MAO:681/17

A > B

tuomarin esteellisyys

Diaarinumero: 2017/63
Antopäivä: 7.11.2017

ASIAN TAUSTA

A on kantajana tekijänoikeutta koskevassa riita-asiassa diarinumero 2017/63, joissa vastaajana on Sputnik Oy.

A on 2.11.2017 esittänyt asiassa väitteen asian valmistelusta vastaavan markkinaoikeustuomarin esteellisyydestä.

VÄITE TUOMARIN ESTEELLISYYDESTÄ

Esteellisyys

A esittänyt, että markkinaoikeustuomari B on esteellinen käsittelemään tekijänoikeutta koskevaa riita-asiaa diarinumero 2017/63, joissa kantajana on A ja vastaajana Sputnik Oy.

Perustelut

Markkinaoikeustuomari B:llä on käsiteltävänä olevaan asiaan ennakkoasenne. Tämä ennakkoasenne on vaikuttanut prosessisuunnitelman laatimiseen eli siihen, miten kantajalle on annettu mahdollisuus esittää todistelua. Ennakkoasenne on vaikuttanut myös siihen, miten markkinaoikeustuomari on ollut yhteydessä oikeudenkäynnin osapuoliin ja miten kantajan pyyntöön vastaajan vastineessa esitettyjen väitteiden täsmentämisestä on suhtauduttu. Ennakkoasenne vaarantaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja kantajan oikeuksien toteutumisen.

Markkinaoikeuden 1.11.2017 päivätyssä luonnoksessa prosessisuunnitelmaksi ilmoitettu aikataulu ei kohtele oikeudenkäynnin osapuolia tasapuolisesti. Kantajalla tulee olla oikeus esittää haluamansa todistelu ja lausua muusta esitetystä näytöstä. Todistelun rajoittamiselle tulisi olla oikeudenkäymiskaaressa säädetty peruste. Tällaisia perusteita ei kuitenkaan ole.

Kantajan nimeämää todistelua ei kyetä käsittelemään asianmukaisesti ja riittävällä tarkkuudella markkinaoikeuden prosessisuunnitelmassa esittämässä aikataulussa. Asiakirjanäytön osalta esitetty aikataulu tarkoittaisi sitä, että käsitellylle varatun tunnin aikana käytettävissä oleva aika kantajan asiakirjatodisteiden osalta olisi noin kuusi sekuntia sivua kohden ilman vastaajan kommenttipuheenvuorojen huomioon ottamista. Kantajan oman kuulemisen osalta varattu tuntia tarkoittaisi, että aikaa sivua kohden olisi noin 26 sekuntia. Prosessisuunnitelman mukainen, käytettävissä oleva aika on näin ollen riittämätön kantajan asiakirjanäytön vastaanottamiselle.

Asiantuntijoiden kuulemisen suunniteltu ajoittaminen pääkäsittelyn ensimmäisenä päivänä rajoittaa sekin perusteettomasti kantajan oikeutta todistelun esittämiseen. Asiantuntijoiden kuulemisella näytön vastaanottamisen tuossa vaiheessa ei ole saavutettavissa etua asian käsittelyn kannalta, vaan pikemminkin asiantuntijoiden valottamien kokemussääntöjen merkitys tulisi tarkoituksenmukaisemmin arvioitavaksi sen jälkeen, kun muu asiassa esitettävä näyttö on otettu vastaan.

Asiassa ei ole esitetty perusteita sille, miksi kantajan todistajana kuultavaksi nimeämää C:tä ei kuulla oikeudenkäymiskaaressa säädetyssä ja kantajan edellyttämässä aikataulussa. Markkinaoikeustuomari B on katsonut, että C:n, jota vastapuoli ei ole nimennyt todistajaksi, pääkuulustelun suorittaa vastaajan asiamies. Markkinaoikeustuomari B on dispositiivisessa riita-asiassa tulkinnut vastaajan ilmoitusta "varataan oikeus kuulla" vastaajamyönteisesti ja todisteiden nimeämiselle asetetun määräpäivän sitovuuden vastaisesti. Kantajan tulisi todistajan nimenneenä asianosaisena suorittaa pääkuulustelu.

Kantajan asiamiesten kanssa käydyssä keskustelussa markkinaoikeustuomari B on ilmoittanut ymmärtävänsä, että prosessisuunnitelma vaarantaa kantajan oikeusturvan. Sen jälkeen kun markkinaoikeustuomari B oli keskustellut vastaajan asiamiehen kanssa hän on kuitenkin ilmoittanut, että markkinaoikeus toimii aiempaan keskusteluun nähden täysin päinvastaisella tavalla. Puhelimitse tapahtunut yhteydenpito asianosaisiin on johtanut markkinaoikeustuomarin vaihteleviin ja epäjohdonmukaisiin kannanottoihin sekä prosessinjohdon epäonnistumiseen.

Vastaajan vastaus on ollut sisäisesti ristiriitainen ja täsmentymätön. Valmistelun aikana ja suullisessa valmisteluistunnossa markkinaoikeustuomari B on laiminlyönyt kantajan pyynnön siitä, että vastaajan tulisi yksilöidä väitteensä ja kiistämisensä perusteet. Tämä on johtanut siihen, että prosessin kohde on keskeisiltä osin edelleen täsmentymätön. Markkinaoikeustuomari B on päättänyt asian valmistelun tietoisena näistä seikoista ja kantajan väitteistä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Esteellisyysväitteet

Tuomarin esteellisyydestä on säädetty oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa. A on esittänyt, että markkinaoikeustuomari B:llä on vastaajaa suosiva ennakkoasenne. Markkinaoikeus katsoo, että esitetyn esteellisyysväitteen ja sen perustelujen johdosta asiassa on kysymys siitä, onko B esteellinen käsittelemään kysymyksessä olevia riita-asioita oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitetun ennakkoasenteeseen perustuvan esteellisyysperusteen nojalla ja siitä, onko B esteellinen pykälän 3 momentin yleislausekkeen nojalla.

Jääviys ennakkoasenteen nojalla

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun esitöiden yleisperustelujen (HE 78/2000 vp s. 19 ja 20), siltä osin kun ne liittyvät mainitun luvun 7 §:n 2 momentin mukaiseen ennakkoasennejääviyteen, mukaan ne tilanteet, joissa nousee esille kysymys tuomarin puolueettomuudesta samassa tuomioistuimessa tapahtuneen saman asian aikaisemman käsittelemisen tai ratkaisemisen johdosta ovat hyvin erilaisia. Tuomarin puolueettomuus ei niissä objektiivisesti tarkastellen suinkaan aina vaarannu. Mahdollinen esteellisyys joudutaan ratkaisemaan yksittäistapauksittaisen harkinnan perusteella. Esteellisyyttä eivät aiheuta yleensä esimerkiksi oikeudenkäynnin aikana tehtävät osaratkaisut eikä asian käsittelyn jaksottuminen eri vaiheisiin kuten riita-asian valmisteluun ja pääkäsittelyyn.

Esitöissä on lainkohdan yksityiskohtaisten perustelujen osalta (HE 78/2000 vp s. 42) todettu, että 7 §:n 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi ennakkoasenteen aiheuttamasta esteellisyydestä. Perusteltu epäily ennakkoasenteesta voi syntyä siitä, että tuomari on osallistunut samassa tuomioistuimessa aikaisemmin asian tai sen osan ratkaisuun taikka muusta erityisestä syystä. Erityinen syy voi olla esimerkiksi se, että tuomari on saanut oikeudenkäyntimenettelyn ulkopuolella asiaa koskevia tietoja ja että hän on ennen asian vireilletuloa ottanut asian ratkaisuun kantaa. Esteellisyyden mahdollisesti synnyttävällä ennakkoasenteella ei luonnollisestikaan tarkoiteta tuomarin oikeustieteellisenä tutkimustyönä julkaisemien kannanottojen vaikutusta tai päätelmien tekemistä aikaisempien julkaistujen kannanottojen pohjalta. Säännöksellä on pyritty kuvaamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä, jonka mukaan tuomarilla ei saa olla ennakkokäsitystä tai etukäteiskantaa asiasta eikä halua edistää toisen asianosaisen etua.

Esitöissä on lainkohdan yksityiskohtaisten perustelujen osalta (HE 78/2000 vp s. 46) edelleen todettu, että eräissä tapauksissa tuomarin oikeudenkäyntiin liittyvät toimet saattavat ilmentää tuomarin ennakkoasennetta ja sen vuoksi vaarantaa luottamuksen tuomarin puolueettomuuteen. Tuomari saattaa tulla esteelliseksi esimerkiksi silloin, jos hän jutun ollessa vielä kesken ottaa siihen voimakkaasti kantaa tiedotusvälineissä.

Esitöissä on tältä osin lisäksi todettu, että aktiivinen ja tiukkakaan prosessinjohto ei sinänsä voi aiheuttaa esteellisyyttä. Päinvastoin oikeudenkäymiskaaren säännökset edellyttävät tuomarilta juuri tällaista menettelyä perusteellisen oikeudenkäynnin aikaansaamiseksi. Tuomarin epäasiallista menettelyä koskevan väitteen tulee olla objektiivisesti arvioiden perusteltavissa. Tuomaria voidaan pitää esteellisenä, jos menettely on objektiivisesti arvostellen ollut asiatonta ja se osoittaa asennoitumista, joka ulkopuolisenkin näkökulmasta tarkastellen vaarantaa tuomarin puolueettomuuden.

Esitöissä on vielä todettu, että tuomarin ennakkoasennetta ratkaisun lopputulokseen voi osoittaa se, että hän ei kohtele ja informoi asianosaisia tasapuolisesti. Tasapuolisuuden voidaan katsoa vaarantuvan, jos tuomari ilman asiallisia perusteita toimii selvästi pelkästään toisen asianosaisen eduksi. Tällainen tilanne voi olla käsillä esimerkiksi silloin, kun tuomari on neuvonut etukäteen toista asianosaista sellaisissa asiakysymyksissä, jotka vaikuttavat asian käsittelyyn. Asianosaisen yleinen informointi tai asian käsittelyn vaiheista kertominen ei luonnollisestikaan voi olla peruste esteellisyyteen.

Siltä osin kun esteellisyysperusteena on viitattu kantajan mahdollisuuteen esittää todistelua, kysymys on riita-asian valmistelusta vastaavan markkinaoikeustuomarin menettelystä ja ratkaisuista liittyen nimettyjen asiantuntijoiden kuulemisen ajoittamiseen pääkäsittelyssä, vastaajan asiakirjatodistelulle varattuun käsittelyaikaan sekä yhden todistajan osalta siitä, kumman asianosaisen avustaja suorittaa todistajan pääkuulustelun.

Asiantuntijoiden kuulemisen ajankohdan osalta on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 48 §:n 1 momentissa todettu, että riita-asiassa kuulustellaan ennen muun suullisen todistelun vastaanottamista asianosaisia, jollei tuomioistuin erityisestä syystä päätä toisin. Todistajan ja asiantuntijan kuulemisesta on säädetty mainitun luvun 49 §:ssä, jossa ei kuitenkaan ole todettu, missä järjestyksessä kuuleminen tulisi suorittaa. Näin ollen pääsääntöisesti asianosaisten kuulemisen jälkeen tapahtuva todistajien ja asiantuntijoiden kuulemisessa noudatettava järjestys on jätetty tuomioistuimen harkintavaltaan. Markkinaoikeus katsoo, että prosessinjohtoon liittyvä kuulemisjärjestystä koskeva päätös ei osoita tuomarissa sellaista ennakkoasennetta, että tämän puolueettomuuden voitaisiin katsoa vaarantuneen, vaikka asianosainen olisi ollut kuulemisjärjestyksestä toista mieltä.

Vastaajan asiakirjatodistelulle pääkäsittelyssä varattavan käsittelyajan arviointi osana prosessisuunnitelman laatimista kuuluu asian valmistelusta vastaavan tuomarin prosessinjohtoon. Tältä osin markkinaoikeus viittaa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 54 §:ään, jonka mukaan asiantuntijalausunto, asiakirja, katselmuskohde sekä 24 §:ssä tai 47 §:n 2 momentissa tarkoitettu kertomus tai lausuma on pääkäsittelyssä esiteltävä tarpeellisilta osiltaan. Lain esitöiden (HE 46/2014 vp s. 112) mukaan oikeudenkäynnin sujuvuuden kannalta epäkohtana voidaan pitää sitä, että laissa velvoitetaan asiakirjan taikka kertomuksen tai lausunnon lukemiseen epätarkoituksenmukaisen laajasti. Esimerkiksi asiakirja tai asiantuntijalausunto voi olla hyvin laaja, mutta vain vähäisellä osalla asiakirjasta tai lausunnosta on merkitystä näyttönä asiassa. Todistelun kontradiktorisuuden turvaamiseksi riittää, että asianosainen esittelee kertomuksen tai lausunnon todistelun kannalta tarpeellisilta osiltaan. Näin asiaan vaikuttava näyttö tulee osaksi oikeudenkäyntiaineistoa ja asianosaiset voivat lausua siitä. Tilanne voi olla sekin, ettei asiakirjasta ja sen sisällöstä ole mitään erimielisyyttä asianosaisten kesken tai että asiakirjasta on saatu riittävä selvyys jo sen laatijaa kuulusteltaessa. Jos tuomioistuin näin toteaa, ei ole tarvetta käydä asiakirjaa läpi lainkaan.

Markkinaoikeus viittaa lain esitöihin ja toteaa, että tuomarilla on laaja harkintavalta sen arvioimisessa, kuinka laajalti ja yksityiskohtaisesti joka tapauksessa oikeudenkäyntiaineistoon kuuluvaa kantajan asiakirjatodistelua tulee käydä läpi pääkäsittelyssä. Markkinaoikeus katsoo, että edellä todettu kantajan asiakirjatodisteluun liittyvä prosessinjohdollinen päätös ei osoita ennakkoasennetta, jonka perusteella voitaisiin katsoa tuomarin puolueettomuuden vaarantuneen.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 49 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan pääkuulustelusta huolehtii se osapuoli, joka on nimennyt kuultavan. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan tarvittaessa voidaan kuitenkin poiketa 2 momentissa säädetystä. Näin ollen tuomarin prosessinjohtoon kuuluu myös sen ratkaiseminen, kumman asianosaisen avustaja esittää nimetylle todistajalle ensin kysymyksiä eli suorittaa pääkuulustelun. Erityisesti tilanteessa, jossa myös vastaaja on ilmoittanut varaavansa mahdollisuuden esittää todistajalle kysymyksiä, tältä osin tehdyn prosessinjohdollisen ratkaisun ei voida katsoa merkinneen vastaajan suosimista ja vaarantaneen kantajan oikeutta näytön esittämiseen tai kysymysten esittämiseen todistajalle. Tehty ratkaisu ei siten osoita tuomarin puolueettomuuden vaarantavaa ennakkoasennetta.

Siltä osin kun väitetyn esteellisyyden osalta on viitattu markkinaoikeustuomarin yhteydenpitoon oikeudenkäynnin osapuoliin riita-asian valmistelun aikana, markkinaoikeus toteaa, että tuomarin normaaliin prosessijohtoon liittyy tarvittavassa määrin yhteydenpito asianosaisten avustajiin asian valmisteluvaiheessa. Tältä osin ei ole esitetty, että markkinaoikeustuomarin yhteydenpito ei olisi kohdellut tai informoinut asianosaisia tasapuolisesti tai että markkinaoikeustuomari olisi ilman asiallisia perusteita toiminut selvästi pelkästään toisen asianosaisen eduksi. Pelkästään yhteydenpidon jälkeen tapahtuvaa prosessisuunnitelman muuttamista ei voida pitää merkkinä puolueettomuuden vaarantavasta ennakkoasenteesta.

Esteellisyysväitettä on perusteltu vielä sillä, että markkinaoikeustuomari ei olisi ottanut huomioon kantajan pyyntöä vastaajan vastineessa esitettyjen väitteiden täsmentämisestä. Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 19 §:n 1 ja 2 kohdan mukaan valmistelussa on selvitettävä asianosaisten vaatimukset ja niiden perusteet ja se, mistä asianosaiset ovat erimielisiä. Mainitun luvun 21 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on valmistelussa huolehdittava 19 §:ssä säädettyjen tavoitteiden toteutumisesta ja siitä, että asianosaiset mainitsevat kaikki seikat, joihin he haluavat vedota. Pykälän 2 momentin mukaan, jos asianosaisen kirjallinen tai suullinen lausuma on epäselvä tai puutteellinen, tuomioistuimen on tehtävä hänelle asian selvittämistä varten tarpeelliset kysymykset.

Markkinaoikeus toteaa, että asian valmistelusta vastaavalla tuomarilla on velvollisuus aktiivisen prosessinjohdon keinoin pyrkiä selventämään ja täsmentämään mahdollisesti puutteelliset tai epäselvät asianosaisten vaatimukset ja niiden perusteet. Vaatimusten ja perusteiden selventämisellä on merkitystä muun ohella tuomioistuimen laatiessa oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 24 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla kirjallisen yhteenvedon asianosaisten vaatimuksista, niiden perusteista sekä tarvittaessa todisteista ja siitä mitä kullakin todisteella aiotaan näyttää toteen.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa asian valmistelusta vastannut markkinaoikeustuomari on laatinut yhteenvedon, jota asianosaisten kommenttien johdosta on vielä kaksi kertaa täydennetty ja muokattu. Markkinaoikeus katsoo, edellä todettuun viitaten, että markkinaoikeustuomari on pyrkinyt asianosaisten vaatimusten ja niiden perusteiden selventämiseen ja täsmentämiseen, eikä asiassa ole mitään selvitystä siitä, että markkinaoikeustuomari olisi laiminlyönyt selventämis- ja täsmentämisvelvollisuuteensa tavalla, joka antaisi aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan.

Jääviys yleislausekkeen nojalla

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu tässä luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun esitöiden yleisperustelujen (HE 78/2000 vp s. 20), siltä osin kuin ne liittyvät mainitun luvun 7 §:n 3 momentin mukaiseen yleislausekkeeseen, mukaan tuomari saattaa olla esteellinen käsittelemään asiaa silloinkin, kun hän ei ole esteellinen minkään erityisen esteellisyysperusteen nojalla, mutta jokin muu seikka antaa aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan. Jotta epäily voisi olla perusteltu, esteellisyyden täytyy perustua seikkaan, joka voidaan jollain tavoin rinnastaa muihin säännöksiin sisältyviin esteellisyysperusteisiin.

Esitöissä on yleisperustelujen osalta (HE 78/2000 vp s. 20) edelleen todettu, että tuomaria on pidettävä esteellisenä, jos hänen puolueettomuutensa voidaan katsoa objektiivisesti arvioiden vaarantuvan. Tuomari on toisin sanoen esteellinen, jos ulkopuolinen henkilö ei voi vakuuttua hänen puolueettomuudestaan toimia tuomarina asiassa. Esteellisyysharkintaan vaikuttaa muun muassa tuomarin suhde käsiteltävään asiaan, asianosaisiin tai asiassa muutoin esiintyviin henkilöihin. Lähtökohtana on, että tuomarin puolueettomuuden vaarantava seikka on riittävästi yksilöitävissä ja objektiivisesti arvioiden hyväksyttävissä, jotta esteellisyysperuste olisi käsillä.

Esitöissä on lainkohdan yksityiskohtaisten perustelujen osalta (HE 78/2000 vp s. 47) muun ohella todettu, että säännöstä sovelletaan tilanteissa, joissa tuomarin puolueettomuuden voidaan objektiivisesti arvioiden katsoa vaarantuvan muulla perusteella kuin oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa aikaisemmin on mainittu. Tuomari on esteellinen, jos ulkopuolinen henkilö ei voi vakuuttua tuomarin kyvystä käsitellä asiaa puolueettomasti. Asianosaisen oma käsitys tuomarin esteellisyydestä ei sen sijaan sellaisenaan ole ratkaiseva. Tuomari voi olla objektiivisesti arvioiden puolueeton, vaikka asianosainen pitää häntä esteellisenä.

Esitöissä on vielä todettu, että esteellisyyttä on harkittava kussakin tapauksessa erikseen ja tuolloin on otettava huomioon, minkälainen suhde tuomarilla on käsiteltävään asiaan, asianosaisiin tai asiassa muutoin esiintyviin henkilöihin. Tuomari on esteellinen vain, jos jokin selvästi yksilöitävissä oleva olosuhde voi vaarantaa hänen puolueettomuutensa käsitellä tiettyä asiaa.

Markkinaoikeus toteaa, että ne seikat, joihin esteellisyysväitteen tueksi on vedottu, liittyvät markkinaoikeustuomarin toimintaan asian valmistelussa. Markkinaoikeus katsoo, että kyseiset toimenpiteet ja yhteydenotot asianosaisten asiamiehiin ovat olleet osa tuomarin harjoittamaa asianmukaista prosessinjohtoa, jolla on pyritty valmistelemaan kyseessä olevan asian käsittelyn jatkamista ja keskitetyn sekä välittömän pääkäsittelyn toteutumista markkinaoikeudessa. Asiassa ei ole tullut ilmi mitään selvästi yksilöitävissä olevaa olosuhdetta tai seikkoja, joiden perusteella olisi objektiivisesti arvioitavissa, että markkinaoikeustuomarilla olisi käsiteltävään asiaan, asianosaisiin tai asiassa muutoin esiintyviin henkilöihin sellainen suhde, joka vaarantaisi hänen puolueettomuutensa.

Johtopäätös

Edellä mainitun perustein väite tuomarin esteellisyydestä on hylättävä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää B:n väitteen tuomarin esteellisyydestä.

MUUTOKSENHAKU

Oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 3 §:n 3 momentin perusteella tähän päätökseen haetaan muutosta samassa yhteydessä kuin markkinaoikeuden tuomioon pääasiassa.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Kimmo Mikkola sekä markkinaoikeustuomarit Ville Parkkari ja Eeva-Riitta Siivonen.

 
Julkaistu 30.11.2017