MAO:328/18

A ja B > Viestintävirasto

verkkotunnuksen merkitseminen oikeudenhaltijalle - vakiinnuttaminen

Diaarinumero: 2017/557
Antopäivä: 14.6.2018

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Viestintäviraston päätös 19.7.2017 asiassa dnro 137/522/2017 (liitteenä)

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus ja valituksen täydennys

Vaatimukset

A on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen ja määrää verkkotunnuksen X.fi merkittäväksi hänen käyttöönsä.

Perusteet

Inhimillisen virheen vuoksi palveluntuottaja ei ollut uudistanut valittajan verkkotunnusta, jolloin vastaaja on merkinnyt sen nimiinsä. Verkkotunnus X.fi on ollut valittajan henkilökohtaisessa ja hänen perheensä käytössä vuodesta 2011 lukien, ja verkkotunnus tulisi palauttaa tähän aiempaan olotilaan. Verkkotunnusta on myös käytetty valittajan Santar Invest Oy -konsultointiliiketoiminnassa, ja se on merkittävä osa yrityksen brändiä. X.fi on ollut laajassa käytössä kansainvälisissä yhteyksissä, kuten X-nimellä tapahtuvassa konsultoinnissa esimerkiksi Yhdysvalloissa. Nimen pitkäaikaisen käytön perusteella sen voidaan katsota vakiinnuttaneen asemansa merkkinä. Valittajan sukunimeä Patentti- ja rekisterihallitus ei ole hakemuksesta huolimatta suojannut.

Verkkotunnuksen menettäminen on vahingoittanut ja vahingoittaa merkittävästi valittajan henkilökohtaista ja hänen perheensä toimintaa sekä valittajan yritystoimintaa. On kohtuutonta ja väärin, että vakiintunut verkkotunnus voidaan noin vain siirtää toisen nimiin. Viestintäviraston tulisi päätöksiä tehdessään ottaa huomioon kyseisessä tapauksessa verkkotunnukseen liittyvät taustat.

Viestintäviraston lausunto

Viestintävirasto on esittänyt, että valituksenalaisen päätöksen kumoamiselle ei ole perusteita.

Valittajalla ei ole verkkotunnuksen merkitsemishetkellä 11.1.2017 ollut suojattua nimeä tai merkkiä, johon vaatimus verkkotunnuksen poistamisesta voisi perustua. Valittajan mukaan hän on ollut prosessissa suojata X-nimi tavaramerkiksi, mutta tätä ei ole viety päätökseen. Sukunimi ei ole lain mukainen suojattu nimi tai merkki eikä siten myöskään peruste vaatia sukunimeä vastaavaa verkkotunnusta poistettavaksi ja merkittäväksi kyseisen sukunimen omaavalle henkilölle.

Valittajan esittämä verkkotunnuksen aiempi käyttö tai asian taustat eivät ole lain mukaisia perusteita vaatia verkkotunnuksen merkitsemistä valittajan käyttöön.

Viestintävirasto ei voi arvioida jonkin nimen tai merkin vakiintumista, koska tämä edellyttäisi toiminimilain ja tavaramerkkilain soveltamista ja tulkintaa sekä laajaa tunnusmerkkioikeudellista näytön arviointia. Silloin kun vaatimus perustuu vakiintuneeseen nimeen tai merkkiin, kysymyksessä ei ole selkeä tunnusmerkkioikeuden loukkaus.

Vastaajan vastaus

B on esittänyt, että verkkotunnus X.fi varattiin, kun mitään näyttöä verkkotunnuksen käytössä olemisesta ei löytynyt. Hän seurasi varmuuden vuoksi verkkotunnuksen tilannetta ensin pidemmän aikaa ennen sen merkitsemistä. Verkkotunnus ei voine olla ollut jatkuvassa käytössä, jos se on ollut vapaana useamman kuukauden ajan. Aktiivinen käyttäjä olisi huomannut heti vanhentuneen verkkotunnuksen, koska esimerkiksi sähköposti ei olisi tällöin toiminut. Mikäli Santar Invest Oy on käyttänyt kyseistä verkkotunnusta, kyseinen "aputoiminimi" ei ole ilmennyt ainakaan yritysrekisteristä.

Käsillä oleva vapaana ollut verkkotunnus on merkitty omaan käyttöön lain sallimissa puitteissa, eikä ole mitään perusteita sille, että verkkotunnus olisi suojattu merkki tai että se pitäisi poistaa käytöstä. Tarkoituksena ei ole eikä ole ollut aiheuttaa haittaa tai tavoitella taloudellista etua.

Valittajan lausuma

A on esittänyt, että verkkotunnuksen tulee saada suojaa vakiintumisen perusteella, koska yritys on käyttänyt tunnusta X.fi kauan ja laajasti ja se on yleisesti tunnettu niiden keskuudessa, joihin elinkeinonharjoittajan toiminta suuntautuu. Tunnus on vakiintunut nimenä, brändinä ja tuotemerkkinä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asian käsittely Viestintävirastossa

Verkkotunnusta X.fi on haettu ja se on merkitty käyttäjälleen B:lle 11.1.2017.

A on 29.1.2017 vaatinut Viestintävirastolta kyseisen verkkotunnuksen merkitsemistä käyttöönsä ja perustanut vaatimuksensa suojattuun nimeen "Santar Invest" (Y-tunnus 2215911-9). A on lisäksi lisätiedoissa ilmoittanut seuraavaa: "X.fi on ollut hallussa vuodesta 2011 asti ja syksyn muutoksen yhteydessä vendorin inhimillisen erehdyksen johdosta huolimatta toimeksiannosta ja maksetusta voimassaolevasta sopimuksesta tämä jäänyt heiltä vahvistamatta. Tästä aiheutuu merkittävää sekaannusta ja vaikeuttaa merkittävästi toimeentulon hankintaa."

Viestintävirasto on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt vaatimuksen verkkotunnuksen merkitsemisestä oikeudenhaltijan käyttöön. Päätöksen perustelujen mukaan verkkotunnus ei ole verkkotunnuksen merkitsemishetkellä vastannut tai muistuttanut vaatimuksen esittäjän suojattua nimeä tai merkkiä eikä se, että verkkotunnus on aiemmin ollut vaatimuksen esittäjän käytössä, ole lain mukainen peruste vaatia verkkotunnusta poistettavaksi.

Oikeudelliset lähtökohdat

Asiassa sovellettava sähköisen viestinnän palveluista annettu laki (ennen 1.6.2018 tietoyhteiskuntakaari) vastaa tietoyhteiskuntakaaren esitöissä (HE 221/2013 vp) todetuin tavoin nyt käsillä olevilta osin aiemmin voimassa ollutta verkkotunnuslakia (228/2003).

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 169 §:n 2 momentin mukaan Viestintävirasto poistaa verkkotunnuksen verkkotunnusrekisteristä ja fi-juuresta käyttäjää kuulematta, jos verkkotunnuksen voimassaoloaika on kulunut umpeen. Pykälän 5 momentin mukaan verkkotunnusrekisteristä poistettu verkkotunnus vapautuu yleisesti uudelleen merkittäväksi kuukauden kuluttua merkinnän poistamisen jälkeen.

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 166 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan verkkotunnus ei saa merkitsemishetkellä vastata toisen suojattua nimeä tai merkkiä, ellei verkkotunnuksen käyttäjä pysty esittämään hyväksyttävää perustetta verkkotunnuksen merkitsemiselle tai 2 kohdan mukaan muistuttaa toisen suojattua nimeä tai merkkiä, jos verkkotunnus merkitään ilmeisessä hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa.

Kyseisen pykälän esitöiden (HE 221/2013 vp s. 159–160) mukaan pykälä vastaa pääasiallisesti sisällöltään verkkotunnuslain 4 §:ää, lukuun ottamatta eräitä verkkotunnuksen sisältöön liittyviä rajoituksia. Pykälän 2 momentin 1 kohdan tarkoituksena on estää suojattujen nimien ja merkkien loukkaaminen ja siksi verkkotunnuksen käyttäjän tulee aktiivisesti selvittää, että haettava verkkotunnus ei loukkaa toisten suojattuja oikeuksia, kuten rekisteröityjä toiminimiä tai tavaramerkkejä. Pykälän 2 momentin 2 kohdan osalta on muun ohella todettu, että verkkotunnuslain säätämisen jälkeen verkkotunnukset ovat olleet vapaasti valittavissa, jolloin on ollut mahdollista saada rekisteröityä myös sellaisia verkkotunnuksia, jotka muistuttavat toisen suojattua nimeä tai merkkiä. Tällaisia verkkotunnuksia voidaan johtaa olemassa olevasta nimestä tai merkistä esimerkiksi kirjoitusasua muokkaamalla.

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 169 §:n 3 momentin mukaan, jos 166 §:n 2 momentissa tarkoitetun oikeuden haltija pyytää verkkotunnuksen poistamista, Viestintävirasto voi poistaa laissa asetettujen säännösten vastaisesti merkityn verkkotunnuksen verkkotunnusrekisteristä ja fi-juuresta tai merkitä sen oikeudenhaltijan käyttöön.

Kyseisen 3 momentin esitöiden (HE 221/2013 vp s. 162) mukaan verkkotunnuksen poistaminen on edellyttänyt aiemmin voimassa olleen verkkotunnuslain esitöiden mukaisesti vahvaa näyttöä oikeudenloukkauksesta eikä tällä lakimuutoksella ole tarkoitus poiketa Viestintäviraston tähänastisesta ratkaisukäytännöstä.

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:n 21 kohdan mukaan suojatulla nimellä ja suojatulla merkillä tarkoitetaan kyseisessä laissa kauppa-, tavaramerkki-, yhdistys-, säätiö- tai puoluerekisteriin merkittyä nimeä ja merkkiä taikka toiminimilaissa tai tavaramerkkilaissa tarkoitettua vakiintunutta nimeä, toissijaista tunnusta tai tavaramerkkiä sekä julkisyhteisön, valtion liikelaitoksen, itsenäisen julkisoikeudellisen laitoksen, julkisoikeudellisen yhdistyksen ja vieraan valtion edustuston ja sen toimielimen nimeä.

Toiminimilain 2 §:n 1 momentin mukaan yksinoikeus toiminimeen saadaan rekisteröimällä tai vakiinnuttamalla toiminimi. Toissijaiseen tunnukseen voidaan yksinoikeus saada vain vakiinnuttamalla. Saman pykälän 3 momentin mukaan toiminimi katsotaan vakiintuneeksi, jos se on yleisesti tunnettu niiden keskuudessa, joihin elinkeinonharjoittajan toiminta suuntautuu.

Tavaramerkkilain 4 a §:n 1 momentin mukaan yksinoikeus tavaramerkkiin voidaan saada ilman rekisteröintiä, kun tavaramerkki on vakiinnutettu. Pykälän 3 momentin mukaan tavaramerkki katsotaan vakiinnutetuksi, jos se on Suomessa asianomaisissa elinkeino- tai kuluttajapiireissä yleisesti tunnettu haltijan tavaroiden erityisenä merkkinä.

Verkkotunnuslaissa ja sen esitöissä on todettu edellä kuvatuista sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 166 ja 169 §:n mukaisista nyt kysymyksessä olevista seikoista muun ohella seuraavaa:

Verkkotunnuslain esitöiden (HE 96/2002 vp s. 15) mukaan Viestintävirastolle annetaan toimivalta puuttua tilanteisiin, joissa muu kuin nimi- tai merkkioikeuden haltija on saanut suojatun nimen tai merkin mukaisen tai siitä johdetun verkkotunnuksen.

Verkkotunnuslain 4 §:n 3 momentin mukaan verkkotunnus ei saa oikeudettomasti perustua muun ohella toisen suojattuun nimeen tai merkkiin.

Verkkotunnuslain esitöissä (HE 96/2002 vp s. 21) on kyseisen sääntelyn osalta todettu, että lähtökohtaisesti ehdotetussa laissa tunnustetaan suojatun nimen tai merkin haltijan oikeus tämän lain mukaiseen verkkotunnukseen. Loukatun oikeussuojakeinoista säädetään lain 11 ja 12 §:ssä. Esityksessä on haluttu korostaa hakijan vastuun merkitystä siirryttäessä avoimempaan, kevyempään ja nopeampaan verkkotunnuksien myöntämismenettelyyn. Hakijan tulee verkkotunnusta hakiessaan aktiivisesti selvittää, että haettava verkkotunnus ei loukkaa toisten suojattuja oikeuksia, kuten esimerkiksi rekisteröityjä toiminimiä tai tavaramerkkejä. Kuka tahansa, jolla on pääsy Internet-tietoverkkoon, voi tietopalvelujen avulla milloin tahansa selvittää patentti- ja rekisterihallituksen rekisteröimät nimet ja tavaramerkit. Lisäksi Viestintäviraston verkkosivuilla on tietopalvelu, jossa voimassa olevat verkkotunnukset ovat nähtävinä.

Verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan Viestintävirasto voi peruuttaa verkkotunnuksen, jos on painavia perusteita epäillä, että tunnus on suojattu nimi tai merkki, ja nimen tai merkin haltija pyytää tunnuksen peruuttamista, eikä tunnuksen haltija kahden viikon määräajassa esitä hyväksyttävää perustetta oikeudelleen.

Verkkotunnuslain 11 §:ää koskevissa esitöissä (HE 96/2002 vp s. 25) on todettu, että verkkotunnuksen sulkeminen, josta säädetään mainitussa pykälässä, on ensisijainen puuttumiskeino suhteessa 12 §:n mukaiseen peruuttamiseen. Verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin esitöissä (HE 96/2002 vp s. 27–28) on puolestaan tuotu esiin, että verkkotunnuksen peruuttaminen on sen sulkemista painavampi verkkotunnuksen haltijan oikeuteen puuttuva toimi. Tämän vuoksi peruuttamisen edellytykset on määritelty pykälässä yksityiskohtaisesti. Mainitun momentin 3 kohdan säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa tunnuksen peruuttaminen sulkemisen sijaan ilmeisen selvissä tapauksissa. Peruuttaminen edellyttää, että näyttö oikeudenloukkauksesta on vahva, eikä tunnuksen haltija pysty esittämään hyväksyttävää perustetta oikeudelleen. Esimerkkinä esitöissä on mainittu tunnuksen euroopanunioni.fi. rekisteröinti yksityisen elinkeinonharjoittajan nimiin. Esitöissä on menettelyn osalta viitattu verkkotunnuslain 11 §:n 1 momentin 4 kohdassa esitettyyn.

Verkkotunnuslain 11 §:n 1 momentin 4 kohdan esitöissä (HE 96/2002 vp s. 26) on esitetty, että esiin saattaa tulla tilanteita, joissa toiselle kuuluva suojattu nimi tai merkki rekisteröidään verkkotunnukseksi, koska verkkotunnuksen hakijan oikeutta nimeen tai merkkiin ei enää ennakkoon tutkita. Tällöin mahdollisen oikeudenloukkauksen selvittäminen alkaa loukatun Viestintävirastolle tekemästä tunnuksen sulkemispyynnöstä. Jos tunnuksen haltija pystyy Viestintäviraston arvion mukaan esittämään oikeudellisesti relevantin perusteen oikeudelleen, tunnusta ei suljeta, vaan asianosaisten on saatettava tunnusmerkkioikeudellinen riitansa ratkaistavaksi esimerkiksi tuomioistuimeen tai sovittava asia keskenään.

Asian arviointi

Valittajan mukaan verkkotunnus X.fi on aiemmin ollut hänen henkilökohtaisessa ja perheensä sekä yritystoimintansa käytössä ja verkkotunnus on jäänyt erehdyksessä uudistamatta. Verkkotunnuksen poistuminen edellä todetusta käytöstä on aiheuttanut ja aiheuttaa vahinkoa ja haittaa.

Markkinaoikeus toteaa, että asiassa ei ole esitetty eikä ole muutoinkaan ilmennyt, että valittajan viittamassa verkkotunnuksen poistamisessa ja merkitsemisessä myöhemmin B:n käyttöön ei olisi toimittu sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 169 §:n 2 ja 5 momentissa säädetyllä tavalla. Asiassa on siten kysymys siitä, onko verkkotunnus sen merkitsemishetkellä lain 166 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla vastannut tai muistuttanut valittajan suojattua nimeä tai merkkiä.

Verkkotunnuslain esitöistä ja korkeimman hallinto-oikeuden 29.10.2008 antamasta päätöksestä taltionumero 2728 ilmenee periaate, jonka mukaan verkkotunnuksen poistaminen käsillä olevalla perusteella on tarkoitettu sovellettavaksi ilmeisen selvissä tapauksissa. Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO 2006:41 on myös todettu, että Viestintäviraston toimivallan on katsottava rajoittuvan tapauksiin, joissa on ilmeisen selvää, että peruutettavaksi vaadittu verkkotunnus oikeudettomasti perustuu peruuttamista vaatineen suojattuun nimeen tai tunnukseen.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella valittajalla ei ole ollut verkkotunnuksen merkitsemishetkellä 11.1.2017 verkkotunnusta vastaavaa rekisteröityä suojattua nimeä tai merkkiä. Pelkkä sukunimi ei ole sellaisenaan laissa tarkoitettu suojattu nimi. Myöskään mitään verkkotunnusta muistuttavaa rekisteröityä suojattua nimeä tai merkkiä ei ole esitetty tai tullut ilmi.

Valittajan onkin katsottava perustaneen vaatimuksensa lähinnä siihen, että nimi X tai X.fi olisi verkkotunnuksena, tavaramerkkinä taikka toiminimenä vakiintunut.

Markkinaoikeus toteaa, että sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa suojatulla nimellä tai merkillä on tarkoitettu muun ohella toiminimilaissa tarkoitettua vakiintunutta nimeä tai toissijaista tunnusta taikka tavaramerkkilaissa tarkoitettua vakiinnutettua tavaramerkkiä. Verkkotunnuksen aiempi "vakiintunutkaan" käyttö ei siten ole sellaisenaan sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa tarkoitettu peruste verkkotunnuksen poistamiselle.

Markkinaoikeus toteaa vielä, että toiminimen, toissijaisen tunnuksen tai tavaramerkin vakiintumisen tulisi olla siitä mahdollisesti esitettävän näytön perusteella sellaisella tavalla ilmeisen selvää, ettei sen toteaminen edellyttäisi Viestintävirastolta ja siten myöskään tässä valitusasiassa markkinaoikeudelta sen laatuista tunnusmerkkioikeudellista arviointia, joka on käsiteltävissä vain riita-asiassa. Tässä tapauksessa näyttöä valittajan toteamasta vakiintumisesta ei ole esitetty, eikä verkkotunnuksen voida siten katsoa myöskään vastaavan tai muistuttavan mitään valittajan vakiinnutettua suojattua nimeä tai merkkiä.

Edellä todetuin perustein markkinaoikeus katsoo, että asiassa ei ole esitetty sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 166 §:n 2 momentissa säädettyjä perusteita verkkotunnuksen merkitsemiselle valittajan käyttöön.

Johtopäätös

Viestintävirasto ei ole menetellyt virheellisesti hylätessään 19.7.2017 tekemällään päätöksellä asiassa dnro 137/522/2017 valittajan vaatimuksen verkkotunnuksen X.fi merkitsemisestä oikeudenhaltijan käyttöön. Valitus tulee siten hylätä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

MUUTOKSENHAKU

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Sami Myöhänen, Pekka Savola ja Mirva Näsi.

Viestintäviraston päätös

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

 
Julkaistu 27.6.2018