Dnro 2014/504

Kuluttaja-asiamies > Vipster Oy

väliaikainen kielto

Diaarinumero: 2014/504
Antopäivä: 16.6.2014

HAKEMUS

Vaatimukset

Kuluttaja-asiamies on vaatinut, että markkinaoikeus väliaikaisesti 100.000 euron sakon uhalla kieltää Vipster Oy:tä tarjoamasta alle 2.000 euron suuruisia vakuudellisia luottoja sellaisin ehdoin, että kuluttajien kanssa tehtävien luottosopimusten todellinen vuosikorko ylittää kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä tarkoitetun enimmäismäärän.

Perusteet

Vipster Oy tarjoaa kuluttajille pienluottoja, joiden määrä on enimmillään 1.000 euroa. Luoton saaminen edellyttää takausta. Takaukseksi voidaan hyväksyä luotonhakijan esittämä henkilötakaaja tai Vipster Oy:n yhteistyökumppanin myöntämä maksullinen takaus. Kuluttajan valitessa vaihtoehdon, jossa ei ole takaajaa, Vipster Oy:n palvelu tarjoaa automaattisesti maksullista takausta.

Vipster Oy:n myöntämän pienluoton vuotuinen nimelliskorko ilman takauksen kustannusta on 50 prosenttia. Maksullisen takauksen kustannus on 16,43–36,35 prosenttia myönnetyn luoton määrästä ja vaihtelee myönnetyn luoton pääomasta ja maksuajasta riippuen.

Maksullisen takauksen kustannukset tulee ottaa kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n perusteella huomioon todellisen vuosikoron laskennassa ja näin ollen sallitun, kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n mukaisen enimmäiskoron arvioinnissa. Maksullinen takaus on luoton välttämätön kustannus kaikissa niissä tapauksissa, joissa kuluttaja luoton saadakseen ottaa maksullisen takauksen. Näin ollen yhdessä takauksesta perittävän kustannuksen kanssa luoton todellinen vuosikorko ylittää kuluttajansuojalaissa säädetyn enimmäiskoron, joka saa olla enintään korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko (1.1.–30.6.2014 välisenä aikana 0,5 prosenttia) lisättynä 50 prosenttiyksiköllä eli tällä hetkellä 50,5 prosenttia. Kuluttajaluoton tarjoaminen sellaisilla ehdoilla, että laissa säädetty enimmäiskorko ylittyy, on kuluttajansuojalaissa kiellettyä kohtuuttoman sopimusehdon käyttämistä.

Luotonhakijalle annettu mahdollisuus esittää vakuudeksi itse hankkimaansa henkilötakaajaa ei vaikuta Vipster Oy:n tarjoaman luottomuodon lainmukaisuuden arviointiin, koska sellaisten luotonhakijoiden kannalta, jotka eivät henkilötakaajavaihtoehtoa halua tai voi valita, maksullinen takaus on luotonsaannin välttämätön edellytys, jolloin sen kustannus täytyy ottaa huomioon luoton todellisessa vuosikorossa. Mikäli luotonhakijalla ei ole tarjota henkilötakaajaa, maksullinen takaus tulee luoton osaksi automaattisesti suoraan Vipster Oy:n kautta ja Vipster Oy myös laskuttaa takauskulun luotonhakijalta.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n edellytys lisäpalveluiden kustannusten laskemiseksi osaksi luottokustannuksia täyttyy myös sitä kautta, että mikäli kuluttaja ei valitse maksullista takausta, 50 prosentin korkoinen kulutusluotto myönnetään heikommin ehdoin, koska tällöin luotto edellyttää luotonhakijan lisäksi myös luotonhakijan esittämän henkilötakaajan sitoutumista luoton takaisinmaksuun.

Väliaikainen kielto on perusteltu, koska Vipster Oy:n menettely on asian laajuuden ja kuluttajansuojalain korkokattoa koskevan säännöksen vastaisen toiminnan estämiseksi tarpeellista estää kiireellisesti. Menettelyn jatkuminen aiheuttaa koko ajan kuluttajille merkittävää taloudellista vahinkoa. Vipster Oy:n ilmoituksen mukaan maksullinen takaus on mukana kymmenissä tuhansissa lainoissa. Vipster Oy:n ajanjaksolla 1.6. - 28.10.2013 myöntämistä [- -] luotosta vain [- -] kappaletta eli [- -] prosenttia on ollut henkilövakuudellisia ja lopuissa [- -] luotossa maksullinen takaus on ollut jokaisessa luotonhakutilanteessa luotonsaannin välttämätön edellytys.

Lisäksi Vipster Oy:n käyttöönottama tulkinta, jolla yritetään kiertää korkokattoa ja todellista vuosikorkoa koskevia säännöksiä, on levinnyt pienlaina-alalle laajemminkin. Säännösten noudattamisen seurannassa on tullut ilmi, että korkokattosäännöstä takauksesta perittävällä erillisellä maksulla rikkovia yrityksiä on Vipster Oy:n lisäksi ainakin kuusi.

VASTAUS

Vaatimukset

Vipster Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää kuluttaja-asiamiehen vaatimuksen väliaikaisen kiellon määräämisestä.

Perusteet

Kysymys korkokattosäännöksen tulkinnasta ei ole sillä tavoin kiireellinen, että väliaikaiselle kiellolle olisi laissa tai sen esitöissä tarkoitettuja perusteita. Kysymyksessä oleva lain säännös ja sen käytännön soveltaminen ovat selkeästi tulkinnanvaraisia. Asiassa ei ole syytä tehdä olennaisia vaikutuksia aiheuttavia ratkaisuja muutoin kuin oikeudenkäynnissä, jossa molempia osapuolia kuullaan perusteellisesti.

Väliaikainen kielto olisi kohtuuton, sillä kielto vaikuttaisi Vipster Oy:n toimintaan olennaisesti ja johtaisi työntekijöiden irtisanomisiin. Yhtiölle tulisi varata aikaa sopeuttaa toimintansa lain tulkintaan. Vipster Oy ei ole myöskään ainoa toimija kyseisillä markkinoilla. Jos kysymyksessä olisi kuluttaja-asiamiehen väittämällä tavalla kiireellisiä toimenpiteitä edellyttävä asia, olisi kieltovaatimus tullut kohdistaa kaikkiin alan toimijoihin. Kiellon kohdistaminen vain yhteen yhtiöön ja sen toimintaedellytyksiin ja sitä kautta yhtiön työntekijöihin on epäoikeudenmukaista, epätasapuolista ja myös kilpailuoikeuden periaatteiden vastaista.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kuluttajansuojalain 7 luvun 50 §:n mukaan luotonantajaa ja luotonvälittäjää, joka rikkoo mainitun luvun säännöksiä, voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta tällaista menettelyä taikka uudistamasta sitä tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Kiellon määräämisestä ja sen tehostamisesta uhkasakolla säädetään 2 ja 3 luvussa.

Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana.

Kuluttajansuojalain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta 1 §:n 1 momentin vastaisen sopimusehdon käyttämistä taikka uudistamasta sellaisen tai siihen rinnastettavan sopimusehdon käyttämistä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.

Kuluttajansuojalain 3 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla kiellon, jota 2 §:ssä tarkoitetaan, määrää markkinaoikeus. Markkinaoikeus voi myös antaa kiellon väliaikaisena, jolloin kielto on voimassa, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.

Kuluttajansuojalakiin ei sisälly erikseen säännöksiä siitä, millä edellytyksillä väliaikainen kielto voidaan määrätä. Lain alkuperäisistä esitöistä (HE 8/1977 vp s. 30 ja 37) ilmenee, että väliaikainen kielto tulee antaa lähinnä vain silloin, kun on todennäköistä, että sopimusehdon käyttö tullaan vähintään samassa laajuudessa kieltämään myös lopullisessa ratkaisussa.

Vipster Oy on tarjonnut kuluttajille internetsivujensa kautta vakuudellisia pienluottoja, joiden enimmäismäärä on ollut 1.000 euroa. Asiassa selvitetyn perusteella vakuus voi olla omavelkainen henkilötakaus, tai mikäli luotonhakija ei esitä luottohakemuksessaan henkilötakaajaa, vaihtoehtona on Vipster Oy:n yhteistyökumppanin tarjoama maksullinen takauspalvelu.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan luottokustannuksilla tarkoitetaan mainitussa luvussa luotonantajan tiedossa olevien, kuluttajaluottosuhteen johdosta kuluttajan maksettavaksi tulevien korkojen, kulujen ja muiden maksujen yhteismäärää; luottokustannuksiin luetaan myös luottosopimukseen liittyvien vakuutusten ja muiden lisäpalveluiden kustannukset, jos lisäpalvelua koskevan sopimuksen tekeminen on edellytyksenä luoton saamiseksi markkinoiduin ehdoin. Pykälän 3 momentin mukaan todellisella vuosikorolla tarkoitetaan 7 luvussa korkoprosenttia, joka saadaan laskemalla luottokustannukset vuosikorkona luoton määrälle lyhennykset huomioon ottaen.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n mukaan, jos luoton määrä tai luottoraja on alle 2.000 euroa, luottosopimuksen mukainen luoton todellinen vuosikorko saa olla enintään korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä.

Markkinaoikeus toteaa, että asiassa on sinänsä selvää, että mikäli maksullisen takauksen kustannus lasketaan luottokustannuksiin, ylittää vastaajayhtiön tarjoaman luoton todellinen vuosikorko kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä säädetyn vuosikoron enimmäismäärän.

Markkinaoikeus katsoo, että kuluttaja-asiamies on esittänyt kieltovaatimuksensa tueksi riittävän todennäköiset perusteet. Asiassa voidaan todennäköisin syin katsoa, että vastaajayhtiön menettelyn jatkuminen voi aiheuttaa haittaa kuluttajille. Näin ollen, ja kun kiellon määrääminen on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, edellytykset väliaikaisen kiellon määräämiselle täyttyvät. Väliaikaisen kiellon määräämisen ei voida katsoa rajoittavan kohtuuttomasti vastaajayhtiön toimintavapautta, sillä sen on yhä mahdollista tarjota luottoja muilla ehdoilla.

Jotta asiassa annettava kielto olisi selkeä, kielto on muotoiltava siten kuin päätöslauselmasta käy ilmi.

Edellä lausutun mukaisesti markkinaoikeuden on tehostettava asiassa annettavaa kieltoa uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta. Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole laissa tarkoitettuja erityisiä syitä olla asettamatta uhkasakkoa kiellon tehosteeksi. Harkittaessa väliaikaisen kiellon tehosteeksi asetettavan uhkasakon suuruutta on otettava huomioon se, että sakon uhka on omiaan tehokkaasti ehkäisemään annettavan väliaikaisen kiellon rikkomisen. Tähän nähden markkinaoikeus katsoo, että uhkasakko on asetettava vaaditun 100.000 euron määräisenä.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus kieltää Vipster Oy:tä väliaikaisesti tarjoamasta kuluttajille alle 2.000 euron suuruisia vakuudellisia luottoja sellaisin ehdoin, että kuluttajien kanssa tehtävien luottosopimusten todellinen vuosikorko ylittää kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä tarkoitetun enimmäismäärän, johon luetaan mukaan myös maksullisesta takauksesta aiheutuvat kustannukset.

Kieltoa on noudatettava heti, ja se on voimassa siihen saakka, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.

Väliaikaista kieltoa on noudatettava nyt asetetun 100.000 sakon uhalla.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 15.8.2014.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Nina Korjus ja Sami Myöhänen.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen.

 
Julkaistu 16.6.2014