MAO:47/20

Scanbox Entertainment A/S > DNA Oyj

tekijänoikeus - turvaamistoimi - teleliittymän haltijan yhteystietojen saaminen

Diaarinumero: 2020/22
Antopäivä: 14.2.2020

Hakemus

Vaatimukset

Scanbox Entertainment A/S on vaatinut, että markkinaoikeus määrää 50.000 euron sakon uhalla DNA Oyj:n selvittämään ja säilyttämään hakemuksen kohteena olevien teleliittymien tiedot myöhemmin tapahtuvaa luovuttamista varten lukuun ottamatta niitä tietoja, joita DNA Oyj säilyttää sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 157 §:n nojalla pelkästään viranomaistarpeita varten.

Perusteet

Haettu turvaamistoimi kohdistuu yhteystietoihin, joita hakija on pyytänyt hakemuksessaan luovutettaviksi. Kyse on tiedoista, joihin hakija on oikeutettu tekijänoikeuslain 60 a §:n nojalla. Turvaamistoimihakemus koskee vain tietojen säilyttämistä myöhempää luovuttamista varten, eikä hakija pyri saamaan turvaamistoimenpiteellä etukäteistä pääsyä teleliittymien yhteystietoihin.

Turvaamistoimi on välttämätön yhteystietojen luovuttamisen toteutumisen kannalta. Hakemus kohdistuu ainoastaan tietoihin, joita DNA Oyj säilyttää vain 90 päivän ajan omaan käyttöönsä ja jotka ajan kulumisen seurauksena poistuvat sen järjestelmästä. Tällöin on olemassa vaara, että merkittävä osa luovutettavaksi määrättävistä tiedoista jää selvittämättä ja hakemuksen mukainen määräys menettää merkityksensä asian käsittelyn ja mahdollisen muutoksenhaun aikana. Turvaamistoimi mahdollistaa henkilötietojen käsittelyn ja säilytyksen turvaamisen.

Tekijänoikeuslain 60 a §:n mukainen merkittävyyskynnys tulee vasta pääasian yhteydessä arvioitavaksi. Koska turvaamistoimella ei haeta ennakkonautintaa turvattavaan oikeuteen, niin sanottua vaade-edellytystä ei ole perusteita asettaa korkeaksi. Hakijalla on oikeus nimeämiinsä teoksiin ja oikeuksia on hakemuksessa yksilöidyistä IP-osoitteista loukattu. Loukkauksen merkittävyys on arvionvarainen seikka, johon ei voi kiinnittää turvaamistoimen summaarisessa käsittelyssä huomiota. Haitta DNA Oyj:lle turvaamistoimen täytäntöönpanon edellyttämästä työpanoksesta on vähäinen, eikä lainmukainen henkilötietojen käsittely loukkaa myöskään sen asiakkaiden oikeuksia.

Uhkasakon määrääminen markkinaoikeudessa jouduttaa turvaamistoimen täytäntöönpanoa ulosottovirastossa, ja se on vaaditun 50.000 euron määräisenä tyypillinen turvaamistoimen noudattamisen varmistamiseksi.

Vastaus

Vaatimukset

DNA Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen tai toissijaisesti määrää, että turvaamistoimi ei koske sellaisia IP-osoitteita, joita koskevia tietoja se säilyttää turvaamistoimen täytäntöönpanon hetkellä pelkästään sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 157 §:n nojalla. DNA Oyj on myös vaatinut, että turvaamistoimen tehosteeksi ei aseteta uhkasakkoa tai uhkasakoksi asetetaan määrältään enintään 100 euroa IP-osoitetta kohden eli enintään 3.400 euroa.

Perusteet

Hakijan oikeus luovutettaviksi vaadittaviin yhteystietoihin ei täyty ainakaan niiden IP-osoitteiden osalta, joista on havaittu jaetun teoksen koepaloja alle sen määrän tai lyhyemmän ajanjakson aikana kuin markkinaoikeuden viimeaikaisessa oikeuskäytännössä on katsottu riittäväksi tekijänoikeuslain 60 a §:ään sisältyvän niin sanotun merkittävyyskynnyksen ylittämiseksi. Asian arvioidun käsittelyajan perusteella turvaamistoimen niin sanottu vaaraedellytys täyttyy.

Turvaamistoimen määräämisestä voi aiheutua haittaa paitsi DNA Oyj:lle vaadittavan 1–2 päivän työpanoksen johdosta myös sen asiakkaille, joiden tietoja selvitetään ja säilytetään. Hakemus tulee hylätä ainakin muiden kuin hakemuksen liitteen riveillä 1, 13, 14, 15 ja 27 mainittujen IP-osoitteiden osalta.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Sovellettavista säännöksistä

Hakemuksen turvaamistointa koskevat vaatimukset koskevat oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaisia niin sanottuja yleisluontoisia turvaamistoimia. Kyseisen pykälän mukaan tuomioistuin voi muun ohella sakon uhalla kieltää vastapuolta tekemästä jotakin tai ryhtymästä johonkin ja määrätä vastapuolen sakon uhalla tekemään jotakin. Tuomioistuin voi määrätä myös jostakin muusta toimenpiteestä, joka on tarpeen hakijan oikeuden turvaamiseksi.

Tekijänoikeuslain 60 a §:n mukaan tekijällä tai hänen edustajallaan on oikeus tuomioistuimen määräyksellä salassapitosäännösten estämättä yksittäistapauksessa saada lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjältä taikka muulta välittäjänä toimivalta palvelun tarjoajalta yhteystiedot sellaisesta teleliittymästä, josta tekijän oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin saatetaan yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman tekijän suostumusta. Tiedot tulee antaa ilman aiheetonta viivytystä. Tietojen luovuttamista koskevan asian käsittelyssä noudatetaan oikeudenkäymiskaaren 8 lukua. Tuomioistuin voi määrätä yhteystietojen turvaamisesta noudattaen oikeudenkäymiskaaren 7 lukua.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukainen yleisluontoinen turvaamistoimi voidaan pykälän 1 momentin mukaan myöntää, jos hakija saattaa todennäköiseksi, että hänellä on vastapuolta vastaan muu kuin luvun 1 tai 2 §:ssä tarkoitettu oikeus, joka voidaan vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla ratkaisulla (niin sanottu vaade-edellytys), ja on olemassa vaara, että vastapuoli tekemällä jotakin, ryhtymällä johonkin tai laiminlyömällä jotakin tai jollakin muulla tavoin estää tai heikentää hakijan oikeuden toteutumista tai olennaisesti vähentää sen arvoa tai merkitystä (niin sanottu vaaraedellytys).

Päättäessään oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun kiellon tai määräyksen antamisesta tuomioistuimen tulee pykälän 2 momentin mukaan kiinnittää huomiota siihen, että vastapuolelle ei turvattavaan etuuteen nähden aiheudu kohtuutonta haittaa (niin sanottu haittavertailu).

Vaade-edellytys

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan turvaamistoimen hakijan tulee saattaa todennäköiseksi vastapuolta kohtaan vaaditun oikeuden olemassaolo. Korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 1994:132 ja 1994:133 on vahingonkorvaussaamista turvaavan takavarikon osalta katsottu saamisen yksilöimisen ohella riittäväksi, ettei saamista esitetyn näytön valossa tai oikeudellisesti voitu pitää selvästi perusteettomana. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetun yleisluontoisen turvaamistoimen myöntämistä koskeneissa ratkaisuissa KKO 1998:143, 2000:94 ja 2003:118 on katsottu, että milloin turvaamistoimen myöntäminen merkitsisi sitä, että hakija saisi jo oikeudenkäynnin ajan nauttia täysimääräisesti sitä oikeutta, jota hän kanteellaan vaatii (niin sanottu etukäteisnautinta), turvaamistoimen myöntämistä harkittaessa hakijan oikeuden todennäköisyydelle on asetettava huomattavasti suuremmat vaatimukset kuin saamisen todennäköisyydelle takavarikkoasiassa.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaisen turvaamistoimiasian käsittely on summaarista. Sen vuoksi tässä yhteydessä ei kuulu tutkia lopullisesti sitä, onko DNA Oyj hakijan esittämällä tavalla velvollinen selvittämään ja antamaan hakijalle tiettyjä teleliittymiä koskevat käyttäjän ja tilaajan yhteystiedot. Mainittu seikka kuuluu vasta pääasian yhteydessä tutkittavaksi ja ratkaistavaksi. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä edellytetyllä tavalla hakijan on kuitenkin saatettava todennäköiseksi, että sillä on vastapuoltaan kohtaan vaatimansa oikeus.

Hakija on esittänyt, että turvaamistoimi koskee tietoja, joihin hakija on oikeutettu tekijänoikeuslain 60 a §:n nojalla ja että turvaamistoimihakemus koskee vain tietojen säilyttämistä niiden mahdollisesti myöhemmin määrättävää luovuttamista varten. Hakija ei pyri saamaan turvaamistoimenpiteellä etukäteistä pääsyä teleliittymien yhteystietoihin. Turvaamistoimi kohdistuu yhteystietoihin, joita hakija on pääasiaa koskevassa hakemuksessaan pyytänyt luovutettavaksi. Hakija on rajannut kyseisen hakemuksensa siten, että se ei koske vain viranomaistarpeita varten säilytettäviä tietoja.

Markkinaoikeus katsoo vaade-edellytyksen täyttymistä koskevassa arvioinnissa olevan merkityksellistä se, että hakijan vaatimat toimenpiteet DNA Oyj:n hallussa olevien teleliittymiä koskevien tietojen selvittämisestä ja säilyttämisestä tarkoittavat vallitsevan asiantilan tallentamista oikeudenkäynnin ajaksi eivätkä toimenpiteet merkitse korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 1998:143, 2000:94 ja 2003:118 tarkoitettua niin sanottua etukäteisnautintaa. Tämän vuoksi hakijan oikeuden todennäköisyydelle ei ole tässä tapauksessa syytä asettaa niin suurta vaatimusta kuin mitä tyypillisesti oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaisilta turvaamistoimilta edellytetään.

Hakijan vaade koskee kaikkiaan 34 IP-osoitteen yhteystietojen luovuttamista. Näiden osalta hakija on esittänyt taulukon, jossa on muun ohella kuvattu hakijan teoksista ladattujen koepalojen määrä. Lisäksi hakija on hakemuksensa liitteellä luetteloinut sen valvomat teokset ja vielä esittänyt todistelua tekijänoikeuden haltijasta sekä oheistanut tekijänoikeuksien luovutusta koskevaa selvitystä.

Markkinaoikeus toteaa, että hakija on nyt esillä olevassa asiassa esittänyt väitetyistä oikeudenloukkauksista varsin tarkkaa selvitystä. Hakija on myös vedonnut laajalti muun ohella Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Markkinaoikeus katsoo, että hakija on saattanut kyseessä olevista teleliittymistä tapahtuneiden oikeudenloukkausten olemassaolon varsin todennäköiseksi. Korkein oikeus ei ole antanut ratkaisuja siitä, miten tekijänoikeuslain 60 a §:ssä säädettyä niin sanottua merkittävyyskynnystä on arvioitava. Edellä todetuilla perusteilla

vaade-edellytyksen täyttymisen arvioinnin yhteydessä ei ole tässä tapauksessa tarpeen lähemmin oikeudellisesti arvioida sitä, miltä osin tekijänoikeuslain 60 a §:ssä säädetty merkittävyyskynnys täyttyy.

Edellä todetuin perustein asiassa on katsottava, että Scanbox Entertainment A/S on saattanut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla todennäköiseksi, että sillä on DNA Oyj:öön kohdistuva tekijänoikeuslain 60 a §:ään perustuva oikeus, joka voidaan vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla ratkaisulla.

Turvaamistoimea ei ole haettu ulottuvaksi niihin tietoihin, joita DNA Oyj säilyttää pelkästään tietoyhteiskuntakaaren 157 §:n nojalla. Tietojen säilytysperustetta on arvioitava pantaessa turvaamistoimea täytäntöön.

Vaaraedellytys

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan turvaamistoimen hakijan tulee saattaa todennäköiseksi paitsi vastapuoltaan kohtaan vaaditun oikeuden olemassaolo myös se, että on olemassa vaara, että vastapuoli tekemällä jotakin, ryhtymällä johonkin tai laiminlyömällä jotakin tai jollakin muulla tavoin estää tai heikentää hakijan oikeuden toteutumista tai olennaisesti vähentää sen arvoa tai merkitystä.

Korkein oikeus on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:ssä tarkoitettua turvaamistointa koskeneissa ratkaisuissaan KKO 1994:132 ja 1994:133 katsonut hukkaamisvaaran olevan olemassa, jollei vaara esillä olevissa olosuhteissa ole varsin epätodennäköinen. Sama vaaraedellytys on oikeuskäytännössä katsottu riittäväksi myös oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetun turvaamistoimen osalta.

Kuten edellä on todettu, hakijan turvaamistoimivaatimuksen kohteena olevat tiedot ovat luonteeltaan sellaisia, että ne häviävät ajan kulumisen seurauksena. DNA Oyj:n ilmoituksen perusteella nyt käsillä oleva säilytysaika on 90 päivää.

Edellä todettu turvaamistoimihakemuksen kohteena olevien tietojen luonne ja DNA Oyj:n ilmoittama tietojen säilyttämisen lyhyt kesto huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että vaara hakijan oikeuden toteutumisen estymisestä tai sen merkityksen heikentymisestä on käsillä, ellei turvaamistoimenpidettä määrätä.

Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että hakijan vaatimus turvaamistoimen myöntämisestä täyttää oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset vaaraedellytyksen osalta.

Haittavertailu

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen tulee lisäksi kiinnittää huomiota siihen, että vastapuolelle ei turvattavaan etuuteen nähden aiheudu kohtuutonta haittaa.

Markkinaoikeus toteaa, että mikäli turvaamistointa ei myönnettäisi, voisi siitä seurata, että hakijan tekijänoikeuslain 60 a §:ään perustuva pääasiavaatimus, sen tullessa sittemmin hyväksytyksikin, jäisi hakemuksen kohteena olevien tietojen luonne huomioon ottaen ainakin osittain merkityksettömäksi.

DNA Oyj on esittänyt, että turvaamistoimen määräämisestä voi aiheutua haittaa paitsi DNA Oyj:lle vaadittavan 1–2 päivän työpanoksen johdosta myös sen asiakkaille, joiden tietoja selvitetään ja säilytetään.

Markkinaoikeus katsoo, että DNA Oyj:lle tässä asiassa turvaamistoimen määräämisestä aiheutuva työmäärä on verrattain vähäinen, eivätkä turvaamistoimella säilytettäväksi vaaditut tiedot päädy hakijan tai kolmansien tahojen käyttöön.

Lisäksi asiassa on otettava huomioon se, että DNA Oyj on oikeutettu korvaukseen määräyksestä aiheutuvista kuluista tekijänoikeuslain 60 a §:n 3 momentin nojalla sekä se, että hakijalla on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n mukaisesti ankara eli tuottamuksesta riippumaton vastuu siitä vahingosta ja niistä kuluista, jotka vastapuolelle aiheutuvat mahdollisesti tarpeettomasta turvaamistoimesta. Edellä lausutun huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei turvaamistoimesta aiheudu hakijan turvattavaan etuuteen nähden kohtuutonta haittaa.

Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että edellytykset turvaamistoimen määräämiselle oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun niin sanotun haittavertailun näkökulmasta ovat olemassa siltä osin kuin turvaavana toimena on hakemuksen kohteena olevien tietojen selvittäminen ja säilyttäminen.

Yhteenveto

Edellä lausutuilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että asiassa on edellytykset määrätä vaatimuksen mukainen turvaamistoimi päätöslauselmasta ilmenevin tavoin.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaan tuomioistuin voi muun ohella sakon uhalla kieltää vastapuolta tekemästä jotakin tai ryhtymästä johonkin ja määrätä vastapuolen sakon uhalla tekemään jotakin. Tuomioistuin voi määrätä myös jostakin muusta toimenpiteestä, joka on tarpeen hakijan oikeuden turvaamiseksi. Scanbox Entertainment A/S on vaatinut, että DNA Oyj:llä asetetaan 50.000 euron uhkasakko. DNA Oyj on vastustanut uhkasakon asettamista sekä paljoksunut edellä todetulla tavalla vaadittua uhkasakon määrää siltä osin, kuin se ylittää 100 euroa selvitettäväksi ja säilytettäväksi määrättävää IP-osoitetta kohti.

Markkinaoikeus toteaa, että DNA Oyj ei ole esittänyt perustetta uhkasakon määräämättä jättämiselle. Uhkasakon kohtuullisen määrän arvioinnissa ratkaisevaa merkitystä ei ole annettavissa turvaamistoimen kohteena olevien IP-osoitteiden määrälle. Markkinaoikeus katsoo kohtuulliseksi uhkasakon määräksi velvoitteen laatu ja laajuus huomioon ottaen 10.000 euroa.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus määrää oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla 10.000 euron sakon uhalla DNA Oyj:n selvittämään ja säilyttämään tämän päätöksen liitteestä ilmenevien teleliittymien tiedot liitteessä mainittuina aikoina mahdollista myöhemmin tapahtuvaa luovuttamista varten lukuun ottamatta niitä tietoja, joita DNA Oyj tämän määräyksen täytäntöönpanohetkellä säilyttää sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 157 §:n nojalla pelkästään viranomaistarpeita varten.

Edellä mainittu turvaamistointa koskeva markkinaoikeuden määräys on voimassa, kunnes pääasiassa annetaan päätös tai muu pääasiamääräys taikka asiassa toisin määrätään.

Täytäntöönpano ja vakuus

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan tämän turvaamistointa koskevan määräyksen voimaantulo edellyttää, että Scanbox Entertainment A/S hakee turvaamistoimen täytäntöönpanoa siten kuin ulosottokaaren 8 luvussa säädetään.

Scanbox Entertainment A/S on ennen tämän turvaamistointa koskevan määräyksen täytäntöönpanoa asetettava ulosottomiehelle ulosottokaaren 8 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu vakuus.

DNA Oyj:n mahdollisuudesta asettaa torjuntavakuus säädetään ulosottokaaren 8 luvun 3 §:ssä.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 14.4.2020.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Ville Parkkari, Jaakko Ritvala ja Pekka Savola.


Lainvoimaisuus

Lainvoimainen.


 
Julkaistu 25.2.2020