MAO:866/15

Neste Renewable Fuels Oy ja Neste Oyj > UPM-Kymmene Oyj

patentti - käännetty todistustaakka - patenttioikeuden loukkaaminen

Diaarinumero: 2014/369
Antopäivä: 3.12.2015

KANNE

Vaatimukset

Neste Renewable Fuels Oy ja Neste Oyj (jäljempänä yhteisesti myös kantajat tai Neste) ovat kanteessaan vaatineet, että markkinaoikeus kieltää UPM-Kymmene Oyj:tä (jäljempänä myös UPM) jatkamasta ja toistamasta suomalaisen patentin numero FI 100248 loukkausta

a) käyttämällä Lappeenrannan biojalostamon menetelmää ("jäljempänä myös UPM:n menetelmä") ja tarjoamalla UPM:n menetelmää käytettäväksi tässä maassa; ja

b) tarjoamalla, saattamalla vaihdantaan ja käyttämällä UPM:n menetelmällä valmistettua tuotetta ja tuomalla maahan ja pitämällä hallussaan UPM:n menetelmällä valmistettua tuotetta edellä sanottua tarkoitusta varten.

Lisäksi kantajat ovat vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa UPM-Kymmene Oyj:n korvaamaan niiden asianosais- ja oikeudenkäyntikulut yhteensä 888.202,57 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

UPM:n menetelmä kuuluu kannepatentin suojapiiriin

Neste Renewable Fuels Oy on suomalaisen patentin numero FI 100248 ("kannepatentti") haltija. Kannepatentin keksintöä hyödyntää kaupallisesti Neste Oil Oyj. Kannepatentin hakemispäivä on ollut 5.2.1996 ja se on voimassa 5.2.2016 saakka. Kannepatentti opettaa keksinnön uusiutuvan dieselin valmistamiseksi kasviöljystä, kuten mäntyöljystä.

Kannepatentti suojaa menetelmän, jossa keskitisle (diesel) valmistetaan vedytys/isomerointi-menetelmällä, jossa kasviöljyn rasvahapot tai triglyseridit vedytetään n-parafiineiksi ja n-parafiinit muutetaan katalyyttisesti haaraketjuisiksi parafiineiksi (isomeroidaan).

Käytännössä kannepatentin mukaisessa menetelmässä voidaan esimerkiksi kasviöljyn rasvahappomolekyylit vedyttää n-parafiineiksi, jolloin happea poistetaan rakenteesta vetyä lisäämällä (niin sanottu hydrogenation, HDO) ja happoryhmät reagoivat vedeksi. Saadut suoraketjuiset eli lineaariset n-parafiinit voidaan edelleen isomeroida sopivalla katalyytillä sellaisiksi, että saadun tuotteen hyvät ominaisuudet säilyvät, mutta kylmäominaisuudet paranevat merkittävästi.

Kannepatentin suojaamalla vedytys/isomerointi-menetelmällä saadaankin esimerkiksi mäntyöljystä ja muista kasviöljyistä tuotettavaan lopputulokseen (keskitisleeseen) vaikeasti yhdistettäviä dieseltuoteominaisuuksia, kuten korkea setaaniluku ja hyvät kylmäominaisuudet. Näin saatua uudenlaista keskitislettä voidaan käyttää dieselpolttoaineena sellaisenaan tai seoksessa dieselpolttoaineen komponenttina (seossuhteilla 0–100 %). Ennen kannepatenttia ei näiden vaikeasti toisiinsa yhdistettävien ominaisuuksien saaminen yhteen ja samaan kasviöljypohjaiseen seossuhderajoituksettomaan tuotteeseen ollut tunnettua.

Kannepatentin keksintö on Nesteen uusiutuvien polttoaineiden liiketoiminnan ytimessä ja Nesteen uraauurtavan ja menestyksekkään NExBTL®-teknologian keskeinen innovaatio.

UPM valmistaa, markkinoi ja myy tuotteita, jotka on valmistettu menetelmällä, joka kuuluu kannepatentin suojapiiriin. UPM:llä ei ole oikeutta kannepatentin suojaamien yksinoikeuksien hyödyntämiseen ja UPM:n toimet loukkaavat kannepatenttia.

UPM:n Lappeenrannan biojalostamon menetelmässä on sama lähtöaine, samat menetelmävaiheet sekä sama lopputuote kuin kannepatentilla suojatussa menetelmässä, mikä luo olettaman patentinloukkauksesta.

UPM aloitti vuonna 2008 valmistelut uusiutuvien polttoaineiden tuotantoon perustuvan liiketoiminnan käynnistämiseksi ja lähestyi Nestettä sekä ilmoitti suunnittelevansa kannepatentin suojapiiriin kuuluvan menetelmän käyttöä.

UPM tiedusteli Nesteeltä mahdollisuutta saada lisenssi kannepatentin hyödyntämiseen. UPM ja Neste keskustelivat yhteistyöstä vuosina 2008–2009, mutta keskustelut eivät johtaneet yhteistyöhön. Tämän jälkeen UPM eteni biopolttoainehankkeessaan ja ilmoitti rakentavansa Lappeenrantaan jalostamon puupohjaisen biodieselin tuottamiseksi menetelmällä, joka perustui mäntyöljyn vedytykseen ja isomerointiin.

Ottaen huomioon yhtäältä UPM:n aiempi kiinnostus käyttää kannepatentin menetelmää ja toisaalta se, että UPM:n julkisuuteen antamien tietojen perusteella Lappeenrannan jalostamolla käytettävä menetelmä oli edelleen sama kuin mistä UPM oli vuonna 2008 yhteydenotossaan puhunut, Neste otti itse yhteyttä UPM:ään 13.1.2012. Nesteen tarkoituksena oli selvittää, edellyttikö UPM:n biojalostamohanke käyttöoikeuksia kannepatenttiin ja mahdollisesti myös erääseen toiseen Nesteen suomalaiseen patenttiin.

Vuonna 2012 UPM ilmoitti rakentavansa Lappeenrantaan biojalostamon, jossa uusiutuvaa dieseliä valmistetaan vedytys/isomerointi-menetelmällä mäntyöljystä, joka on kasviöljy. Tämän johdosta Neste lähestyi UPM:ää keväällä 2012, mikä johti osapuolten välisiin neuvotteluihin. Saatuaan tietää luvallisen kannepatentin hyödyntämisen kaupalliset ehdot, UPM päätti kuitenkin jatkaa suunnitelmiaan ilman käyttöoikeuden hankkimista kannepatenttiin. Keskustelut osapuolten välillä päättyivät toukokuussa 2012.

UPM on aiemmin ilmoittanut Helsingin käräjäoikeudessa nostamassaan kysymyksessä olevan kannepatentin mitättömäksi julistamista koskevan kanteensa yhteydessä, että Nesteen kannepatentista aiheutuu UPM:lle haittaa. UPM on lisäksi ilmoittanut, ettei sillä ole ollut muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä hakemaan sanotun patentin mitättömäksi julistamista. Patentin mitättömäksi julistamista koskeva kanne voi olla ainoa vaihtoehto lähtökohtaisesti vain tilanteessa, jossa suunniteltu toiminta loukkaa kyseistä patenttia. Helsingin käräjäoikeus on sittemmin 27.3.2015 antamallaan tuomiolla hylännyt UPM:n kanteen kysymyksessä olevan kannepatentin julistamisesta mitättömäksi.

UPM:n edellä kuvatut toimenpiteet puhuvat vahvasti sen puolesta, että UPM:n menetelmä kuuluu kannepatentin suojapiiriin ja siten UPM loukkaa Neste Oilin kannepatenttia käyttämällä mainittua menetelmää ja hyödyntämällä menetelmällä valmistettuja tuotteita.

Kannepatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet löytyvät UPM:n menetelmästä. Menetelmissä on sama lähtöaine. UPM:n menetelmällä syntyy sama keskitisletuote kuin kannepatentin menetelmällä; UPM:n hiilivetytuotteen hiilivetyjakauma sisältää kannepatentin menetelmällä syntyvän tuotteen. UPM:n menetelmän vedytys- ja isomerointivaiheiden vaiheistus on tehty samalla tavalla kuin kannepatentissa.

Kannepatentin ja UPM:n menetelmän mahdollisilla muilla eroavaisuuksilla ei ole patentin loukkauksen kannalta merkitystä.

Todistustaakasta

Patenttilain 57 a §:n säännöksestä seuraa lakiin perustuva olettama patentinloukkauksesta tilanteissa, joissa patentti koskee menetelmää, jolla valmistetaan uusi tuote.

Kannepatentin keksintö on pioneerikeksintö. Kannepatentissa on kuvattu vedytys/isomerointi-menetelmä uuden tuotteen – korkean setaaniluvun ja hyvät kylmäominaisuudet omaavan kasviöljypohjaisen dieselin eli keskitisleen, jota voidaan käyttää polttoaineena ilman seossuhderajoituksia – valmistamiseksi. UPM:n esittämä väite siitä, ettei kannepatentin menetelmällä saatavaa tuotetta olisi pidettävä patenttilain 57 a §:ssä tarkoitetulla tavalla uutena, on perusteeton. Asiaan sovelletaan siten patenttilain 57 a §:n käännettyä todistustaakkaa koskevaa säännöstä ja kannepatentin menetelmällä valmistettavia tuotteita vastaavat tuotteet on katsottava valmistetuksi kannepatentin menetelmällä, ellei UPM muuta osoita.

Vaikka vastoin Nesteen käsitystä katsottaisiin, että asiaan ei sovellettaisi patenttilain 57 a §:n käännettyä todistustaakkaa, on todistustaakka joka tapauksessa yleisten prosessisääntöjen nojalla UPM:llä. UPM ei ole osoittanut, ettei Lappeenrannan jalostamon menetelmä ja siten sillä valmistetut tuotteet loukkaisi kannepatenttia.

VASTAUS

Vaatimukset

UPM-Kymmene Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää kanteen.

Lisäksi UPM-Kymmene Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa kantajat korvaamaan sen asianosais- ja oikeudenkäyntikulut yhteensä 1.457.258,36 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

UPM:n Lappeenrannan biojalostamon menetelmä

UPM:n Kaukaan tehdasalueelle Lappeenrantaan rakentama jalostamo on maailman ensimmäinen biojalostamo, jossa valmistetaan täysin puupohjaista biopolttoainetta. Jalostamossa tuotetaan vuosittain noin 100.000 tonnia uusiutuvaa dieseliä. Uusiutuva diesel valmistetaan raakamäntyöljystä, jota syntyy puun uuteaineista kemiallisen sellunvalmistuksen tähteenä. Mäntyöljyä ei voi verrata viljelemällä tuotettuihin ruoaksi kelpaaviin kasviöljyihin, kuten palmuöljyyn, joka on suurelta osin muun muassa Nesteen NExBTL-polttoaineen raaka-aine. Kasviöljy on nimensä mukaisesti öljyä, joka saadaan kasvista.

UPM:n Lappeenrannan jalostamon valmistusmenetelmä ei kuulu kannepatentin suojapiiriin. Myöskään jalostamon valmistusmenetelmällä valmistettava tuote ei loukkaa kannepatenttia. UPM ja Haldor Topsøe A/S ovat yhdessä kehittäneet raakamäntyöljyn yksivaiheisen vetykäsittelymenetelmän, jossa kaikki raakamäntyöljysyötön tarpeelliset reaktiot tapahtuvat samassa reaktiotilassa samanaikaisesti.

Ryhtyessään tarkastelemaan mäntyöljyä biopolttoaineen mahdollisena raaka-aineena UPM normaalina osana tutkimusprosessia tutki myös kannepatenttia. Alustavaan selvitykseen liittyen UPM:n A otti yhtettä vuonna 2008 Nesteeseen. Kun Neste ei ollut halukas minkäänlaiseen yhteistyöhön, UPM jatkoi oman menetelmän suunnittelua jo ennen kannepatentin syntyä tunnetun tekniikan pohjalta aivan uudenlaiseen suuntaan.

Kun Neste tiedusteli UPM:n biodieseljalostamon toiminnasta suhteessa kannepatenttiin vuonna 2012, UPM vastasi että se oli kehittänyt uutta teknologiaa yhdessä Haldor Topsøe A/S:n kanssa eivätkä Nesteen viittaamat patentit olleet este UPM:n toiminnalle.

Toukokuussa 2012 Neste esitti UPM:lle lisenssitarjouksen, joka kuitenkin oli ehdoiltaan täysin kohtuuton. UPM kieltäytyi hyväksymästä lisenssitarjousta paitsi esitettyjen ehtojen kohtuuttomuuden johdosta, myös ennen kaikkea sen vuoksi, että siihen ei ollut mitään tarvetta.

Kannepatentti koskee kaksivaiheista menetelmää keskitisleen valmistamiseksi, jossa ensimmäisessä vaiheessa tapahtuu vedytys ja toisessa vaiheessa isomeroidaan vaiheessa yksi saatu tuote. Kannepatentin menetelmässä vaiheiden välissä erotetaan vedytyksessä syntyneet haitalliset välituotteet. Kannepatentti ei suojaa yksittäisiä kemiallisia perusreaktioita, vaan ainoastaan vaatimuksessa kuvatun, kahdessa peräkkäisessä menetelmävaiheessa tapahtuvan prosessin.

UPM:n menetelmä on yksivaiheinen, jossa vetykäsittelyn aikana halutut kemialliset reaktiot, kuten rikinpoisto, hapenpoisto, typenpoisto, isomerointi ja krakkaus, tapahtuvat yhdessä ja samanaikaisessa menetelmävaiheessa.

Neste ei ole väittänyt, että UPM:n menetelmässä olisi ensimmäinen vaihe, jossa vedytetään, ja sitä seuraava toinen vaihe, jossa isomeroidaan. Neste on yleistänyt ja laajentanut kannepatentin itsenäistä patenttivaatimusta 1 ikään kuin se kattaisi patentin selityksessä kuvatun kaksivaiheisen menetelmän sijasta minkä tahansa menetelmän, jossa tapahtuu vedytys- ja isomerointireaktioita ainakin osittain jossain järjestyksessä. Ratkaisevaa ei kuitenkaan ole reaktioiden järjestys tai reitti, vaan vaiheiden erillisyys ja järjestys. Kannepatentin vaiheiden erillisyys mahdollistaa eri olosuhteiden ja yhteensopimattomien katalyyttien käyttämisen.

Neste on keksinyt menetelmälleen uuden termin, "vedytys/isomerointi"-menetelmä, jota se käyttää sekä kannepatentin kaksivaiheisesta menetelmästä että UPM:n yksivaiheisesta vetykäsittelystä luoden näin harhakuvan erilaisten menetelmien samanlaisuudesta.

UPM:n menetelmä ei ole kannepatentin suojapiirissä. Se seikka, että menetelmässä tapahtuu vedyn vaikutuksesta isomerointia ja muita kemiallisia reaktioita ei merkitse sitä, että käytetty menetelmä kuuluisi kannepatentin suojapiiriin.

UPM:n menetelmän lähtöaine on raakamäntyöljy, kun taas kannepatentissa se on raakamäntyöljystä tislaamalla saatava jae TOFA, eli vain raakamäntyöljyn sisältämät rasvahapot. Myös UPM:n menetelmässä saatava lopputuote eroaa kannepatentin mukaisella menetelmällä saatavasta lopputuotteesta. Vetykäsittelyn seurauksena UPM:n menetelmällä syntyy hiilivetyseos, joka sellaisenaan ei ole keskitislettä. Kannepatentin mukaisella menetelmällä muodostuu suoraan keskitislettä.

UPM:n menetelmän lähtöaineena on käytetty esipuhdistettua mäntyöljyä, joka syötetään vedyn kanssa prosessin ensimmäiseen reaktoriyksikköön ja koko tuote poistetaan prosessin viimeisestä reaktoriyksiköstä ilman välissä olevaa tuotevirran poistoa. Reaktorin olosuhteissa hapenpoisto, isomerointi ja krakkausreaktiot ovat kaikki mahdollisia ja useita reaktioita tapahtuu samanaikaisesti. UPM:n prosessin tuote (reaktiotuote) ei ole keskitislettä.

Markkinaoikeuden määräämä asiantuntija, professori B on tutkinut UPM:n prosessia ja todennut, että n-parafiinien ja i-parafiinien muodostumista tapahtuu samanaikaisesti jo ensimmäisessä reaktoriyksikössä, ja että prosessiolosuhteet ovat suotuisat isomeroitumiselle jo prosessin alussa. Olosuhteet ovat olennaisesti samat läpi koko prosessin. Erillisiä vaiheita vedytykselle ja isomeroinnille ei prosessissa ole.

Kun prosessin olosuhteet ovat suotuisat usealle reaktiolle, eikä mikään reaktio sulje pois toisen reaktion tapahtumista, reaktiot tapahtuvat satunnaisessa järjestyksessä, eikä niiden järjestystä tarvitse, eikä edes voi tuntea. UPM:n menetelmästä esitetty tieto on riittävä sen toteamiseksi, että UPM:n menetelmä ei loukkaa kannepatenttia.

Neste ei ole väittänyt, että UPM:n menetelmä toteuttaisi kannepatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 sanamuodon mukaiset piirteet, vaan loukkausväite perustuu patenttilain vastaisesti laajennettuun suojapiiriin, jolle ei löydy tukea kannepatentin selityksestä.

Kannepatentti kuvaa hyvin yksityiskohtaisesti minkälaisista "vaiheista" sen kaksivaiheisessa menetelmässä on kyse. Kun on kyse patentin selityksessä olevasta termistä, patentin selitys on se, joka ensisijaisesti vastaa kysymykseen siitä, miten kyseistä termiä on tulkittava.

Vaikka termiä "vaihe" pidettäisiin tulkinnanvaraisena Nesteellä ei ole oikeutta laajentaa itsenäistä patenttivaatimustaan 1 sisältämään sellaisia "vaiheistuksia", joista kannepatentissa ei ole minkäänlaista kuvausta saati esimerkkiä.

Patenttivaatimusten tulkinnanvaraisuus ei saa johtaa siihen, että patentinhaltija nauttii laajennettua patenttisuojaa. Väittämällä, että kannepatentin termi "vaihe" on tulkinnanvarainen ja antamalla sille laajimman mahdollisen merkityksen, Neste pyrkii tulkinnanvaraisuutta hyväksi käyttämällä laajempaan patenttisuojaan kuin mihin se on oikeutettu.

Raakamäntyöljyn muuntaminen biopolttoaineeksi on uusi ja innovatiivinen tapa käyttää selluntuotannon prosessitähde. Tahmean, pihkaisen ja luontaisesti metalleja sisältävän mäntyöljyn muuntaminen vetykäsittelyprosessin lopputuotteena syntyväksi värittömäksi uusiutuvaksi dieselpolttoaineeksi on teknologisesti erittäin vaativaa verrattuna vaaleaan juoksevaan kasviöljyyn syötteenä. UPM:n vetykäsittelyprosessin tuotekehitys on tehty yhteistyössä tanskalaisen Haldor Topsøe A/S:n kanssa, yhdistäen osaamista kemian, prosessiteknologian, öljynjalostuksen ja puuosaamisen aloilta.

Kun reaktion sivutuotteita ei poisteta millään välierotuksella, kokonaismenetelmä voidaan toteuttaa samassa paineessa ja lämpötilassa, koska olosuhteita ei tarvitse erotusta varten muuttaa. UPM on kehittänyt kannepatentista erilaisen yksivaiheisen menetelmän, jollaista kannepatentin hakemusaikana ei osattu tehdä. UPM:n menetelmä ei loukkaa kannepatenttia.

Todistustaakasta

Neste on esittänyt, että todistustaakka asiassa olisi UPM:llä patenttilain 57 a §:n mukaisesti. Kyseisen pykälän mukainen käännetty todistustaakka ei kuitenkaan tule sovellettavaksi, koska kannepatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määrittelemällä yleisellä menetelmällä valmistettavaa tuotetta ei ole pidettävä patenttilain 57 a §:ssä tarkoitetulla tavalla uutena.

Kannepatentin mukaisella menetelmällä saatava tuote ei ollut patenttilain 57 a §:ssä tarkoitetulla tavalla uusi, sillä tekniikan tasossa tunnettiin jo kasvipohjaisia vedytystuotteita, jotka sisälsivät i-parafiineja. Mainitulta osin on merkityksetöntä, miten tekniikan tason mukaiset tuotteet olivat valmistettuja. Kannepatenttiin sisältyvän esimerkin 1 tiedot osoittavat, että kannepatentin mukaisella menetelmällä valmistuu tuotteita, joilla on vain minimaalinen i-parafiinipitoisuus. Kysymyksessä olevat tuotteet eivät sovellu käytettäviksi dieselpolttoaineessa seosrajoituksetta. Kannepatentin selityksen perusteella alan ammattimies ei pysty ratkaisemaan n-parafiinien kylmäominaisuusongelmaa eikä kannepatentin kuvaamalla menetelmällä ole rakennettu Nesteen nykypäivän globaalia polttoainemarkkinaa.

UPM:n menetelmällä saatava tuote ei ole samanlainen kuin kannepatentin mukaisella menetelmällä saatava tuote, sillä erilainen lähtöaine ja erilainen menetelmä johtavat erilaiseen tuotteeseen. UPM:n vetykäsittelymenetelmästä purkautuva tuote sisältää laajan alueen hiilivetyseoksen (C1–C21) lisäksi vettä ja muita sivutuotteita. Kannepatentin isomerointivaiheesta purkautuva tuote on vedetöntä keskitislettä, jonka pääkomponenttina on C18 n-parafiini. EU:n kemikaaliviraston mukaan UPM:n tuote on erilainen kuin mikään kemikaalivirastossa aikaisemmin rekisteröity tuote. Patenttilain 57 a § ei tule sovellettavaksi.

UPM on esittänyt asiassa näytön mainitusta omasta menetelmästään ja siitä, ettei se loukkaa kannepatenttia. Erityisesti tältä osin on viitattavissa C:n laatimaan yksityiskohtaiseen kuvaukseen UPM:n menetelmän toteutuksesta yhdessä paineistetussa reaktioyksikössä, jossa kaikki tarpeelliset vetykäsittelyreaktiot tapahtuvat iso-deoxycracking katalyyttien vaikutuksesta, sekä eurooppapatenttiasiamies, tohtori D:n lausuntoihin.

UPM:n menetelmässä raakamäntyöljysyöttö kulkee reaktioyksikön läpi sisääntulosta ulostuloon ilman, että välillä poistettaisiin yhtään sivuvirtaa. Prosessia, jossa syöttö sivutuotteineen kulkee läpi koko laitteiston siitä mitään poistamatta, pidetään jalostamoalalla yksivaiheisena menetelmänä, kuten professori E on lausunnossaan todennut. Kaksivaiheisella menetelmällä tarkoitetaan prosessia, jossa kahden vaiheen välissä poistetaan ensimmäisen vaiheen sivutuotteita, koska ne vaikuttaisivat haitallisesti toisen vaiheen toimintaan.

TODISTELU

Asiakirjatodisteet

Neste

1. Kannepatentti FI 100248
2. Ote PRH:n sähköisestä patenttirekisteristä koskien kannepatenttia FI 100248
3. UPM:n KM:n esitys "UPM Biorefinery – World Biorefinery Conference 2012, Jönköping, Sweden – Forest of New Opportunities"
4. Kuvankaappaukset videotallenteesta "UPM’s Hydrotreatment Process" ("UPM:n vetykäsittelyprosessi")
5. Eurooppapatenttiasiamies KE:n 13.5.2013 päivätty lausunto
6. UPM:n VV:n ja SM:n testiraportti UPM:n biodieselistä: “Crude Tall Oil-Based Renewable Diesel as a Blending Component in Passenger Car Diesel Engines"
7. Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös nro 148/2011/1
8. UPM:n 12.6.2012 päivätty lupahakemus vaarallisten kemikaalien teolliseen käsittelyyn ja varastointiin UPM:n Lappeenrannan biojalostamolla
9. UPM:n JN:n esitys "Tulevaisuuden biopolttoaine valmistetaan puusta. Päättäjien 34. Metsäakatemia. 22.–24.5.2013."
10. Kuvankaappaukset videotallenteesta "UPM ja VTT aloittavat uusiutuvan dieselin liikennekoeajot"
11. UPM:n MS:n esitys "Renewable Diesel - From Wood-Based Raw Materials"
12. A:n 13.11.2008 lähettämä sähköpostiviesti
13. Kauppalehden artikkeli 14.5.2013 "Biodieselin valmistuksesta leimahti lihava riita".
14. UPM:n lehdistötiedote 27.2.2014
15. UPM:n mainos "Menovettä metsästä tankkiin", Helsingin Sanomat 29.5.2013 ja Kauppalehti 31.5.2013.
16. UPM:n video "UPM Biopolttoaineet osallistui World Biofuels Markets 2013 -tapahtumaan"
17. Otteita Nesteen vuosikertomuksesta vuodelta 2013 ja osavuosikatsaustiedote 1Q2013
18. Otteita Nesteen vuosikertomuksesta vuodelta 2012
19. Otteita Tekesin julkaisusta "Uusiutuvan dieselin kehityspolku"
20. Ote Nesteen kotisivuilta "Tutkimus, teknologia ja suunnittelutoiminta"
21. Ote Nesteen kotisivuilta "Uusiutuva NExBTL-diesel".
22. Talouselämän artikkeli 27.2.2014: "Biodiesel on mullistavin".
23. Nesteen lehdistötiedote 4.4.2013.
24. Nesteen saamia palkintoja kannepatenttiin perustuvasta innovaatiotyöstä.
25. UPM:n lehdistötiedote 1.2.2012
26. Nesteen 13.1.2012 päivätty kirje UPM:lle
27. Ote UPM:n Kaukaan biopolttoainelaitoksen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta, syyskuu 2010
28. UPM:n SM:n esitys "Sustainable Biofuels Are an Essential Part of UPM – The Biofore Company"
29. UPM:n SS:n esitys “Private Financing of a Second Generation Biorefinery".
30. Ote UPM:n SM:n artikkelista "UPM – Producing Fuels of the Future from Wood-Based Raw Materials".
31. Otteita UPM:n asiakas- ja osakaslehden "The Griffin" numerosta 1/2013
32. SunPine AB:n ja Preemin puupohjaisten biodieselien tuotantoa ja myyntiä koskeva artikkeli, marraskuu 2009
33. Otteita UPM:n vuosikertomuksesta 2013
34. Professori MN:n asiantuntijalausunto 22.4.2014
35. Kirjeenvaihtoa koskien kannepatenttia koskevan mitättömyysasian aineiston toimitusta eurooppapatenttiasiamies KE:lle.
36. Tohtori SP:n 27.4.2014 päivätty asiantuntijalausunto.
37. RL:n 17.4.2014 päivätty lausuma UPM:n BioVerno-tuotteiden myymisestä.
38. JR:n 22.4.2014 päivätty lausuma koskien kestävän kehityksen mukaisen biopolttoaineen sertifiointia.
39. Ote International Sustainability & Carbon Certification (ISCC) kotisivuilta, saatavissa osoitteessa: http://www.iscc-system.org/en/iscc-system/about-iscc/.
40. ISCC Newsletter No. 36, 26.11.2013.
41. UPM:n LR:n esitys "Potential of Wood Based Biofuels and Sustainable Supply Chains" 5.2.2014.
42. Otteita UPM:n ja Ruotsin Energimyndigehetenin välisestä kirjeenvaihdosta koskien UPM:n tuotteen sertifiointia Ruotsissa.
43. UPM:n 31.3.2014 päivätty toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymishakemus Suomen Energiavirastolle ja sen liite.
44. RH:n 17.4.2014 päivätty lausunto.
45. Epävirallinen transkripti UPM:n videosta "UPM Hydrotreatment Process".
46. KK, Haldor Topsøe A/S: “Biofuels"
47. Professori VA:n 1.9.2014 päivätty asiantuntijalausunto
48. Professori AJ:n 15.9.2014 päivätty asiantuntijalausunto
49. Professori MN:n 15.9.2014 päivätty asiantuntijalausunto
50. Käräjäoikeuden teknillisen alan asiantuntijoiden lausunto asioissa L 12/64638 ja L 13/29457
51. Professori JL:n 5.5.2015 päivätty asiantuntijalausunto
52. Professori VA:n 4.5.2015 päivätty lausunto
53. Patentti US 4 743 354 (Ward)
54. Haldor Topsøe A/S:n lehdistötiedote 18.3.2015: "Wood-based renewable diesel bio-refinery goes on stream in Finland"
55. Haldor Topsøe A/S: Hydroflex - Bridging economy and environment
56. Bendtsen, Peter - Egeberg, Rasmus G: Dewaxing Lyrical
57. Nesteen lehdistötiedote 10.3.2015: "Neste Oil and Preem enter into Patent License Agreement"
58. Ote julkaisusta "Hydrotreated vegetable oil (HVO) – premium renewable biofuel for diesel engines" (2014)
59. Artikkelin "Optimized Usage of NExBTL renewable diesel fuel" abstrakti
60. Kuvia Espoon Otaniemen Nesteen huoltoaseman 100-prosenttisen HVO-polttoaineen jakelupisteeltä
61. Artikkeli Egeberg, Rasmus G. - Michaelsen, Niels H. – Skyum, Lars: "Novel hydrotreating technology for production of green diesel"
62. Lehdistötiedote: "Pressmeddelande: Preem investerar 300 miljoner i ny produktionskapacitet"
63. Ote Haldor Topsøe A/S:n kotisivuilta: "Catalyst portfolio"
64. Nesteen lehdistötiedote: "NEXBTL renewable diesel plays a significant role in the implementation of California’s Climate Plan"
65. Professori AJ:n 2.7.2015 päivätty oikeudellinen asiantuntijalausunto
66. Professori MN:n 8.7.2015 päivätty oikeudellinen asiantuntijalausunto
67. Professori LE:n 29.5.2015 päivätty oikeudellinen asiantuntijalausunto
68. Ote teoksesta O. Levenspiel: "Chemical Reaction Engineering" (2. painos, 1972).
69. Ote teoksesta H. Scott Fogler: "Elements of Chemical Reaction Engineering" (4. painos, 2006).
70. UPM:n RED-sertifikaatti
71. Energiaviraston 19.6.2014 päivätty päätös UPM:lle toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymisestä
72. UPM:n patenttihakemuksia
73. ENI-UOP EcoFining-teknologian Flow Diagram
74. Haldor Topsøe A/S:n esitys "Afsvovling af olie"
75. Haldor Topsøe A/S:n ja Preemin artikkeli "Industrial Scale Production of Renewable Diesel"
76. Haldor Topsøe A/S:n artikkeli: "Hydrotreating in the production of green diesel" (Egeberg R. et al.)
77. Otteita Euroopan kemikaaliviraston tietokannasta koskien REACH-rekisteröintejä

UPM

1. Professori F:n lausunto 11.7.2013
2. Professori E:n lausunto 11.8.2013
3. US-patentti 4,992,605, Craig ja Soveran
4. Artikkeli Soveran et al., "The Effect of Diesel Engine Emission with High Cetane Additives from Biomassa Oils", Proc. Am. Chem. Soc (Div. Fuel Chem.) s. 74–85 (1992)
5. Artikkeli G. Lazyan et al., "Production of low-pour diesel fuels by hydroisomerization of middle distillates from eastern medium-sulfur crudes", Chemistry and Technology of Fuels and Oils, September 1973, Vol. 9, Issue 9, s. 684–688.
6. UPM:n kirje Nesteelle 17.2.2012
7. Nesteen sovintoehdotus 11.5.2012
8. Artikkeli Ylen verkkosivuilla 30.5.2012
9. Artikkeli julkaisussa Biofuels Journal 8.7.2013
10. US patenttihakemus 2006/0207166 A1, Herskowitz
11. US patenttihakemus 2004/0230085 A1, Jakkula et al.
12. Professori BD:n lausunto 4.4.2014
13. Professori E:n lausunto 8.4.2014
14. UPM:n C:n lausunto: The UPM biofuel process 1.4.2014
15. Nesteen asiantuntijan tohtori SP:n lausunto 23.4.2013
16. Nesteen vuosikertomus 2007
17. Professori E:n lausunto 7.5.2014
18. UPM:n EH:n lausunto 7.5.2014
19. UPM:n KM:n lausunto 12.5.2014
20. Eurooppapatenttiasiamies, tohtori PK:n lausunto 12.8.2014
21. Ote "Supply Contract" UPM / HTAS
22. Haldor Topsøe A/S:n kirje 4.8.2014
23. Lausunto koetoimintailmoituksesta / Neste Oil; mäntypien käyttö Naantalissa 14.11.2013
24. Tohtori PK:n lausunto 12.12.2014
25. Tohtori John Wardin artikkeli: Hydrocracking processes and catalysts.
26. Artikkeli D.Casey, P et. al: Beyond ULSD
27. Nesteen lehdistötiedote; Neste Jacobs toteuttaa SunPinen mäntyöljyhartsin tuotantolaitoksen Piteåssa, Ruotsissa
28. Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto 7.1.2015
29. Laskelma 1. Patentin FI 100248 esimerkkien isomeeripitoisuudet ja samepisteet
30. Artikkeli Feng, Wong ja Monnier, Chemical composition of tall oil-based cetane enhancer for diesel fuels. First Biomass Conference of the Americas: Energy, Environment, Agriculture And Industry, 30.8.-2.9.1993, Proceedings Vol II, s. 863–875.
31. UPM:n C:n lausunto: The product of the UPM process is not identical with that of FI patent 100248, 6.2.2015
32. Nesteen julkaisu Hydrotreated vegetable oil (HVO)
33. Ote Nesteen verkkosivuilta, Neste Green 100 Diesel
34. Handbook of Petroleum Processing, D,S.J. Jones and P. Pujado, Eds. Springer 2008, s.75–76
35. Encyclopedia of Supramolecular Chemistry, Ed. J. L. Atwood, J. W. Steed, 2004, s. 1603–1604
36. Tohtori JW:n 25.8.2014 päivätty lausunto
37. Professori F:n 9.2.2015 päivätty lausunto
38. Helsingin käräjäoikeuden tuomio 15/13085, 27.3.2015
39. Helsingin käräjäoikeuden tuomio 15/13084, 27.3.2015
40. Eurooppapatenttiasiamies TL:n lausunto 16.4.2015
41. EP 1795576 etuoikeuspäivä 12.12.2005
42. WO 2010/133758 A1 (EP 2253608) etuoikeuspäivä 19.5.2009
43. EP 1682466 etuoikeuspäivä 13.11.2003
44. Professori E:n 9.6.2015 päivätty lausunto
45. REACH rekisteröintipäätös SUB-D-2114286193-46-01/F 13.8.2114
46. Green Refinery, EcoFiningTM & Green Diesel
47. T.N: Kalnes et al., Green diesel production by hydrorefining renewable feedstocks
48. Neste Oil Oyj, Ympäristölupapäätös LSY-2005-Y-345 27.3.2007
49. Neste Oil Oyj, Ympäristölupapäätös LSY-2007-Y-208 9.12.2008
50. Tohtori A:n lausunto 5.8.2015 liitteineen.
51. Rogelio Sotelo – Boyas et al. "Hydroconversion of Triglycerides into Green Liquid Fluids", InTech 2012
52. CA 2,149,685, Monnier et al. julk. 31.12.1995
53. Tripartite Agreement, UPM diesel, 27.4.2015
54. Bas van Heeswijk, Hydroprocessing for Top Quality Lubes production, 4th Base Oils and Lubricants in Russia and CIS, 5-7 April 2008, s. 1, 5 ja 6
55. Top-Notch Technology in Production of Oils and Fats; Fatty Acid Composition (Percentage), http://www.chempro.in/fattyacid.htm

Henkilötodistelu

Neste

1. liiketoiminnan kehityspäällikkö PL
2. professori VA
3. eurooppapatenttiasiamies KS
4. professori JL

UPM

1. professori F
2. eläkeläinen A
3. patenttiosaston johtaja FJ
4. kemian tohtori E
5. tuotantopäällikkö C
6. general manager, RE
7. eurooppapatenttiasiamies D

Tuomioistuimen määräämä asiantuntija

Markkinaoikeus on 19.3.2015 antamallaan päätöksellä määrännyt oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 44 §:n nojalla professori B:n antamaan kirjallinen asiantuntijalausunto.

Professori B on antanut markkinaoikeudelle 29.5.2015 päivätyn kirjallisen asiantuntijalausunnon, minkä lisäksi professori B on kuultu markkinaoikeuden pääkäsittelyssä 24.8.2015.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1. Kannepatentti

1. Neste Renewable Fuels Oy:lle on sen 5.2.1996 tekemän hakemuksen perusteella myönnetty patentti numero FI 100248 (kannepatentti), joka koskee menetelmää keskitisleen valmistamiseksi.

2. Kannepatentti koostuu itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2–9.

3. Itsenäinen patenttivaatimus 1 ja epäitsenäinen patenttivaatimus 2 ovat seuraavat:

1. Menetelmä keskitisleen valmistamiseksi kasviöljystä, tunnettu siitä, että
- ensimmäisessä vaiheessa kasviöljyn rasvahapot tai triglyseridit vedytetään n-parafiineiksi ja että
- toisessa vaiheessa n-parafiinit muutetaan katalyyttisesti haaraketjuisiksi parafiineiksi.
2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, jossa kasviöljy on rypsiöljyä, mäntyöljyä, auringonkukkaöljyä, sinappiöljyä, palmuöljyä tai soijaöljyä.

4. Epäitsenäiset patenttivaatimukset 3–9 ovat menetelmävaatimuksia, joissa on kuvattu itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 tarkoitetuissa ensimmäisessä ja toisessa vaiheessa käytettäviä katalyyttejä.

2. UPM:n valmistusmenetelmä

5. UPM on aloittanut alkuvuonna 2015 biodieselin valmistuksen Lappeenrannan Kaukaan tehtaallaan. UPM:n rakentama jalostamo on biojalostamo, jossa tuotetaan puupohjaista biopolttoainetta, uusiutuvaa dieseliä. Kyseinen uusiutuva diesel valmistetaan puun uuteaineista kemiallisen sellunvalmistuksen tähteenä.

3. Kysymyksenasettelu

6. Asiassa on kysymys siitä, onko UPM valmistanut Lappeenrannan Kaukaan tuotantolaitoksessaan keskitislettä käyttämällä Nesteen kannepatentilla suojattua menetelmää.

7. Edellä mainittuun liittyen tulee kuitenkin ensisijaisesti ratkaistavaksi kysymys siitä, tuleeko patenttilain 57 a §:n säännös käännetystä todistustaakasta sovellettavaksi asiassa.

4. Todistustaakan jakautuminen

4.1 Sovellettavat säännökset

8. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n mukaan riita-asiassa kantajan tulee näyttää toteen ne seikat, jotka tukevat kannetta. Jos vastaaja edukseen tuo esiin jonkin seikan, on hänenkin vahvistettava se todisteilla.

9. Patenttilain 57 a §:n 1 momentin käännettyä todistustaakkaa koskevan erityissäännöksen mukaan, jos patentti on myönnetty menetelmälle uuden tuotteen valmistamiseksi, on ilman patentin haltijan suostumusta valmistettu samanlainen tuote katsottava valmistetuksi patentoidulla menetelmällä, jollei muuta näytetä toteen. Pykälän 2 momentin mukaan esitettäessä vastanäyttöä tulee vastaajan oikeutettu etu hänen liikesalaisuuksien suojelemiseksi ottaa huomioon.

10. Patenttilain 57 a §:n esitöiden (HE 161/1995 vp) mukaan kyseinen säännös perustuu teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn TRIPS-sopimuksen (Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights, TRIPS-sopimus, Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen liite 1 C) 34 artiklaan, joka velvoittaa jäsenvaltion säätämään menetelmäpatenttien osalta käännetystä todistustaakasta.

11. Menetelmäpatentin loukkausta arvioitaessa kantajan tulee näyttää toteen, että kannepatentin mukainen menetelmä tarkoittaa uuden tuotteen valmistamista ja että loukkaustapauksissa on kyse samanlaisista tuotteista. Vastaajan tulee puolestaan näyttää toteen, että hänen käyttämänsä menetelmä ei loukkaa samanlaisen tuotteen valmistamiseksi käytettävää kannepatentin mukaista menetelmää. Vastaaja joutuu loukkausoikeudenkäynnissä paljastamaan vastanäyttönä valmistusmenetelmiään vain asian käsittelyn kannalta tarvittavassa määrin.

12. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen KKO 2015:51 mukaan patenttilain 57 a §:n 2 momentin liikesalaisuuksia koskevalla säännöksellä ei ole tarkoitettu puuttua näyttökynnykseen. Se, jolla asiassa on todistustaakka, joutuu siten varmistamaan näytön riittävyyden riippumatta siitä, edellyttääkö se liikesalaisuuksia sisältävän näytön esittämistä (mainitun ennakkopäätöksen kohta 15).

4.2 Kannepatentin menetelmällä valmistetun tuotteen uutuus

13. Patenttilain 57 a §:n 1 momentin mukaisen käännetyn todistustaakan tuleminen sovellettavaksi edellyttää siis ensinnäkin sitä, että kannepatentin mukaisella menetelmällä valmistettu tuote on mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla uusi.

14. Neste on esittänyt, että sen kannepatentin mukaisella kasviöljyn vedytykseen ja isomerointiin perustuvalla menetelmällä saatavaa tuotetta on voitu käyttää sellaisenaan biodieselinä, mikä teki siitä patenttilain 57 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla uuden tuotteen kannepatentin hakemishetkellä 5.2.1996.

15. UPM on esittänyt, että kannepatentin menetelmällä saatava tuote ei ole ollut patenttilain 57 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla uusi US-patentin numero 4,992,605 (UPM:n kirjallinen todiste 3) sekä vuodelta 1993 olevan konferenssijulkaisun Feng, Wong ja Monnier (UPM:n kirjallinen todiste 30) valossa.

16. Asiassa markkinaoikeudessa todistajana kuultu F on kertonut, että kannepatentin mukaisella menetelmällä ja edellä mainitun UPM:n kirjallisena todisteena 3 esitetyn US-patentin mukaisella menetelmällä saadaan hyvin pitkälle samanlaisia tuotteita. Sen sijaan muutoin asiassa esitetty henkilötodistelu on ollut samansuuntaista sen suhteen, että helmikuussa 1996 ei ole ollut saatavilla vastaavaa kasviöljypohjaista tuotetta kuin mitä on ollut saatavissa kannepatentin mukaisella menetelmällä.

17. Asiassa markkinaoikeudessa todistajina kuullut PL, JL ja KS ovat kertoneet, kuinka edellä mainittu UPM:n kirjallisena todisteena 3 esitetty US-patentti ei ole kuvannut kannepatentin tavoin vedytetyn kasviöljyn isomerointivaihetta eikä myöskään ole sisältänyt kannepatentissa esitetyn sellaisen polttoaineena käytettävän tuotteen eli biodieselin, jolla on sekä korkea setaaniluku että matala samepiste, valmistamista. Edellä mainittu UPM:n kirjallisena todisteena 30 esitetty konferenssijulkaisu ei puolestaan ole sisältänyt kasviöljyn isomeroimisvaihetta, vaan on käsitellyt lähinnä mäntyöljystä vedyttämällä saatavan dieselpolttoaineen lisäainetta koskeneita tutkimustuloksia.

18. Ottaen huomioon, että edellä mainituista UPM:n vetoamissa kirjallisissa todisteissa esitetyistä menetelmistä on puuttunut isomeroimisvaihe, markkinaoikeus katsoo, etteivät kyseisillä menetelmillä valmistetut tuotteet ole olleet kylmäominaisuuksiltaan yhtä korkealuokkaisia kuin kannepatentin menetelmällä valmistetut tuotteet. Edellä esitettyyn nähden markkinaoikeus katsoo, että kannepatentin menetelmällä valmistettu tuote on ollut patenttilain 57 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla uusi patentin hakemishetkellä 5.2.1996.

4.3 UPM:n menetelmällä saatavan tuotteen samanlaisuus verrattuna kannepatentin menetelmällä saatavaan tuotteeseen

19. Korkein oikeus on edellä mainitussa ennakkopäätöksessään KKO 2015:51 todennut, että patenttilain 57 a §:n 1 momentin säännöstä on tulkittava TRIPS-sopimuksen 34 artiklan valossa (mainitun ennakkopäätöksen kohta 10). Sanottu tulkintavaikutus seuraa myös Euroopan unionin oikeuden vaatimuksista, sillä TRIPS-sopimus kuuluu nykyisin unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvan kauppapolitiikan alaan (tuomio Daiichi Sankyo, C-414/11, EU:C:2013:520, kohdat 49 ja 53).

20. TRIPS-sopimuksen 34 artiklan nojalla jäsenvaltioiden on tullut säätää, että mikäli muun ohella patentoidulla menetelmällä valmistettu tuote on uusi, jokainen identtinen tuote, joka on valmistettu ilman patentin omistajan suostumusta, on katsottava valmistetuksi patentoidulla menetelmällä, jollei vastaista näyttöä ole.

21. Markkinaoikeus toteaa, että patenttilain 57 a §:n 1 momentissa käytetty termi "samanlainen tuote" on ymmärrettävä TRIPS-sopimuksen 34 artiklan valossa siten, ettei tuotteiden tule olla täsmälleen samanlaisia, jotta patenttilain 57 a §:n 1 momentissa tarkoitettu käännetty todistustaakka voisi tulla sovellettavaksi.

22. Nyt kysymyksessä olevien jalostamoalan tuotteiden osalta edellä mainitun patenttilain 57 a §:n 1 momentissa tarkoitetun tuotteiden samanlaisuuden kannalta ratkaisevana on pidettävä sitä, että valmistusmenetelmällä saatava lopputuote on olennaiselta koostumukseltaan, käyttötarkoitukseltaan ja ominaisuuksiltaan samanlainen.

23. Pelkästään sen, että yhtäältä Neste sekä toisaalta UPM ovat kaupallisten keskitisletuotteidensa osalta käyttäneet viittauksia biodieseliin ei näin ollen ole katsottava merkitsevän, että kannepatentin menetelmällä ja UPM:n menetelmällä valmistetuissa biodieseltuotteissa olisi kyse patenttilain 57 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla samanlaisista tuotteista.

24. Neste on viitannut kysymyksessä olevien tuotteiden samanlaisuuden osalta erityisesti siihen, että sekä Nesteen että UPM:n menetelmissä tässä asiassa verrattavana lopputuotteena on kasviöljypohjainen dieselpolttoaine, jolla on hyvät kylmäominaisuudet ja korkea setaaniluku ja jota voidaan käyttää sellaisenaan polttoaineena tai sen komponenttina. Neste on lisäksi esittänyt, että UPM:n menetelmällä valmistettava tuote sisältää samat hiilivedyt kuin kannepatentin menetelmällä saatava tuote.

25. UPM on esittänyt, että sen menetelmällä syntyvän tuotteen hiilivetyjakauma on erilainen kannepatentilla saatavaan tuotteeseen verrattuna johtuen muun ohella syötteen erilaisuudesta. UPM on viitannut myös siihen, että sen menetelmällä syntyvä hiilivetyseos ei sellaisenaan ole keskitislettä.

26. Markkinaoikeus toteaa ensinnäkin, että sekä kannepatentin mukaiseen menetelmään että UPM:n menetelmään sisältyy vedytys ja isomerointi. UPM:n menetelmällä saatava lopputuote on esitetyn selvityksen perusteella lisäksi ainakin osittain kannepatentissa kuvatulla keskitislealueella.

27. Asiassa markkinaoikeudessa todistajana kuultu D on kertonut, että UPM:n menetelmän mukaisen tuotteen hiilivetyjen jakauma on kannepatentin mukaisen menetelmän tuotetta laajempi johtuen käytettävästä syötteestä, syötteessä olevien muiden kuin rasvahappojen muutoksesta sekä prosessissa tapahtuvasta krakkauksesta.

28. Asiassa todistajana markkinaoikeudessa kuultu FJ on puolestaan kertonut, että kannepatentin selityksessä on esitetty käytettävän syötteenä nimenomaan mäntyöljyn rasvahappoja. FJ:n mukaan kannepatentin mukaisen menetelmän ja UPM:n menetelmän prosesseista saadaan eri seokset. FJ on edelleen kertonut, kuinka UPM:n menetelmässä raakamäntyöljystä ei muodostu keskitislettä.

29. Markkinaoikeus toteaa, ettei kannepatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 sanamuodosta ole saatavissa suoraa tukea sille UPM:n esittämälle näkemykselle, että kannepatentin menetelmässä lähtöaineena tai kannepatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 kysymyksessä olevan ensimmäisen vaiheen syötteenä olisi ainoastaan kasviöljyn osa, rasvahapot tai triglyseridit. Nimittäin vaikka mainitussa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 kuvatun ensimmäisen vaiheen reaktion osalta esitetäänkin tapahtuvaksi rasvahappojen tai triglyseridien vedyttäminen, kannepatentin mukaisessa menetelmässä esitetään olevan kuitenkin kysymys keskitisleen valmistamisesta kasviöljystä eikä kasviöljyn osasta.

30. Sekä kannepatentin mukaisella menetelmällä että UPM:n menetelmällä saatavat ensisijaisesti tavoitellut lopputuotteet ovat vedytettyjä ja isomeroituja keskitisleitä. Siten sillä seikalla, että UPM:n menetelmällä on esitetty syntyvän esimerkiksi käytettävästä syötteestä johtuvia tai menetelmän sisäisten olosuhteiden seurauksena ensisijaisesti tavoitellun lopputuotteen lisäksi erilaisia sivutuotteita, ei ole markkinaoikeuden arvioinnin mukaan merkitystä arvioitaessa kysymyksessä olevien lopputuotteiden samanlaisuutta patenttilain 57 a §:n 1 momentin valossa.

31. Asiassa on myös esitetty, että UPM:n menetelmän mukaisen lopputuotteen tiheys olisi suurempi kuin kannepatentin mukaisen menetelmän mukaisen tuotteen tiheys. Asiassa markkinaoikeudessa todistajana kuullun PL:n mukaan Nesteen kannepatentin mukaisen menetelmän tuotteen tiheys olisi kuitenkin sama kuin UPM:n menetelmän mukaisen lopputuotteen tiheys, mikäli menetelmien syötteet olisivat samat. Asiassa markkinaoikeudessa todistajana kuultu JL on puolestaan kertonut, että jalostamoalalla tuotteita on käytännössä mahdotonta saada molekyylijakaumaltaan samanlaisiksi.

32. Esitetyn näytön perusteella markkinaoikeus katsoo, että kannepatentin mukaisella menetelmällä valmistettavan tuotteen tiheys on riippuvainen useista menetelmän sisäisistä reaktio-olosuhteisiin liittyvistä tekijoistä sekä käytettävästä syötteestä. Kannepatenttia koskevassa patenttijulkaisussa esitettyjen esimerkkienkään avulla ei voida katsoa, etteivätkö kannepatentin mukaisen menetelmän tuote ja UPM:n menetelmän lopputuote voisi olla niiden tiheyden osalta samanlaisia.

33. Arvioitaessa patenttilain 57 a §:n 1 momentissa tarkoitettua tuotteiden samanlaisuutta ei merkitystä ole myöskään annettavissa UPM:n menetelmän kaupallisen lopputuotteen REACH-rekisteröinnille.

34. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että sekä kannepatentin mukaisen menetelmän tuote että UPM:n menetelmän lopputuote ovat samaan käyttötarkoitukseen eli keskitisleeksi valmistettuja. Molempia niitä voidaan esitetyn selvityksen mukaan lisäksi käyttää dieseltuotteina sekä sellaisenaan että sekoitettuina kaikissa seossuhteissa.

35. Nesteen on edellä esitetyn perusteella katsottava esittäneen osaltaan riittävän näytön siitä, että UPM:n menetelmällä valmistettava tuote on samanlainen kuin kannepatentin mukaisella menetelmällä valmistettava tuote. UPM:n esittämän perusteella ei voida myöskään katsoa, että sen menetelmän mukaista lopputuotetta olisi kysymyksessä oleva jalostamoala huomioon ottaen pidettävä kemialliselta koostumukseltaan tai käyttötarkoituksensa edellyttämien ominaisuuksien perusteella olennaisesti erilaisena verrattuna kannepatentin menetelmällä valmistettuun tuotteeseen.

36. Edellä lausutuilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että kannepatentin mukaisella menetelmällä valmistettua tuotetta ja UPM:n menetelmän mukaista lopputuotetta on pidettävä patenttilain 57 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla samanlaisina. Näin ollen patenttilain 57 a §:n 1 momentin mukaisen käännetyn todistustaakan on katsottava tulevan sovellettavaksi käsillä olevaan asiaan.

5. Patentin loukkausta koskeva markkinaoikeuden arviointi

37. Patenttilain 39 §:n mukaan patenttivaatimukset määräävät patenttisuojan laajuuden. Patenttivaatimusten käsittämiseksi voidaan selitystä käyttää apuna.

38. UPM:llä on edellä todetulla tavalla asiassa näyttötaakka siitä, ettei sen valmistusmenetelmä loukkaa kannepatenttia. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2015:51 todennut, että sovellettaessa patenttilain 57 a §:n käännettyä todistustaakkaa vastaajan näyttövelvollisuus ei koske sen käyttämää valmistusmenetelmää sinänsä, vaan käytetyn menetelmän erilaisuutta verrattuna patentilla suojattuun menetelmään (mainitun ennakkopäätöksen kohta 16).

39. UPM:n tulisi siten osoittaa, että ainakaan yksi kannepatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteistä ei toteudu UPM:n menetelmässä. Patentinloukkausta ei sen sijaan pääsääntöisesti poista se seikka, että loukkaavaksi väitetyssä menetelmässä on kannepatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 sisältämien piirteiden lisäksi muitakin piirteitä.

40. Kannepatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 käytetään edellä todetuin tavoin määritelmiä "ensimmäisessä vaiheessa" ja "toisessa vaiheessa" kuvaamaan vedytyksen ja isomeroinnin tapahtumista ajallisessa suhteessa toisiinsa.

41. Neste on esittänyt, että katalyyttisissä menetelmissä siirrytään vaiheesta toiseen olosuhteiden, kuten katalyytin, muutoksella eikä reaktiotuotteiden niin sanotun välierotuksen avulla. Nesteen esittämän mukaan kannepatentin suojapiiri kattaa sekä vaiheiden välisen tuotteiden välierotuksen sisältävän että välierotuksettoman menetelmän.

42. UPM:n esittämän mukaan kannepatentin mukaisessa menetelmässä vaiheiden välissä erotetaan vedytyksessä syntyneet haitalliset välituotteet. Kannepatentti ei UPM:n esittämän mukaan suojaa yksittäisiä kemiallisia perusreaktioita, vaan ainoastaan kannepatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 kuvatun, kahdessa peräkkäisessä menetelmävaiheessa tapahtuvan prosessin.

43. Markkinaoikeus toteaa, että yleiskielessä sanalla "vaihe" on monia mahdollisia merkityssisältöjä. Markkinaoikeuden määräämä asiantuntija, professori B on esittänyt, että termi vaihe ei ole yksiselitteinen. Myös kemiantekniikan alan kirjallisuudessa termiä vaihe voidaan todeta käytetyn hyvin vaihtelevasti. Termillä vaihe voidaan viitata reaktiovaiheeseen, jolloin on mahdollista että samassa suljetussa tilassa on useampia vaiheita, tai sitten kyseisellä termillä voidaan viitata järjestelyyn, jossa ainesta siirretään seuraavaan reaktiotilaan.

44. Asiassa markkinaoikeudessa kuullut todistajat ovat varsin yhteneväisesti kertoneet, että kemian tekniikan alalla, mukaan lukien jalostamoala, termille vaihe ei ole löydettävissä asiayhteydestä riippumatonta yleispätevää tulkintaa.

45. Edellä lausuttuun nähden markkinaoikeus katsoo, ettei kannepatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 merkityssisältöä voida päätellä yksin sen sanamuodon perusteella, vaan sen käsittämiseksi, mitä kannepatentissa on tarkoitettu ensimmäisellä ja toisella vaiheella, on käytettävä apuna myös kannepatentin selitystä.

46. Kannepatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaan ensimmäisessä vaiheessa tapahtuu kasviöljyn rasvahappojen tai triglyseridien vedyttäminen n-parafiineiksi ja toisessa vaiheessa n-parafiinien muuttaminen katalyyttisesti haaraketjuisiksi parafiineiksi.

47. Markkinaoikeus toteaa, että kannepatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 ei sanamuotonsa mukaan edellytä reaktiotuotteiden välierotuksen toteuttamista ennen isomerointia. Kannepatentin mukaisen menetelmän ei voida myöskään patentin selityksen valossa katsoa käsittävän sitä, että reaktiotuotteiden välierotus toteutetaan ennen isomerointia.

48. Kannepatenttia koskevan patenttijulkaisun sivulla 3 esitetään sinänsä esimerkkinä kemialliset kaavat, jossa ensimmäisessä vaiheessa erään TOFA-molekyylin vedyttymisen reaktiotuotteina syntyy n-parafiinia, vettä, hiilidioksidia ja hiilimonoksidia. Isomerointivaiheessa lähtöaineena on esitetty ainoastaan n-parafiini, josta vedyn ja sopivan katalyytin avulla saadaan i-parafiinia. Kannepatenttia koskevan patenttijulkaisun sivulla 6 esitetään lisäksi kuvaus siitä, kuinka mäntyöljyn rasvahappofraktion vedytyksen jälkeen tuotteesta erotetaan erotussuppilolla vesifaasi ennen isomerointivaihetta.

49. Kannepatenttia koskevassa patenttijulkaisussa esitetään edelleen, kuinka vedytysvaiheessa voidaan käyttää katalyyttinä esimerkiksi kaupallisia keskitisleiden rikinpoistokatalyyttejä, kun taas isomerointivaiheessa voidaan käyttää katalyyttinä esimerkiksi kaikkia isomeroivia molekyyliseuloja ja zeoliitteja.

50. Kannepatentissa esitetään edelleen (ks. patenttijulkaisun sivun 4 taulukko), kuinka vedytys- ja isomerointivaiheen olosuhteet ovat syöttönopeuden, lämpötilan, paineen ja lämpötilan osalta sekä suositusarvojen että mahdollisen ala- ja ylärajan alueiden osalta osittaisesta päällekkäisyydestään huolimatta toisistaan poikkeavia.

51. Kannepatenttia koskevassa patenttijulkaisussa on vielä esitetty, että vedytyksellä ei kasviöljystä saada dieselpolttoainetta, jolla olisi hyvät kylmäominaisuudet. Pelkkä isomerointi taas ei ole mahdollista happipitoisille olefiineille.

52. Asiassa markkinaoikeudessa kuullut todistajat ovat esittäneet keskenään erilaisia käsityksiä kannepatentin itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 sekä mainitun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tulkinnasta patentin selityksen avulla.

53. Todistaja E on esittänyt, että kysymyksessä olevalla tekniikan alalla vaiheet ovat prosesseja ja että vaiheiden määrä lasketaan niiden paikkojen, joissa komponentteja poistetaan virtauksesta, lukumäärän perusteella.

54. Todistaja VA on esittänyt, että kannepatentin vedytysvaihe ja isomerointivaihe ovat prosessivaiheita. Todistaja KS ei kertomansa mukaan tulkitsisi itsenäisen patenttivaatimuksen 1 termin "vaihe" kuvaavan prosessivaihetta vaan menetelmävaihetta, koska kannepatentti ei ole Suomisen mukaan sidottu laitteistoon.

55. Todistaja F on esittänyt, että kannepatentin menetelmässä suoritetaan vedenpoisto vedytyksen jälkeen, koska vesi alentaa isomerointikatalyytin aktiivisuutta. Vedytys- ja isomerointivaiheet tapahtuvat kahdessa erillisessä osiossa tai prosessivaiheessa. F:n mukaan vuonna 1996 vedytystä ja isomerointia ei voitu yhdistää samaan reaktiotilaan.

56. Todistaja D on puolestaan esittänyt, että kannepatentin selityksen perusteella ensimmäinen vaihe tuottaa tuotevirran, jota vain osittain käytetään toiseen vaiheen syötteenä. Kannepatentin vaiheet suoritetaan erikseen ja niillä voi olla eri prosessivalvonta.

57. Helsingin käräjäoikeuden teknillisen alan asiantuntijat professorit RA ja MO ovat 25.12.2015 päivätyssä lausunnossaan (Nesteen kirjallinen todiste 50) esittäneet, että prosessin kaksivaiheisuus ei ole teknillisessä kemiassa tai kemiallisessa laitetekniikassa täysin yksiselitteinen asia ja on monelta osin lähinnä määrittelykysymys. Heidän mukaansa on esimerkiksi mahdollista, että yhdessä reaktorissa tapahtuu tiettyjen teknisten ratkaisujen seurauksena kaksi tai useampia reaktioita tai vaiheita ilman mahdollista väli- ja sivutuotteiden erottamista.

58. Markkinaoikeus toteaa, että kannepatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 ei sinänsä ole esitetty välierotusta osaksi sanotun patenttivaatimuksen mukaista valmistusmenetelmää. Toisaalta kannepatentin selityksessä ei ole tuotu esiin sitä, että jollain teknisellä ratkaisulla kannepatentin menetelmän vedytys- ja isomerointivaihe olisi toteutettavissa yhdessä reaktorissa ilman väli- ja sivutuotteiden erottamista.

59. Itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 ei myöskään ole määritelty kannepatentin mukaisessa menetelmässä käytettäviä katalyytteja. Kannepatentin epäitsenäisissä patenttivaatimuksissa on toisaalta esitetty lukuisia yhtäältä vedytykseen ja toisaalta isomerointiin tarkoitettuja katalyytteja.

60. Asiassa ei ole katsottava näytetyksi sitä, että kannepatentin hakemishetkellä vuonna 1996 olisi ollut kaupallisesti saatavilla sellaisia katalyyttejä, joita olisi voinut käyttää samassa prosessivaiheessa toteutettavassa vedytys- ja isomerointimenetelmässä siten, että menetelmä olisi ollut toteutettavissa tai ainakaan keskitisleen valmistamiseksi kaupallisesti käyttökelpoinen.

61. Asiassa kirjallisena todisteena esitetystä Helsingin käräjäoikeuden teknisen alan asiantuntijoiden lausunnosta (Nesteen kirjallinen todiste 50), joka on annettu käräjäoikeudessa nostettujen kannepatentin loukkausta ja mitättömäksi julistamista koskevien kanteiden yhteydessä, ilmenee, etteivät lausunnon antaneet professorit RA ja MO ole pitäneet ilmeisenä, että välituotteen erottaminen olisi kannepatentin tapauksessa täysin välttämätöntä. Kyseisen toimenpiteen on kuitenkin todettu olevan toisen menetelmävaiheen eli isomeroinnin kannalta erittäin edullinen.

62. Asiassa kirjallisena todisteena esitetystä Patentti- ja rekisterihallituksen lausunnossa (UPM:n kirjallinen todiste 28), joka on annettu edellä mainitussa Helsingin käräjäoikeudessa nostetun kannepatentin mitättömäksi julistamista koskevan kanteen yhteydessä, on puolestaan todettu, että vaikka alan ammattimies tietää, että prosessivaiheessa tapahtuu myös kilpailevia reaktioita, on tavanomaista nimetä prosessivaihe hallitsevan reaktion mukaan, esimerkiksi "isomerointireaktio" tai "isomerointivaihe". Kyseisessä Patentti- ja rekisterihallituksen lausunnossa on patentin selitysosan perusteella johtopäätöksenä arvioitu, että alan ammattimies ymmärtäisi kannepatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kohdistuvan menetelmään, jossa ensimmäinen ja toinen reaktio tapahtuvat toisistaan erillisissä prosessivaiheissa.

63. Markkinaoikeus katsoo kannepatentin selityksen kokonaisuutena arvioiden viittaavan siihen, että vedytys- ja isomerointivaiheet on esitetty tapahtuvaksi nimenomaisessa järjestyksessä ja vaiheet on tarkoitus toteuttaa toisistaan poikkeavissa olosuhteissa.

64. Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että kannepatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 kuvatut vedytys- ja isomerointivaihe eivät alan ammattimiehen kannepatentin perusteella tulkitsemana voi tapahtua samassa prosessivaiheessa eikä muutoinkaan peräkkäin samoissa reaktio-olosuhteissa. Kannepatentin mukaisessa valmistusmenetelmässä vedytyksen ja isomeroinnin on siten katsottava olevan erillisiä prosessivaiheita.

65. Näin ollen kannepatentin loukkausta koskevassa arvioinnissa ratkaisevana on pidettävä sitä, tapahtuuko UPM:n menetelmässä kannepatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 esitetyin tavoin toisessa ja olosuhteiltaan ensimmäisestä poikkeavassa vaiheessa n-parafiinien muuttaminen katalyyttisesti haaraketjuisiksi parafiineiksi.

66. Markkinaoikeus on 19.3.2015 määrännyt professori B:n antamaan asiassa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 44 §:n 1 momentissa tarkoitetun kirjallisen asiantuntijalausunnon tietyistä UPM:n menetelmää koskevista kysymyksistä. Professori B on 29.5.2015 antanut kirjallisen asiantuntijalausuntonsa markkinaoikeudelle. Professori B on asiantuntijalausunnossaan ja häntä markkinaoikeuden pääkäsittelyssä kuultaessa kertonut tutustuneensa UPM:n menetelmään sekä käymällä Lappeenrannan tuotantolaitoksessa että tarpeelliseksi katsomansa asiakirjaselvityksen perusteella.

67. Markkinaoikeus toteaa, että UPM:n Lappeenrannan tuotantolaitoksessa käytettävään menetelmään tutustuneet professori B ja asiassa markkinaoikeudessa todistajana kuultu D ovat kertoneet UPM:n tuotantolaitoksen rakenteesta kysymyksessä olevilta osin UPM:n esittämään kirjalliseen todisteluun ja laitoksen suunnitteluun osallistuneen asiassa markkinaoikeudessa todistajana kuullun C kertomuksen nähden yhdenmukaisesti.

68. Professori B on kertonut, että UPM:n Lappeenrannan biojalostamolla ei ole mäntyöljyn syötön jälkeen missään vaiheessa tuotekiertoa eikä tuotteen erotusta ennen lopullista erotusyksikköä. Professori B:n mukaan UPM:n menetelmässä prosessissa muodostuneet n-parafiinit ja i-parafiinit erotetaan samassa erotusyksikössä. UPM:n menetelmä toimii yhdessä vaiheessa ja samoissa reaktio-olosuhteissa.

69. Markkinaoikeus katsoo, että asiassa esitetyn perusteella UPM:n menetelmässä ainakin osittain tapahtuu ajallisesti ensin mäntyöljyn rasvahappojen vedyttäminen n-parafiineiksi ja tämän jälkeen n-parafiinien muuttaminen katalyyttisesti haaraketjuisiksi parafiineiksi. Tältä osin UPM:n menetelmässä on yhtäläisyyttä kannepatentin mukaisessa menetelmässä esitettyyn vaiheistukseen.

70. Professori B ei kertomansa mukaan ole kuitenkaan kyennyt ottamaan varmuudella kantaa vedytystä ja isomerointia koskevien kemiallisten reaktioiden ajalliseen järjestykseen osana UPM:n menetelmää muun ohella siitä syystä, että näytteenottomahdollisuutta paineistetussa reaktorissa ei ole ollut. Professori B on kuvaillut UPM:n menetelmää markkinaoikeudessa häntä kuultaessa siten, että "ollaan yhden fyysisen yksikön sisällä" ja että prosessivaiheena kyse on yhdestä vaiheesta samassa reaktoritilassa. Esitetyn operointidatan perusteella UPM:n menetelmää käytetään professori B:n mukaan olennaisesti samassa lämpötilassa ja paineessa.

71. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella UPM:n menetelmän ei siten ole katsottava sisältävän valmistusmenetelmän käyttämisen aikana kysymyksessä olevassa prosessivaiheessa mahdollisuutta säätää toisistaan poikkeavia reaktio-olosuhteita samanaikaisesti.

72. UPM:n on näin ollen katsottava esittämällään näytöllä osoittaneen, ettei asiassa tarkasteltavana olevassa UPM:n menetelmässä ole olosuhteiltaan erikseen määriteltävissä olevia vedytystä ja isomerointia koskevia prosessivaiheita. UPM:n menetelmässä on katsottava tapahtuvan samassa ja ainoassa vedytystä ja isomerointia koskevassa prosessivaiheessa rinnakkain syötteenä käytettävän mäntyöljyn rasvahappojen vedytys n-parafiineiksi sekä isomerointi.

73. Markkinaoikeus katsoo edellä esitetyn perusteella, ettei UPM:n Lappeenrannan biojalostamolla käytössä oleva menetelmä loukkaa Nesteen kannepatentin menetelmää. Koska UPM:n menetelmä ei loukkaa kannepatenttia, Nesteen kanne on hylättävä.

6. Oikeudenkäyntikulut

74. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 17 §:n mukaan kysymyksessä olevaan asiaan tulee oikeudenkäyntikulujen osalta soveltaa oikeudenkäymiskaaren säännöksiä.

75. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

76. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

77. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.

78. Lainvalmistelutöissä (HE 107/1998 vp s. 19) on viimeksi mainittuun säännökseen liittyen todettu, että asianosaiselle itselleen avustajan tai asiamiehen käytöstä aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen lisäksi suoritettavan oikeudenkäyntikulujen korvauksen tulee olla poikkeuksellista. Se ei saa olla korvaus oikeudenkäyntiin osallistumisesta tai siihen valmistautumisesta aiheutuvasta tavanomaisesta vaivannäöstä. Asianosaiselle itselleen työstä määrättävä korvaus tulee mainittujen lainvalmistelutöiden mukaan rajoittaa lähinnä tilanteisiin, joissa asianosainen itse on ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaatineita toimenpiteitä, jotka jonkun muun suorittamina olisivat myös asiamiehen tai avustajan laskuttamia kulueriä.

79. UPM on vaatinut, että Neste velvoitetaan korvaamaan sille oikeudenkäyntikulujen korvauksena palkkiona asianajokulujen osalta 497.598,50 euroa ja patenttiasiamieskulujen osalta 508.384,88 euroa sekä korvauksena todistelukustannusten osalta 161.274,98 euroa ja tulkkauskustannusten osalta 7.000 euroa. UPM on lisäksi vaatinut, että Neste velvoitetaan korvaamaan sille asianosaiskuluina 287.802 euroa. UPM on siten vaatinut Nesteen velvoittamista korvaamaan oikeudenkäynnistä aiheutuneina kuluina yhteensä 1.457.258,36 euroa viivästyskorkoineen.

80. UPM on voittanut asian, mukaan lukien turvaamistoimea koskevan hakemuksen, muilta paitsi tutkimatta jättämistä koskevan vaatimuksen osalta. Koska kyseisellä tutkimatta jättämistä koskevalla vaatimuksella ja sen käsittelyllä on katsottava olleen vain vähäinen merkitys asiassa, UPM:llä on edellä selostetun oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaisesti oikeus saada täysi korvaus kuluistaan.

81. Neste on kiistänyt UPM:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluvaatimukset määrältään oikeudenkäyntikulujen osalta noin 650.000 euroa ylittävältä osin, asianosaiskulujen osalta 14.000 euroa ylittävältä osin ja todistelukustannusten osalta 70.000 euroa ylittävältä osin. Tulkkauskuluja Neste on ilmoittanut hyväksyvänsä yhden tulkin kahden päivän työmäärän osalta.

82. Markkinaoikeus toteaa, että sekä Neste että UPM ovat esittäneet asiassa kirjallisina todisteina muun ohella lukuisia teknisen alan asiantuntijoiden antamia lausuntoja, minkä lisäksi kyseisiä lausunnon antaneita henkilöitä on kuultu markkinaoikeuden pääkäsittelyssä todistajina. UPM:n todistelukustannukset ovat olleet selvästi korkeammat kuin Nesteen vastaavat kustannukset. Markkinaoikeus kuitenkin katsoo, ettei kyseisiä UPM:n vaatimia sen todistajille aiheutuneita kustannuksia ole syytä pitää kohtuuttomina tai muutoinkaan perusteettomina. Neste on siten velvollinen korvaamaan UPM:n todistelukustannukset esitetyn vaatimuksen mukaisesti.

83. Asianajo- ja patenttiasiamieskulujen osalta markkinaoikeus toteaa, että Nesteen oikeudenkäyntikululaskussa asiamiesten toimenpiteitä on yhteensä noin 2.000 tuntia, kun taas UPM:n laskussa asianajotoimiston toimenpiteitä on noin 1.200 tuntia ja patenttiasiamiestoimiston toimenpiteitä noin 1.500 tuntia.

84. Neste on itse esittänyt asiassa yhteismäärältään 888.202,57 euron suuruisen oikeudenkäyntikuluvaatimuksen. Neste on hyväksynyt UPM:lle korvattavina asiamiehen käyttämisestä aiheutuneina kuluina korkeintaan kaksi kolmasosaa omista vastaavista kuluistaan eli noin 580.000 euroa.

85. Markkinaoikeus katsoo, että UPM:n asiamiesten esittämiä yhteensä noin miljoonan euron oikeudenkäyntikululaskuja on pidettävä asian laatuun ja laajuuteen nähden toimenpiteiltään vastapuolen korvattaviksi liiallisina. UPM:lle tarpeellisista toimenpiteistä aiheutuneita kohtuullisia oikeudenkäyntikuluja on asiassa arvioitava kertyneen yhteensä 800.000 euroa.

86. Markkinaoikeus toteaa UPM:n käyttäneen sekä asianajotoimiston että patenttiasiamiestoimiston patenttiasioissa kokeneita asiamiehiä asian markkinaoikeuskäsittelyn ajan. Kun otetaan huomioon, että asianosaiselle itselleen suoritettavan oikeudenkäyntikulujen korvauksen tulee olla lain esitöistä ilmenevällä tavalla poikkeuksellista, markkinaoikeus katsoo, ettei UPM ole esittänyt sellaisia oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuja syitä, joiden perusteella Neste olisi velvoitettava korvaamaan UPM:n vaatimat asianosaiskulut Nesteen myöntämän 14.000 euron määrän ylittävältä osalta. Markkinaoikeus katsoo Nesteen korvattaviksi kohtuullisiksi tulkkauskuluiksi asiassa 1.500 euroa.

87. UPM:n esittämä oikeudenkäyntikulujen, asianosaiskulujen ja tulkkauskulujen korvausvaatimus on näin ollen enemmälti hylättävä.

88. Neste on siten velvoitettava suorittamaan UPM:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena asiamiesten palkkion osalta 800.000 euroa, todistajien kuluina 161.274,98 euroa, asianosaiskuluina 14.000 euroa ja tulkkauskuluina 1.500 euroa eli yhteensä 976.774,98 euroa.

7. Asiantuntijan palkkio

89. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 53 §:n 1 momentin mukaan siantuntijalla on oikeus saada kohtuullinen palkkio työstään ja ajanhukasta sekä korvaus tarpeellisista kuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan yksityisten asianosaisten välisessä riita-asiassa on korvaus asianosaisten suoritettava yhteisvastuullisesti tai, jos asiantuntija on määrätty ainoastaan toisen pyynnöstä, tämän asianosaisen yksinään.

90. Professori B on määrätty asiassa asiantuntijaksi markkinaoikeuden aloitteesta tilanteessa, jossa Neste on esittänyt editio- ja katselmusvaatimuksia, ja joita vaatimuksia UPM on liikesalaisuuksiensa suojaan vedoten vastustanut.

91. Professori B on esittänyt asiantuntijan työstään laskun, joka koostuu 3.759,50 euron palkkiosta asiaan perehtymisestä, lausunnon kirjoittamisesta ja markkinaoikeudessa kuulemisesta sekä 1.488,06 euron matkakuluista.

92. Markkinaoikeus on varannut asianosaisille tilaisuuden lausua siitä, että markkinaoikeus velvoittaisi kantajat ja vastaajan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 53 §:n 2 momentin nojalla yhteisvastuullisesti korvaamaan markkinaoikeuden määräämälle asiantuntijalle, professori B:lle suoritettavan mainitun pykälän 1 momentissa tarkoitetun palkkion sekä professori B:n esittämän palkkiovaatimuksen kohtuullisuudesta.

93. Neste on esittänyt, ettei sillä ole lausuttavaa markkinaoikeuden määräämän asiantuntijan kulujaon osalta eikä huomautettavaa professori B:n esittämän laskun kohtuullisuudesta.

94. UPM on esittänyt, että asiantuntijan määrääminen on pääasiassa johtunut Nesteen toistuvista editio- ja katselmusvaatimuksista. Vaikka Neste ei ole nimenomaisesti asiantuntijan määräämistä pyytänyt, Nesteen tulisi vastata asiantuntijan kulujen korvaamisesta.

95. Markkinaoikeus katsoo, että koska professori B on toiminut asiassa markkinaoikeuden määräämänä asiantuntijana, asianosaiset on velvoitettava oikeidenkäymiskaaren 17 luvun 53 §:n 2 momentin nojalla yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle professori B:n määrältään kohtuullisena pidettävä 5.247,06 euron palkkio.

Tuomiolauselma

Markkinaoikeus hylkää kanteen.

Markkinaoikeus velvoittaa Neste Renewable Fuels Oy:n ja Neste Oyj:n yhteisvastuullisesti korvaamaan UPM-Kymmene Oyj:n asianosais- ja oikeudenkäyntikulut yhteensä 976.774,98 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän markkinaoikeuden ratkaisun antamisesta.

Valtion varoista maksetaan markkinaoikeuden määräämälle asiantuntijalle professori B:lle palkkiona 3.759,50 euroa ja kulujen korvauksena 1.488,06 euroa eli yhteensä 5.247,06 euroa.

Markkinaoikeus velvoittaa yhtäältä Neste Renewable Fuels Oy:n ja Neste Oyj:n yhteisesti sekä toisaalta UPM-Kymmene Oyj:n yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle professori B:lle valtion varoista suoritettu 5.247,06 euroa.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 1.2.2016.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet ylituomari Kimmo Mikkola, markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Jaakko Ritvala, markkinaoikeusinsinööri Erkki Tiala sekä asiantuntijajäsen Tapani Alatossava.

LAINVOIMAISUUS

Ei lainvoimainen.

 
Julkaistu 3.12.2015