MAO:421/19

Mylan AB ja Mylan S.A.S. > Gilead Sciences, Inc.

patentti - lisäsuojatodistus - lisäsuojatodistuksen mitättömäksi julistaminen

Diaarinumero: 2017/732
Antopäivä: 25.9.2019

ASIAN RIIDATON TAUSTA

Gilead Sciences, Inc.:ille (jäljempänä myös Gilead) on 14.5.2003 myönnetty eurooppapatentti numero EP 0 915 894 keksinnölle nimeltä "Nucleotide analogs" (suomeksi "Nukleotidianalogit"). Mainitun eurooppapatentin etuoikeuspäivä on 26.7.1996. Kyseisen eurooppapatentin käsittelykieli on englanti.

Edellä mainittu eurooppapatentti on sittemmin saatettu voimaan muun ohella Suomessa.

Eurooppapatentti numero EP 0 915 894 käsittää muun ohella itsenäisen patenttivaatimuksen 25, jossa on kysymys tenofoviiridisoproksiilia (jäljempänä myös TD) koskevasta tuotevaatimuksesta sekä epäitsenäisen patenttivaatimuksen 27, jonka suomenkielinen käännös kuuluu seuraavasti:

"27. Farmaseuttinen koostumus, joka käsittää jonkin patenttivaatimuksista 1–25 mukaista yhdistettä yhdessä farmaseuttisesti hyväksyttävän kantajan ja valinnaisesti muiden terapeuttisten ainesosien kanssa."

Suomessa voimaan saatetulle Gilead Sciences, Inc.:in eurooppapatentille numero FI/EP 0 915 894 (jäljempänä myös peruspatentti) on 3.12.2009 myönnetty lisäsuojatodistus numero 266 "Tenofoviiridisoproksiili ja sen suolat, hydraatit, tautomeerit ja solvaatit yhdessä emtrisitabiinin kanssa".

Edellä mainitun lisäsuojatodistuksen myöntäminen on tapahtunut Gileadin Patentti- ja rekisterihallitukselle tekemästä hakemuksesta, jonka Gilead on perustanut yhtiön TRUVADA-nimiselle lääkevalmisteelle myönnettyyn myyntilupaan. Kyseisen TRUVADA-lääkevalmisteen vaikuttavat aineet ovat tenofoviiridisoproksiili ja emtrisitabiini.

Peruspatentin voimassaolo on päättynyt 25.7.2017. Lisäsuojatodistus numero 266 on puolestaan voimassa 24.8.2020 asti.

KANNE

Vaatimukset

Mylan AB ja Mylan S.A.S. ovat vaatineet, että markkinaoikeus julistaa lisäsuojatodistuksen numero 266 mitättömäksi.

Lisäksi Mylan AB ja Mylan S.A.S. ovat vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa Gilead Sciences, Inc.:in korvaamaan niiden yhteiset arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 193.333,10 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Lisäsuojatodistus numero 266 on myönnetty lääkkeiden lisäsuojatodistuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 (jäljempänä myös lisäsuojatodistusasetus) 3 artiklan a alakohdan vastaisesti.

Lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan mukaan lisäsuojatodistuksen saamisen edellytyksenä on, että hakemusvaltiossa hakemuspäivänä tuotetta suojaa voimassa oleva peruspatentti. Lisäsuojatodistusasetuksessa tuotteella puolestaan tarkoitetaan lääkkeen vaikuttavaa ainetta tai vaikuttavien aineiden yhdistelmää.

Lisäsuojatodistus numero 266 ei täytä lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan edellytystä, sillä lisäsuojatodistuksessa nimetty vaikuttavien aineiden, TD:n ja emtrisitabiinin, yhdistelmä ei ole peruspatentin suojaama kyseisessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Alan ammattimies ei olisi kyennyt ymmärtämään, että peruspatentin epäitsenäisessä patenttivaatimuksessa 27, jonka perusteella lisäsuojatodistus numero 266 on myönnetty, on tarkoitettu emtrisitabiinia sillä tavoin kuin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetään.

TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmä ei kuulu peruspatentin suojapiiriin myöskään arvioitaessa asiaa vastaajan esittämällä tavalla patenttilain 39 §:n sekä Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä myös Euroopan patenttisopimus) 69 artiklan ja Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan soveltamisesta hyväksytyn pöytäkirjan perusteella.

Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään (tuomio 24.11.2011, Medeva BV ym., C-322/10, EU:C:2011:773) katsonut, että ollakseen suojattu peruspatentilla lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan merkityksessä lisäsuojatodistuksella suojattavan vaikuttavan aineen tulee olla mainittu peruspatentin vaatimuksissa.

Kyseistä tulkintaansa unionin tuomioistuin on sittemmin kehittänyt myöhemmässä oikeuskäytännössään (tuomio 12.12.2013, Eli Lilly and Company, C‑493/12, EU:C:2013:835) edelleen ja katsonut, että silloin, kun patentin vaatimuksissa oleva toimintakaava kattaa vaikuttavan aineen, lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohta ei ole periaatteessa esteenä lisäsuojatodistuksen myöntämiselle tälle vaikuttavalle aineelle, edellyttäen kuitenkin, että tällaisten vaatimusten, joita tulkitaan Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklassa ja Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan soveltamista koskevassa lisäpöytäkirjassa vaaditun mukaisesti muun muassa selityksen valossa, perusteella on mahdollista päätyä katsomaan, että kyseiset vaatimukset koskevat implisiittisesti, mutta välttämättä ja erityisesti, kyseistä vaikuttavaa ainetta.

Edelleen unionin tuomioistuin on tuoreimmassa oikeuskäytännössään (tuomio 25.7.2018, Teva UK ym., C-121/17, EU:C:2018:585) jatkanut vakiintunutta tulkintalinjaansa ja täsmentänyt lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan tulkintaa yhdistelmälääkkeiden osalta toteamalla, että yhteisvaikutuksen tuottavista useista vaikuttavista aineista muodostuvaa tuotetta on katsottava suojaavan voimassa oleva peruspatentti, jos tuotteen muodostavien vaikuttavien aineiden yhdistelmää, vaikkei sitä nimenomaisesti mainittaisikaan peruspatentin patenttivaatimuksissa, tarkoitetaan välttämättä ja nimenomaan kyseisissä vaatimuksissa.

Viimeksi mainitussa ennakkoratkaisussaan unionin tuomioistuin on määritellyt kaksiosaisen testin sen arvioimiseksi, onko useista vaikuttavista aineista muodostuvan tuotteen katsottava täyttävän vaatimuksen siitä, että vaikuttavien aineiden yhdistelmää tarkoitetaan välttämättä ja nimenomaan peruspatentin patenttivaatimuksissa. Testin ensimmäinen kysymys on, kuuluuko kyseessä olevien vaikuttavien aineiden yhdistelmä, asianomaisen peruspatentin selitys ja piirustukset huomioon ottaen, välttämättä kyseisen peruspatentin kattamaan keksintöön. Toinen kysymys kuuluu, voidaanko kukin näistä vaikuttavista aineista tunnistaa nimenomaisesti kaikkien asianomaisella peruspatentilla julkistettujen seikkojen valossa.

Kumpaakin mainittua kysymystä tulee arvioida alan ammattimiehen näkökulmasta ja peruspatenttia koskeneen hakemuksen tekoajankohdan tai sen etuoikeuden määräytymisajankohdan tekniikan tilan valossa. Tällä tarkoitetaan ensinnäkin sitä, että peruspatentin etuoikeuspäivän tekninen tila rajaa huomioon otettavat seikat siihen, mikä on ollut yleisön saatavilla ennen mainittua ajankohtaa. Tämän ajankohdan jälkeen julkistettuja seikkoja ei voida ottaa huomioon. Toisaalta se, että testin kumpaakin kysymystä tulee arvioida alan ammattimiehen näkökulmasta, rajaa huomioon otettavia seikkoja edelleen. Edellä mainittuja kysymyksiä tulee siten arvioida sen perusteella, mikä alan ammattimiehen tietämys on mainittuna ajankohtana oletettavasti ollut ja miten alan ammattimies olisi yleistietonsa pohjalta arvioinut asiaa kyseisenä ajankohtana.

Alan ammattimies

Käsillä olevassa asiassa alan ammattimiehenä tulee pitää kliinikkoa, joka hoitaa virusinfektioita osana kliinistä työtään. Kliinikko saattaisi osallistua lukuisten eri virusinfektioiden hoitoon tai keskittyä tiettyyn virusinfektiotyyppiin. Hän ei olisi kuitenkaan HIV:n (human immunodeficiency virus) asiantuntija. Alan ammattimiehenä voi myös pitää ryhmää, johon kliinikon ohella kuuluu lisäksi virologi.

Tekniikan taso ja alan ammattimiehen yleistieto peruspatentin etuoikeuspäivänä

Kysymyksessä olevan peruspatentin mukaisen keksinnön kohteena ovat nukleotidianalogit. Mainittu keksintö on tarkoitettu käytettäväksi useiden ihmisillä ja eläimillä esiintyvien virusinfektioiden, mukaan luettuna HIV, ehkäisyyn ja hoitoon. Peruspatentin mukainen keksintö ei kuitenkaan rajoitu, eikä keskity HIV:n hoitoon.

Alan ammattimies on peruspatentin etuoikeuspäivänä tiennyt, että yhdistelmäterapiaa voidaan käyttää HIV:n hoitoon. Muiden virusinfektioiden osalta pääasiallinen hoitomuoto kyseisenä ajankohtana on ollut monoterapia.

Peruspatentissa kuvatun tenofoviirin (PMPA) sen paremmin kuin TD:nkaan käyttö yhdistelmäterapiassa tai yhdessä muiden terapeuttisten ainesosien kanssa ei peruspatentin etuoikeuspäivänä ole ollut tunnettua.

Peruspatentin etuoikeuspäivänä on tunnettu yleisesti suuri joukko antiviraalisia vaikuttavia aineita.

Peruspatentin etuoikeuspäivänä on ollut 25 yhdistettä, joita oli testattu ihmisillä HIV:n hoitoon käytettäväksi. Tämän lisäksi peruspatentin etuoikeuspäivänä on ollut useita yhdisteitä, jotka ovat olleet esikliinisessä kehitysvaiheessa. Edellä mainituista yhdisteistä viisi nukleotidi- / nukleosidikäänteiskopioijaentsyymien estäjää (NRTI), kolme proteaasin estäjää (PI) ja yksi ei-nukleosidinen / ei-nukleotidinen käänteiskopioijaentsyymin estäjä (NNRTI) on ollut hyväksytty HIV:n hoitoon käytettäväksi ihmisillä.

Myös emtrisitabiini on ollut peruspatentin etuoikeuspäivänä tunnettu in vitro -tutkimusten vaiheessa olevana yhdisteenä, jolla mahdollisesti olisi HIV:n ja hepatiitti B -viruksen vastaista aktiivisuutta. Tuolloin ei ole kuitenkaan ollut yleisesti tiedossa, että emtrisitabiinia voitaisiin käyttää tehokkaana vaikuttavana aineena HIV-tartuntojen hoitoon.

Syyskuussa 1995 oli sinänsä eräässä konferenssissa esitetty tiivistelmä liittyen emtrisitabiinin farmakokinetiikkaa ja turvallisuutta koskeviin tutkimuksiin. Näissä tutkimuksissa on kuitenkin ollut kyse hyvin pienelle potilasjoukolle toteutetusta lääkekehityksen vaiheen I tutkimuksesta, jossa on arvioitu vaikuttavan aineen turvallisuutta, ei sen tehoa. Tutkimuksesta ei ole myöskään voitu päätellä vaikuttavan aineen turvallisuudesta HIV:n pitkäaikaisessa hoitamisessa. Kyseisestä tutkimuksesta ei ole myöskään millään tavoin käynyt esiin mainitun vaikuttavan aineen käyttö yhdistelmäterapiassa. Edellä mainittu tiivistelmä ei ole myöskään kuulunut alan ammattimiehen yleistietoon peruspatentin etuoikeuspäivänä. Lisäksi on huomattava, että alan ammattimies ei olisi tiivistelmän perusteella ymmärtänyt tutkimusten liittyneen emtrisitabiiniin, koska tiivistelmässä tutkimusten kohteena olleeseen vaikuttavaan aineeseen on viitattu vain lääkeyhtiön sisäisesti käyttämällä koodilla, antamatta sanotun vaikuttavan aineen molekyylistä tai sen rakenteesta tarkempaa tietoa.

Jos alan ammattimies olisi ymmärtänyt peruspatentin epäitsenäisen patenttivaatimuksen 27 ilmauksen "muut terapeuttiset ainesosat" viittaavan TD:n käyttöön yhdistelmäterapiassa, hän olisi joka tapauksessa ensin harkinnut edellä mainittuja ihmisten hoitoon jo hyväksyttyjä lääkeaineita yhdistettäväksi TD:n kanssa. Toisaalta hän olisi myös harkinnut yhdistelmäterapiaa muiden saatavilla olevien lääkeaineiden, kuten asikloviirin ja infektioiden vastaisten lääkeaineiden, kanssa.

TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmä

Lisäsuojatodistuksen numero 266 osalta ei täyty kumpikaan edellä mainituista unionin tuomioistuimen asiassa C-121/17 antamassa ennakkoratkaisussa määrittelemän kaksiosaisen testin kriteereistä.

Alan ammattimies ei olisi kysymyksessä olevan peruspatentin selityksen ja vastaajan käsillä olevassa asiassa esittämien julkaisujen perusteella voinut päätyä katsomaan, että TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmä kuuluu välttämättä peruspatentin kattamaan keksintöön. Alan ammattimies ei myöskään olisi peruspatentilla julkistettujen seikkojen valossa kyennyt nimenomaisesti tunnistamaan emtrisitabiinia.

Peruspatentin itsenäinen patenttivaatimus 25 suojaa TD:n. Peruspatentin mukainen keksintö ei kuitenkaan rajoitu taikka keskity TD:n käyttöön HIV:n hoitamisessa. Alan ammattimies olisi peruspatentin perusteella peruspatentin etuoikeuspäivänä ymmärtänyt, että peruspatentti kattaa lukuisia yhdisteitä, jotka voivat olla hyödyllisiä ehkäistäessä tai hoidettaessa hyvin laajaa joukkoa ihmisissä tai eläimissä esiintyviä virusinfektioita.

Peruspatentissa ei ole myöskään kuvattu TD:n käyttöä yhdistelmäterapiassa, eikä peruspatentin mukainen keksintö ole rajoittunut tai keskittynyt yhdistelmäterapiaan.

Peruspatentin epäitsenäinen patenttivaatimus 27 on sanamuodoltaan hyvin yleinen ja se kattaa suuren joukon yhdisteitä. Vaikka mainitussa patenttivaatimuksessa 27 viitatut "farmaseuttisesti hyväksytyt kantajat" on kuvattu peruspatentin selityksessä yksityiskohtaisesti, selityksessä ei ole kuvattu mahdollisia "muita terapeuttisia ainesosia" lainkaan.

Peruspatentin epäitsenäisen patenttivaatimuksen 27 mukaisesti farmaseuttinen koostumus, joka käsittää jotakin patenttivaatimuksen 1–25 mukaista yhdistettä yhdessä farmaseuttisesti hyväksyttävän kantajan kanssa on välttämätön peruspatentissa kuvatun teknisen ongelman ratkaisemiselle. Sen sijaan mainitun patenttivaatimuksen 27 mukaisten "muiden terapeuttisten ainesosien" yhdistäminen kyseiseen koostumukseen on kyseisen patenttivaatimuksenkin mukaan valinnaista eikä se näin ollen ole tai voi olla välttämätöntä sanottua teknistä ongelmaa koskevan ratkaisun kannalta.

Alan ammattimies ei olisi yleistietonsa ja peruspatentin etuoikeuspäivän teknisen tilan perusteella peruspatentin selitys huomioon ottaen kyennyt ymmärtämään, että TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmä kuuluu välttämättä peruspatentin kattamaan keksintöön.

Edellä mainitun kaksiosaisen testin toinen osa koskee sitä, voidaanko kukin vaikuttavista aineista tunnistaa nimenomaisesti kaikkien patentilla julkistettujen seikkojen valossa. Lisäsuojatodistuksessa numero 266 mainittu toinen vaikuttava aine, eli emtrisitabiini, ei olisi ollut alan ammattimiehelle nimenomaisesti tunnistettavissa peruspatentilla julkistettujen seikkojen valossa ja peruspatentin etuoikeuspäivän teknisen tilan perusteella peruspatentin epäitsenäisen patenttivaatimuksen 27 ilmaisusta "muut terapeuttiset ainesosat".

Asiassa on riidatonta, että peruspatentissa emtrisitabiiniin ei viitata nimellä, kemiallisella nimellä taikka rakennekaavalla. Emtrisitabiini ei ilmene peruspatentista eksplisiittisesti eikä myöskään implisiittisesti. Peruspatentissa ei anneta minkäänlaista vihjettä alan ammattimiehelle emtrisitabiinista mahdollisena vaikuttavana aineena HIV:n hoidossa.

Peruspatentin selityksen perusteella ilmaisu "muut terapeuttiset ainesosat" kattaa laajan joukon aineita, joista ei ole voinut millään tavoin yksilöidä emtrisitabiinia.

VASTAUS

Vaatimukset

Gilead Sciences, Inc. on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää kanteen.

Lisäksi Gilead Sciences, Inc. on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Mylan AB:n ja Mylan S.A.S.:n korvaamaan yhteisvastuullisesti sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 394.096,60 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Lisäsuojatodistus numero 266 on pätevä. Kyseinen lisäsuojatodistus perustuu Suomessa voimaan saatettuun eurooppapatenttiin numero FI/EP 0 915 894 (edellä mainittu peruspatentti), jonka pätevyyttä ei ole riitautettu peruspatentin voimassaoloaikana.

Lisäsuojatodistus numero 266 on myönnetty lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan mukaisesti. Perusteita lisäsuojatodistuksen numero 266 mitättömäksi julistamiselle puheena olevan perusteella ei siten ole.

Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään (tuomio 12.12.2013, Eli Lilly and Company, C-493/12, EU:C:2013:835) katsonut, että patenttivaatimuksessa käytetty toimintakaava voi riittää täyttämään lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan edellytyksen.

Sittemmin unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään (tuomio 25.7.2018, Teva UK ym., C 121/17, EU:C:2018:585) edelleen katsonut, että ainoat säännöt, joita sovelletaan arvioitaessa, suojaako peruspatentti tuotetta lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan mukaisesti, ovat Euroopan patenttisopimuksen 69 artikla ja Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan soveltamisesta hyväksytty pöytäkirja sekä niitä vastaavat kansalliset säännökset.

Viimeksi mainitussa ennakkoratkaisussaan unionin tuomioistuin on painottanut, että patentin tuottaman suojan laajuus määräytyy patenttivaatimusten mukaan. Kyseisen ennakkoratkaisun mukaan keksinnön rajat ovat samat kuin peruspatentin tuottaman suojan rajat ja lisäsuojatodistuksen tuottamat oikeudet ovat yhdenmukaiset peruspatentin tuottamien oikeuksien kanssa.

Unionin tuomioistuin on sanotussa ennakkoratkaisussaan lisäksi todennut, että yhteisvaikutuksen tuottavista useista vaikuttavista aineista muodostuvaa tuotetta suojaa voimassa oleva peruspatentti lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan tarkoittamalla tavalla, jos tuotteen muodostavien vaikuttavien aineiden yhdistelmää, vaikkei sitä nimenomaisesti mainittaisikaan peruspatentin patenttivaatimuksissa, tarkoitetaan välttämättä ja nimenomaan kyseisissä patenttivaatimuksissa. Ennakkoratkaisussaan unionin tuomioistuin on edelleen todennut, että arvio siitä, suojaako peruspatentti tuotetta lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan mukaisesti, tulee tehdä tulkitsemalla asianomaista patenttivaatimusta alan ammattimiehen näkökulmasta huomioon ottaen kaikki peruspatentissa esitetty tieto sekä tekniikan taso peruspatentin etuoikeus- tai hakemispäivänä. Vielä unionin tuomioistuin on ennakkoratkaisussaan painottanut sitä, että nimenomaan kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, täyttääkö lisäsuojatodistus lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan edellytykset.

Kyseisen ennakkoratkaisun mukaan, mikäli tiettyä tuotetta ei ole nimenomaisesti mainittu peruspatentissa, peruspatentti suojaa tuotetta, jos peruspatentin patenttivaatimuksen voidaan tulkita koskevan kyseistä tuotetta "välttämättä ja nimenomaan".

Unionin tuomioistuimen kyseisessä ennakkoratkaisussa määrittelemän kaksiosaisen testin molempien kriteerien arviointi tulee tehdä alan ammattimiehen näkökulmasta peruspatentin etuoikeuspäivän tekniikan tason perustella, ei alan ammattimiehen yleistiedon perusteella. Kyseistä kaksiosaista testiä sovelletaan, kun yhdistelmätuotteen vaikuttavaa ainetta ei ole nimenomaisesti mainittu asianomaisen peruspatentin patenttivaatimuksissa.

Testin ensimmäisen osan osalta on ainoastaan arvioitava, kuuluuko tuote patenttivaatimusten piiriin Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan ja Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan soveltamisesta hyväksytyn pöytäkirjan sekä vastaavien kansallisten säännösten perusteella.

Testin toisessa osassa on asetettu ensimmäistä osaa tiukempia kriteerejä arvioitaessa, kuuluuko tietty tuote peruspatentin suojapiiriin. Sen perusteella vaikuttavan aineen tulee olla alan ammattimiehen nimenomaisesti tunnistettavissa asianomaisen peruspatentin etuoikeuspäivän tekniikan taso huomioon ottaen. Testin toinen osa rajoittaa lisäsuojatodistuksen kohteeksi kelpaavat vaikuttavat aineet niihin aineisiin, jotka ovat olleet tunnettuja peruspatentin etuoikeuspäivänä.

Viimeksi mainitussa ennakkoratkaisussa ei ole sovellettu "keksinnön kohteen" tai "keksinnöllisen ytimen" kriteerejä, sillä nämä liittyvät unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan vain lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan c alakohdan soveltamiseen.

Kyseisessä ennakkoratkaisussa määritetty kaksiosainen testi ei myöskään edellytä, että vaikuttavan aineen tulisi olla hyväksytty tai että sen tulisi olla tietyssä kehitysvaiheessa peruspatentin etuoikeuspäivänä. Tämä on luonnollista, sillä tällöin kyseinen vaikuttava aine ei enää olisi patentoitavissa.

Alan ammattimies

Käsillä olevassa asiassa alan ammattimies on kliinikko, jolla on usean vuoden käytännön kokemus lääkärinä antiviraalisista lääkkeistä ja virustautien hoitamisesta sekä nimenomaan HIV:n hoitamisesta. HIV:n tutkimus on ollut peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana erittäin nopeasti kehittyvä alue, mistä johtuen alan ammattimies olisi HIV:n hoitamista harkitessaan pitänyt kehitteillä olevia lääkeaineita mielessään.

Alan ammattimiehenä voi käsillä olevassa asiassa pitää myös ryhmää, johon kuuluisi lääkeainekemisti HIV-kliinikon ohella.

Tekniikan taso ja alan ammattimiehen yleistieto peruspatentin etuoikeuspäivänä

Unionin tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa C-121/17 antaman ennakkoratkaisun mukaan tekniikan taso on merkityksellinen tekijä arvioitaessa sitä, onko tuote ollut alan ammattimiehen nimenomaisesti tunnistettavissa peruspatentin etuoikeuspäivänä. Tekniikan taso kattaa kaiken sen tiedon, mikä on ollut yleisön saatavilla ennen peruspatentin etuoikeuspäivää.

Emtrisitabiini on ollut kysymyksessä olevan peruspatentin etuoikeuspäivänä useista julkaisuista tunnettu antiviraalinen aine, jota oli ehdotettu käytettäväksi HIV:n hoitamiseen.

Nopeasti kehittyvillä aloilla, kuten HIV:n hoitamisessa, peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana kansainvälisissä konferensseissa kerrotut tiedot olisivat olleet myös osa alan ammattimiehen yleistietoa.

Alan ammattimiehen yleistietoon olisi peruspatentin etuoikeuspäivänä kuulunut ensinnäkin se, että HIV:n hoitamisessa suosittiin yhdistelmäterapiaa. Alan ammattimiehen yleistietoon peruspatentin etuoikeuspäivänä olisi kuulunut myös se, että nukleotidi- / nukleosidikäänteiskopioijaentsyymien estäjiä (NRTI) voitiin käyttää yhdistelmäterapiassa ja niiden yhdistelmien käyttöä yhdistelmäterapiassa oli kuvattu useissa julkaisuissa. Edelleen alan ammattimiehen yleistietoon sanottuna ajankohtana olisi kuulunut se, että tenofoviiri (PMPA) on nukleotidianalogi, joka kuului NRTI-ryhmän yhdisteisiin. Alan ammattimiehen yleistietoon olisi kuulunut myös se, että tenofoviiri oli lupaava kandidaatti HIV:ta vastaan käytettäväksi yhdisteeksi ja että sitä oli HIV:n hoitamisessa mahdollista yhdistää muihin antiviraalisiin yhdisteisiin (erityisesti muihin NRTI-ryhmän yhdisteisiin sekä proteaasin estäjiin). Vielä alan ammattimiehen yleistietoon kyseisenä ajankohtana olisi kuulunut se, että emtrisitabiini kuului NRTI-ryhmän yhdisteisiin.

Peruspatentin etuoikeuspäivänä tunnettujen julkaisujen valossa alan ammattimies olisi ymmärtänyt peruspatentin keskittyvän mainituista julkaisuista tunnetun PMPA:n aihiolääkkeisiin ja erityisesti peruspatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 25 mukaiseen TD:iin.

Alan ammattimies olisi ymmärtänyt peruspatentin epäitsenäisen patenttivaatimuksen 27 ilmaisun "muut terapeuttiset ainesosat" tarkoittavan muita ainesosia, jotka edistävät antiretroviraalista aktiivisuutta ja nimenomaisesti NRTI-ryhmään kuuluneiden yhdisteiden yhdistelmiä. Alan ammattimies olisi peruspatentin etuoikeuspäivänä pitänyt NRTI-ryhmään kuuluneiden yhdisteiden yhdistelmiä ainoana strategiana HIV:n hoitamiseen. Peruspatentin etuoikeuspäivänä on ollut viisi hyväksyttyä NRTI-ryhmään kuulunutta yhdistettä. Näistä neljän tiedettiin olevan toksisia ja aiheuttavan sivuvaikutuksia ja/tai olevan alttiita resistenssin kehittymiselle viruksen mutaatioille. Näin ollen alan ammattimies olisi harkinnut kliinisissä tutkimuksissa olevia NRTI-ryhmään kuuluneita yhdisteitä, joita peruspatentin etuoikeuspäivä on ollut viisi (PMPA (myöhemmin tunnettu myös nimellä tenofoviiri), FTC (myöhemmin tunnettu myös nimellä emtrisitabiini), 1592U89 (myöhemmin tunnettu myös nimellä abakaviiri), adefoviiridipivoksiili ja F-ddA). Koska TD on PMPA:n aihiolääke, ei PMPA:ta voida pitää mainitussa patenttivaatimuksessa 27 tarkoitettuna "muuna terapeuttisena ainesosana". Emtrisitabiini on siis ollut yksi viimeksi mainitusta viidestä kliinisissä tutkimuksissa olleista NRTI-ryhmään kuuluneesta yhdisteestä ja sillä on tiedetty olleen lääkekehityksen vaiheen I tutkimusten perusteella lupaava turvallisuusprofiili. Emtrisitabiinin on lisäksi tiedetty olevan hyvin tehokas HIV:iä vastaan in vitro -tutkimuksissa, minkä lisäksi sillä on ollut erittäin suotuisa vuorovaikutus muiden NRTI-ryhmään kuuluneiden yhdisteiden kanssa.

Emtrisitabiini on ollut peruspatentin etuoikeuspäivänä useista julkaisuista tunnettu antiretroviraalinen aine, jota oli ehdotettu käytettäväksi HIV:n hoitamiseen.

Alan ammattimies olisi myös tunnistanut emtrisitabiinin kantajien viittaamasta syyskuussa 1995 eräässä konferenssissa esitetystä tiivistelmästä liittyen emtrisitabiinia koskeviin tutkimuksiin. Kyseisessä tiivistelmässä on käytetty lääkeyhtiön koodia, jota oli käytetty myös muissa yhteyksissä yhdistettynä emtrisitabiinin kemialliseen nimeen sekä siitä tuolloin käytettyyn lyhenteeseen FTC.

TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmä kuuluu peruspatentin suojapiiriin

Arvioitaessa sitä, koskeeko kysymyksessä olevan peruspatentin epäitsenäisessä patenttivaatimuksessa 27 mainittu "muu terapeuttinen ainesosa" unionin tuomioistuimen asiassa C-121/17 antamassa ennakkoratkaisussa tarkoitetulla tavalla "välttämättä ja nimenomaan" TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmää, tulee huomiota kiinnittää ainoastaan peruspatentin etuoikeuspäivän tekniikan tasoon kuuluviin yhdisteisiin.

Peruspatentin selitykseen sisältyvässä esimerkissä 16 on kuvattu tenofoviirin aihiolääkkeiden (kuten TD:n) teho HIV:ta vastaan eli se osoittaa TD:lla olevan antiretroviraalista aktiivisuutta HIV:ta vastaan. Muita viruksia ei ole edes mainittu kyseisessä esimerkissä, eikä muista viruksista ole esitetty mitään dataa niiden aktiivisuudesta. Ainoat peruspatentissa esitetyt antiviraaliset koetulokset koskevat HIV:ta. HIV on lisäksi ainoa virus, joka mainitaan peruspatentissa useaan otteeseen. Alan ammattimies olisi pitänyt HIV:n hoitoon liittyvää dataa aktiivisuudesta peruspatentin keskipisteenä, sillä kyseinen data on ollut keskeisintä potilaiden hoitamisen kannalta. Peruspatentti on näin ollen keskittynyt HIV:n hoitoon.

Peruspatentin epäitsenäisessä patenttivaatimuksessa 27 käytetty ilmaisu "muu terapeuttinen ainesosa" viittaa ainesosiin, jotka toteuttavat samaa terapeuttista tarkoitusta kuin mitä peruspatentissa on käsitelty eli virustautien ja erityisesti HIV:n hoitamista. Alan ammattimies olisi ymmärtänyt patentin etuoikeuspäivänä peruspatenttia lukiessaan, että kyseisen patentin mukaisen keksinnön eräs olennainen osa on ollut TD:n käyttäminen yhdessä erilaisten antiretroviraalisten aineiden kanssa HIV:n hoitamiseksi. Emtrisitabiini on ollut tunnetun tekniikan tasoon kuuluva antiretroviraalinen aine.

Mainitussa patenttivaatimuksessa 27 käytetty ilmaisu "yhdessä" on puolestaan tullut ymmärtää tarkoittavan HIV:n hoitamisessa käytettävää yhdistelmäterapiaa, jossa antiretroviraalinen aine on yhdistetty toiseen antiretroviraaliseen aineeseen. Yhdistelmäterapia on erotettava rinnakkaishoidosta, jossa hoidetaan HIV-liitännäisten niin sanottujen opportunististen infektioiden hoitoa. Markkinoilla ei vastaajan käsityksen mukaan ole ollut olemassa HIV:n hoitoon käytettäviä lääkeaineita, joissa antiretroviraalinen aine olisi yhdistetty rinnakkaishoidossa käytettäviin lääkeaineisiin.

Arvioidessaan peruspatentin epäitsenäistä patenttivaatimusta 27 alan ammattimies olisi kiinnittänyt huomiota ensimmäisenä itsenäiseen patenttivaatimukseen 25, jossa on kysymys TD:ia koskevasta tuotevaatimuksesta, sillä mainittu patenttivaatimus on ainoa peruspatentin patenttivaatimuksista, joka käsittää yksittäisen yhdisteen. Alan ammattimies olisi arvioinut sen valossa, mitä vaikuttavia aineita voisi yhdistää TD:n kanssa.

Edellä mainittu patenttivaatimus 27 koskee "farmaseuttista koostumusta", joka viittaa yksittäiseen koostumukseen, joka sisältää useampia vaikuttavia aineita. Termin "ainesosa" käyttäminen on viitannut puolestaan vaikuttavan aineen käyttämiseen osana yhdistelmäformulaatiota, eikä erillisen lääkeaineen antamiseen.

Kuten edellä on selostettu, alan ammattimies olisi peruspatentin etuoikeuspäivänä tunnetun tekniikan tason perusteella voinut rajoittaa peruspatentin epäitsenäiseen patenttivaatimukseen 27 sisältyneen ilmaisun "muut terapeuttiset ainesosat" viiteen vaihtoehtoiseen yhdisteeseen. Kyseisen ilmaisun "muut terapeuttiset ainesosat" on katsottava tekniikan tason ja peruspatentissa julistetun tiedon perusteella tarkoittaneen alan ammattimiehelle välttämättä ja nimenomaan emtrisitabiinia.

Edellä mainitussa patenttivaatimuksessa 27 käytettyä ilmaisua "valinnaisesti" ei ole pidettävä merkityksellisenä asian arvioinnissa. Kyseisen ilmaisun käyttäminen on johtunut ainoastaan patenttivaatimuksen laatimistavasta. Mainitun patenttivaatimuksen 27 on voinut tulkita omaavan kaksi eri vaatimusta, joista toinen sisältää "muut terapeuttiset ainesosat" ja toinen ei sisällä. Myöskään unionin tuomioistuin ei ole edellä mainitussa asiassa C-121/17 antamassaan ennakkoratkaisussa todennut, etteikö lisäsuojatodistusasetuksen edellytyksiä voisi täyttää huolimatta kyseisessä patenttivaatimuksessa 27 käytetystä sanasta "valinnainen".

TODISTELU

Asiakirjatodisteet

Kantajat

1. Eurooppapatenttijulkaisu numero EP 0 915 894; Eurooppapatenttia koskevan patenttijulkaisun suomenkielisen käännöksen korjaus numero FI/EP 0 915 894 T5
2. Lisäsuojatodistus numero 266
3. "Emtricitabine/Tenofovir disoproxil Mylan – emtrisitabiini/ tenofoviiridisoproksiili" -nimisen lääkevalmisteen myyntilupa-asiakirjat
4. Luovuttu
5. Lisäsuojatodistushakemus C20080017 sekä siihen liittyvät hakemusvaiheen asiakirjat
6. Tohtori GJM:n asiantuntijalausunto 4.5.2018
Liitteet
- tohtori GJM:n ansioluettelo
- artikkeli Fischl, MA et al.: "Combination and monotherapy with zidovudine and zalcitabine in patients with advanced HIV disease", Annals of Internal Medicine, Vol. 122, No. 1, s. 24–32, 1995
- artikkeli de Clercq, Eric: "Antiviral Threrapy for Human Immunodeficiency Virus Infections", Clinical Microbiology Reviews, Vol. 8, No. 2, s. 200–239, 1995
- artikkeli Painter, George R. et al.: "Preclinical and clinical development of the anti-HIV, anti-HBV oxathiolane nucleoside analog emtricitabine", teoksessa Frontiers in Viral Hepatitis (editors Schinazi, RF et al.), s. 451–484, 2003
- aikajana FTC:n ja TDF:n kehittämisestä
- artikkeli Carpenter, Charles C. J., et al.: "Antiretroviral Therapy for HIV Infection in 1996", Journal of the American Medical Association, Vol. 276, No. 2, s. 148–154, 1996
- TD:n, 3TC:n ja FTC:n kehittämisen historia
- artikkeli Balzarini, J. et al.: "Differential Antiherpesvirus and Antiretrovirus Effects of the (S) and (R) Enantiomers of Acyclic Nucleoside Phosphonates: Potent and Selective In Vitro and In Vivo Antiretrovirus Activities of (R)-9-(2-Phosphonylmethoxypropyl)-2,6-Diaminopurine", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 37, No. 2, s. 332–338, 1993
- artikkeli Robbins, Brian L. et al.: "Anti-Human Immunodeficiency Virus Activity and Cellular Metabolism of a Potential Prodrug of the Acyclic Nucleoside Phosphonate 9-R-(2-Phosphonylmethoxypropyl)adenime (PMPA), Bis(isopropyloxymethylcarbonyl)PMPA", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 42, No. 3, s. 612–617, 1998
- artikkeli Naesens, Lieve et al.: "Antiretroviral Efficacy and Pharmacokinetics of Oral Bis(isopropyloxycarbonyloxymethyl)9-(2-Phosphonylmethoxypropyl) adenime in Mice", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 42, No. 7, s. 1568–1573, 1998
- artikkeli Barditch-Crovo, Patricia et al.: "Phase I/II Trial of the Pharmacokinetics, Safety, and Antiretroviral Activity of Tenofovir Disoproxil Fumarate in Human Immunodeficiency Virus-Infected Adults", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 45, No. 10, s. 2733–2739, 2001
- artikkeli Tsai, Che-Chung et al.: "Effects of (R)-9-(2-Phosphonylmethoxypropyl)adenine Monotherapy on Chronic SIV Infection in Macaques", AIDS Research and Human Retroviruses, Vol. 13, No. 8, s. 707–712, 1997
- artikkeli van Rompay Koen K. A. et al.: "9-[2-(Phosphononomethoxy)Propyl]Adenine Therapy of Established Simian Immunodeficiency Virus Infection in Infant Rhesus Macaques", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 40, No. 11, s. 2586–2591, 1996
- artikkeli Deeks, Steven G. et al.: "Safety, Pharmacokinetics, and Antiretroviral Activity of Intravenous 9-[2-(R)-(Phosphononomethoxy)propyl]adenine, a Novel Anti-Human Immunodeficiency Virus (HIV) Therapy, in HIV-Infected Adults", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 42, No. 9, s. 2380–2384, 1998
- artikkeli Louie, Michael et al.: "Determining the Relative Efficacy of Highly Active Antiretroviral Therapy", The Journal of Infectious Diseases, Vol. 187, No. 6, s. 896–900, 2003
- artikkeli Barditch-Crovo, Patricia et al.: "Phase I/II Trial of the Pharmacokinetics, Safety, and Antiretroviral Activity of Tenofovir Disoproxil Fumarate in Human Immunodeficiency Virus-Infected Adults", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 45, No. 10, s. 2733–2739, 2001
- artikkeli Miller, Michael D. et al.: "Antiviral Activity of Tenofovir (PMPA) against Nucleoside-Resistant Clinical HIV Samples", 2001
- artikkeli Schooley, Robert T. et al.: "Tenofovir DF in antiretroviral-experienced patients: results from a 48-week, randomized, double-blind study", AIDS, Vol. 16, No. 9, s. 1257–1263, 2002
- artikkeli Squires, Kathleen et al.: "Tenofovir Disoproxil Fumarite in Nucleoside-Resistant HIV-1 Infection", Annals of Internal Medicine, Vol. 139, No. 5, s. 313–320, 2003
- artikkeli Gallant, Joel E. et al.: "Efficacy and Safety of Tenofovir DF vs Stavidune in Combination Therapy in Antiretroviral-Naïve Patients", JAMA, Vol. 292, No. 2, s. 191–201, 2004
- artikkeli van Rompay Koen K. A. et al.: "9-[2-(Phosphononomethoxy)Propyl]Adenine Therapy of Established Simian Immunodeficiency Virus Infection in Infant Rhesus Macaques", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 40, No. 11, s. 2586–2591, 1996
- konferenssiraportti the 41th Interscience Conference on Antimicrobial Agents & Chemotherapy (ICAAC), 2001
- artikkeli Borroto-Esodo, Katyna et at.: "In vitro evaluation of the anti-HIV activity and metabolic interactions of tenofovir and emtricitabine", Antiviral Therapy, Vol. 11, No. 3, s. 377–384, 2006
- artikkeli Choi, Woo-Baeg et al.: "Is Situ Complexation Directs the Stereochemistry of N-Glycosylation in the Synthesis of Oxathiolanyl and Dioxolanyl Nucleoside Analogues", Journal of American Chemical Society, Vol. 113, s. 9377–9379, 1991
- artikkeli Schinazi, Raymond F. et al.: "Activities of the Four Optical Isomers of 2’,3’-Dideoxy-3’-Thiacytidine (BCH-189) against Human Immunodeficiency Virus Type 1 in Human Lymphocytes", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 36, No. 3, s. 672–676, 1992
- artikkeli Liotta, Dennis L. & Painter, George R.: "Discovery and Development of the Anti-Human Immunodeficiency Virus Drug, Emtricitabine (Emtriva, FTC)", Accounts of Chemical Research, Vol. 49, s. 2091–2098, 2016
- artikkeli Schinazi, Raymond F. et al.: "Characterization of Human Immunodeficiency Viruses Resistant to Oxathiolane-Cytosine Nucleosides", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 37, No. 4, s. 875–881, 1993
- artikkeli Hoong, Lee K. et al.: "Enzyme-Mediated Enantioselective Preparation of Pure Enantiomers of the Antiviral Agent 2’,3’-Dideoxy-5-fluoro-3’-thiacytidine (FTC) and Related Compounds", Journal of Organic Chemistry, Vol. 57, No. 21, s. 5563–5565, 1992
- artikkeli Schinazi, Raymond F. et al.: "Pharmacokinetics and Metabolism of Racemic 2',3'-Dideoxy-5-Fluoro-3'-Tiacytidine in Rhesus Monkeys", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 36, No. 11, s. 2432–2438, 1992
- artikkeli Mathez, Dominique et al.: "Infectious Amplification of Wild-Type Human Immunodeficiency Virus from Patients' Lymphocytes and Modulation by Reverse Transcriptase Inhibitors In Vitro", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 37, No. 10, s. 2206–2211, 1993
- artikkeli Tisdale, Margaret et al.: "Rapid in vitro selection of human immunodeficiency virus type 1 resistant to 3'-thiacytidine inhibitors due to a mutation in the YMDD region of reverse transcriptase", Proc Natl Acad Sci, USA, Vol. 90, No. 12, s. 5653–5656, 1993
- artikkeli Painter, George R. et al.: "Preclinical and clinical development of the anti-HIV, anti-HBV oxathiolane nucleoside analog emtricitabine", teoksessa Frontiers in Viral Hepatitis (editors Schinazi, RF et al.), s. 451–484, 2003
- artikkeli Rousseau, Frank S. et al.: "Prototype trial design for rapid dose selection of antiretroviral drugs: an example using emtricitabine (Coviracil)", Journal of Antimicrobial Chemotherapy, Vol. 48, No. 5, s. 507–513, 2001
- tuloste emtrisitabiinia koskevien kliinisten tutkimusten päivämääristä
- tiivistelmä Sanne, I.: "Severe liver toxicity in patients receiving two nucleoside analogues and a non-nucleoside reverse transciptase inhibitor", AIDS, Vol. 14, Supplement 4, PL9.3, 2000
- artikkeli Rousseau, Franck S. et al.: "Prospective Randomized Trial of Emtricitabine versus Lamivudine Short-Term Monotherapy in Human Immunodeficiency Virus-Infected Patients", The Journal of Infectious Diseases, Vol. 188. s. 1652–1658, 2003
- artikkeli Gallant, Joel E. et al.: "Efficacy and Safety of Tenofovir DF vs Stavidune in Combination Therapy in Antiretroviral-Naïve Patients", JAMA, Vol. 292, No. 2, s. 191–201, 2004
- tiivistelmä artikkelista Benson, Constance A. et al.: "A randomized study of emtricitabine and lamivudine in stably suppressed patients with HIV", AIDS, Vol. 18, No. 17, 2004
- artikkeli Gallant, Joel E. et al.: "Tenofovir DF, Emtricitabine, and Efavirenz vs. Zidovudine, Lamivudine, and Efavirenz for HIV", The New England Journal of Medicine, Vol. 354, No. 3, s. 251–260, 2006
- tiivistelmä artikkelista Borroto-Esoda, K et al.: "In vitro evaluation of the anti-HIV activity and metabolic interactions of tenofovir and emtricitabine", Antiviral Therapy, Vol. 11, No. 3, 2006
7. Tohtori GJM:n asiantuntijalausunto 9.11.2018
Liitteet:
- artikkeli Jones, Robert J. & Bischofberger: "Minireview: nucleotide prodrugs" Antiviral Research, Vol. 27, s. 1–17, 1995
- artikkeli van Rompay Koen K. A. et al.: "9-[2-(Phosphononomethoxy)Propyl]Adenine Therapy of Established Simian Immunodeficiency Virus Infection in Infant Rhesus Macaques", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 40, No. 11, s. 2586–2591, 1996
- artikkeli van Rompay Koen K. A. et al.: "Biological Effects of Short-Term or Prolonged Administration of 9-[2-(Phosphononomethoxy)Propyl]Adenine (Tenofovir) to Newborn and Infant Rhesus Macaques", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 48, No. 5, s. 1469–1487, 2004
- konferenssiraportti the 35th Interscience Conference on Antimicrobial Agents & Chemotherapy (ICAAC), 1995
- artikkeli: "Advances in AIDS Treatment May Turn Glaxo Drugs to Gold", The Wall Street Journal, 11.7.1996
- artikkeli Gao Wen-Yi et al.: "Disparate actions of hydroxyrea in potentiation of purine and pyrimidine 2’,3’-dideoxynucleoside activities against replication of human immunodeficiency virus", Proc. Natl. Acad. Sci. USA, Vol. 92, s. 8333–8337, 1995
- artikkeli Lori, Franco et al.: "Hydroxyurea as an Inhibitor of Human Immunodeficiency Virus-Type 1 Replication", Science, Vol. 266, s. 801–805, 1994
- artikkeli "Recent Lipodystrophy Findings", PI Perspective, No. 28, 1999
- artikkeli Palmer, Sarah et al.: "Hydroxyurea Enchances the Activities of Didanosine, 9-[2-(Phosphononomethoxy)ethyl]adenine, and 9-[2-(Phosphononomethoxy)propyl]adenine against Drug-Susceptible and Drug-Resistant Human Immunodeficiency Virus Isolates", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 43, No. 8, s. 2048–2050, 1999
- artikkeli Deeks, Steven G. et al.: "Hydroxyurea Does Not Enhance the Anti-HIV Activity of Low-Dose Tenofovir Disoproxil Fumerate", Journal of Acquired Immune Deficiency Syndromes, Vol. 28, s. 336–339, 2001
- artikkeli "Two protease inhibitors given high expectations", AIDS ALERT, s. 63, 1996
- artikkeli Deeks, Steven G. et al.: "Safety, Pharmacokinetics, and Antiretroviral Activity of Intravenous 9-[2-(R)-(Phosphononomethoxy)propyl]adenine, a Novel Anti-Human Immunodeficiency Virus (HIV) Therapy, in HIV-Infected Adults", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 42, No. 9, s. 2380–2384, 1998

Vastaaja

1. Lisäsuojatodistus numero 266
2. Eurooppapatenttia koskevan patenttijulkaisun suomenkielisen käännöksen korjaus numero FI/EP 0 915 894 T5
3. Ote "WHO Model List of Essential Medicines", 20th List, 2017
4. Artikkeli "Antiviral briefs", AIDS Patient Care and STDs, Vol. 10, No. 1, s. 48–50, 1996
5. Artikkeli Tsai, Che-Chung et al.: "Prevention of SIV Infection in Macaques by (R)-9(2(Phosphonylmethoxypropyl)adenine)", Science, Vol. 270, s. 1197–1199, 1995
6. Artikkeli Carpenter, Charles C. J., et al.: "Antiretroviral Therapy for HIV Infection in 1996", Journal of the American Medical Association, Vol. 276, No. 2, s. 148–154, 1996
7. Artikkeli Choo, Vivien: "Combination superior to zidovudine in Delta trial", The Lancet, Vol. 346, No. 8979, s. 895, 1995
8. Artikkeli Eron, Joseph J. et al.: "Treatment with Lamivudine, Zidovudine, or Both in HIV-Positive Patients with 200 to 500 CD4+ Cells per Cubic Millimeter", The New England Journal of Medicine, Vol. 333, No. 25, s. 1662–1669, 1995
9. Artikkeli Pinching, Anthony J.: "Managing HIV disease after Delta", British Medical Journal, Vol. 312 No. 7030, s. 521–522, 1996
10. Taulukko HIV:n hoitamiseen hyväksytyistä lääkkeistä (syyskuu 2016)
11. Luettelo peruspatentin etuoikeuspäivänä tunnetuista vaikuttavista aineista virusinfektioiden hoitamista varten
12. Artikkeli Schinazi, Raymond F. et al.: "Selective Inhibition of Human Immunodeficiency Viruses by Racemates and Enantiomers of cis-5-Fluoro-1-[2-(Hydroxymethyl)-1,3-Oxathiolan-5-yl]Cytosine", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 36, No. 11, s. 2423–2431, 1992
13. Artikkeli Tisdale, Margaret et al.: "Rapid in vitro selection of human immunodeficiency virus type 1 resistant to 3'-thiacytidine inhibitors due to a mutation in the YMDD region of reverse transcriptase", Proc Natl Acad Sci, USA, Vol. 90, No. 12, s. 5653–5656, 1993
14. Artikkeli Frick, Lloyd W. et al.: "Pharmacokinetics, Oral Bioavailability, and Metabolism in Mice and Cynomolgus Monkeys of (2'R,5'S-)-cis-5-Fluoro-1-[2(Hydroxymethyl)-1,3-Oxathiolan-5-yl] Cytosine, an Agent Active against Human Immunodeficiency Virus and Human Hepatitis B Virus", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 38, No. 12, s. 2722–2729, 1994
15. Artikkeli Minshull, Caroline et al.: "Current Antiviral Agents FactFile; 2nd Edition: Part I – Herpesviruses, hepatitis viruses and respiratory viruses", International Antiviral News, Vol. 4, No. 5, s. 76–83, 1996
16. Artikkeli Kinchington, Derek et al.: Current Antiviral Agents FactFile; 2nd Edition: Part II – Human immunodeficiency viruses", International Antiviral News, Vol. 4, No. 7, s. 132–144, 1996
17. Kansainvälinen patenttihakemus numero PCT/US92/01339
18. Artikkeli Bridges, Edward G. et al.: "Favorable Interaction of β-L(-) Nucleoside Analogues with Clinically Approved Anti-HIV Nucleoside Analogues for the Treatment of Human Immunodeficiency Virus", Biochemical Pharmacology, Vol. 51, No. 6, s. 731–736, 1996
19. Luovuttu
20. Artikkeli Schinazi, Raymond F. et al.: "Characterization of Human Immunodeficiency Viruses Resistant to Oxathiolane-Cytosine Nucleosides", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 37, No. 4, s. 875–881, 1993
21. Artikkeli Shockcor, J. P. et at.: "Hplc-nmr identification of the human urinary metabolites of (–)-cis-5-fluoro-1-[2-(hydroxymethyl)-1‚3-oxathiolan-5-yl] cytosine, a nucleoside analogue active against human immunodeficiency virus (HIV)", Xenobiotica, Vol. 26, No. 2, s. 189–199, 1996
22. Tiivistelmä Wang. LH et al.: "Pharmacokinetics (PK) and Safety of 524W91 following Single Oral Administration of Escalating Doses in HIV-Infected Volunteers", Abstracts of the 35th Interscience Conference on Antimicrobial Agents and Chemotherapy, A129, 1995
23. Professori GB:n asiantuntijalausunto 9.11.2017
Liitteet:
- artikkeli Tsai, Che-Chung et al.: "Prevention of SIV Infection in Macaques by (R)-9(2(Phosphonylmethoxypropyl)adenine)", Science, Vol. 270, s. 1197–1199, 1995
- artikkeli Cohen, Jon: "New Drug Shows Promise in monkeys", Science, Vol. 270, s. 1121–1122, 1995
- artikkeli McCarthy Michael: "Drug prevents SIV infection", The Lancet, Vol. 346, No. 8988, s. 1482, 1995
- artikkeli James, John S.: "Lamivudine (3TC) Approved for Combination Use with AZT", The Body, 1995
- tiivistelmä Bischofberger, Norbert et al.: "Bis(POC)PMPA, An Orally Bioavailable Prodrug Of The Antiretroviral Agent PMPA", Abstracts of the 4th Conference on Retrovirus and Opportunistic Infections, 214, 1997
- tiivistelmä Bischofberger, Norbert et al.: "Antiviral Eficacy of PMPA in Macaques Chronically Infected with SIV", Abstracts of the 9th International Conference on Antiviral Research in Fukushima, 81, 1996
- artikkeli Levine: "PMPA Upadate", National AIDS Treatment Advocacy Project, 1996
- artikkeli van Rompay Koen K. A. et al.: "9-[2-(Phosphononomethoxy)Propyl]Adenine Therapy of Established Simian Immunodeficiency Virus Infection in Infant Rhesus Macaques", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 40, No. 11, s. 2586–2591, 1996
- artikkeli Foli, Andrea et al.: "In vitro selection and molecular characterization of human immunodeficiency virus type 1 with reduced sensitivity to 9-[2-(phosphonomethoxy)ethyl]adenine (PMEA)", Antiviral Research, Vol. 32, No. 2, 1996, s. 91–98
- artikkeli Gu, Zhengxian et al.: "K65R Mutation of Human Immunodeficiency Virus Type 1 Reverse Transcriptase Encodes Cross-Resistance to 9-(2-Phosphonylmethoxyethyl)adenine", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 39, No. 8, s. 1888–1891, 1995
- artikkeli Balzarini, J. et al.: "Activity of the (R)-Enantiomers of 9-(2-Phosphonylmethoxypropyl)-Adenine and 9-(2-Phosphonylmethoxypropyl)-2,6-diaminopurine against Human Immunodeficiency Virus in Different Human Cell Systems", Biochemical and Biophysical Research Communications, Vol. 219, No. 2, s. 337–341, 1996
- tiivistelmä Cherrington, JM et al.: "Phenotypic and genotypic characterization of simian immunodeficiency viruses (SIV) with reduced susceptibility to PMPA isolated after PMPA therapy", Abstracts of the Fifth International Workshop on HIV Drug Resistance, 75, 1996
- artikkeli Mathez, Dominique et al.: "Infectious Amplification of Wild-Type Human Immunodeficiency Virus from Patients' Lymphocytes and Modulation by Reverse Transcriptase Inhibitors In Vitro", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 37, No. 10, s. 2206–2211, 1993
- artikkeli Bridges, Edward G. et al.: "Favorable Interaction of β-L(-) Nucleoside Analogues with Clinically Approved Anti-HIV Nucleoside Analogues for the Treatment of Human Immunodeficiency Virus", Biochemical Pharmacology, Vol. 51, No. 6, s. 731–736, 1996
- artikkeli de Clercq, Eric: "Development of resistance of human immunodeficiency virus (HIV) to anti-HIV agents: how to prevent the problem?", International Journal of Antimicrobial Agents, Vol. 9, No. 1. s. 21–36, 1997
- artikkeli Smith, Marilyn S. et al.: "Susceptibility of Human Immunodeficiency Virus Type 1 Replication In Vitro to Acyclic Adenosine Analogs and Synergy of the Analogs with 3'-Azido-3'-Deoxythymidine", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 33, No. 9, s. 1482–1486, 1989
- artikkeli Volberding, Paul A. et al.: "Zidovudine in asymptomatic human immunodeficiency virus infection", The New England Journal of Medicine, Vol. 322, No. 14, s. 941–949, 1990
- artikkeli Fischl, Margaret A. et al.: "A randomized controlled trial of a reduced daily dose of zidovudine in patients with the acquired immunodeficiency syndrome", The New England Journal of Medicine, Vol. 323, No. 15, s. 1009–1014, 1990
- artikkeli Concorde Coordinating Committee: "MRC/ANRS randomised double-blind controlled trial of immediate and deferred zidovudine in symptom-free HIV infection", The Lancet, Vol. 343, s. 871–881, 1994
- artikkeli Carpenter, Charles C. J., et al.: "Antiretroviral Therapy for HIV Infection in 1996", Journal of the American Medical Association, Vol. 276, No. 2, s. 148–154, 1996
- artikkeli Hammer, Scott M. et al.: "A trial comparing nucleoside monotherapy with combination therapy in HIV-infected adults with CD4 cell counts from 200 to 500 per cubic millimeter", The New England Journal of Medicine, Vol. 335, No. 15, s. 1081–1090, 1996
- tiedote National Institutes of Health "Anti-HIV Therapy Lowers Risk of AIDS, Death in Patients with Intermediate-Stage HIV Disease", 1995
- artikkeli Delta Coordinating Committee: "Delta: a randomised double-blind controlled trial comparing combinations of zidovudine plus didanosine or zalcitabine with zidovudine alone in HIV-infected individuals", The Lancet, Vol. 348, s. 283–291, 1996
- tiivistelmä Randall, P.: "CPCRA 007: preliminary results of combination antiretroviral study", NIAID AIDS Agenda, 1996
- artikkeli Collier, Ann C. et al.: "Treatment of human immunodeficiency virus infection with saquinavir, zidovudine, and zalcitabine", The New England Journal of Medicine, Vol. 334, No. 16, s. 1011–1017, 1996
- artikkeli D'Aquila, Richard T. et al.: "Nevirapine, Zidovudine, and Didanosine Compared with Zidovudine and Didanosine in Patients with HIV-1 infection. A Randomized, Double-blind, Placebo-Controlled trial", Annals of Internal Medicine, Vol. 124, No. 12, s. 1019–1030, 1996
- artikkeli Ho, David D.: "Viral Counts Count in HIV Infection", Science, Vol. 272, No. 5265, s. 1124–1125, 1996
- artikkeli Wolinsky, Steven M. et al.: "Adaptive Evolution of Human Immunodeficiency Virus-Type 1 During the Natural Course of Infection", Science, Vol. 272, No. 5261, s. 537–542, 1996
- artikkeli Perelson, Alan S. et al.: "HIV-1 Dynamics in Vivo: Virion Clearance Rate, Infected Cell Life-Span, and Viral Generation Time", Science, Vol. 271, No. 5255, s. 1582–1586, 1996
- artikkeli Ho, David D. et al.: "Rapid turnover of plasma virions and CD4 lymphocytes in HIV-1 infection", Nature, Vol. 373, No. 6510, s. 123–126, 1995
- artikkeli Coffin, John M.: "HIV Population Dynamics in Vivo: Implications for Genetic Variation, Pathogenesis, and Therapy", Science, Vol. 267, No. 5197, s. 483–489, 1995
- artikkeli Frost, Simon D. W. & McLean, Angela R.: "Quasispecies dynamics and the emergence of drug resistance during zidovudine therapy of HIV infection", AIDS, Vol. 8, No. 3, s. 323–332, 1994
- artikkeli Mellors, John W. et al.: "Prognosis in HIV-1 Infection Predicted by the Quantity of Virus in Plasma", Science, Vol. 272, s. 1167–1170, 1996
- tiivistelmä Gulick, R. et al.: "Potent and sustained antiretroviral activity of indinavir (IDV) in combination with zidovudine (ZDV) and lamivudine (3TC)", 3rd Conference on Retroviruses and Opportunistic Infection, 162, 1996
- konferenssiraportti, Human Retrovirus Conference, January 28–February 1, 1996
- tiivistelmä Gulick, R. et al.: "Potent and sustained antrietroviral activity of indinavir (IDV) in combination with zidovudin (ZDV) and lamivudine (3TC)", XI International Conference on AIDS, Th.B.931, July 1996,
- artikkeli Ho, David D.: "Time to hit HIV, early and hard", The New England Journal of Medicine, Vol. 333, No. 7, s. 450–451, 1995
- ote teoksesta Brodt et al. Diagnostik und Therapie HIV-assoziierter Erkrankungen, 1996
- konferenssiraportti NIH Panel to Define Principles of Therapy of HIV Infection: proceedings of Nov. 13–14 panel meeting in Washington D.C., 1996
- artikkeli Morse, Gene D. et al.: "Pharmacokinetics of zidovudine and didanosine during combination therapy", Antiviral Research, Vol. 27, s. 419–424, 1995
- artikkeli Ragni, Margaret V. et al.: "Randomized Study of Didanosine Monotherapy and Combination Therapy With Zidovudine in Hemophilic and Nonhemophilic Subjects With Asymptomatic Human Immunodeficiency Virus-1 Infection", Blood, Vol. 85, No. 9, s. 2337–2346, 1995
- artikkeli Collier, Ann C. et al.: "Combination Therapy with Zidovudine and Didanosine Compared with Zidovudine Alone in HIV-1 Infection", Annals of Internal Medicine, Vol. 119, No. 8, s. 786–793, 1993
- artikkeli Fischl, Margaret A et al.: "Combination and Monotherapy with Zidovudine and Zalcitabine in Patients with Advanced HIV Disease", Annals of Internal Medicine, Vol. 122, No. 1, s. 24–32, 1995
- artikkeli Staszewski, Schlomo et al.: "Virological and immunological analysis of a triple combination pilot study with loviride, lamivudine and zidovudine in HIV-1-infected patients", AIDS, Vol. 10, No. 5, s. F1–F7, 1996
- artikkeli Vella, Stefano et al.: "Saquinavir/zidovudine combination in patients with advanced HIV infection and no prior antiretroviral therapy: CD4+ lymphocyte/plasma RNA changes, and emergence of HIV strains with reduced phenotypic sensitivity", Antiviral Research, Vol. 29, No. 1, s. 91–93, 1996
- konferenssiraportti, Human Retrovirus Conference, January 28–February 1, 1996
- tiivistelmä Belleau, Bernard et al.: "Design and activity of a novel class of nucleoside analogues effective against HIV-1", 5th International AIDS Conference, 515, 1989
- artikkeli Schinazi, Raymond F. et al.: "Selective Inhibition of Human Immunodeficiency Viruses by Racemates and Enantiomers of cis-5-Fluoro-1-[2-(Hydroxymethyl)-1,3-Oxathiolan-5-yl]Cytosine", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 36, No. 11, s. 2423–2431, 1992
- artikkeli Wilson; Jeanne E. et al.: "The 5'-Triphosphates of the (–) and (+) Enantiomers of cis-5-Fluoro-1-[2-(Hydroxymethyl)-1,3-Oxathiolane-5-yl]Cytosine Equally Inhibit Human Immunodeficiency Virus Type 1 Reverse Transcriptase", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 37, No. 8, s. 1720–1722, 1993
- artikkeli Schinazi, Raymond F. et al.: "Characterization of Human Immunodeficiency Viruses Resistant to Oxathiolane-Cytosine Nucleosides", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 37, No. 4, s. 875–881, 1993
- artikkeli Tisdale, Margaret et al.: "Rapid in vitro selection of human immunodeficiency virus type 1 resistant to 3'-thiacytidine inhibitors due to a mutation in the YMDD region of reverse transcriptase", Proc Natl Acad Sci, USA, Vol. 90, No. 12, s. 5653–5656, 1993
- artikkeli Frick, Lloyd W. et al.: "Pharmacokinetics, Oral Bioavailability, and Metabolism in Mice and Cynomolgus Monkeys of (2'R,5'S-)-cis-5-Fluoro-1-[2(Hydroxymethyl)-1,3-Oxathiolan-5-yl] Cytosine, an Agent Active against Human Immunodeficiency Virus and Human Hepatitis B Virus", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 38, No. 12, s. 2722–2729, 1994
- artikkeli Frick, Lloyd W. et al.: "Pharmacokinetics, Oral Bioavailability, and Metabolic Disposition in Rats of (–)-cis-5-Fluoro-1-[2-(Hydroxymethyl)-1,3-Oxathiolan-5-yl] Cytosine, a Nucleoside Analog Active against Human Immunodeficiency Virus and Hepatitis B Virus", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 37, No. 11, s. 2285–2292, 1993
- artikkeli Schinazi, Raymond F. et al.: "Pharmacokinetics and Metabolism of Racemic 2',3'-Dideoxy-5-Fluoro-3'-Tiacytidine in Rhesus Monkeys", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 36, No. 11, s. 2432–2438, 1992
- tiivistelmä Wang. LH et al.: "Pharmacokinetics (PK) and Safety of 524W91 following Single Oral Administration of Escalating Doses in HIV-Infected Volunteers", Abstracts of the 35th Interscience Conference on Antimicrobial Agents and Chemotherapy, A129, 1995
- Deutsch-Österreichische Leitlinien zur antiretroviralen Therapie der HIV Infektion, 2017
24. Professori DK:n lausunto 19.2.2016
Liitteet:
- professori DK:n ansioluettelo
- DE 41 38 584 A1
- artikkeli Eron, Joseph J. et al.: "Treatment with Lamivudine, Zidovudine, or Both in HIV-Positive Patients with 200 to 500 CD4+ Cells per Cubic Millimeter", The New England Journal of Medicine, Vol. 333, No. 25, s. 1662–1669, 1995
- artikkeli "Antiviral briefs", AIDS Patient Care and STDs, Vol. 10, No. 1, s. 48–50, 1996
- artikkeli Carpenter, Charles C. J., et al.: "Antiretroviral Therapy for HIV Infection in 1996", Journal of the American Medical Association, Vol. 276, No. 2, s. 148–154, 1996
- artikkeli Schinazi, Raymond F. et al.: "Selective Inhibition of Human Immunodeficiency Viruses by Racemates and Enantiomers of cis-5-Fluoro-1-[2-(Hydroxymethyl)-1,3-Oxathiolan-5-yl]Cytosine", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 36, No. 11, s. 2423–2431, 1992
- kansainvälinen patenttihakemus numero PCT/US92/01339
25. Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 21.6.2018
26. Professori GB:n asiantuntijalausunto 25.6.2018
27. Professori PS:n asiantuntijalausunto 20.6.2018
Liite
- professori PS:n ansioluettelo
28. Luovuttu
29. Luovuttu
30. Luovuttu
31. Artikkeli Kovacs, Joseph A. et al.: "Increases in CD4 T lymphocytes with intermittent courses of interleukin-2 in patients with human immunodeficiency virus infection. A preliminary study", The New England Journal of Medicine, Vol. 332, No. 9, s. 567–575, 1995
32. Artikkeli Biron, Francois et al.: "Anti-HIV Activity of the Combination of Didanosine and Hydroxyurea in HIV-1 Infected Individuals", Journal of Acquired Immune Deficiency Syndromes and Human Retrovirology, Vol. 10, No. 1, s. 36–40, 1995
33. Artikkeli Wilson, Jeanne E. et al.: "The 5'-Triphosphates of the (–) and (+) Enantiomers of cis-5-Fluoro-1-[2-(Hydroxymethyl)-1,3-Oxathiolane-5-yl]Cytosine Equally Inhibit Human Immunodeficiency Virus Type 1 Reverse Transcriptase", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 37, No. 8, s. 1720–1722, 1993
34. Artikkeli Frick, Lloyd W. et al.: "Pharmacokinetics, Oral Bioavailability, and Metabolic Disposition in Rats of (–)-cis-5-Fluoro-1-[2-(Hydroxymethyl)-1,3-Oxathiolan-5-yl] Cytosine, a Nucleoside Analog Active against Human Immunodeficiency Virus and Hepatitis B Virus", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 37, No. 11, s. 2285–2292, 1993
35. Artikkeli Schinazi, Raymond F. et al.: "Pharmacokinetics and Metabolism of Racemic 2',3'-Dideoxy-5-Fluoro-3'-Tiacytidine in Rhesus Monkeys", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 36, No. 11, s. 2432–2438, 1992
36. Artikkeli Mathez, Dominique et al.: "Infectious Amplification of Wild-Type Human Immunodeficiency Virus from Patients' Lymphocytes and Modulation by Reverse Transcriptase Inhibitors In Vitro", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 37, No. 10, s. 2206–2211, 1993
37. Artikkeli Painter, George R. et al.: "524W91; Anti-HIV; Anti-Hepatitis B Virus", Drugs of the Future, Vol. 20, No. 8, s. 761–765, 1995
38. Luovuttu
39. Ote Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston verkkosivuilta
40. Professori GB:n asiantuntijalausunto 1.12.2018
Liitteet:
- artikkeli Gazzard B & Moyle G: "The role of HIV-proteinase inhibitors", Genitourinary Medicine, Vol. 72, s. 233–235, 1996
- artikkeli Condreay, Lynn D. et al.: "Evaluation of the Potent Anti-Hepatis B Virus Agent (–) cis-5-Fluoro-1-[2-(Hydroxymethyl)-1,3-Oxathiolan-5-yl]Cytosine in a Novel In Vivo Mode", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 38, No. 3, s. 616–619, 1994
- artikkeli Condreay, Lynn D. et al.: "(–)-cis-5-Fluoro-1-[2-(Hydroxymethyl)-1,3-Oxathiolan-5-yl]Cytosine (524W91) Inhibits Hepatitis B B Virus Replication in Primary Human Hepatocytes", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 40, No. 2, s. 520–523, 1996
- tiivistelmä Gazzard, BG & Moyle, GJ: "Individualisation of HIV therapy: the clinician’s perspective", Br J Clin Pract., Vol. 49, No. 3, s. 145–147, 1995
- artikkeli Moyle, Graeme & Gazzard, Brian: "Current Knowledge and Future Prospects for the Use of HIV Protease Inhibitors", Drugs, Vol. 51, No. 5, s. 701–712, 1996
- artikkeli Moyle, Graeme J.: "Use of Viral Resistance Patterns to Antiretroviral Drugs in Optimising Selection of Drug Combinations and sequences", Drugs, Vol. 52, No. 2, s. 168–185, 1996
41. Professori PS:n asiantuntijalausunto 1.12.2018
Liite:
- artikkeli Lange, Joep: "Combination Antiretroviral Therapy – Back to the future", Drugs, Vol. 49 (Suppl 1), s. 32–37, 1995
42. Artikkeli Tanouye, Elise: "AIDS ‘Cocktail’ May Turn Glaxo Drugs to Gold", The Wall Street Journal, 11.7.1996
43. Ote teoksesta "Antiviral Chemotherapy" (edited by Jeffries, D. J. & Clercq E de), 1995
44. Lehdistötiedote, "Triangle Pharmaceuticals Acquires Exclusive Rights to Three Antiviral Compounds", PR Newswire, 24 April 1996
45. Artikkeli Campbell, Thomas B.: "New antiretroviral agents for the therapy of HIV type-1 infection", Current Opinion in Infectious Diseases, No. 6, s. 768–772, 1993
46. Artikkeli Shewach, Donna S. et al.: "Affinity of the antiviral enantiomers of oxathiolane cytosine nucleosides for human 2’-deoxycytidine kinase", Biochemical Pharmacology, Vol. 45, No. 7, s. 1540–1543, 1993
47. Luovuttu
48. Artikkeli Moyle, Graeme J. & Hawkins, David A.: "Broader horizons for HIV management", Hospital Update, s. 496–502, 1995

Henkilötodistelu

Asiantuntijat

Kantajat

1. GJM, tohtori

Vastaaja

1. PS, professori

2. GB, professori

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

I Kysymyksenasettelu

1. Asiassa on kysymys Mylan AB:n ja Mylan S.A.S.:n markkinaoikeudessa nostamasta, Gilead Sciences, Inc.:in lisäsuojatodistuksen numero 266 mitättömäksi julistamista koskevasta kanteesta.

2. Mylan AB ja Mylan S.A.S. ovat vaatineet, että edellä mainittu lisäsuojatodistus numero 266 julistetaan mitättömäksi. Mitättömäksi julistamista koskevan kanteensa Mylan AB ja Mylan S.A.S. ovat perustaneet siihen, että lisäsuojatodistus numero 266 on myönnetty lääkkeiden lisäsuojatodistuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 3 artiklan a alakohdan vastaisesti.

3. Gilead Sciences, Inc. on kiistänyt Mylan AB:n ja Mylan S.A.S.:n kanteen ja vaatinut, että se hylätään kokonaisuudessaan. Gilead Sciences, Inc.:in mukaan lisäsuojatodistus numero 266 on täyttänyt lisäsuojatodistuksen 3 artiklan a alakohdassa säädetyn lisäsuojatodistuksen myöntämisen edellytyksen.

II Peruspatentti ja lisäsuojatodistus numero 266

4. Gilead Sciences, Inc.:ille on 14.5.2003 myönnetty eurooppapatentti numero EP 0 915 894 keksinnölle nimeltä "Nucleotide analogs" (suomeksi "Nukleotidianalogit"). Mainitun eurooppapatentin etuoikeuspäivä on 26.7.1996. Kyseisen eurooppapatentin käsittelykieli on englanti.

5. Edellä mainittu eurooppapatentti on sittemmin saatettu voimaan muun ohella Suomessa.

6. Gilead on hakenut Patentti- ja rekisterihallitukselle tekemällään hakemuksella mainitulle Suomessa voimaan saatetulle eurooppapatentille numero FI/EP 0 915 894 (edellä mainittu peruspatentti) lisäsuojatodistusta. Lisäsuojatodistuksen myöntämistä Gilead on hakenut yhtiön TRUVADA-nimiselle lääkevalmisteelle myönnetyn myyntiluvan perusteella. Kyseisen TRUVADA-lääkevalmisteen vaikuttavat aineet ovat tenofoviiridisoproksiili ja emtrisitabiini.

7. Patentti- ja rekisterihallitus on 3.12.2009 myöntänyt Gileadin Suomessa voimaan saatetulle eurooppapatentille numero FI/EP 0 915 894 lisäsuojatodistuksen numero 266 "Tenofoviiridisoproksiili ja sen suolat, hydraatit, tautomeerit ja solvaatit yhdessä emtrisitabiinin kanssa".

8. Peruspatentin voimassaolo on päättynyt 25.7.2017. Lisäsuojatodistus numero 266 on puolestaan voimassa 24.8.2020 asti.

9. Peruspatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 sisältää niin sanotun Markush-kaavan muodossa olevan tuotevaatimuksen.

10. Peruspatentin itsenäinen patenttivaatimus 25 on tuotevaatimus, joka koskee tenofoviiridisoproksiilia (edellä mainittu TD).

11. Peruspatentin epäitsenäisen patenttivaatimuksen 27 suomenkielinen käännös kuuluu puolestaan seuraavasti:

"27. Farmaseuttinen koostumus, joka käsittää jonkin patenttivaatimuksista 1–25 mukaista yhdistettä yhdessä farmaseuttisesti hyväksyttävän kantajan ja valinnaisesti muiden terapeuttisten ainesosien kanssa."

12. Peruspatentin selityksen mukaan peruspatentti koskee nukleotidianalogeille tarkoitettuja intermediaatteja, jotka sopivat käytettäväksi kyseisten analogien tehokkaassa suun kautta antamisessa. Nukleotidianalogien antomuotoa ei peruspatentissa ole tosin sinänsä katsottava rajoitetun ainoastaan suun kautta antamiseen.

13. Peruspatentin selityksen mukaan edelleen peruspatentin tarkoittaman keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää käytännössä kaikentyyppisten virusten hoitamiseen sekä ihmisillä että eläimillä. Näiden virusten joukossa peruspatentissa on mainittu joitakin yksittäisiä viruksia, joista yksi on ollut HIV.

14. Peruspatentin selityksen suomenkielisen käännöksen kohdat 1 ja 2 kuuluvat seuraavasti:

"Esillä oleva keksintö koskee fosfonometoksinukleotidianalogeille tarkoitettuja intermediaatteja ja erityisesti intermediaatteja, jotka sopivat käytettäviksi tällaisten analogien tehokkaassa antamisessa suun kautta.

Tiedossa on tällaisia analogeja sinänsä ja erilaisia tekniikoita näiden sekä muiden terapeuttisten yhdisteiden antamiseksi suun kautta."

15. Peruspatentin selitykseen sisältyy lisäksi kaikkiaan 16 esimerkkiä. Näistä esimerkit 1–14 liittyvät lähinnä peruspatentin mukaisten yhdisteiden valmistamiseen. Esimerkki 15 koskee PMPA:n (myöhemmin tunnettu myös nimellä tenofoviiri) ja sen karbonaattien oraalista hyötyosuutta beagle-koirissa. Esimerkki 16 puolestaan muodostaa ainoan esimerkin, jossa esitetään tutkimustietoa nukleotidianalogien ja niiden aihiolääkkeiden vaikutuksesta. Viimeksi mainitussa esimerkissä on kuvattu PMPA:n sekä seitsemän sen aihiolääkkeen, mukaan luettuna TD:n, teho HIV 1 -virusta vastaan kudosviljelmässä.

III Sovellettavista säännöksistä

16. Lisäsuojatodistusasetuksen 15 artiklan a alakohdan mukaan lisäsuojatodistus on mitätön, jos se on myönnetty vastoin mainitun asetuksen 3 artiklan säännöksiä.

17. Lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan mukaan lisäsuojatodistus annetaan, jos hakemuspäivänä jäsenvaltiossa, jossa mainitun asetuksen 7 artiklassa tarkoitettu hakemus jätetään, tuotetta suojaa voimassa oleva peruspatentti.

18. Lisäsuojatodistusasetuksen 1 artiklan a alakohdan mukaan lääkkeellä mainitussa asetuksessa tarkoitetaan kaikkia aineita tai aineiden yhdistelmiä, jotka on tarkoitettu ihmisten tai eläinten sairauksien hoitoon tai ehkäisyyn, sekä kaikkia aineita tai aineiden yhdistelmiä, joita voidaan antaa ihmisille tai eläimille sairauden syyn selvittämiseksi tai elintoimintojen palauttamiseksi, korjaamiseksi tai muuttamiseksi ihmisissä tai eläimissä. Edelleen mainitun asetuksen 1 artiklan b alakohdan mukaan tuotteella kyseisessä asetuksessa tarkoitetaan lääkkeen vaikuttavaa ainetta tai vaikuttavien aineiden yhdistelmää. Vielä sanotun asetuksen 1 artiklan c alakohdan mukaan peruspatentilla kyseisessä asetuksessa tarkoitetaan patenttia, joka suojaa tuotetta sellaisenaan, tuotteen valmistusmenetelmää tai tuotteen käyttösovellutusta ja jonka patentinhaltija ilmoittaa lisäsuojatodistuksen antamismenettelyä varten.

IV Lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan tulkintaa koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä

19. Unionin tuomioistuin on viimeisen parin vuosikymmenen aikana antanut useita lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan tulkintaa koskeneita ennakkoratkaisuja.

20. Nyt käsillä olevan asian ja esillä olevaa lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan tulkintaa koskevan kysymyksen kannalta vanhimmassa merkityksellisessä ennakkoratkaisussaan (tuomio 16.9.1999, Farmitalia, C-392/97, EU:C:1999:416) unionin tuomioistuin ratkaisunaan sille esitettyyn ennakkoratkaisukysymykseen totesi:

"Kun asetusta N:o 1768/92 ja erityisesti sen 3 artiklan a alakohtaa sovellettaessa on selvitettävä, suojaako tuotetta peruspatentti, on nojauduttava peruspatenttia koskeviin säännöksiin."

21. Ajallisesti seuraavassa käsillä olevan asian kannalta merkityksellisessä lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan tulkintaa koskevassa ennakkoratkaisussaan (tuomio 24.11.2011, Medeva, C-322/10, EU:C:2011:773) unionin tuomioistuin ratkaisunaan sille esitettyyn ennakkoratkaisupyyntöön totesi:

"Lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta 6.5.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 3 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että se estää jäsenvaltion toimivaltaista patenttivirastoa myöntämästä lisäsuojatodistusta, joka koskee vaikuttavia aineita, joita ei ole mainittu peruspatentin, johon tällaisen hakemuksen tueksi on vedottu, vaatimuksissa."

22. Noin kaksi vuotta edellisen ennakkoratkaisun antamisen jälkeen unionin tuomioistuin seuraavassa käsillä olevan asian kannalta merkityksellisessä lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan tulkintaa koskevassa ennakkoratkaisussaan (tuomio 12.12.2013, Eli Lilly and Company, C-493/12, EU:C:2013:835) ratkaisunaan sille esitettyyn ennakkoratkaisupyyntöön totesi:

"Lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta 6.5.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 3 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että sitä varten, että voidaan katsoa, että vaikuttavaa ainetta ’suojaa voimassa oleva peruspatentti’ tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla, ei ole tarpeen, että vaikuttava aine on mainittu kyseisen patentin vaatimuksissa rakennekaavan avulla. Silloin, kun Euroopan patenttiviraston myöntämän patentin vaatimuksissa oleva toimintakaava kattaa vaikuttavan aineen, kyseinen 3 artiklan a alakohta ei ole periaatteessa esteenä lisäsuojatodistuksen myöntämiselle tälle vaikuttavalle aineelle, edellyttäen kuitenkin, että tällaisten vaatimusten, joita tulkitaan Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklassa ja sen tulkintaa koskevassa pöytäkirjassa vaaditun mukaisesti muun muassa keksinnön selityksen valossa, perusteella on mahdollista päätyä katsomaan, että kyseiset vaatimukset koskivat implisiittisesti mutta välttämättä erityisesti kyseistä vaikuttavaa ainetta, mikä kansallisen tuomioistuimen on arvioitava."

23. Runsas vuosi viimeksi mainitun ennakkoratkaisun antamisesta unionin tuomioistuin totesi ennakkoratkaisussaan (tuomio 12.3.2015, Actavis v. Boehringer, C-577/13, EU:C:2015:165) edelleen muun ohella lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan soveltamiseen liittyen:

"Lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta 6.5.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 3 artiklan a ja c alakohtaa on tulkittava siten, että kun peruspatentti sisältää vaatimuksen tuotteesta, joka sisältää vaikuttavaa ainetta, joka yksin on keksinnön kohteena, ja jolle kyseisen patentin haltija on jo saanut lisäsuojatodistuksen, sekä myöhemmän vaatimuksen tuotteesta, joka sisältää kyseisen vaikuttavan aineen ja jonkin toisen aineen yhdistelmän, tämä säännös on esteenä sille, että patentin haltija saa toisen lisäsuojatodistuksen kyseiselle yhdistelmälle."

24. Viimeisimmässä nyt käsillä olevan asian ja esillä olevaa lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan tulkintaa koskevan kysymyksen kannalta merkityksellisessä ennakkoratkaisussaan (tuomio 25.7.2018, Teva UK ym.; C-121/17, EU:C:2018:585) unionin tuomioistuin on ratkaisunaan sille esitettyyn ennakkoratkaisukysymykseen todennut:

"Lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta 6.5.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 3 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että yhteisvaikutuksen tuottavista useista vaikuttavista aineista muodostuvaa tuotetta suojaa voimassa oleva peruspatentti kyseisessä säännöksessä tarkoitetuin tavoin, jos tuotteen muodostavien vaikuttavien aineiden yhdistelmää, vaikkei sitä nimenomaisesti mainittaisikaan peruspatentin vaatimuksissa, tarkoitetaan välttämättä ja nimenomaan kyseisissä vaatimuksissa. Tällöin ammattimiehen näkökulmasta ja peruspatentin saamista koskevan hakemuksen tekoajankohdan tai sen etuoikeuden määräytymisajankohdan teknisen tilan perusteella

- kyseisten vaikuttavien aineiden yhdistelmän on kyseisen patentin selitys ja piirustukset huomioon ottaen välttämättä kuuluttava patentin kattamaan keksintöön, ja

- kukin näistä vaikuttavista aineista on voitava nimenomaisesti tunnistaa kaikkien mainitulla patentilla julkistettujen seikkojen valossa."

V Alan ammattimiehestä

25. Alan ammattimiehen käsitteellä on patenttioikeuden alalla vakiintuneesti ymmärretty viitattavan kuvitteelliseen henkilöön, joka ei välttämättä ole yksi ainoa henkilö, vaan alan ammattimiehenä voidaan pitää myös joukkoa eri alojen osaajia (ks. esim. Oesch–Pihlajamaa–Sunila: Patenttioikeus, 3. uud. p., 2014, s. 78–79 sekä Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännöstä T 500/91, kohta 2.2).

26. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä alan ammattimies on vakiintuneesti ymmärretty asianomaisen alan ammattilaiseksi, jolla on kyseisen alan keskimääräiset tiedot ja taidot sekä joka on selvillä siitä, mitä etuoikeuspäivän ajankohtana on kuulunut asianomaisen alan yleistietouteen. Alan ammattimiehenä ei siten ole pidettävä asianomaisen alan huippuasiantuntijaa (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisut T 39/93, kohta 7.8.4 sekä T 1030/06, kohta 20).

27. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä on edelleen vakiintuneesti katsottu, että alan ammattimiehellä on paitsi mahdollisuus päästä käsiksi kaikkiin tunnetun tekniikan tasoon kuuluviin julkaisuihin, hän myös kykenee rutiininomaiseen työhön ja kokeiluihin. Alan ammattimiehen tavanomaisiin tehtäviin on lisäksi katsottu kuuluvan puutteellisuuksien poistaminen korjaamalla haittoja tai saavuttamalla parannuksia. Alan ammattimieheltä on kuitenkin katsottu puuttuvan keksinnöllisyyteen vaadittava luovuus tai mielikuvitus (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisut T 455/91, kohta 5.1.3.2; T 39/93, kohta 7.8.4 sekä T 1030/06, kohta 20).

28. Kantajat ovat lähteneet siitä, että käsillä olevassa asiassa alan ammattimiehenä tulee pitää kliinikkoa, joka hoitaa virusinfektioita osana kliinistä työtään. Kantajien esittämän mukaan kliinikko saattaisi osallistua lukuisten eri virusinfektioiden hoitoon tai keskittyä tiettyyn virusinfektiotyyppiin. Hän ei olisi kuitenkaan HIV:n asiantuntija. Kantajien mukaan alan ammattimiehenä voi käsillä olevassa tapauksessa pitää myös ryhmää, johon kliinikon ohella kuuluu lisäksi virologi.

29. Vastaaja on puolestaan lähtenyt siitä, että käsillä olevassa asiassa alan ammattimiehenä tulee pitää kliinikkoa, jolla on usean vuoden käytännön kokemus lääkärinä antiviraalisista lääkkeistä ja virustautien hoitamisesta sekä nimenomaan HIV:n hoitamisesta. Vastaajan esittämän mukaan alan ammattimiehenä voi käsillä olevassa tapauksessa pitää myös ryhmää, johon HIV-kliinikon ohella kuuluu lääkeainekemisti.

30. Asianosaiset ovat siten olleet alan ammattimiehen määrittelemisestä käsillä olevassa tapauksessa yksimielisiä siitä, että alan ammattimiehenä on tullut pitää ainakin kliinikkoa. Sen sijaan kyseisen kliinikon perehtyneisyydestä asianosaiset ovat edellä selostetulla tavalla esittäneet toisistaan hieman poikkeavan näkemyksen.

31. Peruspatentin selityksessä on todettu, että peruspatentin mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää yhden tai useamman ihmisessä tai eläimessä esiintyvän virusinfektion ehkäisemiseen tai hoitamiseen. Peruspatentin selityksessä on mainittu useita eri viruksia, mukaan luettuna HIV.

32. Kantajien nimeämänä asiantuntijana markkinaoikeudessa kuultu tohtori GJM on viitaten siihen, että peruspatentin ainoa hoitotuloksia kuvaava esimerkki on koskenut HIV:ta esittänyt näkemyksenään, että kliinikko olisi peruspatentin etuoikeuspäivänä ymmärtänyt peruspatentin keskittyneen HIV:n hoitoon.

33. Vastaajien nimeäminä asiantuntijoina markkinaoikeudessa kuullut professori GB ja professori PS ovat myös esittäneet näkemyksenään, että peruspatentti on ollut keskittynyt HIV:n hoitoon.

34. Asiantuntijat GJM, GB ja PS ovat kaikki lisäksi kertoneet, kuinka peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana HIV oli muodostanut maailmanlaajuisen terveyskatastrofin.

35. Ottaen huomioon, että peruspatentissa kuvatuista esimerkeistä ainoat hoitotuloksia kuvaavat esimerkit ovat koskeneet nimenomaan HIV:ta, peruspatentissa voidaan katsoa haetun annostelumuotoja lääkeaineille, jotka olisivat tehokkaita nimenomaan HIV:ta vastaan. Lisäksi on huomattava, että peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana HIV-infektiot ovat muodostaneet maailmanlaajuisen terveyskatastrofin. Edellä esitettyyn nähden peruspatentin on katsottava keskittyneen HIV:ta vastaan tarkoitettujen lääkeaineiden annostelumuotojen parantamiseen. Näin ollen alan ammattimiehen ryhmään kuuluvan kliinikon voidaan katsoa olleen erityisen kiinnostunut HIV-infektioista.

36. Kuten edellä on selostettu, peruspatenttiin sisältyneistä esimerkeistä valtaosa on liittynyt lähinnä peruspatentin mukaisten yhdisteiden valmistamiseen. Sanotun valossa alan ammattimiehenä voidaan kliinikon ohella katsoa pidettävän myös lääkeainekemistiä.

37. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että alan ammattimiehenä käsillä olevassa tapauksessa voidaan pitää pikemminkin ryhmää kuin vain yhtä henkilöä ja että sanottuun ryhmään on kuulunut ainakin kliinikko, jolla on ollut erityinen kiinnostus HIV-infektioihin, sekä lääkeainekemisti.

VI Tekniikan tasoa peruspatentin etuoikeuspäivänä koskien esitetystä näytöstä

38. Asiassa on riidatonta, että peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana on ollut kaikkiaan yhdeksän viranomaishyväksynnän piiriin kuulunutta lääkeainetta HIV:n hoitoon. Näistä yhdeksästä lääkeaineesta viisi on ollut nukleotidi- / nukleosidikäänteiskopioijaentsyymien estäjiä (NRTI), kolme proteaasin estäjiä (PI) ja yksi ei-nukleotidinen / ei-nukleosidinen käänteiskopioijaentsyymin estäjä (NNRTI). Edellä mainitut viisi NRTI-ryhmään kuulunutta HIV:n hoitoon hyväksyttyä lääkeainetta ovat olleet didanosiini (ddI), lamivudiini (3TC), stavudiini (d4T), tsalsitabiini (ddc) ja tsidovudiini (AZT).

39. Kantajien nimeämänä asiantuntijana markkinaoikeudessa kuullun tohtori GJM:n sekä vastaajan nimeäminä asiantuntijoina kuultujen professori GB:n ja professori PS:n esittämän mukaan edellä mainituista viidestä NRTI-ryhmään kuuluneesta lääkeaineesta neljän vanhimman, eli didanosiinin, stavudiinin, tsalsitabiinin ja tsidovudiinin, tunnettiin aiheuttavan potilaille haittavaikutuksia niiden toksisuuden vuoksi. Lisäksi viimeksi mainittujen neljän lääkeaineen osalta potilaille kehittyi nopeasti resistenssiä, minkä vuoksi niiden positiiviset vaikutukset eivät kestäneet pitkään.

40. Asiassa on lisäksi riidatonta, että peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana edellä mainittujen HIV:n hoitoon jo hyväksyttyjen lääkeaineiden lisäksi lääkekehityksen eri vaiheiden kliinisissä tutkimuksissa on ollut useita muita yhdisteitä, joilla oli arvioitu olevan tehoa HIV:ta vastaan. Sekä kantajat että vastaaja ovat tältä osin viitanneet asiassa esitettyyn vastaajan asiakirjatodisteeseen 16, josta ilmenevän mukaan mainituissa kliinisissä tutkimuksissa peruspatentin etuoikeuspäivänä on ollut viisi NRTI-ryhmään kuulunutta yhdistettä: PMPA (myöhemmin tunnettu myös nimellä tenofoviiri), FTC (myöhemmin tunnettu myös nimellä emtrisitabiini), 1592U89 (myöhemmin tunnettu myös nimellä abakaviiri), adefoviiridipivoksiili ja F-ddA.

41. Tunnettuun tekniikan tasoon peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana on edellä esitetyn perusteella katsottava näin kuuluneen ensinnäkin sen, että HIV:n hoitoon on ollut kolmentyyppisiä lääkeaineita, nukleotidi- / nukleosidikäänteiskopioijaentsyymien estäjiä, proteaasin estäjiä ja ei-nukleotidisia / ei-nukleosidisia käänteiskopioijaentsyymin estäjiä. Edelleen sanottuun tunnettuun tekniikan tasoon on katsottava kuuluneen sen, että kaikkiaan HIV:n hoitoon on ollut hyväksytty yhdeksän mainittuihin kolmeen ryhmään kuulunutta lääkeainetta, joista viisi on kuulunut NRTI-ryhmään. Vielä kyseiseen tunnettuun tekniikan tasoon on katsottava kuuluneen sen, että lääkekehityksen eri vaiheiden kliinisissä tutkimuksissa on ollut viisi NRTI-ryhmään kuulunutta yhdistettä sekä useita muita PI- ja NNRTI-ryhmiin kuuluneita yhdisteitä, joiden on arvioitu omaavan tehoa HIV:ta vastaan.

42. Asiantuntijat GB ja PS ovat markkinaoikeudessa kuultuina kertoneet, että peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana HIV:n hoitamisessa eräänlaisen hoitostandardin oli muodostanut yhdistelmäterapian muoto, joka koostui kahden HIV:n hoitoon hyväksytyn NRTI-ryhmään kuuluneen lääkeaineen käyttämisestä. Myös asiantuntija Moyle on markkinaoikeudessa kuultuna kertonut, että yhdistelmäterapian muoto, joka koostui kahdesta HIV:n hoitoon hyväksytystä NRTI-ryhmään kuuluneesta lääkeaineesta, oli ollut peruspatentin etuoikeuspäivänä ajankohtana käytössä. Asiantuntijat GJM, GB ja PS ovat lisäksi kertoneet, että vuoden 1996 aikana oli esitetty tutkimustuloksia siitä, että kolmen lääkeaineen käyttämisestä koostuva yhdistelmäterapian muoto, jossa olisi yhdistetty kaksi NRTI-ryhmään kuulunutta lääkeainetta ja yksi joko PI- tai NNRTI-ryhmään kuuluva lääkeaine, olisi ollut kahden lääkeaineen yhdistelmää tehokkaampi. Erityisesti asiantuntija PS on kertonut, että kolmen lääkeaineen käyttämiseen perustuva yhdistelmäterapian muoto ei kuitenkaan ollut vielä yleisesti kliinikoiden käytössä peruspatentin etuoikeuspäivänä.

43. Asiantuntijoina kuullut GJM, GB ja PS ovat lisäksi kertoneet, että edellä mainittujen hoitomuotojen ohella peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana oli ollut käytössä myös kokeellisempia hoitomuotoja. Vasta lääkekehitystyön eri vaiheiden kliinisissä tutkimuksissa olleita yhdisteitä oli esimerkiksi mahdollista sanotuissa tutkimuksissa mukana olleiden potilaiden kohdalla "myötätuntosyistä" jatkaa hoitomuotona myös kliinisten tutkimusten päättymisen jälkeenkin. Asiantuntija GB:n mukaan 70–80 prosenttia potilaista oli kuitenkin hoidettu ainoastaan hyväksytyillä lääkeaineilla.

44. Edellä olevan perusteella peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana normaalikäytännön HIV:n hoitamisessa on katsottava muodostuneen hoitomuodosta, joka on koostunut kahden HIV:n hoitoon hyväksytyn NRTI-ryhmään kuuluneen lääkeaineen käyttämisestä.

45. Asiassa on riidatonta, että peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana FTC (myöhemmin tunnettu myös nimellä emtrisitabiini) on ollut sinänsä tunnettu. Asiassa on edelleen riidatonta, että peruspatentin etuoikeuspäivänä ajankohtana on ollut tunnettua, että emtrisitabiini kuuluu NRTI-ryhmään.

46. Asiassa on lisäksi riidatonta, että emtrisitabiini on ollut peruspatentin etuoikeuspäivänä lääkekehityksen vaiheen I tutkimuksissa ja että peruspatentin etuoikeuspäivänä tunnettua on ollut, että emtrisitabiinillä on tehoa HIV:ta vastaan. Emtrisitabiinia ei kuitenkaan ollut vielä tuolloin hyväksytty käyttöön HIV:ta vastaan.

47. Markkinaoikeudessa asiantuntijoina kuullut GJM, GB ja PS ovat vielä kertoneet, että emtrisitabiini ja peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana jo hyväksytty lääkeaine 3TC ovat olleet toisiaan lähellä olevia yhdisteitä. Asiantuntija GB:n mukaan kyseinen seikka on kuulunut peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohdan tunnetun tekniikan tasoon.

48. Peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohdan tunnetun tekniikan tasoon on edellä esitetyn perusteella katsottava kuuluneen, että emtrisitabiini on potentiaalinen lääke HIV:ta vastaan. Emtrisitaiinin tehosta ihmisillä HIV:ta vastaan ei peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana ole kuitenkaan ollut vielä tutkimustietoa, eikä emtrisitabiinia ollut vielä käytetty HIV:n hoitamisessa.

VII Lisäsuojatodistuksen mitättömäksi julistamista koskevan kanneperusteen käsillä olemisen arviointi

VII.1 Asianosaisten näkemykset

49. Kuten edellä on selostettu, kantajat ovat perustaneet käsillä olevan mitättömäksi julistamista koskevan kanteensa siihen, että lisäsuojatodistus numero 266 on myönnetty lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan vastaisesti.

50. Kantajat ovat esittäneet, että peruspatentin ja sen epäitsenäisen patenttivaatimuksen 27 ei ole katsottava suojaavan lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla vaikuttavien aineiden, tenofoviiridisoproksiilin ja emtrisitabiinin, yhdistelmää.

51. Kantajien esittämän mukaan unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään lähtenyt siitä, että lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan täyttyminen edellyttää ensinnäkin sitä, että vaikuttavien aineiden yhdistelmän tulee muodostaa osa asianomaisessa peruspatentissa esitetyn teknisen ongelman ratkaisua. Kantajien mukaan nyt käsillä olevassa tapauksessa TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmän ei voida katsoa kuuluvan välttämättä peruspatentin kattamaan keksintöön. Alan ammattimiehen ei nimittäin ole katsottava yksiselitteisesti ymmärtäneen, että TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmä olisi ominaispiirteiltään välttämätön peruspatentin teknistä ongelmaa koskevan ratkaisun kannalta.

52. Kantajien esittämän mukaan unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään lähtenyt edelleen siitä, että lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan täyttyminen edellyttää toiseksi sitä, että kunkin vaikuttavien aineiden yhdistelmän muodostavista vaikuttavista aineista tulee olla tunnistettavissa nimenomaisesti. Kantajien mukaan tämän edellytyksen täyttymiseksi riittävää ei ole se, että vaikuttava aine muodostaisi yhden aineen tiettyä aineiden joukkoa. Näin ollen myöskään puheena olevan edellytyksen ei nyt käsillä olevassa tapauksessa ole katsottava täyttyvän emtrisitabiinin osalta.

53. Kuten edellä on selostettu, vastaaja on kiistänyt sen, ettei lisäsuojatodistus numero 266 olisi täyttänyt lisäsuojatodistuksen 3 artiklan a alakohdassa säädettyä lisäsuojatodistuksen myöntämisen edellytystä.

54. Vastaaja on esittänyt, että peruspatentin epäitsenäisen patenttivaatimuksen 27 on katsottava suojaavan lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla vaikuttavien aineiden, tenofoviiridisoproksiilin ja emtrisitabiinin, yhdistelmää.

55. Vastaajan esittämän mukaan unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään lähtenyt siitä, että lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan täyttymisen osalta riittää ensinnäkin se, että vaikuttavien aineiden yhdistelmä kuuluu asianomaisen peruspatentin suojapiiriin. Vastaajan mukaan nyt käsillä olevassa tapauksessa TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmä kuuluu peruspatentin epäitsenäisen patenttivaatimuksen 27 suojapiiriin.

56. Vastaajan mukaan unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään lähtenyt edelleen siitä, että lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan täyttymisen osalta riittää toiseksi se, että alan ammattimies olisi tekniikan tason ja peruspatentin perusteella pystynyt tunnistamaan tietyn joukon aineita, johon lisäsuojatodistuksen mukaisen tuotteen vaikuttavan aineen tulee kuulua. Vastaajan mukaan nyt käsillä olevassa tapauksessa alan ammattimies olisi peruspatentin etuoikeuspäivänä tunnistanut peruspatentin epäitsenäisen patenttivaatimuksen 27 ilmaisun "muut terapeuttiset ainesosat" käsittävän yhdeksän NRTI-ryhmään kuulunutta yhdistettä, joista yksi on ollut emtrisitabiini.

VII.2 Markkinaoikeuden arviointi

57. Kuten edellä on selostettu, nyt esillä olevan lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan tulkintaa koskevan kysymyksen kannalta viimeisimpänä merkityksellisenä ennakkoratkaisuna on pidettävä unionin tuomioistuimen asiassa C-121/17 antamaa ennakkoratkaisua. Kyseisen ennakkoratkaisun antamisen taustalla oli Yhdistyneiden Kuningaskuntien tuomioistuimen unionin tuomioistuimelle tekemä ennakkoratkaisupyyntö riita-asiassa, joka koski nyt kysymyksessä olevaa Suomessa myönnettyä lisäsuojatodistusta numero 266 vastaavaa lisäsuojatodistusta.

58. Edellä mainitussa ennakkoratkaisussa unionin tuomioistuin on todennut, että lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että yhteisvaikutuksen tuottavista useista vaikuttavista aineista muodostuvaa tuotetta suojaa voimassa oleva peruspatentti kyseisessä säännöksessä tarkoitetuin tavoin, jos tuotteen muodostavien vaikuttavien aineiden yhdistelmää, vaikkei sitä nimenomaisesti mainittaisikaan asianomaisen peruspatentin patenttivaatimuksissa, tarkoitetaan välttämättä ja nimenomaan kyseisissä patenttivaatimuksissa. Tällöin alan ammattimiehen näkökulmasta ja peruspatentin saamista koskevan hakemuksen tekoajankohdan tai sen etuoikeuden määräytymisajankohdan teknisen tilan perusteella kyseisten vaikuttavien aineiden yhdistelmän on kyseisen peruspatentin selitys ja piirustukset huomioon ottaen välttämättä kuuluttava peruspatentin kattamaan keksintöön, ja kukin näistä vaikuttavista aineista on voitava nimenomaisesti tunnistaa kaikkien mainitulla peruspatentilla julkistettujen seikkojen valossa.

59. Unionin tuomioistuin on siten lähtenyt siitä, että vaikka vaikuttavien aineiden yhdistelmää ei olisikaan nimenomaisesti mainittu asianomaisen peruspatentin patenttivaatimuksissa, kyseistä vaikuttavien aineiden yhdistelmästä muodostuvaa tuotetta on katsottava suojaavan peruspatentti lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla, jos sanottua vaikuttavien aineiden yhdistelmää on katsottava tarkoitettavan kyseisen peruspatentin patenttivaatimuksissa välttämättä ja nimenomaan.

60. Viimeksi mainittua lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan osalta esittämäänsä tulkintaa unionin tuomioistuin on edellä ilmenevin tavoin täsmentänyt edelleen toteamalla, että vaikuttavien aineiden yhdistelmää on katsottava tarkoitettavan kyseisen peruspatentin patenttivaatimuksissa välttämättä ja nimenomaan ensinnäkin, jos alan ammattimiehen näkökulmasta ja peruspatentin saamista koskevan hakemuksen tekoajankohdan tai sen etuoikeuden määräytymisajankohdan teknisen tilan perusteella sanotun vaikuttavien aineiden yhdistelmän on kyseisen peruspatentin selitys ja piirustukset huomioon ottaen välttämättä katsottava kuuluttava peruspatentin kattamaan keksintöön.

61. Sen osalta, onko viimeksi mainitun kriteerin osalta unionin tuomioistuimen katsottava lähteneen siitä, että vaikuttavien aineiden yhdistelmän tulee kuulua asianomaisen peruspatentin patenttivaatimusten suojapiiriin, vai onko kyseisellä kriteerillä katsottava tarkoitetun jotakin muuta, markkinaoikeus viittaa puheena olevan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun 55 kohtaan, jossa unionin tuomioistuin on todennut asianomaiselle ennakkoratkaisupyynnön esittäneelle tuomioistuimelle, että tämän on tullut arvioidessaan muun ohella sitä, onko vaikuttavien aineiden yhdistelmän alan ammattimiehen näkökulmasta katsottava välttämättä kuuluvan kyseisen patentin kattamaan keksintöön, ottaa huomioon mainitun ennakkoratkaisun 47–51 kohdissa esitetyt seikat. Unionin tuomioistuimen voidaan siten katsoa tätä kautta edelleen täsmentäneen, miten sanotun kriteerin "välttämättä kuuluttava patentin kattamaan keksintöön" täyttymistä on arvioitava.

62. Edellä mainitut unionin tuomioistuimen asiassa C-121/17 antaman ennakkoratkaisun 47–51 kohdat kuuluvat:

"47. Mainitun säännön toimeenpanosta on ensinnäkin todettava, että jäsenvaltioiden patenttioikeudelle yhteisen periaatteen, jota Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan tulkintaa koskevan pöytäkirjan 1 artikla heijastaa, mukaisesti patenttivaatimuksia on tulkittava ammattimiehen näkökulmasta, ja tämä sama näkökulma on täten otettava huomioon ratkaistaessa, kuuluuko lisäsuojatodistuksen kohteena oleva tuote välttämättä kyseisen patentin kattamaan keksintöön.

48. Tässä tarkoituksessa on tarkistettava, voiko ammattimies yleistietämyksensä perusteella ja peruspatenttiin sisältyvien, keksintöön liittyvien selityksen ja piirustusten valossa yksiselitteisesti ymmärtää, että peruspatentin patenttivaatimuksissa tarkoitettu tuote on ominaispiirteeltään välttämätön sen kyseisellä patentilla julkistetun, teknistä ongelmaa koskevan ratkaisun kannalta.

49. Asetuksen N:o 469/2009 tämän tuomion 39 kohdassa mieliin palautetusta tavoitteesta on toiseksi todettava, että kun arvioidaan, kuuluuko jokin tuote peruspatentin kattamaan keksintöön, huomioon on otettava yksinomaan sen ajankohdan tekninen tila, jona kyseisen patenttihakemus tehtiin taikka jonka mukaan patentin etuoikeus määräytyy, siten, että ammattimies kykenee kaikkien patentilla julkistettujen seikkojen valossa nimenomaisesti tunnistamaan kyseisen tuotteen.

50. Jos nimittäin hyväksyttäisiin, että tällainen arviointi voitaisiin tehdä sen ajankohdan, jona patenttihakemus tehtiin taikka jonka mukaan patentin etuoikeus määräytyy, jälkeisten tutkimustulosten perusteella, lisäsuojatodistuksella saatettaisiin näet mahdollistaa se, että sen haltija saisi perusteetonta suojaa näille tuloksille, vaikka niitä ei vielä tunnettu kyseisen patentin saamista koskevan hakemuksen tekoajankohtana tai sen etuoikeuden määräytymisajankohtana, ja kaiken lisäksi toimittamatta minkäänlaista menettelyä uuden patentin saamiseksi. Kuten tämän tuomion 40 ja 41 kohdassa on muistutettu, tämä olisi ristiriidassa asetuksen N:o 469/2009 tavoitteen kanssa.

51. Kun ratkaistaan, suojaako peruspatentti lisäsuojatodistuksen kohteena olevaa tuotetta kyseisen asetuksen 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetuin tavoin, ammattimiehen on kyettävä kaikkien peruspatentilla julkistettujen seikkojen ja kyseisen patentin hakemusajankohdan tai sen etuoikeuden määräytymisajankohdan teknisen tilan valossa nimenomaisesti tunnistamaan kyseinen tuote."

63. Tältä osin markkinaoikeus toteaa, että alan ammattimiehen näkökulmaa (ennakkoratkaisun 47 kohta) ja tarkasteluajankohtaa (ennakkoratkaisun 49 kohta) koskevien kannanottojen ohella on kriteerin "välttämättä kuuluttava patentin kattamaan keksintöön" täyttymistä arvioitaessa merkityksellisenä pidettävä erityisesti ennakkoratkaisun 48 kohtaa.

64. Kyseisen ennakkoratkaisun 48 kohdan osalta on huomattava, että ennakkoratkaisun suomenkielisessä kieliversiossa käytetään edellä ilmenevästi ilmaisua "peruspatentin patenttivaatimuksissa tarkoitettua tuotetta". Tältä osin markkinaoikeus toteaa, ettei kyseistä ilmaisua ole pidettävä siinä mielessä ymmärrettävänä, että siihen sisältyvässä sanassa "tuote" on katsottava olevan kyse lisäsuojatodistusasetuksessa edellä selostetulla tavalla nimenomaisesti määritellystä termistä, jolla tarkoitetaan lääkkeen vaikuttavaa ainetta tai vaikuttavien aineiden yhdistelmää. Ennakkoratkaisun oikeudenkäyntikielen mukaisessa englanninkielisessä kieliversiossa vastaava kohta kuuluukin "the product to which the claims of the basic patent relate", eli suomen kielellä "tuotetta, johon peruspatentin patenttivaatimukset liittyvät".

65. Mainitun ennakkoratkaisun 48 kohdan valossa kriteerin "välttämättä kuuluttava patentin kattamaan keksintöön" täyttymisen on siten katsottava edellyttävän, että alan ammattimies yleistietämyksensä perusteella ja peruspatenttiin sisältyvien, keksintöön liittyvien selityksen ja piirustusten valossa voi yksiselitteisesti ymmärtää, että tuote (eli vaikuttavien aineiden yhdistelmä), johon peruspatentin patenttivaatimukset liittyvät, on ominaispiirteeltään välttämätön sen kyseisellä patentilla julkistetun, teknistä ongelmaa koskevan ratkaisun kannalta.

66. Nyt käsillä olevassa tapauksessa edellä mainitun on katsottava tarkoittavan kysymystä siitä, onko TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmää pidettävä ominaispiirteeltään välttämättömänä peruspatentilla julkistetun teknistä ongelmaa koskevan ratkaisun kannalta.

67. Kuten edellä on selostettu, sen osalta onko edellä mainittua TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmää katsottava suojaavan peruspatentti lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla, on käsillä olevassa tapauksessa perustettu yksinomaan peruspatentin epäitsenäiseen patenttivaatimukseen 27.

68. Peruspatentin epäitsenäisen patenttivaatimuksen 27 suomenkielinen käännös edellä selostetulla tavalla kuuluu: "Farmaseuttinen koostumus, joka käsittää jonkin patenttivaatimuksista 1–25 mukaista yhdistettä yhdessä farmaseuttisesti hyväksyttävän kantajan ja valinnaisesti muiden terapeuttisten ainesosien kanssa." Kyseisessä patenttivaatimuksessa viitatuista patenttivaatimuksista, peruspatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 25 mainitaan tenofoviiridisoproksiili, TD.

69. Tenofoviiridisoproksiili, TD, on edellä selostetulla tavalla PMPA:n (myöhemmin tunnettu myös nimellä tenofoviiri) aihiolääke. PMPA:ssa on puolestaan kyse nukleotidianalogista.

70. Kuten edellä on selostettu, peruspatentin selityksen mukaan peruspatentti koskee nukleotidianalogeille tarkoitettuja intermediaatteja, jotka sopivat käytettäväksi kyseisten analogien tehokkaassa suun kautta antamisessa.

71. Esimerkiksi peruspatentissa kuvattu PMPA ei ole tehokkaasti annettavissa suun kautta, mutta kun PMPA annetaan mainitussa patentissa kuvattuna intermediaattina, esimerkiksi TD:na, suun kautta annostelu on mahdollista.

72. Markkinaoikeudessa kantajien nimeämänä asiantuntijana kuullun GJM:n sekä vastaajien nimeäminä asiantuntijoina kuultujen GB:n ja PS:n esittämän mukaan peruspatentin ratkaiseman teknisen ongelman on muodostanut nukleotidianalogien antaminen suun kautta.

73. Nukleotidianalogien antomuotoa ei peruspatentissa ole sinänsä kuitenkaan katsottava rajoitetun ainoastaan suun kautta antamiseen.

74. Edelleen peruspatentin selityksen mukaan peruspatentin tarkoittaman keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää käytännössä kaikentyyppisten virusten hoitamiseen sekä ihmisillä että eläimillä. Näiden virusten joukossa peruspatentissa on mainittu joitakin yksittäisiä viruksia, joista yksi on ollut HIV.

75. Markkinaoikeus toteaa, että peruspatentin esimerkki 15 koskee edellä selostetulla tavalla PMPA:n ja sen karbonaattien oraalista hyötyosuutta annettaessa kyseisiä yhdisteitä nimenomaan suun kautta, ja esimerkki 16 kuvaa puolestaan PMPA:n sekä seitsemän sen aihiolääkkeen, mukaan luettuna TD:n, tehoa HIV 1 -virusta vastaan. Kun otetaan lisäksi huomioon, että peruspatentin itsenäinen patenttivaatimus 25, jossa edellä selostetulla tavalla on kysymys TD:ia koskevasta tuotevaatimuksesta, on muodostanut peruspatentissa ainoan patenttivaatimuksen, joka on koskenut ainoastaan yhtä yhdistettä, alan ammattimiehen voidaan peruspatentin perusteella ymmärtää peruspatentin keskittyneen erityisesti TD:n antamiseen suun kautta HIV:n hoitamisessa.

76. Kuten edellä on selostettu, peruspatentti kattaa kuitenkin suuren joukon yhdisteitä. Edelleen kuten edellä on selostettu, peruspatentin selityksen mukaan peruspatentin mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää käytännössä kaikentyyppisten virusten hoitamiseen sekä ihmisillä että eläimillä. Peruspatentin selityksen valossa yhdisteiden antomuotoa ei ole myöskään katsottava rajoitetun ainoastaan suun kautta antamiseen.

77. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että peruspatentissa kuvatun teknisen ongelman on muodostanut yleisesti nukleotidianalogien tehokas antaminen käytettäväksi ihmisillä ja eläimillä esiintyvien useiden erilaisten virusinfektioiden ehkäisyssä ja hoitamisessa sekä aivan erityisesti PMPA:n antaminen ihmisille suun kautta käytettäväksi HIV:n hoitamiseen.

78. Markkinaoikeus toteaa, että viimeksi mainitun teknisen ongelman osalta peruspatentissa esitetään ratkaisuna nukleotidianalogin antaminen peruspatentissa kuvattuna intermediaattina, kuten esimerkiksi PMPA:n antaminen TD:na.

79. Markkinaoikeus edelleen toteaa, että emtrisitabiini on sinänsä kuulunut tunnettuun tekniikan tasoon peruspatentin etuoikeuspäivänä. Sen osalta, onko TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmää pidettävä edellä selostetulla tavalla ominaispiirteeltään välittämättömänä peruspatentilla julkistetun teknistä ongelmaa koskevan ratkaisun kannalta, markkinaoikeus toteaa, että peruspatentissa ei ole esitetty mitään sellaista, minkä valossa alan ammattimies olisi ymmärtänyt, että emtrisitabiinin yhdistäminen TD:iin edistäisi edelleen PMPA:n antamista ihmisille tai eläimille.

80. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että alan ammattimies ei olisi peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana peruspatentissa esitetyn sekä alan ammattimiehen yleistiedon perusteella ymmärtänyt, että TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmä olisi välttämätön peruspatentilla esitetyn teknisen ongelman ratkaisemiseksi.

81. Edellä esitetyn perusteella TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmää ei ole katsottava tarkoitetun edellä selostetussa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla välttämättä kysymyksessä olevan peruspatentin epäitsenäisessä patenttivaatimuksessa 27. Sanottuun nähden markkinaoikeus katsoo, että TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmästä muodostuvaa tuotetta ei suojaa peruspatentti lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla jo mainitun perusteella. Edellytykset lisäsuojatodistuksen numero 266 mitättömäksi julistamiselle täyttyvät siten jo tällä perusteella. Lisäsuojatodistus numero 266 on näin ollen jo sanotun perusteella julistettava mitättömäksi.

82. Ottaen huomioon, että unionin tuomioistuin on tulkinnut lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohtaa kaksiosaisen testin perusteella, markkinaoikeus arvioi asiaa vielä unionin tuomioistuimen asettaman testin toisen osan osalta, joka kuuluu seuraavasti:

Tällöin ammattimiehen näkökulmasta ja peruspatentin saamista koskevan hakemuksen tekoajankohdan tai sen etuoikeuden määräytymisajankohdan teknisen tilan perusteella

- kukin näistä vaikuttavista aineista on voitava nimenomaisesti tunnistaa kaikkien mainitulla patentilla julkistettujen seikkojen valossa.

83. Julkisasiamies Wathelet on asiassa antamassaan ratkaisuehdotuksessa käyttänyt vastaavan seikan arvioinnissa seuraavaa muotoilua (kohta 81):

Mielestäni tuote on suojattu patentilla asetuksen N:o 469/2009 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla, jos patentin etuoikeuspäivänä alan ammattilaiselle olisi ollut ilmeistä, että kyseessä oleva vaikuttava aine oli erityisesti ja tarkalleen yksilöitävissä patentin vaatimusten sanamuodosta. Kun kyse on vaikuttavien aineiden yhdistelmästä, jokaisen vaikuttavan aineen täytyy olla erityisesti ja tarkalleen sekä erikseen yksilöitävissä patentin vaatimusten sanamuodosta.

84. Unionin tuomioistuin on asettamansa testin toisessa osassa esittänyt, että tunnistamisen tulee tapahtua "kaikkien mainitulla patentilla julkistettujen seikkojen valossa". Markkinaoikeus katsoo, että unionin tuomioistuin on tässä ilmaisussaan halunnut tuoda esiin sen, että Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan ja sen lisäpöytäkirjan perusteella vaikuttavien aineiden tunnistamisessa on otettava julkiasiamiehen esittämien patenttivaatimusten lisäksi huomioon patentin selitys ja piirustukset.

85. Unionin tuomioistuin on ennakkoratkaisussaan todennut tältä osin edellä kuvatulla tavalla, että: "kukin näistä vaikuttavista aineista on voitava nimenomaisesti tunnistaa". Asiassa on kyse siitä, mitä ilmaisulla on tarkoitettu ja riittääkö tämän kriteerin täyttymiseen tietyn joukon tunnistaminen.

86. Asiassa on vielä harkittava, onko unionin tuomioistuin tarkoittanut käyttää julkisasiamiehen esittämästä poikkeavaa tunnistamisen kriteeriä, koska se on päätynyt erilaiseen ilmaisuun. Unionin tuomioistuin on käsitellyt tunnistamista ennakkoratkaisun kohdissa 37, 51, 52, 55 ja 56.

87. Julkisasiamiehen käyttämän ilmaisun "erityisesti ja tarkalleen sekä erikseen" yksilöitävissä (englanniksi "specifically, precisely and individually" / ranskaksi "spécifiquement et précisément ainsi qu’individuellement") on katsottava tarkoittavan, että jokainen vaikuttava aine on tunnistettava patenttivaatimuksista. Tarkasteltaessa englanninkielisiä versiota voidaan todeta sekä unionin tuomioistuimen että julkisasiamiehen käyttäneen ilmaisua "specifically". Julkisasiamies on sen lisäksi käyttänyt ilmaisuja "precisely" ja "individually". Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus on kuitenkin ollut ranskankielinen. Hänen käyttämänsä ranskankieliset termit "spécifiquement et précisément ainsi qu’individuellement" vastaavat markkinaoikeuden käsityksen mukaan englanninkielistä käännöstä.

88. Kantajat ovat esittäneet, että unionin tuomioistuin on tarkoittanut samaa kuin julkisasiamies ja ilmaisun muuttuminen on johtunut ainoastaan siitä, että ennakkoratkaisussa on haluttu välttää tautologiaa.

89. Markkinaoikeus toteaa, että ennakkoratkaisusta ei millään tavalla ilmene, että siinä olisi haluttu tältä osin poiketa julkisasiamiehen esittämästä. Ennakkoratkaisusta ei myöskään ilmene, että tiettyjen vaihtoehtojen joukon tunnistaminen riittäisi testin täyttämiseen. Pikemminkin ilmaisu "nimenomaisesti tunnistaa" on tulkittavissa siten, että käytetyllä ilmaisulla on tarkoitettu vain ja ainoastaan lisäsuojatodistuksessa mainittua vaikuttavaa ainetta.

90. Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että unionin tuomioistuimen asettaman testin toisessa osassa ei ole Gileadin esittämällä tavalla riittävää tietyn vaihtoehtojen joukon tunnistaminen, vaan ilmaisulla on tarkoitettu, että lisäsuojatodistuksessa mainittu vaikuttava aine on tullut tunnistaa patentilla mainittujen seikkojen perusteella. Kyseessä olisi alan ammattimiehen osaamisen perusteella tehtävä päättely, jossa selvitetään, voidaanko tämä lisäsuojatodistuksessa mainittu aine tunnistaa, kun otetaan huomioon tekniikan taso peruspatentin etuoikeuspäivänä sekä peruspatentissa esitetty. Markkinaoikeus katsoo, että sellaista vaihtoehtoisten aineiden ryhmää, johon tässä asiassa voidaan Gileadin esittämän perusteella päätyä eli NRTI:t, jotka ovat tuolloin joko hyväksytty käyttöön HIV-lääkkeinä tai jotka ovat tuolloin olleet kliinisissä tutkimuksissa, ei voida pitää ennakkoratkaisussa tarkoitetulla tavalla nimenomaisesti tunnistettavana vaikuttavana aineena. Asiassa ei ole väitettykään, että vain ja ainoastaan emtrisitabiini olisi tunnistettavissa. Näin ollen ei testin toinenkaan osa täyty.

VII.3 Johtopäätös

91. Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että lisäsuojatodistus numero 266 on julistettava mitättömäksi.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

92. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 17 §:n mukaan kysymyksessä olevaan asiaan tulee oikeudenkäyntikulujen osalta soveltaa oikeudenkäymiskaaren säännöksiä. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

93. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.

94. Mylan AB:in ja Mylan S.A.S.:n kanne on hyväksytty. Gilead Sciences, Inc. on siten hävinnyt asian ja se on näin ollen velvollinen korvaamaan kaikki Mylan AB:in ja Mylan S.A.S.:n tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut asiassa.

95. Mylan AB ja Mylan S.A.S. ovat vaatineet, että Gilead Sciences, Inc. velvoitetaan korvaamaan niiden arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut kulujen osalta 33.137,45 eurolla ja palkkion osalta 153.234 eurolla sekä asianosaiskulut 6.961,65 eurolla, eli yhteensä oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 193.333,10 eurolla viivästyskorkoineen.

96. Gilead Sciences, Inc. on kiistänyt Mylan AB:in ja Mylan S.A.S.:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen ensinnäkin perusteeltaan asianosaiskulujen korvaamista koskevan vaatimuksen osalta. Gileadin mukaan mainitulta osin kyse ei ole sellaisista asianosaiselle aiheutuneista kuluista, jotka voisivat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n perusteella tulla korvattaviksi.

97. Lainvalmistelutöissä (HE 107/1998 vp s. 19) edellä selostettuun oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin säännökseen liittyen on todettu, että korvattaviin oikeudenkäyntikuluihin luetaan lisäksi oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttama työ ja menetys. Mainituissa lainvalmistelutöissä todetun mukaan asianosaiselle itselleen suoritettavan oikeudenkäyntikulujen korvauksen tulee olla poikkeuksellista. Se ei saa olla korvaus oikeudenkäyntiin osallistumisesta tai siihen valmistautumisesta aiheutuvasta tavanomaisesta vaivannäöstä. Oikeudenkäynti vaatii asianosaiselta aina aikaa. Jos hän on siinä läsnä itse, voidaan aina puhua ajanhukasta. Jo pelkkä mielenkiinnosta johtuva osallistuminen oikeudenkäyntiin voi olla käsitteellisesti oikeudenkäynnistä johtuvaa ajanhukkaa, mutta ei ole hyväksyttävää, että oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus ulottuu tähän. Asianosaiselle itselleen työstä määrättävä korvaus tulee rajoittaa lähinnä tilanteisiin, joissa asianosainen itse on ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaatineita toimenpiteitä, jotka jonkun muun suorittamina olisivat myös asiamiehen tai avustajan laskuttamia kulueriä.

98. Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainittu Mylan AB:in ja Mylan S.A.S.:n asianosaiskulujen korvaamista koskeva vaatimus on muodostunut kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet siitä, että konsernin palveluksessa oleva lakimies on osallistunut asian pääkäsittelyyn. Markkinaoikeus toteaa, että mainitun henkilön rooli on kuitenkin rajoittunut lähinnä ainoastaan oikeudenkäynnin seuraamiseen tulkin välityksellä.

99. Edellä esitetty huomioon ottaen ja kun otetaan huomioon, mitä edellä on lausuttu oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n osalta säännöksen nojalla korvattavaksi tulevista asianosaiskuluista, markkinaoikeus katsoo, ettei edellä kerrotusta osallistumisesta oikeudenkäyntiin tilanteessa, jossa Mylan AB:ia ja Mylan S.A.S.:ia on edustanut kaksi suomalaista asiamiestä, aiheutuneita kustannuksia ole pidettävä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n perusteella korvattavina asianosaiskuluina.

100. Mylan AB:in ja Mylan S.A.S.:in oikeudenkäyntikuluvaatimuksen osalta Gilead Sciences, Inc.:lla ei ole ollut huomauttamista kulujen osalta määrällisesti. Sen sijaan palkkion osalta Gilead Sciences, Inc. on kiistänyt vaatimuksen määrältään Mylan AB:in ja Mylan S.A.S.:in 30.11.2017 päivätyn kirjelmän laatimiseen liittyen esitettyjen palkkioiden osalta 50 prosenttia ylittävältä osalta, sillä kyseinen kirjelmä on sisältänyt sekä käsillä olevaa asiaa koskevan haastehakemuksen sekä vastauksen toisessa markkinaoikeudessa vireillä olevassa asiassa. Muilta osin Gilead Sciences, Inc.:lla ei ole ollut huomauttamista Mylan AB:in ja Mylan S.A.S.:in oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta palkkion osalta määrällisesti.

101. Mylan AB ja Mylan S.A.S. ovat Gilead Sciences, Inc.:in edellä kerrotun kiistämisen johdosta esittäneet, että niiden oikeudenkäyntikuluvaatimukseen on yhtiöiden 30.11.2017 päivätyn kirjelmän osalta sisällytetty kirjelmän laatimiseen liittyviä palkkioita ainoastaan siltä osin kuin ne ovat liittyneet käsillä olevaan mitättömäksi julistamista koskevaan asiaan.

102. Markkinaoikeus toteaa, ettei asiassa ole ilmennyt syytä epäillä Mylan AB:in ja Mylan S.A.S:n esittämän ilmoituksen paikkansapitävyyttä. Sanottuun nähden Gilead Sciences, Inc. on velvollinen korvaamaan Mylan AB:in ja Mylan S.A.S.:n oikeudenkäyntikulut palkkion osalta vaaditun määräisinä.

103. Edellä esitetyillä perusteilla Gilead Sciences, Inc. on velvoitettava korvaamaan Mylan AB:in ja Mylan S.A.S.:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 186.371,45 eurolla. Gilead Sciences, Inc. saa puolestaan pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Markkinaoikeus julistaa lisäsuojatodistuksen numero 266 mitättömäksi.

Markkinaoikeus velvoittaa Gilead Sciences, Inc.:n korvaamaan Mylan AB:in ja Mylan SAS:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 186.371,45 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän markkinaoikeuden tuomion antamisesta.

Asiassa esitetyt oikeudenkäynti- ja asianosaiskulujen korvaamista tarkoittavat vaatimukset hylätään enemmälti.

MUUTOKSENHAKU

Tähän ratkaisuun saa hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 25.11.2019.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen (eri mieltä), Petri Rinkinen ja Reima Jussila, markkinaoikeusinsinööri Timo Laakso sekä asiantuntijajäsen Ullamari Pesonen.

Asiassa on äänestetty. Eri mieltä olevan jäsenen äänestyslausunto on liitetty tuomioon.

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO

Markkinaoikeustuomari Karttunen:

Olen markkinaoikeuden tuomion perustelukappaleissa 1–81, 91 sekä 92–103 mainituilla perusteilla samaa mieltä kuin markkinaoikeuden enemmistö.

Ottaen huomioon perustelukappaleessa 81 todettu en katso olevan aihetta lausua muista kantajien asiassa esittämistä perusteista lisäsuojatodistuksen numero 266 mitättömäksi julistamiseksi.

Vakuudeksi:

Puheenjohtaja Jussi Karttunen

LAINVOIMAISUUS

Ei lainvoimainen



 
Julkaistu 27.9.2019