MAO:479/18

Warner Bros. Entertainment Inc > DNA Oyj

tekijänoikeus - teleliittymän haltijan yhteistietojen saaminen

Diaarinumero: 2018/184
Antopäivä: 28.9.2018

Hakemus

Warner Bros. Entertainment Inc. (jäljempänä myös hakija) on 2.5.2018 markkinaoikeuteen saapuneessa hakemuksessaan ja 8.5.2018 sekä 18.9.2018 saapuneissa hakemuksen täydennyksissään vaatinut, että markkinaoikeus määrää DNA Oyj:n antamaan käyttäjien yhteystiedot sille kuuluvista, hakemuksen liitteestä ilmenevistä teleliittymistä liitteessä mainittuina aikoina.

Käyttäjän yhteystiedoilla tarkoitetaan kaikkea sitä tietoa, mitä DNA Oyj:llä on liittymän käyttäjästä mukaan lukien kaikki liittymän tilaajan tiedot. Hakemus koskee vain ei-viranomaiskäyttöön tarkoitettuja tietoja, joita teleyritys säilyttää omaan käyttöönsä.

Hakija on havainnut, että hakemuksen liitteessä yksilöidyistä internetliittymistä on ilman sen lupaa saatettu yleisön saataviin BitTorrent-vertaisverkossa elokuvateoksia, joiden tekijänoikeudet kuuluvat sille. Internetliittymistä on saatettu yleisön saataviin tekijänoikeuksien suojan kannalta merkittävissä määrin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman hakijan suostumusta loukaten näin sen tekijänoikeutta. Hakija on sitoutunut olemaan luovuttamatta henkilötietoja Euroopan unionin jäsenvältioiden alueen tai Euroopan talousalueen ulkopuolelle.

Hakija on kiinnittynyt sen teoksia jakaviin parviin vertaisverkossa valvontaohjelmalla, joka kirjaa lokitiedostoihin olennaiset tiedot kustakin parveen kiinnittyneestä IP-osoitteesta. Hakija on tehnyt koelatatuksen kunkin IP-osoitteen kohdalta varmistaen, että nämä todella ovat sallineet lataamiensa teosten edelleen jakamisen. Koelatauksen tulosta on myös verrattu hakijan teoksiin, millä on varmistettu, että tiedoston jakaminen on loukannut hakijan tekijänoikeutta.

Markkinaoikeus on päätöksissään linjannut, että yksittäistä teosta koskeva tekijänoikeuden loukkaus on tapahtunut tekijänoikeuslain 60 a §:n tarkoittamalla tavalla merkittävässä määrin, kun se on voitu vahvistaa koepalojen latauksin, joita on määrältään varsin paljon eli vähintään 250.

Toisaalta markkinaoikeus on katsonut 12.6.2017 antamassaan päätöksessä numero 333/17, että myös useaan teokseen kohdistunut saataviin saattaminen osoittaa oikeudenloukkauksen merkittävyyttä. Hakijalla on siten oikeus saada yhteystiedot myös sellaisista teleliittymistä, joista ei ole ladattu määrällisesti paljon koepaloja, mutta joista on loukattu usean hakijan teoksen oikeutta.

Hakemuksen liitteessä 1 sarake "Hakijan koepalat" osoittaa kunkin teleliittymän osalta niiden koepalojen lukumäärän, jolla teleliittymästä välitettyjen teosten on varmistettu loukanneen hakijan teoksia. Hakijan esittämä näyttö ei sisällä sellaisia koepaloja, joilla liittymästä on havaittu tekijänoikeuden loukkaus jonkin toisen tahon omistamaan teokseen.

Mainitussa liitteessä sarake "Muut liittymän IP-osoitteet" tarkoittaa muita IP-osoitteita, joista hakija on havainnut teknisesti ja ajallisesti yhtenevästi teostensa oikeudenloukkauksia. Näistä IP-osoitteista havaitut oikeudenloukkaukset ovat peräisin samasta teleliittymästä teknisten jälkien eli käytettyjen tietoliikenneporttien, BitTorrent-asiakasohjelmien ja vertaisverkon parvien perusteella. Muiden liittymän IP-osoitteiden yhteystietoja ei pyydetä luovutettaviksi. Muut oikeudenloukkaukseen käytetyt IP-osoitteet ilmentävät sitä, että oikeudenloukkaus on jatkunut IP-osoitteen vaihtumisesta huolimatta. Hakijan lataamat koepalat ovat peräisin kaikista luetteloiduista IP-osoitteista. Teknisesti yhtenevät havainnot oikeudenloukkauksista voidaan päätellä samaan teleliittymään kuuluviksi myös ilman teleoperaattorin antamaa vahvistusta.

Hakemuksen liitteessä 1 esitetystä näytöstä ei ole pääteltävissä, kuinka toistuvaa tai pitkäkestoista teleliittymästä tapahtunut yleisön saataviin saattaminen on ollut. Toistuvuus tai pitkäkestoisuus eivät kuitenkaan ole tekijänoikeuslain 60 a §:n mukaisia edellytyksiä yhteystietojen luovuttamiselle, vaan kyse on ainoastaan eri tavoista todeta lainkohdan edellyttämä merkittävyys. Koepalojen tai loukattujen teosten suuri lukumäärä osoittaa oikeudenloukkauksen merkittävyyttä ajallisuudesta riippumatta. Oikeudenhaltijan kannalta vahinko on yhtä merkittävä riippumatta siitä, ovatko oikeudenloukkaukset tapahtuneet peräkkäin vai yhtäaikaisesti.

Hakemuksen liitteenä 34 on tarkennettu valvontaohjelman lokitiedoston ote, joka ilmentää liitteessä 1 tarkoitettujen koepalojen ensimmäisen ja viimeisen aikaleiman sekä luettelon liittymästä loukatuista hakijan teoksista. Oikeudenloukkauden merkittävyyden voi määrittää myös ilman ilman oikeudenloukkauksen pitkäkestoisuuden todentamista, joten hakijan toimittamaa lisäselvitystä voidaan tulkita ainoastaan oikeudenloukkausten merkittävyyttä lisäävästi.

Tekijänoikeuslain 60 a § ei ole DNA Oyj:n esittämällä tavalla EU-oikeuden vastainen, ja yhteystietojen luovuttaminen käsillä olevassa tapauksessa on EU-oikeuden mukaista. EU-direktiivit jättävät monelta osin viime kädessä kansallisen lainsäätäjän tehtäväksi valita ne keinot, joilla tekijänoikeuden suoja toteutetaan. Suomessa lainsäätäjä on valinnut keinoksi yhteystietojen luovutuksen tekijänoikeuslain 60 a §:n mukaisesti. EU-tuomioistuin on vahvistanut että jäsenvaltiolla on oikeus velvoittaa teleoperaattori luovuttamaan teleliittymän yhteystiedot tekijänoikeuksia loukanneesta liittymästä. Tällainen tiedonsaantioikeus on tehokas oikeussuojakeino tekijän perusoikeuksien toteuttamiseksi.

Tekijänoikeuslain 60 a §:n mukaisessa asiassa tekijä voi saada teleliittymän yhteystiedot eli varsin rajallisen määrän henkilötietoja. Tekijä voi käyttää lainkohdan perusteella saamiaan yhteystietoja ainoastaan oikeudellisen vaatimuksen laatimiseen ja esittämiseen. Henkilötietojen suojasta ei toisin sanoen seuraa mitään syytä, joka estäisi teleliittymän yhteystietojen luovuttamisen hakijalle.

Myöskään hakijan mahdollisuutta kääntyä poliisin puoleen ei voida pitää loukkaajan oikeuksia vähemmän rajoittavana oikeussuojakeinona. On ilmeistä, että liittymän haltijan kannalta mahdollinen rikosepäily ei ole tälle parempi kuin mahdollisuus ennen rikosprosessin alkamista selvittää asia hakijan kanssa.

Teleyrityksen tulee vastata omista oikeudenkäyntikuluistaan. Tekijänoikeuslain 60 a §:n mukainen asia on indispositiivinen asia, jossa sovinto ei ole sallittu. Tällaisessa tilanteessa osapuoli vastaa itse omista oikeudenkäyntikuluistaan, ellei asiassa ole erityisiä syitä velvoittaa asianosaista korvaamaan vastapuolen kuluja.

Jokaisesta hakemuksen kohteena olevasta teleliittymästä on tapahtunut hakijan tekijänoikeuksien loukkaus, josta hakija on oikeutettu esittämään vaatimuksia. Hakijan tekemää tekijänoikeuslain 60 a §:n mukaista hakemusta ei voida pitää selvästi aiheettomana riippumatta siitä, mitkä havaituista loukkauksista markkinaoikeus toteaa merkittävissä määrin tapahtuneiksi.

Asiakirjatodisteet 9–12, 15–16, 18–31 ja 35–59 sisältävät hakijan elokuvateosten myynti- ja markkinointimateriaalia alkuperäisenä painokoneversiona. Alkuperäiset tiedostot sisältävät painokoneen ja leikkurin edellyttämät tiedot autenttista vastaavan materiaalin valmistamiseksi. Tietojen luovuttaminen voi aiheuttaa hakijalle vahinkoa, sillä aineistoa voidaan hyödyntää hakijan oikeutta loukkaavassa tallennepiratismissa. Mainitut asiakirjat tulee siten määrätä salassapidettäväksi.

Asiaan osallisen lausumat

DNA Oyj on 12.6.2018 lausumassaan vaatinut, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen ja velvoittaa hakijan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 6.720 eurolla viivästyskorkoineen.

DNA Oyj:tä ei voida tekijänoikeudenlain 60 a §:n nojalla velvoittaa luovuttamaan hakijalle hakemuksessa yksilöityjä tietoja, koska mainittu pykälä on Suomea velvoittavan Euroopan unionin lainsäädännön vastainen. Tekijänoikeuslain 60 a §:n ei voida katsoa täyttävän henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) säädettyjä ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä täsmennettyjä edellytyksiä viestinnän ja siihen liittyvien liikennetietojen luottamuksellisuudesta. Ainoa aineellinen edellytys, joka rajaa tekijän tai hänen edustajansa oikeutta saada tuomioistuimen määräyksellä liittymän yhteystietoja tekijänoikeuslain 60 a §:n nojalla, on säännökseen sisältyvä merkittävyyskynnys. Unionin tuomioistuin on ratkaisussaan (tuomio 21.12.2016, Tele2 Sverige ja Watson ym., C-203/15 ja C-698/15, EU:C:2016:970) edellyttänyt, että tietojen saanti on rajattava täysin välttämättömään, ja että sen on perustuttava objektiivisiin, selkeisiin ja täsmällisiin kriteereihin, jotka määrittelevät, missä olosuhteissa ja millä edellytyksillä tuomioistuin tai riippumaton hallinnollinen elin voi määrätä oikeudesta saada tietoja. Tekijänoikeuslain 60 a § ei täytä näitä edellytyksiä.

Ensiksi se, että liittymästä mahdollisesti saatetaan merkittävässä määrin yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman tekijän suostumusta, ei itsessään vielä merkitse, että liittymän yhteystietojen saaminen olisi välttämätöntä tekijän tai hänen edustajansa tehokkaan oikeussuojan toteutumisen kannalta. Tekijällä tai hänen edustajallaan on silloinkin, kun merkittävyyskynnys ei ylity, mahdollisuus kääntyä poliisin puoleen. Tätä voidaan lähtökohtaisesti pitää väitetyn loukkaajan yksityiselämän kunnioitusta ja henkilötietojen suojaa vähemmän rajoittavana oikeussuojakeinona. Toiseksi merkittävässä määrin edellytystä ei voida pitää objektiivisena, selkeänä ja täsmällisenä kriteerinä. Kriteeristä ei selviä, kuinka laaja väitetyn loukkauksen on oltava tai mitä tekijöitä loukkauksen laajuutta arvioitaessa voidaan tai tulee ottaa huomioon.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ei ole johdettavissa sääntöä, jonka mukaan tekijänoikeuden suojalle olisi käsillä olevan kaltaisissa tapauksissa annettava etusija yksityiselämän kunnioitukseen ja henkilötietojen suojaan nähden. Päinvastoin, yksityiselämän kunnioitus ja henkilötietojen suoja tulee lähtökohtaisesti asettaa tekijänoikeuden suoja edelle.

Siltä varalta, ettei ole olemassa estettä tekijänoikeuslain 60 a §:n soveltamiselle sinänsä, säännökseen sisältyvää merkittävyyskynnystä on tulkittava unionin oikeuden mukaisesti. Unionin tuomioistuin ei ole ratkaisuissaan ottanut kantaa siihen, miten erityisesti sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 15 artiklan 1 kohtaa on tulkittava säädettäessä ja pantaessa täytäntöön kansallista lainsäädäntöä, jolla säädetään velvollisuudesta paljastaa henkilötietoja siviiliprosessin yhteydessä. Tietojen luovuttamisen edellytykset on asetettava vähintään yhtä korkealle kuin luovutettaessa tietoja kansalliselle viranomaiselle. Yksityisillä tahoilla ei voi olla oikeutta saada tietoja ainakaan kevyemmin perustein kuin toimivaltaisten kansallisten viranomaisten osalta on säädetty.

Suomessa viranomaisten tiedonsaantioikeus on rajattu tilanteisiin, joissa on kyse vakavasta rikollisuudesta. Teleosoitetta tai telepäätelaitetta käyttäen tehdyn rikoksen ollessa kyseessä tiedot voidaan luovuttaa, kun säädetty ankarin rangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Edellä sanotun valossa tekijänoikeuslain 60 a §:ssä säädetyn merkittävyyskynnyksen ylittymisen tulisi edellyttää vähintään rikoslain 49 luvun 1 §:ssä tarkoitetun tekijänoikeusrikoksen tunnusmerkistön täyttymistä, sillä siitä säädetty ankarin rangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Kytkemällä tekijänoikeuslain 60 a §:ään sisältyvän merkittävyyskynnyksen tulkinta tekijänoikeusrikoksen tunnusmerkistön tulkintaan voidaan paremmin varmistaa, että säännöksen soveltaminen perustuu objektiivisiin, selkeisiin ja täsmällisiin kriteereihin, jotka määrittelevät, missä olosuhteissa ja millä edellytyksillä markkinaoikeus voi määrätä oikeudesta saada tietoja. Samalla turvataan se, ettei tietoja määrätä luovutettaviksi yksityisille tahoille kevyemmin perustein kuin toimivaltaisille kansallisille viranomaisille.

DNA Oyj on lausumissaan 12.6.2018 ja 31.8.2018 lisäksi esittänyt seuraavaa. Joka tapauksessa hakemus on hylättävä perusteettomana. Hakijan liitteinä 1 ja 34 esittämiä taulukkoja ei voida puutteellisuuksiensa vuoksi pitää luotettavana näyttönä siitä, että hakemuksen kohteena olevista IP-osoitteista olisi saatettu tekijänoikeuslain 60 a §:ssä tarkoitetulla tavalla yleisön saataviin hakijan oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin tekijänoikeudella suojattua aineistoa. Hakijan liitteestä 34 ilmenevät teleliittymäkohtaiset tiedot hakijan teoksista ja ladatuista koepaloista eivät vastaa hakemuksen liitteen 1 tietoja. Liitteessä 34 yksilöidyt määrät hakijan teoksista ja hakijan koepaloista kunkin IP-osoitteen osalta eivät täsmää aiemmin liitteessä 1 ilmoitettujen määrien kanssa. Epäjohdonmukaisuudet korostavat hakijan itse laatimien taulukoiden epäluotettavuutta.

Väitetyn tekijänoikeuden luokkauksen kohteena olevat teokset tulee yksilöidä. Oikeusturvan ja yksityisyyden suojan varmistamiseksi hakijan olisi sekä yksilöitävä nimeltä ne tiedostot, joita kustakin IP-osoitteesta on väitetysti saatettu yleisön saataviin, sekä toimitettava kyseiset tiedostot markkinaoikeudelle, jotta niiden sisältö voitaisiin varmentaa ja jotta ne voitaisiin mahdollisesti yhdistää valvontaohjelman tallentamiin tietoihin.

Hakija ei ole myöskään esittänyt tarkempaa selvitystä tai näyttöä havainnoistaan. Yksittäisen teoksen koepalojen määrää on lisäksi selvityksen perusteella mahdotonta todeta. Koska hakija ei ole esittänyt selvitystä siitä, kuinka monta koepalaa jokaisesta yksittäisestä teoksesta on ladattu, on mahdollista, että joistakin teoksista on ladattu vain yksittäisiä koepaloja. Selvityksen perusteella on mahdotonta sanoa, onko mistään yksittäisestä teoksesta ylipäätänsä ladattu markkinaoikeuden ratkaisukäytännössä edellyttämää koepalojen määrää.

Liitteessä 34 esitetyt tiedot eivät myöskään ilmennä, kuinka teoksen koepalat ovat kohdentuneet ajallisesti. Liitteestä ilmenee ainoastaan väitetyn loukkauksen ensimmäinen ja viimeinen havainto. Selvityksestä ei ole pääteltävissä, kuinka toistuvaa tai pitkäkestoista yleisölle saataviin saattaminen on ollut.

Lisäksi liite 34 on hakijan mukaan oheistettu ilmentämään liitteessä 1 tarkoitettujen koepalojen ensimmäistä ja viimeistä aikaleimaa sekä jokaisesta liittymästä jaettuja teoksia. Nimellä yksilöityjen teosten lukumäärät, joita tietystä teleliittymästä on väitetysti jaettu, voivat hakijan mukaan kuitenkin ylittää saman liittymän osalta ilmoitetun hakijan teosten lukumäärän, koska koelatauksia otetaan esimerkiksi televisiosarjan tuotantokausista vain joistakin tuotantokauden jaksoista. Hakijan yksilöimien teosten nimikkeiden määrät voivat siten poiketa täysin sattumanvaraistesti ilmoitetuista hakijan teosten määristä, mikä vähentää näytön uskottavuutta entisestään.

Hakija on listannut liitteeseen 1 myös muita IP-osoitteita, joista hakija on väitetysti havainnut teknisesti ja ajallisesti yhtenevästi teostensa oikeudenloukkauksia. Hakijan tältä osin toimittama lisänäyttö eli hakemuksen liite 33 ei salassa pidettävässä lausuman osassa tarkemmin esitetyllä tavalla osoita merkittävyyskynnyksen ylittymistä, sillä tähän näyttöön sisältyy useita epävarmuustekijöitä. Sarakkeelle "Muut liittymän IP-osoitteet" ei voi siten antaa mitään painoarvoa merkittävyyskynnystä arvioitaessa.

Hakija ei myöskään ole esittänyt selvitystä siitä, millä tiedonsiirtonopeudella teoksen koepaloja on jaettu tai selvitystä koepalojen suuruudesta. Tyypillisesti BitTorrent-asiakasohjelmat mahdollistavat uplink-suunnan tiedonsiirtonopeuden säätämisen halutulle tasolle. Aikaisemmassa teleliittymien haltijoiden yhteystietoja koskevassa hakemuksessaan hakija on esittänyt, että yksi koepala tarkoittaa noin 1–2 minuutin havaintoa väitetystä tekijänoikeuden loukkauksesta. Sikäli kuin uplink-suunnan tiedonsiirtonopeus on mahdollisesti ainakin joillakin käyttäjillä ollut säädettynä minimiin, on yksi 1–2 minuutin ajanjakson aikana ladattu koepala voinut jäädä suuruudeltaan vain joidenkin kilo- tai megatavujen kokoiseksi, mitä ei voida pitää kokonaisuutena arvioiden merkittävänä.

Joka tapauksessa hakemus on hylättävä ainakin sellaisten teosten osalta, joissa koepalojen määrä on alle 250.

Usean teoksen saataviin saattaminen ei merkitse suoraan merkittävyyskynnyksen ylittymistä, vaan kyseinen seikka voi olla osatekijä merkittävyyskynnystä tarkasteltaessa. Kynnyksen ylittyminen edellyttäisi joka tapauksessa ainakin kokonaisuudessaan yli 250 ladattua koepalaa yhtä teleliittymää kohden. Usean teoksen saataviin saattaminen ei toisin sanoen voi alentaa kokonaisuudessaan vaadittujen koepalojen määrää.

Asiassa on sen luonne huomioon ottaen erityinen syy poiketa pääsäännöstä, jonka mukaan asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu. Asiassa on otettava huomioon, että nyt on kysymys tilanteesta, jossa asianosaiset eivät ole yhtä mieltä asian lopputuloksesta ja tällöin voi olla perusteltua velvoittaa asianosainen osaksi tai kokonaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut.

Käsillä olevassa tapauksessa hakijan korvausvelvollisuutta arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, että tekijänoikeuslain 60 a §:n 3 momentin mukaan säännöksessä tarkoitetun tekijän tai hänen edustajansa on korvattava tietojen luovuttamismääräyksen täytäntöönpanosta aiheutuneet kulut sekä mahdollinen vahinko lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjälle taikka muulle välittäjänä toimivalle palvelun tarjoajalle. Korvausvelvollisuus perustuu siihen, että tietojen luovuttamisessa on välittäjinä toimivien teleyritysten kannalta kyse niille lain nojalla asetettavasta, normaalitoimintaan kuulumattomasta velvollisuudesta, joka viime kädessä edistää toisten yksityisten toimijoiden taloudellisten etujen turvaamista. Vaikka säännöksen sanamuoto viittaa vain luovuttamismääräyksen täytäntöönpanosta aiheutuneisiin kuluihin ja vahinkoon, olisi epäjohdonmukaista, jos teleyritys joutuisi vastaamaan sille aiheutuneista kuluista ja vahingoista niissä tapauksissa, kun se on asiakkaidensa yksityiselämän kunnioituksen ja henkilötietojen suojan varmistamiseksi perustellusti vastustanut luovuttamismääräystä, ja kun luovuttamismääräys on sen seurauksena jätetty antamatta tai annettu vaadittua suppeampana.

ASIAKIRJATODISTELU

Warner Bros. Entertainment Inc.

1. Suomeksi käännetty ote valvontaohjelman lokitiedostosta
2. Luettelo hakijan valvomista teoksista
3. Assignment agreement, Warner Bros. Pictures, a Division of WB Studio Enterprises Inc. / Warner Bros. Entertainment Inc., 1.1.2006 (salassa pidettävä)
4. Assignment agreement, Warner Bros. Pictures Television, a Division of WB Studio Enterprises Inc. / Warner Bros. Entertainment Inc., 1.12.2008 (salassa pidettävä)
5. Assignment agreement, Bonanza Productions Inc. / Warner Bros. Entertainment Inc., 1.12.2008 (salassa pidettävä)
6. Otteita Yhdysvaltain tekijänoikeusrekisteristä koskien televisiosarjaa Arrow
7. Ote Yhdysvaltain tekijänoikeusrekisteristä koskien elokuvaa Dunkirk
8. Otteita Yhdysvaltain tekijänoikeusrekisteristä koskien televisiosarjaa The Big Bang Theory
9. 2 Broke Girls: The Complete Series DVD-kannet
10. Blindspot Season 1 DVD-kannet
11. Fantastic Beasts and Where to Find Them -juliste
12. Gotham Season 1 Blu-ray-kannet
13. Ote Yhdysvaltain tekijänoikeusrekisteristä koskien teosta IT
14. Ote Yhdysvaltain tekijänoikeusrekisteristä koskien teosta Justice League
15. Kong Skull Island -juliste
16. Legends of Tomorrow Season 1 DVD-kannet
17. Otteita Yhdysvaltain tekijänoikeusrekisteristä koskien televisiosarjaa Lethal Weapon
18. Live by Night -juliste
19. Lucifer Season 1 DVD-kannet
20. Pretty Little Liars Season 1 DVD-kannet
21. Shameless Season 1 DVD-kannet
22. Sully-juliste
23. Supergirl Season 1 DVD-kannet
24. Supernatural Seasons 1–7 DVD-kannet
25. The 100 Season 1 DVD-kannet
26. The Accountant -juliste
27. The Flash Season 1 Blu-ray-kannet
28. The Originals Season 1 DVD-kannet
29. The Vampire Diaries Seasons 1–7 DVD-kannet
30. War Dogs -juliste
31. Westworld Season 1 DVD-kannet
32. Kooste asiakirjatodisteita 9–12, 15–16 ja 18–31 koskevista tekijänoikeusmerkinnöistä
33. Tarkempi loki hakemuksen IP-osoitteesta numero 440 havaitusta loukkauksesta (salassa pidettävä)
34. Valvontaohjelman lokitiedoston ote teoskohtaisesti
35. Arrow DVD-kannet (kaudet 1–2)
36. Arrow Blu-ray- ja DVD-kannet (kaudet 3–5)
37. Blindspot DVD-kannet (kausi 2)
38. Gotham DVD-kannet (kaudet 1–3)
39. Legends of Tomorrow DVD-kannet (kausi 2)
40. Lethal Weapon -televiosarjan -kannet (kausi 1)
41. Lucifer DVD-kannet (kausi 2)
42. Pretty Little Liars DVD-kannet (kaudet 1–7)
43. Shameless DVD-kannet (kaudet 2–3
44. Shameless DVD-kannet (kausi 4)
45. Shameless DVD-kannet (kaudet 6–7)
46. Supergirl DVD-kannet (kaudet 2–3)
47. Supernatural DVD-kannet (kaudet 8–9)
48. Supernatural DVD-kannet (kaudet 10–11)
49. Supernatural Blu-ray-kannet (kausi 12)
50. Supernatural DVD-kannet (kausi 13)
51. The 100 DVD-kannet (kaudet 2–4)
52. The 100 DVD-kannet (kausi 5)
53. The Big Bang Theory DVD-kannet (kaudet 1–6)
54. The Big Bang Theory DVD-kannet (kaudet 7–9)
55. The Big Bang Theory DVD-kannet (kaudet 10–11)
56. The Flash DVD-kannet (kaudet 2–3)
57. The Originals Blu-ray- ja DVD-kannet (kaudet 2–4)
58. The Originals DVD-kannet (kausi 5)
59. The Vampire Diaries DVD-kannet (kausi 8)
60. Kooste televisiosarjojen tekijänoikeusmerkinnöistä
61. Tuloste tekijänoikeusrekisteristä koskien televisiosarjaa Arrow, kausi 6
62. Tuloste tekijänoikeusrekisteristä koskien televisiosarjaa Blindspot, kausi 3
63. Tuloste tekijänoikeusrekisteristä koskien televisiosarjaa Gotham, kausi 4
64. Tuloste tekijänoikeusrekisteristä koskien televisiosarjaa Legends of Tomorrow, kausi 3
65. Tuloste tekijänoikeusrekisteristä koskien televisiosarjaa Lethal Weapon, kausi 2
66. Tuloste tekijänoikeusrekisteristä koskien televisiosarjaa Lucifer, kausi 3
67. Tuloste tekijänoikeusrekisteristä koskien televisiosarjaa Shameless, kaudet 5 ja 8
68. Tuloste tekijänoikeusrekisteristä koskien televisiosarjaa The Flash, kausi 4
69. Tuloste tekijänoikeusrekisteristä koskien televisiosarjaa Westworld, kausi 2
70. IMDb:n luettelo jaksoista Arrow, kausi 6
71. IMDb:n luettelo jaksoista Blindspot, kausi 3
72. IMDb;n luettelo jaksoista Gotham, kausi 4
73. IMDb:n luettelo jaksoista Legends of Tomorrow, kausi 3
74. IMDb:n luettelo jaksoista Lethal Weapon, kausi 2
75. IMDb:n luettelo jaksoista Lucifer, kausi 3
76. IMDb:n luettelo jaksoista Shameless, kausi 5
77. IMDb:n luettelo jaksoista Shameless, kausi 8
78. IMDb:n luettelo jaksoista The Flash, kausi 4
79. IMDb:n tiedot Shameless-televisiosarjan muista nimistä

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Salassapitomääräys

Warner Bros. Entertainment Inc.:n vaatimuksesta, jota DNA Oyj ei ole vastustanut, markkinaoikeus määrää oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 ja 11 §:n nojalla liikesalaisuuksia sisältävinä salassa pidettäväksi hakijan asiakirjatodisteet 3–5 ja 33. Sen sijaan hakijan liikesalaisuutta vastaavia yksityisen elinkeinotoimintaa koskevia seikkoja sisältäväksi esitettyjen asiakirjatodisteiden 9–12, 15–16, 18–31 ja 34–59 osalta markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa esitetyn perusteella ole pidettävä mainitun lain 10 §:ssä säädetyllä tavalla todennäköisenä, että kyseisten levynkansien ja julisteiden painokoneversioiden julkiseksi tuleminen aiheuttaisi merkittävää vahinkoa hakijalle ja vaatimus salassapidosta on tältä osin hylättävä.

Markkinaoikeus määrää asiakirjatodisteet 3–5 ja 33 pidettäväksi salassa 10 vuotta asian vireille tulosta lukien eli 2.5.2028 saakka.

Pääasiaratkaisun perustelut

Hakijan oikeudet

Warner Bros. Entertainment Inc:lle on sen ilmoituksen mukaan sopimuksin siirtynyt kysymyksessä olevien elokuvateosten ja televisiosarjojen oikeudet siten, että sillä on oikeus esittää asiassa tekijänoikeuslakiin perustuvia vaatimuksia.

Tekijänoikeuslain 63 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan lain tekijänoikeutta koskevia säännöksiä sovelletaan elokuvateokseen, jonka tuottajan päätoimipaikka tai vakinainen asuinpaikka on Suomessa. Tässä tapauksessa kysymys on hakijan ilmoituksen mukaan elokuvista, joiden tuottajien kotipaikka on Yhdysvalloissa. Yhdysvallat ja Suomi ovat liittyneet Bernin yleissopimukseen taiteellisten ja kirjallisten teosten suojaamisesta (SopS 79/1986, jäljempänä Bernin sopimus).

Bernin sopimuksen 4 artiklan a kohdan mukaan yleissopimuksen mukaista suojaa sovelletaan sellaisten elokuvateosten tekijöihin, joiden valmistajan päätoimipaikka tai vakinainen asuinpaikka on liittomaassa.

Bernin sopimuksen 5 artiklassa on määräykset kansallisesta kohtelusta. Artiklan 1 kohdan mukaan tekijöillä on sopimuksessa suojattujen teostensa osalta muissa liittomaissa kuin teoksen alkuperämaassa ne oikeudet, jotka noiden maiden asianomaisissa laeissa nyt tai vastedes myönnetään niiden omille kansalaisille, samoin kuin tässä yleissopimuksessa erityisesti myönnetyt oikeudet.

Bernin sopimuksen 14 bis artiklan 2 a kohdan mukaan se, kenelle elokuvateoksen tekijänoikeus kuuluu, määräytyy sen maan lainsäädännön mukaan, jossa suojaa vaaditaan.

Tekijänoikeuslain 7 §:n 1 momentin mukaan tekijänä pidetään, jollei näytetä toisin olevan, sitä, jonka nimi taikka yleisesti tunnettu salanimi tai nimimerkki yleiseen tapaan pannaan teoksen kappaleeseen tai ilmaistaan saatettaessa teos yleisön saataviin.

Hakija on asiavaltuutensa osoittaakseen toimittanut markkinaoikeudelle Yhdysvaltojen tekijänoikeusrekisterin otteita teoksista, teosten kansia ja elokuvajulisteita sekä lisenssisopimukset, joista käy ilmi muun ohella, että hakijalla on oikeus ryhtyä toimiin teoksiin kohdistuvien oikeudenloukkausten johdosta.

Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että hakijalla on asiavaltuus asiassa ja oikeus esittää tekijänoikeuslakiin perustuvia vaatimuksia hakemuksen kohteena olevista teoksista.

Yhteystietojen luovuttamista koskevat oikeudelliset lähtökohdat

Tekijänoikeuslain 60 a §:n 1 momentin mukaan tekijällä tai hänen edustajallaan on oikeus tuomioistuimen määräyksellä salassapitosäännösten estämättä yksittäistapauksessa saada lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjältä taikka muulta välittäjänä toimivalta palvelun tarjoajalta yhteystiedot sellaisesta teleliittymästä, josta tekijän oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin saatetaan yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman tekijän suostumusta. Tiedot tulee antaa ilman aiheetonta viivytystä. Tietojen luovuttamista koskevan asian käsittelyssä noudatetaan oikeudenkäymiskaaren 8 lukua. Tuomioistuin voi määrätä yhteystietojen turvaamisesta noudattaen oikeudenkäymiskaaren 7 lukua.

Hallituksen esityksestä (HE 28/2004 vp) antamassaan lausunnossa eduskunnan lakivaliokunta on ehdotettujen tekijänoikeutta loukkaavan aineiston saannin estämistä koskevien tekijänoikeuslain 60 a–60 d §:n osalta todennut yleisinä lähtökohtina muun ohella (LaVL 5/2005 vp s. 8), että laittoman toiminnan estämiseksi tulee olla käytettävissä riittävät keinot. Ensisijaisesti näiden keinojen tulee kohdistua siihen henkilöön, jonka väitetään saattavan yleisön saataviin tekijänoikeudelle suojattua aineistoa ilman tekijän suostumusta. Sekä viestinnän vapauden turvaamisen näkökulmasta yleensä, että väitetyn loukkaajan oikeusturvan kannalta erityisesti on tärkeää, että tällaisille viestinnän harjoittamiseen puuttuville toimille asetetaan riittävät edellytykset ja että asiassa noudatettava menettely sisältää takeet kaikkien osapuolten oikeuksien huomioon ottamisesta.

Lakivaliokunta on edellä mainitussa lausunnossaan ehdotetun 60 a §:n osalta todennut (s. 8–9), että koska tietoja ei luovuteta viranomaiselle vaan suoraan toiselle yksityiselle, säännös sisältää myös luovuttamisvelvollisuutta rajaavan edellytyksen. Tietoja voidaan luovuttaa vain sellaisen liittymän osalta, josta tekijän oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin saatetaan yleisön saataviin tekijänoikeutta loukkaavaa aineistoa.

Lakivaliokunta on edellä mainitussa lausunnossaan myös todennut (s. 9), että viime kädessä tuomioistuimen tehtävänä on valvoa, että aineiston yleisön saataville saattaminen laajuudeltaan ylittää tämän merkittävyyskynnyksen. Jos tämä kriteeri ei täyty, tekijällä tai hänen edustajallaan on aina mahdollisuus kääntyä asiassa poliisin puoleen. Lisäksi lakivaliokunta on todennut, että säännöksessä tarkoitettu korvausvelvollisuus on oletettavasti samalla omiaan suuntaamaan pykälässä tarkoitettuja tietojen luovuttamispyyntöjä tekijänoikeuden suojan toteuttamisen kannalta merkityksellisiin tapauksiin.

Tekijänoikeuslain 60 a §:n säännös liittyy tekijänoikeuslain muutokseen, jolla on saatettu kansallisesti voimaan tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY. Mainitun direktiivin 8 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeudenhaltijoilla on mahdollisuus hakea kieltoa tai määräystä sellaisia välittäjiä vastaan, joiden palveluita kolmas osapuoli käyttää tekijänoikeuden tai lähioikeuden rikkomiseen. Tekijänoikeuslain muuttamiseen johtaneessa edellä mainitussa hallituksen esityksessä

(HE 28/2004 vp) ei ehdotettu erillistä tietojen luovuttamista koskevaa säännöstä, vaan tekijänoikeuslain 60 a § lisättiin lakivaliokunnan aloitteesta lakiin erillisen sääntelyn tarpeen tultua esiin lainsäädäntöprosessin aikana. Lakivaliokunta kuitenkin painotti edellä mainitussa lausunnossaan (s. 8), että säännöstä on syytä tarkastella uudelleen, kun saatetaan kansallisesti voimaan teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48/EY. Säännöstä ei kuitenkaan tuossa yhteydessä tarkasteltu uudestaan eikä säännökseen ole tehty tältä osin muutoksia.

Euroopan unionin tuomioistuin on ratkaisuissaan arvioinut sitä, kuinka edellä mainittuja direktiivejä sekä henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) on tulkittava arvioitaessa tunnistamistietojen luovuttamista koskevia edellytyksiä siviiliprosessia varten (muun muassa tuomio 29.1.2008, Promusicae, C-275/06, EU:C:2008:54 ja tuomio 19.4.2012, Bonnier Audio ym., C-461/10, EU:C:2012:219).

Sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin viestinnän luottamuksellisuutta koskevan 5 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on kansallisella lainsäädännöllä varmistettava yleisen viestintäverkon ja yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen välityksellä tapahtuvan viestinnän ja siihen liittyvien liikennetietojen luottamuksellisuus. Mainitun direktiivin 6 artiklassa säädetään tilaajia ja käyttäjiä koskevien liikennetietojen käsittelystä.

Sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 15 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että jäsenvaltiot voivat toteuttaa lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joilla rajoitetaan muun ohella mainitun direktiivin 5 ja 6 artiklassa säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien soveltamisalaa, jos tällaiset rajoitukset ovat välttämättömiä, asianmukaisia ja oikeasuhteisia tiettyjen säädettyjen päämäärien toteuttamiseksi ja edellyttäen, että toimenpiteet ovat unionin oikeuden yleisten periaatteiden kuten perusoikeuksien mukaisia.

Unionin tuomioistuin on katsonut, ettei sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 15 artiklan 1 kohdassa suljeta pois jäsenvaltioiden mahdollisuutta säätää velvollisuudesta paljastaa henkilötietoja siviiliprosessin yhteydessä, mutta siinä ei myöskään aseteta näille valtioille velvollisuutta säätää tällaista velvollisuutta (ks. em. tuomio Promusicae, 54–55 kohta ja em. tuomio Bonnier Audio ym.,

54–55 kohta). Myöskään muut edellä mainitut direktiivit tai kansainväliset sopimukset eivät sisällä tällaista velvollisuutta (ks. em. tuomio Promusicae, 57–60 kohta ja em. tuomio Bonnier Audio ym., 55 kohta). Jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuomioistuinten on tällaisia toimenpiteitä täytäntöön pannessaan tulkittava kansallista oikeuttaan mainittujen direktiivien mukaisesti tavalla, jolla voidaan varmistaa unionin oikeusjärjestyksessä suojattujen eri perusoikeuksien välinen tasapaino sekä yleisten oikeusperiaatteiden, kuten suhteellisuusperiaatteen noudattaminen (ks. em. tuomio Promusicae, 68 ja 70 kohta ja em. tuomio Bonnier Audio ym., 59–61 kohta).

Unionin tuomioistuin on sittemmin liikennetietojen säilyttämistä ja luovuttamista viranomaiselle koskevassa ratkaisussaan todennut, että koska jäsenvaltiot voivat sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 15 artiklan 1 kohdan nojalla rajoittaa viestinnän ja siihen liittyvien liikennetietojen luottamuksellisuuden varmistamista koskevan lähtökohtaisen velvollisuuden ulottuvuutta, sitä on unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kuitenkin tulkittava suppeasti (tuomio 21.12.2016, Tele2 Sverige ja Watson ym., C -203/15 ja C-698/15, EU:C:2016:970, 89 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Unionin tuomioistuin on viimeksi mainitun ratkaisunsa perusteluissa viitannut sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 15 artiklan 1 kohtaan ja siihen, että jäsenvaltiot voivat toteuttaa viestinnän ja siihen liittyvien liikennetietojen luottamuksellisuuden periaatteesta poikkeavan toimenpiteen, jos se on välttämätön, asianmukainen ja oikeasuhteinen demokraattisen yhteiskunnan toimenpide tässä säännöksessä ilmaistuihin tavoitteisiin nähden. Tuomioistuin on todennut edelleen, että mainitun direktiivin johdanto-osan 11 perustelukappaleessa täsmennetään, että tällaisen toimenpiteen on "ehdottomasti" oltava oikeassa suhteessa sen tarkoitukseen nähden (em. tuomion 95 kohta). Tuomioistuin on vielä todennut, että suhteellisuusperiaatteen noudattaminen perustuu myös unionin tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan yksityiselämän kunnioitusta koskevan perusoikeuden suoja unionin tasolla edellyttää, että henkilötietojen suojaa koskevat poikkeukset ja rajoitukset on toteutettava täysin välttämättömän rajoissa (em. tuomion 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Tekijänoikeuslain 60 a §:n EU-oikeuden mukaisuus

DNA Oyj on esittänyt, että tekijänoikeuslain 60 a § on sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 15 artiklan 1 kohdan vastainen erityisesti, koska se ei täytä unionin tuomioistuin ratkaisussa Tele2 Sverige ja Watson ym. tarkemmin todettuja kriteereitä.

Edellä selostetulla tavalla unionin tuomioistuin on aiemmissa ratkaisuissaan (ks. em. tuomio Promusicae ja em. tuomio Bonnier Audio ym.) katsonut, ettei sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 15 artiklan 1 kohdassa suljeta pois jäsenvaltioiden mahdollisuutta säätää velvollisuudesta paljastaa henkilötietoja siviiliprosessin yhteydessä.

Viimeksi mainitussa ratkaisussa unionin tuomioistuin on arvioinut kansallista lainsäädäntöä, jossa tietojen luovuttamista koskevan määräyksen antaminen edellytti, että tiettyyn teokseen liittyvän immateriaalioikeuden loukkaus on saatettava todennäköiseksi, että pyydetyt tiedot voivat helpottaa tekijänoikeuden loukkauksen tai rikkomisen tutkintaa ja että tätä määräystä puoltavien syiden on oltava merkittävämpiä kuin vahinko tai muu haitta, jota siitä aiheutuu sille, jolle se osoitetaan, tai jollekin muulle vastakkaiselle edulle. Unionin tuomioistuin katsoi, että täten kansallinen tuomioistuin voi punnita asiaan liittyviä vastakkaisia etuja jokaisen yksittäistapauksen olosuhteiden mukaan ja ottaen asianmukaisesti huomioon suhteellisuusperiaatteesta johtuvat vaatimukset ja että tällaisella kansallisella lainsäädännöllä voidaan pääsääntöisesti taata oikea tasapaino tekijänoikeuden haltijoille kuuluvan immateriaalioikeuden suojaamisen ja internetyhteyden tilaajalle tai internetin käyttäjälle kuuluvan henkilötietojen suojan välillä (em. tuomio Bonnier Audio ym., 58–60 kohdat).

Markkinaoikeus toteaa, että tekijänoikeuslain 60 a §:n perusteella tietojen luovuttaminen on mahdollista tuomioistuimen harkinnan mukaan ja määräyksestä ainoastaan niiden teleliittymien osalta, joista on esitetyn selvityksen perusteella tekijän oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin saatettu yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa. Säännöstä voidaan siten pitää siinä säädettyjen luovuttamisen edellytysten osalta olennaisesti rajoitetumpana ja täsmällisempänä kuin säännöstä, jota unionin tuomioistuimen viimeksi mainitussa ratkaisussa on arvioitu.

Edellä mainitun unionin tuomioistuimen tuomion Tele2 Sverige ja Watson ym. ei voida katsoa muuttaneen oikeustilaa sen osalta, ettei tietojen luovuttaminen siviiliprosessissa olisi lainkaan mahdollista tekijänoikeuslain 60 a §:n perusteella tai että luovuttaminen olisi mahdollista ainoastaan tekijänoikeusrikoksen tunnusmerkistön täyttyessä. Euroopan unionin tuomioistuimen edellä kuvatusta ratkaisukäytännöstä kuitenkin seuraa, että yhteystietojen luovuttamisesta koskevia poikkeusperusteita on tulkittava suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ja suppeasti.

Arviointi tietojen luovuttamisen edellytyksistä

Hakemukseen liitetyn valvontaohjelman lokitiedoista muodostettujen taulukoiden perusteella tässä asiassa voidaan katsoa saatetun riittävän todennäköiseksi, että kustakin mainitussa liitteessä yksilöidystä

IP-osoitteesta on liitteessä yksilöitynä ajankohtana saatettu niin sanotussa BitTorrent-vertaisverkossa yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa. Siltä osin kuin DNA Oyj on esittänyt, että hakemuksen liitteiden 1 ja 34 osalta on eroja teosten ja koepalojen määrässä, markkinaoikeus toteaa, että liitteessä 34 ilmoitetut tiedot koostuvat aikamerkintöjen perusteella osittain osoitteista, joista on kerätty tietoja liitteen 1 laatimisen jälkeen. Hakija on voinut hakemuksen täydennyksessä esittää lisäselvitystä myös hakemuksen vireille tulon jälkeiseltä ajalta, eikä asiassa ole sellaisenaan estettä uuden selvityksen huomioon ottamiselle.

Hakijalla on edellä todetun mukaisesti oikeus esittää kysymyksessä olevaan suojattuun aineistoon perustuvia vaatimuksia. Hakemuksessa ilmoitetun mukaan mainittu yleisön saataviin saattaminen on tapahtunut ilman oikeudenhaltijan suostumusta.

Markkinaoikeus voi tekijänoikeuslain 60 a §:n nojalla määrätä kysymyksessä olevan viestinnän välittäjän luovuttamaan yhteystiedot sellaisesta teleliittymästä, josta tekijän oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin saatetaan yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman oikeudenhaltijan suostumusta. Kyseisellä merkittävyyskynnyksellä on pyritty kohdistamaan menettelyt riittävän moitittaviin, tietyn vakavuusasteen ylittäviin tekoihin. Pykälää sovellettaessa on erityisesti oikeudenloukkauksen merkittävyyttä arvioitaessa kysymys yhtäältä oikeudenhaltijan omaisuudensuojan ja sen toteuttamiseen liittyvien oikeussuojakeinojen käytettävyyden sekä toisaalta hakemuksessa tarkoitettujen IP-osoitteita vastaavien teleliittymien haltijoiden henkilötietojen sekä viestintää koskevien tietojen luottamuksellisuuden ja siten yksityiselämän suojan välisestä punninnasta. Merkittävässä määrin -kriteerin täyttymistä tulee arvioida kunkin teleliittymän ja tässä tapauksessa IP-osoitetta koskevan havainnon osalta erikseen ottaen arvioinnissa huomioon sekä oikeudenhaltijan että kunkin teleliittymän haltijan edellä mainitut intressit.

Asiassa on näin ollen vielä arvioitava, onko tekijänoikeudella suojatun aineiston saataviin saattamista katsottava asiassa esitetyn selvityksen perusteella tapahtuneen kustakin teleliittymästä eli tässä tapauksessa kustakin tietyllä ajanhetkellä yksilöidystä IP-osoitteesta tekijän oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin.

Hakija on esittänyt selvityksenä kunkin teleliittymää koskevan havainnon osalta ladattujen koepalojen määrän, selvityksen siitä koska ensimmäinen ja viimeinen koepala on ladattu sekä selvityksen tarkastettujen hakijan teosten määrästä ja mistä teoksista on kyse.

Tämän lisäksi hakija on eräiden havaintojen osalta liitteessä 1 esittänyt sarakkeen "Muut liittymän ip-osoitteet". Hakija on tältä osin ilmoittanut, että näiden liittymien osalta ladatut koepalat ovat peräisin kaikista luetteloiduista IP-osoitteista. Hakija on esittänyt, että sen lataamat koepalat ovat tietoliikenneporttien, vertaisverkkoparvien ja BitTorrent-asiakasohjelmien perusteella samaa oikeudenloukkausta. Hakijan mukaan teknisesti yhtenevät havainnot oikeudenloukkauksista voidaan päätellä samaan teleliittymään kuuluviksi myös ilman teleoperaattorin antamaa vahvistusta.

Hakija on toimittanut esimerkkinä selvityksen yhden havainnon osalta siitä, millä perusteella eri IP-osoitteet on päätelty samaan teleliittymään kuuluviksi. Markkinaoikeus toteaa, että esitetyn yksittäisen tapauksen perusteella ei ole edellytyksiä tehdä päätelmiä käytetyn menetelmän luotettavuudesta ja yleistettävyydestä kaikkia muita havaintoja koskevaksi. Lisäksi kun mainitusta havainnosta teleliittymän tietoja ei jäljempänä lausutuin perustein muutoinkaan määrätä luovutettavaksi, ei kyseisestä selvityksestä ole tarpeen lausua enemmälti. Näin ollen sellaisten havaintojen osalta, joissa on mainittu myös muu IP-osoite, ei voida pitää riittävän luotettavasti selvitettynä, että kaikki mainitut IP-osoitteet ovat kuuluneet hakemuksen kohteena olevaan teleliittymään. Siten myös kun hakijan ilmoittaman mukaan ladatut koepalat ovat peräisin kaikista IP-osoitteista, ei ladattujen koepalojen määrästä ole riittävän luotettavasti pääteltävissä, että ne ovat peräisin samasta hakemuksen kohteena olevasta teleliittymästä. Näin ollen kyseiseltä osin on jäänyt selvittämättä, että hakemuksessa mainitun teleliittymän osalta merkittävässä määrin edellytys täyttyy ja hakemus on siten hylättävä näiden havaintojen osalta.

Edellä selostetulla tavalla hakija on toimittanut selvitystä kustakin teleliittymästä yleisön saataviin saatetuista sille kuuluvien teosten määrästä, yhdestä liittymästä enimmillään 406 ja vähimmillään yksi. Markkinaoikeus toteaa, että yleisön saataviin saatettujen teosten määrä voi olla merkityksellinen arvioitaessa sitä, onko merkittävyyskynnys ylittynyt, mutta yksinomaan tämän lukumäärän perusteella ei voida välttämättä todeta edellytyksen täyttyneen, eikä tällaista päätelmää ole tehtävissä ainakaan niissä tapauksissa, jossa yleisön saataviin saatettuja teoksia on ollut vain muutamia. Toimitetusta selvityksestä ei ole myöskään käynyt ilmi, miten koepalat ovat jakautuneet teoskohtaisesti. Selvityksen perusteella ei ole siten poissuljettua, että yleisön saataviin saattamista ei voida pitää kokonaisuutena kovin merkittävänä esimerkiksi sen vuoksi, että teoksista on ladattu vain muutamia koepaloja.

Hakijan toimittamasta selvityksestä koepalojen määrästä markkinaoikeus toteaa seuraavaa. Hakemuksessa on kyse yhteensä 1.946 IP-osoitteesta. Ladattujen teosten koepalojen määrä on vaihdellut liitteessä 34 ilmoitettujen tietojen mukaan välillä 2–77.385. Esimerkiksi noin 350 tapauksessa on koepalojen määrä ollut yli 500. Koepalojen määrä on ollut 100–499 hieman yli 500 tapauksessa ja lopuissa hieman yli 1.000 tapauksessa vähemmän kuin 100. Liitteessä 34 on myös esitetty selvitys siitä, koska ensimmäinen ja viimeinen koepala on kustakin liittymästä ladattu. Pisimmillään havaintoja on tehty noin puolentoista vuoden, lyhimmillään alle vuorokauden ajan. Pääsääntöisesti havaintojen välin ollessa lyhyt myös ladattujen koepalojen määrä on ollut vähäinen, mutta eräissä tapauksissa koepaloja on saatettu ladata myös useita satoja yhden vuorokauden aikana.

Markkinaoikeus katsoo mainitun ilmentävän sitä, ettei muutaman sadankaan koepalan lataamisesta ole välttämättä sellaisenaan tehtävissä luotettavia päätelmiä yleisön saataviin saattamisen merkittävyydestä. Koepalojen määrällä tehtyyn arviointiin liittyykin tiettyjä epävarmuustekijöitä liittyen muun ohella siihen, kuinka usein ja miten aktiivisesti koepaloja on ilmoitetun aikavälin sisällä ladattu. Siten koepalojen määrästä ja nyt ilmoitetuista aikatiedoista ei ole sellaisenaan yksiselitteisesti pääteltävissä, kuinka laajaa ja pitkäkestoista teleliittymästä tapahtunut yleisön saataviin saattaminen on ollut.

Tässä tapauksessa asiassa esitetyn selvityksen rajoitukset ja puutteellisuudet huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että hakija on esittänyt riittävän selvityksen tekijänoikeuslain 60 a §:ssä tarkoitetun merkittävyyskynnyksen ylittymisestä niiden teleliittymien osalta, joista yhdestä teoksesta koepaloja on ladattu eniten ja määrältään varsin paljon. Ottaen huomioon sen seikan, että selvityksestä ei ilmene, miten koepalat ovat jakautuneet teoksittain, luovutettavaksi ei ole määrättävä tietoja niistä teleliittymiä koskevista havainnoista, joista koepaloja on sinällään ladattu suhteellisen paljon, mutta joista keskimäärin ei ole ladattu yhtä teosta kohti varsin paljon koepaloja. Esitetyn selvityksen perusteella on mahdollista, että tällöin koepaloja ei ole ladattu yhdestäkään teoksesta tai kokonaisuutena arvioituna siinä määrin, että yleisön saataviin saattamista voitaisiin katsoa tapahtuneen merkittävässä määrin. Toisaalta teosten määrästä riippumatta tiedot on määrättävä luovutettavaksi niistä teleliittymistä, joista ladattujen koepalojen määrä on ollut huomattavan korkea.

Hakemuksessa tarkoitettujen tietojen luovuttaminen on välttämätöntä tekijänoikeuden loukkauksen selvittämiseksi ja vaatimuksen kohdentamiseksi teoksen yleisön saataville saattajaan. Edellä mainituissa olosuhteissa yleisön saataviin saattamista voidaan edellä mainitulla tavalla pitää siinä määrin merkittävänä, että oikeudenhaltijalla on oltava mahdollisuus puuttua siihen, vaikka se edellyttää teleliittymän haltijan yhteystietojen antamista oikeudenhaltijalle ja merkitsee puuttumista teleliittymän haltijan yksityisyyden suojaan. Teleliittymän haltijalle aiheutuvia haittoja rajoittaa se, että tekijänoikeuden haltija saa käyttää luovutettavia tietoja vain loukkauksen selvittämiseen ja vaatimusten esittämiseen sekä että väärinkäytösten estämiseksi tekijänoikeuden haltijaan sovelletaan sähköisen viestinnän palveluista annetun lain säännöksiä viestinnän luottamuksellisuudesta ja yksityisyyden suojasta, viestien ja tunnistamistietojen käsittelystä sekä tietoturvasta. Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että tunnistamistietojen luovuttamista puoltavat syyt ovat mainituilta osin merkittävämpiä kuin tietojen luovuttamisesta teleliittymän haltijalle aiheutuva haitta.

Markkinaoikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että edellä todetuista 92 teleliittymistä on saatettu tekijänoikeuksien kannalta tekijänoikeuslain 60 a §:ssä tarkoitetulla tavalla merkittävissä määrin yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman tekijänoikeuksien haltijan suostumusta. Asiassa on sen vuoksi perusteet määrätä DNA Oyj selvittämään ja antamaan hakijalle selvitetyt ja saatavilla olevat tämän päätöksen liitteessä yksilöityjä teleliittymiä koskevat yhteystiedot.

Kyseisiltä osin tiedot on määrättävä luovutettavaksi jäljempänä todetusti päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla. Muilta osin hakemuksen hyväksymiselle ei ole nyt esitetyn selvityksen perusteella edellytyksiä.

Luovuttamismääräyksestä

Hakemuksen kohteena olevat havainnot ovat olleet ajalta 1.–17.4.2018. Tässä vaiheessa ei ole varmuudella todettavissa miltä osin hakemuksen kohteena olevat tiedot ovat saatavilla. Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 137 §:n 3 momentti ja ajan kuluminen huomioon ottaen tietojen saatavuus tulee näin ollen selvitettäväksi vasta päätöslauselmasta ilmenevää tietojen antamista koskevaa määräystä mahdollisesti täytäntöön pantaessa.

Markkinaoikeus katsoo, että luovutettavien yhteystietojen tulee sisältää sellaiset saatavissa olevat tiedot teleliittymän käyttäjästä ja tilaajasta, jotka mahdollistavat käyttäjän ja tilaajan tunnistamisen sekä tavoittamisen. Yhteystiedot tulee luovuttaa salassapitosäännösten estämättä.

Hakemuksessa esitetyt vaatimukset ovat perustuneet hakijalle sopimuksin myönnettyihin oikeuksiin. Hakija saa siten käyttää sille luovutettavia tietoja ainoastaan selvittääkseen ja esittääkseen sillä kysymyksessä olevan sopimuksen nojalla oleviin oikeuksiin perustuvia vaatimuksia tekijänoikeuslain nojalla Suomessa.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Kuten korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä KKO 2017:85 (kohta 11) ilmenee, tässä tekijänoikeuslain 60 a §:ään perustuvassa hakemusasiassa on kysymys oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa tarkoitetulla tavalla asiasta, jossa sovinto ei ole sallittu.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n mukaan asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu, asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan, jollei ole erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan osaksi tai kokonaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut. Pykälän esitöiden (HE 107/1998 vp s. 17 ja 18) mukaan säännöksen uudella sanamuodolla selvennetään sitä, että kaikissa asioissa, joissa sovinto ei ole sallittu, asianosaiset pääsäännön mukaan vastaavat kuluistaan itse. Jos asianosaiset ovat eri mieltä jutun lopputuloksesta eli kysymys on riitainen, voi olla perusteltua, että asianosainen velvoitetaan osaksi tai kokonaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä KKO 2005:41 (kohta 5) ilmenee, ettei ole perusteltua, että vielä yksin se, että asianosaiset ovat eri mieltä asian lopputuloksesta, johtaisi kulujen korvausvelvollisuuteen. Tällöinkin sitä, onko olemassa erityistä syytä kulujen korvaamiselle, on arvioitava sen nojalla, millaiset perusteet asianosaisilla on ollut asian riitauttamiseen ja miten asia noihin asianosaisten esiintuomiin perusteisiin nähden on ratkaistu. Vastaava on lausuttu myös korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 2010:61 (kohta 7) ja KKO 2014:96 (kohdat 6 ja 11).

Tekijänoikeuslain 60 a §:n 3 momentin mukaan pykälässä tarkoitetun tekijän tai hänen edustajansa on korvattava tietojen luovuttamismääräyksen täytäntöönpanosta aiheutuneet kulut sekä mahdollinen vahinko lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjälle taikka muulle välittäjänä toimivalle palvelun tarjoajalle.

DNA Oyj on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista ja vedonnut myös edellä sanottuun tekijänoikeuslain 60 a §:n 3 momenttiin. Tämän hakemusasian käsittelyn yhteydessä ei ole kuitenkaan edellytyksiä velvoittaa hakijaa korvaamaan oikeudenkäyntikuluja kyseisen säännöksen perusteella. Tämän lisäksi kun otetaan huomioon asian riitauttamisen perusteet ja miten asia on ratkaistu, asiassa ei ole ilmennyt oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ssä tarkoitettuja erityisiä syitä sille, että hakija tulisi velvoittaa korvaamaan DNA Oyj:n vaatimia oikeudenkäyntikuluja. DNA Oyj:n vaatimus on näin ollen hylättävä.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus määrää DNA Oyj:n selvittämään ja antamaan Warner Bros. Entertainment Inc:lle käyttäjän ja tilaajan yhteystiedot tämän päätöksen liitteestä ilmenevistä teleliittymistä siinä mainittuina aikoina siltä osin kuin tiedot ovat määräystä täytäntöön pantaessa sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 17 luvussa tarkoitettua DNA Oyj:n omaa käyttöä varten saatavilla.

Warner Bros. Entertainment Inc. on sitoutunut olemaan luovuttamatta annettavia tietoja Euroopan talousalueen ulkopuolelle, ja se saa käyttää sille edellä mainituin tavoin luovutettavia yhteystietoja ainoastaan selvittäessään ja esittäessään sille hakemuksen kohteena oleviin teoksiin siirtyneitä oikeuksia koskevia Suomen tekijänoikeuslakiin perustuvia vaatimuksia Suomessa.

Markkinaoikeus hylkää hakemuksen muilta osin.

Markkinaoikeus hylkää DNA Oyj:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän ratkaisuun saa hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 27.11.2018.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeustuomarit

Ville Parkkari, Pekka Savola ja Jukka Koivusalo (eri mieltä).

Asiassa on äänestetty. Eri mieltä olevan jäsenen äänestyslausunto on liitetty tuomioon.

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO

Markkinaoikeustuomari Koivusalo:

Erimielisyyteni koskee salassapitomääräyksen antamista siltä osin kuin enemmistö on katsonut, ettei asiassa ole perusteita määrätä asiakirjatodisteita 9–12, 15–16, 18–31 ja 34–59 salassa pidettäväksi.

Hakija on esittänyt, että edellä mainitut asiakirjatodisteet sisältävät hakijan elokuvateosten myynti- ja markkinointimateriaalia alkuperäisenä painokoneversiona. Hakijan mukaan alkuperäiset tiedostot sisältävät painokoneen ja leikkurin edellyttämät tiedot autenttista vastaavan materiaalin valmistamiseksi. Hakija on vielä esittänyt, että tietojen luovuttaminen voi aiheuttaa hakijalle vahinkoa, sillä aineistoa voidaan hyödyntää hakijan oikeutta loukkaavassa tallennepiratismissa.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n mukaan tuomioistuin voi asianosaisen pyynnöstä tai erityisestä syystä muutoinkin päättää, että oikeudenkäyntiasiakirja on pidettävä tarpeellisin osin salassa, jos siihen sisältyy muussa laissa salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja, joiden julkisiksi tuleminen todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa tai vahinkoa niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty.

Pykälää koskevien esitöiden (HE 13/2006 vp s. 44) mukaan pykälään sisältyy salassapitomääräyksen edellytyksenä kaikki tilanteet kattava vahinkoedellytyslauseke, jonka mukaan salassapitomääräyksen antaminen on mahdollista vain, jos salattavan tiedon julkiseksi tuleminen todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa tai vahinkoa niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Eri laeissa olevilla salassapitoperusteilla suojataan joko jotakin tiettyä yksityistä tai yleistä etua. Harkittaessa salassapitomääräyksen antamista on punnittava sitä, aiheutuuko tiedon julkiseksi tulemisesta suojattaville eduille haittaa. Minkä tahansa haitan aiheutuminen ei ole riittävää, vaan haitan tulee olla merkittävää ja sen syntymisen todennäköistä. Salassapitomääräyksen pyytäjän on esitettävä uskottava selvitys haitan aiheutumisesta. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan muodostaa asian käsittelystä suhteettoman raskasta prosessia, vaan asia pitää hoitaa käytännöllisesti ja välttäen varsinaisen oikeudenkäynnin kulun häiriintymistä tai käsittelyn viivästymistä. Esitöissä (HE 13/2006 vp s. 44) on lisäksi todettu liike- ja ammattisalaisuuden osalta, että asiaa ratkaistaessa merkitystä voidaan antaa myös vastapuolen mielipiteelle, mutta ratkaisevassa asemassa on jo asian luonnosta johtuen salassapitomääräystä pyytäneen näkemys ja hänen asiassa esittämä.

Totean, että viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n kohdan 20 perusteella salassa pidettäviä ovat liikesalaisuuksien lisäksi sellaiset asiakirjat, jotka sisältävät tietoja muusta vastaavasta yksityisen elinkeinotoimintaa koskevasta seikasta, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi elinkeinonharjoittajalle taloudellista vahinkoa. Pykälän esitöiden (HE 30/1998 vp s. 96) mukaan toiminnan harjoittajan salassapitotahto ei ole yksistään ratkaiseva, vaan viranomaisen on arvioitava asiaan liittyvät salassapitointressit kokonaisuutena. Viranomaisen on kuitenkin asianmukaista erityisesti epäselvissä tapauksissa kuulla yrittäjää sekä ottaa arvioinnissa huomioon yrittäjän salassapitotahto sekä yrittäjän tiedon antamisen vaikutuksista esittämät selvitykset.

Totean, että edellä mainittu ilmentää sitä, että yrityksen salassapitotahdolla ja intressillä on merkitystä asiaa arvioitaessa. Kysymyksessä olevassa tapauksessa hakija on selvittänyt, miksi tietojen antaminen voi aiheuttaa sille taloudellista vahinkoa. Esitetyistä perusteista ei ole pääteltävissä, että merkittävän taloudellisen vahingon aiheutuminen ei voisi olla mahdollista tai todennäköistä. Asiaan osallinen ei ole vastustanut asiakirjojen määräämistä salassa pidettäviksi. Näin ollen asiassa on perusteet määrätä myös asiakirjatodisteet 9–12, 15–16, 18–31 ja 35–59 salassa pidettäväksi hakijan vaatimalla tavalla.

Vakuudeksi:

Puheenjohtaja Ville Parkkari

LAINVOIMAINEN

Ei lainvoimainen

 
Julkaistu 4.10.2018