Päätös, josta valitetaan

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 6.8.2020 (liitteenä)

Asian tausta

Suomen Saaristovarustamo Oy on 28.1.2011 hakenut patenttia keksinnölle nimeltä ”Yhteysalus ja menetelmä yhteysaluksen käyttämiseksi öljyntorjuntakäyttöön”. Patenttihakemukselle on pyydetty etuoikeutta 28.1.2010 tehdystä patenttihakemuksesta FI 20100029.

Patentti- ja rekisterihallitus on 15.8.2017 myöntänyt keksinnölle patentin numero FI 126921.

Kuljetus-Savolainen Oy on 14.5.2018 tehnyt Patentti- ja rekisterihallitukselle väitteen patenttia vastaan ja vaatinut, että patentti kumotaan kokonaisuudessaan.

Patentti- ja rekisterihallitus on 6.8.2020 antamallaan päätöksellä kumonnut patentin.

Suomen Saaristovarustamo Oy on valittanut päätöksestä markkinaoikeuteen.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Suomen Saaristovarustamo Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen ja pysyttää patentin voimassa myönnetyssä muodossa tai toissijaisesti valittajan markkinaoikeudelle toimittaman patenttivaatimusasetelman (jäljempänä vaihtoehtoinen 1–5. patenttivaatimusasetelma) mukaisessa muodossa.

Perusteet

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisessa päätöksessään virheellisesti katsonut, etteivät itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen yhteysalus ja patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä ole uusia, kun huomioidaan viitejulkaisuissa T2 ja T3 esitetty, ja ettei patenttivaatimuksen 1 mukainen yhteysalus ja patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä eroa olennaisesti viitejulkaisuissa T2, T3, T10, T11, T13 ja T17 esitetystä.

Patentti- ja rekisterihallitus on esittänyt viitejulkaisujen T2, T3 ja T17 muodostavan yhden julkaisun, vaikka viitejulkaisuista ei löydy ristiviittauksia toisiinsa. Viitejulkaisu T2 on siten oma viitejulkaisunsa. Lisäksi viitejulkaisun T2 ei ole osoitettu tulleen julkiseksi ennen patentin etuoikeuspäivää, jolloin se ei edusta tekniikan tasoa.

Viitejulkaisu T2 ei esitä itsenäisen patenttivaatimuksen 1 seuraavia piirteitä: matkustajien ja/tai ajoneuvojen kuljettamiseen tarkoitettu yhteysalus, erilliset oleskelutilat matkustajille matkan ajaksi, ja autokannen alla oleva öljynkeräyslaitteisto. Myöskään viitejulkaisu T3 tai viitejulkaisu T17 ei esitä mainittuja piirteitä.

Viitejulkaisuista T2, T3 ja T17 mikään ei edusta lähintä tekniikan tasoa, sillä niissä ei esitetä itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista yhteysalusta. Keksinnöllisyyden arvioinnin lähtökohdaksi soveltuu jokin yhteysaluksen esittävistä viitejulkaisuista eli T10, T11 tai T13, joista viitejulkaisun T13 liite 2, ”Selvitys yhteysalusliikenteestä”, on lähimpänä itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä. Itsenäinen patenttivaatimus 1 eroaa olennaisesti viitejulkaisun T13 liitteen 2 esittämästä, koska viitejulkaisun T13 liite 2 ei esitä seuraavia piirteitä: öljynkeräyssäiliö, johon vedestä kerätty öljy johdetaan niin, että yhteysalus on käytettävissä matkustajia kuljettavana yhteysaluksena tai vaihtoehtoisesti öljyntorjuntakäytössä, jolloin yhteysaluksella ei ole matkustajia eikä kuljettavia ajoneuvoja; öljynkeräyslaitteistot ovat autokannen alla, jolloin ne ovat matkustajilta piilossa aluksen olleessa tavanomaisessa yhteysaluskäytössä; öljynkeräyslaite on autokannen alla autokannen avoimessa kohdassa siksi, että öljynkeräyksessä käytettävät säiliöt ovat räjähdysvaarallisia; ja öljynkeräyslaite sijaitsee vedenpinnan läheisyydessä yhteysaluksen laitaosassa olevassa keräystilassa, joka on varustettu yhteysaluksen kyljessä vedenpinnan läheisyydessä olevalla ja sivulle päin avautuvalla öljynkeräysluukulla, joka on öljyntorjuntakäytössä avattavissa öljyn sekaisen veden johtamiseksi öljynkeräystaitteella varustettuun keräystilaan. Itsenäinen patenttivaatimus 1 ei ole ilmeinen myöskään viitejulkaisuiden T13 ja T2 tai viitejulkaisuiden T13 ja T3 tai viitejulkaisuiden T13 ja T17 yhdistelmästä. Tekniikan tason viitejulkaisun T10 tai T11 ja viitejulkaisun T2, T3 tai T17 yhdisteleminen puolestaan perustuu keksinnöllisyysarvioinnissa kiellettyyn jälkikäteispäättelyyn.

Vastaavilla perusteilla myös vaihtoehtoisissa patenttivaatimusasetelmissa 1–5 esitetty keksintö on uusi ja eroaa olennaisesti mainitusta tunnetusta tekniikasta.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Patentti- ja rekisterihallitus on esittänyt, ettei valituksessa ole tuotu esiin sellaista, jonka perusteella valituksenalaista päätöstä olisi syytä muuttaa.

Kuljetus-Savolainen Oy:n vastaus

Vaatimukset

Kuljetus-Savolainen Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Perusteet

Itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 määritelty keksintö ei nauti sille vaadittua etuoikeutta, koska itsenäisen patenttivaatimuksen 1 käsittämää piirteiden yhdistelmää ei ole esitetty etuoikeushakemuksessa kokonaisuudessaan. Yhteysaluksen piirteet ”avattava keulaportti ja/tai peräportti” ja ”erilliset oleskelutilat matkustajille matkan ajaksi” on esitetty etuoikeushakemuksessa tunnettua tekniikkaa koskevassa jaksossa. Patentin selitys mainitsee ainoastaan keulaportin ja oleskelutilat autokannen yläpuolella. Patenttihakemus on täten katsottava tehdyn sen itsensä tekemispäivänä, jolloin molemmat viitejulkaisut T1, joka on yhteysalusliikennepalvelun tuotekuvaus, ja T28, joka on patentin etuoikeushakemuksesta muunnettu hyödyllisyysmallijulkaisu, muodostavat uutuuden esteen itsenäiselle patenttivaatimukselle 1 ja patenttivaatimukselle 6.

Itsenäinen patenttivaatimus 1 käsittää lisättyä materiaalia, koska patentin perusasiakirjassa ei ole esitetty piirteiden ”avattava keulaportti ja/tai peräportti” ja ”erilliset oleskelutilat matkustajille matkan ajaksi” yhdistelmää. Lisäksi patentin selityksessä on todettu räjähdysvaarallisuuden johtavan sekä sijaintiin autokannen avoimessa kohdassa että luukkuun öljynkeräyssäiliön päällä. Piirteen, jonka mukaan öljynkeräyssäiliön päällä on luukku, poisjättäminen on kielletty laajennus, niin sanottu välivaiheen yleistys.

Menetelmään kohdistuva patenttivaatimus 6 käsittää myös lisättyä materiaalia, koska alkuperäisessä patenttihakemuksessa ei ole esitetty piirteiden ”avattava keulaportti ja/tai peräportti” ja ”erilliset oleskelutilat matkustajille” yhdistelmää. Myöskään piirteiden yhdistelmää, jossa öljynkeräyssäiliö on autokannen alla autokannen avoimessa kohdassa siksi, että öljynkeräyksessä käytettävät säiliöt ovat räjähdysvaarallisia tiloja, ei ole esitetty patentin perusasiakirjassa. Lisäksi edellä mainittujen piirteiden yhdistelmästä on jätetty pois piirre, jonka mukaan matkustajien oleskelutilat ovat autokannen yläpuolella, joka on osa edellä mainittujen piirteiden toteutusmuodon rakenteellista ja toiminnallista kokonaisuutta.

Patentissa esitettyä keksintöä ei ole esitetty myöskään niin selvästi, että alan ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä. Alan ammattimies ei pysty päättelemään, mihin nähden yhteysalukseen kohdistuvan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen mukaiset ”erilliset oleskelutilat” ovat erilliset, eikä osaa toteuttaa mainittua oleskelutilojen erillisyyttä. Alan ammattimies ei osaa toteuttaa myöskään itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista ratkaisua, koska selityksen mukaan kuvat 4–6 esittävät keksinnön mukaista matkustaja-alusta, jossa ei kuitenkaan ole esitetty keulaporttia, peräporttia tai autokantta, eikä öljynkeräyssäiliön ole esitetty sijaitsevan autokannen alla. Alan ammattimies ei myöskään osaa toteuttaa menetelmään kohdistuvan patenttivaatimuksen 6 piirrettä, jonka mukaan öljyn sekainen vesi johdetaan yhteysaluksen autokannen alla yhteysaluksen laitaosassa vedenpinnan läheisyydessä olevassa keräystilassa sijaitsevalla öljynkeräyslaitteella öljyn keräystilaan, sillä termi ”öljyn keräystila” ei esiinny aiemmin patenttivaatimuksissa. Alan ammattimies ymmärtää selityksen valossa, että termillä ”öljyn keräystila” tarkoitetaan samaa tilaa kuin keräystila ja öljynkeräystila eli sitä tilaa, jossa öljynkeräyslaitekin on, jolloin patenttivaatimuksessa 6 määritetään öljyn johtaminen tilasta siihen samaan tilaan.

Epäitsenäiset patenttivaatimukset 2, 4 ja 5, jotka kohdistuvat yhteysalukseen, käsittävät myös piirteitä, joita alan ammattimies ei pysty toteuttamaan selityksen perusteella. Epäitsenäisessä patenttivaatimuksessa 2 on määritelmä, jonka mukaan öljynkeräyslaite on yhteysaluksen autokannella tai sen yhteydessä, mutta selitys ei opeta, miten öljynkeräyslaitteen nostaminen autokannelle tai sen yhteyteen toteutetaan niin, että öljyä voidaan edelleen kerätä öljynkeräystilaan johdetun öljyn sekaisen veden joukosta. Epäitsenäisessä patenttivaatimuksessa 4 on määritelmä, jonka mukaan keulakoroke on lukittavissa ja siirrettävissä, mutta patenttivaatimuksessa tai selityksessä ei määritetä siirrettävyyden aikaansaavia rakenteellisia piirteitä. Epäitsenäisen patenttivaatimuksen 5 määritelmän mukaan keulaportti on vaihdettavissa keulakorokkeeseen, mutta patenttivaatimuksessa ei määritetä eikä selityksessä esitetä siirrettävyyden aikaansaavia rakenteellisia piirteitä.

Yhteysalukseen kohdistuva itsenäinen patenttivaatimus 1 ja menetelmään kohdistuva patenttivaatimus 6 eivät myöskään ole uusia viitejulkaisuihin T1, T2 T5, T8, T24, T26, T28, T35 ja väyläalus Leton sekä öljyntorjunta-alus Hallin julkiseen käyttöön nähden.

Vielä itsenäinen patenttivaatimus 1 ja menetelmään kohdistuva patenttivaatimus 6 eivät eroa olennaisesti tunnetusta tekniikasta, kun yhdistetään viitejulkaisusta T10 tunnettu yhteysalus öljyntorjuntavalmiudella ja se, mitä LORI-/LORS-järjestelmästä on tunnettu joko eri alusten julkisen käytön kautta tai viitejulkaisusta T2, tai kun yhdistetään viitejulkaisusta T11 tunnettu yhteysalus öljyntorjuntavalmiudella ja se, mitä LORI-/LORS-järjestelmästä on tunnettu eri alusten julkisen käytön kautta tai viitejulkaisusta T2. Mainitut patenttivaatimukset eivät eroa olennaisesti tunnetusta tekniikasta myöskään, kun yhdistetään M/S Rosala II:n julkinen käyttö ja se, mitä LORI-/LORS-järjestelmästä on tunnettu joko eri alusten julkisen käytön kautta tai viitejulkaisusta T2.

Suomen Saaristovarustamo Oy:n lausuma

Suomen Saaristovarustamo Oy on 22.3.2021 ilmoittanut korvaavansa vaihtoehtoiset patenttivaatimusasetelmat 3–5 uusilla vaihtoehtoisilla patenttivaatimusasetelmilla 3–6.

Lisäksi Suomen Saaristovarustamo Oy on lausunut, että patentti nauttii sille vaadittua etuoikeutta, sillä keksinnön kaikki piirteet on esitetty etuoikeushakemuksen keksintöä koskevassa selityksen osuudessa.

Patentti ei sisällä lisättyä materiaalia itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteiden osalta, sillä selityksen mukaan kuvan 1 yhteysaluksen autokannelle on ajettu kuorma-auto keulaportin kautta ja matkustajien oleskelutilat ovat autokannen yläpuolella. Piirteiden yhdistelmä, jossa öljynkeräyssäiliö on autokannen alla autokannen avoimessa kohdassa siksi, että öljynkeräyksessä käytettävät säiliöt ovat räjähdysvaarallisia tiloja, on myös esitetty selityksessä. Yhteysaluksen alkuperäistä tarkoitusta on selostettu tekniikan tasossa, ja alan ammattimies ymmärtää, että tekniikan tasossa esitetty selostus alusten rakenteesta liittyy yleisesti yhteysaluksiin.

Patentissa keksintö on esitetty niin selvästi, että alan ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä. Alan ammattimiehelle on selvää, että matkustajien oleskelutilojen on oltava erillään autokannen yhteydessä olevista öljynkeräyslaitteista. Alan ammattimies osaisi selityksen perusteella käyttää keksintöä myös piirteiden ”avattava keulaportti ja/tai peräportti, jonka kautta ajoneuvot on ajettavissa autokannelle ja siitä pois” ja ”öljynkeräyssäiliö on autokannen alla” osalta. Sanojen "öljyn keräystila" ja "öljynkeräystila" merkityksellä ei ole lingvistisesti eikä muutenkaan mitään eroa, jolloin alan ammattimiehelle on selvää, että kysymyksessä on täysin sama kuvista 2 ja 3 ilmenevä tekninen yksityiskohta. Alan ammattimiehelle on myös selvää, miten epäitsenäisissä patenttivaatimuksissa 2, 4 ja 5 määriteltyjä sovellusmuotoja käytetään.

Yhteysalukseen kohdistuva itsenäinen patenttivaatimus 1 ja menetelmään kohdistuva patenttivaatimus 6 ovat uusia ja eroavat olennaisesti tunnetusta tekniikasta. Vaikka alan ammattimies yhdistäisi viitejulkaisun T10 kirjallisesta kysymyksestä tunnetun tai viitejulkaisun T11 työryhmän raportista öljyntorjuntavalmiudesta merellä tunnetun viitejulkaisun T2 LORS-järjestelmän tuote-esitteessä esitettyyn, alan ammattimies ei päätyisi itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun, koska alan ammattimies ei löytäisi viittausta piirteisiin, joiden mukaan vedestä kerätty öljy johdetaan öljynkeräyssäiliöön niin, että yhteysalus on käytettävissä matkustajia kuljettavana yhteysaluksena tai vaihtoehtoisesti öljyntorjuntakäytössä, jolloin yhteysaluksella ei ole matkustajia eikä kuljettavia ajoneuvoja; ja öljynkeräyslaite on autokannen alla autokannen avoimessa kohdassa siksi, että öljynkeräyksessä käytettävät säiliöt ovat räjähdysvaarallisia.

Yhteysalukseen kohdistuva itsenäinen patenttivaatimus 1 ja menetelmään kohdistuva patenttivaatimus 6 eivät ole tulleet tunnetuksi väyläalus Leton tai öljyntorjunta-alus Hallin julkisen käytön kautta. Väyläalus Letto ei ole yhteysalus eikä Letossa ole ajoneuvoille sopivaa peräporttia, jolloin yleisöllä ei ole ollut mahdollisuutta nähdä, oliko Letossa autokantta, eikä yleisö olisi voinut löytää Letosta itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteitä, joiden mukaan yhteysaluksessa öljynkeräyslaitteistot ovat autokannen alla, jolloin ne ovat matkustajilta piilossa aluksen ollessa tavanomaisessa yhteysaluskäytössä, ja öljynkeräyssäiliö on autokannen alla autokannen avoimessa kohdassa. Lisäksi on selvää, ettei yleisöllä ole ollut missään vaiheessa mahdollisuutta lähemmin tutustua Lettoon sillä tarkkuudella, että yleisö olisi voinut havaita Letosta patenttivaatimusten 1 ja 6 tunnusmerkkien yhdistelmän. Halli on öljyntorjunta-alus, jossa öljynkeräyslaitteisto ja öljynkeräyssäiliö on järjestetty aluksen rungon sisälle, ja ne ovat siten yleisöltä täysin piilossa. Viitejulkaisun T21 Öljyntorjuntaharjoitus Helgan loppuraportista ei ilmene, että yleisö olisi voinut vapaasti tutustua Hallin kaikkiin rakenteisiin ja toimintoihin. Viitejulkaisun T22 uutisesta ei ilmene, saattoiko yleisö ylipäänsä tutustua kannen alle järjestettyyn öljynkeräyssäiliöön ja oliko yleisöllä mahdollisuus ymmärtää sen toimintaa.

Muut kirjelmät

Kuljetus-Savolainen Oy on 11.5.2021 esittänyt, että patentille vaadittu etuoikeus ei ole pätevä, sillä Euroopan patenttiviraston vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan etuoikeushakemuksen tunnetun tekniikan kuvaus on nimenomaan suljettu tarkastelun ulkopuolelle. Lisäksi itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 ja patenttivaatimukseen 6 tunnetun tekniikan kuvauksesta lisätyt piirteet merkitsevät sitä, että patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä. Itsenäinen patenttivaatimus 1 ja menetelmään kohdistuva patenttivaatimus 6 eivät ole uusia myöskään viitejulkaisuihin T38, T40 ja T45 nähden.

Kuljetus-Savolainen Oy on lisäksi esittänyt muun ohella, että itsenäinen patenttivaatimus 1 ja menetelmään kohdistuva patenttivaatimus 6 eivät eroa olennaisesti tunnetusta tekniikasta, kun yhdistetään viitejulkaisusta T10 tunnettu yhteysalus öljyntorjuntavalmiudella ja T45 tai LORI-/LORS-järjestelmästä tunnettu sen myynnin ja toimitusten kautta tapahtuneesta julkiseksi tulosta, kun yhdistetään viitejulkaisusta T11 tunnettu yhteysalus öljyntorjuntavalmiudella ja T45 tai LORI-/LORS-järjestelmästä tunnettu sen myynnin ja toimitusten kautta tapahtuneesta julkiseksi tulosta, kun yhdistetään viitejulkaisusta T13 tunnettu yhteysalus öljyntorjuntavalmiudella ja T2 tai T45 tai LORI-/LORS-järjestelmästä tunnettu eri alusten julkisen käytön kautta tai LORI-/LORS-järjestelmästä tunnettu sen myynnin ja toimitusten kautta tapahtuneesta julkiseksi tulosta tai kun yhdistetään viitejulkaisun T43 esittämästä M/S Rosala II:sta tunnettu ja T2 tai T45 tai LORS-järjestelmän julkinen käyttö eri aluksissa tai LORI-/LORS-järjestelmästä tunnettu sen myynnin ja toimitusten kautta tapahtuneesta julkiseksi tulosta. Itsenäinen patenttivaatimus 1 ja menetelmään kohdistuva patenttivaatimus 6 eivät eroa olennaisesti tunnetusta tekniikasta myöskään, kun yhdistetään M/S Rosala II julkinen käyttö ja T45 tai LORS-järjestelmän myynti ja toimitukset eri aluksiin.

Suomen Saaristovarustamo Oy on 2.7.2021 ilmoittanut korvaavansa vaihtoehtoiset patenttivaatimusasetelmat 1–6 uusilla vaihtoehtoisilla patenttivaatimusasetelmilla SMA7–SMA13. Lisäksi Suomen Saaristovarustamo Oy on esittänyt muun ohella, että itsenäinen patenttivaatimus 1 ja menetelmään kohdistuva patenttivaatimus 6 ovat uusia viitejulkaisuihin T38 ja T40 nähden. Öljyntorjunta-alus Hallia koskevasta aineistosta ei käy ilmi, että rajoittamaton yleisö olisi voinut tutustua Hallin öljynkeräyslaitteistoon ja öljynkeräyssäiliöön. Väyläalus Letolla ei ole ajoneuvoille sopivaa keulaporttia, eikä Leton peräramppia ei ole tarkoitettu ajoneuvokäyttöön. Vielä Suomen Saaristovarustamo Oy on esittänyt, että itsenäinen patenttivaatimus 1 eroaa olennaisesti siitä, mikä on tullut tunnetuksi viitejulkaisuista T10 ja T11 yhdistettynä alan ammattimiehen yleistietoon, mikä on tullut tunnetuksi viitejulkaisusta T27 yhdistettynä alan ammattimiehen yleistietoon, ja siitä, mikä on tullut tunnetuksi viitejulkaisun T43 esittämästä M/S Rosala II:sta ja LORS-järjestelmästä.

Patentti- ja rekisterihallitus on esittänyt, että vaihtoehtoiset patenttivaatimusasetelmat 1–7 (SMA7–SMA13) ovat kaikki uusia, mutta ainoastaan vaihtoehtoiset patenttivaatimusasetelmat 3 (SMA9) ja 4 (SMA10) eroavat olennaisesti tunnetusta tekniikasta.

Kuljetus-Savolainen Oy on 27.9.2021 esittänyt, että ensisijaisen patenttivaatimuksen 2 piirre, jonka mukaan öljynkeräyslaite on yhteysaluksen kannella tai sen yhteydessä, käsittää lisättyä materiaalia. Ensisijaisten patenttivaatimusten 4, 5, 7 ja 8 piirre ”vapaalaidan korkeuden lisääminen” tarkoittaa kuvissa 1 ja 2 vesilinjan ja autokannen välisen korkeusetäisyyden lisäämistä, mikä ei ole alan ammattimiehen tunteman teknisen tiedon valossa mahdollista muuten kuin aluksen lastin muuttuessa, jolloin alan ammattimies ei voi toteuttaa keksintöä tunnetun tai patentissa esitetyn tiedon perusteella. Viitejulkaisun T38 Oili-alukset ovat teknisiltä ominaisuuksiltaan kykeneviä kuljettamaan matkustajia ja/tai rahtia kahden yhteyspisteen välillä saaristossa, ts. ne voivat toimia yhteysaluksina. Ensisijainen patenttivaatimusasetelma ei ole uusi viitejulkaisuihin T1, T2, T5, T8, T24, T26, T28, T30, T35, T38, T40 ja T45 nähden eikä alusten Letto ja Halli julkiseen käyttöön nähden eikä myöskään LORS-öljyntorjuntajärjestelmän toimitusten aluksiin kautta.

Lisäksi Kuljetus-Savolainen Oy on esittänyt muun ohella, että ensisijainen patenttivaatimusasetelma ei eroa olennaisesti tunnetusta tekniikasta, kun yhdistetään viitejulkaisusta T10 tunnettu yhteysalus öljyntorjuntavalmiudella ja LORI-/LORS-järjestelmästä tunnettu eri alusten julkisen käytön kautta tai T2 tai T45 tai LORI-/LORS-järjestelmästä tunnettu sen myynnin ja toimitusten kautta julkiseksi tulleesta, kun yhdistetään viitejulkaisusta T11 tunnettu yhteysalus öljyntorjuntavalmiudella ja LORI-/LORS-järjestelmästä tunnettu eri alusten julkisen käytön kautta tai T2 tai T45 tai LORI-/LORS-järjestelmästä tunnettu sen myynnin ja toimitusten kautta julkiseksi tulleesta, kun yhdistetään viitejulkaisusta T13 tunnettu yhteysalus öljyntorjuntavalmiudella ja LORI-/LORS-järjestelmästä tunnettu eri alusten julkisen käytön kautta tai T2 tai T45 tai LORI-/LORS-järjestelmästä tunnettu sen myynnin ja toimitusten kautta julkiseksi tulleesta, kun yhdistetään M/S Rosala II:n julkinen käyttö ja LORI-/LORS-järjestelmästä tunnettu eri alusten julkisen käytön kautta tai T2 tai T45 tai LORI-/LORS-järjestelmästä tunnettu sen myynnin ja toimitusten kautta julkiseksi tulleesta tai kun yhdistetään viitejulkaisusta T43 tunnettu M/S Rosala II ja LORI-/LORS-järjestelmästä tunnettu eri alusten julkisen käytön kautta tai T2 tai T45 tai LORI-/LORS-järjestelmästä tunnettu sen myynnin ja toimitusten kautta julkiseksi tulleesta. Ensisijainen patenttivaatimusasetelma ei eroa olennaisesti myöskään siitä, mikä on tullut tunnetuksi viitejulkaisusta T30.

Vaihtoehtoisia patenttivaatimusasetelmia koskien Kuljetus-Savolainen Oy on esittänyt muun ohella, että vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman SMA11 itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 lisätty piirre ”suurin sallittu syväys” on ei-tekninen ja käsittää lisättyä materiaalia ja että patenttivaatimukseen 6 lisätty piirre ”öljyn keräyssäiliö” käsittää lisättyä materiaalia. Patenttivaatimuksista 1 ja 6 poistettu piirre ”peräportti” ei saa aikaan uutuutta tai keksinnöllisyyttä, sillä kaikissa uutuuden ja/tai keksinnöllisyyden esteinä viitejulkaisuista tunnetuissa aluksissa sekä julkisesta käytöstään tunnetuissa aluksissa Halli ja Rosala on keulaportti.

Suomen Saaristovarustamo Oy on esittänyt, että vaihtoehtoisten patenttivaatimusasetelmien SMA11 ja SMA12 piirre ”suurin syväys” on tekninen ominaisuus, jolloin kaikki aluksen rakenteelliset elementit on suunniteltu siten, että yhteysaluksen syväys on suurempi öljyä kerättäessä kuin silloin, kun matkustajia ja ajoneuvoja kuljetetaan. Piirre perustuu perusasiakirjassa esitettyyn. Öljynkeräysluukkujen sijainti ja koko riippuvat minimisyväyksestä kuormaamattomassa tilassa sekä maksimisyväyksestä täysillä öljynkeräyssäiliöillä. Suomen Saaristovarustamo Oy on lisäksi toimittanut uuden ensimmäisen vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman SMA14 ja ilmoittanut sen korvaavan aiemman patenttivaatimusasetelman SMA7.

Kuljetus-Savolainen Oy on esittänyt 17.12.2021, että itsenäinen patenttivaatimus 1 ei sisällä määritettä yhteysaluksen mahdollisesta alusluokituksesta. Lisäksi Kuljetus-Savolainen Oy on esittänyt muun ohella, että aluksen syväysominaisuuksien muuttumisen edellytyksenä on oltava jokin rakenteellinen muutos, jota ei kuitenkaan ole patenttivaatimusasetelmien SMA11 ja SMA12 itsenäisissä patenttivaatimuksessa 1 määritelty.

Patentti- ja rekisterihallitus on antanut lausunnon 25.1.2022.

Kuljetus-Savolainen Oy on antanut lausuman 10.2.2022.

Suomen Saaristovarustamo Oy on antanut lausuman 2.3.2022, jonka yhteydessä se on toimittanut uuden vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman SMA15 ja ilmoittanut vaihtoehtoisten patenttivaatimusasetelmien etusijajärjestykseksi seuraavan: SMA14, SMA15, SMA8, SMA9, SMA10, SMA11, SMA12 ja SMA13.

Suomen Saaristovarustamo Oy on antanut lausuman 22.3.2022.

Kuljetus-Savolainen Oy on 12.5.2022 ilmoittanut, ettei se tule enää lausumaan enempää tässä asiassa

Suomen Saaristovarustamo Oy on antanut lausuman 10.6.2022 ja esittänyt, että Euroopan Patenttiviraston väitelautakunnan mukaan autolautta tarkoittaa alusta, joka on erityisesti suunniteltu ajoneuvojen kuljettamiseen autokannella, ja ettei mikä tahansa alus, jossa on avoin kansi, ole autolautta. Suomen Saaristovarustamo Oy:n mukaan periaate pätee myös patenttivaatimuksen kohteena olevaan matkustajien ja/tai ajoneuvojen kuljettamiseen tarkoitettuun yhteysalukseen, joka käsittää autokannen.

Kuljetus-Savolainen Oy on 10.6.2022 ilmoittanut, ettei se enää vetoa viitejulkaisuihin/lausuntoihin T13, T15, T17, T19, T23, T32, T34, T36, T46, T47, T48, T49, T50.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on osapuolten esittämän johdosta ensin ratkaistava, nauttiiko Suomen Saaristovarustamo Oy:n Patentti- ja rekisterihallituksen väitekäsittelyssä käsiteltyjen patenttivaatimusten mukainen keksintö vaadittua etuoikeutta 28.1.2010 jätetystä patenttihakemuksesta FI 20100029 ja mitkä viitejulkaisut on otettava huomioon keksinnön patentoitavuutta arvioitaessa. Toiseksi on ratkaistava, onko patenttihakemusta muutettu siten, että patenttia haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt selville hakemuksesta, kun hakemus on tehty (niin sanottua tukea muutoksille tarkoittava vaatimus). Lisäksi asiassa on tarvittaessa arvioitava, onko keksintö esitetty niin selvästi, että alan ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä. Tarvittaessa on vielä arvioitava, onko keksintö uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja onko keksintö keksinnöllinen siihen nähden, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää.

Suomen Saaristovarustamo Oy on esittänyt lisäksi vaihtoehtoiset patenttivaatimusasetelmat 1–8 (SMA14, SMA15, SMA8, SMA9, SMA10, SMA11, SMA12 ja SMA13), joten asiassa on tarvittaessa arvioitava myös näiden patenttivaatimusasetelmien patentoitavuutta.

Markkinaoikeuskäsittelyn aikana asiassa on vaadittu suullisen käsittelyn järjestämistä, mutta tämä vaatimus on sittemmin peruutettu. Markkinaoikeus on ratkaissut asian kirjallisessa menettelyssä, koska suullisen käsittelyn järjestämiselle ei selvästi ole ollut tarvetta.

2 Sovellettavat oikeusohjeet

Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi verrattuna siihen, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

Keksinnön julkiseksi tulemisesta säädetään yhteneväisesti patenttilain 2 §:ssä ja eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen (Euroopan patenttisopimus tai EPC) 54 artiklassa, jonka 1 kappaleen mukaan keksinnön katsotaan olevan uusi, jos se ei kuulu tekniikan tasoon. Mainitun artiklan 2 kappaleen mukaan tekniikan tasoon kuuluvaksi katsotaan kaikki se, mikä on tullut julkiseksi ennen eurooppapatenttia koskevan hakemuksen tekemispäivää, joko kirjoituksen tai suullisen esityksen välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että keksintö tulee julkiseksi, jos keksinnöstä saa tiedon yksikin henkilö, jolla on mahdollisuus ymmärtää saamansa tieto, eikä kyseinen henkilö ole sidottu salassapitovelvollisuuteen (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisut T 1081/01, kohta 5; T 229/06, kohta 2.5; T 1510/06, kohta 4.2; T 1309/07, kohta 3.2.3; T 2/09, kohta 4.8.4; T 834/09, kohta 5.2; T 1168/09, kohta 4.2.1 ja T 239/16, kohta 4).

Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että jo yksi ainoa todistettu myynti riittää keksinnön julkiseksituloon, mikäli ostaja ei ole sidottu salassapitovelvollisuuteen (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisut T 482/89, OJ 1992, 646, kohta 3 ja T 327/91, kohta 2.2.3; T 462/91, kohta 2 ja T 301/94, kohta 3.1).

Patenttilain 6 §:n 1 momentin mukaan patenttihakemus, jonka tarkoittama keksintö on patenttihakemuksen tekemispäivää edeltävän kahdentoista kuukauden aikana esitetty Suomessa myönnettävää patenttia tai hyödyllisyysmallioikeutta koskevassa hakemuksessa taikka teollisoikeuden suojelemista koskevaan Pariisin yleissopimukseen (SopS 36/1970 ja SopS 43/1975) taikka Maailman kauppajärjestön perustamissopimukseen (SopS 5/1995) liittyneessä toisessa valtiossa tai toisella alueella tehdyssä patenttia, keksijäntodistusta tai hyödyllisyysmallisuojaa koskevassa hakemuksessa, on katsottava 2 §:n 1, 2, 4 ja 5 momenttia sekä 4 §:ää sovellettaessa tehdyksi samanaikaisesti aikaisemman hakemuksen kanssa, jos hakija sitä pyytää.

Teollisuusoikeuden suojelemisesta koskevan Pariisin yleissopimuksen 4 artiklan H kappaleen mukaan etuoikeutta ei voida evätä sillä perusteella, että jotkin sen keksinnön osat, jolle etuoikeutta pyydetään, eivät esiinny alkuperämaassa tehdyissä patenttihakemuksen vaatimuksissa, edellyttäen, että sanotut osat muuten täsmällisesti ilmenevät hakemuskirjoista kokonaisuudessaan.

Patenttilain 8 §:n 2 momentin mukaan patenttihakemuksen tulee sisältää keksinnön selitys, tarvittaessa piirustuksineen, sekä täsmällisesti ilmaistuna se, mitä patentilla halutaan suojata (patenttivaatimus). Selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.

Patenttilain 13 §:n mukaan patenttihakemusta ei saa muuttaa siten, että patenttia haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt selville hakemuksesta, kun hakemus on tehty. Patenttiasetuksen 19 §:n 1 momentin mukaan patenttivaatimusta ei saa muuttaa siten, että se tulee sisältämään sellaista, mikä ei ilmene asiakirjasta, joka 21 §:n 1 tai 2 momentin tahi 24 §:n 1 momentin mukaan on perusasiakirja.

Edellä mainittua vastaavasti Euroopan patenttisopimuksen 123 artiklan 2 kappaleen mukaan eurooppapatenttia koskevaa hakemusta tai eurooppapatenttia ei saa muuttaa siten, että hakemuksen kohde laajenee siitä, mikä on esitetty hakemuksessa sitä tehtäessä.

Euroopan patenttiviraston laajennettu valituslautakunta on EPC 123 artiklan 2 kappaleen tulkinnan osalta ratkaisussaan G 2/10 todennut, että EPC 123 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetusta kielletystä muutoksesta on kyse, jos kyseisen muutoksen lopputulos ei ole, suoraan tai epäsuorasti, selvästi ja yksiselitteisesti ilmennyt alan ammattimiehelle tämän yleistiedon valossa mainitussa säännöksessä viitatusta hakemusasiakirjasta.

Viimeksi mainitussa Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ratkaisussa on sinänsä ollut kysymys Euroopan patenttisopimuksen määräysten tulkinnasta. Patenttilain muuttamista koskeneissa lainvalmistelutöissä on kuitenkin korostettu, kuinka Euroopan patenttisopimuksen, johon Suomi on vuonna 1996 liittynyt, ja patenttilain tulkinnan tulee olla mahdollisimman yhdenmukaista oikeusvarmuuden turvaamiseksi (ks. esim. HE 92/2005 vp s. 28). Sanottuun nähden Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisuille on annettavissa merkitystä puheena olevalta osin.

Patenttilain 25 §:n 1 momentin mukaan patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti, milloin: 1) patentti on myönnetty, vaikkei 1, 1 a, 1 b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty; 2) patentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä; 3) patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä; tai 4) patenttisuojaa on laajennettu sen jälkeen, kun 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on annettu.

3 Tunnettu tekniikka

3.1 Lähtökohdat

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisessa päätöksessään arvioinut ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 uutuutta ja keksinnöllisyyttä seuraavan sille esitetyn todistelun perusteella:

T1: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus: ”Yhteysalusliikennepalvelun tuotekuvaus, liite 2b", liite hankintailmoituksessa 18.10.2010 koskien tarjouspyyntöä yhteysalusliikenteen hoidosta sekä yhteysalusliikennepalvelun ohella tuotettavista öljyntorjuntapalveluista Hiittisten reittialueella vuosina 2013-2022
T2: Oy LMP Patents Ltd Ab: ”LORI Oil recovery products”, LORS-järjestelmän tuote-esite
T3: LORS-kanavajärjestelmän käyttö ja huolto-ohjeet, 11.12.1996
T4: Wikipediaote (14.5.2018): Meritaito Oy:n väylänhoitoalus Letto
T5: Insinööritoimisto MI Oy: "va Letto, öljynkeräyskäsikirja”, painos C, 14.3.1997
T6: Wikipediaote (14.5.2018): Rannikkolaivaston öljyntorjunta-alus Halli
T7: SYKE, öljyntorjunta-alus Hallin tietosivu (www.ymparisto.fi, haettu 11.5.2018)
T8: Öljyntorjunta-alus Hallin hengenpelastuskaavio, 4.9.1986
T9: WO 03/043878 A1
T10: Eduskunnassa esitetty kirjallinen kysymys KK 24/2009 vp (6.2.2009)
T11: SYKE, loppuraportti öljyntorjuntavalmiudesta merellä (raportti luovutettu Suomen ympäristökeskukselle 28.9.2007)
T12: FI 875069
T13: Varsinais-Suomen ELY-keskuksen lausunto 22.2.2019
T14: Väylänhoitoalus Oili II:n laivapäiväkirja vuodelta 1998
T15: Kapteeniluutnantti EVP RV:n lausunto 22.2.2019
T16: Wikipediaote (25.2.2019): Suomenlinnan yhteysalus M/S Suokki
T17: RM:n lausunto 22.2.2019
T18: Uutinen Länsi-Suomen Sanomissa 21.3.1997
T19: VS:n lausunto
T20: Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaselostus C6/1997 M
T21: Öljyntorjuntaharjoitus Helga 2006 loppuraportti
T22: Uutinen Suomen Vilnan suurlähetystön www-sivuilla 31.7.2007
T23: JH:n lausunto 8.2.2019

T24: Esittelymateriaali yhteysaluskonseptista öljyntorjuntavalmiudella 9.1.2009
T25: LORI-öljyntorjuntalaitteistojen referenssiluettelo tammikuuhun 1994 saakka
T26: The Captain -lehti 2009, kansi ja sivujen 2–3 aukeama
T27: Wikipediaote (4.3.2019): yhteysalus M/S Rosala II
T28: Hyödyllisyysmallijulkaisu FI9021

Kuljetus-Savolainen Oy on toimittanut markkinaoikeuteen lisäksi seuraavaa todistelua:

T30: öljyntorjunta-alus Hallin rakentamisen aikainen piirustus ”Miesluukut ja tikkaat runkotankeissa” 1985
T31: Suomen Vilnan suurlähetystön todistus öljyntorjunta-alus Hallin ja sen öljyntorjuntalaitteistojen julkista esittelyä koskevan liitteen T22 uutisen julkaisemisesta suurlähetystön nettisivulla 31.7.2007
T33: suurennus liitteen T4 väyläalus Lettoa esittävästä kuvasta
T35: Hollming Oy:n esite
T38: Oili I -aluksen turvallisuuskaavio 27.9.2021
T40: Ote Ahvenanmaan maakuntahallituksen julkaisusta ”Våra färjor 91"
T41: Alussarjan KBV 050 alusten 050 ja 051 alkuperäinen kokoonpanopiirustus
T43: Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaselostus C3/2004 M
T44: Sähköpostikeskusteluketju OK:n ja Merivoimien edustajan välillä
T45: Myyntiedustajan vastausfaksi Oy LMP Patents Ab:lle
T52: Kopio laskusta 24.1.1986
T53: Piirustus TV 050:n ja TV 051:n kansirakenteista

Kuljetus-Savolainen Oy on ilmoittanut markkinaoikeudelle, ettei se vetoa seuraavaan todisteluun: T13, T15, T17, T19, T23, T32, T34, T36, T46, T47, T48, T49 ja T50.

Suomen Saaristovarustamo Oy on toimittanut markkinaoikeuteen lisäksi seuraavaa todistelua:

T54: JL:n lausunto 28.5.2019
T55: OV:n lausunto 14.12.2020
T56: Euroopan patenttiviraston väitejaoston alustava mielipide 14.7.2021
T57: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tarjouspyyntö 18.8.2010

Markkinaoikeus toteaa, että osan edellä mainitusta todistelusta on väitetty ilmentävän tunnettua tekniikkaa. Osa edellä mainitusta todistelusta on puolestaan ollut todistelua koskien sitä, mitä ja milloin jonkin niin sanotun estejulkaisun tai julkisen käytön kautta olisi tullut julkiseksi. Markkinaoikeus tarkastelee jäljempänä ensin sitä, mitä Kuljetus-Savolainen Oy:n vetoamista kirjallisista todisteista on pidettävä niin sanottuina estejulkaisuina eli julkaisuina, joita olisi pidettävä ensinnäkin uutuuden esteinä asiassa. Ottaen huomioon, että asianosaiset ovat käyttäneet kirjallisista todisteistaan nimitystä ”viitejulkaisu”, markkinaoikeus on jäljempänä yksilöinyt Kuljetus-Savolainen Oy:n todisteet samalla tavalla.

On selvää, että Suomen Saaristovarustamo Oy:n todisteita ei voida miltään osin pitää viitejulkaisuina patenttioikeudellisessa mielessä, sillä sen todisteita ei ole esitetty tunnetun tekniikan tason ilmentäjänä, vaan vastanäytöksi Patentti- rekisterihallituksessa väitteentekijänä olleen Kuljetus-Savolainen Oy:n väitteisiin puuttuvasta uutuudesta ja keksinnöllisyydestä.

3.2 Markkinaoikeuden arviointi

3.2.1 Viitejulkaisu T1

Kuljetus-Savolainen on esittänyt, että viitejulkaisu T1, joka on Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisema liite hankintailmoituksessa 18.10.2010 koskien tarjouspyyntöä yhteysalusliikenteen hoidosta sekä yhteysalusliikennepalvelun ohella tuotettavista öljyntorjuntapalveluista Hiittisten reittialueella vuosina 2013–2022, on osa tekniikan tasoa, koska patenttihakemuksen tekemispäivä on 28.1.2011.

Markkinaoikeus toteaa viitejulkaisusta T1 ilmenevän päiväyksen 18.8.2010 viittaavan siihen, että viitejulkaisu T1 on tullut julkiseksi vasta patentille vaaditun etuoikeuspäivän 28.1.2010 jälkeen mutta ennen patenttihakemuksen tekemistä.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että viitejulkaisu T1 on osa tekniikan tasoa, mikäli patentti ei nauti sille vaadittua etuoikeutta. Jos taas patentti nauttii sille vaadittua etuoikeutta, viitejulkaisu T1 ei ole osa tekniikan tasoa.

3.2.2 Viitejulkaisu T2

Kuljetus-Savolainen Oy on vedonnut viitejulkaisuna T2 tuote-esitteeseen koskien niin sanottua LORS-järjestelmää (LORI Oil recovery products) öljyn talteenottamiseksi. Suomen Saaristovarustamo Oy:n mukaan mainittu tuote-esite ei ole tullut julkiseksi ennen riitapatentin etuoikeuspäivää, koska tuote-esitteestä ei käy ilmi julkaisun päivämäärää eikä tuote-esitteessä esitetyssä puhelinnumerossa oleva suuntanumero ole riittävä selvitys esitteen julkiseksi tulon ajankohdasta, sillä on mahdollista, että julkaisuun on jäänyt vanha puhelinnumero. Suomen Saaristovarustamo Oy on lisäksi esittänyt, että viitejulkaisun T2 tuote-esitteestä ei ilmene julkiseksi tulemisen ajankohta.

Kuljetus-Savolainen Oy on esittänyt, että kyseessä on markkinointi- tai mainosesite, jonka käyttötarkoitus on levittää sitä jakamalla yleisölle, kuten asiakkaille, mikä luo jo vahvan olettaman siitä, että sitä on myös julkisesti jaettu. Markkinointi- ja mainosmateriaaleissa on tärkeää antaa yleisölle markkinoitavan tai mainostettavan tuotteen valmistajan tai toimittajan yhteystiedot, joten viitejulkaisun T2 esitteessä on sellainen tuotteen valmistajan puhelinnumero, joka on ollut voimassa esitteen painohetkellä. Kyseisessä puhelinnumerossa ei ole Suomessa 12.10.1996 toteutetun suuntanumerouudistuksen mukaista Loviisan suuntanumeroa 019, joten esite on painettu ennen viimeksi mainittua päivämäärää. Lisäksi Kuljetus-Savolainen Oy on esittänyt, että viitejulkaisun T2 esitteen julkiseksi tuleminen on tapahtunut yli kaksikymmentä vuotta ennen patentin etuoikeus- ja tekemispäiviä, minkä vuoksi julkiseksi tulemisen tarkka ajankohta ei ole asiassa merkityksellinen. Kuljetus-Savolainen Oy on edelleen esittänyt, että viitejulkaisun T45 tuote-esitteessä, jota on jaettu marraskuussa 2000, on valmistajan yhteystiedoissa päivitetty suuntanumero 019.

Markkinaoikeus toteaa, että Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännön mukaan tuote- tai markkinointiesitteen julkisen saatavuuden näyttökynnys saavutetaan todennäköisyysarvioinnin avulla, koska tuote- tai markkinointiesite on ominaisuuksiensa vuoksi tarkoitettu jaettavaksi mahdollisille asiakkaille ja kiinnostuneille henkilöille nimenomaisesti heidän saamisekseen tietoiseksi esitteen mainostamasta tuotteesta (ks. esimerkiksi T 1156/15, kohta 3.2).

Viitejulkaisun T2 tuote-esitteeseen on painettu tuotteen valmistajan puhelin- ja fax-numerot, joissa molemmissa suuntanumero on maatunnuksen jälkeen 15. Tuote-esitteeseen on lisäksi painettu postilokeron numero ja postinumero 07901 Loviisa. Ennen 12.10.1996 tehtyä suuntanumerouudistusta Loviisan suuntanumero on ollut 915, ja uudistuksen jälkeen Loviisan suuntanumero on ollut 019. Näihin seikkoihin nähden on erittäin todennäköistä, että viitejulkaisun T2 tuote-esite on painettu ennen suuntanumerouudistusta. Jos taas esitteeseen on painettu virheellinen suuntanumero, virhe on erittäin todennäköisesti tehty lyhyen ajan sisällä suuntanumerouudistuksesta. Koska suuntanumerouudistus on tapahtunut noin 13 vuotta ennen patentin etuoikeuspäivää, on todennäköistä, että viitejulkaisun T2 tuote-esite on painettu ennen patentin etuoikeuspäivää.

Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että viitejulkaisun T25 referenssiluettelon mukaan LORS-järjestelmiä on asennettu aluksiin vuodesta 1985. Tähän nähden on ilmeistä, että viitejulkaisun T2 tuote-esitteen LORI öljyntalteenottojärjestelmä LORS on ollut markkinoilla jo pitkään, mikä lisää viitejulkaisun T2 tuote-esitteen julkisen saatavuuden todennäköisyyttä.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että viitejulkaisun T2 tuote-esite on ollut julkisesti saatavilla ennen patentin etuoikeuspäivää. Viitejulkaisun T2 tuote-esite on siis osa tekniikan tasoa.

3.2.3 Viitejulkaisu T3

Kuljetus-Savolainen on vedonnut viitejulkaisuna T3 LORS-kanavajärjestelmän käyttö- ja huolto-ohjeisiin. Suomen Saaristovarustamo Oy:n mukaan sen julkiseksi tulemisen ajankohta on epäselvä. Lisäksi viitejulkaisussa T3 oleva merkintä, jonka mukaan asiakirja on yhtiön omaisuutta ja sen kopioiminen, hyödyntäminen tai näyttäminen kolmannelle osapuolelle on kiellettyä ilman kirjallista suostumusta. Merkintä osoittaa viitejulkaisua T3 koskevan salassapitotahdon ja -tarkoituksen. Suomen Saaristovarustamo Oy:n mukaan ei ole varmaa, että kyse on yhdestä kokonaisesta asiakirjasta, johon sivut 4–8 ovat kuuluneet.

Kuljetus-Savolainen Oy on esittänyt, että viitejulkaisun T3 käyttö- ja huolto-ohjeisiin tehdyssä merkinnässä on kyse tavanomaisesta teknisiin piirroksiin liittyvästä hyväksikäyttökiellosta, joka kohdistuu piirustuksiin itseensä. Sen tarkoitus on muistuttaa, että piirustusten käyttö esim. vastaavan laitteiston valmistamiseen on Oy LMP Patents AB:n mielestä kiellettyä. Hyväksikäyttökielto ei ole tarkoittanut sitä, että järjestelmätoimituksen mukana asiakkaalle toimitettu asiakirja olisi tullut kokonaisuudessaan pitää salassa, vaan Oy LMP Patents Ab:n kannalta on ollut tarkoituksenmukaista ja toivottavaa, että tieto tavoittaa kaikki ne, jotka ovat tai tulevat olemaan tekemisissä laitteiston käytön tai huollon kanssa. Kuljetus-Savolainen Oy on lisäksi esittänyt, että sillä on hallussaan LORS-kanavajärjestelmän käyttö- ja huolto-ohjeet, joista viitejulkaisu T3 on sähköisenä kopiona muodostettu.

Markkinaoikeus toteaa, että viitejulkaisun T3 neljä viimeistä sivua ovat teknisiä piirustuksia, jotka kuvaavat LORS-kanavajärjestelmän rakennetta öljynkeräysaluksella. Jokaiseen neljään piirustukseen on tehty merkintä ”This document is our property. It is forbidden to reproduce, exploit and show it to a third party without our consent in writing. Oy LMP Patents Ltd Ab”. Sen sijaan käyttö- ja huolto-ohjeiden kansilehteen tai sitä seuraaville kolmelle sivulle, jotka käsittävät selittävää tekstiä, ei ole tehty merkintää luottamuksellisuudesta. Viitejulkaisusta T3 itsestään ei ole pääteltävissä, onko se tarkoitettu vain LORS-kanavajärjestelmän hankkineen asiakkaan sisäiseen käyttöön.

Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että viitejulkaisun T3 kannessa on painettuna valmistajan puhelin- ja fax-numerot. Kummassakin suuntanumero on maatunnuksen jälkeen (0)19. Kannessa on myös postilokeron numero ja postinumero 07901 Loviisa. Jokaisessa viitejulkaisun T3 piirustuksessa on päivämäärä 11.12.96. Viitejulkaisusta T3 ei kuitenkaan käy ilmi, milloin se on laadittu.

Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa voida pitää riittävällä tavalla selvitettynä, että viitejulkaisu T3 olisi tullut julkiseksi ennen patenttihakemuksen etuoikeuspäivää tai patenttihakemuksen tekemispäivää. Viitejulkaisua T3 ei siis ole pidettävä osana tekniikan tasoa.

3.2.4 Viitejulkaisu T4

Kuljetus-Savolainen Oy on viitejulkaisuna T4 vedonnut Wikipediaotteeseen väyläalus Letosta, joka on tulostettu 14.5.2018 ja jossa on mainittu tehdyn muutos 3.11.2014. Molemmat edellä mainitut päivämäärät ovat vaaditun etuoikeuspäivän ja patenttihakemuksen tekemispäivän jälkeen. Viitejulkaisusta T4 ei ilmene, mitä Wikipedia on esittänyt väyläalus Letosta ennen etuoikeuspäivää tai ennen patenttihakemuksen tekemistä.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei viitejulkaisu T4 ole osa tekniikan tasoa.

3.2.5 Viitejulkaisu T5

Kuljetus-Savolainen Oy on viitejulkaisuna T5 vedonnut julkaisuun Insinööritoimisto MI Oy "va Letto, öljynkeräyskäsikirja” (päiväys 14.3.1997). Kuljetus-Savolainen Oy:n mukaan kyseisen aluksen öljynkeräyskäsikirjassa selostetaan yksityiskohtaisesti aluksen öljyntorjuntalaitteiston sijaintia, rakennetta ja toimintaperiaatetta ja että se toimii ohjeena öljyntorjunnassa mukana oleville ja öljyntorjuntalaitteistoa käyttäville henkilöille, jolloin öljynkeräyskäsikirjan on tärkeää olla aluksella helposti nähtävillä ja saatavilla. Tällaisia käsikirjoja säilytetään aluksen yleisissä tiloissa niin, että aluksella olevat ja aluksella vierailevat henkilöt voivat halutessaan tutustua siihen. Kuljetus-Savolainen Oy on lisäksi esittänyt, että viitejulkaisun T18 uutinen osoittaa Letolla vierailleen vuosien 1997–2009 aikana lukuisia henkilöitä, joilla on tällöin ollut mahdollisuus tutustua myös aluksella säilytettyyn öljynkeräyskäsikirjaan.

Markkinaoikeus toteaa, että viitejulkaisusta T5 on esitetty kansilehti, kolme ensimmäistä sivua ja kaksi teknistä piirustusta. Viitejulkaisun T5 öljynkeräyskäsikirjan mukaan käsikirja antaa ohjeet aluksen operoinnista öljynkeräystehtävissä, joissa kerättävän öljyn tai öljyjakeiden leimahduspiste on alle 60°C. Ohjeissa selostetaan öljynkeräystä varten alukseen asennettujen rakenteiden, järjestelmien ja varusteiden ominaisuudet ja turvallinen käyttö (s. 1, kohta 1). Öljynkeräyskäsikirjan ensimmäisessä piirustuksessa on esitetty Leton kaasuvaaralliset alueet ja toisessa tankkikaavio. Öljynkeräyskäsikirjan kansilehteen tai seuraaville kolmelle sivulle, jotka käsittävät selittävää tekstiä, ei ole merkitty mainintaa luottamuksellisuudesta. Mainintaa luottamuksellisuudesta ei ole merkitty myöskään piirustuksiin.

Viitejulkaisussa T5 esitetyltä osin ei siis ole mitään viittausta luottamuksellisuuteen tai salassapitoon. Ottaen huomioon, että öljynkeräyskäsikirja sisältää turvallisuuteen liittyviä ohjeita kuten esimerkiksi piirustuksen kaasuvaarallisista alueista aluksessa, markkinaoikeus pitää öljynkeräyskäsikirjaa ominaisuuksiensa vuoksi sellaisena, joka on tarkoitettu pidettäväksi esillä aluksessa. On ilmeistä, että aluksen henkilökunnan on tullut tuntea öljynkeräyskäsikirjan sisältö.

Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että tieto on julkisesti saatavilla, kun se on asetettu saataville rajoitetulle joukolle ihmisiä (ks. esim. Euroopan patenttiviraston teknisen valituslautakunnan ratkaisu T 398/90, kohta 6).

Asiassa ei ole esitetty, että väyläalus Leton henkilökunta olisi velvoitettu salassapitoon, eivätkä mitkään seikat tue salassapitovelvoitteen olemassaoloa.

Markkinaoikeus katsoo edellä esitetyn perusteella, että viitejulkaisun T5 öljynkeräyskäsikirja esitetyin osin on tullut julkiseksi ennen patentin etuoikeuspäivää. Viitejulkaisun T5 öljynkeräyskäsikirja on siis osa tekniikan tasoa.

3.2.6 Viitejulkaisu T6

Kuljetus-Savolainen Oy on viitejulkaisuna T6 vedonnut Wikipediaotteeseen koskien rannikkolaivaston öljyntorjunta-alus Hallia. Kuljetus-Savolainen Oy on esittänyt, että viitejulkaisu T6 esittää yleisesti tunnettuja tietoja öljyntorjunta-alus Hallista ja että viitejulkaisun T6 kuvasta on havaittavissa aluksen yksityiskohdat.

Markkinaoikeus toteaa, että viitejulkaisu T6 on sellainen Wikipediaote rannikkolaivaston öljyntorjunta-alus Hallista, joka on tulostettu 14.5.2018 ja jossa on mainittu tehdyn muutos 9.9.2017. Molemmat edellä mainitut päivämäärät ovat vaaditun etuoikeuspäivän ja patenttihakemuksen tekemispäivän jälkeiseltä ajalta. Viitejulkaisusta T6 ei ilmene, mitä Wikipedia on esittänyt rannikkolaivaston öljyntorjunta-alus Hallista ennen etuoikeuspäivää tai ennen patenttihakemuksen tekemispäivää.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei viitejulkaisu T6 ole osa tekniikan tasoa.

3.2.7 Viitejulkaisu T7

Kuljetus-Savolainen Oy on viitejulkaisuna T7 vedonnut Suomen ympäristökeskuksen tietosivuun koskien öljyntorjunta-alus Hallia. Kuljetus-Savolainen Oy on esittänyt, että viitejulkaisu T7 esittää yleisesti tunnettuja tietoja öljyntorjunta-alus Hallista ja että viitejulkaisun T7 kuvasta on havaittavissa aluksen yksityiskohdat.

Markkinaoikeus toteaa, että viitejulkaisussa T7 on Suomen Ympäristökeskuksen logo ja otsikko ”Halli Merivoimat / 8. Huoltolaivue”. Viitejulkaisussa T7 ei ole päivämäärää, eikä julkaisusta voida päätellä, milloin se on tullut julkiseksi. Näillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei viitejulkaisu T7 ole osa tekniikan tasoa.

3.2.8 Viitejulkaisu T8

Kuljetus-Savolainen Oy on viitejulkaisuna T8 vedonnut öljyntorjunta-alus Hallin hengenpelastuskaavioon, jossa on päiväys 4.9.1986 ja muutosmerkintäpäiväys 17.9.1986. Kuljetus-Savolainen Oy on esittänyt, että viitejulkaisun T8 öljyntorjunta-alus Hallin hengenpelastuskaavio on tullut tunnetuksi vuosia ennen patentin etuoikeus- ja tekemispäiviä asiakirjan luonteen takia. Alalla on yleisesti tunnettua, että alusten hengenpelastuskaavioita säilytetään aluksilla yleisissä tiloissa esillä, helposti kaikkien aluksella olevien ja siellä vierailevien nähtävillä. Näin ollen Hallilla vierailleet muutkin henkilöt kuin Merivoimien henkilöstö on vapaasti voinut tutkia viitejulkaisun T8 öljyntorjunta-alus Hallin hengenpelastuskaaviota. Tällaisia vierailijoita aluksella on ollut esimerkiksi silloin, kun Halli vieraili Klaipedan Meripäivillä 2007, jolloin viitejulkaisun T22 uutinen toteaa yleisöä käyneen aluksella vierailun aikana ”satamäärin” tutustumassa ”alukseen ja sen öljyntorjuntalaitteistoon”.

Markkinaoikeus toteaa, että hengenpelastuskaavio on ominaisuuksiensa vuoksi tarkoitettu pidettäväksi esillä aluksessa ja aluksen henkilökunnalla on velvollisuus tuntea hengenpelastuskaavion sisältö. Markkinaoikeus toteaa vielä, että viitejulkaisun T22 uutisen mukaan öljyntorjunta-alus Halli vieraili Klaipedan Meripäivillä 27-29.7.2007, jolloin yleisöllä oli mahdollisuus tutustua Halliin ja sen öljyntorjuntalaitteistoon. Uutisen mukaan ihmisiä kävi esittelyssä satamäärin, joten on ilmeistä, että yleisöllä on ollut myös mahdollisuus tutustua öljyntorjunta-alus Hallin hengenpelastuskaavioon.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että viitejulkaisu T8 on osa tekniikan tasoa.

3.2.9 Viitejulkaisu T9

Viitejulkaisu T9 on patenttijulkaisu WO 03/043878. Siitä ilmenee, että se on tullut julkiseksi 30.5.2003 eli ennen patentin etuoikeus- ja tekemispäivää.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että viitejulkaisu T9 on osa tekniikan tasoa.

3.2.10 Viitejulkaisu T10

Viitejulkaisu T10 on eduskunnassa esitetty kirjallinen kysymys (KK 24/2009 vp) otsikolla ”Saariston yhteysalusten rakentaminen”. Se on päivätty 6.2.2009 eli ennen patentin etuoikeus- ja tekemispäivää ja on luonteensa vuoksi ollut julkinen.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että viitejulkaisu T10 on osa tekniikan tasoa.

3.2.11 Viitejulkaisu T11

Viitejulkaisu T11 on Öljyntorjuntavalmius merellä -työryhmän loppuraportti. Siitä ilmenee, että se on julkaistu Suomen ympäristö -sarjassa numerolla 41/2007 vuonna 2007 eli ennen patentin etuoikeus- ja tekemispäivää.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että viitejulkaisu T11 on osa tekniikan tasoa.

3.2.12 Viitejulkaisu T12

Viitejulkaisu T12 on patenttijulkaisu FI 875069. Siitä ilmenee, että se on tullut julkiseksi 18.5.1989 eli ennen patentin etuoikeus- ja tekemispäivää.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että viitejulkaisu T12 on osa tekniikan tasoa.

3.2.13 Viitejulkaisu T14

Kuljetus-Savolainen Oy on vedonnut viitejulkaisuna T14 väylänhoitoalus Oili II:n laivapäiväkirjan kansilehteen ja sivuun 284 vuodelta 1998.

Markkinaoikeus toteaa, että Kuljetus-Savolainen Oy ei ole esittänyt selvitystä viitejulkaisun laivapäiväkirjan julkiseksi tulemisen ajankohdasta, olosuhteista tai kenelle laivapäiväkirjaa on esitetty.

Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa voida pitää riittävällä tavalla selvitettynä, että viitejulkaisu T14 olisi tullut julkiseksi ennen patenttihakemuksen etuoikeuspäivää tai ennen patenttihakemuksen tekemistä. Viitejulkaisua ei siis ole pidettävä osana tekniikan tasoa.

3.2.14 Viitejulkaisu T16

Kuljetus-Savolainen Oy on vedonnut viitejulkaisuna T16 on Wikipediaotteeeseen Suomenlinnan yhteysalus M/S Suokista. Julkaisu on tulostettu 25.2.2019 ja siinä on mainittu tehdyn muutos 11.2.2017. Molemmat edellä mainitut päivämäärät ovat etuoikeuspäivän ja patenttihakemuksen tekemispäivän jälkeiseltä ajalta. Viitejulkaisusta T16 ei ilmene, mitä Wikipedia on esittänyt yhteysalus Suokista ennen patentin etuoikeus- ja tekemispäivää.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei viitejulkaisu T16 ole osa tekniikan tasoa.

3.2.15 Viitejulkaisu T18

Kuljetus-Savolainen Oy on vedonnut viitejulkaisuna T18 on uutiseen Länsi-Suomen Sanomissa 21.3.1997 eli ennen patentin etuoikeus- ja tekemispäivää.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että viitejulkaisu T18 on osa tekniikan tasoa.

3.2.16 Viitejulkaisu T20

Kuljetus-Savolainen Oy on vedonnut viitejulkaisuna T20 Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaselostukseen M/S Hälsinglandin karilleajosta Kalajoen edustalla 14.8.1997. Se on julkaistu Tutkintaselostussarjassa numerolla C6/1997 M vuonna 2000 eli ennen patentin etuoikeus- ja tekemispäivää.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että viitejulkaisu T20 on osa tekniikan tasoa.

3.2.17 Viitejulkaisu T21

Kuljetus-Savolainen Oy on vedonnut viitejulkaisuna T21 on öljyntorjuntaharjoitus Helgan 2006 loppuraporttiin, joka on julkaistu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raporttisarjassa numerolla 1/2006 vuonna 2006 eli ennen patentin etuoikeus- ja tekemispäivää.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että viitejulkaisu T21 on osa tekniikan tasoa.

3.2.18 Viitejulkaisu T22

Kuljetus-Savolainen Oy on vedonnut viitejulkaisuna T22 uutiseen öljyntorjunta-alus Hallista Klaipedan meripäivillä Suomen Vilnan suurlähetystön www-sivuilla 31.7.2007. Lisäksi Kuljetus-Savolainen Oy on vedonnut todisteeseen T31 eli Suomen Vilnan suurlähetystön todistukseen, jonka mukaan suurlähetystön internetsivulla on julkaistu öljyntorjunta-alus Hallin ja sen öljyntorjuntalaitteistojen julkista esittelyä koskeva edellä mainittu uutinen 31.7.2007 eli ennen patentin etuoikeus- ja tekemispäivää.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että viitejulkaisu T22 on osa tekniikan tasoa.

3.2.19 Viitejulkaisu T24

Kuljetus-Savolainen Oy on viitejulkaisuna T24 vedonnut esittelymateriaaliin otsikolla ”Jäätämurtava uuden sukupolven saaristolautta varusteltuna öljynkeräyslaittein”.

Suomen Saaristovarustamo Oy:n mukaan esittelymateriaalin esittämät suunnitelmat ovat olleet luottamuksellisia ja salaisia, eikä niitä ole julkistettu ennen patentin etuoikeuspäivää 28.1.2010. Suomen Saaristovarustamo Oy on lisäksi esittänyt, että todisteen T54 mukaisen kirjallisen lausunnon mukaan viitejulkaisuun T24 merkitty numerosarja P747-09.01.2009 on suunnittelutoimisto ILS Oy:n käyttämä työnumero ja että suunnittelutoimisto ILS Oy ei ole julkistanut viitejulkaisun T24 esittämiä FINSTASHIP-varustamoliikelaitoksen omistamia piirustuksia ennen 28.1.2010.

Kuljetus-Savolainen Oy:n mukaan viitejulkaisun T24 mukainen 9.1.2009 päivätty esittelymateriaali on tullut Merenkulkulaitoksen tehtäviä saaristoliikenteen järjestäjänä 1.1.2010 alkaen jatkaneelle Varsinais-Suomen ELY-keskukselle Merenkulkulaitokselta siirtyneen aineiston mukana. Päiväys ilmentää sitä, että materiaali on luovutettu Merenkulkulaitoksen haltuun tammikuussa 2009. Materiaalin luovutus on tapahtunut ennen Merenkulkulaitoksen lakkautusta 31.12.2009. Kuljetus-Savolainen Oy on lisäksi esittänyt, että viitejulkaisun T24 esittelymateriaali on julkinen sen ollessa viranomaisen (Merenkulkulaitos, ELY-keskus) hallussa ollut viranomaisasiakirja, joten se on tullut julkiseksi ennen etuoikeuspäivää 28.1.2010. Kuljetus-Savolainen Oy:n mukaan Finstashipin itsensäkään ei ole ollut tarkoitus pitää aluskonseptia salassa, koska samoihin kuviin pohjautuva ja näin ollen sama aluskonsepti on esitetty julkisesti Finstashipin toimesta myös viitejulkaisun T26 tarkoittamassa lehtimainoksessa vuonna 2009. Kuljetus-Savolainen on vielä esittänyt, että viitejulkaisun T24 esittelymateriaalissa on ollut kyse tilaajan, Finstaship-Saaristovarustamon asiakirjasta eikä suunnittelutoimiston asiakirjasta, joten todiste T54 eli kirjallinen lausunto on merkityksetön asiassa.

Markkinaoikeus toteaa, että viitejulkaisussa T24 tarkoitetun esittelymateriaalin etusivulla on merkintä P747-09.01.2009 ja jokaisella sivulla on FINTASHIP Saaristovarustamon logo. Esittelymateriaalin kansilehteen tai seuraaville neljälle sivulle, jotka käsittävät selittävää tekstiä, ei ole merkitty mainintaa luottamuksellisuudesta. Viitejulkaisusta T24 itsestään ei ole pääteltävissä, mihin käyttöön esittelymateriaali on tarkoitettu. Asiassa ei voida pitää riittävällä tavalla selvitettynä, missä tarkoituksessa viitejulkaisun T24 esittelymateriaali on laadittu tai milloin ja kenelle se on toimitettu tai esitetty. Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että viitejulkaisun T26 mainoksessa esitetty kuva eroaa viitejulkaisuissa T24 esitetyistä kuvista.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa voida pitää riittävällä tavalla selvitettynä, että viitejulkaisu T24 olisi tullut julkiseksi ennen patenttihakemuksen etuoikeuspäivää tai patenttihakemuksen tekemistä. Viitejulkaisu T24 ei siis ole osa tekniikan tasoa.

3.2.20 Viitejulkaisu T25

Kuljetus-Savolainen Oy on vedonnut viitejulkaisuna T25 LORI Oy Lundin Oil Recovery Inc. Ab:n 3.1.1994 päivättyyn referenssiluetteloon. Kuljetus-Savolainen Oy:n mukaan referenssiluettelo on löytynyt Oy LORI Ab:n arkistoista ja se osoittaa LORI/LORS-järjestelmän tulleen asennetuksi aikavälillä heinäkuu 1985–tammikuu 1994 yhteensä 94 alukseen.

Markkinaoikeus toteaa, että Kuljetus-Savolainen Oy ei ole esittänyt selvitystä sen laatineen tahon tiloista jossakin vaiheessa löytyneen viitejulkaisun T25 julkiseksi tulemisen ajankohdasta ja olosuhteista tai siitä, kenelle se on toimitettu.

Markkinaoikeus katsoo, että asiassa ei voida pitää riittävällä tavalla selvitettynä, että viitejulkaisu T25 olisi tullut julkiseksi ennen patenttihakemuksen etuoikeuspäivää tai patenttihakemuksen tekemispäivää.

3.2.21 Viitejulkaisu T26

Kuljetus-Savolainen Oy on viitejulkaisuna T26 vedonnut The Captain -lehdessä 2009 esitettyyn mainokseen, jossa on teksti ”Vi erbjuder nya och effectiva koncept för framtidens skärgårdstrafik och miljöskydd”. Lehdessä on mainittu, että se ilmestyy kerran vuodessa.

Julkaisusta ilmenevän vuosiluvun ja julkaisutiedon perusteella markkinaoikeus katsoo, että mainos on tullut julkiseksi ennen patentin etuoikeus- ja tekemispäivää. Viitejulkaisu T26 on siis osa tekniikan tasoa.

3.2.22 Viitejulkaisu T27

Kuljetus-Savolainen Oy on viitejulkaisuna T27 vedonnut Wikipediaotteeseen yhteysalus M/S Rosala II:sta. Ote on tulostettu 3.4.2019 ja siinä on mainittu tehdyn muutos kuukautta aiemmin. Molemmat edellä mainitut päivämäärät ovat etuoikeus- ja tekemispäivän jälkeiseltä ajalta. Viitejulkaisusta T27 ei ilmene mitä Wikipedia on esittänyt yhteysalus Rosala II:sta ennen patentin etuoikeus- ja tekemispäivää.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei viitejulkaisu T27 ole osa tekniikan tasoa.

3.2.23 Viitejulkaisu T28

Kuljetus-Savolainen Oy on viitejulkaisuna T28 vedonnut 21.12.2010 julkiseksi tulleeseen hyödyllisyysmallijulkaisuun FI 9021. Se on siis tullut julkiseksi vasta patentille vaaditun etuoikeuspäivän jälkeen mutta ennen patenttihakemuksen tekemistä.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että viitejulkaisu T28 on osa tekniikan tasoa, mikäli patentti ei nauti sille vaadittua etuoikeutta. Jos taas patentti nauttii sille vaadittua etuoikeutta, viitejulkaisu T28 ei ole osa tekniikan tasoa.

3.2.24 Viitejulkaisu T30

Kuljetus-Savolainen Oy on viitejulkaisuna T30 vedonnut öljyntorjunta-aluksen ”miesluukut ja tikkaat runkotankeissa” -piirustukseen. Kuljetus-Savolainen Oy:n mukaan piirustus koskee öljyntorjunta-alus Hallia, sillä alus on yksilöity tunnusnumerolla 0267. Todisteen T44 sähköpostikeskusteluketju OK:n ja Merivoimien edustajan välillä Kuljetus-Savolainen Oy:n mukaan osoittaa, että viitejulkaisun T30 piirustus on ollut kenen tahansa pyynnöstä saatavilla, ts. julkinen, ennen patentin etuoikeus- ja tekemispäiviä.

Markkinaoikeus toteaa, että piirustuksen päivämäärä on 5.11.1985 ja muutospäivämäärä 28.1.1987. Piirustuksessa ei ole mitään viittausta luottamuksellisuuteen tai sen salassapitoon.

Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että teoreettinen mahdollisuus tutustua tietoihin saattaa tiedon yleisön saataviin (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakunnan ratkaisu T 444/88, kohta 3.1).

Markkinaoikeus toteaa, että Puolustusvoimien Pääesikunnan lähettämän sähköpostin T44 mukaan viitejulkaisun T30 piirustus on ollut julkinen vuonna 2009.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että viitejulkaisuna T30 oleva piirustus on tullut julkiseksi ennen patentin etuoikeus- ja tekemispäivää ja se siis on osa tekniikan tasoa.

3.2.25 Viitejulkaisu T33

Kuljetus-Savolainen Oy on viitejulkaisuna T33 vedonnut suurennukseen liitteen T4 väyläalus Lettoa esittävästä kuvasta. Edellä jaksossa 3.2.4 viitejulkaisusta T4 esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei viitejulkaisu T33 ole osa tekniikan tasoa.

3.2.26 Viitejulkaisu T35

Kuljetus-Savolainen Oy on viitejulkaisuna T35 vedonnut Hollming Oy:n telakan esitteeseen nimeltä ”Oil recovery vessel”, jossa esitellään M/S Hallia. Kuljetus-Savolainen Oy on esittänyt, että öljyntorjunta-alus Hallia esittävä viitejulkaisu T35 on markkinointitarkoituksessa tehty esite, jonka on teettänyt aluksen rakentanut Hollming Oy, ja että esitteestä ilmenee, että se on painettu Painoprisma Oy:n toimesta Hallin käyttöönottovuonna 1987. Kuljetus-Savolainen Oy on lisäksi esittänyt, että esitteen luonne ja käyttötarkoitus merkitsevät, että esitettä on ollut tarkoitus jakaa yleisölle, kuten potentiaalisille öljyntorjunta-alusten hankkijoille, ja sitä voidaan olettaa tosiasiallisestikin jaetun sen painamista seuraavina kuukausina ja vuosina, jolloin esite on tullut julkiseksi vuosia ennen patentin etuoikeus- ja tekemispäivää.

Markkinaoikeus toteaa, että Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännön mukaan tuote- tai markkinointiesitteen julkisen saatavuuden näyttökynnys saavutetaan todennäköisyysarvioinnin avulla, koska tuote- tai markkinointiesite on ominaisuuksiensa vuoksi tarkoitettu jaettavaksi mahdollisille asiakkaille ja kiinnostuneille henkilöille nimenomaisesti heidän saamisekseen tietoiseksi esitteen mainostamasta tuotteesta (ks. esimerkiksi T 1156/15, kohta 3.2).

Viitejulkaisun T35 esitteeseen on painettu teksti ”LSM/Painoprisma 1987” ja esitteessä mainitaan M/S Hallin luovutetun vuonna 1987. M/S Halli on ollut vesillä jo pitkään, mikä lisää esitteen T35 julkisen saatavuuden todennäköisyyttä.

Markkinaoikeus katsoo edellä esitetyn perusteella, että viitejulkaisun T35 esite on ollut julkisesti saatavilla ennen patentin etuoikeuspäivää- ja tekemispäivää, joten viitejulkaisun T35 tuote-esite on osa tekniikan tasoa.

3.2.27 Viitejulkaisu T38

Kuljetus-Savolainen Oy on viitejulkaisuna T38 vedonnut M/S Oili I:n turvallisuuskaavioon, jossa on päiväys 1.12.1997 ja Merenkulkulaitoksen hyväksymisleima päivämäärällä 30.1.1998. Kuljetus-Savolaisen mukaan turvallisuuskaavio on ollut viranomaisella (Merenkulkulaitos) käsiteltävänä ja tullut viranomaisen hyväksymäksi 30.1.1998, kuten leimaus asiakirjassa osoittaa, ja että viranomaisella käsittelyssä oleminen on jo merkinnyt asiakirjan tulemista julkiseksi. Kuljetus-Savolainen Oy on lisäksi esittänyt, että turvallisuussuunnitelma on luonteeltaan asiakirja, jonka täytyy olla kaikkien aluksella olevien helposti havaittavissa, jolloin turvallisuuskaavio on tullut tunnetuksi myös sitä kautta. Kuljetus-Savolainen Oy on vielä esittänyt 16.9.2009 päivätyn version aluksen Oili I turvallisuuskaaviosta, jossa on Merenkulkulaitoksen hyväksymisleimaus 28.10.2009.

Markkinaoikeus toteaa, että viitejulkaisu T38 on M/S Oili I:n turvallisuuskaavio, jossa on päiväys 1.12.1997 ja Merenkulkulaitoksen hyväksymisleima päivämäärällä 30.1.1998. Turvallisuuskaavio on siten hyväksytty lähes 12 vuotta ennen patentin etuoikeuspäivää, jolloin on ilmeistä, että turvallisuuskaavio on ehditty toimittaa alukselle ennen etuoikeuspäivää. Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että turvallisuuskaavio on ominaisuuksiensa vuoksi tarkoitettu pidettäväksi esillä aluksessa ja aluksen henkilökunnalla on velvollisuus tuntea turvallisuuskaavion sisältö.

Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että tieto on julkisesti saatavilla, kun se on asetettu saataville rajoitetulle joukolle ihmisiä (ks. esim. Euroopan patenttiviraston teknisen valituslautakunnan ratkaisu T 398/90, kohta 6). Asiassa ei ole esitetty, että aluksen henkilökunta olisi ollut velvoitettu salassapitoon, eivätkä mitkään seikat tue salassapitovelvoitteen olemassaoloa.

Markkinaoikeus katsoo edellä esitetyn perusteella, että viitejulkaisun T38 turvallisuuskaavio on tullut julkiseksi ennen patentin etuoikeus- ja tekemispäivää, joten viitejulkaisun T38 turvallisuuskaavio on osa tekniikan tasoa.

3.2.28 Viitejulkaisu T40

Kuljetus-Savolainen Oy on viitejulkaisuna T40 vedonnut otteeseen Ahvenanmaan maakuntahallituksen hallinnassa vuonna 1991 olleita aluksia esittelevästä julkaisusta ”Våra färjor 91". Kuljetus-Savolainen Oy:n mukaan julkaisu on viranomaisen laatimana esittelymateriaalina itsestään selvästi ollut julkinen jo julkisuuslain perusteella.

Markkinaoikeus toteaa, että Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännön mukaan tuote- tai markkinointiesitteen julkisen saatavuuden näyttökynnys saavutetaan todennäköisyysarvioinnin avulla, koska tuote- tai markkinointiesite on ominaisuuksiensa vuoksi tarkoitettu jaettavaksi mahdollisille asiakkaille ja kiinnostuneille henkilöille nimenomaisesti heidän saamisekseen tietoiseksi esitteen mainostamasta tuotteesta (ks. esimerkiksi T 1156/15, kohta 3.2).

Viitejulkaisun T40 takasivulle on painettu teksti ”Mariehamns Tryckeri Ab 1991” ja esitteessä (s. 17) mainitaan alus M/S Oljebekämpningsfartyg, joka on rakennettu vuonna 1991. Esitteen painoajankohdan ja patentin etuoikeuspäivän välillä on siis yli 18 vuotta ja esitteen julkaisija on Ahvenanmaan maakuntahallituksen liikenneosasto eli viranomainen. Molemmat seikat lisäävät esitteen T40 julkisen saatavuuden todennäköisyyttä.

Markkinaoikeus katsoo edellä esitetyn perusteella, että viitejulkaisu T40 on ollut julkisesti saatavilla ennen patentin etuoikeuspäivää- ja tekemispäivää, joten viitejulkaisu T40 on osa tekniikan tasoa.

3.2.29 Viitejulkaisu T41

Kuljetus-Savolainen Oy on viitejulkaisuna T41 vedonnut alussarjan KBV 050 alusten 050 ja 051 alkuperäiseen kokoonpanopiirustukseen (Lunde Varv och Verkstads AB, päivätty piirretyksi 14.1.1982); alus TV/KBV 051 on viitejulkaisun T2 etusivun kuvassa esitetty alus.

Markkinaoikeus toteaa piirustuksessa olevan merkintä, jonka mukaan piirustus jää yhtiön omaisuudeksi eikä sitä saa luvattomasti käyttää, kopioida, näyttää tai luovuttaa toiselle henkilölle.

Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa voida pitää riittävällä tavalla selvitettynä, että viitejulkaisu T41 olisi tullut julkiseksi ennen patenttihakemuksen etuoikeuspäivää tai patenttihakemuksen tekemispäivää. Se siis ei ole osa tunnettua tekniikkaa.

3.2.30 Viitejulkaisu T43

Kuljetus-Savolainen Oy on viitejulkaisuna T43 vedonnut Onnettomuustutkintakeskuksen 20.7.2005 julkaistuun tutkintaselostukseen kelirikkovene Högsåran ja yhteysalus Rosala II:n yhteentörmäyksestä Örön pohjoispuolella avatussa väylässä 16.3.2004. Kuljetus-Savolainen Oy:n mukaan tutkintaselostus vahvistaa, että M/S Rosala II sellaisena kuin se liitteen T33 Wikipediaotteessa on kuvattu, on liikennöinyt yhteysaluksena eli ollut julkisesti käytetty jo vuonna 2004.

Markkinaoikeus toteaa, että tutkintaselostus on julkaistu Tutkintaselostussarjassa numerolla C3/2004M. Tutkintaselostus on allekirjoitettu 20.7.2005 eli noin neljä vuotta ennen patentin etuoikeuspäivää. Tämä huomioon ottaen on ilmeistä, että viitejulkaisu T43 on tullut julkiseksi ennen patentin etuoikeuspäivää.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että viitejulkaisu T43 on osa tekniikan tasoa.

3.2.31 Viitejulkaisu T45

Kuljetus-Savolainen Oy on viitejulkaisuna T45 vedonnut faksiin, jossa on liitteenä tuote-esite nimeltä LORI Oil spill recovery products (LORI öljynkeräystuotteet).

Suomen Saaristovarustamo Oy on esittänyt, että viitejulkaisusta T45 ei käy ilmi, missä laajuudessa viitejulkaisun tuote-esitettä on jaettu yleisölle, eikä viitejulkaisusta T45 voi päätellä, onko faksissa mainittu liite juuri sama tuote-esite, joka sisältyy viitejulkaisuun T45.

Kuljetus-Savolainen Oy:n mukaan viitejulkaisun T45 vastausfaksi on muodostettu myyntiedustajan toimesta tekemällä käsin kirjoittaen lisäyksiä alkuperäiseen myyntiedustajalle lähetettyyn kirjeeseen; mukana on ollut nelisivuinen tuote-esite, jolloin on ilmeistä, että tuote-esite oli lähetetty myyntiedustajalle tuotteiden esittelytarkoituksessa, jotta myyntiedustaja kertoisi tuotteista edelleen. Kuljetus-Savolainen Oy:n mukaan viitejulkaisun T45 tuote-esite on jo luonteensa perusteella ollut tarkoitettu jaettavaksi ja sitä voidaan olettaa tosiasiallisestikin jaetun. Tuote-esitteeseen on merkitty kahdet, 28.-30.11.2000 ja 26.-29.03.2001 pidettävät messut, joten tuote-esitettä on jaettu viimeistään kyseisillä messuilla ja se on tullut julkiseksi viimeistään 28.11.2000. Kuljetus-Savolainen Oy on lisäksi esittänyt, että vastausfaksissa olevassa kirjeessä LORI-tuotteiden toimittaja mainitsee lähettävänsä ohessa nelisivuisen tuotevalikoiman esitteen ja että kirjeessä kutsutaan myyntiedustaja Brightonissa 28.-30.11.2000 pidettäville messuille, jotka on nimenomaisesti yksilöity tuote-esitteessä, jolloin ei jää epäilystä, etteikö nelisivuinen tuote-esite olisi kirjeessä mainittu nelisivuinen tuotevalikoiman esite.

Markkinaoikeus toteaa, että Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännön mukaan tuote- tai markkinointiesitteen julkisen saatavuuden näyttökynnys saavutetaan todennäköisyysarvioinnin avulla, koska tuote- tai markkinointiesite on ominaisuuksiensa vuoksi tarkoitettu jaettavaksi mahdollisille asiakkaille ja kiinnostuneille henkilöille nimenomaisesti heidän saamisekseen tietoiseksi esitteen mainostamasta tuotteesta (kts. esimerkiksi T 1156/15, kohta 3.2).

Viitejulkaisun T45 tuote-esite on lähetetty viitejulkaisun T45 faksin mukaan LORI-järjestelmän valmistajalta myyntiedustajalle, joka on vastannut faksiin kirjoittamalla siihen pyynnön. Tuote-esitteeseen on painettu teksti, joka viittaa tapaamiseen Brightonissa/UK 28–30.11.2000 ja Tampassa/FL 26–29.3.2001. Viitejulkaisun T45 faxin ja tuote-esitteen päivämäärien mukaan on erittäin todennäköistä, että viitejulkaisun T45 tuote-esite on painettu ennen patentin etuoikeuspäivää.

Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että viitejulkaisun T25 referenssiluettelon mukaan LORS-järjestelmiä on asennettu aluksiin vuodesta 1985. Tähän nähden on ilmeistä, että viitejulkaisun T45 tuote-esitteen esittelemä LORI-järjestelmä on ollut markkinoilla jo pitkään, mikä lisää viitejulkaisun T45 tuote-esitteen julkisen saatavuuden todennäköisyyttä.

Viitejulkaisun T45 nelisivuinen tuote-esite on erittäin todennäköisesti kirjeessä mainittu nelisivuinen tuotevalikoiman esite, koska kirjeessä viitataan Interspill 2000 -messuihin ja tuote-esitteeseen on painettu Interspill 2000 -logo ja teksti ”Meet us in Interspill 2000 Brighton/UK 28–30.11.2000”.

Markkinaoikeus katsoo edellä esitetyn perusteella, että viitejulkaisun T45 tuote-esite on ollut julkisesti saatavilla ennen patentin etuoikeuspäivää, joten viitejulkaisun T45 tuote-esite on osa tekniikan tasoa.

3.2.32 Viitejulkaisu T52

Kuljetus-Savolainen Oy on viitejulkaisuna T52 vedonnut kopioon laskusta (”loppulasku öljynpuhdistusjärjestelmän asennuksesta ja toimituksesta”), jonka MacGregor-Mavire (S) Ab on osoittanut Ruotsin Yleistullihallituksen rannikkovartiostotoimistoon 24.1.1986.

Suomen Saaristovarustamo Oy on esittänyt, että viitejulkaisu T52 ei osoita, että jokin järjestelmä tai sitä koskevat asiakirjat olisivat tulleet julkiseksi.

Kuljetus-Savolainen Oy:n mukaan viitejulkaisun T52 laskukopion selitetekstistä ilmenee, että laskukopio on loppulasku LORI-järjestelmän toimituksesta, ja että laskun päivämäärä täsmää viitejulkaisun T25 referenssiluettelon merkinnän kanssa, jonka mukaan alukseen nro 3 ”TV 051” on toimitettu LORI-järjestelmä toukokuussa 1986. Lisäksi laskukopio vahvistaa, että LORI-järjestelmä on myyty ja toimitettu TV 051 -alukseen vuonna 1986, jolloin myynti muodostaa viitejulkaisusta T2 ilmenevän järjestelmän julkistuksen.

Markkinaoikeus toteaa, ettei asiassa ole esitetty selvitystä siitä, millä tavoin yksityisen yrityksen ruotsalaiselle viranomaiselle lähettämä lasku olisi tullut julkiseksi. Vielä markkinaoikeus toteaa, että laskusta sinänsä ilmenee kysymyksessä olleen MGN/LORI öljynimeytysjärjestelmän rakentamisesta alukseen TV 051. Laskukopiosta ei kuitenkaan käy ilmi LORI öljynpuhdistusjärjestelmän toimituksen sisältöä eikä asennustapaa.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että viitejulkaisun T52 ei ole osoitettu tulleen osaksi tekniikan tasoa.

3.2.33 Viitejulkaisu T53

Kuljetus-Savolainen Oy on viitejulkaisuna T53 vedonnut tekniseen piirustukseen alusten TV 050 ja TV 051 kansirakenteista (päivätty piirretyksi 29.3.1982).

Suomen Saaristovarustamo Oy on esittänyt, että kyseessä on telakkayhtiön laatima tekninen piirustus, jonka osalta ei voida tehdä johtopäätöstä, että se olisi tullut julkiseksi ja ollut yleisön saatavilla.

Kuljetus-Savolainen Oy:n mukaan aluksen TV/KBV 051 omistaja on ollut Ruotsin rannikkovartiosto, joten kyse ollut Ruotsin lain nojalla julkisesta asiakirjasta.

Markkinaoikeus toteaa, että piirustuksessa on merkintä, jonka mukaan piirustus jää LundeVarv och Verkstad AB:n omaisuudeksi, eikä sitä saa luvattomasti käyttää, kopioida, näyttää tai luovuttaa toiselle henkilölle.

Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa voida pitää riittävällä tavalla selvitettynä, että viitejulkaisu T53 olisi tullut julkiseksi ennen patenttihakemuksen etuoikeuspäivää.

3.3 Yhteenveto tekniikan tason viitejulkaisuista

Edellä jaksossa 3.2 esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo riittävällä tavalla selvitetyksi, että seuraavat viitejulkaisut ovat tulleet julkisiksi ennen patenttihakemuksen etuoikeuspäivää ja ovat osa tekniikan tasoa:

T2: Oy LMP Patents Ltd Ab: ”LORI Oil recovery products”, LORS-järjestelmän tuote-esite
T5: Insinööritoimisto MI Oy: "va Letto, öljynkeräyskäsikirja”, painos C, 14.3.1997
T8: Öljyntorjunta-alus Hallin hengenpelastuskaavio, 4.9.1986
T9: WO 03/043878 A1
T10: Eduskunnassa esitetty kirjallinen kysymys KK 24/2009 vp (6.2.2009)
T11: SYKE, loppuraportti öljyntorjuntavalmiudesta merellä (raportti luovutettu Suomen ympäristökeskukselle 28.9.2007)
T12: FI 875069
T18: Uutinen Länsi-Suomen Sanomissa 21.3.1997
T20: Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaselostus C6/1997 M
T21: Öljyntorjuntaharjoitus Helga 2006 loppuraportti
T22: Uutinen Suomen Vilnan suurlähetystön www-sivuilla 31.7.2007
T26: The Captain -lehti 2009, kansi ja sivujen 2–3 aukeama
T30: öljyntorjunta-alus Hallin rakentamisen aikainen piirustus ”Miesluukut ja tikkaat runkotankeissa” 1985
T31: Suomen Vilnan suurlähetystön todistus öljyntorjunta-alus Hallin ja sen öljyntorjuntalaitteistojen julkista esittelyä koskevan liitteen T22 uutisen julkaisemisesta suurlähetystön nettisivulla 31.7.2007
T35: Hollming Oy:n esite
T38: Oili I -aluksen turvakaavio v. 1997 ja v.2009
T40: Ote Ahvenanmaan maakuntahallituksen julkaisusta ”Vära färjor 91"
T43: Tutkintaselostus 16.3.2004 tapahtuneesta törmäyksestä, jossa M/S Rosala II oli osallinen
T45: Myyntiedustajan vastausfaksi Oy LMP Patents Ab:lle
T57: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tarjouspyyntö 18.8.2010

Markkinaoikeus arvioi siten patenttivaatimusasetelmien uutuutta ja keksinnöllisyyttä edellä mainittuihin viitejulkaisuihin nähden.

Mikäli markkinaoikeus katsoo, että patentti ei nauti sille vaadittua etuoikeutta, markkinaoikeus arvioi patenttivaatimusasetelmien uutuutta ja keksinnöllisyyttä tarvittaessa myös viitejulkaisuun T1 ja T28 nähden.

4 Ensisijainen patenttivaatimusasetelma

4.1 Patenttivaatimuksista ja perusasiakirjasta

Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäinen patenttivaatimus 1 kohdistuu matkustajien ja/tai ajoneuvojen kuljettamiseen tarkoitettuun yhteysalukseen. Ensisijaisessa patenttivaatimusasetelmassa on lisäksi epäitsenäiset patenttivaatimukset 2–5 ja menetelmään patenttivaatimuksen 1 mukaisen yhteysaluksen käyttämiseksi öljyntorjuntakäyttöön kohdistuvat epäitsenäiset patenttivaatimukset 6–8.

Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäinen patenttivaatimus 1 on seuraava:

a) Matkustajien ja/tai ajoneuvojen (21) kuljettamiseen tarkoitettu yhteysalus (10),

b) kuten jäätä murtava saaristolautta tai saaristossa liikennöivä yhteysalus,

c) jossa on avattava keulaportti (22) ja/tai peräportti, jonka kautta ajoneuvot on ajettavissa autokannelle (20) ja siitä pois,

d) sekä erilliset oleskelutilat (23) matkustajille matkan ajaksi,

e) ja joka yhteysalus on varustettu öljynkeräyslaitteella (32) öljyn keräämiseksi vedestä (11) ja öljynkeräyssäiliöllä (30, 35), johon vedestä kerätty öljy johdetaan niin,

f) että yhteysalus on käytettävissä matkustajia kuljettavana yhteysaluksena tai vaihtoehtoisesti öljyntorjuntakäytössä,

g) jolloin yhteysaluksella ei ole matkustajia eikä kuljetettavia ajoneuvoja,

h) yhteysaluksessa (10) öljynkeräyslaitteistot ovat autokannen (20) alla, jolloin ne ovat matkustajilta piilossa aluksen ollessa tavanomaisessa yhteysaluskäytössä,

i) öljynkeräyssäiliö (30, 35) on autokannen (20) alla autokannen avoimessa kohdassa siksi, että

j) öljynkeräyksessä käytettävät säiliöt ovat räjähdysvaarallisia tiloja, ja

k) että öljynkeräyslaite (32) sijaitsee vedenpinnan (11) läheisyydessä yhteysaluksen (10) laitaosassa olevassa keräystilassa (33),

l) joka on varustettu yhteysaluksen kyljessä vedenpinnan läheisyydessä olevalla ja sivulle päin avautuvalla öljynkeräysluukulla (31),

m) joka on öljyntorjuntakäytössä avattavissa öljyn sekaisen veden johtamiseksi öljynkeräyslaitteella varustettuun keräystilaan.

Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimus 6 on seuraava:

n) Menetelmä patenttivaatimuksen 1 mukaisen matkustajien ja/tai ajoneuvojen (21) kuljettamiseen tarkoitetun yhteysaluksen (10) käyttämiseksi öljyntorjuntakäyttöön,

o) jossa yhteysaluksessa on avattava keulaportti (22) ja/tai peräportti,

p) erilliset oleskelutilat (23) matkustajille,

q) öljynkeräyslaite (32) öljyn keräämiseksi vedestä (11) ja öljynkeräyssäiliö (30, 35),

r) öljyntorjuntakäytössä ilman matkustajia olevan yhteysaluksen (10) kyljessä vedenpinnan läheisyydessä oleva ja sivulle päin avautuva öljynkeräysluukku (31) avataan, ja

s) öljyn sekainen vesi johdetaan yhteysaluksen (10) autokannen (20) alla yhteysaluksen laitaosassa vedenpinnan (11) läheisyydessä olevassa keräystilassa (33) sijaitsevalla öljynkeräyslaitteella (32) öljyn keräystilaan ja

t) siitä edelleen autokannen alla autokannen avoimessa kohdassa olevaan öljyn keräyssäiliöön (30, 35).

Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman epäitsenäinen patenttivaatimus 2 on seuraava:

Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhteysalus (10), jossa yhteysaluksen (10) ollessa öljyntorjuntakäytössä keräystilassa (33) oleva öljynkeräyslaite (32) on nostettu esiin yhteysaluksen autokannessa (20) olevasta aukosta niin, että öljynkeräyslaite on yhteysaluksen autokannella tai sen yhteydessä öljyn erottamiseksi vedestä ja siirtämiseksi alustavaan öljynkeräyssäiliöön (30) tai varsinaiseen öljynkeräyssäiliöön (35).

Patentin perusasiakirjassa eli Suomen Saaristovarustamo Oy:n Patentti- ja rekisterihallitukselle 28.1.2011 tekemässä patenttihakemuksessa itsenäinen patenttivaatimus 1 on ollut seuraava:

Laiva (10), jota voidaan käyttää ainakin kahteen eri tarkoitukseen, jossa laiva (10) on matkustajien kuljettamiseen tarkoitettu alus, kuten matkustaja-alus, konttimatkustaja-alus, autolautta, jäänmurtaja, matkustaja-alus, jäätä murtava saaristolautta tai saaristossa liikennöivä yhteysalus, ja jossa laivassa (10) on öljynkeräyslaite (32) öljyn keräämiseksi vedestä (11).

Patentin perusasiakirjan mukainen menetelmään kohdistuva itsenäinen patenttivaatimus 9 on puolestaan ollut seuraava:

Menetelmä laivan (10) käyttämiseksi ainakin kahteen eri tarkoitukseen, jossa tavallisesti laivaa (10) käytetään matkustajien ja/tai ajoneuvojen (21) kuljettamiseen, ja että tarvittaessa laivaa (10) käytetään ilman matkustajia öljyn keräämiseksi vedestä (11).

4.2 Etuoikeus

Markkinaoikeudessa valittajana oleva Suomen Saaristovarustamo Oy on pyytänyt etuoikeutta Patentti- ja rekisterihallitukselle alun perin tekemälleen patenttihakemukselle 28.1.2010 jätetystä patenttihakemuksesta FI 20100029.

Suomen Saaristovarustamo Oy ja Patentti- ja rekisterihallitus ovat esittäneet, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 uutuutta ja keksinnöllisyyttä arvioitaessa keksintö katsotaan tehdyksi etuoikeushakemuksen tekemispäivänä. Kuljetus-Savolainen Oy on puolestaan esittänyt, että etuoikeushakemuksessa ei ole esitetty itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteiden yhdistelmää kokonaisuudessaan ja että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet c) ja d) on esitetty patentin tekniikan tasossa eikä keksinnön selityksessä, jolloin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 määritelty keksintö ei nauti vaadittua etuoikeutta.

Teollisoikeuden suojelemista koskevan Pariisin yleissopimuksen 4 artiklan H kappaleen mukaan etuoikeutta ei voida evätä sillä perusteella, että jotkin keksinnön osat, joita etuoikeusilmoitus tarkoittaa, eivät ole olleet mainittuina alkuperäisessä hakemusmaassa tehdyissä patenttivaatimuksissa, kunhan vain sanotut osat muuten täsmällisesti ilmenevät hakemuskirjoista kokonaisuudessaan.

Markkinaoikeus toteaa, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirre c), jonka mukaan yhteysaluksessa on avattava keulaportti ja/tai peräportti, jonka kautta ajoneuvot on ajettavissa autokannelle ja siitä pois, ja piirre d), jonka mukaan yhteysaluksessa on erilliset oleskelutilat matkustajille matkan ajaksi, on esitetty etuoikeushakemuksen tekniikan tasossa (s. 1, r. 12–14). Etuoikeushakemuksen kuvan 1 selityksessä esitetään yhteysaluksen keulaportti, jonka kautta autokannelle on ajettu kuorma-auto (s. 4, r. 4–5), ja kuvan 2 selityksessä esitetään mahdollisuus ajaa keulaportin kautta öljyntorjunnassa tarvittavia ajoneuvoja (s. 4, r. 26–27). Etuoikeushakemuksen keksinnön selityksessä ei mainita peräporttia. Etuoikeushakemuksen kuvan 1 selityksessä esitetään matkustajien oleskelutilojen olevan autokannen yläpuolella (s. 4, r. 5–6), ja kuviin 1 ja 2 on merkitty matkustajien oleskelutilat viitenumerolla 23.

Markkinaoikeus toteaa, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet c) ja d), joiden mukaan yhteysaluksessa on sekä avattava keulaportti ja/tai peräportti, jonka kautta ajoneuvot on ajettavissa autokannelle ja siitä pois, sekä erilliset oleskelutilat matkustajille matkan ajaksi, ilmenevät täsmällisesti etuoikeushakemuksesta kokonaisuudessaan. Tällä perusteella markkinaoikeus katsoo, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 uutuutta ja keksinnöllisyyttä arvioitaessa keksintö katsotaan tehdyksi etuoikeushakemuksen tekemispäivänä.

4.3 Lisätty materiaali

4.3.1 Lähtökohdat

Patentin voimassa pysyttämisen edellytyksenä on muun ohella, että patentti ei käsitä lisättyä materiaalia eli sellaista mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä. Lisättyä materiaalia arvioidaan suhteessa niin sanottuun perusasiakirjaan. Nyt patentin perusasiakirja on 28.1.2011 valittajan Suomen Saaristovarustamo Oy:n Patentti- ja rekisterihallitukselle tekemä patenttihakemus.

4.3.1 Itsenäinen patenttivaatimus 1

Suomen Saaristovarustamo Oy ja Patentti- ja rekisterihallitus ovat esittäneet, että ensisijaisten patenttivaatimusten piirteet on esitetty patentin perusasiakirjassa. Kuljetus-Savolainen Oy on esittänyt, että yhteysalukseen kohdistuva itsenäinen patenttivaatimus 1 käsittää lisättyä materiaalia.

Markkinaoikeus toteaa, että Suomen Saaristovarustamo Oy on muuttanut Patentti- ja rekisterihallitukselle alun perin tekemäänsä patenttihakemusta eli niin sanottua patentin perusasiakirjaa sen virastokäsittelyn kuluessa toimittamalla patenttihakemuksen virastokäsittelyn aikana Patentti- ja rekisterihallitukselle muutetut patenttivaatimukset, joiden itsenäisen patenttivaatimuksen 1 on muodostanut edellä selostettu ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimus 1.

Markkinaoikeus arvioi ensin, perustuuko ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäinen patenttivaatimus 1 perusasiakirjan mukaiseen patenttivaatimusasetelmaan.

Itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen a) mukaan keksinnön kohteena on matkustajien ja/tai ajoneuvojen kuljettamiseen tarkoitettu yhteysalus. Perusasiakirjan mukaisessa epäitsenäisessä patenttivaatimuksessa 2 on määritelty patenttivaatimuksen 1 mukainen matkustajien ja/tai ajoneuvojen kuljettamiseen tarkoitettu laiva, jossa on piirteessä e) mainitut öljynkeräyslaite ja keräyssäiliö. Epäitsenäisessä patenttivaatimuksessa 7 on määritelty jonkin patenttivaatimuksen 1–6 mukainen laiva, joka on yhteysalus ja jonka keulaan on sijoitettu keulakoroke, kuten keulapakka, joka lisää vapaalaidan korkeutta yhteysaluksen keulassa. Piirre a) perustuu siten perusasiakirjan mukaisiin epäitsenäisiin patenttivaatimuksiin 2 ja 7. Itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 on kuitenkin jätetty pois osa alkuperäisen epäitsenäisen patenttivaatimuksen 7 piirteistä, joiden mukaan keulaan on sijoitettu keulakoroke, kuten keulapakka, joka lisää vapaalaidan korkeutta yhteysaluksen keulassa.

Piirteen b) mukainen jäätä murtava saaristolautta tai saaristossa liikennöivä yhteysalus on perusasiakirjan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaan esimerkki matkustajien kuljettamiseen tarkoitetusta aluksesta. Piirrettä c) ei ole esitetty perusasiakirjan mukaisissa patenttivaatimuksissa. Piirteen d) mukaisiin erillisiin oleskelutiloihin (23) matkustajille viitataan menetelmään kohdistuvassa epäitsenäisessä patenttivaatimuksessa 10, jossa laivan kannella oleva, matkustajille tarkoitettu tila (23) muutetaan öljynkeräykseen soveltuvaksi niin, että mainittu tila erotetaan kaasutiiviisti öljyntoimintaan tarkoitetusta tilasta ja/tai ylipaineistaan. Piirre e) perustuu perusasiakirjan patenttivaatimukseen 2. Piirre f) perustuu perusasiakirjan menetelmään kohdistuvaan itsenäiseen patenttivaatimukseen 9. Piirrettä g) kuljetettavien ajoneuvojen osalta ja piirrettä h) ei ole esitetty perusasiakirjan patenttivaatimuksissa. Piirteen i) öljynkeräyssäiliön sijaintia avoimessa kohdassa ja piirrettä j) ei ole esitetty perusasiakirjan patenttivaatimuksissa. Piirre k) perustuu perusasiakirjan epäitsenäiseen patenttivaatimukseen 4 muilta osin paitsi, että termi tila (33) on korvattu termillä keräystila (33). Piirre l) perustuu perusasiakirjan patenttivaatimukseen 4 muilta osin paitsi luukun sijaintia määrittävän piirteen ”yhteysaluksen kyljessä vedenpinnan läheisyydessä olevalla” osalta, ja termin öljynkeräysluukku (31) osalta. Viimeksi mainittu termi on korvannut termin ”luukku” (31). Piirteelle m) on peruste epäitsenäisestä patenttivaatimuksesta 4 liittyen siihen, että luukku on öljyn johtamiseksi öljynkeräyslaitteelle.

Markkinaoikeus toteaa, että perusasiakirjan patenttivaatimusasetelmassa ei siis ole esitetty itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteitä c), d), g), h), i), j), l) ja m). Näin ollen itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen piirreyhdistelmän ei ole katsottava ilmenevän edellä tarkoitetulla tavalla riittävän selvästi ja yksiselitteisesti yksin perusasiakirjan mukaisista patenttivaatimuksista.

Asiassa on siten vielä arvioitava, käykö itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen yhteysalus riittävän selvästi ja yksiselitteisesti ilmi perusasiakirjan selityksestä tai piirustuksista. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuen on löydyttävä perusasiakirjan selityksen piirteiden kokonaisuudelle. Perusasiakirjan selityksessä esitettyjä toisistaan irrallisia suoritusmuotoja ei ole mahdollista yhdistää, ellei esimerkiksi niiden välillä ole viittausta taikka alan ammattimiehen osoitettaisi muutoin niitä yhdistävän. Perusasiakirjaa ei siten voi vapaasti hyödyntää sen sisältämien eri suoritusmuotojen varantona (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakunnan ratkaisut T 1041/07 ja T 1799/12).

Perusasiakirjan selityksen sivulta 2 alkaen on esitetty perusasiakirjassa kuvatun keksinnön eri sovellusmuotoja käyttäen aina ilmaisua ”eräälle edulliselle sovellusmuodolle” ja tämän jälkeen kuvattu kyseinen sovellusmuoto. Kyseisiä sovellusmuotoja on esitetty seitsemän kappaletta. Mainittujen eri sovellusmuotojen välillä ei ole esitetty mitään viittaussuhteita.

Perusasiakirjan selityksen sivulla 4 on esitetty keksinnön sovellusesimerkki 1. Keksinnön sovellusesimerkissä 1 on esitetty esimerkkinä yhteysalus, joka pystyy murtamaan jäätä (s. 4, r. 6–9). Yhteysalus toimii matkustajaliikenteessä ja öljynkeräystilanteessa. Patentin perusasiakirjan selityksen sivuilla 5–7 ja kuvissa 1–3 on esitetty perusasiakirjassa kuvatun keksinnön mukainen yhteysalus. Kuvassa 1 yhteysalus on tavanomaisessa yhteysalusliikenteessä (s. 5, r. 6–7) ja kuvissa 2 ja 3 yhteysalus on öljyntorjuntakäytössä (s. 5, r. 8–10).

Edellä mainitussa yhteysaluksen kuvauksessa on esitetty esimerkkinä saaristossa käytettävä yhteysalus, joka kuljettaa matkustajia ja ajoneuvoja (s. 5, r. 20–24). Saaristossa käytettävän yhteysaluksen kuvauksessa on esitetty alkuperäisen patenttivaatimusasetelman esittämät itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet a) ja b), e) (s. 7, r. 9–11), f) (s. 5, r. 6–10), ja k).

Itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirre a) on muodostettu yhdistämällä alkuperäiset epäitsenäiset patenttivaatimukset 2 ja 7 ja jättämällä pois alkuperäisen epäitsenäisen patenttivaatimuksen 7 piirre, jonka mukaan keulaan on sijoitettu keulakoroke, kuten keulapakka, joka lisää vapaalaidan korkeutta yhteysaluksen keulassa. Edellä mainitussa saaristossa käytettävän yhteysaluksen kuvauksessa on esitetty, että korkeampi keularakenne vaaditaan merenkäynnissä avomerellä (s. 6, r. 27–32). Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että patenttihakemuksen tai patentin selitykseen, patenttivaatimuksiin ja piirustuksiin voidaan tehdä muutoksia vain niissä rajoissa, mitä alan ammattimies johtaisi selvästi ja yksiselitteisesti yleistietoa käyttäen perusasiakirjoista katsottuna objektiivisesti ja suhteessa patenttihakemuksen tekemispäivään (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisut G 2/10, kohta 4.3). Markkinaoikeus toteaa, että alan ammattimies ei saa piirteen pois jättämisen jälkeen uutta teknistä tietoa, jota hän ei saisi selvästi ja yksiselitteisesti yleistietoa käyttäen patentin perusasiakirjasta.

Patentin selityksessä saaristossa käytettävän yhteysaluksen kuvauksessa on esitetty itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen c) mukainen avattava keulaportti (s. 5, r. 22–23 ja kuva 1 sekä s. 6, r. 14–15 ja kuva 2) ja piirustuksissa 1 ja 2 keulaportti on merkitty viitenumerolla 22. Selityksen ja kuvien 1–2 mukaan piirteen d) mukaiset matkustajien oleskelutilat ovat autokannen yläpuolella. Markkinaoikeus toteaa, että matkustajien oleskelutilojen sijainnin pois jättäminen piirteiden i) ja j) yhteydestä ei anna alan ammattimiehelle uutta teknistä tietoa, jota hän ei saisi selvästi ja yksiselitteisesti yleistietoa käyttäen patentin perusasiakirjasta, ja että keksintö kohdistuu öljynkeräyslaitteen suunnitteluun yhteysaluksessa. Selityksestä käy ilmi myös piirteet g) (s. 6, r. 12–14), h) (s. 6, r. 8–10), i) (s. 5, r. 33–35), j) (s. 5, r. 33–35), l) (s. 6, r. 4–5) ja m) (s. 6, r. 17–18).

Saaristossa käytettävän yhteysaluksen kuvauksessa tai piirustuksissa ei ole esitetty itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen c) mukaista avattavaa peräporttia.

Patentin perusasiakirjan selityksen otsikon ”Tekniikan taso” alla on todettu, että yhteysaluksissa on tavallisesti avattava keulaportti ja/tai peräportti, jonka kautta ajoneuvot ajetaan autokannelle ja siitä pois, sekä erilliset oleskelutilat matkustajille matkan ajaksi (s. 1, r. 20–22). Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä on kuitenkin vakiintuneesti katsottu, että tekniikan tasosta otetut piirteet eivät voi toimia perustana muutoksille (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisut T 912/08, kohta 3.4 ja T 1652/06, kohta 5.2 ja 6.1).

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen c) käsittämä piirre ”avattava peräportti”, joka on esitetty perusasiakirjassa vain osana tekniikan tasoa, ei voi muodostaa keksintöä ja on siis lisättyä materiaalia.

Itsenäistä patenttivaatimusta 1 on siis muutettu siten, että patenttia haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt selville hakemuksesta, kun hakemus on tehty.

4.3.2 Epäitsenäinen patenttivaatimus 6

Suomen Saaristovarustamo Oy ja Patentti- ja rekisterihallitus ovat esittäneet, että ensisijaisten patenttivaatimusten piirteet on esitetty patentin perusasiakirjassa. Kuljetus-Savolainen Oy on esittänyt, että menetelmään patenttivaatimuksen 1 mukaisen yhteysaluksen käyttämiseksi kohdistuva patenttivaatimus 6 käsittää lisättyä materiaalia.

Markkinaoikeus toteaa, että ensisijaisen patenttivaatimusasetelman menetelmään patenttivaatimuksen 1 mukaisen yhteysaluksen käyttämiseksi kohdistuva epäitsenäinen patenttivaatimus 6 käsittää itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kaikki piirteet.

Edellä jaksossa 4.3.1 esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että myös epäitsenäistä patenttivaatimusta 6 on muutettu siten, että patenttia haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt selville hakemuksesta, kun hakemus on tehty.

5 Vaihtoehtoiset patenttivaatimusasetelmat (SMA8)–(SMA10) ja (SMA12)– (SMA15)

Ensimmäisessä (SMA14), toisessa (SMA15), kolmannessa (SMA8), neljännessä (SMA9), viidennessä (SMA10), seitsemännessä (SMA12) ja kahdeksannessa (SMA13) vaihtoehtoisessa patenttivaatimusasetelmassa on jokaisessa itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteenä itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen c) mukainen avattava peräportti.

Kun otetaan huomioon edellä perustelujen jaksossa 4.3.1 ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 osalta lisätystä materiaalista lausuttu, ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen, viidennen, seitsemännen ja kahdeksannen vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman itsenäistä patenttivaatimusta 1 on muutettu siten, että patenttia haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt selville hakemuksesta, kun hakemus on tehty.

6 Kuudes vaihtoehtoinen patenttivaatimusasetelma (SMA11)

6.1 Patenttivaatimuksista

Kuudennen vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman matkustajien ja/tai ajoneuvojen kuljettamiseen tarkoitettuun yhteysalukseen kohdistuva itsenäinen patenttivaatimus 1 eroaa ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksesta 1 siten, että piirteestä c) on poistettu ilmaisu ”ja/tai peräportti”. Lisäksi patenttivaatimukseen 1 on lisätty piirre, jonka mukaan yhteysaluksen (10) suurin sallittu syväys on öljyntorjuntatoiminnassa olennaisesti suurempi kuin matkustajia ja/tai ajoneuvoja (21) kuljetettaessa (jäljempänä piirre u).

Kuudennen vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman (SMA11) itsenäinen patenttivaatimus 1 on seuraava:

a) Matkustajien ja/tai ajoneuvojen (21) kuljettamiseen tarkoitettu yhteysalus (10),

b) kuten jäätä murtava saaristolautta tai saaristossa liikennöivä yhteysalus,

c) jossa on avattava keulaportti (22), jonka kautta ajoneuvot on ajettavissa autokannelle (20a) ja siitä pois,

d) sekä erilliset oleskelutilat (23) matkustajille matkan ajaksi,

e) ja joka yhteysalus on varustettu öljynkeräyslaitteella (32) öljyn keräämiseksi vedestä (11) ja öljynkeräyssäiliöllä (30, 35), johon vedestä kerätty öljy johdetaan niin,

f) että yhteysalus on käytettävissä matkustajia kuljettavana yhteysaluksena tai vaihtoehtoisesti öljyntorjuntakäytössä,

g) jolloin yhteysaluksella ei ole matkustajia eikä kuljetettavia ajoneuvoja,

h) yhteysaluksessa (10) öljynkeräyslaitteistot ovat autokannen (20a) alla, jolloin ne ovat matkustajilta piilossa aluksen ollessa tavanomaisessa yhteysaluskäytössä,

i) öljynkeräyssäiliö (30, 35) on autokannen (20a) alla autokannen avoimessa kohdassa siksi, että

j) öljynkeräyksessä käytettävät säiliöt ovat räjähdysvaarallisia tiloja, ja

k) että öljynkeräyslaite (32) sijaitsee vedenpinnan (11) läheisyydessä yhteysaluksen (10) laitaosassa olevassa keräystilassa (33),

l) joka on varustettu yhteysaluksen kyljessä vedenpinnan läheisyydessä olevalla ja sivulle päin avautuvalla öljynkeräysluukulla (31),

m) joka on öljyntorjuntakäytössä avattavissa öljyn sekaisen veden johtamiseksi öljynkeräyslaitteella varustettuun keräystilaan,

u) sekä että yhteysaluksen (10) suurin sallittu syväys on öljyntorjuntatoiminnassa olennaisesti suurempi kuin matkustajia ja/tai ajoneuvoja (21) kuljetettaessa.

Menetelmään patenttivaatimuksen 1 mukaisen matkustajien ja/tai ajoneuvojen kuljettamiseen tarkoitetun yhteysaluksen käyttämiseksi öljyntorjuntakäyttöön kohdistuva patenttivaatimus 6 käsittää itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kaikki piirteet. Itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 tehtyjen muutosten lisäksi se eroaa ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksesta 6 piirteisiin o), s) ja t) tehtyjen muutosten osalta.

Muutetut piirteet o), s) ja t) ovat seuraavat:

o) yhteysaluksessa on avattava keulaportti (22),

s) öljyn sekainen vesi johdetaan yhteysaluksen (10) autokannen (20) alla yhteysaluksen laitaosassa vedenpinnan (11) läheisyydessä olevassa keräystilassa (33) sijaitsevalla öljynkeräyslaitteella (32) öljyn keräyssäiliöön (30) ja

t) siitä edelleen autokannen alla autokannen avoimessa kohdassa olevaan varsinaiseen öljynkeräyssäiliöön (35).

Kuudennen vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman (SMA11) patenttivaatimus 6 on seuraava:

n) Menetelmä patenttivaatimuksen 1 mukaisen matkustajien ja/tai ajoneuvojen (21) kuljettamiseen tarkoitetun yhteysaluksen (10) käyttämiseksi öljyntorjuntakäyttöön,

o) jossa yhteysaluksessa on avattava keulaportti (22),

p) erilliset oleskelutilat (23) matkustajille,

q) öljynkeräyslaite (32) öljyn keräämiseksi vedestä (11) ja öljynkeräyssäiliö (30, 35),

r) öljyntorjuntakäytössä ilman matkustajia olevan yhteysaluksen (10) kyljessä vedenpinnan läheisyydessä oleva ja sivulle päin avautuva öljynkeräysluukku (31) avataan, ja

s) öljyn sekainen vesi johdetaan yhteysaluksen (10) autokannen (20a) alla yhteysaluksen laitaosassa vedenpinnan (11) läheisyydessä olevassa keräystilassa (33) sijaitsevalla öljynkeräyslaitteella (32) öljyn keräyssäiliöön (30) ja

t) siitä edelleen autokannen alla autokannen avoimessa kohdassa olevaan varsinaiseen öljynkeräyssäiliöön (35).

Kuudennen vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman (SMA11) epäitsenäinen patenttivaatimus 2 on seuraava:

Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhteysalus (10), jossa yhteysaluksen (10) ollessa öljyntorjuntakäytössä keräystilassa (33) oleva öljynkeräyslaite (32) on nostettu esiin yhteysaluksen autokannessa (20) olevasta luukusta niin, että öljynkeräyslaite on yhteysaluksen autokannella tai sen yhteydessä öljyn erottamiseksi vedestä ja siirtämiseksi alustavaan öljynkeräyssäiliöön (30) tai varsinaiseen öljynkeräyssäiliöön (35).

Kuudennen vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman (SMA 11) epäitsenäinen patenttivaatimus 4 on seuraava:

Patenttivaatimuksen 1, 2 tai 3 mukainen yhteysalus (10), öljyntorjuntakäytössä yhteysalukseen (10) kuuluu keulakoroke (34), kuten keulapakka, joka on öljyntorjuntakäyttöä varten siirrettävissä ja lukittavissa paikoilleen yhteysaluksen keulaan yhteysaluksen vapaalaidan korkeuden lisäämiseksi, jolloin yhteysaluksen suurin sallittu syväys saadaan öljyntorjuntatoiminnassa olennaisesti suuremmaksi kuin matkustajia ja/tai ajoneuvoja (21) kuljetettaessa.

Kuudennen vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman (SMA11) epäitsenäinen patenttivaatimus 5 on seuraava:

Patenttivaatimuksen 1, 2 tai 3 mukainen yhteysalus (10), öljyntorjuntakäyttöä varten yhteysaluksen (10) keulaportti (22) on vaihdettavissa keulakorokkeeseen (34), kuten keulapakkaan vapaalaidan korkeuden lisäämiseksi yhteysaluksen keulassa.

Markkinaoikeus toteaa, että piirre b), jonka mukaan yhteysalus on jäätä murtava saaristolautta tai saaristossa liikennöivä yhteysalus, on piirteen a) yhteysalusta havainnollistava esimerkki, joka ei ole olennainen keksinnön piirre. Markkinaoikeus katsoo, että piirre b) on vapaaehtoinen eikä rajoita itsenäisen patenttivaatimuksen 1 suojapiiriä.

6.2 Lisätty materiaali

Kuljetus-Savolainen Oy on esittänyt, että yhteysalukseen kohdistuvaan itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 ja menetelmään kohdistuvaan epäitsenäiseen patenttivaatimukseen 6 lisätyille piirteille ei ole perustetta patentin perusasiakirjassa.

Markkinaoikeus toteaa, että kuudennessa vaihtoehtoisessa patenttivaatimusasetelmassa itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 lisätty piirre, jonka mukaan yhteysaluksen suurin sallittu syväys on öljyntorjunnassa olennaisesti suurempi kuin matkustajia ja/tai ajoneuvoja kuljetettaessa, perustuu perusasiakirjan epäitsenäiseen patenttivaatimukseen 6, joka on viitannut johonkin perusasiakirjan patenttivaatimuksen 1–5 mukaiseen laivaan.

Kuudennessa vaihtoehtoisessa patenttivaatimusasetelmassa patenttivaatimuksen 6 piirteisiin s) ja t) tehty muutos, jonka mukaan öljyn sekainen vesi johdetaan – – öljyn keräyssäiliöön (30) ja siitä edelleen – – varsinaiseen öljynkeräyssäiliöön (35), on esitetty perusasiakirjan kuvan 3 selityksessä, jossa on esitetty öljynkeräyssäiliö (30) välisäiliönä (s. 7, r. 8–12), jona öljyn keräyssäiliö (30) toimii piirteiden s) ja t) mukaisesti.

Edellä todetun huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei kuudessijaisen patenttivaatimusasetelman (SMA11) patenttivaatimukset 1 ja 6 sisällä sellaista, mikä ei ole käynyt ilmi alkuperäisestä patenttihakemuksesta. Tähän liittyvää patentoitavuuden estettä ei siten ole.

6.3 Selityksen riittävyys

Suomen Saaristovarustamo Oy ja Patentti- ja rekisterihallitus ovat esittäneet, että kysymyksessä olevassa patentissa keksintö on esitetty niin selvästi, että alan ammattimies kykenee selityksen perusteella käyttämään keksintöä. Kuljetus-Savolainen Oy on puolestaan esittänyt, että kysymyksessä olevassa patentissa keksintöä ei ole esitetty niin selvästi, että alan ammattimies kykenisi selityksen perusteella käyttämään keksintöä.

Yhteysalukseen kohdistuvan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen d) osalta markkinaoikeus toteaa, että selityksen ja kuvien 1–2 mukaan matkustajien oleskelutilat ovat autokannen yläpuolella. Piirre c), avattava keulaportti, jonka kautta ajoneuvot on ajettavissa autokannelle ja siitä pois, on esitetty patentin selityksessä saaristossa käytettävän yhteysaluksen kuvauksessa (s. 5, r. 22–23 ja kuva 1 sekä s. 6, r. 14–15 ja kuva 2) ja piirustuksissa 1 ja 2 keulaportti on merkitty viitenumerolla 22. Piirre h), jonka mukaan yhteysaluksessa öljynkeräyslaitteistot ovat autokannen alla, jolloin ne ovat matkustajilta piilossa aluksen ollessa tavanomaisessa yhteysaluskäytössä, on esitetty patentin selityksessä saaristossa käytettävän yhteysaluksen kuvauksessa (s. 6, r. 8–10). Markkinaoikeus katsoo, että itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 määritelty keksintö on patentissa esitetty niin selvästi, että alan ammattimies kykenee selityksen perusteella käyttämään keksintöä.

Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että epäitsenäisen patenttivaatimuksen 2 mukaan öljynkeräyslaite on yhteysaluksen autokannella tai sen yhteydessä. Patentin perusasiakirjan selityksessä koskien kuvia 2 ja 3 esitetään yhteysalus öljyntorjuntakäytössä (s. 5, r. 8–10). Selityksen mukaan kuvassa 2 keräystilassa oleva öljynkeräyslaite on nostettu esiin yhteysaluksen autokannessa olevasta luukusta, jolloin öljynkeräyslaite erottaa öljyn vedestä ja siirtää sen alustavaan öljynkeräyssäiliöön (s. 6, r. 19–21). Markkinaoikeus katsoo, että epäitsenäisessä patenttivaatimuksessa 2 määritelty keksintö on patentissa esitetty niin selvästi, että alan ammattimies kykenee selityksen perusteella käyttämään keksintöä.

Markkinaoikeus toteaa vielä koskien epäitsenäisissä patenttivaatimuksissa 4 ja 5 mainittua keulakoroketta, että patentin selityksen mukaan keulaportti (22) voidaan myös vaihtaa kiinteään rakenteeseen, jossa öljyntorjunnassa käytettävä keularakenne on siirretty paikoilleen pyörien varassa ja lukittu paikoilleen (s. 6, r. 27–29). Markkinaoikeus katsoo, että epäitsenäisissä patenttivaatimuksissa 4 ja 5 määritelty keksintö on patentissa esitetty niin selvästi, että alan ammattimies kykenee selityksen perusteella käyttämään keksintöä.

6.4 Uutuus

Keksintöä ei ole pidettävä patenttilain 2 §:n tarkoittamin tavoin uutena, jos se on tullut julkiseksi ennen patentin hakemista joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla. Keksintöä ei ole pidettävä uutena, mikäli kaikki patenttivaatimuksen piirteet ilmenevät yhtenä kokonaisuutena siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen nauttimaa etuoikeuspäivää.

Edellä oikeusohjeissa esitetyn mukaisesti keksintö tulee julkiseksi, jos keksinnöstä saa tiedon yksikin henkilö, jolla on mahdollisuus ymmärtää saamansa tieto, eikä kyseinen henkilö ole sidottu salassapitovelvollisuuteen. Lisäksi oikeusohjeiden mukaan yksi ainoa myynti riittää keksinnön julkiseksituloon, mikäli ostaja ei ole sidottu salassapitovelvollisuuteen.

Kuljetus-Savolainen Oy on esittänyt, että LORI öljyntalteenottojärjestelmä LORS:in myynti, alusten Halli ja Letto julkinen käyttö ja viitejulkaisut T1, T2, T5, T8, T24, T26, T28, T30, T35, T38, T40 ja T45 kukin yksinään muodostaa uutuuden esteen kuudennen vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman itsenäiselle patenttivaatimukselle 1. Suomen Saaristovarustamo Oy ja Patentti- ja rekisterihallitus ovat esittäneet, että kuudennen vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman itsenäinen patenttivaatimus 1 on uusi tunnettuun tekniikkaan nähden.

Markkinaoikeus toteaa, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen a) mukaan yhteysalus on tarkoitettu matkustajien ja/tai ajoneuvojen kuljettamiseen ja piirteiden f) ja g) mukaan yhteysalus on käytettävissä matkustajia kuljettavana yhteysaluksena tai vaihtoehtoisesti öljyntorjuntakäytössä, jolloin yhteysaluksella ei ole matkustajia eikä kuljetettavia ajoneuvoja. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että patenttivaatimuksessa koskien laitetta, joka eroaa aiemmasta julkaisusta tunnetusta laitteesta ainoastaan käytön osalta, käyttö ei muodosta laitepiirrettä. Tällöin molemmat laitteet ovat rakenteellisesti samanlaisia. Mikäli tunnettu laite sopii vaadittuun käyttöön, uutuutta ei ole (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakunnan ratkaisu T 848/93, kohta 3.2).

6.4.1 Uutuus LORS-järjestelmän myyntiin nähden

Kuljetus-Savolainen Oy on esittänyt, että LORI öljyntalteenottojärjestelmä LORS:ia on myyty ja toimitettu asiakkaille vuosina 1986–1994 ilman salassapitovelvoitetta, jolloin kukin toimitus on tehnyt julkiseksi sekä LORS-öljynkeräyslaitteiston että sillä varustetun aluksen. Kuljetus-Savolainen Oy:n mukaan myynti sekä järjestelmätoimitus ilmenevät viitejulkaisun T2 LORI öljyntalteenottojärjestelmä LORS:in tuote-esitteestä, viitejulkaisun T25 referenssiluettelosta ja viitejulkaisun T35 öljyntalteenottoaluksen esitteestä. Kuljetus-Savolainen Oy:n mukaan öljynkeräyslaitteiston yksityiskohdat ja sijainti aluksessa on todennettavissa viitejulkaisuista T2, T3 ja T45.

Suomen Saaristovarustamo Oy on esittänyt, ettei aluksiin KBV 051, Letto, Halli ja Oili I–IV ole liittynyt sellaista julkista käyttöä, jonka nojalla patenttivaatimusten kohteena oleva keksintö olisi tullut tunnetuksi. Mikään mainituista aluksista ei ole yhteysalus, joka olisi matkustajia ja ajoneuvoja kuljettava matkustaja-alus ja jossa olisi erilliset oleskelutilat matkustajille matkan ajaksi sekä autokansi ja keulaportti sovitettuna toimimaan ajoramppina.

Markkinaoikeus toteaa, että todiste T25 on LORS-järjestelmän referenssiluettelosta tammikuuhun 1994 saakka. Kuten edellä on todettu, referenssilistan ei sellaiseen ole katsottava tulleen osaksi tekniikan tasoa. Sen sijaan sitä voidaan käyttää todisteena osoittamaan sitä, että joitakin LORS-järjestelmän myyntejä on tapahtunut. Referenssiluettelossa on mainittu muun ohella seuraavat toimitukset:

- alus TV 051; 33 metrisen aluksen muuntaminen; LORS-järjestelmä 2x5 harjaa; toukokuu 1986

- alus Halli; 60 metrinen uusi alus; LORS-järjestelmä 2x9 harjaa; maaliskuu 1987.

- alus Oili I; 24,5 metrisen aluksen muuntaminen; LORS-järjestelmä 2x5 harjaa; lokakuu 1987

- alus Oili II; 24,5 metrisen aluksen muuntaminen; LORS-järjestelmä 2x5 harjaa; kesäkuu 1987

- alus Oili III; 24,5 metrisen aluksen muuntaminen; LORS-järjestelmä 2x5 harjaa; marraskuu 1987.

- alus Oili IV; 19 metrinen uusi alus; LORS-järjestelmä 2x5 harjaa; huhtikuu 1987.

Referenssiluettelo ei kuvaa tarkemmin myydyn LORS-järjestelmän toimituksen sisältöä, eikä sen asennustapaa eikä myöskään aluksiin suoritetun muuntamisen sisältöä. Toisin kuin Kuljetus-Savolainen Oy on esittänyt, alus ei tule julkiseksi siihen myydyn LORS-järjestelmän perusteella. Näin ollen yhdestäkään LORS-järjestelmän myynnistä ei itsessään voida tehdä johtopäätöstä, että kaikki itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiset piirteet olisivat tulleet julkiseksi järjestelmän myynnin perusteella.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa voida pitää Kuljetus-Savolainen Oy:n vetoaman näytön perusteella riittävällä tavalla selvitettynä, että todisteen T25 referenssiluettelossa mainittu yksikään LORS-järjestelmän myynti olisi käsittänyt itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön. Järjestelmän myynnit eivät siten merkitse Kuljetus-Savolainen Oy:n väittämää uutuudenestettä patentoitavuudelle.

6.4.2 Alusten Halli ja Letto julkinen käyttö

Kuljetus-Savolainen Oy on esittänyt, että öljyntorjunta-aluksen Halli ja väyläaluksen Letto julkinen käyttö muodostaa uutuuden esteen itsenäiselle patenttivaatimukselle 1 ja patenttivaatimukselle 6.

Kuljetus-Savolainen Oy:n mukaan aluksella Halli on vieraillut viitejulkaisun T21 perusteella satamäärin yleisöä tutustumassa alukseen ja sen öljyntorjuntalaitteistoon vuonna 2007. Lisäksi Halli öljyntorjuntalaitteistoineen on viitejulkaisun T21 perusteella ollut myös havainnoitavissa öljyntorjuntaharjoituksessa vuonna 2006, jolloin yleisön on ollut mahdollista havaita viitejulkaisuista T8 ja T35 esille tulevien seikkojen lisäksi muutkin aluksen yksityiskohdat, mitkä näkyvät viitejulkaisuiden T6 ja T7 kuvissa ja viitejulkaisun T30 piirustuksessa.

Kuljetus-Savolainen Oy on lisäksi esittänyt, että väyläalus Leton toiminta on tullut julkiseksi viitejulkaisun T18 uutisen mukaisessa luovutustapahtumassa, viitejulkaisun T20 mukaisessa öljyntorjunnassa ja viitejulkaisun T21 kuvaamassa öljyntorjuntaharjoituksessa. Kuljetus-Savolainen Oy on vielä esittänyt, että yleisöllä on ollut mahdollisuus tutustua paitsi alusten Letto ja Halli yleisiin ominaisuuksiin kuten oleskelutiloihin, perä- ja keulaporttiin sekä autokanteen niin myös öljyntorjuntalaitteistoihin ja niiden sijaintiin aluksilla kaikissa edellä mainituissa tilanteissa.

Suomen Saaristovarustamo Oy on esittänyt, että öljyntorjunta-alus Hallin julkinen käyttö ei ole uutuuden este itsenäiselle patenttivaatimukselle 1 ja patenttivaatimukselle 6, koska ensinnäkään Halli ei ole yhteysalus. Lisäksi viitejulkaisu T22 ei osoita, että rajoittamaton yleisö olisi voinut tutustua Hallin öljynkeräyslaitteistoon ja öljynkeräyssäiliöön, sillä tarkkuudella, että yleisön olisi ollut mahdollista kopioida sen tekniset ratkaisut ottaen huomioon, että öljynkeräyslaitteisto ja öljynkeräyssäiliö on Hallissa järjestetty aluksen rungon sisälle ja ne ovat siten yleisöltä täysin piilossa. Vielä viitejulkaisun T22 perusteella ei ole varmaa, että yleisö on voinut nähdä kannen alle sijoitetun säiliön ja ymmärtää sen olevan öljynkeräyssäiliö.

Markkinaoikeus toteaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan laitteen rakenne voidaan osoittaa myös ei-julkisilla asiakirjoilla, koska keksintöä ei väitetä tunnetuksi näiden asiakirjojen perusteella, vaan nimenomaan laitteen julkisen käytön perusteella (ks. esim. KHO 2469/31.8.2011). Vastaavaa periaatetta soveltaen markkinaoikeus katsoo, että myös patenttihakemuksen tekemispäivän jälkeen tehtyjä asiakirjoja voidaan lähtökohtaisesti käyttää osoittamaan julkisessa käytössä väitetysti olleen tuotteen ominaisuuksia ja koostumusta. Patenttihakemuksen tekemispäivän jälkeiset asiakirjat eivät ole sinänsä esteenä keksinnön uutuudelle, mutta niissä voidaan kuvata tuotetta, joka mahdollisesti on ollut julkisesti käytössä ennen patenttihakemuksen tekemispäivää.

Markkinaoikeus katsoo, että viitejulkaisuja T4, T5 ja T18, T20 ja T21, jotka koskevat väyläalus Lettoa, ja viitejulkaisuja T6, T7, T8, T21, T22, T30 ja T35, jotka koskevat öljyntorjunta-alus Hallia, voidaan sinänsä tarkastella väyläalus Leton ja öljyntorjunta-alus Hallin rakenteen selvittämiseksi.

Viitejulkaisun T18 uutisen mukaan väyläalus Letto on varustettu öljyntorjuntalaittein. Viitejulkaisun T20 mukaan Letto on osallistunut öljyntorjuntaan. Viitejulkaisun T21 mukaan Letto on osallistunut öljyntorjuntaharjoitukseen. Viitejulkaisun T5 väyläalus Leton öljynkeräyskäsikirjassa on esitetty Leton toimivan öljyntorjunta-aluksena ja viitejulkaisun T4 mukaan Lettoa käytetään myös jäänmurtotehtävissä.

Viitejulkaisun T5 sisällön perusteella on selvää, että Lettoa öljyntorjunta-aluksena ei ole tarkoitettu itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen a) mukaiseen matkustajien ja/tai ajoneuvojen kuljettamiseen eikä viitejulkaisussa T4 mainita Leton kuljettavan matkustajia ja/tai ajoneuvoja. Viitejulkaisun T5 piirustuksissa ei ole esitetty ajoneuvoille sopivaa piirteen c) mukaista keulaporttia, eikä piirustuksesta ilmene, että peräramppi olisi tarkoitettu ajoneuvokäyttöön. Aluksen kannen soveltuvuus piirteen c) mukaiseksi autokanneksi ei ilmene esitetyistä viitejulkaisuista.

Viitejulkaisun T5 piirustuksissa on esitetty kaksi messiä, jotka tarkoittavat laivan henkilökunnalle varattuja tiloja ja jotka soveltuvat myös piirteen d) mukaisiksi erilliseksi oleskelutilaksi matkustajille matkan ajaksi. Viitejulkaisun T5 selityksessä on kerrottu, että Letolla on Lamor-tyyppinen öljynkeräyslaitteisto (s. 1, 2 kpl) ja keräysöljytankit (s. 1, kohta 2.1). Viitejulkaisun T5 piirustus esittää öljynkeräyslaitteen ja öljynkeräyskaivon sijaitsevan aluksen laitaosassa, ja selityksen mukaan öljynkeräyslaitteet sijaitsevat laitakaivoissa (s. 2, kohta 2.2) ja laitakaivoissa on kannessa luukku harjakasettia varten. Viitejulkaisu T5 esittää siten piirteen e), jonka mukaan alus on varustettu öljynkeräyslaitteella öljyn keräämiseksi vedestä ja öljynkeräyssäiliöllä, johon vedestä kerätty öljy johdetaan, ja piirteen k), jonka mukaan öljynkeräyslaite sijaitsee vedenpinnan läheisyydessä yhteysaluksen laitaosassa olevassa keräystilassa. Öljynkeräyssäiliöt on merkitty pääkannen alapuolta esittävään piirustukseen, ja ne sijaitsevat pääkannen alla avoimessa kohdassa. Viitejulkaisu T5 siten esittää itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet i) ja j), joiden mukaan öljynkeräyssäiliö on autokannen alla autokannen avoimessa kohdassa siksi, että öljynkeräyksessä käytettävät säiliöt ovat räjähdysvaarallisia tiloja. Pääkantta esittävässä piirustuksessa on esitetty piirteen m) mukainen öljyntorjuntakäytössä avattavissa oleva luukku öljyn sekaisen veden johtamiseksi öljynkeräyslaitteella varustettuun keräystilaan, mutta ei piirteen l) mukaista sivulle päin avautuvaa öljynkeräysluukkua, sillä laitaluukku on saranoitu yläreunasta (s. 2, kohta 2.2., kappale 2).

Mikään viitejulkaisuista ei esitä piirrettä u), jonka mukaan väyläalus Leton suurin sallittu syväys olisi öljyntorjuntatoiminnassa olennaisesti suurempi kuin matkustajia ja/tai ajoneuvoja kuljetettaessa. Väyläalus Leton julkinen käyttö ei ole siten voinut julkistaa itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteitä.

Markkinaoikeus toteaa vielä, että viitejulkaisun T6 mukaan Halli on öljyntorjunta-alus. Viitejulkaisussa T7 on esitetty muun ohella öljyntorjunta-alus Hallin syväys 4 m ja öljynkeruukapasiteetti. Viitejulkaisu T8 on öljyntorjunta-alus Hallin hengenpelastuskaavio. Viitejulkaisu T30 on öljyntorjunta-alus Hallin ”miesluukut ja tikkaat runkotankeissa” -piirustus ja viitejulkaisu T35 on Hallia kuvaava esite.

Hallia kuvaava esite T35 esittää, että alus on suunniteltu muun ohella aktiiviseksi öljyn talteenottoalukseksi, tukikohdaksi johdolle ja miehistölle öljyntalteenottotoiminnan aikana, ja palvelu-, tankki- ja kuljetusalukseksi rannikkoseuduilla. Viitejulkaisuista T35 käy siten ilmi itsenäisen patenttivaatimuksen 1 aluksen käyttöön liittyvät piirteet a), f) ja g), joiden mukaan yhteysalus on tarkoitettu matkustajien ja/tai ajoneuvojen kuljettamiseen ja on käytettävissä matkustajia kuljettavana yhteysaluksena tai vaihtoehtoisesti öljyntorjuntakäytössä, jolloin yhteysaluksella ei ole matkustajia eikä kuljetettavia ajoneuvoja.

Viitejulkaisuissa T7, T8, T30 ja T35 on esitetty piirteen c) mukainen avattava keulaportti. Hengenpelastuskaavion T8 piirustukseen peräkorokekannesta on merkitty messi, joka tarkoittaa laivan henkilökunnalle varattua tilaa ja joka soveltuu myös piirteen d) mukaiseksi erilliseksi oleskelutilaksi matkustajille matkan ajaksi.

Viitejulkaisussa T30 on esitetty piirteiden e), i) ja j) mukainen öljynkeräyssäiliö (lastitankki 9902, 9905, 9907), johon vedestä kerätty öljy johdetaan ja joka on kannen alla kannen avoimessa kohdassa siksi, että öljynkeräyksessä käytettävät säiliöt ovat räjähdysvaarallisia tiloja, ja piirteen l) mukainen aluksen kyljessä vedenpinnan läheisyydessä oleva ja sivulle päin avautuva öljynkeräysluukku.

Viitejulkaisun T35 Hallia kuvaavassa esitteessä on esitetty, että aluksen mekaanisessa talteenottosäiliössä on LORI-tyyppinen harjamattokasetti ja että öljy voidaan ottaa talteen meren pinnalta harjojen avulla suoraan erotussäiliöihin, jossa öljy ja vesi erotetaan toisistaan. Viitejulkaisun T30 piirustuksessa mekaaniset keräilytankit 9903 ja 9901 sijaitsevat aluksen laidoilla ja molempiin on kaksi luukkua. Viitejulkaisuista T30 ja T35 ilmenee siten piirteen e) mukainen öljynkeräyslaite öljyn keräämiseksi vedestä, piirteen m) mukainen öljyntorjuntakäytössä avattavissa oleva luukku öljyn sekaisen veden johtamiseksi öljynkeräyslaitteella varustettuun keräystilaan, ja piirteen k) mukainen öljynkeräyslaitteen sijainti vedenpinnan läheisyydessä aluksen laitaosassa olevassa keräystilassa.

Minkään viitejulkaisun selityksestä tai piirustuksista ei käy ilmi suoraan ja yksiselitteisesti, että öljynkeräyslaitteistot sijaitsisivat piirteen h) mukaisesti kannen alla matkustajilta piilossa aluksen ollessa tavanomaisessa yhteysaluskäytössä, eikä mikään viitejulkaisuista esitä piirrettä u), suurinta sallittua syväystä.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei väyläalus Leton ja öljyntorjunta-alus Hallin julkinen käyttö merkitse Kuljetus-Savolainen Oy:n väittämää uutuudenestettä patentoitavuudelle.

6.4.3 Uutuus viitejulkaisuihin nähden

Kuljetus-Savolainen Oy on esittänyt, että kuudennen vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman (SMA11) itsenäinen patenttivaatimus 1 ei ole uusi viitejulkaisuihin T1, T2, T5, T8, T24, T26, T28, T30, T35, T38, T40 ja T45 nähden ja että itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 lisätty piirre, jonka mukaan yhteysaluksen suurin sallittu syväys on öljyntorjuntatoiminnassa olennaisesti suurempi kuin matkustajia ja/tai ajoneuvoja kuljetettaessa, ei ole uutuustarkastelussa tutkittava tekninen piirre. Suomen Saaristovarustamo Oy ja Patentti- ja rekisterihallitus ovat esittäneet, että kuudennen vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman itsenäinen patenttivaatimus 1 on uusi tunnettuun tekniikkaan nähden. Patentti- ja rekisterihallituksen mukaan mikään viitejulkaisuista T2, T3, T10, T11, T13 ja T17 ei esitä piirrettä u), jonka mukaan yhteysaluksen suurin sallittu syväys on öljyntorjuntatoiminnassa olennaisesti suurempi kuin matkustajia ja/tai ajoneuvoja kuljetettaessa.

Markkinaoikeus toteaa, että itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 lisätty piirre, jonka mukaan yhteysaluksen suurin sallittu syväys on öljyntorjuntatoiminnassa olennaisesti suurempi kuin matkustajia ja/tai ajoneuvoja kuljetettaessa, rajoittaa itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteiden mukaisen yhteysaluksen suunnittelua. Syväys matkustajia kuljetettaessa on esitetty perusasiakirjan kuvassa 1 ja syväys öljyntorjuntakäytössä on esitetty perusasiakirjan kuvassa 2.

Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että yhteysaluksen kuljettaessa matkustajia ja/tai ajoneuvoja suurin sallittu syväys vastaa kyseessä olevalle lastille asetettuja rajoitteita ja että yhteysaluksen toimiessa öljyntorjunta-aluksena suurin sallittu syväys vastaa öljyntorjunnalle asetettuja rajoitteita. Patentin selityksessä on esitetty yhteysaluksen syväyksestä matkustajia kuljetettaessa, että matkustajia kuljettavan aluksen täytyy kestää vuototilanteita (s. 5, r. 26–27). Syväys matkustajia kuljetettaessa on esitetty kuvassa 1.

Markkinaoikeus katsoo, että itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 lisätty piirre, jonka mukaan yhteysaluksen suurin sallittu syväys on öljyntorjuntatoiminnassa olennaisesti suurempi kuin matkustajia ja/tai ajoneuvoja kuljetettaessa, on yhteysaluksen tekninen piirre.

Jaksossa 3 tekniikan tason viitejulkaisuista esitetyn perusteella Kuljetus-Savolainen Oy:n esittämistä uutuuden esteen muodostavista viitejulkaisuista viitejulkaisut T2, T5, T8, T26, T30, T35, T38, T40 ja T45 kuuluvat tekniikan tasoon.

Suomen Saaristovarustamo Oy:n ja Kuljetus-Savolainen Oy:n mukaan viitejulkaisun T2 LORI öljynkeräystuotteiden esitteen kannessa on valokuva Ruotsin rannikkovartioston aluksesta TV 051. Suomen Saaristovarustamo Oy:n mukaan viitejulkaisu T2 ei esitä itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteitä, joiden mukaan yhteysalus on matkustajien ja/tai ajoneuvojen kuljettamiseen tarkoitettu yhteysalus, jossa on erilliset oleskelutilat matkustajille matkan ajaksi, autokansi ja autokannen alla oleva öljynkeräyslaitteisto, koska viitejulkaisussa T2 on kuvattu öljyntorjunta-alus. Kuljetus-Savolainen Oy on esittänyt, että viitejulkaisun T2 esitteen kannessa esitetty alus voi kuljettaa matkustajia ja/tai ajoneuvoja. Mainitun aluksen ylärakenteen tiloissa, joissa voi oleskella miehistöä voi oleskella tarvittaessa myös matkustajia. Mainitulla aluksella on lisäksi kansi, jonne johtaa keulaportti, jota kautta kannelle on ajettavissa ajoneuvoja, joten se on autokansi, ja alusta voidaan öljyntorjuntakäytön jälkeen käyttää myös matkustajien kuljettamiseen, jolloin autokannen alla sijaitsevat öljyntorjuntalaitteistot ovat matkustajilta piilossa. Viimeksi mainitun osalta Kuljetus-Savolainen Oy on viitannut siihen, että tuote-esitteen takasivulla mainitaan öljyntorjuntajärjestelmän olevan varastoitavissa rungon sisään, kun se ei ole käytössä. Patentti- ja rekisterihallituksen mukaan viitejulkaisun T2 tuote-esite esittää kaikki itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet lukuun ottamatta piirrettä u), jonka mukaan yhteysaluksen suurin sallittu syväys on öljyntorjuntatoiminnassa olennaisesti suurempi kuin matkustajia ja/tai ajoneuvoja kuljetettaessa.

Markkinaoikeus arvioi kysymystä uutuudesta viitejulkaisun T2 LORI öljyntalteenottotuotteiden esitteeseen nähden ja viitejulkaisun T45 LORI öljynkeräystuotteiden esitteeseen nähden nyt käsillä olevassa asiassa seuraavasti. Viitejulkaisun T2 tuote-esitteen kannessa on esitetty alus, jossa on piirteen c) mukainen avattava keulaportti, jonka kautta ajoneuvot on ajettavissa autokannelle ja siitä pois, piirteen e) mukainen öljynkeräyslaite ja piirteiden l) ja m) mukainen öljynkeräysluukku. Tuote-esitteen kannessa esitetyn aluksen kuvassa ei esitetä piirteen d) mukaisia oleskelutiloja, mutta kuvasta ilmenee epäsuorasti alan ammattimiehelle, että ohjaamon alapuolella on sellaisia tiloja miehistön käyttöön, jotka sopivat myös oleskelutiloiksi matkustajille. Tuote-esitteen T2 selityksen mukaan, kun öljyntalteenottolaitteisto ei ole käytössä, se sijoitetaan aluksen rungon sisään, jolloin se on piirteen h) mukaisesti piilossa, ja öljynkeräyslaite sijaitsee piirteen k) mukaisesti vedenpinnan läheisyydessä yhteysaluksen laitaosassa olevassa keräystilassa. Tuote-esitteen T2 takasivun kaaviokuvan perusteella piirteen e) mukainen öljynkeräyssäiliö sijaitsee kannen alla aluksen molempien laitojen öljynkeräysluukkujen välissä, ja takasivun valokuvan perusteella öljynkeräyssäiliö on kannen alla kannen avoimessa kohdassa piirteiden i) ja j) mukaisesti. Viitejulkaisun T2 tuote-esitteen takasivulla mainitaan, että LORI öljyntalteenottojärjestelmä voidaan sovittaa erityyppisiin ja -kokoisiin aluksiin. Tuote-esitteessä T2 mainitaan lisäksi, että LORI öljyntalteenottojärjestelmä LORS koostuu pakkauksesta jäykkiä harjoja, öljynkeräyspuomeista ja talteenottokanavajärjestelmästä. Tuote-esitteestä T2 ei käy ilmi aluksen käyttöön liittyvät piirteet a), f), g).

Viitejulkaisun T2 tuote-esitteestä ei myöskään ilmene piirre u), jonka mukaan yhteysaluksen suurin sallittu syväys on öljyntorjuntatoiminnassa olennaisesti suurempi kuin matkustajia ja/tai ajoneuvoja kuljetettaessa. Näin ollen tuote-esitteen T2 opetuksen mukainen alus ei ole rakenteellisesti samanlainen kuin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen yhteysalus. Itsenäistä patenttivaatimusta on siis pidettävä uutena viitejulkaisuun T2 nähden.

Viitejulkaisun T45 liitteen LORI öljynkeräystuotteet -esitteen toisella sivulla on esitetty sisäänrakennettu läpivirtaava LORS-kanavajärjestelmä (Built-in, flow-through channel system LORS). LORS-kanavajärjestelmän yhteydessä esitetty valokuva esittää alusta ylhäältä katsottuna. Valokuvasta käy ilmi piirteen c) mukainen avattava keulaportti, mutta valokuvasta ei käy ilmi suoraan ja yksiselitteisesti autokansi eikä piirteen d) mukaisia oleskelutiloja. LORS-kanavajärjestelmän esitteen selityksen mukaan öljyntalteenottolaitteisto sijoitetaan aluksen rungon sisään, kun se ei ole käytössä, jolloin se on piirteen h) mukaisesti piilossa. Kaaviokuvasta käy ilmi piirteen e) mukainen öljynkeräyslaite, joka sijaitsee piirteen k) mukaisesti vedenpinnan läheisyydessä aluksen laitaosassa olevassa keräystilassa, sekä piirteiden l) ja m) mukainen öljynkeräysluukku. Piirteen e) mukainen öljynkeräyssäiliö käy kaaviokuvasta ilmi epäsuorasti, koska kaaviokuvaan on merkitty nuolilla virtaus öljyn harjakeräimeltä aluksen sisälle.

Viitejulkaisusta T45 ei käy ilmi itsenäisen patenttivaatimuksen 1 aluksen käyttöön liittyviä piirteitä a), f) ja g), joiden mukaan yhteysalus on tarkoitettu matkustajien ja/tai ajoneuvojen kuljettamiseen ja on käytettävissä matkustajia kuljettavana yhteysaluksena tai vaihtoehtoisesti öljyntorjuntakäytössä, jolloin yhteysaluksella ei ole matkustajia eikä kuljetettavia ajoneuvoja. Viitejulkaisun T45 tuote-esitteestä ei ilmene myöskään piirrettä u), jonka mukaan yhteysaluksen suurin sallittu syväys on öljyntorjuntatoiminnassa olennaisesti suurempi kuin matkustajia ja/tai ajoneuvoja kuljetettaessa. Näin ollen tuote-esitteen T45 opetuksen mukainen alus ei ole rakenteellisesti samanlainen kuin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen yhteysalus. Itsenäistä patenttivaatimusta on siis pidettävä uutena viitejulkaisuun T45 nähden.

Markkinaoikeus arvioi lisäksi kysymystä uutuudesta viitejulkaisuun T5 nähden nyt käsillä olevassa asiassa seuraavasti. Viitejulkaisun T5, väyläalus Leton öljynkeräyskäsikirjan, perusteella on selvää, että Lettoa öljyntorjunta-aluksena ei ole tarkoitettu itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen a) mukaiseen ajoneuvojen kuljettamiseen. Viitejulkaisun T5 piirustuksissa ei ole esitetty ajoneuvoille sopivaa keulaporttia, eikä piirustuksesta ilmene, että peräramppi olisi tarkoitettu ajoneuvokäyttöön, jolloin aluksen kannen ei ole katsottava soveltuvan piirteen c) mukaiseksi autokanneksi.

Viitejulkaisun T5 piirustuksissa on esitetty kaksi messiä, jotka tarkoittavat laivan henkilökunnalle varattuja tiloja, jotka soveltuvat myös piirteen d) mukaiseksi erilliseksi oleskelutilaksi matkustajille matkan ajaksi. Viitejulkaisun T5 selityksessä on kerrottu, että Letolla on Lamor-tyyppinen öljynkeräyslaitteisto (s. 1, 2 kpl) ja keräysöljytankit (s. 1, kohta 2.1). Viitejulkaisun T5 piirustus esittää öljynkeräyslaitteen ja öljynkeräyskaivon sijaitsevan aluksen laitaosassa, ja selityksen mukaan öljynkeräyslaitteet sijaitsevat laitakaivoissa (s. 2, kohta 2.2) ja laitakaivoissa on kannessa luukku harjakasettia varten. Viitejulkaisu T5 esittää siten piirteen e), jonka mukaan alus on varustettu öljynkeräyslaitteella öljyn keräämiseksi vedestä ja öljynkeräyssäiliöllä, johon vedestä kerätty öljy johdetaan, ja piirteen k), jonka mukaan öljynkeräyslaite sijaitsee vedenpinnan läheisyydessä yhteysaluksen laitaosassa olevassa keräystilassa. Öljynkeräyssäiliöt on merkitty pääkannen alapuolta esittävään piirustukseen, ja ne sijaitsevat pääkannen alla avoimessa kohdassa. Viitejulkaisu T5 siten esittää itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet i) ja j), joiden mukaan öljynkeräyssäiliö on autokannen alla autokannen avoimessa kohdassa siksi, että öljynkeräyksessä käytettävät säiliöt ovat räjähdysvaarallisia tiloja. Pääkantta esittävässä piirustuksessa on esitetty piirteen m) mukainen öljyntorjuntakäytössä avattavissa oleva luukku öljyn sekaisen veden johtamiseksi öljynkeräyslaitteella varustettuun keräystilaan, mutta ei piirteen l) mukaista sivulle päin avautuvaa öljynkeräysluukkua, sillä laitaluukku on saranoitu yläreunasta (s. 2, kohta 2.2., kappale 2).

Viitejulkaisun T5 öljynkeräyskäsikirjasta ei ilmene piirre u), jonka mukaan yhteysaluksen suurin sallittu syväys on öljyntorjuntatoiminnassa olennaisesti suurempi kuin matkustajia ja/tai ajoneuvoja kuljetettaessa. Näin ollen öljynkeräyskäsikirja T5 ei esitä kaikkia itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteitä ja itsenäistä patenttivaatimusta 1 on pidettävä uutena viitejulkaisuun T5 nähden.

Markkinaoikeus arvioi vielä kysymystä uutuudesta öljyntorjunta-alus Hallia koskeviin viitejulkaisuihin T8 ja T30 ja T35 nähden nyt käsillä olevassa asiassa seuraavasti.

Viitejulkaisu T8 on öljyntorjunta-alus Hallin hengenpelastuskaavio ja viitejulkaisu T30 on öljyntorjunta-alus Hallin ”miesluukut ja tikkaat runkotankeissa” -piirustus. Viitejulkaisuissa T8 ja T30 on esitetty piirteen c) mukainen avattava keulaportti ja piirteen l) mukainen aluksen kyljessä vedenpinnan läheisyydessä oleva ja sivulle päin avautuva öljynkeräysluukku. Viitejulkaisussa T30 on lisäksi esitetty piirteen e) mukainen öljynkeräyssäiliö (lastitankki 9902, 9905, 9907), johon vedestä kerätty öljy johdetaan, ja piirteen m) mukainen öljyntorjuntakäytössä avattavissa oleva luukku öljyn sekaisen veden johtamiseksi öljynkeräyslaitteella varustettuun keräystilaan (mekaaninen keräilytankki 9903 ja 9901). Hengenpelastuskaavion T8 piirustukseen peräkorokekannesta on merkitty messi, joka tarkoittaa laivan henkilökunnalle varattua tilaa ja joka soveltuu myös piirteen d) mukaiseksi erilliseksi oleskelutilaksi matkustajille matkan ajaksi. Piirteen e) mukainen öljynkeräyslaite öljyn keräämiseksi vedestä ilmenee epäsuorasti viitejulkaisuista T8 ja T30 koska kyseessä on öljyntorjunta-alus mutta kummankaan viitejulkaisunT8 tai T30 piirustuksista ei käy ilmi suoraan ja yksiselitteisesti öljynkeräyslaitteen sijaintia.

Viitejulkaisusta T8 tai T30 ei ilmene piirrettä u), jonka mukaan yhteysaluksen suurin sallittu syväys on öljyntorjuntatoiminnassa olennaisesti suurempi kuin matkustajia ja/tai ajoneuvoja kuljetettaessa. Kumpikaan näistä viitejulkaisuista ei siten esitä kaikkia itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteitä. Näin ollen itsenäistä patenttivaatimusta 1 on pidettävä uutena sekä viitejulkaisuun T8 että viitejulkaisuun T30 nähden.

Viitejulkaisu T35 on Hallia kuvaava esite, ja se esittää, että alus on suunniteltu muun ohella aktiiviseksi öljyn talteenottoalukseksi, tukikohdaksi johdolle ja miehistölle öljyntalteenottotoiminnan aikana, ja palvelu-, tankki- ja kuljetusalukseksi rannikkoseuduilla. Viitejulkaisuista T35 käy siten ilmi itsenäisen patenttivaatimuksen 1 aluksen käyttöön liittyvät piirteet a), f) ja g), joiden mukaan yhteysalus on tarkoitettu matkustajien ja/tai ajoneuvojen kuljettamiseen ja on käytettävissä matkustajia kuljettavana yhteysaluksena tai vaihtoehtoisesti öljyntorjuntakäytössä, jolloin yhteysaluksella ei ole matkustajia eikä kuljetettavia ajoneuvoja. Esitteen T35 selityksessä on esitetty piirteen c) mukainen avattava keulaportti ja takakannen valokuvassa on esitetty kokoustila, joka soveltuu piirteen d) mukaiseksi erilliseksi oleskelutilaksi matkustajille matkan ajaksi. Selityksessä on esitetty myös piirre e), jonka mukaan alus on varustettu öljynkeräyslaitteella öljyn keräämiseksi vedestä ja öljynkeräyssäiliöllä, johon vedestä kerätty öljy johdetaan. Kaaviokuvassa ja valokuvassa on esitetty piirteiden l) ja m) mukainen aluksen kyljessä vedenpinnan läheisyydessä oleva ja sivulle päin avautuva öljynkeräysluukku, joka on öljyntorjuntakäytössä avattavissa. Viitejulkaisun T35 esitteen mukaan aluksen mekaanisessa talteenottosäiliössä on LORI-tyyppinen harjamattokasetti ja öljy voidaan ottaa talteen meren pinnalta harjojen avulla suoraan erotussäiliöihin, jossa öljy ja vesi erotetaan toisistaan, jolloin on ilmeistä, että öljynkeräysluukku avataan öljyn sekaisen veden johtamiseksi öljynkeräyslaitteella varustettuun keräystilaan piirteen m) mukaisesti. Esitteen T35 selityksen ja kuvien perusteella on selvää, että aluksen öljynkeräyssäiliöt sijaitsevat kannan alla mutta niiden tarkkaa sijaintia ei ole esitetty, jolloin esitteestä ei käy ilmi piirteitä i) ja j), joiden mukaan öljynkeräyssäiliö on autokannen alla autokannen avoimessa kohdassa siksi, että öljynkeräyksessä käytettävät säiliöt ovat räjähdysvaarallisia tiloja.

Viitejulkaisun T35 Hallin esitteestä ei käy ilmi suoraan ja yksiselitteisesti, että öljynkeräyslaitteistot sijaitsisivat piirteen h) mukaisesti kannen alla matkustajilta piilossa aluksen ollessa tavanomaisessa yhteysaluskäytössä, eikä viitejulkaisu T35 esitä piirrettä u), suurinta sallittua syväystä. Näin ollen itsenäistä patenttivaatimusta 1 on pidettävä uutena viitejulkaisuun T35 nähden.

Markkinaoikeus arvioi edelleen kysymystä uutuudesta Oili I -alusta koskevaan viitejulkaisuun T38 vuodelta 1997 nähden nyt käsillä olevassa asiassa seuraavasti. Viitejulkaisussa T38 on esitetty Oili I -aluksen turvallisuuskaavio, jonka piirustuksissa on esitetty pääkansi ja avattava keulaportti itsenäisen patenttivaatimuksen piirteen c) mukaisesti. Piirustuksessa, jossa on esitetty aluksen sivukuva, on esitetty aluksen kyljessä piirteen l) mukaiset sivulle päin avautuvat öljynkeräysluukut, joiden alaosa on vedenpinnaan alapuolella. Tankkikantta kuvaavassa piirustuksessa on esitetty aluksen molemmilla laidoilla öljynkäsittelytilaan avatut luukut, ja öljynkäsittelytilojen välissä on aluksen pituussuunnassa peräkkäisiä lastitankkeja aluksen keskellä, jolloin piirustuksesta käy ilmi epäsuorasti, että alus on varustettu myös öljynkeräyslaitteella ja öljynkeräyssäiliöllä. Piirustuksesta käy siis ilmi piirteet e) ja i)–m).

Viitejulkaisussa T38 ei ole esitetty itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteiden a), f) ja g) mukaisia aluksen käyttöön liittyviä piirteitä, joiden mukaan yhteysalus on tarkoitettu matkustajien ja/tai ajoneuvojen kuljettamiseen, ja yhteysalus on käytettävissä matkustajia kuljettavana yhteysaluksena tai vaihtoehtoisesti öljyntorjuntakäytössä, jolloin yhteysaluksella ei ole matkustajia eikä kuljetettavia ajoneuvoja. Viitejulkaisun T38 turvallisuuskaaviosta ei käy ilmi suoraan ja yksiselitteisesti, että öljynkeräyslaitteistot sijaitsisivat piirteen h) mukaisesti kannen alla matkustajilta piilossa aluksen ollessa tavanomaisessa käytössä, eikä piirrettä u), suurinta sallittua syväystä. Näin ollen itsenäistä patenttivaatimusta 1 on pidettävä uutena viitejulkaisuun T38 nähden.

Markkinaoikeus arvioi vielä kysymystä uutuudesta öljyntorjunta-alusta koskevaan viitejulkaisuun T40 nähden nyt käsillä olevassa asiassa seuraavasti. Viitejulkaisu T40 on ote Ahvenanmaan maakuntahallituksen julkaisusta ”Våra färjor 91". Siitä ilmenevissä öljyntorjunta-aluksen piirustuksissa on esitetty aluksen kyljessä piirteen l) mukainen sivulle päin avautuva öljynkeräysluukku, jonka alaosa on vedenpinnaan alapuolella. Yhdessä piirustuksessa on esitetty messi, joka tarkoittaa laivan henkilökunnalle varattua tilaa ja joka soveltuu myös piirteen d) mukaiseksi erilliseksi oleskelutilaksi matkustajille matkan ajaksi, ja hyttejä sekä piirteen c) mukainen avautuva keulaportti. Teknisissä tiedoissa on mainittu suurin kuorma 60 tonnia ja öljynkeräyskapasiteetti 70 tonnia tunnissa. Kokonaisuutena viitejulkaisu T40 esittää epäsuorasti myös piirteen e) mukaisen öljynkeräyslaitteen ja öljynkeräyssäiliön. Viitejulkaisussa T40 ei esitä itsenäisen patenttivaatimuksen 1 muita piirteitä. Näin ollen itsenäistä patenttivaatimusta 1 on pidettävä uutena viitejulkaisuun T40 nähden.

Vielä markkinaoikeus arvioi kysymystä uutuudesta Fintashipin lehtimainosta koskevaan viitejulkaisuun T26 nähden nyt käsillä olevassa asiassa seuraavasti. Viitejulkaisun T26 The Captain -lehdessä on esitetty mainos, jossa on teksti ”Vi erbjuder nya och effectiva koncept för framtidens skärgårdstrafik och miljöskydd” (s. 2). Viitejulkaisun T26 mainoksen kuvassa on esitetty alus, joka on varustettu keulaportilla ja aluksen kyljessä olevalla luukulla. Aluksen kannella on kuorma-auto, joten viitejulkaisu T26 esittää itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet c) ja l). Viitejulkaisu T26 ei esitä itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kaikkia piirteitä.

Markkinaoikeus toteaa yhteenvetona, että mistään asiassa vedotusta viitejulkaisusta ei löydy itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kaikkia piirteitä. Uutuuden vaatimus siis täyttyy kuudennen vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman (SMA11) osalta.

6.5 Keksinnöllisyys

Kuljetus-Savolainen Oy:n mukaan toissijaisessa patenttivaatimusasetelmassa 6 esitetty itsenäinen patenttivaatimus 1 ei ole keksinnöllinen, sillä se ei olennaisesti eroa tunnetusta tekniikasta.

Kuljetus-Savolainen Oy on esittänyt ensinnäkin, että itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 lisätty piirre, jonka mukaan yhteysaluksen suurin sallittu syväys on öljyntorjuntatoiminnassa olennaisesti suurempi kuin matkustajia ja/tai ajoneuvoja kuljetettaessa, ei ole keksinnöllisyystarkastelussa tutkittava tekninen piirre. Kuljetus-Savolainen Oy:n mukaan itsenäinen patenttivaatimus 1 ei eroa olennaisesti tunnetusta tekniikasta muun ohella, kun yhdistetään viitejulkaisusta T10 tunnettu yhteysalus öljyntorjuntavalmiudella ja T2 tai julkaisusta T11 tunnettu yhteysalus öljyntorjuntavalmiudella ja T2.

Suomen Saaristovarustamo Oy on esittänyt, että mainittu itsenäinen patenttivaatimus 1 eroaa olennaisesti tunnetusta tekniikasta.

Markkinaoikeus toteaa ottaen huomioon jaksossa 6.4 teknisestä piirteestä lausutun, että piirre, jonka mukaan yhteysaluksen suurin sallittu syväys on öljyntorjuntatoiminnassa olennaisesti suurempi kuin matkustajia ja/tai ajoneuvoja kuljetettaessa, on yhteysaluksen tekninen piirre.

Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että keksinnöllisyyden arvioinnissa käytettävä lähin tekniikan taso on tavanomaisesti tekniikan tason julkaisu, jonka esittämä sisältö on kehitetty samaan tarkoitukseen tai pyrkii samaan tavoitteeseen kuin tarkasteltavassa patenttivaatimuksessa esitetty keksintö ja jolla on yhteiset olennaisimmat tekniset piirteet. Lisäperuste lähimmän tekniikan tason julkaisun valintaan on teknisen ongelman samankaltaisuus. Vielä valituslautakuntien oikeuskäytännössä on katsottu, että mikäli lähimmäksi tekniikan tasoksi esitetyistä viitejulkaisuista puuttuu sellainen opetus, joka sopisi osoittamaan lähintä tunnetun tekniikan tasoa, keksinnöllisyyden ei voida katsoa puuttuvan viitejulkaisuissa esitetyllä perusteella (ks. esim. Euroopan patenttiviraston teknisen valituslautakunnan ratkaisu T 1965/17, kohta 4.4 ja 4.5).

Markkinaoikeuden arvion mukaan enimmässä määrin samaan tarkoitukseen tai tavoitteeseen nyt kyseessä olevan keksinnön kanssa liittyvät asiassa esitetyistä viitejulkaisuista viitejulkaisut T10 ja T11.

Viitejulkaisussa T10, joka on eduskunnassa esitetty kirjallinen kysymys (KK 24/2009 vp), on esitetty itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteiden a) ja b) mukainen yhteysalus saaristoliikenteeseen, piirteen e) mukainen öljynkeräyslaite ja öljynkeräyssäiliö ja piirteen f) mukainen vaihtoehtoinen käyttö öljyntorjuntakäytössä.

Viitejulkaisussa T11, joka on loppuraportti öljyntorjuntavalmiudesta merellä, on esitetty kappaleessa ”Mahdollisuudet torjuntavalmiuden parantamiseksi ja tavoitetason saavuttamiseksi” eräänä vaihtoehtona yhteysalusten ja/tai maantielauttojen varustaminen öljynkeruulaitteilla, mikä edellyttäisi todennäköisesti kuitenkin lainsäädännön muuttamista ja olisi lisäresurssi lähinnä vain Saaristomeren ja läntisen Suomenlahden alueille (s. 24).

Viitejulkaisut T10 ja T11 esittävät itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteiden a) ja b) mukaisen yhteysaluksen saaristoliikenteeseen, piirteen e) mukaisen öljynkeräyslaitteen ja öljynkeräyssäiliön ja piirteen f) mukaisen vaihtoehtoisen käytön öljyntorjuntakäytössä. Viitejulkaisut T10 ja T11 eivät esitä itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteitä c), d), g)–m) eikä lisättyä piirrettä u), suurinta sallittua syväystä.

Valittaessa lähintä tunnetun tekniikan tasoa viitejulkaisujen T10 ja T11 välillä markkinaoikeus katsoo, että lähintä tekniikan tasoa edustaa viitejulkaisu T11, joka siis pyrkii samaan tavoitteeseen kuin tarkasteltavassa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 esitetty keksintö ja jolla on lisäksi yhteiset olennaisimmat tekniset piirteet.

Viitejulkaisussa T11 ei ole esitetty itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteitä c), d), g)–u), jotka ovat seuraavat:

c) jossa on avattava keulaportti (22), jonka kautta ajoneuvot on ajettavissa autokannelle (20) ja siitä pois,

d) sekä erilliset oleskelutilat (23) matkustajille matkan ajaksi,

g) jolloin yhteysaluksella ei ole matkustajia eikä kuljetettavia ajoneuvoja,

h) yhteysaluksessa (10) öljynkeräyslaitteistot ovat autokannen (20a) alla, jolloin ne ovat matkustajilta piilossa aluksen ollessa tavanomaisessa yhteysaluskäytössä,

i) öljynkeräyssäiliö (30, 35) on autokannen (20) alla autokannen avoimessa kohdassa siksi, että

j) öljynkeräyksessä käytettävät säiliöt ovat räjähdysvaarallisia tiloja, ja

k) että öljynkeräyslaite (32) sijaitsee vedenpinnan (11) läheisyydessä yhteysaluksen (10) laitaosassa olevassa keräystilassa (33),

l) joka on varustettu yhteysaluksen kyljessä vedenpinnan läheisyydessä olevalla ja sivulle päin avautuvalla öljynkeräysluukulla (31),

m) joka on öljyntorjuntakäytössä avattavissa öljyn sekaisen veden johtamiseksi öljynkeräyslaitteella varustettuun keräystilaan, ja

u) yhteysaluksen (10) suurin sallittu syväys on öljyntorjuntatoiminnassa olennaisesti suurempi kuin matkustajia ja/tai ajoneuvoja (21) kuljetettaessa.

Erottavien piirteiden tekninen vaikutus on yhteysaluksen kyky suorittaa öljyntorjuntaa ja objektiivinen tekninen ongelma on, miten varustaa yhteysalus öljynkeruulaitteilla.

Objektiivista teknistä ongelmaa ratkaiseva alan ammattimies ottaisi huomioon viitejulkaisun T2 LORI öljyntalteenottotuotteiden esitteen, jossa on esitetty LORI öljyntalteenottojärjestelmä LORS.

Kuten jaksossa 6.4 on viitejulkaisun T2 osalta todettu, mainitusta tuote-esitteestä käy ilmi piirteet c)–e) ja h)–m). Viitejulkaisusta T2 ei kuitenkaan käy ilmi aluksen käyttöön liittyvät piirteitä a), f), g) eikä aluksen syväykseen liittyvää piirrettä u).

Markkinaoikeus katsoo, että objektiivista teknistä ongelmaa ratkaistessaan alan ammattimies yhdistäisi viitejulkaisun T2 opetukset viitejulkaisuun T11, koska viitejulkaisun T2 tuote-esitteessä mainitaan, että LORI öljyntalteenottojärjestelmä voidaan sovittaa erityyppisiin ja -kokoisiin aluksiin. Näiden yhdistelmästä ei kuitenkaan ilmene itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä g) eikä piirrettä u).

Alan ammattimiehen yleistietämykseen öljyntorjunnasta on kuitenkin täytynyt kuulua piirre g), jonka mukaan öljyntorjuntakäytössä aluksella ei ole matkustajia eikä kuljetettavia ajoneuvoja. Alan ammattimiehen yleistietämykseen öljyntorjunnasta on täytynyt kuulua lisäksi piirre u), jonka mukaan suurin sallittu syväys on öljyntorjuntatoiminnassa olennaisesti suurempi kuin matkustajia ja/tai ajoneuvoja kuljetettaessa. Viimeksi mainitun osalta markkinaoikeus toteaa, että alan ammattimiehen on täytynyt ymmärtää, ettei öljynkeräysalukselta edellytetä samanlaista vapaalaitakorkeutta ja vuotovakavuutta kuin matkustajia kuljettavilta aluksilta, etenkään silloin, kun alus on viitejulkaisusta T2 ilmenevästi sen laidoilla ja osin vedenpinnan alapuolella olevat luukut avoinna keräämässä öljynsekaista vettä.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että alan ammattimies olisi viitejulkaisujen T11 ja T2 sekä yleistietämyksensä perusteella päätynyt itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun.

Kuudennen vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman itsenäinen patenttivaatimus 1 ei siis eroa olennaisesti viitejulkaisuista T11 ja T2 tunnetusta tekniikasta yhdistettynä alan ammattimiehen yleistietämykseen.

Edellä lausutuilla perusteilla keksinnöllisyyden ei vaatimus täyty kuudennen vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman osalta.

1. Yhteenveto

Edellä todetun perusteella markkinaoikeudelle toimitetut patenttivaatimusasetelmat käsittävät lisättyä materiaalia lukuun ottamatta toissijaista patenttivaatimusasetelmaa 6, jolta puolestaan puuttuu keksinnöllisyys. Valitus on siten hylättävä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

Muutoksenhaku

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Reima Jussila ja Pertti Lenkkeri, markkinaoikeusinsinööri Merja Heikkinen-Keinänen ja asiantuntijajäsen Veli-Matti Kärkkäinen.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.