksen vaaran poistavat lipukkeet ja että Rapalan kairoja on myyty kartonkipakkauksissa. Kyseisiin seikkoihin olisi tullut vedota aiemman asian yhteydessä. Väite lipukkeista ei ole uskottava.

Vahingonkorvauksen edellytykset

Konsakun ja OPM:n menettely on ollut tahallista. Niiden tavoitteena on ollut viedä Rapalan vanhat asiakkaat. Ne ovat pyrkineet luomaan sekä jälleenmyyjien että kuluttajien keskuudessa sen käsityksen, että niiden tuotteet olisivat juuri ainoita oikeita vuosikymmeniä markkinoilla olleita UR-kairoja. Konsaku ja OPM ovat aloittaneet yhteistyön kairojen valmistamiseksi, markkinoimiseksi ja myymiseksi välittömästi Konsakun irtisanottua yhteistyönsä Rapalan kanssa 15.2.2012. Konsaku ja OPM ovat maaliskuussa 2012 ryhtyneet tiedottamaan jälleenmyyjille yhteistyöstään. OPM on myynyt ennakkomyynnissä keväällä 2012 Heinola-kairoja Rapala UR kairat korvanneina tuotteina jälleenmyyjille. Rapala UR -kairojen myynti on tämän seurauksena vähentynyt merkittävästi. Konsakun ja OPM:n on tullut ymmärtää, etteivät ne voi markkinoinnissaan luvatta hyödyntää Rapala UR-kairoihin liittyvää mainetta ja tunnettuutta tai käyttää Rapalan tavaramerkkejä, ja että niiden toiminnasta aiheutuu vahinkoa Rapalalle. Rapala on lisäksi useasti vaatinut Konsakua ja OPM:ää lopettamaan menettelynsä.

Sopimattoman menettelyn ja Rapalalle aiheutuneen vahingon välillä on syy-yhteys. Jo yleisen elämänkokemuksen mukaan sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa aiheuttaa vahinkoa sille, joka on ollut tällaisen menettelyn kohteena. Ilman viittausta Rapala UR -jääkairoihin vastaajayhtiöiden Heinola-kairojen markkinoille tulon vaikutus kilpailutilanteeseen olisi ollut mitätön. Heinolan jääporatehdas kairojen valmistuspaikkana ei olisi tällöin merkinnyt jälleenmyyjille tai kuluttajille mitään. Vastaajayhtiöiden vastuuseen ei vaikuta se, että pienetkin muutokset menettelyssä olisivat toteutuessaan johtaneet siihen, että menettely ei olisi ollut sopimatonta. Käsikäyttöisten Rapala UR kairojen myynti on laskenut selvästi vuonna 2012 ja jatkanut laskuaan tämän jälkeen. Rapalan kairamyynnin romahtaminen on seurannut yksin vastaajayhtiöiden menettelystä, eivätkä muut seikat, kuten huonot talvet, selitä sitä, sillä muiden talvikalastustuotteiden myynti ei ole romahtanut kairamyyntiä vastaavasti.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisesta tahallisesta menettelystä aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen on vahingonkorvauslaissa tarkoitettu erittäin painava syy. Vastaajayhtiöt ovat julkaisseet useissa kalastusalan lehdissä "Onko värillä väliä?" -otsikoidun asiatonta vertailua sisältäneen mainoksen. Aiemmin ne olivat markkinoinnissaan viestittäneet Heinola-kairojen korvanneen markkinoilla Rapala UR -kairat. Mainos on julkaistu vahingoittamistarkoituksessa tavoitellen Rapalan kairojen myynnin tyrehtymistä. Lisäksi OPM:n toimitusjohtajan jälleenmyyjän edustajalle lähettämässä videossa on annettu ymmärtää Rapala UR-kairojen olevan huonolaatuisia. Mainos on julkaistu ja video lähetetty sen jälkeen, kun Rapala on esittänyt kieltovaatimuksensa. Tästä syystä ja koska vastaajayhtiöt ovat lisäksi käyttäneet totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia ilmaisuja, niiden toiminta on ollut tahallista.

Menettelyn pitkäkestoisuus ja haitan jatkuminen tulee ottaa huomioon sekä tahallisuutta että edellä mainittuja erittäin painavia syitä arvioitaessa. Rapalalle on aiheutunut vahinkoa siitä asti, kun Konsaku on helmikuussa 2012 päättänyt yhteistyösuhteensa Rapalan kanssa ja aloittanut yhteistyön OPM:n kanssa. OPM on Heinola-kairojen markkinoinnista vastaavana osapuolena ohjeistanut jälleenmyyjiään kairojen markkinoinnista vasta 23.10.2015 eli kolme vuotta ja kahdeksan kuukautta sopimattoman menettelyn aloittamisesta. Vastaajayhtiöt eivät siten ole edes pyrkineet rajoittamaan Rapalalle aiheutuvaa vahinkoa. Ohjeistuksesta huolimatta Heinola-kairoja markkinoidaan edelleenkin "aitoina ja alkuperäisinä".

Rapalalle aiheutunut vahinko

Rapalalle on aiheutunut vähintään noin 673.140 euron vahingot vastaajayhtiöiden menettelyn vuoksi. Rapalan kokonaan omistamien konserniyhtiöiden Normark Suomi Oy:n ja KL-Teho Oy:n menettämää katetta on pidettävä Rapalalle aiheutuneena vahinkona, sillä tappio vaikuttaa koko konsernin taseeseen. Tytäryhtiöiden menetykset vaikuttavat tuloksen siirtoon emoyhtiölle ja sitä kautta emoyhtiön jakokelpoisten varojen määrään. Näin ollen vahinko samastuu.

Rapalalle on aiheutunut vastaajayhtiöiden menettelystä vahinkoa mainittujen tytäryhtiöidensä menetettyä myynti-, valmistus- ja jakelukatetta vuosilta 2012–2015 ainakin yhteensä 486.456 euroa. Normark Suomi Oy:n osalta Konsakun valmistamien Rapala UR tuotteiden vuosimyynnin keskiarvo vuosina 2009–2012 on ollut suurempi kuin Rapala-konsernin itse valmistamien Rapala UR tuotteiden vuosimyynnin keskiarvo vuosina 2013–2015. Lisäksi Normark Suomi Oy:n Konsakulta tekemien ostojen vuosittainen keskiarvo on vuosina 2009–2012 ollut suurempi kuin Rapalan tytäryhtiön KL-Teho Oy:n Rapala UR -tuotteiden myynnin keskiarvo vuosina 2013–2015 sen jälkeen, kun Konsaku ja OPM olivat tulleet markkinoille. Vastaajayhtiöiden Heinola-kairat ovat tulleet markkinoille juuri talvikaudella 2012–2013. Ilman vastaajayhtiöiden menettelyä Normark Suomi Oy:n ja KL-Teho Oy:n myynnit olisivat kehittyneet aikaisemman suuntaisesti. Kun edellä mainittujen myyntikeskiarvojen erotukset kerrotaan myyntikatteilla, saadaan edellä mainittu kairamyynnin katemenetys yhteensä 486.546 euroa.

Vastaajayhtiöiden menettelystä on aiheutunut ylimääräisiä markkinointikuluja 21.685 euroa. Vastaajayhtiöiden markkinoitua, että niiden tuotteet ovat korvanneet Rapalan tuotteet, Rapalan kairojen markkinoinnista vastaavan tytäryhtiön Normark Suomi Oy:n on ollut pakko kasvattaa markkinointiaan tiedottaakseen jälleenmyyjille ja kuluttajille, että Rapalan tuotteita on edelleen saatavilla ja oikaistakseen vastaajayhtiöiden markkinoinnissaan esittämiä väitteitä. Normark Suomi Oy:n Rapala UR brändiin liittyvät markkinointikulut ovat vuosina 2013–2015 olleet yhteensä 32.365,36 euroa sisältäen arvonlisäveron. Normark Suomi Oy on kolminkertaistanut nämä markkinointiponnistuksensa. Tästä ylimääräisten markkinointikulujen osuus on ollut kaksi kolmasosaa eli 21.685 euroa sisältäen arvonlisäveron.

Virheellisten markkinointiväittämien oikaisemisesta ja muusta asiaan liittyvästä selvittelytyöstä on aiheutunut Rapalalle sekä sen tytäryhtiöille Normark Suomi Oy:lle ja KL-Teho Oy:lle henkilöstökustannuksia yhteensä noin 180 tunnilta 100 euron tuntihinnalla 18.000 euroa. Lisäksi Rapalan asiamies on yhtiön lakimiehenä käyttänyt asian selvittelyyn yhteensä arviolta 185,5 tuntia. Tuntilaskutusperuste on keskimäärin 100 euroa, joten asiamiehen kustannukset ovat yhteensä 18.550 euroa, mikä on Rapalan yhtiön henkilöstökulua. Ilman vastaajayhtiöiden sopimatonta menettelyä työtunnit eivät olisi olleet tarpeen tai niitä olisi voitu kohdistaa muihin tarkoituksiin.

Konsaku ja OPM ovat markkinoille tullessaan käyttäneet hyväkseen Rapala UR brändiä. Vastaajayhtiöiden myöhempi menettely on vahingoittanut Rapala UR brändin asemaa Suomen johtavana merkkinä ja edelleen heikentänyt pilkkijöiden keskuudessa vallinnutta mielikuvaa siitä, että Rapala UR tuotteet ovat erittäin laadukkaita. Tämä on laskenut brändin arvoa. Koska tällaista vahinkoa on vaikeaa määrittää tarkasti, arvioinnin lähtökohdaksi on otettava se, kuinka paljon Rapala UR brändin lisensoiminen vastaajayhtiöiden käyttöön olisi maksanut. Kalastustarvikkeiden jakelualalla tavanomainen lisenssimaksu on seitsemän prosenttia myynneistä. Rapala UR -brändiä ja siihen liittyvää goodwill-arvoa on käytetty hyväksi yhteensä kolme vuotta ja kahdeksan kuukautta vastaajayhtiöiden toimesta Konsakun ja Rapalan yhteistyösuhteen päättymisestä alkaen siihen saakka, kun OPM on 23.10.2015 lähettänyt jälleenmyyjilleen kirjeen, joka on sisältänyt ohjeistuksen Heinola kairojen markkinoinnista. Normark Suomi Oy:n ja KL-Teho Oy:n arvion mukaan niiden kairamyynti on ollut noin 500.000 euroa vuodessa ennen vastaajayhtiöiden sopimatonta menettelyä. Näin ollen seitsemän prosentin lisenssimaksu olisi ollut 35.000 euroa vuodessa eli 128.450 euroa kolmen vuoden ja kahdeksan kuukauden ajalta.

Rapalan vahingonkorvausvaatimus koostuu useasta erästä, joista osa perustuu Rapalalle aiheutuneisiin ylimääräisiin kustannuksiin ja osa kairamyynnin vähenemisestä aiheutuviin menetyksiin. Niiltä osin kuin kysymys ei ole Rapalalle aiheutuneisiin todellisiin kustannuksiin perustuvista vahingoista, vahingonkorvauksen määrä on viime kädessä arvioitava. Kyse on liikevahingoista, joiden tarkka toteennäyttäminen on vaikeaa tai mahdotonta. Rapalalle aiheutuneet vahingot ovat huomattavasti suuremmat kuin sen nyt vastaajayhtiöiltä vaatima vahingonkorvaus. Ottaen huomioon tämän kaltaisen varallisuusvahingon laskentaan liittyvät epävarmuustekijät, Rapala on vaatinut Konsakua ja OPM:ää suorittamaan sille vahingonkorvauksena yhteensä 300.000 euroa. Rapala on jo valmiiksi kohtuullistanut vahingonkorvausvaatimustaan, joten vaatimuksen määrää ei ole syytä enempää kohtuullistaa tai sovitella. Vahingonkorvauksella ei ole myöskään vastaajayhtiöiden esittämää kohtalokasta vaikutusta niiden taloudelliseen asemaan.

Oikeudenkäyntikulut

Konsakun ja OPM:n tulee korvata Rapalan oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti. Rapala on pyrkinyt sovinnolliseen ratkaisuun. Konsaku ja OPM eivät ole olleet halukkaita sopimaan asiaa siten, että Rapala olisi saanut kohtuullisen korvauksen sille aiheutuneista vahingoista. Konsaku ja OPM eivät ole kumpikaan selvästi kiistäneet, etteikö Rapalalle olisi syntynyt niiden toiminnasta vahinkoa, vaan ainoastaan arvostelleet vahingonkorvausvaatimuksen määrää.

VASTAUS

Vaatimukset

Konsaku Oy ja OPM International Oy ovat vaatineet, että markkinaoikeus ensisijaisesti hylkää Rapala VMC Oyj:n kanteen kokonaisuudessaan ja toissijaisesti velvoittaa Konsaku Oy:n ja OPM International Oy:n yhteisvastuullisesti suorittamaan Rapala VMC Oyj:lle korvauksena korkeintaan 30.000 euroa vaadittuine korkoineen.

Lisäksi Konsaku Oy ja OPM International Oy ovat vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa Rapala VMC Oyj:n korvaamaan niiden arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut kulujen osalta 227,73 eurolla ja palkkion osalta 84.744,50 eurolla eli yhteensä 84.972,23 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Markkinaoikeuden kieltopäätös ja vastaajayhtiöiden menettely

Markkinaoikeus on kieltopäätöksessään katsonut sopimattomiksi Konsakun ja OPM:n tietyt toimet Konsakun ja Rapalan yhteistyön katkeamisen jälkeiseltä ajalta. Rapala on tulkinnut markkinaoikeuden antamaa kieltomääräystä laajentavasti ja viitannut kanteessaan sellaiseenkin menettelyyn, joka ei kuulu kiellon piiriin eikä siten ole sopimatonta menettelyä.

Markkinaoikeus on katsonut, että sekaannuksen vaara Konsakun ja OPM:n Heinola-kairojen ja Rapala UR-kairojen välillä on poistettavissa Heinola-kairojen ulkomuotoon, väritykseen, nimiin tai tuotemerkkeihin tehtävillä muutoksilla ja että sekaannuksen vaara voidaan poistaa myös pelkästään sillä, että tuotteet erotetaan toisistaan selvästi markkinoinnin keinoin. Siten kaikkia edellä mainittuja kokonaisvaikutelman muodostavia osatekijöitä ei ole tarvinnut muuttaa, ja mahdollisesti pienikin muutos tuotteissa, tuotemerkeissä tai markkinoinnissa olisi vaikuttanut siten, että markkinaoikeus ei olisi pitänyt menettelyä miltään osin sopimattomana. Tällaisen "sallitun" tuotteen kysyntä tuskin olisi paljoakaan eronnut nyt kysymyksessä olevien Heinola-kairojen kysynnästä. Kysymyksessä oleva tuote ei ole omaperäinen tuote, eikä sillä ole yksinoikeussuojaa. Kaikki jääkairat ovat kokonaisvaikutelmaltaan pitkälti samanlaisia jo teknisestä käyttötarkoituksestaan johtuen.

Markkinaoikeus on myös todennut, että Konsakun ja OPM:n markkinoinnissa on osaltaan ollut kysymys historiaan liittyvien tosiasioiden kertomisesta. Määrätty kielto ei siten ole voinut koskea tätä. Kieltopäätöksessä tarkoitettu harhaanjohtava vaikutelma on voinut syntyä vain silloin kun markkinoinnissa on viitattu Rapala UR kairoihin ja samaan aikaan luotu vaikutelma, että Heinola-kaira olisi entinen Rapala UR -kaira. Muunlaista toteutunutta markkinointia kielto ei siten koske. Kieltopäätöksestä käy myös muun ohella ilmi, että Rapala ei ole voinut kieltää muita valmistajia käyttämästä esimerkiksi turkoosia väritystä. Konsakun ja OPM:n käyttämät tuotenimet ovat markkinaoikeuden mukaan olleet samankaltaisia kuin Rapala UR kairoissa, mutta ne eivät ole olleet samoja. Kysymyksessä ei ole ollut tavaramerkkiloukkaus, josta voitaisiin esimerkiksi vaatia lisenssimaksuihin verrattavaa hyvitystä.

Konsakun ja OPM:n markkinoimissa jääkairoissa on ollut niiden taloudellista alkuperää selkeästi osoittava lipuke. Lipukkeita ei kuitenkaan ole ollut Rapalan markkinaoikeuteen katselmusesineinä toimittamissa kairoissa eikä asiakirjatodisteina esittämissä vertailukuvissa. Näin ollen tätä erottavaa ja sekaannuksen vaaraa vähentävää tekijää ei ole otettu huomioon markkinaoikeuden päätöksessä. Joka tapauksessa tällä on merkitystä vahingonkorvausta arvioitaessa.

Edellä mainittu lipuke tulee katsoa sellaiseksi markkinoinnin toteuttamistavaksi tai tuotemerkkiin tehdyksi muutokseksi, jonka avulla Heinola-jääkairat selvästi eroavat Rapala UR -jääkairoista eikä niiden välillä siten ole ollut sekaannuksen vaaraa. Markkinaoikeus on perustellut Heinola-jääkairoihin tarrana kiinnitetyn Heinola-tuotemerkin riittämättömyyttä sekaannuksen vaaran poistavana tekijänä sillä, että se on ollut suhteellisen pienikokoinen ja sen sijainti, koko sekä muoto ovat olleet samat kuin Rapala UR -kairoissa. Tämä perustelu ei sovellu tuotteissa myyntitilanteessa olleisiin lipukkeisiin. Lisäksi Rapalan ja vastaajayhtiöiden tuotteet ovat eronneet siinä, että lähes kaikki Rapalan kairat on myyty kartonkipakkauksissa. Heinola-jääporat on pakattu 2012 alkaen kuljetusta varten muovipusseihin ja myyty ilman pakkausta. Konsaku on myös muutoin muuttanut vuosien aikana kairojensa ulkomuotoa. Kairamallit ovat muuttuneet kaudesta 2012–2013 kausille 2013–2015 ja edelleen kaudelle 2015–2016.

Viittaus Rapala UR -kairoihin on markkinoinnissa esiintynyt ainoastaan OPM:n esitteessä vuodelta 2012, OPM:n mainoksessa Erä-lehdessä 13/2013 ja Konsakun internetsivuilta 13.4.2013 tulostetussa otteessa. Edellä mainitussa Erä-lehdessä ilmestyneessä mainoksessa ei ole Rapala UR -kairoihin tehdystä viittauksesta huolimatta kysymys markkinaoikeuden kieltämästä menettelystä. Konsakun internetsivuilta viittaus on poistettu viimeistään kesällä 2013 eli kauan ennen kuin kuluttajille alettiin myydä kairoja seuraavaa kautta varten.

Läheskään kaikkia Heinola-kairoja ei voida katsoa markkinoidun Rapala UR -kairoihin tapahtunein viittauksin. Lisäksi Heinola-brändin tarinaa ei ole tarvinnut kehittää tyhjästä. Heinola-nimi viittaa kairojen kotimaisuuteen, mikä on vahva valtti Suomen kairamarkkinoilla. Kieltopäätöksenkin mukaan Konsaku ja OPM ovat markkinoinnissaan voineet viitata Heinolan jääporatehtaan historiaan liittyviin tosiseikkoihin.

Näin ollen vain erittäin pieni osa vastaajayhtiöiden toiminnasta on ollut sellaista, joka olisi saattanut tulla markkinaoikeuden määräämän kiellon piiriin. Siltä osin kuin Rapala on lisäksi vedonnut OPM:n toimitusjohtajan vuonna 2013 vähittäismyyntiketjun ostajalle sähköpostin liitteinä lähettämiin videoihin, ne eivät osoita Rapalan väittämällä tavalla sopimatonta menettelyä eivätkä ne ole voineet vaikuttaa Rapalan kairojen myyntiin.

Vahingonkorvauksen edellytykset

Kieltopäätöksessä todettu sopimaton menettely ei ole ollut tahallista. Päätöksen mukaan markkinoinnissa on ollut osaltaan kysymys tosiasioiden kertomisesta. Konsaku on aikaisemmin valmistanut Rapala UR -kairat ja se on uskonut omaavansa jääkairoihin sellaiset oikeudet, että se on voinut pitää niitä ominaan. Konsaku ja OPM ovat pyrkineet markkinoimaan Heinola-kairojaan hyvän tavan mukaisesti tosiasioihin nojautuen ja erottamaan markkinoinnissa omat kairansa Rapalan kairoista. Heinola-kairojen on esitetty tulleen Rapala UR kairojen tilalle vain tietyissä yhteyksissä ja vain rajallisen ajan sisällä. Ne eivät ole myöskään pyrkineet vahingoittamaan Rapalan elinkeinotoimintaa. Vastaajayhtiöiden menettelyn tai varsinkaan päätöksessä sopimattomaksi katsotun menettelyn ja Rapalan esittämien vahinkojen välillä ei ole myöskään syy-yhteyttä. Sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa ei aina väistämättä aiheuta korvattavaa vahinkoa.

Rapala on vertaillut vuosien 2012–2015 tapahtumainkulkua hypoteettiseen tapahtumainkulkuun, jossa Konsaku ja OPM eivät olisi lainkaan markkinoineet kairoja. Oikeampi vertailukohde olisi tapahtumainkulku, jossa ne olisivat toimineet vain hieman toisin siten, että markkinaoikeuden toteaman sopimattoman menettelyn edellytykset sekaannuksen vaaran ja markkinoinnin osalta eivät olisi missään vaiheessa täyttyneet. Tällöin markkinointi olisi tapahtunut markkinaoikeuden viittaamien kairojen historiaan liittyvien tosiasioiden varassa ja kairojen ulkonainen kokonaisvaikutelma olisi ollut joltain osalta erilainen. Kairamarkkinat eivät todennäköisesti olisi tässä tilanteessa käyttäytyneet juurikaan toteutuneesta poikkeavasti. Markkinaoikeuden kiellon tarkoittama toiminta on joka tapauksessa ollut siten lyhytaikaista ja satunnaista, että siitä ei ole voinut aiheutua Rapalan esittämää vahinkoa.

Rapalan kairamyynnin vähenemiseen vuodesta 2012 alkaen on ollut lukuisia muita syitä kuin kieltopäätöksessä todettu sopimaton menettely. Vastaajayhtiöiden tulo markkinoille kotimaisena valmistajana laajalla kairavalikoimalla on aiheuttanut kilpailua ja on jo sellaisenaan ollut omiaan laskemaan Rapalan markkinaosuutta. Kilpailun merkitys on ollut huomattavasti suurempaa kuin sopimattomaksi katsotun menettelyn. Jälleenmyyjät ovat vuodesta 2012 olleet tietoisia siitä, että Heinola-kairat valmistetaan Heinolan jääporatehtaalla ja että Rapalan kairoja ei enää valmistettaisi kyseisellä tehtaalla. Tässä tilanteessa viittaukset markkinoinnissa Rapala- tai UR-nimeen tuskin ovat vaikuttaneet jälleenmyyjien ostopäätöksiin. Myöskään kuluttajien ostopäätöksiin on tuskin ollut vaikutusta ilmaisulla, että Heinola-kaira olisi korvannut UR-kairan, varsinkaan, jos kaupassa on samaan aikaan ollut myynnissä UR-kairoja.

Rapala on myös itse omilla toimillaan vaikuttanut väittämäänsä kairamyyntinsä romahdukseen. Alkuvuonna 2012 Rapala on muun muassa hankkinut Mora ICE -tuotemerkin ja markkinoinut seuraavalle talvikaudelle Mora-jääkairoja. Vuodesta 2012 lähtien Rapala on markkinoinut sekä Mora- että Rapala UR -kairoja rinnakkain. Rapala olisi voinut yhteistyön päätyttyä aloittaa oman kairatuotannon jo vuonna 2012, eikä vasta vuoden 2013 viimeisellä vuosineljänneksellä ja silloinkin vain kahdella mallilla. Tästä syystä myös vuoden 2013 myynti on jäänyt aikaisempaa pienemmäksi. Puoleentoista vuoteen kukaan ei toimittanut Rapalalle uusia kairoja eikä Rapala olisi voinut myydä enempää kairoja kuin sillä on ollut tarjolla.

Myös vuosittain vaihteleva jään paksuus vaikuttaa pilkkikauden pituuteen ja kairamyyntiin. Rapalan laskelmien lähtökohtana olevat menekkioletukset perustuvat hyvien talvien myyntilukuihin. Vuonna 2012 kairamyynnissä on ollut iso romahdus huonon talven seurauksena. Kairamyynnistä saatujen kokemusten perusteella tiedetään, että kun meri jäätyy Pohjanlahden perukalta Suomenlahden perukkaan, jääkairoja myydään talven aikana 3.000–5.000 kappaletta normaalia enemmän. Tällöin sisämaan vesistöt ovat kunnolla jäässä. Rapalan jääkairojen myynti on pitkälti seuraillut merijään laajuutta. Rapala on itsekin omissa 2012–2015 vuosien tilinpäätöksissään selittänyt talvikalastustuotteiden myynnin vaihteluita talviolosuhteilla sekä sillä, että kalastusvälineteollisuudelle isoin haaste on kuluttajien jatkuvasti vähenevä vapaa-aika ja että kaupankäyntiä ovat hidastaneet myös sää ja maailmantalouden tilanne.

Konsaku ja OPM ovat tarjonneet markkinoille paljon enemmän erilaisia vaihtoehtoja kuin Rapala, eivätkä kaikki ole voineet olla sekoitettavissa UR-kairoihin. On epätodennäköistä, että kuluttaja on käytännössä sekoittanut mitään Rapalan ja vastaajayhtiöiden kairamalleja. Esimerkiksi Heinola kairojen lipukkeessa on selvästi ilmaistu sen kaupallinen alkuperä. Tästäkään syystä Rapalan myynnin lasku sellaisenaan ei voi olla syy-yhteydessä vastaajayhtiöiden kairojen myyntiin.

Markkinaoikeus on todennut vastaajayhtiöiden menettelyn tietyiltä piirteiltään sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaiseksi. Suurelta osin se ei ole sitä ollut. Mahdollisesti markkinaoikeuden kiellon piiriin kuuluva mainonta on ollut vähäistä ja lyhytkestoista. Lisäksi pienet muutokset vastaajayhtiöiden menettelyssä olisivat riittäneet siihen, että toiminta ei olisi ollut miltään osin sopimatonta. Asiassa ei ole todettu, että Konsakun ja OPM:n menettely olisi ollut tahallista tai törkeän huolimatonta eikä asiassa muutoinkaan ole erittäin painavia syitä taloudellisen vahingon korvaamiseen.

Rapala ei ole osoittanut väittämänsä vahinkoa aiheuttaneen menettelyn jatkuneen useita vuosia. Vastaajayhtiöt eivät ole enää kevään 2013 jälkeen kieltopäätöksessä tarkoitetulla tavalla viitanneet Rapalan UR-kairoihin esittäen, että Heinola-jääkaira on entinen Rapala UR -jääkaira tai antaneet muuten virheellisesti ymmärtää Heinola-kairojen korvanneen Rapala UR -kairat. Niiden kairoissa on myös aina ollut sekaannuksen vaaraa ehkäisevä lipuke. Suuri osa Rapalan viittaamasta vastaajayhtiöiden toiminnasta ei kuulu markkinaoikeuden määräämän kiellon piiriin eivätkä ne ole muutoinkaan menetelleet sopimattomasti kiellon määräämisen jälkeen. Muun muassa kaudelle 2014–2015 Konsaku on myös muuttanut jääporien kädensijojen mallia. Vastaajayhtiöiden kairat eivät ole sekoitettavissa Rapalan kairoihin eikä niitä markkinoida sopimattomalla tavalla. Esimerkiksi kauppiaiden varastoissa olevat vanhat tuotteet erottuvat lipukkeen, kädensijojen ja merkintöjen ansiosta Rapalan UR kairoista.

Konsakun ja OPM:n jälleenmyyjilleen antama ohjeistus syksyllä 2015 on ollut oikea-aikaista kauden kairamyynnin alkaessa. Lisäksi jälleenmyyjän markkinoinnissa syksyllä 2015 ja vuoden 2016 alussa ei ole ollut mitään sopimatonta. Jälleenmyyjien itsenäisesti suorittamien toimien jatkuva valvominen on joka tapauksessa mahdotonta. Rapalan kairamyynnin väheneminen vuonna 2015 ei ole ollut syy-yhteydessä vastaajayhtiöiden sopimattomaan menettelyyn.

Rapalalle aiheutuneesta vahingosta

Rapalan tytäryhtiöille aiheutuneet kairamyynnin menetetyt katteet tai muut menetykset eivät ole Rapalan vahinkoa. Vaikka emoyhtiön vastuu tytäryhtiön aiheuttamasta vahingosta voi joissain tilanteissa perustua vastuun samastukseen, tytäryhtiöiden kärsimää vahinkoa ei voida samastaa emoyhtiön vahingoksi.

Katteen menetystä ei myöskään voi laskea Rapalan esittämällä tavalla, koska Rapala on käyttänyt laskelmissaan vertailukohtana vääränlaista tapahtumainkulkua eivätkä menetykset ole aiheutuneet Konsakun ja OPM:n toiminnasta. Lisäksi myyntikatteen menetykset on laskettu virheellisesti.

Rapala ei ole osoittanut markkinointikustannusten kasvua eikä sitä, että Normark Suomi Oy olisi kolminkertaistanut Rapala UR brändin markkinointiponnistukset. Osa markkinointikustannusten mahdollisesta lisäyksestä johtuu esimerkiksi Mora-kairojen markkinoinnista. Markkinoinnin kasvattamiselle voi muutoinkin olla monia syitä. Rapalan UR EVO -mallit ovat olleet yleensä enemmän markkinointia edellyttäviä uutuuksia.

Konsakun ja OPM:n markkinointi on perustunut kieltopäätöksestäkin luettavalla tavalla pitkälti tosiasioiden kertomiseen. Rapala ei ole esittänyt, millä tavalla se olisi joutunut oikaisemaan vastaajayhtiöiden esittämiä väitteitä. Rapalan väitettyjen ylimääräisten markkinointikulujen ei voida katsoa olevan seurausta vastaajayhtiöiden sopimattomasta menettelystä, ja ne olisivat syntyneet myös siinä tapauksessa, että vastaajayhtiöt olisivat toimineet vain hieman toisin siten, että sopimattoman menettelyn edellytykset sekaannuksen vaaran ja markkinoinnin osalta eivät olisi täyttyneet.

Rapalan ja sen tytäryhtiöiden edustajien asian selvittelyyn käyttämistä työtunneista aiheutuvat korvattaviksi vaaditut henkilöstökulut olisivat syntyneet joka tapauksessa ja ne ovat päällekkäisiä katteenmenetykseen perustuvan vaatimuksen kanssa. Lisäksi Rapala on jo aikaisemmin vaatinut korvattaviksi ilmeisesti asiamiehensä työtunneista aiheutuneita asianosaiskuluja, jonka vaatimuksen markkinaoikeus on kieltopäätöksellään hylännyt. Kieltopäätöksen jälkeiseltä ajalta asiamiehen työtunteja on kirjattu 69,5 tuntia. Jos kysymys on samoista kuluista, Rapala ei voi vaatia näitä korvattaviksi uudelleen. Henkilöstökulujen korvaamista koskeva vaatimus perustuu työtuntimääriä koskeviin arvioihin, jotka eivät ole vastaajayhtiöiden tiedossa. Myöskään tuntikohtaisen henkilöstökustannuksen suuruus ei ole niiden tiedossa. Rapalan esittämät arviot vaikuttavat suurilta.

Konsaku ja OPM eivät ole käyttäneet hyväkseen Rapala UR brändiä Rapalan mainitseman ajan tai vahingoittaneet brändiä. Heinola-brändiä ei ole rakennettu Rapala UR brändin varaan, vaan pääosin Heinolan jääporatehtaaseen viittaamalla. Vastaajayhtiöt ovat viitanneet Rapala UR -brändiin vain tietyissä mainoksissa ainoastaan satunnaisesti lyhyenä aikana eikä kaikessa markkinoinnissa. Ilmaisussa "aito ja alkuperäinen" ei käytetä Rapala UR -brändiä. Rapala on sen brändin hyväksikäytön ohella vedonnut brändille aiheutuneeseen vahinkoon. Molemmat näistä eivät voi samaan aikaan pitää paikkansa.

Tavanomaisen lisenssimaksun suuruus ei ole vastaajayhtiöiden tiedossa eikä sillä ole merkitystä nyt käsillä olevassa asiassa. Laskennallinen lisenssimaksu ei sovellu asiassa korvausperusteeksi. Lisenssimaksua ei lisäksi voi laskea Rapalan esittämällä tavalla. Rapalan kairoja ei olisi myyty Rapalan esittämällä yhteismäärällä kysymyksessä olevina vuosina. Rapalan oma myynti ei muutenkaan voisi olla tässä laskentaperusteena.

Vahingonkorvausta tulee joka tapauksessa kohtuullistaa Konsakun ja OPM:n taloudellisen aseman vuoksi korkeintaan 30.000 euroksi. Pienelle kairavalmistajalle suurempi korvausvelvollisuus olisi kohtalokas.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäyntikuluja ratkaistaessa on tarvittaessa otettava huomioon myös se, että Konsaku ja OPM ovat tarjonneet ennen haastehakemuksen jättämistä 40.000 euroa sovintoratkaisuna.

TODISTELU

Asiakirjatodistelu

Rapala VMC Oyj

1. Konsakun ilmoitus yhteistyön päättämisestä 15.2.2012
2. OPM:n esite 2012
3. OPM:n esite 2013
4. Otteita Konsakun sivustolta www.konsaku.fi
5. Ote OPM:n tuoteluettelosta sivustolta www.opm.fi (27.11.2013)
6. OPM:n Heinola Original "Onko värillä väliä" -mainos (Erälehti 13/2013)
7. Rapalan kirje OPM:lle 9.4.2013
8. Rapalan kirje OPM:n asiamiehelle 10.6.2013
9. Rapalan kirje OPM:n asiamiehelle 14.5.2013
Todisteista 10 ja 11 on luovuttu.
12. Rapalan kirje vastaajayhtiöille markkinaoikeuden päätöksen jälkeen 17.3.2015
13. Rapalan kirje vastaajayhtiöille 5.10.2015
14. Rapalan kirje vastaajayhtiöille 14.10.2015
15. Rapalan prosessiuhkainen kirje vastaajayhtiöille 4.11.2015
16. Sähköpostiviesti MS – A 27.8.2014
17. Vapaa-ajan kalastaja 6/2015 -lehdessä julkaistu Motonet Oy:n mainos 7.12.2015
18. Helsingin Sanomissa 15.1.2016 julkaistu Motonet Oy:n mainos
19. Metsästys ja kalastus 1/2016 -lehdessä julkaistu kairavertailu
20. OPM:n sähköposti jälleenmyyjille 23.10.2015
21. Normark Suomi Oy:n ja KL-Teho Oy:n myyntiluvut, ostoluvut Konsaku Oy sekä kooste (salassa pidettävä)
22. Laskelma markkinointikustannuksista sekä tositteet
23. Kooste Rapalan asiamiehen tuntikirjanpidosta 18.2.2013–14.10.2015
24. Vastaajayhtiöiden jälleenmyyjän Sissos Oy:n mainos "Aito ja alkuperäinen"
25. MS:n markkinaoikeuden päätökseen numero 153/15 liittyvän kuulemisnauhoitteen osittainen litterointi
26. Kooste Rapalan UR mainoksista, kairatesteistä ja lehtiartikkeleista vuosilta 1970–2012
27. OPM:n toimitusjohtajan MS:n sähköpostit 30.10.2013 ja niihin liitetyt videotiedostot
28. Kuvakaappaus A:n sähköpostiohjelmasta
29. Vastaajayhtiöiden markkinaoikeudelle päätökseen numero 153/15 liittyneen vastauksen sivut 24 ja 32 sekä kirjallinen todiste 11
30. Kooste Normark Suomi Oy:n talvikalastustuotteiden myynneistä 2005–2015 (salassa pidettävä)
31. Otteita Rapala VMC Oyj:n tavaramerkkilisenssisopimuksista

Konsaku Oy ja OPM International Oy

1. Kuva Heinola Original -jääporista kausilta 2012–2013, 2013–2015 ja 2015–2016
2. Kuva Heinola Finn/Light -jääporista kausilta 2012–2013, 2013–2015 ja 2015–2016
3. Kuva Heinola Jubilee/Vanaja -jääporista kausilta 2012–2013, 2013–2015 ja 2015–2016
4. Kuva Rapalan jääkairojen pakkauksista
5. Ote Rapalan vuoden 2013 tilinpäätöksestä
6. Ilmatieteen laitoksen Jäätalvi-tiedotteet vuosilta 2010–2015
7. Otteita Rapalan tilinpäätöksistä vuosilta 2012–2015
8. Yle Uutiset -juttu "80-vuotias Rapala kaipaisi lisää vapaa-aikaa" (3.3.2016)
9. Vastaajayhtiöiden kirje Rapalan asiamiehelle 4.12.2015
10. Ote huhtikuun Sporttimyyjä -lehdestä
11. Otteita lehdistä ja verkkosivuilta, joissa on kuvia eri valmistajien kairoista
12. Metsästys ja kalastus 1/2016 -lehdessä julkaistu kairavertailu (= kantajan asiakirjatodiste 19)
13. Ote Rapalan loppupuheenvuorosta markkinaoikeuden päätöstä numero 153/15 koskevassa asiassa
14. Helsingin Sanomien artikkeli "Nykyisillä kairoilla reiänteko on lastenleikkiä" (28.1.1998)
15. Normark Suomi Oy:n ilmoitus Tällä erää 14/2012 -lehdessä

Henkilötodistelu

Rapala VMC Oyj

1. AK
2. KM
3. SL

Konsaku Oy ja OPM International Oy

1. RJ, todistelutarkoituksessa
2. MS, todistelutarkoituksessa
3. JV

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1. Asian tausta ja tarkastelun lähtökohdat

1. Rapala oli vuonna 1983 aloittanut Rapala UR -jääkairojen valmistuksen sen ostettua UR-jääkairojen kehittäjänä tunnetulta B:lta Heinolassa sijaitsevan kairatehtaan ja jääkairaliiketoiminnan immateriaalioikeuksineen. Rapala oli sittemmin vuonna 1989 luopunut jääkairojen valmistuksesta, jolloin Konsaku oli aloittanut niiden valmistuksen samassa Heinolassa sijaitsevassa tehtaassa. Konsaku ja Rapala olivat samalla aloittaneet jääkairojen markkinointia koskevan yhteistyön. Konsakun valmistamat jääkairat myytiin vuosina 1989–2012 Rapalan ja Konsakun välisen sopimuksen perusteella Rapala UR jääkairoina. Rapalan ja Konsakun välinen yhteistyösuhde oli päättynyt vuonna 2012. Konsaku oli yhteistyösuhteen päätyttyä jatkanut Heinolan tehtaassa Heinola-merkkisten jääkairojen valmistamista sekä aloittanut valmistamiensa jääkairojen myyntiä ja markkinointia koskevan yhteistyön urheilukalastukseen erikoistuneen maahantuonti- ja tukkuliike OPM:n kanssa.

2. Asiassa on nyt kysymys Rapalan vahingonkorvausvaatimuksesta, joka perustuu Konsakun ja OPM:n markkinaoikeuden lainvoimaisella päätöksellä numero 153/15 sopimattomaksi menettelyksi elinkeinotoiminnassa katsomaan menettelyyn ja eräisiin muihin tähän liittyviin tässä asiassa sopimattomiksi väitettyihin menettelyihin.

3. Markkinaoikeus on Rapalan hakemuksesta kieltänyt Konsakua ja OPM:ää jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa markkinoidaan jääkairoja, jotka ovat ulkomuodon, värityksen, nimien ja tuotemerkkien antaman kokonaisvaikutelman vuoksi sekoitettavissa Rapala UR jääkairoihin, ellei markkinointia toteuteta niin, että tuotteet selvästi eroavat Rapala UR -jääkairoista. Toiseksi kielto on koskenut menettelyä, jossa esitetään, että Heinola-jääkaira on entinen Rapala UR -jääkaira tai annetaan muuten virheellisesti ymmärtää Heinola-kairojen korvanneen Rapala UR -kairat. Markkinaoikeus on hylännyt kieltovaatimukset muilta osin. Kieltoa on tullut noudattaa 1.6.2015 lukien.

2. Vastaajayhtiöiden sopimaton menettely

2.1 Markkinaoikeuden kieltopäätöksessä sopimattomaksi katsottu menettely

4. Markkinaoikeudessa on ensiksikin ollut kysymys siitä, ovatko Konsakun ja OPM:n valmistamat ja markkinoimat jääkairat olleet Rapala UR kairojen niin sanottuja orjallisia jäljitelmiä, joiden markkinointi olisi kiellettävä. Markkinaoikeus on katsonut, että Konsakun ja OPM:n markkinoille tuomat Rapala UR -jääkairoihin verrattuna käytännössä identtiset Heinola-kairat, ovat olleen omiaan aiheuttamaan kuluttajille sekaannuksen vaaraa tuotteiden kaupallisesta alkuperästä.

5. Sekaannuksen vaaraa ei tuotteiden samankaltainen kokonaisvaikutelma huomioon ottaen ole riittänyt poistamaan niiden lievästi erilaiset veivin kädensijat tai se seikka, että Heinola-jääkairoihin on kiinnitetty tarrana Heinola-tuotemerkki. Kyseinen tuotemerkki on ollut suhteellisen pienikokoinen ja sen sijainti, koko ja muoto on ollut sama kuin Rapala UR -kairoissa. Sekaannuksen vaaraa on lisännyt se, että Heinola-jääkairojen tuoteniminä on käytetty samankaltaisia nimiä kuin Rapala UR jääkairoissa. Konsakun ja OPM:n menettely on tältä osin luonut kuluttajalle mielleyhtymän tunnettuihin Rapala UR -jääkairoihin ja sillä on pyritty hyötymään Rapala UR -jääkairoihin liittyvästä goodwill-arvosta.

6. Markkinaoikeus on kuitenkin katsonut, että Heinola-jääkairojen ja Rapala UR jääkairojen välinen sekaannuksen vaara on poistettavissa. Se on markkinaoikeuden mukaan edellyttänyt, että kairat eivät ole ulkonaiselta kokonaisvaikutelmaltaan samanlaisia. Sekaannuksen vaara on siten todettu olevan poistettavissa sellaisilla Heinola-kairojen ulkomuotoon, väritykseen, nimiin tai tuotemerkkeihin tehtävillä muutoksilla, joiden seurauksena Heinola-kairat eroavat selvästi Rapala UR -kairoista.

7. Markkinaoikeudessa on toiseksi ollut kysymys vastaajayhtiöiden käyttämistä markkinointi-ilmaisuista. Päätöksen mukaan markkinointi on ollut omiaan aiheuttamaan sekaannuksen vaaraa Heinola-kairojen kaupallisesta alkuperästä ja luomaan kuluttajille sen harhaanjohtavan vaikutelman, että Heinola-kairat olisivat korvanneet Rapala UR kairat ja tulleet niiden tilalle. Sanottu tosiasioita vastaamaton markkinointi on päätöksen mukaan ollut Rapalaa väheksyvää ja omiaan vaikuttamaan Rapala UR kairojen kysyntään sekä vahingoittamaan Rapalan elinkeinotoimintaa.

2.2 Tässä asiassa arvioitavana oleva sopimattomaksi väitetty menettely

2.2.1 Rapalan kairoja koskevat videot

8. Rapalan mukaan sopimatonta menettelyä on ollut kieltopäätöksessä todetun lisäksi ensinnäkin se, että OPM:n toimitusjohtaja MS on 30.10.2013 lähettänyt Motonet Oy:n palveluksessa olleelle JV:lle kaksi sähköpostiviestiä, joiden liitteinä on ollut kaksi Rapala UR EVO kairoja esittävää videotiedostoa. Rapalan mukaan videoissa on epäasialliseen sävyyn annettu ymmärtää Rapala UR -kairojen olevan huonolaatuisia.

9. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 a §:n 1 momentin mukaan markkinointi, josta voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa kilpailija tai kilpailijan markkinoima hyödyke (vertaileva markkinointi) on vertailun osalta sallittu muun muassa, jos se ei ole totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa (1 kohta) ja siinä ei väheksytä eikä halvenneta kilpailijan tavaramerkkiä, toiminimeä tai muuta erottavaa tunnusta taikka hyödykettä, toimintaa tai oloja (5 kohta).

10. Rapalan asiakirjatodisteena 27 esitetyissä kahdessa 30.10.2013 päivätyssä sähköpostiviestissä on kummassakin ollut liitteenä videotiedosto. Toisessa videotiedostossa henkilö vääntää kairan veiviosaa pystysuunnassa ylhäältä alas siten, että veiviosa näyttää jossakin määrin joustavan. Kairassa näkyy Rapala UR merkintä. Toisessa videotiedostossa ilmeisesti sama henkilö liikuttaa kairan teräosaa edestakaisella liikkeellä. Videot ovat vain muutamien sekuntien pituisia. Todistajana kuultu Normark Suomi Oy:n myyntipäällikkö KM on kertonut, että videoilla on ollut Rapala UR EVO -kaira. Sähköpostiviestien aihe-kenttä on ollut tyhjä eikä niissä ole ollut muutakaan sisältöä. Vastaajayhtiöiden asiakirjatodisteesta 5 ilmenee, että Rapala on aloittanut UR EVO -kairojen valmistuksen vuoden 2013 loppupuolella.

11. Todistajana kuultu viestit vastaanottanut JV on kertomansa mukaan ollut vuonna 2013 vastuussa Motonet Oy:n myymäläketjun kalastustarvikeostoista. Motonet Oy:llä on tällöin ollut myynnissä sekä Heinola-kairoja että Rapala UR -kairoja, muun ohella Rapala UR EVO komposiittikaira. JV on kertonut saaneensa OPM:n toimitusjohtajalta MS:ltä ensiksi mainitun videon, jossa Rapalan kairan veiviosa notkui. Videon saatuaan JV kävi itse tutustumassa veiviosaan ja havaitsi, että kyseinen Kiinassa valmistettu veiviosa ei ollut erityisen vahva. JV:n mukaan myös Rapala myönsi tämän ja ilmoitti, että veiviosaa vahvistetaan ja että kyseisissä kairoissa oli materiaalivika, minkä johdosta Rapala ja Motonet Oy vaihtoivat kairoihin uudet kruunut.

12. Todistelutarkoituksessa kuultu OPM:n toimitusjohtaja MS on samaten kertonut, että Rapalan uusissa UR EVO komposiittikairoissa oli syksyllä 2013 rikkoontumisia niiden muoviterien katkeiltua tai haljettua. Lisäksi veivit vääntyivät. Myös Normark Suomi Oy:n myyntipäällikkö KM on todistajana kuultuna kertonut, että vuonna 2013 Rapala UR EVO -kairoissa oli yksi tuotantoerä, jossa oli laatuongelmia, ja joka vedettiin takaisinvetokampanjalla pois markkinoilta. Todistajana kuultu KL-Teho Oy:n tuotepäällikkö SL on niin ikään kertonut, että vuonna 2013 Rapala UR EVO kairojen komposiittimateriaalissa oli puutteita ensimmäisen tuotantoerän osalta ja kyseiseen erään kohdistettiin takaisinvetokampanja. SL:n mukaan osalle jälleenmyyjistä ei ollut tullut reklamaatioita.

13. Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä olevat videotiedostot eivät ole sisältäneet suoranaisia väitteitä Rapala UR EVO -kairoista, vaan ainoastaan kuvallista sisältöä. Myöskään sähköpostiviestit, joiden liitteinä videotiedostot on lähetetty, eivät ole sisältäneet tällaisia väitteitä. Lyhytkestoisia videoita, joissa henkilö edellä todetuin tavoin ainoastaan liikuttaa kairan veivi- ja teräosia ja joissa ei esitetä suoranaisia väitteitä, ei sellaisinaan ole pidettävä totuudenvastaisina tai harhaanjohtavina taikka halventavina.

14. Ottaen kuitenkin huomioon, mitä edellä on todettu Rapala UR EVO kairojen ensimmäisessä valmistuserässä ilmenneistä laatuongelmista, markkinaoikeus katsoo näytetyksi, että videot ovat kuvanneet Rapala UR EVO -kairojen valmistusvirheitä tai muita laatuongelmia ja niiden tarkoitus on ollut esittää sanotut kairat epäedullisessa valossa jälleenmyyjälle. Videot on lähetetty kilpailutilanteessa, jossa vastaajayhtiöiden markkinoinnissa on muun ohella esitetty Heinola-kairojen olleen aitoja ja alkuperäisiä. Vastaajayhtiöiden markkinointi on kieltopäätöksessä todetuin tavoin muun ohella katsottu olleen omiaan luomaan kuluttajille sen harhaanjohtavan vaikutelman, että Heinola-kairat olisivat korvanneet Rapala UR -kairat ja tulleet niiden tilalle. Videoista on edellä todettu markkinointi huomioon ottaen voinut saada käsityksen, että Rapalan uudet UR EVO -kairat, joiden valmistus on alkanut vasta Rapalan ja Konsakun yhteistyön päätyttyä, ovat yleisemminkin Heinola-kairoja heikkolaatuisempia. Markkinaoikeus katsoo, että videoiden lähettäminen on osaltaan ollut kilpailijan hyödykettä halventavaa ja sopimatonta vertailevaa markkinointia.

2.2.2 Kairavaraston myynti ja jälleenmyyjien menettely sekä ohjeistus

15. Rapalan mukaan sopimatonta menettelyä on ollut myös se, että OPM on juuri ennen markkinaoikeuden määräämän kiellon voimaantuloa 1.6.2015 myynyt koko jäljellä olleen kairavarastonsa Motonet Oy:lle. Kyseinen jälleenmyyjä on sittemmin 7.12.2015 ja 15.1.2016 julkaissut lehtimainoksia, joissa on Rapalan mukaan markkinoitu kieltopäätöksessä tarkoitettuja Heinola kairoja. Toinen jälleenmyyjä on markkinoinut kairoja edelleen "aitoina ja alkuperäisinä". OPM on ohjeistanut jälleenmyyjiään kairojen markkinoinnista vasta 23.10.2015 eikä ohjeistusta ole noudatettu.

16. Markkinaoikeus toteaa, että menettelyn sopimattomuutta arvioitaessa merkitystä ei ole sillä, onko toimenpiteeseen ryhdytty ennen kiellon voimaantuloa 1.6.2015 vai sen jälkeen. Kyseisellä päivämäärällä on merkitystä ainoastaan silloin, kun kiellon noudattamatta jättämisen johdosta tulee harkittavaksi uhkasakon tuomitseminen maksettavaksi, mistä tässä asiassa ei ole kysymys. Lisäksi vastaajayhtiöiden menettelyn sopimattomuutta arvioitaessa on lähtökohtana pidettävä sitä, ettei niiden ole ilman erityistä syytä katsottava olevan vastuussa jälleenmyyjiensä menettelystä.

17. Asiassa on ensiksi arvioitava, ovatko Motonet Oy:lle ennen 1.6.2015 myydyt kairat olleet sellaisia markkinaoikeuden päätöksessä tarkoitettuja kairoja, joiden markkinaoikeus on katsonut saavan aikaan sekaannuksen vaaran Rapala UR -kairoihin.

18. OPM:n toimitusjohtaja MS on kertonut, että 5.3.2015 annetun kieltopäätöksen jälkeen suurin osa vanhoista kairoista on myyty Motonet Oy:lle toukokuussa 2015 ja näiden kairojen etiketit on vaihdettu. Loppuosa vanhoista kairoista on MS:n mukaan myyty selvästi aikaisemmasta eroavalla lipukkeella. Uusien kairojen värit, nimet ja mallit on vaihdettu välittömästi. Kysymyksessä oleva lipuke on MS:n mukaan ollut Heinola-kairoja koskeva tuotekuvastovihkonen. Vastaajayhtiöiden asiakirjatodisteesta 1 käyvät ilmi kädensijaan kiinnitetyt lipukkeet, joita vastaajayhtiöiden mukaan on käytetty kausien 2012–2013, 2013–2015 ja 2015–2016 Heinola Original -kairoissa. Lipukkeessa on aluksi ollut vaakunan muotoinen tuotemerkki, jossa on punaisella pohjalla ollut muun ohella teksti "HEINOLAN Jääporat" ja "Made in Finland by Heinolan Jääporatehdas". Sittemmin lipuketta on muutettu paitsi väriltään myös siten, että siinä on ollut uudenlainen tuotemerkki, jossa on ollut teksti "HEINOLA Jääporat".

19. Normark Suomi Oy:n myyntipäällikkö KM on kertonut käsityksenään, että kairoja, joiden markkinointi on kielletty, on edelleen ollut jälleenmyyjillä. KM:n kertomuksesta ei kuitenkaan ole käynyt tarkemmin ilmi, milloin ja missä hän on havainnut tällaisia kairoja eikä esimerkiksi sitä, onko kairoissa ollut lipukkeet. Näin ollen KM:n kertomuksella ei voi katsoa näytetyn, että Konsaku ja OPM olisivat myyneet Motonet Oy:lle kieltopäätöksessä kuvattuja Heinola-kairoja, joissa ei siten olisi ollut edellä mainittua lipuketta. KL-Teho Oy:n tuotepäällikkö SL on häntä kuultaessa markkinaoikeudessa joulukuussa 2016 kertonut nähneensä "ei kauan sitten" Motonet Oy:n myymälässä Jyväskylässä turkoosin Heinola-kairan, jossa hänen mukaansa on ollut siihen kiinnitetty erillinen lipuke. Lisäksi hän on kertonut nähneensä Motonet Oy:n myymälässä oranssin aiemman kauden mallisen Heinola-kairan, mutta ei ole yksilöinyt, milloin tämä on tapahtunut.

20. Rapalan asiakirjatodisteina 17 ja 18 esitetyissä Motonet Oy:n 7.12.2015 ja 15.1.2016 julkaistuissa lehtimainoksissa esiintyy turkoosi Heinola Original -kaira. Vastaajayhtiöiden asiakirjatodisteena 1 on edellä todetulla tavalla esitetty kuva Heinola Original -kairoista kausilta 2012–2013, 2013–2015 ja 2015–2016. Todisteesta ilmenee, että kairan väritys on muutettu turkoosista ruskeaksi kaudelle 2015–2016. Tästä on pääteltävissä, että lehtimainoksissa esitetyt kairat ovat aikaisemman kauden mallia ja siten kieltopäätöstä edeltävältä ajalta. Viimeksi mainitussa 15.1.2016 julkaistussa mainoksessa on kuitenkin ollut Heinola-jääkarojen uusi tuotemerkki, joka on ollut sama kuin 23.10.2015 päivätyssä ja OPM:n jälleenmyyjille lähetetyssä ohjeistuksessa ja kauden 2015–2016 ruskeassa jääkairassa. Asiakirjatodisteessa 17 esitetyssä, joulukuussa 2015 julkaistussa mainoksessa tätä tuotemerkkiä ei ole ollut. Toisaalta mainoksessa kuvatusta kairasta ei näy, minkälainen tuotemerkki itse kairassa on ollut.

21. Markkinaoikeus katsoo, ettei yksinomaan edellä mainittujen lehtimainosten perusteella ole pääteltävissä, että ennen 1.6.2015 myyty kairavarasto olisi myyty ilman, että kairoihin olisi tehty kieltopäätöksessä tarkoitettuihin kairoihin nähden minkäänlaisia muutoksia. Tällaista johtopäätöstä ei ole tehtävissä myöskään KM:n ja SL:n kertomusten perusteella. SL on kertonut Motonet Oy:n myymälässä näkemässään turkoosissa Rapala-kairassa olleen lipuke, mikä pikemminkin tukee johtopäätöstä siitä, että kairat ovat poikenneet markkinaoikeuden päätöksessä kuvatusta.

22. Kuten kieltopäätöksestä käy ilmi, Heinola-jääkairojen ja Rapala UR jääkairojen välinen sekaannuksen vaara on ollut poistettavissa sellaisilla Heinola-kairojen ulkomuotoon, väritykseen, nimiin tai tuotemerkkeihin tehtävillä muutoksilla, joiden seurauksena Heinola-kairat eroavat selvästi Rapala UR -kairoista. Riippumatta siitä, onko Motonet Oy:lle myydyissä kairoissa ollut edellä kohdassa 18 kuvattuja vanhan- tai uudenmallisia lipukkeita, markkinaoikeus katsoo, että veiviin kiinnitetyt lipukemuotoiset Heinola-kairojen tuotekuvastot ovat olleet sellainen muutos, jonka seurauksena lipukkeilla varustetut kairat ovat eronneet vailla yksinoikeuden suojaa olevista Rapala UR -kairoista siten, ettei niistä ole aiheutunut sekaannuksen vaaraa.

23. Asiassa on vielä arvioitava, onko sopimatonta menettelyä ollut se, että Rapalan mukaan OPM on ohjeistanut jälleenmyyjiään kairojen markkinoinnista vasta 23.10.2015. Lisäksi on kysymys siitä, onko ohjeistusta noudatettu. Tältä osin markkinaoikeus toteaa aluksi, ettei Rapala ole edes väittänyt, että kyseinen ohjeistus ei olisi ollut riittävää. Näin ollen asiassa on arvioitavana vain kysymys ohjeistuksen oikea-aikaisuudesta ja siitä, onko vastaajayhtiöiden katsottava olevan vastuussa jälleenmyyjiensä menettelystä.

26. Rapalan asiakirjatodisteesta 20 ilmenee, että OPM:n toimitusjohtaja MS on 23.10.2015 lähettänyt jälleenmyyjille edellä mainitun tiedotteen, jossa on ilmoitettu kieltopäätöksestä ja annettu markkinointia koskevaa ohjeistusta. Tiedote on myös sisältänyt Heinola-jääkairojen uudenlaisen tuotemerkin, joka on erityisesti keltaisen värityksen vuoksi ja myös muodoltaan poikennut aikaisemmasta. Tuotemerkissä on ollut teksti "HEINOLA Jääporat". Sana Heinola on ollut uudessa merkissä kuvioihin nähden selvästi korostuneemmin esillä kuin aiemmassa merkissä. Lisäksi tuotemerkkiin sisältyvät kuviot on aseteltu aiemmasta poikkeavalla tavalla.

27. MS on kertonut, että ohjeistus lähetettiin 23.10.2015, koska jälleenmyyjiä haluttiin muistuttaa asiasta ennen jääkairojen markkinointikautta, joka alkaa aikaisintaan marraskuussa. MS:n mukaan kieltopäätöksestä oli ilmoitettu sähköpostiviestillä jo aikaisemminkin päätöksen antamisen jälkeen. Vaikka viimeksi mainittua sähköpostiviestiä ei ole esitetty asiassa todisteena, markkinaoikeus katsoo MS:n kertoman perusteella, etteivät vastaajayhtiöt ole menetelleet sopimattomasti yksinomaan sen johdosta, ettei niiden ole näytetty kieltopäätöksen jälkeen ohjeistaneen Heinola-kairojen jälleenmyyjiä markkinoinnista ennen 23.10.2015.

28. Rapalan asiakirjatodisteinaan 17 ja 18 esittämät Motonet Oy:n lehtimainokset ja asiakirjatodisteena 24 esitetty Sissos Oy:n verkkosivuilla ollut mainos ovat kaikki olleet sanotun ohjeistuksen antamisen 23.10.2015 jälkeiseltä ajalta. Näin ollen kyseisillä asiakirjatodisteilla ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, ovatko vastaajayhtiöt menetelleet sopimattomasti antaessaan ohjeistuksen 23.10.2015. Koska Rapala ei ole tässä asiassa esittänyt muitakaan perusteita sille, miksi vastaajayhtiöitä olisi pidettävä vastuussa sanotusta jälleenmyyjien markkinoinnista, markkinaoikeus katsoo, ettei vastaajayhtiöiden ole näytetty menetelleen sopimattomasti elinkeinotoiminnassa tältä osin.

29. Edellä todetuin perustein markkinaoikeus katsoo, etteivät Konsaku ja OPM ole menetelleet Rapalan esittämällä tavalla sopimattomasti Motonet Oy:lle myytyyn kairavarastoon tai jälleenmyyjille annettuun ohjeistukseen liittyen.

3. Rapalan oikeus vahingonkorvaukseen konserniyhtiöille aiheutuneista menetyksistä

30. Asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko kieltopäätöksessä ja edellä kohdassa 14 todetusta sopimattomasta menettelystä aiheutunut Rapalalle korvattavaa vahinkoa.

31. Rapalan vahingonkorvausvaatimus perustuu osaksi vahinkoihin, joiden Rapala on esittänyt aiheutuneen KL-Teho Oy:lle ja Normark Suomi Oy:lle. Todistajana kuullun AK:n mukaan KL-Teho Oy on Rapalan suoraan omistama tytäryhtiö ja Normark Suomi Oy sen osittain suoraan sekä osittain välillisesti Normark Logistics Europe Oy:n kautta omistama tytäryhtiö.

32. Rapalan mukaan edellä mainittuja vahinkoja ovat ensinnäkin Normark Suomi Oy:lle ja KL-Teho Oy:lle aiheutuneet kairamyynnin katemenetykset sekä Normark Suomi Oy:lle aiheutuneet ylimääräiset markkinointikulut. Lisäksi kanteen mukaan virheellisten markkinointiväittämien oikaisemisesta ja muusta asiaan liittyvästä selvittelytyöstä on aiheutunut korvattavaksi vaadittuja henkilöstökustannuksia Rapalan lisäksi myös Normark Suomi Oy:lle ja KL-Teho Oy:lle.

33. Rapala on näiltä osin vedonnut vaatimuksensa perusteena siihen, että tytäryhtiöiden menetykset vaikuttavat tuloksen siirtoon emoyhtiölle ja sitä kautta emoyhtiön jakokelpoisten varojen määrään ja että konserniyhtiöiden vahinko samastuu Rapalan vahingoksi. Konsaku ja OPM ovat puolestaan kiistäneet Rapalan vahingonkorvausvaatimuksen näiltä osin sillä perusteella, että Rapalan tytäryhtiöille aiheutuneet kairamyynnin menetetyt katteet tai muut menetykset eivät ole Rapalan vahinkoa, eikä tytäryhtiöiden kärsimää vahinkoa voida samastaa emoyhtiön vahingoksi.

34. Osakeyhtiölain 1 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan osakeyhtiö on osakkeenomistajistaan erillinen oikeushenkilö. Säännöksen esitöiden (HE 109/2015 vp s. 38) mukaan osakeyhtiön varallisuus on erillään osakkeenomistajien varallisuudesta. Korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 1997:17 ja 2015:17 (kohta 23) ilmenevällä tavalla tästä periaatteesta ei ole säädetty poikkeusta konsernisuhteessa olevien osakeyhtiöiden osalta, eikä emoyhtiön määräysvalta tytäryhtiössään ei siten sinänsä oikeuta pitämään emoyhtiötä tytäryhtiön omaisuuden omistajana.

35. Ratkaisusta KKO 2015:17 (kohta 29) ilmenee, että osakeyhtiölain mukainen yhtiön erillisyyden periaate voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti syrjäyttää laissa säädetyillä perusteilla tai samastamiseksi kutsutussa tilanteessa, jossa konsernirakennetta, yhtiöiden välisiä suhteita tai osakkeenomistajan määräämisvaltaa on selvästi käytetty keinotekoisella ja moitittavalla tavalla siten, että siitä on seurannut esimerkiksi yhtiön velkojien vahingoittaminen tai lakisääteisen vastuun kiertäminen.

36. Ratkaisussa KKO 2015:17 oli kysymys vastuun samastamisesta, eli siitä, että osakkeenomistajan katsotaan olevan vastuussa osakeyhtiön velvoitteista. Tässä asiassa ei ole kysymys tällaisesta tilanteesta, vaan siitä, että tytäryhtiölle aiheutunut vahinko tulisi Rapalan mukaan samastaa osakkeenomistajan vahingoksi.

37. Myös tällainen samastaminen merkitsisi poikkeusta osakeyhtiölain mukaisesta yhtiön erillisyyden periaatteesta. Rapala on perustellut samastamista sillä, että konserniyhtiöiden menettämä kate vaikuttaa koko konsernin taseeseen ja vaikuttaa varojen siirtoon emoyhtiölle. Edellä todetulla tavalla yhtiön erillisyyden periaatteesta ei ole säädetty poikkeusta konsernisuhteessa olevien osakeyhtiöiden osalta. Konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuus ei vaikuta konserniyhtiöiden omaisuuden erillisyyteen, kuten ei myöskään se todistaja AK:n kertoma seikka, että kaikkien konserniyhtiöiden kassavarat ovat tosiasiallisesti kuuluneet samaan niin sanottuun cash pool -järjestelyyn. Näin ollen Rapalan esittämälle vahingon samastamiselle ei ole perusteita.

38. Rapalan esittämässä korvausvaatimuksessa on edellä mainituilta osin asiallisesti kysymys kolmannelle osapuolelle eli muulle kuin vahingon välittömästi kärsineelle aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2003:124 todennut, että korvattavaa vahinkoa koskevan vahingonkorvauslain 5 luvun korvausjärjestelmän on vakiintuneesti katsottu rakentuvan ajatukselle, että korvaukseen oikeutettu on se, jolle välittömästi vahinkotapahtuman johdosta on aiheutunut vahinko. Tämän ensivahingon seurauksena kolmannelle henkilölle aiheutunut vahinko korvataan ratkaisun mukaan vain erikseen mainituissa tapauksissa. Oikeuskirjallisuudessa (Hemmo, Vahingonkorvaus, 2005, s. 161) on katsottu, että kolmannelle aiheutuneen seurausvahingon korvaaminen on erityisen rajoitettua, kun ensivahinko on puhdas varallisuusvahinko. Mainitusta teoksesta ilmenee, että tällöin vahinko lienee lähes aina korvauskelvoton mahdollisesti lukuun ottamatta tilanteita, joissa tarkoituksena on ollut juuri seurausvahingon aiheuttaminen. Näin ollen myöskään tällä perusteella KL-Teho Oy:lle tai Normark Suomi Oy:lle ensi sijassa aiheutuneiden vahinkojen korvaamiselle Rapalalle aiheutuneina seurausvahinkoina ei ole perusteita.

39. Edellä todetuilla perusteilla Rapalan vahingonkorvausvaatimus on hylättävä niiltä osin kuin se perustuu KL-Teho Oy:lle tai Normark Suomi Oy:lle ensi sijassa aiheutuneisiin vahinkoihin. Asiassa on tämän jälkeen enää arvioitavana kysymys sen vahingon korvaamisesta, jonka on esitetty aiheutuneen suoraan Rapalalle. Tällaisia väitettyjä vahinkoja ovat ylimääräiset henkilöstökulut ja Rapalan UR-kairan maineen hyväksikäyttämisestä sekä vahingoittamisesta aiheutunut vahinko.

4. Rapalalle suoraan aiheutunutta vahinkoa koskeva arviointi

4.1 Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaiset erittäin painavat syyt

40. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 7 a §:n mukaan sanotun lain vastaisella menettelyllä aiheutetun vahingon korvaamisesta säädetään vahingonkorvauslaissa. Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaan milloin vahinko on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla tai julkista valtaa käytettäessä taikka milloin muissa tapauksissa on erittäin painavia syitä, käsittää vahingonkorvaus hyvityksen myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.

41. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2005:105 (kohta 18) mukaan jos joku ryhtyy elinkeinotoiminnassaan tahalliseen menettelyyn, joka on hyvän liiketavan vastaista tai muutoin sopimatonta ja siten lain vastaista, tietäen menettelynsä olevan omiaan aiheuttamaan toisen liiketoiminnassa taloudellisia menetyksiä, on mainitun vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä säädetyn edellytyksen täyttymisen kannalta lähtökohtaisesti kysymys sellaisista seikoista, jotka puhuvat vahingonkorvausvelvollisuuden puolesta. Tällöin pitäisi olla erityisiä vastasyitä, jotta korvausvelvollisuutta ei syntyisi.

4.2 Rapalalle aiheutuneet henkilöstökustannukset

42. Rapalan mukaan virheellisten markkinointiväittämien oikaisemisesta ja muusta vastaajayhtiöiden toimintaan sekä siitä aiheutuneihin vahinkoihin liittyvästä selvittelytyöstä on aiheutunut henkilöstökustannuksia noin 18.000 euroa. Asian selvittelyyn ovat Rapalan mukaan osallistuneet Rapalan päälakimies A sekä kolme henkilöä konserniyhtiöistä. Tämän lisäksi yhtiön asiamies C on Rapalan lakimiehenä käyttänyt asian selvittelyyn yhteensä arviolta 185,5 tuntia, josta aiheutuneet henkilöstökustannukset ovat Rapalan mukaan yhteensä 18.550 euroa. Yhteensä ylimääräisiä kuluja on Rapalan mukaan siten aiheutunut 36.550 euroa. Kaikkien osalta kustannukseksi on ilmoitettu 100 euroa tunnilta.

43. Asiassa on edellä todetusti arvioitava ainoastaan Rapalalle aiheutuneita henkilöstökustannuksia. Markkinaoikeus katsoo, että kyseisten kustannusten korvaamista koskeva vaatimus on jo tullut lainvoimaisesti ratkaistuksi, kun markkinaoikeuden päätöksellä numero 153/15 Rapalan vaatimus lakimiestyön korvaamisesta asianosaiskuluna on hylätty, siltä osin kuin vaatimus kohdistuu päätöksen antamispäivää 5.3.2015 edeltävään aikaan ja koskee samoja kuluja, joita jo kyseisessä asiassa on vaadittu korvattaviksi. Vaatimus on näiltä osin jätettävä tutkimatta uudelleen esitettynä.

44. Rapala on esittänyt A:n ja C:n suorittamasta työstä asiakirjatodisteet 23 ja 28. A:n osalta asiakirjatodisteena on esitetty kuvakaappaus "konsaku ent UR" nimetystä sähköpostilaatikosta, jossa on ollut 363 viestiä. Kuvakaappauksesta näkyvät viestit ovat ajalta 25.1.2012–31.5.2013. Markkinaoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi tehnyt ennen 5.3.2015 sellaista työtä, jota ei olisi jo aiemmin vaadittu korvattavaksi, tai sen jälkeen sellaista työtä, joka tulisi korvattavaksi sopimattomasta menettelystä aiheutuneena vahinkona.

45. Vastaavasti näyttämättä on jäänyt, että C olisi ennen 5.3.2015 tehnyt sellaisia toimenpiteitä, joita ei olisi jo aiemmin vaadittu korvattaviksi ja jotka voisivat tulla tässä asiassa arvioitaviksi. Tässä oikeudenkäynnissä asiamiehenä toimineen C:n osalta asiakirjatodisteesta 23 ilmenee hänen tehneen 5.3.2015 ja sen jälkeen asiaan liittyviä toimenpiteitä yhteensä 69,5 tuntia. Sanotut toimenpiteet koostuvat pääosin kieltopäätökseen perehtymisestä sekä tässä asiassa kysymyksessä olevan korvausvaatimuksen valmistelusta ja esittämisestä vastaajayhtiöille. Näiltä osin toimenpiteet ovat koskeneet oikeudenkäyntiin valmistautumista sen sijaan, että ne olisivat varsinaista sopimattoman menettelyn johdosta aiheutunutta vahinkoa. Muilta osin C:n ei ole näytetty tehneen toimenpiteitä, joita voisi korvata sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa johtuvana syy-yhteydessä olevana vahinkona.

46. Edellä mainituin perustein henkilöstökustannusten korvaamista koskevat vaatimukset on todetuilta osin jätettävä tutkimatta ja muilta osin hylättävä.

4.3 Rapalalle maineen ja tunnettuuden hyväksikäytöstä aiheutunut vahinko

47. Rapalan vahingonkorvausvaatimus koskee osaltaan vahinkoa, jonka vastaajayhtiöt ovat Rapalan mukaan ensinnäkin aiheuttaneet markkinoille tullessaan käyttämällä hyväkseen luvattomasti ja sopimattomasti Rapala UR -brändiä. Toiseksi vastaajayhtiöiden myöhempi menettely on Rapalan mukaan vahingoittanut Rapala UR brändin asemaa Suomen johtavana merkkinä ja heikentänyt mielikuvaa Rapala UR -tuotteiden laadusta laskien siten brändin arvoa.

48. Markkinaoikeuden kieltopäätöksessä on sinänsä katsottu, että Konsakun ja OPM:n markkinoille tuomat Rapala UR -jääkairoihin verrattuna käytännössä identtiset Heinola-kairat ovat olleen omiaan aiheuttamaan kuluttajille sekaannuksen vaaraa tuotteiden kaupallisesta alkuperästä ja että menettelyllä on luotu kuluttajalle mielleyhtymän tunnettuihin Rapala UR -jääkairoihin ja että sillä on pyritty hyötymään Rapala UR jääkairoihin liittyvästä goodwill-arvosta. Vastaajayhtiöt ovat kuitenkin tässä oikeudenkäynnissä esittäneet, että niiden markkinoimissa jääkairoissa on ollut niiden alkuperää selkeästi osoittava lipuke. Tältä osin markkinaoikeus toteaa, että vastaajayhtiöiden asiakirjatodisteiden 1–3 mukaan eri mallisissa Heinola-kairoissa on ollut kiinnitettyinä niiden alkuperää ilmaisevat lipukemuotoiset tuotekuvastot jo kausilla 2012–2013 ja 2013–2015. Rapalan mukaan tähän seikkaan olisi tullut vedota aikaisemmassa oikeudenkäynnissä.

49. Aikaisemmassa oikeudenkäynnissä on oikeusseurauksena määrätty kielto. Ottaen huomioon, että tässä kanteessa on kysymys vahingonkorvauksesta eli eri oikeusseurauksesta, markkinaoikeus katsoo, ettei kieltopäätöksen oikeusvoima muodosta estettä vedota vastaajayhtiöiden asiakirjatodisteista 1–3 ilmeneviin seikkoihin niiltäkään osin, kuin niihin olisi voitu vedota jo aiemmassa oikeudenkäynnissä. Kun Rapala ei ole esittänyt näyttöä muusta ja ottaen huomioon edellä kohdissa 18–19 ja 21 todettu, markkinaoikeus katsoo näytetyksi, että Heinola-jääkairoissa on jo vuonna 2012 ollut niiden kaupallista alkuperää osoittavat tiedot.

50. Kuten edellä tämän tuomion kohdassa 22 on todettu, ovat Heinola-kairojen veiviin kiinnitetyt lipukemuotoiset tuotekuvastot merkinneet sellaista muutosta, jonka seurauksena lipukkeilla varustetut kairat ovat eronneet vailla yksinoikeuden suojaa olevista Rapala UR -kairoista siten, ettei niistä ole aiheutunut sekaannuksen vaaraa. Kun sekaannuksen vaara tuotteiden kaupallisesta alkuperästä on vastaajayhtiöiden toimilla estetty, ei kuluttajille siten ole katsottava myöskään syntyneen mielleyhtymää Rapala UR-kairoihin. Vastaajayhtiöiden menettelystä ei siten ole näytetty näiltä osin aiheutuneen Rapalalle nyt korvattavaksi vaadittua vahinkoa maineelle.

51. Markkinaoikeuden kieltopäätöksessä on lisäksi katsottu, että vastaajayhtiöiden tosiasioita vastaamaton markkinointi on ollut omiaan aiheuttamaan sekaannuksen vaaraa tuotteiden kaupallisesta alkuperästä sekä luomaan kuluttajille sen harhaanjohtavan vaikutelman, että Heinola kairat olisivat korvanneet Rapala UR -kairat ja tulleet niiden tilalle. Edellä kohdassa 14 on vielä katsottu, että sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa on myös ollut Rapala UR EVO -kairoja koskevien ja niitä halventaviksi katsottujen videotiedostojen lähettäminen Motonet Oy:n ostajalle. Videotiedostojen lähettämisen osalta markkinaoikeus toteaa, että ne on näytetty lähetetyn yhden päivän kuluessa ja vain yhdelle henkilölle. Asiassa ei ole näytetty, että videot olisivat vaikuttaneet Rapalan myyntiin Motonet Oy:lle tai aiheuttaneet muutakaan vahinkoa.

52. Asiassa on enää arvioitavana muu edellä todettu sopimaton markkinointi ja sen aiheuttama vahinko. Vastaajayhtiöiden edellä todetun lähinnä vuosina 2012 ja 2013 toteutetun markkinoinnin, joka on ollut omiaan saamaan aikaan mielikuvan siitä, että Heinola-kaira on entinen Rapala UR -kaira ja on korvannut sen, on kokonaisuutena arvioiden katsottava merkinneen sitä, että Rapala UR -kairoihin ennen Rapalan ja Konsakun välisen yhteistyön päättymistä liittynyttä mainetta ja tunnettuutta sekä laatumielikuvaa on yhteistyön päätyttyä tarkoituksellisesti siirretty vasta markkinoille tulleille Heinola-kairoille. Vastaajayhtiöt ovat tällä tavoin käyttäneet oikeudetta hyväkseen Rapala UR -kairoihin liittynyttä mainetta ja tunnettuutta. Markkinaoikeus katsoo olevan selvää, että nyt kysymyksessä olevissa olosuhteissa vastaajayhtiöiden menettelystä on aiheutunut vahinkoa Rapala UR kairojen maineelle, vaikka yksityiskohtaisen selvityksen esittäminen kysymyksessä olevan tyyppisestä vahingosta ja sen määrästä on tyypillisesti hankalaa tai mahdotonta. Kun asiassa ei ole ilmennyt erityisiä vastasyitä, markkinaoikeus katsoo, että asiassa on vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja erittäin painavia syitä niin sanotun puhtaan varallisuusvahingon korvaamiseen. Edellytykset vahingonkorvauksen tuomitsemiselle ovat siten olemassa.

53. Rapalan mukaan vahingonkorvauksen määrän arvioinnin perustana on käytettävä kalastustarvikkeiden jakelualalla tavanomaista seitsemän prosentin lisenssimaksua kolmen vuoden ja kahdeksan kuukauden ajalta, joka on alkanut Konsakun ja Rapalan yhteistyösuhteen päättymisestä helmikuussa 2012 ja päättynyt siihen, että OPM on 23.10.2015 lähettänyt jälleenmyyjilleen ohjeistuksen Heinola kairojen markkinoinnista. Vaaditun korvauksen määrä on tältä osin pohjautunut arvioon Normark Suomi Oy:n ja KL-Teho Oy:n kairamyynnistä ennen vastaajien sopimatonta menettelyä.

54. Käsillä olevassa tilanteessa vahingonkorvausta ei voida perustaa Rapalan esittämällä tavalla Normark Suomi Oy:n ja KL-Teho Oy:n arvioidun aikaisemman kairamyynnin perusteella laskettavaan lisenssimaksuun. Markkinaoikeus katsoo ensinnäkin, että tällainen myynnin määrään perustuva laskentatapa soveltuu paremmin saamatta jääneen voiton arviointiin kuin nyt kysymyksessä olevan vahingon määrän arviointiin, vaikka myyntimäärillä saattaa sinänsä osaltaan olla merkitystä myös maineelle aiheutuneen vahingon arvioinnissa. Maineen oikeudettoman hyödyntämisen johdosta saamatta jääneestä korvauksesta aiheutunutta taloudellista vahinkoa arvioitaessa voitaisiin sinänsä ottaa huomioon vastaava lisenssimaksu, mutta tällainen maksu suoritettaisiin tyypillisesti lisenssinsaajan eikä lisenssinantajan myynnin perusteella. Näin ollen nyt esillä olevassa asiassa lisenssimaksun määrä pohjautuisi pikemminkin vastaajayhtiöiden myyntiin kuin Rapalan esittämällä tavalla sen tytäryhtiöiden myyntiin. Kolmanneksi Rapalan esittämä laskentatapa perustuisi olettamukseen sen konserniyhtiöiden kairamyynnin jatkumisesta entisellään.

55. Asiassa ei sinänsä ole riitaista, että Rapalan kairojen myynti on laskenut sen ja Konsakun yhteistyön päätyttyä. Markkinaoikeus kuitenkin katsoo, että Rapala UR kairojen myynti olisi todennäköisesti ainakin jossain määrin laskenut Rapalan ja Konsakun yhteistyön lakattua vuoden 2012 alussa ja Konsakun tuotua markkinoille uudet kilpailevat kairat riippumatta siitä, olisivatko ne aiheuttaneet sekaannuksen vaaraa Rapala UR kairoihin. Lisäksi kairamyynnin laskulle on katsottava olleen muitakin syitä. Kun yhteistyö Konsakun kanssa on päättynyt, Rapala on alkuvuonna 2012 hankkinut Mora ICE -tuotemerkin ja markkinoinut seuraavalle talvikaudelle Mora-jääkairoja. Rapala UR -kairojen valmistus on aloitettu uudelleen vasta vuoden 2013 lopulla. Tällöin markkinoille tulleiden Rapala UR EVO -kairojen ensimmäisessä valmistuserässä on ollut virheitä, mikä on johtanut kyseisen erän takaisinvetoon markkinoilta. Lisäksi kairamyynnin vähenemiseen ovat voineet vaikuttaa muutkin seikat, kuten erityisesti vastaajayhtiöiden asiakirjatodisteesta 6 ilmenevä merijäätilanteen heikkeneminen kysymyksessä olevina vuosina. Edellä todetuin perustein markkinaoikeus katsoo, että Rapala UR -kairojen myynnin lasku vuosina 2012 ja 2013 sekä etenkin tämän jälkeen on vähintään pääosin aiheutunut muista syistä kuin vastaajayhtiöiden sopimattomaksi katsotusta markkinoinnista.

56. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan jos yksityisoikeudellisen saatavan määrästä ei ole saatavissa uskottavaa näyttöä taikka se olisi saatavissa vain vaikeuksin tai asian laatuun nähden kohtuuttomilla kustannuksilla tai kohtuuttomalla vaivalla, tuomioistuin arvioi määrän. Markkinaoikeuden on sanotun säännöksen perusteella arvioitava vahingonkorvauksen määrä. Kysymyksessä oleva sopimaton markkinointi ei ole ollut kovinkaan laajaa tai lehtimainosten osalta pitkäkestoista. Markkinoinnin kanssa samaan aikaan Rapala UR EVO kairojen valmistusvirheiden ja niitä koskeneiden reklamaatioiden on osaltaan täytynyt vaikuttaa Rapala UR -kairan laatumielikuvaan ja arvostukseen. Ottaen edellä todetun lisäksi huomioon menettelyn laadun, markkinaoikeus arvioi Rapalalle aiheutuneen vahingon määräksi 15.000 euroa, mikä määrä Konsaku ja OPM on yhteisvastuullisesti velvoitettava korvaamaan Rapalalle.

57. Koska korvattava vahinko on alle 30.000 euroa, asiassa ei ole tarvetta lausua vastaajayhtiöiden esittämästä vahingonkorvauksen kohtuullistamista koskevasta vaatimuksesta.

5. Oikeudenkäyntikulut

58. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

59. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.

60. Konsakun ja OPM:n korvattavaksi tuomitun vahingonkorvauksen määrä 15.000 euroa on viisi prosenttia Rapalan esittämän 300.000 euron vahingonkorvausvaatimuksen määrästä. Koska vahingonkorvauksen perusteena olleen menettelyn sopimattomuus on valtaosin tullut jo kieltopäätöksellä ratkaistuksi, markkinaoikeus katsoo, että pääosa nyt esillä olevassa asiassa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista on liittynyt sen selvittämiseen, onko Rapalalle aiheutunut korvattavaa vahinkoa ja mikä on ollut vahingon määrä.

61. Asiassa on riidatonta, että vastaajayhtiöt ovat tarjonneet Rapalalle sovintoratkaisuna 40.000 euron kokonaismäärän ennen kuin asia on tullut vireille markkinaoikeudessa. Sovintotarjous on määrältään selvästi ylittänyt vastaajayhtiöiden maksettavaksi tuomitun vahingonkorvauksen määrän. Nämä seikat on otettava huomioon oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta arvioitaessa.

62. Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2008:52 (kohta 8) ilmenee, että arvioitaessa oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta on otettava huomioon maksukykyisen osapuolen tekemä todellinen sovintotarjous, joka määrältään ylittää maksettavaksi tuomitun korvausvelvollisuuden määrän. Ratkaisusta edelleen ilmenee (kohta 9), että kun on ollut selvää, että kantajat ovat hävinneet asian niin suurelta osalta, ettei ollut perusteita määrätä vastaajia pitämään oikeudenkäyntikulujaan vahinkonaan. Kun sillä, minkä vastaajat ovat hävinneet, on ollut vain vähäinen merkitys asiassa, heidän on tullut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan saada täysi korvaus kuluistaan.

63. Vastaajayhtiöiden sovintotarjouksen määrä on selvästi ylittänyt korvattavaksi tuomitun vahingonkorvauksen määrän. Edellä todetuilla perusteilla Rapala on hävinnyt asian niin suurelta osalta, ettei ole perusteita määrätä vastaajayhtiöitä pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Kun sillä, minkä vastaajayhtiöt ovat hävinneet, on ollut vain vähäinen merkitys asiassa, niiden tulee lähtökohtaisesti saada täysi korvaus kuluistaan.

64. Konsaku ja OPM ovat vaatineet, että Rapala velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut kulujen osalta 227,73 eurolla ja palkkion osalta 84.744,50 eurolla eli yhteensä 84.972,23 eurolla viivästyskorkoineen. Rapala on paljoksunut vaatimusta 60.000 euroa ylittäviltä osin. Markkinaoikeus katsoo, että asian laatu ja laajuus huomioon ottaen vastaajayhtiöiden oikeudenkäyntikulu-vaatimusta ei ole pidettävä määrältään kohtuuttomana ja Rapala on velvoitettava korvaamaan sanotut oikeudenkäyntikulut. Rapala saa puolestaan pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Markkinaoikeus jättää Rapala VMC Oyj:n kanteen tutkimatta niiltä osin kuin vahingonkorvausvaatimus on perustunut ennen 5.3.2015 aiheutuneiksi väitettyihin ja markkinaoikeuden päätöksellä numero 153/15 jo ratkaistuihin Rapala VMC Oyj:n henkilöstökustannuksiin.

Markkinaoikeus velvoittaa Konsaku Oy:n ja OPM International Oy:n yhteisvastuullisesti suorittamaan Rapala VMC Oyj:lle korvauksena sopimattomalla menettelyllä elinkeinotoiminnassa aiheutuneesta vahingosta 15.000 euroa viivästyskorkoineen.

Markkinaoikeus hylkää Rapala Oyj:n kanteen muilta osin.

Markkinaoikeus velvoittaa Rapala Oyj:n korvaamaan Konsaku Oy:n ja OPM International Oy:n oikeudenkäyntikulut yhteensä 84.972,23 eurolla viivästyskorkoineen.

Edellä todetuille määrille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän ratkaisun antamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 6.6.2017.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Markus Mattila ja Pekka Savola.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen