MAO:500/17

Stora Enso Oyj > UPM-Kymmene Corporation

patentti - keksinnöllisyys

Diaarinumero: 2015/396
Antopäivä: 14.7.2017

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 22.4.2015 (liitteenä)

ASIAN TAUSTA

UPM-Kymmene Corporation on 17.9.2010 hakenut patenttia keksintöön nimeltä "Menetelmä vedenpoiston parantamiseksi".

Patentti- ja rekisterihallitus on 15.3.2012 myöntänyt UPM-Kymmene Corporationille patentin numerolla FI 122548.

Stora Enso Oyj on tehnyt Patentti- ja rekisterihallitukselle väitteen edellä mainittua patenttia vastaan ja vaatinut patentin kumoamista kokonaisuudessaan.

Patentti- ja rekisterihallitus on 22.4.2015 antamallaan päätöksellä hylännyt edellä mainitun väitteen ja pysyttänyt patentin numero FI 122548 voimassa.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Stora Enso Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen 22.4.2015 ja kumoaa patentin numero FI 122548 kokonaisuudessaan. Stora Enso Oyj on lisäksi pyytänyt, että markkinaoikeus toimittaa asiassa suullisen käsittelyn.

Perusteet

Kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on alan ammattimiehelle ilmeinen yhdistelmä valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainituissa viitejulkaisuissa D1 ja D5 esitetystä tai vaihtoehtoisesti kyseissä päätöksessä mainituissa viitejulkaisuissa D1 ja D4 esitetystä.

Edellä mainittu viitejulkaisu D1 on katsottava lähimmäksi tunnetuksi tekniikaksi kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiselle menetelmälle. Viitejulkaisu D1 kuvaa menetelmää, jossa mikrofibrilloitua selluloosaa sisältävästä paperimassasta poistetaan vettä käyttämällä kationisia polyelektrolyytteja. Viitejulkaisussa D1 käytettyjen polyelektrolyyttien molekyylipainon on sanottu olevan suuri tai keskisuuri, kun taas kysymyksessä olevan keksinnön mukaisessa menetelmässä käytetään pienen (alle 10.000) molekyylipainon kationisia polyelektrolyyttejä.

Kysymyksessä olevan patentin tarkoittaman keksinnön keksinnöllisyyden arvioinnissa on siten kysymys siitä, olisiko alan ammattimiehelle ollut ilmeistä korvata edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 mainitut molekyylipainoiltaan suuret tai keskisuuret kationiset polyelektrolyytit molekyylipainoltaan pienillä polyelektrolyyteillä.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D5 on esitetty vedenpoisto paperimassasta käyttäen kationisia polyelektrolyyttejä, joiden molekyylipaino on 2.000. Mainitut viitejulkaisut D1 ja D5 koskevat molemmat samaa tekniikan alaa, eli vedenpoistoa paperimassasta. Näin ollen alan ammattimiehelle olisi ollut ilmeistä modifioida viitejulkaisun D1 tekniikkaa viitejulkaisun D5 mukaisesti ja siten päätyä kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen menetelmään. Mainitussa viitejulkaisussa D1 ei spesifisesti esitetä alle 10.000 molekyylipainon polyelektrolyytin käyttöä, mutta viitejulkaisussa D1 kuitenkin esitetään erityyppisten kationisten polyelektrolyyttien vaikutuksia ja mainitaan, että matalamolekyylipainoinen PDADMAC voi mikrofibrilloidun selluloosan läsnä ollessa nopeuttaa vedenpoistoa. Tämä on ollut selkeä kehotus alan ammattimiehelle testata, esimerkiksi edellä mainitussa viitejulkaisussa D5 esitettyjä, alle 10.000 molekyylipainon polyelektrolyyttien käyttöä vedenpoistoon.

Kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisessa menetelmässä ei edellytetä, että molekyylipainoltaan alle 10.000 olevaa polyelektrolyyttia käytetään yksinään, vaan läsnä voi olla muitakin aineita. Tästä johtuen perustelu, jonka mukaan edellä mainittu viitejulkaisu D5 ei esitä matalamolekyylipainoisen polymeerin käyttöä yksinään vaan yhdessä muiden komponenttien kanssa, on merkityksetön.

Yllä esitetyn lisäksi kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö on ilmeinen suhteessa edellä mainituissa viitejulkaisuissa D1 ja D4 esitettyyn. Viitejulkaisussa D4 on verrattu pienten ja suurten molekyylipainojen kationisten polymeerien adsorboitumista selluloosakuituihin. Viitejulkaisussa D4 on esitetty, että sekä pienen että suuren molekyylipainon omaavat kationiset polyelektrolyytit ovat yhtä lailla selluloosakuituihin adsorboituvia. Eroa syntyy vain siitä, että pienemmän molekyylipainon polyelektrolyyteillä on pienemmän kokonsa vuoksi parempi tunkeutumiskyky kuitujen seinämiin. Viitejulkaisun D1 mukaan selluloosakuidut ovat anionisia ja kationinen polyelektrolyytti (kuten PDADMAC) adsorboituu niihin ja vaikuttaa vedenpoistoa nopeuttavasti. Siten on selvää, että alan ammattimies on ymmärtänyt viitejulkaisun D4 mukaisilla pienen molekyylipainon omaavilla polyelektrolyyteillä olevan vedenpoistoa parantava vaikutus, eikä viitejulkaisujen D1 ja D4 yhdistäminen ole vaatinut keksinnöllistä oivallusta.

Kysymyksessä olevan patentin epäitsenäisten patenttivaatimusten 2–17 mukaisissa sovellutuksissa ei ole osoitettu olevan mitään keksinnöllisyyttä.

UPM-Kymmene Corporationin vastaus

UPM-Kymmene Corporation ei ole sille varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut vastausta.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D1 edustaa kysymyksessä olevan patentin mukaisen keksinnön lähintä tunnettua tekniikkaa. Mainitussa viitejulkaisussa D1 kuvataan mikrofibrilloidun selluloosan ja hienoaineen vaikutusta vedenpoistoon kuitukoostumuksissa. Viitejulkaisussa D1 fiksatiivina käytetään polyelektrolyyttia, jonka molekyylipaino on keskikokoinen tai suuri; käytännössä pienin esitetty polyelektrolyytti on molekyylipainoiltaan 300.000. Kun mainitussa viitejulkaisussa D1 puhutaan matalan molekyylipainon omaavista polymeereistä, tarkoitetaan sillä molekyylipainoiltaan oleellisesti suurempia polyelektrolyytteja kuin kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisia polyelektrolyyttejä, joiden molekyylipaino on alle 10.000. Viitejulkaisun D1 perusteella alan ammattimies ei olisi päätynyt kysymyksessä olevan patentin mukaiseen keksintöön.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D5 ei käsitellä mikrofibrilloitua selluloosaa eikä viitata vedenpoiston parantumiseen. Mainitussa viitejulkaisussa D5 esitetyt polymeerit, joita kutsutaan matalamolekyylipainon polymeereiksi, ovat molekyylipainoiltaan 2.000–500.000; viitejulkaisussa D5 esitetyissä esimerkeissä kuitenkin ilmenee, että parhaat tulokset saavutetaan 30.000 –150.000 molekyylipainoisilla polymeereillä. Alan ammattimies ei siten olisi päätynyt kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen keksintöön yhdistämällä edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 esitettyä mainitussa viitejulkaisussa D5 esitettyyn.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D4 esittää kolmen erilaisen polyDADMAC:n fraktion adsorptiota valkaistuihin selluloosakuituihin. Mainitussa viitejulkaisussa D4 esitetty pienin polyDADMAC on molekyylipainoiltaan 8.750. Viitejulkaisussa D4 ei viitata vedenpoiston parantamiseen yleisesti selluloosakoostumuksista tai varsinkaan mikrofibrilloitua selluloosaa sisältävästä selluloosakoostumuksista. Alan ammattimies ei olisi päätynyt yhdistämään edellä mainittujen viitejulkaisujen D1 ja D4 tietoja parantaakseen vedenpoistoa mikrofibrilloitua selluloosaa sisältävästä koostumuksesta.

Kysymyksessä olevan patentin patenttivaatimukset ovat eronneet siten oleellisesti siitä, mikä on ollut tunnettua edellä mainituista viitejulkaisuista D1, D4 ja D5.

Valittajan lausuma

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D1 esitetyn mukaan kationisen polyelektrolyytin (PDADMAC) vedenpoistoa nopeuttava vaikutus perustuu sen adsorboitumiseen anioniseen mikrofibrilloituun selluloosaan (MFC). Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D4 alan ammattimies voi puolestaan nähdä, että sekä pienen molekyylipainon (8.750) että suuren molekyylipainon (1.200.000) kationiset polyelektrolyytit adsorboituvat samalla tavalla selluloosakuituihin. Näin ollen alan ammattimies on ymmärtänyt ilman mitään keksinnöllistä oivallusta, että edellä mainitun viitejulkaisun D1 mukainen PDADMAC voidaan korvata edellä mainitun viitejulkaisun D4 mukaisella 8.750 molekyylipainon polyelektrolyytillä, ja päätynyt siten kysymyksessä olevan patentin mukaiseen keksintöön.

Vaikka valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D5 esitetyissä suoritusesimerkeissä molekyylipainoiltaan pienimmät polyelektrolyytit ovat molekyylipainoiltaan 20.000 ja 30.000, tämä ei tarkoita, etteivätkö mainitussa viitejulkaisussa D5 myös esitetyt molekyylipainoiltaan 2.000–20.000 polyelektrolyytit toimisi tai että alan ammattimies jättäisi ne huomioon ottamatta.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Pyyntö suullisen käsittelyn toimittamisesta

Stora Enso Oyj on pyytänyt, että asiassa markkinaoikeudessa toimitetaan suullinen käsittely, mikäli asiaa ei ratkaista sen vaatimuksen mukaisesti.

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan suullisen käsittelyn toimittamiseen valitusasiassa sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölain 37 ja 38 §:ssä säädetään.

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Mainitun lain 38 §:n 1 momentin mukaan asiassa on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Stora Enso Oyj on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista ainoastaan sen varalta, että asiaa ei voida ratkaista sen esittämän vaatimuksen mukaisesti, esittämättä kuitenkaan muutoin varsinaisia perusteluita sille, minkä vuoksi suullinen käsittelyn toimittaminen olisi asiassa tarpeen.

Edellä esitettyyn nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentti ja 38 §:n 1 momentti, markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole asian selvittämiseksi tarpeen toimittaa suullista käsittelyä. Stora Enso Oyj:n pyyntö suullisen käsittelyn toimittamisesta on siten hylättävä.

Pääasiaratkaisun perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Patenttilain 1 §:n 1 momentin mukaan, joka on tehnyt mihin tekniikan alaan tahansa liittyvän keksinnön, jota voidaan käyttää teollisesti, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada patentin keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyödyntämiseen sen mukaan kuin mainitussa laissa säädetään.

Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

Patenttilain 25 §:n 1 momentin mukaan patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti muun ohella, milloin patentti on myönnetty, vaikkei mainitun lain 1, 1a, 1b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty.

Kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö

Kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö koskee menetelmää vedenpoiston parantamiseksi mikrofibrilloitua selluloosaa sisältävässä koostumuksessa. Kysymyksessä oleva patentti koostuu itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2–17.

Edellä mainittu itsenäinen patenttivaatimus 1 kuuluu seuraavasti:

"1. Menetelmä vedenpoiston parantamiseksi mikrofibrilloitua selluloosaa sisältävässä koostumuksessa, tunnettu siitä, että järjestetään kationista polyelektrolyyttiä, jolla on matala molekyylipaino ja jonka molekyylipaino on alle 10.000, mikrofibrilloitua selluloosaa sisältävään koostumukseen."

Tunnettu tekniikka

Asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä on tunnetun tekniikan osalta viitattu seuraaviin valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuihin viitejulkaisuihin:
D1: Taipale, T., et al.: “Effect of microfibrillated cellulose and fines on the drainage of kraft pulp suspension and paper strength", Cellulose (2010) 17:1005–1020
D4: Wågberg, L., et al.: “Kinetics of Polyelectrolyte Adsorption on Cellulosic Fibers", Langmuir, (2001) 17:1096–1103
D5: EP 0 308 752 A2.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 esitetään mikrofibrilloidun selluloosan, hienoaineen sekä erilaisten polyelektrolyyttien vaikutusta vedenpoistoon kuitukoostumuksissa. Viitejulkaisussa D1 mainituista polyelektrolyyteistä molekyylipainoiltaan pienin on polyDADMAC, jonka molekyylipaino on 300.000.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D4 esitetään kolmen molekyylipainoiltaan erilaisen polyelektrolyytin adsorptiota valkaistuihin selluloosakuituihin. Viitejulkaisussa D4 esitetään, että pienimmän molekyylipainon polyelektrolyytti, jonka molekyylipaino on 8.750, sitoutuu kaikkiin kuituseinämien varauksiin, kun korkeamman molekyylipainon polyelektrolyytit sitoutuvat ainoastaan kuituseinämien ulompiin varauksiin.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D5 esitetään menetelmä paperin vedenpoiston parantamiseksi lisäämällä kuituainekseen ensin vähintään 2.000 molekyylipainon kationista koagulanttia, minkä jälkeen kuituainekseen lisätään vielä kolloidista silikaa sekä akryyliamidikopolymeeriä.

Kysymyksessä olevan keksinnön patentoitavuus

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on katsottu, että kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 sekä epäitsenäisten patenttivaatimusten 2–17 mukaiset keksinnöt ovat uusia ja keksinnöllisiä tunnettuun tekniikan tasoon nähden.

Asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä ei ole kyseenalaistettu edellä mainittujen patenttivaatimusten 1–17 mukaisen keksintöjen uutuutta tunnettuun tekniikan tasoon nähden.

Kysymyksessä olevan keksinnön patentoitavuuden osalta mainitulta osin asiassa markkinaoikeudessa on siten kyse siitä, onko edellä mainituissa patenttivaatimuksissa 1–17 kuvattujen keksintöjen katsottava eroavan olennaisesti tunnetun tekniikan mukaisista ratkaisuista.

Stora Enso Oyj on markkinaoikeudessa esittänyt, että kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää on pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä edellä mainittujen viitejulkaisujen D1 ja D5 yhdistelmän tai vaihtoehtoisesti edellä mainittujen viitejulkaisujen D1 ja D4 yhdistelmän perusteella.

Viitejulkaisujen D1 ja D5 yhdistelmä

Kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaan mikrofibrilloitua selluloosaa sisältävän koostumuksen vedenpoistoa parannetaan käyttämällä molekyylipainoiltaan alle 10.000 olevaa kationista polyelektrolyyttia.

Edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 ilmenee, että kationiset polyelektrolyytit voivat parantaa vedenpoistoa selluloosakoostumuksesta, joka sisältää mikrofibrilloitua selluloosaa. Viitejulkaisussa D1 käytettyjen vedenpoistoa parantavien polylektrolyyttien molekyylipano on pienimmillään 300.000.

Arvioitaessa kysymyksessä olevan keksinnön keksinnöllisyyttä puheena olevassa suhteessa viitejulkaisusta D1 lähtien on valittajan esittämän johdosta arvioitava, olisiko alan ammattimiehelle mikrofibrilloitua selluloosaa sisältävän koostumuksen vedenpoistoa parantaakseen ollut viitejulkaisussa D5 esitetyn johdosta ilmeistä korvata viitejulkaisussa D1 esitetty polyelektrolyytti alle 10.000 molekyylipainon polyelektrolyytillä.

Mainitusta viitejulkaisusta D1 sinänsä ilmenee, että siinä esitetyistä kationisista polyelektrolyyteistä vedenpoiston parantamiseen parhaiten toimivat pienemmän molekyylipainon polyelektrolyytit. Viitejulkaisussa D1 pienen molekyylipainon polyelektrolyyttinä viitataan kuitenkin polymeeriin, jonka molekyylipaino on 300.000.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D5 kuvataan puolestaan menetelmä parantaa vedenpoistoa paperin valmistuksen yhteydessä. Viitejulkaisussa D5 esitetyssä menetelmässä selluloosaa sisältävään koostumukseen lisätään ensin matalamolekyylipainoista kationista koagulanttia sekä sen jälkeen kolloidista silikaa ja suuren molekyylipainon flokkulanttia. Mainitussa viitejulkaisussa D5 esitetään edelleen, että matalamolekyylipainoinen kationinen koagulantti voi olla positiivisesti varautunut polymeeri, jonka molekyylipaino on ainakin 2.000. Viitejulkaisussa D5 kationista polymeeriä käytetään kuitenkin aina yhdessä kolloidisen silikan ja flokkulantin kanssa eikä mainitussa viitejulkaisussa D5 esitetä, että kyseistä koostumusta voitaisiin käyttää mikrofibrilloitua selluloosaa sisältävän koostumuksen vedenpoistoon.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 esitetään, kuinka mikrofibrilloitu selluloosa poikkeaa fysikaalisilta ominaisuuksiltaan suuresti niin sanotusta tavanomaisesta makroskooppisia kuituja sisältävästä selluloosamassasta (ks. viitejulkaisu D1, s. 1006 (vasemmanpuoleinen palsta, toinen kappale)). Sanottuun nähden markkinaoikeus katsoo, ettei alan ammattimies olisi hyödyntänyt tavanomaisen selluloosaan käytettyjä oppeja mikrofibrilloituun selluloosaan.

Lisäksi myöskään siihen nähden, että edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 ilmenevin tavoin mikrofibrilloitua selluloosaa sisältävän selluloosakoostumuksen vedenpoistoon vaikuttavat useat eri olosuhteet kuten pH, suolapitoisuus, kationisen polyelektrolyytin ominaisuudet sekä mikrofibrilloidun selluloosan määrä ja laatu, markkinaoikeus katsoo, ettei alan ammattimies muutoinkaan olisi soveltanut viitejulkaisun D5 vedenpoistoa paperin valmistuksessa koskevaa opetusta mikrofibrilloitua selluloosaa sisältävän selluloosakoostumuksen vedenpoistoon.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei alan ammattimiehelle olisi ollut ilmeistä viitejulkaisun D5 perusteella käyttää alle 10.000 molekyylipainon kationista polyelektrolyyttia viitejulkaisun D1 mukaisessa menetelmässä.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei valittajan markkinaoikeudessa esittämän perusteella kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ole ollut pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä sen perusteella, mikä on tullut tunnetuksi edellä mainituista viitejulkaisuista D1 ja D5.

Viitejulkaisujen D1 ja D4 yhdistelmä

Kuten edellä on todettu, edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 ilmenee, että kationiset polyelektrolyytit voivat parantaa vedenpoistoa selluloosakoostumuksesta, joka sisältää mikrofibrilloitua selluloosaa. Viitejulkaisussa D1 käytettyjen vedenpoistoa parantavien polylektrolyyttien molekyylipano on pienimmillään 300.000.

Edelleen edellä todetulla tavalla viitejulkaisusta D1 sinänsä ilmenee, että siinä esitetyistä kationisista polyelektrolyyteistä vedenpoiston parantamiseen parhaiten toimivat pienemmän molekyylipainon polyelektrolyytit. Viitejulkaisussa D1 pienen molekyylipainon polyelektrolyyttinä viitataan kuitenkin polymeeriin, jonka molekyylipaino on 300.000.

Edellä mainittu viitejulkaisu D4 koskee polyelektrolyyttien adsorboitumista selluloosakuituihin. Viitejulkaisusta D4 sinänsä ilmenee, että molekyylipainon 8.750 omaava polyelektrolyytti adsorboituu valkaistuihin sellukuituihin jopa paremmin kuin suuremman molekyylipainon polyelektrolyytit. Viitejulkaisussa D4 ei ole kuitenkaan esitetty kyseisen alhaisen molekyylipainon polyelektrolyytin adsorboitumista mikrofibrilloitua selluloosaa sisältäviin koostumuksiin eikä siinä mainita polyelektrolyytin mahdollista vaikutusta vedenpoistoon selluloosakoostumuksesta. Sanottuun nähden markkinaoikeus katsoo, ettei alan ammattimies olisi hakenut vaihtoehtoista toteutumistapaa viitejulkaisusta D4 pyrkiessään edelleen kehittämään edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 esitettyä menetelmää.

Lisäksi markkinaoikeus toteaa, että vaikka alan ammattimies olisi yhdistänytkin edellä mainitut viitejulkaisut D1 ja D4, ei niistä yhdessäkään tarkasteltuna ole ilmennyt, että molekyylipainoltaan alle 10.000 olevien polyelektrolyyttien ominaisuus adsorboitua sellukuituun kytkeytyisi ominaisuuteen parantaa mikrofibrilloitua selluloosaa sisältävän koostumuksen vedenpoistoa. Alan ammattimiehelle ei siten ole katsottava olleen ilmeistä korvata viitejulkaisussa D1 esitetyt suuremman molekyylipainon polyelektrolyytit viitejulkaisussa D4 esitetyillä alle 10.000 molekyylipainon polyelektrolyyteillä tavoitteenaan parantaa mikrofibrilloidun selluloosaan sisältävän koostumuksen vedenpoistoa.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei valittajan markkinaoikeudessa esittämän perusteella kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ole ollut pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä sen perusteella, mikä on tullut tunnetuksi edellä mainituista viitejulkaisuista D1 ja D4.

Johtopäätös

Edellä lausuttuun nähden markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä oleva itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ole valittajan markkinaoikeudessa esittämän perusteella ollut alan ammattimiehelle ilmeinen sen perusteella, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää tunnetusta tekniikan tasosta. Valituksessa ei siten ole esitetty sellaisia perusteita, joiden nojalla kysymyksessä oleva patentti olisi kumottava. Valitus on näin ollen hylättävä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

MUUTOKSENHAKU

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Sanna Holkeri sekä markkinaoikeusinsinöörit Erkki Tiala ja Krister Karlsson.

PRH:n päätös.

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

 
Julkaistu 31.7.2017