MAO:94/​2026

Päätös, josta valitetaan

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 8.8.2024 hyödyllisyysmallin numero FI 13191 rekisteröinnin julistamisesta osittain mitättömäksi (liitteenä)

Asian tausta

Finnos Oy on 27.1.2022 hakenut hyödyllisyysmallin rekisteröintiä keksinnölle nimeltä ”Laitteisto pitkänomaisten sahatavarakappaleiden kuvaamiseksi”. Hakemus on Patentti- ja rekisterihallituksessa saanut numeron U20224014.

Patentti- ja rekisterihallitus on 19.5.2022 rekisteröinyt edellä mainitulle keksinnölle hyödyllisyysmallin numero FI 13191.

MiCROTEC Innovating Wood Oy on 11.4.2023 tehnyt Patentti- ja rekisterihallitukselle vaatimuksen hyödyllisyysmallin rekisteröinnin julistamisesta kokonaan mitättömäksi.

Patentti- ja rekisterihallitus on 8.8.2024 antamallaan päätöksellä julistanut hyödyllisyysmallin rekisteröinnin osittain mitättömäksi ja pysyttänyt rekisteröinnin voimassa sille 7.12.2023 toimitetun vaihtoehtoisen suojavaatimusasetelman mukaisessa muutetussa muodossa.

MiCROTEC Innovating Wood Oy on valittanut Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksestä markkinaoikeuteen.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

MiCROTEC Innovating Wood Oy (jäljempänä myös ”valittaja”) on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisen päätöksen ja ensisijaisesti palauttaa asian Patentti- ja rekisterihallitukselle uudelleen käsiteltäväksi tai toissijaisesti julistaa hyödyllisyysmallin numero FI 13191 rekisteröinnin kokonaan mitättömäksi.

MiCROTEC Innovating Wood Oy on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Finnos Oy:n korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 12.765 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Hyödyllisyysmallin haltija Finnos Oy on Patentti- ja rekisterihallituksessa toimitetussa mitättömäksijulistamisvaatimuksen käsittelyssä antanut 23.4.2024 lausuman, jonka Patentti- ja rekisterihallitus on antanut valittajalle tiedoksi vasta valituksenalaisen päätöksen tiedoksiannon yhteydessä. Kyseisessä lausumassa on esitetty aiempaan nähden uutena selvityksenä, että Patentti- ja rekisterihallituksen hyväksymän suojavaatimusasetelman suojavaatimuksessa 1 esitetyn kolmannen peilin tekninen vaikutus olisi kameran vapaampi sijoittaminen. Kolmannen peilin teknistä vaikutusta koskeva uusi selvitys on vaikuttanut Patentti- ja rekisterihallituksen päätökseen, joten Patentti- ja rekisterihallitus on menetellyt virheellisesti, kun se ei ole varannut valittajalle tilaisuutta antaa lausumaa hyödyllisyysmallin haltijan 23.4.2024 antamasta lausumasta.

Patentti- ja rekisterihallituksen menettely on ollut virheellistä myös siltä osin, ettei valituksenalaista päätöstä ole riittävästi perusteltu, koska siinä ei ole tarkasteltu kaikkia perusteita, jotka valittaja on esittänyt Patentti- ja rekisterihallituksen hyväksymän suojavaatimusasetelman rekisteröinnin esteiksi.

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisessa päätöksessään virheellisesti katsonut, että sen hyväksymän suojavaatimusasetelman suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaisi selvästi viitejulkaisusta D4 tunnetusta laitteistosta, koska viitejulkaisu D4 tai muukaan tekniikan tasoa edustava viitejulkaisu ei opeta tai ehdota kuvan heijastamista kameralle kolmen peilin kautta. Patentti- ja rekisterihallitus on tulkinnut tarkasteltavana ollutta suojavaatimusta virheellisesti, koska suojavaatimus ei edellytä kuvan heijastamista kameralle kolmen vaan kahden peilin kautta. Lisäksi kuvan heijastaminen kameralle vähintään kolmen peilin kautta käy ilmi viitejulkaisusta D8. Viitejulkaisusta D8 käy ilmi myös suojavaatimuksessa 1 tarkoitettu kahdennettu peilijärjestelmä. Laitteiston yhdellä reunalla olevan peilijärjestelyn toisintaminen laitteiston toiselle reunalle ei saa aikaan selvää eroa tunnettuun tekniikkaan nähden, sillä tällainen toisintaminen on esitetty esimerkiksi viitejulkaisussa D4.

Kameran vapaata sijoittamista ei ole esitetty suojavaatimuksessa 1 laitteistoa rajoittavana piirteenä, joten selvä ero ei voi perustua kyseiseen piirteeseen. Suojavaatimuksessa 1 ei ole myöskään esitetty sellaisia laitteiston rakenteellisia piirteitä, jotka liittyvät kameran vapaaseen sijoittamiseen.

Tarkasteltavana olevan suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa viitejulkaisun D4 kuvasta 2 tunnetusta laitteistosta siten, ettei viimeksi mainitusta käy ilmi kameran ja kahden peilin välissä sijaitsevaa kolmatta peiliä. Viitejulkaisusta D4 tunnetusta laitteistosta on aivan ilmeistä päätyä suojavaatimuksen 1 mukaiseen laitteistoon sijoittamalla ensin mainitun laitteiston kameran 5 kohdalle lisäpeili ja siirtämällä kyseinen kamera lisäpeilin viereen siten, että sahatavarakappaleen kuva heijastuu kameralle peilien 6 ja lisäpeilin kautta. Kuvan heijastaminen kameralle kahden tai useamman peilin kautta on tunnettu viitejulkaisuista D6, D7, D8 ja D9. Suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto ei siten ole keksinnöllinen viitejulkaisujen D4 ja esimerkiksi viitejulkaisun D9 yhdistelmästä tunnettuun tekniikkaan nähden.

Suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto ei eroa selvästi myöskään viitejulkaisusta D2 tunnetusta laitteistosta, kun lisäksi otetaan huomioon viitejulkaisusta D4 tunnettu tekniikka. Viitejulkaisussa D2 ei ole esitetty suojavaatimuksen 1 mukaisen laitteiston sivupeilejä, joiden avulla voidaan kuvata sahatavarakappaleen sivupintoja. Viitejulkaisussa D4 on esitetty, että sahatavarakappaleiden kuvaaminen on tehokasta, kun laitteisto käsittää mainitut sivupeilit, joten alan ammattimiehen on ilmeistä varustaa viitejulkaisusta D2 tunnettu laitteisto viitejulkaisusta D4 tunnetuilla sivupeileillä.

Suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa viitejulkaisun D8 kuvasta 7 tunnetusta laitteistosta siltä osin, että ensin mainitussa kuljetuslaite on järjestetty kuljettamaan sahatavarakappaleet poikittain kuljetussuuntaansa nähden. Poikittaiskuljetin on pitkittäiskuljettimen aivan ilmeinen vaihtoehto ja tunnettu viitejulkaisuista D1­–D4. Suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto ei siten eroa selvästi myöskään viitejulkaisusta D8 tunnetusta laitteistosta, kun lisäksi otetaan huomioon viitejulkaisusta D1, D2, D3 tai D4 tunnettu tekniikka.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Valituksessa ei ole esitetty sellaista, jonka perusteella valituksenalainen päätös olisi kumottava.

Valittajalle ei ole varattu tilaisuutta lausua hyödyllisyysmallin haltijan viimeisestä lausumasta, koska haltija ei ollut toimittanut kyseisen lausuman yhteydessä uusia suojavaatimuksia vaan oli perustellut aiemmin toimitetuissa suojavaatimusasetelmissa esitetyn keksinnön uutuutta ja keksinnöllisyyttä. Valituksenalaisessa päätöksessä on otettu huomioon sekä valittajan että hyödyllisyysmallin haltijan mitättömäksijulistamisasiassa tarkastelluista suojavaatimusasetelmista antamat lausumat. Menettely ei siten ole ollut virheellistä.

Valituksenalaisella päätöksellä hyväksytyn suojavaatimusasetelman suojavaatimuksessa 1 on esitetty kolme peiliä, joista jokaisella on rooli kuvan heijastamisessa. Kyseisessä suojavaatimuksessa ei määritellä kahdennettua peilijärjestelyä, koska tällaisessa järjestelyssä olisi neljä peiliä.

Suojavaatimuksessa 1 esitetyn keksinnön olennaisena piirteenä on pidettävä kuvan heijastamista kameralle useamman kuin yhden peilipinnan kautta. Kyseinen piirre puuttuu viitejulkaisusta D2 tunnetusta laitteistosta mutta sisältyy viitejulkaisusta D4 tunnettuun laitteistoon, joten viimeksi mainittu on ensin mainittua sopivampi keksinnöllisyysarvioinnin lähtökohta. Suojavaatimuksen 1 mukaiseen laitteistoon päätyminen viitejulkaisusta D4 tunnetusta laitteistosta lähtemällä ja siihen muista esitetyistä viitejulkaisuista tunnettua tekniikkaa yhdistämällä edellyttää alan ammattimieheltä sellaista luovaa harkintaa ja oivallusta, jotka ylittävät selvä ero -kynnyksen. Suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa siten selvästi viitejulkaisusta D4 tunnetusta laitteistosta.

Viitejulkaisun D8 kuvan 7 laitteistossa olevat peilit estävät sahatavarakappaleen kuljettamisen kuljetussuuntaan nähden poikittain, joten suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa selvästi myös kyseisestä laitteistosta.

Finnos Oy:n vastaus

Vaatimukset

Finnos Oy (jäljempänä myös ”vastaaja”) on vaatinut, että markkinaoikeus jättää ottamatta huomioon vasta markkinaoikeudessa esitetyt, viitejulkaisuun D4 lähimpänä tekniikan tasona ja siihen yhdistettävään viitejulkaisuun D2, D6, D7, D8 tai D9 taikka alan ammattimiehen yleistietoon tai viitejulkaisuun D8 lähimpänä tekniikan tasona perustuvat keksinnöllisyystarkastelut.

Lisäksi Finnos Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Finnos Oy on vielä vaatinut, että markkinaoikeus hylkää MiCROTEC Innovating Wood Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Perusteet

Hyödyllisyysmallin selitysosan sivun 4 riveillä 7–18 on selostettu keksinnön mukaisen laitteiston suoritusmuotoa, joka käsittää kolme peiliä, ja sen etuja. Selostuksen mukaan kyseisen suoritusmuodon mukainen peilijärjestely saa aikaan lisää vaihtoehtoja kameran sijoittamiselle, eli mahdollistaa kameran vapaamman sijoittelun. Patentti- ja rekisterihallituksessa toimitetun käsittelyn aikana ei siten ole esitetty uutta asiaa, josta valittajalla ei olisi ollut mahdollisuutta antaa lausumaa.

Laitteisto on suojavaatimuksessa esitettävä sen teknisten piirteiden, ei teknisen vaikutuksen avulla. Suojavaatimuksessa 1 on esitetty laitteiston tekniset piirteet, jotka mahdollistavat kameran tunnettuun tekniikkaan nähden vapaamman sijoittelun.

Suojavaatimuksessa 1 ei ole esitetty kahdennettua peilijärjestelyä vaan järjestely, jossa yksi peili kokoaa kahden muun peilin kautta sille heijastetut kuvat ja heijastaa ne kameralle. Viitejulkaisussa D4 esitetty laitteiston yhdellä reunalla sijaitsevan, kahdesta peilistä muodostuvan järjestelyn kopioiminen laitteiston toiselle reunalle ei johtaisi suojavaatimuksessa 1 esitettyyn peilijärjestelyyn.

Suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa viitejulkaisusta D4 tunnetusta laitteistosta muun ohella siten, että kahdesta peilistä heijastuva sahatavarakappaleen kuva heijastetaan kameralle yhteisen peilin kautta. Tämän piirteen tekninen vaikutus on, että kamera on suojavaatimuksen 1 mukaisessa laitteistossa sijoitettavissa vapaammin kuin viitejulkaisusta D4 tunnetussa laitteistossa.

Alan ammattimies ei päätyisi suojavaatimuksen 1 mukaiseen laitteistoon viitejulkaisun D4 ja D8 tai D9 yhdistelmän perusteella, koska viimeksi mainituissa viitejulkaisuissa esitetyt ratkaisut eivät liity kameran sijoittamisen vapauteen. Lisäksi ratkaisut eivät ole teknisesti yhteensopivia viitejulkaisussa D4 esitetyn ratkaisun kanssa, koska viitejulkaisun D8 ratkaisu on sovitettu kuvaamaan pituussuuntaansa kuljetettavaa sahatavarakappaletta ja viitejulkaisun D9 ratkaisu soveltuu vain valoa läpäisevän kappaleen kuvaamiseen.

Suojavaatimuksen 1 mukaisen laitteiston viitejulkaisusta D2 tunnettuun laitteistoon nähden ratkaisema tekninen ongelma on kuvaussuuntaan nähden poikittain kuljetettavien pitkänomaisten sahatavarakappaleiden kuvaaminen usealta puolelta. Viitejulkaisussa D4 esitetyn perusteella alan ammattimies korvaisi viitejulkaisun D2 laitteistossa kameran ja peilin yhdistelmän viitejulkaisusta D4 tunnetulla kameran ja peilin yhdistelmällä tai lisäisi viitejulkaisun D2 laitteistoon toisen viitejulkaisusta D4 tunnettua vastaavan kameran. Kumpikaan mainituista vaihtoehdoista ei johda suojavaatimuksessa 1 esitettyyn laitteistoon, joten se eroaa selvästi viitejulkaisujen D2 ja D4 yhdistelmästä tunnetusta tekniikasta.

Vasta markkinaoikeudessa esitetyt, viitejulkaisuun D8 perustuvat väitteet suojavaatimuksen 1 mukaisen laitteiston puuttuvasta keksinnöllisyydestä on jätettävä ottamatta huomioon asiaa markkinaoikeudessa arvioitaessa.

Viitejulkaisussa D8 on esitetty sahatavarakappaleiden pitkittäiskuljetin, joka ei ole sopiva lähtökohta suojavaatimuksen 1 mukaiseen laitteistoon päätyvälle kehitystyölle, koska viimeksi mainittu on poikittaiskuljetin ja koska pitkittäiskuljettimen muuttaminen poikittaiskuljettimeksi vaatii merkittäviä rakenteellisia muutoksia. Viitejulkaisu D8 ei myöskään liity samaan tekniseen ongelmaan kuin suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto.

Viitejulkaisussa D8 ei ole myöskään esitetty, että siitä tunnettu laitteisto sisältäisi kuljetuslaitteen. Viitejulkaisussa D8 ei siten ole esitetty myöskään kuljetuslaitteen yläpintaa, koska kuljetettavaa sahatavarakappaletta voidaan kannatella kuljetuslaitteessa myös muutoin kuin sen yläpinnan päällä. Kyseisestä viitejulkaisusta tunnetussa laitteistossa sahatavarakappale ei voi olla kulmapeilin kohdalla tuettuna millään pinnalla, koska tällainen pinta estäisi sahatavarakappaleen kuvan heijastumisen kulmapeilistä.

Viitejulkaisusta D8 tunnetussa laitteistossa ei myöskään ole suojavaatimuksessa 1 määriteltyä ensimmäistä kameraa, joka kuvaa sahatavarakappaletta ainoastaan epäsuorasti yhden tai useamman peilin yhden tai useamman peilipinnan kautta.

Viitejulkaisusta D8 tunnetusta laitteistosta erottavien piirteiden perusteella muodostettavana objektiivisena teknisenä ongelmana on saada aikaan pitkänomaisten sahatavarakappaleiden kuvaamiseen tarkoitettu laitteisto, jossa viitejulkaisun D8 laitteistoon nähden kappaleiden liikuttaminen on helpompaa, kuvaaminen on nopeampaa, kappaleiden pysyminen kameran terävyysalueella on varmistettu ja kameran sijoittaminen on vapaampaa. Tähän objektiiviseen tekniseen ongelmaan ei ole löydettävissä ratkaisua viitejulkaisusta D1 tai D2. Suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa siten selvästi viitejulkaisujen D8 ja D1 tai D2 yhdistelmästä tunnetusta tekniikasta.

Viitejulkaisuissa D3 ja D4 ei ole tarkasteltu sahatavarakappaleiden liikuttamisen helpottamista, niiden kuvaamisen nopeuttamista ja pysymistä kameran terävyysalueella tai kameran vapaampaa sijoittamista. Alan ammattimiehellä ei siten ole syytä etsiä objektiiviselle tekniselle ongelmalle ratkaisua viitejulkaisusta D3 tai D4, joten suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa selvästi viitejulkaisujen D8 ja D3 tai D4 yhdistelmästä tunnetusta tekniikasta.

Vastaajaan kohdistettu vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on perusteeton.

Valittajan lausuma 5.3.2025

Valittajan mukaan Patentti- ja rekisterihallitus on todennut lausunnossaan, että hyödyllisyysmallin haltijan lausuma 23.4.2024 on sisältänyt aiemmin esitettyjä tarkempia perusteluja uutuudelle ja keksinnöllisyydelle. Patentti- ja rekisterihallituksen olisi tullut varata valittajalle tilaisuus lausua kyseisistä perusteluista ennen valituksenalaisen päätöksen antamista tai ainakin antaa kyseinen lausuma valittajalle tiedoksi, jotta valittaja olisi voinut arvioida, antavatko kyseiset perustelut aihetta lausuman antamiseen.

Viitejulkaisusta D4 tunnettu, keksinnöllisyysarvioinnin lähtökohtana oleva suoritusmuoto sisältää poikittaiskuljettimen, joten objektiiviseen tekniseen ongelmaan ei voi sisältyä poikittaiskuljettimen sisältävän laitteiston aikaansaaminen. Kyseiseen viitejulkaisuun nähden ratkaistava objektiivinen tekninen ongelma liittyy siten vain kameran sijoittamiseen.

Kun viitejulkaisun D4 kuvan 2 laitteisto sijoitetaan uusiin käyttökohteisiin, niiden joukossa on väistämättä sellaisia, joihin kuvassa 2 esitetty kameran sijainti olisi sopimaton. Viitejulkaisuun D4 nähden ratkaistava objektiivinen tekninen ongelma on siten sen kuvassa 2 esitetyn laitteiston sovittaminen käyttökohteeseen, jossa kameraa ei ole mahdollista sijoittaa kuvan 2 mukaisesti.

Objektiivista teknistä ongelmaa ratkaiseva alan ammattimies tietää yleistietojensa perusteella, että valon kulkureittiä voidaan muuttaa peilien avulla, mikä on toteutettu myös viitejulkaisun D4 kuvan 2 laitteistossa. Suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto on siten alan ammattimiehelle ilmeinen, kun viitejulkaisusta D4 tunnetun lisäksi otetaan huomioon alan ammattimiehen yleistiedot.

Viitejulkaisussa D2 on esitetty, että korkealle hankalasti sijoitetun kameran voi sijoittaa käytännöllisempään paikkaan, kun sille heijastetaan kuva lisäpeilin avulla. Suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto ei siten eroa olennaisesti viitejulkaisujen D4 ja D2 yhdistelmästä tunnetusta tekniikasta.

Muut lausumat

MiCROTEC Innovating Wood Oy on 24.10.2025 esittänyt yksilöidyn, Finnos Oy:öön kohdistetun oikeudenkäyntikuluvaatimuksen ja lausunut vaatimuksensa perusteeksi, että Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksestä valittaminen on ollut tarpeen, koska Patentti- ja rekisterihallitus ei ollut varannut sille tilaisuutta antaa lausumaa eikä ollut valituksenalaisessa päätöksessään tarkastellut sen esittämiä perusteita hyödyllisyysmallin rekisteröinnin julistamiselle kokonaan mitättömäksi.

Finnos Oy on esittänyt lausumassaan 28.10.2025, että siihen kohdistettua oikeudenkäyntikuluvaatimusta on perusteltu vain Patentti- ja rekisterihallituksen menettelyvirheellä. Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on siten hylättävä.

Finnos Oy on vaatinut lisälausumassaan 18.11.2025, ettei markkinaoikeus ota huomioon valittajan vasta markkinaoikeudelle 5.3.2025 antamassaan lausumassa esittämiä, viitejulkaisuun D4 lähimpänä tekniikan tasona ja siihen yhdistettävään viitejulkaisuun D2, D6, D7, D8 tai D9 taikka alan ammattimiehen yleistietoon perustuvia keksinnöllisyystarkasteluja.

Viitejulkaisussa D2 esitetty ratkaisu liittyy sahatavarakappaleen pituuden mittaustarkkuuden parantamiseen. Se ei liity viitejulkaisuun D4 nähden ratkaistavaan ongelmaan kameran vapaasta sijoittamisesta laitteistossa, jossa sahatavarakappaletta kuvataan useilta sivuilta, joten kyseistä ongelmaa ratkaisevalla alan ammattimiehellä ei ole syytä perehtyä viitejulkaisuun D2. Kyseisessä viitejulkaisussa ei myöskään ole esitetty, että sahatavarakappaleen kuva heijastettaisiin kameralle kahden peilin kautta. Suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa siten selvästi viitejulkaisujen D4 ja D2 yhdistelmästä tunnetusta laitteistosta.

Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että kahdelta peililtä saatavien kuvien heijastaminen kameralle kokoojapeilin kautta kuuluisi alan ammattimiehen yleistietoihin. Suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa näin ollen selvästi viitejulkaisusta D4 tunnetusta laitteistosta, vaikka lisäksi otettaisiin huomioon alan ammattimiehen yleistiedot.

Viitejulkaisussa D6 on esitetty, että siitä tunnetun ratkaisun komponentit voidaan sijoittaa lähelle toisiaan suljettuun pölytiiviiseen koteloon. Kyseiseistä viitejulkaisusta ei käy ilmi kahdelta peililtä saatavien kuvien heijastamista kameralle kokoojapeilin kautta. Viitejulkaisu D6 ei siten ohjaa ratkaisemaan viitejulkaisuun D4 nähden muodostettavaa ongelmaa kameran vapaasta sijoittamisesta suojavaatimuksessa 1 esitetyllä tavalla, joten suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa selvästi viitejulkaisujen D4 ja D6 yhdistelmästä tunnetusta laitteistosta.

Viitejulkaisussa D7 esitetty ratkaisu liittyy optisten kuvantamisvirheiden, erityisesti värivirheiden, välttämiseen. Kyseiseistä viitejulkaisusta ei käy ilmi kahdelta peililtä saatavien kuvien heijastamista kameralle kokoojapeilin kautta. Viitejulkaisu D7 ei siten ohjaa ratkaisemaan viitejulkaisuun D4 nähden muodostettavaa ongelmaa kameran vapaasta sijoittamisesta suojavaatimuksessa 1 esitetyllä tavalla, joten suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa selvästi viitejulkaisujen D4 ja D7 yhdistelmästä tunnetusta laitteistosta.

Viitejulkaisusta D8 tunnettu kamera- ja peilijärjestely pyrkii saamaan sahatavarakappaleen kaikki kuvattavat sivut samalla optiselle etäisyydelle kamerasta. Tämä asettaa tarkat rajat kameran ja peilien keskinäisille etäisyyksille ja asennoille, joten viitejulkaisusta D8 tunnettua järjestelyä ei ole esitetty käytettäväksi kameran vapaampaan sijoitteluun. Lisäksi viitejulkaisun D8 järjestelyllä kuvataan sahatavarakappaleita, joita kuljetetaan niiden pituussuunnassa kulmapeilin muodostamassa kourussa. Järjestelyn soveltaminen viitejulkaisusta D4 tunnettuun laitteistoon edellyttäisi sen uudelleen suunnittelua tavalla, jota ei ole esitetty viitejulkaisussa D8 ja joka ei ole alan ammattimiehelle ilmeinen. Suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa siten selvästi viitejulkaisujen D4 ja D8 yhdistelmästä tunnetusta laitteistosta.

Viitejulkaisussa D9 esitetyn ratkaisun tarkoitus on kuvan koon pitäminen vakiona, ja ratkaisu edellyttää kameran ja kuvattavan kohteen sijoittamista samalle optiselle etäisyydelle koverasta peilistä. Kyseinen ratkaisu ei siten mahdollista kameran vapaata sijoittelua, eikä viitejulkaisussa D9 ole myöskään esitetty, että vapaa sijoittelu olisi mahdollista, jos kuva heijastetaan kameralle kahden peilin kautta. Ei ole selvää, kuinka viitejulkaisun D9 peilijärjestely olisi toteutettavissa viitejulkaisusta D4 tunnetussa laitteistossa siten, että kameran ja sahatavarakappaleen optiset etäisyydet koverasta peilistä olisivat samat. Näin ollen suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa selvästi viitejulkaisujen D4 ja D9 yhdistelmästä tunnetusta laitteistosta.

MiCROTEC Innovating Wood Oy on esittänyt lisälausumassaan 9.1.2026, että Patentti- ja rekisterihallituksen menettelyvirhe on osaltaan johtunut Finnos Oy:n menettelystä, jossa se on esittänyt muutetut suojavaatimukset ja perustelut niiden hyväksyttävyydestä myöhään ja useassa vaiheessa Patentti- ja rekisterihallituksessa toimitettua mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen käsittelyä.

Viitejulkaisussa D3 on esitetty, että peilin käyttö mahdollistaa kameran asentamisen vaakatasoon. Suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto ei siten eroa selvästi myöskään viitejulkaisujen D4 ja D3 yhdistelmästä tunnetusta laitteistosta.

Finnos Oy on esittänyt toisessa lisälausumassaan 15.1.2026, että se on Patentti- ja rekisterihallituksessa toimitetussa mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen käsittelyssä vastannut valittajan esittämiin väitteisiin Patentti- ja rekisterihallituksen asettamissa määräajoissa, minkä jälkeen Patentti- ja rekisterihallitus on ratkaissut asian. Valittajan oikeudenkäyntikulujen määräämiselle Finnos Oy:n korvattaviksi Patentti- ja rekisterihallituksen väitetyn menettelyvirheen takia ei siten ole perusteita.

Viitejulkaisussa D3 esitetty ratkaisu ei liity kameran vapaaseen sijoittamiseen vaan sen asentamiseen vaakasuoraan asentoon. Kyseisessä viitejulkaisussa ei ole esitetty kokoojapeiliä, jonka avulla kahdelta muulta peililtä heijastettava kappaleen kuva heijastetaan kameralle. Suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa siten selvästi viitejulkaisujen D4 ja D3 yhdistelmästä tunnetusta laitteistosta.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on valittajan markkinaoikeudessa esittämän perusteella ensisijaisesti kysymys siitä, onko Patentti- ja rekisterihallitus menetellyt virheellisesti, kun se ei ole varannut valittajalle tilaisuutta antaa lausumaa hyödyllisyysmallin haltijan lausumasta 23.4.2024 vaan on antanut kyseisen lausuman valittajalle tiedoksi vasta valituksenalaisen päätöksen tiedoksiannon yhteydessä ja kun se ei ole valituksenalaisessa päätöksessään tarkastellut kaikkia perusteita, jotka valittaja on esittänyt selvän eron puuttumisen tueksi. Toissijaisesti asiassa voi olla kysymys siitä, eroaako markkinaoikeudessa tarkasteltavana olevan suojavaatimusasetelman suojavaatimuksissa esitetty keksintö selvästi siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen hyödyllisyysmallihakemuksen tekemispäivää.

2 Sovellettavat oikeusohjeet

Hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain (hyödyllisyysmallin) 2 §:n 1 ja 2 momentin mukaan keksinnön tulee olla uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen hyödyllisyysmallioikeutta koskevan hakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi selvästi erota siitä.

Tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

Hyödyllisyysmallilain säätämiseen johtaneiden lainvalmistelutöiden (HE 232/1990 vp s. 2) mukaan hyödyllisyysmallin keksinnöllisyysvaatimus on alhaisempi kuin patentilta vaadittava keksinnöllisyys. Selvällä erolla tarkoitetaan, että keksintö ei saa olla aivan ilmeisesti johdettavissa aikaisemmin tunnetusta eikä ratkaisu saa olla itsestään selvä keskitason ammattimiehelle.

Hyödyllisyysmallilain 19 §:n 1 momentin mukaan hyödyllisyysmallin rekisteröinti tulee julistaa kokonaan tai osittain mitättömäksi sitä koskevan vaatimuksen johdosta muun ohella, jos rekisteröinti tarkoittaa keksintöä, joka ei täytä mainitun lain 1 §:n 2–4 momentissa ja 2 §:ssä säädettyjä vaatimuksia.

Hyödyllisyysmallilain 21 §:n 1 momentin mukaan rekisteriviranomaisen on julistettava hyödyllisyysmallin rekisteröinti mitättömäksi, jos siihen on mainitun lain 19 §:n 1 momentissa säädetty peruste. Jos hyödyllisyysmallioikeuden haltija on toimittanut uuden suojavaatimuksen, se on mitätöinnin kohteena.

Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

3 Patentti- ja rekisterihallituksen virheellistä menettelyä koskeva vaatimus

3.1 Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen käsittely Patentti- ja rekisterihallituksessa

Valittaja on 11.4.2023 tehnyt Patentti- ja rekisterihallitukselle vaatimuksen hyödyllisyysmallin numero FI 13191 rekisteröinnin julistamisesta kokonaan mitättömäksi. Uutuuden ja keksinnöllisyyden esteenä valittaja on esittänyt muun ohella viitejulkaisun D4 (FI 125973).

Vastaaja on sille varatun tilaisuuden jälkeen antanut lausuman 10.8.2023 ja valittaja sille varatun tilaisuuden jälkeen 16.10.2023.

Vastaaja on sille varatun tilaisuuden jälkeen antanut 7.12.2023 lausuman, jonka yhteydessä se on toimittanut Patentti- ja rekisterihallitukselle vaihtoehtoisen suojavaatimusasetelman. Kyseisessä lausumassaan vastaaja on toissijaisesti vaatinut hyödyllisyysmallin rekisteröinnin pysyttämistä voimassa vaihtoehtoisen suojavaatimusasetelman mukaisessa muutetussa muodossa ja esittänyt, että vaihtoehtoisen suojavaatimusasetelman suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa kustakin rekisteröinnin esteeksi esitetystä viitejulkaisusta tunnetusta laitteistosta piirteellä, jonka mukaan kuva sahatavarakappaleesta heijastetaan sekä toisesta että kolmannesta peilipinnasta kameralle ensimmäisen peilipinnan kautta.

Patentti- ja rekisterihallitus on 18.12.2023 varannut valittajalle tilaisuuden antaa lausuma vastaajan lausumasta 7.12.2023. Valittaja on antanut kyseisen lausuman 19.2.2024.

Vastaaja on sille varatun tilaisuuden jälkeen antanut 23.4.2024 lausuman, jossa se on muun ohella esittänyt, että vaihtoehtoisen suojavaatimusasetelman suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa viitejulkaisusta D4 tunnetusta laitteistosta siten, ettei viimeksi mainitussa laitteistossa ole kameran ja kahden muun peilin välissä olevaa kolmatta peiliä. Vastaajan kyseisessä lausumassaan esittämän mukaan kolmas peili mahdollistaa kameran vapaamman sijoittamisen.

Patentti- ja rekisterihallitus on 8.8.2024 tehnyt valituksenalaisen päätöksen, jossa se on katsonut, että hyödyllisyysmallin rekisteröinti on pysytettävissä voimassa vaihtoehtoisen suojavaatimusasetelman mukaisessa muutetussa muodossa. Valituksenalaisessa päätöksessään Patentti- ja rekisterihallitus on muun ohella katsonut, että vaihtoehtoisen suojavaatimusasetelman suojavaatimuksen 1 mukaisen laitteiston lähintä tekniikan tasoa edustaa viitejulkaisu D4 ja että kyseinen laitteisto eroaa viitejulkaisusta D4 tunnetusta laitteistosta kameran ja kahden muun peilin välissä olevan kolmannen peilin osalta, joka mahdollistaa kameran vapaamman sijoittamisen. Patentti- ja rekisterihallitus on antanut vastaajan lausuman 23.4.2024 valittajalle tiedoksi valituksenalaisen päätöksen liitteenä.

3.2 Patentti- ja rekisterihallituksen menettelyn arviointi

Valittaja on vaatinut, että asia on palautettava Patentti- ja rekisterihallitukselle uudelleen käsiteltäväksi menettelyvirheen takia. Valittajan mukaan Patentti- ja rekisterihallituksen menettely on ollut virheellistä, koska se ei ole varannut valittajalle tilaisuutta antaa lausumaa vastaajan 23.4.2024 antamasta lausumasta, jossa on uutena perusteena esitetty Patentti- ja rekisterihallituksen päätökseen vaikuttanut kolmannen peilin tekninen vaikutus. Lisäksi valittajan mukaan valituksenalaisessa päätöksessä ei ole tarkasteltu kaikkia perusteita, jotka valittaja on esittänyt Patentti- ja rekisterihallituksen hyväksymän suojavaatimusasetelman rekisteröinnin esteiksi.

Markkinaoikeus toteaa, että vastaaja on toimittanut valituksenalaisessa päätöksessä hyväksytyn vaihtoehtoisen suojavaatimusasetelman Patentti- ja rekisterihallitukselle 7.12.2023 antamansa lausuman yhteydessä. Tässä lausumassaan vastaaja on esittänyt, että vaihtoehtoisen suojavaatimusasetelman suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa kustakin rekisteröinnin esteeksi esitetystä viitejulkaisusta, eli myös viitejulkaisusta D4 tunnetusta laitteistosta, piirteellä, jonka mukaan kuva sahatavarakappaleesta heijastetaan sekä toisesta että kolmannesta peilipinnasta kameralle ensimmäisen peilipinnan kautta. Vastaaja on kyseisessä lausumassaan toissijaisesti vaatinut hyödyllisyysmallin rekisteröinnin pysyttämistä voimassa kyseisen vaihtoehtoisen suojavaatimusasetelman mukaisessa muutetussa muodossa.

Valittaja on 19.2.2024 antanut lausuman vastaajan lausumasta 7.12.2023. Kyseisessä lausumassaan valittaja on muun ohella esittänyt, että vaihtoehtoisen suojavaatimusasetelman suojavaatimuksessa 1 esitetty laitteisto eroaa viitejulkaisusta D4 tunnetusta laitteistosta siltä osin, että ensin mainitussa laitteistossa kameraa edeltää yksi lisäpeili, josta on suojavaatimuksessa 1 käytetty nimitystä ensimmäinen peili. Markkinaoikeus käyttää seuraavassa kyseisestä peilistä nimitystä lisäpeili.

Vastaaja on lausumassaan 23.4.2024 viitannut lisäpeiliin ilmaisulla kolmas peili ja lausumassaan 7.12.2023 ilmaisulla ensimmäinen peilipinta. Lausumassaan 23.4.2024 vastaaja on esittänyt, että lisäpeilin tekninen vaikutus viitejulkaisusta D4 tunnettuun laitteistoon nähden on kameran vapaamman sijoittamisen mahdollistaminen. Kyseistä teknistä vaikutusta ei ole nimenomaisesti esitetty vastaajan lausumassa 7.12.2023.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus toteaa, että vastaaja ei sinänsä ole lausumassaan 23.4.2024 esittänyt viitejulkaisusta D4 tunnetusta laitteistosta erottavista teknisistä piirteistä uutta selvitystä siihen nähden, mitä se on lausumassaan 7.12.2023 esittänyt. Asiassa on kuitenkin arvioitava, onko valittajan lausumassa 23.4.2024 ja Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä esitetty lisäpeilin tekninen vaikutus, eli kameran vapaamman sijoittamisen mahdollistaminen, katsottava sellaiseksi uudeksi selvitykseksi, josta Patentti- ja rekisterihallituksen olisi tullut sen menettelyyn sovellettavan hallintolain 34 §:n 1 momentin perusteella varata valittajalle tilaisuus antaa lausuma ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä.

Vastaaja on esittänyt, että hyödyllisyysmallin selitysosan sivun 4 riveillä 7–18 on selostettu keksinnön mukaisen laitteiston suoritusmuotoa, joka käsittää kolme peiliä, ja sen etuja. Vastaajan mukaan selostuksesta käy ilmi, että kyseisen suoritusmuodon mukainen peilijärjestely saa aikaan lisää vaihtoehtoja kameran sijoittamiselle, eli mahdollistaa kameran vapaamman sijoittelun. Myöskään lisäpeilin tekninen vaikutus ei siten vastaajan mukaan edusta uutta selvitystä siihen nähden, mitä on esitetty alkuperäisessä hyödyllisyysmallihakemuksessa.

Markkinaoikeus toteaa, että alkuperäisen hyödyllisyysmallihakemuksen selitysosan sivun 4 riveillä 7–16 on selostettu keksinnön mukaisen laitteiston erästä vaihtoehtoista suoritusmuotoa, joka käsittää kolme peiliä (ensimmäisen, toisen ja kolmannen) ja jossa sahatavarakappaleen peilikuva heijastetaan ensimmäiselle kameralle kahden peilipinnan (kolmannen ja ensimmäisen peilin peilipinnan) kautta. Riveillä 17–18 on esitetty, että kyseinen suoritusmuoto mahdollistaa sahatavarakappaleen kuvaamisen useasta suunnasta ja antaa lisää vaihtoehtoja kameran sijoittamiselle.

Selitysosan sivun 4 rivien 7–16 selostuksessa on toisesta peilistä esitetty ainoastaan, että sen peilipinta osoittaa eri suuntaan kuin kolmannen peilin peilipinta. Kyseisessä suoritusmuodossa ei siten sen selostuksen perusteella välttämättä heijasteta sahatavarakappaleen peilikuvaa toisesta peilistä ensimmäiselle kameralle, eikä myöskään keksinnön mukaisen laitteiston yleinen kuvaus selitysosan sivun 2 riveillä 7–13 edellytä, että sahatavarakappaleen kuva heijastettaisiin ensimmäiselle kameralle muiden kuin sivun 4 rivien 7–16 selostuksessa mainittujen kolmannen ja ensimmäisen peilin kautta.

Selitysosan sivun 4 rivien 7–16 selostus sinänsä kattaa myös järjestelyn, jossa sahatavarakappaleen peilikuva heijastetaan kameralle sekä kolmannen että toisen peilin peilipinnasta lisäpeilin kautta, mutta tällainen järjestely ei käy selvästi ja yksiselitteisesti ilmi kyseisestä kohdasta. Näin ollen kyseisestä kohdasta ei myöskään käy selvästi ja yksiselitteisesti ilmi, että tällaisen peilijärjestelyn, ja erityisesti kahden peilin ja kameran väliin sijoitetun lisäpeilin, tekninen vaikutus olisi riveillä 17–18 esitetty lisävaihtoehtojen antaminen kameran sijoittamiselle.

Patenttilaissa tarkoitetun olennaisen eron sekä hyödyllisyysmallilaissa tarkoitetun selvän eron arvioinnin yhteydessä on tavanomaista tarkastella keksinnön lähimmästä tekniikan tasosta erottavia piirteitä ja teknistä vaikutusta, joka erottavilla piirteillä on alkuperäisessä patentti- tai hyödyllisyysmallihakemuksessa esitetty olevan. Patentti- ja rekisterihallituksen varatessa valittajalle tilaisuuden antaa kirjallinen lausuma vastaajan lausumasta 7.12.2023, jossa vastaaja on esittänyt muun ohella viitejulkaisusta D4 erottavan piirteen olevan sahatavarakappaleen peilikuvan heijastaminen sekä toisesta että kolmannesta peilipinnasta kameralle lisäpeilin kautta, Patentti- ja rekisterihallituksen on katsottava samalla varanneen valittajalle tilaisuuden lausua kyseisen erottavan piirteen alkuperäisestä hyödyllisyysmallihakemuksesta mahdollisesti ilmenevästä teknisestä vaikutuksesta.

Alkuperäisestä hyödyllisyysmallihakemuksesta ei edellä todetusti ole kuitenkaan katsottava käyneen selvästi ja yksiselitteisesti ilmi, että kahden peilin ja kameran välissä sijaitsevalla lisäpeilillä olisi vastaajan lausumassaan 23.4.2024 sekä Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessään esittämä tekninen vaikutus, eli lisävaihtoehtojen antaminen kameran sijoittamiselle, joten valittajalla ei ole ollut mahdollisuutta lausua siitä mielipidettään. Vastaajan on siten tulkittava esittäneen mainitussa lausumassaan väitteen, jonka mukaan kyseinen tekninen vaikutus olisi johdettavissa alkuperäisestä hyödyllisyysmallihakemuksesta. Koska Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisessa päätöksessään perustellut selvää eroa viitejulkaisusta D4 tunnettuun laitteeseen nähden kyseisellä teknisellä vaikutuksella, sitä koskevan väitteen on katsottava olleen sellaista asian ratkaisuun vaikuttanutta selvitystä, josta valittajalle ei ole varattu tilaisuutta antaa selitystään ennen asian ratkaisemista.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus toteaa, että Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisessa päätöksessään esittänyt hyödyllisyysmallin rekisteröinnin osittain mitättömäksi julistamisen perusteeksi sellaisen asian ratkaisuun vaikuttaneen selvityksen, josta valittajalle olisi Patentti- ja rekisterihallituksen menettelyyn sovellettavan hallintolain 34 §:n 1 momentin perusteella tullut varata tilaisuus antaa selityksensä ennen asian ratkaisemista. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että Patentti- ja rekisterihallitus on tältä osin menetellyt asiassa virheellisesti.

Valittajalla on kuitenkin ollut mahdollisuus antaa valituksensa yhteydessä selityksensä kyseisestä selvityksestä markkinaoikeudessa, ja Patentti- ja rekisterihallituksella on ollut mahdollisuus lausua valituksesta, joten asiaa ei ole perusteltua palauttaa Patentti- ja rekisterihallitukselle valittajan kuulemista varten.

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisessa päätöksessään ilmoittanut, millä perusteilla se on katsonut vaihtoehtoisen suojavaatimusasetelman suojavaatimuksissa esitetyn keksinnön eroavan selvästi rekisteröinnin esteeksi esitetystä tunnetusta tekniikasta, ja maininnut päätöksessä sovelletut säännökset. Valittaja on perustelujen sisältämien tietojen perusteella voinut arvioida tarvetta hakea muutosta Patentti- ja rekisterihallituksen päätökseen. Näin ollen Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalainen päätös täyttää hallintolain 45 §:n 1 momentissa päätöksen perustelemiselle säädetyt vaatimukset, joten Patentti- ja rekisterihallituksen menettely ei ole päätöksen perustelujen osalta ollut virheellistä.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei asiaa ole palautettava Patentti- ja rekisterihallitukselle uudelleen käsiteltäväksi. Valittajan vaatimus asian palauttamisesta on siten hylättävä.

4 Hyödyllisyysmallin rekisteröinnin mitättömäksi julistamista koskeva vaatimus

4.1 Asian käsittelyssä markkinaoikeudessa huomioon otettavat valitusperusteet

Finnos Oy on vaatinut, että markkinaoikeus jättää ottamatta huomioon vasta markkinaoikeudessa esitetyt, viitejulkaisuun D4 lähimpänä tekniikan tasona ja siihen yhdistettävään viitejulkaisuun D2, D6, D7, D8 tai D9 taikka alan ammattimiehen yleistietoon tai viitejulkaisuun D8 lähimpänä tekniikan tasona perustuvat keksinnöllisyystarkastelut.

Markkinaoikeus toteaa, että oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 16 §:n mukaan siltä osin kuin mainitussa laissa taikka lain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 1 tai 5–14 kohdassa mainitussa laissa ei toisin säädetä, valitusasian käsittelyyn markkinaoikeudessa sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään.

Patenttilaissa tai Patentti- ja rekisterihallituksesta annetussa laissa ei ole uusien perusteiden tai uusien patenttivaatimusten esittämistä koskevaa rajoitusta valitettaessa Patentti- ja rekisterihallituksen väitteen johdosta antamasta päätöksestä markkinaoikeuteen eli kun kysymys on oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain mukaisesta valitusasiasta.

Asiassa sovellettavan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 41 §:n 2 momentin mukaan valittaja saa esittää vaatimuksensa tueksi uusia perusteluja myös valitusajan päättymisen jälkeen, jollei asia sen johdosta muutu toiseksi.

Asian käsittelyyn sovellettavista säännöksistä ei ole katsottava johtuvan estettä sille, että valittaja esittää vasta markkinaoikeudessa viitejulkaisuun D4 lähimpänä tekniikan tasona ja siihen yhdistettävään viitejulkaisuun D2, D6, D7, D8 tai D9 taikka alan ammattimiehen yleistietoihin tai viitejulkaisuun D8 lähimpänä tekniikan tasona perustuvia väitteitä puuttuvasta keksinnöllisyydestä sen tueksi, että hyödyllisyysmallin rekisteröinti olisi julistettava kokonaan mitättömäksi. Finnos Oy:n vaatimus on siten hylättävä.

4.2 Tunnettu tekniikka

Asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä on viitattu seuraaviin viitejulkaisuihin:

D1: FI 68910
D2: FI 64463
D3: US 4188544
D4: FI 125973
D6: WO 94/24516
D7: EP 1089106
D8: WO 2005/111538
D9: US 4851698.

4.3 Suojavaatimukset

Markkinaoikeudessa tarkasteltavana on suojavaatimusasetelma, jonka mukaisessa muodossa Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisella päätöksellään pysyttänyt hyödyllisyysmallin rekisteröinnin voimassa. Kyseisessä suojavaatimusasetelmassa on laitteistoon kohdistuva itsenäinen suojavaatimus 1 ja laitteistoon kohdistuvat epäitsenäiset suojavaatimukset 2–5.

Itsenäinen suojavaatimus 1 kuuluu seuraavasti (piirrejako valituksessa esitetyn mukainen):

P1: Laitteisto pitkänomaisten sahatavarakappaleiden kuvaamiseksi,
tunnettu siitä, että laitteisto käsittää
P2: yhden tai useamman peilin, joilla on yksi tai useampi peilipinta,
P3: ensimmäisen kameran, ja
P4: kuljetuslait[t]een, joka on järjestetty kuljettamaan sahatavarakappaleet poikittain kuljetussuuntaan nähden;
P5: ensimmäinen kamera on järjestetty suhteessa yhteen tai useampaan peilipintaan siten, että ensimmäinen kamera kuvaa sahatavarakappaletta ainoastaan epäsuorasti yhden tai useamman peilin yhden tai useamman peilipinnan kautta;
P6: kuljetuslaite käsittää kuljetuslaitteen yläpinnan, joka on järjestetty vastaanottamaan sahatavarakappaleet;
P7: yksi tai useampi peili käsittää ensimmäisen peilin, toisen peilin ja kolmannen peilin;
P8: yksi tai useampi peilipinta käsittää ensimmäisen peilipinnan, toisen peilipinnan ja kolmannen peilipinnan siten, että ensimmäinen peili käsittää ensimmäisen peilipinnan, toinen peili käsittää toisen peilipinnan, ja kolmas peili käsittää kolmannen peilipinnan;
P9: toinen peilipinta on poikittain ensimmäiseen peilipintaan nähden ja poikittain kuljetuslaitteen yläpintaan nähden, ja toinen peilipinta on järjestetty heijastamaan peilikuva sahatavarakappaleesta ensimmäisen peilipinnan kautta ensimmäiselle kameralle;
P10: ensimmäisellä peilipinnalla on ensimmäinen etäisyys kuljetuslaitteen yläpinnasta, toisella peilipinnalla on toinen etäisyys kuljetuslaitteen yläpinnasta, ja ensimmäinen etäisyys on eri suuruinen kuin toinen etäisyys;
P11: kolmas peilipinta on sijoitettu poikittain ensimmäiseen peilipintaan nähden ja poikittain kuljetuslaitteen yläpintaan nähden, kolmas peilipinta osoittaa eri suuntaan kuin toinen peilipinta; ja
P12: kolmas peilipinta on järjestetty heijastamaan peilikuva sahatavarakappaleesta ensimmäisen peilipinnan kautta ensimmäiselle kameralle (30).

4.4 Asian arviointi

4.4.1 Lähin tekniikan taso

Valittaja on esittänyt keksinnöllisyystarkasteluja, joissa lähintä tekniikan tasoa edustaa viitejulkaisu D2, D4 tai D8.

Patentti- ja rekisterihallitus on esittänyt, että suojavaatimuksen 1 mukaisen laitteiston lähintä tekniikan tasoa edustaa viitejulkaisu D4.

Vastaaja on esittänyt, että viitejulkaisu D8 ei sovi edustamaan suojavaatimuksen 1 mukaisen laitteiston lähintä tekniikan tasoa.

Asiassa on siten ensin arvioitava, mikä tai mitkä viitejulkaisuista D2, D4 ja D8 edustavat kyseisen laitteiston lähintä tekniikan tasoa.

Markkinaoikeus toteaa, että Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että keksinnöllisyyden arvioinnissa käytettävää lähintä tekniikan tasoa edustaa tyypillisesti viitejulkaisu, josta käy ilmi tarkasteltavassa patenttivaatimuksessa esitettyyn keksintöön nähden samaan tarkoitukseen kehitetty tai samaan tavoitteeseen pyrkivä ratkaisu, jossa on eniten samoja olennaisia teknisiä piirteitä kuin patenttivaatimuksessa esitetyssä keksinnössä. Mainitun tarkoituksen tai tavoitteen tulisi mieluiten olla sellainen, että se on esitetty viitejulkaisussa saavuttamisen arvoisena tavoitteena. Lähimmän tekniikan tason yhtenä valintaperusteena on tarkasteltavana olevassa patenttihakemuksessa tai patentissa ratkaistavaksi esitetty tekninen ongelma. Lähintä tekniikan tasoa ei yleensä voi edustaa viitejulkaisu, jossa ei ole mainittu kyseistä tai ainakin siihen liittyvää teknistä ongelmaa. Yhteisten piirteiden lukumäärä ei yksinään ole lähimmän tekniikan tason valintaperuste.

Korkein hallinto-oikeus ei ole ennakkopäätöksessään KHO 2017:26 katsonut olevan estettä sille, että tunnetun tekniikan taso ja keksinnöllä ratkaistava ongelma määritellään hyödyllisyysmallilla suojattavan keksinnön selvän eron arvioimisen lähtökohdaksi ongelma–ratkaisu-menetelmän mukaisesti. Siten edellä kuvattua Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisukäytännössä vakiintunutta tapaa valita lähin tekniikan taso voidaan käyttää myös hyödyllisyysmallin suojavaatimuksessa esitetyn keksinnön lähimmän tekniikan tason valinnassa.

Suojavaatimuksessa 1 esitetyn keksinnön tarkoitus on saada aikaan sahatavarakappaleiden kuvauslaitteisto, jossa sahatavarakappaleita kuvataan useilta sivuilta mahdollisimman vähillä kameroilla, sahatavarakappaleen kuljettaminen kuvauslaitteiston läpi on nopeaa ja kameran sijoittaminen ei vaadi sahatavarakappaleen yläpuolella olevaa suurta avointa tilaa.

Viitejulkaisussa D2 on esitetty optinen mittausmenetelmä ja -järjestelmä, jolla voidaan mitata tarkasti sahatavarakappaleen pituus pölyisissä olosuhteissa ja jonka asentaminen olemassa oleviin teollisuuslaitoksiin on yksinkertaista. Pituusmittausta varten otetaan sahatavarakappaleen yhdestä sivusta kuva, jonka kontrasti on mahdollisimman suuri. Viitejulkaisussa D2 esitetyn ratkaisun tarkoituksena ei siten ole saada aikaan laitteistoa, jolla kuvataan sahatavarakappaletta useilta sivuilta, joten suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa jo tällä perusteella selvästi viitejulkaisusta D2 tunnetusta laitteistosta.

Viitejulkaisussa D4 on esitetty sahatavarakappaleiden kuvauslaitteisto, jossa sahatavarakappale kuvataan samanaikaisesti useilta sivuilta mahdollisimman vähillä kameroilla. Sahatavarakappaleet kuljetetaan poikittain kuvaussuuntaan nähden, mikä kyseisen viitejulkaisun tunnettua tekniikkaa käsittelevässä osiossa esitetyn perusteella nopeuttaa sahatavarakappaleen kuvaamista pitkittäin kuljettamiseen verrattuna. Viitejulkaisussa D4 on siten esitetty suojavaatimuksen 1 mukaiseen laitteistoon nähden samaan tarkoitukseen kehitetty laitteisto.

Viitejulkaisussa D8 esitetyn laitteiston tarkoitus on kuvata kappaleita, esimerkiksi sahatavarakappaleita, useilta sivuilta mahdollisimman vähillä kameroilla siten, että kuvattavat sivut ovat kameran terävyysalueella ja kuvat edustavat sivujen tasoprojektioita. Myös viitejulkaisussa D8 on siten esitetty suojavaatimuksen 1 mukaiseen laitteistoon nähden samaan tarkoitukseen kehitetty laitteisto.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus toteaa, että viitejulkaisut D4 ja D8 ovat sopivia edustamaan suojavaatimuksessa 1 esitetyn laitteiston lähintä tekniikan tasoa siltä osin, että kyseisissä viitejulkaisuissa on esitetty suojavaatimuksen 1 mukaiseen laitteistoon nähden samaan tarkoitukseen kehitetty laitteisto. Suojavaatimuksen 1 mukaisen laitteiston kyseisistä viitejulkaisuista tunnetuista laitteistoista erottavat piirteet eivät ole samat, joten markkinaoikeus arvio selvän eron sekä viitejulkaisusta D4 että viitejulkaisusta D8 tunnettuun laitteistoon nähden.

4.4.2 Erottavat piirteet

Valittajan esittämän mukaan suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa viitejulkaisun D4 kuvasta 2 tunnetusta laitteistosta muun ohella siltä osin, että ensin mainitussa kamera kuvaa sahatavarakappaletta vain epäsuorasti peilien kautta (piirre P5) ja että kameran ja kahden muun peilin välissä on kokoojapeili, jonka kautta mainittujen kahden muun peilin sahatavarakappaleesta heijastama kuva heijastetaan kameralle. Markkinaoikeudella ei ole aihetta arvioida asiaa tältä osin toisin.

Valittaja on lisäksi esittänyt, että suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa viitejulkaisun D8 kuvasta 7 tunnetusta laitteistosta vain siltä osin, että laitteiston kuljetuslaite on järjestetty kuljettamaan sahatavarakappaleet poikittain kuljetussuuntaan nähden (piirre P4). Viitejulkaisun D8 kuvasta 7 tunnetussa laitteistossa sahatavarakappaleet kuljetetaan pitkittäin kuljetussuuntaansa nähden.

Vastaaja on esittänyt, että poikittain kuljetussuuntaan kuljettamisen ohella viitejulkaisusta D8 ei käy selvästi ja yksiselitteisesti ilmi, että siitä tunnettu laitteisto käsittäisi kuljetuslaitteen ja sen yläpinnan, joka on järjestetty vastaanottamaan sahatavarakappaleet.

Markkinaoikeus toteaa asiassa olevan vailla erimielisyyttä, että suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa viitejulkaisun D8 kuvasta 7 tunnetusta laitteistosta ainakin siltä osin, että ensin mainitussa sahatavarakappaleet on järjestetty kuljetettaviksi poikittain kuljetussuuntaansa nähden ja jälkimmäisessä pitkittäin kuljetussuuntaansa nähden, eikä markkinaoikeudella ole aihetta arvioida asiaa tältä osin toisin.

4.4.3 Selvä ero

4.4.3.1 Viitejulkaisu D4 lähimpänä tekniikan tasona

Valittaja on esittänyt, että suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto ei eroa selvästi viitejulkaisusta D4 tunnetusta laitteistosta, kun lisäksi otetaan huomioon viitejulkaisusta D2, D3, D6, D7, D8 tai D9 tunnettu taikka alan ammattimiehen yleistietoihin kuuluva tekniikka. Valittajan mukaan viitejulkaisun D4 kuvasta 2 tunnetusta laitteistosta on ilmeistä päätyä suojavaatimuksen 1 mukaiseen laitteistoon sijoittamalla ensin mainitun laitteiston kameran 5 kohdalle lisäpeili ja siirtämällä kyseinen kamera lisäpeilin viereen siten, että sahatavarakappaleen kuva heijastuu peilien 6 ja lisäpeilin kautta kyseiselle kameralle.

Markkinaoikeus toteaa, että valittajan esittämä, suojavaatimuksessa 1 esitettyyn kehittämistyön lopputulokseen ja siihen viitejulkaisun D4 kuvan laitteistosta päätymisen edellyttämiin muutoksiin ja yksittäisten muutosten ilmeisyyden arviointiin perustuva keksinnöllisyystarkastelu edustaa väistämättä jälkikäteispäättelyä. Selvän eron viitejulkaisusta D4 tunnettuun laitteistoon nähden ei siten ole katsottava puuttuvan kyseisen tarkastelun perusteella.

Valittaja on lisäksi esittänyt ongelma–ratkaisu-tarkastelun, jossa viitejulkaisuun D4 nähden ratkaistava objektiivinen tekninen ongelma on sen kuvassa 2 esitetyn laitteiston sovittaminen käyttökohteeseen, jossa kameraa ei ole mahdollista sijoittaa kuvan 2 mukaisesti. Valittajan mukaan kyseisen objektiivisen teknisen ongelman ratkaiseminen suojavaatimuksessa 1 esitetyllä laitteistolla on alan ammattimiehelle ilmeistä tämän yleistietojen tai viitejulkaisussa D2 esitetyn perusteella.

Korkein hallinto-oikeus on edellä mainitussa ennakkopäätöksessään KHO 2017:26 todennut, että vaikka tekniikan taso voidaan valita ja keksinnöllä ratkaistava objektiivinen tekninen ongelma muodostaa ongelma–ratkaisu -menetelmän mukaisesti, keksinnöllisyyskynnyksen asettaminen hyödyllisyysmallioikeudesta annetussa laissa tarkoitetulla tavalla alemmalle tasolle kuin patentoitavien keksintöjen osalta olisi tällöin kuitenkin vaikeaa. Tämä johtuu siitä, että alan fiktiivisen keskivertoammattimiehen osaamista ja päättelykykyä on ongelma–ratkaisu-menetelmää sovellettaessa pidettävä kysymyksessä olevalla tekniikan alalla samantasoisena riippumatta siitä, haetaanko keksinnön suojaamista patentilla vai hyödyllisyysmallioikeudella. Suomessa saman keksinnöllisyyskynnyksen soveltaminen patenttiasioissa kuin hyödyllisyysmalliasioissa ei ole hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain esitöiden valossa mahdollista. Koska ongelma–ratkaisu-menetelmä vastaa kysymykseen, täyttääkö keksintö patentoitavalta ratkaisulta edellytettävät kriteerit, hyödyllisyysmallirekisteröintiä ei voida mitätöidä sillä perusteella, ettei sen kohteena oleva keksintö ole tämän menetelmän mukaisesti arvioituna keksinnöllinen.

Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että keksintö saattaa silloinkin, kun alan ammattimies päätyisi hyödyllisyysmallin mukaiseen ratkaisuun etenemällä tunnetusta tekniikasta ilman patenttilaissa tarkoitettua keksinnöllistä oivallusta, erota tunnetusta tekniikasta hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Näin on, jos se esimerkiksi eroaa lähintä tunnettua tekniikkaa edustavassa julkaisussa kuvatusta ratkaisusta sellaisten elementtien osalta, jotka eivät ole itsessään triviaaleja. Toisaalta tavanomaisena tuotekehittelynä ilmenevää alan yleistiedon soveltamista tunnetun tekniikan tasoon ei voida pitää riittävänä hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain mukaisen keksinnöllisyyden tason saavuttamiseksi.

Viitejulkaisun D4 keksinnön selityksen yleisen osan sivun 1 riveillä 19–22 esitetyn mukaan kyseisessä viitejulkaisussa kuvattu keksintö perustuu siihen, että mittausalueen ohittava sahatavarakappale kuvataan matriisikameralla samalla kertaa sekä suoraan että ainakin yhden peilin kautta muodostetun ainakin yhden peilikuvan avulla. Sivun 2 riveillä 5–6 esitetyn mukaan viitejulkaisussa D4 kuvatulla keksinnöllä on suoritusmuotoja, jotka mahdollistavat tunnettuja ratkaisuja kompaktimman mittausalueen.

Viitejulkaisun D4 kuvassa 2 on esitetty suoritusmuoto, jossa mittausalueella oleva sahatavarakappale 3 kuvataan kameralla 5 sekä suoraan että epäsuorasti peilien 6 kautta. Sahatavarakappaleesta 3 sekä suoraan että epäsuorasti kameralle 5 tulevat valonsäteet kulkevat peilien 6 välistä. Viitejulkaisun D4 keksinnön selityksen erityisen osan sivun 3 riveillä 11–13 esitetyn mukaan kuvan 2 suoritusmuodossa suoran kuvauksen ja peilikuvien muodostamat kuvausalueet voivat olla osittain päällekkäisiä, jolloin mittausalue on kompaktimpi. Kuvan 2 suoritusmuoto edustaa siten selityksen yleisen osan sivun 2 riveillä 5–6 mainittuja suoritusmuotoja.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus toteaa, että sahatavarakappaleiden kuvaaminen suoraan on viitejulkaisussa D4 esitetty keksinnön olennaisena piirteenä. Lisäksi kuvan 2 suoritusmuodon mukainen järjestely, jossa valonsäteet kulkevat sahatavarakappaleesta kameralle sekä suoraan että epäsuorasti peilien 6 välistä, on esitetty tapana toteuttaa aiemmin tunnettua kompaktimpi mittausalue. Vaikka alan ammattimies näin ollen etsisi kameralle 5 kuvassa 2 esitetylle vaihtoehtoista sijoituspaikkaa, kameran sijoituspaikka on viitejulkaisun D4 teknisen opetuksen perusteella aina sellainen, että kamera 5 kuvaa sahatavarakappaletta 3 sekä suoraan että epäsuorasti peilien kautta. Lähintä tekniikan tasoa edustava viitejulkaisu D4 opettaa siten pois suojavaatimuksen 1 mukaisesta laitteistosta, jossa kamera kuvaa sahatavarakappaletta ainoastaan epäsuorasti kahden peilin kautta. Alan ammattimies ei siten viitejulkaisun D4 kuvan 2 laitteistosta lähtemällä päätyisi ilman keksinnöllistä panosta suojavaatimuksessa 1 esitettyyn laitteistoon, vaikka lisäksi otettaisiin huomioon viitejulkaisusta D2, D3, D6, D7, D8 tai D9 tunnettu tekniikka. Suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto ei siten ole aivan ilmeisesti johdettavissa viitejulkaisun D4 kuvan 2 laitteistosta eikä myöskään ole itsestään selvä keskitason ammattimiehelle kyseisen laitteiston perusteella.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa selvästi viitejulkaisusta D4 tunnetusta laitteistosta, kun lisäksi otetaan huomioon viitejulkaisusta D2, D3, D6, D7, D8 tai D9 tunnettu taikka alan ammattimiehen yleistietoihin kuuluva tekniikka.

4.4.3.2 Viitejulkaisu D8 lähimpänä tekniikan tasona

Valittaja on esittänyt, että suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa viitejulkaisun D8 kuvasta 7 tunnetusta laitteistosta, joka käsittää sahatavaran pitkittäiskuljettimen, siltä osin, että ensin mainitussa kuljetuslaite on järjestetty kuljettamaan sahatavarakappaleet poikittain kuljetussuuntaansa nähden. Valittajan mukaan poikittaiskuljetin on pitkittäiskuljettimen aivan ilmeinen vaihtoehto ja tunnettu viitejulkaisuista D1–D4, joten suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto ei eroa selvästi viitejulkaisusta D8 tunnetusta laitteistosta, kun lisäksi otetaan huomioon viitejulkaisusta D1, D2, D3 tai D4 tunnettu tekniikka.

Markkinaoikeus toteaa, että viitejulkaisun D8 kuvan 7 mukainen laitteisto käsittää kuvausjärjestelyn olennaisena osana kulmapeilin 13. Laitteistolla kuvattavan sahatavarakappaleen 1 on oltava ainakin osittain kulmapeilin 13 sivujen 3a, 3b ja niiden yläreunojen rajaaman (J) alueen sisäpuolella (D8 s. 7 rivit 2–12). Näin ollen kulmapeilin 13 sivut 3a, 3b estävät sahatavarakappaleen 1 kuljettamisen poikittain kuvan 7 laitteistossa.

Viitejulkaisussa D8 esitetyn perusteella kulmapeilillä 13 ja kuvattavan sahatavarakappaleen sijoittumisella ainakin osittain kulmapeilin 13 rajaaman alueen sisäpuolelle on olennainen merkitys sahatavarakappaleen kuvaamisessa ainakin kahdelta sivulta siten, että kunkin kuvattavan sivun optinen etäisyys kameran objektiivista on yhtä pitkä. Viitejulkaisun D8 kuvassa 7 esitetyn kuvausjärjestelyn toteuttaminen laitteistossa, jossa sahatavarakappaleita kuljetetaan poikittain kuljetussuuntaansa nähden, edellyttää siten kuvan 7 laitteiston perusteellista uudelleen suunnittelua, eikä kyseisessä viitejulkaisussa ole esitetty, kuinka kuvan 7 kuvausjärjestely olisi toteutettavissa poikittaiskuljetinta käyttävässä laitteistossa. Alan ammattimies ei siten viitejulkaisun D8 kuvan 7 laitteistosta lähtemällä päätyisi ilman keksinnöllistä panosta suojavaatimuksen 1 mukaiseen laitteistoon, jossa kuljetuslaite on järjestetty kuljettamaan sahatavarakappaleet poikittain kuljetussuuntaansa nähden, vaikka viitejulkaisun D8 lisäksi otettaisiin huomioon viitejulkaisusta D1, D2, D3 tai D4 tunnettu tekniikka. Suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto ei siten ole aivan ilmeisesti johdettavissa viitejulkaisun D8 kuvan 7 laitteistosta eikä myöskään ole itsestään selvä keskitason ammattimiehelle kyseisen laitteiston perusteella.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että suojavaatimuksen 1 mukainen laitteisto eroaa selvästi viitejulkaisusta D8 tunnetusta laitteistosta, kun lisäksi otetaan huomioon viitejulkaisusta D1, D2, D3 tai D4 tunnettu tekniikka.

5 Johtopäätös

Edellä esitetyillä perusteilla valittajan markkinaoikeudessa esittämät vaatimukset asian palauttamisesta Patentti- ja rekisterihallitukselle uudelleen käsiteltäväksi ja hyödyllisyysmallin rekisteröinnin julistamisesta kokonaan mitättömäksi eivät ole hyväksyttävissä. Valitus on siten kokonaisuudessaan hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Asian päättyessä valituksen hylkäämiseen saa valittaja vastata itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää Finnos Oy:n vaatimuksen jättää tutkimatta viitejulkaisuun D4 lähimpänä tekniikan tasona ja siihen yhdistettävään viitejulkaisuun D2, D6, D7, D8 tai D9 taikka alan ammattimiehen yleistietoon tai viitejulkaisuun D8 lähimpänä tekniikan tasona perustuvat väitteet puuttuvasta keksinnöllisyydestä.

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

Muutoksenhaku

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Petri Rinkinen ja Jaakko Ritvala, markkinaoikeusinsinööri Pasi Nikkonen sekä asiantuntijajäsen Ari Hirvonen.

Liite

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 8.8.2024

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Liitetiedostot

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 8.8.2024