MAO:397/19

Päätös, josta valitetaan

Viestintäviraston päätös 9.2.2018 asiassa diaarinumero 1220/522/2017 (liitteenä)


Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Suomen Elämyspalvelu Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen ja velvoittaa SK Entertainment Group Oy:n korvaamaan valittajan arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 4.600 eurolla lisättynä oikeudenkäyntimaksua vastaavalla määrällä viivästyskorkoineen.

Perusteet

Suomen Elämyspalvelu Oy:llä (jäljempänä myös valittaja tai valittajayhtiö) on SK Entertainment Group Oy:tä (jäljempänä myös vastaaja tai vastaajayhtiö) parempi oikeus verkkotunnukseen rmj.fi.

Asiassa on riidatonta, että Liikenne- ja viestintäviraston ylläpitämään verkkotunnusrekisteriin on verkkotunnuksen rmj.fi käyttäjäksi ollut merkittynä yhtiö, joka on sittemmin sulautunut vastaajayhtiöön. Asiassa on lisäksi riidatonta, etteivät kyseiset yhtiöt ole käyttäneet mainittua verkkotunnusta kymmeneen vuoteen. Sen sijaan valittaja on käyttänyt verkkotunnusta pitkään ja käyttää sitä edelleen.

Valittaja on huolehtinut verkkotunnuksen rmj.fi ylläpitotoimista ja maksuista siten, ettei sen voimassaolo ole päättynyt. Valittajalle on myös rekisteröity aputoiminimet Raumanmeren Juhannus, RMJ-Raumanmeren Juhannus ja RMJRauma. Valittaja on lisäksi hallinnoinut
Facebook-sivustoa Raumanmeren Juhannus.

Vastaaja on luopunut oikeudestaan verkkotunnukseen rmj.fi, kun se tai siihen vuoden 2007 jälkeen sulautuneet yhtiöt eivät ole kymmeneen vuoteen käyttäneet mainittua verkkotunnusta. Vastaaja ei ole myöskään hallinnoinut puheena olevaa verkkotunnusta, suorittanut siihen liittyviä ylläpitotoimia tai maksanut siihen liittyviä maksuja. Vastaaja on lisäksi laiminlyönyt sille lakiin perustuvan velvollisuuden ilmoittaa Liikenne- ja viestintävirastolle rekisteritietojen muutokset. Todellinen syy vastaajan tekemälle verkkotunnuksen palauttamispyynnölle on ollut vahingon aiheuttaminen valittajalle ja taloudellisen hyödyn tavoittelu.

Verkkotunnusta rmj.fi on käytetty ainoastaan Raumanmeren Juhannus tapahtuman markkinoinnissa, tiedottamisessa ja hallinnoinnissa. Valittajalla on sen ja Rauman kaupungin välisen puitesopimuksen perusteella ollut yksinomainen oikeus kyseisen tapahtuman organisointiin. Vastaaja on myös ollut tietoinen siitä, että valittaja on organisoinut mainitun tapahtuman vuosina 2016 ja 2017. Vastaaja ei ole tuolloin millään tavoin puuttunut verkkotunnuksen rmj.fi käyttämiseen. Vastaajan on siten katsottava antaneen valittajalle konkludenttisen eli hiljaisen suostumuksen käyttää mainittua verkkotunnusta.

Valittaja on toiminut asiassa vilpittömässä mielessä. Liikenne- ja viestintävirasto on muun ohella vuosina 2014 ja 2015 lähettänyt verkkotunnuksen rmj.fi ylläpitämiseen liittyviä kirjeitä RPR Production Oy:lle (y-tunnus 2067914-5), joka on sittemmin sulautunut valittajayhtiöön.

Liikenne- ja viestintäviraston lausunto

Liikenne- ja viestintävirasto on esittänyt, että valituksenalaisen päätöksen kumoamiselle ei ole perusteita.

Asiassa on kysymys siitä, onko verkkotunnuksen rmj.fi siirrossa käyttäjältä toiselle noudatettu sähköisen viestinnän palveluista annettua lakia (ennen 1.6.2018 tietoyhteiskuntakaari). Asian ratkaisussa ei ole siten merkitystä sillä, kenellä katsotaan olevan oikeus kyseiseen verkkotunnukseen toiminimi- tai tavaramerkkioikeuden perusteella.

Asiassa on riidatonta, että Liikenne- ja viestintäviraston ylläpitämän verkkotunnusrekisterin mukaan verkkotunnuksen rmj.fi alkuperäinen käyttäjä on ennen verkkotunnuksen siirtoa ollut yhtiö, joka on sulautunut useiden yritysjärjestelyjen myötä vastaajayhtiöön.

Valittaja on esittänyt, että vastaaja on luopunut oikeudestaan verkkotunnukseen rmj.fi, kun se ei ole kymmeneen vuoteen käyttänyt verkkotunnusta. On kuitenkin mahdollista, että verkkotunnusta käyttää tosiasiallisesti joku muu kuin verkkotunnusrekisteriin merkitty verkkotunnuksen käyttäjä. Tästä huolimatta, mikäli verkkotunnus halutaan siirtää toiselle taholle, verkkotunnuksen siirtoon on oltava verkkotunnusrekisteriin merkityn käyttäjän suostumus. Se, että verkkotunnuksen siirron saaja on käyttänyt verkkotunnusta tai maksanut verkkotunnuksen uusimismaksut, ei siten muodosta hyväksyttävää perustetta verkkotunnuksen siirrolle.

Verkkotunnuksen käyttäjä ja 5.9.2016 voimaan tulleen lakimuutoksen jälkeen verkkotunnusvälittäjä, jonka hallintaan verkkotunnus on liitetty, ovat vastanneet siitä, että verkkotunnusrekisterissä on käyttäjää koskevat oikeat ja ajantasaiset tiedot. Verkkotunnuksen rmj.fi käyttäjän yhteystietojen päivittämättä jättäminen ei kuitenkaan osoita, että mainitun verkkotunnuksen siirtoon olisi ollut alkuperäisen käyttäjän suostumus, eikä se ole myöskään hyväksyttävä peruste siirtää verkkotunnus. Valituksessa mainittujen kirjeiden vastaanottajalle on sinänsä voinut jäädä se käsitys, että verkkotunnus rmj.fi on merkitty sen nimiin. Valittajayhtiön edustaja on kuitenkin pyytänyt verkkotunnusvälittäjää siirtämään mainitun verkkotunnuksen valittajalle. Viimeistään pyytäessään siirtoa siirron saajan on tullut ymmärtää, ettei verkkotunnusta ole merkitty sille.

Verkkotunnuksen siirto voi tapahtua myös erehdyksessä ja vilpittömässä mielessä. Tietoyhteiskuntakaaren 168 §:n (917/2014) 2 momenttia koskevien esitöiden (HE 221/2013 vp s. 162) mukaan säännös kuitenkin suojaa verkkotunnuksen käyttäjää sekä tahallisesti että tahattomasti tehdyiltä vääriltä verkkotunnuksen siirroilta.

Verkkotunnus rmj.fi on siirretty siirron saajan aloitteesta. Verkkotunnuksen siirron teknisesti suorittanut verkkotunnusvälittäjä on selvityksessään todennut, että siirtopyyntö on saapunut nimenomaan verkkotunnuksen siirron saajalta. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että verkkotunnuksen alkuperäinen käyttäjä olisi myötävaikuttanut tai suostunut verkkotunnuksen siirtoon.

Valittajan lausuma

Valittaja on esittänyt, että Liikenne- ja viestintävirasto on ollut toimivaltainen ratkaisemaan kysymyksen siitä, kenellä on parempi oikeus verkkotunnuksen rmj.fi käyttämiseen. Virasto ei ole kuitenkaan arvioinut tätä kysymystä eikä myöskään sitä, onko vastaaja antanut valittajalle konkludenttisen eli hiljaisen suostumuksen käyttää mainittua verkkotunnusta. Kun lisäksi otetaan huomioon, että valittaja on huolehtinut kaikista mainitun verkkotunnuksen ylläpitotoimista, asiassa on ratkaistava kysymys siitä, onko vastaajalla ollut oikeus vaatia verkkotunnuksen palauttamista. Vastaaja on vaatinut verkkotunnuksen palauttamista vasta siinä vaiheessa, kun se on havainnut Raumanmeren Juhannus tapahtuman syntyneen menestyksekkäästi uudelleen.

Esillä olevassa asiassa verkkotunnuksen palauttamista on vaadittu vilpillisessä mielessä vahingoittamis- ja hyötymistarkoituksessa, ei oikeussuojan saamiseksi. Vahingoittamistarkoituksesta on vahvana osoituksena se, että vastaaja ei ole käsillä olevassa asiassa antanut markkinaoikeudelle vastausta. Vastauksen antamatta jättäminen osoittaa, että vastaaja on myöntänyt valittajan vaatimukset perusteineen.

Vastaajan vastaus

SK Entertainment Group Oy ei ole sille varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut vastausta.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Verkkotunnus rmj.fi on 1.9.2003 myönnetty QnTele Oy:lle ja siirretty 21.10.2003 RPR Production Oy:lle (y-tunnus 1066098-5), jonka toiminimi on 12.2.2008 muutettu SK Festivals Oy:ksi. SK Festivals Oy on 31.3.2015 sulautunut SK Festivals Holding Oy:öön, joka on edelleen 31.3.2015 sulautunut SK Entertainment Group Oy:öön.

Toiminimi RPR Production Oy on sittemmin tullut uudelleen käyttöön, kun Ravintola Mr. Jones Oy -nimisen yhtiön toiminimi on muutettu 31.1.2013 alkaen RPR Production Oy:ksi (y-tunnus 2067914-5), joka on edelleen 31.12.2016 sulautunut Suomen Elämyspalvelu Oy:öön.

Liikenne- ja viestintävirasto on 16.12.2015 lähettänyt verkkotunnuksen rmj.fi valtuutusavaimen SK Entertainment Group Oy:n postiosoitteeseen.

Verkkotunnuksen rmj.fi verkkotunnusrekisteriin merkittynä asiamiehenä toiminut yksityinen elinkeinonharjoittaja Mainosrauma on 11.2.2016 päivittänyt verkkotunnuksen yhteystiedoiksi RPR Production Oy:n (y-tunnus 2067914-5) posti- ja sähköpostiosoitteen.

Palveluntarjoaja Findhill Oy on 26.8.2016 ottanut verkkotunnuksen rmj.fi hallintaansa valtuutusavaimen avulla. Findhill Oy ei ole ilmoittautunut verkkotunnusvälittäjäksi Liikenne- ja viestintävirastolle, joten verkkotunnus on 5.9.2016 poistunut Findhill Oy:n hallinnasta verkkotunnusjärjestelmässä.

Liikenne- ja viestintävirasto on 15.3.2017 pyynnöstä lähettänyt verkkotunnuksen rmj.fi välittäjänvaihtoavaimen verkkotunnusrekisteriin merkittyyn RPR Production Oy:n (y-tunnus 2067914-5) sähköpostiosoitteeseen.

Sittemmin verkkotunnusvälittäjäksi ilmoittautunut Findhill Oy on 23.3.2017 kello 18.09 ottanut verkkotunnuksen rmj.fi hallintaansa välittäjänvaihtoavaimen avulla.

Findhill Oy on 23.3.2017 kello 18.13 luonut verkkotunnusjärjestelmässä verkkotunnuksen rmj.fi siirtoavaimen, joka on lähetetty verkkotunnusrekisteriin merkittyyn RPR Production Oy:n (y-tunnus 2067914-5) sähköpostiosoitteeseen.

Findhill Oy on 23.3.2017 kello 20.02 siirtänyt verkkotunnuksen rmj.fi RPR Production Oy:ltä (y-tunnus 1066098-5) Suomen Elämyspalvelu Oy:lle.

SK Entertainment Group Oy on 14.9.2017 vaatinut Liikenne- ja viestintävirastolta verkkotunnuksen rmj.fi palauttamista sen alkuperäiselle käyttäjälle. Vastaaja on perustanut vaatimuksensa siihen, että verkkotunnus rmj.fi on siirretty valittajalle ilman vastaajan suostumusta. Vastaaja on esittänyt muun ohella, että verkkotunnus rmj.fi on 1.9.2003 merkitty RPR Production Oy:lle (y tunnus 1066098-5), joka on yritysjärjestelyjen myötä sulautunut vastaajayhtiöön. Vastaaja on esittänyt kesällä 2017 havainneensa, että mainittu verkkotunnus on siirretty valittajalle, vaikka vastaaja ei ole luovuttanut sen hallussa ollutta verkkotunnuksen siirtoavainta kenellekään. Vastaaja on saanut Liikenne- ja viestintävirastolta tiedon, että mainittua verkkotunnusta koskeva siirtoavain on lähetetty henkilölle, jolla ei ole ollut vastaajan suostumusta siirtoavaimen hankkimiseen. Vastaaja ei ole myöskään helmikuussa 2016 pyytänyt verkkotunnuksen rmj.fi yhteystietojen päivittämistä. Joku on ilmeisesti tämän jälkeen tilannut uudet valtuutusavaimet verkkotunnusrekisteriin päivitettyyn osoitteeseen. Tämäkin on tapahtunut ilman vastaajan lupaa. Vastaaja ei ole myöskään pyytänyt verkkotunnusvälittäjä Findhill Oy:tä ottamaan verkkotunnusta hallintaansa.

Liikenne- ja viestintävirasto on valituksenalaisella päätöksellään hyväksynyt SK Entertainment Group Oy:n vaatimuksen verkkotunnuksen rmj.fi palauttamisesta sen alkuperäiselle käyttäjälle.

Asiassa on markkinaoikeudessa kysymys siitä, onko Liikenne- ja viestintävirasto menetellyt valituksessa esitetyillä perusteilla virheellisesti, kun se on valituksenalaisella päätöksellään palauttanut verkkotunnuksen rmj.fi SK Entertainment Group Oy:lle.

Oikeusohjeet

Asiassa sovellettavan sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (ennen 1.6.2018 tietoyhteiskuntakaari) 168 §:n (917/2014) 1 momentin mukaan verkkotunnuksen käyttäjä voi siirtää verkkotunnuksen toiselle käyttäjälle verkkotunnuksen voimassaoloaikana. Verkkotunnusvälittäjän on suoritettava siirto kohtuullisessa ajassa pyynnön vastaanottamisesta. Jos verkkotunnusta ei ole kohtuullisessa ajassa siirretty, Viestintävirasto voi tehdä siirron. Verkkotunnusta ei voida siirtää, jos verkkotunnuksen poistamista koskeva asia on vireillä Viestintävirastossa.

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 168 §:n (917/2014) 2 momentin mukaan Viestintävirasto voi palauttaa verkkotunnuksen sen alkuperäiselle käyttäjälle, jos verkkotunnus on siirretty toiselle ilman käyttäjän suostumusta ja tämä pyytää merkinnän korjaamista, eikä siirron saaja esitä siirrolle määräajassa hyväksyttävää perustetta.

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 168 §:n (917/2014) 2 momenttia koskevissa esitöissä (HE 221/2013 vp s. 161 ja 162) on todettu, että mainitussa säännöksessä säädetään Viestintäviraston velvollisuudesta korjata vilpillisessä mielessä tehty verkkotunnuksen siirto. Silloin, kun verkkotunnus on siirretty toiselle käyttäjälle ilman alkuperäisen käyttäjän suostumusta, ja tämä pyytää merkinnän korjaamista eikä verkkotunnuksen uusi käyttäjä esitä siirrolle määräajassa hyväksyttävää perustetta, Viestintävirasto siirtää verkkotunnuksen sen alkuperäiselle käyttäjälle. Säännös suojaa verkkotunnuksen käyttäjää tahallisesti tai tahattomasti tehdyiltä vääriltä siirroilta. Siirtäminen edellyttää vahvaa näyttöä siitä, että verkkotunnus on siirretty ilman alkuperäisen käyttäjän suostumusta.

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 168 §:n (917/2014) 2 momentissa tai sen esitöissä ei ole tuotu esiin, mitä hyväksyttävällä perusteella tarkoitetaan. Säännöstä sovellettaessa voidaan kuitenkin ottaa huomioon, mitä sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 166 §:n (917/2014) 2 momentin 1 kohdassa ja sen esitöissä on todettu hyväksyttävästä perusteesta.

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 166 §:n (917/2014) 2 momentin 1 kohdan mukaan verkkotunnus ei saa merkitsemishetkellä vastata toisen suojattua nimeä tai merkkiä, ellei verkkotunnuksen käyttäjä pysty esittämään hyväksyttävää perustetta verkkotunnuksen merkitsemiselle.

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 166 §:n (917/2014) 2 momentin 1 kohtaa koskevien esitöiden (HE 221/2013 vp s. 160) mukaan säännöksen tarkoituksena on estää suojattujen nimien ja merkkien loukkaaminen ja siksi verkkotunnuksen käyttäjän tulee aktiivisesti selvittää, että haettava verkkotunnus ei loukkaa toisten suojattuja oikeuksia, kuten rekisteröityjä toiminimiä tai tavaramerkkejä. Riitatilanteessa Viestintävirasto kuulee verkkotunnuksen käyttäjää siitä, onko tällä ollut verkkotunnuksen merkitsemishetkellä hyväksyttävä peruste rekisteröinnilleen. Hyväksyttäväksi perusteeksi on oikeuskäytännössä katsottu esimerkiksi se, että tunnuksen haltijalla on verkkotunnuksen hakuhetkellä rekisteröitynä nimi tai merkki, joka sisältää verkkotunnukseksi rekisteröidyn nimen. On mahdollista, että suojatun nimen tai merkin haltija vaatii oikeuksiaan vasta useita vuosia verkkotunnuksen rekisteröinnin jälkeen. Tällöin loukkaavaa rekisteröintiä arvioidaan lähtökohtaisesti sen tilanteen mukaan, joka on vallinnut rekisteröintihetkellä.

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:n 21 kohdan mukaan suojatulla nimellä ja suojatulla merkillä tarkoitetaan kyseisessä laissa kauppa-, tavaramerkki-, yhdistys-, säätiö- tai puoluerekisteriin merkittyä nimeä ja merkkiä taikka toiminimilaissa tai tavaramerkkilaissa tarkoitettua vakiintunutta nimeä, toissijaista tunnusta tai tavaramerkkiä sekä julkisyhteisön, valtion liikelaitoksen, itsenäisen julkisoikeudellisen laitoksen, julkisoikeudellisen yhdistyksen ja vieraan valtion edustuston ja sen toimielimen nimeä.

Toiminimilain 1 §:n 1 momentin mukaan toiminimellä tarkoitetaan nimeä, jota elinkeinonharjoittaja käyttää toiminnassaan. Pykälän 3 momentin mukaan, mitä sanotussa laissa säädetään toiminimestä, koskee myös aputoiminimeä.

Asian arviointi

Valittaja on esittänyt, että Liikenne- ja viestintäviraston olisi tullut ottaa valituksenalaisessa päätöksessään kantaa siihen, kenellä on oikeus käyttää verkkotunnusta rmj.fi.

Aiemmin voimassa ollutta verkkotunnuslakia (228/2003) koskevasta korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksestä KHO 2006:41 ilmenee, että koska Viestintäviraston ei verkkotunnuslakia (228/2003) koskevien perustelujen mukaan tule edes määräajaksi sulkea verkkotunnusta, jos haltija esittää oikeudellisesti relevantin perusteen oikeudelleen, verkkotunnuksen haltijalta ei voida edellyttää oikeudellisesti relevanttia perustetta vahvemman perusteen esittämistä oikeudelleen verkkotunnuksen peruuttamista koskevassa tapauksessa. Päätöksen mukaan Viestintävirastoa ei voida pitää toimivaltaisena arvioimaan verkkotunnuksen peruuttamista koskevissa tapauksissa eri tunnusmerkkioikeuksien keskinäistä vahvuutta. Edelleen päätöksen mukaan Viestintäviraston toimivallan on katsottava rajoittuvan tapauksiin, joissa on ilmeisen selvää, että peruutettavaksi vaadittu verkkotunnus oikeudettomasti perustuu peruuttamista vaatineen suojattuun nimeen tai tunnukseen.

Edellä esitetyn perusteella Liikenne- ja viestintäviraston ei ole katsottava olleen esillä olevassa asiassa toimivaltainen ratkaisemaan kysymystä siitä, kenellä on oikeus käyttää verkkotunnusta rmj.fi. Vastaajan vaadittua verkkotunnuksen rmj.fi palauttamista sen alkuperäiselle käyttäjälle Liikenne- ja viestintäviraston on tullut arvioida, onko mainittu verkkotunnus siirretty toiselle ilman alkuperäisen käyttäjän suostumusta ja onko siirron saaja esittänyt siirrolle määräajassa hyväksyttävän perusteen.

Asiaa arvioidaan markkinaoikeudessa lähtökohtaisesti valituksenalaisen päätöksen tekohetken mukaisena ja muun ohella vastaajan Liikenne- ja viestintävirastolle esittämä selvitys huomioon ottaen. Sillä ei ole merkitystä, että vastaaja ei ole sille varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut valituksen johdosta vastausta markkinaoikeudelle.

Asiassa on ensin arvioitava, onko verkkotunnus rmj.fi siirretty valittajalle ilman verkkotunnuksen alkuperäisen käyttäjän suostumusta.

Asiassa saadun selvityksen perusteella verkkotunnus rmj.fi on 1.9.2003 myönnetty QnTele Oy:lle ja siirretty 21.10.2003 RPR Production Oy:lle (y tunnus 1066098 5), joka on sittemmin yritysjärjestelyjen myötä sulautunut vastaajayhtiöön. Näin ollen vastaaja on ollut verkkotunnuksen rmj.fi verkkotunnusrekisteriin merkitty käyttäjä ennen 23.3.2017 tapahtunutta siirtoa valittajalle ja siten sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 168 §:n (917/2014) 2 momentissa tarkoitettu verkkotunnuksen alkuperäinen käyttäjä.

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 168 §:n (917/2014) 2 momenttia koskevissa esitöissä (HE 221/2013 vp s. 162) on edellä mainitulla tavalla todettu, että verkkotunnuksen siirtäminen edellyttää vahvaa näyttöä siitä, että verkkotunnus on siirretty ilman alkuperäisen käyttäjän suostumusta.

Valittaja on esittänyt, että vastaaja on antanut valittajalle konkludenttisen eli hiljaisen suostumuksen käyttää verkkotunnusta rmj.fi, koska vastaaja on ollut tietoinen mainitun verkkotunnuksen käyttämisestä, mutta ei ole puuttunut siihen. Valittajan mukaan vastaaja ei ole kymmeneen vuoteen käyttänyt mainittua verkkotunnusta eikä ole myöskään hallinnoinut sitä, suorittanut siihen liittyviä ylläpitotoimia tai maksanut siihen liittyviä maksuja. Vastaaja on lisäksi laiminlyönyt sille lakiin perustuvan velvollisuuden ilmoittaa Liikenne- ja viestintävirastolle rekisteritietojen muutokset. Valittaja on esittänyt huolehtineensa verkkotunnuksen rmj.fi ylläpitotoimista ja maksuista siten, ettei sen voimassaolo ole päättynyt.

Vastaaja on Liikenne- ja viestintävirastossa esittänyt, ettei se ole antanut suostumusta verkkotunnuksen rmj.fi siirrolle.

Markkinaoikeus toteaa, että valittaja ei ole edes esittänyt, että vastaaja olisi antanut suostumuksensa verkkotunnuksen rmj.fi siirrolle vaan ainoastaan verkkotunnuksen käyttämiselle. Liikenne- ja viestintäviraston toteamalla tavalla on kuitenkin mahdollista, että verkkotunnusta käyttää jokin muu taho kuin verkkotunnusrekisteriin merkitty verkkotunnuksen käyttäjä. Koska verkkotunnuksen siirtämisen on katsottava edellyttävän nimenomaista tahdonilmaisua, markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa esitetty selvitys osoita, että verkkotunnuksen rmj.fi siirrolle valittajalle olisi ollut verkkotunnuksen alkuperäisen käyttäjän eli vastaajan suostumus.

Asiassa on vielä arvioitava, onko siirron saaja eli valittaja esittänyt verkkotunnuksen rmj.fi siirrolle hyväksyttävän perusteen.

Aiemmin voimassa ollutta verkkotunnuslakia (228/2003) koskevassa oikeuskäytännössä, esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä KHO 2006:41 sekä sen 4.1.2011 antamassa päätöksessä taltionumero 17 ja 12.5.2016 antamassa päätöksessä taltionumero 2071, hyväksyttäväksi perusteeksi on katsottu se, että verkkotunnus on hakemishetkellä vastannut verkkotunnuksen haltijan suojatun nimen tai merkin osaa.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus toteaa, että esillä olevassa asiassa hyväksyttävä peruste verkkotunnuksen rmj.fi siirrolle valittajalle voisi olla esimerkiksi se, että valittajalla olisi ollut rekisteröitynä nimi tai merkki, joka sisältää verkkotunnukseksi merkityn nimen eli tässä tapauksessa kirjainyhdistelmän "rmj", ennen sitä ajankohtaa, jona verkkotunnus on merkitty sen alkuperäiselle käyttäjälle eli vastaajalle. Tähän nähden markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa esitetty selvitys verkkotunnuksen rmj.fi käyttämisestä, siihen liittyvien ylläpitotoimien ja maksujen suorittamisesta sekä rekisteritietojen päivittämisestä muodosta hyväksyttävää perustetta verkkotunnuksen siirrolle.

Valittaja on lisäksi hyväksyttävänä perusteena verkkotunnuksen rmj.fi siirrolle vedonnut sille rekisteröityihin aputoiminimiin Raumanmeren Juhannus, RMJ-Raumanmeren Juhannus ja RMJRauma sekä Facebook-sivuston Raumanmeren Juhannus hallinnointiin.

Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteritietojen mukaan valittajalle on rekisteröity 3.8.2016 aputoiminimi Raumanmeren Juhannus, 5.10.2017 aputoiminimi RMJ-Raumanmeren Juhannus ja 12.10.2017 aputoiminimi RMJRauma. Aputoiminimet on siten rekisteröity vasta sen jälkeen, kun verkkotunnus rmj.fi on 21.10.2003 siirretty RPR Production Oy:lle (y tunnus 1066098 5), joka on sittemmin sulautunut vastaajayhtiöön. Näin ollen myöskään valittajalle rekisteröityjen aputoiminimien ei ole katsottava muodostavan hyväksyttävää perustetta verkkotunnuksen rmj.fi siirrolle. Myöskään Facebook-sivuston Raumanmeren Juhannus hallinnoinnin ei voida katsoa muodostavan hyväksyttävää perustetta verkkotunnuksen rmj.fi siirrolle, koska sen osalta ei ole kysymys sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa tarkoitetusta suojatusta nimestä tai merkistä.

Markkinaoikeus toteaa vielä, että asian arvioinnin kannalta ei ole merkitystä sillä, onko valittaja ollut vilpittömässä mielessä pyytäessään verkkotunnusvälittäjältä verkkotunnuksen siirtoa. Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 168 §:n (917/2014) 2 momenttia koskevien esitöiden (HE 221/2013 vp s. 162) mukaan säännös suojaa verkkotunnuksen käyttäjää tahallisesti tai tahattomasti tehdyiltä vääriltä siirroilta. Myöskään sillä seikalla, onko vastaaja tehnyt pyynnön Liikenne- ja viestintävirastolle verkkotunnuksen palauttamisesta alkuperäiselle käyttäjälle valittajan esittämällä tavalla vilpillisessä mielessä tai vahingoittamis- tai hyötymistarkoituksessa, ei ole merkitystä asiassa.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole osoitettu, että verkkotunnuksen rmj.fi siirrolle valittajalle olisi ollut verkkotunnuksen alkuperäisen käyttäjän eli vastaajan suostumus eikä valittaja ole esittänyt sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 168 §:n (917/2014) 2 momentissa tarkoitettua hyväksyttävää perustetta verkkotunnuksen rmj.fi siirrolle. Liikenne- ja viestintävirasto on siten voinut valituksenalaisella päätöksellään palauttaa verkkotunnuksen vastaajalle. Valitus on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Oikeudenkäyntikuluista säädetään hallintolainkäyttölain 74 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen valittaja saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

Muutoksenhaku

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Sami Myöhänen, Riikka Innanen ja Jari Tiainen.

Viestintäviraston päätös pdf-dokumenttina

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.