MAO:149/17

Av-Tuottajien Tekijänoikeusyhdistys Tuotos ry > Kopiosto r.y

tekijänoikeus - markkinaoikeuden toimivalta

Diaarinumero: 2016/398
Antopäivä: 24.3.2017

KANNE

Vaatimukset

Av-Tuottajien Tekijänoikeusyhdistys Tuotos ry (jäljempänä myös Tuotos) on vaatinut, että markkinaoikeus vahvistaa, että kantajan ja vastaajan tekijänoikeuslain 25 l §:n nojalla yhdessä 30.6.2016 mennessä suomalaisista tuotannoista keräämistä kantajalle ja vastaajalle kuuluvista varoista 79,44 prosenttia ("jakosuhde") kuuluu kantajalle.

Tuotos on myös vaatinut, että markkinaoikeus jättää tutkimatta vastaajan väitteen asian kuulumisesta välimiesmenettelyssä ratkaistavaksi.

Tuotos on lisäksi vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

Tuotos on vielä pyytänyt, että markkinaoikeus määrää haastehakemuksen lukujen 3.2.2, 3.3, 3.4 ja 3.5 prosentuaaliset numerotiedot sekä vastauksen kohdassa 28 esitetyt luvut, lukuun ottamatta viimeistä lukua, salassa pidettäviksi 10 vuoden ajaksi.

Perusteet toimivallan osalta

Tuotokselle kuuluu jakosuhteen mukainen osuus kyseisistä varoista sillä perusteella, että sen edustamilla tuottajilla on niihin tekijänoikeuslain 46 a §:ään perustuva oikeus, sen edustamille tuottajille on siirtynyt huomattava osa verkkotallennukseen liittyvistä oikeuksista ja muilta osin korvaukset on jaettava oikeuskäytännön perusteella verraten niitä vastaavissa tapauksissa maksettaviin rojalteihin.

Kanne perustuu tekijänoikeuslakiin

Markkinaoikeus on yksinomaisesti toimivaltainen käsittelemään tekijänoikeuslakiin perustuvat riita-asiat, joilla tarkoitetaan kaikkia asioita, joissa vaaditaan tekijänoikeuslakiin perustuvaa seurausta tai joissa muutoin on kysymys mainittuun lakiin perustuvasta asiasta. Asiassa on kysymys muutoin tekijänoikeuslakiin, muun ohella 25 l, 26, 27 §:n 1 momenttiin, 39, 46 a ja 57 §:ään, perustuvasta asiasta. Toimivallan edellytyksenä on ainoastaan, että asia muttei välttämättä vaatimus perustuu tekijänoikeuslakiin. Erikseen säädetyn tuomioistuimen toimivaltaa puoltaa myös sovellettava laki ja tuomioistuimen erityisosaaminen. Sääntelyn tavoitteet huomioon ottaen toimivaltaa ei tule tulkita supistavasti. Säännöstä ei toisaalta tarvitse tulkita laajentavasti.

Asianosaisten ja eräiden muiden välisessä niin sanotussa Luukku-sopimuksessa ei ole sovittu siitä, miten riidanalainen korvaus jaetaan asianosaisten kesken. Kannevaatimus ei voi perustua sopimukseen, koska sen kohteena olevasta asiasta ei ole tehty sopimusta. Vaatimus ei edellytä myöskään Luukku-sopimuksen ehtojen soveltamista tai tulkintaa. Asia ei voi muuttua sopimusoikeudelliseksi sillä perusteella, että asianosaisten välillä on olemassa sopimus muista seikoista kuin siitä, mihin vaatimus perustuu. Oikeuspaikkaan ei vaikuta se, että asiasta voitaisiin sopia. Asiassa ei ole kysymys puhtaasti sopimusoikeudellisesta riidasta.

Asia perustuu tekijänoikeuslain 25 l §:ään siten, että riidanalainen korvaus perustuu kyseiseen säännökseen. Säännös määrittelee sen, mistä korvauksesta on kysymys ja sen perusteella on siis arvioitava, miten verkkotallennuskorvaus jaetaan asianosaisten edustamien oikeudenhaltijoiden kesken.

Asia perustuu tekijänoikeuslain 26 §:ään siten, että kantajan oikeus perustuu säännöksessä määriteltyyn sopimuslisenssiin ja säännöksen perusteella kantajalla on oikeus saada osuus jako-osuudesta.

Asia perustuu tekijänoikeuslain 27 §:n 1 momenttiin siten, että säännöksen perusteella vastaajan edustamat oikeudenhaltijat ovat voineet luovuttaa tekijänoikeuksiaan kantajan edustamille oikeudenhaltijoille.

Asia perustuu tekijänoikeuslain 39 §:ään siten, että säännös määrittelee tarkemmin sen, miten edellä mainittuja siirtosopimuksia on arvioitava muun ohella niin sanotun suppean tulkinnan periaatteen perusteella.

Asia perustuu tekijänoikeuslain 46 a §:ään siten, että säännös määrittelee lakiin perustuvan kuvatallenteen tuottajan oikeuden verkkotallennuskorvaukseen pykälän 3 momentin viittaussäännöksen nojalla. Tuotoksen edustamat tuottajat eivät ole antaneet suostumusta verkkotallentamispalvelun tarjoajille eli operaattoreille, joiden maksamien korvausten jakamiseen kanne kohdistuu. Verkkotallennuspalvelun tarjoajien oikeus kyseisen palvelun tarjoamiseen perustuu sopimuslisenssiin eli tässä tapauksessa tekijänoikeuslain 25 l §:ään. Sopimuslisenssisäännösten sekä opetus- ja kulttuuriministeriön päätösten perusteella asianosaiset ovat tehneet palveluntarjoajien kanssa korvauksiin oikeuttavat sopimukset.

Asia perustuu tekijänoikeuslain 57 §:ään siten, että säännös ja siihen liittyvä oikeuskäytäntö määrittelevät vastaajan edustamille oikeudenhaltijoille kuuluvan osuuden verkkotallennuskorvauksesta siltä osin kuin kyseisiä oikeuksia ei ole siirretty tuottajille, eli käänteisesti myös tuottajille kuuluvan osuuden.

Jakosuhteen määrittäminen ei edellytä nimenomaista säännöstä ja sanottu määrittäminen on tuomioistuimelle samankaltaista kuin tekijänoikeuslain 57 §:ssä tarkoitetun hyvityksen määrän arvioiminen.

Opetus- ja kulttuuriministeriölle ei ole säädetty toimivaltaa päättää tekijänoikeuslain 25 l §:n nojalla kerättyjen varojen jakosuhteesta tai tuottajien osuudesta. Päätöksissään opetus- ja kulttuuriministeriö on määritellyt ehtoja toiminnalle, kuten sen, että korvausten tilittäminen on järjestettävä järjestöjen keskinäisellä yhteistyöllä. Tämäkin osoittaa, ettei se voi päättää asiasta. Siten Tuotoksella ei ole myöskään ollut aihetta valittaa ministeriön päätöksestä. Asiassa ei ole myöskään käsillä tekijänoikeuslain 26 §:n 3 momentissa tarkoitettua tilannetta, eikä tällöinkään ministeriöllä olisi toimivaltaa päättää varojen jakosuhteesta.

Koska kantajan ja vastaajan välillä ei ole päästy sopimukseen korvauksen jakamisesta, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin asian käsitteleminen toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Kantajalla on oikeussuojan tarve saada asiaan vahvistustuomio toimivaltaiselta tuomioistuimelta.

Välimiesmenettelyä koskeva väite

Välityslausekkeeseen perustuva toimivaltaväite on tehty liian myöhään ja se tulee jättää tutkimatta. Välityssopimus on tahdonvaltainen prosessinedellytys. Vastaajan olisi tullut oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 1 §:n mukaisesti esittää kyseinen oikeudenkäyntiväite ensimmäisen kerran puhevaltaa käyttäessään. Kyseisen säännöksen mukaisesti oikeudenkäyntiväitteitä voidaan esittää useammalla kuin yhdellä kerralla vain silloin, kun yhdellä kertaa esittäminen ei olisi ollut mahdollista. Vastaaja ei ole edes väittänyt, ettei väitteiden yhdellä kertaa esittäminen olisi ollut mahdollista. Lisäksi oikeudenkäyntiväite on esitettävä ensimmäistä kertaa puhevaltaa käytettäessä, joka on tapahtunut vastaajan kirjelmässä 29.9.2016.

Luukku-sopimuksen 3 §:n mukaan sopimuksen tarkoituksena on ollut toimia niin sanottuna yhtenä luukkuna operaattoreiden suuntaan ja määritellä ehdot, toimintaperiaatteet ja menettelytavat, joiden mukaisesti Luukku tarjoaa osapuolille hallinnointipalveluja. Sopimuksessa on tarkemmin määritelty edellä mainitut tehtävät. Sopimuksen tarkoituksena ei ole ollut sopia siitä, miten Luukun keräämät korvaukset jaetaan osapuolten välillä. Päinvastoin sopimuksen 8 §:n 3 momentista ilmenee, että korvausosuuksista ei ole sovittu kyseisellä sopimuksella tai muutoin, vaan niistä on sovittava erikseen.

Sopimuksen 13 §:n välityslauseke koskee "tätä sopimusta" ja "sen tulkintaa" koskevia erimielisyyksiä ja "tästä sopimuksesta" aiheutuvien riitojen lopullista ratkaisua Keskuskauppakamarin nopeutetussa välimiesmenettelyssä. Kanne ei koske Luukku-sopimusta, eikä kyseisestä sopimuksesta tai sen tulkinnasta ole mitään riitaa, vaan kanne koskee korvausten jakosuhdetta. Vaatimus ei perustu Luukku-sopimukseen eikä mihinkään niistä seikoista, mitä sopimuksessa käsitellään, eikä vaatimuksen arvioiminen edellytä sopimuksen tulkintaa.

Sopimuksen 3 §:stä ilmenee, että sopimuksessa on ollut kysymys hallinnollisesta järjestelystä, johon on sopinut hyvin nopeutettu välimiesmenettely. Sen sijaan korvausosuuksien määritteleminen on oikeudellisesti ja näytöllisesti vaikea kysymys, eikä se sovellu kyseiseen, pienehköjen selväpiirteisten riitojen ratkaisemiseen tarkoitettuun menettelyyn. Myöskään nopeutetun välimiesmenettelyn kolmen kuukauden aikataulu ei sovellu tällaisen asian ratkaisemiseen. Jos osapuolet olisivat tarkoittaneet sopia siitä, että korvausosuuksien määritteleminen käsitellään välimiesoikeudessa, ei ole luultavaa, että riidanratkaisun osalta olisi päädytty nopeutettuun välimiesmenettelyyn. Tuotos ei olisi siihen ainakaan suostunut.

Luukku-sopimuksen välityslauseke ei koske välitysmenettelystä annetun lain 2 §:ssä tarkoitettuja sopimuksessa ilmaistusta oikeussuhteesta vastaisuudessa aiheutuvia riitakysymyksiä. Sen sijaan lausekkeen muotoilulla on rajattu välimiesoikeuden toimivaltaa.

Vakiintuneen tulkinnan mukaan välityslauseketta ei tule tulkita laajentavasti, vaan pikemminkin suppeasti. Luukku-sopimuksen välityslausekkeen soveltaminen edellyttäisi, että kannevaatimus perustuisi kyseiseen sopimukseen. Korvausosuuksista ei ole sovittu sopimuksessa, sopimus ei velvoita osapuolia mihinkään tiettyyn menettelyyn korvausosuuksista sopimiseksi, eikä se velvoita vastaajaa maksamaan korvausosuuksia osapuolille, jos niistä ei ole sovittu.

Oikeudenkäyntikulut

Sen varalta, että kanne jätettäisiin tutkimatta, kantaja paljoksuu vastaajan vaatimusta palkkion osalta 16.350 euroa, eli 54,5 tuntia 300 euron tuntiveloituksella, ylittävältä osin. Pääasiaan vastaamiseen valmistautumisesta aiheutuvia kuluja tulee vaatia vasta, kun pääasia on käsitelty. Vastaus pääasiaan ei ole myöskään ollut varsinainen vastaus laajempine perusteluineen tai todistelun ilmoittamisineen.

Vastaajan asiamiestyön tuntivelvoitus on ollut keskimäärin 457,75 euroa, joka on liiallinen myös verrattuna toimenpiteisiin käytettyyn aikaan. Vaatimus ei ole siis myöskään kokonaisuutena arvioiden kohtuullinen, ottaen huomioon markkinaoikeudelle esitetyt kirjelmät ja muut välttämättömät toimenpiteet. Myöskään sen, että vastaaja ei ole esittänyt kaikkia oikeudenkäyntiväitteitään yhdellä kertaa, ei tule aiheuttaa kantajalle ylimääräisiä kustannuksia.

VASTAUS

Vaatimukset

Kopiosto r.y. (jäljempänä myös Kopiosto) on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti jättää kanteen tutkimatta ja toissijaisesti hylkää sen, sekä velvoittaa Tuotoksen korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

Perusteet toimivallan osalta

Markkinaoikeus ei ole asiassa toimivaltainen, koska kanne ei ensisijaisesti perustu tekijänoikeuslain 61 §:ssä tarkoitetulla tavalla tekijänoikeuslakiin ja toissijaisesti riita kuuluu joka tapauksessa välimiesoikeuden ratkaistavaksi.

Kanne ei perustu tekijänoikeuslakiin

Asiassa on kysymys verkkotallennusmaksuina kerättyjen varojen jakosuhteen vahvistamisesta, joka on sopimuksenvarainen asia.

Tekijänoikeuslain 61 §:ssä säädettyä erityistä toimivaltasäännöstä on tulkittava sananmukaisesti eikä laajentavaan tulkintaan saa ryhtyä. Säännöksen esitöiden mukaan ilmaisu "tai jossa muutoin on kysymys mainittuihin lakeihin perustuvasta asiasta" tarkoittaa asiaa, jossa on väitetty loukatun tekijänoikeuslain säännöksiä, eikä sitä tule tulkita laajentavasti. Ilmaisu ei muutoinkaan vastaa säännöksen sanamuotoa "tähän lakiin perustuvat".

Kanteessa ei vaadita tekijänoikeuslakiin perustuvaa seuraamusta eivätkä vaatimukset perustu tekijänoikeuslakiin vaan sopimuksiin ja sopimusoikeuteen, joten riita on luonteeltaan sopimusoikeudellinen. Vaatimusta ei voi perustaa tekijänoikeuslain 46 a §:ään tai siirrettyjen oikeuksien osalta tekijänoikeuslakiin. Tekijänoikeudellisten seikkojen huomioon ottaminen ei vielä sellaisenaan tee asiasta tekijänoikeuslakiin perustuvaa. Kysymys on sen tyyppisestä riidasta, jossa käräjäoikeus voi joutua tulkitsemaan myös tekijänoikeuslakia. Lisäksi siirtosopimusten osalta kysymys on puhtaasti sopimusoikeudellisesta arvioinnista.

Asiassa on kysymys toisaalta audiovisuaalisille tuottajille tulevan korvausosuuden määrästä osana jakosuhteen määrittämistä ja toisaalta tekijänoikeuden siirtosopimuksista ja niiden sopimusoikeudellisesta arvioinnista. Markkinaoikeus ei ole asiassa osaksikaan toimivaltainen, koska kumpikaan ei ole tekijänoikeuslakiin perustuva riitakysymys. Tekijänoikeuslaki ei myöskään anna ohjausta määritellä tuottajien lähioikeuden suhteellista tai muutakaan osuutta korvaustuloista eikä tekijänoikeuden siirtymistä koskevien sopimusten kattavuutta.

Luukku-sopimus koskee muun muassa kanteessa tarkoitettuja korvaustuloja ja niiden tilittämistä korvausosapuolten välillä. Sopimuksen 8 §:n mukaan korvausosuudet maksetaan kullekin osapuolelle edellyttäen, että osapuolet ovat sopineet korvausosuuksista. Korvausosuuksista sopiminen eli kysymys jako-osuudesta kuuluu Luukku-sopimuksen ja sen tulkinnan alaan.

Tuotoksen väitteet vaatimuksen tai asian muutoin perustumisesta tiettyihin tekijänoikeuslain säännöksiin eivät ole merkityksellisiä, koska asiaa ei tule arvioida kyseisten säännösten perusteella. Kyseisiin säännöksiin ei voi perustaa vaatimusta tietyn suuruisesta jako-osuudesta. Kanne perustuu tosiasiallisesti siihen, että jakosuhteesta olisi pitänyt sopia, mutta sopimukseen ei ole päästy sekä siihen, että tekijänoikeuksien siirtosopimusten sisällöstä ja tarkoituksesta ei olla yhtä mieltä.

Luukku-sopimuksen osapuolet ovat käyttäneet niille tekijänoikeuslain perusteella kuuluvia oikeuksia neuvottelemalla operaattoreiden kanssa korvauksista ja tekemällä sopimuksia verkkotallennusluvista sopimuslisenssivaikutuksin. Luukku-sopimuksen osapuolet ovat sen puitteissa toimien saaneet sopimansa korvaustulot. Tämä lisensointi on tehty tekijänoikeuslain mukaisten oikeuksien perusteella. Oikeudenhaltijajärjestöt ovat korvausten keräämiseksi perustaneet operaattoreille esittämänsä vaatimukset tekijänoikeuslakiin. Nyt käsillä olevassa riidassa ei ole kuitenkaan enää kysymys lisensoinnista, eikä muistakaan tekijänoikeuslakiin perustuvien oikeuksien käyttämisestä, vaan oikeudenhaltijoiden jo saamien lisensointitulojen keskinäisestä jakamisesta. Tuotoksen esittämät lainkohdat eivät ole säännöksiä, joista voitaisiin johtaa kanteessa vaadittu oikeudellinen seuraamus.

Vaatimukset kohdistuvat ainoastaan sellaisiin jo saatuihin korvaustuloihin, joita Luukku-sopimuksen osapuolet hallinnoivat yhteiseen lukuun sopimuksen mukaisesti. Mikään Tuotoksen esittämä tekijänoikeuslain säännös ei sovellu siinä asianosaissuhteessa, johon Tuotoksen kannevaatimus liittyy, eli korvaustulojen saamiseen Luukku-sopimuksella perustetulta korvaustulojen hallintatehtävää yhteiseen lukuun hoitavalta taloudelliselta yhteenliittymältä.

Tuotos ei ole edes väittänyt, että kysymyksessä olisi tekijänoikeuslain 57 §:ssä tarkoitettu loukkaustilanne taikka hyvityksen tai korvauksen arviointi. Kysymys ei ole oikeuden käyttöön liittyvän oikeaan osuvan korvauksen etsimisestä. Ohjetta jakosuhteen vahvistamiseksi ei voi myöskään etsiä tekijänoikeuden loukkausta koskevasta oikeuskäytännöstä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö ei ole asettanut sopimuslisenssijärjestöille ehtoja käyttäjiltä perittävien tariffien tai järjestöille tulevien korvausosuuksien suuruudesta. Tekijänoikeuslaki ei anna opetus- ja kulttuuriministeriölle toimivaltaa määritellä jakosuhdetta tai ottaa kantaa oikeuksien siirtosopimuksiin.

Kanne kuuluu välimiesmenettelyyn

Kanne tulee joka tapauksessa jättää tutkimatta, koska asianosaiset ovat sopineet Luukku-sopimusta tai sen tulkintaa koskevan riidan ratkaisemisesta välimiesmenettelyssä. Kysymys on asiasta, jossa sovinto on sallittu.

Luukku-sopimuksessa osapuolet ovat järjestäneet verkkotallennuslupien ja niistä saatavien korvausten hallinnoinnin ja keräämisen yhteiseen lukuun. Korvausosuudet on sovittu tilitettäväksi edellyttäen, että niistä on sovittu. Sopimus on siten lähtenyt siitä, että korvauksesta sovitaan. Korvausosuuksista sopimisen asettaminen tilityksen edellytykseksi on ollut Luukku-sopimuksen keskeinen ehto. Ilman sitä sopimuksen keskeinen tarkoitus eli korvaustuottojen tilitys jää toteutumatta.

Sopimuksen 13 §:ään sisältyy välityslauseke sopimusta ja sen tulkintaa koskevien erimielisyyksien ratkaisemisesta. Kun osapuolet eivät ole päässeet neuvotteluteitse sovinnolliseen ratkaisuun, riita on tullut saattaa Keskuskauppakamarin nopeutetussa välimiesmenettelyssä ratkaistavaksi.

Kopiosto ei ole välitysmenettelystä annetun lain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla vastannut pääasiaan esittäessään aiemmin väitteen siitä, että kanteessa ei ole kysymys tekijänoikeuslain 61 §:ssä tarkoitetusta asiasta. Kopiosto on esittänyt välitysmenettelyä koskevan väitteen vastatessaan pääasiaan markkinaoikeuden kehotuksesta toimivaltakysymyksen käsittelyn edellytysten yhdellä kertaa arvioimiseksi. Tutkimatta jättäminen on tältä osin perustettava välimiesmenettelystä annetun lain 5 §:ään, kuten korkein oikeus on tapauksessa KKO 2013:84 (kohta 16) tehnyt. Oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 1 § ei muuta tätä lähtökohtaa, koska säännöksen sanamuodon mukaan oikeudenkäyntiväitteiden esittäminen samalla kertaa ei ole ehdoton edellytys.

Oikeudenkäyntikulut

Tuotoksen kanteen prosessuaaliset puutteet ovat olleet ilmeisiä. Kopiosto on kanteeseen vastatessaan ollut kanteen sisällön vuoksi pakotettu käsittelemään alusta pitäen myös kanteeseen liittyviä materiaalisia seikkoja. Kopiosto on pyrkinyt prosessiekonomista syistä rajaamaan asian käsittelyn laista johtuviin absoluuttisiin prosessinedellytyksiin ja tuonut asian omalta osaltaan käsiteltäväksi vain siinä laajuudessa kuin se on ollut tarpeen kantajan väitteisiin vastaamiseksi.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

- - - - -

Perustelut

1 Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Opetus- ja kulttuuriministeriö on 30.6.2015 antamallaan päätöksellä hyväksynyt asianosaiset ja eräät muut televisio-ohjelmien verkkotallennuspalvelua koskeviksi tekijänoikeuslain 25 l ja 26 §:n mukaisiksi sopimuslisenssijärjestöiksi. Päätöksen ehtojen mukaan luvat on tullut myöntää samanaikaisesti ja yhteensopivin ehdoin ja lupien myöntäminen ja korvausten tilittäminen on järjestettävä järjestöjen keskinäisellä yhteistyöllä niin, että siinä asianmukaisella tavalla otetaan huomioon myös mahdolliset oikeuksien siirrot alkuperäisiltä oikeudenhaltijoilta.

2. Asianosaiset ja eräät muut ovat kyseisen päätöksen perusteella myöntäneet käyttölupia ja saaneet kyseisiä sopimuslisenssikorvauksia niin sanotun yhden luukun periaatteen mukaisesti heinäkuusta 2015 alkaen. Asianosaiset eivät ole kuitenkaan päässeet sopimukseen siitä, miten suomalaisia audiovisuaalisia tuotantoja koskevat korvaukset jaetaan niiden kesken, eikä korvauksia ole voitu siten tilittää asianosaisten edustamille oikeudenhaltijoille.

3. Markkinaoikeus on varannut asianosaisille tilaisuuden lausua käsityksensä asian valmistelun järjestämisestä. Asianosaiset ovat olleet yksimielisiä siitä, että markkinaoikeuden tulisi ensiksi arvioida toimivaltaansa asiassa.

4. Pääasiassa on kysymys siitä, voidaanko yhteisistä mainitulla perusteella kertyneistä ja hallinnoiduista varoista vahvistaa erotettavaksi kantajalle kuuluva osuus, millä perusteella näin olisi meneteltävä ja miten tämä osuus määräytyisi.

5. Asian tutkimisen kannalta kysymys on siitä, onko kanteessa kysymys tekijänoikeuslakiin perustuvasta riita-asiasta, ja mikäli on, onko asian tutkimiselle joka tapauksessa välimiesmenettelystä annetun lain 5 §:ssä tarkoitettu este.

2 Perustuuko asia tekijänoikeuslakiin

2.1 Asiallisen toimivallan arvioinnin oikeudelliset lähtökohdat

6. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 15 kohdan mukaan markkinaoikeus käsittelee teollis- ja tekijänoikeudellisina asioina asiat, jotka säädetään sen toimivaltaan kuuluviksi tekijänoikeuslaissa. Luvun 5 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeus voi sen toimivaltaan kuuluvaksi säädetyn riita-asian yhteydessä tutkia muun ohella myös muun riita-asian, jos kantaja nostaa kanteet samanaikaisesti samaa vastaajaa tai eri vastaajia vastaan ja kanteet johtuvat olennaisesti samasta perusteesta. Viimeksi mainitussa pykälässä säädetty liitännäinen toimivalta voisi siten tulla tässä asiassa kysymykseen ainoastaan siinä tapauksessa, että markkinaoikeuden käsiteltäväksi katsottaisiin saatetun luvun 4 §:n 1 momentin 15 kohdassa tarkoitettu asia.

7. Tekijänoikeuslain 61 §:n 1 momentin mukaan tähän lakiin perustuvat riita- ja hakemusasiat käsitellään markkinaoikeudessa.

8. Viimeksi mainitun säännöksen esitöiden (HE 124/2012 vp s. 120) mukaan kaikki tekijänoikeuslakiin perustuvat riita- ja hakemusasiat käsitellään vastaisuudessa markkinaoikeudessa. Säännöksessä käytettävä ilmaisu "käsitellään" osoittaa, että markkinaoikeus on yksinomaisesti toimivaltainen käsittelemään lainkohdassa tarkoitetut asiat. Käytettävällä ilmaisulla "tähän lakiin perustuvat riita- ja hakemusasiat" tarkoitetaan viitata kaikkiin asioihin, joissa vaaditaan tekijänoikeuslakiin perustuvaa seuraamusta tai joissa muutoin on kysymys mainittuun lakiin perustuvasta asiasta. Sen sijaan säännös ei tarkoita esimerkiksi asioita, joissa on kysymys puhtaasti sopimusoikeudellisesta riidasta, jossa ei edes väitetä loukatun tekijänoikeuslain säännöksiä.

9. Markkinaoikeus toteaa, että keskitettäessä teollis- ja tekijänoikeudelliset riita-asiat markkinaoikeuteen lainsäätäjän tarkoituksena on siten katsottava olleen, että esimerkiksi puhtaasti sopimusoikeudellisissa asioissa yleiset tuomioistuimet olisivat edelleen markkinaoikeuden asemesta toimivaltaisia.

10. Oikeuskirjallisuudessa (Harenko ym., Tekijänoikeus, 2016, s. 708) on todettu, että tuomioistuimen toimivallan määräytymisen kannalta ratkaisevaa on se, mihin kannevaatimukset perustuvat. Jos vaatimukset perustuvat tekijänoikeuslakiin, kanne kuuluu markkinaoikeuden toimivaltaan. Tällaista kannetta käsitellessään markkinaoikeus voi esikysymyksenä joutua tulkitsemaan sopimusta.

11. Yleisen tuomioistuimen ja erityistuomioistuimena toimivan työtuomioistuimen toimivaltaa koskevassa korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2011:70 on tuotu esiin, että yleisenä tuomioistuimena toimivan käräjäoikeuden asiallinen toimivalta on yleinen. Tämä tarkoittaa sitä, että asia kuuluu sen tutkittavaksi, jollei sitä erityissäännöksin ole määrätty muun tuomioistuimen tutkittavaksi (kohta 2). Todettu viittaa vakiintuneeseen prosessioikeudelliseen lähtökohtaan siitä, että kaikkia erityisiä toimivaltasäännöksiä on tulkittava sananmukaisesti, eikä laajentavaan tulkintaan saa periaatteessa ryhtyä.

12. Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2008:75 (kohta 6) ilmenee, että silloista säännöstä osakeyhtiölain soveltamista koskevien riita-asioiden käsittelemisestä tietyissä käräjäoikeuksissa arvioitaessa asiallinen toimivalta määräytyi sen perusteella, tuliko asianosaisten vetoamat seikat huomioon ottaen kyseinen laki asiaa ratkaistaessa sovellettavaksi. Myös korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2014:102 (kohta 5) ilmenee, että yleisen tuomioistuimen ja kiinteistöntoimituksen asiallisen toimivallan arvioinnin kannalta merkitystä oli myös sillä, mihin vastaajat olivat asiassa vedonneet. Ratkaisuista ilmenee myös, että yksinomaisen tuomioistuimen asiallinen toimivalta on arvioitava viran puolesta.

13. Näin ollen tuomioistuimen toimivallan kannalta on arvioitava, minkä laatuisesta riidasta kanteen perusteet huomioon ottaen on kysymys. Tässä arvioinnissa merkitystä on erityisesti kannevaatimuksella ja kanteen keskeisillä perusteilla, toimivaltasääntelyn erityispiirteillä sekä mahdollisesti kiistämisperusteilla. Tuomioistuin arvioi ja voi ottaa huomioon perusteita ja seikkoja viran puolesta.

2.2 Toimivallan arviointi tässä tapauksessa

14. Asiassa on riidatonta, että tekijänoikeuslakia ei ole väitetty loukatun eikä kanteessa vaaditussa ole kysymys tekijänoikeuslakiin perustuvasta seuraamuksesta. Asiassa on näin ollen kysymys siitä, perustuuko asia tekijänoikeuslain 61 §:n esitöissä tarkoitetulla tavoin muutoin tekijänoikeuslakiin.

15. Käsillä olevan kaltaisessa tapauksessa asian ei voi katsoa perustuvan tekijänoikeuslakiin sillä perusteella, että kanteen tausta on luonteeltaan tekijänoikeudellinen tai että kanne koskee tai sen perusteita arvioitaessa on otettava huomioon luonteeltaan tekijänoikeudellisia seikkoja. Toisin kuin ratkaisussa KKO 2008:75 siinä käsillä ollutta toimivaltasäännöstä arvioitaessa, myöskään tekijänoikeuslain soveltaminen ei sellaisenaan välttämättä tarkoita, että asia perustuu tekijänoikeuslakiin.

16. Kantajan vahvistusvaatimuksessa on kysymys siitä, voidaanko televisio-ohjelmien verkkotallennuspalveluista kertyneistä yhteisistä ja hallinnoiduista varoista vahvistaa erotettavaksi kantajalle kuuluva osuus, millä perusteella näin olisi meneteltävä ja miten tämä osuus määräytyisi. Kantaja on esittänyt asiassa olevan kysymys muun ohella tekijänoikeuslain 25 l, 26, 27 §:n 1 momenttiin, 39, 46 a ja 57 §:ään perustuvasta asiasta.

17. Markkinaoikeus toteaa, että vaikka riidan kohteena olevasta jakosuhteesta ei ole sovittu, ei tämä sellaisenaan tarkoita, että asia olisi tekijänoikeuslakiin perustuva, eikä poissulje sitä, etteikö asia voisi silti olla luonteeltaan sopimusoikeudellinen tai esimerkiksi esine- tai velvoiteoikeudellinen. Tällöin kysymyksessä voi olla esimerkiksi se, voidaanko asianosaisia määrätä jakamaan tietyllä tavalla yhteisiä tai yhteisesti hallinnoituja varoja tai vahvistaa, että asianosaisten on toimittava siten kuin tietynlainen sopimus olisi tehty.

18. Oikeuskirjallisuudessa (Haarmann, Tekijänoikeus ja lähioikeudet, 2005, s. 104) on tekijänoikeuslain 6 §:n mukaisista yhteisteoksista todettu, että keskinäiset välinsä tekijät voivat järjestää niin kuin parhaaksi katsovat. Ellei sopimusta asiasta ole tehty, joudutaan esimerkiksi tekijänoikeuspalkkiot yleensä jakamaan pääluvun mukaisesti. Panosten suuruuksien olennainen eroavuus voi kuitenkin vaikuttaa asiaan.

19. Markkinaoikeus toteaa edellä todetun ilmentävän sitä, että oikeudenhaltijoiden keskinäisten korvausosuuksien jakautuminen on korostetusti tekijänoikeuslaissa niin menettelyllisesti kuin aineellisestikin sääntelemätön sopimuksenvarainen asia.

2.3 Tekijänoikeuslain 25 l, 26 ja 46 a §

20. Tekijänoikeuslain 46 a §:n 1 momentin mukaan filmiä tai muuta laitetta, jolle on tallennettu liikkuvaa kuvaa, ei tuottajan suostumuksetta saa, ennen kuin 50 vuotta on kulunut tallentamisvuodesta, muun ohella  välittää yleisölle johtimitse tai johtimitta siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada tallennettu aineisto saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana (3 kohta). Pykälän 3 momentin mukaan menettelyyn, johon 1 ja 2 momentin mukaan vaaditaan tuottajan suostumus, sovelletaan muun ohella, mitä 25 l ja 26 §:ssä sekä 27 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

21. Tekijänoikeuslain 25 l §:n 1 momentin mukaan verkkotallennuspalvelun tarjoaja saa sopimuslisenssin nojalla, noudattaen 26 §:ää, valmistaa televisiossa lähetettyyn ohjelmaan sisältyvästä teoksesta kappaleen ja käyttää sitä yleisön saataviin saattamiseen siten, että ohjelma on tallennuspalvelun asiakkaan katseltavissa ja kuunneltavissa asiakkaan itse valitsemassa paikassa ja itse valitsemana aikana.

22. Tekijänoikeuslain 26 §:n 1 momentin mukaan sopimuslisenssiä koskevia tämän lain säännöksiä sovelletaan sopimukseen, joka on tehty tietyn alan tekijöiden teosten käyttämisestä käyttäjän ja opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymän, lukuisia tämän alan Suomessa käytettyjen teosten tekijöitä edustavan järjestön välillä. Hyväksyttyä järjestöä pidetään tämän sopimuksen osalta oikeutettuna edustamaan muitakin saman alan teosten tekijöitä. Mainitulla sopimuksella laajennetun kollektiivisen käyttöluvan saanut voi luvan mukaisin ehdoin käyttää kaikkia tämän alan tekijöiden teoksia. Pykälän 2 momentin mukaan hyväksyttäessä useampia järjestöjä myöntämään lupia tiettyyn teosten käyttöön on hyväksymispäätöksissä tarvittaessa varmistettava, että luvat myönnetään samanaikaisesti ja yhteensopivin ehdoin. Hyväksymispäätöksessä voidaan järjestölle myös asettaa sopimustoimintaa yleisesti ohjaavia ehtoja.

23. Opetus- ja kulttuuriministeriö on 30.6.2015 antamallaan päätöksellä hyväksynyt asianosaiset mainittujen säännösten mukaisiksi sopimuslisenssijärjestöiksi. Tekijänoikeuslain 26 §:n 2 momentin perusteella opetus- ja kulttuuriministeriöllä on ollut toimivalta asettaa hyväksymispäätöksessä sopimustoimintaa yleisesti ohjaavia ehtoja. Päätöksen 11 kohdassa onkin edellytetty, että lupien myöntäminen ja korvausten tilittäminen on järjestettävä järjestöjen keskinäisellä yhteistyöllä niin, että siinä asianmukaisella tavalla otetaan huomioon myös mahdolliset oikeuksien siirrot alkuperäisiltä oikeudenhaltijoilta. Sen sijaan hyväksymispäätöksessä ei ole asetettu järjestöjen keskinäistä sopimustoimintaa muutoin koskevia ehtoja tai esimerkiksi velvoitettu niitä sopimaan menettelystä, jolla korvausten jakautumisesta sovitaan ja mahdolliset erimielisyydet ratkaistaan.

24. Tekijänoikeuslain 25 l §:ssä on säädetty verkkotallennuspalvelun tarjoajan tekijänoikeuslain 26 §:ssä tarkoitetun sopimuslisenssin perusteella saamista oikeuksista. Markkinaoikeus toteaa, että käsillä olevassa riidassa on sinänsä kysymys näihin säännöksiin perustuvasta järjestelystä ja maksetuista korvauksista. Edellä mainituissa säännöksissä ei ole kysymys korvauksen määrästä. Niiden perusteella kantajalla on sinänsä oikeus korvaukseen, josta asiassa ei ole kuitenkaan kysymys, vaan korvausosuuden määrittämisestä ja vahvistamisesta.

25. Mainituissa säännöksissä eikä tekijänoikeuslaissa muutoinkaan säädetä nimenomaisesti oikeudenhaltijoiden keskinäisestä korvausten jakautumisesta tai tätä koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta. Menettelytavoista ei ole myöskään enemmälti määrätty opetus- ja kulttuuriministeriön mainitussa päätöksessä. Edellä todetuilla perusteilla tietyn suuruisen jakosuhteen vahvistamisen ei voida katsoa perustuvan mainittuihin säännöksiin.

2.4 Tekijänoikeuslain 27, 39 ja 57 §

26. Tekijänoikeuslain 27 §:n 1 momentin mukaan tekijänoikeus voidaan, 3 §:n säännöksistä johtuvin rajoituksin, luovuttaa kokonaan tai osittain. Lain 39 §:n 1 momentin mukaan kirjallisen tai taiteellisen teoksen elokuvaamisoikeuden luovutus käsittää oikeuden saattaa teos yleisön saataviin esittämällä elokuva teatterissa, televisiossa tai muulla tavoin sekä oikeuden varustaa elokuva tekstillä tai uudelleen äänittää sen teksti toisella kielellä.

27. Markkinaoikeus toteaa, että jakosuhteen perusteeksi on osaltaan esitetty oikeuksien luovuttaminen kuvatallenteen tuottajille sekä näiden siirtosopimusten laajuus. Siirtosopimuksia arvioitaessa kyseiset säännökset ja mainitut seikat lienevät sinänsä merkityksellisiä, ja tekijänoikeuden luovutussopimusten laajuudella voi sinänsä olla kantajan tarkoittamaa vaikutusta jakosuhteeseen. Edellä lausutuilla perusteilla korvausosuuden määrittämisen ei voi kuitenkaan tällä perusteella katsoa perustuvan tekijänoikeuslain mainittuihin säännöksiin.

28. Tekijänoikeuslain 57 §:ssä säädetään kohtuullisesta hyvityksestä ja korvauksesta muun ohella tekijänoikeuslain vastaisesta teoksen käyttämisestä. Markkinaoikeus toteaa, että koska tekijänoikeutta ei ole edes väitetty loukatun, asian ei voi katsoa perustuvan kyseiseen säännökseen.

2.5 Kokoavat päätelmät

29. Opetus- ja kulttuuriministeriö on päätöksellään hyväksynyt sopimuslisenssijärjestöt toimimaan yhteistyössä ja edellyttänyt, että korvausten tilittäminen on järjestettävä järjestöjen keskinäisellä yhteistyöllä oikeuksien siirtosopimukset huomioon ottaen. Järjestöt eivät ole kuitenkaan ehtojen edellyttämällä tavalla päässeet sopimukseen korvausten jakautumisesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei ole myöskään tekijänoikeuslain 26 §:n mukaisen toimivaltansa puitteissa antanut tarkempia sopimustoimintaa yleisesti ohjaavia ehtoja.

30. Tekijänoikeuslaissa on eräitä säännöksiä käyttökorvauksista tai erimielisyyksien ratkaisemisesta. Esimerkiksi tekijänoikeuslain 54 §:n mukaisesti tekijänoikeuslain 26 §:ssä säädetyn sopimuslisenssin myöntämisestä ja luvasta maksettavasta korvauksesta eräissä tapauksissa aiheutuvat erimielisyydet voidaan saattaa välimiesmenettelyssä, tai osapuolen siitä kieltäytyessä, tuomioistuimessa ratkaistaviksi. Tekijänoikeuslain 29 a §:ssä on säädetty elokuviin sisällytettyjen teosten tekijöiden oikeudesta kohtuulliseen korvaukseen elokuvan vuokraamisesta. Nyt ei ole kuitenkaan kysymys kyseisissä säännöksissä tarkoitetusta asiasta.

31. Tekijänoikeuslaissa ei ole säädetty käyttölupakorvausten suuruudesta, jakautumisesta tai jakamisesta oikeudenhaltijoiden kesken taikka näitä koskevien erimielisyyksien ratkaisemisesta nyt käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa. Sopimusten perusteella käytöstä maksettavien korvausten jakautuminen kanssatekijöiden tai -oikeudenhaltijoiden kesken on katsottava olevan korostetusti sopimuksenvarainen asia. Asiaa ei anna aihetta arvioida toisin se, että yhteistoimintaa harkitessaan ja viimeistään käyttölupia myöntäessään oikeudenhaltijat sopinevat korvausten keskinäisestä jakautumisesta, mutta nyt sopimuslisenssijärjestelmän puitteissa tehdystä niin sanotusta Luukku-sopimuksesta ilmenevällä tavalla asiasta on tarkoitettu sovittavan myöhemmin erikseen.

32. Yhteisestä omaisuudesta tai yhteiseen lukuun hallinnoiduista varoista osuuden erottamista koskevan vaatimuksen ei ole katsottava luonteeltaan perustuvan tekijänoikeuslakiin, vaan olevan esine-, velvoite- tai sopimusoikeudellinen asia. Kun osuuden määrittämisestä ei ole tekijänoikeuslaissa säädetty aineellisesti tai menettelyllisesti, asiaa ei ole katsottava myöskään perusteeltaan tekijänoikeuslakiin perustuvaksi. Tätä ei anna aihetta arvioida toisin se, että tällaista osuutta määritettäessä on sovellettava myös tekijänoikeuslain säännöksiä.

33. Asiassa ei ole käynyt ilmi tekijänoikeuslain säännöstä, johon asian voisi katsoa perustuvan. Kanne on näin ollen jätettävä markkinaoikeuden toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta.

3 Oikeudenkäyntikulut

34. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Luvun 7 §:n 1 momentin mukaan asianosaisen, jonka kanne jätetään tutkimatta, katsotaan hävinneen asian.

35. Kopiosto on voittanut asian. Se on vaatinut Tuotosta korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut kulujen osalta 37,27 eurolla ja palkkion osalta 81.457,50 eurolla eli yhteensä 81.494,77 eurolla viivästyskorkoineen.

36. Tuotos on paljoksunut vaatimusta palkkiosta 54,50 tuntia 300 euron tuntiveloituksella eli 16.350 euroa ylittävältä osin. Pääasiaan vastaamisesta aiheutuvat kuluja tulee vaatia vasta siinä vaiheessa, kun pääasia on käsitelty. Vastaus pääasiaan ei ole myöskään ollut varsinainen vastaus laajempine perusteluineen ja todistelun ilmoittamisineen. Asiamiestyön keskimääräinen tuntiveloitus 457,75 euroa on ollut liiallinen toimenpiteisiin käytettyyn aikaan nähden. Vaatimus ei ole myöskään kokonaisuutena ollut kohtuullinen esitetyt kirjelmät ja muut välttämättömät toimenpiteet huomioon ottaen. Oikeudenkäyntiväitteiden esittäminen useassa vaiheessa on myös aiheuttanut tarpeettomia kustannuksia.

37. Markkinaoikeus toteaa, että Kopiosto on esittänyt haastehakemuksen johdosta 30.9.2016 oikeudenkäyntiväitteen markkinaoikeuden toimivallan osalta ja esittänyt, että se vastaa tarvittaessa pääasiaan sen jälkeen, kun markkinaoikeus on ratkaissut toimivaltaväitteen markkinaoikeuden tekijänoikeuslain mukaisesta toimivallasta. Lausumassaan 14.12.2016 Kopiosto on lisäksi katsonut toimivaltaiseksi tuomioistuimeksi välimiesoikeuden tekemättä tästä kuitenkaan väitettä esittäen samalla, ettei se vielä ole vastannut pääasiaan. Markkinaoikeus on asian käsittelyn edellytysten yhdellä kertaa arvioimiseksi kehottanut Kopiostoa vastaamaan kirjallisesti myös pääasiaan. Vastauksessaan Kopiosto on tehnyt myös välitysmenettelystä annetun lain 5 §:ssä tarkoitetun toimivaltaväitteen.

38. Markkinaoikeus katsoo, että Kopioston omasta menettelystä on johtunut, ettei se ole esittänyt kaikkia toimivaltaväitteitä samalla kertaa tai mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Pääasiaan vastaamisesta aiheutuneita kuluja ei näissä olosuhteissa voida pitää oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:ssä tarkoitettuina tarpeellisista toimenpiteistä aiheutuneina kohtuullisina oikeudenkäyntikuluina. Oikeudenkäyntiväitteiden esittämisen on toisaalta katsottava edellyttäneen perehtymistä myös pääasiaan.

39. Asiaa ei ole käsitelty suullisesti eikä todistelua ole esitetty. Kopioston oikeudenkäyntikuluerittelyn mukaan palkkiota on vaadittu 177,95 tunnilta, jolloin keskimääräiseksi tuntiveloitukseksi on muodostunut 457,75 euroa. Tehtyjä toimenpiteitä ja niiden vaatimaa aikaa suhteessa tuntiveloitukseen voidaan pitää varsin korkeana.

40. Markkinaoikeus arvioi Kopioston tarpeellisista toimenpiteistä johtuviksi kohtuullisiksi oikeudenkäyntikuluiksi tässä tapauksessa palkkion osalta 25.000 euroa. Kulujen osalta Tuotoksella ei ole ollut Kopioston vaatimuksesta huomauttamista, joten ne on korvattava sellaisenaan.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus jättää kanteen tutkimatta.

Markkinaoikeus velvoittaa Av-Tuottajien Tekijänoikeusyhdistys Tuotos ry:n korvaamaan Kopiosto r.y:n oikeudenkäyntikulut kulujen osalta 37,27 eurolla ja palkkion osalta 25.000 eurolla eli yhteensä 25.037,27 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden ratkaisun antamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 23.5.2017.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Sami Myöhänen ja Pekka Savola.

LAIVOIMAISUUS

Lainvoimainen

 
Julkaistu 27.3.2017