MAO:316/19

Päätös, josta valitetaan

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 6.4.2016 (liitteenä)

Asian tausta

Metso Power Oy on 25.4.2005 hakenut patenttia keksintöön nimeltä "Sovitelma soodakattilassa".

Patentti- ja rekisterihallitus on 15.5.2012 myöntänyt edellä mainitulle keksinnölle patentin numerolla FI 122653.

Andritz Oy on tehnyt Patentti- ja rekisterihallitukselle väitteen edellä mainittua patenttia vastaan ja vaatinut, että patentti kumotaan kokonaisuudessaan.

Väitekäsittelyn aikana Metso Power Oy on 18.3.2014 toimittanut Patentti- ja rekisterihallitukselle muutetut patenttivaatimukset ja pyytänyt edellä mainitun patentin pysyttämistä voimassa viimeksi mainittujen muutettujen patenttivaatimusten mukaisessa muodossa.

Patentti- ja rekisterihallitus on 6.4.2016 antamallaan päätöksellä hyväksynyt Andritz Oy:n tekemän väitteen ja kumonnut patentin numero FI 122653 kokonaisuudessaan.

Metso Power Oy:n toiminimi on sittemmin muutettu Valmet Technologies Oy:ksi.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Valmet Technologies Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen 6.4.2016 ja pysyttää patentin numero FI 122653 voimassa yhtiön 18.3.2014 Patentti- ja rekisterihallitukselle väitekäsittelyn yhteydessä toimittamien muutettujen patenttivaatimusten mukaisessa muodossa. Lisäksi Valmet Technologies on pyytänyt, että markkinaoikeus toimittaa asiassa suullisen käsittelyn.

Perusteet

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on virheellisesti katsottu, että sanotussa päätöksessä mainitun viitejulkaisun D4 perusteella alan ammattimiehelle olisi ilmeistä, että lämmönsiirtopinnat soveltuvat käytettäväksi tulistimina.

Mainitun viitejulkaisun D4 mukaan kyseisessä viitejulkaisussa kuvatussa soodakattilan jäähdyttämisessä käytetään virtaavaa ainetta (cooling fluid). Viitejulkaisusta D4 ei kuitenkaan käy ilmi että, lämmönsiirtopinnat soveltuisivat käytettäväksi tulistimina. Kun alan ammattimies perehtyy viitejulkaisun D4 opetukseen, hän ei voi päätyä muuhun johtopäätökseen kuin, että lämmönsiirtopintoihin syötetään vettä ja lämmönsiirtopinnat ovat kylläistä vesi-höyryseosta sisältäviä verhoputkia.

Viitejulkaisusta D4 ei näin ollen käy ilmi kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet, joiden mukaan:
- soodakattilan yläosassa olevien tulistimien alapuolella on olennaisesti vaakasuuntainen tulistin, joka on muodostettu pystysuunnassa päällekkäin olevien olennaisesti vaakasuuntaisten tulistinputkien muodostamista ja soodakattilan poikkisuunnassa rinnakkaista tulistinelementeistä (jäljempänä myös piirre p4),
- olennaisesti kaikki soodakattilan tulipesässä syntyneet savukaasut virtaavat vaakasuuntaisten tulistinelementtien muodostaman tulistimen läpi (jäljempänä myös piirre p5),
- vaakasuuntainen tulistin on asennettu kylläistä vesi-höyryseosta sisältävien verhoputkien sijaan ensimmäiseksi savukaasuvirtaan (jäljempänä myös piirre p6),
- tulistimen tulistinelementit on asennettu tulipesän nokan ja etuseinän välille poikittain etuseinän suhteen (jäljempänä myös piirre p7), sekä
- tulistimen tulistinelementit on tuettu päistään etuseinän ja vastaavasti nokan puolelle niin, että tulistinelementit ulottuvat nokan sisään (jäljempänä myös piirre p8).

Kysymyksessä olevan keksinnön mukaisessa soodakattilassa saavutetaan tehokkaampi lämpöenergian talteenotto, koska höyryn lämpötila saadaan nostettua käyttäen vaakasuuntaista tulistinta, joka on asennettu kylläistä vesi-höyryseosta sisältävien verhoputkien sijasta ensimmäiseksi savukaasuvirtaan. Soodakattilan tulipesän nokan ja etuseinän välille poikittain asennetun vaakasuuntaisen tulistimen jänneväli on kuitenkin lyhyt, jolloin soodakattilan rakenteiden kestävyys on erinomainen ja esimerkiksi nuohouksessa syntyvät tulistimeen kohdistuvat dynaamiset kuormitukset voidaan minimoida.

Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön ratkaisema objektiivinen tekninen ongelma suhteessa edellä mainitussa viitejulkaisussa D4 esitettyyn nähden on siten, miten saada aikaan aikaisempaa tehokkaampi lämpöenergian talteenotto kokonaisvaltaisen kustannustehokkaalla tavalla.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D3 ilmenee soodakattilan rakenne, jossa on nokka ja soodakattilassa voidaan käyttää verhoputkiston sijaan tulistinta. Viitejulkaisussa D3 esitetty verhoputkiston sijasta käytettävä tulistin sovitetaan pystysuuntaisesti, joko kokonaan tai olennaisesti kokonaan, muiden tulistimien rinnalle. Tällaisen tulistimen rakenteen mekaaninen kestävyys on vaakasuuntaisen tulistimeen nähden huonompi.

Edellä mainitusta viitejulkaisusta D3 eivät siten ilmene ne kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiset piirteet, jotka puuttuvat mainitusta viitejulkaisusta D4. Alan ammattimies ei siten päätyisi kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun viitejulkaisuissa D4 ja D3 esitetyn perusteella.

Andritz Oy:n vastaus

Vaatimukset

Andritz Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Perusteet

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D4 kuvatussa soodakattilassa on useiden rinnakkain sijaitsevien pystysuuntaisten putkien muodostamia tulistimia. Edellä mainitussa viitejulkaisussa D4 kuvatun soodakattilan yläosassa olevien pystysuuntaisten tulistimien alapuolella on olennaisesti vaakasuuntainen putkisto, joka vastaa kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä p4 ja jonka läpi olennaisesti kaikki tulipesässä syntyneet savukaasut virtaavat, mikä viimeksi mainittu vastaa itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä p5.

Vaikka vaakasuuntaisten putkien sisällä voi virrata vettä, niin viitejulkaisusta D4 käy selvästi ilmi, että näissä putkissa voi olla myös höyryä, joka vastaa itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä p6.

Höyryn käyttö niin sanotuissa verhoputkissa on hyvin tunnettua alalla. Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D2 on kuvattu soodakattila, jossa pystysuuntaisten tulistimien ja tulipesän väliin on sijoitettu putket, jotka ulottuvat tulipesän päälle ja joiden kautta virtaa höyryä. Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D3 käy puolestaan ilmi vaakasuuntaisten tulistimien osuus pystysuuntaisten tulistimien alapuolella.

Myöskään kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiset piirteet, joiden mukaan tulistimen tulistinelementit on asennettu tulipesän nokan ja etuseinän välille poikittain etuseinän suhteen sekä lisäksi tuettu päistään etuseinän ja vastaavasti nokan puolelle niin, että tulistinelementit ulottuvat nokan sisään, eivät ole keksinnöllisiä. Edellä mainitussa viitejulkaisussa D4 kuvatussa soodakattilassa vaakaputket ovat etu- ja takaseinän välissä. Vaakatulistimien sijoittaminen nokan ja etuseinän väliin on tunnettu ratkaisu.

Valituksessa on esitetty, että korvattaessa vesi-höyryseosta sisältävät verhoputket vaakasuuntaisella tulistimella etuna on höyryn lämpötilan nousu. Tämä on mainittu etuna myös edellä mainitussa viitejulkaisussa D3. Tämäkin osoittaa, että vaakasuuntaisen tulistimen käyttö on ollut alalla hyvin tunnettua.

Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen sovitelma ei eroa olennaisella tavalla edellä mainitusta viitejulkaisusta D4 esitetystä, erityisesti kun otetaan huomioon, että alan ammattimies on ollut hyvin tietoinen siitä, mikä on käynyt ilmi esimerkiksi edellä mainituista viitejulkaisusta D2 tai D3.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D4 kuvaa soodakattilan, jossa on tulistinjärjestely ja lisäksi useita lämmönsiirtopintoja, jotka ovat rakenteeltaan keskenään samanlaisia. Kaikkia lämmönsiirtopintoja jäähdytetään virtaavalla aineella (cooling fluid), joka voi olla nestettä tai kaasua, toisin sanoen myös höyryä. Mainitusta viitejulkaisusta D4 ilmenee lisäksi, että lämmönsiirtopinnoista soodakattilan yläosassa sijaitsevat pystysuuntaiset lämmönsiirtopinnat ovat tulistimia ja näiden alapuolella sijaitsevat vaakasuuntaiset lämmönsiirtopinnat ovat vesijäähdytteisiä.

Viitejulkaisusta D4 ei kuitenkaan yksinään ilmene, että siinä kuvatussa soodakattilassa käytettäisiin vaakasuuntaista tulistinta pystysuuntaisten tulistimien alapuolella. Valituksessa esitetty siitä, että viitejulkaisusta D4 ei tunneta kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteitä p4–p8, pitää siten paikkansa.

Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määrittelemän keksinnön aikaansaama vaikutus verrattuna edellä mainitusta viitejulkaisusta D4 tunnettuun tekniikkaan ja itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön ratkaisema objektiivinen tekninen ongelma voidaan määritellä valituksessa esitetyllä tavalla.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D3 koskee kysymyksessä olevan keksinnön tapaan soodakattiloiden rakennetta ja suunnittelua, joten alan ammattimies tutustuisi tähän julkaisuun yrittäessään ratkaista valituksessa määriteltyä objektiivista teknistä ongelmaa. Edellä mainitusta viitejulkaisusta D3 ilmenee, että soodakattiloiden verhoputkistoissa voidaan käyttää jäähdytykseen höyryä ja että perinteinen verhoputkisto voidaan korvata primääritulistimella. Viitejulkaisu D3 ei kuitenkaan opeta tai ehdota, millainen verhoputkiston korvaavan tulistimen tulisi rakenteeltaan olla, tai mihin kohtaan tulistin tulisi sijoittaa soodakattilassa.

Alan ammattimiehen ei olekaan katsottava olevan ilmeistä päätyä kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun edellä mainittujen viitejulkaisujen D4 ja D3 perusteella. Itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kohteen on näin ollen katsottava eroavan olennaisesti ennestään tunnetusta tekniikasta.

Muut kirjelmät

Andritz Oy on lausunnossaan esittänyt, että valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D3 esitetyssä soodakattilaratkaisussa on pystysuuntaisten tulistimien alapuolella vaakasuuntainen tulistinosuus. Edellä mainitussa viitejulkaisussa D3 on siten esitetty verhoputkiston korvaava tulistin. Vastaava on esitetty myös valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D2.

Valmet Technologies Oy on lausunnossaan esittänyt, että valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D4 kuvataan, kuinka sen mukaisen soodakattilan vaakasuuntaisissa putkissa virtaa vettä.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Pyyntö suullisen käsittelyn toimittamisesta

Valmet Technologies Oy on pyytänyt, että asiassa toimitetaan markkinaoikeudessa suullinen käsittely.

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan suullisen käsittelyn toimittamiseen valitusasiassa sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölain 37 ja 38 §:ssä säädetään.

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Mainitun lain 38 §:n 1 momentin mukaan asiassa on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Markkinaoikeus toteaa, ettei asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä ole esitetty lainkaan asiantuntijatodistelua, jonka vastaanottamisen täydentämiseksi olisi tarpeen toimittaa suullista käsittelyä. Asiaa markkinaoikeudessa käsitelessä ei ole myöskään nimetty lainkaan muuta henkilötodistelua, jonka vastaanottamiseksi suullisen käsittelyn toimittaminen olisi tarpeen.

Edellä esitettyyn nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentti ja 38 §:n 1 momentti, markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole asian selvittämiseksi tarpeen toimittaa suullista käsittelyä. Valmet Technologies Oy:n pyyntö suullisen käsittelyn toimittamisesta on siten hylättävä.

Pääasiaratkaisun perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Patenttilain 1 §:n 1 momentin mukaan se, joka on tehnyt mihin tekniikan alaan tahansa liittyvän keksinnön, jota voidaan käyttää teollisesti, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada patentin keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyödyntämiseen sen mukaan kuin mainitussa laissa säädetään.

Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi verrattuna siihen, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

Patenttilain 25 §:n 1 momentin mukaan patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti muun ohella, milloin patentti on myönnetty, vaikkei mainitun lain 1, 1a, 1b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty.

Kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö

Kuten edellä on selostettu, Valmet Technologies Oy on markkinaoikeudessa vaatinut, että valituksenalainen Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 6.4.2016 kumotaan ja että patentti numero FI 122653 pysytetään voimassa yhtiön 18.3.2014 Patentti- ja rekisterihallitukselle väitekäsittelyn yhteydessä toimittamien muutettujen patenttivaatimusten mukaisessa muodossa.

Edellä mainitut muutetut patenttivaatimukset muodostuvat sovitelmaa soodakattilassa tarkoittavasta itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 ja siihen liittyvästä epäitsenäisestä patenttivaatimuksesta 2.

Edellä mainittu itsenäinen patenttivaatimus 1 kuuluu seuraavasti:

"1. Sovitelma soodakattilassa, johon syötetään poltettava jäteliemi ja polttoilma, johon sovitelmaan kuuluu soodakattilan yläosassa olevia, tulistimia (4a–4d) lämmön talteen ottamiseksi, jotka tulistimet (4a–4d) ovat useiden rinnakkain sijaitsevien pystysuuntaisten putkien muodostamia elementtejä, joita on soodakattilan poikkisuunnassa useita rinnakkain, tunnettu siitä, että siinä on soodakattilan yläosassa olevien tulistimien (4a–4d) alapuolella olennaisesti vaakasuuntainen tulistin (20), joka on muodostettu pystysuunnassa päällekkäin olevien olennaisesti vaakasuuntaisten tulistinputkien muodostamista ja soodakattilan poikkisuunnassa rinnakkaista tulistinelementeistä niin, että olennaisesti kaikki soodakattilan tulipesässä syntyneet savukaasut virtaavat näiden olennaisesti vaakasuuntaisten tulistinelementtien muodostaman tulistimen (20) läpi, joka olennaisesti vaakasuuntainen tulistin (20) on asennettu kylläistä vesi/höyry-seosta sisältävän verhoputkien sijaan ensimmäiseksi savukaasuvirtaan, ja että kyseisen tulistimen (20) tulistinelementit on asennettu tulipesän nokan (3) ja etuseinän välille poikittain etuseinän suhteen ja tuettu päistään etuseinän ja vastaavasti nokan (3) puolelle niin, että tulistinelementit ulottuvat nokan (3) sisään."

Tunnettu tekniikka

Asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä on tunnetun tekniikan osalta viitattu seuraaviin valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuihin viitejulkaisuihin:
D1: US-patenttijulkaisu 3,169,512
D2: FI-patenttihakemus numero 3126/72
D3: MacCallum, C.: “Recovery boiler design – the steam-cooled screen"; Tappi, Vol. 60, No. 9, September 1977, s. 128-130
D4: US-patenttijulkaisu 2,960,390.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 on esitetty soodakattilan rakennetta ja erityisesti savukaasujen johtamista koskevaa suunnittelua, joka mahdollistaa korkeimpien lämpötilojen saavuttamisen tulistimessa.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D2 on esitetty soodakattilan rakenne, jossa tulistimen ja tulipesän välissä on verhoputkistojen (screen tubes) muodostama väliseinä, joka suojaa tulistinta.

Edellä mainittu viitejulkaisu D3 on tieteellinen julkaisu, jossa esitetään erilaisten soodakattiloiden rakenteita, joiden verhoputkistoissa on käytetty höyrylauhtumista.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D4 on esitetty soodakattilan rakenne, jossa on vaakasuuntaisista putkista koostuvia lämpöä absorboivia pintoja tulipesän yläpuolella sekä pystysuuntaisia tulistimia soodakattilan yläosassa.

Asian arviointi

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on katsottu, että nyt kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö on uusi tunnettuun tekniikkaan nähden.

Asian käsittelyn yhteydessä markkinaoikeudessa ei myöskään ole kyseenalaistettu kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön uutuutta tunnettuun tekniikan tasoon nähden.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä on pidettävä uutena ja että kyseisen keksinnön patentoitavuuden osalta asiassa on kysymys siitä, onko mainitun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön katsottava eroavan olennaisesti siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on katsottu, että nyt kysymyksessä oleva itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö edustaa tavanomaista suunnitteluratkaisua eikä keksintö olennaisesti eroa tunnetusta tekniikasta.

Valmet Technologies Oy on markkinaoikeudessa esittänyt, että vastoin valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä katsottua kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä on pidettävä keksinnöllisenä. Valmet Technologies Oy on viitannut siihen, että mainitun patenttivaatimuksen 1 edellä mainitut piirteet p4–p8 eivät ilmene sanotussa päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D4. Lisäksi Valmet Technologies Oy on esittänyt, että kylläistä vesi-höyryseosta sisältävät verhoputket kysymyksessä olevassa keksinnössä korvaava vaakasuuntainen tulistin saa aikaan tehokkaamman lämpöenergian talteenoton. Valmet Technologies Oy on vielä esittänyt, että vaakasuuntaisen tulistimen rakenteiden kestävyys on erinomainen ja parempi kuin pystysuuntaisen tulistimen mekaaninen kestävyys.

Markkinaoikeus toteaa, että valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä nyt kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen keksintöön nähden lähintä tunnettua tekniikkaa on katsottu edustavan edellä mainitun viitejulkaisun D4. Edelleen asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä niin valittaja, vastaaja kuin Patentti- ja rekisterihallitus ovat kaikki lähteneet siitä, että mainittua viitejulkaisua D4 on pidettävä lähimpänä tunnettuna tekniikkana itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen keksintöön nähden.

Edellä mainitusta viitejulkaisusta D4 ilmenee, kuinka siinä kuvattuihin putkiin (17) ja (18) syötetään höyryä ja kuinka nämä putket ovat siten osa soodakattilan tulistinjärjestelyä, kun taas mainitussa viitejulkaisussa kuvatut putket (15) ja (16) ovat vesijäähdytteiset ja muodostavat soodakattilajärjestelyssä verhoputkiston. Viitejulkaisusta D4 kuitenkin ilmenee, että mainitut putket (17) ja (18) ovat rakenteeltaan samanlaiset kuin putket (15) ja (16).

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D3 koskee myös soodakattiloiden rakenteita ja suunnittelua. Viitejulkaisun D3 on siten katsottava edustavan samaa tekniikan alaa kuin edellä mainittu viitejulkaisu D4.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D3 kuvataan, kuinka siinä esitetyllä tekniikalla on mahdollista tehostaa laitoksen sisäistä sähköntuotantoa. Mainitussa viitejulkaisussa D3 esitetyn mukaan siinä kuvatulla tekniikalla on mahdollista nostaa höyryn lopullista lämpötilaa noin 50°F (10°C) asteen verran. Viitejulkaisun D3 on näin ollen katsottava tarjoavan ratkaisun tehokkaammalle lämmöntalteenotolle nostamalla höyryn lopullista lämpötilaa.

Viitejulkaisussa D3 kuvataan tekniikka, jossa verhoputkistossa käytetään höyryä ("steam-cooled screen") ja siten voidaan nostaa höyryn lopullista lämpötilaa. Viitejulkaisussa D3 kuvataan myös, miten perinteiset verhoputkijärjestelyt ("conventional screen arrangement") voidaan korvata riippuvalla esitulistimella ("pendant primary superheater"), jossa kiertää höyryä ja jonka läpi olennaisesti kaikki soodakattilan tulipesässä syntyneet savukaasut virtaavat ennen kuin saavuttavat varsinaisen tulistimen.

Edellä mainitun viitejulkaisun D3 on näin ollen katsottava ehdottavan korvaamaan perinteiset verhoputket, joissa kiertää vettä, esitulistimilla, joissa käytetään höyryä. Sen lisäksi viitejulkaisun D3 on katsottava tarjoavan kaksi erillistä suunnitteluratkaisua siihen, miten perinteinen verhoputkisto voidaan korvata esitulistimella.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että alan ammattimies on edellä mainitun viitejulkaisun D3 perusteella ymmärtänyt korvata perinteisen verhoputkiston höyryä sisältävällä esitulistimella. Lisäksi viitejulkaisusta D3 ilmenee, että verhoputkiston korvaaminen esitulistimella ei ole sidottu tiettyyn soodakattilaratkaisuun.

Kysymyksessä olevasta itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 ilmenee lisäksi, että vaakasuuntaisen tulistimen tulistinelementit on asennettu tulipesän nokan ja etuseinän välille poikittain etuseinän suhteen ja tuettu päistään etuseinän ja vastaavasti nokan puolelle niin, että tulistinelementit ulottuvat nokan sisään.

Kysymyksessä olevan patentin selityksen mukaan keksinnön tarkoituksena on saada aikaan sellainen sovitelma soodakattilassa, jossa soodakattilan lämmöntalteenottokyky ja erityisesti tulistimien teho saadaan aikaisempaa paremmaksi. Patentin selityksen mukaan keksinnön avulla saadaan lisää tulistinten lämpöpintaa ilman, että kattilan ylintä osaa pitää suurentaa.

Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä olevasta patentista ei käy ilmi, miten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen soodakattilan sovitelman rakenneosat saavat aikaan tehokkaamman lämpöenergian talteenoton tai millä perusteella vaakasuuntaisen tulistimen mekaaninen kestävyys on parempi kuin pystysuuntaisella tulistimella.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä todetulla tavalla kysymyksessä olevan keksinnön mukaisten rakenneratkaisujen voidaan katsoa edustavan alan ammattimiehelle tavanomaisia suunnitteluvaihtoehtoja.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että alan ammattimiehelle on ollut edellä mainittujen viitejulkaisujen D4 ja D3 perusteella on ollut ilmeistä päätyä soodakattilajärjestelyyn, jossa vaakasuuntaisissa verhoputkistoissa käytetään vesi-höyryseoksen sijaan pelkästään höyryä. Alan ammattimiehelle on katsottava olevan myös tavanomainen suunnitteluratkaisu toteuttaa vaakasuuntaiset tulistimet soodakattilan nokan ja etuseinän välille sekä tukea tulistinelementit päistään niin, että ne ulottuvat nokan sisään.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että asiassa esitetyn perusteella kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei eroa olennaisesti siitä, mikä on tullut ennen patenttihakemuksen tekemispäivää tunnetuksi edellä mainittujen viitejulkaisujen D4 ja D3 yhdistelmän perusteella. Itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei siten ole viimeksi mainitun johdosta patentoitavissa.

Tarkasteltavana oleva patenttivaatimusasetelma koostuu edellä todetulla tavalla itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 sekä siihen liittyvästä epäitsenäisestä patenttivaatimuksesta 2. Kuten edellä on todettu, itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ole patentoitavissa. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua epäitsenäisen patenttivaatimuksen 2 mukaisen keksinnön patentoitavuudesta.

Johtopäätös

Edellä todetulla tavalla tarkasteltavana olevan patenttivaatimusasetelman mukainen keksintö ei ole asiassa esitetyn perustella patentoitavissa. Valitus on siten hylättävä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

Muutoksenhaku

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Jaakko Ritvala sekä markkinaoikeusinsinöörit Krister Karlsson ja Timo Laakso.

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös pdf-dokumenttina

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.