MAO:37/​2025

Päätös, josta valitetaan

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 13.2.2024 (liitteenä)

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Finnish Luxury Group Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen 13.2.2024.

Perusteet

Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole otettu riittävästi huomioon tavaramerkin numero 284766 CHAMPARTY ainutlaatuisuutta ja erottuvuutta suojatusta alkuperänimityksestä numero PDO-FR-A1359 CHAMPAGNE. Tavaramerkki CHAMPARTY ei luo yhteyttä mainittuun alkuperänimitykseen tavalla, joka aiheuttaisi sekaannusta kuluttajien keskuudessa.

Tavaramerkki CHAMPARTY ja alkuperänimitys CHAMPAGNE eroavat toisistaan ulkoasultaan, lausuntatavaltaan ja merkityssisällöltään. Sana ”champarty” tuo mieleen juhlaa ja lisäksi englanninkielisen ”champion” sanan johdosta mestaruutta, kuten mestareiden juhlaa tai mestarijuhlaa, mutta ei kuitenkaan samppanjajuhlaa.

Vuodesta 2013 lähtien tavaramerkki CHAMPARTY on rekisteröity ja sitä on käytetty valittajan toimesta tavaramerkkinä Ukrainassa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa, joissa se on käytön myötä saavuttanut myös erottamiskykyä.

Rationaalinen kuluttaja ei sekoittaisi tavaramerkkiä CHAMPARTY samppanjaan, jota myydään eri tuotemerkeillä. CHAMPARTY on brändi, ei juomatyyppi, kuten samppanja.

Markkinaoikeuden lausuntopyyntö ja Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Markkinaoikeus on lausuntopyynnössään kehottanut Patentti- ja rekisterihallitusta lausunnossaan esittämään, mikä on se tavaramerkkilain 12 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitettu suojatun alkuperänimityksen suojaa koskeva säännös, jonka perusteella virasto on valituksenalaisessa päätöksessä katsonut rekisteröintiesteen olevan olemassa, sekä selvittämään, miten kyseisen alkuperänimityksen suojaa koskevassa säännöksessä asetettuja edellytyksiä on sovellettu valituksenalaisessa päätöksessä.

Lisäksi markkinaoikeus on kiinnittänyt huomiota siihen, että Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) julkaisemissa tutkimisohjeissa on katsottu, että niin sanottuja ehdottomia hylkäysperusteita sovellettaessa alkuperämerkintöjen suoja on rajattu tiettyihin tuotteisiin, sekä siihen, että valituksenalaisessa päätöksessä mainitut EU-tuomioistuimen ja EUIPO:n ratkaisut eivät ole koskeneet ehdottomien rekisteröintiesteiden soveltamista. Markkinaoikeus on kehottanut Patentti- ja rekisterihallitusta lausunnossaan esittämään käsityksensä siitä, mikä merkitys edellä todetuilla seikoilla on esillä olevan asian ratkaisun kannalta.

Patentti- ja rekisterihallitus on esittänyt, että valituskirjelmässä ei ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi aiheen muuttaa valituksenalaista päätöstä.

Valituksenalaisessa päätöksessä on sovellettu maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (jäljempänä myös ”asetus 1308/2013”) 103 artiklaa, jonka perusteella suojattu alkuperänimitys suojaa kyseisen suojatun nimen käytöltä, joka luo siihen mielleyhtymän tai saattaisi johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen alkuperän suhteen.

Koska sanat ”champagne” ja ”champarty” ovat alkuosiltaan identtisiä, ne muistuttavat toisiaan ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan niin paljon, että kuluttajalle saattaa kyseessä olevien tuotteiden yhteydessä syntyä mielleyhtymä tavarasta, joka on suojattu alkuperänimityksellä CHAMPAGNE.

Alkuperämerkintöjen suoja on EUIPO:n tutkimisohjeissa rajattu identtisten tavaroiden lisäksi tavaroihin, jotka ovat rinnastettavissa alkuperämerkinnän kattamiin tavaroihin, sekä tavaroihin, jotka sisältävät alkuperämerkinnällä suojattua tuotetta. Näin ollen tavaramerkin kattamien tavaroiden ei tarvitse olla identtisiä, jotta tavaramerkin voitaisiin katsoa loukkaavan suojattua alkuperämerkintää. Tavaramerkki CHAMPARTY on rekisteröity luokassa 33 erilaisille alkoholijuomille, jotka ovat luonteeltaan samoja tai samankaltaisia kuin ne tavarat, jotka on suojattu alkuperänimityksellä CHAMPAGNE, tai jotka voivat sisältää alkuperänimityksellä suojattua tuotetta. Tavaramerkki kattaa siten tavaroita, joihin alkuperämerkinnän suoja ulottuu.

Vaikka valituksenalaisessa päätöksessä mainitun EUIPO:n päätöksen perustana on Ranskassa käytössä oleva aikaisempi merkki, joka on suojattu Lissabonin sopimuksen säädösten mukaisesti, päätöksen perustelut ovat vastaavasti sovellettavissa nyt kysymyksessä olevaan asiaan.

Ukrainassa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa hyväksytyillä rekisteröinneillä ja mahdollisella käytöllä ei ole merkitystä nyt kysymyksessä olevan asian arvioinnissa.

Comité Interprofessionel du vin de Champagnen ja Institut national de l’origine et de la qualité – INAO:n vastaus

Vaatimukset

Comité Interprofessionel du vin de Champagnen ja Institut national de l’origine et de la qualité – INAO:n on katsottava vaatineen, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa Finnish Luxury Group Oy:n korvaamaan niiden arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 7.350 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Tavaramerkin CHAMPARTY rekisteröinnille on olemassa tavaramerkkilaissa tarkoitettu este, koska se loukkaa asetuksen 1308/2013 perusteella suojattua alkuperänimitystä CHAMPAGNE.

Vain Champagne-viinialueella tuotetut kuohuviinit, jotka täyttävät samppanjan valmistukselle asetetut eritelmät ja laatuvaatimukset, voivat olla nimeltään samppanja (Champagne).

Tavaramerkkiä CHAMPARTY on haettu rekisteröitäväksi luokassa 33, mutta tavaraluettelossa ei ole tuotetta, joka täyttäisi suojatun alkuperänimityksen CHAMPAGNE vaatimukset, eikä tavaramerkkiä CHAMPARTY ole osoitettu käytettävän suojatun alkuperänimityksen CHAMPAGNE vaatimukset täyttävien tuotteiden yhteydessä. Sen sijaan tavaramerkillä CHAMPARTY markkinoidaan kuohuviiniä, joka tulee Espanjan alueelta. Koska suojattu alkuperänimitys CHAMPAGNE koskee nimenomaan kuohuviiniä, sekaannuksen ja mielleyhtymän vaara kuluttajien keskuudessa on ilmeinen.

Sanojen ”champarty” ja ”champagne” luoma yleisvaikutelma on hyvin samankaltainen sen vuoksi, että sanat ovat ulkoasultaan, lausuntatavaltaan ja merkityssisällöltään hyvin lähellä toisiaan. Sanat ovat täsmälleen yhtä pitkät, niiden alkuosa on identtinen ja vain kolme viimeistä kirjainta eroavat toisistaan. Kuluttajien huomio kiinnittyy ennen muuta sanojen identtiseen alkuosaan ”champ” tai ”champa”, jota voidaan pitää molempien merkkien ydinosana.

Kuluttajille saattaa syntyä mielikuva siitä, että sana ”champarty” olisi yhdistelmä sanasta ”champagne” ja englanninkielisestä sanasta ”party”. Samppanjaa nautitaan juuri juhlatilaisuuksissa. Yhdistettynä alkoholijuomiin ja erityisesti kuohuviinin markkinointiin, tavaramerkki CHAMPARTY on omiaan johtamaa kuluttajia harhaan ja luomaan mielleyhtymän alkuperäisnimityksellä CHAMPAGNE suojattuun kuohuviiniin. Pelkästään se, että samppanjaa myydään eri tuotenimillä, ei poista sekaannusvaaraa kuluttajien keskuudessa.

Tavaramerkki CHAMPARTY jäljittelee oikeudettomasti suojattua alkuperänimitystä CHAMPAGNE, hyödyntää tämän mainetta ja tunnettuisuutta, luo tähän oikeudettoman mielleyhtymän ja voi muutoinkin aiheuttaa sekaannusta, vääriä mielleyhtymiä ja johtaa kuluttajia harhaan. Tavaramerkki CHAMPARTY on siten asetuksen 1308/2013 ja siten myös tavaramerkkilain vastainen.

Tavaramerkin CHAMPARTY rekisteröinnillä ja käytöllä Ukrainassa, Venäjällä tai Yhdysvalloissa ei ole merkitystä nyt käsiteltävänä olevan asian kannalta.

Koska asiassa on kyse Patentti- ja rekisterihallituksen viranomaisena antamaan päätökseen kohdistuvasta valituksesta, olisi kohtuutonta, että vastaajat joutuisivat itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

Muut kirjelmät

Comité Interprofessionel du vin de Champagnen ja Institut national de l’origine et de la qualité – INAO ovat markkinaoikeuden lausumapyynnön johdosta esittäneet muun ohella, että ne ovat viitanneet asetuksen 1308/2013 103 artiklaan sekä suostumuksenvaraisena hylkäys- ja mitätöintiperusteena että kyseisen asetuksen 102 artiklan 1 kohdasta ilmenevän viittauksen mukaisessa merkityksessä. Niiden tarkoituksena on ollut vedota sekä tavaramerkkilain 12 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaisiin ehdottomiin hylkäys- ja mitätöintiperusteisiin että tavaramerkkilain 13 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaisiin suostumuksenvaraisiin hylkäys- ja mitätöintiperusteisiin.

Patentti- ja rekisterihallituson esittänyt, ettei sillä ole enää lausuttavaa vastaajien lausuman johdosta.

Valittaja on esittänyt muun ohella, että järkevä kuluttaja ei sekoittaisi tavaramerkillä CHAMPARTY varustettuja tuotteita alkuperänimitykseen CHAMPAGNE tai samppanjaan, koska tuotteiden brändäys, markkinointi ja kohderyhmä eroavat selvästi toisistaan. CHAMPARTY-tavaramerkki ei voi johtaa kuluttajia harhaan. CHAMPARTY-tavaramerkki on erottamiskykyinen ja saavuttanut toissijaisen merkityksen, eikä se aiheuta sekaannusvaaraa alkuperänimitykseen CHAMPAGNE.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian arvioinnin lähtökohdat

Patentti- ja rekisterihallitus on 11.4.2023 rekisteröinyt tavaramerkin numero 284766 CHAMPARTY seuraaville tavaroille luokassa 33:

“Alcoholic beverages except beers; Alcoholic beverages (except beers); Alcoholic beverages [except beers]; Alcoholic beverages (except beer); Alcoholic beverages, except beer; Alcoholic essences and extracts; Alcoholic preparations for making beverages; Beverages (Alcoholic -), except beer; Cider; Ciders; Preparations for making alcoholic beverages; Alcoholic aperitifs; Alcoholic carbonated beverages, except beer; Alcoholic cocktails; Aperitifs; Cocktails; Distilled spirits; Liqueurs; Low alcoholic drinks; Pre-mixed alcoholic beverages; Spirits; Spirits [beverages]; Wine; Wines; Absinthe; Akvavit; Arak; Beverages (Distilled -); Blended whisky; Brandy; Cachaca; Distilled beverages; Fermented spirit; Gin; Rum; Malt whisky; Schnapps; Vodka; Whiskey; Alcoholic wines; Aperitifs with a distilled alcoholic liquor base; Dessert wines; Cooking wine; Fortified wines; Fruit wine; Grape wine; Low-alcoholic wine; Red wines; Rose wines; Red wine; Sparkling fruit wine; Sparkling grape wine; Sparkling red wines; Sparkling white wines; Sparkling wine; Sparkling wines; Still wine; Sweet wine; Table wines; Vermouth; White wine; White wines; Wine-based beverages; Wine-based drinks; Wines of protected appellation of origin; Wines of protected geographical indication; Dry cider; Sweet cider; Alcoholic cocktail mixes; Alcoholic energy drinks; Alcoholic fruit cocktail drinks; Alcoholic fruit beverages; Alcoholic punches; Aperitif wines; Beverages containing wine [spritzers]; Liquor-based aperitifs; Pre-mixed alcoholic beverages, other than beer-based; Prepared alcoholic cocktails; Prepared wine cocktails; Sangria; Wine-based aperitifs; Rum-based beverages; Rum punch; Wine coolers [drinks]; Wine punch.”

Comité Interprofessionel du vin de Champagne ja Institut national de l’origine et de la qualité – INAO ovat tehneet Patentti- ja rekisterihallitukselle tavaramerkkilain 32 §:ssä tarkoitetun väitteen mainittua tavaramerkkirekisteröintiä vastaan suojatun alkuperänimityksen numero PDOFR-A1359 CHAMPAGNE perusteella.

Suojattu alkuperänimitys CHAMPAGNE on merkitty Euroopan unionin maantieteellisten merkintöjen rekisteriin rekisteröintipäivällä 18.9.1973 tuotelajilla ”viini” ja yhdistetyllä nimikkeistökoodilla ”2204 – Tuoreista rypäleistä valmistettu viini, myös väkevöity viini; rypäleen puristemehu (grape must), muu kuin nimikkeeseen 2009 kuuluva”.

Patentti- ja rekisterihallitus on väitteen johdosta valituksenalaisessa päätöksessä katsonut, että tavaramerkki CHAMPARTY loukkaa suojattua alkuperänimitystä CHAMPAGNE ja että sen rekisteröinnille on tavaramerkkilain 12 §:n 1 momentin 9 kohdan mukainen este. Valituksenalaisesta päätöksestä ei ole käynyt ilmi, mitä tavaramerkkilain 12 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitettua Suomessa tai Euroopan unionissa suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa koskevaa säännöstä päätöksessä on sovellettu.

Markkinaoikeuden lausuntopyynnön johdosta Patentti- ja rekisterihallitus on tältä osin viitannut maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (tässä päätöksessä myös ”asetus 1308/2013”) 103 artiklaan.

Alkuperänimitys CHAMPAGNE on suojattu mainitun asetuksen 104 artiklan nojalla.

Markkinaoikeus arvioi ensin, mitä alkuperänimityksen suojaa koskevia säännöksiä asiassa on tullut soveltaa. Tämän jälkeen markkinaoikeus arvioi, ovatko kyseisissä säännöksissä asetetut edellytykset täyttyneet siten, että tavaramerkin CHAMPARTY rekisteröinnille on ollut tavaramerkkilain mukainen este.

Oikeusohjeet

Ehdottomia hylkäys- ja mitätöintiperusteita koskevan tavaramerkkilain 12 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei rekisteröidä, tai jos se on rekisteröity, se on mitätöitävä, jos sitä ei saa rekisteröidä Suomessa tai Euroopan unionissa suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa, viinejä koskevan perinteisen merkinnän suojaa tai aidon perinteisen tuotteen suojaa koskevan säännöksen mukaan.

Suostumuksenvaraisia hylkäys- ja mitätöintiperusteita koskevan tavaramerkkilain 13 §:n 1 momentin
9 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei rekisteröidä, tai jos se on rekisteröity, se on mitätöitävä jos alkuperänimitysten tai maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevan Euroopan unionin tai Suomen lainsäädännön mukainen alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää koskeva hakemus on jätetty ennen tavaramerkin hakemispäivää tai etuoikeuspäivää, edellyttäen, että kyseinen nimitys tai merkintä myöhemmin rekisteröidään ja rekisteröinti antaa oikeuden kieltää myöhemmän tavaramerkin käytön.

Viinien suojatuista alkuperänimityksistä on säädetty asetuksessa 1308/2013. Tässä asiassa on kyse 8.3.2023 haetusta ja 11.4.2023 rekisteröidystä tavaramerkistä, minkä vuoksi asetus 1308/2013 tulee sovellettavaksi sellaisena kuin se on ollut voimassa 8.3.2023.

Asetuksen 1308/2013 102 artiklan 1 kohdan mukaan, jos alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on rekisteröity kyseisen asetuksen nojalla, käytöltään 103 artiklan 2 kohdan vastaisen ja kyseisen asetuksen liitteessä VII olevassa II osassa lueteltuihin luokkiin kuuluvaa tuotetta koskevan tavaramerkin rekisteröinti on evättävä, jos tavaramerkin rekisteröintihakemus tehtiin sen päivän jälkeen, jona alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää koskeva rekisteröintihakemus toimitettiin komissiolle.

Asetuksen 1308/2013 liitteessä VII olevassa II osassa on määritelty rypäletuotteiden luokkina muun ohella viini, väkevä viini, kuohuviini ja laatukuohuviini.

Asetuksen 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan mukaan suojattu alkuperänimitys ja suojattu maantieteellinen merkintä sekä kyseistä suojattua nimeä käyttävä, asianomaisen tuote-eritelmän mukaisesti tuotettu viini on suojattu

a) kyseisen suojatun nimen suoralta tai välilliseltä kaupalliselta käytöltä, myös silloin, kun kyse on tuotteiden käytöstä ainesosina

i) vastaavissa tuotteissa, jotka eivät ole suojattua nimeä koskevan tuote-eritelmän mukaisia, tai

ii) jos nimen käytöllä hyödynnetään alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän mainetta tai sitä huononnetaan tai heikennetään;

b) väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteen tai palvelun oikea alkuperä on merkitty tai vaikka suojattu nimi on käännetty, litteroitu tai translitteroitu tai siihen on liitetty esimerkiksi ilmaisu ”laatu, ”tyyppi”, ”menetelmä”, ”tuotettu kuten”, ”jäljitelmä”, ”makuinen”, ”tyyppinen” tai muu samankaltainen ilmaisu, myös silloin, kun kyse on kyseisten tuotteiden käytöstä ainesosina;

c) muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta merkinnöiltä, jotka koskevat tuotteen lähtöpaikkaa, alkuperää, tuotteen luonnetta tai olennaisia ominaisuuksia, jotka on merkitty sisä- tai ulkopakkaukseen, mainoksiin tai asianomaista viinituotetta koskeviin asiakirjoihin sekä tuotteen pakkaamiseen tavalla, joka on omiaan antamaan väärän kuvan sen alkuperästä;

d) muilta käytännöiltä, jotka saattaisivat johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen alkuperän suhteen.

Asian arviointi

Markkinaoikeus toteaa, että ehdottomia hylkäys- ja mitätöintiperusteita koskevan tavaramerkkilain
12 §:n 1 momentin 9 kohtaa on tulkittava sanamuotonsa mukaisesti siten, että kohdan soveltaminen
on rajattu sellaisiin muun ohella suojattua alkuperänimitystä koskeviin säännöksiin, joiden perusteella tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä. Mainitussa kohdassa tarkoitetaan siten tältä osin vain sellaisia suojattua alkuperänimitystä koskevia säännöksiä, joissa on säädetty esteistä tavaramerkkien rekisteröinnille. Asetuksessa 1308/2013 tällaisista tavaramerkkien rekisteröintiesteistä on säädetty 102 artiklan 1 kohdassa, jossa edellä todetusti on määritelty edellytykset, joiden täyttyessä ”tavaramerkin rekisteröinti on evättävä”.

Toisaalta suostumuksenvaraisia hylkäys- ja mitätöintiperusteita koskevan tavaramerkkilain 13 §:n
1 momentin 9 kohdan, jota ei ole valituksenalaisessa päätöksessä sovellettu, sanamuodon mukaan kohdassa on kyse sellaisista muun ohella suojattua alkuperänimitystä koskevista säännöksistä, joiden nojalla suojattu alkuperänimitys ”antaa oikeuden kieltää myöhemmän tavaramerkin käytön”. Tavaramerkkilain 13 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitetaan siten säännöksiä, joissa on säädetty suojattujen alkuperänimitysten suoja-alasta. Asetuksessa 1308/2013 tällaisista kielto-oikeuksista on säädetty 103 artiklassa, jonka 2 kohdassa on määritelty sellaiset käyttötilanteet ja käytännöt, joita vastaan suojattu alkuperänimitys sekä kyseistä suojattua nimeä käyttävä, asianomaisen tuote-eritelmän mukaisesti tuotettu viini ”on suojattu”.

Markkinaoikeus toteaa siten, että asetuksen 1308/2013 103 artikla ei tule Patentti- ja rekisterihallituksen esittämin tavoin välittömästi sovellettavaksi tavaramerkkilain 12 §:n 1 momentin 9 kohdan nojalla, kun otetaan huomioon, että kyseisessä 103 artiklassa ei säädetä tavaramerkkejä koskevista rekisteröintiesteistä vaan edellä todetusti suojatun alkuperänimityksen suojaalasta. Tavaramerkkilain
12 §:n 1 momentin 9 kohdan soveltaminen rekisteröinnin epäämiseksi edellyttäisi asetuksen 1308/2013 102 artiklassa asetettujen edellytysten täyttymistä.

Asetuksen 1308/2013 102 artiklan 1 kohdan perusteella tavaramerkin rekisteröinnin epäämiselle on asetettu edellytykseksi ensinnäkin, että tavaramerkki on käytöltään 103 artiklan 2 kohdan vastaista, ja toiseksi lisäksi, että tavaramerkki koskee asetuksen liitteessä VII olevassa II osassa lueteltuihin luokkiin kuuluvaa tuotetta. Edellytyksenä on vielä, että tavaramerkin rekisteröintihakemus on tehty sen päivän jälkeen, jona alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää koskeva rekisteröintihakemus toimitettiin komissiolle, minkä täyttymisestä tässä asiassa ei ole erimielisyyttä.

Asetuksen 1308/2013 102 artiklan 1 kohta estää siten sellaisen tavaramerkin rekisteröinnin, jonka käyttö kuuluu 103 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan, mutta sillä lisäedellytyksellä, että tavaramerkki koskee asetuksen liitteessä VII olevassa II osassa lueteltuihin luokkiin kuuluvaa tuotetta. Tämän kaltaista lisäedellytystä ei sen sijaan ole sisällytetty asetuksen 1308/2013 103 artiklan 2 kohtaan.

Markkinaoikeus toteaa edellä esitetty huomioon ottaen, että niin sanottuja suostumuksenvaraisia hylkäys- ja mitätöintiperusteita koskevaa oikeuskäytäntöä, jossa on ollut kyse asetuksen 1308/2013
103 artiklan 2 kohdan soveltamisesta (esim. valituksenalaisessa päätöksessä mainittu Unionin tuomioistuimen tuomio 9.9.2021, Comité Interprofessionnel du Vin de Champagne, C783/19, EU:C:2021:713), ei voida tulkita siten, ettei asetuksen 1308/2013 102 artiklan 1 kohdassa nimenomaisesti asetettua lisäedellytystä tulisi soveltaa arvioitaessa ehdottomia hylkäys- ja mitätöintiperusteita.

Tavaramerkkilain 12 §:n 1 momentin 9 kohdan nojalla asetuksen 1308/2013 103 artiklan 2 kohta on sovellettavissa vain sillä 102 artiklan 1 kohdassa säädetyllä lisäedellytyksellä, että tavaramerkki koskee asetuksen liitteessä VII olevassa II osassa lueteltuihin luokkiin kuuluvaa tuotetta. Tämän lisäedellytyksen lisäksi asetuksen 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan soveltaminen edellyttää mainitun kohdan alakohdissa a–d asetettujen edellytysten täyttymistä.

Suostumuksenvaraiset hylkäys- ja mitätöintiperusteet on tässä suhteessa tavaramerkkilaissa säädetty ehdottomia hylkäys- ja mitätöintiperusteita laajemmiksi ja niitä täydentäviksi.

Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole otettu kantaa siihen, mitkä tavaramerkin CHAMPARTY kattamista tavaroista mahdollisesti kuuluvat asetuksen 1308/2013 liitteessä VII olevassa II osassa lueteltuihin luokkiin. Kannanottona tähän ei myöskään voida pitää sitä Patentti- ja rekisterihallituksen markkinaoikeudessa esittämää, että tavaramerkin CHAMPARTY kattamat tavarat olisivat luonteeltaan samoja tai samankaltaisia kuin ne tavarat, jotka on suojattu alkuperänimityksellä CHAMPAGNE, tai että ne voisivat sisältää suojatulla alkuperänimityksellä suojattua tuotetta. Jäljempänä esitetty huomioon ottaen asiassa ei ole tarpeen lausua asetuksen 1308/2013 102 artiklan 1 kohdassa asetettujen edellytysten täyttymisestä.

Markkinaoikeus toteaa, että vastaajat ovat Patentti- ja rekisterihallitukselle toimittamassaan väitteessä nimenomaisesti viitanneet ehdottomia hylkäys- ja mitätöintiperusteita koskevaan tavaramerkkilain
12 §:n 1 momentin 9 kohtaan sekä asetuksen 1308/2013 102 ja 103 artikloihin. Vastaajat ovat kuitenkin markkinaoikeudessa tarkentaneet tarkoituksenaan olleen vedota 103 artiklaan myös suostumuksenvaraisena hylkäys- ja mitätöintiperusteena tavaramerkkilain 13 §:n 1 momentin 9 kohdan perusteella. Vastaajat ovat vedonneet erityisesti asetuksen 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohdassa mainittuun mielleyhtymään ja sitä koskevaan oikeuskäytäntöön sekä siihen, että tavaramerkki CHAMPARTY loukkaa alkuperänimityksen CHAMPAGNE mainitun artiklan kohtaan perustuvaa suojaa.

Tavaramerkkilain 31 §:ssä säädetään väiteperusteista. Säännöksen mukainen väiteperuste voi koskea sekä ehdottomia hylkäys- ja mitätöintiperusteita että suostumuksenvaraisia hylkäys- ja mitätöintiperusteita koskevia rekisteröintiesteitä. Säännöksen esitöissä (HE 201/2018 vp s. 132) on todettu, että Patentti- ja rekisterihallitus on sidottu harkinnassaan väitteeseen, eli Patentti- ja rekisterihallitus voi kumota rekisteröinnin vain siltä osin kuin sitä on väitteessä vaadittu. Patentti- ja rekisterihallitus ei voi arvioida asiaa laajemmin tai muilla perusteilla kuin väitteessä on esitetty. Patentti- ja rekisterihallitus kuitenkin arvioi sisällöllisesti, täyttyvätkö väitteen mukaiset edellytykset.

Markkinaoikeus toteaa, että vaikka valittajat ovat Patentti- ja rekisterihallituksessa käydyssä väitemenettelyssä vedonneet tavaramerkkilaista nimenomaisesti ainoastaan 12 §:n 1 momentin 9 kohtaan eivätkä lain 13 §:n 1 momentin 9 kohtaan, asiassa on tullut selvitetyksi, että vastaajat ovat tarkoittaneet vedota asetuksen 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohtaan sellaisenaan esteenä tavaramerkin CHAMPARTY rekisteröimiselle. Asiassa on huomioitava, että asianosaisen ei tarvitse yksilöidä normipohjaa, johon se väitteensä perustaa, vaan riittävää on, että tehdyn väitteen perusteella viranomainen ja vastaavasti valitusvaiheessa tuomioistuin pystyy arvioimaan, mihin säännöksiin väite on asiallisesti perustunut. Vastaajien väitekirjelmässä esitetyt väiteperusteet olisivat siten tavaramerkkilain 31 §:n estämättä mahdollistaneet asian arvioinnin paitsi väitekirjelmässä nimenomaisesti mainitun ehdottomia hylkäys- ja mitätöintiperusteita koskevan tavaramerkkilain 12 §:n 1 momentin 9 kohdan nojalla sovellettavan asetuksen 1308/2013 102 artiklan edellytysten valossa, myös tavaramerkkilain 13 §:n 1 momentin 9 kohdan nojalla asetuksen 1308/2013 103 artiklassa asetettujen edellytysten valossa.

Todettu huomioon ottaen markkinaoikeus ottaa seuraavaksi arvioitavakseen, ovatko tavaramerkkilain 13 §:n 1 momentin 9 kohdassa ja vastaajien erityisesti viittaamassa asetuksen 1308/2013 103 artiklan
2 kohdan b alakohdassa asetetut edellytykset täyttyneet esillä olevassa asiassa.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevällä tavalla asetuksen 1308/2013 103 artiklan
2 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että säännöksessä tarkoitettu mielleyhtymä ei edellytä, että suojatun alkuperänimityksen saanut tuote ja loukkaavaksi väitetyn tavaramerkin kattama tavara tai palvelu ovat samoja tai samankaltaisia. Tällainen mielleyhtymä on sen sijaan kyseessä, kun tavaramerkin käyttö muodostaa tavanomaisesti valistuneen ja kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen eurooppalaisen keskivertokuluttajan mielessä riittävän suoran ja yksiselitteisen yhteyden tavaramerkin ja suojatun alkuperänimityksen välille. Tällaisen yhteyden olemassaolo voi johtua useista seikoista, erityisesti suojatun alkuperänimityksen osittaisesta sisällyttämisestä tavaramerkkiin, näiden kahden toisiaan muistuttavista lausuntatavoista ja ulkoasuista sekä näistä seuraavasta samankaltaisuudesta. Yhteyden olemassaolo voi jopa näiden seikkojen puuttuessa seurata suojatun alkuperänimityksen ja tavaramerkin merkityssisällön läheisyydestä tai alkuperänimityksen kattamien tuotteiden ja tavaramerkin kattamien tuotteiden ja palvelujen samankaltaisuudesta (ks. tuomio 9.9.2021, Comité Interprofessionnel du Vin de Champagne, C783/19, EU:C:2021:713, 66 kohta).

Koska alkuperänimityksen CHAMPAGNE alku ”champa” on sisällytetty tavaramerkkiin CHAMPARTY, ne muistuttavat lausuntatavaltaan ja ulkoasultaan selvästi toisiaan ja ovat siten lausuntatavaltaan ja ulkoasultaan vahvasti samankaltaisia niiden loppuosien eroista huolimatta.

Merkityssisällön osalta markkinaoikeus toteaa, että sana ”champarty” ei tarkoita sellaisenaan mitään. Englanninkielentaitoiset kuluttajat kuitenkin tunnistavat siihen sisältyvän englanninkielisen sanan ”party”, joka tarkoittaa suomeksi juhlaa. Koska on yleisesti tunnettua, että samppanjaa juodaan erityisesti juhlissa, tällaiset kuluttajat yhdistävät tavaramerkin CHAMPARTY samppanjaan, joka on suojattu alkuperänimityksellä CHAMPAGNE. Tällä perusteella ne ovat myös vahvasti samankaltaisia merkityssisällöltään. Valittaja on esittänyt, että tavaramerkki CHAMPARTY viittaa erityisesti mestareiden juhlaan, koska sen mukaan tavaramerkki muodostuu sanoista ”champion” eli mestari ja ”party” eli juhla. Markkinaoikeus toteaa, että vaikka tämäkin voi sinänsä pitää paikkansa, se ei poissulje sitä, että kuluttajat yhdistävät tavaramerkin suojattuun alkuperänimitykseen CHAMPAGNE.

Ottaen huomioon tavaramerkin CHAMPARTY ja viineille suojatun alkuperänimityksen CHAMPAGNE samankaltaisuudesta edellä todettu ja se, että kaikki tavaramerkin CHAMPARTY kattamat tavarat ovat erilaisia alkoholia sisältäviä juomia ja niiden ainesosia, markkinaoikeus katsoo, että tavaramerkki CHAMPARTY on omiaan muodostamaan tavanomaisen valistuneen ja kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan mielessä sellaisen riittävän suoran ja yksiselitteisen yhteyden suojattuun alkuperänimitykseen CHAMPAGNE ja sillä suojattuihin tuotteisiin, jota tavaramerkkilain
13 §:n 1 momentin 9 kohdan nojalla sovellettavan asetuksen 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu mielleyhtymä edellyttää.

Valituksenalaisen Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen lopputulos ei siten ole ollut virheellinen siitä huolimatta, että Patentti- ja rekisterihallitus on soveltanut asiassa tavaramerkkilain 13 §:n sijaan lain
12 §:ää arvioimatta edellä todetuin tavoin kuitenkaan sitä, miltä osin tavaramerkin CHAMPARTY kattamat tavarat ovat kuuluneet asetuksen 1308/2013 liitteessä VII olevassa II osassa lueteltuihin luokkiin.

Johtopäätös

Edellä todettu huomioon ottaen valituksenalaisen päätöksen lopputuloksen muuttamiselle ei ole perusteita. Valitus on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Mainitun pykälän 1 momentin esitöissä (HE 29/2018 vp s. 167) on todettu muun ohella lähtökohtana olevan, että mikäli päätöksen tehnyt viranomainen tai muu julkinen osapuoli häviää asian, se velvoitetaan korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut. Sama koskee myös yksityisen asianosaisen velvollisuutta korvata muiden yksityisten asianosaisten oikeudenkäyntikuluja silloin, kun asiassa on monta asianosaista, joilla on vastakkaisia intressejä. Arvioitaessa oikeudenkäynnin osapuolten korvausvelvollisuuden perusteita on kiinnitettävä erityistä huomiota asiassa annettuun ratkaisuun. Asiassa annetun ratkaisun merkitystä arvioitaessa on kuitenkin aiheellista ottaa huomioon, että hallintoprosessissa ei läheskään aina ole yksiselitteisesti osoitettavissa voittajaa tai häviäjää, eikä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta voi siten perustaa yksin voittaja–häviäjä -asetelmaan. Tuomioistuimen asiassa antama ratkaisu voi olla sisällöltään sellainen, että osapuolten on kohtuullista itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Saman pykälän 2 momentin esitöissä (HE 29/2018 vp s. 167–168) on todettu muun ohella, että momentissa luetellaan keskeiset arviointiperusteet, joita sovelletaan täydentävästi kaikissa
1 momentissa mainituissa tilanteissa. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevassa ratkaisussa on kysymys kuluvastuun kohtuullisuuden kokonaisarvioinnista. Jos asia on ollut aidosti tulkinnanvarainen tai muuten epäselvä, asiansa hävinneelläkin osapuolella on voinut olla oikeudenkäyntiin perusteltua aihetta. Tämä on erityinen syy, joka voi poistaa hävinneen osapuolen korvausvelvollisuuden tai alentaa sitä. Korvausvelvollisuuteen voivat vaikuttaa viranomaisen mahdollisen virheen lisäksi myös muiden oikeudenkäynnin osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle. Siten esimerkiksi oikeusriidan luonne, osapuolen myötävaikutus asian selvittämiseen sekä asian ratkaisun oikeudellinen tai taloudellinen merkitys voidaan ottaa arvioinnissa huomioon.

Vastaajien väitekirjelmät ja valituksenalainen päätös ovat edellä todetusti olleet sovellettavien alkuperänimitystä koskevien säännösten ja niissä asetettujen edellytysten osalta epäselviä tavalla, joka on osin voinut vaikeuttaa valittajan muutoksenhakutarpeen arvioimista. Markkinaoikeus katsoo siten pääasian lopputuloksesta huolimatta, ettei ole kohtuutonta, että vastaajat joutuvat itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen vastaajien vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta on hylättävä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

Markkinaoikeus hylkää Comité Interprofessionel du vin de Champagnen ja Institut national de l’origine et de la qualité – INAO:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Muutoksenhaku

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Petri Rinkinen, Mirva Näsi ja Tobias von Schantz.

Tämä asiakirja on sähköisesti varmennettu tuomioistuimen asianhallintajärjestelmässä.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Liitetiedostot

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 13.2.2024