MAO:483/2026

MARKKINAOIKEUS

Hakemus

Vaatimukset

Elisa Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää Telia Finland Oyj:tä väliaikaisesti

1. ensisijaisesti sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n perusteella 200.000 euron sakon uhalla markkinoimasta matkaviestinverkon puhelinliittymiä puhelimitse Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaille, jotka eivät ole myös Telia Finland Oyj:n omia matkapuhelinasiakkaita, ilman, että kuluttaja on nimenomaisesti pyytänyt ennen puhelua puhelinliittymää koskevaa markkinointiyhteydenottoa joko ottamalla yhteyttä Telia Finland Oyj:öön puhelimitse tai muulla tavoin pyytänyt Telia Finland Oyj:tä olemaan puhelimitse häneen yhteydessä eli esimerkiksi kirjallisesti tai sähköisesti lomakkeella tai chat-palvelussa, verkossa tai sovelluksessa, antamalla yhteystietonsa suoraan Telia Finland Oyj:n edustajalle kirjallisesti tai suullisesti fyysisessä myyntipaikassa, markkinointiarpajaisten yhteydessä, tai edellä mainittuihin rinnastettavalla tavalla; tai

2. toissijaisesti sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n perusteella 200.000 euron sakon uhalla markkinoimasta matkaviestinverkon puhelinliittymiä puhelimitse Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaille, jotka eivät ole myös Telia Finland Oyj:n omia matkapuhelinasiakkaita, ilman kuluttajan ennen puhelua tai oma-aloitteisesti ilman johdattelua puhelun aikana esittämää nimenomaista pyyntöä. Tämän vaatimuskohdan mukaisesti tulee kieltää se, että:

a. Telia Finland Oyj:n edustaja soittaa Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaalle, joka ei ole myös Telia Finland Oyj:n oma matkapuhelinasiakas, ja markkinoi matkaviestinverkon puhelinliittymää ilman, että kuluttaja on ennen puhelua nimenomaisesti pyytänyt puhelinliittymää koskevaa markkinointiyhteydenottoa joko ottamalla yhteyttä Telia Finland Oyj:öön puhelimitse tai muulla tavoin pyytänyt Telia Finland Oyj:tä olemaan puhelimitse häneen yhteydessä eli esimerkiksi kirjallisella tai sähköisellä lomakkeella, verkossa tai sovelluksessa, antamalla yhteystietonsa Telia Finland Oyj:n edustajalle kirjallisesti tai suullisesti fyysisessä myyntipaikassa, markkinointiarpajaisten yhteydessä, tai edellä mainittuihin rinnastettavalla tavalla; ja

b. Telia Finland Oyj:n edustaja soittaa Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaalle, joka ei ole myös Telia Finland Oyj:n oma matkapuhelinasiakas, ja markkinoi muuta hyödykettä, kuten puhelinlaitetta tai mobiililaajakaistaa, ja johdattelee kuluttajaa ottamaan esille matkapuhelinliittymän hankinnan tai puhelinmarkkinointiluvan antamisen esittämällä kuluttajalle tietoja, väitteitä, toteamuksia tai kysymyksiä, jotka liittyvät matkaviestinverkon puhelinliittymiin tai jotka tosiasiallisesti rajaavat kuluttajan vastausvaihtoehdot matkaviestinverkon puhelinliittymiä koskeviin aiheisiin, kuten esimerkiksi käyttämällä hakemuksen liitteessä 1 mainittuja tai niihin rinnasteisia ilmaisuja, ja markkinoi puhelinliittymää ilman että kuluttaja on puhelun aikana omasta aloitteestaan pyytänyt matkaviestinverkon puhelinliittymän markkinointia; ja

c. Telia Finland Oyj:n edustaja soittaa Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaalle, joka ei ole myös Telia Finland Oyj:n oma matkapuhelinasiakas, muusta syystä, kuten tyytyväisyys- tai tutkimussoiton, numeronsiirtotilanteen asiointisoiton tai muun vastaavan soiton yhteydessä, ja johdattelee kuluttajaa ottamaan esille matkapuhelinliittymän hankinnan tai puhelinmarkkinointiluvan antamisen esittämällä kuluttajalle tietoja, väitteitä, toteamuksia tai kysymyksiä, jotka liittyvät matkaviestinverkon puhelinliittymiin tai jotka tosiasiallisesti rajaavat kuluttajan vastausvaihtoehdot matkaviestinverkon puhelinliittymiä koskeviin aiheisiin, kuten esimerkiksi käyttämällä hakemuksen liitteessä 1 mainittuja tai niihin rinnasteisia ilmaisuja, ja markkinoi puhelinliittymää ilman että kuluttaja on puhelun aikana omasta aloitteestaan pyytänyt matkaviestinverkon puhelinliittymän markkinointia; ja

3. sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n perusteella 200.000 euron sakon uhalla markkinoimasta matkaviestinverkon puhelinliittymiä puhelimitse Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaille, jotka eivät ole myös Telia Finland Oyj:n omia matkapuhelinasiakkaita, kuluttajan matkaviestinverkon puhelinliittymää koskevan Telia Finland Oyj:lle tehdyn numeronsiirtopyynnön jälkeen ilman kuluttajan ennen puhelua tai oma-aloitteisesti ilman johdattelua puhelun aikana esittämää nimenomaista pyyntöä. Tämän vaatimuskohdan mukaisesti tulee kieltää se, että:

a. Telia Finland Oyj:n edustaja soittaa kuluttaja-asiakkaalle, jonka osalta on tehty numeronsiirtopyyntö Telia Finland Oyj:ltä Elisa Oyj:lle ja joka ei ole siirrosta huolimatta myös Telia Finland Oyj:n oma matkapuhelinasiakas, ja markkinoi matkaviestinverkon puhelinliittymää ilman, että kuluttaja on ennen puhelua nimenomaisesti pyytänyt puhelinliittymää koskevaa markkinointiyhteydenottoa joko ottamalla yhteyttä Telia Finland Oyj:öön puhelimitse tai muulla tavoin pyytänyt Telia Finland Oyj:tä olemaan puhelimitse häneen yhteydessä eli esimerkiksi kirjallisella tai sähköisellä lomakkeella fyysisesti, verkossa tai sovelluksessa, antamalla yhteystietonsa Telia Finland Oyj:n edustajalle kirjallisesti tai suullisesti, markkinointiarpajaisten yhteydessä, tai edellä mainittuihin rinnastettavalla tavalla; ja

b. Telia Finland Oyj:n edustaja soittaa kuluttaja-asiakkaalle, jonka osalta on tehty numeronsiirtopyyntö Telia Finland Oyj:ltä Elisa Oyj:lle ja joka ei ole siirrosta huolimatta myös Telia Finland Oyj:n oma matkapuhelinasiakas, muusta syystä, kuten tyytyväisyys- tai tutkimussoiton, numeronsiirtotilanteen asiointisoiton tai muun vastaavan soiton yhteydessä, ja johdattelee kuluttajaa ottamaan esille matkapuhelinliittymän hankinnan tai puhelinmarkkinointiluvan antamisen esittämällä kuluttajalle tietoja, väitteitä, toteamuksia tai kysymyksiä, jotka liittyvät matkaviestinverkon puhelinliittymiin tai jotka tosiasiallisesti rajaavat kuluttajan vastausvaihtoehdot matkaviestinverkon puhelinliittymiä koskeviin aiheisiin, kuten esimerkiksi käyttämällä hakemuksen liitteessä 1 mainittuja tai niihin rinnasteisia ilmaisuja, ja markkinoi puhelinliittymää ilman että kuluttaja on puhelun aikana omasta aloitteestaan pyytänyt matkaviestinverkon puhelinliittymän markkinointia.

Perusteet

Telia Finland Oyj on markkinoinut matkaviestinverkon puhelinliittymiä puhelimitse Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaille sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n vastaisesti ilman kuluttajien nimenomaista pyyntöä. Telia Finland Oyj:n menettely on ollut hyvän liiketavan vastaista ja sopimatonta.

Edellä mainitussa säännöksessä mainittu nimenomainen pyyntö tarkoittaa kuluttajan ennen markkinointiyhteydenottoa esittämää nimenomaista pyyntöä. Vaikka säännöksessä kielletään matkapuhelinliittymien markkinointi kuluttajille puhelimitse, puhelinmarkkinointi on kuitenkin sallittua, jos kuluttaja ottaa itse yhteyttä teleyritykseen puhelimitse tai pyytää teleyritystä olemaan häneen yhteydessä puhelimitse. Molemmat vaihtoehdot edellyttävät kuluttajan omaa toimenpidettä ennen teleyrityksen yhteydenottoa, ei sen aikana. Jos lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut sallia pyynnön saaminen saman puhelun aikana, jossa liittymän markkinointi tapahtuu, tällainen tarkoitus kävisi ilmi kyseisestä säännöksestä tai sen esitöistä. Lain sanamuodosta tai esitöistä ei kuitenkaan löydy mitään viittausta siihen, että nimenomainen pyyntö voitaisiin esittää vasta puhelun aikana.

Säännöksen esityöt eivät mahdollista sellaista tulkintaa, jonka mukaan nimenomaisen pyynnön voisi saada vasta puhelimitse tapahtuvan yhteydenoton aikana. Myöskään alan itsesääntelystä ei voida johtaa lain sisällöstä poikkeavaa tulkintaa. Telia Finland Oyj ei saa soittaa Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaalle ja esittää liittymätarjousta, ellei kuluttaja-asiakas ole esittänyt ennen puhelua pyyntöä liittymätarjouksen saamiseksi.

Puhelun aikainen johdattelu ei täytä nimenomaisen pyynnön vaatimusta. Pyyntö, jonka teleyritys saa kuluttajaa johdattelemalla, ei ole kuluttajan itsenäinen ja oma-aloitteinen tahdonilmaisu, vaan teleyrityksen aloitteesta tapahtuneen markkinoinnin seurausta. Johdattelulla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että Telia Finland Oyj:n edustaja esittää kuluttajalle tietoja, väitteitä, toteamuksia tai kysymyksiä, jotka liittyvät matkaviestinverkon puhelinliittymiin tai ohjaavat keskustelun liittymäaiheisiin. Elisa Oyj:n käsityksen mukaan Telia Finland Oyj toimii käytännössä siten, että kun kuluttaja puhelun aikana kommentoi Telia Finland Oyj:n edustajan esittämää väitettä tai toteamusta taikka vastaa hänelle esitettyyn kysymykseen edes välillisesti puhelinliittymään liittyvällä vastauksella, Telia Finland Oyj:n edustaja ottaa tämän jälkeen puheeksi liittymätarjoukset. Kuluttaja ei ole tällöin ollut aloitteellinen eikä esittänyt nimenomaista pyyntöä saada liittymätarjous. Johdattelu on myös itsenäisesti hyvän liiketavan vastaista, kun otetaan huomioon alan itsesääntelyohjeet.

Myös numeronsiirtopyynnön jälkeinen ilman kuluttajan nimenomaista pyyntöä tapahtuva puhelinmarkkinointi tulee kieltää, kuten sähköisen viestinnän palveluista annetun lain esitöiden taustalla olevassa aineistossa on esitetty. Ratkaisevaa tältä osin on liittymää vaihtavan asiakkaan numeronsiirron hetki. Asiakas ei ole säännöksessä tarkoitetulla tavalla operaattorin oma asiakas enää numeronsiirtopyynnön tekemisen jälkeen. Elisa Oyj:n havaintojen perusteella Telia Finland Oyj on rikkonut toistuvasti niin sanottua win back -puhelinmarkkinoinnin kieltoa.

Elisa Oyj:n kieltovaatimukset ovat yksilöityjä, täsmällisiä ja täytäntöönpanokelpoisia. Elisa Oyj on tarkentanut kieltovaatimuksiaan markkinaoikeuden aiemman turvaamistoimipäätöksen jälkeen. Nykyisessä muodossaan niistä käy selvästi ilmi ne konkreettiset menettelytavat, joita haetut kiellot koskevat. Kieltovaatimusten rikkominen on helposti arvioitavissa. Telia Finland Oyj voi osoittaa markkinointinsa lainmukaisuuden esittämällä selvityksen siitä, että kuluttaja on ennen puhelua esittänyt nimenomaisen pyynnön jollakin kieltovaatimuksessa 1 yksilöidyllä tavalla. Elisa Oyj:n kieltovaatimuksissa on ensin ilmaistu tiiviisti se, mitä niillä haetaan kiellettäväksi, minkä jälkeen kieltovaatimuksissa kuvataan selvästi ne konkreettiset menettelytavat, joita haetut kiellot koskevat.

Väliaikaisen kiellon määrääminen on tässä tapauksessa perusteltua, koska Telia Finland Oyj on Elisa Oyj:n toistuvista huomautuksista huolimatta jatkanut ja jatkaa edelleen sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n vastaista puhelinmarkkinointia Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakkaille. Menettely on jatkunut järjestelmällisesti ja laajamittaisesti pitkään, eikä Telia Finland Oyj lopettaisi menettelyään oma-aloitteisesti ennen pääasian lopullista ratkaisua. Asiassa ei voida joka tapauksessa katsoa, että olisi varsin todennäköistä, että Telia Finland Oyj ei jatkaisi kiellettäväksi vaadittua menettelyään.

Elisa Oyj on joka tapauksessa esittänyt jo tässä vaiheessa todistelua, joka osoittaa Telia Finland Oyj:n menetelleen lainvastaisesti. Kiellon määrääminen vasta pääasian lopullisen ratkaisun yhteydessä ei riittävästi turvaisi Elisa Oyj:n oikeutta, vaan Telia Finland Oyj:n lainvastaisen menettelyn rajoittaminen edellyttää kiellon voimaansaattamista jo oikeudenkäynnin aikana.

Telia Finland Oyj:n jatkuva lainvastainen menettely aiheuttaa Elisa Oyj:lle merkittävää haittaa ja huomattavaa taloudellista vahinkoa, sillä Telia Finland Oyj:n lainvastainen menettely vääristää kilpailua. Mitä pidempään Telia Finland Oyj:n lainvastainen puhelinmarkkinointi jatkuu sitä useampi Elisa Oyj:n kuluttaja-asiakas saattaa Telia Finland Oyj:n lainvastaisen menettelyn seurauksena siirtyä pois Elisa Oyj:ltä, eikä tätä haittaa voida korjata enää jälkikäteen.

Elisa Oyj:n vaatimuksia väliaikaisen kiellon määräämiseksi ei tule jättää tutkimatta, koska niissä on kyse eri asiasta prosessuaalisesti ja aineellisesti kuin aiemmassa turvaamistoimiasiassa ratkaistussa asiassa. Joka tapauksessa vireilläolovaikutus tai oikeusvoimavaikutus eivät estä väliaikaisten kieltovaatimusten tutkimista, koska vaatimuksia ei ole tutkittu ja ratkaistu aineellisesti aiemmassa turvaamistoimioikeudenkäynnissä.

Vastaus

Vaatimukset

Telia Finland Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti jättää tutkimatta vaatimuksen väliaikaisen kiellon määräämisestä ja toissijaisesti hylkää sen.

Perusteet

Elisa Oyj on pannut samaan oikeusseuraamukseen tähtäävän turvaamistoimihakemuksen vireille 10.6.2026, ja kyseinen asia on edelleen vireillä, koska markkinaoikeuden siinä antama päätös ei ole lainvoimainen. Elisa Oyj:n aiemmassa hakemuksessa esitetty vaatimus kattaa sen tässä asiassa esittämän väliaikaisen kieltovaatimuksen. Markkinaoikeus ei voi ottaa samaan oikeusseuraamukseen tähtäävää eli samaa asiaa uudelleen tutkittavaksi vireilläolovaikutus ja oikeusvoimavaikutus huomioon ottaen. Se toiminta, jonka Elisa Oyj vaatii kiellettäväksi eli vaadittu oikeusseuraamus ja vaatimusten perusteet ovat identtiset molemmissa hakemuksissa eikä vaatimusten tarkempi yksilöinti eli rajoittaminen muuta tätä seikkaa.

Ensimmäisen hakemuksen vireilläolovaikutus estää uuden hakemuksen tutkimisen, jos molemmat hakemukset nojautuvat samaan perusteeseen tai koskevat samaa oikeusseuraamusta riippumatta siitä, perustuvatko vaatimukset samaan lakiin tai edes käsitelläänkö ne samanlaisessa prosessissa. Tässä tapauksessa ei ole kyse myöskään siitä, että uusi hakemus perustuisi uuteen vaaraväitteeseen tai eri olosuhteisiin, koska Elisa Oyj ei ole esittänyt ylipäänsä mitään vaaraväitettä tai väitettä olosuhteiden muuttumisesta väliaikaisen kieltovaatimuksen tueksi.

Väliaikaisen kiellon määräämisen edellytykset eivät täyty miltään osin. Elisa Oyj:n esittämää tulkintaa sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:stä ei voida pitää todennäköisesti oikeana, joten vaatimusta väliaikaisen kiellon määräämisestä ei voida hyväksyä. Säännöksen sanamuodossa ei edellytetä kuluttajan etukäteistä pyyntöä, vaan siinä edellytetään nimenomaista pyyntöä. Jos asiakkaalle on sallittua soittaa ylipäätään, asiakas voi antaa vaaditun nimenomaisen pyynnön saada tarjous matkapuhelinliittymästä muuten sallitun puhelun yhteydessä. Teleoperaattoreilla on yleinen oikeus soittaa markkinointipuheluita, kunhan niissä ei ilman kuluttajan pyyntöä markkinoida matkapuhelinliittymiä eikä kuluttaja ole kieltänyt markkinointia yleisesti. Säännöksen esitöissä todettu ei tarkoita, etteikö kuluttajan oma-aloitteinen ja nimenomainen pyyntö riittäisi tekemään matkapuhelinliittymän markkinointia sallituksi. Jos tällainen puhelun aikana esitetty pyyntö ei olisi riittävä oikeutus markkinoinnille, siitä olisi mainittu lain esitöissä. Alan itsesääntelyohjeista käy ilmi, että kuluttaja voi esittää itse pyynnön saada tarjouksen matkapuhelinliittymästä puhelun aikana.

Elisa Oyj:n näkemys säännöksen sisällöstä johtaisi siihen, että jos kuluttaja esittäisi sallitusti soitetun puhelun yhteydessä pyynnön saada tarjous matkapuhelinliittymästä, teleoperaattorin tulisi lopettaa puhelu ja soittaa heti perään uudestaan kuluttajalle, jolloin se voisi markkinoida vapaasti puhelinliittymää. Tällainen tilanne olisi absurdi. Tällainen menettely olisi myös ristiriidassa sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa säädetyn sopimukseen liittyvien tietojen toimittamismenettelyn kanssa.

Koska Elisa Oyj:n ensisijaisesti vaatimaa kieltoa ei voida määrätä, ei myöskään vaatimusten 2 a. ja 3 a. mukainen kielto voi tulla kyseeseen ottaen huomioon vaatimuksen sisältö ja laajuus. Telia Finland Oyj ei ole johdatellut kuluttajia vaatimuksissa 2 b.–c. sekä 3 b. kiellettäväksi vaaditulla tavalla, joten kiellolle ei ole tarvetta.

Telia Finland Oyj ei ole menetellyt Elisa Oyj:n väittämällä tavalla ja laajamittaisesti, systemaattisesti ja järjestelmällisesti markkinoinut puhelinliittymiä kuluttajille sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n vastaisesti. Elisa Oyj ei ole esittänyt väittämästään Telia Finland Oyj:n toiminnasta uskottavaa selvitystä, jonka perusteella voitaisiin arvioida, että Elisa Oyj:n vaatimukset todennäköisesti menestyisivät pääasiassa. Vaadittu väliaikainen kielto olisi omiaan vääristämään kilpailua lainsäätäjän tarkoituksen vastaisesti ilman mitään kuluttajansuojaan liittyvää parannusta. Elisa Oyj toimii edelleen itse samalla tavalla kuin mitä se väittää hakemuksessaan Telia Finland Oyj:n menettelyssä olevan lainvastaista.

Elisa Oyj:n vaatimalla väliaikaisella kiellolla olisi pelkästään negatiivisia kilpailullisia seurauksia, mutta kuluttajille kiellolla tuskin olisi havaittavia positiivisia seurauksia. Kiellon ainoa hyötyjä olisi Elisa Oyj, mitä ei voida pitää lainsäädännön tavoitteiden ja tarkoituksen mukaisena. Mikäli markkinaoikeus määräisi väliaikaisen kiellon, tulee se määrätä voimaan kuukauden kuluttua markkinaoikeuden ratkaisun antamisesta, jotta Telia Finland Oyj:llä on aikaa varmistaa sen henkilöstön ja palveluntarjoajien ymmärrys kiellosta ja tarvittaessa tarjota näille lisäkoulutusta.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Salassapitomääräys

Markkinaoikeus on 23.9.2026 antamallaan päätöksellä numero 458/2026 markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 457/2026 ratkaissut Elisa Oyj:n pyynnön oikeudenkäyntiasiakirjojen salassapidosta.

Telia Finland Oyj on pyytänyt, että markkinaoikeus määrää salassa pidettäviksi sen asiakirjatodisteet 6, 7 ja 11. Asiakirjoihin sisältyy viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa sekä tietosuojalainsäädännössä salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja, joiden julkisiksi tuleminen todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa tai vahinkoa niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Asiakirjat sisältävät liikesalaisuuksia sekä puhelinnumeroita, jotka muodostavat salassa pidettävän henkilörekisterin.

Markkinaoikeus määrää vastaajan pyynnöstä, jota hakija ei ole vastustanut, oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n ja 11 §:n 2 ja 3 momentin nojalla viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 20 kohdan mukaisia liikesalaisuuksia sisältävänä kymmeneksi vuodeksi salassa pidettäväksi Telia Finland Oyj:n asiakirjatodisteen 7 ja mainitun lain 24 §:n 1 momentin 32 kohdan mukaisia tietoja sisältävinä kymmeneksi vuodeksi salassa pidettäväksi Telia Finland Oyj:n asiakirjatodisteet 6 ja 11. Salassapitoaika lasketaan asian vireilletulosta markkinaoikeudessa ja se päättyy siten 11.9.2036.

Väliaikaisen kieltovaatimuksen tutkiminen

Telia Finland Oyj on vaatinut väliaikaisen kieltovaatimuksen tutkimatta jättämistä. Sen mukaan Elisa Oyj on pannut samaan oikeusseuraamukseen tähtäävän turvaamistoimihakemuksen vireille 10.6.2026. Markkinaoikeus on 11.8.2026 antamallaan päätöksellä numero 369/2026 ratkaissut kyseisen hakemuksen, ja markkinaoikeuden päätös ei ole lainvoimainen, koska muutoksenhakuaika ei ole päättynyt. Telia Finland Oyj on esittänyt, että Elisa Oyj:n aiemmassa hakemuksessa esitetty vaatimus kattaa sen tässä asiassa esittämän väliaikaisen kieltovaatimuksen eikä markkinaoikeus voi ottaa samaan oikeusseuraamukseen tähtäävää kieltovaatimusta eli samaa asiaa uudelleen tutkittavaksi.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitulla päätöksellä on ratkaistu Elisa Oyj:n vaatimus oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaisen turvaamistoimen määräämisestä. Tässä asiassa on kysymys sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 7 §:n mukaisen väliaikaisen kiellon määräämisestä.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaisen väliaikaisen kiellon luonteesta johtuu, että sitä koskeva ratkaisu voidaan saattaa myös markkinaoikeuden uudelleen arvioitavaksi sinä aikana, kun asia on markkinaoikeudessa vireillä. Väliaikaisen kieltovaatimuksen käsittely markkinaoikeudessa perustuu summaariseen arviointiin myös siltä osin kuin väliaikaisen kieltovaatimuksen käsittelyn yhteydessä esitetään oikeudenkäyntiväite.

Markkinaoikeus toteaa asiaa summaarisesti arvioidessaan, että tässä asiassa Elisa Oyj:n esittämät vaatimukset väliaikaisten kieltojen määräämisestä poikkeavat sen aiemmassa ja samojen asianosaisten välisessä turvaamistoimiprosessissa esittämistä vaatimuksista. Näin ollen tässä asiassa ei ole kysymys vireilläolovaikutuksen kattamasta samasta asiasta. Myöskään aiemman turvaamistoimiasian ratkaisun oikeusvoimavaikutus ei estä Elisa Oyj:n uuden sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 7 §:ään perustetun väliaikaisen kieltovaatimuksen tutkimista. Telia Finland Oyj:n vaatimus väliaikaisen kieltovaatimuksen tutkimatta jättämisestä on siten hylättävä.

Pääasiaratkaisun perustelut

Markkinaoikeus voi sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n 1 momentin nojalla kieltää elinkeinonharjoittajaa jatkamasta tai uudistamasta lain 1–3 §:n vastaista menettelyä. Markkinaoikeus voi lain 7 §:n mukaan määrätä 6 §:ssä tarkoitetun kiellon myös väliaikaisena, jolloin kielto on voimassa, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin ei sisälly erikseen säännöksiä siitä, millä edellytyksillä väliaikainen kielto voidaan määrätä. Lain 7 §:n säännöstä edeltänyt vastaava säännös (1061/1978) oli samansisältöinen. Viimeksi mainitun säännöksen säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 114/1978 vp s. 18) on todettu, että väliaikainen kielto tulee antaa lähinnä vain silloin, kun on todennäköistä, että lain 1–3 §:n vastainen menettely tullaan vähintään samassa laajuudessa kieltämään myös lopullisessa ratkaisussa.

Väliaikaisen kiellon tarkoituksena on mahdollistaa nopea puuttuminen sopimattomaan menettelyyn elinkeinotoiminnassa ja estää kiellettyjen häiriöiden aiheuttaminen kilpailutilanteeseen oikeudenkäynnin aikana. Väliaikaisen kieltovaatimuksen ratkaisu perustuu väitetyn oikeudenvastaisuuden summaariseen tutkintaan. Asianosaisten vaatimustensa tueksi esittämät perusteet ja todisteet tulevat siten tarkemmin arvioitaviksi vasta pääasian käsittelyn yhteydessä. Väliaikaisen kiellon määräämisen edellytysten täyttymistä harkittaessa ei asian luonteen vuoksi yleensä kuulu tutkia enemmälti kysymystä siitä, onko se, johon vaatimus kohdistuu, menetellyt hakemuksessa kerrotulla tavalla ja onko hakemuksessa tarkoitettua menettelyä pidettävä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain säännösten vastaisena. Sanottu kuuluu vasta pääasian yhteydessä käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen KKO 2008:96 mukaan väliaikaisesta kiellosta päätettäessä merkitystä on annettava myös asian laadulle ja kiireellisyydelle sekä kiellon määräämisen ja määräämättä jättämisen vaikutuksille niin osapuolten kuin kuluttajienkin kannalta (kohta 7). Samassa päätöksessä on todettu vastaajalla olevan väliaikaisen kiellon torjumiseksi näyttötaakka tietyistä asiaan vaikuttavista seikoista (kohta 6). Vastaajan näyttötaakasta todettu kuitenkin koskee vertailevaa markkinointia, mistä tässä asiassa ei ole kysymys.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin yleislausekkeen mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Markkinaoikeus toteaa, että hyvältä liiketavalta voidaan edellyttää, että toiminta ei ole lainvastaista (näin myös HE 114/1978 vp s. 11).

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin mukaan matkaviestinverkon puhelinliittymää ei saa markkinoida kuluttajalle puhelimitse muuten kuin kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä. Pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta teleyrityksen markkinointiin omille matkapuhelinasiakkailleen.

Pykälän 1 momentin esitöiden (HE 221/2013 vp s. 170) mukaan pykälä vastaa aiemmin voimassa olleen viestintämarkkinalain 65 a §:ää. Viimeksi mainitun pykälän esitöiden (HE 144/2011 vp s. 5 ja 6) mukaan säännöksellä pyritään kieltämään kaikki teleyritysten aloitteesta tehtävä uusiin asiakkaisiin kohdistuva puhelinmarkkinointi. Teleyritys ei saa markkinoida matkapuhelinliittymää kuluttajalle puhelimitse itsenäisenä tuotteena eikä osana tuotepakettia. Markkinointi on kuitenkin sallittua, jos kuluttaja on sitä nimenomaisesti pyytänyt joko ottamalla yhteyttä teleyritykseen puhelimitse tai muulla tavoin pyytänyt teleyritystä olemaan häneen yhteydessä puhelimitse. Pyynnön nimenomaisuuden tarkoituksena on selventää se, että on pyyntö tehtävä kutakin markkinointiyhteydenottoa varten erikseen.

Perustuslakivaliokunta on viimeksi mainitusta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 6/2012 vp s. 2 ja 3) todennut kyse olevan varsin kapea-alaisesta rajoituksesta kaupalliseen viestintään muiden markkinointikanavien pysyessä edelleen käytettävissä ja puhelinmarkkinoinnin ollessa sallittua kuluttajan omasta pyynnöstä. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti käytännössään katsonut, että sananvapauden suoja kattaa lähtökohtaisesti myös mainonnan ja markkinoinnin, joskaan valiokunta ei ole pitänyt tällaista viestintää sananvapauden ydinalueelle kuuluvana. Valiokunnan käytännön mukaan mainontaan ja markkinointiin voidaan kohdistaa pidemmälle meneviä rajoituksia kuin muuten olisi mahdollista. Toisaalta myös mainontaa ja markkinointia koskevan sääntelyn tulee täyttää perusoikeutta rajoittavalta lailta vaadittavat yleiset edellytykset. Hallituksen esityksessä olisi tullut antaa nykytilasta ja markkinointikiellon perusteista merkittävästi perusteellisemmat ja täsmällisemmät tiedot.

Asianosaiset ovat puolin ja toisin vedonneet Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry:n käytännesääntöjen ”Matkapuhelinliittymien puhelinmyynnin itsesääntely” versioon, joka on päivitetty toukokuussa 2026. Sääntöjen kohdassa 1.3 on määritelty, että pyynnön antaminen tulee olla erillinen, vapaaehtoinen, yksilöity ja selkeä. Sääntöjen kohdan 3. ”Missä ja miten pyynnön voi esittää?” alakohdassa 3.3 on todettu, että teleyritys ei saa soittaa kuluttajalle pyynnön saamisen tarkoituksessa. Lain tarkoittaman pyynnön johdosta tehdyn soiton aikana teleyritys saa kuitenkin pyytää yhtä uutta erillistä lain tarkoittamaa puhelinmarkkinointimahdollisuutta. Kohdassa 4. ”Pyynnön esittäminen – oma-aloitteisuus ja johdattelu” on todettu muun ohella, että kuluttaja voi itse puhelinkeskustelussa oma-aloitteisesti, ilman teleyrityksen aloitetta tai johdattelua, aloittaa keskustelun matkapuhelinliittymän hankinnasta tai puhelinmarkkinointiluvasta.

Hakemuksen kohteena oleva Telia Finland Oyj:n menettely liittyy sen matkapuhelinliittymien markkinointiin kuluttaja-asiakkaille. Asiassa on hakemuksen ensisijaisen vaatimusten 1, 2 a. ja 3 a. perusteella kysymys ennen kaikkea siitä, tuleeko kuluttajan esittää nimenomainen pyyntö matkaviestinverkon puhelinliittymän markkinoinnista teleoperaattorille, jonka asiakas hän ei ole, ennen puhelua ja onko tätä vastoin toteutettua puhelinmarkkinointia pidettävä sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n 1 momentin ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n vastaisena.

Asianosaiset ovat olleet erimielisiä sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n tulkinnasta ja esittäneet toisistaan poikkeavia näkemyksiä asiassa sekä vedonneet eri seikkoihin muun ohella alan itsesääntelystä. Markkinaoikeus toteaa, että kyseinen sähköisen viestinnän palveluista annetun lain säännös on säädetty aiemmin määräajaksi voimassa olevaksi. Säännös on kuitenkin lailla 317/2024 sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta säädetty toistaiseksi voimassa olevaksi. Viimeksi mainitun lain esitöiden (HE 35/2024 vp s. 18) mukaan puhelinmarkkinointikielto koskee teleyritysten aloitteesta tapahtuvaa matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinointia kuluttajille, jotka eivät ole teleyrityksen omia matkapuhelinliittymäasiakkaita. Osittainen puhelinmarkkinointikielto rajoittaa jonkin verran matkapuhelinliittymiä markkinoivien yritysten markkinointiviestintään liittyvää Suomen perustuslain 12 §:n kannalta merkityksellistä sananvapautta. Puhelinmarkkinointikiellolla voi välillisesti olla merkitystä myös Suomen perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden kannalta esimerkiksi puhelinmarkkinointiyrityksille. Esitöissä (s. 19) on edelleen todettu, että matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinointikiellolle on edelleen perusoikeuksien rajoittamisen kannalta hyväksyttävä syy. Säännös on sisällöltään tarkkarajainen ja perusoikeuksien rajoittaminen kohdistuu vain viestintämahdollisuuksien turvaamisen kannalta välttämättömään.

Markkinaoikeus toteaa asiaa summaarisesti arvioidessaan, että viestintämarkkinalain alkuperäisen 65 a §:n säännöksen esitöiden voidaan niitä tulkitsemalla jossain määrin katsoa tukevan tulkintaa, että nimenomainen pyyntö markkinointipuhelulle tulisi esittää ennen puhelua. Toisaalta sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 201 §:n sanamuodosta, esitöistä tai perustuslakivaliokunnan edellä viitatusta lausunnosta ei käy nimenomaisesti ilmi kantaa, jonka mukaan vain ennen puhelua esitetty nimenomainen pyyntö markkinointipuhelulle täyttäisi säännöksessä asetetun edellytyksen.

Elisa Oyj:n vaatimustensa tueksi esittämät perusteet ja todisteet hakemuksessa väitetyistä menettelytavoista tulevat tarkemmin arvioitavaksi vasta pääasian käsittelyn yhteydessä. Edellä lausuttuun nähden markkinaoikeus katsoo, että Elisa Oyj ei ole esittänyt vaatimuksissa 1, 2 a. ja 3 a. vaadittujen väliaikaisten kieltojen tueksi riittävän todennäköisiä perusteita.

Markkinaoikeus toteaa lisäksi arvioitavina olevista Elisa Oyj:n vaatimuksista 2 a.–c. ja 3 a.–b., että ne sisältävät paitsi kieltovaatimukseksi muotoillun virkkeen myös lähinnä vaatimuksen perusteiksi ymmärrettävän selitysosan, joka on erotettu itse kieltovaatimuksesta sanoilla ”tämän vaatimuskohdan mukaisesti tulee kieltää se, että [– –]”. Vaatimusten 2 ja 3 kieltovaatimukseksi ymmärrettävässä virkkeessä vaaditaan kieltoa, joka koskee matkaviestinverkon puhelinliittyminen markkinointia ilman kuluttajan ennen puhelua tai oma-aloitteisesti ilman johdattelua puhelun aikana esittämää nimenomaista pyyntöä. Toisaalta vaatimusten 2 a. ja 3 a. kohdissa esitetyn mukaan kiellettäväksi tulisi pelkästään tilanne, jossa pyyntöä ei ole esitetty ennen puhelua ja vaatimusten 2 b.–c. ja 3 b. kohdissa tilanne, jossa kuluttajaa johdatellaan ottamaan esille matkapuhelinliittymän hankinta tai puhelinmarkkinointiluvan antaminen. Lisäksi vaatimuksissa 2 b.–c. ja 3 b. on viitattu esimerkinomaisesti hakemuksen liitteenä toimitetun asiakirjan sisältämiin ilmaisuihin, joiden käyttäminen tulisi kieltää. Edellä todetut seikat huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että vaatimukset 2 ja 3 ovat kokonaisuudessaan tulkinnanvaraisia eikä niistä käy selvästi ilmi vaadittujen kieltojen sisältöä. Kyseiset vaatimukset eivät sellaisenaan tai vähäisin muotoiluin kelpaa määrättäväksi kielloksi.

Edellä todetuin perustein väliaikaisen kiellon määräämiselle ainakaan asian käsittelyn tässä vaiheessa ei ole edellytyksiä.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus hylkää Elisa Oyj:n vaatimukset väliaikaisen kiellon määräämisestä.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 7.12.2026.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jaakko Ritvala, Jari Tiainen ja Eeva Tiainen.

Lainvoimaisuus

Ei lainvoimainen.