MAO:424/16

Crystalis Entertainment UG (haftungsbeschränkt) > DNA Oy

tekijänoikeus - teleliittymän haltijan yhteystietojen saaminen

Diaarinumero: 2016/119
Antopäivä: 7.7.2016

HAKEMUS

Crystalis Entertainment UG (haftungsbeschränkt) (jäljempänä myös hakija) on 1.3.2016 markkinaoikeuteen toimittamassaan hakemuksessa sekä 15.3.2016 ja 31.3.2016 toimittamissaan hakemuksen täydennyksissä pyytänyt, että markkinaoikeus määrää DNA Oy:n antamaan hakijalle yhteystiedot DNA Oy:lle kuuluvista, liitteestä ilmenevistä teleliittymistä liitteessä mainittuina aikoina.

Hakija on lisäksi pyytänyt, että markkinaoikeus täsmentää, että tietojensaantioikeus koskee kaikkea tietoa, joka teleyrityksellä on liittymän käyttäjästä, tilaajasta ja laskutusyhteyshenkilöstä. Hakija on myös pyytänyt, että mikäli liittymän tilaajan nimissä on useampia DNA Oy:n tarjoamia liittymiä, markkinaoikeus määrää DNA Oy:n luovuttamaan tällaisen liittymän yksilöimiseksi tarvittavat tiedot, kuten liittymän puhelinnumeron tai muut vastaavat liittymän yksilöintitiedot.

Hakija on havainnut, että liitteessä yksilöidyistä internetliittymistä on saatettu yleisön saataviin BitTorrent-vertaisverkossa ilman sen lupaa teoksia, joiden osalta hakijalla on yksinomainen levitysoikeus BitTorrent-vertaisverkoissa Suomessa. Liittymistä on saatettu yleisön saataviin ilman hakijan suostumusta tekijänoikeuksien suojan kannalta merkittävissä määrin tekijänoikeudella suojattua aineistoa loukaten hakijan yksinoikeutta valmistaa teoskappaleita ja saattaa teosta yleisön saataville.

Liitteessä mainituista internetliittymistä on saatettu yleisön saataviin yksittäistä jaksoa sarjasta "Ash vs Evil Dead" (IP-osoitteet 1–1412), useaa jaksoa sarjasta "Ash vs Evil Dead" (IP-osoitteet 1413–1428), useaa jaksoa sarjasta "Black Sails" (IP-osoitteet 1429–1741), yhtä kokonaista tuotantokautta sarjasta "Black Sails" (IP-osoite 1742), yksittäistä jaksoa sarjasta "Power" (IP-osoitteet 1743–1786), useita jaksoja sarjasta "Power" (IP-osoite 1787), yksittäistä jaksoa sarjasta "Spartacus" (IP-osoitteet 1788–1906) sekä yhtä tai useampaa kokonaista tuotantokautta sarjasta "Spartacus" (IP-osoiteet 1907–1976).

Kysymys on televisiosarjoista, joiden tuottajan Starz Entertainment, LLC:n kotipaikka on Yhdysvalloissa. Yhdysvaltalaiset elokuvateokset saavat Suomessa tekijänoikeuslain mukaista suojaa niin sanotun kansallisen kohtelun periaatteen johdosta, joka johtuu Bernin yleissopimuksesta taiteellisten ja kirjallisten teosten suojaamisesta. Tuotantoyhtiön oikeus kysymyksessä oleviin televisiosarjoihin käy ilmi muun ohella kyseisten televisiosarjojen mainosjulisteisiin sisältyvistä maininnoista. Hakija on lisenssisopimuksin hankkinut edellä mainittujen televisiosarjojen tuottajayhtiöltä yksinomaisen oikeuden muun ohella teosten välittämiseen vertaisverkoissa. Sillä on lisenssisopimuksen perusteella oikeus ja velvollisuus puuttua teosten luvattomaan välittämiseen sanotussa jakelukanavassa muun ohella Suomessa.

BitTorrent-vertaisverkon toimintaperiaatteen mukaisesti tietystä teoksesta kiinnostuneet käyttäjät kiinnittyvät omalla ohjelmistollaan yhteen tai useaan kyseisiä teoksia luvattomasti jakavaan toiseen BitTorrent käyttäjään. Tällaista kiinnittymisen ryhmittymää kutsutaan parveksi (swarm). Kiinnittymisen jälkeen ohjelma lataa toisilta käyttäjiltä teoksen luoden kopion käyttäjän omalle tietokoneelle ja samanaikaisesti saattaen jo ladattuja osia edelleen yleisön saataviin. BitTorrent-teknologia mahdollistaa tiedoston edelleen jakamisen osissa ilman, että teoksen sisältävä tiedosto on kokonaisuutena latautunut tietokoneelle, mikä mahdollistaa teoksen tehokkaan levittämisen. Parven tehokas toiminta ei myöskään edellytä, että yhdelläkään taholla olisi koko tiedostoa kokonaan hallussaan, vaan riittää että parvella on yhteensä kaikki tiedoston osaset. Tällöin koko parvella on mahdollisuus luoda eheä kokonaisuus teoksesta vaikka alkuperäinen teoksen luvattomasti vertaisverkkoon saattanut olisi keskeyttänyt teoksen jakamisen. Kuka tahansa voi liittyä parveen, joten saataville saattamisen kohteena oleva yleisö voi kasvaa kontrolloimattoman suureksi.

Hakija on liitteessä ilmoittanut kunkin listassa mainitun IP-osoitteen yhdistämän parven käyttäjämäärän sen vuorokauden aikana, jolloin kustakin mainitusta IP-osoitteesta on havaittu jaetun teosta. IP-osoitteet on kerätty hakijan käyttämällä NARS-ohjelmalla. NARS-ohjelma tarkkailee kaikkia tunnettuja hakijan teoksia jakavia parvia ja kirjaa ylös havaitut yksilölliset käyttäjät vuorokauden tarkkuudella. Hakija on tehnyt koelatauksen kunkin IP osoitteen osalta ja siten varmistanut, että nämä ovat sallineet lataamiensa teosten edelleen lataamisen. Koelatauksen tulosta on verrattu hakijan teoksiin, millä on varmistettu tiedoston jakamisen loukanneen hakijan tekijänoikeutta.

Jokaisen jakajan osalta yhteenlaskettu kokonaisyleisö tarkasteluvuorokauden aikana on ollut vähintään useita satoja ja useimmissa tapauksissa tuhansia käyttäjiä. Kokonaisyleisö on ollut merkittävän suuri myös pieneen parveen yhdistäneiden jakajien osalta ja merkittävyyskynnys on näidenkin osalta täyttynyt. Lisäksi suurin osa luvattomista jakamisista on koskenut erittäin uusia teoksia, mikä lisää teon merkittävyyttä.

Tietojensaantioikeus koskee yhteystietoja, tietojensaantioikeus on olemassa salassapitosäännösten estämättä ja yhteystietoja saaneeseen tekijään tai hänen edustajaansa sovelletaan yksityisyyden suojan osalta tietoyhteiskuntakaaren säännöksiä. Tekijänoikeuslain 60 a § ei sisällä rajauksia siitä, että yhteystiedot tulisi luovuttaa vain liittymän tilaajasta. Pyytämällä tiedot myös muista liittymään sidoksissa olevista henkilöistä kuin tilaajasta, hakija varmistaa mahdollisuutensa kohdistaa vaatimukset oikeaan henkilöön. Merkitystä ei ole sillä, mistä teleyhtiö on saanut yhteystiedot. Aiempaa laajemmat tiedot ovat tarpeen loukkausten selvittämiseksi. Liittymän yksilöintitiedot ovat osoittautuneet tarpeellisiksi esimerkiksi tilanteissa, joissa henkilö on tilannut useita liittymiä, jotka ovat mahdollisesti eri henkilöiden käytössä. Laissa mahdollisesti olevat salassapitosäännökset eivät estä tietojen luovuttamista. Hakija on velvollinen huolehtimaan yksityisyyden suojan turvaamisesta tietoyhteiskuntakaaren mukaisesti.

Hakija on ilmoittanut, ettei se luovuta henkilötietoja Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueen tai Euroopan talousalueen ulkopuolelle.

ASIAKIRJATODISTEET

1. Ote NARS-ohjelman lokitiedostosta (DNA Oy)
2. Televisiosarjan "Ash vs Evil Dead" mainosjuliste
3. Televisiosarjan "Black Sails" mainosjuliste
4. Televisiosarjan "Black Sails" DVD-kansi
5. Televisiosarjan "Power" mainosjuliste
6. Televisiosarjan "Spartacus" mainosjuliste
7. Starz Entertainment, LLC:n ja Crystalis Entertainment UG:n (haftungsbeschränkt) välinen lisenssisopimus (salassapidettävä)
8. Täydennys Starz Entertainment, LLC:n ja Crystalis Entertainment UG:n (haftungsbeschränkt) väliseen lisenssisopimukseen 28.5.2015 (salassapidettävä)
9. Täydennys Starz Entertainment, LLC:n ja Crystalis Entertainment UG:n (haftungsbeschränkt) väliseen lisenssisopimukseen 21.8.2015 (salassapidettävä)
10. Televisiosarjan "Spartacus: Vengeance" mainosjuliste
11. Televisiosarjan "Spartacus: War of the Damned" mainosjuliste
12. Televisiosarjan "Spartacus: Gods of the Arena" mainosjuliste
13. Lasku (salassapidettävä)

LAUSUMA

DNA Oy markkinaoikeuteen 23.3.2016 toimittamassaan lausumassa pyytänyt, että markkinaoikeus määrittää, mitkä hakijan pyytämistä yhteystiedoista ovat sellaisia, jotka DNA Oy:n tulee luovuttaa hakijalle.

DNA Oy on lisäksi pyytänyt, että sille korvataan luovutusmääräyksen täytäntöönpanosta aiheutuvat kulut esittämiensä perusteiden mukaisesti.

Liittymän tilaaja on henkilö, jonka kanssa DNA Oy:llä on sopimus ja jonka DNA Oy on tunnistanut vahvasti. Vaikka liittymän käyttäjä olisi eri kuin sopimuksen tehnyt asiakas eli tilaaja, ei DNA Oy:llä aina ole käytettävissä käyttäjän nimi- ja osoitetietoja. DNA Oy saa käyttäjän tiedot, jos tilaaja on ne DNA Oy:lle ilmoittanut, mutta tällöin käyttäjää ei ole vahvasti tunnistettu. Tilaaja voi halutessaan myös ilmoittaa erillisen laskunmaksajan tiedot, jolloin liittymää koskeva lasku lähetetään laskunmaksajalle. Laskunmaksaja voi ilmoittaa milloin tahansa DNA Oy:lle, ettei hän halua enää ottaa vastaan liittymää koskevia laskuja ja tällöin laskut ohjataan tilaajalle.

DNA Oy on luovuttanut hakijalle tähän asti ainoastaan tilaajan nimi- ja osoitetiedot, koska tilaaja on se henkilö, jonka kanssa DNA Oy:llä on sopimussuhde ja jonka DNA Oy on tunnistanut vahvasti sopimuksen teon yhteydessä. Hakija pyrkii laajentamaan tiedonsaantioikeuttaan yhden henkilön yhteystietojen sijasta kolmen eri henkilön yhteystietoihin.

DNA Oy:n näkemyksen mukaan ainakaan laskunmaksajan tiedot eivät ole välttämättömiä hakijalle. Laskunmaksajalla ei ole mitään muuta yhteyttä liittymään kuin se, että tilaaja on hänet nimennyt laskunmaksajaksi. DNA Oy ei luovuta laskunmaksajille mitään muuta tietoa liittymän käytöstä kuin mitä laskulla tai laskun mukana erikseen tilatuilla erittelyillä on nähtävissä. Jos laskunmaksaja on eri henkilö kuin tilaaja tai käyttäjä, ei hänen tietojaan myöskään luovuteta DNA Oy:ltä yhteystietopalveluihin tai muille kolmansille tahoille.

Markkinaoikeuden tulee ottaa kantaa siihen, onko DNA Oy velvollinen luovuttamaan tilaajan yhteystietojen lisäksi myös käyttäjän ja laskunmaksajan yhteystiedot ja ovatko käyttäjän ja laskunmaksajan tiedot välttämättömiä hakijan oikeuksien puolustamiseksi.

Markkinaoikeuden tulee ottaa kantaa myös siihen, onko DNA Oy:n luovutettava myös salaiset puhelinnumerot. Jos käyttäjä tai tilaaja on ilmoittanut DNA Oy:lle kiellon julkaista yhteystietojaan yhteystietopalveluissa, ovat tiedot salaisia eikä tietoja julkaista tai luovuteta numeropalveluun tai muun vastaavan palvelun käyttöön. Lisäksi markkinaoikeuden tulee ottaa kantaa siihen, onko DNA Oy:llä velvollisuus luovuttaa hakijalle muu vastaava liittymän yksilöintitieto ja mitä tällainen tieto on.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Salassapitomääräys

Hakijan Crystalis Entertainment UG (haftungsbeschränkt) vaatimuksesta markkinaoikeus määrää oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n nojalla liikesalaisuuksia sisältävänä salassa pidettäviksi hakijan esittämät asiakirjatodisteet 7 Starz Entertainment, LLC:n ja Crystalis Entertainment UG:n (haftungsbeschränkt) välinen lisenssisopimus, 8 Täydennys Starz Entertainment, LLC:n ja Crystalis Entertainment UG:n (haftungsbeschränkt) väliseen lisenssisopimukseen 28.5.2015, 9 Täydennys Starz Entertainment, LLC:n ja Crystalis Entertainment UG:n (haftungsbeschränkt) väliseen lisenssisopimukseen 21.8.2015 ja 13 Lasku sekä erillisenä liitteenä toimitettu lausuman salassapidettävä osa.

Markkinaoikeus määrää asiakirjat pidettäviksi salassa 10 vuotta asian vireille tulosta lukien eli 1.3.2026 saakka.

Perustelut

Hakijan oikeudet

Crystalis Entertainment UG (haftungsbeschränkt) on ilmoittanut, että sillä on kysymyksessä olevien televisiosarjojen tuottajayhtiön Starz Entertainment, LLC:n kanssa tehtyjen lisenssisopimuksen ja lisenssisopimuksen täydennysten perusteella oikeus esittää asiassa tekijänoikeuslakiin perustuvia vaatimuksia.

Tekijänoikeuslain 63 §:n mukaan lain tekijänoikeutta koskevia säännöksiä sovelletaan elokuvateokseen, jonka tuottajan päätoimipaikka tai vakinainen asuinpaikka on Suomessa. Tässä tapauksessa kysymys on hakijan ilmoituksen mukaan televisiosarjojen, joiden tuottajan kotipaikka on Yhdysvalloissa. Yhdysvallat ja Suomi ovat liittyneet Bernin yleissopimukseen taiteellisten ja kirjallisten teosten suojaamisesta (SopS 79/1986, jäljempänä Bernin sopimus).

Bernin sopimuksen 4 artiklan a kohdan mukaan yleissopimuksen mukaista suojaa sovelletaan sellaisten elokuvateosten tekijöihin, joiden valmistajan päätoimipaikka tai vakinainen asuinpaikka on liittomaassa.

Bernin sopimuksen 5 artiklassa on määräykset kansallisesta kohtelusta. Artiklan 1 kohdan mukaan tekijöillä on sopimuksessa suojattujen teostensa osalta muissa liittomaissa kuin teoksen alkuperämaassa ne oikeudet, jotka noiden maiden asianomaisissa laeissa nyt tai vastedes myönnetään niiden omille kansalaisille, samoin kuin tässä yleissopimuksessa erityisesti myönnetyt oikeudet.

Bernin sopimuksen 14 bis artiklan 2 a kohdan mukaan se, kenelle elokuvateoksen tekijänoikeus kuuluu, määräytyy sen maan lainsäädännön mukaan, jossa suojaa vaaditaan. Edellä todetulla tavalla tekijänoikeus kuuluu Suomen lain mukaan tekijälle, jona pidetään, jollei näytetä toisin olevan, sitä, jonka nimi taikka yleisesti tunnettu salanimi tai nimimerkki yleiseen tapaan pannaan teoksen kappaleeseen tai ilmaistaan saatettaessa teos yleisön saataviin.

Bernin sopimuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaan, jotta tässä yleissopimuksessa suojatun kirjallisen tai taiteellisen teoksen tekijää voitaisiin, ellei muuta näytetä, pitää tekijänä ja sen johdosta oikeutettuna ajamaan liittomaiden tuomioistuimissa kannetta tekijänoikeutensa loukkaamisesta, riittää, että hänen nimensä on tavanmukaisesti ilmoitettu teoksessa. Artiklan 2 kohdan mukaan luonnollista tai oikeushenkilöä, jonka nimi on tavanmukaisesti ilmoitettu elokuvateoksessa, pidetään, ellei muuta näytetä, teoksen tuottajana.

Kun hakija perustaa vaatimuksensa ulkomaisen oikeudenhaltijan sille myöntämään oikeuteen ryhtyä oikeudellisiin toimiin tekijänoikeuden loukkauksen johdosta, hakijan oikeus on edellä todetun perusteella voitava johtaa esimerkiksi tuottajalta, jonka päätoimipaikka tai vakituinen asuinpaikka on Bernin sopimusvaltiossa. Hakijan on tarvittaessa toimitettava tätä koskeva riittävä selvitys.

Hakija on asiavaltuutensa osoittaakseen toimittanut markkinaoikeudelle 2.10.2014 päivätyn lisenssisopimuksen sekä 28.5.2015 ja 21.8.2015 päivätyt lisenssisopimuksen täydennykset, joista käy ilmi muun ohella, että hakijalla on sopimuksen perusteella Suomessa yksinomainen kysymyksessä olevien televisiosarjojen levitysoikeus kysymyksessä olevaa kanavaa käyttäen sekä oikeus ryhtyä toimiin teoksiin kohdistuvien oikeudenloukkausten johdosta.

Edellä olevilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että hakijalla on asiavaltuus asiassa ja oikeus esittää tekijänoikeuslakiin perustuvia vaatimuksia.

Tietojen luovuttamista koskevat oikeudelliset lähtökohdat

Tekijänoikeuslain 60 a §:n 1 momentin mukaan tekijällä tai hänen edustajallaan on oikeus tuomioistuimen määräyksellä salassapitosäännösten estämättä yksittäistapauksessa saada lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjältä taikka muulta välittäjänä toimivalta palvelun tarjoajalta yhteystiedot sellaisesta teleliittymästä, josta tekijän oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin saatetaan yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman tekijän suostumusta. Tiedot tulee antaa ilman aiheetonta viivytystä.

Sanotun pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettuja yhteystietoja saaneeseen tekijään tai hänen edustajaansa sovelletaan, mitä tietoyhteiskuntakaaressa (917/2014) säädetään viestinnän luottamuksellisuudesta ja yksityisyyden suojasta, viestien ja tunnistamistietojen käsittelystä, tietoturvasta, ohjauksesta ja valvonnasta, pakkokeinoista sekä rangaistuksista.

Tekijänoikeuslain 60 a §:n säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 28/2004 vp) antamassaan lausunnossa eduskunnan lakivaliokunta on todennut (LaVL 5/2005), että laittoman toiminnan estämiseksi tulee olla käytettävissä riittävät keinot. Ensisijaisesti näiden keinojen tulee kohdistua siihen henkilöön, jonka väitetään saattavan yleisön saataviin tekijänoikeudelle suojattua aineistoa ilman tekijän suostumusta. Lakivaliokunta on pitänyt tärkeänä, ettei ehdotetuilla säännöksillä missään tapauksessa vaaranneta kiistan kohteena olevaan viestintään nähden ulkopuolisten oikeuksia. Lakivaliokunta on lausunnossaan todennut lisäksi, että säännös sisältäisi myös luovuttamisvelvollisuutta rajaavan edellytyksen, koska tietoja ei luovutettaisi viranomaiselle vaan suoraan toiselle yksityiselle. Lausunnon mukaan tietoja voitaisiin luovuttaa vain sellaisen liittymän osalta, josta tekijän oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin saatetaan yleisön saataviin tekijänoikeutta loukkaavaa aineistoa.

Laissa oleva merkittävyyskynnys liittyy siis siihen, että teleliittymän haltijan tunnistamistietojen luovuttaminen yksityiselle taholle merkitsee teleliittymän haltijan yksityisyyden suojan rajoitusta. Merkittävyyskynnyksen ylittymistä arvioitaessa on siten punnittava yhtäältä tietojen luovuttamisen merkittävyyttä tekijänoikeuksien suojan ja toisaalta teleliittymän haltijan yksityisyyden suojan kannalta. Teleliittymän haltijan yksityisyyden suojaa säännellään tietoyhteiskuntakaaressa (917/2014).

Tekijänoikeuslain 60 a §:n säännös liittyy tekijänoikeuslain muutokseen, jolla on saatettu kansallisesti voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa (jäljempänä tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivi). Direktiivin 8 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeudenhaltijoilla on mahdollisuus hakea kieltoa tai määräystä sellaisia välittäjiä vastaan, joiden palveluita kolmas osapuoli käyttää tekijänoikeuden tai lähioikeuden rikkomiseen. Tekijänoikeuslain muuttamiseen johtaneessa edellä mainitussa hallituksen esityksessä (HE 28/2004 vp) ei ehdotettu erillistä tietojen luovuttamista koskevaa säännöstä, vaan tekijänoikeuslain 60 a § lisättiin lakivaliokunnan aloitteesta lakiin erillisen sääntelyn tarpeen tultua esiin lainsäädäntöprosessin aikana. Valiokunta kuitenkin painotti, että säännöstä on syytä tarkastella uudelleen, kun saatetaan kansallisesti voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2004/48/EY teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta. Säännöstä ei kuitenkaan tuossa yhteydessä tarkasteltu uudestaan eikä säännökseen ole tehty muutoksia. Joka tapauksessa markkinaoikeus katsoo, että tekijänoikeuslain 60 a §:n tulkinnassa on otettava tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivin säännösten lisäksi huomioon myös direktiivin 2004/48/EY säännökset.

Euroopan unionin tuomioistuin on ennakkoratkaisuissaan antanut ohjeita siitä, miten direktiivejä 2001/29/EY (tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivi), 2004/48/EY (teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annettu direktiivi) ja 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) on tulkittava arvioitaessa tunnistamistietojen luovuttamista koskevia edellytyksiä siviiliprosessia varten (mm. asia C-275/06, Promusicae, tuomio 29.1.2008, Kok., s. I 271 ja asia C-461/10, Bonnier Audio ym., tuomio 19.4.2012).

Unionin tuomioistuin on katsonut, ettei sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivissä suljeta pois jäsenvaltioiden mahdollisuutta säätää velvollisuudesta paljastaa henkilötietoja siviiliprosessin yhteydessä (ks. em. asia Promusicae, tuomion 54 ja 55 kohta ja em. asia Bonnier Audio ym., tuomion 54 ja 55 kohta). Se on kuitenkin korostanut sitä, että direktiivejä on tulkittava tavalla, jolla voidaan varmistaa unionin oikeusjärjestyksessä suojattujen eri perusoikeuksien välinen tasapaino sekä yleisten oikeusperiaatteiden, kuten suhteellisuusperiaatteen noudattaminen (em. asia Promusicae, tuomion 68 ja 70 kohta ja em. asia Bonnier Audio ym., tuomion 59–61 kohta).

Teosten jakelu tässä tapauksessa

Asiassa on esitetty selvitystä siitä, kuinka monen parveen kiinnittyneen käyttäjän saatavilla kustakin liitteessä yksilöidystä IP-osoitteesta jaettu teos on ollut kunkin liitteessä mainitun vuorokauden aikana sekä saman vuorokauden aikana teoksen osalta todettu kokonaisyleisö, joka muodostuu eri parviin kiinnittyneistä käyttäjistä.

Markkinaoikeuden arviointi

Asiassa on kysymys BitTorrent-vertaisverkossa tapahtuneesta jakelusta. BitTorrent-teknologia on tarkoitettu yksittäisten tiedostojen jakeluun. Kukin käyttäjä jakaa niitä tiedostoja, joita he itse ovat ladanneet tai ovat parhaillaan lataamassa. Tämä mahdollistaa erittäin nopeat siirtonopeudet. Sen vuoksi BitTorrent-teknologiaa voidaan hyödyntää tehokkaasti esimerkiksi elokuvien jakeluun.

BitTorrentia käyttävään parveen voi liittyä kuka tahansa. Kun teosta välitetään tällaisessa yleisölle avoimessa parvessa, kysymys on tekijänoikeuslain 2 §:n mukaisesta tekijän yksinoikeuden piiriin kuuluvasta teoksen saattamisesta yleisön saataviin riippumatta parven käyttäjämäärästä. Tekijänoikeuden loukkaus voi täyttyä, vaikka parvessa olisi vain muutamia käyttäjiä. Jokainen yksittäinen loukkaus ei automaattisesti kuitenkaan täytä tekijänoikeuslain 60 a §:ssä edellytettyä tunnistamistietojen luovuttamisen edellytyksenä olevaa merkittävyyskynnystä, vaan kynnyksen ylittymistä on arvioitava tapauskohtaisesti vallitsevat olosuhteet huomioon ottaen.

Oikeuskäytännössä arvioinnissa on kiinnitetty huomiota parven tosiasiallisten käyttäjien määrään. Markkinaoikeus katsoo, että käyttäjien määrä ei kuitenkaan yksin voi olla ratkaisevaa, vaan arvioinnissa on otettava huomioon myös muut mahdollisen loukkauksen merkittävyyteen vaikuttavat seikat.

Hakemuksen kohteena olevista IP-osoitteista on saatettu yleisön saataviin edellä mainittuja televisiosarjoja. Hakemuksessa on yksilöity kunkin IP-osoitteen osalta tarkasteluvuorokaudelta sen parven käyttäjämäärä, johon IP-osoitteesta on kiinnitytty sekä saman vuorokauden osalta eri parviin kiinnittyneiden käyttäjien muodostama niin sanottu kokonaisyleisö. Kaikkia teoksia on listauksen perusteella jaettu kahdessa tai useammassa parvessa. Tekijänoikeuden haltijan kannalta jakelun kokonaismäärällä on merkitystä. Vaikka merkittävyyskynnyksen ylittymistä arvioidaan teleliittymäkohtaisesti, markkinaoikeus katsoo, ettei tiedossa olevaa tekijänoikeuden haltijan luvatta tapahtuneen jakelun kokonaismäärää voida jättää kokonaan huomioon ottamatta tapauskohtaisia olosuhteita arvioitaessa. Tältä osin on huomattava, että kysymyksessä olevaa teknologiaa käytettäessä parvi johon käyttäjä kiinnittyy, määräytyy käyttäjän kannalta sattumanvaraisesti.

Alhaisimmat käyttäjämäärät ovat olleet niissä parvissa, joihin on liitytty hakemuksen liitteen kohdissa 1596 ja 1630 (24 ja 33 käyttäjää) yksilöidyistä IP-osoitteista. Sanotuista IP-osoitteista jaettujen televisiosarjojen jakamista on kuitenkin tarkasteluvuorokauden aikana tapahtunut myös muissa parvissa siten, että niidenkin osalta kokonaiskysyntä on tarkasteluvuorokauden aikana ollut 1.204 ja 4.171 käyttäjää.

Markkinaoikeus katsoo tarkasteluvuorokauden aikana teoksia jakaviin eri parviin liittyneiden käyttäjien yhteismäärän osoittavan, että teoksilla on ollut huomattavaa kysyntää. Yksittäisen jakelijan kannalta on sattumanvaraista, mihin parveen liittyy eniten käyttäjiä. Kerran jaettu teos voi olla hallitsemattoman jatkolatauksen kohteena siinäkin tapauksessa, että jakaja poistaa teoksen omalta tietokoneeltaan.

Tietojen luovuttaminen on välttämätöntä tekijänoikeuden loukkauksen selvittämiseksi ja vaatimuksen kohdentamiseksi teoksen jakelijaan. Edellä mainituissa olosuhteissa voidaan teosten jakamista edellä viitatuissa parvissa pitää siinä määrin merkittävänä, että oikeudenhaltijalla on oltava mahdollisuus puuttua luvattomaan teosten jakeluun, vaikka se edellyttää teleliittymän haltijan yhteystietojen antamista oikeudenhaltijalle ja merkitsee puuttumista teleliittymän haltijan yksityisyyden suojaan. Teleliittymän haltijalle aiheutuvia haittoja rajoittaa se, että tekijänoikeuden haltija saa käyttää luovutettavia tietoja vain loukkauksen selvittämiseen ja vaatimusten esittämiseen sekä että väärinkäytösten estämiseksi tekijänoikeuden haltijaan sovelletaan tietoyhteiskuntakaaren säännöksiä viestinnän luottamuksellisuudesta ja yksityisyyden suojasta, viestien ja tunnistamistietojen käsittelystä sekä tietoturvasta. Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että tunnistamistietojen luovuttamista puoltavat syyt ovat merkittävämpiä kuin tietojen luovuttamisesta teleliittymän haltijalle aiheutuva haitta.

Markkinaoikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että kaikista hakemuksessa tarkoitetuista teleliittymistä on saatettu tekijänoikeuksien kannalta tekijänoikeuslain 60 a §:ssä tarkoitetulla tavalla merkittävissä määrin yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman tekijänoikeuksien haltijan suostumusta. Asiassa on sen vuoksi perusteet määrätä DNA Oy selvittämään ja antamaan hakijalle selvitetyt ja saatavilla olevat hakemuksessa yksilöityjä teleliittymiä koskevat yhteystiedot.

Markkinaoikeus toteaa, että tietojen luovuttamisen tarkoituksena on edellä todetusti tekijänoikeuden loukkauksen selvittäminen ja mahdollisten vaatimusten kohdentaminen teoksen jakelijaan. On myös tärkeää, että nyt kysymyksessä olevaan viestintään nähden ulkopuolisten oikeuksia ei vaaranneta. Teoksen jakelijana voi lähtökohtaisesti olla teleliittymän käyttäjä tai tilaaja, joiden tietoja koskee tietoyhteiskuntakaaren 157 §:ssä säädetty säilytysvelvollisuus. Teleliittymän laskutusyhteyshenkilöä on puolestaan pidettävä viestintään nähden ulkopuolisena, jolla ei voi näin ollen olla merkitystä tekijänoikeusloukkauksen selvittämisessä. Tästä syystä ja lisäksi koska tietojen luovutuksella ei tule puuttua yksityisyyden suojaan enempää kuin on välttämätöntä, tietojen luovutusvelvollisuus ei voi ulottua laskutushenkilön yhteystietoihin ja hakijan vaatimus on tältä osin hylättävä.

Markkinaoikeus katsoo, että luovutettavien yhteystietojen tulee sisältää sellaiset saatavissa olevat tiedot teleliittymän käyttäjästä ja tilaajasta, jotka mahdollistavat käyttäjän ja tilaajan tunnistamisen sekä tavoittamisen. Yhteystiedot tulee luovuttaa salassapitosäännösten estämättä.

Markkinaoikeus katsoo, että hakijan vaatimuksessa siltä osin kuin se koskee pyyntöä saada tiedot tilaajan muista teleliittymistä, ei ole kysymys tekijänoikeuslain 60 a §:ssä tarkoitetusta yhteystietojen luovuttamisesta ja vaatimus on siten tältä osin hylättävä.

Hakemuksessa esitetyt vaatimukset ovat perustuneet hakijalle sopimuksin myönnettyihin oikeuksiin. Hakija saa siten käyttää sille luovutettavia tunnistamistietoja ainoastaan selvittääkseen ja esittääkseen sillä kysymyksessä olevan sopimuksen nojalla oleviin oikeuksiin perustuvia vaatimuksia tekijänoikeuslain nojalla Suomessa.

DNA Oy on vaatinut, että sille korvataan päätöksen täytäntöönpanosta aiheutuvat kulut. Markkinaoikeus toteaa, että tekijänoikeuslain 60 a §:n 3 momentin nojalla välittäjänä toimivalle palveluntarjoajalle on korvattava tietojen luovuttamismääräyksen täytäntöönpanosta aiheutuneet kulut sekä mahdollinen vahinko. Yhteystietojen luovuttamismääräystä koskevan hakemusasian yhteydessä ei kuitenkaan ole mahdollista ennakollisesti vahvistaa päätöksen täytäntöönpanosta aiheutuvien kulujen määrää tai laskentaperustetta. DNA Oy:n vaatimus on siten jätettävä tutkimatta ennenaikaisena.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hakija on antanut riittävän selvityksen teleliittymien tilaajien ja käyttäjien yhteystietojen saamiseksi tekijänoikeuslain 60 a §:n nojalla.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus määrää DNA Oy:n selvittämään ja antamaan Crystalis Entertainment UG (haftungsbeschränkt):lle käyttäjän ja tilaajan yhteystiedot päätöksen liitteestä ilmenevistä teleliittymistä siinä mainittuina aikoina. Crystalis Entertainment UG (haftungsbeschränkt) on sitoutunut olemaan luovuttamatta annettavia tietoja Euroopan talousalueen ulkopuolelle.

Crystalis Entertainment UG (haftungsbeschränkt) saa käyttää sille edellä mainituin tavoin luovutettavia yhteystietoja ainoastaan selvittäessään ja esittäessään sille televisiosarjojen tuotantoyhtiöltä siirtyneitä oikeuksia koskevia Suomen tekijänoikeuslakiin perustuvia vaatimuksia Suomessa.

Muilta osin Crystalis Entertainment UG (haftungsbeschränkt):n hakemus hylätään.

Markkinaoikeus jättää tutkimatta DNA Oy:n vaatimuksen täytäntöönpanokulujen korvaamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 5.9.2016.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Ville Parkkari, Markus Mattila ja Riikka Pirttisalo.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen.

 
Julkaistu 13.7.2016