MAO:130/19
Asian tausta
ICOS Corporationille (jäljempänä myös ICOS) on 15.10.2003 myönnetty eurooppapatentti numero EP 1 173 181 keksinnölle nimeltä "Compositions comprising phosphodiesterase inhibitors for the treatment of sexual disfunction" (suomeksi "Koostumus, joka sisältää fosfodiesteraasi-inhibiittoreita, seksuaalisten toimintahäiriöiden hoitamiseksi"). Mainittu eurooppapatentti on sittemmin saatettu voimaan muun ohella Suomessa. Kyseisen eurooppapatentin käsittelykieli on englanti.
Edellä mainittu eurooppapatentti numero EP 1 173 181 on perustunut 26.4.2000 tehtyyn kansainväliseen patenttihakemukseen, jota on sittemmin jatkettu eurooppapatenttihakemuksena. Hakemuksessa patentille on vaadittu etuoikeutta väliaikaisesta US-patenttihakemuksesta numero 60/132,036, jonka tekemispäivä on ollut 30.4.1999.
ICOS Corporationin hakemuksesta Euroopan patenttivirasto on 25.3.2015 hyväksynyt eurooppapatenttia numero EP 1 173 181 koskeneen rajoittamispyynnön. Näin rajoitetun eurooppapatentin numero EP 1 173 181 patenttijulkaisun käännös on kuulutettu Suomessa 30.6.2015. ICOS Corporationille myönnetty eurooppapatentti numero EP 1 173 181 on näin voimassa Suomessa patenttijulkaisun numero FI/EP 1 173 181 T6 mukaisessa muodossa (jäljempänä myös riitapatentti).
Riitapatentti koskee tadalafiilin yksikköannostuskoostumusta ja sen käyttöä seksuaalisen toimintahäiriön hoitomenetelmässä. Riitapatentin tarkoittama keksintö muodostuu patenttivaatimuksista 1–17.
Riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 kuuluu seuraavasti:
1. A pharmaceutical unit dosage composition comprising 1 to 5 mg of a compound having the structural formula
the structural formula picture
said unit dosage form suitable for oral administration up to a maximum total dose of 5 mg per day.
Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 suomenkielinen käännös kuuluu seuraavasti:
1. Farmaseuttinen yksikköannostuskoostumus, joka käsittää 1–5 mg yhdistettä, jolla on rakennekaava
mainitun yksikköannostusmuodon ollessa sopiva suun kautta annettavaksi aina suurimpaan mahdolliseen 5 mg:n päivässä kokonaisannokseen asti.
Riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 10 kuuluu puolestaan seuraavasti:
10. Use of a unit dose containing 1 to 5 mg of a compound having the structure
the structural formula picture
for the manufacture of a medicament for administration up to a maximum total dose of 5 mg of said compound per day in a method of treating sexual dysfunction in a patient in need thereof.
Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 10 suomenkielinen käännös kuuluu seuraavasti:
10. Sellaisen yksikköannostuksen käyttö, joka sisältää 1–5 mg yhdistettä, jonka rakenne on
lääkkeen valmistamiseksi annettavaksi suurimpana mahdollisena 5 mg:n kokonaisannoksena mainittua yhdistettä päivässä seksuaalisen häiriön hoitomenetelmässä potilailla, jotka sitä tarvitsevat.
Patentin mitättömäksi julistamista koskeva kanne
ratiopharm GmbH (jäljempänä myös ratiopharm) on 7.3.2017 nostanut markkinaoikeudessa kanteen Suomessa voimaan saatetun eurooppapatentin numero FI/EP 1 173 181 julistamisesta mitättömäksi.
Kyseisen patentin mitättömäksi julistamista koskevan kanteen käsittelyn yhteydessä ICOS Corporation on tehnyt riitapatentin rajoittamista koskevan pyynnön.
Markkinaoikeus on ICOS Corporationin esittämää patentin rajoittamista koskevaa pyyntöä käsitellessään varannut asianosaisille tilaisuuden esittää näkemyksensä asian jatkokäsittelystä sekä mainitun rajoittamispyynnön että mitättömäksi julistamista koskevan pääasian osalta asianosaisten esittämät perusteet huomioon ottaen. Molemmat asianosaiset ovat sanotun johdosta esittäneet näkemyksenään, että prosessiekonomiset syyt puoltavat käsillä olevassa tapauksessa voimakkaasti sitä, että asiassa siirrytään pääkäsittelyyn ennen rajoittamispyyntöä koskevan asian ratkaisemista ja että markkinaoikeus samanaikaisesti antaa ensinnäkin päätöksensä patentin rajoittamista koskevan pyynnön osalta sekä viimeksi mainitun ratkaisun lopputuloksen pohjalta tuomionsa patentin mitättömäksi julistamista koskevan pääasian osalta.
Patentin rajoittamista koskeva pyyntö
Vaatimukset
ICOS Corporation on pyytänyt, että markkinaoikeus rajoittaa Suomessa voimaan saatetun eurooppapatentin numero FI/EP 1 173 181 olemaan voimassa tämän päätöksen liitteiden 3 ja 4 mukaisten patenttivaatimusten mukaisessa muodossa tai toissijaisesti tämän päätöksen liitteiden 5 ja 6 mukaisten patenttivaatimusten mukaisessa muodossa.
Perusteet
Suomessa voimaan saatettuun eurooppapatenttiin liittyvän patentin rajoittamista koskevan pyynnön hyväksyttävyyttä on arvioitava patenttilain 53 b §:ssä säädettyjen kriteerien valossa. Viimeksi mainittujen kriteerien tulkinnassa on kuitenkin otettava huomioon myös patenttilain esityöt sekä Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä myös Euroopan patenttisopimus tai EPC) säännökset.
Rajoittamispyynnön mukaisia patenttivaatimuksia ja patentin rajoittamisen edellytysten täyttymistä on arvioitava vain siltä osin kuin patenttivaatimuksia ehdotetaan muutettavaksi rajoittamispyynnön yhteydessä.
Riitapatentista
Riitapatentin patenttivaatimuksista ensinnäkin patenttivaatimuksissa 1 ja 10 on kyse muodollisesti itsenäisistä patenttivaatimuksista.
Edellä mainitun lisäksi myös riitapatentin patenttivaatimuksissa 6, 7, 8 ja 9 on kyse itsenäisistä patenttivaatimuksista. Patenttivaatimusta ei ole pidettävä automaattisesti epäitsenäisenä pelkästään sen perusteella, että se viittaa toiseen patenttivaatimukseen.
ratiopharmin esittämä väite siitä, ettei Euroopan patenttisopimusta koskevien soveltamismääräysten säännön 43(3) vaatimusten olisi katsottava täyttyvän, on virheellinen. Riitapatentin patenttivaatimus 6 viittaa patenttivaatimusten 1–3 mukaisiin annostusmuotoihin mutta rajoittaa annostusmuodon käytön sellaisen sairaustilan hoitoon, jossa PDE5:n esto on toivottavaa. Patenttivaatimus 7 puolestaan koskee samoja annostusmuotoja mutta rajoittaa annostusmuodon käytön seksuaalisen toimintahäiriön hoitoon. Näin ollen patenttivaatimus 7 sisältäessään patenttivaatimusten 1 ja 6 piirteet on käyttötarkoitukseltaan rajoitettu tuotevaatimus. Patenttivaatimukset 8 ja 9 koskevat samoja annostusmuotoja mutta rajoittavat käytön edelleen miehen erektiohäiriöihin (patenttivaatimus 8) tai naisen kiihottumishäiriöihin (patenttivaatimus 9).
Euroopan patenttisopimusta koskevien soveltamismääräysten säännön 43(2) mukaan eurooppapatenttihakemus voi sisältää useamman kuin yhden samaan ryhmään kuuluvan itsenäisen patenttivaatimuksen. Tämä voi olla tilanne esimerkiksi, kun hakemuksen kohteena oleva keksintö sisältää erilaisia tuotteen käyttötarkoituksia. Patenttivaatimuksissa 6–9 annostusmuotoja käytetään erilaisiin käyttötarkoituksiin, eli sellaisen sairaustilan hoitoon, jossa PDE5:n esto on toivottavaa, sekä seksuaalisen toimintahäiriön, miehen erektiohäiriön ja naisen kiihottumishäiriön, hoitoon.
Ensisijainen rajoittamispyyntö
Ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset täyttävät patenttilain 53 b §:n mukaiset edellytykset patentin rajoittamiselle.
Ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset merkitsevät asiallisesti ainoastaan riitapatentin patenttivaatimusten 1–5 poistamisen, riitapatenttiin sisältyvän toista lääketieteellistä indikaatiota koskevan sekä seksuaalisen toimintahäiriön hoitoon kohdistuvan patenttivaatimusten kirjoittamisen auki, riitapatentin patenttivaatimusten 9 ja 17 poistamisen sekä mainituista muutoksista aiheutuvan patenttivaatimusten uudelleennumeroinnin.
ratiopharm on esittänyt, että ensisijainen rajoittamispyyntö tulisi hylätä jo sen perusteella, että ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäisen patenttivaatimuksen 1 on katsottava tarkoittavan niin sanottua toisen lääketieteellisen indikaation käyttöön sidottua tuotevaatimusta, ja olevan siten muodoltaan sellainen, joka ei ole ollut sallittu.
Ensinnäkin on huomattava, että patentin rajoittamispyyntöä koskevan asian yhteydessä ei ole kiinnitettävissä huomiota muihin kuin patenttilain 53 b §:ssä säädettyihin kriteereihin. Patentin rajoittamispyyntöä koskevan asian yhteydessä ei siten ole kiinnitettävissä huomiota muun ohella siihen, onko rajoittamispyynnön mukaisten patenttivaatimusten muotoilu muiden patenttilain säännösten ja erityisesti patenttilain 1 ja 2 §:n mukainen.
Lisäksi edellä mainittuun liittyen on huomattava, että Euroopan patenttisopimukseen sisältyvien muodollisten siirtymäsäännösten voimaantuloajankohdat eivät sido kansallista tuomioistuinta arvioitaessa patentin rajoittamista kansallisen lain mukaan.
Edelleen on huomattava, että joka tapauksessa ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäinen patenttivaatimus 1 vastaa asiasisällöltään ja muotoilultaan riitapatentin patenttivaatimusta 7, kun siihen luetetaan mukaan riitapatentin patenttivaatimusten 1 ja 6 piirteet viittausten mukaisesti. Patenttilaissa ei ole kielletty patentin rajoittamista yhdistämällä patenttivaatimukset siten, että rajoittamispyynnön mukainen patenttivaatimus muodostaa tiettyyn lääketieteelliseen indikaatioon sidotun tuotevaatimuksen.
Patenttilain 53 b §:n mukaiset edellytykset patentin rajoittamiselle täyttyvät ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaisten patenttivaatimusten osalta muutoinkin.
Ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset täyttävät ensinnäkin patenttilain 53 b §:n 1 kohdan mukaiset edellytykset patentin rajoittamiselle.
Patenttilain 53 b §:n 1 kohdan edellytyksen tulee tulkita vastaavan Euroopan patenttisopimuksen 84 artiklaa. Mainittujen säännösten tulkinnassa tulee puolestaan ottaa huomioon Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan päätös G 3/14.
Koska ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaisten patenttivaatimusten on katsottava tarkoittavan ainoastaan riitapatentin patenttivaatimusten poistamista, rajoittamispyynnön mukaisten patenttivaatimusten täsmällisyyden tutkimiselle ei edellä mainittu Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan päätös G 3/14 huomioon ottaen ole perusteita.
Joka tapauksessa ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaisia patenttivaatimuksia on pidettävä täsmällisinä.
Osaltaan osoituksena viimeksi mainitusta voidaan pitää sitä, että Euroopan patenttivirasto on hyväksyessään riitapatentin mukaiset patenttivaatimukset sille tehtyä rajoittamispyyntöä käsitellessään katsonut, että kyseiset patenttivaatimukset täyttävät muun ohella Euroopan patenttisopimuksen 84 artiklan, jota patenttilain 53 b §:n 1 kohdan on edellä todetulla tavalla katsottava vastaavan, mukaiset kriteerit. Ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset vastaavat käännösvirheiden korjaamista lukuun ottamatta sanamuodoltaan riitapatentin mukaisia patenttivaatimuksia.
Toiseksi ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset täyttävät patenttilain 53 b §:n 2 kohdan edellytykset patentin rajoittamiselle.
Ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät käsitä sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä.
ratiopharmin viittaaman 1–5 mg:n annosvaihteluvälin osalta on todettava, että kyseinen annosvaihteluväli on käynyt ilmi riitapatentin niin sanotusta perusasiakirjasta. Mainittu vaihteluväli on ollut johdettavissa suoraan ja yksiselitteisesti riitapatentin perusasiakirjana pidettävään kansainväliseen patenttihakemukseen numero PCT/US00/11129 (jäljempänä myös perusasiakirja) sisältyneen itsenäisen patenttivaatimuksen 1 sekä siitä riippuvaisen patenttivaatimuksen 3 sisältämien vaihteluvälien sekä mainitun perusasiakirjan selityksen asiasisällöstä.
Puolestaan ratiopharmin viittaaman 5 mg:n päivittäisen kokonaisannoksen osalta on todettava, että myös ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäisiin patenttivaatimuksiin 1 ja 7 sisältyvä piirre aina 5 mg:n suurimmasta päivittäisestä kokonaisannoksesta on käynyt ilmi riitapatentin perusasiakirjasta. Riitapatentin perusasiakirjan selityksestä on ollut suoraan ja yksiselitteisesti johdettavissa mainittu piirre annoskoostumuksesta tadalafiilia aina suurimpaan mahdolliseen 5 mg:n päivässä kokonaisannokseen asti.
Riitapatentin perusasiakirjasta on vielä käynyt ilmi edellä mainittujen ensisijaisen rajoittamispyynnön patenttivaatimuksiin sisältyvien piirteiden 1–5 mg:n yksikköannosmuodosta ja 5 mg:n päivittäisestä enimmäisannoksesta yhdistäminen riitapatentin patenttivaatimusten mukaisiin käyttöindikaatioihin. Riitapatentin perusasiakirjasta on käynyt ilmi, että tadalafiilia voidaan antaa päivittäin pieninä annoksina ja tällainen annostelu tarjoaa tehokkaan hoidon sellaisten sairaustilojen hoitoon, joissa PDE5:n esto on toivottavaa, seksuaalisiin toimintahäiriöihin, miesten erektiohäiriöihin ja naisten kiihottumishäiriöihin, minimoiden samalla haitalliset sivuvaikutukset, joiden uskottiin olevan luontaisia PDE5-estäjille.
Osaltaan osoituksena siitä, että ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät käsitä sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä, voidaan pitää sitä, että Euroopan patenttivirasto on hyväksyessään riitapatentin mukaiset patenttivaatimukset sille tehtyä rajoittamispyyntöä käsitellessään katsonut, että kyseiset patenttivaatimukset täyttävät muun ohella Euroopan patenttisopimuksen 123 artiklan 2 kappaleen, jota patenttilain 53 b §:n 2 kohdan on katsottava vastaavan, mukaiset kriteerit.
Kolmanneksi ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset täyttävät patenttilain 53 b §:n 3 kohdan mukaiset edellytykset patentin rajoittamiselle.
Ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät merkitse patentin suojapiirin laajentumista. Päinvastoin, ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaisissa patenttivaatimuksissa on kyse aidosta patentin suojapiirin supistamisesta.
Kuten edellä on todettu, ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaisten patenttivaatimusten on katsottava tarkoittavan ainoastaan riitapatentin mukaisten patenttivaatimusten poistamista.
ratiopharmin esittämään siitä, että ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 viittaavat epäitsenäiset patenttivaatimukset olisi muotoiltu väärin, koska ne eivät sisällä toista lääketieteellistä käyttöä ilmaisevaa termiä "käytettäväksi", on lisäksi huomattava, että patenttilain 70 p §:n mukaan eurooppapatentin mitättömäksi julistamista koskevassa oikeudenkäynnissä todistusvoimaisena on pidettävä Euroopan patenttiviraston käsittelykielellä olevien asiakirjojen sanamuotoa. Englanniksi vastaava kohta kuuluu "for use in condition where inhibition of PDE5 is desirable".
Osaltaan osoituksena siitä, että ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät merkitse suojapiirin laajentumista, voidaan pitää sitä, että Euroopan patenttivirasto on hyväksyessään riitapatentin mukaiset patenttivaatimukset sille tehtyä rajoittamispyyntöä käsitellessään katsonut, että kyseiset patenttivaatimukset täyttävät muun ohella Euroopan patenttisopimuksen 123 artiklan 3 kappaleen, jota patenttilain 53 b §:n 3 kohdan on katsottava vastaavan, mukaiset kriteerit.
Toissijainen rajoittamispyyntö
Kysymyksessä oleva toissijainen rajoittamispyyntö on esitetty samassa yhteydessä kuin ensisijainen rajoittamispyyntö. Toissijaisessa rajoittamispyynnössä ei siten ole kyse sellaisesta toisesta erillisestä yrityksestä rajoittaa patenttia, mitä patenttilain esitöissä tarkoitetaan.
Patenttilain 53 b §:n mukaiset edellytykset patentin rajoittamiselle täyttyvät toissijaisen rajoittamispyynnön mukaisten patenttivaatimusten osalta.
Toissijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset tarkoittavat käytännössä riitapatentin patenttivaatimusten 1–9 ja 17 poistamista ja patenttivaatimusten 10–16 jättämistä voimaan. Kyseessä on siten selkeästä patentin rajoittamisesta, kun vain yksi aikaisemmista itsenäisistä patenttivaatimuksista siihen liittyvine epäitsenäisine patenttivaatimuksineen jää voimaan muuttamattomina.
Toissijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset täyttävät ensinnäkin patenttilain 53 b §:n 1 kohdan edellytykset patentin rajoittamiselle.
Kuten edellä on todettu, patenttilain 53 b §:n 1 kohdan tulee tulkita vastaavan Euroopan patenttisopimuksen 84 artiklaa. Mainittujen säännösten tulkinnassa tulee puolestaan ottaa huomioon Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan päätös G 3/14.
Koska toissijaisen rajoittamispyynnön mukaisten patenttivaatimusten on katsottava tarkoittavan ainoastaan riitapatentin patenttivaatimusten poistamista, mainittujen rajoittamispyynnön mukaisten patenttivaatimusten täsmällisyyden tutkimiselle ei edellä mainittu Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan päätös G 3/14 huomioon ottaen ole perusteita.
Joka tapauksessa toissijaisen rajoittamispyynnön mukaisia patenttivaatimuksia on pidettävä täsmällisinä.
Osaltaan osoituksena viimeksi mainitusta voidaan pitää sitä, että Euroopan patenttivirasto on hyväksyessään riitapatentin mukaiset patenttivaatimukset sille tehtyä rajoittamispyyntöä käsitellessään katsonut, että kyseiset patenttivaatimukset täyttävät muun ohella Euroopan patenttisopimuksen 84 artiklan, jota patenttilain 53 b §:n 1 kohdan on edellä todetulla tavalla katsottava vastaavan, mukaiset kriteerit. Toissijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset vastaavat käännösvirheiden korjaamista lukuun ottamatta sanamuodoltaan riitapatentin mukaisia patenttivaatimuksia.
Toiseksi toissijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset täyttävät patenttilain 53 b §:n 2 kohdan edellytykset patentin rajoittamiselle.
Toissijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät käsitä sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä.
Kuten edellä on todettu, toissijaisen rajoittamispyynnön mukaisten patenttivaatimusten on katsottava tarkoittavan ainoastaan riitapatentin patenttivaatimusten poistamista siten, että vain yksi aikaisemmista itsenäisistä patenttivaatimuksista siihen liittyvine epäitsenäisine patenttivaatimuksineen jää voimaan muuttamattomina.
ratiopharmin viittaaman 1–5 mg:n annosvaihteluvälin osalta on todettava, että kyseinen annosvaihteluväli on käynyt ilmi edellä mainitusta riitapatentin perusasiakirjasta. Mainittu vaihteluväli on ollut johdettavissa suoraan ja yksiselitteisesti riitapatentin perusasiakirjaan sisältyneen itsenäisen patenttivaatimuksen 1 sekä siitä riippuvaisen patenttivaatimuksen 3 sisältämien vaihteluvälien sekä mainitun perusasiakirjan selityksen asiasisällöstä.
Puolestaan ratiopharmin viittaaman 5 mg:n päivittäisen kokonaisannoksen osalta on todettava, että myös toissijaisen rajoittamispyynnön itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyvä piirre aina 5 mg:n suurimmasta päivittäisestä kokonaisannoksesta on käynyt ilmi riitapatentin perusasiakirjasta. Riitapatentin perusasiakirjan selityksestä on ollut suoraan ja yksiselitteisesti johdettavissa mainittu piirre annoskoostumuksesta tadalafiilia aina suurimpaan mahdolliseen 5 mg:n päivässä kokonaisannokseen asti.
Riitapatentin perusasiakirjasta on vielä käynyt ilmi edellä mainittujen toissijaisen rajoittamispyynnön patenttivaatimuksiin sisältyvien piirteiden 1–5 mg:n yksikköannosmuodosta ja 5 mg:n päivittäisestä enimmäisannoksesta yhdistäminen riitapatentin patenttivaatimusten mukaisiin käyttöindikaatioihin. Perusasiakirjasta on käynyt ilmi, että tadalafiilia voidaan antaa päivittäin pieninä annoksina ja tällainen annostelu tarjoaa tehokkaan hoidon sellaisten sairaustilojen hoitoon, joissa PDE5:n esto on toivottavaa, seksuaalisiin toimintahäiriöihin, miesten erektiohäiriöihin ja naisten kiihottumishäiriöihin, minimoiden samalla haitalliset sivuvaikutukset, joiden uskottiin olevan luontaisia PDE5-estäjille.
Osaltaan osoituksena siitä, että toissijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät käsitä sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä, voidaan pitää sitä, että Euroopan patenttivirasto on hyväksyessään riitapatentin mukaiset patenttivaatimukset sille tehtyä rajoittamispyyntöä käsitellessään katsonut, että kyseiset patenttivaatimukset täyttävät muun ohella Euroopan patenttisopimuksen 123 artiklan 2 kappaleen, jota patenttilain 53 b §:n 2 kohdan on katsottava vastaavan, mukaiset kriteerit. Toissijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset vastaavat käännösvirheiden korjaamista lukuun ottamatta sanamuodoltaan riitapatentin mukaisia patenttivaatimuksia.
Kolmanneksi toissijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset täyttävät patenttilain 53 b §:n 3 kohdan edellytykset patentin rajoittamiselle.
Toissijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät merkitse patentin suojapiirin laajentumista. Päinvastoin toissijaisen rajoittamispyynnön mukaisissa patenttivaatimuksissa on kyse patentin suojapiirin aidosta supistamisesta.
Kuten edellä on todettu, toissijaisen rajoittamispyynnön mukaisten patenttivaatimusten on katsottava tarkoittavan ainoastaan riitapatentin patenttivaatimusten poistamista.
Myöskään ratiopharm ei ole kiistänyt, etteikö patenttilain 53 b §:n 3 kohdan edellytysten olisi katsottava täyttyvän toissijaisen rajoittamispyynnön mukaisten patenttivaatimusten osalta.
Vastaus
Vaatimukset
ratiopharm GmbH on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää ICOS Corporationin esittämän patentin rajoittamista koskevan pyynnön.
Perusteet
Suomessa voimaan saatettuun eurooppapatenttiin liittyvän patentin rajoittamista koskevan pyynnön hyväksyttävyyttä on arvioitava patenttilain 53 b §:ssä säädettyjen kriteerien valossa.
Rajoittamispyynnön mukaisia patenttivaatimuksia on arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon myös ne mainittuihin patenttivaatimuksiin sisältyvät piirteet, joihin liittyen rajoittamispyynnön yhteydessä ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia.
Riitapatentti
Riitapatentin patenttivaatimuksissa 1 ja 10 on kyse muodollisesti itsenäisistä patenttivaatimuksista. Riitapatentin patenttivaatimuksissa 2–9 ja 11–17 on sen sijaan kyse muodollisesti epäitsenäisistä patenttivaatimuksista.
Riitapatentin patenttivaatimuksissa 6, 7, 8 ja 9 ei ole kyse ICOS Corporationin esittämällä tavalla muodollisesti itsenäisistä patenttivaatimuksista.
Euroopan patenttisopimusta koskevien soveltamismääräysten säännön 43(3) mukaan patentissa voi olla useita samaan ryhmään kuuluvia itsenäisiä patenttivaatimuksia ainoastaan, jos keksintö sisältää joko useita toisiinsa liittyviä tuotteita, erilaisia tuotteen tai laitteen käyttötarkoituksia tai vaihtoehtoisia ratkaisuja tiettyyn ongelmaan siten, että niiden esittäminen samassa vaatimuksessa ei ole sopivaa. Yksikään mainituista kriteereistä ei täyty käsillä olevassa tapauksessa riitapatentin osalta. Kyse ei ole toisiinsa liittyvistä tuotevaatimuksista, erilaisista käyttötarkoituksista tai vaihtoehtoisista ratkaisuista samaan ongelmaan.
Patenttimääräysten 20 §:stä puolestaan ilmenee, että itsenäinen patenttivaatimus voi viitata ainoastaan toiseen vaatimusryhmään kuuluvaan vaatimukseen. Riitapatentin patenttivaatimukset 7, 8 ja 9 viittaavat riitapatentin patenttivaatimukseen 6, ja nämä kaikki kuuluvat samaan vaatimusryhmään.
Ensisijainen rajoittamispyyntö
Ensisijainen rajoittamispyyntö ei ole hyväksyttävissä, sillä ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:ssä säädettyjä edellytyksiä rajoittamispyynnön hyväksymiselle.
Ensisijainen rajoittamispyyntö tulee kuitenkin hylätä jo sen perusteella, että ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäisen patenttivaatimuksen 1 on katsottava tarkoittavan toisen lääketieteellisen indikaation käyttöön sidottua tuotevaatimusta. Käyttöön sidottu tuotevaatimus on ollut sallittu toisen lääketieteellisen indikaation tilanteissa ainoastaan sellaisten patenttien osalta, jotka on myönnetty 13.12.2007 jälkeen. Riitapatentti on kuitenkin myönnetty jo 15.10.2003. Rajoittamispyynnön kautta ei voida saattaa riitapatenttia jälkikäteen voimaan muodossa, joka ei ole ollut sallittu.
Joka tapauksessa ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:ssä säädettyjä edellytyksiä rajoittamispyynnön hyväksymiselle.
Ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät ensinnäkään täytä patenttilain 53 b §:n 1 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle.
Patenttilain 53 b §:n 1 kohdan on katsottava edellyttävän, että rajoittamispyynnön jälkeenkin patentti tarkoittaa keksintöä, joka on esitetty niin selvästi, että alan ammattimies kykenee sen perusteella käyttämään keksintöä.
Ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:n 1 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle ensinnäkään sen johdosta, että mainituissa ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaisissa patenttivaatimuksissa yksilöidyille käyttöindikaatioille yhdistettynä sanotuissa patenttivaatimuksissa mainittuun annosvaihteluväliin (1–5 mg) ja yhdistettynä niissä mainittuun suurimpaan mahdolliseen päiväannokseen (5 mg) ei ole löydettävissä tukea riitapatenttia koskevasta niin sanottuna perusasiakirjana pidettävästä kansainvälisestä patenttihakemuksesta numero PCT/US00/11129 (edellä mainittu perusasiakirja). Mainittuun perusasiakirjaan ei sisälly esimerkkiä, joka osoittaisi tadalafiilin tehon annosvaihteluvälin alarajalla 1 mg/päivä.
Ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 on yhdistetty riitapatentin patenttivaatimukset 1, 6 ja 7 tavalla, joka edellä todetun mukaisesti ei ole ollut sallittu ennen 13.12.2007 myönnettyjen patenttien osalta. Kyseisen seikan on katsottava korostavan sitä, että ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen yhdistelmän tulee saada tukea edellä mainitusta perusasiakirjasta koko annosvaihteluvälin laajuudelta. Tämän edellytyksen ei kuitenkaan ole katsottava täyttyvän.
Toiseksi ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:n 1 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle sen johdosta, että mainittujen patenttivaatimusten perusteella on epäselvää, onko ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 kyse yhdestä vai kahdesta hoitoindikaatiosta. Siltä osin kuin mainitussa patenttivaatimuksessa 1 viitataan "sairaustilaan, jossa PDE5:n esto on toivottavaa" on katsottava olevan kyse toivomusluonteisesta farmaseuttista vaikutusta koskevasta maininnasta, eikä täsmällisesti ja selkeästi määritellystä hoitotarkoituksesta.
Vielä kolmanneksi ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:n 1 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle sen johdosta, että ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 viittaavat epäitsenäiset patenttivaatimukset on muotoiltu väärin, koska ne eivät sisällä toista lääketieteellistä käyttöä ilmaisevaa termiä "käytettäväksi".
Ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä myöskään patenttilain 53 b §:n 2 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle.
Ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset käsittävät sellaista, mikä ei ole ilmennyt edellä mainitusta riitapatentin perusasiakirjasta.
Ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:n 2 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle ensinnäkään sen johdosta, että mainitusta riitapatentin perusasiakirjasta ei käy ilmi ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäisiin patenttivaatimuksiin 1 ja 7 sisältyvää 1–5 mg:n annosvaihteluväliä. Riitapatentin perusasiakirjasta ja siihen sisältyvistä patenttivaatimuksista ilmenee vaihteluväli noin 1 mg–noin 20 mg, minkä lisäksi edullisina esimerkkeinä perusasiakirjassa mainitaan vaihteluvälit 2–20 mg, 5–20 mg ja 5–15 mg.
Toiseksi ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:n 2 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle sen johdosta, että riitapatentin perusasiakirjasta ei käy ilmi ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäisiin patenttivaatimuksiin 1 ja 7 sisältyvää 5 mg:n suurinta päivittäistä kokonaisannosta. Mainittu perusasiakirja opettaa yksiselitteisesti suurimpana mahdollisena päiväannoksena 20 mg.
Kolmanneksi ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:n 2 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle sen johdosta, että riitapatentin perusasiakirjasta ei käy ilmi, että edellä mainitut ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäisiin patenttivaatimuksiin 1 ja 7 sisältyvät piirteet 1–5 mg:n yksikköannosmuodosta ja 5 mg:n päivittäisestä enimmäisannoksesta olisi yhdistetty käytettäväksi sellaisen sairaustilan hoidossa, jossa PDE5:n esto on toivottavaa ja jossa sairaustila on seksuaalinen toimintahäiriö.
Neljänneksi ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:n 2 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle sen johdosta, että riitapatentin perusasiakirjasta ei käy ilmi tadalafiilin hoidollista vaikutusta, erityisesti annosvaihteluvälin alarajalla 1 mg/päivä.
Viidenneksi ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:n 2 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle sen johdosta, että ensisijaisen rajoittamispyynnön mukainen patenttivaatimus 6 viittaa kaikkiin ensisijaisen rajoittamispyynnön patenttivaatimuksiin 1–5, kun riitapatentissa vastaava patenttivaatimus viittaa vain patenttivaatimukseen 7 ja sen sekä patenttivaatimuksen 6 kautta patenttivaatimuksiin 1–3.
Ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:n 2 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle myöskään sen johdosta, että ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 on yhdistetty riitapatentin patenttivaatimukset 1, 6 ja 7 tavalla, joka edellä todetun mukaisesti ei ole ollut sallittu ennen 13.12.2007 myönnettyjen patenttien osalta, minkä johdosta ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäisen patenttivaatimuksen 1 ei ole katsottava saavan tukea perusasiakirjasta.
Ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:n 2 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle vielä senkään johdosta, että muutkaan ensisijaiseen rajoittamispyyntöön sisältyvät patenttivaatimukset eivät saa tukea perusasiakirjasta, koska perusasiakirjassa ei esitetä vaadittujen piirteiden yhdistelmää, eikä edellä mainittuja yksittäisiä piirteitä eli 1–5 mg:n annosvaihteluväliä ja 5 mg:n suurinta päivittäistä kokonaisannosta.
Vielä ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:n 3 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle.
Ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset merkitsevät patentin suojapiirin laajentumista patenttilain 53 b §:n 3 kohdan vastaisesti.
Ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:n 3 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle ensinnäkään sen johdosta, että ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 on yhdistetty riitapatentin patenttivaatimukset 1, 6 ja 7 tavalla, joka edellä todetun mukaisesti ei ole ollut sallittu ennen 13.12.2007 myönnettyjen patenttien osalta, minkä johdosta mainitun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 sisällyttämisen ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiseen patenttivaatimusasetelmaan on katsottava merkitsevän patentin suojapiirin laajentumista.
Toiseksi ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:n 3 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle sen johdosta, että ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 viittaavat epäitsenäiset patenttivaatimukset on muotoiltu väärin, koska ne eivät sisällä toista lääketieteellistä käyttöä ilmaisevaa termiä "käytettäväksi". Näin ollen mainittujen epäitsenäisten patenttivaatimusten kohde on laajempi kuin ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kohde, johon sanotut epäitsenäiset patenttivaatimukset viittaavat.
Kolmanneksi ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:n 3 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle sen johdosta, että ensisijaisen rajoittamispyynnön mukainen patenttivaatimus 6 viittaa kaikkiin ensisijaisen rajoittamispyynnön patenttivaatimuksiin 1–5, kun riitapatentissa vastaava patenttivaatimus viittaa vain patenttivaatimukseen 7 ja sen sekä patenttivaatimuksen 6 kautta patenttivaatimuksiin 1–3.
Ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:n 3 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle vielä senkään johdosta, että ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaisen itsenäisen patenttivaatimuksen 1 muotoilu tekee ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaisesta patenttivaatimusasetelmasta niin epäselvän, ettei alan ammattimies voi perusasiakirjan perusteella käyttää keksintöä.
Toissijainen rajoittamispyyntö
Toissijainen rajoittamispyyntö on hylättävä jo sen perusteella, että patenttilaki ei tunne mahdollisuutta esittää useampia patentin rajoittamista koskevia pyyntöjä. Patenttilain esitöissä toisen rajoittamispyynnön esittäminen on nimenomaisesti kielletty. Toissijaisten vaatimusten esittäminen vaarantaa mitättömäksi julistamista koskevan asian kantajan oikeusturvan.
Joka tapauksessa toissijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:ssä säädettyjä edellytyksiä rajoittamispyynnön hyväksymiselle.
Toissijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät ensinnäkään täytä patenttilain 53 b §:n 1 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle.
Kuten edellä on todettu, patenttilain 53 b §:n 1 kohdan on katsottava edellyttävän, että rajoittamispyynnön jälkeenkin patentti tarkoittaa keksintöä, joka on esitetty niin selvästi, että alan ammattimies kykenee sen perusteella käyttämään keksintöä.
Toissijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:n 1 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle sen johdosta, että mainituissa toissijaisen rajoittamispyynnön mukaisissa patenttivaatimuksissa yksilöidyille käyttöindikaatioille yhdistettynä sanotuissa patenttivaatimuksissa mainittuun annosvaihteluväliin (1–5 mg) ja yhdistettynä niissä mainittuun suurimpaan mahdolliseen päiväannokseen (5 mg) ei ole löydettävissä tukea edellä mainitusta riitapatentin perusasiakirjasta. Mainittuun perusasiakirjaan ei sisälly esimerkkiä, joka osoittaisi tadalafiilin tehon annosvaihteluvälin alarajalla 1 mg/päivä.
Toissijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä myöskään patenttilain 53 b §:n 2 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle.
Toissijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset käsittävät sellaista, mikä ei ole ilmennyt edellä mainitusta riitapatentin perusasiakirjasta.
Toissijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:n 2 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle ensinnäkään sen johdosta, että mainitusta riitapatentin perusasiakirjasta ei käy ilmi toissijaisen rajoittamispyynnön itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyvää 1–5 mg:n annosvaihteluväliä. Riitapatentin perusasiakirjasta ja siihen sisältyvistä patenttivaatimuksista ilmenee vaihteluväli noin 1 mg–noin 20 mg, minkä lisäksi edullisina esimerkkeinä perusasiakirjassa mainitaan vaihteluvälit 2–20 mg, 5–20 mg ja 5–15 mg.
Toiseksi toissijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:n 2 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle sen johdosta, että riitapatentin perusasiakirjasta ei käy ilmi toissijaisen rajoittamispyynnön itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyvää 5 mg:n suurinta päivittäistä kokonaisannosta. Mainittu perusasiakirja opettaa yksiselitteisesti suurimpana mahdollisena päiväannoksena 20 mg.
Kolmanneksi toissijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:n 2 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle sen johdosta, että riitapatentin perusasiakirjasta ei käy ilmi, että edellä mainitut ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyvät piirteet 1–5 mg:n yksikköannosmuodosta ja 5 mg:n päivittäisestä enimmäisannoksesta olisi yhdistetty käytettäväksi seksuaalisen toimintahäiriön hoitomenetelmässä.
Lisäksi toissijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:n 2 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle sen johdosta, että riitapatentin perusasiakirjasta ei käy ilmi tadalafiilin hoidollista vaikutusta, erityisesti annosvaihteluvälin alarajalla 1 mg/päivä.
Toissijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täytä patenttilain 53 b §:n 2 kohdan edellytyksiä patentin rajoittamiselle vielä senkään johdosta, että muutkaan toissijaiseen rajoittamispyyntöön sisältyvät patenttivaatimukset eivät saa tukea perusasiakirjasta, koska perusasiakirjassa ei esitetä vaadittujen piirteiden yhdistelmää, eikä edellä mainittuja yksittäisiä piirteitä eli 1–5 mg:n annosvaihteluväliä ja 5 mg:n suurinta päivittäistä kokonaisannosta.
Markkinaoikeuden ratkaisu
Perustelut
I Kysymyksenasettelu
1. Asiassa on kysymys ratiopharm GmbH:n ICOS Corporationia vastaan nostaman Suomessa voimaan saatetun eurooppapatentin numero FI/EP 1 173 181 mitättömäksi julistamista koskevan kanteen käsittelyn yhteydessä ICOS Corporationin tekemästä mainittua patenttia koskevasta patentin rajoittamista koskevasta pyynnöstä.
2. ICOS Corporation on pyytänyt, että Suomessa voimaan saatettu eurooppapatentti numero FI/EP 1 173 181 rajoitetaan olemaan voimassa tämän päätöksen liitteiden 3 ja 4 mukaisten patenttivaatimusten mukaisessa muodossa tai toissijaisesti tämän päätöksen liitteiden 5 ja 6 mukaisten patenttivaatimusten mukaisessa muodossa.
3. ratiopharm GmbH on vaatinut, että ICOS Corporationin esittämä patentin rajoittamista koskeva pyyntö hylätään.
II Riitapatentti
4. ICOS Corporationille on 15.10.2003 myönnetty eurooppapatentti numero EP 1 173 181 keksinnölle nimeltä "Compositions comprising phosphodiesterase inhibitors for the treatment of sexual disfunction" (suomeksi "Koostumus joka sisältää fosfodiesteraasi-inhibiittoreita, seksuaalisten toimintahäiriöiden hoitamiseksi"). Mainittu eurooppapatentti on sittemmin saatettu voimaan muun ohella Suomessa. Kyseisen eurooppapatentin käsittelykieli on englanti.
5. Edellä mainittu eurooppapatentti numero EP 1 173 181 on perustunut 26.4.2000 tehtyyn kansainväliseen patenttihakemukseen, jota on sittemmin jatkettu eurooppapatenttihakemuksena. Hakemuksessa patentille on vaadittu etuoikeutta väliaikaisesta US-patenttihakemuksesta numero 60/132,036, jonka tekemispäivä on ollut 30.4.1999.
6. ICOS Corporationin hakemuksesta Euroopan patenttivirasto on 25.3.2015 hyväksynyt eurooppapatenttia numero EP 1 173 181 koskeneen rajoittamispyynnön. Näin rajoitetun eurooppapatentin numero EP 1 173 181 patenttijulkaisun käännös on kuulutettu Suomessa 30.6.2015. ICOS Corporationille myönnetty eurooppapatentti numero EP 1 173 181 on näin voimassa Suomessa patenttijulkaisun numero FI/EP 1 173 181 T6 mukaisessa muodossa (edellä mainittu riitapatentti).
7. Riitapatentti koskee tadalafiilin yksikköannostuskoostumusta ja sen käyttöä seksuaalisen toimintahäiriön hoitomenetelmässä. Riitapatentin tarkoittama keksintö muodostuu patenttivaatimuksista 1–17.
8. Riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 kuuluu seuraavasti:
1. A pharmaceutical unit dosage composition comprising
to 5 mg of a compound having the structural formula:
the structural formula picture
said unit dosage form suitable for oral administration up to a maximum total dose of 5 mg per day.
9. Edellä mainitun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 suomenkielinen käännös kuuluu seuraavasti:
1. Farmaseuttinen yksikköannostuskoostumus, joka käsittää 1–5 mg yhdistettä, jolla on rakennekaava
mainitun yksikköannostusmuodon ollessa sopiva suun kautta annettavaksi aina suurimpaan mahdolliseen 5 mg:n päivässä kokonaisannokseen asti.
10. Riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 10 kuuluu puolestaan seuraavasti:
10. Use of a unit dose containing 1 to 5 mg of a compound having the structure
for the manufacture of a medicament for administration up to a maximum total dose of 5 mg of said compound per day in a method of treating sexual dysfunction in a patient in need thereof.
11. Edellä mainitun itsenäisen patenttivaatimuksen 10 suomenkielinen käännös kuuluu seuraavasti:
10. Sellaisen yksikköannostuksen käyttö, joka sisältää 1–5 mg yhdistettä, jonka rakenne on
lääkkeen valmistamiseksi annettavaksi suurimpana mahdollisena 5 mg:n kokonaisannoksena mainittua yhdistettä päivässä seksuaalisen häiriön hoitomenetelmässä potilailla, jotka sitä tarvitsevat.
III Patentin rajoittamiseen liittyvistä oikeusohjeista
12. Patenttilain 70 g §:n mukaan Suomea koskevalla eurooppapatentilla on sama oikeusvaikutus kuin Suomen patenttiviranomaisen myöntämällä patentilla ja siihen sovelletaan Suomessa myönnettyä patenttia koskevia säännöksiä, jollei patenttilain 9 b luvussa muuta säädetä.
13. Patenttilain 70 p §:n 4 momentin mukaan mainitun lain 52 §:ssä tarkoitetussa mitättömyysoikeudenkäynnissä on yksinomaan käsittelykielellä olevien asiakirjojen sanamuoto todistusvoimainen.
14. Patenttilain 52 §:n 2 momentin mukaan patentin mitättömäksi julistamista koskevan kanteen käsittelyn yhteydessä patentinhaltija voi pyytää tuomioistuinta rajoittamaan patenttia muutettujen patenttivaatimusten mukaisesti. Rajoittamisen on täytettävä mainitun lain 53 b §:n mukaiset edellytykset.
15. Patenttilain 53 a §:n 1 momentin mukaan patentinhaltija voi hakea patentin rajoittamista tekemällä siitä kirjallisen pyynnön patenttiviranomaiselle. Rajoittamista koskevaan pyyntöön tulee sisältyä:
1) patentinhaltijan nimi ja osoite;
2) patentin rekisterinumero;
3) rajoitetut patenttivaatimukset sekä selitys ja piirustukset, jos niitä on muutettu;
4) jos patentinhaltijaa edustaa asiamies, tämän nimi, kotipaikka ja osoite; sekä
5) käsittelymaksu.
16. Patenttilain 53 b §:n mukaan patentin rajoittamispyynnön hyväksymisen edellytyksenä patenttiviranomaisessa tai tuomioistuimessa on, että pyynnön mukaisesti rajoitettava patentti täyttää seuraavat ehdot:
1) patentti tarkoittaa keksintöä, joka on esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä;
2) patentti ei käsitä sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä; ja
3) patentin suoja-alaa ei ole laajennettu myönnetyn patentin tai väitekäsittelyssä hyväksytyn patentin käsittämästä suoja-alasta tai aikaisemmin tehdyn rajoittamispäätöksen mukaisesta suoja-alasta.
17. Hallituksen esityksessä Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirjan ja patenttilakisopimuksen hyväksymisestä ja laeiksi sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä patenttilain muuttamisesta on todettu tuomioistuimissa tapahtuvaan patentin rajoittamiseen liittyen, että sääntelyn tarkoituksena on antaa patentinhaltijalle oikeus puolustautua mitätöintikannetta vastaan patenttivaatimuksia muuttamalla (HE 92/2005 vp s. 14).
18. Edellä mainitussa hallituksen esityksessä on edelleen todettu, että rajoittamista koskevan säännöksen ottamisella lakiin ei haluta tehdä eroa eurooppapatentin ja kansallisen patentin välillä, joten säännös koskee kaikkia Suomessa voimassa olevia patentteja. Tuomioistuimessa tapahtuvan patentin rajoittamisen on täytettävä patenttiviranomaisen suorittamaa rajoittamismenettelyä vastaavat edellytykset (HE 92/2005 vp s. 14–15).
19. Kansallisessa patenttiviranomaisessa tapahtuvan patentin rajoittamisen osalta mainitussa hallituksen esityksessä on puolestaan todettu, että patenttilaissa ehdotetaan säädettäväksi Suomessa voimaansaatettujen eurooppapatenttien rajoittamismenettelystä kansallisesti Euroopan patenttisopimukseen sisällytettyjen määräysten mukaisesti. Lakiin ehdotetaan myös otettavaksi säännökset kansallisten patenttien rajoittamismenettelystä. Tarkoituksena on, että kansallisen patentin rajoittamista koskeva menettely patenttiviranomaisessa on mahdollisimman yhteneväinen Euroopan patenttiviraston suorittaman rajoittamismenettelyn kanssa (HE 92/2005 vp s. 14).
20. Edellä mainitun hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on ensinnäkin patenttilain 52 §:ään liittyen todettu muun ohella, että kuten patentin rajoittaminen patenttiviranomaisessa, patentin rajoittaminen tuomioistuimessa tapahtuu aina patenttivaatimuksia rajoittamalla. Niistä edellytyksistä, joiden tulee täyttyä, jotta rajoittamispyyntö voidaan hyväksyä, säädetään patenttilain 53 b §:ssä (HE 92/2005 vp s. 38).
21. Mainitun hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on lisäksi patenttilain 53 a §:ään liittyen todettu, että pykälä koskee patentin rajoittamista kansallisesti. Tarkoituksena on, että kansallisen patentin rajoittamismenettely Suomessa on mahdollisimman yhteneväinen Euroopan patenttiviraston suorittaman rajoittamismenettelyn kanssa (HE 92/2005 vp s. 38–39).
22. Sanotun hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on vielä patenttilain 53 b §:ään liittyen todettu, että pykälässä säädetään niistä ehdoista, joiden tulee täyttyä, jotta patenttiviranomainen voi hyväksyä rajoittamispyynnön. Pykälän sisältämät ehdot on tarkoitettu sovellettavaksi myös tuomioistuimessa tapahtuvaan patenttilain 52 §:n 2 momentin mukaiseen patentin rajoittamispyynnön käsittelyyn (HE 92/2005 vp s. 39).
23. Samassa yhteydessä hallituksen esityksessä on edelleen todettu, että muutetun patentin mukaisen keksinnön tulee olla niin selvästi esitetty, että ammattimies voi patentin perusteella käyttää keksintöä. Patenttia ei saa muuttaa siten, että patenttia haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt selville patenttihakemuksesta, kun se tehtiin. Muutetut patenttivaatimukset eivät saa laajentaa patenttisuojaa myönnetyn patentin tai väitekäsittelyssä muutetun patentin käsittämästä suoja-alasta (HE 92/2005 vp s. 39–40).
24. Lisäksi hallituksen esityksessä on vielä todettu, että patenttiviranomainen ei suorita uutuus- ja patentoitavuustutkimusta patentin rajoittamismenettelyssä. Patentin rajoittamisen tulee kuitenkin olla todellinen siten, että patentin suoja-alaa on rajoitettava. Rajoitettujen patenttivaatimusten tulee käsittää patenttisuojan rajoitus siihen nähden, mitä myönnetyn patentin tai myöhemmin muutetun patentin patenttivaatimukset sisältävät. Patentinhaltijan ei siis ole mahdollista muotoilla patenttivaatimuksia uudelleen esimerkiksi vain patenttivaatimusten selventämiseksi tai käyttämällä toisenlaista terminologiaa eli rajoittaa patenttiaan vain näennäisesti (HE 92/2005 vp s. 40).
25. Euroopan patenttisopimuksessa eurooppapatentin rajoittamisesta määrätään sopimuksen 105 b artiklassa. Mainitun artiklan 1 kappaleen mukaan Euroopan patenttivirasto tutkii, täyttyvätkö Euroopan patenttisopimusta koskevissa soveltamismääräyksissä tarkoitetut edellytykset eurooppapatentin rajoittamiselle. Artiklan 2 kappaleen mukaan, jos Euroopan patenttivirasto katsoo eurooppapatenttia koskevan rajoittamispyynnön täyttävän nämä edellytykset, se päättää eurooppapatentin rajoittamisesta soveltamismääräysten mukaisesti. Muussa tapauksessa sen on hylättävä pyyntö.
26. Euroopan patenttisopimusta koskevien soveltamismääräysten, jotka muodostavat erottamattoman osan Euroopan patenttisopimusta, säännön 95 mukaan, jos eurooppapatentin rajoittamista koskeva pyyntö täyttää tutkimisen edellytykset, Euroopan patenttiviraston patentoitavuustutkimusosaston tulee tutkia, muodostavatko muutetut patenttivaatimukset todellisen rajoituksen suhteessa alun perin myönnettyihin tai väitemenettelyn kuluessa muutettuihin tai aikaisemmin rajoitettuihin patenttivaatimuksiin nähden, sekä täyttävätkö ne Euroopan patenttisopimuksen 84 artiklan ja 123 artiklan 2 ja 3 kappaleen määräykset. Mikäli rajoittamispyyntö ei täytä näitä vaatimuksia, patentoitavuustutkimusosaston tulee antaa rajoittamispyynnön tekijälle yksi tilaisuus korjata havaitut puutteet ja muuttaa vaatimukset sekä tarvittaessa selitys ja piirustukset määräajassa (sääntö 95(2)).
27. Euroopan patenttisopimuksen 84 artiklan mukaan patenttivaatimuksissa on määriteltävä se, mitä patentilla halutaan suojata. Vaatimusten tulee olla selkeitä ja täsmällisiä, ja patenttiselityksen on tuettava niitä.
28. Euroopan patenttisopimuksen 123 artiklan 1 kappaleen mukaan eurooppapatenttia koskevaa hakemusta tai eurooppapatenttia voidaan muuttaa Euroopan patenttivirastossa toimitettavassa käsittelyssä soveltamismääräysten mukaisesti. Hakijalle on kuitenkin annettava ainakin yksi mahdollisuus hakemuksen muuttamiseen haluamallaan tavalla. Kyseisen artiklan 2 kappaleen mukaan eurooppapatenttia koskevaa hakemusta tai eurooppapatenttia ei saa muuttaa siten, että hakemuksen kohde laajenee siitä, mikä on esitetty hakemuksessa sitä tehtäessä. Artiklan 3 kappaleen mukaan eurooppapatenttia ei saa muuttaa niin, että sen suojapiiri laajenee.
29. Euroopan patenttivirastossa tapahtuvan patentin rajoittamisen osalta edellä mainitussa hallituksen esityksessä on todettu muun ohella, että jos rajoittamispyyntö otetaan tutkittavaksi, Euroopan patenttiviraston patentoitavuustutkimusosasto tutkii, onko kyseessä todellinen alkuperäisten tai aikaisemmin rajoitettujen patenttivaatimusten rajoittaminen. Sen tulee tutkia, täyttyvätkö Euroopan patenttisopimuksen 84 artiklassa esitetyt määräykset ja soveltaa mainitun sopimuksen 123 artiklan 2 ja 3 kappaleen mukaisia yleisiä menettelysääntöjä. Sen sijaan patentoitavuustutkimusosasto ei ole velvoitettu tutkimaan, onko rajoitettu patentti enää patentoitavissa Euroopan patenttisopimuksen 52–57 artikloiden mukaan. Mikäli rajoittamispyyntö ei täytä todellisen rajoittamisen sekä Euroopan patenttisopimuksen 84 ja 123 artikloiden vaatimuksia, hakijalle annetaan tilaisuus korjata puutteet ja muuttaa vaatimukset määräajassa. Ellei hakija korjaa puutteita, rajoittamispyyntö hylätään (HE 92/2005 vp s. 14).
IV Ensisijainen patentin rajoittamista koskeva pyyntö
IV.1 Niin sanottuun toisen lääketieteellisen indikaation käyttöön sidottuun tuotevaatimukseen liittyvä kiistämisperuste
30. ratiopharm GmbH on esittänyt, että ensisijainen patentin rajoittamista koskeva pyyntö tulee hylätä jo sen perusteella, että ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäisen patenttivaatimuksen 1 on katsottava tarkoittavan niin sanottua toisen lääketieteellisen indikaation käyttöön sidottua tuotevaatimusta. Käyttöön sidottu tuotevaatimus on ollut sallittu toisen lääketieteellisen indikaation tilanteissa ainoastaan sellaisten patenttien osalta, jotka on myönnetty 13.12.2007 jälkeen. Riitapatentti on kuitenkin myönnetty jo 15.10.2003.
31. ICOS Corporation on puolestaan esittänyt, että patentin rajoittamista koskevan pyynnön hyväksyttävyyden edellytykset on säädetty tyhjentävästi patenttilain 53 b §:ssä. Patentin rajoittamista koskevan pyynnön hyväksyttävyyttä arvioitaessa ei näin ollen ole annettavissa merkitystä esimerkiksi sille, täyttävätkö rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset patenttilain 1 ja 2 §:n edellytykset.
32. Puheena olevalta osin asiassa on siten ensi sijassa kysymys siitä, onko patentin rajoittamista koskevan pyynnön hyväksyttävyyttä arvioitaessa kiinnitettävissä huomiota edellä selostettuun ratiopharmin esittämään perusteeseen rajoittamispyynnön hylkäämiseksi.
33. Kuten edellä on selostettu, patentin rajoittamispyynnön hyväksymisen edellytyksistä säädetään patenttilain 53 b §:ssä.
34. Patenttilain 53 b §:n mukaan patentin rajoittamispyynnön hyväksymisen edellytyksenä on, että pyynnön mukaisesti rajoitettava patentti (i) tarkoittaa keksintöä, joka on esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä, (ii) ei käsitä sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä sekä (iii) patentin suoja-alaa ei ole laajennettu myönnetyn patentin tai väitekäsittelyssä hyväksytyn patentin käsittämästä suoja-alasta tai aikaisemmin tehdyn rajoittamispäätöksen mukaisesta suoja-alasta.
35. Edellä selostettujen patenttilain muuttamiseen liittyen esitettyjen esityölausumien perusteella on todettavissa, että patenttilain 53 b §:ää säädettäessä lainsäätäjän tarkoituksena on ollut yhdenmukaistaa patenttilain mukaiset patentin rajoittamisen hyväksymisen edellytykset Euroopan patenttisopimuksen mukaisten patentin rajoittamisen hyväksymisen edellytysten kanssa.
36. Euroopan patenttisopimuksessa eurooppapatentin rajoittamisesta määrätään sopimuksen 105 b artiklassa. Mainitun artiklan 1 kappaleen mukaan Euroopan patenttivirasto tutkii, täyttyvätkö Euroopan patenttisopimusta koskevissa soveltamismääräyksissä tarkoitetut edellytykset eurooppapatentin rajoittamiselle. Artiklan 2 kappaleen mukaan, jos Euroopan patenttivirasto katsoo eurooppapatenttia koskevan rajoittamispyynnön täyttävän nämä edellytykset, se päättää eurooppapatentin rajoittamisesta soveltamismääräysten mukaisesti. Muussa tapauksessa sen on hylättävä pyyntö.
37. Euroopan patenttisopimusta koskevien soveltamismääräysten, jotka muodostavat erottamattoman osan Euroopan patenttisopimusta, säännön 95 mukaan, jos eurooppapatentin rajoittamista koskeva pyyntö täyttää tutkimisen edellytykset, Euroopan patenttiviraston patentoitavuustutkimusosaston tulee tutkia, muodostavatko muutetut patenttivaatimukset todellisen rajoituksen suhteessa alun perin myönnettyihin tai väitemenettelyn kuluessa muutettuihin tai aikaisemmin rajoitettuihin patenttivaatimuksiin nähden, sekä täyttävätkö ne Euroopan patenttisopimuksen 84 artiklan sekä 123 artiklan 2 ja 3 kappaleen määräykset. Mikäli rajoittamispyyntö ei täytä näitä vaatimuksia, patentoitavuustutkimusosaston tulee antaa rajoittamispyynnön tekijälle yksi tilaisuus korjata havaitut puutteet ja muuttaa vaatimukset sekä tarvittaessa selitys ja piirustukset määräajassa (sääntö 95(2)).
38. Markkinaoikeus toteaa, että jo patentin rajoittamispyynnön hyväksymisen edellytyksiä koskevien säännösten sanamuodon niin patenttilaissa kuin Euroopan patenttisopimuksessa voidaan katsoa viittaavan siihen, että edellä selostetuissa säännöksissä säädetään rajoittamispyynnön hyväksymisen edellytyksistä tyhjentävästi. Näin ollen, mikäli mainituissa säännöksissä säädetyt edellytykset täyttyvät, patentin rajoittamista koskeva pyyntö tulee hyväksyä.
39. Sitä, että patentin rajoittamispyynnön hyväksymisen edellytyksiä koskevia perusteita ei ole katsottava edes tarkoitetun saattaa patentin mitättömäksi julistamista koskevia perusteita vastaavaksi, voidaan osaltaan katsoa osoittavan myös sen, että patentin rajoittamiseen liittyvä harkinta on tarkoitettu muodostaa patentin myöntämistä tai mitättömäksi julistamista koskevasta harkinnasta eroavaksi.
40. Viimeksi mainitun osalta on ensinnäkin patenttilain säännösten osalta viitattavissa edellä mainitussa hallituksen esityksessä nimenomaisesti todettuun siitä, että patentin rajoittamismenettelyssä ei suoriteta uutuus- ja patentoitavuustutkimusta (HE 92/2005 vp s. 40).
41. Euroopan patenttisopimuksen osalta on puolestaan viitattavissa marraskuussa vuonna 2000 pidetyn Euroopan patenttisopimuksen uudistamista käsitelleen hallitusten välisen diplomaattikonferenssin, jossa patentin rajoittamista koskevien määräysten sisällyttämisestä osaksi Euroopan patenttisopimusta hyväksyttiin, asiakirjoihin. Diplomaattikonferenssia varten laaditussa niin sanotussa EPC:n uudistamisesityksen perusasiakirjassa (Basic proposal for the revision of the European Patent Convention, 13.10.2000, MR/2/00), jossa esitetyssä muodossa patentin rajoittamista koskevat määräykset tulivat sittemmin diplomaattikonferenssissa muuttamattomina hyväksytyiksi, on todettu, että ehdotettujen säännösten mukainen rajoittamismenettely edellyttää, että Europan patenttivirasto tutkii, että soveltamismääräysten mukaiset rajoittamisen hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Euroopan patenttivirastolla ei sen sijaan ole velvollisuutta tutkia, kykeneekö patentin rajoittaminen toteuttamaan sen, mihin sillä pyritään, eikä myöskään sitä, täyttääkö rajoitetun patenttivaatimuksen tuottama suoja Euroopan patenttisopimuksen 52–57 artiklan mukaiset patentoitavuuden edellytykset; mainitussa uudistamisesityksen perusasiakirjassa todetusta ks.:
"Under Article 105b(1) EPC the limitation procedure requires the EPO to examine whether the requirements laid down in the Implementing Regulations for a requested limitation or revocation have been met." (MR/2/00, s. 127)
“The EPO is not required to examine whether the aim of the limitation – eg delimitation with respect to a particular prior art – is achieved, or whether the subject-matter of the limited patent is patentable under Articles 52–57 EPC." (MR/2/00, s. 127)
42. Edellä selostetun valossa markkinaoikeus katsoo, ettei patentin rajoittamista koskevan pyynnön hyväksyttävyyden arvioinnissa huomiota ole kiinnitettävissä muun ohella siihen, täyttääkö rajoittamispyynnön mukainen keksintö patentin uutuutta koskevan vaatimuksen, josta säädetään yhtäältä patenttilain 2 §:ssä sekä toisaalta Euroopan patenttisopimuksen 54 artiklassa.
43. Kuten edellä on selostettu, ratiopharm on lähtenyt siitä, että ensisijainen patentin rajoittamista koskeva pyyntö tulee hylätä jo sen perusteella, että ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäisen patenttivaatimuksen 1 on katsottava tarkoittavan toisen lääketieteellisen indikaation käyttöön sidottua tuotevaatimusta, minkä riitapatentin kohdalla ei ratiopharmin esittämän mukaan ole kuitenkaan katsottava olevan sallittua.
44. Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitusta kysymyksestä säätäminen on lainsäädäntöteknisesti toteutettu patentin uutuutta koskevan sääntelyn kautta niin patenttilaissa (sisällyttämällä patenttilain 2 §:ään ensin nykyinen 4 momentti patenttilain muuttamisesta annetulla lailla 407/1980 sekä nyt käsillä olevaa tilannetta erityisesti koskien sisällyttämällä nykyinen 5 momentti sittemmin patenttilain muuttamisesta annetulla lailla 896/2005) kuin Euroopan patenttisopimuksessa (ottamalla alun perin vuonna 1973 allekirjoitettuun Euroopan patenttisopimukseen 54 artiklan 5 kappaleen säännös sekä nyt käsillä olevaa tilannetta erityisesti koskien muuttamalla sittemmin Euroopan patenttisopimuksen 54 artiklaa marraskuussa 2000 hyväksytyllä Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirjalla siirtämällä edellä mainittu EPC (1973) 54 artiklan 5 kappale hieman muutettuna artiklan 4 kappaleeksi ja sisällyttämällä artiklaan uusi 5 kappaleen säännös).
45. Edellä esitetty huomioon ottaen ja kun otetaan huomioon edellä todettu siitä, että edellä selostetuissa patentin rajoittamista koskevissa säännöksissä säädetään rajoittamispyynnön hyväksymisen edellytyksistä tyhjentävästi, markkinaoikeus katsoo, ettei puheena olevassa rajoittamispyynnön hylkäämisen perusteeksi esitetyssä seikassa ole kyse sellaisesta perusteesta, joka voisi tulla otettavaksi huomioon patentin rajoittamista koskevan pyynnön hyväksyttävyyttä arvioitaessa sen paremmin patenttilain 53 b §:n kuin Euroopan patenttisopimuksen patentin rajoittamista koskevien määräysten valossa. Näin ollen ICOS Corporationin esittämän ensisijaisen patentin rajoittamista koskevan pyynnön hyväksymiselle ei ole estettä sanotun perusteella.
IV.2 Patenttilain 53 b §:n 1 kohdan edellytyksen täyttyminen
46. Patenttilain 53 b §:n 1 kohdan mukaan patentin rajoittamispyynnön hyväksymisen edellytyksenä on ensinnäkin, että pyynnön mukaisesti rajoitettava patentti tarkoittaa keksintöä, joka on esitetty niin selvästi, että alan ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.
47. ICOS Corporation on esittänyt, että patenttilain 53 b §:n 1 kohdan edellytyksen on sanamuodostaan huolimatta tulkittava vastaavan Euroopan patenttisopimuksen 84 artiklaa. Sanottuun liittyen ICOS on edelleen esittänyt, että patenttilain 53 b §:n 1 kohdan edellytyksen on katsottava täyttyvän puheena olevalta osin.
48. ratiopharm GmbH on puolestaan esittänyt, että patenttilain 53 b §:n 1 kohdan on katsottava sanamuotonsa mukaisesti edellyttävän, että rajoittamispyynnön jälkeenkin patentti tarkoittaa keksintöä, joka on esitetty niin selvästi, että alan ammattimies kykenee sen perusteella käyttämään keksintöä.
49. Markkinaoikeus toteaa, että sanamuotonsa perusteella edellä mainittu patenttilain 53 b §:n 1 kohdan mukainen edellytys vastaa patenttilain 52 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista perustetta julistaa patentti mitättömäksi.
50. Patenttilain 52 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisen patentin mitättömäksi julistamista koskevan mitättömyysperusteen on vakiintuneesti katsottu tarkoittavan niin sanottua selityksen riittävyyttä koskevaa edellytystä, josta määrätään Euroopan patenttisopimuksen 83 artiklassa.
51. Kuten edellä on selostettu, sisällytettäessä patentin rajoittamismenettelyä koskevia säännöksiä patenttilakiin lainvalmistelutöissä on sanotussa yhteydessä nimenomaisesti kuitenkin todettu ensinnäkin se, että tuomioistuimessa tapahtuvan patentin rajoittamisen on täytettävä Patentti- ja rekisterihallituksen suorittamaa rajoittamismenettelyä vastaavat edellytykset (HE 92/2005 vp s. 14–15). Edelleen lainvalmistelutöissä on samassa yhteydessä nimenomaisesti todettu Patentti- ja rekisterihallituksessa tapahtuvan patentin rajoittamisen osalta, että patenttilaissa ehdotetaan säädettäväksi kansallisesti Euroopan patenttisopimukseen sisällytettyjen määräysten mukaisesti ja että tarkoituksena on, että patentin rajoittamista koskeva menettely Patentti- ja rekisterihallituksessa on mahdollisimman yhteneväinen Euroopan patenttiviraston suorittaman rajoittamismenettelyn kanssa (HE 92/2005 vp s. 14). Mainitun hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on patenttilain 53 a §:ään liittyen vielä nimenomaisesti todettu, että pykälä koskee patentin rajoittamista kansallisesti. Tarkoituksena on, että kansallisen patentin rajoittamismenettely Suomessa on mahdollisimman yhteneväinen Euroopan patenttiviraston suorittaman rajoittamismenettelyn kanssa (HE 92/2005 vp s. 38–39). Euroopan patenttivirastossa tapahtuvan patentin rajoittamisen osalta mainitussa hallituksen esityksessä on puolestaan todettu muun ohella, että ottaessaan rajoittamispyynnön tutkittavaksi Euroopan patenttiviraston patentoitavuustutkimusosaston tulee tutkia täyttyvätkö Euroopan patenttisopimuksen 84 artiklassa esitetyt määräykset ja soveltaa mainitun sopimuksen 123 artiklan 2 ja 3 kappaleiden mukaisia yleisiä menettelysääntöjä. Mikäli rajoittamispyyntö ei täytä todellisen rajoittamisen sekä Euroopan patenttisopimuksen 84 ja 123 artikloiden vaatimuksia, hakijalle annetaan tilaisuus korjata puutteet ja muuttaa vaatimukset määräajassa. Ellei hakija korjaa puutteita, rajoittamispyyntö hylätään (HE 92/2005 vp s. 14).
52. Tulkittaessa lain säännöstä lähtökohtana on pidettävä lain sanamuodon mukaista tulkintaa (ks. esim. korkeimman oikeuden ennakkopäätös KKO 2014:2 kohta 7). Edellä selostettujen patenttilain muuttamiseen liittyvien nimenomaisesti esitettyjen esityölausumien perusteella markkinaoikeus kuitenkin katsoo, että patenttilain 53 b §:ää säädettäessä lainsäätäjän tarkoituksena on ollut yhdenmukaistaa patenttilain mukaiset patentin rajoittamisen hyväksymisen edellytykset Euroopan patenttisopimuksen mukaisten patentin rajoittamisen hyväksymisen edellytysten kanssa, joiden viimeksi mainittujen on kyseisissä patenttilain muuttamista koskevissa esitöissä nimenomaisesti todettu muodostuvan Euroopan patenttisopimuksen 84 artiklan sekä 123 artiklan 2 ja 3 kappaleiden määräyksistä. Sanotun valossa markkinaoikeus katsoo, että patenttilain 53 b §:n 1 kohdan osalta, sanotussa säännöksessä käytetystä selityksen riittävyyteen viittaavasta sanamuodosta huolimatta, lainsäätäjä on tarkoittanut kyseisellä edellytyksellä viitata Euroopan patenttisopimuksen 84 artiklan mukaiseen kriteeriin koskien vaatimusta patenttivaatimusten täsmällisyydestä.
53. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei ratiopharmin puheena olevalta osin rajoittamispyynnön hylkäämisen perusteeksi esittämässä seikassa siitä, että rajoittamispyynnön mukaisissa patenttivaatimuksissa yksilöidyille käyttöindikaatioille yhdistettynä sanotuissa patenttivaatimuksissa mainittuun annosvaihteluväliin (1–5 mg) ja yhdistettynä niissä mainittuun suurimpaan mahdolliseen päiväannokseen (5 mg) ei ole löydettävissä tukea perusasiakirjasta, taikka että perusasiakirjaan ei sisälly esimerkkiä, joka osoittaisi tadalafiilin tehon annosvaihteluvälin alarajalla 1 mg/päivä, ole kyse sellaisista perusteista, jotka voisivat tulla otetuiksi huomioon patentin rajoittamista koskevan pyynnön hyväksyttävyyttä patenttilain 53 b §:n 1 kohdan osalta arvioitaessa. Edelleen sellaisesta perusteesta, joka voisi tulla otetuksi huomioon patentin rajoittamista koskevan pyynnön hyväksyttävyyttä patenttilain 53 b §:n 1 kohdan osalta arvioitaessa, ei ole katsottava olevan kyse myöskään ratiopharmin esittämässä seikassa siitä, että rajoittamispyynnön itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen yhdistelmän tulee saada tukea perusasiakirjasta koko annosvaihteluvälin laajuudelta.
54. ratiopharm on lisäksi esittänyt, että ensisijainen rajoittamispyyntö ei olisi hyväksyttävissä sen vuoksi, että mainitun rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täyttäisi patenttilain 53 b §:n 1 kohdan edellytystä sen johdosta, että kyseisten patenttivaatimusten perusteella on epäselvää, onko niiden itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 kyse yhdestä vai kahdesta hoitoindikaatiosta. Edelleen ratiopharm on esittänyt, että siltä osin kuin mainitussa patenttivaatimuksessa 1 viitataan "sairaustilaan, jossa PDE5:n esto on toivottavaa" on katsottava olevan kyse toivomusluonteisesta farmaseuttista vaikutusta koskevasta maininnasta, eikä täsmällisesti ja selkeästi määritellystä hoitotarkoituksesta.
55. Markkinaoikeus toteaa, että Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneessa oikeuskäytännössä on lähdetty sitä, että asianomaisen alan ammattimiehen tulkitessa patenttivaatimusta hän suorittaa tämän "ymmärtäväisellä mielellä", eli kuten Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisussa on usein todettu: "The patent must be construed by a mind willing to understand not a mind desirous of misunderstanding" (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisut T 190/99, kohta 2.4; T 302/13, kohta 2.5 sekä T 2002/13, kohta 4).
56. Ottaen huomioon edellä mainittu lähtökohta markkinaoikeus katsoo, ettei mainittujen ratiopharmin esittämien seikkojen ole katsottava merkitsevän, etteivät ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset määrittelisi Euroopan patenttisopimuksen 84 artiklassa tarkoitetulla tavalla täsmällisesti, mitä patentilla halutaan suojata.
57. ratiopharm on edelleen esittänyt, että ensisijainen rajoittamispyyntö ei olisi hyväksyttävissä sen vuoksi, että mainitun rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täyttäisi patenttilain 53 b §:n 1 kohdan edellytystä sen johdosta, että niiden itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 on yhdistetty riitapatentin patenttivaatimukset 1, 6 ja 7 tavalla, joka ei ole ollut sallittu ennen 13.12.2007 myönnettyjen patenttien osalta.
58. Edellä perustelujen jaksossa IV.1 todetulla tavalla mainitussa rajoittamispyynnön hylkäämisen perusteeksi esitetyssä seikassa ei kuitenkaan ole katsottava olevan kyse sellaisesta perusteesta, joka voisi tulla otettavaksi huomioon patentin rajoittamista koskevan pyynnön hyväksyttävyyttä arvioitaessa.
59. ratiopharm on vielä esittänyt, että ensisijainen rajoittamispyyntö ei olisi hyväksyttävissä myöskään sen vuoksi, että mainitun rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täyttäisi patenttilain 53 b §:n 1 kohdan edellytystä sen johdosta, että ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 viittaavat epäitsenäiset patenttivaatimukset olisi muotoiltu väärin, koska ne eivät sisällä toista lääketieteellistä käyttöä ilmaisevaa termiä "käytettäväksi".
60. Markkinaoikeus toteaa, että ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäinen patenttivaatimus 1 koskee edellä selostetulla tavalla kyseisessä patenttivaatimuksessa tarkemmin määritettyä farmaseuttista yksikköannoskoostumusta käytettäväksi sellaisen sairaustilan hoitamisessa, jossa PDE5:n esto on toivottavaa ja jossa sairaustila on seksuaalinen toimintahäiriö. Rajoittamispyynnön patenttivaatimukset 2 ja 3 viittaavat sinänsä mainittuun patenttivaatimukseen 1, mutta kyseiset patenttivaatimukset 2 ja 3 määrittävät tarkemmin patenttivaatimuksen 1 mukaista yksikköannostusmuodon suuruutta. Myös rajoittamispyynnön patenttivaatimukset 4 ja 5 viittaavat sinänsä patenttivaatimukseen 1, mutta kyseiset patenttivaatimukset 4 ja 5 määrittävät tarkemmin sitä, missä muodossa suun kautta annettava yksikköannos on. Edelleen rajoittamispyynnön patenttivaatimus 6 viittaa mainittuun patenttivaatimukseen 1. Vaikka patenttivaatimuksessa 6 määritetään seksuaalisen toimintahäiriön olevan miehen erektiohäiriö, niin tältäkin osin patenttivaatimuksessa on kyse jo patenttivaatimuksessa 1 mainitun sairaustilan, eli seksuaalisen toimintahäiriön, tarkemmasta yksilöinnistä.
61. Edellä mainittuun nähden ja kun otetaan huomioon edellä kerrottu patenttivaatimusten tulkintaa koskeva lähtökohta, markkinaoikeus katsoo, ettei myöskään viimeksi mainitun ratiopharmin esittämän seikan ole katsottava merkitsevän, etteivät ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset määrittelisi Euroopan patenttisopimuksen 84 artiklassa tarkoitetulla tavalla täsmällisesti, mitä patentilla halutaan suojata.
62. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa esitetty sellaisia seikkoja, joiden valossa olisi katsottava, ettei ICOS Corporationin esittämä ensisijainen rajoittamispyyntö täyttäisi patenttilain 53 b §:n 1 kohdan edellytystä patentin rajoittamisen hyväksymiselle.
IV.3 Patenttilain 53 b §:n 2 kohdan edellytyksen täyttyminen
63. Patenttilain 53 b §:n 2 kohdan mukaan patentin rajoittamispyynnön hyväksymisen edellytyksenä on toiseksi, että patentti ei käsitä sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä.
64. Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitun edellytyksen voi katsoa liittyvän patenttilain 13 §:n säännöksen, jonka mukaan patenttihakemusta ei saa muuttaa siten, että patenttia haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt selville hakemuksesta, kun hakemus on tehty.
65. Vastaavasti Euroopan patenttisopimuksen 123 artiklan 2 kappaleen, johon edellä selostetulla tavalla Euroopan patenttisopimusta koskevien soveltamismääräysten säännössä 95 eurooppapatenttien rajoittamista koskevan pyynnön hyväksymisen edellytysten osalta muun ohella viitataan, mukaan eurooppapatenttia koskevaa hakemusta tai eurooppapatenttia ei saa muuttaa siten, että hakemuksen kohde laajenee siitä, mikä on esitetty hakemuksessa sitä tehtäessä.
66. Euroopan patenttiviraston laajennettu valituslautakunta on EPC 123 artiklan 2 kappaleen tulkinnan osalta ratkaisussaan G 2/10 todennut, että EPC 123 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetusta kielletystä muutoksesta on kyse, jos kyseinen muutos ei ole, suoraan tai epäsuorasti, selvästi ja yksiselitteisesti ilmennyt alan ammattimiehelle tämän yleistiedon valossa mainitussa säännöksessä viitatusta hakemusasiakirjasta.
67. Asiassa on asianosaisten esittämän valossa riidatonta, että käsillä olevassa tapauksessa asiakirjana, jota patenttilain 52 §:n 1 momentin 3 kohdassa, kuten myös vastaavasti Euroopan patenttisopimuksen 123 artiklan 2 kappaleessa, tarkoitetaan, ja siten asiakirjana, josta niin sanottu tarvittava tuki on löydyttävä (edellä mainittu perusasiakirja), on pidettävä kansainvälistä patenttihakemusta numero PCT/US00/11129.
68. ratiopharm GmbH on esittänyt, että ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täyttäisi patenttilain 53 b §:n 2 kohdan edellytystä patentin rajoittamiselle ensinnäkään sen johdosta, että riitapatentin perusasiakirjasta ei käy ilmi mainittujen patenttivaatimusten itsenäisiin patenttivaatimuksiin 1 ja 7 sisältyvää 1–5 mg:n annosvaihteluväliä, toiseksi sen johdosta, että perusasiakirjasta ei käy ilmi mainittuihin patenttivaatimuksiin 1 ja 7 sisältyvää 5 mg:n suurinta päivittäistä kokonaisannosta, sekä vielä kolmanneksi sen johdosta, että perusasiakirjasta ei käy ilmi, että sanottuihin patenttivaatimuksiin 1 ja 7 sisältyvät piirteet 1–5 mg:n yksikköannosmuodosta ja 5 mg:n päivittäisestä enimmäisannoksesta olisi yhdistetty käytettäväksi sellaisen sairaustilan hoidossa, jossa PDE5:n esto on toivottavaa ja jossa sairaustila on seksuaalinen toimintahäiriö.
69. ratiopharm on edellä mainittuun liittyen esittänyt, että patentin rajoittamista koskevan pyynnön hyväksyttävyyttä tarkasteltaessa on rajoittamispyynnön mukaisia patenttivaatimuksia arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon myös ne mainittuihin patenttivaatimuksiin sisältyvät piirteet, joihin liittyen rajoittamispyynnön yhteydessä ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia.
70. ICOS Corporation on puolestaan esittänyt, että rajoittamispyynnön mukaisia patenttivaatimuksia ja patentin rajoittamisen edellytysten täyttymistä on arvioitava vain siltä osin kuin patenttivaatimuksia ehdotetaan muutettavaksi rajoittamispyynnön yhteydessä.
71. Markkinaoikeus toteaa, että niin patenttilain kuin Euroopan patenttisopimuksen edellä selostettujen patentin rajoittamista koskevien säännösten sanamuodon voi periaatteessa katsoa mahdollistavan molemmat edellä mainitut tulkinnat.
72. Kuten edellä patenttilain lainvalmistelutöiden osalta on selostettu, säädettäessä kansallisia patentin rajoittamista koskevia säännöksiä on nimenomaisesti lähtökohtana pidetty sitä, että patentin rajoittamisen edellytysten tulee olla yhdenmukaiset riippumatta siitä, onko käsillä patentin rajoittaminen hallinnollisessa menettelyssä vai rajoittaminen tuomioistuinmenettelyn yhteydessä. Edelleen kuten edellä patenttilain lainvalmistelutöiden osalta on selostettu, säädettäessä kansallisia patentin rajoittamista koskevia säännöksiä on nimenomaisesti lähtökohtana pidetty sitä, että kansalliset patentin rajoittamista koskevat edellytykset saatetaan yhdenmukaisiksi Euroopan patenttisopimuksen patentin rajoittamista koskevien edellytysten kanssa.
73. Euroopan patenttisopimuksen osalta on puolestaan viitattavissa marraskuussa vuonna 2000 pidetyn Euroopan patenttisopimuksen uudistamista käsitelleen hallitusten välisen diplomaattikonferenssin, jossa patentin rajoittamista koskevat määräykset hyväksyttiin sisällytettäväksi osaksi Euroopan patenttisopimusta, asiakirjoihin. Diplomaattikonferenssia varten laaditussa niin sanotussa EPC:n uudistamisehdotuksen perusasiakirjassa (Basic proposal for the revision of the European Patent Convention, 13.10.2000, MR/2/00), jossa esitetyssä muodossa patentin rajoittamista koskevat määräykset tulivat sittemmin diplomaattikonferenssissa muuttamattomina hyväksytyiksi, on todettu, että rajoittamismenettelyn ex parte -luonne sekä se, ettei rajoittamismenettelyssä tutkita rajoitettavan patentin patentoitavuuden edellytyksiä, takaavat rajoittamismenettelyn nopeuden. Edelleen sanotussa perusasiakirjassa on todettu, että rajoittamismenettelyssä Europan patenttiviraston tulee ainoastaan tutkia, että pyydetty rajoittaminen täyttää soveltamismääräyksissä säädetyt rajoittamisen hyväksyttävyyden edellytykset; mainitussa uudistamisesityksen perusasiakirjassa todetusta ks.:
"Making the limitation procedure ex parte and doing away with an examination of the patentability of the residual patent guarantees a speedy decision from the EPO." (MR/2/00, s. 125)
“Under Article 105b(1) EPC the limitation procedure requires the EPO to examine whether the requirements laid down in the Implementing Regulations for a requested limitation or revocation have been met." (MR/2/00, s. 127)
74. Markkinaoikeus katsoo, että ottaen huomioon edellä mainitut seikat menettelyn ex parte -luonteen korostamisesta sekä ylipäätään pyrkimyksestä nopeaan ja yksinkertaiseen menettelyyn, rajoittamispyyntöjärjestelmän tarkoituksen kannalta perustellumpana on pidettävä lähtemistä nyt kysymyksessä olevalta osin siitä, että rajoittamispyynnön mukaisia patenttivaatimuksia ja patentin rajoittamisen edellytysten täyttymistä arvioidaan vain siltä osin kuin patenttivaatimuksia ehdotetaan muutettavaksi rajoittamispyynnön yhteydessä.
75. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei ratiopharmin puheena olevalta osin rajoittamispyynnön hylkäämisen perusteeksi esittämässä siitä, että riitapatentin perusasiakirjasta ei ensinnäkään käy ilmi ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäisiin patenttivaatimuksiin 1 ja 7 sisältyvää 1–5 mg:n annosvaihteluväliä, että toiseksi perusasiakirjasta ei käy ilmi mainittuihin patenttivaatimuksiin 1 ja 7 sisältyvää 5 mg:n suurinta päivittäistä kokonaisannosta sekä että kolmanneksi perusasiakirjasta ei käy ilmi, että sanottuihin patenttivaatimuksiin 1 ja 7 sisältyvät piirteet 1–5 mg:n yksikköannosmuodosta ja 5 mg:n päivittäisestä enimmäisannoksesta olisi yhdistetty käytettäväksi sellaisen sairaustilan hoidossa, jossa PDE5:n esto on toivottavaa ja jossa sairaustila on seksuaalinen toimintahäiriö, ole kyse sellaisista perusteista, jotka voisivat tulla otetuiksi huomioon arvioitaessa patentin rajoittamista koskevan pyynnön hyväksyttävyyttä patenttilain 53 b §:n 2 kohdan osalta käsillä olevassa tilanteessa.
76. ratiopharm on lisäksi esittänyt, että ensisijainen rajoittamispyyntö ei olisi hyväksyttävissä sen vuoksi, että mainitun rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täyttäisi patenttilain 53 b §:n 2 kohdan edellytystä sen johdosta, että riitapatentin perusasiakirjasta ei kävisi ilmi tadalafiilin hoidollista vaikutusta, erityisesti annosvaihteluvälin alarajalla 1 mg/päivä.
77. Markkinaoikeus toteaa, ettei edellä mainitun seikan tadalafiilin hoidollisen vaikutuksen ilmenemisestä perusasiakirjasta, erityisesti annosvaihteluvälin alarajalla 1 mg/päivä, ole katsottava viittaavan puheena olevaan niin sanottua lisättyä materiaalia koskevaan edellytykseen. Sanottuun nähden markkinaoikeus katsoo, ettei myöskään ratiopharmin puheena olevalta osin rajoittamispyynnön hylkäämisen perusteeksi esittämässä seikassa ole kyse sellaisesta perusteesta, joka voisi tulla otetuksi huomioon arvioitaessa patentin rajoittamista koskevan pyynnön hyväksyttävyyttä patenttilain 53 b §:n 2 kohdan osalta.
78. ratiopharm on edelleen esittänyt, että ensisijainen rajoittamispyyntö ei olisi hyväksyttävissä sen vuoksi, että mainitun rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täyttäisi patenttilain 53 b §:n 2 kohdan edellytystä sen johdosta, että niiden itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 on yhdistetty riitapatentin patenttivaatimukset 1, 6 ja 7 tavalla, joka ei ole ollut sallittu ennen 13.12.2007 myönnettyjen patenttien osalta, minkä johdosta ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäisen patenttivaatimuksen 1 ei ole katsottava saavan tukea perusasiakirjasta.
79. Edellä perustelujen jaksossa IV.1 todetulla tavalla mainitussa rajoittamispyynnön hylkäämisen perusteeksi esitetyssä seikassa ei kuitenkaan ole katsottava olevan kyse sellaisesta perusteesta, joka voisi tulla otettavaksi huomioon patentin rajoittamista koskevan pyynnön hyväksyttävyyttä arvioitaessa.
80. ratiopharm on vielä esittänyt, että ensisijainen rajoittamispyyntö ei olisi hyväksyttävissä sen vuoksi, että mainitun rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täyttäisi patenttilain 53 b §:n 2 kohdan edellytystä sen johdosta, että muutkaan niihin sisältyvät patenttivaatimukset eivät saa tukea perusasiakirjasta, koska perusasiakirjassa ei esitetä vaadittujen piirteiden yhdistelmää, eikä edellä mainittuja yksittäisiä piirteitä eli 1–5 mg:n annosvaihteluväliä ja 5 mg:n suurinta päivittäistä kokonaisannosta.
81. Ottaen huomioon mitä edellä perustelukappaleessa 75 on todettu, markkinaoikeus katsoo, ettei myöskään ratiopharmin edellä mainitulta osin rajoittamispyynnön hylkäämisen perusteeksi esittämässä ole kyse sellaisista perusteista, jotka voisivat tulla otetuiksi huomioon arvioitaessa patentin rajoittamista koskevan pyynnön hyväksyttävyyttä patenttilain 53 b §:n 2 kohdan osalta käsillä olevassa tilanteessa.
82. ratiopharm on vielä esittänyt, että ensisijainen rajoittamispyyntö ei olisi hyväksyttävissä sen vuoksi, että mainitun rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täyttäisi edellytyksiä patentin rajoittamiselle sen johdosta, että niiden patenttivaatimus 6 viittaa kaikkiin ensisijaisen rajoittamispyynnön patenttivaatimuksiin 1–5, kun riitapatentissa vastaava patenttivaatimus viittaa vain patenttivaatimukseen 7 sekä sen ja patenttivaatimuksen 6 kautta patenttivaatimuksiin 1–3.
83. Markkinaoikeus toteaa, että riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 koskee edellä ilmenevästi yksikköannostusmuotoa, joka on sopiva suun kautta nautittavaksi.
84. Markkinaoikeus edelleen toteaa, että riitapatentin perusasiakirjassa (s. 7, rivit 12–17) on suun kautta nautittavan annosmuodon osalta todettu seuraavaa:
"The term ’oral dosage form’ is used in a general sense to reference pharmaceutical product administered orally. Oral dosage forms are recognized by those skilled in the art to include such forms as liquid formulations, tablets, capsules, and gelcaps."
85. Edellä esitetty huomioon ottaen ja kun otetaan huomioon, että riitapatentin patenttivaatimus 4 on koskenut minkä tahansa patenttivaatimuksen 1–3 mukaista annostusmuotoa, jossa yksikköannos on muodossa, joka on valittu nestemäisestä, tabletista, kapselista tai geelikapselista, ja patenttivaatimus 5 puolestaan koskenut minkä tahansa patenttivaatimuksen 1–3 mukaista annostusmuotoa, jossa yksikköannos on tabletin muodossa, markkinaoikeus katsoo, etteivät ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset ole edellä ratiopharmin esittämän perusteella tulleet käsittämään sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä.
86. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden valossa olisi katsottava, ettei ICOS Corporationin esittämä ensisijainen rajoittamispyyntö täyttäisi patenttilain 53 b §:n 2 kohdan edellytystä patentin rajoittamisen hyväksymiselle.
IV.4 Patenttilain 53 b §:n 3 kohdan edellytyksen täyttyminen
87. Patenttilain 53 b §:n 3 kohdan mukaan patentin rajoittamispyynnön hyväksymisen edellytyksenä vielä kolmanneksi on, että patentin suoja-alaa ei ole laajennettu myönnetyn patentin tai väitekäsittelyssä hyväksytyn patentin käsittämästä suoja-alasta tai aikaisemmin tehdyn rajoittamispäätöksen mukaisesta suoja-alasta.
88. Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitun edellytyksen voi katsoa liittyvän patenttilain 19 §:n 2 momentin säännökseen, jonka mukaan, kun mainitun pykälän 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on annettu, ei patenttivaatimuksia saa muuttaa siten, että patenttisuoja laajenee.
89. Vastaavasti Euroopan patenttisopimuksen 123 artiklan 3 kappaleen, johon edellä selostetulla tavalla Euroopan patenttisopimusta koskevien soveltamismääräysten säännössä 95 eurooppapatenttien rajoittamista koskevan pyynnön hyväksymisen edellytysten osalta muun ohella viitataan, mukaan eurooppapatenttia ei saa muuttaa niin, että sen suojapiiri laajenee.
90. ratiopharm GmbH on esittänyt, että ensisijainen rajoittamispyyntö ei olisi hyväksyttävissä sen vuoksi, että mainitun rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täyttäisi patenttilain 53 b §:n 3 kohdan edellytystä ensinnäkään sen johdosta, että niiden itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 on yhdistetty riitapatentin patenttivaatimukset 1, 6 ja 7 tavalla, joka ei ole ollut sallittu ennen 13.12.2007 myönnettyjen patenttien osalta, minkä johdosta mainitun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 sisällyttämisen tarkasteltavana olevaan patenttivaatimusasetelmaan on katsottava merkitsevän patentin suojapiirin laajentumista.
91. Edellä perustelujen jaksossa IV.1 todetulla tavalla mainitussa rajoittamispyynnön hylkäämisen perusteeksi esitetyssä seikassa ei kuitenkaan ole katsottava olevan kyse sellaisesta perusteesta, joka voisi tulla otettavaksi huomioon patentin rajoittamista koskevan pyynnön hyväksyttävyyttä arvioitaessa.
92. ratiopharm on lisäksi esittänyt, että ensisijainen rajoittamispyyntö ei olisi hyväksyttävissä sen vuoksi, että mainitun rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täyttäisi patenttilain 53 b §:n 3 kohdan edellytystä sen johdosta, että niiden patenttivaatimus 6 viittaa kaikkiin ensisijaisen rajoittamispyynnön patenttivaatimuksiin 1–5, kun riitapatentissa vastaava patenttivaatimus viittaa vain patenttivaatimukseen 7 sekä sen ja patenttivaatimuksen 6 kautta patenttivaatimuksiin 1–3.
93. Ottaen huomioon mitä edellä perustelukappaleessa 83 ja 85 on todettu yhtäältä riitapatentin itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 sekä toisaalta rajoittamisen toteuttamisesta puheena olevalta osin markkinaoikeus katsoo, ettei kyseinen ratiopharmin viittaama seikka tarkoita, että rajoittamispyyntö tulisi merkitsemään patentin tuottaman suojapiirin laajentumista riitapatentin mukaisesta suoja-alasta.
94. ratiopharm on edelleen esittänyt, että ensisijainen rajoittamispyyntö ei olisi hyväksyttävissä sen vuoksi, että mainitun rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täyttäisi patenttilain 53 b §:n 3 kohdan edellytystä sen johdosta, että niiden itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 viittaavat epäitsenäiset patenttivaatimukset olisi muotoiltu väärin, koska ne eivät sisällä toista lääketieteellistä käyttöä ilmaisevaa termiä "käytettäväksi". Näin ollen mainittujen epäitsenäisten patenttivaatimusten kohde on laajempi kuin ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kohde, johon sanotut epäitsenäiset patenttivaatimukset viittaavat.
95. Ottaen huomioon mitä edellä perustelukappaleessa 60 on todettu yhtäältä ensisijaisen rajoittamispyynnön itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 sekä toisaalta patenttivaatimuksista 2–6, jotka kaikki viittaavat mainittuun patenttivaatimukseen 1, markkinaoikeus katsoo, ettei kyseinen ratiopharmin viittaama seikka tarkoita, että rajoittamispyyntö tulisi merkitsemään patentin tuottaman suojapiirin laajentumista riitapatentin mukaisesta suoja-alasta.
96. ratiopharm on vielä esittänyt, että ensisijainen rajoittamispyyntö ei olisi hyväksyttävissä sen vuoksi, että mainitun rajoittamispyynnön mukaiset patenttivaatimukset eivät täyttäisi patenttilain 53 b §:n 3 kohdan edellytystä sen johdosta, että ensisijaisen rajoittamispyynnön mukaisen itsenäisen patenttivaatimuksen 1 muotoilu tekee tarkasteltavana olevasta patenttivaatimusasetelmasta niin epäselvän, ettei alan ammattimies voi perusasiakirjan perusteella käyttää keksintöä.
97. Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitun ratiopharmin viittaaman seikan alan ammattimiehen kykenemisestä perusasiakirjan perusteella käyttämään keksintöä, on katsottava viittaavan lähinnä Euroopan patenttisopimuksen 83 artiklassa tarkoitettuun edellytykseen niin sanotusta selityksen riittävyydestä, ei puheena olevaan patentin suojapiirin laajentumista koskevaan edellytykseen. Sanottuun nähden markkinaoikeus katsoo, ettei ratiopharmin puheena olevalta osin rajoittamispyynnön hylkäämisen perusteeksi esittämässä seikassa ole kyse sellaisesta perusteesta, joka voisi tulla otetuksi huomioon arvioitaessa patentin rajoittamista koskevan pyynnön hyväksyttävyyttä patenttilain 53 b §:n 3 kohdan osalta.
98. Lisäksi markkinaoikeus muutoinkin toteaa, että yhden tai useamman piirteen lisäämisen patenttivaatimukseen on lähtökohtaisesti katsottava merkitsevän kyseisen patenttivaatimuksen suojapiirin kaventumista.
99. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa esitetty sellaisia seikkoja, joiden valossa olisi katsottava, ettei ICOS Corporationin esittämä ensisijainen rajoittamispyyntö täyttäisi patenttilain 53 b §:n 3 kohdan edellytystä patentin rajoittamisen hyväksymiselle.
V Johtopäätös
100. Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että ICOS Corporationin esittämä ensisijainen patentin rajoittamista koskeva pyyntö täyttää patenttilain 53 b §:ssä säädetyt edellytykset patentin rajoittamiselle. ICOS Corporationin esittämä ensisijainen patentin rajoittamista koskeva pyyntö on siten hyväksyttävä. Sanottuun nähden asiassa ei ole tarpeen lausua ICOS Corporationin esittämästä toissijaisesta patentin rajoittamista koskevasta pyynnöstä.
101. Markkinaoikeus toteaa, että patenttiasetuksen 36 §:n 2 momentin mukaan, kun mainitun lain 52 §:n 2 momentin mukainen tuomioistuimen päätös patentin rajoittamisesta on saanut lainvoiman, patentinhaltijan on toimitettava rajoitetun patentin selitys, mahdolliset piirustukset ja rajoitetut patenttivaatimukset Patentti- ja rekisterihallitukselle patenttijulkaisua varten patenttiviraston antamassa kahden kuukauden määräajassa. Tämän jälkeen patenttijulkaisun painatus on aloitettava mahdollisimman pian. Patentti- ja rekisterihallituksen on rajoitettujen patenttivaatimusten toimittamisen jälkeen huolehdittava siitä, että ne ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja ruotsin kielellä.
Päätöslauselma
Markkinaoikeus hyväksyy ICOS Corporationin esittämän ensisijaisen patentin rajoittamista koskevan pyynnön ja vahvistaa, että näin hyväksytyn patentin rajoittamisen jälkeen Suomessa voimaan saatetun eurooppapatentin numero FI/EP 1 173 181 patenttivaatimukset kuuluvat englannin kielellä, kuten tämän päätöksen liitteessä 3 on esitetty, ja suomen kielellä, kuten tämän päätöksen liitteessä 4 on esitetty.
Muutoksenhaku
Tähän päätökseen ei saa hakea erikseen muutosta. Patenttilain 52 §:n 2 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta vasta patentin mitättömäksi julistamista koskevaa pääasiakannetta koskevassa asiassa annettavan lopullisen ratkaisun yhteydessä.
Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen, Jaakko Ritvala ja Pertti Lenkkeri sekä markkinaoikeusinsinööri Krister Karlsson.
Lainvoimaisuus
Lainvoimainen.