MAO:540/19

Fiskars Finland Oy Ab > Kuovi Oy, Kuovi Oy > Fiskars Finland Oy Ab

tekijänoikeus - asiavaltuus - tavaramerkki - tavaramerkin vakiinnuttaminen - sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa - maineen norkkiminen

Diaarinumero: 2016/415, 2016/598 ja 2017/61
Antopäivä: 17.12.2019


Asia

Sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa (markkinaoikeuden asia 2016/415)

Tekijänoikeutta koskeva riita ym. (markkinaoikeuden asia 2017/61)

Asia

Tekijänoikeutta koskeva riita

Asian riidaton tausta

Arabian tuotteita ovat olleet muun ohella Arabian Apila-sarja, Sunnuntai sarja, Paratiisi-sarja, Viola- ja Violetta-vadit ja -lautaset sekä Butterfly- ja Florence-vadit. Arabian tuotteina on ollut myös kuoviaiheisia uniikkiteoksia.

Arabialle erilaisia kuvioita ja malleja on suunnitellut muun ohella A. A on työskennellyt Arabian palveluksessa suunnittelijana vuosina 1937–1954 ja vuosina 1958–1980 eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Eläkkeelle siirtymisensä jälkeen A on 12.6.1980 tehnyt entisen työnantajansa kanssa erillisen sopimuksen, jota on noudatettu A:n kuolemaan vuonna 1988 saakka.

Tämän tuomion liitteenä olevan kuvaliitteen (tuomion liite 1) kuvien 4, 12, 20–22, 30, 31a, 31b, 35–36, 39a ja 39b mukaisten kuvioiden ja esineiden, joista nyt käsillä olevassa asiassa on kyse, originaaliluonnokset ovat olleet A:n laatimia, ja kuvioiden ja esineiden tekijänoikeudellisesti merkityksellinen tekijä on ollut A. Kuvan 40 mukaisen kuvion tekijänoikeudellisesti merkityksellinen tekijä on ollut ainakin A.

Edellä mainitun kuvaliitteen kuvista 4, 12, 20–21, 31a, 35–36, 39a, 39b ja 40 ilmenevien kuvioiden / esineiden tekoajankohdat ovat olleet seuraavat:

- Apila (kuva 4); vuonna 1970
- Sunnuntai (kuva 12); vuonna 1970
- Viola (kuva 20); vuonna 1988
- Violetta (kuva 21); vuonna 1994
- Perhosvatiaihio-piirustus (kuva 31a); vuonna 1982
- Kuovit sateessa (kuva 35); vuonna 1970
- Kuoviaiheinen uniikkiteos (kuva 36); noin vuonna 1960
- Värillinen Paratiisi (kuvat 39a ja 39b); vuonna 1969
- Mustavalkoinen paratiisi (kuva 40); vuonna 1969

Arabialle on siirtynyt vähintään oikeudet käyttää osaltaan A:n työssään tekemiä kuvioita ja malleja keraamisten tuotteiden koristeina.

Arabian ja Iittalan keraamisten tuotteiden suunnittelua ja valmistusta koskeneet liiketoiminnat ovat sulautumisten ja yrityskauppojen myötä siirtyneet sittemmin Fiskars Finland Oy Ab:lle. Fiskars Finland Oy Ab:n oikeudet johtuvat siten A:n alkuperäiseltä sopimuskumppanilta (Arabia). Arabian tuotteita, joissa on käytetty teollisessa tuotannossa olevia malleja ja kuvioita, on mainostettu ja markkinoitu Fiskars Finland Oy Ab:n toimesta eri vuosikymmeninä.

A:n kuoltua hänen omaisuutensa on mennyt B:lle täydellä omistusoikeudella. B:n kuoltua hänen omaisuutensa on mennyt PK:lle ja TKa:lle.

Kuovi Oy on vuonna 2015 kaupparekisteriin merkitty osakeyhtiö, joka markkinoi ja myy verkkosivujensa www.kuovi.fi kautta kangastuotteita. Kuovi Oy:n yhtiöjärjestyksen mukainen rekisteröity toimiala on sisustusalan tekstiilien ja tekstiilituotteiden suunnittelu, valmistus sekä koti- ja ulkomaankauppa. Yhtiön omistajina ovat TKa ja PK.

Kuovi Oy myy ja markkinoi muun ohella kuoseilla Ketoapila, Sunnuntaiaamu, Orvokkeja laineilla, Orvokkimeri, Pallo orvokki, Perhosvirta, Perhosia perhosia, Helmikuovi, Äitikuovi, Väripallokuovi, Tarha (värillinen) ja Tarha (mustavalkoinen) varustettuja kangas- ja sisustustuotteita, kuten lakanoita, tyynynpäällisiä ja verhoja. Kuovi Oy:n tuotteet eivät ole keramiikkatuotteita.

Kuovi Oy perustaa oikeutensa kuvioiden ja mallien käyttämiseen kangastuotteissa PK:n ja TKa:n Kuovi Oy:n kanssa tekemiin kirjallisiin, 20.7.2015 ja 10.10.2016 päivättyihin luovutussopimuksiin sekä suulliseen sopimukseen, jonka sisältö on sama kuin mainituilla kirjallisilla luovutussopimuksilla.

Kuovi Oy:n ja Fiskars Finland Oy Ab:n välillä ei ole sopimussuhdetta.

Fiskars Finland Oy Ab:n kanne asioissa diaarinumerot 2016/415 ja 2017/61

Vaatimukset

Fiskars Finland Oy Ab on vaatinut, että markkinaoikeus

1) ensisijaisesti kieltää Kuovi Oy:tä tekijänoikeuslain 56 g §:n nojalla jatkamasta ja toistamasta Fiskars Finland Oy Ab:n tekijänoikeuksien loukkaamista valmistamalla ja levittämällä yleisölle kangastuotteita, joiden kuosina on Ketoapila (kuvaliitteen kuva 1), Sunnuntaiaamu (kuva 7), Orvokkeja laineilla (kuva 15), Orvokkimeri (kuva 16), Pallo-orvokki (kuva 17), Perhosvirta (kuva 27), Perhosia perhosia (kuva 28), Helmikuovi (kuva 32), Äitikuovi (kuvat 33a ja 33b), Väripallokuovi (kuva 34), Tarha värillisenä (kuva 37) ja Tarha mustavalkoisena (kuva 38); ja

2) asettaa yleisölle levittämisen osalta kiellon tehosteeksi tekijänoikeuslain 60 b §:n nojalla 200.000 euron uhkasakon;

3) toissijaisesti kieltää Kuovi Oy:tä tavaramerkkilain 38 §:n 1 momentin nojalla jatkamasta ja toistamasta loukkausta merkitsemällä, tarjoamalla, markkinoimalla ja myymällä kangastuotteita Ketoapila (kuvaliitteen kuva 1), Sunnuntaiaamu (kuva 7), Orvokkeja laineilla (kuva 15), Orvokkimeri (kuva 16), Pallo-orvokki (kuva 17), Perhosvirta (kuva 27), Perhosia perhosia (kuva 28), Helmikuovi (kuva 32), Äitikuovi (kuvat 33a ja 33b), Väripallokuovi (kuva 34), Tarha värillisenä (kuva 37) ja Tarha mustavalkoisena (kuva38), joissa käytetään Fiskars Finland Oy Ab:lle vakiintuneita tämän tuomion liitteeksi otetusta kuvaliitteestä ilmeneviä tavaramerkkejä Apila 1, Apila 2, Sunnuntai 1, Sunnuntai 2, Paratiisi 1, Paratiisi 2, Paratiisi 3, Paratiisi 4, Viola 1, Viola 2, Violetta 1 ja Violetta 2; sekä

4) kolmassijaisesti kieltää sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n nojalla Kuovi Oy:tä jatkamasta sellaisten kangastuotteiden myyntiä ja markkinointia, joiden kuosina ja nimenä on Ketoapila (kuvaliitteen kuva 1), Sunnuntaiaamu (kuva 7), Orvokkeja laineilla (kuva 15), Orvokkimeri (kuva 16), Pallo orvokki (kuva 17), Perhosvirta (kuva 27), Perhosia perhosia (kuva 28), Helmikuovi (kuva 32), Äitikuovi (kuvat 33a ja 33b), Väripallokuovi (kuva 34), Tarha värillisenä (kuva 37) ja Tarha mustavalkoisena (kuva 38), ja käyttämästä mainonnassa ja markkinoinnissa ilmaisua "Tunnettuja suomalaisia klassikoita moderneina kangastuotteina", A:n nimeä ja kuvaa ja viittauksia Arabian tuotteisiin; ja

5) asettaa vaatimuskohdan 4 mukaisen kiellon tehosteeksi 200.000 euron uhkasakon.

Lisäksi Fiskars Finland Oy Ab on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kuovi Oy:n korvaamaan Fiskars Finland Oy Ab:n arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut yhteensä 177.340,24 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Fiskars Finland Oy Ab:n kanneoikeudesta

Fiskars Finland Oy Ab:lla on asialegitimaatio ajaa kannetta tekijänoikeuslain ja sille siirtyneiden oikeuksien perusteella. Fiskars Finland Oy Ab:lle on siirtynyt oikeudet A:n malleihin ja kuvioihin A:n vuosikymmeniä jatkuneen työsuhteen ja osin suunnittelusopimuksen perusteella.

Vaikka Fiskars Finland Oy Ab:lle katsottaisiin siirtyneen ainoastaan yksinomainen käyttöoikeus keramiikkatuotantoon, Fiskars Finland Oy Ab:lle on joka tapauksessa siirtynyt oikeus kieltää muita käyttämästä edellä mainittuja malleja ja kuvioita muiden tahojen tuotteiden koristeina millään alalla.

Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteista ja niihin liittyvistä oikeuksista

Arabian Apila-sarjan, Sunnuntai-sarjan ja Paratiisi-sarjan tuotteet samoin kuin Arabian Viola- ja Violetta-vadit ja lautaset sekä Butterfly- ja Florence-vadit ja Arabian kuoviaiheiset uniikkiteokset ovat klassikkoasemaan nousseita, sarjatuotannossa olleita tai olevia tuotteita. Astiat ja niiden mallit, kuviot ja nimet ovat eri vuosikymmeninä tehtyjen markkinointitoimien johdosta tulleet tutuiksi suomalaisiksi klassikoiksi yleisön piirissä. Varsinkin teolliset käyttöesineet ovat nousseet klassikkoasemaan Fiskars Finland Oy Ab:n, sen edeltäjien ja Arabian maineen ja merkittävien markkinointikampanjoiden ja muiden markkinointitoimien tuloksena.

Vaikka edellä mainittujen tuotteiden originaaliluonnokset ovat olleet lähtöisin A:n ideasta, tuotteiden lopulliseen ulkonäköön, muotoon ja tuotenimeen on ollut vaikuttamassa suuri määrä ihmisiä. Kuvioita, malleja sekä lopullisia tuotteita ja niiden muotoiluja on kehitetty useiden henkilöiden työryhmissä, joissa myös tuotenimet on päätetty. Tuotteiden nimet ovat teosten nimiä, ja ne ovat tietyiltä osin myös vakiintuneet Fiskars Finland Oy Ab:n tunnusten osina. Fiskars Finland Oy Ab:lla on oikeudet myös tuotteiden niin sanottuihin työnimiin. Lukuisista originaalikokeiluista ja värikokeiluista tuotantoon otetut mallit ja kuviot on muokattu erimuotoisten astioiden muotoon sopiviksi ja siis tarkoitettu siihen tarkoitukseen.

Vaikka Arabia on pääasiallisesti toiminut keramiikkatuotteiden valmistajana, yhtiö on toiminut myös muulla tavoin. Muut tuotteet, esimerkiksi muoviset pikkuliinat ja kankaat, paperille tehdyt koristeliinat sekä lampunjalat ja -varjostimet, ovat tukeneet yhtiön päätoimialaa.

Tekijänoikeudet Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteisiin ja niissä oleviin kuvioihin kuuluvat kokonaisuudessaan Fiskars Finland Oy Ab:lle myös siltä osin kuin ne ovat peräisin A:lta. A:lta on sopimuksen perusteella siirtynyt Arabialle kaikki taloudelliset oikeudet A:n Arabialle suunnittelemiin kuvioihin ja malleihin mihin tahansa tarkoitukseen, ja nämä oikeudet ovat siirtyneet sittemmin Fiskars Finland Oy Ab:lle. Arabian ja A:n välillä kysymys on ollut oikeuksien kokonaisluovutuksesta muunteluoikeus ja edelleenluovutusoikeus mukaan luettuina. Joka tapauksessa Fiskars Finland Oy Ab:lle on siirtynyt A:lta ainakin oikeus kuvioiden ja mallien käyttämiseen tuotannossa sekä oikeus kieltää muita käyttämästä kuvioita ja malleja missään muussa yhteydessä millään alalla.

A:lta on siirtynyt Arabialle ja sittemmin Fiskars Finland Oy Ab:lle myös moraalisia oikeuksia, kuten niin sanottu isyysoikeus ja respektioikeus. Arabia on saanut moraalisista oikeuksista oikeudet, jotka ovat olleet luovutettavissa. Kenelläkään muulla taholla ei ole oikeutta käyttää A:n luomia koristeita ja malleja niiden taiteellista arvoa ja omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla. Fiskars Finland Oy Ab:lla on myös yksinoikeus hyödyntää A:n persoonaa yhtiön omassa mainonnassa ja markkinoinnissa myytäessä hänen nimellään lanseerattuja tuotteita. Fiskars Finland Oy Ab:lla on vastaavasti oikeus kieltää kolmansia hyödyntämästä A:n persoonaa sikäli, kun sillä myydään ja markkinoidaan tuotteita, joissa hyödynnetään kopioita tai epäitsenäisiä muunnelmia A:n luomista malleista ja kuvioista tai joiden väitetään olevan hänen tekemiään.

A on ollut Arabian palveluksessa työsuhteisena suunnittelijana vuosina 1958–1980, ja hänen työtehtävänsä ovat kyseisenä ajanjaksona koostuneet nimenomaisesti suunnittelutyöstä ja pääosin uniikkitöiden valmistamisesta. A on jäänyt eläkkeelle vuonna 1980, ja tuolloin hänen kanssaan on tehty erillinen kirjallinen sopimus, joka on koskenut A:n eläkkeelle siirtymisen jälkeistä toimintaa.

A:lle on maksettu kuukausipalkkaa 22 vuotta, mikä on poikkeuksellisen merkittävä korvaus siitä, että mallien ja kuvioiden osalta kaikki oikeudet niihin ovat siirtyneet työnantajalle. Päinvastainen tulkinta olisi täysin kohtuuton ja tekijänoikeuslain 29 §:n vastainen.

A on työskennellyt yhtiön johdon ja valvonnan alaisena käyttäen yhtiön materiaaleja, laitteita ja työvälineitä sekä suunnittelijalle osoitettuja työtiloja, jotka ovat edellyttäneet muun ohella lämpöä, valoa ja sähköä. Työssään A on noudattanut yhtiön määrittelemiä työturvallisuuteen ja yleiseen järjestykseen liittyviä ohjeita ja määrityksiä. A:lla on lisäksi ollut työn suorittamisessa henkilökohtainen apulainen ja useat henkilöt ovat puhtaaksipiirtäneet töitä, pienentäneet, muokanneet ja sommitelleet osista astiakoristeita sekä avustaneet uniikkitöiden tekemisessä. A:n suunnittelemia aihioita on kehitelty erilaisissa työryhmissä lukuisten eri henkilöiden kesken, ja näissä työryhmissä yksittäisiä tuotteita on muutettu ja pyydetty muuttamaan hyvinkin paljon. Mitä näistä suunnitelmista ja kokeiluista on kulloinkin otettu sarjatuotantoon, on perustunut aina yhtiön päätökseen.

Arabian noudattaman yleisen käytännön sekä A:n ja Arabian sopiman ja noudattaman käytännön mukaan tuotantoon otettujen ja kaikkien muidenkin A:n piirtämien, kokeilemien ja suunnittelemien käyttöesineiden, mallien ja koristeiden sekä taideteosten kaikki taloudelliset hyödyntämiseen liittyvät yksinoikeudet ovat siirtyneet kokonaan Arabialle A:lle maksettua palkkaa ja uniikkitöistä vielä erikseen maksettua provisiota vastaan. Käytännöstä on sovittu vuonna 1958, ja käytäntö on pysynyt kyseisen sopimuksen perusteella samana vuoteen 1980 saakka. Kyseinen sopimus on koskenut kaikkia työsuhteen aikana tehtyjä töitä.

A on työsuhteen solmiessaan myös itse ymmärtänyt, että oikeudet työn tuloksiin kuuluvat kokonaisuudessaan yhtiölle. Vuosikymmenien ajan kestänyt yksimielinen käytäntö on vastaavasti osoittanut, ettei A olisi työsopimuksensa perusteella ja kilpailullisista syistä missään olosuhteissa voinut luovuttaa työnsä tuloksia kenenkään muun hyödynnettäväksi millään toimialalla. A on aina noudattanut tätä periaatetta. A:lla on ollut lojaliteettivelvoite työnantajaansa kohtaan.

A on työnantajansa suostumuksella osallistunut kutsukilpailuun ja voittanut sen. Kutsukilpailusopimus on vuodelta 1958. Kilpailun perusteella Tapettitalo Ritola & Pihlgren on valmistanut ja valmistaa edelleen Kiuru-tapetteja, joissa on sekä orvokki että kiuru osana kuvitusta. Yleisradion ohjelma A:sta on vastaavasti tehty työnantajan suosiolla ja avustuksella. A on Arabian merkittävän aseman ja sen tarjoamien resurssien johdosta tullut tunnetuksi suunnittelijaksi.

Sitä, mitä A:n ja Arabian välillä on sovittu oikeuksien luovutuksesta, eivät osoita A:n kuoleman jälkeen laaditut asiakirjat, kuten B:n jälkisäädös tai tämän perillisten ja Kuovi Oy:n välinen sopimus. Hackman Designor Oy Ab:n ja B:n välinen, A:n luoman teoksen Orvokkimeri yksityiskohtiin pohjautuvia keramiikkavateja koskeva sopimus 1.11.1994 on solmittu erehdyksessä.

Tekijänoikeuksien lisäksi Fiskars Finland Oy Ab:lle on vakiintunut Apila sarjaa, Sunnuntai sarjaa, Paratiisi-sarjaa sekä Viola- ja Violetta tuotteita koskevat tavaramerkit, jotka koostuvat tuotteiden pohjaleimoista ja niiden ulkoasusta. Kaikkia tuotteita myydään ja markkinoidaan Fiskars Finland Oy Ab:n tavaramerkeiksi vakiintuneilla malleilla ja kuvioilla sekä tunnetulla, rekisteröidyllä Arabia-merkillä, Arabian hyväksymillä tuotenimillä ja yhtiön päättämillä pohjaleimoilla. Arabian tuotteilla on laajat jälkimarkkinat kuluttajien keskuudessa myös sen jälkeen, kun niiden tuotanto on lopetettu.

Yleistä Kuovi Oy:n menettelystä

Kuovi Oy:n verkkosivuilla on todettu, että yhtiö tarjoaa tuttuja suomalaisia klassikoita moderneina sisustuskankaina ja paljon uusia jännittäviä kuoseja ja värejä. Kuovi Oy on markkinoinut ja myynyt kuoseilla Ketoapila, Sunnuntaiaamu, Orvokkeja laineilla, Orvokkimeri, Pallo-orvokki, Perhosvirta, Perhosia perhosia, Helmikuovi, Äitikuovi, Väripallokuovi, Tarha (värillinen) ja Tarha (mustavalkoinen) varustettuja kangastuotteita.

Kuovi Oy:n tuotteisiin on kopioitu sellaisenaan tai vähäisin muutoksin Fiskars Finland Oy Ab:n malleja ja kuvioita, jotka A on luonut, käytännössä sellaisista Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteista, jotka ovat olleet sarjatuotannossa ja jotka ovat nousseet klassikkoasemaan Fiskars Finland Oy Ab:n, sen edeltäjien ja Arabian tuotteina näiden maineen ja markkinointiponnistelujen tuloksena. Kuovi Oy:n tuotteiden nimet ovat samankaltaisia kuin Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteiden nimet. Kuovi Oy on lisäksi käyttänyt markkinoinnissaan A:n kuvaa ja nimeä kuvaamaan tuotteiden alkuperäistä suunnittelijaa. Kuovi Oy:n markkinoinnissa on selvästi annettu ymmärtää, että Kuovi Oy:n oikeudet ovat peräisin A:lta.

A:n nimen ja kuvan käyttäminen Kuovi Oy:n tuotteiden markkinoinnissa on ollut harhaanjohtavaa siltä osin kuin Kuovi Oy:n tuotteiden suunnittelijana ei ole ollut A. A:n nimen ja kuvan käyttäminen Kuovi Oy:n tuotteiden yhteydessä on loukannut Fiskars Finland Oy Ab:n oikeuksia siltä osin kuin Kuovi Oy:n tuotteissa on kysymys Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteissa olevien kuvioiden kopioista tai niiden epäolennaisista muunnelmista. Lähes koko A:n tuotanto on tehty Arabian toimeksiannosta, ja hänet tunnetaan yleisön keskuudessa Arabian taitelijana.

Kuovi Oy:n tuotteet ovat laadultaan ja toteutukseltaan huonolaatuisia kopioita Fiskars Finland Oy Ab:n malleista ja kuvioista, jotka A on luonut. Niiden myynti ja markkinointi ovat loukanneet mainittujen Fiskars Finland Oy Ab:n mallien ja kuvioiden mainetta. Tuotteiden laatu tai graafinen laatu ei ole Fiskars Finland Oy Ab:n valvottavissa, mikä on aiheuttanut vahingonvaaran ja tosiasiallisesti Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteiden maineen tai goodwillin alentumisen. Arabian tuotteiden goodwill-arvoa on alentanut myös se, että samoilla kuvioilla valmistetaan paljon erilaisia ja erivärisiä tuotteita.

Kuovi Oy on myös oikeudettomasti hyödyntänyt Fiskars Finland Oy Ab:n ja sen tuotteiden mainetta ja tunnettuutta. Kuovi Oy on menettelyllään luonut mielleyhtymän Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteisiin ja aiheuttanut sekaantumisvaaran tuotteiden välillä. Sekä elinkeinonharjoittajat että kuluttajat ovat voineet erehtyä luulemaan Kuovi Oy:n tuotteiden olevan samasta lähteestä kuin Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteet tai että niillä on jokin kaupallinen yhteys.

Kuovi Oy:n kangastuotteissa olevat kuviot ovat PK:n itse jäljittelemällä alkuperäisteoksista piirtämiä, ja ne ovat seikoitettavissa graafisen muodon ja myös nimensä perusteella alkuperäisiin A:n työnantajalleen suunnittelemiin teoksiin.

Samankaltaisten tuotteiden ja niissä olevien kuvioiden markkinointi ja myynti on itsessään aiheuttanut sekaantumisvaaran Arabialle tehtyihin Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteisiin, jotka ovat tunnettuja kuluttajien keskuudessa nimenomaan Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteina.

Kuovi Oy on markkinoinut tuotteitaan A:n nimellä ja vertaamalla niitä suomalaisiin klassikkoteoksiin todeten tuotteidensa olevan niiden moderneja kangastuotteita. Klassikoksi mallit ovat muodostuneet Fiskars Finland Oy Ab:n vuosikymmenten aikana tekemien markkinointiponnistusten tuloksena.

Kuovi Oy:n menettely on ollut omiaan vaikuttamaan Kuovi Oy:n tuotteiden kysyntään tai vahingoittamaan Fiskars Finland Oy Ab:n elinkeinotoimintaa. Kuovi Oy on ollut tietoinen Fiskars Finland Oy Ab:n näkemyksestä sille luovutetuista oikeuksista. Kuovi Oy ei ole ryhtynyt kyseiseen liiketoimeen vilpittömässä mielessä.

Menettelyllään Kuovi Oy on ensisijaisesti loukannut Fiskars Finland Oy Ab:lle kuuluvia tekijänoikeuksia sekä toissijaisesti sen vakiintuneita tavaramerkkejä.

Vaikka Kuovi Oy:n ei katsottaisi loukkaavan Fiskars Finland Oy Ab:n tekijänoikeuksia tai tavaramerkkioikeuksia, Kuovi Oy:n menettely on ollut sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaista. Kuovi Oy on hyödyntänyt sopimattomasti Fiskars Finland Oy Ab:n ja Arabian kysymyksessä oleville tuotteille luomaa mainetta ja markkinointityötä sekä lisäksi nimennyt tuotteidensa kuviot ja markkinoinut tuotteita Arabian tuotteisiin nähden samankaltaisilla nimillä.

A ei ole riitauttanut mitään vuoden 1958 työsopimuksensa ehtoja työssäolo- tai elinaikanaan. B on menettänyt oikeutensa esittää vaatimuksia koskien A:n työsopimuksen ehtoja mukaan lukien tekijänoikeuden kokonaisluovutusta koskeva ehto. Työsopimukseen vetoamisella vuosina 1994, 2006 ja 2012 ei ole täytetty reklamaatiovelvollisuutta, ja oikeus vedota sopimukseen on joka tapauksessa menetetty jo ennen vuotta 1994. Kuovi Oy ei voi palauttaa menetettyä kohtuullista sopimusoikeudellista reklamaatioaikaa. Kuovi Oy on menettänyt oikeutensa vaatimusten ja väitteiden esittämiseen A:n työsopimuksen perusteella.

Kuovi Oy:n Ketoapila-tuotteisiin liittyvästä menettelystä

Kuovi Oy on markkinoinut ja myynyt kuosilla Ketoapila (kuvaliitteen kuva 1) varustettuja tuotteita. Kuosia on käytetty eri tuotteissa ja eri värisinä. Esimerkkejä Kuovi Oy:n Ketoapila-tuotteista ovat putkityynyn päällinen (kuva 2), tyynyn päällinen (kuva 3) ja lakanasetti. Kuovi Oy on ilmoittanut kuosin alkuperästä seuraavaa:

"A suunnitteli tunnetun Apila-kuvion vuonna 1970. Ketoapila on sen pohjalta tehty aivan uusi ja hieman villimpi kangaskuosi. Ketoapilaa löytyy useissa väreissä, nyt myös valkoisella ja punaisella apilankukalla."

Kuovi Oy:n tuotteissa käytetty kuvio muistuttaa Arabian Apila-sarjassa (kuva 4) käytettyä Apila-koristetta. Kuvio on epäitsenäinen kopio Arabian Apila-sarjan kuviosta, joka ylittää tekijänoikeudellisen teoskynnyksen.

Apila-kuvion on suunnitellut A vuonna 1970 ollessaan työsuhteisena suunnittelijana Arabian tehtaalla. Tuolloin Arabia on myös nimennyt tuotteen Apilaksi. Apila-sarja on ollut tuotannossa vuosina 1971–1973 ja 2006–2011. Tuotteiden ulkonäköön, muotoon ja tuotenimeen on ollut vaikuttamassa suuri määrä ihmisiä.

Tekijänoikeudet Apila-kuvioon ovat siirtyneet A:lta Arabialle, ja ne kuuluvat nykyään Fiskars Finland Oy Ab:lle.

Fiskars Finland Oy Ab:lle on myös vakiintunut kaksi Apila tavaramerkkiä, Apila-tavaramerkki 1 (kuva 5), joka muodostuu sanoista ARABIA FINLAND, sanasta APILA ja apilan kuvasta, ja Apila tavaramerkki 2 (kuva 6). Apila-tavaramerkit ovat vakiintuneet vuosina 1971–1973, jolloin Apila-sarja on ensimmäisen kerran ollut markkinoilla. Viimeistään Apila-tavaramerkit ovat vakiintuneet vuosina 2006–2011, jolloin sarja on ollut uudelleen tuotannossa. Tavaramerkit ovat vakiintuneet ennen kaikkea luokkaan 21 (talous- ja keittiövälineet ja -astiat, posliini ja keramiikka). Kyseiset tavarat ovat samankaltaisia Kuovi Oy:n tuotteiden kanssa.

Kuovi Oy:n menettely on ensisijaisesti loukannut Fiskars Finland Oy Ab:n tekijänoikeutta Apila-kuvioon sekä toissijaisesti Fiskars Finland Oy Ab:n edellä mainittuja vakiintuneita Apila-tavaramerkkejä. Joka tapauksessa Kuovi Oy:n menettely on ollut sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa tarkoitetulla tavalla sopimatonta. Kuovi Oy:n menettely on ollut viimeksi mainitussa laissa tarkoitetulla tavalla sopimatonta myös, koska sen tuotteiden nimi muistuttaa Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteiden nimeä, Kuovi Oy:n tuotteita markkinoidaan A:n persoonalla, Kuovi Oy hyödyntää Fiskars Finland Oy Ab:n ja sen tuotteiden mainetta sekä aiheuttaa vahinkoa Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteiden maineelle.

Kuovi Oy:n Sunnuntaiaamu-tuotteisiin liittyvästä menettelystä

Kuovi Oy on markkinoinut ja myynyt kuosilla Sunnuntaiaamu (kuvaliitteen kuva 7) varustettuja tuotteita. Kuosia on käytetty sellaisenaan ja hieman mukaillen erilaisissa Kuovi Oy:n kangastuotteissa kuten koristetyynyn (kuva 8) ja putkityynyn (kuva 9) päällisessä sekä tyynynpäällisessä ja pussilakanasetissä (kuva 10). Erilaisia väriyhdistelmiä kuosista Sunnuntaiaamu on Kuovi Oy:n valikoimassa yhteensä 16 (kuva 11). Kuovi Oy on ilmoittanut kuosin alkuperästä seuraavaa:

"A suunnitteli Sunnuntaiaamu-nimisen koristeen vuonna 1970 ja seuraavana vuonna Arabia valmisti sitä käyttäen talouslaadun astioita Sunnuntainimellä hyvin rajallisen määrän. Väreinä olivat keltainen, punainen ja vihreä, kaikki valkoisella pohjalla. Kuovin kankaisiin olemme tuoneet uudet värit mustan ja harmaan sekä tehneet näistä viidestä väristä uusia jänniä yhdistelmiä."

Kuovi Oy:n tuotteissa käytetyt kuviot muistuttavat Arabian Sunnuntai sarjan (kuva 12) kuvioita. Kuovi Oy:n Sunnuntaiaamu-kuvio on epäitsenäinen kopio Sunnuntai-sarjan kuviosta. Sunnuntai-sarjan kuviot ylittävät tekijänoikeudellisen teoskynnyksen.

Arabian Sunnuntai-sarjassa käytetyt kuviot on suunnitellut A vuonna 1970 ollessaan työsuhteisena suunnittelijana Arabian tehtaalla. Sarjan työnimenä on ollut "Sunnuntaiaamu", ja sen tuotanto on aloitettu vuonna 1971. Arabia on päättänyt, että sarjan nimi on "Sunnuntai". Tuotteiden ulkonäköön, muotoon ja tuotenimeen on ollut vaikuttamassa suuri määrä ihmisiä. Tuote on lanseerattu uudelleen syksyllä 2019.

Tekijänoikeudet Sunnuntai-sarjassa käytettyihin kuvioihin ovat siirtyneet A:lta Arabialle, ja ne kuuluvat nykyään Fiskars Finland Oy Ab:lle.

Fiskars Finland Oy Ab:lle on myös vakiintunut kaksi Sunnuntai tavaramerkkiä, Sunnuntai-tavaramerkki 1 (kuva 13), joka muodostuu Arabia Wärtsilä Finland -tehtaanmerkistä ja nimestä sunnuntai, ja Sunnuntai-tavaramerkki 2 (kuva 14). Sunnuntai tavaramerkit ovat vakiintuneet vuosina 1970–1972, jolloin sarja on tullut markkinoille. Tavaramerkit ovat vakiintuneet ennen kaikkea luokkaan 21 (talous- ja keittiövälineet ja -astiat, posliini ja keramiikka). Kyseiset tavarat ovat samankaltaisia Kuovi Oy:n tuotteiden kanssa.

Kuovi Oy:n menettely on ensisijaisesti loukannut Fiskars Finland Oy Ab:n tekijänoikeutta Sunnuntai-sarjan kuvioon ja toissijaisesti Fiskars Finland Oy Ab:n edellä mainittuja vakiintuneita

Sunnuntai-tavaramerkkejä. Joka tapauksessa Kuovi Oy:n menettely on ollut sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa tarkoitetulla tavalla sopimatonta. Kuovi Oy:n menettely on ollut viimeksi mainitussa laissa tarkoitetulla tavalla sopimatonta myös, koska sen tuotteiden nimi muistuttaa Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteiden nimeä, Kuovi Oy:n tuotteita markkinoidaan A:n persoonalla, Kuovi Oy hyödyntää Fiskars Finland Oy Ab:n ja sen tuotteiden mainetta sekä aiheuttaa vahinkoa Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteiden maineelle.

Kuovi Oy:n orvokkiaiheisiin tuotteisiin liittyvästä menettelystä

Kuovi Oy on markkinoinut ja myynyt kuosilla Orvokkeja laineilla (kuvaliitteen kuva 15), kuosilla Orvokkimeri (kuva 16) ja kuosilla Pallo-orvokki (kuva 17) varustettuja tuotteita. Esimerkkejä Kuovi Oy:n orvokkiaiheisista tuotteista ovat putkityynyn päällinen, koristetyynyn päällinen ja koristeverhot (kuvat 18 ja 19). Kuovi Oy on ilmoittanut, että mallien suunnittelija on PK vapaasti muuntaen A:n teoksesta.

Kuovi Oy:n tuotteissa käytetty kuvio muistuttaa Arabian Viola- ja Violetta-vadeissa ja -lautaisissa käytettyä kuviota (kuvat 20 ja 21) ja Arabian Paratiisi-sarjan astioissa olevaa orvokkikuviota (kuva 22). Kuovi Oy:n tuotteissa käytetyt kuviot ovat epäitsenäisiä kopioita Orvokki teoksesta. Arabian Viola- ja Violetta-kuviot (kuvat 20 ja 21) ylittävät tekijänoikeudellisen teoskynnyksen muunnelmina A:n teoksesta Orvokkimeri. Myös Arabian Paratiisi sarjan kuviot ovat tekijänoikeudellisesti suojattuja teoksia.

Orvokki-kuvion on suunnitellut A työsuhteensa alettua vuonna 1958. Hän on vuonna 1958 ensi kerran esitellyt Arabian suunnittelukokoukselle koristelemansa astiasarjan Orvokkeja, jota ei kuitenkaan otettu tuotantoon. Tämän jälkeen A on vuonna 1967 tehnyt uniikkiteoksen Orvokkimeri. Viola- ja Violetta-vadit ja lautaset on tehty Orvokkimeri-uniikkiteoksen innoittamina, ja ne perustuvat kyseisen teoksen yksityiskohtiin. Näiden valmistamisesta on jälkikäteen tehty erillinen sopimus 1.11.1994. "Violan" valmistus on aloitettu vuonna 1988 ja "Violetan" vuonna 1994. Viola-lautasia on valmistettu ja markkinoitu oletettavasti pääosin vuosina 1992–1997 ja Violetta-lautasia on valmistettu ja markkinoitu vuosina 1995–1997. Viola- ja Violetta lautasilla ei ole ollut työnimiä. Paratiisi-sarjassa olevan orvokin on suunnitellut A vuonna 1958. Orvokki on tämän jälkeen ollut osana Paratiisi-sarjan kuvituksessa. A on tehnyt Paratiisi-sarjan kuvioita työsuhteensa aikana eri värimuunnelmina ja eri yhteyksissä. Sarjan työnimenä on ollut "Tarha". Värillinen Paratiisi-sarja on ollut tuotannossa vuosina 1969–1974 ja edelleen vuodesta 1988 lähtien.

Tekijänoikeudet orvokkikuvioihin ovat siirtyneet A:lta Arabialle, ja ne kuuluvat nykyään Fiskars Finland Oy Ab:lle.

Fiskars Finland Oy Ab:lle on myös vakiintunut neljä Viola/Violetta tavaramerkkiä, Viola-tavaramerkki 1 (kuva 23), joka muodostuu osasta Arabia Finland, sanasta VIOLA ja orvokin muodosta, Violetta-tavaramerkki 1 (kuva 24), joka muodostuu osasta Arabia Finland, sanasta VIOLETTA ja orvokin muodosta, Viola-tavaramerkki 2 (kuva 25) ja Violetta-tavaramerkki 2 (kuva 26). Viola-tavaramerkit ovat vakiintuneet vuosina 1992–1997, jolloin Viola-vadit ovat olleet tuotannossa, ja Violetta-tavaramerkit vuosina 1995–1997, jolloin Violetta-vadit ovat olleet tuotannossa. Tavaramerkit ovat vakiintuneet ennen kaikkea luokkaan 21 (lasitavarat, posliini ja keramiikka). Kyseiset tavarat ovat samankaltaisia Kuovi Oy:n tuotteiden kanssa.

Kuovi Oy:n menettely on ensisijaisesti loukannut Fiskars Finland Oy Ab:n tekijänoikeutta orvokkikuvioon ja toissijaisesti Fiskars Finland Oy Ab:n edellä mainittuja vakiintuneita Viola- ja Violetta-tavaramerkkejä. Joka tapauksessa Kuovi Oy:n menettely on ollut sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa tarkoitetulla tavalla sopimatonta. Kuovi Oy:n menettely on ollut viimeksi mainitussa laissa tarkoitetulla tavalla sopimatonta myös, koska Kuovi Oy:n tuotteita markkinoidaan A:n persoonalla, Kuovi Oy hyödyntää Fiskars Finland Oy Ab:n ja sen tuotteiden mainetta sekä aiheuttaa vahinkoa Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteiden maineelle.

Kuovi Oy:n perhosaiheisiin tuotteisiin liittyvästä menettelystä

Kuovi Oy on myynyt ja markkinoinut kuosilla Perhosvirta (kuvaliitteen kuva 27) ja kuosilla Perhosia perhosia (kuva 28) varustettuja tuotteita. Kuovi Oy:n kankaita on myyty ja markkinoitu eri värisinä (kuva 29). Kuovi Oy:n tuotteiden suunnittelijaksi on ilmoitettu PK maininnalla vapaasti muuntaen A:n teoksesta.

Kuovi Oy:n kuosissa oleva perhoskuvio on kopioitu Arabian tuotteista. A on suunnitellut 1950-luvulla Perhos-aiheisen kaadinkoristeen, jota ei ilmeisesti ole otettu tuotantoon. A on 1960- ja 1970-luvuilla tehnyt Arabian brändin alla erilaisia perhosaiheita. Viimeisimmät perhosaiheiset Arabian tuotannossa olleet tuotteet ovat "Butterfly" ja "Florence", joiden tuotanto on tapahtunut vuosina 1982–1987. Perhosta on käytetty enimmäkseen koristelun osana Arabian lautasissa. Arabian perhoslautanen (kuva 30) on valmistettu vuonna 1970, ja se on tekijänoikeudellisesti suojattu teos. Arabian arkistoissa on ollut myös A:n perhosvatiaihio-piirustus (kuva 31a), jonka kuviossa oleva yksittäinen perhonen on tekijänoikeudellisesti suojattu teos. Piirustus on ollut Butterfly-vedos, ja se on tehty vuonna 1982 eli A:n eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Arabian-aikainen "Perhosvati" (kuva 31b) on valmistettu vuonna 1982. Arabian perhosaiheisten kuvioiden työniminä ja niminä ovat olleet "Butterfly" ja "perhoslautanen". Kuovi Oy:n tuotteiden kuviot (kuvat 27, 28 ja 29) ovat epäitsenäisiä muunnelmia perhoskuviosta. Arabian tuotteiden perhoset ovat itsenäisiä teoksia.

Tekijänoikeudet perhoskuvioon ovat siirtyneet A:lta Arabialle, ja ne kuuluvat nykyään Fiskars Finland Oy Ab:lle.

Kuovi Oy:n menettely on ensisijaisesti loukannut Fiskars Finland Oy Ab:n tekijänoikeutta perhosaiheiseen kuvioon. Joka tapauksessa Kuovi Oy:n menettely on ollut sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa tarkoitetulla tavalla sopimatonta. Kuovi Oy:n menettely on ollut viimeksi mainitussa laissa tarkoitetulla tavalla sopimatonta myös, koska Kuovi Oy:n tuotteita markkinoidaan A:n persoonalla, Kuovi Oy hyödyntää Fiskars Finland Oy Ab:n ja sen tuotteiden mainetta sekä aiheuttaa vahinkoa Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteiden maineelle.

Kuovi Oy:n kuoviaiheisiin tuotteisiin liittyvästä menettelystä

Kuovi Oy on myynyt ja markkinoinut kuosilla Helmikuovi (kuvaliitteen kuva 32), kuosilla Äitikuovi (kuvat 33a ja 33b) ja kuosilla Väripallokuovi (kuva 34) varustettuja erilaisia kangastuotteita. Kuovi Oy:n tuotteiden suunnittelijaksi on ilmoitettu PK vapaasti muuntaen A:n teoksesta.

Kuovi-esine on tehty vuonna 1960, ja kuviota on toisinnettu sen jälkeen eri yhteyksissä. A on Arabian palveluksessa tehnyt uniikkiteoksen, jonka työnimenä ja nimenä on ollut "Kuovit sateessa" (kuva 35), sekä Milanon triennaaleen vuonna 1960 ryhmän helmilintuja ja useita reliefivariaatioita kuoviaiheesta. Kuoviaiheisia töitä tehdessään A on työskennellyt Arabian tehtailla yhdessä Terho Reijosen ja muiden henkilöiden kanssa. Kuoviaiheiset työt ovat olleet uniikkiteoksia (kuva 36), joiden tekemisestä A:lle on maksettu kuukausipalkkaa ja joiden myynnistä A:lle on lisäksi maksettu erillinen korvaus. Sekä "Kuovit sateessa" (kuva 35) että kuoviaiheiset uniikkiteokset (kuva 36) ovat tekijänoikeudellisesti teoksia. Kuovi Oy:n tuotteiden kuviot (kuvat 32, 33a, 33b ja 34) ovat epäitsenäisiä muunnelmia kuoviaiheisista teoksista.

Kuovi Oy:n kuoviaiheiset tuotteet ovat huonolaatuisia kopioita Arabialle tehdyistä kuoviaiheisista uniikkiteoksista. Kuovi Oy:llä ei ole ollut oikeutta hyödyntää kuoviaihetta tuotteissaan.

Kuovi Oy:n menettely on ensisijaisesti loukannut Fiskars Finland Oy Ab:n tekijänoikeutta kuoviaiheisiin kuvioihin. Joka tapauksessa Kuovi Oy:n menettely on ollut sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa tarkoitetulla tavalla sopimatonta. Kuovi Oy:n menettely on ollut viimeksi mainitussa laissa tarkoitetulla tavalla sopimatonta myös, koska Kuovi Oy:n tuotteita markkinoidaan A:n persoonalla, Kuovi Oy hyödyntää Fiskars Finland Oy Ab:n ja sen tuotteiden mainetta sekä aiheuttaa vahinkoa Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteiden maineelle.

Kuovi Oy:n Tarha-tuotteisiin liittyvästä menettelystä

Kuovi Oy on myynyt ja markkinoinut Tarha-kuosilla varustettuja tuotteita sekä värillisinä (kuvaliitteen kuva 37) että mustavalkoisina (kuva 38). Tuotteita on myyty muun muassa tyynynpäällisinä, lautasliinoina ja keittiöpyyhkeinä. Kuovi Oy on ilmoittanut, että kuosin on tehnyt PK vapaasti muuttaen A:n teoksesta.

Kuovi Oy:n tuotteiden kuvio on kopioitu ja muokattu suoraan Arabian Paratiisi-sarjasta (kuvat 39a, 39b ja 40), jonka työnimenä on ollut "Tarha". Yhtiö on muuttanut nimen "Paratiisiksi". Kuovi Oy:n tuotteiden kuviot ovat epäitsenäisiä muunnelmia Paratiisi-sarjasta.

Paratiisi-kuvio on tehty vuonna 1969. Värillisen Paratiisi-sarjan on Arabialle suunnitellut A, ja se on ollut tuotannossa vuosina 1969–1974 ja edelleen vuodesta 1988 lähtien. Värillisen Paratiisi-sarjan kuvio on tekijänoikeudellisesti suojattu teos. Sarjan merkittävänä ornamenttina on orvokki, jonka A on suunnitellut vuonna 1958.

Mustavalkoisen Paratiisi-sarjan on piirtänyt ja suunnitellut Arabian palveluksessa ollut C vuonna 1969. Kysymyksessä on muunnelma värillisestä Paratiisi-sarjan teoksesta tai jopa tekijänoikeudellisesti itsenäinen teos. Mustavalkoinen Paratiisi-sarja on ollut tuotannossa vuosina 1972–1974, 2000–2005 ja edelleen ajoittain sesonki- ja tilaustuotteina.

"Paratiisi" on ollut Arabian tärkeimpiä tuotteita ja sellaisena myös erittäin laajasti tiedossa erityisesti suomalaisten kuluttajien keskuudessa. Tekijänoikeudet Paratiisi-sarjassa käytettyihin kuvioihin ovat aikoinaan siirtyneet Arabialle, ja ne kuuluvat nykyään Fiskars Finland Oy Ab:lle.

Fiskars Finland Oy Ab:lle on myös vakiintunut neljä Paratiisi tavaramerkkiä, Paratiisi-tavaramerkki 1 (kuva 41), joka muodostuu sanoista Arabia Made in Finland, sanasta PARATIISI ja kuviosta, jossa on kuvattuna orvokki ja viinimarjoja, Paratiisi tavaramerkki 4, joka on vastaava mustavalkoinen tavaramerkki ilman orvokkia (kuva 44), Paratiisi-tavaramerkki 2 (kuva 42) ja Paratiisi tavaramerkki 3 (kuva 43). Paratiisi-tavaramerkit ovat vakiintuneet vuonna 1970, jolloin Paratiisi-sarja on tuotu markkinoille. Tavaramerkit ovat vakiintuneet ennen kaikkea luokkaan 21 (talous- ja keittiövälineet ja -astiat; lasitavarat, posliini ja keramiikka). Kyseiset tavarat ovat samankaltaisia Kuovi Oy:n tuotteiden kanssa.

Kuovi Oy:n menettely on ensisijaisesti loukannut Fiskars Finland Oy Ab:n tekijänoikeutta Paratiisi-sarjan kuvioon ja toissijaisesti Fiskars Finland Oy Ab:n edellä mainittuja vakiintuneita Paratiisi-tavaramerkkejä. Joka tapauksessa Kuovi Oy:n menettely on ollut sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa tarkoitetulla tavalla sopimatonta. Kuovi Oy:n menettely on ollut kyseisessä laissa tarkoitetulla tavalla sopimatonta myös, koska Kuovi Oy:n tuotteita markkinoidaan A:n persoonalla, Kuovi Oy hyödyntää Fiskars Finland Oy Ab:n ja sen tuotteiden mainetta sekä aiheuttaa vahinkoa Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteiden maineelle.

Vastaus

Vaatimukset

Kuovi Oy on vaatinut, että markkinaoikeus jättää Fiskars Finland Oy Ab:n kannevaatimukset 1 ja 2 tutkimatta ja joka tapauksessa hylkää Fiskars Finland Oy Ab:n kanteen kokonaisuudessaan.

Lisäksi Kuovi Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Fiskars Finland Oy Ab:n korvaamaan Kuovi Oy:n arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut yhteensä 59.097,64 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Fiskars Finland Oy Ab:n kanneoikeudesta

Fiskars Finland Oy Ab:lla ei ole asialegitimaatiota esittää tekijänoikeuteen perustuvia vaatimuksia Kuovi Oy:tä vastaan. Fiskars Finland Oy Ab:n ilmoitus sen saamasta tekijänoikeuksien kokonaisluovutuksesta ei luo sille oikeudellista asemaa, jonka nojalla se voisi ajaa tekijänoikeuteen perustuvaa kannetta samalla tavalla kuin A tai tämän perilliset.

Edes yksinomainen käyttöoikeus keramiikkatuotannossa ei olisi luonut Fiskars Finland Oy Ab:lle asiavaltuutta esillä olevassa asiassa, koska Kuovi Oy ei toimi keramiikka alalla.

Fiskars Finland Oy Ab:n oikeuksista

A on luonut kaikki nyt kysymyksessä olevat kuviot ja esineet, ja kaikki nyt kysymyksessä olevien kuvioiden ja esineiden tekijänoikeudet ovat alun perin syntyneet A:lle. Suomen laissa ei ole eikä ole ollut säännöksiä työsuhdetekijänoikeudesta. Tiedossa ei ole, onko A:lla ollut kirjallista tai suullista työsopimusta. Joka tapauksessa Fiskars Finland Oy Ab:lla ei ole laajempia oikeuksia A:n tekemien töiden tuloksiin kuin mitä A:n ja Arabian välillä on sovittu. Arabialle tai sen seuraaja Fiskars Finland Oy Ab:lle ei ole luovutettu A:n taiteellisen tuotannon kaikkia taloudellisia oikeuksia kokonaisluovutuksella. Jokaiseen A:n Arabia-aikana ennen hänen eläkkeelle jäämistään luomaan kuvioon tai esineeseen liittyvistä tekijänoikeuksista on sovittu erikseen teoksen valmistuttua. Kaikki kysymyksessä olevat teokset ovat syntyneet nykyisen tekijänoikeuslain voimassaoloaikana.

A on toiminut suhteessa Arabiaan sekä työsuhteisesti että niin sanottuna vapaana taiteilijana eli vailla työsuhdetta. A:n työsuhteet Arabiaan ovat olleet osin määräaikaisia ja osin toistaiseksi voimassa olevia. Tarkkoja ajankohtia työsuhteista ei ole tiedossa.

A:n ja Arabian välinen toiminta on perustunut yhteisymmärrykseen siitä, että osapuolet eli A ja Arabia toimivat saadakseen aikaan keraamisia tuotteita. Valtaosa A:n luomista teoksista on ollut keramiikan uniikkiteoksia. Lisäksi A:n suunnittelemia kuvia ja koristeita on A:n hyväksynnällä käytetty keraamisissa sarjatuotteissa.

Nyt kysymyksessä olevat Arabian Apila-sarjan (kuvaliitteen kuva 4) ja Sunnuntai-sarjan (kuva 12) kuviot, Arabian Paratiisi-sarjan (kuva 22) kuviot, Arabian perhoslautanen (kuva 30), työ Kuovit sateessa (kuva 35) ja kuoviaiheiset uniikkiteokset (kuva 36) sekä Arabian värillisen Paratiisi sarjan kuvio (kuvat 39a ja 39b) ja mustavalkoisen Paratiisi sarjan kuvio (kuva 40) ovat A:n tekijänoikeudella suojattuja teoksia. Arabian Viola-kuvio (kuva 20) ja Violetta-kuvio (kuva 21) ovat puolestaan siten epäitsenäisiä muunnelmia A:n vuonna 1967 valmistamasta teoksesta Orvokkimeri, että taloudelliset oikeudet kuuluvat alkuperäiselle tekijälle. Arabian-aikainen Paratiisi-sarjan orvokki (kuva 22) on eri kuvio kuin vuonna 1958 tehty Orvokki-uniikkiteos. Arabian aikainen "Perhoslautanen" (kuva 30) on valmistettu mahdollisesti vuonna 1970 ja Arabian-aikainen "Perhosvati" (kuva 31b) mahdollisesti vuonna 1982, mutta ei ole varmaa, milloin kyseisissä esineissä käytetyt perhoskuviot on alun perin luotu. Arabian tuotteiden perhoset ovat itsenäisiä teoksia.

Arabia on saanut A:n suojattua aineistoa koskevan käyttöoikeuden juuri siihen keraamisten esineiden tuotantoon, jonka mahdollistamiseksi osapuolet ovat yhteistyössä toimineet vuosikausia. Mistään laajemmasta käyttöoikeudesta tai käyttöoikeuden yksinomaisuudesta, saati kaikkien A:n mahdollisten taloudellisten oikeuksien luovutuksesta, ei ole koskaan sovittu. Arabian ja A:n välinen oikeuksien luovutus on koskenut Arabian normaalia toimintaa eli keraamisten koriste- ja käyttöesineiden valmistamista ja myymistä. Arabialla on ollut oikeus käyttää A:n luomaa tekijänoikeudella suojattua aineistoa sen normaalin toimialan edellyttämässä laajuudessa. Fiskars Finland Oy Ab:n hyväkseen saama oikeus ei ole ollut tätä laajempi.

A ei ole sopimuksin luovuttanut mitään moraalisia oikeuksiaan tai luopunut niistä Arabian tai sen seuraajayhtiön hyväksi. Arabialla tai Fiskars Finland Oy Ab:lla ei ole yksinoikeutta käyttää A:n nimeä liiketoiminnassaan. Arabialla ja Fiskars Finland Oy Ab:lla on tekijänoikeuslain 3 §:stä johtuvat velvoitteet suhteessa tekijään. Kysymys on toimintavelvoitteista, jotka liittyvät tekijän persoonaan. Moraaliset oikeudet ohjaavat ja rajoittavat Fiskars Finland Oy Ab:n toimintaa.

Oikeuksien luovutuksen edellä mainittua laajuutta osoittaa muun ohella se, että Fiskars Finland Oy Ab on itsekin vuonna 2012 ilmoittanut, että A:n oikeudet ovat siirtyneet yrityksen käytännön ja toimialan edellyttämässä laajuudessa ja että työnantajalle on siirtynyt oikeus hyödyntää työn tulosta normaalissa liiketoiminnassa. Lisäksi edellä mainittua osoittaa se, että A on eläessään ollut tunnettu siitä, että hänen teoksiaan ei ole päästetty esimerkiksi Arabian sarjatuotantoon ilman hänen suostumustaan. Myös värien ja kokojen käytöstä on tullut aina sopia A:n kanssa. Fiskars Finland Oy Ab:n edeltäjä, Hackman Designor Oy, on lisäksi tehnyt sopimuksia A:n oikeudenomistaja B:n kanssa, mikä on myös osoittanut, ettei A ole luovuttanut Arabialle kaikkia oikeuksiaan. Aikoinaan luovutetut oikeudet eivät ole laajentuneet sellaisten myöhempien yrityskauppojen myötä, joissa Arabialta johtuvia oikeuksia on siirtynyt.

Se, että A on suunnitellut keramiikkaa Arabialle, ei ole rajoittanut taiteilijan oikeutta tehdä yhteistyötä muiden tahojen kanssa. A on suunnitellut tapetteja, teatteripukuja ja esimerkiksi Anna Molla -nuken kankaan. A:n tuotannosta tuttuja aiheita on siten esiintynyt myös muissa käyttöyhteyksissä ja aloilla kuin vain Arabian keramiikassa. A on luonut orvokkeja, kiuruja ja kelloja esittäviä kuvioita myös muille tahoille. Viimeksi mainittu seikka osoittaa osaltaan, että kyse ei ole ollut A:n taloudellisten oikeuksien kokonaisluovutuksesta. Toisaalta toiminta osoittaa A:lle kuulunutta vapautta toimia nimellään, kuvallaan ja persoonallaan vapaasti eri aloilla. Työsopimusoikeudellinen lojaliteettivelvollisuus on päättynyt A:n työsuhteen päätyttyä vuonna 1980, eivätkä Arabia ja A ole sopineet kilpailukiellosta.

Fiskars Finland Oy Ab:lle ei myöskään tilitetä esimerkiksi Kuvasto ry:n keräämiä A:n teosten käyttöön liittyviä käyttö-, jälleenmyynti- ja näyttelykorvauksia, vaan ne tilitetään A:n perillisille. Myös tämä osaltaan osoittaa oikeuksien kokonaisluovutusta koskevan väitteen virheellisyyttä.

Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteet eivät ole tulleet klassikkotuotteiksi Fiskars Finland Oy Ab:n tai sen edeltäjien toimista. Kysymys on ennen kaikkea A:n ansioista syntyneistä teoksista ja niiden ainutlaatuisuudesta. A ja hänen teoksensa ovat varsin tunnettuja Suomessa.

Fiskars Finland Oy Ab:lla ei ole myöskään vakiinnutetuiksi väittämiään tavaramerkkejä Apila-, Sunnuntai- tai Paratiisi-sarjaan taikka Viola- tai Violetta tuotteisiin. Joka tapauksessa tekijänoikeudet näihin ovat syntyneet ennen mahdollisen tavaramerkkioikeuden syntymistä, koska tekijänoikeus on syntynyt heti, kun teos on luotu. Tavaramerkkioikeus ei voi missään tilanteessa supistaa tai rajoittaa tekijälle tekijänoikeuslain mukaan suoraan syntyviä tekijänoikeuksia. A ei ole koskaan antanut lupaa teostensa ottamiseksi Arabian tavaramerkkiin. Joka tapauksessa Arabia olisi saanut tavaramerkkisuojan ainoastaan keramiikkaan, koska merkkejä ei ole käytetty muilla aloilla.

Fiskars Finland Oy Ab:lla ei ole yksinoikeutta Arabian tuotteiden niin sanottuihin työnimiin.

Kuovi Oy:n oikeuksista

Kuovi Oy johtaa tekijänoikeutensa A:lta ja tämän perillisiltä, joille A:n oikeudet ovat perintö- ja testamenttisaannoilla siirtyneet. A:n oikeudet ovat siirtyneet ensin B:lle ja sittemmin TKa:lle ja PK:lle. Kaikki ne oikeudet, joita ei ole A:n toimesta luovutettu sopimuksin jollekin toiselle taholle, ovat jääneet hänelle ja olleet perintö ja testamenttisaantojen kohteena. Myös A:n moraaliset oikeudet ovat olleet tällaisten saantojen kohteena.

Kuovi Oy:n tekijänoikeudet pohjaavat sopimusoikeudelliseen luovutukseen A:n jälkeläisiltä, TKa:lta ja PK:lta. Kuovi Oy:lle on sopimuksin siirretty yksinoikeudet käyttää A:lle kuuluneita suojattuja oikeuksia. Kuovi Oy käyttää omassa liiketoiminnassaan näitä oikeuksia.

Kuovi Oy:n tuotteista ja menettelystä

Kuovi Oy:n valmistamissa kangastuotteissa on käytetty kuvioita tai piirroksia, joihin sillä on tekijänoikeus. Kuovi Oy:n menettely ei ole miltään osin loukannut Fiskars Finland Oy Ab:lle kuuluvia A:n luomaan aineistoon liittyviä käyttöoikeuksia.

Kuovi Oy ei myöskään ole käyttänyt mitään suojattua aineistoa sellaisenaan, vaan kysymys on ollut ensisijaisesti vapaan muuntamisen seurauksena luoduista kuvista. Kuovi Oy ei ole kopioinut mitään A:n malleja tai kuvioita. Kuovi Oy:n tuotteet eivät ole kopioita mistään yksittäisestä A:n teoksesta. A:n teoksissa on esiintynyt usein samoja aiheita, jotka muistuttavat toisiaan enemmän tai vähemmän. Nyt kysymyksessä olevat Kuovi Oy:n kuosien Ketoapila (kuvaliitteen kuva 1), Sunnuntaiaamu (kuva 7), Orvokkeja laineilla (kuva 15), Orvokkimeri (kuva 16), Pallo-orvokki (kuva 17), Perhosvirta (kuva 27) ja Perhosia perhosia (kuva 28) kuviot, kuviot Kuovi Oy:n kankaiden eri väreissä (kuva 29) sekä kuosien Helmikuovi (kuva 32), Äitikuovi (kuvat 33a ja 33b), Väripallokuovi (kuva 34), Tarha värillisenä (kuva 37) ja Tarha mustavalkoisena (kuva 38) kuviot ovat ensisijaisesti itsenäisiä tekijänoikeudellisia teoksia, joiden tekijä on PK ja joiden oikeudet kuuluvat Kuovi Oy:lle.

Kuovi Oy:llä on kaikissa tapauksissa oikeus käyttää A:n luomaa aineistoa siltä osin kuin oikeutta ei ole aikoinaan luovutettu Arabialle.

Kuovi Oy ei ole loukannut mitään Fiskars Finland Oy Ab:lle kuuluvia tavaramerkkejä, tuotenimiä tai väitettyä oikeutta taiteilijan nimeen ja valokuvaan. Fiskars Finland Oy Ab:lla ei ole yksinoikeutta käyttää A:n nimeä tai kuvaa liiketoiminnassaan. Tavaramerkkilain säännökset eivät voi estää A:lle tai tämän myöhemmälle oikeudenomistajalle kuuluvaa luvallista teoksen hyödyntämistä tekijänoikeuslain takaamalla tavalla.

Kuovi Oy on hyödyntänyt markkinoinnissaan A:n tunnettuutta. A on tullut ainutlaatuisten teostensa ansiosta yhdeksi kansainvälisesti tunnetuimmaksi ja palkituimmaksi taiteilijaksi. Tämä ei ole ollut Arabian ansiota vaan luomiskyvyltään poikkeuksellisen taiteilijan ansiota. A:n nimeä ja teoksia ovat tehneet Suomessa ja maailmalla tunnetuksi lukemattomat tahot, kuten yksityiset taidekeräilijät ja erilaiset julkaisut ja taidenäyttelyt sekä useat julkiset tunnustukset, palkinnot ja arvonimet.

Se, että A:n myöhemmät taloudellisten oikeuksien ja hänen teostensa edelleenluovutusoikeuksien omistajat käyttävät häneltä peräisin olevia oikeuksia sekä A:n kuvaa ja nimeä, ei ole millään tavalla sopimatonta. Mikään, mitä Kuovi Oy on kertonut verkkosivuillaan A:sta, ei ole totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa.

B on puolustanut hallussaan olleita A:n tekijänoikeuksia ja oikeudenomistajana sopimuksella 1.11.1994 luovuttanut Fiskars Finland Oy Ab:n edeltäjälle käyttöoikeuden (lisenssi). Sopimuksella 1.11.1994 Hackman Designor Oy:lle on luovutettu oikeus teoksen käyttöön (lisenssi) keramiikkavadeissa Viola ja Violetta. Lisäksi Fiskars Finland Oy Ab on erikseen tunnustanut, että sille on siirtynyt oikeus teosten käyttöön keramiikassa. Tekijänoikeuslain mukaiset oikeudet, jotka ovat jääneet A:lle ja siirtyneet tämän myöhemmille oikeudenomistajille, ovat voimassa tekijänoikeuden suoja ajan. Näihin oikeuksiin on tämän puitteissa oikeus vedota ja puolustaa niitä, eikä tällä seikalla ole mitään tekemistä sen kanssa, että Arabialle ja sen myöhemmille seuraajille on työsopimuksella annettu oikeus teosten käyttöön keramiikassa.

Kuovi Oy:n kanne asiassa diaarinumero 2016/598

Vaatimukset

Kuovi Oy on vaatinut, että markkinaoikeus vahvistaa, että Fiskars Finland Oy Ab:lla ei ole oikeutta luovuttaa edelleen mitään hallussaan olevia tekijänoikeuslain 2 §:ssä tarkoitettuja taloudellisia oikeuksia A:n luomiin tämän tuomion liitteenä olevan kuvaliitteen kuvista 4, 12, 20, 21, 22, 30, 31a, 31b, 35, 36, 39a, 39b ja 40 ilmeneviin kuvioihin.

Lisäksi Kuovi Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Fiskars Finland Oy Ab:n korvaamaan Kuovi Oy:n arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut yhteensä 13.118,16 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Vahvistusvaatimuksen kohteena ovat oikeudet tämän tuomion liitteenä olevan kuvaliitteen kuvista 4, 12, 20, 21, 22, 30, 31a, 31b, 35, 36, 39a, 39b ja 40 ilmeneviin Arabian Sunnuntai sarjaan, Apila-sarjaan, Viola- ja Violetta-tuotteisiin, työpiirrokseen Perhosesta, Kuovi-aiheisiin teoksiin ja kuvioihin, joita on käytetty Arabian Paratiisi-sarjan astiastossa ja koristeissa. Kaikki kuvaliitteen kuvien 4, 12, 22, 30, 31a, 31b, 35, 36, 39a, 39b ja 40 tarkoittamat kuviot ovat tekijänoikeudella suojattuja teoksia. Arabian Viola-kuvio (kuva 20) ja Violetta-kuvio (kuva 21) puolestaan ovat siten epäitsenäisiä muunnelmia A:n vuonna 1967 valmistamasta teoksesta Orvokkimeri, että taloudelliset oikeudet kuuluvat alkuperäiselle tekijälle.

Arabian-aikainen Paratiisi-sarjan orvokki (kuva 22) on eri kuvio kuin vuonna 1958 tehty Orvokki-uniikkiteos. Arabian-aikainen "Perhoslautanen" (kuva 30) on valmistettu mahdollisesti vuonna 1970 ja Arabian-aikainen "Perhosvati" (kuva 31b) mahdollisesti vuonna 1982, mutta ei ole varmaa, milloin kyseisissä esineissä käytetyt perhoskuviot on alun perin luotu. Kaikki Arabian tuotteiden perhoset ovat itsenäisiä teoksia.

Fiskars Finland Oy Ab:lla on oikeus käyttää A:n luomaa tekijänoikeuslailla suojattua aineistoa yhtiön erilaisissa keramiikkatuotteissa. Tämä Fiskars Finland Oy Ab:n oikeus on peräisin A:n alkuperäiseltä sopimuskumppanilta eli Arabialta. Fiskars Finland Oy Ab:lla ei ole aineiston käyttöön laajempaa oikeutta kuin A:n alkuperäisellä sopimuskumppanilla eli Arabialla on ollut. A ja Arabia eivät ole koskaan sopineet, että Arabialle olisi luovutettu tekijänoikeuslain 28 §:ssä tarkoitettu edelleenluovutusoikeus. Tällainen oikeus ei olisi sisältynyt edes tekijänoikeuden kokonaisluovutukseen.

Fiskars Finland Oy Ab on lopettanut keramiikkatuotannon Suomessa keväällä 2016, ja tuotteiden valmistus on siirretty ulkomaille, kuten Thaimaahan. Tämä on merkinnyt, että Fiskars Finland Oy Ab on tehnyt keramiikkatuotteiden valmistamisesta ja yleisön saataviin saattamisesta liikesopimuksia eri yritysten kanssa. Mikään ulkomainen tai suomalainen toimija ei voi alkaa valmistaa Fiskars Finland Oy Ab:n keramiikkatuotteita, jos se ei ole saanut tähän toimintaansa sopimusperusteista lupaa ja oikeutusta (kappaleenvalmistusoikeus) Fiskars Finland Oy Ab:lta.

Fiskars Finland Oy Ab:n menettely loukkaa Kuovi Oy:n tekijänoikeuslain mukaisia oikeuksia siltä osin kuin Fiskars Finland Oy Ab on luovuttanut (lisensoinut) hallussaan olevia A:n teoksiin liittyviä tekijänoikeuslain 2 §:n mukaisia taloudellisia oikeuksia kolmansille tahoille. Fiskars Finland Oy Ab:lla ei ole ollut eikä ole jatkossakaan oikeutta ryhtyä tällaiseen menettelyyn.

Mikäli Arabialle ja sen seuraaja Fiskars Finland Oy Ab:lle olisi sopimuksin siirtynyt A:n luomien teosten kaikkien taloudellisten oikeuksien lisäksi myös niiden edelleenluovutusoikeudet, Fiskars Finland Oy Ab:lla olisi myös lupa alkaa myöntää A:n luomien teosten lisenssejä (käyttöoikeuksia) kolmansille tahoille lukemattomiin erilaisiin käyttöyhteyksiin (esimerkiksi kuvioiden käyttö luottokorteissa kuvituksena, tietokoneen hiirimatoissa tai toisen yrityksen internet mainonnassa), joilla ei ole mitään tekemistä keramiikkatuotteiden kanssa. Tämä ei ole ollut A:n ja Arabian yhteistyön tarkoitus.

Kuovi Oy:n intressissä on saada tuomioistuimen ratkaisu siitä, että Fiskars Finland Oy Ab:lla ei missään tapauksessa ole oikeutta luovuttaa Fiskars Finland Oy Ab:n hallitsemia taloudellisia oikeuksia eteenpäin. Tämä intressi on täysin riippumaton siitä, mikä Fiskars Finland Oy Ab:n hallitsemien A:lta peräisin olevien taloudellisten oikeuksien laajuus on.

Kuovi Oy:n tekijänoikeudet pohjautuvat taloudellisten oikeuksien alkuperäiseltä haltijalta A:lta johdettuihin oikeuksiin. A:n oikeudet ovat suoraan tekijänoikeuslain ja perintökaaren säännösten perusteella siirtyneet ensin A:n perillisille ja sitten sopimusoikeudellisten luovutusten perusteella Kuovi Oy:lle. Kuovi Oy:lle on sopimuksin luovutettu yksinomainen ja rajoittamaton käyttöoikeus sisustustekstiileihin ja lisäksi kaikki A:n tekijänoikeuslain 28 §:n mukaiset oikeudet ja näin ollen myös edelleenluovutusoikeus.

Kuovi Oy:llä on oikeus puolustaa saamiaan oikeuksia samoilla oikeuskeinoilla kuin alkuperäinen oikeudenomistaja A. A:lla on eläessään ollut oikeus saada tuomioistuimen vahvistus sen ja Arabian välisen oikeussuhteen sisällöstä (oikeudenluovutuksen sisältö ja laajuus). A:lla on ollut sama oikeus myös Arabian myöhempiä seuraajia vastaan, koska ne johtavat omat oikeutensa Arabialta. Vastaavasti A:n myöhemmillä oikeudenomistajilla on sama oikeus saada oikeudenluovutuksen sisältö ja laajuus selvitettyä ja lainvoimaisesti ratkaistua A:n kuoltua.

Kuovi Oy:n kanneoikeuden synnyttää viime kädessä Kuovi Oy:n väite siitä, että Fiskars Finland Oy Ab on loukannut sen tekijänoikeuksia. Kuovi Oy:llä on intressi saada tuomioistuimen vahvistus sille, että Fiskars Finland Oy Ab ei ole saanut A:lta niin laajoja oikeuksia, kuin mitä Fiskars Finland Oy Ab on väittänyt. Kuovi Oy:n ja Fiskars Finland Oy Ab:n välillä kysymys on sopimussuhteeseen rinnastusvasta oikeussuhteesta, ja asiassa on kysymys alkuperäisen työsopimuksen ehtojen sisällöstä ja tulkinnasta.

B on puolustanut hallussaan olleita A:n tekijänoikeuksia ja oikeudenomistajana sopimuksella 1.11.1994 luovuttanut Fiskars Finland Oy Ab:n edeltäjälle käyttöoikeuden (lisenssi). Sopimuksella 1.11.1994 Hackman Designor Oy:lle on luovutettu oikeus teoksen käyttöön (lisenssi) keramiikkavadeissa Viola ja Violetta. Lisäksi Fiskars Finland Oy Ab on erikseen tunnustanut, että sille on siirtynyt oikeus teosten käyttöön keramiikassa. Tekijänoikeuslain mukaiset oikeudet, jotka ovat jääneet A:lle ja siirtyneet tämän myöhemmille oikeudenomistajille, ovat voimassa tekijänoikeuden suoja ajan. Näihin oikeuksiin on tämän puitteissa oikeus vedota ja puolustaa niitä, eikä tällä seikalla ole mitään tekemistä sen kanssa, että Arabialle ja sen myöhemmille seuraajille on työsopimuksella annettu oikeus teosten käyttöön keramiikassa.

Vastaus

Vaatimukset

Fiskars Finland Oy Ab on vaatinut, että markkinaoikeus jättää kanteen tutkimatta tai hylkää sen.

Lisäksi Fiskars Finland Oy Ab on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kuovi Oy:n korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut yhteensä 61.908,49 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Kuovi Oy:llä ei ole kanneoikeutta asiassa, ja Kuovi Oy:n vaatimus on lisäksi perusteeton.

Kuovi Oy:n kanteessa tarkoitetut kuviot eivät ole yksin A:n tekemiä, vaan ne ovat syntyneet useiden henkilöiden yhteistyön tuloksena. Kaikki Kuovi Oy:n viittaamien Arabian-aikaisten kuvien tai esineiden kuviot ylittävät tekijänoikeuslain mukaisen teoskynnyksen. Arabian-aikainen Paratiisi-sarjan orvokki (kuvaliitteen kuva 22) on tehty vuonna 1958. Arabian-aikainen "Perhoslautanen" (kuva 30) on valmistettu vuonna 1970 ja Arabian-aikainen "Perhosvati" (kuva 31b) vuonna 1982.

A:n taloudelliset oikeudet ja osin myös moraaliset oikeudet ovat kokonaisuudessaan siirtyneet Fiskars Finland Oy Ab:lle. Joka tapauksessa Fiskars Finland Oy Ab:lle on siirtynyt A:lta ainakin sellaiset oikeudet, että vain Fiskars Finland Oy Ab:lla yksin on oikeus käyttää malleja, kuvioita ja oikeuksia elinkeinotoiminnassaan kappaleita valmistamalla ja levittämällä niitä yleisölle omassa liiketoiminnassaan ja että Fiskars Finland Oy Ab:lla on oikeus kieltää muita käyttämästä näitä sille siirtyneitä oikeuksia missään taloudellisessa muodossa ja yhteydessä kappaleita valmistamalla ja levittämällä niitä yleisölle. Vaikka Arabia on pääasiallisesti toiminut keramiikkatuotteiden valmistajana, yhtiö on toiminut myös muulla tavoin. Muut tuotteet, esimerkiksi muoviset pikkuliinat ja kankaat, paperille tehdyt koristeliinat sekä lampunjalat ja -varjostimet, ovat tukeneet yhtiön päätoimialaa.

Fiskars Finland Oy Ab:n ja Kuovi Oy:n välillä vallitsee erimielisyys niiden sopimusten merkityksestä, joilla Kuovi Oy on perustellut kanneoikeuttaan. Kyseisten asiakirjojen mukaan PK ja TKa ovat antaneet omalle yhtiölleen eli Kuovi Oy:lle sellaisen käyttöoikeuden (lisenssin) valmistaa ja myydä kankaita, joka on voimassa toistaiseksi kuuden kuukauden irtisanomisajalla. Sopimus myös raukeaa, jos Kuovi Oy lopettaa toimintansa. Asiakirjojen mukaan Kuovi Oy ei ole saanut muunlaisia tekijänoikeuteen perustuvia oikeuksia kuin käyttöoikeuden sisustustekstiileihin. Kuovi Oy:lle ei ole siirretty oikeutta esittää kieltovaatimuksia.

Kuovi Oy:n mukaan A ja Arabia ovat sopineet yhtiölle siirtyneen työsuhteessa rajoitettu käyttöoikeus malleihin ja kuvioihin. Kuovi Oy:n mukaan on riidatonta, että Fiskars Finland Oy Ab:lla on käyttöoikeus kanteessa tarkoitettuun tekijänoikeuslaissa suojattuun aineistoon keramiikkatuotteissa. Kuovi Oy:llä ei ole PK:n ja TKa:n kanssa tekemiensä sopimusten ja väitettyjen oikeuksien perusteella laillista asemaa esittää asiassa Fiskars Finland Oy Ab:iin liittyviä vaatimuksia Kuovi Oy:n riidattomaksi myöntämien Fiskars Finland Oy Ab:n oikeuksien osalta. Kun Kuovi Oy:llä on ainoastaan väitetty kangaslisenssi, ainakaan sillä ei ole intressiä saada vahvistusta sille, ettei Fiskars Finland Oy Ab saisi luovuttaa riidattomia oikeuksiaan keramiikkatuotteisiin kolmansille.

Kuovi Oy:n viittaamassa ajallisesti myöhemmässä sen ja PK:n ja TKa:n välisessä sopimusasiakirjassa mainittu tekijänoikeuslain 28 § ei liity taloudellisten oikeuksien hyödyntämiseen, eikä Kuovi Oy:lle ole siirretty taloudellisia oikeuksia, joita se voisi luovuttaa eteenpäin. Mainittu säännös on dispositiivinen tekijänoikeuden luovutusta koskeva olettamasäännös, joka on kirjattu lakiin vuonna 1961 eli vasta A:n vakituisen työsuhteen alkamisen vuonna 1958 jälkeen. Lakimuutoksen yhteydessä mikään sopimus tai käytänne A:n kanssa ei ole muuttunut. Kyseisestä pykälästä ilmenevä olettama ei ole taloudellisiin oikeuksiin liittyvä erityinen oikeus vaan tulkintasääntö. Kuovi Oy:n väittämä Fiskars Finland Oy Ab:n oikeudenluovutus kolmannelle ei ole tekijänoikeuden loukkaus. Oikeuden luovutus kolmannelle olisi teoreettisesti sopimusrikkomus.

Kuovi Oy:n vahvistusvaatimus, jonka mukaan kielletään luovuttamasta Fiskars Finland Oy Ab:n keramiikkatuotannon oikeuksia, ei liity Kuovi Oy:öön. Kuovi Oy:n ja Fiskars Finland Oy Ab:n välillä ei ole mitään sopimussuhdetta. Sopimuksen osapuolena voisi teoriassa olla A:n mahdollisten oikeuksien haltijat. Asiaa ajetaan näiden henkilöiden intressissä velkaisen yhtiön lukuun henkilökohtaisen oikeudenkäyntikuluvastuun välttämiseksi. Sopimus, jonka tulkinnasta asiassa voisi olla kysymys, on A:n vuosikymmeniä kestänyt työsopimus ja hänen eläkkeelle jäämisen yhteydessä 12.6.1980 tehty erillinen kirjallinen sopimus. Kuovi Oy:llä ei ole kanneoikeutta esittää vaatimuksia A:n työsopimukseen liittyen.

Jos Kuovi Oy:n vaatimuksessa on tosiasiallisesti kysymys kieltovaatimuksesta, se on riittämättömästi yksilöity. Kieltovaatimuksen tulee konkretisoitua faktojen tasolla ja erottua normin abstraktista kieltoilmaisusta, jotta se voidaan tutkia. Kuovi Oy:n vaatimus näyttää tarkoittavan sitä, että abstraktisti ja yleisellä tasolla todettaisiin tekijänoikeuslaissa olevan säännöksen sisältö. Jos asia on näin, Kuovi Oy:llä ei ole oikeudellista intressiä saada kannettaan tutkittua.

Kuovi Oy:n vaatimuksesta ei ilmene, mitä mahdollisia Fiskars Finland Oy Ab:n oikeuksia vaatimus ylipäänsä koskee ja mitä toimia ja kiellettyjä luovutuksia Kuovi Oy vaatii vahvistettavaksi. Kuovi Oy ei ole myöskään esittänyt konkreettista toimea, joka olisi oikeudenloukkaus. Kuovi Oy ei ole väittänyt, että mitään oikeudenloukkausta olisi tapahtunut tai uhkaamassa tapahtua.

Edelleenluovutusoikeus on sisältynyt Arabian ja A:n väliseen sopimukseen. Fiskars Finland Oy Ab ei kuitenkaan ole luovuttanut eikä ole luovuttamassa sille siirtyneitä ja sille kuuluvia oikeuksia. Tekijänoikeuden edelleenluovutus ei ylipäänsä ole tekijänoikeuden käyttämistä tekijänoikeuslain 2 §:n tarkoittamassa mielessä. Toiminnan ulkoistamiselle ei ole tekijänoikeuslaista johtuvaa estettä. Tuotannossa on sallittua käyttää alihankkijoita. Tuotantopaikkakunnan vaihtaminen toiseksi ei ole oikeuden luovutus. Kuovi Oy:n vaatimukselle ei ole olemassa oikeudellista perustetta tai oikeussuojan tarvetta.

Lisäksi Kuovi Oy:n oikeus vaatimusten esittämiseen niiden laadusta riippumatta ja oikeus A:n työsopimuksen ehtojen riitauttamiseen on menetetty. A ei ole riitauttanut mitään vuoden 1958 työsopimuksensa ehtoja työssäolo- tai elinaikanaan. B on menettänyt oikeutensa esittää vaatimuksia koskien A:n työsopimuksen ehtoja mukaan lukien tekijänoikeuden kokonaisluovutusta koskeva ehto. Kuovi Oy ei voi palauttaa menetettyä kohtuullista sopimusoikeudellista reklamaatioaikaa.

Todistelu

Asiakirjatodistelu

Fiskars Finland Oy Ab

1. Kuvakaappaukset Kuovi Oy:n verkkosivuilta vuodelta 2016 ja vuodelta 2019, Teemat
2. Kuvakaappaus Kuovi Oy:n verkkosivuilta 5.1.2016
3. Arabian tuotekokouksen 1970 05 28 pöytäkirja
4. Arabian teknisen tuotekokouksen 1970 08 25 pöytäkirja
5. Arabian tuotekokouksen 1970 10 22 pöytäkirja
6. Arabian tuotekokouksen 1970 12 03 pöytäkirja
7. Luettelo Arabian hyväksytyistä tuotteista ajalta 1970 04 17–1970 12 17
8. Ote Arabian tuotekokouksen 1972-03-07 pöytäkirjasta
9. Ote Arabian tuotekokouksen 1972-08-24 pöytäkirjasta
10. Raportti koskien grafiikan vertailua: Arabia "Apila" / Kuovi Oy "Ketoapila"
11. Arabia Astiasarjat -julkaisu vuodelta 2006, "Apila"
12. Kutsu Arabian lehdistötilaisuuteen 1.3.2006, "Apila"
13. Otteita Iittala Oy Ab:n nettohinnastosta 1.1.2006
14. Sisällysluettelo ja ote Arabian tuoteluettelosta vuodelta 1970, "Apila"
15. Blogikirjoitus "Lapsuusmuistoja lakanoissa" 20.3.2016
16. Kuvakaappaukset Kuovi Oy:n verkkosivuilta vuodelta 2016 ja vuodelta 2019, "Ketoapila"
17. Google-kuvahaut vuodelta 2016 ja vuodelta 2019, "Apila"
18. Arabian tuotekokouksen 1970 10 22 pöytäkirja
19. Arabian tuotekokouksen 1970 11 19 pöytäkirja
20. Ote Arabian tuotekokouksen 1971 01 28 pöytäkirjasta
21. Arabian tuotekokouksen 1971-10-29 pöytäkirja
22. Ote Arabian tuotekokouksen 1971 02 11 pöytäkirjasta
23. Otteita luettelosta Arabian hyväksytyt tuotteet ajalta 1970-12-18–1971-12-31
24. Ote Arabian tuotekokouksen 1972-03-07 pöytäkirjasta
25. Ote Arabian tuotekokouksen 1972-08-24 pöytäkirjasta
26. Arabian tuotekokouksen 1972-02-08 pöytäkirja
27. Raportti koskien grafiikan vertailua: Arabia "Sunnuntai" / Kuovi Oy "Sunnuntaiaamu"
28. Sisällysluettelo ja ote Arabian tuoteluettelosta vuodelta 1970, "Sunnuntai"
29. Blogikirjoitus "DYI-verhotangot" 30.5.2016
30. Blogikirjoitus "Meidän keittiöön tuli ripaus retroa." 4.6.2016
31. Blogikirjoitus "Sunnuntaiaamuna" 31.1.2016
32. Blogikirjoitus "Sunnuntaiaamu olohuoneessa" 7.2.2016
33. Kuvakaappaukset Kuovi Oy:n verkkosivuilta vuodelta 2016 ja vuodelta 2019, "Sunnuntaiaamu"
34. Google-kuvahaut vuodelta 2016 ja vuodelta 2019, "Sunnuntai"
35. Raportti koskien grafiikan vertailua: Arabia Viola ja Violetta seinälautaset / Kuovi Oy orvokkikuosit
36. Arabia Art -julkaisu vuodelta 1978, Orvokki-lautanen
37. Arabian kuvasto vuodelta 1994, Viola-vati
38. Arabian julkaisu, Viola-vati
39. Ote Arabia-julkaisusta vuodelta 1995, Viola ja Violetta -vadit
40. Arabian saksankielinen julkaisu vuodelta 1995, Viola ja Violetta vadit
41. Arabian julkaisu, Viola-vati
42. Ote Arabia-julkaisusta vuodelta 1992, Viola-vati
43. Ote Arabia-julkaisusta vuodelta 1993, Viola-vati
44. Ote Arabia-julkaisusta vuodelta 1994, Viola-vati
45. Ote Arabia-julkaisusta vuosilta 1996–1997, Viola ja Violetta -vadit
46. Ote Astiantuntija-lehdestä 1/92, Viola-vati
47. Otteita Ateljee-kuvastosta kesä–syksy 97, Viola-vati
48. Otteita Ateljee-kuvastosta kevät–kesä 98, Viola-vati
49. Otteita Ateljee-kuvastosta kevät–kesä 99, Viola-vati
50. Otteita Ateljee-kuvastosta talvi 97–98, Viola-vati ja orvokkilautanen
51. Otteita Ateljee-kuvastosta talvi 98, Viola-vati ja orvokkilautanen
52. Otteita Kesän parhaat lahjatarjoukset -julkaisusta, Viola ja Violetta - vadit
53. Kuvakaappaukset Kuovi Oy:n verkkosivuilta vuodelta 2016 ja vuodelta 2019, "Orvokki"
54. Google-kuvahaku vuodelta 2019, "Orvokki"
55. Raportti koskien grafiikan vertailua: Kuovi Oy "Perhosvirta" ja "Perhosia perhosia" / Arabian Ateljee ja Arabia Pro Arte -tuotantoa
56. Ote Astiantuntija-lehdestä 3/00, perhosaiheinen kaadinkoriste
57. Arabia Art -julkaisu vuodelta 1982, Butterfly-lautanen
58. Ote Arabia-julkaisusta vuodelta 1985, "Butterfly"
59. Ote Arabia-julkaisusta vuodelta 1986, "Florence"
60. Otteita Arabia International -julkaisusta vuodelta 1989, "Florence"
61. Ote Arabia-julkaisusta vuodelta 1994, "Florence"
62. Ote Arabia inspiroi -julkaisusta vuodelta 1990, "Florence"
63. Otteita Arabia Lahja -julkaisusta, "Florence"
64. Otteita Arabia liikelahjat -julkaisusta, "Florence"
65. Keramiikan ruhtinas A 1915–1988 -julkaisu, "Florence"
66. Kuvakaappaukset Kuovi Oy:n verkkosivuilta vuodelta 2016 ja vuodelta 2019, "Perhonen"
67. Google-kuvahaku vuodelta 2019, "Perhonen"
68. Valokuvia (3 kpl) Victoria & Albert -museon kokoelmissa olevasta Kuovi-esineestä
69. Raportti koskien grafiikan vertailua: A:n uniikkiteos / Kuovi Oy "Äitikuovi" ja Kuovi-logo
70. Ote Astiantuntija-lehdestä 3/00
71. Keramiikan ruhtinas A 1915–1988 -julkaisu
72. Otteita Arabian kulttuurisäätiön julkaisusta A vuodelta 1990, "Kuovi"
73. Blogikirjoitus "Suomalaista Designia Kuovilta + Arvonta!" 10.4.2016
74. Blogikirjoitus "Uudet verhot" 8.11.2016
75. Kuvakaappaukset Kuovi Oy:n verkkosivuilta vuodelta 2016 ja vuodelta 2019, "Kuovi"
76. Google-kuvahaku vuodelta 2019, "Kuovi"
77. Ote Arabian teknisen tuotekokouksen 06.05.1969 pöytäkirjasta
78. Ote Arabian tuotekokouksen 08.05.1969 pöytäkirjasta
79. Arabian teknisen tuotekokouksen 20.5.1969 pöytäkirja
80. Arabian teknisen tuotekokouksen 24.6.1969 pöytäkirja
81. Arabian tuotekokouksen 05.03.1970 pöytäkirja ja otteita luettelosta Arabian hyväksytyt tuotteet ajalta 1970-12-18–1971 12 31
82. Ote Arabian tuotekokouksen 1971 11 26 pöytäkirjasta
83. Arabian tuotekokouksen 1971-10-29 pöytäkirja
84. Ote Arabian tuotekokouksen 1971-12-28 pöytäkirjasta
85. Arabian tuotekokouksen 1972-04-04 pöytäkirja
86. Ote Arabian tuotekokouksen 1972-08-24 pöytäkirjasta
87. Ote Arabian tuotekokouksen 1972-03-07 pöytäkirjasta
88. Raportti koskien grafiikan vertailua: Arabia "Paratiisi" / Kuovi Oy "Tarha"
89. Sisällysluettelo ja otteita Arabian tuoteluettelosta vuodelta 1970, "Paratiisi"
90. Ote Arabian hinnastosta vuodelta 1971, "Paratiisi"
91. Otteita Keramiikka ja lasi -lehdestä 1/72, "Paratiisi"
92. Otteita Keramiikka ja lasi -Arabian 100-vuotisjuhlanumerosta vuodelta 1973
93. Ote Arabian kuvastosta vuodelta 1994, "Paratiisi"
94. Ote Arabian julkaisusta, "Paratiisi"
95. Ote Arabia Uutuudet -julkaisusta vuodelta 1988, "Paratiisi"
96. Ote Arabia-julkaisusta vuosilta 1998–1999, "Paratiisi"
97. Ote Arabia International -julkaisusta vuodelta 1989, "Paratiisi"
98. Ote Arabia-julkaisusta vuodelta 1991, "Paratiisi"
99. Ote Astiantuntija-lehdestä 1/91
100. Ote Astiantuntija-lehdestä 1/94
101. Ote Astiantuntija-lehdestä 2/94
102. Arabian saksankielinen julkaisu vuodelta 1995, "Paratiisi"
103. Otteita Arabia-julkaisusta vuosilta 1996–1997, "Paratiisi"
104. Otteita Ateljee-kuvastosta kesä–syksy 97, "Paratiisi"
105. Otteita Arabian kuvastosta vuodelta 1997, "Paratiisi"
106. Otteita Ateljee-kuvastosta kevät–kesä 98, "Paratiisi"
107. Otteita Ateljee-kuvastosta talvi 98, "Paratiisi"
108. Ote Astiantuntija-lehdestä 2/98, "Paratiisi"
109. Ote Arabian kuvastosta kevät–kesä 98, "Paratiisi"
110. Otteita Ateljee-kuvastosta kevät–kesä 99, "Paratiisi"
111. Ote Astiantuntija-lehdestä 4/98, "Paratiisi"
112. Ote Form Function Finland -julkaisusta 3/1998, "Paratiisi"
113. Ote Astiantuntija-lehdestä 3/00, "Paratiisi"
114. Ole Astiantuntija-lehdestä 4/00, "Paratiisi"
115. Keramiikan ruhtinas A 1915–1988 -julkaisu "Paratiisi"
116. Ote Ateljee-kuvastosta talvi 2000/2001, "Paratiisi"
117. Arabian Paratiisi-julkaisu
118. Arabian Paratiisi suomalainen unelma -julkaisu
119. Ote Arabian Uutuudet ja kampanjat syksy 2008 -julkaisusta, "Paratiisi"
120. Ote Arabian Uutuudet ja kampanjat syksy 2009 -julkaisusta, "Paratiisi"
121. Ote Arabian Uutuudet ja kampanjat kevät 2010 -julkaisusta, "Paratiisi"
122. Ote Arabian Uutuudet ja kampanjat syksy 2010 -julkaisusta, "Paratiisi"
123. Ote Arabian Uutuudet ja kampanjat kevät/kesä 2011 -julkaisusta, "Paratiisi"
124. Ote Arabian Uutuudet ja kampanjat syksy 2011 -julkaisusta, "Paratiisi"
125. Blogikirjoitus "Rapukekkerit" 4.9.2016
126. Blogikirjoitus "Kattaukseen Kuovilta + Arvonta" 20.2.2017
127. Arabian Paratiisi ja 24 h -kampanja (helmi-/maaliskuu 2014)
128. Arabian Paratiisi POS syyskuu–lokakuu 2015 Paratiisi mainoskampanja
129. Arabian Debrief syksy 2016 Paratiisi -kampanja
130. Arabian Paratiisi kampanja strategia
131. Arabia Paratiisi & Sanoma 2016 -markkinointisuunnitelma Pieniä paloja Paratiisista
132. Asennemedia, Arabian Paratiisi-kampanja
133. Arabia series positioning study – Paratiisi, 2016
134. Arabia-merkin tunnettuustutkimuksen lopputulos vuosilta 2010–2014
135. Kuvakaappaus Kuovi Oy:n verkkosivuilta vuodelta 2019, "Tarha"
136. Google-kuvahaku vuodelta 2019, "Paratiisi"
137. Kuva Arabian museosta vuodelta 2016, mustavalkoinen "Paratiisi"
138. Otteita kirjasta Arabia, keramiikan kevät, keramiikka, taide, teollisuus, Designmuseo (2009)
139. Kuvia (3 kpl) Stockmannilta Paratiisi-sarjasta, joulukuulta 2016
140. Ote Arabian tuotekokouksen pöytäkirjasta 9/69
141. Arabian tuotekokouksen 17.02.1970 pöytäkirja
142. Arabian tuotekokouksen 1972-02-08 pöytäkirja
143. Branded additionals 2007: Taika -julkaisu
144. Värikkäät ja koristeelliset tyynynpäälliset -julkaisu, 21.10.2016
145. Ohjelman Keramiikan kuningas A tietolaatikko ja esittely ja tiedot ohjelmasta, televisiodokumentti "Varttia yli kaksitoista ja hiljaisuus" vuodelta 2012
146. Ote kirjasta Arabian 9. kerros
147. Ote Ceramics and Glass, Arabia´s 90th Anniversary Number julkaisusta
148. Sopimus 12.6.1980 Oy Arabia Ab / A
149. Tekijänoikeusneuvoston lausunto 1994:11
150. Hackman Designor Oy Ab:n kirje 16.5.1994 tekijänoikeusneuvostolle
151. D:n kirje 18.8.1993 asianajotoimistolle
152. Sopimus 1.11.1994 Hackman Designor Oy Ab / B
153. Sopimus 12.6.1980 Oy Arabia Ab / A
154. B:n kirje 20.5.2006 Hackman Designor Oy:lle
155. Hackman Designor Oy:n kirje 5.6.2006 B:lle
156. Arabian kirje 15.9.2011 B:lle
157. B:n asiamiehen sähköpostiviesti 25.11.2011 Arabialle
158. B:n asiamiehen kirje 20.12.2011 Arabialle
159. Iittala Groupin kirje 11.1.2012 B:n asiamiehelle
160. Ote lehtiartikkelista "Eroon liiasta tavarasta", Habitare-messut 2016
161. Kuovi Oy:n mainos Habitare-messuilla
162. Ote Kuovi Oy:n Facebook-sivujen keskustelusta

Kuovi Oy

1. A:n testamentti 21.8.1978
2. B:n testamentti 10.5.2009
3. Sopimus 20.7.2015 Kuovi Oy / PK ja TKa
4. Sopimus 10.10.2016 Kuovi Oy / PK ja TKa
5. Fiskars Finland Oy Ab:n vastaus selvityspyyntöön 11.1.2012
6. Fiskars Finland Oy Ab:n vastaus selvityspyyntöön 31.1.2012
7. Sopimus 27.7.1976 A / Oy Yleisradio Ab
8. Oy Arabia Ab:n kaupparekisteri-ilmoitus vuodelta 1948
9. Oy Arabia Ab:n kaupparekisteri-ilmoitus vuodelta 1974
10. Sopimus 1.11.1994 Hackman Designor Oy Ab / B
11. Hackman Tabletop Oy Ab:n kirje 21.6.1993 ja Hackman Designor Oy:n kirje 17.8.1994 B:lle
12. Oy Arabia Ab:n työehtosopimukset vuodelta 1946 ja vuodelta 1949
13. Arabian henkilöstöhallinnon selvitys 14.1.1980
14. Kuva Orvokki-uniikkiteoksesta
15. Kuvat uniikkiteoksista (8 kpl)
16. Ote Länsiväylä-lehden artikkelista 30.3.2012 (päivitetty 2.4.2012) ja kuvat (2 kpl) Anna-Molla -kankaasta
17. Kuvat (2 kpl) A:n Perhosia ja kukkia -keramiikkavadista 1970-luvulta
18. Sopimus kuvan käyttöoikeudesta 1.9.1999 B / Taideteollinen korkeakoulu
19. Yleisradion ohjelma "Varttia yli kaksitoista ja hiljaisuus; Keramiikan kuningas A"
20. Yleisradion artikkeli 23.3.2016 (ainoastaan asiassa diaarinumero 2016/598)

Katselmusesineet

Fiskars Finland Oy Ab

1. Apila-kuviosta lautanen ja kuppi sekä pala vastaavasta Kuovi Oy:n kankaasta Ketoapila
2. Sunnuntai-kuviosta lautanen ja kuppi sekä pala vastaavasta Kuovi Oy:n kankaasta Sunnuntaiaamu
3. Perhoslautanen ja perhosaiheinen piirros sekä pala vastaavasta Kuovi Oy:n kankaasta Perhosvirta
4. Värillisestä Paratiisi-kuviosta kaksi lautasta ja kuppi sekä pala vastaavasta Kuovi Oy:n kankaasta värillinen Tarha
5. Mustavalkoisesta Paratiisi-kuviosta kaksi lautasta ja kuppi sekä pala vastaavasta Kuovi Oy:n kankaasta mustavalkoinen Tarha
6. Viola-lautanen ja Violetta-lautanen sekä palat vastaavista Kuovi Oy:n kankaista Orvokkimeri ja Pallo-orvokki

Kuovi Oy

Kuovi Oy on vedonnut edellä yksilöityihin Fiskars Finland Oy Ab:n katselmusesineisiin ja lisäksi seuraaviin:

1. Kuovi Oy:n Tarha-keittiöpyyhe värillisenä ja mustavalkoisena
2. Värillisestä Paratiisi-kuviosta vati

Henkilötodistelu

Fiskars Finland Oy Ab

1. GA
2. TY
3. KH
4. EL
5. HH
6. EY
7. HL
8. HO

Kuovi Oy

1. PK, Kuovi Oy:n toimitusjohtaja, todistelutarkoituksessa
2. TKa, Kuovi Oy:n hallituksen jäsen, todistelutarkoituksessa
3. IS
4. TK
5. IL

Kirjallinen lausunto

Fiskars Finland Oy Ab

1. Professori RO:n lausunto 21.8.2018

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

1 Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Asiassa on riidatonta, että A on työskennellyt Arabian palveluksessa suunnittelijana ensin vuosina 1937–1954 ja sittemmin vuosina 1958–1980 eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Eläkkeelle siirtymisensä jälkeen A on 12.6.1980 tehnyt entisen työnantajansa kanssa erillisen suunnittelutyötä koskevan sopimuksen, jota on noudatettu hänen kuolemaansa vuonna 1988 saakka.

2. Asiassa on lisäksi riidatonta, että tämän tuomion liitteenä olevan kuvaliitteen kuvista 4, 12, 20–22, 30, 31a, 31b, 35–36, 39a ja 39b ilmenevien kuvioiden ja esineiden originaaliluonnokset ovat olleet A:n laatimia ja että kyseisten kuvioiden ja esineiden tekijänoikeudellisesti merkityksellinen tekijä on ollut A. Kuvaliitteen kuvasta 40 ilmenevän kuvion tekijänoikeudellisesti merkityksellinen tekijä on ollut riidattomasti ainakin A.

3. Edelleen asiassa on riidatonta, että A:n kuoltua hänen omaisuutensa on mennyt täydellä omistusoikeudella B:lle. B:n kuoltua hänen omaisuutensa on mennyt riidattomasti PK:lle ja TKa:lle.

4. Asiassa on vielä riidatonta, että Arabian keraamisten tuotteiden suunnittelua ja valmistusta koskeneet liiketoiminnat ovat siirtyneet sulautumisten ja yrityskauppojen myötä Fiskars Finland Oy Ab:lle.

5. Fiskars Finland Oy Ab on markkinaoikeuden asioissa diaarinumerot 2016/415 ja 2017/61 perustanut ensisijaiset vaatimuksensa, kannevaatimukset 1 ja 2, tekijänoikeutta koskeviin säännöksiin, toissijaisen vaatimuksensa, kannevaatimuksen 3, tavaramerkkioikeutta koskeviin säännöksiin sekä kolmassijaiset vaatimuksensa, kannevaatimukset 4 ja 5, sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskeviin säännöksiin.

6. Kuovi Oy on puolestaan markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 2016/598 perustanut vahvistusvaatimuksensa tekijänoikeutta koskeviin säännöksiin.

7. Markkinaoikeus on valmistelun kuluessa oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 6 luvun 1 ja 3 §:n nojalla päättänyt käsitellä nyt kysymyksessä olevat riita-asiat (markkinaoikeuden asiat diaarinumerot 2016/598 ja 2017/61) sekä markkinaoikeudellisen asian (markkinaoikeuden asia diaarinumero 2016/415) samassa oikeudenkäynnissä.

8. Markkinaoikeus toteaa, että sen ratkaisu Fiskars Finland Oy Ab:n ensisijaisiin kannevaatimuksiin vaikuttaa ratkaisevasti Kuovi Oy:n esittämään vahvistusvaatimukseen ja sen ratkaisemiseen. Näin ollen markkinaoikeus arvioi ensin Fiskars Finland Oy Ab:n ensisijaiset kannevaatimukset ja tämän jälkeen Kuovi Oy:n esittämän kannevaatimuksen markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 2016/598. Vasta tämän jälkeen on tarvittaessa otettava kantaa Fiskars Finland Oy Ab:n tois- ja kolmassijaisiin kannevaatimuksiin.

2 Tekijänoikeutta koskeviin säännöksiin perustuvat Fiskars Finland Oy Ab:n kannevaatimukset (Fiskars Finland Oy Ab:n kannevaatimukset 1 ja 2 markkinaoikeuden asioissa diaarinumerot 2016/415 ja 2017/61)

2.1 Asian tarkastelun lähtökohdat

9. Fiskars Finland Oy Ab on vaatinut ensisijaisesti, että markkinaoikeus kieltää Kuovi Oy:tä tekijänoikeuslain 56 g §:n nojalla jatkamasta ja toistamasta Fiskars Finland Oy Ab:n tekijänoikeuksien loukkaamista valmistamalla ja levittämällä yleisölle kangastuotteita, joiden kuosina on Ketoapila (kuvaliitteen kuva 1), Sunnuntaiaamu (kuva 7), Orvokkeja laineilla (kuva 15), Orvokkimeri (kuva 16), Pallo-orvokki (kuva 17), Perhosvirta (kuva 27), Perhosia perhosia (kuva 28), Helmikuovi (kuva 32), Äitikuovi (kuvat 33a ja 33b), Väripallokuovi (kuva 34), Tarha värillisenä (kuva 37) ja Tarha mustavalkoisena (kuva 38). Lisäksi Fiskars Finland Oy Ab on vaatinut, että markkinaoikeus asettaa yleisölle levittämisen osalta kiellon tehosteeksi 200.000 euron uhkasakon.

10. Fiskars Finland Oy Ab on perustanut kanteensa puheena olevalta osin siihen, että Kuovi Oy:n kangastuotteet loukkaavat Fiskars Finland Oy Ab:n tekijänoikeuksia kuvaliitteen kuvista 4, 12, 20–22, 30–31, 35–36 ja 39–40 ilmeneviin kuvioihin ja esineisiin.

11. Kuovi Oy on vaatinut, että Fiskars Finland Oy Ab:n kannevaatimukset 1 ja 2 jätetään tutkimatta tai hylätään.

12. Tutkimatta jättämistä koskevan vaatimuksensa Kuovi Oy on perustanut siihen, että Fiskars Finland Oy Ab:lla ei ole asialegitimaatiota esittää tekijänoikeuteen perustuvia vaatimuksia Kuovi Oy:tä vastaan. Kuovi Oy on esittänyt, että Fiskars Finland Oy Ab:n ilmoitus sen saamasta tekijänoikeuksien kokonaisluovutuksesta ei luo sille oikeudellista asemaa, jonka nojalla se voisi ajaa tekijänoikeuteen perustuvaa kannetta samalla tavalla kuin A tai tämän perilliset, ja että edes yksinomainen käyttöoikeus keramiikkatuotannossa ei olisi luonut Fiskars Finland Oy Ab:lle asiavaltuutta esillä olevassa asiassa, koska Kuovi Oy ei toimi keramiikka-alalla.

13. Fiskars Finland Oy Ab:n mukaan sillä on asialegitimaatio ajaa kannetta kannevaatimustensa 1 ja 2 osalta tekijänoikeuslain ja sille siirtyneiden oikeuksien perusteella. Fiskars Finland Oy Ab on esittänyt, että sille on siirtynyt oikeudet A:n malleihin ja kuvioihin A:n vuosikymmeniä jatkuneen työsuhteen ja osin suunnittelusopimuksen perusteella ja että sille on joka tapauksessa siirtynyt oikeus kieltää muita käyttämästä näitä malleja ja kuvioita muiden tuotteiden koristeina millään alalla, vaikka sille katsottaisiin siirtyneen ainoastaan yksinomainen käyttöoikeus keramiikkatuotantoon.

14. Markkinaoikeus toteaa asiassa olevan riidatonta, että Fiskars Finland Oy Ab:lle on siirtynyt vähintään oikeudet käyttää osaltaan A:n työssään tekemiä kuvioita ja malleja keraamisten tuotteiden koristeina ja että Fiskars Finland Oy Ab:n kyseiset oikeudet johtuvat A:n entiseltä työnantajalta eli Arabialta.

15. Asiassa on sen sijaan erimielisyyttä siitä, onko Fiskars Finland Oy Ab:lle siirtynyt edellä mainittua laajempia tekijänoikeuksia kysymyksessä oleviin kuvioihin tai esineisiin.

16. Asiassa on siten Kuovi Oy:n esittämän tutkimatta jättämistä koskevan vaatimuksen johdosta ensin otettava kantaa siihen, onko Fiskars Finland Oy Ab:lla asiavaltuus esittää kuvaliitteen kuvista 4, 12, 20–22, 30–31, 35–36 ja 39–40 ilmeneviin kuvioihin ja esineisiin perustuvia tekijänoikeudellisia vaatimuksia Kuovi Oy:tä vastaan.

2.2 Asiavaltuuden osalta sovellettavista oikeusohjeista

17. Fiskars Finland Oy Ab:n tekijänoikeuslakiin perustetuissa kannevaatimuksissa on kysymys tekijänoikeudellisesta kieltokanteesta, joka on tullut vireille 5.7.2016. Asiavaltuutta arvioidaan prosessuaalisena kysymyksenä voimassa olevien säännösten nojalla.

18. Tekijänoikeuslain 56 g §:n mukaan, jos joku loukkaa tekijänoikeutta, tuomioistuin voi kieltää häntä jatkamasta tai toistamasta tekoa.

19. Tekijänoikeuslaissa ei tarkemmin määritellä, kenellä on oikeus nostaa mainitun lain 56 g §:ssä tarkoitettu kieltokanne. Myöskään teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/48/EY tai tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/29/EY ei säännellä tästä kysymyksestä vaan se on jätetty kansallisen lainsäädännön varaan.

20. Tekijänoikeus on varallisuusoikeus, joka on lähtökohtaisesti vapaasti luovutettavissa joko kokonaan tai osittain. Vakiintuneesti on katsottu, että asiavaltuus esimerkiksi tekijänoikeudellisen kieltokanteen nostamiseen voi olla myös muulla taholla kuin teoksen alkuperäisellä tekijällä. Tällöin asiavaltuus perustuu yleensä tekijän kanssa tehtyyn sopimukseen tai muuhun tekijältä johdettavaan oikeudenluovutukseen. Tiettyjä poikkeuksia, joista nyt ei ole kysymys, lukuun ottamatta tekijänoikeuslakiin ei sisälly yleisiä säännöksiä työsuhteessa luoduista teoksista eli esimerkiksi siitä, onko työnantajalla oikeus ajaa tekijänoikeudellista kieltokannetta työntekijän luoman teoksen loukkaamistapauksessa. Tämä jää näin ollen riippumaan siitä, mitä tekijänoikeuksien luovutuksesta tai tekijän edustamisesta on työnantajan ja työntekijän välillä sovittu tai katsottava sovitun.

21. Oikeuskirjallisuudessa (Harenko ym., Tekijänoikeus, 2016, s. 334 ja 336–338) on todettu, että tekijänoikeudessa käytetään lisenssin käsitettä. Lisenssi on oikeudenhaltijan antama lupa, jolla hän lisenssinantajana antaa toiselle osapuolelle (lisenssinsaaja) ajallisesti (esimerkiksi kalenterivuosi 2016), alueellisesti (esimerkiksi Suomi ja Ruotsi) tai asiallisesti (esimerkiksi tietokoneohjelman käyttö toiseen, määriteltyyn ohjelmaan liitettynä tuotteena, mutta ei yksin myytävänä tuotteena) rajoitetun oikeuden käyttää suojan kohdetta lisenssin ehtojen mukaisesti. Tekijänoikeuden haltija voi päättää, myöntääkö hän lisenssejä eli käyttöoikeuksia vain yhdelle vai useammalle luovutuksensaajalle. Tekijänoikeudessa puhutaan tätä tarkoittaen vakiintuneesti yksinomaisista ja ei-yksinomaisista käyttöluvista. Lisäksi voidaan puhua rinnakkaisista (yksinoikeus)käyttöluvista. Tällä tarkoitetaan käyttöoikeutta, jolla oikeudenhaltija on antanut yksinomaisen oikeuden esimerkiksi tietokoneohjelman käyttöön Suomen tai EU:n alueella, mutta varannut itselleen rinnakkaisen oikeuden jatkaa tekijänoikeuden käyttöä samalla alueella. Ei-yksinomaisen lisenssin saajalla ei vakiintuneen käsityskannan mukaan ole asiavaltuutta (asialegitimaatiota) suhteessa hänelle lisensoituun tekijänoikeuteen. Hän ei siis voi kohdistaa vaatimuksia suoraan oikeuden loukkaajaa vastaan, vaan hänen oikeutensa on riippuvainen oikeudenhaltijan (lisenssinantajan) toimenpiteistä. Yksinomaisen lisenssin haltijalla sitä vastoin katsotaan olevan asialegitimaatio myös puheena olevassa suhteessa.

22. Lisäksi oikeuskirjallisuudessa (Sorvari, Tekijänoikeuden loukkaus, 2007, s. 399 ja 400) on todettu, että jos tekijä on luovuttanut taloudelliset oikeutensa kolmannelle, oikeus nostaa kanne taloudellisten oikeuksien loukkauksesta on sillä, jolle kyseessä oleva yksinoikeus kuuluu. Jos tekijänoikeus on viipaloitu pieniin osiin, kanneoikeuden haltijoita voi kaiken kaikkiaan olla useita, mutta tietyn oikeudenloukkauksen osalta vain tuon yksinoikeuden haltija. Jos tekijä on luovuttanut kolmannelle rinnakkaisen käyttöoikeuden, hänellä itselläänkin on edelleen samat oikeudet ja kannevalta kolmatta vastaan on tekijällä, ei käyttöluvan haltijalla. Moraalisten oikeuksien osalta tekijällä säilyy kannevalta, vaikka oikeuksia koskisikin jokin luovutussopimus. Tekijän kuoltua moraaliset oikeudet siirtyvät kuolinpesälle ja perillisille samoin kuin taloudelliset oikeudet, ja kannevalta siirtyy samoin.

23. Markkinaoikeus toteaa, että oikeuskirjallisuudessa todetuin tavoin tekijänoikeudellisen käyttöluvan haltijoista ainoastaan yksinomaisen käyttöluvan haltijan on vakiintuneesti katsottu voivan esittää tekijänoikeudellisen kieltovaatimuksen. Myös tällainen yksinomainen käyttölupa voi kuitenkin olla esimerkiksi alueellisesti tai asiallisesti rajoitettu. Mikäli tekijänoikeuden väitetty loukkaus koskee esimerkiksi tiettyä maantieteellistä aluetta tai tiettyä käyttötarkoitusta, loukkaavan toimen ei voida katsoa lähtökohtaisesti vaikuttavan sellaisen yksinomaisen käyttöluvan haltijan etuihin, jonka yksinoikeus koskee eri aluetta tai eri käyttötarkoitusta. Tällaisella käyttöoikeuden haltijalla ei voida katsoa olevan loukkausasiassa välittömiä etuja.

24. Edellä todetun perustella markkinaoikeus katsoo, että tilanteessa, jossa kanneoikeus perustuu alkuperäisen oikeudenhaltijan myöntämään yksinomaiseen käyttölupaan, asiavaltuuden olemassaolo edellyttää, että se väitetty oikeudenloukkaus, jonka johdosta kieltokanne on nostettu, kohdistuu yksinomaisen käyttöluvan saajalle luovutettuihin oikeuksiin.

2.3 Asiavaltuuden tarkastelun lähtökohdista

25. Edellä asiavaltuutta koskevien oikeusohjeiden osalta todettu huomioon ottaen markkinaoikeus toteaa, että jotta Fiskars Finland Oy Ab:lla voitaisiin katsoa olevan asiavaltuus esittää tekijänoikeuslakiin perustuvia kieltovaatimuksia Kuovi Oy:tä vastaan, Fiskars Finland Oy Ab:lla on katsottava olevan vähintään sellainen yksinomainen käyttöoikeus kuvaliitteen kuvista 4, 12, 20–22, 30–31, 35–36 ja 39–40 ilmeneviin kuvioihin ja esineisiin tai osaan niistä, että se voi esittää vaatimuksia Kuovi Oy:tä vastaan tämän sisustustekstiilejä koskevan toiminnan osalta. Toisaalta Fiskars Finland Oy Ab:n asiavaltuuden arvioimiseksi ei ole tarpeen ottaa kantaa siihen, onko Fiskars Finland Oy Ab:lla tätä laajemmat tekijänoikeudelliset oikeudet kyseisiin kuvioihin ja esineisiin.

26. Kuten edellä on todettu, Fiskars Finland Oy Ab on perustanut kanteensa puheena olevalta osin siihen, että Kuovi Oy:n kangastuotteet loukkaavat sen tekijänoikeuksia kuvaliitteen kuvista 4, 12, 20–22, 30–31, 35–36 ja 39–40 ilmeneviin kuvioihin ja esineisiin. Asiassa on riidatonta, että A on kyseisten kuvioiden ja esineiden tekijänoikeudellisesti merkityksellinen tekijä ja että ne on tehty joko ajanjaksolla 1958–1980 tai vuonna 1980 tapahtuneen A:n eläkkeelle jäämisen jälkeen.

27. Asiavaltuuden tarkastelun lähtökohtien osalta markkinaoikeus toteaa vielä, että tekijänoikeudet syntyvät aina luonnolliselle henkilölle eli ihmiselle. Oikeuskirjallisuudessa (Harenko ym., Tekijänoikeus, 2016, s. 335) todetuin tavoin esimerkiksi työnantajan on voitava johtaa sille kuuluvat tekijänoikeudet luonnollisilta henkilöiltä. Sen, joka vetoaa sopimuksen perusteella saamaansa oikeuteen, on tarvittaessa voitava näyttää toteen sopimuksen olemassaolo.

28. Käsillä olevassa asiassa näyttötaakka siitä, mitä Arabian ja A:n välillä on sovittu tekijänoikeuksien luovutuksesta ja milloin, on Fiskars Finland Oy Ab:lla.

29. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 1989:87 katsonut, että yrityksillä, jotka ammattimaisesti harjoittivat videokasettien vuokraamista, oli kantajan puhevalta tekijänoikeuden loukkaamista koskevassa jutussa, vaikka selvitys jutussa kysymyksessä olleiden 93 elokuvan levitysoikeuksien luovutussarjoista oli esitetty vain esimerkein.

2.4 Asiavaltuuden arviointi kysymyksessä olevien A:n ajanjaksolla 1958–1980 tekemien kuvioiden ja esineiden osalta

2.4.1 Asianosaisten näkemyksistä

30. Fiskars Finland Oy Ab on esittänyt, että A on työskennellyt Arabian palveluksessa suunnittelijana ensin vuosina 1937–1954 ja sittemmin vuosina 1958–1980 eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Vuodesta 1958 aina eläkkeelle jäämiseensä saakka A on Fiskars Finland Oy Ab:n esittämän mukaan työskennellyt Arabian kuukausipalkkaisena, työnantajan johdon ja valvonnan alaisena toimivana työsuhteisena suunnittelijana.

31. Fiskars Finland Oy Ab on lähtenyt siitä, että Arabian noudattaman yleisen käytännön sekä A:n ja Arabian sopiman ja noudattaman käytännön mukaan niin Arabian tuotantoon otettujen kuin kaikkien muidenkin A:n piirtämien, kokeilemien ja suunnittelemien käyttöesineiden, mallien ja koristeiden sekä taideteosten kaikki taloudelliset hyödyntämiseen liittyvät yksinoikeudet ovat siirtyneet kokonaan Arabialle A:lle maksettua palkkaa ja uniikkitöistä vielä erikseen maksettua provisiota vastaan. Fiskars Finland Oy Ab:n esittämän mukaan tästä käytännöstä on sovittu Arabian ja A:n kesken vuonna 1958, ja käytäntö on pysynyt kyseisen sopimuksen perusteella samana vuoteen 1980 saakka. Kyseinen sopimus on koskenut kaikkia A:n työsuhteen aikana tehtyjä töitä.

32. Kuovi Oy on puolestaan lähtenyt siitä, että Arabia on saanut ainoastaan A:n suojattua aineistoa koskevan käyttöoikeuden normaaliin toimintaansa eli keraamisten esineiden valmistamiseen ja myyntiin. Mistään laajemmasta käyttöoikeudesta tai käyttöoikeuden yksinomaisuudesta, saati kaikkien A:n mahdollisten taloudellisten oikeuksien luovutuksesta, ei Kuovi Oy:n esittämän mukaan ole koskaan sovittu. Kuovi Oy:n mukaan jokaiseen A:n työsuhteensa aikana luomaan kuvioon tai esineeseen liittyvistä tekijänoikeuksista on sovittu erikseen teoksen valmistuttua. A on toiminut suhteessa Arabiaan sekä työsuhteisesti että niin sanottuna vapaana taiteilijana eli vailla työsuhdetta. Kuovi Oy:n mukaan sen tiedossa ei ole, onko A:lla ollut kirjallista tai suullista työsopimusta. Fiskars Finland Oy Ab:lla ei luonnollisestikaan ole laajempia oikeuksia A:n tekemien töiden tuloksiin kuin mitä A:n ja Arabian välillä on sovittu.

33. Fiskars Finland Oy Ab on siten perustanut kanteensa puheena olevalta osin siihen, että kaikkien A:n ajanjaksolla 1958–1980 Arabian palveluksessa tekemien kuvioiden tai esineiden tekijänoikeuksien luovutuksesta on sovittu tai katsottava sovitun Arabian ja A:n kesken työsuhteen alkaessa vuonna 1958. Asiaa on näin ollen arvioitava tästä viimeksi mainitusta lähtökohdasta.

2.4.2 Vuonna 1958 voimassa olleista säännöksistä

34. Vuonna 1958 voimassa on ollut tekijänoikeudesta henkisiin teoksiin annettu laki (174/1927).

35. Tekijänoikeudesta henkisiin tuotteisiin annetun lain (174/1927) 1 §:n mukaan henkisen tuotteen tekijällä on mainitun lain säätämissä rajoissa yksinomainen oikeus saattaa tuotteensa yleisön saataviin.

36. Tekijänoikeudesta henkisiin tuotteisiin annetun lain (174/1927) 2 §:n 1 momentin mukaan henkisellä tuotteella mainitussa laissa tarkoitetaan jokaista kirjallista, taiteellista tai tieteellistä tuotetta, niin kuin muun ohella maalauksia, piirustuksia, radeerauksia, kivi- ja puupiirroksia tai muita niihin verrattavia teoksia (kohta 4); kaikenlaatuisia veistokuvia (kohta 5); taidetyön, sekä taidekäsityön että taideteollisuuden piirustuksia ja teoksia (kohta 7); sekä edelläolevaa laatua olevien teosten käännöksiä ja muunnelmia (kohta 10).

37. Tekijänoikeudesta henkisiin tuotteisiin annetun lain (174/1927) 4 §:n mukaan tekijänoikeuden nojalla on tekijällä mainitussa laissa säädetyin rajoituksin lain 2 §:ssä mainittua laatua oleviin tuotteisiin nähden yksinomainen oikeus kääntää ja muunnella teostansa (kohta 1); jäljentää teostansa (kohta 2); monistaa teostansa (kohta 3); levittää teoksensa monisteita (kohta 4); sekä esittää teoksensa nähtäväksi tai kuultavaksi (kohta 5).

38. Tekijänoikeudesta henkisiin tuotteisiin annetun lain (174/1927) 21 §:n mukaan tekijä voi luovuttaa oikeutensa toiselle joko kokonaan tai osittain.

39. Tekijänoikeudesta henkisiin tuotteisiin annetun lain (174/1927) 22 §:n 1 momentin mukaan alkuteoksen toiselle luovuttaminen ei sisällä tekijänoikeuden siirtoa. Älköön kuitenkaan taideteoksen tai piirustuksen tekijä olko oikeutettu luovuttamaan toiselle saman taideteoksen kaksoiskappaletta tai valmistamaan teosta toiselle toisen tilaaman piirustuksen mukaan, ellei hän ole itselleen sellaista oikeutta varannut. Pykälän 2 momentin mukaan se, jolle tekijänoikeus on luovutettu, ei ole ilman tekijän lupaa oikeutettu saattamaan teosta julkisuuteen muutetussa muodossa.

40. Fiskars Finland Oy Ab on vedonnut asiassa myös työsopimusoikeudelliseen työntekijän lojaliteettivelvollisuuteen. Vuonna 1958 on ollut voimassa vuoden 1922 työsopimuslaki (141/1922).

41. Työsopimuslain (141/1922) 15 §:n 1 momentin mukaan työntekijän tulee ahkerasti ja huolellisesti suorittaa tehtävänsä, säntillisesti noudattaa työaikaa, välttää työssä kaikkea, mikä voi saattaa hänen tai hänen työtoveriensa turvallisuuden vaaranalaiseksi tai turmella työnantajan omaisuutta, ja olkoon hän myöskin luvattomasti ilmaisematta, mitä on työnantajan liike- ja ammattisalaisuuksista saanut tietoonsa.

42. Työsopimuslain (141/1922) 16 §:n 1 momentin mukaan työntekijä, joka on tehnyt työsopimuksen, älköön työnantajan sitoumuksetta sitoutuko uuteen työhön, mikä vähentää hänen kykyään täyttää aikaisempaa työsopimusta.

2.4.3 Asiassa esitetystä näytöstä

43. Asiassa on esitetty ensinnäkin asiakirjatodistelua liittyen A:n työsuhteen luonteeseen ja sisältöön sekä tekijänoikeuksien jakautumiseen A:n ja Arabian välillä.

44. Vuonna 2012 julkaistun, A:sta tehdyn televisiodokumentin "Varttia yli kaksitoista ja hiljaisuus" esittelyn ja tietolaatikon (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 145) mukaan A on työskennellyt Arabian tehtaalla suunnittelijana yli 50 vuotta vuosina 1937–1988. Ohjelman tietolaatikon mukaan suurin osa A:n tuotannosta on uniikkiteoksia.

45. Kirjassa Arabian 9. kerros vuodelta 2012 (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 146) on todettu muun ohella, että palattuaan Ruotsista Suomeen vuonna 1958 A:sta tuli Arabian kuukausipalkkainen taiteilija ja hän sai kokopäiväiseksi avukseen koristemaalari E:n.

46. Asiassa on vedottu tekijänoikeuksien jakautumisen osalta useisiin Arabian 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun tuotekokousten ja teknisten tuotekokousten pöytäkirjoihin (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 3–6, 8, 9, 18–22, 24–26 ja 77–87), jotka asiassa esitetyn mukaan osoittavat muun ohella päätösvallan jakaantumista yhtäältä Arabian ja toisaalta A:n tai muiden Arabian taiteilijoiden välillä. Kyseisissä tuotekokouksissa ja teknisissä tuotekokouksissa on käsitelty muun ohella tuotteiden värejä, malleja ja laatua sekä polttamis- ja lasitustapaa sekä päätetty esimerkiksi tuotteiden tuotantoon ja myyntiin ottamisesta ja valmistusmääristä tai siitä, että tiettyä koristetta ei oteta tuotantoon.

47. Hackman Designor Oy Ab ja B ovat 1.11.1994 päivätyllä sopimuksella (Kuovi Oy:n asiakirjatodiste 10) sopineet A:n luoman teoksen Orvokkimeri yksityiskohtiin pohjautuvien keramiikkavatien valmistamisesta, markkinoimisesta ja muutoin yleisön saataville saattamisesta. Sopimuksen taustaksi on todettu seuraavaa:

"Koska B:lle on setänsä, taiteilija A:n yleistestamentinsaajana siirtynyt tekijänoikeus A:n luomiin taiteellisiin teoksiin, ja koska Hackman on valmistanut ja markkinoinut sekä tulee valmistamaan ja markkinoimaan A:n luoman Orvokkimeri-teoksen yksityiskohtiin pohjautuvia keramiikkavateja, osapuolet ovat tänään sopineet seuraavaa:"

48. Kyseisessä sopimuksessa on todettu lisäksi muun ohella seuraavaa:

"A hyväksyy sen, että Hackman on vuodesta 1988 lähtien valmistanut ja markkinoinut A:n luomaan Orvokkimeri-teokseen perustuvia keramiikkavateja. A luovuttaa tämän sopimuksen ehtojen mukaisesti Hackmanille yksinoikeudella rajoittamattoman oikeuden edelleen kaupallisesti valmistaa markkinoida ja muutoin saattaa yleisön saataville Suomessa ja ulkomailla A:n luomaan Orvokkimeri teokseen perustuvia keramiikkavateja.

Hackmanilla on oikeus harkintansa mukaan valmistaa, markkinoida ja muutoin saattaa yleisön saataville vadit eri värisinä, eri kokoisina tai muutoin muutettuna. Hackman on vuodesta 1988 asti valmistanut sinisiä Viola-vateja ja tällä hetkellä Hackmanilla on suunnitelmissa tuoda markkinoille punainen vati, jonka tuotenimi tulee olemaan Violetta. Hackman valmistaa vadit normaalissa tuotannossaan omaksumien vaatimusten mukaisesti. Hackman varustaa vadit mm. merkinnällä ’A Invenit’ (lat. ’A:n mukaan tehty’)."

49. Lisäksi kyseisessä sopimuksessa on sovittu korvauksista, joita Hackman Designor Oy Ab maksaa B:lle "korvauksena yllä mainitun oikeuden luovutuksesta".

50. Oy Arabia Ab:n työehtosopimuksessa vuodelta 1946 ja O.Y. Arabia A.B:n työehtosopimuksessa vuodelta 1949 (Kuovi Oy:n asiakirjatodiste 12) ei ole ollut mainintaa tekijänoikeuksista.

51. Fiskars Finland Oy Ab:n mukaan Arabia on toiminut muullakin kuin keraamisella alalla. Tältä osin Fiskars Finland Oy Ab on vedonnut muun ohella Arabian tuotekokousten pöytäkirjoihin (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 140–142). Pöytäkirjojen mukaan kyseisissä, vuosina 1969, 1970 ja 1972 pidetyissä kokouksissa on käsitelty muun ohella seuraavia tuotteita koskevia asioita: muovialusta, muoviset ja kankaiset pikkuliinat sekä lampunjalka varjostimineen.

52. Kuovi Oy on puolestaan tältä osin vedonnut asiassa Arabian kaupparekisteri ilmoituksiin vuosilta 1948 ja 1974.

53. Vuodelta 1948 olevan Oy Arabia Ab:n kaupparekisteri-ilmoituksen (Kuovi Oy:n asiakirjatodiste 8) liitteenä olevan yhtiöjärjestyksen 1 §:ssä on todettu muun ohella seuraavaa:

"Bolagets namn är Oy Arabia Ab och dess ändamål är att tillverka porslins-, fajans- och lervaru produkter, att driva handel med dessa och med alla för tillverkningen behövliga råvaror ävensom att äga fast och lös egendom."

54. Vuodelta 1974 olevan Oy Arabia Ab:n kaupparekisteri-ilmoituksen (Kuovi Oy:n asiakirjatodiste 9) mukaan "Bolaget har till föremål för sin verksamhet att tillverka och försälja porslins- och andra keramiska produkter ävensom att bedriva annan därmed förenlig verksamhet". Sama on todettu myös ilmoituksen liitteenä olevan yhtiöjärjestyksen 2 §:ssä.

55. Kuovi Oy:n mukaan A on toiminut työsuhteensa aikana suunnittelijana myös muilla aloilla kuin keraamisella alalla. Tältä osin Kuovi Oy:n on vedonnut Suomen Lelumuseo Hevosenkengän näyttelyä ja A:n suunnittelemia Anna Molla nukkeja koskevaan Länsiväylä-lehden artikkeliin 30.3.2012 (päivitetty 2.4.2012) (Kuovi Oy:n asiakirjatodiste 16). Artikkelissa on todettu, että kankaalle painetut nuket ovat olleet vuodelta 1967 ja että Anna lehden lukijoilla on ollut mahdollisuus tilata A:n piirtämä nukke. Myös Anna-Molla -nukkea koskevan, verkkosivuilta www.finna.fi otetun kuvan (Kuovi Oy:n asiakirjatodiste 16) yhteydessä on todettu, että nukke on valmistunut vuonna 1967.

56. Muun ohella A:n työsuhteen laadusta ja oikeuksien jakautumisesta Arabian ja A:n välillä on kuultu myös henkilötodistelua.

57. Markkinaoikeudessa todistelutarkoituksessa kuultu Kuovi Oy:n toimitusjohtaja PK on kertonut, että A:n kuoleman jälkeen oli sekä B:lle että Fiskars Finland Oy Ab:n edeltäjälle selvää, että B omistaa kysymyksessä olevat oikeudet. B oli tehnyt sopimuksia Hackmanin kanssa esimerkiksi vuonna 1994, ja hänelle on maksettu korvauksia ja rojalteja. Hackman tai muu sen aikainen taho on ilmoittanut B:lle muun ohella tuotannossa olevista muutoksista. Myös vuonna 2012 oli käyty kirjeenvaihtoa tietystä värimuutoksesta. Tuossakin vaiheessa oli ollut selvää, että A:n tekijänoikeuksien siirto on koskenut keramiikkaa.

58. PK:n kertoman mukaan A on Arabian-aikanaan tehnyt myös esimerkiksi tapetin Pihlgren & Ritola -tapettitehtaalle ja vuonna 1967 Anna Molla nukkekankaan Anna-lehdelle. Lisäksi A on tehnyt puvustoja balettiin ja oopperaan sekä lavasteita.

59. Markkinaoikeudessa todistelutarkoituksessa kuultu Kuovi Oy:n hallituksen jäsen TKa on kertonut, että A on tehnyt tapettitehdas Pihlgren & Ritolalle ainakin yhden tapetin, Kiurujen yö. Lisäksi A on tehnyt Arabian-aikanaan ooppera- ja balettipuvustuksia. Lisäksi A on suunnitellut kankaan Anna Molla -nukelle, ja alkuperäinen kangas on hänellä itsellään.

60. Markkinaoikeudessa todistajana kuultu GA on kertomansa mukaan ollut Oy Arabia Ab:n palveluksessa vuosina 1974–1981, ensin varatoimitusjohtajana ja sen jälkeen toimitusjohtajana. A:n mukaan yksittäisiä taiteilijoiden sopimuksia ei käyty läpi hänen siirtyessään yhtiön palvelukseen. Yksittäisten työsopimusten osalta yhtiössä seurattiin käytäntöjä, jotka vallitsivat työmarkkinoilla ja teollisuudessa yleensä sekä Wärtsilä-konsernissa laajemmin.

61. GA:n mukaan Arabian yhdeksännen kerroksen taiteilijat olivat kuukausipalkalla toimivia toimihenkilöitä, joita kohdeltiin ylempinä toimihenkilöinä ja jotka tekivät itsenäistä työtä. Heillä oli vapautta esimerkiksi työaikojen suhteen. A oli palkattu Arabialle suunnittelemaan keramiikkaa. Työehtosopimuksissa ei ollut määräyksiä tekijänoikeuksista. A:lla oli töiden tekemiseen henkilökohtainen avustaja ainakin vuodesta 1974 lähtien. A:lle oli myös mahdollisuus käyttää kuljettajaa työmatkoihin. Yhtiö osallistui taiteilijoidensa näyttelyiden järjestämiseen siten, että taitelijalla oli mahdollisuus työajallaan tehdä teoksia ja lisäksi siten, että sovittiin yhdessä näytteilleasettajan kanssa, milloin näyttely pidetään. Sekä yhtiön että näytteilleasettajan puolesta suoritettiin muun ohella näyttelyyn liittyvää mainontaa.

62. GA:n mukaan siihen aikaan työntekijät eivät työsuhteensa aikana tehneet mitään työnantajansa kanssa kilpailevaa. Tuohon aikaan on ollut varmasti vaikea kuvitella, että kuukausipalkkaiset taitelijat olisivat lisensoineet oikeuksiaan kolmansille tahoille. Hänen tiedossaan ei ole tätä koskevia ristiriitatilanteita A:n kanssa. GA:n käsityksen mukaan A ei olisi työsuhteen aikana saanut tehdä esimerkiksi kangaskuvioita ilman työnantajansa suostumusta.

63. GA:n oman hahmotuksen mukaan tekijänoikeus ja käyttöoikeus ovat alun perinkin olleet työnantajalla, eivätkä ne siten ole sinänsä siirtyneet työsuhteen aikana mihinkään. GA:n aloittaessa Arabialla hänen käsityksensä on ollut, että työntekijöiden tekemien teosten tekijänoikeudet ovat syntyneet yhtiölle, jos henkilö on tehnyt tehtävänimikkeensä mukaista suunnittelutyötä. Tällöin tekijänoikeuksista ei ole tarvittu erillistä sopimusta työntekijän kanssa. Hänen käsityksensä mukaan työn tulokset olivat työnantajan omaisuutta ja esimerkiksi A luomat Apila-, Sunnuntai- ja Paratiisikuviot ja -mallit ovat yhtiön omaisuutta.

64. Markkinaoikeudessa todistajana kuullun TY:n mukaan hän on toiminut Arabian palveluksessa vuodesta 1977 alkaen tuotesuunnittelijana ja vuodesta 1978 alkaen tuotesuunnittelupäällikkönä. Hän on toiminut A:n esimiehenä. Myöhemmin KH on nimitetty muodollisesti TY:n ja taitelijoiden väliin taiteilijoiden esimieheksi.

65. TY:n kertoman mukaan taiteilijat olivat ylempiä toimihenkilöitä, mikä mahdollisti joustavasti erilaiset työsopimukset. Jokaisella taitelijalla oli aina vähän erilainen asema ja omat järjestelynsä. Tehdas hoiti kaikki kustannukset, jotka liittyivät keraamisiin prosesseihin tai esimerkiksi taitelijoiden näyttelyihin. A:lla oli töiden tekemisessä henkilökohtainen assistentti, ja hänen työmatkansa järjestettiin tai maksettiin. A:n toimenkuvana oli selkeästi tehdä omaa taidetta. Hän sai kuukausipalkan lisäksi erillisen provision uniikkitöistä.

66. TY:n käsityksen mukaan kaikki työntekijän tekemä työ eli esimerkiksi mallit, koristeet ja uniikkitaideteokset olivat tehtaan omaisuutta. Uniikkityöt tulivat tehtaan omaisuudeksi sen jälkeen, kun taiteilija oli päättänyt teoksen tuomisen hinnoitteluun ja yhtiö oli numeroinut ja hinnoitellut tuotteen. Tätä ennen kysymys oli niin sanotuista aihioista, jotka eivät vielä olleet tehtaan omaisuutta. Yhtiö ei käyttänyt uniikkitöitä koskevaa omistusoikeuttaan muutoin kuin myymällä kyseisen teoskappaleen tai ottamalla sen esimerkiksi museokokoelmiin. Tehtaalla ei missään nimessä olisi ollut oikeutta tehdä toista samanlaista kappaletta, mutta tällaista oikeutta ei olisi ollut myöskään A:lla itsellään. Sarjatuotantoon tarkoitettujen tuotteiden osalta omistusoikeus siirtyi tehtaalle yhtiökokouksen tehdessä päätöksen tuotteen hyväksymisestä tuotantoon. Se, mihin tuotteisiin tiettyä koristetta käytettiin, vaati A:n hyväksynnän. Myös esimerkiksi aika pienikin värimuutos tai esimerkiksi lautasen muodon muuttaminen vaati taiteilijan hyväksynnän. Päätöksen teki kuitenkin tuotekokous.

67. TY:n mukaan tuohon aikaan ei ollut käytäntöä, että työntekijä olisi lisensoinut oikeuksiaan kolmansille tahoille. TY on kertonut, että tekijänoikeudet jäivät aina taiteilijalle, mutta asiassa on tämän jälkeen esitettyjen kysymysten perusteella jäänyt jossain määrin epäselväksi, onko TY tarkoittanut tekijänoikeuksilla ainoastaan niin sanottuja moraalisia oikeuksia vai muitakin tekijänoikeuden alaan kuuluvia oikeuksia ja mihin oikeuksiin TY on luokitellut teoksen käyttöoikeuden.

68. Markkinaoikeudessa todistajana kuullun KH:n mukaan hän on toiminut Arabian palveluksessa vuosina 1976–1996, toimien A:n esimiehenä tämän jäädessä eläkkeelle.

69. KH ei osannut sanoa, oliko A:lla ollut kirjallista tai suullista työsopimusta. KH:n mukaan A oli tehnyt töitä kuukausipalkalla, ja lisäksi hän oli saanut myydyistä uniikkitöistä provisiota.

70. KH:n käsityksen mukaan taitelijan tekemät tuotteet olivat Arabian omaisuutta. Uniikkiteosten osalta omistusoikeus siirtyi tehtaalle, kun työ oli numeroitu ja hinnoiteltu. Taiteilijalta piti kysyä lupa esimerkiksi lautasen muodon muutokseen. A ei olisi voinut työsuhteensa aikana alkaa valmistaa Kuovi Oy:n tuotteiden kaltaisia kangastuotteita ilman yhtiön lupaa.

71. Markkinaoikeudessa todistajana kuullun EL:n mukaan hän on toiminut Arabian palveluksessa vuodesta 1962 lähtien muun ohella taitelijana. Todistaja EL:n mukaan A:lla oli ollut henkilökohtainen avustaja ja oma huone yhdeksännessä kerroksessa. Tuotteiden värejä ei olisi voitu vaihtaa ilman taitelijan lupaa, ja myös serinäytteet piti hyväksyttää taiteilijalla. Jos taitelija ei hyväksynyt näytettä, se piti tehdä uudestaan. Yhtiö teki kuitenkin lopullisen päätöksen siitä, otettiinko jokin tuote tuotantoon ja minkä värisenä.

72. Markkinaoikeudessa kuullun todistaja EY:n mukaan hänen edustamallaan yhtiöllä on tuotannossa kaksi A:n suunnittelemaa tapettimallia. Tapetteja on valmistettu vuodesta 1958 lähtien. Tältä osin kyseisen yhtiön tuotteiden valmistus perustuu yhtiön ja A:n väliseen sopimukseen.

73. Markkinaoikeudessa todistajana kuullun HL:n mukaan hän on työskennellyt Arabialla vuodesta 1962 lähtien. HL:n mukaan A oli aina töissä kuukausipalkalla. A:n kanssa ei ollut koskaan puhetta työsopimuksista. HL:n mukaan hänen itsensä kanssa oli vuonna 1962 tehty jonkinlainen kirjallinen työsopimus.

74. HL:n mukaan kenenkään taiteilijan tuotannosta ei mennyt töitä eteenpäin ennen kuin taitelija hyväksyi ne. Hänen oman eettisen ajatuksensa mukaan Arabialla ei ole oikeutta tehdä muuta kuin keramiikkaa. Arabian taiteilijat olivat tekemässä taidetta keramiikkaan, mutta taiteilijat olivat muutoin monipuolisia siten, että A teki esimerkiksi lavastuksia ruotsalaiselle teatterille.

75. Markkinaoikeudessa todistajana kuullun HO:n mukaan hän on aloittanut vuonna 1968 Wärtsilä-konserniin kuuluvassa Nuutajärven lasitehtaassa ja vuonna 1987 hän on siirtynyt Arabialle. HO:n mukaan hänen työsopimuksensa vuodelta 1968 oli kirjallinen ja siinä oli sovittu palkasta ja työnkuvasta. Tekijänoikeuksista työsopimuksessa ei ollut mainintaa.

76. HO:n mukaan A oli työskennellyt taiteilijana Arabian yhdeksännessä kerroksessa ja hänellä oli ollut laajat vapaudet tehdä töitään. A:n töistä valtaosa oli uniikkikeramiikka. Lisäksi A teki massatuotantoon esimerkiksi Paratiisin ja muutaman yksittäisen kahvikupin. A ja Arabia tekivät nimenomaan keramiikkaa ja valtaosan tästä uniikkikeramiikkaa.

77. HO:n kertoman mukaan A:lla ei hänen tietääkseen ollut ristiriitoja Arabian kanssa. A oli saanut tehdä muutakin, esimerkiksi Molla-nuken, koska kysymys oli toisesta materiaalista. Jos joku ulkopuolinen taho olisi halunnut tehdä esimerkiksi Paratiisi-kuviosta julisteen, tähän olisi tarvittu sekä A:n että Arabian lupa. Ilman lupaa Arabia sai käyttää Paratiisi-kuviota ainoastaan tuotannossa olevissa Paratiisi-esineissä ja sitä koskevassa mainosmateriaalissa. Arabia olisi kuitenkin voinut estää kuvion käyttämisen muissa tuotteissa. HO:n käsityksen mukaan taiteilijan tekemien töiden mallit ja koristeet ovat Arabian. Tekijänoikeutta lukuun ottamatta tehdas omistaa kaiken, ja tekijänoikeus koskee ainoastaan tilannetta, jossa tehdas haluaa muuttaa taitelijan tekemää mallia tai koristetta. Tällöin käydään neuvottelut. Esimerkiksi tuotteen värin muuttamisesta piti kysyä lupa tekijältä.

78. Markkinaoikeudessa todistajana kuullun IS:n mukaan hän on työskennellyt Ammattiliitto Pro:ssa vuodesta 1989 lukien. Todistaja IS on kertonut, että kirjalliset työsopimukset ovat tulleet 1980-luvulla, ja silloinkin ne ovat olleet aika yksinkertaisia eikä niissä ole huomioitu tekijänoikeuksia. Arabia on toiminut keramiikka- ja lasialalla, jossa on sovellettu ensin runkosopimusta ja sitten yleissopimusta. Tämän jälkeen Arabia on ollut mukana lasikeraamisessa alkusopimuksessa, ja sen jälkeen on tullut talokohtainen työehtosopimus toimihenkilöiden ja työntekijöiden osalta. Missään näissä mainituista sopimuksissa ei ole puhuttu tekijänoikeuksista ja muista immateriaalioikeuksista.

79. Markkinaoikeudessa todistajana kuullun TK:n mukaan hän on työskennellyt Arabian tehtaan palveluksessa vuodesta 1998 lukien. Hän on toiminut muun ohella pääluottamusmiehenä. Todistaja TK on kertonut, että aiemmissa työsopimuksissa tai työehtosopimuksissa ei hänen tietojensa mukaan ole ollut tekijänoikeudellisia ehtoja. Arabialla on tehty keramiikkaa.

2.4.4 Asian arviointi

2.4.4.1 Arvioinnin lähtökohdista

80. Vuonna 1958 on edellä todetuin tavoin ollut voimassa tekijänoikeudesta henkisiin teoksiin annettu laki (174/1927). Kyseisen lain mukaan tekijä on voinut luovuttaa oikeutensa toiselle joko kokonaan tai osittain (21 §). Alkuteoksen toiselle luovuttaminen ei ole sisältänyt tekijänoikeuden siirtoa, mutta taideteoksen tekijä ei ole ollut oikeutettu luovuttamaan toiselle saman taideteoksen kaksoiskappaletta, ellei hän ole varannut itselleen sellaista oikeutta (22 § 1 momentti). Toisaalta se, jolle tekijänoikeus on luovutettu, ei ole ilman tekijän lupaa ollut oikeutettu saattamaan teosta julkisuuteen muutetussa muodossa (22 § 2 momentti).

81. Markkinaoikeus toteaa, että tekijänoikeudesta henkisiin teoksiin annetussa laissa (174/1927) ei ole ollut erillisiä säännöksiä työsuhteessa luotujen teosten tekijänoikeudesta. Tekijänoikeus on näin ollen syntynyt työsuhteessa teoksen luoneelle luonnolliselle henkilölle eli työntekijälle. Tällöinkin kyseisen lain mukaiset taloudelliset oikeudet ovat lain yleissäännösten mukaisesti olleet luovutettavissa joko kokonaan tai osittain. Osittaista luovuttamista tarkoittavat käyttöoikeudet on voitu jakaa alueellisesti tai ajallisesti taikka esimerkiksi eri käyttötapojen ja tarkoitusten mukaan asiallisesti. Tekijä on niin ikään voinut luovuttaa toiselle käyttöoikeuden joko yksinomaisena tai ei-yksinomaisena.

82. Tekijänoikeudesta henkisiin teoksiin annetun lain (174/1927) säännökset eivät ole edellyttäneet tekijänoikeuden luovutusta koskevalta sopimukselta määrättyä muotoa. Teoksen luonut työntekijä ja työnantaja ovat voineet sopia tekijänoikeuden luovutuksesta esimerkiksi nimenomaisella kirjallisella tai suullisella sopimuksella. Oikeuksien luovutuksesta on ollut mahdollista katsoa sovitun myös konkludenttisesti eli hiljaisesti, vaikka nimenomaista sopimusta ei olisikaan tehty, jos muutoin voidaan päätellä, että työsuhteen osapuolet ovat tahtoneet tai tarkoittaneet teoksen oikeuksien siirtyvän työnantajalle (ks. tältä osin esim. Kivimäki, Tekijänoikeus, 1948, s. 271). Konkludenttisesta sopimuksesta voidaan katsoa olevan kysymys silloin, kun osapuolten välisen vakiintuneen käytännön, olosuhteiden tai muun sellaisen perusteella voidaan katsoa tekijänoikeuden siirtymisestä tietyssä laajuudessa sovitun.

83. Tekijänoikeudesta henkisiin teoksiin annetun lain (174/1927) osalta on edelleen katsottu, että tekijänoikeuden persoonallinen luonne vaikuttaa niiden oikeustoimien tulkitsemiseen, joilla oikeus toiselle luovutetaan, ja että epätietoisissa tapauksissa luovutusoikeustoimia on mainitusta syystä tulkittava tekijän eduksi (esim. Kivimäki, Tekijänoikeus, 1948, s. 264).

84. Työsuhteessa luotujen teosten tekijänoikeuksista ja niiden luovutuksesta on tekijänoikeudesta henkisiin teoksiin annetun lain (174/1927) aikaisessa oikeuskirjallisuudessa (Kivimäki, Tekijänoikeus, 1948, s. 271) todettu muun ohella seuraavaa. Lähtökohtana luovutussopimusta tulkittaessa on pidettävä sääntöä, että tekijänoikeus periaatteellisesti kuuluu tekijälle ja vain, milloin ja mikäli sopimuksen yhteydessä olevat ja siihen liittyvät seikat osoittavat sopijapuolten tahtoneen tai tarkoittaneen teosten siirtymisen työnantajalle, voidaan sopimus tulkita niin, että työnantaja saa niihin tekijänhallinnan. Monissa tapauksissa käy sopimussuhteen luonteesta välittömästi ilmi, että tekijänoikeuden siirtyminen on sopimuksen kestäessä katsottava tapahtuneen ja harkittavaksi jää ainoastaan, kuinka pitkälle luovutusvelvollisuus ulottuu. Se, joka sitoutuu työhön sanomalehdessä toimittajana tai piirustajana tahi taitelijana taikka joka ottaa vastaan toimen mallien ja kaavojen valmistajana tehtaassa, saa palkkansa siitä, että hänen henkisiä työsuorituksiaan käytetään työnantajan hyödyksi. Jos tällainen toimi on tekijän vakituinen, on sopimuksen katsottava edellyttävän, että työsuoritukset ilman eri välipuhetta siirtyvät työnantajalle. Miten laajalle työnantajalle työ- tai palvelussuhteen johdosta siirtynyt tekijänoikeuden luovutus ulottuu, riippuu tavallisesti siitä, kuinka välttämätön tai tarpeellinen työsuoritus työnantajalle on ja miten pitkälle tämä voi kohtuuden mukaisesti vaatia työsuorituksen käyttämistä niiden tarkoitusperien saavuttamiseksi, joita varten hänen yrityksensä on olemassa.

85. Markkinaoikeus toteaa, että arvioitaessa sitä, mitä työnantajan ja työntekijän on katsottava tarkoittaneen sopia työsuhteessa luotujen teosten tekijänoikeuksien jakaantumisesta, on otettava huomioon tekijänoikeudellisten säännösten lisäksi myös työsopimusoikeudelliset säännökset. Vuonna 1958 voimassa olleen työsopimuslain (141/1922) mukaan työntekijän on tullut välttää työssään muun ohella kaikkea, mikä voi turmella työnantajan omaisuuta, ja olla luvattomasti ilmaisematta, mitä hän on saanut työnantajansa liike- tai ammattisalaisuuksista tietoonsa (15 § 1 momentti). Työsopimuksen tehnyt työntekijä ei ole myöskään saanut ilman työantajan suostumusta sitoutua uuteen työhön, mikä on vähentänyt hänen kykyään täyttää aikaisempaa työsopimusta (16 § 1 momentti).

86. Vuoden 1922 työsopimuslain aikaisessa oikeuskirjallisuudessa (Sipilä, Suomen Työoikeus I, 1947, s. 91–93, Lehtinen, Työsopimuslaki selityksineen, 1937, s. 89 sekä Kivimäki, Tekijänoikeus, 1948, s. 273) on todettu työntekijän uskollisuusvelvollisuudesta työnantajaansa kohtaan seuraavan muun ohella, ettei työntekijä saa käyttää henkistä työsuoritustaan kilpaillakseen työantajansa kanssa. Tämä velvoite on voimassa työsuhteen ajan, jos muusta ei ole sovittu.

87. Se, mille taholle ja missä laajuudessa tekijänoikeudet työsuhteessa kuuluvat, ratkeaa työsuhteen ehtojen perusteella ja on viime kädessä näyttökysymys, joka ratkaistaan asiassa esitetyn selvityksen perusteella. Jos työsuhteessa luotua teosta koskevien oikeuksien siirtymisestä ei ole nimenomaisesti sovittu, joudutaan tapauskohtaisesti harkitsemaan, onko tekijänoikeus siirtynyt kokonaan tai osittain työnantajalle. Arvioinnissa voidaan tällöin kiinnittää huomiota esimerkiksi työsuhteen tarkoitukseen ja työtehtävien sisältöön, teoksen tavanomaiseen käyttötapaan työnantajan toimialalla ja alalla vallitsevaan vakiintuneeseen käytäntöön tekijänoikeuden siirtymisessä.

2.4.4.2 A:n työsuhteesta ja toiminnasta vuosina 1958–1980

88. Asiassa esitetyn selvityksen (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 145 ja 146 sekä todistajat GA, TY, KH, EL, HL ja HO) perusteella markkinaoikeus katsoo, että A on työskennellyt Arabian palveluksessa työsuhteisena suunnittelijana muun ohella vuosina 1958–1980.

89. Markkinaoikeudessa todistajina kuulluista henkilöistä kukaan ei ole ollut Arabian palveluksessa A:n työsuhteen alkaessa vuonna 1958, eikä kukaan todistajista ole näin ollen itse ollut tuolloin sopimassa A:n kanssa hänen työsuhteensa ehdoista.

90. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A toimi vuosina 1958–1980 jatkuvassa työsuhteessa Arabiaan ja sai kuukausipalkkaa sekä lisäksi provisiota uniikkitöistä. Asiassa esitetyn henkilötodistelun (todistajat GA, TY, KH, EL, HL ja HO) mukaan A on palkattu tekemään keramiikkaa, ja hänen työtehtäviinsä on kuulunut keraamisten taideteosten luominen. A:n toimenkuvana on selkeästi ollut tehdä omaa taidetta. A:lla on ollut oma työhuone, ja hän on käyttänyt työssään yhtiön materiaaleja. Lisäksi Arabia on palkannut A:lle muun ohella henkilökohtaisen avustajan, joka on auttanut A:sta teosten tekemisessä. Lisäksi Arabia on järjestänyt ja kustantanut näyttelyitä muun ohella A:n teoksille.

91. A:n työskentely on ollut huomattavasti vapaampaa ja itsenäisempää kuin tavanomaisen työntekijän, ja hänellä on ollut muun ohella erilaisia erioikeuksia. Suurin osa A:n luomista teoksista on ollut uniikkiteoksia, joiden osalta hänellä on ollut vapaat kädet suunnittelutyössä. Työnantajan ei ole näytetty puuttuneen tähän suunnittelutyöhön. Sarjatuotantoon otettujen astiastojen osalta aloite astiaston tekemiseen on voinut tulla työnantajalta, mutta Arabian ei ole kuitenkaan tässäkään tapauksessa näytetty ohjanneen itse kuvion luomista tai vaikuttaneen millään tavoin siihen, minkälainen kuvio astiastolle tulisi luoda.

92. Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että A:n työtehtävät ovat koskeneet keraamisten teosten suunnittelemista. Arabian taloudellinen panos A:n työn tekemisen mahdollistamiseen on ollut suuri. Toisaalta A:n työskentelystä esitetyn perusteella voidaan todeta, että vaikka A on toiminut kuukausipalkkaisena taitelijana, hänen itsenäisen henkisen työnsä luova panos on ollut tässä työssä merkittävä.

93. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A on tehnyt työsuhteensa aikana muuta kuin keramiikkaan koskevaa suunnittelua myös muille tahoille kuin Arabialle. Asiassa esitetyn selvityksen (todistajat GA ja HO) mukaan A:lla itsellään ei ole työsuhteensa aikana ollut erimielisyyksiä Arabian kanssa tekijänoikeuksien jakaantumiseen liittyen. Toisaalta asiassa esitetystä selvityksestä ei ilmene, onko A:n työsuhteen ulkopuolisesta toiminnasta sovittu Arabian ja A:n välillä tai onko A pyytänyt yhtiöltä lupaa tällaiseen toimintaan.

2.4.4.3 Arabian toimialasta vuosina 1958–1980

94. Edellä todetuin tavoin Fiskars Finland Oy Ab on esittänyt, että A:n työsuhteen aikana luotujen teosten tekijänoikeuksien luovutuksesta olisi sovittu työsuhteen alkaessa vuonna 1958. Myös työnantajan toimialaa on näin ollen arvioitava lähtökohtaisesti kyseisen ajankohdan mukaan.

95. Markkinaoikeudessa kuullut todistajat HO, IS ja TK ovat kertoneet, että Arabia on toiminut keramiikka-alalla. Myös vuodelta 1948 olevan Oy Arabia Ab:n kaupparekisteri-ilmoituksen (Kuovi Oy:n asiakirjatodiste 8) liitteenä olevan yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön tarkoitus on liittynyt posliini-, fajanssi ja savitavaroihin. Tältä osin yhtiön virallisesti todettu tarkoitus on ollut samanlainen myös vuonna 1974 (Kuovi Oy:n asiakirjatodiste 9).

96. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Arabia on valmistanut myös muun ohella muovialustan mausteikoille, muovisia ja kankaisia pikkuliinoja sekä lampunjalan varjostimineen. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida kuitenkaan katsoa, että tällainen tuotanto olisi koskenut muita kuin yksittäistapauksia.

97. Vuoden 1922 työsopimuslaissa säädetyistä työntekijän uskollisuusvelvollisuuksista on katsottava seuranneen muun ohella, ettei A ole saanut työsuhteensa aikana käyttää tekijänoikeuksiaan tai myöntää niihin esimerkiksi käyttöoikeuksia työnantajan kanssa kilpailevaan toimintaan. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on työsuhteensa aikana sinänsä tehnyt ulkopuolisille tahoille muun ohella ooppera- ja teatteripuvustuksia ja lavasteita, Anna-Molla -nuken kankaan sekä kaksi tapettimallia. Tältä osin asiassa on edellä todetuin tavoin jäänyt selvittämättä, onko edellä mainitusta toiminnasta sovittu Arabian ja A:n välillä. Toisaalta Arabian ei ole kuitenkaan edes väitetty kieltäneen kyseistä toimintaa.

98. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella markkinaoikeus katsoo, että Arabian toiminta on vuonna 1958 liittynyt pääasiallisesti keramiikan alaan. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei ole katsottavissa, että esimerkiksi sisustustekstiilien tuotanto olisi tuolloin kuulunut Arabian tavanomaisena pidettävään toimintaan.

2.4.4.4 Käytäntö keramiikka-alalla vuosina 1958–1980 ja muut asiassa esiin tulleet seikat

99. Asiassa esitetyn henkilötodistelun (todistajat HO ja HL) mukaan joillakin keramiikka-alalla toimineilla henkilöillä on ollut jo 1960-luvulla olemassa kirjallinen työsopimus. Esimerkiksi todistaja HO:n mukaan hänen vuoden 1968 työsopimuksessaan oli sovittu palkka ja työnkuva. Työsopimuksessa ei ollut mainintaa tekijänoikeuksista.

100. Esitetyn todistelun (Kuovi Oy:n asiakirjatodiste 12 sekä todistajat GA, IS ja TK) mukaan myöskään Arabian aiemmin esimerkiksi 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla soveltamissa työehtosopimuksissa ei ole ollut määräyksiä tekijänoikeuksista.

101. Asiassa esitetyn henkilötodistelun (todistajat TY, KH ja GA) mukaan A:n tekemien töiden omistusoikeus on ollut Arabialla. Uniikkitöiden osalta omistusoikeus siirtyi Arabialle silloin, kun taiteilija oli päättänyt teoksen tuomisen hinnoitteluun ja yhtiö oli numeroinut ja hinnoitellut tuotteen. Todistaja TY:n mukaan tätä ennen kysymys oli niin sanotuista aihioista, jotka eivät vielä olleet tehtaan omaisuutta. Todistaja TY:n mukaan sarjatuotantoon tarkoitettujen tuotteiden osalta omistusoikeus siirtyi tehtaalle yhtiökokouksen tehdessä päätöksen tuotteen hyväksymisestä tuotantoon.

102. Asiassa edelleen esitetyn selvityksen (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteina olevat tuotekokouspöytäkirjat sekä todistajat TY, HO, HL, EL ja KH) mukaan Arabian päätösvaltaan on kuulunut esimerkiksi tietyn tuotteen tuotantoon ottaminen tai tuotannosta poistaminen sekä esimerkiksi tuotteen tuotantolaadusta, valmistusmääristä ja myynnin aloitusajankohdasta päättäminen. Toisaalta taitelijan hyväksyntä on tarvittu esimerkiksi tuotteen värin tai muodon muuttamiseen. Tuotekokous on voinut toisaalta pyytää esimerkiksi uusia väriehdotuksia tietylle tuotteelle tai tiettyä jo aiemmin tehtyä kuviota myös toiselle mallille. Edellä todettu käytäntö on koskenut myös A:n luomia teoksia siltä osin kuin ne ovat olleet muita kuin uniikkiteoksia. Todistaja TY:n mukaan Arabia ei käyttänyt uniikkitöitä koskevaa omistusoikeuttaan muutoin kuin myymällä kyseisen teoskappaleen tai ottamalla sen esimerkiksi museokokoelmiin.

103. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan tuohon aikaan ei ollut puhetta tekijänoikeuksien mahdollisesta edelleen luovutuksesta (todistajat GA, KH ja TY), eikä myöskään ollut tavanomaista, että taiteilijat olisivat esimerkiksi lisensoineet tekijänoikeuksiaan kolmansille tahoille (todistajat GA ja TY).

104. Markkinaoikeudessa kuulluilla todistajilla on ollut jossain määrin erilaiset käsitykset siitä, minkälaisia A:n luomiin teoksiin liittyviä toimenpiteitä yhtäältä Arabia ja toisaalta A olisivat voineet A:n työsuhteen aikana tehdä. Tältä osin markkinaoikeus toteaa, että myös aiemmin voimassa olleen, tekijänoikeudesta henkisiin tuotteisiin annetun lain (174/1927) aikaan teoksen omistusoikeus erotettiin teosta koskevasta tekijänoikeudesta siten, ettei teoksen omistusoikeuden siirto tarkoittanut tekijänoikeuden siirtoa. Asiassa vastaanotetun henkilötodistelun perusteella ei voida luotettavasti päätellä, että Arabian ja A:n olisi katsottava sopineen tai tarkoittaneen sopia, että kaikki A:n työsuhteensa aikana luomien keraamisten teosten tekijänoikeuksia koskevat taloudelliset oikeudet olisivat siirtyneet Arabialle.

105. Myöskään asiassa esitetyistä Arabian tuotekokouspöytäkirjoista ilmenevästä Arabian päätösvallasta ei voida suoraan päätellä työsuhteessa luotujen teosten tekijänoikeuksien siirtymistä tai etenkään niiden laajuutta. Tällainen tuotannollinen päätösvalta kuuluu yhtiön toiminnan osalta aina yhtiölle itselleen. Se, että A:lta pyydettiin hyväksyntä esimerkiksi tuotteiden värivaihdoksiin, osoittaa, ettei yhtiö voinut omankaan käsityksensä mukaan täysin vapaasti muunnella taiteilijoidensa luomia kuvioita.

106. Edellä todetuin tavoin työntekijän työsopimusoikeudelliset uskollisuusvelvoitteet ovat voineet merkitä tiettyjä rajoituksia siihen, miten työntekijä on voinut hyödyntää hänellä olevia tekijänoikeuksia. Myöskään työntekijän uskollisuusvelvollisuuksista ei voida kuitenkaan sellaisenaan tarkemmin päätellä, missä laajuudessa työntekijälle syntyneet tekijänoikeudet ovat siirtyneet työnantajalle. Markkinaoikeus toteaa myös, että työntekijän uskollisuusvelvollisuudet työnantajaansa kohtaan ovat lähtökohtaisesti voimassa ainoastaan työsuhteen kestäessä.

107. Asiassa esitetyn selvityksen (Kuovi Oy:n asiakirjatodiste 10) mukaan Fiskars Finland Oy Ab:n edeltäjä Hackman Designor Oy ja B ovat vuonna 1994 sopineet tietyn A:n luoman teoksen yksityiskohtiin pohjautuvien keramiikkavatien valmistamisesta, markkinoimisesta ja muutoin yleisön saataville saattamisesta. Sopimuksessa on todettu, että A:n luomia teoksia koskeva tekijänoikeus on siirtynyt yleistestamentilla B:lle. Sopimuksella B on muun ohella luovuttanut sovittua korvausta vastaan Hackmanille yksinoikeudella rajoittamattoman oikeuden edelleen kaupallisesti valmistaa, markkinoida ja muutoin saattaa yleisön saataville Suomessa ja ulkomailla kyseiseen teokseen perustuvia keramiikkavateja. Fiskars Finland Oy Ab:n mukaan sopimus on solmittu erehdyksessä. Mitään selvitystä tällaisesta erehdyksestä ei kuitenkaan ole esitetty.

108. Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa esitetystä selvityksestä voida tehdä päätelmiä siitä, onko keramiikka-alalla vallinnut yleinen käytäntö työsuhteessa luotujen teosten tekijänoikeuksien luovutuksen suhteen tai siitä, millainen tämä käytäntö olisi ollut. Edellä esitetyn perusteella ja asiaa kokonaisuutena arvioiden markkinaoikeus katsoo, että asiassa on jäänyt näyttämättä, että Arabia ja A olisivat nimenomaisesti tai konkludenttisesti sopineet vuonna 1958 nyt kysymyksessä olevien A:n työsuhteensa aikana luomien teosten tekijänoikeuksien luovuttamisesta siltä osin kuin kysymys on sisustustekstiilejä koskevasta yritystoiminnasta.

2.4.4.5 Johtopäätös

109. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että asiassa on jäänyt näyttämättä, että Fiskars Finland Oy Ab:lla olisi edes sellainen yksinomainen käyttöoikeus nyt kysymyksessä olevien A:n työsuhteensa aikana luomiin kuvioihin ja esineisiin, että se voisi esittää vaatimuksia Kuovi Oy:tä vastaan sen sisustustekstiilejä koskevan toiminnan osalta. Seuraavassa jaksossa todettu huomioon ottaen myöskään Arabian ja A:n välisen sopimuksen 12.6.1980 ei voida katsoa osoittaneen, että Fiskars Finland Oy Ab:n edeltäjälle olisi siirtynyt sellainen yksinomainen käyttöoikeus kysymyksessä oleviin kuvioihin ja esineisiin, että se voisi esittää vaatimuksia muun kuin keramiikan alan toiminnan osalta.

2.5 Asiavaltuuden arviointi kysymyksessä olevien A:n eläkkeelle jäämisen jälkeen tekemien kuvioiden ja esineiden osalta

2.5.1 Asianosaisten näkemyksistä

110. Fiskars Finland Oy Ab on lähtenyt siitä, että A:n jäädessä eläkkeelle vuonna 1980 hänen kanssaan on tehty erillinen kirjallinen sopimus, joka on koskenut A:n eläkkeelle siirtymisen jälkeistä toimintaa. A:n ja Arabian välisen 12.6.1980 tekemän sopimuksen mukaan A:n piirtämien, kokeilemien ja suunnittelemien käyttöesineiden, mallien ja koristeiden sekä taideteosten kaikki taloudelliset hyödyntämiseen liittyvät yksinoikeudet ovat siirtyneet kokonaan Arabialle.

111. Kuovi Oy on puolestaan lähtenyt siitä, että myös edellä mainitulla sopimuksella on sovittu ainoastaan käyttöoikeudesta keraamisten esineiden tuotantoon. Mistään laajemmasta käyttöoikeudesta tai käyttöoikeuden yksinomaisuudesta, saati kaikkien A:n mahdollisten taloudellisten oikeuksien luovutuksesta, ei ole koskaan sovittu.

2.5.2 Vuonna 1980 voimassa olleista säännöksistä

112. Tekijänoikeuslain 1 §:n 1 momentin (404/1961) mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen, olkoonpa se kaunokirjallinen tahi selittävä kirjallinen tai suullinen esitys, sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, kuvataiteen, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuote taikka ilmetköönpä se muulla tavalla.

113. Tekijänoikeuslain 2 §:n 1 momentin mukaan tekijänoikeus tuottaa, jäljempänä säädetyin rajoituksin, yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen.

114. Tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentin mukaan, kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. Pykälän 2 momentin mukaan teosta älköön muutettako tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla, älköönkä sitä myöskään saatettako yleisön saataviin tekijää sanotuin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä. Pykälän 3 momentin mukaan oikeudesta, joka tekijällä on tämän pykälän mukaan, hän voi sitovasti luopua vain mikäli kysymyksessä on laadultaan ja laajuudeltaan rajoitettu teoksen käyttäminen.

115. Tekijänoikeuslain 27 §:n 1 momentin mukaan tekijänoikeus voidaan, mainitun lain 3 §:n säännöksistä johtuvin rajoituksin, luovuttaa kokonaan tai osittain. Lain 27 §:n 2 momentin mukaan kappaleen luovutukseen ei sisälly tekijänoikeuden luovutus.

116. Tekijänoikeuslain säätämiseen johtaneissa lainvalmistelutöissä (HE 23/1960 vp s. 4) on todettu lain 27 §:n säännökseen liittyen, että vuoden 1927 laissa on nimenomaan kielletty tekijää, joka on luovuttanut toiselle taideteoksen, luovuttamasta muille saman taideteoksen kaksoiskappaletta, ellei hän ole pidättänyt itselleen sellaista oikeutta. Tätä säännöstä on etenkin kuvanveistäjien taholta arvosteltu, ja se onkin jätetty pois lakiehdotuksesta. Tämä merkitsee nykyisen olettamuksen muuttamista vastakkaiseksi eli sellaiseksi, että tekijä on estynyt valmistamasta luovuttamastaan taideteoksesta uutta kappaletta ainoastaan, jos hän saajan kanssa tekemässään sopimuksessa on sitoutunut siihen, ettei hän valmista teoksesta uutta kappaletta, tai jos luovutuksen tapahtuessa on katsottava edellytetyksi, että luovutettu kappale tulee jäämään ainoaksi laatuaan.

117. Tekijänoikeuslakia koskevassa komiteanmietinnössä 1953:5 (s. 63) on todettu tekijänoikeuksien luovutuksesta muun ohella, että tekijän määräämisoikeus voidaan luovuttaa kokonaisuudessaan tai myös käytettäväksi ainoastaan määrätyssä tai määrätyissä muodoissa, niin kuin esimerkiksi rajoitettuna laajuuden, ajan tai paikan puolesta. Luovutussopimusta on tulkittava ahtaasti eikä sopimuksen siis ole katsottava sisältävän muuta kuin mitä siitä selvästi käy ilmi. Siinä laajuudessa kuin käyttämisoikeus luovutetaan tulee siitä vastaanottajan kädessä yksinoikeus, joka vastaavasti sulkee pois luovuttajan määräämisvallan.

118. Kyseisessä komiteanmietinnössä (s. 63) on todettu myös, että tekijänoikeuden henkilöllisestä luonteesta seuraa, ettei teoksen kappaleen luovuttaminen sisällä sanotun oikeuden luovuttamista missään muussa suhteessa. Sillä, joka on hankkinut esimerkiksi kirjallisen teoksen käsikirjoituksen, sävellysteoksen partituurin tai taideteoksen alkuperäiskappaleen, ei siis ilman muuta ole oikeutta painattaa ja julkaista kirjallista teosta, julkisesti esittää sävellysteosta tai monistaa taideteosta. Mutta yhtä selvää on toisaalta, ettei tekijä, joka on toiselle luovuttanut teoksen kappaleen, saa käyttää tekijänoikeuttaan teokseen tavalla, joka voi loukata kappaleen saajan oikeutettuja etuja. Tällöin nousee kysymys, onko tekijällä katsottava olevan oikeus luovuttamisen jälkeen valmistaa teoksesta uusia kappaleita ja käyttää niitä. Sellaisissa tapauksissa, joissa asian luonnosta johtuu useiden kappaleiden valmistaminen, ei kappaleen saaja, vaikkakin kysymyksessä olisi ensimmäinen ja silloin ainoa kappale, luonnollisestikaan ilman eri sopimusta voi vaatia, että se jäisi ainoaksi laatuaan. Toisin on laita kysymyksen ollessa taideteoksesta varsinaisessa mielessä. Sellaisen teoksen hankkija edellyttänee yleensä, että hän saa kappaleen, joka on ainoa laatuaan ja ettei tekijä myöhemmin valmista ja levitä teoksesta uusia kappaleita. Voimassa olevassa laissa onkin nimenomainen kielto tekijälle, joka on luovuttanut toiselle taideteoksen tai tilauksesta valmistanut piirustuksen, luovuttaa toisella saman taideteoksen kaksoiskappaletta tai valmistaa toiselle teosta toisen tilaaman piirustuksen mukaan, ellei hän ole pidättänyt itselleen sellaista oikeutta (22 § 1 momentti 2. lause). Tämän säännöksen tarkoitus on epäilemättä oikea. Kuitenkin voidaan panna kysymyksenalaiseksi, vastaako sen perusteena oleva olettamus aina parhaiten tosiasiallista olotilaa. Siten on taiteilijoiden, etenkin kuvanveistotaiteen edustajien, taholta voimakkaasti huomautettu, että sanottu säännös nykyisessä muodossaan on liian ankara tekijöitä kohtaan ja usein johtaa heille kohtuuttomiin tuloksiin. Etenkin kuvanveistäjälle, joka on myynyt teoksen, sanotaan merkitsevän taloudellisessa suhteessa varsin paljon, jos hän luovuttamisen jälkeen saa valmistaa teoksesta uusia kappaleita tai yksityiskohtia siitä sekä myydä ne esimerkiksi museoille ja muille sellaisille laitoksille. Kokemuksen on sanottu osoittaneen, että tekijä luovuttaessaan niin sanotun alkuperäiskappaleen tavallisesti huomaamattomuudesta jättää pidättämättä itselleen mainitun oikeuden, minkä johdosta nykyinen olettamussääntö käytännössä on johtanut siihen, että tekijä on menettänyt sanotun ansiomahdollisuutensa.

119. Kyseisessä komiteanmietinnössä (s. 64) on todettu vielä, että tuntuu sääntönä luonnollisemmalta velvoittaa ostaja luovutuksen yhteydessä valvomaan oikeuttaan, jos hän tahtoo, että hankkimansa teos on oleva ainoa laatuaan, kuin vaatia tekijältä, että hänellä jo silloin on tämä kysymys itselleen selvänä ja että hän tietää toimia sen mukaisesti. Sen vuoksi ei voimassa olevan lain sanottua säännöstä vastaavaa määräystä ole otettu ehdotukseen. Tämä merkitsee käytännössä ainoastaan nykyisen olettamuksen muuttumista vastakkaiseksi.

120. Tekijänoikeuslain 28 §:n mukaan, ellei toisin ole sovittu, ei se, jolle tekijänoikeus on luovutettu, saa muuttaa teosta eikä luovuttaa oikeutta toiselle. Milloin oikeus kuuluu liikkeelle, sen saa luovuttaa yhdessä liikkeen tai sen osan kanssa; luovuttaja on kuitenkin edelleen vastuussa sopimuksen täyttämisestä.

121. Tekijänoikeuslakia koskevassa komiteanmietinnössä 1953:5 (s. 65) on todettu viimeksi mainittuun säännökseen liittyen, että kysymyksessä oleva sääntö on tahdonvaltainen. Oikeus muuttaa teosta tai luovuttaa tekijänoikeus kolmannelle on olemassa vain, jos sellaisesta oikeudesta on sovittu tai asianosaisten on ilman nimenomaista sopimusta katsottava sitä edellyttäneen. Viimeksi sanottu johtuu usein luovutuksen tarkoituksesta. Voimassa olevassa laissa kielletään tekijänoikeuden saajaa tekijän luvatta julkistamasta teosta muutetussa muodossa (22 § 2 momentti). Nimenomaista kieltoa tekijänoikeuden luovuttamisesta kolmannelle henkilölle ei ole sanotussa laissa, mutta nyt ehdotettu määräys vastannee yleistä käsitystä ja käytäntöä.

2.5.3 Asiassa esitetystä näytöstä

122. Asiassa on riidatonta, että Arabian palveluksesta eläkkeelle siirtymisensä jälkeen A on 12.6.1980 tehnyt entisen työnantajansa kanssa erillisen suunnittelutyötä koskevan sopimuksen, jota on noudatettu A:n kuolemaan saakka. Kyseistä sopimusta on sovellettu A:n toimintaan hänen eläkkeelle jäämisensä jälkeen.

123. Arabian ja A:n välisen 12.6.1980 päivätyn sopimuksen (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 148 (=153)) []

124. []

125. []

126. []

127. Markkinaoikeudessa todistajana kuultu GA on kertonut edellä mainitusta A:n ja Arabian välillä vuonna 1980 solmitusta sopimuksesta, että hän oli lukenut [] kyseisen sopimuksen. Hänen muistikuvansa mukaan sopimuksen oli valmistellut taide- ja suunnitteluosaston esimies TY yhteistyössä yhtiön juristien kanssa. Ajatus tällaisen sopimuksen laatimisesta tuli yhtiöltä. Hän ei itse käynyt ennen sopimuksen solmimista keskustelua A:n kanssa, mutta A:n esimies varmasti kävi.

128. GA:n käsityksen mukaan []

129. Markkinaoikeudessa todistajana kuullun TY:n mukaan hän toimi aikaisemmin A:n esimiehenä. Todistaja TY on kertonut, että [] Yhtiö ei käyttänyt uniikkitöitä koskevaa omistusoikeuttaan muutoin kuin myymällä kyseisen teoskappaleen tai ottamalla sen esimerkiksi museokokoelmiin. Tehtaalla ei missään nimessä olisi ollut oikeutta tehdä toista samanlaista kappaletta, mutta tällaista oikeutta ei olisi ollut myöskään A:lla itsellään.

130. Edellä todetuin tavoin TY on kertonut, että tekijänoikeudet jäivät aina taiteilijalle, mutta asiassa on jäänyt jossain määrin epäselväksi, onko TY tarkoittanut tekijänoikeuksilla ainoastaan niin sanottuja moraalisia oikeuksia vai muitakin tekijänoikeuden alaan kuuluvia oikeuksia ja mihin oikeuksiin TY on luokitellut teoksen käyttöoikeuden.

131. TY:n mukaan sopimuksella mahdollistettiin A:lle esimerkiksi puvustuksen tekeminen teatterille ja vastaavat muihin aloihin liittyvät työt. Toisaalta sopimus esti sen, että A ei tehnyt tekstiilejä esimerkiksi Marimekolle.

132. Markkinaoikeudessa todistajana kuullun KH:n mukaan hän on ollut A:n esimiehenä A:n jäädessä eläkkeelle. Hän ei ole ollut tietoinen A:n eläkkeelle jäämisen aikaan vuonna 1980 tehdystä sopimuksesta. Hän ei ole ollut missään tekemisissä kyseisen sopimuksen laatimisen kanssa.

2.5.4 Asian arviointi

133. Markkinaoikeus viittaa tekijänoikeuksien luovuttamisesta ja tätä koskevan sopimuksen yleisestä tulkinnasta soveltuvin osin edellä todettuun.

134. Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että tekijänoikeudellisten sopimusten tulkinnassa on otettava huomioon yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden lisäksi tekijänoikeudellisten sopimusten tulkintaperiaatteet, joihin kuuluu muun ohella niin sanottu suppean tulkinnan periaate. Oikeuskäytännössä on otettu kantaa tekijänoikeudellisten sopimuksiin sovellettavista tulkintaperiaatteista muun ohella seuraavasti. Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 1984 II 26 ilmenee, että kun taltiointisopimukseen ei ollut otettu mainintaa äänitteen käyttämisestä musiikin alaan kuulumattomaan mainostarkoitukseen, sopimuksessa mainittu ja yhtiölle luovutettu markkinointioikeus tarkoitti vain musiikin alalla tapahtuvaa markkinointia. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä KKO 2005:92 ilmenevällä tavalla tekijänoikeuslain esitöissä (Komiteanmietintö 1953:5, s. 63) on lähdetty siitä, että tekijänoikeuden luovutussopimusta olisi tulkittava ahtaasti eikä sopimuksen olisi katsottava sisältävän muuta kuin mitä siitä selvästi käy ilmi. Ratkaisun mukaan yleisestikin voidaan katsoa, että tekijänoikeudellisten kysymysten tulkinnassa ja niitä ratkaistaessa tekijän näkökulmalla on keskeinen merkitys, sillä lähtökohtaisesti hänellä on yksinomainen oikeus määrätä teoksestaan.

135. Oikeuskirjallisuudessa (Haarmann, Tekijänoikeus ja lähioikeudet, 2005, s. 304) on todettu komiteanmietintöön 1953:5 viitaten, että Suomen tekijänoikeudessa ei tulisi poiketa maailmalla yleisesti omaksutusta tekijälle suopean tulkinnan linjasta. Oikeuksia luovuttava osapuoli on ainakin perinteisesti ollut sopimustilanteessa heikommassa asemassa. Jo tämä seikka antaa yleensä aiheen tällaisten luovutussopimusten suppeaan tulkintaan. Pääsääntönä edellä kerrotun mukaisesti on, että epäselvissä tapauksissa oikeuksien katsotaan jääneen teoksen luoneelle tekijälle eikä siirtyneen luovutuksensaajalle.

136. Markkinaoikeus toteaa, että A:n ja Arabian välisen vuoden 1980 sopimuksen []

137. [] Myöskään asiassa esitetty henkilötodistelu ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

138. Muun ohella edellä esitetyn mukainen suppeaa tulkintaa koskeva periaate huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että asiassa on jäänyt näyttämättä, että A olisi sen ja Arabian välisellä 12.6.1980 päivätyllä sopimuksella luovuttanut Fiskars Finland Oy Ab:n edeltäjälle tekijänoikeuksiaan muille aloille kuin keramiikan alalle.

139. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että Fiskars Finland Oy Ab:lla olisi nyt kysymyksessä olevien mainitun 12.6.1980 päivätyn sopimuksen aikana A:n luomien kuvioiden osalta edes sellaista yksinomaista käyttöoikeutta, että se voisi esittää vaatimuksia Kuovi Oy:tä vastaan tämän sisustustekstiilejä koskevan toiminnan osalta. Näin ollen Fiskars Finland Oy Ab:lla ei ole katsottava olevan asiavaltuutta esittää mainittujen kuvioiden osalta tekijänoikeudellisia vaatimuksia Kuovi Oy:tä vastaan.

2.6 Johtopäätös väitetyn tekijänoikeusloukkauksen osalta

140. Markkinaoikeus on edellä katsonut, että Fiskars Finland Oy Ab:lla ei ole asiavaltuutta esittää nyt kysymyksessä olevien A:n joko työsuhteensa aikana 1958–1980 tai sen jälkeen eläkkeelle jäämisensä jälkeen luomien kuvioiden tai esineiden osalta näihin perustuvia tekijänoikeudellisia vaatimuksia Kuovi Oy:tä vastaan. Näin ollen Fiskars Finland Oy Ab:n tekijänoikeuslakiin perustetut kannevaatimukset 1 ja 2 on jätettävä tutkimatta. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen ottaa kantaa asianosaisten esittämiin, Fiskars Finland Oy Ab:n tekijänoikeudellisia vaatimuksia koskeviin muihin väitteisiin. Asiassa ei ole myöskään tarpeen ottaa kantaa Fiskars Finland Oy Ab:n väitteeseen siitä, että Kuovi Oy olisi menettänyt reklamaatiovelvollisuuden laiminlyömien johdosta oikeutensa esittää A:n työsopimuksen tekijänoikeutta koskeviin ehtoihin perustuvia väitteitä ja vaatimuksia.

3 Tekijänoikeutta koskeviin säännöksiin perustuva Kuovi Oy:n kannevaatimus (Kuovi Oy:n kannevaatimus markkinaoikeuden asiassa 2016/598)

3.1 Kuovi Oy:n kannevaatimus ja Fiskars Finland Oy Ab:n vastaus

141. Kuovi Oy on vaatinut, että markkinaoikeus vahvistaa, että Fiskars Finland Oy Ab:lla ei ole oikeutta luovuttaa edelleen mitään hallussaan olevia tekijänoikeuslain 2 §:ssä tarkoitettuja taloudellisia oikeuksia A:n luomiin tämän tuomion liitteenä olevan kuvaliitteen kuvista 4, 12, 20, 21, 22, 30, 31a, 31b, 35, 36, 39a, 39b ja 40 ilmeneviin kuvioihin.

142. Fiskars Finland Oy Ab on vaatinut, että Kuovi Oy:n kanne jätetään tutkimatta tai hylätään.

3.2 Kuovi Oy:n kanteen tutkiminen

3.2.1 Asian tarkastelun lähtökohdat ja oikeusohjeet

143. Fiskars Finland Oy Ab on kanteen tutkimatta jättämistä koskevan vaatimuksensa tueksi vedonnut muun ohella siihen, että Kuovi Oy:llä ei ole kanneoikeutta asiassa. Lisäksi Fiskars Finland Oy Ab on esittänyt, että Kuovi Oy:n kanteelle ei ole olemassa oikeudellista perustetta eikä Kuovi Oy:llä ole oikeussuojan tarvetta. Fiskars Finland Oy Ab:n mukaan Kuovi Oy:llä ei ole PK:n ja TKa:n kanssa tekemiensä sopimusten ja väitettyjen oikeuksien perusteella laillista asemaa esittää asiassa Fiskars Finland Oy Ab:iin liittyviä vaatimuksia Kuovi Oy:n riidattomaksi myöntämien Fiskars Finland Oy Ab:n oikeuksien osalta. Kun Kuovi Oy:llä on ainoastaan väitetty kangaslisenssi, ainakaan sillä ei ole intressiä saada vahvistusta sille, ettei Fiskars Finland Oy Ab saisi luovuttaa riidattomia oikeuksiaan keramiikkatuotteisiin kolmansille.

144. Kuovi Oy on kiistänyt Fiskars Finland Oy Ab:n esittämän kanteen tutkimatta jättämistä koskevan vaatimuksen. Kiistämisensä tueksi Kuovi Oy on vedonnut muun ohella siihen, että A:n tekijänoikeudet ovat suoraan tekijänoikeuslain ja perintökaaren säännösten perusteella siirtyneet ensin A:n perillisille ja sitten sopimusoikeudellisten luovutusten perusteella Kuovi Oy:lle siten, että sille on luovutettu yksinomainen ja rajoittamaton käyttöoikeus sisustustekstiileihin ja lisäksi kaikki A:n tekijänoikeuslain 28 §:n mukaiset oikeudet ja näin ollen myös oikeuksien edelleenluovutusoikeus. Kuovi Oy:n mukaan sillä on oikeus puolustaa saamiaan oikeuksia samoilla oikeuskeinoilla kuin alkuperäinen oikeudenomistaja A, ja viime kädessä Kuovi Oy:n kanneoikeuden synnyttää Kuovi Oy:n väite siitä, että Fiskars Finland Oy Ab on loukannut sen tekijänoikeuksia.

145. Asiassa on Fiskars Finland Oy Ab:n esittämän vaatimuksen johdosta otettava kantaa siihen, onko Kuovi Oy:llä asiavaltuus ja riittävä vahvistusintressi esittää kuvaliitteen kuvista 4, 12, 20–22, 30–31, 35–36 ja 39–40 ilmeneviin kuvioihin ja esineisiin perustuvaa tekijänoikeudellista vahvistusvaatimuksia Fiskars Finland Oy Ab:ia vastaan.

146. Markkinaoikeus toteaa, että kantajan vahvistuskannetta ei oteta tutkittavaksi, ellei kantajalla ole riittävää oikeudellista intressiä vaaditun vahvistamisen osalta. Oikeuskirjallisuudessa (Jokela, Oikeudenkäynnin asianosaiset ja valmistelu, 2012, s. 253) todetuin tavoin vahvistusvaatimuksen tutkiminen edellyttää, että kyseisestä oikeussuhteesta tai oikeudesta on olemassa oikeudellista epävarmuutta ja että kantaja kärsii haittaa vallitsevasta tilanteesta. Toisaalta oikeuskirjallisuudessa (Frände ym. Prosessioikeus, 2017, s. 512) todetuin tavoin oikeus ajaa vahvistuskannetta (riittävä vahvistusintressi) syntyy paitsi väitetystä tapahtuneesta oikeudenloukkauksesta myös jo sen johdosta, että viitataan oikeussuhteen olemassaolosta tai ei olemassaolosta vallitsevaan epävarmuuteen.

147. Tekijänoikeuslaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä tekijänoikeudellisen vahvistusvaatimuksen esittämisestä. Edellä Fiskars Finland Oy Ab:n asiavaltuuden arvioinnin yhteydessä esitettyyn viitaten markkinaoikeus toteaa, että oikeus esittää myös vahvistusvaatimus tekijänoikeuslain nojalla on katsottava olevan tekijällä tai hänen edustajallaan ja että vaatimuksen esittäjänä voi olla esimerkiksi yksinomaisen käyttöluvan haltija. Tilanteessa, jossa kanneoikeus perustuu alkuperäisen oikeudenhaltijan myöntämään yksinomaiseen käyttölupaan, asiavaltuuden on kuitenkin myös vahvistusvaatimuksen osalta katsottava edellyttävän, että se väitetty oikeudenloukkaus tai muu riittävän vahvistusintressin synnyttävä toiminta, jonka johdosta kanne on nostettu, kohdistuu yksinomaisen käyttöluvan saajalle luovutettuihin oikeuksiin.

148. Edellä todettu merkitsee sitä, että jotta Kuovi Oy:llä voitaisiin katsoa olevan oikeus esittää tekijänoikeuslakiin perustuva vahvistusvaatimus Fiskars Finland Oy Ab:ia vastaan, Kuovi Oy:llä on katsottava olevan ensinnäkin tekijänoikeuslakiin perustuvia taloudellisia oikeuksia tai vähintään sellainen yksinomainen käyttöoikeus kuvaliitteen kuvista 4, 12, 20–22, 30–31, 35–36 ja 39–40 ilmeneviin kuvioihin ja esineisiin tai osaan niistä, että se voi esittää vaatimuksia Fiskars Finland Oy Ab:ia vastaan. Tämän lisäksi Kuovi Oy:llä tulee olla riittävä oikeudellinen intressi.

3.2.2 Asian arviointi

149. Asiassa on riidatonta, että A:n kuoltua hänen omaisuutensa on siirtynyt B:lle täydellä omistusoikeudella. Asiassa on riidatonta myös, että PK ja TKa ovat olleet B:n testamentinsaajia.

150. Edelleen asiassa on riidatonta, että Kuovi Oy perustaa oikeutensa nyt kysymyksessä olevien kuvioiden ja mallien käyttämiseen kangastuotteissa PK:n ja TKa:n Kuovi Oy:n kanssa tekemiin kirjallisiin, 20.7.2015 ja 10.10.2016 päivättyihin luovutussopimuksiin sekä suulliseen sopimukseen, jonka sisältö on sama kuin kyseisissä kirjallisissa luovutussopimuksissa.

151. Tekijänoikeuslain 28 §:n mukaan, ellei toisin ole sovittu, ei se, jolle tekijänoikeus on luovutettu, saa muuttaa teosta eikä luovuttaa oikeutta toiselle.

152. Markkinaoikeus toteaa, että näyttötaakka siitä, mistä Kuovi Oy:n ja PK:n ja TKa:n välillä on sovittu, on Kuovi Oy:llä.

153. Kuovi Oy:n sekä PK:n ja TKa:n välinen, 20.7.2015 päivätty sopimus (Kuovi Oy:n asiakirjatodiste 3) on otsikoitu sopimukseksi "A:n tekijänoikeuksien käyttöoikeudesta". Sopimuksen ovat allekirjoittaneet PK ja TKa omasta puolestaan ja PK Kuovi Oy:n puolesta.

154. Kyseisen sopimuksen kohdassa "Tekijänoikeuksien tausta" on todettu muun ohella seuraavaa:

"Näin ollen ei ole estettä luovuttaa Kuovi Oy:lle käyttöoikeus A:n tekijänoikeuksiin Kuovi Oy:n toimialalle sisustusalan tekstiilien ja tekstiilituotteiden valmistamiseksi."

155. Kyseisen sopimuksen kohdassa "Käyttöoikeuden luovutus" on todettu seuraavaa:

"[]"

156. Kyseisen sopimuksen kohdassa "Käyttöoikeuden laajuus" on todettu, että Kuovi Oy:llä on oikeus tehdä muutoksia A:n kuviointeihin perillisten valvonnassa ja tapauskohtaisella suostumuksella.

157. Kuovi Oy:n sekä PK:n ja TKa:n välinen, 10.10.2016 päivätty sopimus (Kuovi Oy:n asiakirjatodiste 4) on otsikoitu sopimukseksi "A:n tekijänoikeuksien yksinomaisesta käyttöoikeudesta". Sopimuksen ovat allekirjoittaneet PK ja TKa omasta puolestaan ja PK Kuovi Oy:n puolesta.

158. Kyseisen sopimuksen alussa on todettu seuraavaa:

"[]"

159. Tämän jälkeen sopimuksen kohdassa "Käyttöoikeuden laajennus" on todettu, että "[]".

160. Markkinaoikeudessa todistelutarkoituksessa kuultu Kuovi Oy:n toimitusjohtaja PK on kertonut edellä mainittuihin sopimuksiin liittyen, että [] Kummallakaan sopimuksella ei ole luovutettu Kuovi Oy:lle A:n teoksia koskevia moraalisia oikeuksia tai kaikkia taloudellisia oikeuksia.

161. PK on kertonut lisäksi, että [] keskusteltiin isommalla porukalla, jossa oli mukana muun ohella Kuovi Oy:n asianajaja ja IL. Jälkimmäisen sopimuksen laativat hän ja TKa sekä oikeudelliset neuvojat yhdessä. Myös ensimmäisen, 20.7.2015 päivätyn sopimuksen laatimiseen oli pyydetty apua, mutta hän ei muistanut, oliko avustamassa ollut Kuovi Oy:n asianajaja vai IL.

162. Markkinaoikeudessa todistelutarkoituksessa kuultu Kuovi Oy:n hallituksen jäsen TKa on kertonut edellä mainittuihin sopimuksiin liittyen, että [].

163. Lisäksi TKa on kertonut, että hänellä oli sellainen mielikuva, että IL oli ollut hänellä ja PK:llä konsulttina ensimmäisen sopimuksen osalta, ja että IL oli ollut mukana myös jälkimmäisen sopimuksen osalta.

164. Markkinaoikeudessa todistajana kuultu IL on kertonut, ettei hän ole ollut mukana laatimassa minkäänlaisia sopimuksia A:n tekijänoikeuksien käyttöoikeuksista. Hän on kuitenkin ollut tekemässä B:n perunkirjoitusta, ja siinä yhteydessä oli keskusteltu siitä, miten tekijänoikeuksia voi käyttää ja siirtää, ja siitä, että oikeuksien mahdollisesta siirrosta yhtiölle on hyvä tehdä sopimus. Tuossa yhteydessä oli varmasti keskusteltu yleisellä tasolla myös muunteluoikeudesta.

165. Markkinaoikeus toteaa, että tekijänoikeudellisten sopimusten tulkinnassa on edellä todetuin tavoin lähtökohtaisesti otettava huomioon yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden lisäksi muun ohella niin sanottu suppean tulkinnan periaate.

166. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä KKO 2011:92 käy kuitenkin ilmi, että suppean tulkinnan periaate, jota tekijänoikeuden alalla on pidetty lähtökohtana tekijän ja luovutuksensaajan välistä sopimusta tulkittaessa, ei ratkaisussa kysymyksessä olleessa tilanteessa soveltunut asian arvioinnin pohjaksi.

167. Oikeuskirjallisuudessa (Haarmann, Tekijänoikeus ja lähioikeudet, 2005, s. 304) on tältä osin todettu, että kaikissa tilanteissa ei voida lähteä siitä otaksumasta, että tekijä olisi luovutussopimuksen heikompi osapuoli. Viime aikojen sopimusoikeudellisessa kirjallisuudessa onkin korostettu sitä, että sopimuksia tulkittaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota sopijapuolten tosiasialliseen asemaan. Tämä pätee luonnollisesti myös tekijänoikeutta koskevien luovutussopimusten osalta.

168. Oikeuskirjallisuudessa on myös todettu (Harenko ym., Tekijänoikeus, 2016, s. 341 ja 342), että tekijänoikeudelliset tulkintatilanteet liittyvät käytännössä usein kysymykseen luovutuksen laajuudesta: jos sopimus on epäselvä, miten laajan oikeuden tekijän on katsottava luovuttaneen luovutuksensaajalle. Koska lain esitöiden ja oikeuskäytännön perusteella vakiintunut suppean tulkinnan periaate on perustunut sopijapuolten eriarvoisen aseman huomioon ottamiseen, sitä ei tule automaattisesti soveltaa oikeuden luovuttajan eduksi tilanteissa, joissa osapuolet ovat neuvotteluasemaltaan tasavahvoja tai lähellä sitä.

169. Esillä olevassa asiassa sopimuksen osapuolina ovat sinänsä osakeyhtiö ja kaksi kuluttaja-asemassa olevaa, tekijänoikeuksia luovuttavaa henkilöä, mutta kysymys on kyseisten kahden henkilön omasta yhtiöstä, jonka puolesta sopimuksen on allekirjoittanut toinen kyseisistä henkilöistä. Näin ollen ei voida katsoa, että sopijapuolet olisivat eriarvoisessa asemassa.

170. Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan sopimusta tulkitaan muun ohella sen sanamuodon ja sen osapuolten tarkoituksen mukaisesti.

171. Asiassa esitetyn selvityksen ja edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että Kuovi Oy:lle on sen sekä PK:n ja TKa:n välisillä, 20.7.2015 ja 10.10.2016 päivätyillä sopimuksilla luovutettu [].

172. Koska asiassa on riidatonta, että Kuovi Oy:n sekä PK:n ja TKa:n välisen suullisen sopimuksen sisältö on sama kuin edellä käsiteltyjen, 20.7.2015 ja 10.10.2016 päivättyjen kirjallisten sopimusten, kyseinen suullinen sopimus ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

173. Markkinaoikeus toteaa, että tekijänoikeuslain 2 §:ssä on säännökset tekijälle kuuluvista taloudellisista oikeuksista. Vaikka oikeuskirjallisuudessa (Harenko ym., Tekijänoikeus, 2016, s. 30) on todettu, että teoksen muuttamis- ja muunteluoikeudesta puhutaan usein itsenäisenä taloudellisena oikeutena, markkinaoikeus toteaa, että tekijänoikeuslain 28 § on kuitenkin ainoastaan olettamasäännös, joka suojaa tekijää ja jota sovelletaan tilanteissa, joissa tekijänoikeuksia on luovutettu. Kysymys voi olla taloudellisten oikeuksien kokonais- tai osaluovutuksesta, mutta mikäli mitään taloudellisia oikeuksia ei ole luovutettu, tekijänoikeuslain 28 §:n olettamasäännös ei tule sovellettavaksi.

174. Kuovi Oy:n sekä PK:n ja TKa:n välisillä sopimuksilla on luovutettu []. Jälkimmäisen sopimuksen tarkoituksena on ollut, että Kuovi Oy voisi hallinnoida ja hoitaa mahdollisesti tulevaisuudessa myönnettäviä lisenssioikeuksia. Toisaalta sopimuksen sanamuodon taikka PK:n tai TKa:n kertoman perusteella ei voida kuitenkaan katsoa, että sopimuksella olisi luovutettu Kuovi Oy:lle []. Asiassa on riidatonta, että Kuovi Oy markkinoi ja myy kangastuotteita ja että Kuovi Oy:n yhtiöjärjestyksen mukainen rekisteröity toimiala on sisustusalan tekstiilien ja tekstiilituotteiden suunnittelu, valmistus sekä koti- ja ulkomaankauppa.

175. Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei Kuovi Oy:lle voida katsoa nyt kysymyksessä olevin sopimuksin siirretyn muita aloja kuin sisustustekstiileihin liittyvää toimintaa koskevia sellaisia tekijänoikeuksia, jotka perustaisivat Kuovi Oy:lle kanneoikeuden ajaa nyt kysymyksessä olevaa vahvistuskannetta Fiskars Finland Oy Ab:ia vastaan.

176. Näin ollen Kuovi Oy:n esittämä vahvistusvaatimus on jätettävä tutkimatta puuttuvan asiavaltuuden vuoksi siltä osin kuin se koskee muuta kuin sisustustekstiileihin liittyvää toimintaa.

177. Kuovi Oy:n kanneoikeudesta koskien sisustustekstiileihin liittyvää toimintaa markkinaoikeus toteaa puolestaan seuraavaa.

178. Kuovi Oy:lle on edellä todetuin tavoin luovutettu []. Kuovi Oy:llä on näin ollen katsottava olevan asiavaltuus esittää kyseiseen alaan liittyviä tekijänoikeudellisia vaatimuksia sekä myös riittävä vahvistusintressi esittää nyt kysymyksessä oleva vahvistusvaatimus Fiskars Finland Oy Ab:ia vastaan. Asiassa ei ole ilmennyt muitakaan seikkoja, joiden perusteella Kuovi Oy:n vahvistusvaatimusta ei voitaisi ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin se koskee sisustustekstiileihin liittyvää toimintaa.

179. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että Kuovi Oy:llä on oikeus esittää kuvaliitteen kuvista 4, 12, 20, 21, 22, 30, 31a, 31b, 35, 36, 39a, 39b ja 40 ilmeneviin kuvioihin tai esineisiin kohdistuva, asiassa esitetty tekijänoikeudellinen vahvistusvaatimus Fiskars Finland Oy Ab:ia vastaan siltä osin kuin kysymys on sisustustekstiileihin liittyvästä toiminnasta.

3.3 Kuovi Oy:n vaatimuksen arvioiminen siltä osin kuin se koskee sisustustekstiileihin liittyvää toimintaa

180. Kuovi Oy:n kanne on vahvistusvaatimuksessa yksilöidyin tavoin koskenut ainoastaan Fiskars Finland Oy Ab:n hallussa olevien, kuvaliitteen kuvista 4, 12, 20, 21, 22, 30, 31a, 31b, 35, 36, 39a, 39b ja 40 ilmeneviä kuvioita koskevien tekijänoikeuksien luovuttamista.

181. Markkinaoikeus on edellä katsonut jääneen näyttämättä, että Fiskars Finland Oy Ab:n käyttöoikeus kuvaliitteen kuvista 4, 12, 20, 21, 22, 30, 31a, 31b, 35, 36, 39a, 39b ja 40 ilmeneviin kuvioihin ja esineisiin koskisi jotain muuta toimialaa kuin keramiikkatuotantoa. Fiskars Finland Oy Ab:lla ei näin ollen ole katsottava olevan Kuovi Oy:n vahvistusvaatimuksessa esitetyin tavoin "hallussaan" kuvaliitteen kuvista ilmeneviä kuvioita ja esineitä koskevia tekijänoikeuksia sisustustekstiileihin liittyvän toiminnan osalta.

182. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että Kuovi Oy:n vahvistusvaatimus on hylättävä jo sanotun johdosta siltä osin kuin se on koskenut sisustustekstiileihin liittyvää toimintaa. Asiassa ei siten ole tarpeen ottaa kantaa asianosaisten esittämiin, Kuovi Oy:n vahvistusvaatimusta koskeviin muihin väitteisiin, eikä myöskään tarpeen ottaa kantaa Fiskars Finland Oy Ab:n väitteeseen siitä, että Kuovi Oy olisi menettänyt reklamaatiovelvollisuuden laiminlyömien johdosta oikeutensa esittää A:n työsopimuksen tekijänoikeutta koskeviin ehtoihin perustuvia väitteitä ja vaatimuksia.

4 Tavaramerkkioikeutta koskeviin säännöksiin perustuva Fiskars Finland Oy Ab:n kannevaatimus (Fiskars Finland Oy Ab:n kannevaatimus 3 markkinaoikeuden asioissa diaarinumerot 2016/415 ja 2017/61)

4.1 Asian tarkastelun lähtökohdat

183. Fiskars Finland Oy Ab on vaatinut toissijaisesti, että markkinaoikeus kieltää Kuovi Oy:tä tavaramerkkilain 38 §:n 1 momentin nojalla jatkamasta ja toistamasta loukkausta merkitsemällä, tarjoamalla, markkinoimalla ja myymällä kangastuotteita Ketoapila (kuvaliitteen kuva 1), Sunnuntaiaamu (kuva 7), Orvokkeja laineilla (kuva 15), Orvokkimeri (kuva 16), Pallo-orvokki (kuva 17), Perhosvirta (kuva 27), Perhosia perhosia (kuva 28), Helmikuovi (kuva 32), Äitikuovi (kuvat 33a ja 33b), Väripallokuovi (kuva 34), Tarha värillisenä (kuva 37) ja Tarha mustavalkoisena (kuva 38), joissa käytetään Fiskars Finland Oy Ab:lle vakiintuneita tämän tuomion liitteeksi otetusta kuvaliitteestä ilmeneviä tavaramerkkejä Apila 1, Apila 2, Sunnuntai 1, Sunnuntai 2, Paratiisi 1, Paratiisi 2, Paratiisi 3, Paratiisi 4, Viola 1, Viola 2, Violetta 1 ja Violetta 2.

184. Fiskars Finland Oy Ab:n mukaan edellä mainitut Kuovi Oy:n kangastuotteet rikkovat sen tavaramerkkioikeuksia, koska ne aiheuttavat sekaannusvaaran kuvaliitteen kuvista 5, 6, 13, 14, 23, 24, 25, 26, 41, 42, 43 ja 44 ilmeneviin Fiskars Finland Oy Ab:n vakiintuneisiin tavaramerkkeihin.

185. Kuovi Oy on kiistänyt Fiskars Finland Oy Ab:n kanteen puheena olevalta osin.

186. Kuovi Oy on kiistämisensä tueksi vedonnut muun ohella siihen, että Fiskars Finland Oy Ab:lla ei ole väittämiään vakiintuneita tavaramerkkejä Apila-, Sunnuntai- tai Paratiisi-sarjaan taikka Viola- tai Violetta tuotteisiin. Joka tapauksessa tekijänoikeudet näihin ovat syntyneet ennen mahdollisen tavaramerkkioikeuden syntymistä, koska tekijänoikeus on syntynyt heti, kun teos on luotu. Tavaramerkkioikeus ei voi missään tilanteessa supistaa tai rajoittaa tekijälle tekijänoikeuslain mukaan suoraan syntyviä tekijänoikeuksia.

187. Markkinaoikeus toteaa ensinnäkin, että Fiskars Finland Oy Ab ei ole edes väittänyt, että Arabian-aikaiset perhoskuviot tai kuoviaiheiset esineet saisivat tavaramerkkioikeudellista suojaa. Fiskars Finland Oy Ab:n tavaramerkkioikeudellinen vaatimus on kuitenkin kohdistunut myös Kuovi Oy:n perhos- ja kuoviaiheisiin kangastuotteisiin.

188. Asiassa esitetyn mukaan Fiskars Finland Oy Ab:n esillä olevassa asiassa viittaamat merkit eivät ole rekisteröityjä tavaramerkkejä. Asianosaisten asiassa esittämän valossa asiassa on riitaista ensinnäkin, saavatko kyseiset merkit tavaramerkkioikeudellista suojaa vakiintumisen perusteella. Jotta Fiskars Finland Oy Ab:n viittaamat merkit voisivat saada suojaa kanteessa väitettyä loukkausta vastaan tavaramerkkisäännösten perusteella, niiden on oltava vakiintuneita tavaramerkkejä. Näin ollen asiassa tulee ensin arvioitavaksi kysymys siitä, ovatko Fiskars Finland Oy Ab:n viittaamat merkit vakiintuneet sen tavaramerkeiksi.

189. Fiskars Finland Oy Ab on esittänyt, että sen viittaamat, kuvaliitteen kuvista ilmenevät merkit ovat vakiintuneet sen tavaramerkeiksi seuraavina ajankohtina: (i) kuvista 5 ja 6 ilmenevät kaksi Apila-merkkiä vuosina 1971–1973 tai viimeistään vuosina 2006–2011, (ii) kuvista 13 ja 14 ilmenevät kaksi Sunnuntai-merkkiä vuosina 1970–1972, (iii) kuvista 23 ja 25 ilmenevät kaksi Viola-merkkiä vuosina 1992–1997 ja kuvista 24 ja 26 ilmenevät Violetta-merkit vuosina 1995–1997 sekä (iv) kuvista 41–44 ilmenevät neljä Paratiisi-merkkiä vuonna 1970.

190. Kuovi Oy on edellä todetuin tavoin kiistänyt kyseisten merkkien vakiintumisen.

4.2 Vakiintumiseen sovellettavista säännöksistä

191. Nykyinen tavaramerkkilaki on tullut voimaan 1.5.2019 ja sillä on kumottu aiemmin voimassa ollut, vuoden 1964 tavaramerkkilaki (7/1964). Nykyään voimassaolevan tavaramerkkilain 107 §:n 1 momentin mukaan mainitun lain voimaan tullessa vireillä olevan riita-asian käsittelyyn sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Pykälän 5 momentin mukaan sen estämättä, mitä mainitun pykälän 1 momentissa säädetään, tavaramerkin yksinoikeuden loukkaukseen sovelletaan loukkauksen tekohetkellä voimassa olleita säännöksiä.

192. Nykyään voimassaolevan tavaramerkkilain 4 §:n mukaan yksinoikeus tavaramerkkiin voidaan saada ilman rekisteröintiä, kun tavaramerkki on vakiintunut. Tavaramerkki katsotaan vakiintuneeksi, kun se on Suomessa kohderyhmässään yleisesti tunnettu haltijan tavaroiden tai palvelujen merkkinä.

193. Tavaramerkkilain (7/1964) 1.9.2016 voimaan tulleen 4 a §:n 1 momentin mukaan yksinoikeus tavaramerkkiin voidaan saada ilman rekisteröintiä, kun tavaramerkki on vakiinnutettu. Pykälän 3 momentin mukaan tavaramerkki katsotaan vakiinnutetuksi, jos se on Suomessa asianomaisissa elinkeino- tai kuluttajapiireissä yleisesti tunnettu haltijan tavaroiden erityisenä merkkinä.

194. Ennen 1.9.2016 voimassa olleen, lailla 39/1993 säädetyn ja 1.2.1993 voimaan tulleen tavaramerkkilain (7/1964) 2 §:n 1 momentin mukaan yksinoikeus tavaramerkkiin voidaan saada ilman rekisteröintiäkin, kun merkki on tullut vakiintuneeksi. Pykälän 3 momentin, joka on ollut voimassa alkuperäisessä lailla 7/1964 säädetyssä muodossaan, mukaan puolestaan tunnusmerkki katsotaan vakiintuneeksi, jos se tässä maassa on asianomaisissa elinkeino- tai kuluttajapiireissä yleisesti tunnettu haltijan tavaroiden erityisenä merkkinä.

195. Ennen 1.2.1993 voimassa olleen, alkuperäisessä lailla 7/1964 säädetyssä muodossaan olleen tavaramerkkilain (7/1964) 2 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla on rekisteröinnittäkin yksinoikeus tavaramerkkiin, kun merkki on tullut vakiintuneeksi.

196. Markkinaoikeus toteaa, että sillä, että tavaramerkin vakiintumista koskevat säännökset ovat muuttuneet ajan saatossa, ei ole katsottavan olevan käsillä olevassa asiassa merkitystä vakiintumisen arvioinnin lopputuloksen kannalta, sillä muutokset eivät ole olleet mainitussa suhteessa olennaisia.

197. Markkinaoikeus toteaa, että tavaramerkin vakiintuminen ei edellytä, että merkki olisi kaikkien tuntema. Ratkaisevaa on sen sijaan tunnettuisuuden aste kohderyhmässä, johon loppukuluttajien lisäksi katsotaan yleensä kuuluvan myös tavaroiden jakelijat eli ne maahantuojat, tukkukauppiaat ja vähittäismyyjät, joiden toimin tavara päätyy kuluttajille. Se, että merkki on tavaramerkkilaissa tarkoitetuin tavoin "yleisesti tunnettu" ei merkitse tunnettuutta kaikkien tai lähes kaikkien kohderyhmään kuuluvien keskuudessa.

198. Vakiintuneen tavaramerkin on oltava tunnettu haltijan tavaroiden erityisenä merkkinä ja sen on siten kyettävä erottamaan haltijansa tavarat tai palvelut muiden tavaroista tai palveluista. Kohderyhmän jäsenten tietoisuutta siitä, kenen tavaroista tai palveluista on kysymys, ei sen sijaan edellytetä. Sen, että tavaramerkki on tunnettu, on johduttava tavaramerkin käyttämisestä tavaramerkkinä.

199. Käyttöön perustuvan tavaramerkin erottamiskyvyn osalta oikeuskäytännössä on katsottu, että välttämättä ei edellytetä, että kyseessä olevaa tavaramerkkiä on käytetty itsenäisesti (ks. tuomio 7.7.2005, Nestlé, C-353/03, EU:C:2005:432, 27 kohta). Erottamiskyvyn saavuttaminen voi seurata myös sekä käytöstä rekisteröidyn tavaramerkin osana sen yhtenä osatekijänä että erillisen tavaramerkin käytöstä yhdessä rekisteröidyn tavaramerkin kanssa. Näissä kahdessa tapauksessa on tämän käytön osalta riittävää, että kohderyhmässä tiedetään kyseessä olevalla tavaramerkillä varustetun tavaran tai palvelun olevan peräisin tietystä yrityksestä (em. tuomion 30 kohta). Kyseisen periaatteen on katsottu soveltuvan myös esimerkiksi tavaramerkin tosiasiallista käyttöä ja käytön kautta saavutettavaa erityistä erottamiskykyä arvioitaessa (ks. tuomio 18.4.2013, Colloseum Holding, C-12/12, EU:C:2013:253, 27–30 kohta ja tuomio 17.7.2008, L & D v. SMHV, C-488/06 P, EU:C:2008:420, 50–52 kohta). Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO 2015:73 katsonut, että merkin erottamiskyvyn saavuttamisen on myös silloin, kun merkkiä on käytetty yhdessä sen haltijan osoittavan tavaramerkin kanssa, katsottava kuitenkin edellyttävän, että merkki tunnistetaan kyseisten tavaroiden tavaramerkiksi myös silloin, kun merkki esiintyy ilman sen haltijaa osoittavaa tavaramerkkiä tai yhtiötunnusta.

200. Todistustaakka tavaramerkin vakiintumisesta on siihen vetoavalla taholla. Selvitys merkin vakiintumisesta voi sisältää esimerkiksi mainoksia, tuotepakkauksia, myyntilukuja, selvityksiä mainontaan käytetyistä resursseista ja lehtijuttuja. Tavanomaisesti käytetty tapa osoittaa vakiintuminen on vedota ammattitaitoisen ja puolueettoman tahon suorittamaan riittävän laajaan markkinatutkimukseen. Vakiintumisen arviointi on kokonaisharkintaa, jossa otetaan huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat, joihin kuuluvat esimerkiksi merkin käytön kesto ja laajuus.

4.3 Fiskars Finland Oy Ab:n viittaamien Apila-merkkien vakiintumisesta

201. Fiskars Finland Oy Ab:n mukaan kuvaliitteen kuvista 5 ja 6 ilmenevät kaksi Apila-merkkiä ovat vakiintuneet vuosina 1971–1973, jolloin Apila-sarja on ensimmäisen kerran ollut markkinoilla, tai viimeistään vuosina 2006–2011, jolloin sarja on uudelleen ollut tuotannossa. Fiskars Finland Oy Ab:n mukaan merkit ovat vakiintuneet ennen kaikkea luokkaan 21. Fiskars Finland Oy Ab on tältä osin yksilöinyt seuraavat tavarat: talous- ja keittiövälineet ja -astiat, posliini ja keramiikka.

202. Fiskars Finland Oy Ab on vedonnut viittaamiensa Apila-merkkien vakiintumisen osalta näyttönä kolmeen yksittäiseen markkinointimateriaaliasiakirjaan vuodelta 2006 (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 11–13), Arabian tuoteluetteloon vuodelta 1970 (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 14), yhteen blogikirjoitukseen ja kuvakaappauksiin Kuovi Oy:n verkkosivuilta (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 15 ja 16) sekä Google-kuvahakuihin vuosilta 2016 ja 2019 (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 17). Siltä osin kuin esitetystä näytöstä on ilmennyt julkaisuvuosi, materiaali on vuosilta 1970, 2006, 2016 ja 2019.

203. Asiassa esitetyn näytön mukaan Apila-astiasarja on ollut tuotannossa hetken 1970-luvun alussa (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 11 ja 12), ja se on tämän jälkeen otettu uudelleen tuotantoon alkuvuodesta 2006 (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 13).

204. Fiskars Finland Oy Ab:n vetoama kuvaliitteen kuvasta 5 ilmenevä pohjaleima-merkki on esiintynyt ainoastaan yhdessä asiakirjatodisteessa (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 17) ja kantajan katselmusesineinä 1 olevissa Apila-sarjan astioissa.

205. Fiskars Finland Oy Ab on esittänyt, että kaikkia sen tuotteita on myyty ja markkinoitu muun ohella yhtiön päättämillä pohjaleimoilla. Tältä osin markkinaoikeus toteaa, että Fiskars Finland Oy Ab ei ole esittänyt selvitystä siitä, onko Apila-sarjan astioissa käytetty pohjaleima pysynyt aina samana vai onko eri ajanjaksoina käytetty erilaisia leimoja, ja miten kyseisen leima tai kyseiset leimat suhteutuvat kuvaliitteen kuvan 5 mukaiseen pohjaleimaan. Fiskars Finland Oy Ab ei ole myöskään esittänyt selvitystä Arabian Apila sarjan astioiden myyntiluvuista. Asiassa esitetystä selvityksestä ei siten voida tehdä luotettavia päätelmiä kuvaliitteen kuvasta 5 ilmenevän pohjaleima-merkin käyttämisen kestosta tai laajuudesta.

206. Markkinaoikeus toteaa, että edellä selostetun näytön voidaankin katsoa liittyvän lähinnä Fiskars Finland Oy Ab:n viittaaman, kuvaliitteen kuvasta 6 ilmenevän merkin käyttämiseen. Tältäkin osin esitetty näyttö on kuitenkin ollut varsin hajanaista, ja se on koskenut vain joitain yksittäisiä vuosia.

207. Apila-sarjan astioiden markkinointimateriaalissa (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 11–14) on jossain kohdassa käytetty myös Arabian logoa ja/tai Arabian nimeä. Asiassa esitetystä näytöstä ei kuitenkaan ole pääteltävissä, että kuvaliitteen kuvista 5 ja 6 ilmeneviä merkkejä olisi käytetty siten ja siinä laajuudessa yhdessä kyseisen logon tai nimen kanssa, että merkit olisivat sen perusteella tulleet asianomaisissa elinkeino- tai kuluttajapiireissä yleisesti tunnetuiksi Fiskars Finland Oy Ab:n tavaroiden erityisinä merkkeinä.

208. Asiassa esitetystä näytöstä ei ole tehtävissä sellaista johtopäätöstä, että Fiskars Finland Oy Ab:n viittaamat, kuvaliitteen kuvista 5 ja 6 ilmenevät Apila-merkit olisivat tulleet asianomaisissa elinkeino- tai kuluttajapiireissä yleisesti tunnetuiksi Fiskars Finland Oy Ab:n tavaroiden erityisinä merkkeinä. Markkinaoikeus katsoo näin ollen, että asiassa on jäänyt näyttämättä, että kyseiset Apila-merkit olisivat vakiintuneet Fiskars Finland Oy Ab:lle tavaramerkkilain säännöksissä tarkoitetuin tavoin.

4.4 Fiskars Finland Oy Ab:n viittaamien Sunnuntai-merkkien vakiintumisesta

209. Fiskars Finland Oy Ab:n mukaan kuvaliitteen kuvista 13 ja 14 ilmenevät kaksi Sunnuntai-merkkiä ovat vakiintuneet vuosina

1970–1972, jolloin Sunnuntai-sarja on tullut markkinoille. Fiskars Finland Oy Ab:n mukaan merkit ovat vakiintuneet ennen kaikkea luokkaan 21. Fiskars Finland Oy Ab on tältä osin yksilöinyt seuraavat tavarat: talous- ja keittiövälineet ja -astiat, posliini ja keramiikka.

210. Fiskars Finland Oy Ab on vedonnut viittaamiensa Sunnuntai merkkien vakiintumisen osalta näyttönä Arabian tuoteluetteloon vuodelta 1970 (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 28), neljään blogikirjoitukseen ja kuvakaappauksiin Kuovi Oy:n verkkosivuilta (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 29–33) sekä Google-kuvahakuihin vuosilta 2016 ja 2019 (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 34). Esitetty näyttö on vuosilta 1970, 2016 ja 2019.

211. Fiskars Finland Oy Ab:n vetoama kuvaliitteen kuvasta 13 ilmenevä pohjaleima-merkki ei ole esiintynyt yhdessäkään edellä mainitussa asiakirjatodisteessa. Kantajan katselmusesineinä 2 olevissa

Sunnuntai-sarjan astioissa on kyseinen leima.

212. Fiskars Finland Oy Ab on esittänyt, että kaikkia sen tuotteita on myyty ja markkinoitu muun ohella yhtiön päättämillä pohjaleimoilla. Tältä osin markkinaoikeus toteaa, että Fiskars Finland Oy Ab ei ole esittänyt selvitystä siitä, onko Sunnuntai sarjan astioissa käytetty pohjaleima pysynyt aina samana vai onko eri ajanjaksoina käytetty erilaisia leimoja, ja miten kyseisen leima tai kyseiset leimat suhteutuvat kuvaliitteen kuvan 13 mukaiseen pohjaleimaan. Fiskars Finland Oy Ab ei ole myöskään esittänyt mitään selvitystä Arabian Sunnuntai-sarjan astioiden myyntiluvuista. Asiassa esitetystä selvityksestä ei siten voida tehdä luotettavia päätelmiä kuvaliitteen kuvasta 13 ilmenevän pohjaleima-merkin käyttämisen kestosta tai laajuudesta.

213. Markkinaoikeus toteaa, että edellä selostetun näytön voidaankin katsoa liittyvän lähinnä Fiskars Finland Oy Ab:n viittaaman, kuvaliitteen kuvasta 14 ilmenevän merkin käyttämiseen. Tältäkin osin esitetty näyttö on kuitenkin ollut varsin hajanaista, ja se on koskenut vain joitain yksittäisiä vuosia.

214. Arabian tuoteluettelossa vuodelta 1970 (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 28) on käytetty myös Arabian logoa. Asiassa esitetystä näytöstä ei kuitenkaan ole pääteltävissä, että kuvaliitteen kuvista 13 ja 14 ilmeneviä merkkejä olisi käytetty siten ja siinä laajuudessa yhdessä kyseisen logon kanssa, että merkit olisivat sen perusteella tulleet asianomaisissa elinkeino- tai kuluttajapiireissä yleisesti tunnetuiksi Fiskars Finland Oy Ab:n tavaroiden erityisinä merkkeinä.

215. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että asiassa esitetystä näytöstä ei ole tehtävissä sellaista johtopäätöstä, että Fiskars Finland Oy Ab:n viittaamat, kuvaliitteen kuvista 13 ja 14 ilmenevät Sunnuntai-merkit olisivat tulleet asianomaisissa elinkeino- tai kuluttajapiireissä yleisesti tunnetuiksi Fiskars Finland Oy Ab:n tavaroiden erityisinä merkkeinä. Markkinaoikeus katsoo näin ollen, että asiassa on jäänyt näyttämättä, että kyseiset Sunnuntai-merkit olisivat vakiintuneet Fiskars Finland Oy Ab:lle tavaramerkkilain säännöksissä tarkoitetuin tavoin.

4.5 Fiskars Finland Oy Ab:n viittaamien Viola- ja Violetta-merkkien vakiintumisesta

216. Fiskars Finland Oy Ab:n mukaan kuvaliitteen kuvista 23 ja 25 ilmenevät kaksi Viola-merkkiä ovat vakiintuneet vuosina 1992–1997, jolloin Viola-vadit ovat olleet tuotannossa, ja kuvaliitteen kuvista 24 ja 26 ilmenevät Violetta-tavaramerkit ovat vakiintuneet vuosina 1995–1997, jolloin Violetta-vadit ovat olleet tuotannossa. Fiskars Finland Oy Ab:n mukaan merkit ovat vakiintuneet ennen kaikkea luokkaan 21. Fiskars Finland Oy Ab on tältä osin yksilöinyt seuraavat tavarat: lasitavarat, posliini ja keramiikka.

217. Fiskars Finland Oy Ab on vedonnut viittaamiensa Viola- ja Violetta merkkien vakiintumisen osalta näyttönä yhtiön markkinointimateriaaliin (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 36–52), kuvakaappauksiin Kuovi Oy:n verkkosivuilta (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 53) ja Google-kuvahakuun vuodelta 2019 (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 54). Siltä osin kuin esitetystä näytöstä on ilmennyt julkaisuvuosi, materiaali on vuosilta 1978, 1992–1999, 2016 ja 2019.

218. Fiskars Finland Oy Ab:n vetoamat kuvaliitteen kuvista 23 ja 24 ilmenevät pohjaleima-merkit ovat esiintyneet ainoastaan muutamassa asiakirjatodisteessa (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 35, 41 ja 46) ja kantajan katselmusesineinä 6 olevissa Viola- ja Violetta-vadeissa.

219. Fiskars Finland Oy Ab on esittänyt, että kaikkia sen tuotteita on myyty ja markkinoitu muun ohella yhtiön päättämillä pohjaleimoilla. Tältä osin markkinaoikeus toteaa, että Fiskars Finland Oy Ab ei ole esittänyt selvitystä siitä, ovatko Viola- ja Violetta vadeissa käytetyt pohjaleimat pysyneet aina samana vai onko eri ajanjaksoina käytetty erilaisia leimoja, ja miten kyseiset leimat suhteutuvat kuvaliitteen kuvien 23 ja 24 mukaisiin pohjaleimoihin. Fiskars Finland Oy Ab ei ole myöskään esittänyt mitään selvitystä Arabian Viola- ja Violetta-vatien myyntiluvuista. Asiassa esitetystä selvityksestä ei siten voida tehdä luotettavia päätelmiä kuvaliitteen kuvista 23 ja 24 ilmenevien pohjaleima-merkkien käyttämisen kestosta tai laajuudesta.

220. Markkinaoikeus toteaa, että edellä selostetun näytön voidaankin katsoa liittyvän lähinnä Fiskars Finland Oy Ab:n viittaamien, kuvaliitteen kuvista 25 ja 26 ilmenevien merkkien käyttämiseen. Tältäkin osin esitetty näyttö on kuitenkin ollut varsin hajanaista, ja esitetystä näytöstä ilmenee, että Viola- ja Violetta vateja on kuvattu yhtiön markkinointimateriaalissa lähinnä 1990 luvulla.

221. Viola- ja Violetta-vatien markkinointimateriaalissa (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 36–45 ja 47–52) on jossain kohdassa käytetty myös Arabian logoa ja/tai Arabian nimeä. Asiassa esitetystä näytöstä ei kuitenkaan ole pääteltävissä, että kuvaliitteen kuvista 23–26 ilmeneviä merkkejä olisi käytetty siten ja siinä laajuudessa yhdessä kyseisen logon tai nimen kanssa, että merkit olisivat sen perusteella tulleet asianomaisissa elinkeino- tai kuluttajapiireissä yleisesti tunnetuiksi Fiskars Finland Oy Ab:n tavaroiden erityisinä merkkeinä.

222. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että asiassa esitetystä näytöstä ei ole tehtävissä sellaista johtopäätöstä, että Fiskars Finland Oy Ab:n viittaamat, kuvaliitteen kuvista 23 ja 25 ilmenevät Viola merkit tai kuvaliitteen kuvista 24 ja 26 ilmenevät Violetta-merkit olisivat tulleet asianomaisissa elinkeino- tai kuluttajapiireissä yleisesti tunnetuiksi Fiskars Finland Oy Ab:n tavaroiden erityisinä merkkeinä. Markkinaoikeus katsoo näin ollen, että asiassa on jäänyt näyttämättä, että kyseiset Viola- tai Violetta-merkit olisivat vakiintuneet Fiskars Finland Oy Ab:lle tavaramerkkilain säännöksissä tarkoitetuin tavoin.

4.6 Fiskars Finland Oy Ab:n viittaamien Paratiisi-merkkien vakiintumisesta

223. Fiskars Finland Oy Ab:n mukaan kuvaliitteen kuvista 41–44 ilmenevät neljä Paratiisi-merkkiä ovat vakiintuneet vuonna 1970, jolloin Paratiisi-sarja on tuotu markkinoille. Fiskars Finland Oy Ab:n mukaan merkit ovat vakiintuneet ennen kaikkea luokkaan 21. Fiskars Finland Oy Ab on tältä osin yksilöinyt seuraavat tavarat: talous- ja keittiövälineet ja astiat; lasitavarat, posliini ja keramiikka.

224. Fiskars Finland Oy Ab on vedonnut viittaamiensa Paratiisi-merkkien vakiintumisen osalta näyttönä yhtiön markkinointimateriaaliin (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 89, 90, 93–111, 113, 114 ja 116–124), otteisiin lehdistä ja julkaisuista (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 91, 92 ja 112, 115 ja 138), kahteen blogikirjoitukseen (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 125 ja 126), Arabian markkinointia koskeviin suunnitteluasiakirjoihin ja kuluttajatutkimuksiin (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 127–134), kuvakaappauksiin Kuovi Oy:n verkkosivuilta (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 135), Google kuvahakuun vuodelta 2019 (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 136) sekä kuviin museosta ja myymälästä (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 137 ja 139).

225. Siltä osin kuin esitetystä näytöstä on ilmennyt vuositieto, näyttöä on esitetty 1970-luvun alkupuoliskolta, 1980-luvun lopulta, 1990 luvulta, 2000-luvun alusta ja lopusta sekä 2010-luvulta.

226. Fiskars Finland Oy Ab:n vetoama kuvaliitteen kuvasta 41 ilmenevä pohjaleima-merkki on esiintynyt ainoastaan muutamassa asiakirjatodisteessa (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 89, 90 ja 138), ja kuvaliitteen kuvasta 44 ilmenevä pohjaleima-merkki on esiintynyt ainoastaan yhdessä yhtiön sisäisessä asiakirjassa (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 132). Kantajan katselmusesineinä 4 ja 5 olevissa astioissa olevat pohjaleimat eivät vastaa kuvaliitteen kuvista 41 ja 44 ilmeneviä pohjaleima-merkkejä.

227. Fiskars Finland Oy Ab on esittänyt, että kaikkia sen tuotteita on myyty ja markkinoitu muun ohella yhtiön päättämillä pohjaleimoilla. Tältä osin markkinaoikeus toteaa, että Fiskars Finland Oy Ab ei ole esittänyt selvitystä siitä, ovatko värillisen ja mustavalkoisen Paratiisi-sarjan astioissa käytetyt pohjaleimat pysyneet aina samoina vai onko eri ajanjaksoina käytetty erilaisia leimoja, ja miten kyseiset leimat suhteutuvat kuvaliitteen kuvien 41 ja 44 mukaisiin pohjaleimoihin. Fiskars Finland Oy Ab ei ole myöskään esittänyt mitään selvitystä Arabian Paratiisi-sarjan astioiden myyntiluvuista. Asiassa esitetystä selvityksestä ei siten voida tehdä luotettavia päätelmiä kuvaliitteen kuvista 41 ja 44 ilmenevien pohjaleima-merkkien käyttämisen kestosta tai laajuudesta.

228. Markkinaoikeus toteaa, että edellä selostetun näytön voidaankin katsoa liittyvän lähinnä Fiskars Finland Oy Ab:n viittaamien, kuvaliitteen kuvista 42 ja 43 ilmenevien merkkien käyttämiseen.

229. Esitetystä näytöstä ilmenee, että Paratiisi-astioiden markkinoinnissa on käytetty suunnitelmallisesti ja laajasti eri kanavia ja erilaista materiaalia. Tuotteiden myyntipisteissä on käytetty julisteita ja muuta fyysistä materiaalia. Markkinointia on esiintynyt muun ohella painetussa mediassa, internetissä ja radiossa. Lisäksi markkinoinnissa on tehty yhteistyötä esimerkiksi bloggaajien kanssa.

230. Arabian markkinointia koskevista suunnitteluasiakirjoista ja esitetyistä kuluttajatutkimuksista (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 127–134) ilmenee lisäksi muun ohella seuraavaa.

231. []

232. []

233. []

234. Arabian tunnettuutta koskevan asiakirjan (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 134) mukaan Arabia on ollut Suomen arvostetuimpien brändien listalla vuosina 2010–2012 sijalla yhdeksän ja vuosina 2013–2014 sijalla kahdeksan. Arabian tunnettuisuudeksi brändinä on todettu noin 90 prosenttia.

235. Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainituista kuluttajatutkimuksista ensiksi mainitussa on esitetty kyselyyn vastanneille [], tutkimukset eivät ole sellaisenaan koskeneet kuvaliitteen kuvista 42 tai 43 ilmeneviä merkkejä, joiden Fiskars Finland Oy Ab on väittänyt vakiintuneen sen tavaramerkeiksi. Myöskään eri brändien arvostusta koskevista tutkimuksista ei voi suoraan tehdä johtopäätöksiä kyseisten yhtiöiden tunnusmerkkien tunnettuudesta.

236. Asiassa esitetystä selvityksestä on kuvaliitteen kuvista 42 ja 43 ilmenevien merkkien osalta todettava kokonaisuutena, että selvityksen on katsottava koskevan lähinnä Arabian Paratiisi-sarjaa ja sen astioita yleisesti. Koska sarjan eri astioiden kuviot eivät ole täysin samanlaisia, esitetystä selvityksestä vain osa on koskenut nimenomaisesti kuvaliitteen kuvista 42 ja 43 ilmeneviä kuvioita.

237. Yhtiön omassa Paratiisi-sarjan astioiden markkinointimateriaalissa (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 89, 90, 93–111, 113, 114 ja 116–124) on jossain kohdassa useimmiten käytetty myös Arabian logoa ja/tai Arabian nimeä. Asiassa esitetyssä muussa kuin yhtiön omassa materiaalissa (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 91, 92, 112, 115, 125, 126 ja 135–139) Arabian nimeä tai etenkin Arabian logoa on käytetty satunnaisemmin. Asiassa esitetystä näytöstä ei kuitenkaan ole pääteltävissä, että kuvaliitteen kuvista 41–44 ilmeneviä merkkejä olisi käytetty siten ja siinä laajuudessa yhdessä kyseisen logon tai nimen kanssa, että merkit olisivat sen perusteella tulleet asianomaisissa elinkeino- tai kuluttajapiireissä yleisesti tunnetuiksi Fiskars Finland Oy Ab:n tavaroiden erityisinä merkkeinä.

238. Edellä esitetyn perusteella ja ottaen lisäksi huomioon, että tavaroiden koko pinnan kattavaa kuviointia ei lähtökohtaisesti mielletä tavaramerkiksi, markkinaoikeus katsoo, että asiassa esitetystä näytöstä ei ole tehtävissä sellaista johtopäätöstä, että Fiskars Finland Oy Ab:n viittaamat, kuvaliitteen kuvista 41–44 ilmenevät Paratiisi-merkit olisivat tulleet asianomaisissa elinkeino- tai kuluttajapiireissä yleisesti tunnetuiksi nimenomanaan Fiskars Finland Oy Ab:n tavaroiden erityisinä merkkeinä. Markkinaoikeus katsoo näin ollen, että asiassa on jäänyt näyttämättä, että kyseiset Paratiisi-merkit olisivat vakiintuneet Fiskars Finland Oy Ab:lle tavaramerkkilain säännöksissä tarkoitetuin tavoin.

4.7 Johtopäätös väitetyn tavaramerkkiloukkauksen osalta

239. Markkinaoikeus on edellä katsonut, että asiassa on jäänyt näyttämättä, että Fiskars Finland Oy Ab:n viittaamat, kuvaliitteen kuvista 5, 6, 13, 14, 23–26 ja 41–44 ilmenevät merkit olisivat vakiintuneet tavaramerkkilaissa tarkoitetuin tavoin Fiskars Finland Oy Ab:n tavaramerkeiksi. Näin ollen Fiskars Finland Oy Ab:n kannevaatimus 3 on jo sanotun johdosta hylättävä. Asiassa ei siten ole tarpeen lausua väitetystä tavaramerkkioikeuden loukkauksesta enemmälti.

5 Sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskeviin säännöksiin perustuvat Fiskars Finland Oy Ab:n kannevaatimukset (Fiskars Finland Oy Ab:n kannevaatimukset 4 ja 5 markkinaoikeuden asioissa diaarinumerot 2016/415 ja 2017/61)

5.1 Asian tarkastelun lähtökohdat

240. Fiskars Finland Oy Ab on vaatinut kolmassijaisesti, että markkinaoikeus kieltää sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n nojalla Kuovi Oy:tä jatkamasta sellaisten kangastuotteiden myyntiä ja markkinointia, joiden kuosina ja nimenä on Ketoapila (kuvaliitteen kuva 1), Sunnuntaiaamu (kuva 7), Orvokkeja laineilla (kuva 15), Orvokkimeri (kuva 16), Pallo-orvokki (kuva 17), Perhosvirta (kuva 27), Perhosia perhosia (kuva 28), Helmikuovi (kuva 32), Äitikuovi (kuvat 33a ja 33b), Väripallokuovi (kuva 34), Tarha värillisenä (kuva 37) ja Tarha mustavalkoisena (kuva 38), ja käyttämästä mainonnassa ja markkinoinnissa ilmaisua "Tunnettuja suomalaisia klassikoita moderneina kangastuotteina", A:n nimeä ja kuvaa ja viittauksia Arabian tuotteisiin. Fiskars Finland Oy Ab on vaatinut, että markkinaoikeus asettaa edellä mainitun kiellon tehosteeksi 200.000 euron uhkasakon.

241. Fiskars Finland Oy Ab on esittänyt, että A:lta on siirtynyt Arabialle ja sittemmin Fiskars Finland Oy Ab:lle myös tekijänoikeussäännösten tarkoittamia moraalisia oikeuksia ja että Fiskars Finland Oy Ab:lla on yksinoikeus hyödyntää A:n persoonaa markkinoinnissaan myytäessä hänen nimellään lanseerattuja tuotteita. Fiskars Finland Oy Ab:lla on vastaavasti oikeus kieltää kolmansia hyödyntämästä A:n persoonaa sikäli, kun sillä myydään ja markkinoidaan tuotteita, joissa hyödynnetään kopioita tai epäitsenäisiä muunnelmia malleista ja kuvioista tai joiden väitetään olevan A:n tekemiä. Fiskars Finland Oy Ab:lla on oikeudet myös nyt kysymyksessä olevien Arabian tuotteiden niin sanottuihin työnimiin. Nyt kysymyksessä olevat Arabian tuotteet ovat nousseet klassikkoasemaan Fiskars Finland Oy Ab:n, sen edeltäjien ja Arabian tuotteina näiden maineen ja markkinointiponnistelujen tuloksena.

242. Fiskars Finland Oy Ab:n esittämän mukaan Kuovi Oy:n verkkosivuilla on todettu, että yhtiö tarjoaa tuttuja suomalaisia klassikoita moderneina sisustuskankaina ja paljon uusia jännittäviä kuoseja ja värejä. Kuovi Oy:n tuotteisiin on kopioitu sellaisenaan tai vähäisin muutoksin Fiskars Finland Oy Ab:n malleja ja kuvioita ja lisäksi Kuovi Oy:n tuotteiden nimet ovat samankaltaisia kuin Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteiden nimet. Kuovi Oy on lisäksi käyttänyt markkinoinnissaan A:n kuvaa ja nimeä kuvaamaan tuotteiden alkuperäistä suunnittelijaa.

243. Fiskars Finland Oy Ab:n mukaan Kuovi Oy:n vilpillinen menettely on ollut omiaan vaikuttamaan Kuovi Oy:n tuotteiden kysyntään tai vahingoittamaan Fiskars Finland Oy Ab:n elinkeinotoimintaa. Kuovi Oy on oikeudettomasti hyödyntänyt Fiskars Finland Oy Ab:n ja sen tuotteiden mainetta ja tunnettuutta. Kuovi Oy on menettelyllään luonut mielleyhtymän Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteisiin. Sekä elinkeinonharjoittajat että kuluttajat ovat voineet erehtyä luulemaan Kuovi Oy:n tuotteiden olevan samasta lähteestä kuin Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteet tai että niillä on jokin kaupallinen yhteys. Kuovi Oy:n tuotteet ovat laadultaan ja toteutukseltaan huonolaatuisia kopioita Fiskars Finland Oy Ab:n malleista ja kuvioista. Tuotteiden laatu tai graafinen laatu ei ole Fiskars Finland Oy Ab:n valvottavissa, mikä on aiheuttanut vahingonvaaran ja tosiasiallisesti Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteiden maineen tai goodwillin alentumisen. Arabian tuotteiden goodwill-arvoa on alentanut myös se, että samoilla kuvioilla valmistetaan paljon erilaisia ja erivärisiä tuotteita. A:n nimen ja kuvan käyttäminen Kuovi Oy:n tuotteiden markkinoinnissa on lisäksi ollut harhaanjohtavaa ja muutoin sopimatonta siltä osin kuin Kuovi Oy:n tuotteiden suunnittelijana ei ole ollut A.

244. Fiskars Finland Oy Ab:n mukaan sen kieltovaatimukset koskien A:n nimen ja kuvan käyttämistä, ilmaisun "Tunnettuja suomalaisia klassikoita moderneina kangastuotteina" käyttämistä ja Arabian tuotteita koskevien viittausten käyttämistä ovat siten yleisiä, etteivät me liity ainoastaan esillä olevassa asiassa kysymyksessä oleviin kuvioihin ja esineisiin.

245. Kuovi Oy on kiistänyt kysymyksessä olevat Fiskars Finland Oy Ab:n kannevaatimukset.

246. Kuovi Oy on esittänyt, että Fiskars Finland Oy Ab:lla ei ole yksinoikeutta Arabian tuotteiden niin sanottuihin työnimiin tai yksinoikeutta käyttää A:n nimeä tai kuvaa liiketoiminnassaan. A ei ole luovuttanut mitään moraalisia oikeuksiaan tai luopunut niistä Arabian tai sen seuraajayhtiön hyväksi. Kuovi Oy ei ole myöskään loukannut mitään Fiskars Finland Oy Ab:n tuotenimiä.

247. Kuovi Oy:n mukaan A ja hänen teoksensa ovat varsin tunnettuja Suomessa. Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteet eivät ole kuitenkaan tulleet klassikkotuotteiksi Fiskars Finland Oy Ab:n tai sen edeltäjien toimista, vaan tämä on ollut A:n omaa ansiota. A:n nimeä ja teoksia ovat tehneet Suomessa ja maailmalla tunnetuksi lukemattomat tahot, kuten yksityiset taidekeräilijät ja erilaiset julkaisut ja taidenäyttelyt sekä useat julkiset tunnustukset, palkinnot ja arvonimet.

248. Kuovi Oy:n mukaan yhtiö on hyödyntänyt markkinoinnissaan A:n tunnettuutta. Se, että A:n myöhemmät taloudellisten oikeuksien ja A:n teosten edelleenluovutusoikeuksien omistajat käyttävät häneltä peräisin olevia oikeuksia sekä taiteilijan kuvaa ja nimeä, ei ole ollut millään tavalla sopimatonta. Lisäksi mikään, mitä Kuovi Oy on kertonut verkkosivuillaan A:sta, ei ole ollut totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa.

249. Asiassa on riidatonta, että Arabian tuotteita ovat olleet muun ohella Arabian Apila-sarja, Sunnuntai-sarja, Paratiisi-sarja, Viola- ja Violetta vadit ja -lautaset sekä Butterfly- ja Florence-vadit ja että Arabian tuotteina on ollut myös kuoviaiheisia uniikkiteoksia. Asiassa on edelleen riidatonta, että Arabian tuotteita, joissa on käytetty teollisessa tuotannossa olevia malleja ja kuvioita, on mainostettu ja markkinoitu Fiskars Finland Oy Ab:n toimesta eri vuosikymmeninä.

250. Markkinaoikeus toteaa, että Fiskars Finland Oy Ab:n vaatimusten mukaisesti asiassa on kysymys siitä, onko Kuovi Oy menetellyt sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa tarkoitetulla tavalla sopimattomasti myymällä ja markkinoimalla kuvaliitteen kuvista 1, 7, 15–17, 27–28, 32–34 ja 37–38 ilmeneviä kangastuotteita sekä käyttämällä markkinoinnissaan ilmaisua "Tunnettuja suomalaisia klassikoita moderneina kangastuotteina", A:n nimeä ja kuvaa sekä viittauksia Arabian tuotteisiin.

251. Asiassa on arvioitava, onko Kuovi Oy kyseisellä menettelyllään lainvastaisesti hyödyntänyt Fiskars Finland Oy Ab:n tai sen tuotteiden mainetta taikka vahingoittanut Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteiden mainetta. Tämä arviointi liittyy Fiskars Finland Oy Ab:n kieltovaatimukseen kokonaisuudessaan siten, että Fiskars Finland Oy Ab:n mukaan markkinaoikeuden tulisi jo tällä perusteella määrätä kielto vaaditun mukaisena.

252. Siltä osin kuin Fiskars Finland Oy Ab:n kieltovaatimus koskee siinä mainittujen Kuovi Oy:n kangastuotteiden käyttämistä, asiassa on arvioitava myös, onko Kuovi Oy kyseisellä menettelyllään jäljitellyt Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteita lainvastaisesti.

253. Siltä osin kuin Kuovi Oy:n tuotteiden mainonnassa ja markkinoinnissa on käytetty A:n nimeä ja kuvaa, asiassa on puolestaan lisäksi kysymys siitä, onko tällainen menettely ollut sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa tarkoitetulla tavalla muutoin sopimatonta tai harhaanjohtavaa.

5.2 Sovellettavista säännöksistä

254. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä.

255. Kyseistä säännöstä koskevissa lain esitöissä (HE 114/1978 vp s. 10–11) on todettu, että hyvänä liiketapana voidaan yleisesti pitää tunnollisen ja rehellisen elinkeinonharjoittajan noudattamaa sekä kilpailijoiden ja asiakkaiden hyväksymää menettelyä taloudellisessa toiminnassa. Hyvän liiketavan sisällön tulkinnassa voidaan saada apua eri elinkeinoaloilla hyväksytyistä säännöistä. Toisaalta hyvältä liiketavalta voidaan edellyttää, että toiminta ei ole lainsäännösten vastaista. Hyvän liiketavan vastaisen kilpailuteon seurauksena saattaa toisen elinkeinonharjoittajan myynti pienentyä, myynnin kasvu hidastua tai vastaavasti markkinaosuus pienentyä tai markkinaosuuden kasvu hidastua. Haitalliset seuraamukset saattavat ilmetä myös esimerkiksi goodwill’in menetyksenä. Yleislausekkeen soveltaminen ei edellytä, että menettelystä olisi jo aiheutunut konkreettista vahinkoa, vaan vahingon vaaran syntyminen on riittävä.

256. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain esitöissä (HE 114/1978 vp s. 11) todetun perusteella esimerkiksi Kansainvälisen kauppakamarin markkinoinnin perussäännöistä (jäljempänä ICC säännöt) voidaan saada johtoa sen arvioimiseksi, onko arvioitava menettely ollut hyvän liiketavan vastaista.

257. Oikeuskäytännössä on katsottu, että sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin yleislausekkeen vastaista on esimerkiksi toisen maineen ja tunnettuuden oikeudeton hyväksikäyttäminen eli norkkiminen. Maineen norkkimisen osalta oikeuskäytännössä on katsottu, että se jo luonteensa puolesta edellyttää, että sen elinkeinonharjoittajan, jonka väitetään oikeudettomasti käyttäneen hyväksi toisen elinkeinonharjoittajan mainetta, menettely on luonut mielleyhtymän kyseiseen toiseen elinkeinonharjoittajaan ja että ensiksi mainittu elinkeinonharjoittaja pyrkii näin hyötymään kyseisen toisen elinkeinonharjoittajan maineesta. Edelleen on katsottu maineen norkkimisen edellyttävän, että sen, mitä väitetään käytetyn hyväksi, tulee olla markkinoilla tunnettu ja omata myös mainetta. Jos nämä edellytykset täyttyvät, kysymyksessä voi olla sopimattomana pidettävä norkkiminen, joka ei sinänsä edellytä, että menettelystä aiheutuu sekaannuksen vaaraa kaupallisesta alkuperästä.

258. Oikeuskäytännössä on katsottu, että maineen norkkimisesta voi olla kysymys silloin, kun elinkeinonharjoittaja markkinoinnissaan oikeudettomasti käyttää hyväkseen toiseen elinkeinonharjoittajaan tai tämän tuotteeseen, tunnukseen tai muuhun vastaavaan liittyvää mainetta. Elinkeinonharjoittajan, joka väittää sen sanottua mainetta käytetyn hyväksi, on näytettävä sen taikka sen tuotteen, tunnuksen tai muun vastaavan tunnettuus.

259. Myös ICC-säännöt sisältävät säännöksen niin sanotusta norkkimisesta. ICC-sääntöjen 15 artiklan mukaan markkinoinnissa ei tule oikeudetta käyttää toisen yrityksen tai muun yhteisön nimeä, lyhennettä, logoa, tavaramerkkiä tai muuta tunnusmerkkiä. Markkinoinnissa ei tule käyttää sopimattomasti hyväksi toisen henkilön tai yhteisön nimeen, tekijänoikeuteen, tavaramerkkiin tai muun teollisoikeuden suojaamaan omaisuuteen liittyvää taikka toisen markkinointikampanjallaan hankkimaa mainetta ja tunnettuutta (goodwill).

260. Oikeuskäytännössä on edelleen vakiintuneesti katsottu, että sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin yleislausekkeessa tarkoitetulla tavalla sopimatonta ja siten kiellettyä on myös esimerkiksi markkinoida toisen elinkeinonharjoittajan omaperäiseen ja asianomaisen kohdeyleisön keskuudessa tunnettuun tuotteeseen sekoitettavissa olevaa tuotetta eli niin sanottua orjallista jäljitelmää. Toisin kuin maineen norkkimisen yhteydessä, tuotteiden jäljittelyn pitäminen sopimattomana edellyttää siis sitä, että menettelystä aiheutuu sekaannuksen vaaraa. Vailla yksinoikeuden suojaa olevan tuotteen jäljittely on siten sallittua, jos jäljittelystä ei aiheudu sekaannuksen vaaraa tuotteen kaupallisesta alkuperästä.

261. Menettelyn pitäminen maineen norkkimisena tai vahingoittamisena taikka orjallisena jäljittelynä ei edellytä tahallisuutta.

262. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua, joka koskee omaa tai toisen elinkeinotoimintaa ja on omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan taikka vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa.

263. Lain 2 §:ää koskevissa esitöissä (HE 114/1978 vp s. 11–12) on todettu muun ohella, että harhaanjohtava ilmaisu on käsitteenä laajempi kuin totuudenvastainen ilmaisu. Totuudenmukainen ilmaisu voi nimittäin olla harhaanjohtava, jos samalla jätetään ilmaisematta jokin asian selvittämisen kannalta tärkeä seikka, mistä johtuen vastaanottajalle voi syntyä väärä käsitys mainostettavan hyödykkeen laadusta tai muista ominaisuuksista. Säännös tulee sovellettavaksi ensisijaisesti markkinointiin. Säännöksen piiriin kuuluvat kuitenkin myös muut kuin mainonnalliset totuudenvastaiset tai harhaanjohtavat ilmaisut, joita on käytetty elinkeinotoiminnan yhteydessä. Esitöiden mukaan sanalle "ilmaisu" on annettava laaja sisältö niin, että sillä tarkoitetaan kaikenlaista esitystä, toimenpidettä, tekoa tai vastaavaa menettelyä, jolla tiedotetaan elinkeinonharjoittajan toiminnasta taikka siihen liittyvistä seikoista. Myös sellaiset ilmaisut, jotka eivät suoranaisesti ole tarkoitetut vaikuttamaan hyödykkeiden vaihdantaan, vaan ainoastaan antamaan yritykselle lisää goodwill’iä, sisältyvät säännöksen soveltamisalan piiriin.

264. Harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/114/EY 2 artiklan b alakohdan mukaan harhaanjohtavalla mainonnalla tarkoitetaan kaikkea mainontaa, joka tavalla tai toisella, esitystapa mukaan lukien, harhauttaa tai on omiaan harhauttamaan niitä henkilöitä, joille se on osoitettu tai jotka se tavoittaa, ja joka harhauttavan ominaisuutensa takia on omiaan vaikuttamaan heidän taloudelliseen käyttäytymiseensä taikka aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan vahinkoa kilpailijalle.

265. ICC-sääntöjen 5 artiklan perusteella markkinoinnin on oltava totuudenmukaista eikä se saa olla harhaanjohtavaa. Markkinoinnin ei tule myöskään sisältää ilmaisua, joka suoraan tai epäsuorasti, vihjailevana, epäselvänä tai liioittelevana, on omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan erityisesti muun ohella kuluttajan ostopäätökseen vaikuttavan tuotteen olennaisen ominaisuuden, kuten laadun, valmistustavan tai kaupallisen alkuperän, osalta taikka toiminimen, tekijäoikeuden tai teollisoikeuksien osalta.

266. Esimerkiksi Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2005:38 todetuin tavoin markkinoinnissa käytettyjä ilmaisuja on arvioitava markkinoinnin kohderyhmän näkökulmasta ja ottaen huomioon, että ilmaisuja usein silmäillään vain pintapuolisesti. Markkinointia on arvioitava siitä näkökulmasta, millaisen kokonaisvaikutelman se luo sille taholle, jolle se on suunnattu.

5.3 Fiskars Finland Oy Ab:n ja sen tuotteiden maineen hyväksikäyttämisestä ja vahingoittamisesta sekä Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteiden orjallisesta jäljittelystä

5.3.1 Asian arvioinnin lähtökohdat

267. Asiassa on tältä osin arvioitava, onko Kuovi Oy sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisesti hyödyntänyt Fiskars Finland Oy Ab:n tai sen tuotteiden mainetta taikka vahingoittanut Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteiden mainetta myymällä ja markkinoimalla kuvaliitteen kuvista 1, 7, 15–17, 27–28, 32–34 ja 37–38 ilmeneviä kangastuotteita ja käyttämällä markkinoinnissaan ilmaisua "Tunnettuja suomalaisia klassikoita moderneina kangastuotteina", A:n nimeä ja kuvaa sekä viittauksia Arabian tuotteisiin. Asiassa on lisäksi arvioitava, onko Kuovi Oy myymällä ja markkinoimalla edellä mainittuja tuotteitaan jäljitellyt sopimattomasti kuvaliitteen kuvista 4, 12, 20, 21, 22, 30, 31a, 31b, 39a, 39b ja 40 ilmenevillä kuvioilla varustettuja Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteita tai kuvaliitteen kuvista 35 ja 36 ilmeneviä Fiskars Finland Oy Ab:n myymiä esineitä.

5.3.2 Fiskars Finland Oy Ab:n maineen hyväksikäyttämisestä ja vahingoittamisesta

268. Fiskars Finland Oy Ab on vedonnut asiassa sekä omaan maineeseensa että sen tuotteiden maineeseen. Omaan maineeseensa yhtiönä Fiskars Finland Oy Ab on vedonnut ainoastaan maineen norkkimisen osalta.

269. Vaikka asiassa lienee esimerkiksi Suomen tunnetuimpia brändejä vuonna 2014 koskevan listan (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 134) perusteella selvää, että Fiskars Finland Oy Ab omaa markkinoilla mainetta ja tunnettuutta, markkinaoikeus toteaa, että Fiskars Finland Oy Ab:n sopimattomaan menettelyyn elinkeinotoiminnassa liittyvät kieltovaatimukset koskevat A:n nimen ja kuvan käyttämistä koskevaa vaatimusta lukuun ottamatta ainoastaan Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteiden mainetta, jota käsitellään erikseen seuraavassa jaksossa. Vaikka yrityksen tunnettuus voi sinänsä tietyissä tapauksissa jossain määrin osoittaa myös yrityksen tuotteiden mainetta, markkinaoikeus toteaa, että muilta kuin A:n nimen ja kuvan käyttämisen arvioimista koskevilta osin Fiskars Finland Oy Ab:n maineella ei voida katsoa olevan esillä olevassa asiassa itsenäistä merkitystä asian arvioinnissa.

270. Siltä osin kuin Fiskars Finland Oy Ab on vaatinut, että Kuovi Oy:tä kielletään käyttämästä mainonnassa ja markkinoinnissa A:n nimeä ja kuvaa, markkinaoikeus toteaa Fiskars Finland Oy Ab:n omaan maineeseen liittyen seuraavaa. A:n maine on erotettava Arabian tai Fiskars Finland Oy Ab:n maineesta. Vaikka asiassa on riidatonta, että A on työskennellyt hyvin pitkään Arabian palveluksessa, asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida katsoa, että A olisi samastettavissa Fiskars Finland Oy Ab:iin tai edes Arabiaan siten, että pelkästään A:n nimen ja kuvan käyttäminen olisi Fiskars Finland Oy Ab:n maineen norkkimista.

5.3.3 Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteiden maineen hyväksikäyttämisestä ja vahingoittamisesta sekä orjallisesta jäljittelystä muiden kuin

Paratiisi-astioiden osalta

271. Jotta Kuovi Oy:n menettely voitaisiin katsoa Fiskars Finland Oy Ab:n edellä esittämin tavoin Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteiden maineen norkkimiseksi tai vahingoittamiseksi taikka orjalliseksi jäljittelyksi, Fiskars Finland Oy Ab:n on edellä todetuin tavoin näytettävä, että sen tuotteet ovat markkinoilla tunnettuja ja omaavat mainetta.

272. Arabian-aikaisten tuotteiden maineen osalta asiassa on esitetty seuraavaa todistelua.

273. Kuvaliitteen kuvasta 4 ilmenevällä Apila-kuviolla varustettujen Arabian tuotteiden maineen osalta markkinaoikeus viittaa ensinnäkin edellä Fiskars Finland Oy Ab:n vakiinnutetuksi väitetyn Apila-tavaramerkin 2 (kuvaliitteen kuva 6) osalta esitettyyn. Edellä todetuin tavoin Arabian Apila-astiasarja on ollut tuotannossa hetken 1970-luvun alussa (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 11 ja 12), ja se on tämän jälkeen otettu uudelleen tuotantoon alkuvuodesta 2006 (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 13). Vakiinnutetuksi väitettyä Apila-tavaramerkkiä 2 koskevan käyttönäytön on edellä katsottu olevan varsin hajanaista ja koskeneen vain joitain yksittäisiä vuosia, eikä sen ole katsottu tulleen asianomaisissa elinkeino- tai kuluttajapiireissä yleisesti tunnetuksi Fiskars Finland Oy Ab:n tavaroiden erityisenä merkkinä. Fiskars Finland Oy Ab ei ole vedonnut Apila-tuotteiden maineen osalta muuhun asiakirjatodisteluun.

274. Myös kuvaliitteen kuvasta 12 ilmenevällä Sunnuntai-kuviolla varustettujen Arabian tuotteiden maineen osalta markkinaoikeus viittaa ensinnäkin edellä Fiskars Finland Oy Ab:n vakiinnutetuksi väitetyn Sunnuntai-tavaramerkin 2 (kuvaliitteen kuva 14) osalta esitettyyn. Myös vakiinnutetuksi väitettyä Sunnuntai-tavaramerkkiä 2 koskevan käyttönäytön on edellä katsottu olevan varsin hajanaista ja koskeneen vain joitain yksittäisiä vuosia, eikä sen ole katsottu tulleen asianomaisissa elinkeino- tai kuluttajapiireissä yleisesti tunnetuksi Fiskars Finland Oy Ab:n tavaroiden erityisenä merkkinä. Fiskars Finland Oy Ab ei ole vedonnut Sunnuntai-tuotteiden maineen osalta muuhun asiakirjatodisteluun.

275. Asiassa esitetyn henkilötodistelun (todistelutarkoituksessa kuultu PK sekä todistaja HL) mukaan Apila- ja Sunnuntai-astiasarjojen tuotteita on myyty vain rajallisesti eivätkä kyseiset tuotteet ole olleet kovin tunnettuja yleisön keskuudessa.

276. Kuvaliitteen kuvasta 20 ilmenevällä Viola-kuviolla ja kuvaliitteen kuvasta 21 ilmenevällä Violetta-kuviolla varustettujen Arabian tuotteiden maineen osalta markkinaoikeus viittaa samalla tavoin ensinnäkin edellä Fiskars Finland Oy Ab:n vakiinnutetuksi väitetyn Viola-tavaramerkin 2 (kuvaliitteen kuva 25) ja vakiinnutetuksi väitetyn Violetta-tavaramerkin 2 (kuvaliitteen kuva 26) osalta esitettyyn. Kyseisiä merkkejä koskevan käyttönäytön on edellä katsottu olevan varsin hajanaista. Edellä todetun mukaisesti Viola- ja Violetta-vateja on kuvattu yhtiön markkinointimateriaalissa lähinnä 1990-luvulla, eikä Viola- ja Violetta-tavaramerkkien 2 ole katsottu tulleen asianomaisissa elinkeino- tai kuluttajapiireissä yleisesti tunnetuiksi Fiskars Finland Oy Ab:n tavaroiden erityisinä merkkeinä. Fiskars Finland Oy Ab ei ole vedonnut Viola- ja Violetta-tuotteiden maineen osalta muuhun asiakirjatodisteluun.

277. Kuvaliitteen kuvasta 35 ilmenevän uniikkiteoksen Kuovit sateessa ja kuvaliitteen kuvasta 36 ilmenevän kuoviaiheisen uniikkiteoksen osalta Fiskars Finland ei ole väittänyt sille vakiintuneen tavaramerkkejä. Kyseisten tuotteiden markkinoinnin osalta asiassa on viitattu kolmeen eri markkinointi- tai muuhun julkaisuun (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 70–72), kahteen blogikirjoitukseen ja kuvakaappauksiin Kuovi Oy:n verkkosivuilta (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 73–75) sekä Google-kuvahakuun vuodelta 2019 (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 76). Siltä osin kuin esitetystä näytöstä on ilmennyt julkaisuvuosi, materiaali on vuosilta 1990, 2000, 2016 ja 2019. Asiassa esitetyn selvityksen (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 70 ja 75) mukaan A on tehnyt kuoviaiheisia uniikkiteoksia etenkin 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa. Esimerkiksi vuoden 1960 Milanon Triennaleen A on tehnyt muutamia kuoviaiheisia uniikkiteoksia. Markkinaoikeus toteaa, että asiassa esitetty asiakirjatodistelu koskien Arabian-aikaisten kuoviaiheisten teosten markkinointia on varsin hajanaista ja koskee ainoastaan joitain yksittäisiä vuosia. Fiskars Finland Oy Ab ei ole vedonnut kuoviaiheisten tuotteiden maineen osalta muuhun asiakirjatodisteluun. Todistaja HH on kertonut, että kuoviaihetta ei ole koskaan käytetty Arabian sarjatuotannossa.

278. Myöskään kuvaliitteen kuvista 30, 31a ja 31b ilmeneviä perhoskuvioita koskevilta osin Fiskars Finland Oy Ab ei ole väittänyt sille vakiintuneen tavaramerkkejä. Kyseisten tuotteiden markkinoinnin osalta asiassa on viitattu kymmeneen eri markkinointi- tai muuhun julkaisuun (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 56–65), kuvakaappauksiin Kuovi Oy:n verkkosivuilta (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 66) sekä Google-kuvahakuun vuodelta 2019 (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 67). Siltä osin kuin esitetystä näytöstä on ilmennyt julkaisuvuosi, materiaali on vuosilta 1982, 1985, 1986, 1989, 1990, 1994, 2000, 2016 ja 2019. Markkinaoikeus toteaa, että asiassa esitetty asiakirjatodistelu koskien Arabian-aikaisten perhosaiheisten teosten markkinointia on varsin hajanaista ja koskee pääosin 1980-lukua. Fiskars Finland Oy Ab ei ole vedonnut perhosaiheisten tuotteiden maineen osalta muuhun asiakirjatodisteluun. Todistaja HH on kertonut, että perhosaiheita on käytetty paljon Arabian tuotteissa sekä uniikkiteoksissa että piensarjatuotannossa. HH:n arvion mukaan tällaisia tuotteita on kymmeniä.

279. Arabian Apila- ja Sunnuntai-asiasarjojen, Viola- ja Violetta-vatien sekä perhos- ja kuoviaiheisten tuotteiden osalta markkinaoikeus toteaa, että Fiskars Finland Oy Ab ei ole esittänyt selvitystä esimerkiksi tuotteita koskevasta liikevaihdosta, myyntimääristä tai markkinointiosuuksista, markkinointiin käytetystä taloudellisesta panostuksesta taikka kyseisiä tuotteita koskevista markkinointitutkimuksista.

280. Edellä todetuin tavoin Fiskars Finland Oy Ab:n sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskevat kieltovaatimukset koskien A:n nimen ja kuvan käyttämistä, ilmaisun "Tunnettuja suomalaisia klassikoita moderneina kangastuotteita" käyttämistä ja Arabian tuotteita koskevien viittausten käyttämistä ovat sillä tavoin yleisiä, etteivät ne liity ainoastaan esillä olevassa asiassa kysymyksessä oleviin kuvioihin ja esineisiin. Muiden kuin nyt esillä olevassa asiassa kysymyksessä olevien tuotteiden tai samoja aiheita sisältävien tuotteiden osalta Fiskars Finland Oy Ab ei ole kuitenkaan esittänyt asiassa mitään todistelua niiden maineesta tai tunnettuudesta.

281. Edellä todetuin perustein markkinaoikeus katsoo, että siltä osin kuin Fiskars Finland Oy Ab:n väite sen tuotteiden maineen hyväksikäyttämisestä tai vahingoittamisesta taikka tuotteiden orjallisesta jäljittelystä on koskenut nyt kysymyksessä olevista Arabian tuotteista muita kuin Paratiisi-tuotteita tai sellaisia tuotteita, joista ei ylipäätään ole esillä olevassa asiassa kysymys, Fiskars Finland Oy Ab ei ole näyttänyt, että näillä tuotteilla olisi riittävää mainetta ja tunnettuutta markkinoilla. Näiltä osin asiassa ei ole tarpeen enemmälti arvioida Fiskars Finland Oy Ab:n väitettä maineen hyväksikäyttämisestä tai vahingoittamisesta taikka orjallisesta jäljittelystä.

5.3.4 Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteiden maineen hyväksikäyttämisestä ja vahingoittamisesta sekä orjallisesta jäljittelystä Paratiisi-astioiden osalta

5.3.4.1 Tuotteiden maineesta

282. Kuten edellä on todettu, jotta Kuovi Oy:n menettely voitaisiin katsoa Fiskars Finland Oy Ab:n edellä esittämin tavoin Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteiden maineen norkkimiseksi tai vahingoittamiseksi taikka orjalliseksi jäljittelyksi, Fiskars Finland Oy Ab:n on näytettävä, että sen tuotteet ovat markkinoilla tunnettuja ja omaavat mainetta.

283. Kuvaliitteen kuvista 39a ja 39b ilmenevällä värillisellä

Paratiisi-kuviolla tai kuvaliitteen kuvasta 40 ilmenevällä mustavalkoisella Paratiisi-kuviolla varustettujen Arabian tuotteiden maineen osalta markkinaoikeus toteaa seuraavaa.

284. Markkinaoikeus viittaa tältäkin osin ensinnäkin edellä Fiskars Finland Oy Ab:n vakiinnutetuksi väitettyjen Paratiisi-tavaramerkkien 2 ja 3 (kuvaliitteen kuvat 42 ja 43) osalta esitettyyn. Kyseisestä näytöstä on ilmennyt edellä todetuin tavoin muun ohella seuraavaa.

285. Paratiisi-kuviota koskeva käyttönäyttö on koskenut 1970-luvun alkupuoliskoa, 1980-luvun loppua, 1990-lukua, 2000-luvun alkua ja loppua sekä 2010-lukua, ja Paratiisi-astioiden markkinoinnissa on käytetty suunnitelmallisesti ja laajasti eri kanavia ja erilaista materiaalia. Asiassa on lisäksi esitetty näyttöä muun ohella Paratiisi-tuotteita koskevien markkinointikampanjoiden kestosta ja niihin käytetystä taloudellisesta panostuksesta. Vuonna 2016 toteutettujen kahden kuluttajatutkimuksen mukaan [] Esitetyn selvityksen on katsottu edellä koskevan lähinnä Arabian Paratiisi-sarjaa ja sen astioita yleisesti.

286. Myös markkinaoikeudessa kuullut henkilöt (todistelutarkoituksessa kuultu PK ja todistaja HL) ovat kertoneet omana käsityksenään, että Arabian Paratiisi-tuotteita on myyty Suomessa huomattavasti ja Paratiisi-tuotteet ovat Suomessa hyvin tunnettuja Arabian tuotteina. Todistaja HL:n mukaan Paratiisi-tuotteiden tunnettuus perustuu Arabian markkinointiin ja Paratiisin nousu yleisön tunnettuuteen rakastetuksi kuvioksi on alun perinkin perustunut Arabian valtavaan markkinointikampanjaan.

287. Arabian Paratiisi-kuviolla varustettujen tuotteiden on asiassa esitetyn näytön perusteella katsottava omaavan markkinoilla riittävää mainetta ja tunnettuutta Arabian tuotteina nauttiakseen suojaa maineen hyväksikäyttämistä tai vahingoittamista taikka orjallista jäljittelyä vastaan. Kun otetaan huomioon, että lähes kaikki asiassa esitetty selvitys on koskenut Paratiisi-kuvion käyttämistä Arabian astioissa, esitetyn selvityksen perusteella ei sen sijaan ole mahdollista tehdä täsmällisiä johtopäätöksiä siitä, missä määrin kohdeyleisö yhdistäisi Paratiisi-astiat Arabiaan pelkästään Paratiisi-kuvion tai Paratiisi-nimen perusteella. Asiassa näytetyn tunnettuuden ja maineen on näin ollen katsottava kohdistuvan nimenomaan astioihin eikä Paratiisi-kuvioon tai -nimeen sellaisenaan. Tältä osin asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko Kuovi Oy:n katsottava käyttäneen tätä astioiden mainetta hyväkseen tai vahingoittaneen sitä taikka jäljitelleen orjallisesti kyseisiä astioita.

5.3.4.2 Paratiisi-astioiden maineen hyväksikäytön tai vahingoittamisen arviointi

288. Ottaen huomioon edellä Fiskars Finland Oy Ab:n muiden tuotteiden kuin Paratiisi-astioiden maineesta todettu asiassa on tältä osin arvioitava, onko Kuovi Oy menetellyt Fiskars Finland Oy Ab:n esittämin tavoin sopimattomasti myymällä ja markkinoimalla kuvaliitteen kuvista 37–38 ilmeneviä Tarha-kangastuotteita ja käyttämällä markkinoinnissaan ilmaisua "Tunnettuja suomalaisia klassikoita moderneina kangastuotteina", A:n nimeä ja kuvaa ja viittauksia Arabian Paratiisi-tuotteisiin.

289. Kuten edellä on todettu, sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain yleislausekkeen vastainen toisen elinkeinonharjoittajan tuotteen maineen norkkiminen tai vahingoittaminen edellyttää, että sen elinkeinonharjoittajan, jonka väitetään oikeudettomasti käyttäneen hyväksi tai vahingoittaneen toisen elinkeinonharjoittajan tuotteen mainetta, menettely on luonut mielleyhtymän kyseiseen toisen elinkeinonharjoittajan tuotteeseen. Sopimattomana pidettävä norkkiminen tai goodwill-arvon vahingoittaminen eivät kuitenkaan edellytä, että menettelystä aiheutuu sekaannuksen vaaraa kaupallisesta alkuperästä.

290. Asiassa on näin ollen arvioitava, onko Kuovi Oy:n menettely herättänyt kuluttajien keskuudessa mielleyhtymän Arabian Paratiisi-astioihin.

291. Siltä osin kuin Fiskars Finland Oy Ab:n vaatimuksissa on kysymys Kuovi Oy:n Tarha-tuotteista tai niiden markkinoinnista, markkinaoikeus toteaa seuraavaa.

292. Fiskars Finland Oy Ab on vedonnut tältä osin ensinnäkin siihen, että Kuovi Oy on käyttänyt tuotteidensa nimenä Arabian Paratiisi-kuvion työnimeä. Asiassa esitetyn selvityksen (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 79 ja todistelutarkoituksessa kuultu PK) mukaan Arabian Paratiisi-kuvion työnimenä on ollut Tarha. Tältä osin markkinaoikeus toteaa kuitenkin, ettei asiassa ole esitetty selvitystä siitä, että Arabian Paratiisi-astiat tunnettaisiin kyseisellä työnimellä. Näin ollen siitä, että Kuovi Oy:n tuotteiden nimenä on ollut Tarha, ei ole katsottava syntyneen kuluttajien keskuudessa mielleyhtymää Arabian Paratiisi-astioihin.

293. Fiskars Finland Oy Ab on vedonnut asiassa lisäksi siihen, että Arabian värillinen Paratiisi-kuvio ja Kuovi Oy:n Tarha-kuvio synnyttävät katsojassaan samuuselämyksen. Tältä osin markkinaoikeus toteaa, että koska asiassa ei edellä todetuin tavoin ole näytetty, että Arabian Paratiisi-kuviolla sellaisenaan olisi mainetta tai tunnettuutta markkinoilla, pelkän kuvioiden mahdollisesti synnyttämän samuuselämyksen ei ole katsottava merkitsevän Arabian Paratiisi-astioiden maineen oikeudetonta hyväksikäyttämistä tai vahingoittamista.

294. Asiassa esitetyn selvityksen (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 135) mukaan Kuovi Oy on verkkosivuillaan todennut Tarha-tuotteistaan seuraavaa:

"A suunnitteli Tarha-koristeen vuonna 1969 ja samana vuonna Arabia aloitti sitä käyttäen valmistaa priimalaadun astiastoa Paratiisi-nimellä. Olemme piirtäneet koristeen uudelleen saadaksemme sen neliön muotoiseksi ja lisänneet samalla uusia yksityiskohtia. Tarha-tuotteet ovat saatavilla sekä värillisinä että mustavalkoisina ja nämä vaihtoehdot löydät avaamalla tuotesivun."

295. Markkinaoikeus toteaa, että Kuovi Oy on Tarha-tuotteidensa esittelyn yhteydessä maininnut suoraan Arabian Paratiisi-astiaston ja todennut, että sen tuotteiden kuvio pohjautuu kokonaisuutena Arabian Paratiisi-astioissa olevaan koristeeseen eli kuvioon. Tässä yhteydessä on lisäksi esitetty kuva, jossa on ollut Kuovi Oy:n Tarha-kuviolla varustettuja tuotteita. Kuovi Oy:n menettely on näin ollen kokonaisuutena arvioiden luonut kuluttajille mielleyhtymän sellaisiin Arabian tuotteisiin, joilla on edellä todettu olevan mainetta ja tunnettuutta markkinoilla.

296. Ottaen huomioon, että Kuovi Oy on viitannut Tarha-tuotteidensa markkinoinnissa suoraan A:n lisäksi myös Arabiaan ja sen Paratiisi-astioihin, Kuovi Oy:n on katsottava pyrkineen hyötymään A:n maineen lisäksi myös Arabian Paratiisi-astioiden maineesta.

297. Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että Kuovi Oy on käyttänyt Tarha-tuotteidensa markkinoinnissa oikeudettomasti hyväksi Arabian Paratiisi astioiden mainetta ja tunnettuutta. Kysymys on ollut sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin yleislausekkeen vastaisesta toisen elinkeinonharjoittajan tuotteen maineen norkkimisesta.

298. Siltä osin kuin Fiskars Finland Oy Ab on vaatinut markkinaoikeutta kieltämään Kuovi Oy:tä käyttämästä markkinoinnissa ilmaisua "Tunnettuja suomalaisia klassikoita moderneina kangastuotteina" sekä A:n nimeä ja kuvaa markkinaoikeus toteaa seuraavaa.

299. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että Kuovi Oy olisi käyttänyt edellä mainittua ilmaisua sellaisenaan. Fiskars Finland Oy Ab on kuitenkin väittänyt, että Kuovi Oy:n verkkosivuilla on todettu, että yhtiö tarjoaa tuttuja suomalaisia klassikoita moderneina sisustuskankaina. Asiassa esitetyn selvityksen (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 2) perusteella, markkinaoikeus katsoo ilmaisun "tuttuja suomalaisia klassikoita moderneina sisustuskankaina" käytön näytetyksi. Kyseisen ilmaisun on katsottava rinnastuvan Fiskars Finland Oy Ab:n kieltovaatimuksen mukaiseen ilmaisuun.

300. Kyseisen ilmaisun tai A:n nimen ja kuvan käyttämisen Kuovi Oy:n markkinoinnissa käytetyin tavoin ei voida kuitenkaan katsoa sellaisenaan synnyttävän kuluttajille mielleyhtymää Arabian Paratiisi-astioihin. Kyseisen ilmaisun tai A:n nimen ja kuvan käyttämisen Kuovi Oy:n käyttämin tavoin ei näin ollen voida katsoa hyödyntäneen sopimattomasti edellä todettua Arabian

Paratiisi-astioiden mainetta. Kuovi Oy:n menettelyn ei ole näin ollen tältä osin katsottava olevan sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnasta annetun lain yleislausekkeen vastaista.

301. Siltä osin kuin asiassa on kysymys Fiskars Finland Oy Ab:n tuotteiden maineen vahingoittamisesta yhtiö on vedonnut Kuovi Oy:n tuotteiden huonolaatuisuuteen ja siihen, ettei laatu ole Fiskars Finland Oy Ab:n valvottavissa sekä siihen, että Arabian tuotteiden goodwill-arvoa on alentanut se, että samoilla kuvioilla valmistetaan paljon erilaisia ja erivärisiä tuotteita. Tältä osin Fiskars Finland Oy Ab:n väitteiden on katsottava liittyvän ainoastaan sen vaatimukseen kieltää tiettyjen Kuovi Oy:n kangastuotteiden myyminen ja markkinoiminen. Edellä todetuin tavoin arvioinnin kohteena ovat tässä vaiheessa ainoastaan Kuovi Oy:n Tarha-kangastuotteet.

302. Fiskars Finland Oy Ab ei ole esittänyt asiassa mitään selvitystä Kuovi Oy:n tuotteiden huonolaatuisuudesta tai siitä, että Kuovi Oy:n edellä todettu menettely muutoin vahingoittaisi Arabian nyt kysymyksessä olevien tuotteiden mainetta.

303. Todistelutarkoituksessa kuullut PK ja TKa ovat puolestaan kertoneet, että Kuovi Oy:n tuotteet valmistetaan Suomessa ja niissä käytetään hyvälaatuista puuvillaa ja pellavaa. Myös asiassa esitetyissä blogikirjoituksissa (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodisteet 15, 29, 30, 31 ja 73) on kehuttu Kuovi Oy:n tuotteiden laatua.

304. Markkinaoikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että Kuovi Oy:n Tarha-kangastuotteiden laatu tai tuotevalikoiman laajuus vahingoittaisi Arabian nyt kysymyksessä olevien Paratiisi-tuotteiden mainetta sillä tavoin, että kyseisellä kuviolla varustettujen kangastuotteiden myynti tai markkinointi tulisi kieltää sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain nojalla Fiskars Finland Oy Ab:n edellyttämin tavoin.

5.3.4.3 Paratiisi-astioiden orjallisen jäljittelyn arviointi

305. Orjallisen jäljittelyn osalta asiassa on kysymys sen arvioimisesta, tuleeko Kuovi Oy:tä Fiskars Finland Oy Ab:n vaatimin tavoin kieltää myymästä ja markkinoimasta kieltovaatimuksessa mainittuja kangastuotteita. Koska markkinaoikeus on todennut edellä, että ainoastaan Arabian Paratiisi-astioilla on markkinoilla riittävää mainetta ja tunnettuutta ja koska orjallinen menettely edellyttää tällaista mainetta, kysymys voi olla ainoastaan kyseisten Paratiisi-tuotteiden orjallisesta jäljittelystä. Arvioinnin kohteena ovat näin ollen Kuovi Oy:n Tarha-kangastuotteet. Sekä Arabian Paratiisi-tuotteiden että Kuovi Oy:n Tarha-tuotteiden kohderyhmän muodostavat edellä todetuin tavoin kuluttajat.

306. Toisin kuin maineen norkkimisen yhteydessä, tuotteiden jäljittelyn pitäminen sopimattomana edellyttää edellä todetuin tavoin muun ohella sitä, että menettelystä aiheutuu sekaannuksen vaaraa tuotteiden kaupallisesta alkuperästä.

307. Toisen tuotteen aiheuttaman sekaannuksen vaaran syntymistä arvioitaessa merkitystä on sillä kokonaisvaikutelmalla, jonka tarkastelun kohteena olevat tuotteet markkinoinnin kohderyhmässä synnyttävät. Sekaannuksen vaara on käsillä, mikäli tuotteet jättävät kohderyhmälle olennaisesti saman mielikuvan. Vähemmän merkitystä on sillä, voidaanko tuotteet rinnakkain tarkasteltuina erottaa toisistaan. Yleensä on kuitenkin niin, että sekaannuksen vaaraa ei aiheudu, mikäli jäljittelijä käyttää tuotteissaan tai niiden yhteydessä omia kaupallisia tunnuksiaan, kuten esimerkiksi toiminimeään tai tavaramerkkiään. Mikäli markkinoinnissa selvästi ilmoitetaan tuotteen kaupallinen alkuperä tai jos tuotepakkaus muutoin selvästi erotetaan toisesta tuotepakkauksesta, kysymys ei ole sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain yleislausekkeen vastaisesta orjallisesta jäljittelystä. Kysymys mainitun lain soveltamisen kannalta merkityksellisestä tuotteen kaupallista alkuperää koskevasta sekaannuksen vaarasta on kysymys silloin, kun tuotteiden kohdeyleisö saattaa tuotteiden samankaltaisuuden vuoksi erehtyä hankkimaan tarkoittamansa tuotteen asemasta jäljittelijän tuotteen.

308. Markkinaoikeus toteaa, että edellä todetuin tavoin asiassa ei ole näytetty, että Arabian Paratiisi-kuviolla sellaisenaan olisi riittävää mainetta tai tunnettuutta markkinoilla. Tunnettuuden ja maineen on edellä katsottu kohdistuvan nimenomaan astioihin. Asiassa on riidatonta, että Kuovi Oy:n tuotteet eivät ole keramiikkatuotteita.

309. Markkinaoikeudessa on vedottu katselmusesineinä (kantajan katselmusesineet 4 ja 5 sekä vastaajan katselmusesine 1) Kuovi Oy:n Tarha-keittiöpyyhkeisiin värillisenä ja mustavalkoisena. Kyseisiä katselmusesineitä tarkastelemalla selviää, että mainituissa keittiöpyyhkeissä on tuotteen etupuolella näkyvällä paikalla etikettilappu, jossa on merkitty Kuovi Oy:n logo, joka sisältää sanaosan "Kuovi" ja kuovilintua esittävän kuvion.

310. Asiassa on riidatonta, että Kuovi Oy markkinoi ja myy kangastuotteita verkkosivujensa kautta. Edellä esitetyin tavoin Kuovi Oy on myös verkkosivuillaan (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 135) todennut Tarha-tuotteidensa yhteydessä, että Kuovi Oy on piirtänyt A:n Arabialle suunnitteleman Tarha-koristeen uudelleen neliönmuotoiseksi ja lisännyt siihen samalla uusia yksityiskohtia.

311. Edellä todetuin tavoin menetellen Kuovi Oy:n on katsottava erottaneen tuotteidensa kaupallisen alkuperän Arabian Paratiisi-astioista.

312. Edellä esitetyin perustein markkinaoikeus katsoo, että Kuovi Oy:n Tarha-kangastuotteita ei voida pitää Arabian Paratiisi-astioiden orjallisina jäljitelminä siten, että ne aiheuttaisivat sekaannusvaaraa Kuovi Oy:n tuotteiden kaupallisesta alkuperästä. Kuovi Oy:tä ei ole näin ollen tälläkään perusteella kiellettävä Fiskars Finland Oy Ab:n vaatimin tavoin myymästä ja markkinoimasta kangastuotteita, joiden kuosina ja nimenä on Tarha värillisenä tai Tarha mustavalkoisena.

5.3.5 Johtopäätös

313. Edellä todetusta seuraa, että Fiskars Finland Oy Ab:n kannevaatimukset 4 ja 5 on hylättävä siltä osin kuin se on vaatinut, että Kuovi Oy:tä kielletään sakon uhalla jatkamasta sellaisten kangastuotteiden myyntiä ja markkinointia, joiden kuosina ja nimenä on Ketoapila (kuvaliitteen kuva 1), Sunnuntaiaamu (kuva 7), Orvokkeja laineilla (kuva 15), Orvokkimeri (kuva 16), Pallo-orvokki (kuva 17), Perhosvirta (kuva 27), Perhosia perhosia (kuva 28), Helmikuovi (kuva 32), Äitikuovi (kuvat 33a ja 33b), Väripallokuovi (kuva 34), Tarha värillisenä (kuva 37) ja Tarha mustavalkoisena (kuva 38), ja käyttämästä mainonnassa ja markkinoinnissa ilmaisua "Tunnettuja suomalaisia klassikoita moderneina kangastuotteina".

314. Siltä osin kuin Fiskars Finland Oy Ab on vaatinut, että Kuovi Oy:tä kielletään käyttämästä markkinoinnissa viittauksia Arabian tuotteisiin, vaatimus on hylättävä siltä osin kuin se koskee muita Arabian tuotteita kuin Paratiisi-astioita. Siltä osin kuin Fiskars Finland Oy Ab:n vaatimus on sisältänyt Arabian Paratiisi-astioihin viittaamista koskevan kiellon, Kuovi Oy:n on edellä katsottu menetelleen sopimattomasta menettelystä elinkeinontoiminnassa annetun lain vastaisesti ja asiassa tulee harkittavaksi kiellon määrääminen Kuovi Oy:lle.

315. Siltä osin kuin Fiskars Finland Oy Ab on vaatinut, että Kuovi Oy:tä kielletään käyttämästä markkinoinnissa A:n nimeä ja kuvaa, asiassa on arvioitava vielä, onko tällainen käyttö ollut sopimattomasta menettelystä elinkeinontoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin yleislausekkeen vastaisesti muutoin sopimatonta tai mainitun lain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla harhaanjohtavaa.

5.4 A:n nimen ja kuvan käyttämisen arviointi lain yleislausekkeen vastaisena muuna sopimattomana menettelynä

316. Kysymys on tältä osin edellä todetuin tavoin siitä, onko Kuovi Oy:tä kiellettävä Fiskars Finland Oy Ab:n vaatimin tavoin käyttämästä markkinoinnissa A:n nimeä ja kuvaa.

317. Fiskars Finland Oy Ab on tältä osin esittänyt, että sillä on sille siirtyneiden tekijänoikeuksiin kuuluvien moraalisten oikeuksien nojalla yksinoikeus hyödyntää A:n persoonaa markkinoinnissaan myytäessä hänen nimellään lanseerattuja tuotteita. Fiskars Finland Oy Ab:n mukaan sillä on vastaavasti oikeus kieltää kolmansia hyödyntämästä A:n persoonaa sikäli, kun sillä myydään ja markkinoidaan tuotteita, joissa hyödynnetään kopioita tai epäitsenäisiä muunnelmia malleista ja kuvioista tai joiden väitetään olevan A:n tekemiä.

318. Kuovi Oy on esittänyt, että Fiskars Finland Oy Ab:lla ei ole yksinoikeutta käyttää A:n nimeä tai kuvaa liiketoiminnassaan. A ei ole luovuttanut mitään moraalisia oikeuksiaan tai luopunut niistä Arabian tai sen seuraajayhtiön hyväksi. Kuovi Oy:n mukaan se, että A:n myöhemmät taloudellisten oikeuksien ja A:n teosten edelleenluovutusoikeuksien omistajat käyttävät taiteilijan kuvaa ja nimeä, ei ole millään tavalla sopimatonta.

319. Markkinaoikeus viittaa edellä Fiskars Finland Oy Ab:n tekijänoikeuslakia koskevien vaatimusten osalta todettuun ja toteaa, ettei asiassa ole esitetty näyttöä siitä, että A:n teoksia koskevat moraaliset oikeudet olisivat siirtyneet Fiskars Finland Oy Ab:lle sen väittämässä laajuudessa. Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että teoksen tekijä ja hänen maineensa on erotettava sellaisesta tahosta ja sen maineesta, jolle tekijänoikeuksia on mahdollisesti siirretty tai katsottava siirretyn.

320. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida katsoa, että Kuovi Oy olisi menetellyt Fiskars Finland Oy Ab:n väittämin tavoin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin yleislausekkeen vastaisesti käyttäessään markkinoinnissaan A:n nimeä ja kuvaa.

5.5 A:n nimen ja kuvan käyttämisen harhaanjohtavuuden arviointi

5.5.1 Kysymyksenasettelu ja asiassa esitetty selvitys

321. Asiassa on edellä todetuin tavoin vielä arvioitava, onko Kuovi Oy:n menettely ollut sopimattomasta elinkeinontoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla harhaanjohtavaa siltä osin kuin sen tuotteiden markkinoinnissa on käytetty A:n nimeä ja kuvaa ja onko Kuovi Oy:lle määrättävä tällaista käyttämistä koskeva kielto Fiskars Finland Oy Ab:n vaatimin tavoin.

322. Fiskars Finland Oy Ab on vedonnut tältä osin Kuovi Oy:n markkinointiin sen verkkosivuilla ja Facebook-sivulla sekä

Habitare-messuja koskevassa julkaisussa.

323. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Kuovi Oy on käyttänyt yhtiönsä ja tuotteidensa esittelyn yhteydessä seuraavia ilmaisuja.

324. Ketoapila-tuotteidensa esittelyn yhteydessä Kuovi Oy on todennut verkkosivuillaan (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 16) muun ohella seuraavaa:

"A suunnitteli tunnetun Apila-kuvion vuonna 1970. Ketoapila on sen pohjalta tehty aivan uusi ja hieman villimpi kangaskuosi."

325. Sunnuntaiaamu-tuotteidensa esittelyn yhteydessä Kuovi Oy on todennut verkkosivuillaan (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 33) muun ohella seuraavaa:

"A suunnitteli Sunnuntaiaamu nimisen koristeen vuonna 1970 ja seuraavana vuonna Arabia valmisti sitä käyttäen talouslaadun astioita Sunnuntai-nimellä hyvin rajallisen määrän. Väreinä olivat keltainen, punainen ja vihreä, kaikki valkoisella pohjalla. Kuovin kankaisiin olemme tuoneet uudet värit mustan ja harmaan sekä tehneet näistä viidestä väristä uusia jänniä yhdistelmiä."

326. Pallo-orvokki -tyynyliinansa esittelyn yhteydessä Kuovi Oy on todennut verkkosivuillaan (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 53) muun ohella, että tuotteen suunnittelija on "PK vapaasti muuttaen A:n teoksesta".

327. Kuovi-tuotteidensa esittelyn yhteydessä Kuovi Oy on todennut verkkosivuillaan (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 75) muun ohella seuraavaa:

"A oli tarkkaillut lintuja jo pienestä pitäen. Kouluaikana yksi luokkatovereista – Kuoviksi kutsuttu – perehdytti A:takin lintujen elämään Vanhankaupungin lahdella. Toverin mukaan linnuilla on rinnassaan kello, jonka avulla muuttolento ajoittuu oikein. A:n kuovilla kello on ensin kaulassa, sittemmin pitkin vartaloa upotettuna; toisinaan kellot peittävät kyljet miltei kokonaan. Kuovi teeman huipentumana oli Milanon Triennalen Suomen osaston näyttely vuonna 1960. Milanoon valmistui puolisen tusinaa kuovia, jotka ihastuttivat katsojat ja toivat taiteilijalle Grand Prix -palkinnon."

328. Tarha-tuotteidensa esittelyn yhteydessä Kuovi Oy on todennut verkkosivuillaan (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 135) muun ohella seuraavaa:

"A suunnitteli Tarha-koristeen vuonna 1969 ja samana vuonna Arabia aloitti sitä käyttäen valmistaa priimalaadun astiastoa Paratiisi-nimellä. Olemme piirtäneet koristeen uudelleen saadaksemme sen neliön muotoiseksi ja lisänneet samalla uusia yksityiskohtia."

329. Habitare-messuilla olleessa Kuovi Oy:n mainoksessa (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 161) on todettu muun ohella seuraavaa:

"Kuovi syntyi yhden Suomen kansainvälisesti tunnetuimman muotoilijan A:n 100-vuotissyntymäpäivänä 1.7.2015 edistämään ja kehittämään A:n ainutlaatuista ja rikasta tyyliä modernien sisustustekstiilien muodossa. Tuttujen klassikkojen lisäksi mallisto kasvaa jatkuvasti ajanhenkeen sopivilla uusilla teemoilla ja väriyhdistelmillä."

"Kuosien suunnittelu perustuu yhden Suomen kansainvälisesti tunnetuimman muotoilijan A:n värikkääseen aihemaailmaan. Tuttujen klassikkojen lisäksi mallisto kasvaa jatkuvasti ajan henkeen sopivilla uusilla teemoilla ja väriyhdistelmillä."

330. Facebook-sivuillaan Kuovi Oy on todennut julkaisuissaan (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 162) muun ohella seuraavaa:

"Tätä on odotettu! Tiesitkö, että tämän tunnetun koristeen A suunnitteli vuonna 1969 ja sen alkuperäinen nimi on Tarha (lähde: Designmuseo)? Olemme piirtäneet sen aivan uudelleen neliömuotoon ja lisänneet samalla uusia yksityiskohtia."

331. Kuovi Oy:n oman markkinointimateriaalin lisäksi Fiskars Finland Oy Ab on viitannut myös vuoden 2016 Habitare-messuja koskevaan lehtiartikkeliin "Eroon liiasta tavarasta" (Fiskars Finland Oy Ab:n asiakirjatodiste 160), jossa on todettu Kuovi Oy:n sisustustekstiileistä muun ohella, että "A:n (1915–1988) astioista tutut kuviot ovat päässeet Kuovin valmistamiin sisustustekstiileihin". Artikkelissa on merkitty sitaatteihin yhtiön toimitusjohtaja PK:n toteamana muun ohella seuraavaa:

"Kuviot on kuvattu digitaalisesti A:n uniikeista keramiikkatöistä ja tulostettu pohjamateriaaleille, joista tuotteet sitten ommellaan."

332. Asiassa todistelutarkoituksessa kuultu PK on kertonut Kuovi Oy:n tuotteiden suunnittelusta muun ohella, että Kuovi Oy:n tuotteet eivät ole yksi yhteen A:n teosten kanssa. Toimittajat ovat itse keksineet sen, että Kuovi Oy olisi kuvannut kuviot digitaalisesti A:n lautasista. Hän on itse piirtänyt Kuovi Oy:n koristeet, kuviot ja aiheet digitaalisella pensselillä niin sanotusti puhtaalta pöydältä katsomalla lukuisia aiheeseen liittyviä A:n töitä. Kuovi Oy:n tuotteiden osalta on todettu, että ne on tehty "PK vapaasti muunnellen".

5.5.2 Asian arviointi

333. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain esitöiden mukaisesti totuudenmukainenkin ilmaisu voi olla harhaanjohtava, jos samalla jätetään ilmaisematta jokin asian selvittämisen kannalta tärkeä seikka, mistä johtuen vastaanottajalle voi syntyä väärä käsitys esimerkiksi mainostettavan hyödykkeen alkuperästä. Markkinointi ei saa sisältää ilmaisua, joka suoraan tai epäsuorasti, vihjailevana, epäselvänä tai liioittelevana, on omiaan johtamaan kuluttajaa tältä osin harhaan. Edellä todetuin tavoin markkinoinnissa käytettyjä ilmaisuja on arvioitava markkinoinnin kohderyhmän näkökulmasta ja ottaen huomioon, että ilmaisuja usein silmäillään vain pintapuolisesti.

334. Markkinaoikeus toteaa, että vaikka PK:n kertoman mukaan kaikkien Kuovi Oy:n tuotteiden osalta on viitattu häneen ja siihen, että kuviot on tehty vapaasti muunnellen, siltä osin kuin asiassa on jätetty asiakirjatodisteiksi otteita Kuovi Oy:n verkkosivuilta, niissä ei ole kaikilta osin nimenomaisesti todettu, että Kuovi Oy:n tuotteiden suunnittelija olisi PK. Tällainen nimenomainen maininta on ollut ainoastaan Pallo-orvokki -kuviota koskevan tyynyliinan esittelyn yhteydessä. Toisaalta esimerkiksi Ketoapila ja Tarha -tuotteiden esittelyn yhteydessä on selkeästi todettu, että Kuovi Oy on piirtänyt kuviot uudelleen ja Tarha-kuvion osalta lisännyt siihen samalla uusia yksityiskohtia. Tarha-kuvion osalta sama on todettu myös Kuovi Oy:n Facebook-sivuilla.

335. Markkinaoikeus katsoo, että Kuovi Oy:n verkkosivuilta syntyvän kokonaisvaikutelman perusteella Kuovi Oy:n ei ole katsottava käyttäneen A:n nimeää tai kuvaa asiassa esitetyin tavoin harhaanjohtavasti. Myöskään Kuovi Oy:n mainoksessa Habitare-messuilla ei ole katsottava käytetyin A:n nimeä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain tarkoittamin tavoin harhaanjohtavasti.

336. Habitare-messuja koskevan lehtiartikkelin mukaan PK on todennut Kuovi Oy:n tuotteiden osalta muun ohella, että "kuviot on kuvattu digitaalisesti A:n uniikeista keramiikkatöistä ja tulostettu pohjamateriaaleille, joista tuotteet sitten ommellaan". PK:n kertoman mukaan toimittajat ovat itse keksineet sen, että Kuovi Oy olisi kuvannut kuviot digitaalisesti A:n lautasista. PK:n mukaan kuviot on piirretty kylläkin digitaalisesti mutta niin sanotusti puhtaalta pöydältä katsoen mallia A:n samaa aihetta koskevista teoksista. Markkinaoikeus toteaa, että asiassa on esitetty ristiriitaista selvitystä sen suhteen, onko PK käyttänyt haastattelussaan lehtiartikkelin mukaisia tarkkoja sanamuotoja. Asiassa esitetty Kuovi Oy:n oma markkinointimateriaali ja muu asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen markkinaoikeus ei kuitenkaan pidä PK:n kertomaa tältä osin epäuskottavana. Kuovi Oy:n ei ole tältäkään osin katsottava menetelleen sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentin vastaisesti.

5.6 Johtopäätös Kuovi Oy:n menettelyn osalta

337. Kuovi Oy:n on edellä katsottu menetelleen sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sopimattomasti, kun se on mainonnassaan ja markkinoinnissaan viittaamalla Arabian Paratiisi-astioihin käyttänyt oikeudettomasti hyväksi Arabian Paratiisi-astioiden mainetta ja tunnettuutta.

338. Muilta osin asiassa ei ole perusteita katsoa Kuovi Oy:n menetelleen sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisesti. Fiskars Finland Oy Ab:n kannevaatimus 4 on näin ollen hylättävä enemmälti.

6 Kiellon määrääminen ja uhkasakon asettaminen

339. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta lain 1–3 §:n vastaista menettelyä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.

340. Mainitun lain 6 §:ää koskevissa esitöissä (HE 114/1978 vp s. 17) on todettu muun ohella, että säännöksessä mainitun kiellon antamiseen riittää teon objektiivisen oikeudenvastaisuuden toteaminen. Tekijän ei välttämättä tarvitse tietää tekonsa lainvastaisuutta. Esitöiden mukaan menettely voidaan kieltää siltä osin kuin se on lainvastaista. Tämä merkitsee sitä, että kielto saattaa koskea esimerkiksi markkinoinnin tiettyä osaa markkinoinnin saadessa muilta osin jatkua. Kiellon tehokkuus edellyttää, että se ei ole liian suppeasti muotoiltu. Kiellon on katettava paitsi toteutettu lainvastainen menettely, myös vastaavanlaatuiset toimenpiteet. Jollei näin ole, menettää kielto merkityksensä, koska se on kierrettävissä helposti. Kiellon sisältö riippuu asiassa esitetystä vaatimuksesta.

341. Siltä osin kuin Kuovi Oy:n on todettu menetelleen sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisesti, menettelyn jatkaminen ja uudistaminen on kiellettävä päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla. Asiassa ei ole esitetty syitä olla määräämättä kieltoa noudatettavaksi heti.

342. Fiskars Finland Oy Ab on vaatinut, että asiassa määrättävän kiellon tehosteeksi asetetaan 200.000 euron sakon uhka.

343. Uhkasakkolain 8 §:n mukaan uhkasakon suuruutta harkittaessa on otettava huomioon päävelvoitteen laatu ja laajuus, velvoitetun maksukyky ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Markkinaoikeus toteaa, että uhkasakon määrän on oltava omiaan tehokkaasti ehkäisemään määrättävän kiellon rikkomista.

344. Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole laissa tarkoitettuja erityisiä syitä olla asettamatta uhkasakkoa kiellon tehosteeksi. Asiassa ei ole esitetty selvitystä Kuovi Oy:n tämänhetkisestä maksukyvystä. Asiaa kokonaisuutena arvioiden ja asian laatu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo kuitenkin riittäväksi, että uhkasakko asetetaan 100.000 euron määräisenä.

7 Oikeudenkäynti- ja asianosaiskulujen korvaaminen

7.1 Sovellettavista säännöksistä

345. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 17 §:n ja 5 luvun 16 §:n 1 momentin mukaisesti kysymyksessä olevaan asiakokonaisuuteen tulee oikeudenkäyntikulujen osalta soveltaa oikeudenkäymiskaaren säännöksiä.

346. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

347. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan, mitä mainitun pykälän 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.

348. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan asianosaisen, jonka kanne jätetään tutkimatta, katsotaan hävinneen asian.

349. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.

350. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin esitöissä (HE 107/1998 vp s. 19) on todettu, että korvattaviin oikeudenkäyntikuluihin luetaan oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttama työ ja menetys. Kyseisissä esitöissä todetun mukaan asianosaiselle itselleen suoritettavan oikeudenkäyntikulujen korvauksen tulee olla poikkeuksellista. Se ei saa olla korvaus oikeudenkäyntiin osallistumisesta tai siihen valmistautumisesta aiheutuvasta tavanomaisesta vaivannäöstä. Oikeudenkäynti vaatii asianosaiselta aina aikaa. Jos hän on siinä läsnä itse, voidaan aina puhua ajanhukasta. Jo pelkkä mielenkiinnosta johtuva osallistuminen oikeudenkäyntiin voi olla käsitteellisesti oikeudenkäynnistä johtuvaa ajanhukkaa, mutta ei ole hyväksyttävää, että oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus ulottuu tähän. Asianosaiselle itselleen työstä määrättävä korvaus tulee rajoittaa lähinnä tilanteisiin, joissa asianosainen itse on ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaatineita toimenpiteitä, jotka jonkun muun suorittamina olisivat myös asiamiehen tai avustajan laskuttamia kulueriä.

7.2 Oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut markkinaoikeuden asioissa diaarinumerot 2016/415 ja 2017/61

351. Markkinaoikeus on edellä katsonut, että Fiskars Finland Oy Ab:n markkinaoikeuden asioissa diaarinumero 2016/415 ja 2017/61 esittämät kannevaatimukset on tekijänoikeuslakiin perustuvien vaatimusten osalta jätettävä tutkimatta, tavaramerkkilakiin perustuvien vaatimusten osalta hylättävä ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin perustuvien vaatimusten osalta osittain hylättävä ja osittain hyväksyttävä.

352. Ottaen huomioon, että Fiskars Finland Oy Ab:n vaatimukset on pääosin jätettävä tutkimatta tai hylättävä, Kuovi Oy:tä on tältä osin pidettävä asian voittaneena osapuolena. Ottaen huomioon Kuovi Oy:lle määrättävän kiellon laajuus verrattuna vaadittuun sekä se, että asianosaisten kirjelmöinti ja asiassa esitetty todistelu ovat lähes kokonaan koskeneet muita kuin nyt hyväksyttävää Fiskars Finland Oy Ab:n vaatimusta, markkinaoikeus katsoo, että Kuovi Oy:n häviämällä osuudella on vain vähäinen merkitys asiassa. Kuovi Oy:n tulee näin ollen lähtökohtaisesti saada täysi korvaus kuluistaan.

353. Kuovi Oy on vaatinut ensinnäkin, että Fiskars Finland Oy Ab velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 36.552,64 eurolla viivästyskorkoineen. Kyseiset oikeudenkäyntikulut koostuvat 35.812,56 määräisestä palkkiovaatimuksesta ja 740,08 euron määräisestä kuluvaatimuksesta.

354. Fiskars Finland Oy Ab on hyväksynyt Kuovi Oy:n palkkiovaatimuksen käytetyn ajan ja tuntiveloituksen osalta. Fiskars Finland Oy Ab ei ole kiistänyt esitetyn kuluvaatimuksen määrää tai perustetta.

355. Markkinaoikeus toteaa, että kulujen osalta Kuovi Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen on katsottava olevan kohtuullinen ja perustuvan tarpeellisiin toimenpiteisiin.

356. Edellä todetuin perustein Fiskars Finland Oy Ab on velvoitettava korvaamaan Kuovi Oy:n oikeudenkäyntikulut vaaditun mukaisesti palkkion osalta 35.812,56 eurolla ja kulujen osalta 740,08 eurolla eli yhteensä 36.552,64 eurolla viivästyskorkoineen.

357. Kuovi Oy on vaatinut lisäksi, että Fiskars Finland Oy Ab velvoitetaan korvaamaan sen asianosaiskulut 22.545 eurolla viivästyskorkoineen. Vaatimus on perustunut 90 euron tuntivelvoituksella noin 250 tunnin työhön.

358. Fiskars Finland Oy Ab on kiistänyt Kuovi Oy:n esittämät asianosaiskulut määrältään ja perusteeltaan kokonaisuudessaan. Fiskars Finland Oy Ab:n mukaan Kuovi Oy:n asianosaiskulut ovat olleet ilmeisen perusteettomia ja ilmeisen tarpeettomia. Käytettyä 90 euron tuntiveloitushintaa on pidettävä ilmeisen ylimitoitettuna ja perustelemattomana. Hyväksyttävä tuntihinta olisi ollut 40 euroa.

359. Markkinaoikeus toteaa, että oikeudenkäymiskaaren esitöissä todetuin tavoin asianosaiselle itselleen suoritettavan oikeudenkäyntikulujen korvauksen tulee olla poikkeuksellista eikä se saa olla korvaus oikeudenkäyntiin osallistumisesta tai siihen valmistautumisesta aiheutuvasta tavanomaisesta vaivannäöstä. Asianosaiselle itselleen työstä määrättävä korvaus tulee rajoittaa lähinnä tilanteisiin, joissa asianosainen itse on ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaatineita toimenpiteitä, jotka jonkun muun suorittamina olisivat myös asiamiehen tai avustajan laskuttamia kulueriä.

360. Esillä olevassa asiassa Kuovi Oy:n esittämät asianosaiskuluvaatimukset perustuvat sen toimitusjohtajalle oikeudenkäynnin aiheuttamaan työhön ja ajankäyttöön. Asian laatu ja laajuus huomioon ottaen tämän työn voidaan katsoa ylittäneen sen, mitä voidaan pitää oikeudenkäyntiin valmistautumisesta aiheutuvana tavanomaisena vaivannäkönä. Osaa tällaisesta tehdystä työstä voidaan lisäksi pitää sellaisena, jonka tuottaman tiedon hankkiminen jonkun ulkopuolisen tai yhtiön asiamiehen tekemänä olisi ollut laskutettavaa työtä. Toisaalta siltä osin kuin kysymys on ollut oikeudenkäyntikirjelmien laatimisesta tai muusta luonteeltaan puhtaasti juridisena pidettävästä työstä taikka valmisteluistuntoon ja pääkäsittelyyn osallistumisesta yhtiön edustajan työtä ja ajankäyttöä ei ole pidettävä sellaisena, joka synnyttäisi vastapuolelle korvausvelvollisuuden ottaen huomioon, että Kuovi Oy:llä on ollut myös asiamies. Ottaen huomioon muun ohella Fiskars Finland Oy Ab:n asianosaiskulujen osalta käytetty päiväveloitus Kuovi Oy:n asianosaiskulujen laskutusperusteena käytettyä 90 euron tuntiveloitusta ei ole pidettävä esillä olevan kaltaisessa riita asiassa kohtuuttomana.

361. Edellä todetuin perustein markkinaoikeus katsoo, että esillä olevassa tilanteessa Fiskars Finland Oy Ab on velvoitettava korvaamaan Kuovi Oy:n asianosaiskulut 2.500 eurolla viivästyskorkoineen.

7.3 Oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 2016/598

362. Markkinaoikeus on edellä katsonut, että Kuovi Oy:n markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 2016/598 esittämä vahvistusvaatimus on osittain jätettävä tutkimatta ja osittain hylättävä. Kuovi Oy on näin ollen hävinnyt asian, ja se on lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan kaikki Fiskars Finland Oy Ab:n tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

363. Fiskars Finland Oy Ab on vaatinut ensinnäkin, että Kuovi Oy velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 54.999,58 eurolla viivästyskorkoineen. Kyseiset oikeudenkäyntikulut koostuvat 51.583,33 euron määräisestä palkkiovaatimuksesta ja 3.416,25 euron määräisestä kuluvaatimuksesta. Palkkiovaatimus on perustunut 250 euron tuntiveloituksella noin 206 tunnin työstä aiheutuneeseen kustannukseen.

364. Kuovi Oy on paljoksunut Fiskars Finland Oy Ab:n asianajon ajankäyttöä ja hyväksynyt kohtuulliseksi ajankäytöksi asiassa 40 tuntia. Kuovi Oy on hyväksynyt käytetyn, 250 euron tuntiveloitusperusteen. Kuovi Oy:n mukaan prosessi olisi voitu helposti hoitaa yhden asianajan käytöllä ja Fiskars Finland Oy Ab on muutoinkin aiheuttanut itselleen tarpeettomia kuluja. Fiskars Finland Oy Ab on lisäksi nimennyt asioissa paljon asiakirjatodistelua, jolla ei ole ollut merkitystä kanteiden riitakysymyksiin. Kuovi Oy ei ole kiistänyt esitetyn kuluvaatimuksen määrää tai perustetta.

365. Fiskars Finland Oy Ab:n mukaan sen oikeudenkäyntikulujen määrään on vaikuttanut se, että Kuovi Oy on kiistänyt A:n työsuhteen laadun, kestoajan ja luonteen sekä muut siihen liittyvät seikat. Kulujen määrään ovat vaikuttaneet Kuovi Oy:n esittämät väitteiden tasolle jääneet seikat. Kuovi Oy on perustanut oman kanteensa pelkästään siihen, ettei sen tarvitse todistaa mitään ja Fiskars Finland Oy Ab:n tulee osoittaa kaikki vuodesta 1958 lähtien. Näiden väitteiden takia Fiskars Finland Oy Ab:n oikeudenkäyntikulut ovat kasvaneet. Asia on edellyttänyt laajuutensa takia kahden asianajajan käyttämistä.

366. Markkinaoikeus toteaa, että esillä olevassa laajassa asiakokonaisuudessa kahden asianajan käyttäminen on ollut perusteltua. Asiakokonaisuus on ollut näytöllisesti haastava. Asiakokonaisuus on vaatinut sen luonteen ja historiallisen näkökulman johdosta huomattavan määrän asioiden faktista ja juridista selvittämistä. Esitetty todistelu on Kuovi Oy:n yhtä asiakirjatodistetta lukuun ottamatta ollut sama kaikissa esillä olevissa asioissa.

367. Ottaen huomioon, että Kuovi Oy:llä on markkinaoikeuden asian diaarinumero 2016/598 kantajana ollut näyttötaakka kyseisessä asiassa, ei voida kuitenkaan pitää kohtuullisena, että Fiskars Finland Oy Ab:n palkkiot ovat olleet kyseisessä asiassa noin viisinkertaiset Kuovi Oy:n kyseistä asiaa koskevaan palkkiovaatimukseen verrattuna.

368. Edellä lausutun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei Fiskars Finland Oy Ab:n oikeudenkäyntikuluvaatimusta ole palkkion osalta pidettävä asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullisena. Markkinaoikeus harkitsee tarpeellisista toimenpiteistä aiheutuneiden kohtuullisten oikeudenkäyntikulujen määräksi puheena olevassa asiassa 15.000 euroa. Kulujen osalta Fiskars Finland Oy Ab:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen on katsottava olevan kohtuullinen ja perustuvan tarpeellisiin toimenpiteisiin.

369. Kuovi Oy on näin ollen velvoitettava korvaamaan Fiskars Finland Oy Ab:n oikeudenkäyntikulut palkkion osalta 15.000 eurolla ja kulujen osalta vaaditun mukaisesti 3.416,25 eurolla eli yhteensä 18.416,25 eurolla viivästyskorkoineen.

370. Fiskars Finland Oy Ab on vaatinut lisäksi, että Kuovi Oy velvoitetaan korvaamaan sen asianosaiskulut 6.908,91 eurolla viivästyskorkoineen. Vaatimus on perustunut 650 euron päiväveloituksella noin 11 päivän työhön.

371. Kuovi Oy on kiistänyt Fiskars Finland Oy Ab:n esittämät asianosaiskulut määrältään ja perusteeltaan kokonaisuudessaan. Kuovi Oy:n mukaan kysymys on ollut yhtiön omien työntekijöiden normaalin työpanoksen hyväksikäytöstä, ja työ on tehty osana työsuhdetta normaalilla työajalla.

372. Fiskars Finland Oy Ab:n mukaan sen henkilökunnan tekemät selvitystyöt ovat olleet asiakokonaisuuden ajamiselle välttämätön edellytys. Fiskars Finland Oy Ab:n asianajajat eivät olisi voineet selvittää kyseisiä asioita eri paikoista. Yhtiö on joutunut selvittelemään useiden vuosikymmenien takaisia asioita useiden eri henkilöiden toimesta, koska Kuovi Oy:n väitteet ja myös vaatimukset ovat perustuneet yksinkertaisesti siihen, että se katsoo oikeuksien kuuluvan sille niitä näytöllisesti perustelematta.

373. Markkinaoikeus toteaa, että edellä todetuin tavoin asianosaiselle itselleen suoritettavan oikeudenkäyntikulujen korvauksen tulee olla poikkeuksellista eikä se saa olla korvaus oikeudenkäyntiin osallistumisesta tai siihen valmistautumisesta aiheutuvasta tavanomaisesta vaivannäöstä. Toisaalta markkinaoikeus toteaa, että korvauksen tuomitseminen ei edellytä, että työn tekemisestä olisi aiheutunut asianosaiselle suoranaista taloudellista menetystä.

374. Esillä olevassa asiassa Fiskars Finland Oy Ab:n esittämät asianosaiskuluvaatimukset perustuvat sen henkilökunnalle oikeudenkäynnin aiheuttamaan työhön, jonka voidaan sinänsä katsoa jossain määrin ylittäneen sen, mitä voidaan pitää oikeudenkäyntiin valmistautumisesta aiheutuvana tavanomaisena vaivannäkönä. Toisaalta Kuovi Oy:n vahvistusvaatimusta koskevan asian laatu huomioon ottaen vain vähäistä osaa tällaisesta tehdystä työstä voidaan pitää sellaisena, jonka tuottaman tiedon hankkiminen jonkun ulkopuolisen tai yhtiön asiamiehen tekemänä olisi ollut laskutettavaa työtä Kuovi Oy:n vahvistumisvaatimukseen vastaamisen osalta.

375. Edellä todetuin perustein markkinaoikeus katsoo, että esillä olevassa tilanteessa Kuovi Oy on velvoitettava korvaamaan Fiskars Finland Oy Ab:n asianosaiskulut 1.000 eurolla viivästyskorkoineen.

Tuomiolauselma

Markkinaoikeus jättää tutkimatta Fiskars Finland Oy Ab:n kannevaatimukset 1 ja 2 markkinaoikeuden asioissa diaarinumerot 2016/415 ja 2017/61 sekä Kuovi Oy:n vahvistusvaatimuksen markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 2016/598 siltä osin kuin se koskee muuta kuin sisustustekstiileihin liittyvää toimintaa.

Markkinaoikeus kieltää Kuovi Oy:tä käyttämästä mainonnassa ja markkinoinnissa viittauksia Paratiisi-astioihin.

Kieltoa on noudatettava heti nyt asetetun 100.000 euron sakon uhalla.

Markkinaoikeus hylkää Fiskars Finland Oy Ab:n kannevaatimukset markkinaoikeuden asioissa diaarinumerot 2016/415 ja 2017/61 muilta osin ja Kuovi Oy:n vahvistusvaatimuksen markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 2016/598 muilta osin.

Markkinaoikeus velvoittaa Fiskars Finland Oy Ab:n korvaamaan markkinaoikeuden asioissa diaarinumerot 2016/415 ja 2017/61 Kuovi Oy:n oikeudenkäyntikulut yhteensä 36.552,64 eurolla ja asianosaiskulut 2.500 eurolla, molemmat määrät viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän markkinaoikeuden ratkaisun antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää Fiskars Finland Oy Ab:n vaatimuksen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulujensa korvaamisesta markkinaoikeuden asioissa diaarinumerot 2016/415 ja 2017/61.

Markkinaoikeus velvoittaa Kuovi Oy:n korvaamaan markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 2016/598 Fiskars Finland Oy Ab:n oikeudenkäyntikulut yhteensä 18.416,25 eurolla ja asianosaiskulut 1.000 eurolla, molemmat määrät viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän markkinaoikeuden ratkaisun antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää Kuovi Oy:n vaatimuksen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulujensa korvaamisesta markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 2016/598.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 17.2.2020.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Jussi Karttunen sekä markkinaoikeustuomarit Jaakko Ritvala ja Mirva Näsi.

Tuomion liite 1

Lainvoimaisuus

Ei lainvoimainen.

 
Julkaistu 20.12.2019