MAO:547/18

A > Patentti- ja rekisterihallitus

tavaramerkki - erottamiskyky

Diaarinumero: 2017/692
Antopäivä: 30.10.2018

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 21.8.2017 (liitteenä)

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

A on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen ja palauttaa asian Patentti- ja rekisterihallitukselle haetun merkin as-oy rekisteröimiseksi.

Perusteet

Haettu merkki as-oy ei ole harhaanjohtava. Tavaramerkin alkuperäinen harhaanjohtavuus on määritelty siten, että tavaramerkki antaa väärän kuvan tuotteen ominaisuuksista tai maantieteellisestä alkuperästä. Vaikka merkistä tulisi jollekin mieleen asunto-osakeyhtiö, palvelun tuottajan yritysmuoto ei ole tavaramerkkisäännösten mukaan merkityksellinen harhaanjohtavuutta arvioitaessa. Myöskään harhaanjohtavuus tarjottaviin palveluihin nähden ei ole vaarana, sillä merkkiä as-oy on haettu luokkaan 41 kuuluville, muun ohella julkaisu- ja uutistoimitusta koskeville palveluille. Asunto-osakeyhtiö tuottaa eri luokkaan kuuluvia asumis- ja kiinteistönhallintaan liittyviä palveluita.

Merkki as-oy ei ole myöskään erottamiskyvytön. Merkki as-oy julkaisun nimenä tai merkkinä ei kuvaa julkaisun laatua (paperimuotoinen- tai verkkojulkaisu) tai tavaran käyttötarkoitusta (hyödyn saaminen julkaisun käytöstä). Luokkaan 41 haettu merkki ei voi sekoittua asunto-osakeyhtiöön liittyviin tavaramerkkeihin tai toiminimiin, koska niiden toimiala on eri.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi aiheen muuttaa Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaista päätöstä.

Tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 2 kohdassa ei määritellä tarkasti niitä tilanteita, joissa merkin on katsottava olevan omiaan johtamaan yleisöä harhaan. Merkin harhaanjohtavuus saattaa siten tulla arvioitavaksi muissakin tilanteissa kuin tilanteissa, joissa merkin mahdollisen harhaanjohtavuuden katsotaan liittyvän tavaroiden tai palveluiden maantieteelliseen alkuperään tai ominaisuuksiin.

Valittajan lausuma

Valittaja on antanut lausuman.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Valitusasian perustelut

Asiassa on ensinnäkin kysymys rekisteröitäväksi haetun merkin as-oy erottamiskyvystä seuraaville palveluille luokassa 41: "Julkaisu- ja uutistoimituspalvelut; Käännös ja tulkkaus; Käännöspalvelut; Kielten kääntäminen; Koulutus-, ajanviete- ja urheilupalvelut; Koulutus, ajanviete ja urheilu." Mikäli merkki as-oy katsotaan erottamiskykyiseksi, asiassa tulee vielä arvioitavaksi, onko merkkiä pidettävä harhaanjohtavana.

Tavaramerkkilain 3 §:n mukaan merkin katsotaan olevan erottamiskykyinen, jos sen avulla voidaan elinkeinotoiminnassa erottaa tavarat toisen tavaroista. Tavaran lajia, laatua, paljoutta, käyttötarkoitusta, hintaa taikka valmistuspaikkaa tai -aikaa joko yksinomaan tai ainoastaan vähäisin muunteluin tai lisäyksin ilmaisevaa merkkiä ei sellaisenaan ole katsottava erottamiskykyiseksi. Arvosteltaessa merkin erottamiskykyä on kiinnitettävä huomiota kaikkiin asianhaaroihin ja erityisesti siihen, kuinka kauan ja miten laajalti merkkiä on käytetty.

Tavaramerkkilain 13 §:n 1 momentin mukaan merkki, joka ei ole 3 §:n mukaisesti erottamiskykyinen, ei täytä rekisteröinnin edellytyksiä.

Tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos se on omiaan johtamaan yleisöä harhaan.

Tavaramerkkilain 1 §:n 2 momentin mukaan, mitä kyseisessä laissa säädetään tavaroista, koskee myös palveluita.

Tavaramerkin erottamiskykyä arvioidaan kussakin yksittäistapauksessa suhteessa rekisteröinnin kattamiin palveluihin. Tavaramerkin kuvailevuutta on arvioitava ottaen toisaalta huomioon palvelut, joita varten merkki halutaan rekisteröidä, ja toisaalta se, miten kohdeyleisö, eli näiden palveluiden kuluttajat, ymmärtävät merkin.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että merkin pitäminen kuvailevana edellyttää, että merkin ja niiden palveluiden välillä, joita varten se on rekisteröity, on olemassa riittävän suora ja konkreettinen yhteys, jotta kohdeyleisö voi heti ja asiaa tarkemmin pohtimatta havaita, että merkillä kuvaillaan kyseessä olevia palveluita tai niiden tiettyä ominaisuutta (ks. esim. Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio 22.6.2005, Metso Paper Automation v. SMHV (PAPERLAB), T-19/04, EU:T:2005:247, 25 kohta).

Merkkiä voidaan pitää kuvailevana ja siten erottamiskyvyttömänä siitä riippumatta, käytetäänkö merkin muodostamia merkkejä ja ilmauksia tosiasiallisesti rekisteröinnin hakemisajankohtana sellaisten tavaroiden tai palveluiden kuvailemiseen, joita varten rekisteröintiä on haettu, tai näiden tavaroiden tai palveluiden ominaisuuksien kuvailemiseen. Riittävää on, että näitä merkkejä ja ilmauksia voidaan käyttää tällä tavoin. Sanamerkkiä on pidettävä tarkasteltavana olevalla tavalla kuvailevana, jos ainakin yksi sen mahdollisista merkityksistä on sellainen, että se ilmaisee asianomaisten tavaroiden tai palveluiden ominaisuuden (ks. esim. tuomio 23.10.2003, SMHV v. Wrigley, C-191/01 P, EU:C:2003:579, 32 kohta).

Oikeuskäytännössä on myös vakiintuneesti katsottu, että yksinomaan erottamiskykyiset tavaramerkit voivat täyttää tavaramerkin keskeisen tehtävän taata kuluttajalle tai loppukäyttäjälle se, että tavaramerkillä varustetulla palvelulla on tietty alkuperä, jolloin kuluttaja tai loppukäyttäjä voi tavaramerkin perusteella erottaa ilman sekaannusvaaraa kyseisen palvelun muista palveluista, joilla on toinen alkuperä (ks. tuomio 18.6.2002, Philips, C-299/99, EU:C:2002:377, 30 kohta, tuomio 16.9.2004, SAT.1 v. SMHV, C-329/02 P, EU:C:2004:532, 23 kohta ja tuomio 15.3.2012, Strigl ja Securvita, C-90/11 ja C-91/11, EU:C:2012:147, 30 kohta).

Korkein hallinto-oikeus on 21.4.1999 antamassaan päätöksessä taltionumero 854 katsonut merkin ENTERPRISE erottamiskyvyttömäksi sillä perusteella, että kyseinen sana on niin laajassa käytössä elinkeinotoiminnassa, että se ei ole omiaan erottamaan yrityksen palveluita muiden yritysten tarjoamista palveluista.

Myös oikeuskirjallisuudessa (Salmi, Harri ym.: Tavaramerkki (2008), s. 164) on todettu, että yleisesti elinkeinoelämässä käytössä olevat sanat tai lyhenteet ovat lähtökohtaisesti erottamiskyvyttömiä ja että tällaisia voivat olla esimerkiksi sanat tai lyhenteet, jotka viittaavat yhtiömuotoon tai liike-elämään yleensä, kuten esimerkiksi "yritys", "business" tai "Oyj".

Hakemuksen kohteena olevien, luokkaan 41 sisältyvien palveluiden voidaan katsoa olevan suunnattuja sekä yrityksille ja muille yhteisöille ja niissä toimiville henkilöille että suurelle yleisölle, joka koostuu tavanomaisen valistuneista sekä kohtuullisen tarkkaavaisista ja huolellisista keskivertokuluttajista. Kohdeyleisön tarkkaavaisuus- ja huolellisuusasteen ei kuitenkaan ole katsottava olevan tavanomaista korkeampaa ainakaan suuren yleisön osalta. Näin ollen huomioon on otettava tavanomaisesti valistuneen sekä kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan käsitys haetusta merkistä.

Haettu sanamerkki koostuu kirjainyhdistelmistä "as" ja oy", jotka on yhdistetty toisiinsa yhdysviivalla. Kokonaisuudessaan merkki luo vahvan mielikuvan asunto-osakeyhtiöön, josta käytetään hyvin yleisesti lyhenteitä as.oy tai As Oy. Tätä mielikuvaa ei poista se, että kirjainyhdistelmät "as" ja "oy" on yhdistetty yhdysviivalla.

Hakemuksen kohteena olevia julkaisu- ja uutistoimituspalveluita ja koulutuspalveluita voidaan tarjota myös asunto-osakeyhtiöiden hallitusten jäsenille tai muille asunto-osakeyhtiöiden toiminnassa mukana oleville tahoille kuten isännöitsijöille. Tällöin merkki as-oy kertoo keskivertokuluttajalle välittömästi ja suoraan kyseisten palveluiden sisällöstä eli siitä, että ne käsittelevät asunto-osakeyhtiöiden toimintaan liittyviä asioita. Koska riittävää on, että merkkiä voidaan käyttää sellaisten palveluiden kuvailemiseen, joita varten rekisteröintiä on haettu, merkkiä as-oy on pidettävä kuvailevana ja näin ollen erottamiskyvyttömänä hakemuksen kohteena olevien julkaisu- ja uutistoimituspalveluiden ja koulutuspalveluiden osalta, koska niitä voidaan tarjota asunto-osakeyhtiön toiminnassa mukana oleville tahoille ja ne voivat sisällöltään koskea asunto-osakeyhtiöitä.

Lisäksi merkki as-oy luo niin vahvan mielikuvan asunto-osakeyhtiöön, että markkinaoikeus katsoo, etteivät keskivertokuluttajat miellä sitä elinkeinotoiminnassa tavaramerkinomaisesti käytettäväksi tunnukseksi. Vaikka Suomessa asunto-osakeyhtiöt eivät harjoitakaan hakemuksen kohteena olevien palveluiden kaltaista toimintaa, merkki as-oy voidaan kyseisten palveluiden yhteydessä käytettynä rinnastaa sellaisiin elinkeinotoiminnassa yleisesti käytössä oleviin yhtiömuodosta kertoviin tunnuksiin, että sitä ei koeta kaupalliseen alkuperään viittaavana tavaramerkkinä. Koska merkki as-oy ei näin ollen luonteestaan johtuen täytä tavaramerkin keskeistä tehtävää sen kohteena olevien palveluiden erottamiseksi toisten toimijoiden tarjoamista palveluista, haettua merkkiä ei voida pitää tavaramerkkilain 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla erottamiskykyisenä.

Koska merkki, joka ei ole erottamiskykyinen, ei täytä rekisteröinnin edellytyksiä, asiassa ei ole tarpeen lausua siitä, onko merkkiä as-oy pidettävä harhaanjohtavana.

Haettu merkki as-oy ei edellä todetuin perustein ole tavaramerkkilain 3 §:ssä tarkoitetuin tavoin erottamiskykyinen kysymyksessä oleville palveluille luokassa 41. Valitus on näin ollen hylättävä.

Valittajan vaatimus oikeudenkäyntimaksusta vapauttamisesta

Valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus vapauttaa hänet asiassa perittävästä oikeudenkäyntimaksusta. Valittaja on esittänyt, että olisi kohtuutonta, mikäli hän joutuisi maksamaan asiassa oikeudenkäyntimaksun. Valittajan mukaan hän on jo ennen valituksenalaisen päätöksen antamista osoittanut Patentti- ja rekisterihallitukselle päätöksen perusteettomuuden ja Patentti- ja rekisterihallitus on tästä huolimatta pysynyt mielipiteessään.

Markkinaoikeus toteaa korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä KHO 2003:95 todetuin tavoin, ettei oikeudenkäyntimaksusta vapauttamista koskevaa vaatimusta käsitellä lainkäyttöasioista säädetyssä järjestyksessä.

Oikeudenkäyntimaksuista säädetään tuomioistuinmaksulaissa. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntimaksun suuruus markkinaoikeudessa on 2.000 euroa. Kuitenkin yksityishenkilön oikeudenkäyntimaksu markkinaoikeudessa on pykälän 3 momentin mukaan 500 euroa.

Tuomioistuinmaksulain 7 §:n 2 momentin mukaan, jos maksun periminen olisi ilmeisen kohtuutonta, viranomainen tai maksun määräävä virkamies voi yksittäistapauksessa määrätä, ettei maksua peritä. Säännöksen esitöissä (HE 29/2015 vp s. 53) on todettu, että säännökseen lisätyn "ilmeisen"-sanan on tarkoitus korostaa menettelyn poikkeuksellisuutta.

Tuomioistuinmaksulain 10 §:n 1 momentin mukaan maksun määrää asian ratkaisija, esittelijä, pöytäkirjanpitäjä, toimituskirjan antaja tai muu tehtävään määrätty virkamies. Kun markkinaoikeuden osalta ei ole muuta säädetty, maksun määrää valitusasian ratkaissut kokoonpano.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että oikeudenkäyntimaksun periminen olisi esillä olevassa asiassa tuomioistuinmaksulain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen kohtuutonta. Oikeudenkäyntimaksun perimättä jättämiselle ei siten ole perusteita.

Tuomioistuinmaksulain 11 §:n 1 momentista seuraa, että oikeudenkäyntimaksun määräämistä koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Sen sijaan maksun määräämistä koskevaan päätökseen saa vaatia oikaisua maksun määränneeltä virkamieheltä tai viranomaiselta kuuden kuukauden kuluessa maksun määräämisestä siten kuin hallintolaissa säädetään.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

MUUTOKSENHAKU

Siltä osin kuin valitus on hylätty tähän päätökseen saa oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Mirva Näsi ja Jenni Ihalainen.


PRH:n päätös


HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

 
Julkaistu 9.11.2018