MAO:220/2021

Päätös, josta valitetaan

Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätös 7.9.2020 dnro KKV/144/ 14.00.00/2020 (liitteenä)

Asian tausta

A on tehnyt 29.1.2020 Kilpailu- ja kuluttajavirastolle (jäljempänä myös KKV tai virasto) toimenpidepyynnön. Toimenpidepyynnössään A on pyytänyt virastoa tutkimaan, ovatko eräät metsäalan yhtiöt syyllistyneet kilpailulain vastaiseen menettelyyn osallistuessaan Forest Stewardship Council -nimisen järjestön (jäljempänä myös FSC) FSC-sertifikaatin toimeenpanoon.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on 7.9.2020 antamallaan päätöksellä jättänyt asian tutkimatta.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

A on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätöksen ja palauttaa asian Kilpailu- ja kuluttajavirastolle toimenpiteisiin ryhtymiseksi laittoman kilpailunrajoituksen purkamiseksi.

Perustelut

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta valittajan sille tekemän toimenpidepyynnön perusteetta. Tutkimatta jättämiseen ei ole ollut perusteita ottaen huomioon KKV:n lakisääteinen tehtävä omasta aloitteestaan valvoa kilpailulain toteutumista, selvittää ja puuttua vahingollisiin kilpailunrajoituksiin sekä muutoinkin edistää tervettä ja toimivaa kilpailua markkinoilla.

Kilpailulain 32 §:n 2 momenttia sovellettaessa ei kilpailunrajoituksen laillisuuteen oteta kantaa. Tähän ei ole edellytyksiä, koska ei ole selvitetty markkinoita eikä muutakaan kilpailulain mukaista tunnusmerkistöä. Valituksenalaisessa KKV:n päätöksessä on kuitenkin ristiriitaisesti esitetty jonkinlainen todennäköisyysarvio asiasta, joka on lisäksi poikennut toimenpidepyynnön tueksi esitetystä.

FSC-sertifikaatilla on aikaansaatu tilanne, jossa valittajan maatilan kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti hoidetuista talousmetsistä lähes puolet on merkitty FSC:n karttoihin High Conservation Value suojelualueeksi (jäljempänä myös HCV-alue). Merkinnät ovat kohdistuneet hakkuukypsiin tai päätehakkuuvaihetta lähestyviin metsiin. Käytännössä kaikki valittajan maatilan paikkakunnan alueella puuta ostavat metsäyhtiöt ovat FSC:n jäseninä sitoutuneet olemaan ostamatta puuta HCV-alueelta. Kysymys on sanottujen yhtiöiden yhteisestä ostoboikottia koskevasta sopimuksesta.

Suomen metsälainsäädäntö ei tunne puheena olevan kaltaisia yksipuolisia talousmetsien rauhoituksia, jotka perustuvat kaukokartoitukseen ja ilmakuviin. Suojelualuemerkinnöissä on lisäksi todettu paljon virheitä ja suojelualueiden kohdentumiseen ovat voineet vaikuttaa muutkin kuin luonnonsuojeluun liittyvät seikat. Rauhoituksesta on aiheutunut metsänomistajille suuria taloudellisia menetyksiä ja epävarmuutta elinkeinon harjoittamiseen. FSC-sertifikaatin pakollinen täytäntöönpano metsäyhtiöiden ostoboikotin voimalla on ristiriidassa perustuslain yhdistymisvapauden ja omaisuuden suojan kanssa sekä rikkoo kilpailulain kartellikieltoa.

Metsäyhtiöt voivat sinänsä olla avoimesti mukana haluamissaan sertifikaateissa. Tilannetta on kuitenkin arvioitava toisin, kun sovitaan ja pannaan toimeen ostoboikotti, joka loukkaa sertifikaatin ulkopuolisten metsänomistajien perusoikeuksia.

FSC-sertifikaatin ongelma on sopimuskonstruktio, jonka lähtökohtana näyttää olevan se, että sertifikaatti olisi laajalti hyväksytty metsänomistajien keskuudessa. Kun näin ei ole tapahtunut, sertifioitua puuta ei ole läheskään tarpeeksi saatavilla. Puuta on ostettava ulkopuolisilta muuttamalla se käyttökelpoiseksi ”kontrolloiduksi puuksi”. Tähän muutokseen kuuluvat olennaisina osina FSC:n konsulttien karttoihin piirtämät HCV-alueet ja metsäyhtiöiden niitä koskeva ostoboikotti.

Virasto on valituksenalaisessa päätöksessään todennut, että FSC-sertifikaatti asettaa reunaehtoja metsäyhtiöiden puunhankinnalle esimerkiksi silloin, kun puuta ostetaan HCV-alueilta. Muutoin kilpailu on viraston valituksenalaisen päätöksen mukaan toimivaa. Nyt on kuitenkin nimenomaisesti kysymys mainituista reunaehdoista eli FSC:n yksipuolisesti rauhoittamiin alueisiin kohdistuvasta ostoboikotista. Rauhoitettujen alueiden puille ei ole ostajia ja metsätalousmaa on muuttunut virkistysalueeksi.

Vastaus

Vaatimukset

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Perustelut

KKV:n valituksenalaisessa päätöksessä asia on jätetty tutkimatta, koska virasto ei ole pitänyt todennäköisenä, että asiassa on kyse kielletystä kilpailunrajoituksesta. Valitus ei sisällä mitään sellaista, joka antaisi aihetta arvioida kilpailulain 32 §:n menettelysäännöstä valituksenalaisessa päätöksestä suoritetusta poikkeavasti.

Kilpailulain 32 §:n tavoitteena on varmistaa, että virasto käyttää toimivaltaansa niin, että kilpailulain 1 §:ssä ilmaistu lain tavoite toteutuu mahdollisimman hyvin. Virasto asettaa kilpailulain 32 §:n perusteella tehtävänsä tärkeysjärjestykseen. Kuten säännöksen esitöissä on todettu, viraston on suunnattava voimavaransa siten, että se puuttuu ensisijaisesti kilpailun toimivuuden, kansantalouden ja yleisen edun kannalta merkittäviin ja kaikkein vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Asia jätetään lain 32 §:n perusteella tutkimatta, jos sen tutkiminen ei ole tarpeen terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaamiseksi. Tämä päätös ei sisällä arviota epäillyn kilpailunrajoituksen lainmukaisuudesta.

Kilpailulain 32 §:n 2 momentin 1 kohtaa sovellettaessa arvioidaan, kuinka todennäköisesti on kysymys kielletystä kilpailunrajoituksesta. Esitöiden mukaan asia jätetään tutkimatta, jos viraston selvityksen perusteella voidaan kohtuudella olettaa, ettei menettely kuulu kilpailulain tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kilpailusääntöjen soveltamisalaan. Mikäli virasto selvittäisi yksityiskohtaisesti väitetyn kilpailusääntöjen vastaisen menettelyn luonteen ja markkinavaikutukset voidakseen jättää asian tutkimatta, lainsäätäjän tarkoitus asioiden priorisoinnista menettäisi merkityksensä ja vähämerkityksellistenkin asioiden selvittämiseen jouduttaisiin kohdentamaan viraston resursseja.

Viraston tekemässä alustavassa arvioinnissa ei ole ilmennyt perusteita aloittaa tarkempaa tutkintaa, kun otetaan huomioon myös se, että toimenpidepyynnössä on esitetty vain väitteitä kilpailulain vastaisesta yhteistyöstä. Väitteiden tueksi ei ole esitetty minkäänlaisia viitteitä, saati näyttöä kilpailunrikkomuksesta. FSC-järjestön jäsenyys on mahdollistanut FSC-sertifioidun puun kysyntään vastaamisen. Metsäyhtiöillä on siten vaikuttanut olevan liiketoiminnallisesti perusteltu intressi toimia järjestön jäseninä ja noudattaa sen myöntämän sertifikaatin vaatimuksia. Sertifikaatti asettaa sinänsä reunaehtoja metsäyhtiöiden puun hankinnalle esimerkiksi silloin, kun puuta ostetaan HCV-alueiksi merkityiltä alueilta. Esitetyn selvityksen perusteella yksittäiset metsäyhtiöt päättävät näiden sertifikaatin ehtojen puitteissa itsenäisesti tarjouksen tekemisestä ja kaupanehdoista.

Vastaselitys

Valittaja on esittänyt, että virasto on asiaa lähemmin selvittämättä päätynyt valituksenalaisessa päätöksessään siihen, ettei toimenpidepyynnössä esitetyssä menettelyssä todennäköisesti olisi kysymys kielletystä kilpailunrajoituksesta toimenpidepyynnön tueksi esitetystä poiketen.

Virasto on valituksenalaisessa päätöksessään todennut yksittäisten metsäyhtiöiden päättävän tarjouksen tekemisestä ja kauppaehdoista itsenäisesti FSC-sertifikaatin ehtojen puitteissa. Kielletty ostoboikotti on kuitenkin saatu aikaan nimenomaan FSC-sertifikaatin säännöillä, jotka kieltävät puun ostamisen FSC:n merkitsemiltä omatekoisilta rauhoitusalueilta.

FSC-sertifikaatin toimeenpanoa koordinoiva ja valvova Metsäteollisuus ry on kieltäytynyt ilmoittamasta HCV-alueiden määrää ja pinta-alaa. Todennäköisesti kysymyksessä on sadoista alueista ja sadoistatuhansista hehtaareista. Rauhoituksen kohteeksi on valittu valittajan tietojen mukaan ainakin Etelä-Hämeessä hyvin hoidettuja talousmetsiä, jotka ovat päätehakkuuvaiheessa. Valittajan osalta HCV-alueiksi on merkitty käytännössä kaikki hakkuukypsät metsät. Kyse ei ole pelkästään yksittäistapauksesta, vaan koko puukauppaa sekoittavasta ilmiöstä.

FSC:n aikaansaama ostoboikotti on kattava, koska siihen ovat liittyneet kaikki merkittävät puunostajat. Mukaan on saatu myös pienemmät sahat, jotka ovat raaka-aineen vaihdon takia riippuvaisia kemiallista metsäteollisuutta harjoittavista yhtiöistä. FSC-sertifikaattiin liittynyt yhtiö ei voi ottaa vastaan edes purua tai haketta, joka on peräisin rauhoitusalueelta. Mitään vaihtoehtoisia markkinoita ei käytännössä ole.

Viraston valituksenalaisen päätöksen taustalla on ilmeisesti ollut metsäyhtiöiden lausumista peräisin oleva näkemys, jonka mukaan puun ostajilla on oikeus valita sertifikaattinsa. Sertifikaatti on kuitenkin oikeudelliselta luonteeltaan siihen liittyneiden jäsenten välinen sopimus. Puunostajat ja metsänomistajat ovat yhdessä sitoutuneet toteuttamaan luonnonsuojelutoimenpiteitä FSC-sertifikaatin sääntöjen mukaisesti. FSC:n ongelmana on kuitenkin se, etteivät metsänomistajat ole liittyneet siihen joitain harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Sertifioitua puuta ei siten saada FSC-sertifikaatin jäseniltä, joten raaka-aine pitää saada ulkopuolisilta. Tällaisen puun on oltava niin sanottua kontrolloitua puuta, mikä tarkoittaa sitä, ettei puu saa olla peräisin FSC-sertifikaatin säännöissä kuvatuilta, hakkuilta rauhoitetuilta alueilta.

FSC-sertifikaatin valinnasta seuraa siten, että metsäyhtiöt sitoutuvat olemaan ostamatta puuta alueilta, jotka FSC:n toimesta ilman metsänomistajien suostumusta on yksipuolisesti merkitty FSC-sertifikaatin mukaisiksi rauhoitusalueiksi. Tämä rauhoitusalueiksi merkitseminen ei perustu lakiin. Tällä menettelyllä metsäyhtiöt ja FSC rikkovat kilpailulain määräyksiä, eikä kilpailu puumarkkinoilla ole tervettä ja toimivaa.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja oikeusohjeet

Asiassa on kysymys siitä, onko Kilpailu- ja kuluttajavirasto voinut valituksenalaisessa päätöksessä mainitsemillaan perusteilla jättää A:n KKV:lle tekemällään toimenpidepyynnöllä vireille saattaman asian tutkimatta.

Kilpailulain 1 §:n 1 momentin mukaan kilpailulain tarkoituksena on terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaaminen vahingollisilta kilpailunrajoituksilta. Pykälän 2 momentin mukaan kilpailulakia sovellettaessa on erityisesti otettava huomioon markkinoiden toimintaedellytysten ja elinkeinon harjoittamisen vapauden suojaaminen niin, että myös asiakkaat ja kuluttajat hyötyvät kilpailusta.

Kilpailulain 31 §:n mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ryhtyy toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen tai sen vahingollisten vaikutusten poistamiseksi, jos se katsoo elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän rajoittavan kilpailua mainitun lain 5 tai 7 §:ssä taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja toimenpiteisiin ryhtyminen on tarpeen terveen ja toimivan kilpailun turvaamiseksi markkinoilla.

Kilpailulain 32 §:n 1 momentin mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto asettaa tehtävänsä tärkeysjärjestykseen. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi jättää asian tutkimatta, jos ei voida pitää todennäköisenä, että kyseessä on mainitun lain 5 tai 7 §:ssä taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklassa tarkoitettu kielletty kilpailunrajoitus.

Kilpailulain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on lain 32 §:n osalta yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 88/2010 vp s. 74 ja 75) tuotu esiin, että viraston on suunnattava voimavaransa niin, että se puuttuu ensisijaisesti kilpailun toimivuuden, kansantalouden ja yleisen edun kannalta merkittäviin kilpailunrajoituksiin sekä kaikista vakavimpiin kilpailunrajoituksiin.

Edellä mainituissa esitöissä on lain 32 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 88/2010 vp s. 74 ja 75) tuotu edelleen esiin, että pykälän 1 momentti ei ole lain sisältöä määrittävä aineellisoikeudellinen säännös, vaan se sääntelee viraston toimimisvelvollisuutta. Lain 32 § on menettelysäännös, jonka perusteella asioiden tärkeysjärjestys määräytyy niiden merkittävyyden perusteella ja asia jätetään tutkimatta, jos sen tutkiminen ei ole tarpeen lain tavoitteiden eli terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaamiseksi. Säännöstä sovellettaessa ei oteta kantaa kilpailunrajoituksen hyväksyttävyyteen kilpailulain 5 tai 7 §:n taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklan kieltosäännösten nojalla. Viraston velvollisuus asettaa tehtävänsä tärkeysjärjestykseen tai päätös tutkimatta jättämisestä eivät siis sisällä arviota epäillyn kilpailunrajoituksen lainmukaisuudesta.

Mainituissa esitöissä (HE 88/2010 vp s. 75) on kilpailulain 32 §:n 1 momentin osalta todettu vielä, että kun virasto asettaa tehtäviään tärkeysjärjestykseen pykälän 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, se ottaa huomioon esimerkiksi sen, onko kysymys paljaasta tai vakavasta kilpailunrajoituksesta ja onko kyseessä sellainen periaatteellisesti merkittävä rajoitus, johon tulee joka tapauksessa puuttua. Arviointiin vaikuttaa myös se, millaisia potentiaalisesti kilpailua rajoittavia vaikutuksia menettelyyn sisältyy, kuinka laajasti kyseinen menettelytapa on käytössä ja kuinka merkittävään taloudelliseen toimintaan tai osuuteen taloudellisesta toiminnasta rajoitus liittyy. Virasto arvioi lisäksi, millaisia ennalta ehkäiseviä vaikutuksia puuttumisella voidaan olettaa olevan muihin elinkeinonharjoittajiin tai toimialoihin.

Hallintopäätöksen sisällöstä säädetään hallintolain 44 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi muun ohella päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu.

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Hallintolain 45 §:n osalta lainvalmistelutöissä on muun ohella todettu (HE 2002/72 vp s. 100), että perusteluvelvollisuudella on keskeinen merkitys asianosaisen oikeusturvan kannalta. Asianosaisen on saatava tietää, mitkä seikat ovat johtaneet häntä koskevan ratkaisun tekemiseen. Riittävät perustelut antavat edellytyksiä harkita muutoksenhaun tarvetta. Perustelujen täsmällisyydellä ja selkeydellä on merkitystä myös viranomaistoimintaa kohtaan tunnetun yleisen luottamuksen kannalta.

Mainituissa esitöissä on edelleen todettu (HE 2002/72 vp s. 100), että ensi asteen viranomaisen perusteluilla on merkitystä myös lainkäyttöviranomaisille. Hyvin perusteltu päätös helpottaa muutoksenhakuasian käsittelyä, kun tuomioistuimella on jo valmiina tiedossaan ne seikat, joiden perusteella viranomainen on ratkaissut asian. Samoin tuomioistuin saa perusteluista selville, mihin seikkoihin asian ratkaissut viranomainen on kiinnittänyt huomiota ja minkä merkityksen se on niille antanut.

Esitöissä on vielä todettu (HE 2002/72 vp s. 100), että perusteluvelvollisuuden tärkeyden ja sen lisääntyneen merkityksen vuoksi lain 45 §:n 1 momentissa vahvistetaan yleinen periaate, jonka mukaan viranomainen on velvollinen perustelemaan tekemänsä päätöksen. Momentin toinen virke koskee perustelujen sisältöä. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet asian ratkaisuun. Asian ratkaisuun vaikuttavina tosiseikkoina voidaan mainita ainoastaan ne, jotka välittömästi tukevat päätöksen lopputulosta. Lisäksi perusteluissa on mainittava säännökset, joihin ratkaisu perustuu.

Asian arviointi

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta A:n sille tekemän toimenpidepyynnön, jolla A on pyytänyt virastoa tutkimaan, ovatko eräät metsäalan yhtiöt syyllistyneet kilpailulain vastaiseen menettelyyn osallistuessaan FSC-sertifikaatin toimeenpanoon.

Asiassa esitetyn mukaan FSC-sertifikaatissa on kysymys Forest Stewardship Council -nimisen järjestön ylläpitämistä sertifioinnista. Tähän sertifiointiin liittyy muun ohella alueiden määritteleminen High Conservation Value -alueiksi, joilla hakkuut on sallittu vain sertifikaatin sääntöjä noudattamalla.

Valituksenalaisessa päätöksessään Kilpailu- ja kuluttajavirasto on perustellut tutkimatta jättämistä koskevaa ratkaisuaan toteamalla, ettei virasto pidä todennäköisenä, että toimenpidepyynnössä esitetyssä menettelyssä olisi kyse kilpailulain 5 tai 7 §:ssä tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklassa tarkoitetusta kielletystä kilpailunrajoituksesta.

Markkinaoikeus toteaa, että valituksenalaisessa päätöksessä sovelletussa kilpailulain 32 §:ssä on kyse menettelysäännöksestä, jonka mukaan asioiden tärkeysjärjestys määräytyy niiden merkittävyyden perusteella, ja asia jätetään tutkimatta, jos sen tutkiminen ei ole tarpeen kilpailulain tavoitteiden eli terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaamiseksi.

Markkinaoikeus edelleen toteaa, että KKV:llä on sinänsä kilpailulain 32 §:n soveltamisen osalta harkintavaltaa sen suhteen, mitä väitettyjä kilpailurajoituksia virasto ottaa tutkittavakseen. Toisaalta KKV:n päätös tutkimatta jättämisestä on hallintolain 44 ja 45 §:n säännösten edellyttämällä tavalla perusteltava.

KKV:n valituksenalaisessa päätöksessä todetun mukaan elinkeinonharjoittajilla on lähtökohtaisesti kilpailulainsäädännön estämättä vapaus valita, minkä sertifikaatin jäseniä ne ovat tai minkä sertifikaatin sääntöjen mukaan ne toimivat, eikä metsäyhtiöiden jäsenyyden avoimessa sertifiointiorganisaatiossa tai organisaation sääntöjen noudattamisen yksistään anna aihetta epäillä kiellettyä kilpailunrajoitusta.

Valituksenalaisessa KKV:n päätöksessä näytettäisiin rajoitutun näin tarkastelemaan yksistään metsäyhtiöiden jäsenyyttä FSC-sertifikaatissa. Sen sijaan valituksenalaisessa päätöksessä ei ole lainkaan tarkasteltu sitä, mikä merkitys kilpailusäännösten kannalta arvioituna on mahdollisesti annettava sille, että metsäyhtiöt asiassa esitetyn mukaan sertifikaatin jäsenyyden lisäksi ovat osallistuneet myös sertifikaatin toimintaan muun ohella niiden eri elimien kuten hallituksen ja standardikehitystyöryhmän kautta.

KKV:n valituksenalaisessa päätöksessä on edelleen todettu, ettei virasto ole pitänyt todennäköisenä, että FSC-sertifikaatin ehtojen noudattaminen puunhankinnassa HCV-alueiksi merkityiltä tai muilta alueilta vaikuttaisi merkittävästi terveen ja toimivan kilpailun edellytyksiin.

Valituksenalaisessa KKV:n päätöksessä ei ole perusteltu edellä mainittua toteamusta sen lähemmin. Päätöksessä ei ole esimerkiksi tuotu esiin sitä, minkälaista osuutta HCV-alueiksi merkityt alueet tai valituksenalaisessa päätöksessä viitatut muut alueet edustavat. Päätöksestä ei siten ilmene, miten merkittävä vaikutus näillä alueilla voi olla terveen ja toimivan kilpailun kannalta.

Edellä esitetty huomioon markkinaoikeus katsoo, ettei valituksenalaisesta Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätöksestä ole riittävän selvästi ja yksilöidysti ilmennyt niitä seikkoja, joiden perusteella Kilpailu- ja kuluttajavirasto on päätynyt katsomaan käsillä olevan perusteet jättää asia tutkimatta. Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätös ei näin olen ole täyttänyt hallintolain 44 ja 45 §:ssä hallintopäätökselle asetettuja edellytyksiä. Kilpailu- ja kuluttajaviraston valituksenalainen päätös on siten kumottava ja asia on palautettava Kilpailu- ja kuluttajavirastolle.

Lopputulos

Markkinaoikeus kumoaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätöksen 7.9.2020 dnro KKV/144/14.00.00/2020 ja palauttaa asian Kilpailu- ja kuluttajavirastolle.

Muutoksenhaku

Kilpailulain 44 §:n 2 momentin (948/2011) nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen valituslupaa pyytämättä siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Jussi Karttunen sekä markkinaoikeustuomarit Pertti Virtanen ja Pasi Yli-Ikkelä.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.