MAO:383/19

A > Patentti- ja rekisterihallitus

tavaramerkki - puhevalta - vilpillinen mieli

Diaarinumero: 2018/499
Antopäivä: 30.8.2019

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

A on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen 2.10.2018. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa vastaajan korvaaman sen oikeudenkäyntikulut 500 eurolla.

Perusteet

B on rekisteröinyt tavaramerkin Höö vilpillisessä mielessä. Hakiessaan kyseisen tavaramerkin rekisteröintiä B on toiminut sittemmin konkurssiin hakemansa 5. kerros Oy:n hallituksen puheenjohtajana. B on tehnyt 5. kerros Oy:n osakkaiden kanssa suullisen sopimuksen siitä, ettei hän rekisteröi edellä mainittua merkkiä niin kauan kun kyseisellä yhtiöllä on merkkiin liittyvää liiketoimintaa. B:n menettelyn suunnitelmallisuutta ja edellä mainitun sopimuksen ymmärtämistä korostaa se, että hän on hakenut tavaramerkin rekisteröimistä vasta, kun yhtiön vaikeudet ovat alkaneet. Yhtiön rahoittajataho ja pankki ovat olleet siinä uskossa, että edellä mainittu merkki on ollut yhtiön. B on ollut näissä neuvotteluissa mukana vakuuttamassa asiaa.

Tavaramerkki Höö ei ole vakiintunut B:lle. B:n sittemmin rekisteröimä tavaramerkki Höö on vakiintunut tavaramerkiksi 5. kerros Oy:lle. Merkki on ollut yhtiön ainoa tavaramerkki, ja kaikki yhtiön panostus ja työ kahden viimeisen vuoden aikana on tehty vain kyseiselle tavaramerkille. Yhtiön liikevaihto on ollut kyseisinä vuosina yhteensä noin 480.000 euroa, ja se on koostunut lähes täysin Höö-tuotteiden myynnistä.

5. kerros Oy on panostanut Höö-tuotteiden markkinointiin. Pelkästään Facebook-markkinointiin on käytetty yhtiön toiminnan aikana 10.268,29 euroa valittajan mainostilin kautta. Myös yhtiön entinen osakas on käyttänyt mainostiliään markkinointiin. Yhtiö on lisäksi osallistunut moniin tapahtumiin.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Valittaja ei ole esittänyt mitään, mikä antaisi aiheen muuttaa valituksenalaista Patentti- ja rekisterihallituksen päätöstä.

Valittaja on vedonnut useisiin seikkoihin, jotka valittajan mukaan osoittavat tavaramerkin haltijan vilpillistä mieltä. Patentti- ja rekisterihallitus on voinut vilpillisen mielen osalta ottaa kantaa ainoastaan tavaramerkkilain mukaiseen vilpilliseen mieleen, jota asiassa ei ole osoitettu. Muita valittajan esittämiä vilpilliseksi väitettyjä seikkoja ei ole voitu arvioinnissa ottaa huomioon.

Valittaja ei ole esittänyt mitään näyttöä liittyen Höö-tuotemyynnin rahalliseen arvoon.

Patentti- ja rekisterihallitus ei voi ottaa kantaa tavaramerkkihakemuksen jättämisen jälkeen tapahtuneisiin seikkoihin.

B:n vastaus

B on vastauksessaan esittänyt, että hän ei ole toiminut vilpillisessä mielessä. Kysymyksessä oleva tavaramerkki on vakiintunut hänelle.

Vastaaja on suunnitellut Höö-logon ja perustanut Höö-malliston vuonna 2006. Mallistoa on suunniteltu, myyty ja valmistettu vuodesta 2007 lähtien vastaajan silloisen toiminimen, Design B, kautta. Merkki on siten vakiintunut vastaajan tavaramerkiksi edellä mainitun liiketoiminnan aikana.

Merkkiä ei ole missään vaiheessa siirretty 5. kerros Oy:n omaisuudeksi. Kyseisen yhtiön tekstiilituotteita on myyty muun ohella Höö-merkin alaisena. Yhtiön kaupan ikkunassa on lukenut "Höö", mutta tämä on johtunut vain siitä, että liikkeessä on myyty tätä mallistoa. Höön Facebook-sivustot on perustettu jo vastaajan harjoittaessa toimintaa toiminimellä.

5. kerros Oy:tä perustettaessa on sovittu, että Höö-merkki on aina vastaajan. Merkistä ei ole maksettu vastaajalle korvausta, eikä sitä ole siirretty sopimusteitse 5. kerros Oy:lle. Valittajalla ei ole ollut mitään tekemistä Höö-merkin kanssa ennen 5. kerros Oy:n perustamista. Yhtiötä ei myöskään ole perustettu pelkästään Höö-merkin vuoksi, vaan silloisilla osakkailla on ollut lisensoitu neljä muutakin mallistoa. Vuosien varrella suunnittelua on tehty muillekin asiakkaille.

5. kerros Oy:n liiketoiminnan aikana yhtiön osakkeenomistajat ovat olleet yksimielisiä siitä, että merkki on vastaajan omaisuutta. Tämän osoittavat yhtiön kolmannen osakkaan kirjallisessa lausumassaan toteamat seikat. Kesällä 2017 valittaja on ehdottanut, että hän ostaisi vastaajalta lisenssin Höö-merkkiin. Tämä on ollut yksi seikoista, joka on saanut vastaajan hakemaan tavaramerkin rekisteröintiä. Mainitulla ehdotuksellaan valittaja on myöntänyt, että tavaramerkin Höö haltija on vastaaja. Väitemenettelynmenettelyn aikana valittaja on toimittanut Patentti- ja rekisterihallitukselle lausunnon, jossa on viitattu muun ohella siihen, että tavaramerkin rekisteröinnistä vastaajalle olisi sovittu. Kyseisessä lausunnossa on mainittu myös, että valittajalla ei ole tarvetta kysymyksessä olevalle merkille. Asiassa ei ole myöskään käyty keskustelua siitä, että vastaaja ei voisi rekisteröidä Höö-merkkiä.

5. kerros Oy hakeutunut konkurssiin vuonna 2017. Oikeushenkilöä, jolle valittaja väittää tavaramerkin Höö vakiintuneen, ei ole enää olemassa. Joka tapauksessa 5. kerros Oy:n konkurssipesän pesänhoitaja on ilmoittanut Patentti- ja rekisterihallitukselle, että konkurssipesällä ei ole ollut hallinnassaan tai omistuksessaan Höö-tavaramerkkiä. Pesänhoitaja ei ole katsonut tavaramerkin kuuluneen yhtiön tai konkurssipesän omaisuuteen, koska mitään näyttöä tavaramerkin siirtymisestä haltijalta yhtiölle ei ole ollut. Saman ilmoituksen yhteydessä pesänhoitaja on ilmoittanut, että konkurssipesä ei vastusta vastaajan itselleen hakemaa tavaramerkkiä. Valituksen tarkoituksena on rekisteröinnin estäminen siinä toivossa, että tavaramerkki olisi katsottu yhtiön omaisuudeksi konkurssissa.

Valittajan lausuma

Tavaramerkki Höö on vakiintunut 5. kerros Oy:lle, koska yhtiö on tehnyt suuren työn ja rahallisen panostuksen brändikokonaisuuden eteen. Mainittu tavaramerkki on ollut käytössä yhtiön teettämissä tuotteissa, asiakirjoissa ja markkinointimateriaaleissa. Tavaramerkki Höö on Suomessa asianomaisissa elinkeino- ja kuluttajapiireissä yleisesti tunnettu 5. kerros Oy:n tavaroiden erityisenä merkkinä.

B ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin tavaramerkin rekisteröimiseksi ennen kuin vasta syyskuussa 2017. Tähän saakka B on toiminut niin kuin merkistä oli sovittu. B ei ole esittänyt mitään perustetta sille väitteelleen, että asiasta olisi sovittu hänen kertomallaan tavalla. B on esittänyt kolmannen osakkaan esittämän lausunnon, joka ei ole paikkansapitävä.

Mainitussa kolmannen osakkaan lausunnossa on kerrottu osakassopimusluonnoksesta, joka on jäänyt keskeneräiseksi yhteisen linjan puuttuessa. B ei ole halunnut allekirjoittaa sopimusta, jossa yhtiö olisi rekisteröinyt Höö-merkin itselleen. Valittaja taas ei ole halunnut allekirjoittaa sopimusta, jossa B olisi saanut luvan rekisteröidä tavaramerkin itselleen sinä aikana kun yhtiö käyttää toiminnassaan kyseistä merkkiä. Näin asiassa on päädytty ratkaisuun, jonka mukaan B voi rekisteröidä merkin itselleen, jos yhtiöllä ei ole käyttöä Höö-liiketoiminnalle. B:n valittajalle 21.9.2017 toimittamasta sopimusehdotuksesta käy ilmi osapuolten voimassa olleen sopimuksen luonne. Valittaja ei ole myöskään ehdottanut B:lle lisenssisopimusta vaan provisiota myynnistä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asian tarkastelun lähtökohdat

B:lle on 28.8.2017 tehdyn hakemuksen perusteella 8.11.2017 rekisteröity tavaramerkki numero 270859 Höö.

A on tehnyt väitteen tavaramerkin Höö rekisteröintiä vastaan. A on perustanut väitteensä ensinnäkin siihen, että mainittu merkki on vakiintunut 5. kerros Oy:lle. Toiseksi A on perustanut väitteensä siihen, että rekisteröinti on tehty vilpillisessä mielessä.

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n tekemän väitteen. A on valittanut mainitusta päätöksestä markkinaoikeuteen.

Tavaramerkin vakiintumista koskeva valitusperuste

Tavaramerkkilain (7/1964) 14 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos aiemman tavaramerkin haltijalla on yksinoikeus merkin käyttämiseen tavaroiden tunnuksena elinkeinotoiminnassa. Pykälän 2 momentin mukaan mainitun pykälän 1 momentin 7 kohdassa aiemmalla tavaramerkillä tarkoitetaan muun ohella tavaramerkkiä, joka on vakiinnutettu silloin, kun rekisteröintiä haetaan.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO 2010:75 todennut, että tavaramerkkilaissa (7/1964) ei säädetä siitä, kenellä on oikeus tehdä väite rekisteröinnin johdosta. Lähtökohtaisesti väitteen saa tehdä kuka tahansa. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin mainitussa vuosikirjaratkaisussaan katsonut, että tavaramerkkilain (7/1964) 14 §:n 1 momentin 1–3 kohdan mukaiset, yleistä etua turvaavat ehdottomat esteperusteet ovat niihin vetoamisen kannalta eri asemassa kuin mainitun momentin muiden kohtien mukaiset rekisteröinnin relatiiviset esteet. Kyseisessä vuosikirjaratkaisussa korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiassa valittajana olleella osapuolella ei ollut oikeutta vedota relatiiviseen rekisteröintiesteeseen sellaisen tavaramerkin perusteella, joka ei kuulunut sanotulle osapuolelle ja jonka osalta tämä osapuoli ei ollut esittänyt vetoamiseen oikeuttavaa oikeusperustetta. Lisäksi markkinaoikeus on 26.6.2014 antamassaan päätöksessään 470/14 katsonut, että asiassa valittajana olleella osapuolella ei ollut oikeutta vedota relatiiviseen rekisteröintiesteeseen sellaisen tavaramerkin perusteella, joka ei kuulunut sanotulle osapuolelle. Pelkkä kyseisen osapuolen konsernisuhde sanotun tavaramerkin haltijaan ei markkinaoikeuden mukaan ollut sellaisenaan riittävä oikeusperuste, joka olisi oikeuttanut vetoamaan kyseiseen tavaramerkkiin.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä selostetulla tavalla väitteen tavaramerkin Höö rekisteröintiä vastaan on tehnyt A, joka on perustanut väitteensä muun ohella siihen, että mainittu tavaramerkki on vakiintunut 5. kerros Oy:lle. Vakiintuneen tavaramerkin haltijaksi esitetty 5. kerros Oy ei ole tehnyt väitettä tavaramerkin Höö rekisteröintiä vastaan. Markkinaoikeus katsoo, ettei käsillä olevassa asiassa valittajana oleva A ole esittänyt sellaista oikeusperustetta, että hänellä olisi oikeus vedota tavaramerkkilain (7/1964) 14 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaiseen relatiiviseen rekisteröintiesteeseen. Tämän vuoksi asiassa ei tule A:n valituksesta arvioitavaksi, aiheutuuko tavaramerkistä Höö sekaannusvaara aiempaan 5. kerros Oy:lle vakiintuneeksi väitettyyn tavaramerkkiin.

Vilpillistä mieltä koskeva valitusperuste

Tavaramerkkilain (7/1964) 14 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos tavaramerkin hakija on tehnyt rekisteröintihakemuksen vilpillisessä mielessä.

Viimeksi mainitun säännöksen esitöiden (HE 24/2016 vp s. 18) mukaan vilpillistä mieltä koskevan säännöksen tarkoituksena on muun muassa estää toisen tavaramerkin tai muun tunnuksen käyttö vilpillisessä mielessä, vaikka toinen merkki ei saisikaan yksinoikeussuojaa rekisteröinnin tai vakiinnuttamisen perusteella.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO 2017:155 todennut, että tavaramerkin rekisteröinti vilpillisessä mielessä on rekisteröintiesteenä sillä tavalla ehdoton, ettei rekisteröintiä vastaan väitteen tehneen oikeus vedota samankaltaisen tavaramerkin ennen rekisteröintihakemuksen jättöpäivää tapahtuneeseen käyttöön riipu siitä, onko kysymys sen omasta vai kolmannen taholta tapahtuneesta käytöstä.

Edellä esitetyn perusteella asiassa ei ole katsottava olevan estettä tutkia valitusta siltä osin kuin valittaja on esittänyt, että tavaramerkki Höö on rekisteröity vilpillisessä mielessä.

Valittaja on esittänyt muun ohella, että hakiessaan tavaramerkin Höö rekisteröintiä B on toiminut sittemmin konkurssiin haetun 5. kerros Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Valittajan mukaan B oli tehnyt 5. kerros Oy:n osakkaiden kanssa suullisen sopimuksen siitä, ettei hän rekisteröi edellä mainittua tavaramerkkiä niin kauan kun yhtiöllä on tavaramerkkiin liittyvää liiketoimintaa.

B on esittänyt muun ohella, että 5. kerros Oy:tä perustettaessa oli sovittu, että Höö-tuotemerkki on aina B:n. B:n mukaan asiassa ei ole myöskään käyty keskustelua siitä, että B ei voisi rekisteröidä Höö-merkkiä.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa sitä, onko tavaramerkin hakija ollut vilpillisessä mielessä, kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon kaikki kyseiseen tapaukseen liittyvät merkitykselliset tekijät, jotka olivat olemassa jätettäessä hakemusta merkin rekisteröimiseksi. Arvioinnissa on otettava huomioon etenkin se, että hakija tietää tai hänen pitäisi tietää, että kolmas käyttää vähintään yhdessä jäsenvaltiossa samalle tai samankaltaiselle tavaralle samaa merkkiä tai samankaltaista merkkiä, joka on sekoitettavissa merkkiin, jonka rekisteröimistä haetaan. Lisäksi arvioinnissa on otettava huomioon hakijan aikomus estää tätä kolmatta jatkamasta tällaisen merkin käyttöä ja sen oikeudellisen suojan aste, joka kolmannen merkillä ja rekisteröitäväksi haetulla merkillä on (ks. tuomio 11.6.2009, Chocoladenfabriken Lindt & Sprüngli, C-529/07, EU:C:2009:361, 53 kohta).

Edelleen oikeuskäytännössä on katsottu, että hakijan vilpillisen mielen arvioimiseksi on tutkittava hakijan aikomus sellaisena kuin se voidaan päätellä muun ohella seuraavien seikkojen perusteella: objektiiviset olosuhteet ja hakijan todelliset teot, hakijan toimenkuva tai asema, ne tiedot, jotka hakijalla oli aikaisemman merkin käytöstä, ja hakijalla mitättömyysvaatimuksen esittäjän kanssa oleva sopimusperusteinen, sopimusta edeltävä tai sen jälkeinen suhde, vastavuoroiset velvoitteet mukaan lukien mitättömyysvaatimuksen esittäjäyhtiön hallituksen jäsenenä tai johtotehtävissä aiemmin tai edelleen toimimisesta seuraava lojaalisuus- ja rehellisyysvelvoite, ja yleisemmin kaikki tavaramerkin hakijaa koskeneet objektiiviset eturistiriitatilanteet (ks. tuomio 11.7.2013, SA.PAR. v. SMHV – Salini Costruttori (GRUPPO SALINI), T-321/10, EU:T:2013:372, 28 kohta).

Oikeuskäytännössä on edelleen katsottu, että kokonaisvaltaisessa arvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös riidanalaisen merkin alkuperä ja käyttö sen luomisesta alkaen sekä kaupallinen logiikka, johon sisältyy hakemus tämän merkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi (ks. tuomio 14.11.2012, Peeters Landbouwmachines v. SMHV – Fors MW (BIGAB), T-33/11, EU:T:2012:77, 21 kohta).

Markkinaoikeus toteaa, että B on hakenut tavaramerkin Höö rekisteröintiä 28.8.2017. Asiassa on näin ollen arvioitava tuolloin olemassa olleita merkityksellisiä tekijöitä.

Asiassa esitetyn mukaan B on harjoittanut elinkeinotoimintaa toiminimen muodossa vuosina 2007–2013 ja tässä elinkeinotoiminnassa on käytetty merkkiä Höö. Asiassa saadun selvityksen mukaan B ja A ovat yhdessä erään kolmannen henkilön kanssa sittemmin vuonna 2013 perustaneet 5. kerros Oy -nimisen yhtiön. Mainittu yhtiö on käyttänyt elinkeinotoiminnassaan merkkiä Höö edellä mainittuna tavaramerkin Höö rekisteröintihakemuksen tekohetkellä. Tavaramerkin Höö rekisteröintiä hakiessaan B on toiminut 5. kerros Oy:n hallituksen puheenjohtajana, ja A on tuolloin ollut yhtiön toimitusjohtaja.

Valittaja on esittänyt, että 5. kerros Oy:n osakkaat olisivat tehneet suullisen sopimuksen siitä, ettei B rekisteröi edellä mainittua tavaramerkkiä niin kauan kun yhtiöllä on tavaramerkkiin liittyvää elinkeinotoimintaa. Selvityksenä tästä suullisesta sopimuksesta valittaja on viitannut B:n valittajalle 21.9.2017 toimittaman sopimusehdotuksen kohtaan 3 "B:n oikeuden ja velvollisuudet", jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

"B lunastaa erillisellä liiketoimintakaupalla itselleen rekisteröinnissä olevan Höö tavaramerkin sekä kaikki tähän liittyvät, pääosin B:n yritykseen perustamisvaiheessa mukanaan tuomat, markkinointi- ja myyntimateriaalit mukaan lukien SOME:n myyntikanavat kokonaisuudessaan riidatta itselleen."

Tämän lisäksi valittaja on esittänyt yhtiön rahoittajana toimineen valittajan isän lausuman, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

"Höö-merkistä minulle on kerrottu, että merkki on 5. kerros Oy:n käytössä niin kauan kuin yhtiö sitä tarvitsee. Jos ja kun yhtiöllä ei ole malliston kanssa toimintaa, B:llä on mahdollisuus rekisteröidä se itselleen. Tämä oli ensimmäisiä asioita, joita varmistin, kun lähdin rahoittajaksi."

B on puolestaan kiistänyt, että valittajan väittämää suullista sopimusta olisi tehty. B on lisäksi toimittanut markkinaoikeuteen yhtiön osakkaana vuosina 2013–2015 toimineen henkilön lausuman, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

"Koska B oli luonut ja toiminut yksin vuodesta 2006 Höön omistajana, sovimme osakkaiden kesken, että Höön tavaramerkki on olevakin B:n omistuksessa. Sovimme myös, että B rekisteröi Höö-tavaramerkin tuotemerkiksi itselleen ja 5. kerros Oy:llä on siihen oikeus vain hänen kauttaan."

Edellä mainitun selvityksen lisäksi asiassa on toimitettu markkinaoikeuteen osapuolten välistä sähköpostikirjeenvaihtoa syksyltä 2017. Kirjeenvaihto on sisältänyt erilaisia ehdotuksia siitä, miten 5.kerros Oy:n toimintaan liittyvää omaisuutta, vastuita ja velvoitteita voitaisiin jakaa.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä todetusta selvityksestä ei ole todettavissa, että osapuolten välillä olisi nimenomaisesti suullisesti sovittu, että B ei rekisteröi kysymyksessä olevaa merkkiä tavaramerkiksi niin kauan kun 5. kerros Oy:llä on siihen liittyvää toimintaa. Markkinaoikeus toteaa kuitenkin, että B on tavaramerkin rekisteröintiä hakiessaan toiminut merkkiä käyttävän yhtiön hallituksen puheenjohtajana. Mainittua menettelyä ei ole pidettävä lähtökohtaisesti hyväksyttävänä lojaliteettivelvoitteen näkökulmasta. B on myös näin ollen kiistatta tiennyt, että toinen taho käyttää hänen rekisteröitäväksi hakemaansa merkkiä.

Toisaalta asiassa esitetyn selvityksen perusteella B on käyttänyt kysymyksessä olevaa merkkiä elinkeinotoiminnassaan ennen kuin 5. kerros Oy on alkanut käyttää sitä. Asiassa ei ole edes väitetty, että merkki olisi osapuolten välisellä sopimuksella siirtynyt 5. kerros Oy:lle. Lisäksi asiassa ei ole ilmennyt, että B:n tarkoituksena olisi ollut rekisteröintiä hakiessaan estää 5. kerros Oy:tä käyttämästä kysymyksessä olevaa merkkiä.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa kokonaisuutena arvioituna ole esitetty sellaista selvitystä, jonka mukaan pelkkä merkin rekisteröinnin hakeminen olisi tarkoittanut, että B olisi toiminut vilpillisessä mielessä rekisteröintiä hakiessaan. Näin ollen valitus on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian laatu ja asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen valittaja saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

MUUTOKSENHAKU

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen, Jukka Koivusalo ja Mirva Näsi.

PRH:n päätös

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.


 
Julkaistu 2.9.2019