MAO:624/​2025

Päätös, josta valitetaan

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 22.4.2024 hylätä patenttia numero FI 129530 vastaan tehty väite

Asian tausta

Neste Oyj (jäljempänä myös ”Neste”) on 30.9.2020 hakenut suomalaista patenttia keksinnölle nimeltä ”Method for producing renewable fuel” (menetelmä uusiutuvan polttoaineen valmistamiseksi). Patenttihakemus on Patentti- ja rekisterihallituksessa saanut numeron FI 20205953.

Patentti- ja rekisterihallitus on 14.4.2022 myöntänyt edellä mainitusta patenttihakemuksesta patentin numero FI 129530.

UPM-Kymmene Oyj (jäljempänä myös ”UPM”) on 11.1.2023 tehnyt väitteen edellä mainittua patenttia vastaan ja vaatinut sen kumoamista kokonaisuudessaan.

Patentti- ja rekisterihallitus on 22.4.2024 tekemällään päätöksellä hylännyt väitteen ja pysyttänyt patentin voimassa myönnetyssä muodossaan.

UPM-Kymmene Oyj on valittanut Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksestä markkinaoikeuteen.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

UPM-Kymmene Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisen päätöksen ja kumoaa patentin numero FI 129530 kokonaisuudessaan.

Perusteet

Myönnetyn patenttivaatimusasetelman (jäljempänä myös ensisijainen patenttivaatimusasetelma) patenttivaatimuksen 1 piirteet P6 (sisääntulolämpötilassa ja paineessa, jotka aiheuttavat vedyllä tapahtuvan hapenpoiston ja vedyllä tapahtuvan typenpoiston siinä määrin, että ensimmäinen vetykäsitelty effluentti ensimmäisestä vetykäsittelyreaktorista sisältää pääosin hiilivetyjä), P7 (hapetettu hiilivetysyöte on muunnettu ≥ 95 % hiilivedyiksi), P11 (ensimmäinen vetykäsitelty neste sisältää ≥ 95 paino-% hiilivetyjä ja > 1 wppm typpeä), P14 (paineessa, joka aiheuttaa vedyllä tapahtuvan hapenpoiston ja vedyllä tapahtuvan typenpoiston) ja P19 (toinen vetykäsitelty neste ja/tai stripattu vetykäsitelty neste sisältää ≥ 99 paino-% hiilivetyjä ja ≤1 wppm typpeä, edullisesti ≤ 0,4 wppm typpeä, mitattuna alkuainetyppenä) ovat haluttua lopputulosta määritteleviä toivomusluonteisia piirteitä, jotka eivät rajoita patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää. Piirteet P20 ja P21 ovat valinnaisia, joten myöskään ne eivät ole patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää rajoittavia piirteitä.

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisessa päätöksessään virheellisesti katsonut, että edellä mainitut piirteet olisivat patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää rajoittavia teknisiä piirteitä ja että ne olisi otettava huomioon patentoitavuutta arvioitaessa. Euroopan patenttivirasto on kansainvälisen uutuustutkimusviranomaisen ominaisuudessa antanut tarkasteltavana olevan patentin taustalla olevaa suomalaista patenttihakemusta vastaavasta kansainvälisestä patenttihakemuksesta numero PCT/EP2021/076884 kirjallisen lausunnon, jossa se on katsonut, että mainituissa piirteissä on esitetty keksinnön taustalla oleva tekninen ongelma määrittelemättä lopputuloksen saavuttamisen ja teknisen ongelman ratkaisemisen edellyttämiä teknisiä piirteitä. Kyseisiä piirteitä ei Euroopan patenttiviraston lausunnon mukaan ole otettava huomioon uutuuden ja keksinnöllisyyden arvioinnissa.

Patentti- ja rekisterihallitus on myös virheellisesti katsonut, että patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selitys olisi niin selvä, että alan ammattimies voi sen perusteella käyttää kyseistä menetelmää. Patenttivaatimuksen 1 mukaan menetelmän syötteenä on hapetettu hiilivetysyöte. Ilmaisu ”hapettaminen” voi tarkoittaa esimerkiksi kemiallista reaktiota, jossa aine yhtyy happeen tai aineen hapetusluku kasvaa. Jos hapetettu hiilivety viittaa happea sisältävään hiilivetyyn, on epäselvää, voiko menetelmän syötteenä käyttää esimerkiksi alkoholeja tai muita bensiinin lisäaineina yleisesti käytettäviä oksygenaatteja. Patenttivaatimuksessa 1 ei myöskään ole esitetty, että hapetetut hiilivedyt olisivat uusiutuvia.

Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ratkaisun G 1/03 mukaan patenttivaatimuksessa esitetyn keksinnön selitys ei ole riittävä, jos keksinnön tekninen vaikutus on esitetty patenttivaatimuksessa ja patenttivaatimus kattaa toimimattomia suoritusmuotoja. Patenttivaatimuksessa 1 ei ole asetettu ylärajaa syötteen typpipitoisuudelle. Viitejulkaisussa D7 on esitetty menetelmä, jonka ensimmäisen vetykäsittelyvaiheen paine ja lämpötila vastaavat tarkasteltavana olevassa patentissa esitettyä painetta ja lämpötilaa. Viitejulkaisun D7 menetelmässä syötteen typpipitoisuus on ollut suuri ja tuotteen typpipitoisuus huomattavasti patenttivaatimuksessa 1 esitettyä lopputulosta suurempi. Patenttivaatimuksen 1 mukaisella menetelmällä ei siten saavuteta kyseisessä patenttivaatimuksessa esitettyä lopputulosta, joten patenttivaatimus 1 kattaa toimimattomia suoritusmuotoja.

Tarkasteltavana olevassa patentissa ei ole esitetty, kuinka ensimmäisen vetykäsittelyvaiheen sisääntulovirtauksena oleva laimennettu syöte olisi valittava, jotta laimentavan aineen typpipitoisuus ei vaikuttaisi patenttivaatimuksessa 1 esitettyyn lopputulokseen. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selitys ei siten ole riittävä.

Patentti- ja rekisterihallitus on lisäksi virheellisesti katsonut, että patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä olisi uusi tunnettuun tekniikkaan nähden. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän piirre P1 (menetelmä hiilivetyjen valmistamiseksi hapetetusta hiilivetysyötteestä, jonka typpiepäpuhtaus on vähintään 300 wppm mitattuna alkuainetyppenä) käy ilmi viitejulkaisun D1 kappaleista 0015 ja 0016, piirteet P2 (menetelmä käsittää ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin, joka käsittää ainakin yhden katalyyttisen vyöhykkeen), P3 (jossa vetykäsittelyn sisääntulovirtaus käsittää hapetetun hiilivetysyötteen), P4 (sisääntulovirtaus käsittää hapetetun hiilivetysyötteen lisäksi hiilivetyjä laimentavan aineen), P5 (tuodaan katalyyttiselle vyöhykkeelle runsaasti vetyä sisältävän kaasun kanssa) ja P12 (ainakin osa ensimmäisestä vetykäsitellystä nesteestä ja runsaasti vetyä sisältävästä kaasusta tuodaan toiseen vetykäsittelyreaktoriin, joka käsittää ainakin yhden katalyyttisen vyöhykkeen) viitejulkaisun D1 patenttivaatimuksesta 1 ja kuvasta 3, piirteet P8 (ensimmäinen vetykäsitelty effluentti ensimmäisestä vetykäsittelyreaktorista altistetaan erotusvaiheelle) ja P9 (ainakin osa ensimmäisestä vetykäsitellystä effluentista erotetaan kaasumaiseen fraktioon) kappaleesta 0025 ja kuvasta 3, piirre P10 (osa ensimmäisestä vetykäsitellystä effluentista erotetaan ensimmäiseen vetykäsiteltyyn nesteeseen) kappaleesta 0054 ja kuvasta 3, piirre P13 (sisääntulolämpötilassa, joka on korkeampi kuin ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötila) kappaleesta 0023 ja kuvasta 3, piirre P15 (jossa ensimmäinen vetykäsitelty neste ei sekoitu syötteeseen, jonka happipitoisuus on korkeampi kuin ensimmäisen vetykäsitellyn nesteen happipitoisuus ja jossa ensimmäinen vetykäsitelty neste ei sekoitu syötteeseen, jonka typpipitoisuus on korkeampi kuin ensimmäisen vetykäsitellyn nesteen typpipitoisuus) patenttivaatimuksesta 1 ja kuvista 1, 2 ja 3 sekä piirteet P16, P17 ja P18 (toinen vetykäsitelty effluentti toisesta vetykäsittelyreaktorista altistetaan yhdelle tai useammalle erotusvaiheelle, jossa toinen vetykäsitelty effluentti erotetaan kaasumaiseen fraktioon ja toiseen vetykäsiteltyyn nesteeseen ja/tai stripattuun vetykäsiteltyyn nesteeseen) kuvasta 3.

Patenttivaatimuksen 1 toivomusluonteisia piirteitä P6, P7, P11, P14 ja P19 sekä valinnaisia piirteitä P20 ja P21 ei tule ottaa huomioon patentoitavuuden arvioinnissa. Patenttivaatimuksen 1 kaikki patentoitavuuden arvioinnissa huomioon otettavat piirteet käyvät ilmi viitejulkaisusta D1, joten patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei ole uusi kyseisestä viitejulkaisusta tunnettuun nähden.

Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei ole uusi myöskään viitejulkaisusta D4 tunnettuun menetelmään nähden. Patenttivaatimuksen 1 piirre P1 käy ilmi viitejulkaisun D4 kappaleesta 0002 ja patenttivaatimuksesta 1, piirteet P2, P3, P4, P5, P8, P9, P10, P12 ja P18 viitejulkaisun D4 patenttivaatimuksesta 1 ja kuvasta 1, piirre P13 patenttivaatimuksesta 3, piirre P15 patenttivaatimuksesta 1 sekä kuvista 1 ja 2, piirre P16 kuvasta 1, piirre 17 kappaleesta 0072 sekä toivomusluonteinen piirre P19 kappaleesta 0035 ja esimerkin 1 taulukosta 4. Patenttivaatimuksen 1 kaikki patentoitavuuden arvioinnissa huomioon otettavat piirteet käyvät siten ilmi viitejulkaisusta D4.

Lisäksi patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei ole uusi viitejulkaisusta D7 tunnettuun menetelmään nähden. Patenttivaatimuksen 1 piirre P1 käy ilmi viitejulkaisun D7 kappaleista 0002 ja 0027, piirteet P2, P3, P5, P8, P9, P10, P12, P15, P16, P17ja P18 kuvasta 1, piirre P4 kappaleesta 0018 sekä piirre P13 kappaleista 0044 ja 0045. Patenttivaatimuksen 1 kaikki patentoitavuuden arvioinnissa huomioon otettavat piirteet käyvät siten ilmi myös viitejulkaisusta D7.

Jos patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän katsottaisiin eroavan viitejulkaisusta D1 tunnetusta menetelmästä piirteen P13 osalta, patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei olisi keksinnöllinen viitejulkaisusta D1 tunnettuun menetelmään nähden, kun lisäksi otetaan huomioon alan ammattimiehen yleistiedot. Tarkasteltavana olevassa patentissa ei ole esitetty kyseiselle piirteelle sellaista erityistä teknistä vaikutusta, joka toteutuisi patenttivaatimuksen 1 koko laajuudessa. Viitejulkaisusta D1 tunnettuun menetelmään nähden ratkaistava objektiivinen tekninen ongelma on siten vaihtoehtoisen menetelmän aikaansaaminen.

Vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötilan valitseminen on alan ammattimiehelle rutiiniluonteista toimintaa. Koska toisen vetykäsittelyreaktorin ensimmäiselle katalyyttiselle vyöhykkeelle tuotu neste on vetykäsitelty ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin toisella katalyyttisellä vyöhykkeellä ja sisältää siten olettavasti alkuperäistä syötettä vähemmän heteroatomeja, toisen reaktorin ensimmäisen katalyyttisen vyöhykkeen sisääntulolämpötila voi olla ensimmäisen reaktorin sisääntulolämpötilaa korkeampi. Alan ammattimiehelle on siten ilmeistä valita toisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötila ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötilaa korkeammaksi.

Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa viitejulkaisusta D2 tunnetusta menetelmästä piirteiden P8–P10 osalta, joiden mukaan ensimmäisestä vetykäsittelyreaktorista saatu vetykäsitelty effluentti erotetaan kaasumaiseksi fraktioksi ja vetykäsitellyksi nestefraktioksi. Tarkasteltavana olevan patentin mukaan näiden erottavien piiteiden tekninen vaikutus on ammoniakin kertymisen vähentäminen tai kokonaan välttäminen. Viitejulkaisuun D2 nähden muodostettavana objektiivisena teknisenä ongelmana on siten typenpoiston parantaminen viitejulkaisusta D2 tunnetussa menetelmässä.

Viitejulkaisussa D1 on esitetty runsaasti typpeä sisältävän hiilivetysyötteen vetykäsittelymenetelmä, joten edellä todettua objektiivista teknistä ongelmaa ratkaiseva alan ammattimies tarkastelisi viitejulkaisua D1, jossa on esitetty erotusvaihe, jossa poistetaan ammoniakkia sisältävää kaasua prosessivirrasta, mikä vähentää ammoniakin kertymistä. Alan ammattimiehen on siten ilmeistä lisätä viitejulkaisusta D1 tunnettu erotusvaihe viitejulkaisussa D2 esitetyissä vetykäsittelyreaktoreissa toteutettujen vetykäsittelyvaiheiden väliin. Vastaava ratkaisu on esitetty myös viitejulkaisussa D9. Näin ollen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei ole keksinnöllinen viitejulkaisujen D2 ja D1 tai D9 yhdistelmästä tunnettuun tekniikkaan nähden.

Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa viitejulkaisusta D3 tunnetusta menetelmästä toivomusluonteisten piirteiden P6, P7, P11, P14 ja P19 lisäksi piirteiden P8–P10 osalta. Viitejulkaisuun D3 nähden muodostettava objektiivinen tekninen ongelma on siten typenpoiston parantaminen viitejulkaisusta D3 tunnetussa menetelmässä.

Viitejulkaisussa D3 on esitetty, että typpeä voidaan poistaa prosessivirrasta ammoniakin muodossa. Viitejulkaisussa D1 on esitetty menetelmä, jossa vetykäsitellään runsaasti typpeä sisältävä hiilivetysyöte ja jossa muodostuu runsaasti ammoniakkia. Näin ollen edellä todettua objektiivista teknistä ongelmaa ratkaiseva alan ammattimies tarkastelisi viitejulkaisua D1, jossa on esitetty, että ammoniakkia sisältävää kaasua poistetaan prosessivirrasta ennen vetykäsittelyä. Alan ammattimiehen on siten ilmeistä lisätä viitejulkaisusta D1 tunnettu erotusvaihe viitejulkaisun D3 vetykäsittelyreaktoreissa toteutettujen vetykäsittelyvaiheiden väliin. Vastaava ratkaisu on esitetty myös viitejulkaisussa D9. Näin ollen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei ole keksinnöllinen viitejulkaisujen D3 ja D1 tai D9 yhdistelmästä tunnettuun tekniikkaan nähden.

Mikäli katsottaisiin, että patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa viitejulkaisusta D4 tunnetusta menetelmästä piirteen P1 tai P17 osalta, viitejulkaisuun D4 nähden ratkaistavana osaongelmana olisi vaihtoehtoisen menetelmän aikaansaaminen. Kyseiset piirteet sisältävä menetelmä ei olisi keksinnöllinen viitejulkaisusta D4 yksin, viitejulkaisun D4 ja alan ammattimiehen yleistietojen yhdistelmästä tai viitejulkaisujen D4 ja D7 yhdistelmästä tunnettuun tekniikkaan nähden.

Jos patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän katsotaan eroavan viitejulkaisusta D7 tunnetusta menetelmästä piirteen P13 osalta, kyseinen menetelmä ei olisi keksinnöllinen viitejulkaisusta D7 yksin tunnettuun tekniikkaan nähden tai kun viitejulkaisun D7 lisäksi otetaan huomioon alan ammattimiehen yleistiedot. Tarkasteltavana olevassa patentissa ei ole esitetty piirteelle P13 mitään erityistä teknistä vaikutusta, joten viitejulkaisuun D7 nähden muodostettavana objektiivisena teknisenä ongelmana on vaihtoehtoisen menetelmän aikaansaaminen. Valitsemalla vetykäsittelyreaktorien lämpötilat viitejulkaisussa D7 edullisina esitetyiltä lämpötila-alueilta alan ammattimies päätyy viitejulkaisusta D7 tunnetusta menetelmästä lähtemällä ilmeisellä tavalla patenttivaatimuksessa 1 esitettyyn menetelmään.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Valituksessa ei ole esitetty sellaista, jonka perusteella valituksenalaista päätöstä olisi muutettava tai se olisi kumottava.

Patenttivaatimuksen 1 piirteet P6, P7, P11, P14 ja P19 ovat patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää määritteleviä ja rajoittavia toiminnallisia piirteitä, jotka on otettava huomioon kyseisen menetelmän uutuutta ja keksinnöllisyyttä arvioitaessa.

Patenttivaatimuksessa 1 käytetty ilmaisu ”hapetettu hiilivetysyöte” tarkoittaa yksiselitteisesti happea sisältävää hiilivetysyötettä, ja alan ammattimies osaa keksinnön selityksen ja yleistietojensa perusteella valita patenttivaatimuksen 1 mukaiselle menetelmälle sopivan syötteen. UPM ei ole esittänyt todennettavissa olevia seikkoja, joiden perusteella syntyisi varteenotettavaa epäilyä patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selityksen riittävyydestä.

Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on uusi viitejulkaisusta D1, D4 tai D7 tunnettuun nähden.

Viitejulkaisut D1–D3 ja D7 ovat merkityksellisiä patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän keksinnöllisyyttä arvioitaessa, ja viitejulkaisu D7 edustaa kyseisen menetelmän lähintä tekniikan tasoa. Viitejulkaisut D4 ja D9 edustavat mainittuun menetelmään nähden kaukaisempaa tekniikan tasoa kuin viitejulkaisut D1–D3 ja D7. Viitejulkaisusta D4 tunnetussa menetelmässä syötteenä on hiilivetyöljy (light cycle oil, LCO), jota ei ole pidettävä patenttivaatimuksessa 1 tarkoitettuna hapetettuna hiilivetysyötteenä.

Viitejulkaisuun D1 tai D7 nähden muodostettavana objektiivisena teknisenä ongelmana on hapen ja typen tehokas poistaminen vetykäsittelyllä epäpuhtaasta hapetetusta hiilivetysyötteestä. Kumpikaan viitejulkaisuista D1 tai D7 ei ohjaa vedytysmenetelmään, jossa on patenttivaatimuksen 1 piirteet P7, P11 ja P19. Alan ammattimiehelle ei ole mainituissa viitejulkaisuissa esitetyn perusteella ilmeistä erottaa nestemäistä hiilivetyfraktiota, kun on saavutettu 95 prosentin muuntotehokkuus, ja jatkaa tämän jälkeen vedytysprosessia toisessa reaktorissa ensimmäisen reaktorin lämpötilaa korkeammassa lämpötilassa, kunnes saadaan ja erotetaan vetykäsitelty neste, jossa on yli 99 painoprosenttia hiilivetyjä ja alle 1 wppm typpeä.

Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa viitejulkaisusta D2 tai D3 tunnetusta menetelmästä piirteiden P7, P8, P9, P10, P11 ja P19 osalta. Näistä erottavista piirteistä viitejulkaisuun D2 tai D3 nähden muodostettava objektiivinen tekninen ongelma on saada aikaan tehokas vedytysmenetelmä hiilivetykoostumuksen valmistamiseksi epäpuhtaasta hapetetusta hiilivetysyötteestä. Alan ammattimiehen ei ole viitejulkaisusta D2 tai D3 lähtemällä ilmeistä päätyä menetelmään, jossa on piirteet P7, P8, P9, P10, P11 ja P19, vaikka lisäksi otettaisiin huomioon viitejulkaisusta D1 tai D7 tunnettu tekniikka.

Alan ammattimiehen ei ole ilmeistä päätyä patenttivaatimuksen 1 mukaiseen menetelmään myöskään viitejulkaisun D4 tai D9 taikka niiden yhdistelmän perusteella.

Neste Oyj:n vastaus

Vaatimukset

Neste Oyj on ensisijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Toissijaisesti Neste Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus muuttaa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöstä siten, että patentti numero FI 129530 pysytetään voimassa vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 tai 2 mukaisessa muutetussa muodossa.

Perusteet

Patenttivaatimuksen 1 piirteet P6, P7, P11, P14 ja P19 ovat mainitussa patenttivaatimuksessa esitettyjä fyysisiä menetelmäaskelia määritteleviä toiminnallisia piirteitä, joten ne on otettava huomioon patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän uutuutta ja keksinnöllisyyttä arvioitaessa. Lisäksi piirteiden toivomusluonteisuuden arviointi liittyy patenttivaatimuksen täsmällisyyteen, joka ei ole väiteperuste. Alan ammattimies pystyy muissa patenttivaatimuksissa ja patentin selitysosassa esitetyn perusteella valitsemaan ensimmäisen ja toisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötilan, paineen, vedyn määrän, katalyytit ja reaktioajan, joilla patenttivaatimuksessa 1 esitetyt hiilivetyjen ja typen määrät saavutetaan.

Alan ammattimies ymmärtää, että patenttivaatimuksessa 1 käytetty ilmaisu ”hapetettu hiilivetysyöte” tarkoittaa syötettä, joka sisältää happea. Tällaisia syötteitä ovat perusasiakirjassa esitetyn mukaan esimerkiksi rasvahapot ja triglyseridit. Alan ammattimies osaa siten keksinnön selityksen ja yleistietojensa perusteella valita patenttivaatimuksen 1 mukaiselle menetelmälle sopivan syötteen.

Viitejulkaisussa D7 esitetyn menetelmän ensimmäisessä vetykäsittelyvaiheessa reaktorin sisääntulolämpötila ja paine eivät ole sellaiset, että hapen- ja typenpoisto vedyllä toteutuisi siinä määrin, että vetykäsitelty effluentti sisältäisi pääosin hiilivetyjä ja yli 95 prosenttia hapetetusta hiilivetysyötteestä olisi muunnettu hiilivedyiksi. Viitejulkaisun D7 menetelmän ensimmäisestä vetykäsittelyvaiheesta saatavan nesteen typpipitoisuus on siten korkeampi kuin patenttivaatimuksen 1 mukaisessa menetelmässä. Viitejulkaisussa D7 esitetty ei näin ollen osoita, että patenttivaatimus 1 kattaisi toimimattomia suoritusmuotoja.

Alan ammattimies osaa keksinnön selityksen ja yleistietojensa perusteella valita sellaiset reaktio-olosuhteet ja katalyytit, että patenttivaatimuksen 1 mukaisella menetelmällä saavutetaan patenttivaatimuksessa 1 esitetyt lopputulokset. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selitys on siten riittävä.

Patenttivaatimuksen 1 piirteet P6, P7, P10, P11, P13, P14 ja P19 eivät käy ilmi viitejulkaisusta D1. Viitejulkaisusta D1 tunnetussa menetelmässä ensimmäisestä reaktorista saadusta tuotevirrasta erotettu nestemäinen hiilivetyeffluentti johdetaan toiseen reaktoriin paisuntahaihduttimen (flash evaporator), lämmönsiirtimen sekä erottimen kautta ja lisäksi toiseen reaktoriin johdettavaan nestevirtaan sekoitetaan kaasuvirta (vety), jolloin toiseen reaktoriin johdettavan nestevirran lämpötila väistämättä laskee. Viitejulkaisusta D1 ei siten käy selvästi ja yksiselitteisesti ilmi piirrettä P13, jonka mukaan toisen reaktorin sisääntulolämpötila on ensimmäisen reaktorin sisääntulolämpötilaa korkeampi. Viitejulkaisun D1 menetelmässä ei myöskään eroteta ensimmäistä vetykäsiteltyä effluenttia kaasumaiseen fraktioon ja ensimmäiseen vetykäsiteltyyn nesteeseen, vaan kyseisessä menetelmässä erotus suoritetaan muulle jakeelle. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on näin ollen uusi viitejulkaisusta D1 tunnettuun menetelmään nähden.

Viitejulkaisusta D4 tunnettu menetelmä ei sisällä patenttivaatimuksen 1 piirteitä P6, P7, P11, P13, P14, P17 ja P19. Viitejulkaisussa D4 on esitetty, että ensimmäisen ja toisen vetykäsittelyreaktorin lämpötilat voivat vaihdella toisistaan riippumatta. Tästä ei kuitenkaan selvästi ja yksiselitteisesti seuraa, että toisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötila olisi ensimmäisen reaktorin sisääntulolämpötilaa korkeampi piirteen P13 mukaisesti. Viitejulkaisusta D4 ei myöskään käy ilmi typen määrää ensimmäisen ja toisen vetykäsittelyn jälkeen, joten piirteissä P11 ja P19 esitetyt typen määrät mainituissa vaiheissa eivät käy ilmi viitejulkaisusta D4. Kyseisen viitejulkaisun taulukko 2 liittyy esimerkkiin, jossa on enemmän vetykäsittelyvaiheita kuin patenttivaatimuksen 1 mukaisessa menetelmässä. Viitejulkaisun D4 kappaleessa 0072 ei ole esitetty toisen vetykäsittelyvaiheen effluentin erottamista kaasumaiseen ja nestemäiseen fraktioon piirteen P17 mukaisesti. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on siten uusi viitejulkaisusta D4 tunnettuun menetelmään nähden.

Viitejulkaisusta D7 ei käy ilmi patenttivaatimuksen 1 piirteitä P6, P7, P11, P13, P14 ja P19. Viitejulkaisun D7 kappaleissa 0044, 0045, 0053 ja 0061 ei ole mainittu vetykäsittelyreaktorien sisääntulolämpötiloja. Viitejulkaisussa D7 on lisäksi esitetty, että reaktorien välillä voi olla jäähdytysvaihe. Piirre P13 ei siten käy ilmi viitejulkaisusta D7. Kyseisestä viitejulkaisusta tunnetussa menetelmässä ei myöskään saavuteta piirteissä P11 ja P19 esitettyjä typpimääriä. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on siten uusi viitejulkaisusta D7 tunnettuun menetelmään nähden.

Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän viitejulkaisusta D1 tunnetusta menetelmästä erottavien piirteiden vaikutus on sellaisen suuren tuotejakeen aikaansaaminen, josta voidaan valmistaa korkealaatuista lentopolttoainetta. Tämä perustuu menetelmällä saatavan tuotteen alhaiseen typpipitoisuuteen, joka saadaan aikaan toisen vetykäsittelyvaiheen ensimmäistä vetykäsittelyvaihetta korkeammalla sisääntulolämpötilalla ja kaasujen poistolla ensimmäisen vetykäsittelyvaiheen jälkeen. Viitejulkaisuun D1 nähden muodostettavana objektiivisena teknisenä ongelmana on siten, kuinka valmistaa runsaasti typpeä sisältävästä hapetetusta hiilivetysyötteestä suuri jae tuotetta, josta voidaan valmistaa korkealaatuista lentopolttoainetta.

Viitejulkaisusta D1 tunnetun menetelmän tarkoituksena ei ole ollut valmistaa lentopolttoainetta eikä tuotejaetta, joka soveltuu lentopolttoaineen valmistamiseen. Objektiivista teknistä ongelmaa ratkaiseva alan ammattimies ei siten viitejulkaisun D1 perusteella päätyisi patenttivaatimuksen 1 mukaiseen menetelmään, vaikka viitejulkaisun D1 lisäksi otettaisiin huomioon alan ammattimiehen yleistiedot taikka viitejulkaisusta D4 tai D7 tunnettu tekniikka. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on siten keksinnöllinen viitejulkaisujen D1, D4 ja D7 sekä alan ammattimiehen yleistietojen yhdistelmään nähden.

Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän viitejulkaisusta D2 tunnetusta menetelmästä erottavat piirteet ovat P6, P7, P8, P9, P10, P11 ja P19. Mainittujen erottavien piirteiden perusteella myös viitejulkaisuun D2 nähden muodostettava objektiivinen ongelma on kuinka valmistaa runsaasti typpeä sisältävästä hapetetusta hiilivetysyötteestä suuri jae tuotetta, josta voidaan valmistaa korkealaatuista lentopolttoainetta.

Viitejulkaisusta D2 tunnetun menetelmän ensimmäisessä vetykäsittelyvaiheessa toteutetaan ensisijaisesti metallin- ja hapenpoisto, ja typenpoisto on vain vähäin sivureaktio. Typpiyhdisteiden poisto ensimmäisen ja toisen vetykäsittelyvaiheen välissä ei siten viitejulkaisun D2 menetelmässä ole tarpeen, joten typpiyhdisteiden poiston osalta ei ole syytä tarkastella viitejulkaisua D1 tai D9. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on siten keksinnöllinen viitejulkaisujen D2 ja D1 tai D9 yhdistelmästä tunnettuun tekniikkaan nähden.

Viitejulkaisusta D3 ei käy ilmi patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän piirteitä P6, P7, P8, P9, P10, P11 ja P19. Mainittujen erottavien piirteiden perusteella myös viitejulkaisuun D3 nähden muodostettava objektiivinen ongelma on, kuinka valmistaa runsaasti typpeä sisältävästä hapetetusta hiilivetysyötteestä suuri jae tuotetta, josta voidaan valmistaa korkealaatuista lentopolttoainetta. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on siten keksinnöllinen viitejulkaisujen D3 ja D1 tai D9 yhdistelmästä tunnettuun tekniikkaan nähden samoilla perusteilla kuin viitejulkaisujen D2 ja D1 tai D9 yhdistelmästä tunnettuun tekniikkaan nähden.

Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän viitejulkaisusta D4 tunnetusta menetelmästä erottavien piirteiden yhteisvaikutus on sellaisen suuren tuotejakeen aikaansaaminen, josta voidaan valmistaa korkealaatuista lentopolttoainetta. Viitejulkaisuun D4 nähden ratkaistava objektiivinen tekninen ongelma on saada aikaa tehokas vedytysmenetelmä, jolla poistetaan epäpuhtauksia hapetetusta hiilivetysyötteestä.

Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän viitejulkaisusta D4 tunnetusta menetelmästä erottavat piirteet kuuluisivat alan ammattimiehen yleistietoihin. Kyseiset erottavat piirteet eivät myöskään käy ilmi viitejulkaisusta D7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on siten keksinnöllinen viitejulkaisusta D4 yksin tai kyseisen viitejulkaisun ja viitejulkaisun D7 yhdistelmästä tunnetusta tekniikasta.

Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän viitejulkaisusta D7 tunnetusta menetelmästä erottavat piirteet ovat samat kuin viitejulkaisusta D4 erottavat piirteet. Viitejulkaisuun D7 nähden ratkaistava objektiivinen tekninen ongelma on siten sama kuin viitejulkaisuun D4 nähden ratkaistava objektiivinen tekninen ongelma. Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän viitejulkaisusta D7 tunnetusta menetelmästä erottavat piirteet kuuluisivat alan ammattimiehen yleistietoihin. Asiassa ei ole myöskään esitetty, millä perusteella alan ammattimies yhdistäisi viitejulkaisussa D7 esitettyjä vaihtoehtoja ja päätyisi patenttivaatimuksen 1 mukaiseen menetelmään. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on siten keksinnöllinen viitejulkaisusta D7 tunnettuun tekniikkaan nähden, vaikka lisäksi otettaisiin huomioon alan ammattimiehen yleistiedot.

Valittajan lausuma 14.11.2024

Alan ammattimies ei pysty määrittämään, onko happea tai epäpuhtauksia poistunut patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän hapetetusta hiilivetysyötteestä vai syötettä laimentavasta aineesta. Näin ollen alan ammattimies ei pysty selvittämään, toteutuuko patenttivaatimuksen 1 piirre P7, jonka mukaan vähintään 95 prosenttia hapetetusta hiilivetysyötteestä on muunnettu hiilivedyiksi.

Toivomusluonteisten piirteiden huomioon ottaminen patentoitavuuden arvioinnissa on vastoin patenttilain yleistä tulkintaa. Jos toivomusluonteisia piirteitä ei jätetä pois patentoitavuuden arvioinnista, niiden toivomusluonteisuus on otettava huomioon siten, kuin Euroopan patenttiviraston teknisen valituslautakunnan ratkaisussa T 661/09 on tehty.

Viitejulkaisussa D3 on esitetty tehokas vedytysmenetelmä hapen ja typen poistamiseksi hapetetusta hiilivetysyötteestä, joten kyseisellä menetelmällä voidaan valmistaa suuri jae tuotetta, josta voidaan valmistaa korkealaatuista lentopolttoainetta. Viitejulkaisuun D3 nähden ratkaistavana objektiivisena teknisenä ongelmana on siten vaihtoehtoisen menetelmän aikaansaaminen. Alan ammattimiehen olisi viitejulkaisussa D3 esitetyn perusteella ilmeistä ratkaista tämä ongelma patenttivaatimuksen 1 mukaisella menetelmällä, kun lisäksi otetaan huomioon viitejulkaisusta D1 tai D9 tunnettu tekniikka.

Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 patenttivaatimus 1 käsittää sellaista, joka ei ole käynyt ilmi patenttihakemuksen perusasiakirjasta. Patenttivaatimusta 1 on ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimukseen 1 nähden muutettu siten, että ensin mainittu kohdistuu hiilivetyjen valmistamiseen uusiutuvasta hapetetusta hiilivetysyötteestä. Perusasiakirjan sivun 11 riveillä 19–20 esitetyn perusteella patenttivaatimusta 1 ei voi muuttaa siten, että syötteenä voi olla mikä tahansa uusiutuva syöte.

Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 2 patenttivaatimusta 1 on myös muutettu määrittelemällä hapetettu hiilivetysyöte uusiutuvaksi. Lisäksi patenttivaatimusta 1 on muutettu siten, että ensimmäisen ja toisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötila ja paine on määritelty patenttivaatimuksessa ja että toisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötilan on määritelty olevan vähintään 10 °C korkeampi kuin ensimmäisen reaktorin sisääntulolämpötila. Kyseisen piirteet ovat peräisin myönnetyn patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksissa 9 ja 13 sekä selityksen sivun 23 riveillä 14–16 esitetyiltä listoilta. Patenttivaatimukseen 1 lisättyjä ensimmäisen ja toisen vetykäsittelyvaiheen lämpötiloja ja paineita ei ole esitetty lämpötilan ja paineen edullisina arvoina, kun taas patenttivaatimukseen 1 lisätty sisääntulolämpötilojen ero on esitetty kyseisen eron edullisena arvona. Patenttivaatimukseen 1 lisätyt arvot on siten esitetty perusasiakirjassa eri listoilla eri edullisuustasoja edustavina arvoina, eikä perusasiakirjassa ole esitetty sellaista, joka ohjaisi kyseisten arvojen yhdistelmään. Myös vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 2 patenttivaatimus 1 käsittää siten sellaista, joka ei ole käynyt ilmi patenttihakemuksen perusasiakirjasta.

Tarkasteltavana olevassa patentissa ei ole esitetty, että vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 2 patenttivaatimuksen 1 ensimmäisen ja toisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötilojen eron määrittelevällä piirteellä olisi jokin tekninen vaikutus. Patentin esimerkeissä on esitetty vain ennen toista vetykäsittelyä tehtävän kaasumaisen fraktion poiston tekninen vaikutus, mutta kyseinen piirre on tunnettu viitejulkaisusta D1 tai D7. Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 tai 2 patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei siten eroa olennaisesti viitejulkaisusta D1 tai D7 yksin tunnetusta tekniikasta, kun lisäksi otetaan huomioon alan ammattimiehen yleistiedot, taikka viitejulkaisun D1 ja D4 tai D7, viitejulkaisun D2 ja D1 tai D9 taikka viitejulkaisun D3 ja D1 tai D9 yhdistelmästä tunnetusta tekniikasta.

Muut lausumat

Neste on esittänyt lausumassaan 18.12.2024, että alan ammattimies pystyy analysoimaan sekä patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän syötteen että sen prosessivaiheiden tuotteiden ja selvittämään niiden koostumuksen. Alan ammattimies pystyy siten toteamaan, että vähintään 95 prosenttia hapetetusta hiilivetysyötteestä on ensimmäisessä vetykäsittelyvaiheessa muuntunut hiilivedyiksi piirteen P7 mukaisesti.

Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa kaikista lähintä tekniikan tasoa edustaviksi esitetyistä viitejulkaisuista myös muiden kuin teknistä lopputulosta määrittelevien piirteiden osalta. Euroopan patenttiviraston teknisen valituslautakunnan ratkaisu T 661/09 ei siten sovellu tarkasteltavana olevaan asiaan, koska tosiseikat eivät ole samat.

Asiassa ei ole esitetty patenttivaatimuksen 1 kattamaa esimerkkiä, jota alan ammattimies ei osaisi toteuttaa keksinnön selityksen ja yleistietojensa perusteella. Todistustaakka selityksen riittämättömyydestä on sitä koskevan väitteen esittäjällä eli valittajalla.

Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 patenttivaatimukseen 1 lisätty piirre käy ilmi perusasiakirjan otsikosta. Patenttivaatimus 1 ei siten sisällä lisättyä materiaalia. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on uusi ja keksinnöllinen samoilla perusteilla kuin ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä.

Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 2 patenttivaatimukseen 1 lisätty lämpötila ja paine on esitetty perusasiakirjan epäitsenäisissä patenttivaatimuksissa 9 ja 13, mikä osoittaa, että ne ovat edullisia suoritusmuotoja. Patenttivaatimukseen 1 lisätty lämpötilaero edustaa siten samaa edullisuustasoa kuin lämpötila ja paine, joten näiden patenttivaatimukseen 1 lisättyjen piirteiden yhdistelmä käy selvästi ja yksiselitteisesti ilmi perusasiakirjasta. Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 2 patenttivaatimus 1 ei siten sisällä lisättyä materiaalia.

Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 2 patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on uusi ja keksinnöllinen samoilla perusteilla kuin ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on UPM-Kymmene Oyj:n ja Neste Oyj:n markkinaoikeudessa esittämän perusteella kysymys siitä, onko markkinaoikeuden tarkasteltavina olevissa patenttivaatimuksissa esitetyn keksinnön selitys niin selvä, että alan ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä, ja onko keksintö uusi ja keksinnöllinen siihen nähden, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää. Vaihtoehtoisten patenttivaatimusasetelmien osalta kysymys voi olla myös siitä, käsittävätkö ne sellaista, mikä ei ole käynyt ilmi patenttihakemuksen perusasiakirjasta.

2 Sovellettavat oikeusohjeet

Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi verrattuna siihen, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

Patenttilain 8 §:n 2 momentin mukaan hakemuksen tulee sisältää keksinnön selitys, tarvittaessa piirustuksineen, sekä täsmällisesti ilmaistuna se, mitä patentilla halutaan suojata (patenttivaatimus). Selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.

Patenttilain 13 §:n mukaan patenttihakemusta ei saa muuttaa siten, että patenttia haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt selville hakemuksesta, kun hakemus on tehty.

Patenttiasetuksen 21 §:n 1 momentin mukaan suomalaisen patenttihakemuksen, patenttilain 38 §:n mukaan käsiteltäväksi otettavan patenttihakemuksen ja kansalliseksi hakemukseksi muunnetun eurooppapatenttia koskevan hakemuksen perusasiakirjana pidetään mainitussa asetuksessa suomen-, ruotsin- tai englanninkielistä selitystä piirustuksineen sekä patenttivaatimuksia, jotka sisältyvät hakemukseen, kun hakemus tehtiin tai on katsottava tehdyksi.

Patenttilain 25 §:n 1 momentin mukaan patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti muun ohella, milloin patentti on myönnetty, vaikkei 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty, patentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä tai patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä.

Patenttilain 27 a §:n 3 momentin mukaan haettaessa muutosta väitteen johdosta annettuun lopulliseen patenttiviranomaisen päätökseen patentinhaltijan tulee toimittaa markkinaoikeudelle selityksestä käännös suomeksi tai ruotsiksi, jos patenttia koskevia asiakirjoja ei ole kokonaisuudessaan saatavilla suomeksi tai ruotsiksi. Suomen tai ruotsin kielelle käännetyt asiakirjat ovat jatkokäsittelyn perustana.

Patenttilain muuttamista koskeneissa lainvalmistelutöissä on korostettu, että Euroopan patenttisopimuksen ja patenttilain tulkinnan tulee olla mahdollisimman yhdenmukaisia oikeusvarmuuden turvaamiseksi (ks. esim. HE 92/2005 vp s. 28). Suomi on liittynyt Euroopan patenttisopimukseen vuonna 1996. Lainsäätäjän tarkoituksena voidaan siten katsoa olleen, että patenttilakia pyrittäisiin tulkitsemaan mahdollisimman samalla tavalla kuin Euroopan patenttisopimusta. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännölle on siten annettavissa merkitystä tulkittaessa patenttilain säännöksiä.

3 Tunnettu tekniikka

Asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä on viitattu seuraaviin viitejulkaisuihin:

D1: US 2012184789
D2: EP 3702432
D3: US20110094149
D4: US2015337222
D7: US2011163009
D9: Katzer et al; Process and catalyst needs for hydrodenitrogenation; Catalysis Reviews.

4 Asian arviointi

4.1 Ensisijainen patenttivaatimusasetelma

Markkinaoikeudessa ensisijaisesti tarkasteltavana on patenttivaatimusasetelma, jonka Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut olevan hyväksyttävissä. Ensisijaisessa patenttivaatimusasetelmassa on menetelmään kohdistuva itsenäinen patenttivaatimus 1 ja menetelmään kohdistuvat epäitsenäiset patenttivaatimukset 2–25.

Itsenäinen patenttivaatimus 1 kuuluu seuraavasti (piirrejako valituksessa esitetyn mukainen):

P1: Menetelmä hiilivetyjen valmistamiseksi hapetetusta hiilivetysyötteestä, jonka typpiepäpuhtaus on 300 wppm tai enemmän, mitattuna alkuainetyppenä, käsittäen:
P2: ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin (101), joka käsittää ainakin yhden katalyyttisen vyöhykkeen (105),
P3: jossa vetykäsittelyn sisääntulovirtaus, joka käsittää hapetetun hiilivetysyötteen (104) ja
P4: hiilivetyjä laimentavan aineen (126),
P5: tuodaan katalyyttiselle vyöhykkeelle runsaasti vetyä sisältävän kaasun (120) kanssa
P6: sisääntulolämpötilassa ja paineessa, jotka aiheuttavat vedyllä tapahtuvan hapenpoiston ja vedyllä tapahtuvan typenpoiston siinä määrin, että ensimmäinen vetykäsitelty effluentti (106) ensimmäisestä vetykäsittelyreaktorista sisältää pääosin hiilivetyjä,
P7: ja jossa hapetettu hiilivetysyöte on muunnettu ≥ 95 % hiilivedyiksi;
P8: ensimmäinen vetykäsitelty effluentti (106) ensimmäisestä vetykäsittelyreaktorista altistetaan erotusvaiheelle (107), jossa
P9: ainakin osa ensimmäisestä vetykäsitellystä effluentista (106) erotetaan kaasumaiseen fraktioon (121) ja
P10: ensimmäiseen vetykäsiteltyyn nesteeseen (108), jossa
P11: ensimmäinen vetykäsitelty neste sisältää ≥ 95 paino-% hiilivetyjä ja > 1 wppm typpeä;
P12: ainakin osa ensimmäisestä vetykäsitellystä nesteestä (108) ja runsaasti vetyä sisältävästä kaasusta (120) tuodaan toiseen vetykäsittelyreaktoriin (102), joka käsittää ainakin yhden katalyyttisen vyöhykkeen,
P13: sisääntulolämpötilassa, joka on korkeampi kuin ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötila, ja
P14: paineessa, joka aiheuttaa vedyllä tapahtuvan hapenpoiston ja vedyllä tapahtuvan typenpoiston,
P15: jossa ensimmäinen vetykäsitelty neste ei sekoitu syötteeseen, jonka happipitoisuus on korkeampi kuin ensimmäisen vetykäsitellyn nesteen happipitoisuus ja jossa ensimmäinen vetykäsitelty neste ei sekoitu syötteeseen, jonka typpipitoisuus on korkeampi kuin ensimmäisen vetykäsitellyn nesteen typpipitoisuus;
P16: toinen vetykäsitelty effluentti (130) toisesta vetykäsittelyreaktorista (102) altistetaan yhdelle tai useammalle erotusvaiheelle (111 ja/tai 114), jossa toinen vetykäsitelty effluentti (130) erotetaan
P17: kaasumaiseen fraktioon (113)
P18: ja toiseen vetykäsiteltyyn nesteeseen (112) ja/tai stripattuun vetykäsiteltyyn nesteeseen (115), jolloin
P19: toinen vetykäsitelty neste (112) ja/tai stripattu vetykäsitelty neste (115) sisältää ≥ 99 paino-% hiilivetyjä ja ≤ 1 wppm typpeä, edullisesti ≤ 0,4 wppm typpeä, mitattuna alkuainetyppenä;
P20: valinnaisesti isomeroidaan toinen vetykäsitelty neste (112) tai stripattu vetykäsitelty neste (115) ensimmäisessä isomerointireaktorissa (103), joka käsittää ainakin yhden katalyyttisen vyöhykkeen, jossa toinen vetykäsitelty neste ja runsaasti vetyä sisältävä kaasu (120), jossa on ≤ 1 ppm (mol/mol) typpeä, mitattuna alkuainetyppenä, tuodaan katalyyttiselle vyöhykkeelle sisääntulolämpötilassa ja paineessa, jotka aiheuttavat ainakin vetyisomeroinnin ensimmäisen isomerointieffluentin (116) tuottamiseksi;
P21: ensimmäinen isomeroitu effluentti (116) ensimmäisestä isomerointireaktorista (103) altistetaan erotusvaiheelle (117), jossa ensimmäinen isomeroitu effluentti (116) erotetaan kaasumaiseen fraktioon (118) ja ensimmäiseen isomeroituun nesteeseen (119), jossa ensimmäinen isomeroitu neste sisältää ≥ 30 paino-% haaroittuneita hiilivetyjä, ja/tai ≥ 30 paino-%:n lisäyksen haaroittuneissa hiilivedyissä verrattuna toiseen vetykäsiteltyyn nesteeseen.

4.1.1 Patenttivaatimuksen 1 tulkinta

UPM on esittänyt, ettei patenttivaatimuksen 1 piirteitä P6, P7, P11, P14 ja P19 tule ottaa huomioon patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän uutuuden ja keksinnöllisyyden arvioinnissa, koska kyseisissä piirteissä on määritelty haluttu lopputulos, joten piirteet ovat toivomusluonteisia. UPM on väittänyt, että tällaisten piirteiden huomioon ottaminen uutuuden ja keksinnöllisyyden arvioinnissa olisi vastoin patenttilain yleistä tulkintaa.

UPM ei ole esittänyt oikeuskäytäntöä väitteensä tueksi. Sen sijaan UPM on vedonnut kirjalliseen lausuntoon (WO-ISA), jonka Euroopan patenttivirasto on kansainvälisen uutuustutkimusviranomaisen ominaisuudessa antanut tarkasteltavana olevan patentin myöntämiseen johtaneesta patenttihakemuksesta etuoikeutta pyytävälle kansainväliselle patenttihakemukselle numero PCT/EP2021/076884. UPM:n mukaan Euroopan patenttivirasto on mainitussa kirjallisessa lausunnossaan katsonut, että piirteitä P6, P7, P11, P14 ja P19 vastaavissa piirteissä keksinnön määrittely halutun lopputuloksen avulla ilmaisee vain keksinnön taustalla olevan teknisen ongelman mutta ei halutun lopputuloksen saavuttamisen edellyttämiä teknisiä piirteitä.

UPM on lisäksi esittänyt, että jos edellä mainittuja piirteitä ei jätetä pois patentoitavuuden arvioinnista, niiden toivomusluonteisuus on otettava huomioon Euroopan patenttiviraston teknisen valituslautakunnan ratkaisussa T 661/09 todetulla tavalla.

UPM on vielä esittänyt, että piirteet P20 ja P21 ovat valinnaisia, joten ne eivät rajoita patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää.

Neste sekä Patentti- ja rekisterihallitus ovat esittäneet, että piirteet P6, P7, P11, P14 ja P19 ovat patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää rajoittavia toiminnallisia piirteitä, jotka on otettava huomioon uutuuden ja keksinnöllisyyden arvioinnissa.

Markkinaoikeus toteaa, että patenttiyhteistyösopimuksen (Patent Cooperation Treaty, PCT) 6 artiklan mukaan kansainvälisen patenttihakemuksen (PCT-hakemuksen) patenttivaatimusten on muun ohella oltava selviä. Mainittu säännös vastaa tältä osin patenttilain 8 §:n 2 momentissa olevaa säännöstä, jonka mukaan patenttivaatimuksessa on täsmällisesti ilmaistava se, mitä patentilla halutaan suojata. Kansainvälisen patenttihakemuksen patenttivaatimusten täsmällisyys on siten tutkittavissa sekä kansainvälisessä että kansallisessa/alueellisessa vaiheessa.

Euroopan patenttivirasto on kansainväliselle patenttihakemukselle numero PCT/EP2021/076884 kansainvälisen uutuustutkimusviranomaisen ominaisuudessa antamassaan kirjallisessa lausunnossaan muun ohella katsonut, että kyseisen kansainvälisen patenttihakemuksen patenttivaatimus 1 ei ole ollut patenttiyhteistyösopimuksen 6 artiklan edellyttämällä tavalla täsmällinen, koska piirteitä P6, P7, P11, P14 ja P19 vastaavissa piirteissä esitetty haluttu lopputulos on ilmaissut vain keksinnön taustalla olevan teknisen ongelman, eikä patenttivaatimuksessa 1 ollut esitetty lopputuloksen saavuttamisen edellyttämiä teknisiä piirteitä. Euroopan patenttivirasto on kyseisen kansainvälisen patenttihakemuksen patenttivaatimuksessa 1 esitetyn menetelmän patentoitavuutta arvioidessaan jättänyt ottamatta huomioon mainitut epätäsmällisiksi katsomansa piirteet.

Kansainvälisen patenttihakemuksen patenttivaatimusten täsmällisyys on edellä todetulla tavalla tutkittavissa hakemuksen käsittelyvaiheessa. Sen sijaan patenttilain 8 §:n 2 momentissa, patenttiyhteistyösopimuksen 6 artiklassa ja Euroopan patenttisopimuksen 84 artiklassa säädettyä vaatimusta patenttivaatimusten täsmällisyydestä ei ole sisällytetty patenttilaissa tai Euroopan patenttisopimuksessa niihin perusteisiin, joiden puuttumisen perusteella myönnettyä patenttia vastaan voitaisiin tehdä väite tai edelleen valitus myönnetyn patentin kumoamiseksi. Mainittuja säännöksiä on vakiintuneesti tulkittu siten, että myönnettyjen patenttivaatimusten täsmällisyys ei ole tutkittavissa patentin myöntämisen jälkeen toimitettavassa väitekäsittelyssä eikä väitekäsittelyn jälkeisessä valituskäsittelyssä (ks. Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ratkaisu G 3/14). UPM:n asiassa vetoama kansainvälisen uutuustutkimusviranomaisen kansainvälisestä patenttihakemuksesta antama kirjallinen lausunto ei anna aihetta tulkita patenttilakia edellä sanotusta poikkeavalla tavalla.

Euroopan patenttiviraston laajennettu valituslautakunta on ratkaisunsa G 3/14 perustelujen kohdassa 55 todennut, että väitekäsittelyssä voi osoittautua, ettei myönnetty patenttivaatimus täytä Euroopan patenttisopimuksen 84 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, mutta kyseisten vaatimusten täyttymättä jääminen on siedettävä (”must be lived with”). Kyseisestä ratkaisusta ei siten ole löydettävissä tukea sille, että piirteet, jotka määrittelevät vain haluttua lopputulosta ja ovat sen vuoksi mahdollisesti epätäsmällisiä, olisi jätettävä ottamatta huomioon uutuuden ja keksinnöllisyyden arvioinnissa väitekäsittelyssä tai sen jälkeisessä valituskäsittelyssä. UPM:n väitteen, jonka mukaan haluttua lopputulosta määrittelevien piirteiden huomioon ottaminen patentoitavuuden arvioinnissa olisi vastoin yleistä patenttilain tulkintaa, on siten katsottava jääneen näyttämättä toteen siltä osin kuin kysymys on valitusasian käsittelystä markkinaoikeudessa.

Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisukäytännön mukaan teknisen lopputuloksen määrittelevät toiminnalliset piirteet ovat tiettyjen ehtojen täyttyessä sallittuja patenttivaatimuksessa (ks. esim. T 68/85). Tällaisten toiminnallisten piirteiden hyväksyttävyyden arvioinnissa on kysymys patenttivaatimuksen täsmällisyyden arvioinnista. UPM:n on siten katsottava patenttivaatimuksen 1 piirteiden P6, P7, P11, P14 ja P19 toivomusluonteisuuteen ja Euroopan patenttiviraston vastaavalle kansainväliselle patenttihakemukselle antamaan kirjalliseen lausuntoon vedotessaan esittäneen, että kyseiset piirteet ovat epätäsmällisiä eikä niitä siksi tule ottaa huomioon uutuuden ja keksinnöllisyyden arvioinnissa. Tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 piirteet P6, P7, P11, P14 ja P19 ovat kuitenkin olleet sellaisinaan myös myönnetyssä patenttivaatimuksessa 1, joten kyseisten piirteiden täsmällisyys ei tule asiassa arvioitavaksi. Arvioitavaksi ei siten myöskään tule, onko kyseiset piirteet niiden mahdollisen epätäsmällisyyden takia jätettävä ottamatta huomioon patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän patentoitavuutta arvioitaessa. Piirteet P6, P7, P11, P14 ja P19 on siten otettava huomioon patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän uutuuden ja keksinnöllisyyden arvioinnissa.

Vielä markkinaoikeus toteaa, että patenttivaatimuksen 1 piirteessä P20 on sen sanamuodon perusteella esitetty patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän valinnainen menetelmävaihe. Piirteessä P21 esitetyssä menetelmävaiheessa johdetaan piirteen P20 mukaisesta menetelmävaiheesta saatava ensimmäinen isomeroitu effluentti erotuskäsittelyyn, joten myös piirteen P21 mukaista menetelmävaihetta on pidettävä patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän valinnaisena menetelmävaiheena. Piirteet P20 ja P21 eivät siten ole mainittua menetelmää tunnetusta tekniikasta erottavia piirteitä, eikä niitä ole otettava huomioon menetelmän uutuutta ja keksinnöllisyyttä arvioitaessa.

4.1.2 Selityksen riittävyys

UPM on esittänyt, ettei patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selitys ole niin selvä, että alan ammattimies voi sen perusteella käyttää kyseistä menetelmää.

Neste sekä Patentti- ja rekisterihallitus ovat esittäneet, että alan ammattimies voi keksinnön selityksen ja yleistietojensa perusteella käyttää patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää ja ettei asiassa ole esitetty todennettavissa olevia seikkoja, joiden perusteella syntyisi varteenotettavaa epäilyä kyseisen menetelmän selityksen riittävyydestä.

Markkinaoikeus toteaa, että kun patentti on myönnetty, lähtökohtaisesti on olemassa olettama siitä, että patentin selitys on riittävä. Patentin kumoaminen väitteen johdosta selityksen riittämättömyyden perusteella edellyttää tällöin, että väitteentekijän on horjutettava tätä olettamaa esittämällä todennettavissa olevia seikkoja, joiden perusteella syntyy varteenotettava epäily selityksen riittävyydestä. Selityksen voidaan katsoa olevan riittävä, jos tarkasteltavana olevassa patentissa on selostettu ainakin yksi keksinnön toteutustapa.

Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kysymys, toimiiko alan ammattimies patenttivaatimuksessa määritellyn alueen sisä- vain ulkopuolella, liittyy siihen, mitä patentilla halutaan suojata, ei keksinnön selityksen riittävyyteen (ks. esim. T 1673/15 kohta 2.1.3). Patenttivaatimuksen epätäsmällisyydestä voi seurata keksinnön selityksen riittämättömyys. Patenttivaatimuksen epätäsmällisyyteen perustuvan selityksen riittämättömyyden toteamiseen ei riitä, että patenttivaatimuksen osoitetaan olevan epätäsmällinen, vaan tällaisessa tapauksessa on osoitettava, että epätäsmällisyys koskee tarkasteltavana olevaa patenttia tai patenttihakemusta kokonaisuudessaan ja että epätäsmällisyys estää alan ammattimiestä keksinnön selityksen ja yleistietojensa hyödyntämisestä huolimatta käyttämästä keksintöä (ks. esim. T 1811/13 kohta 5.1). Alan ammattimies tulkitsee patenttivaatimusta teknisesti mielekkäällä tavalla ja ottaa tulkinnassa huomioon keksinnön selostuksen kokonaisuudessaan (ks. T 2456/12, perustelujen kohta 2.1.6).

UPM on selityksen riittämättömyyden perusteeksi esittänyt, että on epäselvää, voiko menetelmän syötteenä oleva hapetettu hiilivety olla esimerkiksi alkoholi tai muu bensiinin lisäaineena yleisesti käytettävä oksygenaatti, eikä patenttivaatimuksessa 1 ole esitetty, että hapetetut hiilivedyt olisivat uusiutuvia.

Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksen, voiko patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän syötteenä käytettävä hapetettu hiilivety olla alkoholi tai muu bensiinin lisäaineena käytettävää oksygenaatti, on katsottava vastaavan kysymystä, toimiiko alkoholin tai muun oksygenaatin syötteeksi valitseva alan ammattimies patenttivaatimuksen 1 määrittelemän alueen sisä- vai ulkopuolella. Kysymys on siten patenttivaatimuksen 1 täsmällisyydestä, josta ei sellaisenaan seuraa, että patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selitys ei olisi riittävä. UPM ei ole esittänyt, että tämä patenttivaatimuksen 1 mahdollinen epätäsmällisyys tai se, ettei hapetettuja hiilivetyjä ole patenttivaatimuksessa 1 määritelty uusiutuviksi, estäisi alan ammattimiestä käyttämästä patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selityksen ei siten tällä perusteella ole katsottava olevan riittämätön.

UPM on myös esittänyt, ettei patenttivaatimuksessa 1 ole asetettu ylärajaa syötteen typpipitoisuudelle, ja viitejulkaisussa D7 esitetyn perusteella syötteen suurella typpipitoisuudella ei saavuteta patenttivaatimuksessa 1 esitettyä lopputulosta, joten patenttivaatimus 1 kattaa toimimattomia suoritusmuotoja, minkä vuoksi patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selitys on riittämätön.

Markkinaoikeus toteaa, ettei patenttivaatimuksessa 1 ole nimenomaisesti määritelty syötteen typpipitoisuuden ylärajaa, mutta piirre P19, jonka mukaan menetelmällä saatu toinen vetykäsitelty neste tai stripattu vetykäsitelty neste sisältää enintään 1 wppm typpeä, määrittelee epäsuorasti syötteen typpipitoisuudelle ylärajan, jonka alan ammattimies voi tunnistaa tarkasteltavana olevan patentin selitysosassa ja keksintöä edustavassa esimerkissä esitetyn perusteella. Patenttivaatimuksen 1 ja patentin selitysosan on siten katsottava antavan Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ratkaisun G 1/03 kohdassa 2.5.2 tarkoitetulla tavalla riittävät tiedot kriteereistä, joilla patenttivaatimuksen 1 mukaiselle menetelmälle sopivat syötteen typpipitoisuuden arvot ovat kohtuullisella vaivalla löydettävissä piirteessä P1 esitetyltä avoimelta vaihteluväliltä. Näin ollen patenttivaatimuksen 1 sen piirteessä P1 nimenomaisesti määritellyn avoimen vaihteluvälin vuoksi mahdollisesti kattamat toimimattomat suoritusmuodot eivät ole selityksen riittävyyden kannalta ongelmallisia.

Jos viitejulkaisussa D7 esitetyllä menetelmällä ei saavuteta piirteen P17 mukaista lopputulosta, kyseisen menetelmän on katsottava jäävän patenttivaatimuksen 1 kattamien suoritusmuotojen ulkopuolelle eikä viitejulkaisussa D17 esitetty näin ollen osoita, että patenttivaatimus 1 kattaisi toimimattomia suoritusmuotoja. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selityksen ei siten myöskään tällä perusteella ole katsottava olevan riittämätön.

UPM on lisäksi esittänyt selityksen riittämättömyyden perusteeksi, ettei tarkasteltavana olevasta patentista käy ilmi, kuinka ensimmäisen vetykäsittelyvaiheen sisääntulovirtauksena oleva laimennettu syöte olisi valittava, jotta laimentavan aineen typpipitoisuus ei vaikuttaisi patenttivaatimuksessa 1 esitettyyn lopputulokseen.

Markkinaoikeus toteaa, että tarkasteltavana olevan patentin selitysosassa on muun ohella esitetty vetykäsittelyn sisääntulovirran typpipitoisuuden vaihteluväli sekä annettu esimerkkejä hapetetusta hiilivetysyötteestä, syötettä laimentavasta aineesta ja laimennussuhteesta. UPM ei ole esittänyt todennettavissa olevia seikkoja, joiden perusteella olisi syytä epäillä, ettei alan ammattimies osaisi edellä mainittujen selitysosassa annettujen ohjeiden perusteella valita vetykäsittelyn laimennettua syötettä. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selityksen ei siten myöskään tällä perusteella ole katsottava olevan riittämätön.

UPM on vielä esittänyt selityksen riittämättömyyden perusteeksi käsityksensä, ettei alan ammattimies pysty määrittämään, onko happea tai epäpuhtauksia poistunut patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän hapetetusta hiilivetysyötteestä vai syötettä laimentavasta aineesta. Näin ollen UPM:n mukaan alan ammattimies ei pysty selvittämään, toteutuuko patenttivaatimuksen 1 piirre P7, jonka mukaan vähintään 95 prosenttia hapetetusta hiilivetysyötteestä on muuntunut hiilivedyiksi.

Markkinaoikeus toteaa, ettei UPM:n ilmaisemaa käsitystä voida pitää varteenotettavana epäilynä selityksen riittävyydestä varsinkaan, kun UPM ei ole esittänyt käsityksensä tueksi todennettavissa olevia seikkoja. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selityksen ei siten myöskään tällä perusteella ole katsottava olevan riittämätön.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole esitetty todennettavissa olevia seikkoja, joiden perusteella syntyisi varteenotettava epäily patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selityksen riittävyydestä. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän selitys on siten niin selvä, että alan ammattimies voi sen perusteella käyttää kyseistä menetelmää. Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman hyväksymiselle ei näin ollen ole patenttilain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua estettä.

4.1.3 Uutuus

UPM on esittänyt, ettei patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ole uusi viitejulkaisusta D1, D4 tai D7 tunnettuun menetelmään nähden.

Neste sekä Patentti- ja rekisterihallitus ovat esittäneet, että patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on uusi mainituista viitejulkaisuista tunnettuun tekniikkaan nähden.

Markkinaoikeus toteaa, että tarkasteltavana olevassa patenttivaatimuksessa esitetyltä keksinnöltä puuttuu uutuus, jos mainittu keksintö käy selvästi ja yksiselitteisesti ilmi viitejulkaisusta. Uutuuden puuttumiselle ei ole riittävää, että mainittu keksintö mahdollisesti tai todennäköisesti käy ilmi jostakin viitejulkaisusta (ks. esim. T 450/89).

4.1.3.1 Uutuus viitejulkaisuun D1 nähden

UPM on esittänyt, että ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 piirteet käyvät ilmi viitejulkaisun D1 kappaleista 0015 ja 0016 (piirre P1), kappaleesta 0025 (piirteet P8 ja P9), kappaleesta 0054 (piirre P10), kappaleesta 0023 (piirre P13), patenttivaatimuksesta 1 (piirteet P2, P3, P4, P5, P12 ja P15), kuvasta 1 ja 2 (piirre P15) sekä kuvasta 3 (piirteet P2, P3, P4, P5, P8, P9, P10, P12, P13, P15, P16, P17 ja P18).

Markkinaoikeus toteaa, että viitejulkaisun D1 kuvassa 3 ja siihen liittyvässä selityksessä kappaleesta 0053 alkaen on esitetty menetelmä hiilivetyjen valmistamiseksi runsaasti epäpuhtauksia, runsaasti kaksoissidoksia sisältäviä yhdisteitä tai molempia sisältävästä syötteestä. Viitejulkaisun D1 kappaleessa 0015 esitetyn mukaan epäpuhtauksia sisältävällä syötteellä tarkoitetaan viitejulkaisussa D1 tarkastellun keksinnön yhteydessä heteroatomeja, kuten rikkiä, typpeä, happea ja metalleja, sisältäviä syötteitä. Kappaleessa 0016 esitetyn mukaan syöte voi olla biomassasta valmistettu pyrolyysiöljy, jollaisen vetykäsittelyä on tarkasteltu viitejulkaisun D1 esimerkeissä. Niissä käsitelty pyrolyysiöljy on sisältänyt 35 painoprosenttia happea ja 0,28 painoprosenttia typpeä. Viitejulkaisun D1 kappaleissa 0015 ja 0016 syötteet, epäpuhtaudet ja epäpuhtauksien määrät on esitetty erillisillä listoilla, mutta kun otetaan huomioon esimerkeissä esitetty, kappaleista 0015 ja 0016 on katsottava käyvän selvästi ja yksiselitteisesti ilmi tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 mukainen hapetettu hiilivetysyöte, jonka typpiepäpuhtaus on vähintään 300 wppm.

Viitejulkaisun D1 kuvan 3 suoritusmuotoa on selostettu kyseisen viitejulkaisun kappaleissa 0053–0058. Selostuksessa ei mainita ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin 510 tai toisen vetykäsittelyreaktorin 530 sisääntulolämpötiloja. Viitejulkaisun D1 kappaleessa 0023, jonka voidaan katsoa liittyvän kaikkiin kyseisessä viitejulkaisussa selostettuihin suoritusmuotoihin, on esitetty, että vetykäsittelyreaktorin lämpötila on tyypillisesti noin 100–500 °C. Viitejulkaisusta D1 ei siten käy selvästi ja yksiselitteisesti ilmi patenttivaatimuksen 1 piirrettä P13, jonka mukaan toisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötila on korkeampi kuin ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötila. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on siten uusi viitejulkaisusta D1 tunnettuun menetelmään nähden.

4.1.3.2 Uutuus viitejulkaisuun D4 nähden

UPM on esittänyt, että ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 piirteet käyvät ilmi viitejulkaisun D4 kappaleesta 0002 (piirre P1), kappaleesta 0035 (piirre P19), kappaleesta 0045 (piirre P13), kappaleesta 0072 (piirre P17), patenttivaatimuksesta 1 (piirteet P1, P2, P3, P4, P5, P8, P9, P10, P12, P15 ja P18), patenttivaatimuksesta 3 (piirre P13), kuvasta 1 (piirteet P2, P3, P4, P5, P8, P9, P10, P12, P15, P16 ja P18), kuvasta 2 (piirre P15) ja esimerkin 1 taulukosta 4 (piirre P19).

Markkinaoikeus toteaa, että UPM:n mukaan tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 piirre P13 käy ilmi viitejulkaisun D4 patenttivaatimuksesta 3 ja kappaleesta 0045. UPM:n valituksessa viittaama sisältö on kuitenkin esitetty viitejulkaisun D4 epäitsenäisessä patenttivaatimuksessa 5, jossa on viittaus itsenäiseen patenttivaatimukseen 1. Epäitsenäistä patenttivaatimusta 5 sisällöltään vastaava kappale 0045 liittyy viitejulkaisussa D4 esitetyn keksinnön suoritusmuodon A selostukseen, ja kuvat 1 ja 2 puolestaan liittyvät molempiin viitejulkaisussa D4 selostettuihin suoritusmuotoihin. UPM:n on siten katsottava esittäneen, että ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei ole uusi viitejulkaisun D4 suoritusmuotoon A nähden.

Viitejulkaisun D4 suoritusmuoto A koskee dieselpolttoaineen laatuvaatimukset täyttävien hiilivetyjen valmistamista vetyprosessoimalla (hydroprocessing) huonolaatuista hiilivetyöljyä (light cycle oil, LCO), jonka polyaromaatti- ja typpipitoisuus sekä tiheys eivät täytä dieselpolttoaineen laatuvaatimuksia. Viitejulkaisun D4 kappaleessa 0019 on sinänsä esitetty, että vetyprosessointi voi käsittää muun ohella vetykäsittelyn (hydrotreating), joka voi käsittää muun ohella hapen poiston. Kappaleessa 0036 esitetyn perusteella suoritusmuodon A mukaisen menetelmän vetykäsittelyreaktorissa syötteestä poistetaan vain typpeä ja rikkiä. Viitejulkaisusta D4 ei siten käy selvästi ja yksiselitteisesti ilmi, että suoritusmuodon A syötteenä oleva hiilivetyöljy sisältäisi happea, joten kyseistä syötettä ei ole pidettävä tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 piirteessä P1 esitettynä hapetettuna hiilivetysyötteenä. Näin ollen viitejulkaisun D4 suoritusmuodon A mukainen menetelmä ei sisällä tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän piirrettä P1.

Viitejulkaisun D4 kappaleissa 0038, 0039 ja 0072 esitetyn perusteella osa suoritusmuodon A toisesta vetykäsittelyreaktorista (vetykrakkauksesta) saatavasta vetykäsitellystä effluentista kierrätetään käytettäväksi toisen reaktorin syötettä laimentavana aineena ja kierrättämätön osa kyseisestä effluentista otetaan talteen tuotevirtana. Näin ollen viitejulkaisun D4 suoritusmuodon A mukainen menetelmä ei sisällä myöskään tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän piirrettä P17.

Viitejulkaisun D4 kappaleen 0045 ja epäitsenäisen patenttivaatimuksen 5 mukaan suoritusmuodossa A ensimmäisen ja toisen reaktorin lämpötilat ovat toisistaan riippumattomia ja suuruudeltaan 300–450 °C. Teoriassa kyseisistä kohdista ilmenevään sisältyy tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 piirre P13, jonka mukaan toisen reaktorin sisääntulolämpötila on korkeampi kuin ensimmäisen reaktorin sisääntulolämpötila, mutta kyseisen piirteen ei voida katsoa käyvän selvästi ja yksiselitteisesti ilmi mainituista kohdista pelkästään sillä perusteella, että mainitut kohdat teoriassa kattavat myös kyseisen piirteen.

Viitejulkaisun D4 esimerkki 1 edustaa kyseisessä viitejulkaisussa esitetyn keksinnön ensimmäistä eli vetykäsittelyvaihetta ja esimerkki 2 toista eli vetykrakkausvaihetta. Esimerkin 1 selostuksen mukaan vetykäsittelyvaiheen reaktoreiden 1–3 katalyyttipedin lämpötilan painotettu keskiarvo on ollut 360–405 °C, ja esimerkin 2 selostuksen mukaan vetykrakkausvaiheen reaktoreiden 4 ja 5 vastaava keskiarvo on ollut 343 ja 360 °C. Näin ollen myöskään viitejulkaisun D4 esimerkit eivät tue johtopäätöstä, että piirre P13 kävisi selvästi ja yksiselitteisesti ilmi kyseisestä viitejulkaisusta. Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on siten uusi myös viitejulkaisusta D4 tunnettuun menetelmään nähden.

4.1.3.3 Uutuus viitejulkaisuun D7 nähden

UPM on esittänyt, että ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 piirteet käyvät ilmi viitejulkaisun D7 selitysosan kappaleista 002 ja 0027 (piirre P1) kappaleesta 0018 (piirre P4), kappaleista 0044 ja 0045 (piirre P13) sekä kuvasta 1 (piirteet P2, P3, P5, P8, P9, P10, P12, P15, P16, P17ja P18).

Markkinaoikeus toteaa, että viitejulkaisun D7 kuva 1 liittyy kyseisen viitejulkaisun esimerkissä 1 selostettuun järjestelmään, jota kappaleessa 0067 esitetyn mukaan voidaan käyttää selitysosassa aiemmin selostettujen prosessien toteutuksessa. Esimerkin 1 selostuksessa kappaleissa 0067–0072 ei ole esitetty reaktoreiden lämpötiloja. Viitejulkaisun D7 kappaleessa 0044 on esitetty, että reaktiolämpötila voi olla noin 316–427 °C ja edullisessa suoritusmuodossa 343–399 °C. Viimeksi mainitusta kappaleesta ei käy ilmi, että toisen reaktorin sisääntulolämpötila olisi korkeampi kuin ensimmäisen reaktorin sisääntulolämpötila tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 piirteessä P13 esitetyllä tavalla. Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on siten uusi myös viitejulkaisusta D7 tunnettuun menetelmään nähden.

4.1.3.4 Uutuusarvioinnin lopputulos

Edellä kohdissa 4.1.3.1–4.1.3.3 esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on uusi viitejulkaisusta D1, D4 tai D7 tunnettuun menetelmään nähden. Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman hyväksymiselle ei näin ollen uutuuden osalta ole patenttilain 25 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua estettä.

4.1.4 Keksinnöllisyys

4.1.4.1 Lähin tekniikan taso ja keksinnöllisyysarvioinnin lähtökohta

UPM on esittänyt, ettei ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ole keksinnöllinen, kun sen lähintä tekniikan tasoa edustavaksi viitejulkaisuksi valitaan D1, D2, D3, D4 tai D7.

Neste ei ole esittänyt, mikä viitejulkaisuista D1, D2, D3, D4 ja D7 edustaa patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän lähintä tekniikan tasoa. Patentti- ja rekisterihallitus on esittänyt, että lähintä tekniikan tasoa edustaa viitejulkaisu D7. Asiassa on siten ensin arvioitava, mikä tai mitkä mainituista viitejulkaisuista edustavat patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän lähintä tekniikan tasoa.

Markkinaoikeus toteaa, että keksinnöllisyyden arvioinnissa käytettävää lähintä tekniikan tasoa edustaa tyypillisesti viitejulkaisu, josta käy ilmi tarkasteltavassa patenttivaatimuksessa esitettyyn keksintöön nähden samaan tarkoitukseen kehitetty tai samaan tavoitteeseen pyrkivä ratkaisu, jossa on eniten samoja olennaisia teknisiä piirteitä kuin patenttivaatimuksessa esitetyssä keksinnössä. Mainitun tarkoituksen tai tavoitteen tulisi mieluiten olla sellainen, että se on mainittu viitejulkaisussa saavuttamisen arvoisena tavoitteena. Lähimmän tekniikan tason yhtenä valintaperusteena on tarkasteltavana olevassa patenttihakemuksessa tai patentissa ratkaistavaksi esitetty tekninen ongelma (ks. esim. T 439/92 kohta 6.2.2). Lähintä tekniikan tasoa ei yleensä voi edustaa viitejulkaisu, jossa ei ole mainittu tarkasteltavana olevasta patentista tai patenttihakemuksesta ilmenevää tai ainakin siihen liittyvää teknistä ongelmaa (ks. esim. T 1666/16 kohta 12). Keksinnöllisyysarvioinnin lähtökohdaksi valitaan lähintä tekniikan tasoa edustavassa viitejulkaisussa yhdistelmänä, esimerkiksi suoritusmuotona tai esimerkkinä, esitetty piirteiden joukko, josta lähtevällä kehitystyöllä on parhaat edellytykset päätyä ilmeisellä tavalla patenttivaatimuksessa esitettyyn keksintöön.

Patenttivaatimuksessa 1 esitetyn menetelmän tarkoituksena on valmistaa enemmän kuin tavanomaisen 1–100 wppm typpiepäpuhtauksia sisältävää hapetettua hiilivetysyötettä kahdesti vetykäsittelemällä hiilivetytuote, jonka typpipitoisuus on riittävän alhainen, jotta esimerkiksi vetyisomeroinnin saanto olisi korkea. Ensimmäisen vetykäsittelyvaiheen typenpoistossa syntyvän ammoniakin on tarkasteltavana olevassa patentissa todettu reagoivan hiilivetyjen kanssa ja muodostavan typpiyhdisteitä, jotka eivät hajoa toisen vetykäsittelyvaiheen reaktio-olosuhteissa, minkä vuoksi toisen vetykäsittelyvaiheen tuotteen typpipitoisuutta ei saada vetystrippausvaiheessa halutulle tasolle.

Viitejulkaisussa D1 on esitetty menetelmä hiilivetyjen valmistamiseksi vetykäsittelemällä muun ohella yli 300 wppm typpeä sisältävää hapetettua hiilivetysyötettä. Eräänä paljon epäpuhtauksia sisältävän syötteen vetykäsittelyyn liittyvänä ongelmana on esitetty sivutuotteet, kuten ammoniakki, jotka voivat olla haitallisia järjestelmän toiminnalle ja joiden määrän hallinta on yksi viitejulkaisussa D1 esitetyn menetelmän tavoitteista. Viitejulkaisussa D1 on siten esitetty tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 mukaiseen menetelmään nähden samaan tarkoitukseen kehitetty ja saman tavoitteen saavuttamiseen pyrkivä menetelmä, jolla ratkaistaan ammoniakin runsaan muodostumisen aiheuttama ongelma. Viitejulkaisu D1 on siten sopiva edustamaan patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän lähintä tekniikan tasoa.

Viitejulkaisussa D2 on esitetty menetelmä hiilivetyjen valmistamiseksi uusiutuvasta, esimerkiksi vapaita rasvahappoja sisältävästä syötteestä, jonka typpipitoisuus vastaa tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän syötteen typpipitoisuutta. Vetykäsittelytuotteena saatavat hiilivedyt voidaan johtaa edelleen vetyisomerointiin. Viitejulkaisun D2 menetelmällä ratkaistava ongelma liittyy uusiutuvan syötteen vetykäsittelyn lämpötilojen hallintaan suojapeti- ja vetykäsittelyreaktorissa siten, ettei rasvahappojen kaksoissidoksissa tapahtuisi polymeroitumisreaktioita mutta että hapen- ja typenpoisto olisi kuitenkin tehokasta. Viitejulkaisussa D2 on esitetty, että syötteen korkea typpipitoisuus heikentää vetykäsittelykatalyytin aktiivisuutta, joten vetykäsittelyreaktorin lämpötilan on oltava riittävän korkea, jotta muun ohella typenpoisto olisi riittävän tehokasta. Viitejulkaisussa ei ole esitetty, että typenpoistoreaktiossa syntyvä ammoniakki aiheuttaisi ongelmia prosessissa. Näin ollen viitejulkaisussa D2 on sinänsä esitetty menetelmä hiilivetyjen valmistamiseksi runsaasti typpeä sisältävästä hapetetusta hiilivetysyötteestä, mutta kyseisellä menetelmällä ei ole pyritty ratkaisemaan patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän taustalla olevaa tai siihen liittyvää teknistä ongelmaa. Edellä tarkasteltu viitejulkaisu D1 on siten sopivampi edustamaan patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän lähintä tekniikan tasoa kuin viitejulkaisu D2.

Viitejulkaisussa D3 on esitetty menetelmä hiilivetyjen valmistamiseksi hapetetusta hiilivetysyötteestä, esimerkiksi kasviöljyistä, jotka sisältävät tavanomaisen määrän eli 1–100 wppm typpiepäpuhtauksia. Viitejulkaisun D3 kappaleessa 0035 on sinänsä esitetty, että syöte voi sisältää enintään 1 painoprosentin typpiepäpuhtauksia, mutta kyseisessä viitejulkaisussa esitetyssä keksinnön esimerkissä syötteen typpipitoisuus on esimerkin selostuksen mukaan ollut enintään 23 wppm ja taulukon 1 mukaan enintään 73 wppm. Viitejulkaisussa D3 esitetty menetelmä on sinänsä ollut tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän kehittämisen vertailukohta, mutta patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän tarkoituksena ei ole esitetty olevan viitejulkaisun D3 menetelmän muokkaaminen sopivaksi käsittelemään runsaasti typpeä sisältävää syötettä. Viitejulkaisussa D3 on esitetty, että typpi vaikuttaa haitallisesti vetyisomerointikatalyytin toimintaan ja että typpi voidaan poistaa helposti ammoniakkina. Viitejulkaisussa D3 ei kuitenkaan ole esitetty, että ammoniakki aiheuttaisi erityisiä ongelmia prosessissa. Edellä tarkasteltu viitejulkaisu D1 on siten sopivampi edustamaan patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän lähintä tekniikan tasoa kuin viitejulkaisu D3.

Viitejulkaisussa D4 on esitetty menetelmä, jolla huonolaatuista hiilivetyöljyä muunnetaan vetykäsittelyllä dieselpolttoaineeksi sopiviksi hiilivedyiksi. Viitejulkaisussa D4 ei ole esitetty menetelmää hiilivetyjen valmistamiseksi enemmän kuin tavanomaisen 1–100 wppm typpiepäpuhtauksia sisältävästä hapetetusta hiilivetysyötteestä, joten kyseisessä viitejulkaisussa ei ole esitetty tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän kanssa samaan tarkoitukseen kehitettyä tai samaan tavoitteeseen pyrkivää menetelmää.

Viitejulkaisussa D7 on esitetty runsaasti typpeä sisältävän syötteen vetykäsittelymenetelmä, jolla vetykäsittelytuotteen typpipitoisuus saadaan halutulle tasolle. Viitejulkaisun D7 menetelmän syöte voi olla fossiiliperäisen öljyn ja biologista alkuperää olevan öljyn tai rasvan sekoitus, jolloin menetelmään sisältyy hapenpoisto biologista alkuperää olevan komponentin happea sisältävistä yhdisteistä eli hiilivetyjen valmistaminen hapetetusta hiilivetysyötteestä. Viitejulkaisun D7 mukaan (selitysosan kappale 0028) biologista alkuperää olevan komponentin typpipitoisuus on suhteellisen alhainen, esimerkiksi enintään 300 wppm, ja biokomponentin pääasialliset heteroatomit ovat happea.

Viitejulkaisun D7 esimerkki 6 liittyy muun ohella fossiiliperäisen öljyn ja soijaöljyn seoksen vetykäsittelyyn. Taulukon 2 mukaan soijaöljyn typpipitoisuus on ollut 14 wppm, eli se ei typpipitoisuutensa osalta ole ollut tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 piirteessä P1 tarkoitettua hapetettua hiilivetysyötettä. Kyseisessä esimerkissä ei ole tarkasteltu typen- vaan hapen- ja rikinpoistoa. Typenpoistoa on tarkasteltu esimerkissä 5, jossa syöte on sisältänyt pelkästään fossiilisia komponentteja. Viitejulkaisussa D7 esitetyn menetelmän ensisijaisena tarkoituksena ei siten ole katsottava olevan hiilivetyjen valmistaminen vetykäsittelemällä vähintään 300 wppm typpiepäpuhtauksia sisältävää hapetettua hiilivetysyötettä siten, että hiilivetytuotteen typpipitoisuus on alhainen, vaan tällainen tarkoitus on todettavissa vain jälkikäteispäättelyllä. Näin ollen viitejulkaisussa D7 ei ole esitetty tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän kanssa samaan tarkoitukseen kehitettyä tai samaan tavoitteeseen pyrkivää menetelmää.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus toteaa, että lähimmäksi tekniikan tasoksi esitetyistä viitejulkaisuista D1 on sopivin edustamaan patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän lähintä tekniikan tasoa.

Viitejulkaisun D1 kuvan 2 suoritusmuodossa ja esimerkeissä 1 ja 3 syötteen vetykäsittely suoritetaan patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää vastaavalla tavalla kahdessa vaiheessa. Esimerkeissä 1 ja 3 pyrolyysiöljyn typpipitoisuus on ollut 2800 wppm, joten kysymyksessä on ollut tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 piirteen P1 mukainen hapetettu hiilivetysyöte. Esimerkissä 1 vetykäsittelyvaiheiden paine on ollut 1850 psig (128 bar) ja keskimääräinen lämpötila 650 °F (343 °C). Esimerkissä 3 vetykäsittelyvaiheiden paine on ollut 1100 psig (75 bar) ja keskimääräinen lämpötila 680 °F (360 °C). Esimerkissä 3 vetykäsittelyolosuhteet (paine, lämpötila, WHSV/LHSV, laimennussuhde ja vetysyötön määrä) ovat kokonaisuutena olleet lähempänä tarkasteltavana olevassa patentissa esitetyn, keksintöä edustavan esimerkin olosuhteita, joten viitejulkaisun D3 kuvan 2 suoritusmuodon ja esimerkin 3 mukainen menetelmä on sopiva lähtökohta keksinnöllisyysarvioinnille.

4.1.4.2 Objektiivinen tekninen ongelma

UPM on esittänyt, että viitejulkaisuun D1 nähden muodostettavana objektiivisena teknisenä ongelmana on vaihtoehtoisen menetelmän aikaansaaminen. Nesteen mukaan objektiivinen tekninen ongelma on, miten saada aikaan suuri jae tuotetta, josta voidaan valmistaa korkealaatuista lentopolttoainetta, lähtien korkean typpipitoisuuden sisältävästä hapetetusta hiilivetysyötteestä. Patentti- ja rekisterihallituksen mukaan viitejulkaisuun D1 nähden ratkaistava objektiivinen tekninen ongelma on puolestaan, miten saavuttaa tehokas vedytysmenetelmä hapen ja typen poistamiseen.

Markkinaoikeus toteaa, että Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan objektiivinen tekninen ongelma muodostetaan tarkasteltavana olevassa patenttivaatimuksessa määritellyn keksinnön keksinnöllisyysarvioinnin lähtökohdaksi valitusta ratkaisusta erottavien piirteiden teknisen vaikutuksen perusteella. Väitettyjä teknisiä vaikutuksia, joihin patentinhaltija vain viittaa esittämättä lähimpään tekniikan tasoon nähden tehtävään vertailuun tarvittavaa riittävää näyttöä, ei voida ottaa huomioon objektiivista teknistä ongelmaa muodostettaessa ja keksinnöllisyysarvioinnissa (ks. esim. T 2210/19 perustelujen kohta 1.6). Pelkkää patentissa esitettyä väitettä teknisestä vaikutuksesta ei ole pidettävä näyttönä teknisen vaikutuksen olemassaolosta (ks. T 449/23 perustelujen kohdan 2.5.6. alakohta d).

Viitejulkaisun D1 esimerkissä 3 on valmistettu hiilivetyjä pyrolyysiöljystä (hapetetusta hiilivetysyötteestä), jonka typpiepäpuhtaus on ollut 2800 wppm (piirre P1). Pyrolyysiöljysyöte (piirre P3), johon on lisätty vetykaasua (piirre P5) ja jota on laimennettu hiilivedyillä (piirre P4) on vetykäsitelty ensimmäisessä vetykäsittelyvaiheessa vetykäsittelykatalyytin avulla (piirteet P2 ja P5). Ensimmäisen vetykäsittelyvaiheen jälkeen on ollut erotusvaihe, jossa ensimmäisestä vetykäsittelytuotteesta on erotettu vesi ja kaasumaisia sivutuotteita (piirteet P8, P9 ja P10). Ensimmäisen vetykäsittelyvaiheen nestemäinen reaktiotuote kokonaisuudessaan ja vetykaasua on johdettu toiseen vetykäsittelyvaiheeseen (piirre P12) typen- ja hapenpoistoon (piirre P14). Ensimmäisen vetykäsittelyvaiheen nestemäiseen reaktiotuotteeseen ei ole sekoitettu muuta syötettä (piirre P15). Toisen vetykäsittelyvaiheen reaktiotuote on johdettu erotusvaiheeseen, jossa tuote on erotettu kaasumaiseen fraktioon ja nestemäiseen vetykäsittelytuotteeseen (piirteet P16, P17 ja P18).

Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa viitejulkaisun D1 esimerkistä 3 tunnetusta menetelmästä piirteiden P6 ja P7 (ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötila ja paine aiheuttavat vedyllä tapahtuvan hapen- ja typenpoiston siinä määrin, että ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin vetykäsitelty effluentti käsittää pääosin hiilivetyjä ja että vähintään 95 prosenttia hapetetusta hiilivetysyötteestä on muunnettu hiilivedyiksi), piirteen P11 (ensimmäinen vetykäsitelty neste sisältää vähintään 95 painoprosenttia hiilivetyjä ja enemmän kuin 1 wppm typpeä), piirteen P13 (toisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötila on korkeampi kuin ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötila) sekä piirteen P19 (toisesta vetykäsittelyvaiheesta saatu vetykäsiltelty neste ja/tai stripattu vetykäsitelty neste sisältää vähintään 99 painoprosenttia hiilivetyjä ja enintään 1 wppm typpeä) osalta. Piirre P13 määrittelee patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän viitejulkaisun D1 esimerkin 3 menetelmästä erottavan fyysisen menetelmäaskeleen, ja piirteet P6, P7, P11 ja P19 ovat patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää teknisten lopputulosten avulla määritteleviä toiminnallisia piirteitä.

Tarkasteltavana olevan patentin selitysosan sivulla 17 on esitetty, että toisen vetykäsittelyvaiheen ensimmäistä vaihetta korkeamman sisääntulolämpötilan on odotettu saavan aikaan tehokkaan hapen- ja typenpoiston toisessa vetykäsittelyvaiheessa, mutta on havaittu, että toisessa vetykäsittelyvaiheessa syntyy typpiyhdisteitä, jotka eivät hajoa hapen- ja typenpoistossa käytettävissä reaktio-olosuhteista. Mainitussa selitysosan kohdassa esitetyn perusteella toisen vetykäsittelyvaiheen ensimmäistä vaihetta korkeammalla sisääntulolämpötilalla ei ole ollut odotettua vaikutusta hapen- ja typenpoistoon toisessa vetykäsittelyvaiheessa.

Myös tarkasteltavana olevan patentin selitysosan sivulla 23 on esitetty, että toisen vetykäsittelyreaktorin ensimmäistä reaktoria korkeampi sisääntulolämpötila voi parantaa hapen- ja typenpoistoreaktiota. Patentissa ei kuitenkaan ole esitetty esimerkkiä ja vertailuesimerkkiä, joissa olisi selvitetty toisen vetykäsittelyvaiheen ensimmäistä vaihetta korkeamman sisääntulolämpötilan vaikutusta toisen vetykäsittelyvaiheen tuotteen reagoimatta jääneen hapetetun hiilivetysyötteen määrään tai typpipitoisuuteen. Keksintöä edustavan esimerkin ja vertailuesimerkin 2 väliset erot ovat olleet, että viimeksi mainitussa on ollut kaksi peräkkäistä HDO-reaktoria ja HDO-reaktorien välillä ei ole ollut kaasumaisen fraktion poistovaihetta. Kyseisestä esimerkistä ja vertailuesimerkistä voidaan siten päätellä vain vetykäsittelyvaiheiden välisen kaasunpoiston vaikutus toisen vetykäsittelyvaiheen tuotteeseen. Koska tarkasteltavana olevassa patentissa tai asiassa muutoin ei ole esitetty näyttöä siitä, että piirteellä P13 olisi patentissa esitetyn väitteen mukainen tekninen vaikutus viitejulkaisun D1 esimerkin 3 mukaiseen menetelmään nähden, kyseistä väitettyä teknistä vaikutusta ei ole otettava huomioon objektiivista teknistä ongelmaa muodostettaessa eikä siten myöskään patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän keksinnöllisyyttä arvioitaessa.

Tarkasteltavana olevassa patentissa ei myöskään ole esitetty, että piirteillä P6, P7 ja P11 olisi jokin erityinen tekninen vaikutus. Piirteen P6 mukaan piirteessä P7 esitetty lopputulos saavutetaan sisääntulolämpötilan ja paineen avulla, mutta patenttivaatimuksessa 1 ei ole esitetty sisääntulolämpötilan ja paineen arvoja, joilla piirteissä P6, P7 ja P11 esitetyt lopputulokset saavutetaan. Lisäksi mainittujen lopputulosten saavuttamisen on katsottava edellyttävän myös muita tekijöitä, jotka on esitetty vain epäitsenäisissä patenttivaatimuksissa. Näin ollen piirteet P6, P7 ja P11 edustavat lähinnä tarkasteltavana olevan patentin selitysosan sivulla 20 esitettyä tavoitetta, jonka mukaan ensimmäisen vaiheen vetykäsittelyreaktio etenisi mahdollisimman pitkälle. Vastaavasti myöskään piirteessä P19 esitetylle nestemäisen vetykäsittelytuotteen hiilivetyjen määrälle ei ole esitetty mitään erityistä teknistä vaikutusta eikä patenttivaatimuksessa 1 ole esitetty hiilivetyjen määrän saavuttamisen edellyttämiä toisen vetykäsittelyvaiheen reaktio-olosuhteisiin liittyvien parametrien arvoja, joten myös sen on katsottava edustavana tavoitetta, jonka mukaan myös toisen vaiheen hapenpoistoreaktio etenee mahdollisimman pitkälle.

Tarkasteltavana olevassa patentissa on esitetty, että typpiyhdisteet voivat deaktivoida isomerointikatalyytin. Piirteessä P19 esitetyn typpipitoisuuden voidaan siten katsoa edustavan tavoitetta, jonka mukaan toinen vetykäsitelty neste voidaan edelleen vetyisomeroida patenttivaatimuksen 1 valinnaisissa piirteissä P20 ja P21 edellytetyllä tavalla.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus toteaa, että viitejulkaisun D1 esimerkkiin 3 nähden muodostettavana objektiivisena teknisenä ongelmana voidaan katsoa olevan tehokkuus- ja tuotteen hyödyntämistavoitteet täyttävän vaihtoehtoisen vetykäsittelymenetelmän aikaansaaminen.

4.1.4.3 Objektiivisen teknisen ongelman ratkaisun ilmeisyys

UPM on esittänyt, että ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei ole keksinnöllinen viitejulkaisusta D1 yksin tai viitejulkaisujen D1 ja D4 tai D7 yhdistelmästä tunnettuun tekniikkaan nähden.

Markkinaoikeus toteaa, että viitejulkaisun D1 esimerkin 3 mukaiselle menetelmälle vaihtoehtoista menetelmää etsivän alan ammattimiehen on valittava toisen vetykäsittelyvaiheen sisääntulolämpötila. Esimerkissä 3 ei ole esitetty vetykäsittelyvaiheiden sisääntulolämpötiloja vaan keskimääräiset lämpötilat, jotka ovat molemmissa vaiheissa samat (680 °F / 360 °C).

Edellä kohdassa 4.1.4.2 todetulla tavalla tarkasteltavana olevasta patentista ei käy ilmi, että piirteen P13 mukaisella toisen vetykäsittelyvaiheen ensimmäistä vetykäsittelyvaihetta korkeammalla sisääntulolämpötilalla olisi mitään teknistä vaikutusta viitejulkaisun D1 esimerkissä 3 esitettyyn menetelmään nähden. Piirteessä P13 esitettyä lämpötilaeroa on siten pidettävä mielivaltaisesti valittuna.

Viitejulkaisun D1 kappaleessa 0023 esitetyn mukaan vetykäsittelyreaktorin lämpötila on tyypillisesti 100–500 °C. Viitejulkaisussa D1 ei ole annettu muuta ohjetta reaktoreiden lämpötilojen asettamiseen. Erityisesti viitejulkaisussa D1 ei ole esitetty, ettei kahta vetykäsittelyreaktoria käytettäessä jälkimmäisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötila voisi olla ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin lämpötilaa korkeampi. Näin ollen alan ammattimiehellä, joka valitsee viitejulkaisun D1 esimerkin 3 toisen vetykäsittelyreaktorin lämpötilan mielivaltaisesti, ei ole viitejulkaisussa D1 kokonaisuudessaan esitetyn perusteella syytä välttää asettamasta toisen vetykäsittelyreaktorin lämpötilaa sillä tavoin ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin lämpötilaa korkeammaksi, että toisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötila on ensimmäisen reaktorin sisääntulolämpötilaa korkeampi. Piirre P13 on siten alan ammattimiehelle ilmeinen viitejulkaisussa D1 esitetyn perusteella.

Patenttivaatimuksessa 1 ei ole määritelty konkreettisia vetykäsittelyolosuhteita, joita piirteissä P6, P7, P11 ja P19 esitettyjen lopputulosten saavuttaminen edellyttää. Tarkasteltavana olevassa patentissa ei ole esitetty sellaista, jonka perusteella kyseisten lopputulosten saavuttaminen edellyttäisi olosuhteiltaan tavanomaisesta poikkeavaa vetykäsittelyprosessia. Koska alan ammattimiehen on katsottava yleisesti tavoittelevan mahdollisimman hyvää tuotesaantoa ja tuotteen laatua, piirteissä P6, P7, P11 ja P19 esitettyjen tavoitteiden asettamista viitejulkaisun D1 esimerkin 3 mukaiselle vetykäsittelymenetelmälle on pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä.

Viitejulkaisun D1 kappaleessa 0008 esitetyn mukaan ammoniakki on suurina määrinä haitallista katalyytin aktiivisuudelle. Tarkasteltavana olevassa patentissa esitetyn perusteella patenttivaatimuksen 1 piirteistä vain piirteessä P9 esitetty kaasumaisen fraktion erotus myötävaikuttaa piirteen P19 mukaisen lopputuotteen typpipitoisuuden saavuttamiseen. Koska piirre P9 ei ole patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää viitejulkaisun D1 esimerkin 3 mukaisesta menetelmästä erottava piirre, piirteessä P19 esitetyn typpipitoisuuden on katsottava olevan saavutettavissa myös viitejulkaisun D1 esimerkin 3 menetelmällä. Myös piirteen P19 mukaisen typpipitoisuustavoitteen asettamista viitejulkaisun D1 esimerkin 3 menetelmälle on pidettävä tuotteen mahdollisimman hyvään laatuun pyrkivälle alan ammattimiehelle ilmeisenä. Näin ollen alan ammattimiehen on katsottava päätyvän D1 esimerkin 3 mukaisesta menetelmästä lähtemällä ilman keksinnöllistä panosta tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 mukaiseen menetelmään.

4.1.4.4 Keksinnöllisyysarvioinnin lopputulos

Edellä kohdissa 4.1.4.1–4.1.4.3 esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroa olennaisesti viitejulkaisusta D1 tunnetusta tekniikasta. Patentti numero FI 129530 ei siten ole pysytettävissä voimassa ensisijaisen patenttivaatimusasetelman mukaisessa muodossa.

4.2 Vaihtoehtoinen patenttivaatimusasetelma 1

Neste on toimittanut vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 markkinaoikeuteen 8.10.2024 antamansa vastauksen yhteydessä ensimmäisenä vaihtoehtoisena vaatimusasetelmana. Vaihtoehtoisessa patenttivaatimusasetelmassa 1 on menetelmään kohdistuva itsenäinen patenttivaatimus 1 ja menetelmään kohdistuvat epäitsenäiset patenttivaatimukset 2–25. Itsenäinen patenttivaatimus 1 kuuluu seuraavasti:

P1a: Menetelmä hiilivetyjen valmistamiseksi uusiutuvasta hapetetusta hiilivetysyötteestä, jonka typpiepäpuhtaus on 300 wppm tai enemmän, mitattuna alkuainetyppenä, käsittäen:
P2: ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin (101), joka käsittää ainakin yhdenkatalyyttisen vyöhykkeen (105),
P3: jossa vetykäsittelyn sisääntulovirtaus, joka käsittää hapetetun hiilivetysyötteen (104) ja
P4: hiilivetyjä laimentavan aineen (126),
P5: tuodaan katalyyttiselle vyöhykkeelle runsaasti vetyä sisältävän kaasun (120) kanssa
P6: sisääntulolämpötilassa ja paineessa, jotka aiheuttavat vedyllä tapahtuvan hapenpoiston ja vedyllä tapahtuvan typenpoiston siinä määrin, että ensimmäinen vetykäsitelty effluentti (106) ensimmäisestä vetykäsittelyreaktorista sisältää pääosin hiilivetyjä,
P7: ja jossa hapetettu hiilivetysyöte on muunnettu ≥ 95 % hiilivedyiksi;
P8: ensimmäinen vetykäsitelty effluentti (106) ensimmäisestä vetykäsittelyreaktorista altistetaan erotusvaiheelle (107), jossa
P9: ainakin osa ensimmäisestä vetykäsitellystä effluentista (106) erotetaan kaasumaiseen fraktioon (121) ja
P10: ensimmäiseen vetykäsiteltyyn nesteeseen (108), jossa
P11: ensimmäinen vetykäsitelty neste sisältää ≥ 95 paino-% hiilivetyjä ja > 1 wppm typpeä;
P12: ainakin osa ensimmäisestä vetykäsitellystä nesteestä (108) ja runsaasti vetyä sisältävästä kaasusta (120) tuodaan toiseen vetykäsittelyreaktoriin (102), joka käsittää ainakin yhden katalyyttisen vyöhykkeen,
P13: sisääntulolämpötilassa, joka on korkeampi kuin ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötila, ja
P14: paineessa, joka aiheuttaa vedyllä tapahtuvan hapenpoiston ja vedyllä tapahtuvan typenpoiston,
P15: jossa ensimmäinen vetykäsitelty neste ei sekoitu syötteeseen, jonka happipitoisuus on korkeampi kuin ensimmäisen vetykäsitellyn nesteen happipitoisuus ja jossa ensimmäinen vetykäsitelty neste ei sekoitu syötteeseen, jonka typpipitoisuus on korkeampi kuin ensimmäisen vetykäsitellyn nesteen typpipitoisuus;
P16: toinen vetykäsitelty effluentti (130) toisesta vetykäsittelyreaktorista (102) altistetaan yhdelle tai useammalle erotusvaiheelle (111 ja/tai 114), jossa toinen vetykäsitelty effluentti (130) erotetaan
P17: kaasumaiseen fraktioon (113)
P18: ja toiseen vetykäsiteltyyn nesteeseen (112) ja/tai stripattuun vetykäsiteltyyn nesteeseen (115), jolloin
P19: toinen vetykäsitelty neste (112) ja/tai stripattu vetykäsitelty neste (115) sisältää ≥ 99 paino-% hiilivetyjä ja ≤ 1 wppm typpeä, edullisesti ≤ 0,4 wppm typpeä, mitattuna alkuainetyppenä;
P20: valinnaisesti isomeroidaan toinen vetykäsitelty neste (112) tai stripattu vetykäsitelty neste (115) ensimmäisessä isomerointireaktorissa (103), joka käsittää ainakin yhden katalyyttisen vyöhykkeen, jossa toinen vetykäsitelty neste ja runsaasti vetyä sisältävä kaasu (120), jossa on ≤ 1 ppm (mol/mol) typpeä, mitattuna alkuainetyppenä, tuodaan katalyyttiselle vyöhykkeelle sisääntulolämpötilassa ja paineessa, jotka aiheuttavat ainakin vetyisomeroinnin ensimmäisen isomerointieffluentin (116) tuottamiseksi;
P21: ensimmäinen isomeroitu effluentti (116) ensimmäisestä isomerointireaktorista (103) altistetaan erotusvaiheelle (117), jossa ensimmäinen isomeroitu effluentti (116) erotetaan kaasumaiseen fraktioon (118) ja ensimmäiseen isomeroituun nesteeseen (119), jossa ensimmäinen isomeroitu neste sisältää ≥ 30 paino-% haaroittuneita hiilivetyjä, ja/tai ≥ 30 paino-%:n lisäyksen haaroittuneissa hiilivedyissä verrattuna toiseen vetykäsiteltyyn nesteeseen.

Keksinnöllisyys

Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukaisesta menetelmästä siten, että ensin mainitun piirteessä P1a hapetettu hiilivetysyöte on määritelty uusiutuvaksi. Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän keksinnöllisyysarvioinnin lähtökohtana on ollut viitejulkaisun D1 esimerkin 3 mukainen menetelmä, joka sopii samoilla perusteilla myös nyt tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän keksinnöllisyysarvioinnin lähtökohdaksi.

UPM on esittänyt, ettei vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ole keksinnöllinen muun ohella viitejulkaisusta D1 tunnettuun tekniikkaan nähden.

Markkinaoikeus toteaa, että viitejulkaisun D1 esimerkin 3 mukaisen menetelmän syöte on ollut jätepuusta valmistettu pyrolyysiöljy, jota on pidettävä vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 piirteessä P1a tarkoitettuna uusiutuvana hapetettuna hiilivetysyötteenä. Piirre P1a sisältyy siten viitejulkaisun D1 esimerkin 3 mukaiseen menetelmään, joten tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 ja ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän esimerkin 3 mukaisesta menetelmästä erottavat piirteet ovat samat. Näin ollen edellä kohdissa 4.1.4.1–4.1.4.3 esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroa olennaisesti viitejulkaisusta D1 tunnetusta tekniikasta.

Patentti numero FI 129530 ei edellä todetulla perusteella ole pysytettävissä voimassa vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 mukaisessa muodossa. Asiassa ei näin ollen ole tarvetta lausua muista vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 hyväksyttävyyden esteiksi esitetyistä seikoista.

4.3 Vaihtoehtoinen patenttivaatimusasetelma 2

Neste on toimittanut vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 2 markkinaoikeuteen 8.10.2024 antamansa vastauksen yhteydessä toisena vaihtoehtoisena vaatimusasetelmana. Vaihtoehtoisessa patenttivaatimusasetelmassa 2 on menetelmään kohdistuva itsenäinen patenttivaatimus 1 ja menetelmään kohdistuvat epäitsenäiset patenttivaatimukset 2–25. Itsenäinen patenttivaatimus 1 kuuluu seuraavasti:

P1a: Menetelmä hiilivetyjen valmistamiseksi uusiutuvasta hapetetusta hiilivetysyötteestä, jonka typpiepäpuhtaus on 300 wppm tai enemmän, mitattuna alkuainetyppenä, käsittäen:
P2: ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin (101), joka käsittää ainakin yhdenkatalyyttisen vyöhykkeen (105),
P3: jossa vetykäsittelyn sisääntulovirtaus, joka käsittää hapetetun hiilivetysyötteen (104) ja
P4: hiilivetyjä laimentavan aineen (126),
P5: tuodaan katalyyttiselle vyöhykkeelle runsaasti vetyä sisältävän kaasun (120) kanssa
P6: sisääntulolämpötilassa ja paineessa, jotka aiheuttavat vedyllä tapahtuvan hapenpoiston ja vedyllä tapahtuvan typenpoiston siinä määrin, että ensimmäinen vetykäsitelty effluentti (106) ensimmäisestä vetykäsittelyreaktorista sisältää pääosin hiilivetyjä,
P7: ja jossa hapetettu hiilivetysyöte on muunnettu ≥ 95 % hiilivedyiksi
P7a: ja jonka ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin (101) sisääntulolämpötila ja paine ovat 200–400 °C ja 10–150 bar;
P8: ensimmäinen vetykäsitelty effluentti (106) ensimmäisestä vetykäsittelyreaktorista altistetaan erotusvaiheelle (107), jossa
P9: ainakin osa ensimmäisestä vetykäsitellystä effluentista (106) erotetaan kaasumaiseen fraktioon (121) ja
P10: ensimmäiseen vetykäsiteltyyn nesteeseen (108), jossa
P11: ensimmäinen vetykäsitelty neste sisältää ≥ 95 paino-% hiilivetyjä ja > 1 wppm typpeä;
P12: ainakin osa ensimmäisestä vetykäsitellystä nesteestä (108) ja runsaasti vetyä sisältävästä kaasusta (120) tuodaan toiseen vetykäsittelyreaktoriin (102), joka käsittää ainakin yhden katalyyttisen vyöhykkeen,
P13: sisääntulolämpötilassa, joka on korkeampi kuin ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötila, ja
P14: paineessa, joka aiheuttaa vedyllä tapahtuvan hapenpoiston ja vedyllä tapahtuvan typenpoiston,
P15: jossa ensimmäinen vetykäsitelty neste ei sekoitu syötteeseen, jonka happipitoisuus on korkeampi kuin ensimmäisen vetykäsitellyn nesteen happipitoisuus ja jossa ensimmäinen vetykäsitelty neste ei sekoitu syötteeseen, jonka typpipitoisuus on korkeampi kuin ensimmäisen vetykäsitellyn nesteen typpipitoisuus;
P15a: ja jonka toisen vetykäsittelyreaktorin (102) sisääntulolämpötila ja paine ovat 250-450 °C ja 10-150 bar,
P15b: ja jonka toisen vetykäsittelyreaktorin (102) sisääntulolämpötila on vähintään 10 °C korkeampi kuin ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin (101) sisääntulolämpötila;
P16: toinen vetykäsitelty effluentti (130) toisesta vetykäsittelyreaktorista (102) altistetaan yhdelle tai useammalle erotusvaiheelle (111 ja/tai 114), jossa toinen vetykäsitelty effluentti (130) erotetaan
P17: kaasumaiseen fraktioon (113)
P18: ja toiseen vetykäsiteltyyn nesteeseen (112) ja/tai stripattuun vetykäsiteltyyn nesteeseen (115), jolloin
P19: toinen vetykäsitelty neste (112) ja/tai stripattu vetykäsitelty neste (115) sisältää ≥ 99 paino-% hiilivetyjä ja ≤ 1 wppm typpeä, edullisesti ≤ 0,4 wppm typpeä, mitattuna alkuainetyppenä;
P20: valinnaisesti isomeroidaan toinen vetykäsitelty neste (112) tai stripattu vetykäsitelty neste (115) ensimmäisessä isomerointireaktorissa (103), joka käsittää ainakin yhden katalyyttisen vyöhykkeen, jossa toinen vetykäsitelty neste ja runsaasti vetyä sisältävä kaasu (120), jossa on ≤ 1 ppm (mol/mol) typpeä, mitattuna alkuainetyppenä, tuodaan katalyyttiselle vyöhykkeelle sisääntulolämpötilassa ja paineessa, jotka aiheuttavat ainakin vetyisomeroinnin ensimmäisen isomerointieffluentin (116) tuottamiseksi;
P21: ensimmäinen isomeroitu effluentti (116) ensimmäisestä isomerointireaktorista (103) altistetaan erotusvaiheelle (117), jossa ensimmäinen isomeroitu effluentti (116) erotetaan kaasumaiseen fraktioon (118) ja ensimmäiseen isomeroituun nesteeseen (119), jossa ensimmäinen isomeroitu neste sisältää ≥ 30 paino-% haaroittuneita hiilivetyjä, ja/tai ≥ 30 paino-%:n lisäyksen haaroittuneissa hiilivedyissä verrattuna toiseen vetykäsiteltyyn nesteeseen.

4.3.1 Lisätty materiaali

UPM on esittänyt, että vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 2 patenttivaatimus 1 sisältää lisättyä materiaalia. UPM:n mukaan patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän hapetettua hiilivetysyötettä ei voi määritellä uusiutuvaksi alkuperäisen patenttihakemuksen selitysosan sivun 11 riveillä 19–20 esitetyn perusteella. Lisäksi UPM:n mukaan patenttivaatimuksen 1 piirteisiin P7a, P15a ja P15b lisätyt lämpötilat, paineet ja sisääntulolämpötilojen erot on valittu alkuperäisen patenttihakemuksen patenttivaatimuksissa 9 ja 13 sekä selitysosan sivun 23 riveillä 14–16 esitetyiltä listoilta. UPM:n mukaan piirteiden P7a ja P15a sisääntulolämpötilaa ja painetta ei kyseisillä listoilla ole esitetty edullisina arvoina, kun taas piirteen P15b sisääntulolämpötilojen ero on sellaisena esitetty. Valitut arvot eivät siten edusta samaa edullisuustasoa, minkä vuoksi piirteiden P7a, P15a ja P15b yhdistelmä ei käy selvästi ja yksiselitteisesti ilmi alkuperäisestä patenttihakemuksesta.

Markkinaoikeus toteaa, että tarkasteltavana olevan patentin myöntämiseen johtanut patenttihakemus numero FI 20205953 on tehty 30.9.2020, jolloin Patentti- ja rekisterihallitukselle on toimitettu englanninkielinen selitys, englanninkieliset patenttivaatimukset ja piirustus. Patenttihakemuksen perusasiakirjan muodostavat siten kyseinen englanninkielinen selitys piirustuksineen ja kyseiset englanninkieliset patenttivaatimukset.

Perusasiakirjan patenttivaatimukset 1, 9 ja 13 ovat kuuluneet seuraavasti:

1. Process for preparing hydrocarbons from an oxygenated hydrocarbon feedstock, having a nitrogen impurity of 300 wppm or more, measured as elemental nitrogen, comprising:

– a first hydrotreatment reactor (101) comprising at least one catalytic zone (105), in which a hydrotreatment entry stream comprising an oxygenated hydrocarbon feedstock (104) and a hydrocarbon diluting agent (126) is introduced into the catalytic zone together with a hydrogen-rich gas (120), at an inlet temperature and a pressure causing at least hydrodeoxygenation and hydrodenitrification to an extent where a first hydrotreated effluent (106) from the first hydrotreatment reactor contains mainly hydrocarbons, and wherein the oxygenated hydrocarbon feedstock has been converted to >95% hydrocarbons;
– the first hydrotreated effluent (106) from the first hydrotreatment reactor is subjected to a separation stage (107) where at least part of the first hydrotreated effluent (106) is separated into a gaseous fraction (121) and a first hydrotreated liquid (108), where the first hydrotreated liquid contains >95 wt% hydrocarbons, and >1 wppm nitrogen;
– at least part of the first hydrotreated liquid (108) and a hydrogen-rich gas (120) is introduced in a second hydrotreatment reactor (102) comprising at least one catalytic zone at an inlet temperature that is higher than the inlet temperature in the first hydrotreatment reactor and at a pressure causing hydrodeoxygenation and hydrodenitrification, where the first hydrotreated liquid is not mixed with a feed having an oxygen content that is higher than the oxygen content of the first hydrotreated liquid and where the first hydrotreated liquid is not mixed with a feed having a nitrogen content higher than the nitrogen content of the first hydrotreated liquid;
– the second hydrotreated effluent (130) from the second hydrotreatment reactor (102) is subjected to one or more separation stages (111 and/or 114), where the second hydrotreated effluent (130) is separated into a gaseous fraction (113) and a second hydrotreated liquid (112) and/or a stripped hydrotreated liquid (115), where the second hydrotreated liquid (112) and/or a stripped hydrotreated liquid (115) contains >99 wt% hydrocarbons and <1 wppm nitrogen, preferably <0.4 wppm nitrogen, measured as elemental nitrogen;
– optionally isomerising the second hydrotreated liquid (112) or the stripped hydrotreated liquid (115) in a first isomerisation reactor (103) comprising at least one catalytic zone, in which the second hydrotreated liquid and a hydrogen-rich gas (120) having <1 ppm (mol/mol) nitrogen, measured as elemental nitrogen, is introduced into the catalytic zone at an inlet temperature and a pressure causing at least hydroisomerisation to produce a first isomerisation effluent (116);
– the first isomerised effluent (116) from the first isomerisation reactor (103) is subjected to a separation stage (117), where the first isomerised effluent (116) is separated into a gaseous fraction (118) and a first isomerised liquid (119), where the first isomerised liquid contains >30 wt% branched hydrocarbons, and/or an increase in branched hydrocarbons of >30 wt% compared to the second hydrotreated liquid.

9. Process according to any one of the preceding claims, wherein the inlet temperature and pressure of the first hydrotreatment reactor (101) is 200–400 °C and 10–150 bar, such as 250–380 °C and 20–120 bar, such as 280–360 °C and 30–100 bar.

13. Process according to any one of the preceding claims, wherein the inlet temperature and pressure of the second hydrotreatment reactor (102) is 250-450 °C and 10-150 bar, such as 300-430 °C and 20-120 bar, such as 330-410 °C and 30-100 bar.

Perusasiakirjan selitysosan sivun 11 rivien 19–20 kokonainen virke on kuulunut seuraavasti: ”An oxygenated hydrocarbon feedstock of renewable origin, such as plant oils and animal fats are well suited for the process.” Sivun 23 rivien 13–16 kokonainen virke on puolestaan kuulunut seuraavasti: ”For example, the inlet temperature of the second hydrotreatment reactor may be 10–15 °C higher than the inlet temperature for the first hydrotreatment reactor, or even higher.”

Perusasiakirjan epäitsenäisissä patenttivaatimuksissa 9 ja 13 on ollut viittaus mihin tahansa edeltävään patenttivaatimukseen, joten perusasiakirjan patenttivaatimusten 1, 9 ja 13 yhdistelmä käy selvästi ja yksiselitteisesti ilmi perusasiakirjan patenttivaatimusasetelmasta. Perusasiakirjan patenttivaatimuksissa 9 ja 13 on esitetty sisääntulolämpötilan ja paineen yhdistelmiä sisältäviä suppenevia listoja, joilla mitään yhdistelmää ei sinänsä ole esitetty edullisena.

Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 2 patenttivaatimukseen 1 lisätyssä piirteessä P7a esitetty ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötilan ja paineen vaihteluvälin yhdistelmä on ollut laajin perusasiakirjan patenttivaatimuksessa 9 esitetty sisääntulolämpötilojen ja paineiden vaihteluvälien yhdistelmä. Vastaavasti tarkasteltavana olevaan patenttivaatimukseen 1 lisätyssä piirteessä P15a esitetty toisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötilan ja paineen vaihteluvälin yhdistelmä on ollut laajin perusasiakirjan patenttivaatimuksessa 13 sisääntulolämpötilojen ja paineiden vaihteluvälien yhdistelmä. Tarkasteltavana olevaan patenttivaatimukseen 1 lisätyissä piirteissä P7a ja P15a esitetyt sisääntulolämpötilojen ja paineiden vaihteluvälien yhdistelmät on siten valittu perusasiakirjan patenttivaatimusten 9 ja 13 sisältämiltä listoilta toisiaan vastaavilta tasoilta. Tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 piirteiden P7a ja P15a yhdistelmä käy siten selvästi ja yksiselitteisesti ilmi perusasiakirjan patenttivaatimusasetelmasta.

Perusasiakirjan selitysosan sivu 11 on sinänsä ollut osa keksinnön selityksen erityistä osaa, mutta kyseisen sivun riviltä 16 alkavassa kappaleessa on kuitenkin selostettu keksinnön mukaista menetelmää, eikä selostusta ole rajattu mihinkään keksinnön erityiseen suoritusmuotoon. Tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän syöte on siten perusasiakirjan selityksen sivun 11 riveillä 19–20 esitetyn perusteella täsmennettävissä uusiutuvaksi hapetetuksi hiilivetysyötteeksi ilman, että tästä muutoksesta syntyy lisättyä materiaalia.

Myös perusasiakirjan selitysosan sivu 23 on sinänsä ollut osa keksinnön selityksen erityistä osaa, mutta kyseisen sivun riviltä 11 alkavassa kappaleessa ei ole esitetty eikä asiayhteydestä muutoinkaan käy ilmi, että kyseinen kappale liittyisi vain johonkin keksinnön erityiseen suoritusmuotoon. Kyseisen kappaleen riveillä 14–16 esitetyn mukaan toisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötila voi olla 10–15 °C korkeampi kuin ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötila ja sisääntulolämpötilojen ero voi olla vielä tätäkin suurempi. Kyseisessä kohdassa ei siten ole esitetty mahdollisia sisääntulolämpötilojen eroja sisältävää listaa, vaan siinä on esitetty sisääntulolämpötilojen eron vaihteluväli, jonka alaraja on 10 °C ja jonka ylärajaa ei ole asetettu.

Piirteen P15b mukaista reaktoreiden sisääntulolämpötilojen eron vaihteluväliä ei siten ole valittu listalta, eikä sen ole esitetty liittyvän keksinnön edulliseen tai muuhun suoritusmuotoon. Piirteen P15b mukaisen vaihteluvälin on siten katsottava liittyvän yleisesti keksinnön mukaiseen menetelmään. Toisen vetykäsittelyreaktorin ensimmäistä vetykäsittelyreaktoria korkeampi sisääntulolämpötila sisältyy perusasiakirjan patenttivaatimuksen 1 ja siten myös perusasiakirjan patenttivaatimusten 1, 9 ja 13 yhdistelmän mukaiseen menetelmään. Sisääntulolämpötilojen ero on siten perusasiakirjan selityksen sivun 23 riveillä 14–16 esitetyn perusteella täsmennettävissä piirteellä P15b ilman, että tästä muutoksesta syntyy lisättyä materiaalia.

Edellä todetuilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei patenttivaatimus 1 käsitä sellaista, mikä ei ole käynyt ilmi patenttihakemuksen perusasiakirjasta. Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 2 hyväksymiselle ei siten ole patenttilain 25 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua estettä.

4.3.2 Keksinnöllisyys

Markkinaoikeus toteaa, että ensisijaisen patenttivaatimusasetelman keksinnöllisyysarvioinnin yhteydessä esitetyillä perusteilla myös vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 2 patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän keksinnöllisyysarvioinnin lähtökohdaksi voidaan valita viitejulkaisun D1 esimerkin 3 mukainen menetelmä.

UPM on esittänyt, ettei vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ole keksinnöllinen muun ohella viitejulkaisusta D1 tunnettuun tekniikkaan nähden.

Markkinaoikeus toteaa, että vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 2 patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa ensisijaisen patenttivaatimusasetelman patenttivaatimuksen 1 mukaisesta menetelmästä piirteiden P1a, P7a, P15a ja P15b osalta. Kuten edellä vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 keksinnöllisyysarvioinnin yhteydessä on todettu, keksinnöllisyysarvioinnin lähtökohtana oleva viitejulkaisun D1 esimerkin 3 mukainen menetelmä sisältää piirteen P1a.

Viitejulkaisun D1 esimerkissä 3 vetykäsittelyvaiheiden paine on ollut 1100 psig (75 bar) ja keskimääräinen lämpötila 680 °F (360 °C). Kyseisen esimerkin mukaisen menetelmän ensimmäisen ja toisen vetykäsittelyvaiheen paine on siten ollut piirteissä P7a ja P15a esitetyillä paineen vaihteluväleillä, joten patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei mainittujen paineen vaihteluvälen osalta eroa viitejulkaisun D1 esimerkin 3 menetelmästä.

Ensimmäisen ja toisen vetykäsittelyvaiheen sisääntulolämpötilat eivät käy ilmi kyseisen esimerkin selostuksesta. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa siten viitejulkaisun D1 esimerkin 3 menetelmästä piirteissä P7a ja P15a määriteltyjen sisääntulolämpötilojen sekä piirteiden P6, P7, P11, P13, P15b ja P19 osalta.

Tarkasteltavana olevassa patentissa ei ole esitetty, että piirteissä P7a ja P15a määritellyillä sisääntulolämpötilojen vaihteluväleillä olisi jokin erityinen synergistinen tekninen vaikutus viitejulkaisun D1 esimerkin 3 reaktorin keskimääräiseen lämpötilaan nähden. Viitejulkaisun D1 kappaleessa 0023 on esitetty, että vetykäsittelyreaktorin lämpötila on tyypillisesti 100–500 °C. Piirteessä P7a määritellyn ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötilan 200–400 °C ja piirteessä P15a määritellyn toisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötilan 250–450 °C on katsottava vastaavan viitejulkaisussa D1 tyypillisiksi esitettyjä vetykäsittelyreaktorin lämpötiloja.

Viitejulkaisun D1 esimerkissä 3 vetykäsittelyreaktiot tapahtuvat kyseisessä viitejulkaisussa esitetyn keksinnön mukaisesti nestefaasissa. Kappaleessa 0030 esitetyn mukaan nestefaasireaktorissa sisään- ja ulostulolämpötilojen ero on noin 5–15 °F (noin 3–8 °C). Esimerkissä 3 ensimmäisen ja toisen reaktorin keskimääräinen lämpötila on ollut 360 °C. Jos esimerkin 3 ensimmäisen reaktorin sisään- ja ulostulolämpötilojen ero on kappaleessa 0030 esitetyn mukainen, ensimmäisen reaktorin sisääntulolämpötilan vaihteluväli sisältyy patenttivaatimuksen 1 piirteessä P7a määriteltyyn ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötilan vaihteluväliin. Näin ollen viitejulkaisun D1 esimerkin 3 mukaisen menetelmän kyseisessä viitejulkaisussa annetun opetuksen mukaisesti toteuttava alan ammattimies päätyisi ilman keksinnöllistä panosta menetelmään, jossa ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötila on patenttivaatimuksen 1 piirteessä P7a määritellyllä vaihteluvälillä. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei siten piirteen P7a osalta eroa olennaisesti viitejulkaisun D1 esimerkin 3 mukaisesta menetelmästä.

Kuten ensisijaisen patenttivaatimusasetelman keksinnöllisyysarvioinnin yhteydessä on todettu, tarkasteltavana olevassa patentissa esitetystä ei voida päätellä, että piirteellä P13 olisi jokin tekninen vaikutus viitejulkaisun D1 esimerkin 3 mukaiseen menetelmään nähden. Piirteessä P13 esitettyä toisen vetykäsittelyreaktorin ensimmäistä vetykäsittelyreaktoria korkeampaa sisääntulolämpötilaa on siten pidettävä mielivaltaisesti valittuna. Samalla perusteella myös piirteessä P15b esitettyä toisen vetykäsittelyreaktorin vähintään 10 °C ensimmäistä vetykäsittelyreaktoria korkeampaa sisääntulolämpötilaa on pidettävä mielivaltaisesti valittuna ja siten alan ammattimiehelle ilmeisenä arvona. Näin ollen edellä kohdassa 4.1.4.3 esitetyillä perusteilla viitejulkaisun D1 esimerkin 3 menetelmän toisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötilaa mielivaltaisesti valitsevan alan ammattimiehen olisi ilmeistä päätyä sisääntulolämpötiloihin, jotka ovat sekä piirteessä P15a esitetyllä vaihteluvälillä että vähintään 10 °C korkeampia kuin ensimmäisen vetykäsittelyreaktorin sisääntulolämpötila. Näin ollen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei myöskään piirteiden P13, P15a ja P15b osalta eroa olennaisesti viitejulkaisun D1 esimerkin 3 mukaisesta menetelmästä.

Edellä todetuilla perusteilla patenttivaatimuksen 1 piirteiden P7a, P15a ja P15b mukaiset sisääntulolämpötilat ja paineet joko sisältyvät viitejulkaisun D1 esimerkin 3 mukaiseen menetelmään tai on viitejulkaisussa D1 esitetyn perusteella ilmeistä sisällyttää kyseiseen menetelmään. Koska piirteissä P6, P7, P11 ja P19 esitettyjen lopputulosten saavuttamiseen vaikuttavat Nesteen asiassa esittämän perusteella (vastaus sivu 3) sisääntulolämpötilan ja paineen lisäksi myös vedyn määrä, katalyytit ja reaktioaika, joita ei ole määritelty patenttivaatimuksessa 1 (vrt. Euroopan patenttiviraston teknisen valituslautakunnan ratkaisun T 746/22 kohta 3.2), ja koska alan ammattimiehen on katsottava yleisesti tavoittelevan mahdollisimman hyvää tuotesaantoa ja tuotteen laatua, piirteissä P6, P7, P11 ja P19 esitettyjen tavoitteiden asettamista viitejulkaisun D1 esimerkin 3 mukaiselle vetykäsittelymenetelmälle on pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 2 patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroa olennaisesti viitejulkaisusta D1 tunnetusta tekniikasta. Patentti numero FI 129530 ei siten ole pysytettävissä voimassa vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 2 mukaisessa muodossa.

4.4 Johtopäätös

Patentti numero FI 129530 ei ole pysytettävissä voimassa minkään markkinaoikeudessa tarkasteltavana olevan patenttivaatimusasetelman mukaisessa muodossa. Patentti- ja rekisterihallituksen päätös on siten kumottava, ja asia on palautettava Patentti- ja rekisterihallitukselle patentin kumoamista varten.

Lopputulos

Markkinaoikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen ja palauttaa asian Patentti- ja rekisterihallitukselle patentin numero FI 129530 kumoamista varten.

Muutoksenhaku

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Reima Jussila ja Jaakko Ritvala sekä markkinaoikeusinsinöörit Pasi Nikkonen ja Merja Heikkinen-Keinänen.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Liitetiedostot

Liite 1 Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 22.4.2024

Liite 2 Ensisijainen patenttivaatimusasetelma

Liite 3 Vaihtoehtoinen patenttivaatimusasetelma 1

Liite 4 Vaihtoehtoinen patenttivaatimusasetelma 2