MAO:19/20

ArcelorMittal, Centro Sviluppo Materiali S.p.A. ja Netherlands Organization for Applied Scientific Research (TNO) > Patentti- ja rekisterihallitus

patentti - patenttilain 71 a §:n soveltaminen

Diaarinumero: 2019/234
Antopäivä: 27.1.2020

Päätös, josta valitetaan

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 20.5.2019 (liitteenä)

Asian tausta

Euroopan patenttivirasto on 20.12.2017 myöntänyt ArcelorMittal, Centro Sviluppo Materiali S.p.A. ja Netherlands Organization for Applied Scientific Research (TNO) -nimisille tahoille eurooppapatentin numero EP 2 456 901. Kyseinen eurooppapatentti on siten tullut saattaa voimaan Suomessa viimeistään 20.3.2018.

ArcelorMittal, Centro Sviluppo Materiali S.p.A. ja Netherlands Organization For Applied Scientific Research (TNO) eivät ole suorittaneet eurooppapatentin voimaansaattamisen yhdeksi edellytykseksi säädettyä julkaisumaksun maksamista edellä mainitussa määräajassa, mistä johtuen kyseistä eurooppapatenttia ei ole katsottu saatetun voimaan Suomessa sanotussa määräajassa.

ArcelorMittal, Centro Sviluppo Materiali S.p.A. ja Netherlands Organization for Applied Scientific Research (TNO) ovat 17.5.2018 tehneet Patentti- ja rekisterihallitukselle patenttilain 71 a §:n mukaisen esityksen siitä, että eurooppapatentin numero EP 2 456 901 voimaansaattamisen Suomessa katsottaisiin suoritetuksi määräajassa.

Patentti- ja rekisterihallitus on 20.5.2019 antamallaan päätöksellä hylännyt edellä mainitun patenttilain 71 a §:n mukaisen esityksen.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

ArcelorMittal, CENTRO SVILUPPO MATERIALI S.p.A. ja Netherlands Organization For Applied Scientific Research (TNO) ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että valituksenalainen Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 20.5.2019 kumotaan ja että niiden patenttilain 71 a §:n mukainen esitys hyväksytään.

Perusteet

Patentinhaltijat ovat toimineet niin huolellisesti kuin olosuhteet ovat vaatineet eurooppapatentin voimaansaattamisen määräajan noudattamiseksi säädetyn julkaisumaksun maksamisessa määräajassa. Kysymyksessä olevan eurooppapatentin voimaansaattamisen Suomen osalta tulee siten katsoa suoritetuksi määräajassa.

Valittajien käyttämällä patenttiasiamiestoimistolla on maaliskuussa 2018 ollut käytössä selkeä tapa todentaa eurooppapatenttien voimaansaattaminen perustuen määräaikojen seurantatietokannassa ylläpidettyyn voimaansaattamisen määräaikaan. Kyseisessä patenttiasiamiestoimistossa noudatetun tavan mukaan yksi henkilö on ollut vastuussa eurooppapatentin voimaansaattamisen hoitamisesta määräpäivään mennessä ja toinen henkilö on ollut vastuussa tämän valvonnasta. Virheen syntyminen nyt kysymyksessä olevan eurooppapatentin voimaansaattamisen osalta ei ole johtunut kyseisessä patenttiasiamiestoimistossa vuoden 2018 alussa suoritetusta voimaansaattamisen valvontaa koskeneesta muuttuneesta menettelystä.

Voimaansaattamisen määräajan merkitseminen hoidetuksi on luonut edellä mainittuun määräaikojen seurantatietokantaan automaattisesti uuden määräajan voimaansaattamisen raportoinnille ja laskun lähettämiselle asiakkaalle.

Nyt tarkasteltavana olevassa tapauksessa eurooppapatentin voimaansaattamisesta vastannut työntekijä on lähettänyt normaalisti raportin asiakkaille ja merkinnyt koko toimeksiannon hoidetuksi. Julkaisumaksun maksamatta jäämisessä on ollut kysymys inhimillisestä virheestä, joka on tapahtunut niin sanotusta kaksoisvarmistuksesta huolimatta, koska voimaansaattamisen valvonnasta vastannut työntekijä on lopettanut valvonnan, kun voimaansaattamisesta vastannut työntekijä on merkinnyt kysymyksessä olevan eurooppapatentin voimaansaattamisen hoidetuksi.

Kaksoisvarmistus edellä mainitussa patenttiasiamiestoimistossa on perustunut yksinkertaiseen menettelyyn, jossa eurooppapatentin voimaansaattamista koskevan toimeksiannon hoitaja ja voimaansaattamista koskevan toimeksiannon valvoja ovat molemmat tienneet tarvittavat toimenpiteet voimaansaattamisen hoitamiseksi ja valvomiseksi.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Perusteita valituksenalaisen Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen muuttamiselle ei ole.

Valittajien käyttämän patenttiasiamiestoimiston eurooppapatenttien voimaansaattamista koskevan järjestelmään ei ole sisältynyt niin sanottua kaksoisvarmistusta varsinaisten toimenpiteiden osalta, vaan voimaansaattamisesta vastanneen ryhmän jäsenet ovat itsenäisesti vastanneet joko eurooppapatenttien voimaansaattamisesta määräaikaan mennessä tai voimaansaattamista koskeneen määräajan valvomisesta ilman varmistusta toistensa toimenpiteistä. Esitetyn selvityksen perusteella kyseisen patenttiasiamiestoimiston voimaansaattamisprosessissa suoritettu käytännön muuttaminen tiliotteiden tarkastuksessa on johtanut laiminlyöntiin maksaa julkaisumaksu määräajassa, eikä kyseessä voida katsoa olevan yksittäisen työntekijän yksittäisestä virheestä. Patentinhaltijoiden ei siten voida katsoa toimineen riittävän huolellisesti eurooppapatentin voimaansaattamista koskevan määräajan noudattamiseksi.

Edellä mainittu patenttiasiamiestoimisto oli muuttanut eurooppapatenttien voimaansaattamismenettelyään ja samalla epähuomiossa poistanut olennaisen tarkistusvaiheen.

Valittajien lausuma

Valittajat ovat antaneet lausuman.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko valittajina olevien patentinhaltijoiden katsottava toimineen niin huolellisesti kuin olosuhteet ovat vaatineet kyseessä olevan eurooppapatentin voimaansaattamiseksi Suomessa.

Sovellettavat oikeusohjeet

Patenttilain 70 h §:n 1 momentin mukaan eurooppapatentilla ei ole oikeusvaikutusta Suomessa, jollei patentinhaltija kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona Euroopan patenttivirasto kuulutti eurooppapatentin myöntämisestä, ole antanut patenttiviranomaiselle mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitettua käännöstä mainitusta eurooppapatentista ja suorittanut vahvistettua käännöksen julkaisumaksua.

Patenttilain 70 i §:n 1 momentin mukaan käännöksen antamiseen mainitun lain 70 h §:n 1 momentin mukaisesti ja käännöstä koskevan julkaisumaksun suorittamiseen on sovellettava vastaavasti lain 71 a §:n 1 momenttia.

Patenttilain 71 a §:n 1 momentin mukaan jos patentinhakija tai patentinhaltija on muussa kuin mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetussa asiassa kärsinyt oikeudenmenetyksen sen takia, että hän ei ole suorittanut toimenpidettä patenttiviranomaisessa mainitussa laissa tai sen nojalla vahvistetussa määräajassa, mutta hän on toiminut niin huolellisesti kuin olosuhteet vaativat määräaikaa noudattaakseen, ja jos hän suorittaa toimenpiteen kahden kuukauden kuluessa esteen päättymisestä, kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua määräajan päättymisestä, patenttiviranomaisen tulee todeta, että toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa. Jos patentinhakija tai patentinhaltija haluaa saada tällaisen ratkaisun, on hänen tehtävä siitä patenttiviranomaiselle kirjallinen esitys toimenpiteen suorittamiselle edellä säädetyssä ajassa ja suoritettava vahvistettu maksu.

Nykyisin voimassa oleva patenttilain 71 a §:n 1 momentti on säädetty patenttilain muuttamisesta annetulla lailla 896/2005. Kyseinen lainmuutos oli mainitulta osin kuitenkin luonteeltaan lähinnä lakitekninen (ks. HE 92/2005 vp s. 44). Jo mainitun nykyisin voimassa olevaa säännöstä edeltäneen patenttilain 71 a §:n 1 momentin säännöksen, joka perustui patenttilain muuttamisesta annettuun lakiin 1695/1995, säätämisen yhteydessä lainvalmistelutöissä tuotiin esiin pyrkimys saattaa patenttilain 71 a §:n 1 momentin tulkintalinja mahdollisimman yhdenmukaiseksi Euroopan patenttisopimuksen 122 artiklan tulkintalinjan kanssa. Patenttilain 71 a §:n 1 momentin (1695/1995) säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä laeiksi patenttilain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta todettiin, kuinka patenttilain 71 a §:n 1 momentissa säädettiin patenttiviranomaisen mahdollisuudesta katsoa tietty toimenpide suoritetuksi määräajassa, jos patentinhakija on kärsinyt oikeudenmenetyksen siitä syystä, että hän ei ole suorittanut toimenpidettä patenttiviranomaisessa määräajassa, vaikka hakija on määräaikaa noudattaakseen toiminut niin huolellisesti kuin kohtuudella voidaan vaatia. Edelleen mainitussa hallituksen esityksessä tuotiin esiin, kuinka säännös perustui Euroopan patenttisopimuksen 122 artiklaan ja kuinka Suomen patenttiviranomainen oli tulkinnut patenttilain 71 a §:n 1 momentin mukaista mahdollisuutta antaa määräajan ylitys anteeksi ankarammin kuin Euroopan patenttivirasto. Hallituksen esityksessä lausutun mukaan, koska Euroopan patenttisopimuksen 122 artikla ja patenttilain 71 a § koskivat samanlaista tilannetta, oli tarkoituksenmukaista, että Suomen patenttiviranomaisen ja Euroopan patenttiviraston tulkintalinja olisi mahdollisimman yhdenmukaista (HE 161/1995 vp).

Euroopan patenttisopimuksen 122 artiklan mukaan eurooppapatentin hakija tai patenttioikeuden haltija, joka olosuhteiden edellyttämästä huolellisesta toiminnastaan huolimatta ei ole kyennyt noudattamaan määräaikaa Euroopan patenttivirastoon nähden, saa pyynnöstä oikeutensa palautetuiksi, jos kyseisen noudattamatta jättämisen välittömänä seurauksena aiheutuu mainitun sopimuksen nojalla eurooppapatenttia koskevan hakemuksen tai pyynnön hylkääminen tai eurooppapatenttia koskevan hakemuksen katsominen peruutetuksi tai eurooppapatentin kumoaminen taikka jonkin muun oikeuden tai oikaisukeinon menetys.

Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä oikeudenmenetyksen korjaamisperusteeksi on hyväksytty irrallinen virhe normaalisti tyydyttävässä järjestelmässä tai muuten toimivaksi osoitetun järjestelmän harvinainen ja satunnainen virhe (ks. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisut J 2/86 ja J 3/86).

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan 2017:97 todennut, että eurooppapatentin kansallisen voimaan saattamisen myöhästyminen johtaa siihen, ettei eurooppapatentin mukaiselle keksinnölle saa kysymyksessä olevassa maassa lainkaan patenttisuojaa, mihin viitaten korkein hallinto-oikeus on katsonut, että patenttilain 71 a §:ssä tarkoitettu huolellinen toiminta olisi kyseisen seuraamuksen vakavuus huomioon ottaen edellyttänyt korkealaatuisen ja luotettavan hakemusten ja määräpäivien seuranta- ja valvontajärjestelmän käyttöä.

Asian arviointi

Euroopan patenttivirasto on 20.12.2017 myöntänyt valittajille eurooppapatentin numero EP 2 456 901. Mainittu eurooppapatentti on siten tullut saattaa voimaan Suomessa viimeistään 20.3.2018. Valittajat eivät ole kuitenkaan suorittaneet eurooppapatentin voimaansaattamisen yhdeksi edellytykseksi säädettyä julkaisumaksun maksamista edellä mainitussa määräajassa, mistä johtuen kyseistä eurooppapatenttia ei ole katsottu saatetun voimaan Suomessa sanotussa määräajassa.

Valittajien esittämän mukaan niiden käyttämällä patenttiasiamiestoimistolla on ollut käytössä sinänsä toimiva valvontajärjestelmä. Kyseisestä järjestelmästä huolimatta eurooppapatentin voimaansaattamisesta vastanneen henkilön inhimillisestä virheestä johtuen julkaisumaksu on jäänyt maksamatta määräajassa. Julkaisumaksun maksamatta jääminen on jäänyt huomaamatta ja korjaamatta, koska voimaansaattamisen valvonnasta vastannut henkilö on lopettanut valvonnan, kun voimaansaattamisesta vastannut henkilö on merkinnyt kysymyksessä olevan eurooppapatentin voimaansaattamisen suoritetuksi.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella valittajien käyttämällä patenttiasiamiestoimistolla on ollut kysymyksessä olevana ajankohtana käytössään määräpäivien seuranta- ja valvontajärjestelmä. Kyseisessä järjestelmässä eurooppapatenttien voimaansaattaminen on järjestetty perustuen määräaikojen seurantatietokannassa ylläpidettyyn voimaansaattamisen määräaikaan. Edelleen järjestelmässä yksi henkilö on ollut vastuussa eurooppapatentin voimaansaattamisen hoitamisesta määräpäivään mennessä ja toinen henkilö on ollut vastuussa tämän valvonnasta.

Markkinaoikeus toteaa, ettei asiassa esitetyn mukaan edellä mainitun patenttiasiamiestoimiston käyttämään järjestelmään ole sisältynyt minkäänlaista todellista varmistumista julkaisumaksun tulemisesta maksetuksi.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei julkaisumaksun jäämisen maksamatta määräajassa ole osoitettu johtuneen muuten toimivaksi osoitetun järjestelmän yksittäisestä tai satunnaisesta virheestä. Valittajien ei näin ollen ole katsottava osoittaneen toimineensa asiassa niin huolellisesti kuin olosuhteet ovat vaatineet.

Johtopäätös

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, etteivät valittajat ole osoittaneet toimineensa patenttilain 71 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla niin huolellisesti kuin olosuhteet ovat vaatineet kysymyksessä olevan patenttilain 70 h §:n määräajan noudattamiseksi. Valitus on siten hylättävä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

Muutoksenhaku

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Jussi Karttunen, markkinaoikeustuomari Jaakko Ritvala ja asiantuntijajäsen Kirsikka Etuaho.


Patentti- ja reksiterihallituksen päätös PDF-dokumenttina

Huomaa

Asiasta on valitettu. Asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 8.4.2020 taltionumero 1646.

 
Julkaistu 31.1.2020