MAO:748/16

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 28.5.2015 (liitteenä)

ASIAN TAUSTA

Ahlstrom Machinery Oy on 3.5.1999 hakenut patenttia keksinnölle nimeltä "Menetelmä lämmönsiirtopintojen likaantumisen estämiseksi haihduttamossa".

Patentti- ja rekisterihallitus on 28.9.2012 myöntänyt edellä mainitulle keksinnölle patentin numerolla FI 123010.

Metso Paper Sweden AB on tehnyt Patentti- ja rekisterihallitukselle väitteen edellä mainittua patenttia vastaan ja vaatinut, että patentti kumotaan kokonaisuudessaan.

Patentti- ja rekisterihallitus on 28.5.2015 antamallaan päätöksellä pysyttänyt patentin numero FI 123010 voimassa.

Ahlstrom Machinery Oy:n toiminimi on sittemmin muutettu Andritz-Ahlstrom Oy:ksi, joka toiminimi on edelleen muutettu Andritz Oy:ksi.

Metso Paper Sweden AB:n toiminimi on sittemmin muutettu Valmet AB:ksi.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Valmet AB on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen 28.5.2015 ja kumoaa patentin numero FI 123010 kokonaisuudessaan.

Perusteet

Kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ole uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, tai ei ainakaan eroa olennaisesti siitä.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D1 perusteella alan ammattimies tietää, että kysymyksessä oleva ongelma voidaan ratkaista lisäämällä valkaisujätelipeään jotain karbonaattipitoista nestettä ja suorittamalla lämpökäsittely. Vaikka mainitussa viitejulkaisussa D1 on selitetty viher- tai valkolipeän käyttö vaihtoehtoisina karbonaattilähteinä, ilmene kyseisestä viitejulkaisusta D1, että myös mustalipeä on karbonaattipitoinen neste. Kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei siten ole uusi viitejulkaisusta D1 tunnettuun verrattuna.

Edellä mainittu viitejulkaisu D1 kuvaa joka tapauksessa lähintä tunnettua tekniikkaa ja siihen nähden kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kuvaaman keksinnön on katsottava kohdistuvan ainoastaan vaihtoehtoisen karbonaattipitoisen nesteen valitsemiseen nimenomaisesti mainittujen viher- tai valkolipeän sijasta. Viitejulkaisussa D1 on esitetty, että metallien saostamiseksi valkaisujätevedessä on käytettävä sellaisia yhdisteitä, joiden anionit muodostavat (metallien kanssa) vaikealiukoisia suoloja. Lisäksi viitejulkaisusta D1 ilmenee, että sellutehtaassa luonnollisesti esiintyy lukuisia runsaasti anioneja sisältäviä nesteitä, kuten mustalipeää, jonka luontaista anionipitoisuutta (karbonaattipitoisuutta) on käytetty mustalipeässä tapahtuvan kalsiumkarbonaatin saostumisen aktivoimiseen.

Edellä esitetyn johdosta kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän ei ole katsottava eroavan olennaisesti siitä, mikä on ollut tunnettua edellä mainitusta viitejulkaisusta D1.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D2 ilmenee, että saostusprosessi valkaisujätevedessä voidaan aktivoida lisäämällä siihen karbonaatteja ennen haihduttamista ja ennen sen yhdistämistä keitosta tulevan jätelipeän kanssa. Kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei siten ole keksinnöllinen myöskään siihen nähden, mikä on ollut tunnettua edellä mainittujen viitejulkaisujen D1 ja D2 yhdistelmän perusteella.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D3 kuvaa metallien (esimerkiksi kalsiumin) saostamista pois mustalipeästä lämpökäsittelyn avulla. Mainitusta viitejulkaisusta D3 ilmene myös, että mustalipeä sinänsä voidaan lämmönsiirtoaineen suoralla kosketuksella lämpökäsitellä ja vähentää näin lämmönsiirtopintojen likaantumista. Lisäksi kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 johdannon mukaan keitosta tulevan mustalipeän ja valkaisimon jätelipeän yhdistäminen on tavanomaista. Itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei siten eroa olennaisesti myöskään edellä mainittujen viitejulkaisujen D1 ja D3 yhdistelmän perusteella tunnetusta.

Andritz Oy:n vastaus

Vaatimukset

Andritz Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Perusteet

Kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on uusi ja keksinnöllinen siihen nähden, mikä on ollut tunnettua valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainituista viitejulkaisuista D1, D2 ja D3.

Kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö koskee menetelmää lämmönsiirtopintojen likaantumisen estämiseksi mustalipeän monivaihehaihduttamossa, jossa menetelmässä valkaisujätelipeä johdetaan mustalipeän haihduttamolle, kun taas edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 valkaisujätevettä ei johdeta mustalipeän haihduttamolle, vaan erilliseen haihduttimeen valkaisujätevettä varten. Mainitun viitejulkaisun D1 mukaan valkaisujäteveteen lisätään viherlipeää tai valkolipeää eikä mustalipeää kuten kysymyksessä olevassa keksinnössä. Mustalipeä mainitaan ainoastaan viitejulkaisun D1 selityksen johdanto-osassa. Viitejulkaisussa D1 ei myöskään esitetä valkaisujäteveden kuumentamista suoralla kosketuksella lämmitysväliaineen kanssa. Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on siten uusi viitejulkaisussa D1 esitettyyn verrattuna.

Edellä mainittu viitejulkaisu D1 ei esitä mustalipeän lisäämistä valkaisujäteveteen, vaan se pikemminkin opettaa poispäin mustalipeän käytöstä, koska viitejulkaisussa D1 esitetään haihdutetun valkaisuveden käyttöä sellaisissa yhteyksissä, missä mustalipeä ei ole toivottavaa. Mainitussa viitejulkaisusta D1 ei myöskään ilmene, miten valkaisuveden lämpökäsittely ja haihdutus voidaan integroida mustalipeän haihdutukseen, vaikka viitejulkaisussa D1 sinänsä mainitaankin mustalipeän lämpökäsittely. Edellä esitettyyn nähden kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää on pidettävä myös keksinnöllisenä siihen nähden, mikä on tunnettua edellä mainitusta viitejulkaisusta D1.

Edellä mainittu viitejulkaisu D2 esittää kaksi eri menetelmää, nimittäin ensinnäkin menetelmän kalsiumoksalaattisaostumien muodostumisen estämiseksi lämpökäsittelemällä valkaisujätevettä erillään ennen sekoittamista keitosta tulevaan jätelipeään sekä toiseksi menetelmän kalsiumin saostumisen välttämiseksi pH:n säädöllä. Kumpikaan mainituista menetelmistä ei ole relevantti kysymyksessä olevan keksinnön kannalta eikä kumpikaan menetelmä yhdessä edellä mainitun viitejulkaisun D1 tai D3 kanssa johda kysymyksessä olevaan keksintöön.

Edellä mainittu viitejulkaisu D3 koskee prosessia saostumien ehkäisemiseksi mustalipeähaihduttamolla lämpökäsittelemällä mustalipeä. Viitejulkaisussa D3 ei esitetä valkaisujätevesien käsittelyä.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Yksikään valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainituista viitejulkaisuista D1–D4 ei yksinään sisällä kaikkia kysymyksessä olevan patentin patenttivaatimusten 1–15 piirteitä, joten mainittujen patenttivaatimusten 1–15 mukaiset keksinnöt ovat uusia.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 esitetään lisättäväksi valkaisujäteveteen karbonaattilähteeksi viher- tai valkolipeää. Saatu seos lämpökäsitellään kalsiumin saostamiseksi ja johdetaan haihduttamoon. Viitejulkaisusta D1 ilmenee lisäksi, että viher- ja valkolipeä sopivat käytettäväksi niiden anionipitoisuuden perusteella ja että myös mustalipeä sisältää karbonaatti-ioneja. Viitejulkaisu D1 ei kuitenkaan suoraan opasta käyttämään mustalipeää karbonaattilähteenä valkaisujäteveden lämpökäsittelyn yhteydessä.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D2 esitetään puolestaan mustalipeän ja valkaisujäteveden seoksen haihduttaminen, mutta lämpökäsittely suoritetaan pelkästään valkaisujätevedelle, jolloin lämpökäsittelyn tarkoituksena on oksalaatin hajottaminen, ei kalsiumin saostaminen. Viitejulkaisu D2 ei siten myöskään opasta käyttämään mustalipeää karbonaattilähteenä.

Edellä mainittu viitejulkaisu D3 koskee taas pelkän mustalipeän käsittelyä eikä siinä ole esitetty valkaisujäteveden käyttöä. Edellä mainittu viitejulkaisu D4 käsittelee mustalipeän määritelmää eikä siinä ole mitään mainintaa valkaisujäteveden lämpökäsittelystä.

Valkaisujäteveden ja lipeän lämpökäsittely on kuvattu vain edellä mainitussa viitejulkaisussa D1, jossa on myös esitetty viher- tai valkolipeän soveltuvuus kalsiumin saostamiseen niiden anionipitoisuuden johdosta. Vaikka viitejulkaisussa D1 on viitattu edellä mainittuun viitejulkaisuun D3, josta sinänsä ilmenee mustalipeän karbonaattipitoisuus, ei viitejulkaisussa D1 ehdoteta mustalipeän käyttöä. Alan ammattimies ei siten päätyisi kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun edellä mainittuja viitejulkaisuja yhdistämälläkään.

Valmet AB:n lausuma

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D1 esittää eksplisiittisesti, että valkaisujätevettä voidaan sekoittaa myös muiden selluloosajätelipeiden kanssa haihdutuksen aikana. Lisäksi mainitusta viitejulkaisusta D1 ilmenee, että kalsiumkarbonaatti voidaan saostaa mustalipeästä lämpökäsittelyn avulla ja että mustalipeä (kuten viher- ja valkolipeä) sisältää niitä anioneja, joita tarvitaan saostumiseen. Mustalipeän käyttämistä viitejulkaisusta D1 tunnetun viher- tai valkolipeän käytön sijasta ei ole pidettävä keksinnöllisenä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Patenttilain 1 §:n 1 momentin mukaan, joka on tehnyt mihin tekniikan alaan tahansa liittyvän keksinnön, jota voidaan käyttää teollisesti, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada patentin keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyödyntämiseen sen mukaan kuin mainitussa laissa säädetään.

Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

Patenttilain 25 §:n 1 momentin mukaan patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti muun ohella, milloin patentti on myönnetty, vaikkei mainitun lain 1, 1a, 1b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty.

Kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö

Kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö muodostuu itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 ja epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2–15.

Edellä mainittu itsenäinen patenttivaatimus 1 kuuluu seuraavasti:

"1. Menetelmä lämmönsiirtopintojen likaantumisen estämiseksi mustalipeän monivaihehaihduttamossa kemiallisen massan tehtaassa, jossa on valkaisimo, jossa menetelmässä kalsiumia sisältävää valkaisujätevettä haihdutetaan yhdessä mustalipeän kanssa haihduttamossa, tunnettu siitä, että menetelmään kuuluu ainakin seuraavat vaiheet ennen mustalipeän ja valkaisujätelipeän haihduttamista:

(a) valkaisujätelipeä johdetaan mustalipeän haihduttamolle, jossa osa haihduttamon mustalipeästä tuodaan valkaisujäteveteen jäteveden karbonaattipitoisuuden nostamiseksi;

(b) valkaisujätevettä vaiheesta (a) kuumennetaan suoralla kosketuksella lämmitysväliaineen kanssa; ja

(c) kuumennettua valkaisujätevettä pidetään viipymäsäiliössä 1–20 minuutin ajan jätevedessä olevan kalsiumin määrän pienentämiseksi saostamalla kalsiumkarbonaattia."

Tunnettu tekniikka

Asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä on tunnetun tekniikan osalta viitattu seuraaviin valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuihin viitejulkaisuihin:

D1: WO 9614467 A1

D2: US 5540816 A

D3: Frederick et Grace: "Preventing Calsium Carbonate Scaling In Black Liquor Evaporators", Southern Pulp and paper Manufacturer, August 1979, s. 22 ja 24 sekä September 1979, s. 21 ja 24–29

D4: Kassberg, Mats: "Lutindunstning och biprodukter", Skogsindustrins Utbildning i Markaryd AB, 1994, kansi sekä s. 1 ja 7–8.

Edellä mainittu viitejulkaisu D1 koskee siirtymämetallien ja maa-alkalimetallien, kuten esimerkiksi kalsiumin, poistamista sellutehtaan valkaisimon jätelipeästä. Viitejulkaisun D1 mukaan sopivat anionit muodostavat jätelipeässä olevien, edellä mainittujen metallien kanssa huonosti liukenevia suoloja, kuten kalsiumkarbonaattia. Lisäämällä valkaisimon jätelipeään viher- tai valkolipeää, joka sisältää karbonaatti-ioneja, voidaan valkaisujätelipeässä oleva kalsium saostaa kalsiumkarbonaatiksi, jolloin haitallisten kalsiumkarbonaattikerrostumien muodostuminen haihduttamon lämmönsiirtopinnoille estyy. Viitejulkaisussa D1 esitetään myös lämpökäsittelyn (150–170 ºC) suorittaminen ennen haihduttamista kalsiumin vapauttamiseksi komplekseista.

Edellä mainittu viitejulkaisu D2 koskee valkaisun ja talteenoton yhdistämistä sellun valmistuksessa. Viitejulkaisussa D2 esitetään, että esihaihdutetut jätelipeät keitosta (mustalipeä) ja valkaisusta (valkaisujätelipeä) yhdistetään siten, että loppuhaihdutus tapahtuu yhteisissä haihduttimissa. Valkaisujätelipeä voidaan lämpökäsitellä ennen yhdistämistä mustalipeään oksalaatin hajottamiseksi, jotta vältettäisiin kalsiumoksalaatin kerrostuminen. Kalsiumin kerrostumista haihduttimien pinnoille voidaan ehkäistä säätämällä valkaisujätelipeän pH:ta lisäämällä siihen muun muassa kalsiumkarbonaattia tai viherlipeää.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D3 käsitellään kalsiumkarbonaattikerrostumien muodostumisen ehkäisemistä mustalipeän haihduttimissa. Viitejulkaisun D3 mukaan mustalipeä lämpökäsitellään (150–160 ºC, 10–30 minuuttia) ennen haihduttamista. Lämpökäsittelyn seurauksena kalsiumionit vapautuvat yhdisteistään ja muodostavat mustalipeässä luonnostaan olevien karbonaattien kanssa kalsiumkarbonaattia. Näin saostunut kiinteä kalsiumkarbonaatti on heikosti liukenevaa eikä muodosta kerrostumia haihduttimien lämmönsiirtopinnoille.

Edellä mainittu viitejulkaisu D4 on oppikirja, jossa esitetään eräitä jätelipeän käsittelyyn liittyviä määritelmiä.

Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön uutuus

Valmet AB on markkinaoikeudessa esittänyt, että kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei olisi pidettävä uutena edellä mainitun viitejulkaisun D1 valossa.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 tunnetaan sinänsä valkaisusta tulevan jätelipeän käsittely siten, että jätelipeän sisältämä kalsium saostuu huonosti liukenevana kalsiumkarbonaattina. Karbonaatti-ionien lähteenä on viher- tai valkolipeä ja käsittelyyn kuuluu lisäksi lämpökäsittely ennen haihduttamista.

Viitejulkaisu D1 ei kuitenkaan kuvaa menetelmää, jossa kalsiumia sisältävää valkaisujätelipeää haihdutetaan yhdessä mustalipeän kanssa mustalipeän monivaihehaihduttamossa siten, että osa haihduttamon mustalipeästä tuodaan valkaisujätelipeään tämän karbonaattipitoisuuden nostamiseksi. Viitejulkaisusta D1 ei myöskään ilmene, että lämpökäsittely suoritettaisiin suoralla kosketuksella lämmitysväliaineen kanssa ja että kuumennettua valkaisujätelipeää pidettäisiin viipymäsäiliössä 1–20 minuutin ajan kalsiumkarbonaatin saostamiseksi.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 ei siten ilmene kaikkia kysymyksessä olevan patentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyviä piirteitä. Mainitun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä on siten pidettävä uutena mainitusta viitejulkaisusta D1 tunnettuun verrattuna.

Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön keksinnöllisyys

Valmet AB on markkinaoikeudessa ensinnäkin esittänyt, että kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei olisi pidettävä keksinnöllisenä edellä mainitun viitejulkaisun D1 valossa.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 käsitellään sinänsä valkaisimon jätelipeän haihdutuksessa esiintyvää ongelmaa, joka johtuu kalsiumkarbonaatin kerrostumisesta haihduttimien lämmönsiirtopinnoille. Mainitusta viitejulkaisusta D1 ilmenee myös ratkaisu, jossa valkaisujätelipeään lisätään karbonaattipitoista materiaalia ja jossa näin syntyvä seos kuumennetaan, jolloin kalsium saostuu vaikealiukoiseksi kalsiumkarbonaatiksi. Viitejulkaisu D1 ei kuitenkaan kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tavoin esitä valkaisujätelipeän kuumennuskäsittelyä ja haihduttamista yhdessä mustalipeän kanssa mustalipeän monivaihehaihduttamossa siten, että osa mustalipeästä tuodaan valkaisujätelipeään sen karbonaattipitoisuuden nostamiseksi. Viitejulkaisussa D1 ei myöskään esitetä kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisesti mustalipeää sisältävän valkaisujätelipeän kuumennuskäsittelyä suoralla kosketuksella lämmitysväliaineen kanssa eikä kuumennetun valkaisujätelipeän pitämistä viipymäsäiliössä 1–20 minuutin ajan, vaikka kuumennuskäsittely sinänsä on mainittu viitejulkaisussa D1.

Vaikka viitejulkaisun D1 tekniikan tasoa kuvaavasta kohdasta ilmenee, että mustalipeä sisältää karbonaatti-ioneja, ei viitejulkaisussa D1 kuitenkaan esitetä mustalipeän käyttöä karbonaattilähteenä. Näin ollen alan ammattimiehen ei olisi katsottava päätyneen viitejulkaisun D1 perusteella korvaamaan esitetyn viher- ja valkolipeän käyttöä mustalipeällä.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on eronnut olennaisesti viitejulkaisun D1 perusteella tunnetusta.

Valmet AB on markkinaoikeudessa toiseksi esittänyt, että kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei olisi pidettävä keksinnöllisenä edellä mainittujen viitejulkaisun D1 ja D2 yhdistelmän valossa.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainittu viitejulkaisu D2 koskee menetelmää valkaisun ja talteenoton integroimiseksi sellunvalmistuksessa. Sanotussa menetelmässä, viitejulkaisun D2 kuviossa 4 esitetyn suoritusmuodon mukaisesti, esihaihdutettu valkaisujätelipeä (24) ja esihaihdutettu mustalipeä (23) yhdistetään ja lopullinen haihdutus tapahtuu yhteisissä haihduttimissa. Edellä mainittuun menetelmään voidaan sisällyttää esihaihdutetun valkaisujätelipeän kuumennuskäsittely oksalaatin hajottamiseksi ja siten vähentää kalsiumoksalaattikerrostumien muodostumista.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D2 ei esitetä mustalipeän käyttöä karbonaattilähteenä kalsiumkarbonaatin saostamiseksi eikä sanotun viitejulkaisun D2 mukaisessa menetelmässä lisätä osaa haihduttamolle tulevasta mustalipeästä valkaisusta tulevaan jätelipeään. Viitejulkaisun D2 esittämä lämpökäsittely kohdistuu valkaisimolta tulevaan jätelipeään oksalaatin hajottamiseksi eikä kysymyksessä olevan keksinnön mukaisesti jätelipeään, johon on lisätty mustalipeää. Mainitun viitejulkaisun D2 mukainen lämpökäsittely ei muutoinkaan vastaa kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että edellä mainittujen viitejulkaisujen D1 ja D2 yhdistelmäkään ei ole tarjonnut sellaista ratkaisua, jota olisi pidettävä kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän keksinnöllisyyden esteenä.

Valmet AB on markkinaoikeudessa vielä kolmanneksi esittänyt, että kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei olisi pidettävä keksinnöllisenä edellä mainittujen viitejulkaisujen D1 ja D3 yhdistelmän valossa.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitussa viitejulkaisussa D3 käsitellään kalsiumkarbonaattikerrostumien muodostumista haihduttimien lämmönsiirtopinnoille ja mainitun kerrostumisen ehkäisemistä. Mainitussa viitejulkaisussa D3 ratkaisuksi esitetään käsiteltävän mustalipeän deaktivoimista lämpökäsittelyllä (150–160 ºC, 10–30 minuuttia), jolloin kalsium kiteytyy kalsiumkarbonaattina. Viitejulkaisu D3 koskee kuitenkin pelkästään mustalipeän käsittelyä eikä kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista valkaisujätelipeän käsittelyä.

Kun otetaan huomioon, että sen paremmin edellä mainittu viitejulkaisu D1 kuin viitejulkaisu D3 ei esitä valkaisujätelipeän kuumennuskäsittelyä ja haihduttamista yhdessä mustalipeän kanssa mustalipeän monivaihehaihduttamossa siten, että osa mustalipeästä tuodaan valkaisujätelipeään sen karbonaattipitoisuuden nostamiseksi markkinaoikeus katsoo, ettei alan ammattimiehelle ole ollut pidettävä ilmeisenä päätyä kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun myöskään viitejulkaisujen D1 ja D3 yhdistelmän perusteella.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ole valituksessa esitetyillä perusteilla ollut alan ammattimiehelle ilmeinen sen perusteella, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää tunnetusta tekniikan tasosta.

Johtopäätös

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei valituksessa ole esitetty sellaisia perusteita, joiden nojalla kysymyksessä oleva patentti olisi kumottava. Valitus on siten hylättävä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

MUUTOKSENHAKU

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Petri Rinkinen sekä markkinaoikeusinsinöörit Erkki Tiala ja Krister Karlsson.

PRH:n päätös

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta