MAO:420/19

Asian riidaton tausta

Gilead Sciences, Inc.:ille (jäljempänä myös Gilead) on 14.5.2003 myönnetty eurooppapatentti numero EP 0 915 894 keksinnölle nimeltä "Nucleotide analogs" (suomeksi "Nukleotidianalogit"). Mainitun eurooppapatentin etuoikeuspäivä on 26.7.1996. Kyseisen eurooppapatentin käsittelykieli on englanti.

Edellä mainittu eurooppapatentti on sittemmin saatettu voimaan muun ohella Suomessa.

Eurooppapatentti numero EP 0 915 894 käsittää muun ohella itsenäisen patenttivaatimuksen 25, jossa on kysymys tenofoviiridisoproksiilia (jäljempänä myös TD) koskevasta tuotevaatimuksesta sekä epäitsenäisen patenttivaatimuksen 27, jonka suomenkielinen käännös kuuluu seuraavasti:

"27. Farmaseuttinen koostumus, joka käsittää jonkin patenttivaatimuksista 1–25 mukaista yhdistettä yhdessä farmaseuttisesti hyväksyttävän kantajan ja valinnaisesti muiden terapeuttisten ainesosien kanssa."

Suomessa voimaan saatetulle Gilead Sciences, Inc.:in eurooppapatentille numero FI/EP 0 915 894 (jäljempänä myös peruspatentti) on 3.12.2009 myönnetty lisäsuojatodistus numero 266 "Tenofoviiridisoproksiili ja sen suolat, hydraatit, tautomeerit ja solvaatit yhdessä emtrisitabiinin kanssa".

Edellä mainitun lisäsuojatodistuksen myöntäminen on tapahtunut Gileadin Patentti- ja rekisterihallitukselle tekemästä hakemuksesta, jonka Gilead on perustanut yhtiön TRUVADA-nimiselle lääkevalmisteelle myönnettyyn myyntilupaan. Kyseisen TRUVADA-lääkevalmisteen vaikuttavat aineet ovat tenofoviiridisoproksiili ja emtrisitabiini.

Peruspatentin voimassaolo on päättynyt 25.7.2017. Lisäsuojatodistus numero 266 on puolestaan voimassa 24.8.2020 asti.

Kanne

Vaatimukset

Teva B.V. ja Actavis Group PTC ehf. ovat vaatineet, että markkinaoikeus julistaa lisäsuojatodistuksen numero 266 mitättömäksi.

Lisäksi Teva B.V. ja Actavis Group PTC ehf. ovat vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa Gilead Sciences, Inc.:in korvaamaan niiden yhteiset arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 295.054,27 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Lisäsuojatodistus numero 266 on myönnetty lääkkeiden lisäsuojatodistuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 (jäljempänä myös lisäsuojatodistusasetus) 3 artiklan a alakohdan sekä mainitun artiklan d alakohdan vastaisesti.

Lisäsuojatodistuksen myöntäminen lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan vastaisesti

Lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan mukaan lisäsuojatodistuksen saamisen edellytyksenä on, että hakemusvaltiossa hakemuspäivänä tuotetta suojaa voimassa oleva peruspatentti. Lisäsuojatodistusasetuksessa tuotteella puolestaan tarkoitetaan lääkkeen vaikuttavaa ainetta tai vaikuttavien aineiden yhdistelmää.

Lisäsuojatodistus numero 266 ei täytä lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan edellytystä, sillä lisäsuojatodistuksessa nimetty vaikuttavien aineiden, TD:n ja emtrisitabiinin, yhdistelmä ei ole peruspatentin suojaama kyseisessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmä ei kuulu peruspatentin suojapiiriin myöskään arvioitaessa asiaa vastaajan esittämällä tavalla patenttilain 39 §:n sekä Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä myös Euroopan patenttisopimus) 69 artiklan ja Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan soveltamisesta hyväksytyn pöytäkirjan perusteella.

Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään (tuomio 24.11.2011, Medeva BV ym., C-322/10, EU:C:2011:773; määräys 25.11.2011, University of Queensland ym., C‑630/10, EU:C:2011:780 sekä määräys 25.11.2011, Daiichi Sankyo Company ym., C‑6/11, EU:C:2011:781) katsonut, että lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että se estää jäsenvaltion toimivaltaista patenttivirastoa myöntämästä lisäsuojatodistusta, joka koskee vaikuttavia aineita, joita ei ole mainittu peruspatentin, johon tällaisen hakemuksen tueksi on vedottu, vaatimuksissa.

Kyseistä tulkintaansa unionin tuomioistuin on sittemmin täsmentänyt myöhemmässä oikeuskäytännössään (tuomio 12.12.2013, Eli Lilly and Company, C‑493/12, EU:C:2013:835), jossa unionin tuomioistuin on katsonut, että lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että silloin, kun patentin vaatimuksissa oleva toimintakaava kattaa vaikuttavan aineen, mainitun asetuksen 3 artiklan a alakohta ei ole periaatteessa esteenä lisäsuojatodistuksen myöntämiselle tälle vaikuttavalle aineelle, edellyttäen kuitenkin, että tällaisten vaatimusten, joita tulkitaan Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklassa ja Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan soveltamista koskevassa lisäpöytäkirjassa vaaditun mukaisesti muun muassa selityksen valossa, perusteella on mahdollista päätyä katsomaan, että kyseiset vaatimukset koskevat implisiittisesti, mutta välttämättä ja erityisesti, kyseistä vaikuttavaa ainetta.

Edelleen unionin tuomioistuin on selkeyttänyt lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan tulkintaa tuoreimmassa oikeuskäytännössään (tuomio 25.7.2018, Teva UK ym., C-121/17, EU:C:2018:585), jossa unionin tuomioistuin on todennut, että yhteisvaikutuksen tuottavista useista vaikuttavista aineista muodostuvaa tuotetta on katsottava suojaavan voimassa oleva peruspatentti, jos tuotteen muodostavien vaikuttavien aineiden yhdistelmää, vaikkei sitä nimenomaisesti mainittaisikaan peruspatentin patenttivaatimuksissa, tarkoitetaan välttämättä ja nimenomaan kyseisissä vaatimuksissa.

Viimeksi mainitussa ennakkoratkaisussaan unionin tuomioistuin on määritellyt kaksiosaisen testin sen arvioimiseksi, onko useista vaikuttavista aineista muodostuvan tuotteen katsottava täyttävän vaatimuksen siitä, että vaikuttavien aineiden yhdistelmää tarkoitetaan välttämättä ja nimenomaan peruspatentin patenttivaatimuksissa. Testin ensimmäinen kysymys on, kuuluuko kyseessä olevien vaikuttavien aineiden yhdistelmä, asianomaisen peruspatentin selitys ja piirustukset huomioon ottaen, välttämättä kyseisen peruspatentin kattamaan keksintöön. Toinen kysymys kuuluu, voidaanko kukin näistä vaikuttavista aineista tunnistaa nimenomaisesti kaikkien asianomaisella peruspatentilla julkistettujen seikkojen valossa.

Kumpaakin mainittua kysymystä tulee arvioida alan ammattimiehen näkökulmasta ja peruspatenttia koskeneen hakemuksen tekoajankohdan tai sen etuoikeuden määräytymisajankohdan teknisen tilan valossa. Tällä tarkoitetaan ensinnäkin sitä, että hakemuksen tekoajankohta tai sen etuoikeuden määräytymisajankohdan tekninen tila rajaa huomioon otettavat seikat siihen, mikä on ollut yleisön saatavilla ennen mainittua ajankohtaa. Se, että testin kumpaakin kysymystä tulee arvioida alan ammattimiehen näkökulmasta, rajoittaa edelleen huomioon otettavia seikkoja rajaten ne siihen, mitä alan ammattimiehen voidaan olettaa tienneen ja miten alan ammattimies olisi arvioinut asiaa yleistietonsa pohjalta peruspatentin etuoikeuspäivänä.

Mainitun kaksiosaisen testin kumpaakin kysymystä tulee arvioida asianomaisen peruspatentin patenttivaatimusten perusteella, joita käsillä olevassa tapauksessa tulee tulkita patenttilain 39 §:n sekä Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan ja edellä mainitussa Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan soveltamisesta hyväksytyn lisäpöytäkirjan mukaisesti peruspatentin selitys ja piirustukset huomioon ottaen. Suojan saamiseksi ei kuitenkaan ole riittävää, että vaikuttavien aineiden yhdistelmä kuuluu kyseisen peruspatentin kattamaan keksintöön patenttilain 39 §:n ja Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan nojalla, vaan vaikuttavien aineiden yhdistelmän tulee kuulua välttämättä peruspatentin kattamaan keksintöön eli oltava välttämätön peruspatentilla julkistetun teknistä ongelmaa koskevan ratkaisun kannalta ja oltava nimenomaisesti tunnistettavissa.

Alan ammattimies

Käsillä olevassa asiassa alan ammattimiehenä tulee pitää ryhmää, johon kuuluvat peruspatentin mukaisista yhdisteistä kiinnostunut lääkeainekemisti sekä kyseisten yhdisteiden kliinisestä soveltamisesta ja tehosta kiinnostunut lääketieteellisen tutkinnon suorittanut kliinikko, jolla olisi lisäksi kokemusta erilaisten virusinfektioiden hoidosta.

Tekniikan taso ja alan ammattimiehen yleistieto peruspatentin etuoikeuspäivänä

Kysymyksessä olevan peruspatentin mukaisen keksinnön kohteena ovat nukleotidianalogit. Mainittu keksintö on tarkoitettu käytettäväksi ihmisillä ja eläimillä esiintyvien virusinfektioiden, mukaan luettuna HIV (human immunodeficiency virus), ehkäisyyn ja hoitoon. Peruspatentin mukainen keksintö ei kuitenkaan rajoitu, eikä keskity HIV:n hoitoon. Peruspatentti ratkaisee siinä kuvattujen virusinfektioiden ehkäisyyn ja hoitoon käytettävien hyödyllisten nukleotidianalogien oraalista hyötyosuutta koskevan ongelman.

Alan ammattimies on peruspatentin etuoikeuspäivänä tiennyt, että yhdistelmäterapia on HIV:n osalta sinänsä tehokkaampi hoitomuoto kuin monoterapia. Muiden virusinfektioiden osalta pääasiallinen hoitomuoto kyseisenä ajankohtana on ollut monoterapia.

Peruspatentissa kuvatun tenofoviirin (PMPA) osalta ei peruspatentin etuoikeuspäivänä ole kuitenkaan ollut olemassa nimenomaista dataa.

Peruspatentin etuoikeuspäivänä Yhdysvalloissa on ollut hyväksyttynä ainakin 19 antiviraalista lääkeainetta peruspatentissa kuvattujen virusinfektioiden hoitoon. Lisäksi kehitysasteella kyseisenä ajankohtana on ollut useita muita yhdisteitä. Lisäksi eri julkaisuissa oli esitetty kymmeniä erilaisia yhdisteitä virusinfektioiden hoitoon.

Peruspatentin etuoikeuspäivänä viruslääkkeet eivät ole olleet ainoita lääkeaineita, joita lääkärit käyttivät potilailleen peruspatentissa kuvattujen virusinfektioiden hoitamiseen. Näin oli etenkin HIV-potilaiden osalta, joista monet olivat sairastuneet HIV:n liitännäistauteihin eli niin sanottuihin opportunistisiin infektioihin. Tästä syystä monille HIV-potilaille määrättiin peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana HIV:n hoitoon tarkoitettujen viruslääkkeiden lisäksi erilaisia mikrobilääkkeitä bakteerien, sienien, alkueläinten, loisten ja muiden virusten kuin HIV:n hoitoon.

Peruspatentin mukaan peruspatentin tarkoittaman keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää myös eläimissä esiintyvien virusten hoitamiseen. Tämä on merkinnyt peruspatentissa mainittujen, virusinfektioiden ehkäisyyn ja hoitoon mahdollisesti käytettävien yhdisteiden osalta suurempaa lukumäärää yhdisteitä, jotka ovat olleet joko hyväksyttyjä tai kehitysasteella peruspatentin etuoikeuspäivänä.

Myös emtrisitabiini on sinänsä ollut peruspatentin etuoikeuspäivänä tunnettu yhdisteenä. Peruspatentin etuoikeuspäivänä tunnettua ei kuitenkaan ole ollut emtrisitabiinin teho ihmisillä.

Syyskuussa 1995 oli sinänsä eräässä konferenssissa esitetty tiivistelmä liittyen emtrisitabiinin farmakokinetiikkaa ja turvallisuutta koskeviin tutkimuksiin. Näissä tutkimuksissa on kuitenkin ollut kyse hyvin pienelle potilasjoukolle toteutetusta lääkekehityksen vaiheen I tutkimuksesta, jossa on arvioitu vaikuttavan aineen turvallisuutta, ei sen tehoa. Alan ammattilainen ei olisi ollut tietoinen edellä mainitusta tiivistelmästä peruspatentin etuoikeuspäivänä, eikä kyseisen tiivistelmän sisältämä tieto emtrisitabiinista olisi kuulunut alan ammattilaisen yleistietoon.

Peruspatentin etuoikeuspäivänä PMPA:n ja emtrisitabiinin yhdistelmätutkimuksia ihmisillä ei ollut vielä edes tehty. Alan ammattimiehelle olisi ollut äärimmäisen epätavanomaista harkita kahden uuden yhdisteen yhdistämistä, varsinkin jos kyseisten yhdisteiden käytöstä edes monoterapiana ihmisillä käytettäväksi ei olisi ollut mitään kliinisiä tutkimustuloksia.

Peruspatentin etuoikeuspäivänä alan ammattimies olisi keskittynyt etsimään tehokkaita uusia yhdisteitä, eikä hienosäätämään jo olemassa olleita lääkeaineita tai etsimään niihin marginaalisia parannuksia. Alan ammattimiehen yleistietoon eivät peruspatentin etuoikeuspäivänä ole kuuluneet vastaajan esittämät yksityiskohtaiset tiedot, kuten tieto PMPA:n pitkästä solunsisäisestä puoliintumisajasta.

Alan ammattimies ei olisi vastaajan esittämien julkaisujen perusteella voinut peruspatentin etuoikeuspäivänä päätyä katsomaan, että TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmä kuuluu välttämättä peruspatentin kattamaan keksintöön, eikä alan ammattimies olisi voinut nimenomaisesti tunnistaa mainittujen julkaisujen perusteella emtrisitabiinia peruspatentista. Mikään kyseisistä julkaisuista ei ole osoittanut, että emtrisitabiinin tehoa ihmisillä olisi lainkaan tunnettu peruspatentin etuoikeuspäivänä, saati että emtrisitabiini olisi ollut yleisesti tunnettu tai alalla hyväksytty lääkeaineena. Julkaisuista on käynyt ilmi ainoastaan, että emtrisitabiinia on tutkittu muutamissa tutkimuksissa, joista osan perusteella se tulisi ottaa jatkotutkimusten kohteeksi.

Peruspatentin etuoikeuspäivän jälkeen on vaadittu vielä merkittävä määrä tutkimustyötä ennen kuin emtrisitabiinista tuli hyväksytty lääkeaine. Vastaaja on pitänyt peruspatentin etuoikeuspäivän jälkeisenä seitsemänä vuonna tehtyä tutkimusta TD:n ja emtrisitabiinin osalta niin merkittävänä, että vastaaja teki sen osalta oman patenttihakemuksensa. Euroopan lääkevirasto on hyväksynyt emtrisitabiinin kliiniseen käyttöön vuonna 2003 eli vasta seitsemän vuotta peruspatentin etuoikeuspäivän jälkeen, mikä myös osaltaan osoittaa, että emtrisitabiinin kehitys peruspatentin etuoikeuspäivänä on ollut vasta alkuvaiheessa ja että sen tehoa ei ole tuolloin tunnettu.

TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmä

Lisäsuojatodistuksen numero 266 osalta ei täyty kumpikaan edellä mainituista unionin tuomioistuimen asiassa C-121/17 antamassa ennakkoratkaisussa määrittelemän kaksiosaisen testin kriteereistä.

Kysymyksessä olevan peruspatentin ratkaisemana teknisenä ongelmana on pidettävä nukleotidianalogien tehokasta antamista suun kautta käytettäväksi yleisesti ihmisillä ja eläimillä esiintyvien useiden erilaisten virusinfektioiden ehkäisyyn ja hoitoon. Peruspatentti ratkaisee tämän ongelman opettamalla useita nukleotidianalogien aihiolääkkeitä, joilla on alkuperäisiä nukleotidianalogeja parempi oraalinen hyötyosuus ja joiden avulla alkuperäiset nukleotidianalogit voidaan antaa tehokkaasti suun kautta.

Peruspatentin itsenäinen patenttivaatimus 25 suojaa TD:n, joka on peruspatentissa esitetyn mukaisesti PMPA:n aihiolääke.

Peruspatentin patenttivaatimusten 1–25 mukaiset yhdisteet ratkaisevat peruspatentissa kuvatun ongelman jo itsessään. Näin ollen niiden antaminen yhdessä jonkin toisen terapeuttisen ainesosan kanssa ei voi olla välttämätöntä peruspatentissa kuvatun teknisen ongelman ratkaisemiselle.

Peruspatentin mukainen keksintö ei ole keskittynyt nimenomaan PMPA:n aihiolääkkeisiin. Ei ole mitään perustetta arvioida, että alan ammattimies olisi vastaajan esittämällä tavalla keskittynyt peruspatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 25 mukaiseen PMPA:n aihiolääkkeeseen TD, vaan alan ammattimies olisi voinut tarkastella mitä tahansa peruspatentin patenttivaatimusten 1–25 mukaisista lukuisista yhdisteistä. On myös huomattava, että PMPA:n on peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana tiedetty omaavan antiviraalista aktiivisuutta myös hepatiitti B -virusta vastaan

Peruspatentin epäitsenäisen patenttivaatimuksen 27 mukaisesti farmaseuttinen koostumus, joka käsittää jotakin patenttivaatimuksen 1–25 mukaista yhdistettä yhdessä farmaseuttisesti hyväksyttävän kantajan kanssa on välttämätön edellä kuvatun teknisen ongelman ratkaisemiselle. Peruspatentin selityksen mukaan edellä mainittujen kantajien tulee olla farmaseuttisesti hyväksyttäviä siinä mielessä, että ne sopivat yhteen koostumuksen muiden ainesosien kanssa eivätkä ne ole vahingollisia potilaalle. Sen sijaan mainitun patenttivaatimuksen 27 mukaisten "muiden terapeuttisten ainesosien" yhdistäminen kyseiseen koostumukseen on kyseisen patenttivaatimuksenkin mukaan valinnaista eikä se näin ollen ole tai voi olla välttämätöntä sanottua teknistä ongelmaa koskevan ratkaisun kannalta. Tätä tukee myös se, että kyseisistä valinnaista terapeuttisista ainesosista ei opeteta mitään peruspatentissa; niitä ei ole millään tavoin yksilöity peruspatentissa, eikä kyseinen ilmaisu ole yksilöinyt mitään tiettyä vaikuttavaa ainetta. Tämä seikka olisi vähentänyt entisestään alan ammattimiehen mielenkiintoa muiden terapeuttisten ainesosien tutkimiseen. Kun mainitun patenttivaatimuksen 27 ilmaisu "muut terapeuttiset aineosat" tai peruspatentin selitys ei ole opettanut alan ammattimiehelle mitään mahdollisen muun ainesosan vaikutuksesta ja etenkin kun muuta terapeuttista ainesosaa on kuvattu "valinnaiseksi", tällainen muu ainesosa ei voi olla välttämätön keksinnön teknisen ongelman ratkaisemiselle.

Peruspatentin mukainen keksintö ei myöskään ole rajoittunut HIV:n hoitamiseen yhdistelmäterapiassa. Peruspatentin epäitsenäisessä patenttivaatimuksessa 27 käytetty ilmaisu "yhdessä" ei viittaa yhdistelmäterapiaan, vaan siihen, että vaikuttava aine yhdistetään farmaseuttisesti hyväksyttävään kantajaan edullisen formulaation aikaansaamiseksi. Peruspatentin etuoikeuspäivänä alan ammattimies olisi tulkinnut peruspatenttia siten, että peruspatentin patenttivaatimusten 1–25 mukaiset yhdisteet olisi tarkoitettu käytettäväksi monoterapiassa erityisesti, kun kyse on uusista, peruspatentilla ensimmäistä kertaa julkaistuista yhdisteistä.

Peruspatentin mukainen keksintö ei ole rajoittunut antiretroviraalien yhdistelmäformulaatioon. Alan ammattimies ei olisi katsonut peruspatentin epäitsenäisen patenttivaatimuksen 27 rajoittuvan yhteen yhdistelmätablettiin. Alan ammattimies olisi lukenut peruspatentin etuoikeuspäivänä mainittua patenttivaatimusta 27 siten, että se sisältää yhtä peruspatentin patenttivaatimusten 1–25 mukaista yhdistettä hyväksyttävän kantajan kanssa ja valinnaisesti erikseen annettavan muun terapeuttisen ainesosan. Tätä tukee se, että peruspatentin etuoikeuspäivänä yhdistelmäterapiassa käytettävät lääkkeet on annettu erikseen ja että näin on erityisesti ollut HIV:n hoitamisessa. Alan ammattimies olisi lisäksi ymmärtänyt, että ilmaisulla "valinnaisesti muut terapeuttiset ainesosat" tarkoitetaan HIV:n liitännäissairauksien eli opportunististen infektioiden hoitamiseen käytettäviä aineita.

Edellä mainitun kaksiosaisen testin toinen osa koskee sitä, voidaanko kukin vaikuttavista aineista tunnistaa nimenomaisesti kaikkien patentilla julkistettujen seikkojen valossa. Lisäsuojatodistuksessa numero 266 mainittu toinen vaikuttava aine, eli emtrisitabiini, ei ole ollut tunnistettavissa peruspatentin epäitsenäisen patenttivaatimuksen 27 ilmaisusta "muut terapeuttiset ainesosat".

Asiassa on riidatonta, että peruspatentissa ei mainita emtrisitabiinia nimeltä, eikä siihen viitata nimellä, kemiallisella nimellä taikka rakennekaavalla. Emtrisitabiinia ei näin ollen mainita peruspatentin vaatimuksissa eikä selityksessä eksplisiittisesti.

Emtrisitabiinia ei mainita peruspatentin patenttivaatimuksissa eikä selityksessä myöskään implisiittisesti eikä emtrisitabiinin ole voinut katsoa olevan nimenomaisesti tunnistettavissa peruspatentin perusteella. Peruspatentin selityksen perusteella ilmaisu "muut terapeuttiset ainesosat" kattaa laajan kirjon aineita, joista ei ole voinut yksilöidä emtrisitabiinia. Kyseinen ilmaisu ei ole rajoittunut viruslääkkeisiin, vaan sillä on voitu tarkoittaa myös mitä tahansa muita terapeuttisia aineita, kuten tulehduskipulääkkeitä, sienilääkkeitä ja pahoinvointilääkkeitä. Peruspatentin mukaan keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää myös eläimissä esiintyvien virusten hoidossa, mikä edelleen on lisännyt kyseisellä ilmaisulla tarkoitettujen mahdollisten yhdisteiden määrää. Emtrisitabiini ei ole ilmaisun "muut terapeuttiset ainesosat" perusteella ollut nimenomaisesti tunnistettavissa alan ammattimiehelle. Jotta alan ammattimies olisi voinut tunnistaa peruspatentin perusteella nimenomaan emtrisitabiinin, se olisi tullut yksilöidä toiminnallisen määritelmän avulla niin tarkasti, ettei määritelmän perusteella olisi ollut mahdollista katsoa tarkoitettavan mitään muuta vaikuttavaa ainetta.

Peruspatentti ei ole rajoittunut HIV:n hoitoon eikä TD:n käyttöön yhdistelmäformulaatiossa yhdistelmäterapiana. Joka tapauksessa, vaikka asiaa tarkasteltaisiin pelkästään HIV:n hoitamisen kautta, emtrisitabiini ei olisi ollut tunnistettavissa.

Patentin etuoikeuspäivänä alan ammattimies olisi uskonut yhdistelmäterapian olevan paras tapa hoitaa HIV:ta, vaikka se ei olisikaan ollut ainoa tapa. Yhdistelmäterapiassa olisi voitu käyttää useita erilaisia antiretroviraalien yhdistelmiä. Erilaisia antiretroviraaleja aineita on ollut ainakin parikymmentä. Näiden joukossa on ollut ollut nukleotidi- / nukleosidikäänteiskopioijaentsyymien estäjiä (NRTI), proteaasin estäjiä (PI) sekä ei-nukleotidisia / ei-nukleosidisia käänteiskopioijaentsyymien estäjiä (NNRTI), emtrisitabiinin kuuluessa nukleotidi- / nukleosidikäänteiskopioijaentsyymien estäjiin. Alan ammattimies ei olisi voinut tunnistaa parinkymmenen yhdisteen joukosta nimenomaisesti emtrisitabiinia.

Lisäsuojatodistuksen myöntäminen lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan d alakohdan vastaisesti

Lisäsuojatodistus numero 266 on myönnetty myös vastoin lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan d alakohtaa.

Lisäsuojatodistuksen numero 266 myöntämiseen johtaneessa hakemuksessa vastaaja on vedonnut sille 21.2.2005 myönnettyyn myyntilupaan koskien TRUVADA-nimistä lääkevalmistetta, joka sisältää TD:ia ja emtrisitabiinia. Kyseinen myyntilupa on ollut ensimmäinen TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmälle myönnetty myyntilupa Euroopan unionissa. Suomessa oli kuitenkin jo 5.2.2002 myönnetty myyntilupa yksin TD:ia vaikuttavana aineena sisältävälle VIREAD-nimiselle lääkevalmisteelle.

Peruspatentti suojaa ainoastaan vaikuttavaa ainetta TD. Lisäsuojatodistuksen numero 266 perustana oleva myyntilupa ei näin ollen ole ollut lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan d alakohdan edellyttämällä tavalla ensimmäinen myyntilupa saattaa peruspatentin mukainen tuote, eli yksin TD:ia vaikuttavana aineena sisältävä tuote, lääkkeenä markkinoille. Ensimmäinen myyntilupa on ollut VIREAD-lääkevalmisteelle myönnetty myyntilupa.

Unionin tuomioistuin on vahvistanut edellä mainitun tulkinnan oikeuskäytännössään (tuomio 24.11.2011, Medeva, C-322/10, EU:C:2011:773), jonka mukaan ensimmäinen myyntilupa on sille tuotteelle (tässä tapauksessa TD:lle yksin) myönnetty myyntilupa, jota peruspatentti suojaa.

Vastaus

Vaatimukset

Gilead Sciences, Inc. on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää kanteen.

Lisäksi Gilead Sciences, Inc. on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Teva B.V.:n ja Actavis Group PTC ehf.:n korvaamaan yhteisvastuullisesti sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 752.258,15 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Lisäsuojatodistus numero 266 on pätevä. Kyseinen lisäsuojatodistus perustuu Suomessa voimaan saatettuun eurooppapatenttiin numero FI/EP 0 915 894 (edellä mainittu peruspatentti), jonka pätevyyttä ei ole riitautettu peruspatentin voimassaoloaikana.

Väite lisäsuojatodistuksen myöntämisestä lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan vastaisesti

Lisäsuojatodistus numero 266 on myönnetty lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan mukaisesti. Perusteita lisäsuojatodistuksen numero 266 mitättömäksi julistamiselle puheena olevan perusteella ei siten ole.

Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään (tuomio 12.12.2013, Eli Lilly and Company, C-493/12, EU:C:2013:835) katsonut, että patenttivaatimuksessa käytetty toimintakaava voi riittää täyttämään lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan edellytyksen.

Sittemmin unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään (tuomio 25.7.2018, Teva UK ym., C 121/17, EU:C:2018:585) edelleen katsonut, että ainoat säännöt, joita sovelletaan arvioitaessa, suojaako peruspatentti tuotetta lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan mukaisesti, ovat Euroopan patenttisopimuksen 69 artikla ja Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan soveltamisesta hyväksytty pöytäkirja sekä niitä vastaavat kansalliset säännökset.

Viimeksi mainitussa ennakkoratkaisussaan unionin tuomioistuin on painottanut, että patentin tuottaman suojan laajuus määräytyy patenttivaatimusten mukaan. Kyseisen ennakkoratkaisun mukaan keksinnön rajat ovat samat kuin peruspatentin tuottaman suojan rajat ja lisäsuojatodistuksen tuottamat oikeudet ovat yhdenmukaiset peruspatentin tuottamien oikeuksien kanssa.

Unionin tuomioistuin on sanotussa ennakkoratkaisussaan lisäksi todennut, että yhteisvaikutuksen tuottavista useista vaikuttavista aineista muodostuvaa tuotetta suojaa voimassa oleva peruspatentti lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan tarkoittamalla tavalla, jos tuotteen muodostavien vaikuttavien aineiden yhdistelmää, vaikkei sitä nimenomaisesti mainittaisikaan peruspatentin patenttivaatimuksissa, tarkoitetaan välttämättä ja nimenomaan kyseisissä patenttivaatimuksissa. Ennakkoratkaisussaan unionin tuomioistuin on edelleen todennut, että arvio siitä, suojaako peruspatentti tuotetta lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan mukaisesti, tulee tehdä tulkitsemalla asianomaista patenttivaatimusta alan ammattimiehen näkökulmasta huomioon ottaen kaikki peruspatentissa esitetty tieto sekä tekniikan taso peruspatentin etuoikeus- tai hakemispäivänä. Vielä unionin tuomioistuin on ennakkoratkaisussaan painottanut sitä, että nimenomaan kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, täyttääkö lisäsuojatodistus lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan edellytykset.

Kyseisen ennakkoratkaisun mukaan, mikäli tiettyä tuotetta ei ole nimenomaisesti mainittu peruspatentissa, peruspatentti suojaa tuotetta, jos peruspatentin patenttivaatimuksen voidaan tulkita koskevan kyseistä tuotetta "välttämättä ja nimenomaan".

Unionin tuomioistuimen kyseisessä ennakkoratkaisussa määrittelemän kaksiosaisen testin molempien kriteerien arviointi tulee tehdä alan ammattimiehen näkökulmasta peruspatentin etuoikeuspäivän tekniikan tason perustella, ei alan ammattimiehen yleistiedon perusteella. Kyseistä kaksiosaista testiä sovelletaan, kun yhdistelmätuotteen vaikuttavaa ainetta ei ole nimenomaisesti mainittu asianomaisen peruspatentin patenttivaatimuksissa.

Testin ensimmäisen osan osalta on ainoastaan arvioitava, kuuluuko tuote patenttivaatimusten piiriin Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan ja Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan soveltamisesta hyväksytyn pöytäkirjan sekä vastaavien kansallisten säännösten perusteella.

Testin toisessa osassa on asetettu ensimmäistä osaa tiukempia kriteerejä arvioitaessa, kuuluuko tietty tuote peruspatentin suojapiiriin. Sen perusteella vaikuttavan aineen tulee olla alan ammattimiehen nimenomaisesti tunnistettavissa asianomaisen peruspatentin etuoikeuspäivän tekniikan taso huomioon ottaen. Testin toinen osa rajoittaa lisäsuojatodistuksen kohteeksi kelpaavat vaikuttavat aineet niihin aineisiin, jotka ovat olleet tunnettuja peruspatentin etuoikeuspäivänä.

Viimeksi mainitussa ennakkoratkaisussa ei ole sovellettu "keksinnön kohteen" tai "keksinnöllisen ytimen" kriteerejä, sillä nämä liittyvät unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan vain lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan c alakohdan soveltamiseen.

Kyseisessä ennakkoratkaisussa määritetty kaksiosainen testi ei myöskään edellytä, että vaikuttavan aineen tulisi olla hyväksytty tai että sen tulisi olla tietyssä kehitysvaiheessa peruspatentin etuoikeuspäivänä. Tämä on luonnollista, sillä tällöin kyseinen vaikuttava aine ei enää olisi patentoitavissa.

Alan ammattimies

Käsillä olevassa asiassa alan ammattimies on kliinikko, jolla on usean vuoden käytännön kokemus lääkärinä antiviraalisista lääkkeistä ja virustautien hoitamisesta sekä nimenomaan HIV:n hoitamisesta. HIV:n tutkimus on ollut peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana erittäin nopeasti kehittyvä alue, mistä johtuen alan ammattimies olisi HIV:n hoitamista harkitessaan pitänyt kehitteillä olevia lääkeaineita mielessään.

Alan ammattimiehenä voi käsillä olevassa asiassa pitää myös ryhmää, johon kuuluisi lääkeainekemisti HIV-kliinikon ohella.

Tekniikan taso ja alan ammattimiehen yleistieto peruspatentin etuoikeuspäivänä

Unionin tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa C 121/17 antaman ennakkoratkaisun mukaan tekniikan taso on merkityksellinen tekijä arvioitaessa sitä, onko tuote ollut alan ammattimiehen nimenomaisesti tunnistettavissa peruspatentin etuoikeuspäivänä. Tekniikan taso kattaa kaiken sen tiedon, mikä on ollut yleisön saatavilla ennen peruspatentin etuoikeuspäivää.

Emtrisitabiini on ollut kysymyksessä olevan peruspatentin etuoikeuspäivänä useista julkaisuista tunnettu antiviraalinen aine, jota oli ehdotettu käytettäväksi HIV:n hoitamiseen.

Nopeasti kehittyvillä aloilla, kuten HIV:n hoitamisessa, peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana kansainvälisissä konferensseissa kerrotut tiedot olisivat olleet myös osa alan ammattimiehen yleistietoa.

Alan ammattimiehen yleistietoon olisi peruspatentin etuoikeuspäivänä kuulunut ensinnäkin se, että HIV:n hoitamisessa suosittiin yhdistelmäterapiaa. Alan ammattimiehen yleistietoon peruspatentin etuoikeuspäivänä olisi kuulunut myös se, että nukleotidi- / nukleosidikäänteiskopioijaentsyymien estäjiä (NRTI) voitiin käyttää yhdistelmäterapiassa ja niiden yhdistelmien käyttöä yhdistelmäterapiassa oli kuvattu useissa julkaisuissa. Edelleen alan ammattimiehen yleistietoon sanottuna ajankohtana olisi kuulunut se, että tenofoviiri (PMPA) on nukleotidianalogi, joka kuului NRTI-ryhmän yhdisteisiin. Alan ammattimiehen yleistietoon olisi kuulunut myös se, että tenofoviiri oli lupaava kandidaatti HIV:ta vastaan käytettäväksi yhdisteeksi ja että sitä oli HIV:n hoitamisessa mahdollista yhdistää muihin antiviraalisiin yhdisteisiin (erityisesti muihin NRTI-ryhmän yhdisteisiin sekä proteaasin estäjiin). Vielä alan ammattimiehen yleistietoon kyseisenä ajankohtana olisi kuulunut se, että emtrisitabiini kuului NRTI-ryhmän yhdisteisiin.

Peruspatentin etuoikeuspäivänä tunnettujen julkaisujen valossa alan ammattimies olisi ymmärtänyt peruspatentin keskittyvän mainituista julkaisuista tunnetun PMPA:n aihiolääkkeisiin ja erityisesti peruspatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 25 mukaiseen TD:iin.

Alan ammattimies olisi ymmärtänyt peruspatentin epäitsenäisen patenttivaatimuksen 27 ilmaisun "muut terapeuttiset ainesosat" tarkoittavan muita ainesosia, jotka edistävät antiretroviraalista aktiivisuutta ja nimenomaisesti NRTI-ryhmään kuuluneiden yhdisteiden yhdistelmiä. Alan ammattimies olisi peruspatentin etuoikeuspäivänä pitänyt NRTI-ryhmään kuuluneiden yhdisteiden yhdistelmiä ainoana strategiana HIV:n hoitamiseen. Peruspatentin etuoikeuspäivänä on ollut viisi hyväksyttyä NRTI-ryhmään kuulunutta yhdistettä (tsidovudiini (AZT), didanosiini (ddI), tsalsitabiini (ddC), stavudiini (d4T) ja lamivudiini (3TC)). Näistä neljän tiedettiin olevan toksisia ja aiheuttavan sivuvaikutuksia ja/tai olevan alttiita resistenssin kehittymiselle viruksen mutaatioille. Näin ollen alan ammattimies olisi harkinnut kliinisissä tutkimuksissa olevia NRTI-ryhmään kuuluneita yhdisteitä, joita peruspatentin etuoikeuspäivä on ollut viisi (PMPA (myöhemmin tunnettu myös nimellä tenofoviiri), FTC (myöhemmin tunnettu myös nimellä emtrisitabiini), 1592U89 (myöhemmin tunnettu myös nimellä abakaviiri), adefoviiridipivoksiili ja F-ddA). Koska TD on PMPA:n aihiolääke, ei PMPA:ta voida pitää mainitussa patenttivaatimuksessa 27 tarkoitettuna "muuna terapeuttisena ainesosana". Emtrisitabiini on siis ollut yksi viimeksi mainitusta viidestä kliinisissä tutkimuksissa olleista NRTI-ryhmään kuuluneesta yhdisteestä ja sillä on tiedetty olleen lääkekehityksen vaiheen I tutkimusten perusteella lupaava turvallisuusprofiili. Emtrisitabiinin on lisäksi tiedetty olevan hyvin tehokas HIV:iä vastaan in vitro -tutkimuksissa, minkä lisäksi sillä on ollut erittäin suotuisa vuorovaikutus muiden NRTI-ryhmään kuuluneiden yhdisteiden kanssa.

TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmä kuuluu peruspatentin suojapiiriin

Arvioitaessa sitä, koskeeko kysymyksessä olevan peruspatentin epäitsenäisessä patenttivaatimuksessa 27 mainittu "muu terapeuttinen ainesosa" unionin tuomioistuimen asiassa C-121/17 antamassa ennakkoratkaisussa tarkoitetulla tavalla "välttämättä ja nimenomaan" TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmää, tulee huomiota kiinnittää ainoastaan peruspatentin etuoikeuspäivän tekniikan tasoon kuuluviin yhdisteisiin.

Peruspatentin selitykseen sisältyvässä esimerkissä 16 on kuvattu tenofoviirin aihiolääkkeiden (kuten TD:n) teho HIV:ta vastaan eli se osoittaa TD:lla olevan antiretroviraalista aktiivisuutta HIV:ta vastaan. Muita viruksia ei ole edes mainittu kyseisessä esimerkissä, eikä muista viruksista ole esitetty mitään dataa niiden aktiivisuudesta. Ainoat peruspatentissa esitetyt antiviraaliset koetulokset koskevat HIV:ta. HIV on lisäksi ainoa virus, joka mainitaan peruspatentissa useaan otteeseen. Alan ammattimies olisi pitänyt HIV:n hoitoon liittyvää dataa aktiivisuudesta peruspatentin keskipisteenä, sillä kyseinen data on ollut keskeisintä potilaiden hoitamisen kannalta. Peruspatentti on näin ollen keskittynyt HIV:n hoitoon.

Peruspatentin epäitsenäisessä patenttivaatimuksessa 27 käytetty ilmaisu "muu terapeuttinen ainesosa" viittaa ainesosiin, jotka toteuttavat samaa terapeuttista tarkoitusta kuin mitä peruspatentissa on käsitelty eli virustautien ja erityisesti HIV:n hoitamista. Alan ammattimies olisi ymmärtänyt patentin etuoikeuspäivänä peruspatenttia lukiessaan, että kyseisen patentin mukaisen keksinnön eräs olennainen osa on ollut TD:n käyttäminen yhdessä erilaisten antiretroviraalisten aineiden kanssa HIV:n hoitamiseksi. Emtrisitabiini on ollut tunnetun tekniikan tasoon kuuluva antiretroviraalinen aine.

Mainitussa patenttivaatimuksessa 27 käytetty ilmaisu "yhdessä" on puolestaan tullut ymmärtää tarkoittavan HIV:n hoitamisessa käytettävää yhdistelmäterapiaa, jossa antiretroviraalinen aine on yhdistetty toiseen antiretroviraaliseen aineeseen. Yhdistelmäterapia on erotettava rinnakkaishoidosta, jossa hoidetaan HIV-liitännäisten niin sanottujen opportunististen infektioiden hoitoa. Markkinoilla ei vastaajan käsityksen mukaan ole ollut olemassa HIV:n hoitoon käytettäviä lääkeaineita, joissa antiretroviraalinen aine olisi yhdistetty rinnakkaishoidossa käytettäviin lääkeaineisiin.

Arvioidessaan peruspatentin epäitsenäistä patenttivaatimusta 27 alan ammattimies olisi kiinnittänyt huomiota ensimmäisenä itsenäisen patenttivaatimukseen 25, jossa on kysymys TD:ia koskevasta tuotevaatimuksesta, sillä mainittu patenttivaatimus on ainoa peruspatentin patenttivaatimuksista, joka käsittää yksittäisen yhdisteen. Alan ammattimies olisi arvioinut sen valossa, mitä vaikuttavia aineita voisi yhdistää TD:n kanssa.

Edellä mainittu patenttivaatimus 27 koskee "farmaseuttista koostumusta", joka viittaa yksittäiseen koostumukseen, joka sisältää useampia vaikuttavia aineita. Termin "ainesosa" käyttäminen on viitannut puolestaan vaikuttavan aineen käyttämiseen osana yhdistelmäformulaatiota, eikä erillisen lääkeaineen antamiseen.

Kuten edellä on selostettu, alan ammattimies olisi peruspatentin etuoikeuspäivänä tunnetun tekniikan tason perusteella voinut rajoittaa peruspatentin epäitsenäiseen patenttivaatimukseen 27 sisältyneen ilmaisun "muut terapeuttiset ainesosat" viiteen vaihtoehtoiseen yhdisteeseen. Kyseisen ilmaisun "muut terapeuttiset ainesosat" on katsottava tekniikan tason ja peruspatentissa julistetun tiedon perusteella tarkoittaneen alan ammattimiehelle välttämättä ja nimenomaan emtrisitabiinia.

Edellä mainitussa patenttivaatimuksessa 27 käytettyä ilmaisua "valinnaisesti" ei ole pidettävä merkityksellisenä asian arvioinnissa. Kyseisen ilmaisun käyttäminen on johtunut ainoastaan patenttivaatimuksen laatimistavasta. Mainitun patenttivaatimuksen 27 on voinut tulkita omaavan kaksi eri vaatimusta, joista toinen sisältää "muut terapeuttiset ainesosat" ja toinen ei sisällä. Myöskään unionin tuomioistuin ei ole edellä mainitussa asiassa C-121/17 antamassaan ennakkoratkaisussa todennut, etteikö lisäsuojatodistusasetuksen edellytyksiä voisi täyttää huolimatta kyseisessä patenttivaatimuksessa 27 käytetystä sanasta "valinnainen".

Väite lisäsuojatodistuksen myöntämisestä lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan d alakohdan vastaisesti

Lisäsuojatodistus numero 266 täyttää myös lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan d alakohdan edellytyksen. Perusteita lisäsuojatodistuksen numero 266 mitättömäksi julistamiselle myöskään puheena olevan perusteella ei siten ole.

Lisäsuojatodistuksen numero 266 myöntämiseen johtaneessa hakemuksessa nimetylle TRUVADA-nimiselle lääkevalmisteelle myönnetty myyntilupa on ollut lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan d alakohdan mukainen ensimmäinen myyntilupa saattaa markkinoille tuote, jonka vaikuttavat aineet ovat olleet TD ja emtrisitabiini.

Kantajien viittaama VIREAD-niminen lääkevalmiste ei ole merkinnyt lisäsuojatodistusasetuksessa tarkoitetulla tavalla tuotetta, joka olisi muodostunut TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmästä. VIREAD-lääkevalmiste on merkinnyt tuotetta, joka muodostuu ainoastaan TD:sta. VIREAD-lääkevalmisteelle myönnettyä myyntilupaa ei siten ole voinut pitää lisäsuojatodistusasetuksen mukaisena ensimmäisenä myyntilupana saattaa TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmän mukaista tuotetta markkinoille. VIREAD-lääkevalmisteelle myönnetyn myyntiluvan perusteella ei ole myöskään haettu lisäsuojatodistusta. Peruspatentin perusteella on siis myönnetty ainoastaan yksi lisäsuojatodistus, joka on myönnetty TRUVADA-lääkevalmisteelle myönnetyn myyntiluvan perusteella.

Todistelu

Asiakirjatodisteet

Kantajat

1. Eurooppapatenttijulkaisu numero EP 0 915 894; Eurooppapatenttia koskevan patenttijulkaisun suomenkielisen käännöksen korjaus numero FI/EP 0 915 894 T5; Suomessa voimaan saatettua eurooppapatenttia numero FI/EP 0 915 894 koskeva rekisteriote patenttirekisteristä
2. Lisäsuojatodistus numero 266 sekä siihen liittyvät hakemusvaiheen asiakirjat
3. Luovuttu
4. TRUVADA-nimisen lääkevalmisteen myyntilupa ja valmisteyhteenveto
5. VIREAD-nimisen lääkevalmisteen myyntilupa
6. Lisäsuojatodistushakemus C20080017 sekä siihen liittyvät hakemusvaiheen asiakirjat
7. Tohtori DH:n asiantuntijalausunto 2.11.2017
Liitteet:
- tohtori DH:n ansioluettelo
- eurooppapatenttijulkaisu numero EP 0 915 894
- luettelo Yhdysvaltain lääke- ja ruokaturvallisuusviraston (FDA) heinäkuuhun 1996 mennessä hyväksymistä viruslääkkeistä
- luettelo kehitysasteella olleista viruslääkkeistä heinäkuussa 1996
- artikkeli de Jong, Menno D. et al.: "Consensus symposium on combined antiviral therapy" Antiviral Research, Vol. 29, s. 5–29, 1995
- artikkeli Collier, Ann C.: "Efficacy of Combination Antiviral Therapy" Antiretroviral Chemotherapy 4, s. 355–377, 1996
- artikkeli de Jong, Menno D., et al.: "Summary of the II International Consensus Symposium on Combined Antiviral Therapy and implications for future therapies", Antiviral Research, Vol. 35, s. 65–82, 1997
8. Peruspatentin etuoikeuspäivän teknistä tasoa osoittavaa aineistoa
- luettelo peruspatentin etuoikeuspäivänä tunnetuista vaikuttavista aineista virusinfektioiden hoitamista varten
- ote teoksesta British National Formulary, Number 31, 1996
- artikkeli Carpenter, Charles C. J., et al.: "Antiretroviral Therapy for HIV Infection in 1996", JAMA, Vol. 276, No. 2, s. 148–154, 1996
- artikkeli Choo, Vivien: "Combination superior to zidovudine in Delta trial", The Lancet, Vol. 346, s. 895, 1995
- artikkeli Collier, Ann C.: "Efficacy of Combination Antiretroviral Therapy", Antiviral Chemotherapy 4, s. 355–372, 1996
- artikkeli de Jong, Menno D. et al.: "Consensus symposium on combined antiviral therapy", Antiviral Research, Vol. 29, s. 5–29, 1995
- artikkeli Eron, Joseph J. et al.: "Treatment with Lamivudine, Zidovudine, or Both in HIV-Positive Patients with 200 to 500 CD4+ Cells per Cubic Millimeter", The New England Journal of Medicine, Vol. 333, No. 25, s. 1662–1669, 1995
- ote teoksesta Katzung, Bertram G.: "Basic & Clinical Pharmacology", 6th edition, 1995
- artikkeli Lange, Joep: "Combination Antiretroviral Therapy – Back to the future", Drugs, Vol. 49 (Suppl 1), s. 32–37, 1995
- artikkeli McCarthy, Michael, "Oral ganciclovir fails to prevent CMV in HIV trial", The Lancet, Vol. 346, s. 895, 1995
- artikkeli Pinching, Anthony J.: "Managing HIV disease after Delta", BMJ, Vol. 312, s. 521–522, 1996
- artikkeli Schinazi, Raymond F. et al.: "Selective Inhibition of Human Immunodeficiency Viruses by Racemates and Enantiomers of cis-5-Fluoro-1-[2-(Hydroxymethyl)-1,3-Oxathiolan-5-yl]Cytosine", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 36, No. 11, s. 2423–2431, 1992
9. Otteet teoksista "The Merck Index", 12th ed., 1996 ja "The Merck Index", 13th ed., 2001
10. Tohtori DH:n asiantuntijalausunto 2.11.2018
Liitteet:
- artikkeli Heijtink, R. A. et al.: "Inhibitory Effects of Acyclic Nucleoside Phosphonates on Human Hepatitis B Virus and Duck Hepatitis B Virus Infections in Tissue Culture", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 38, No. 9, s. 2180–2182, 1994
- artikkeli Dienstag, Jules L. et al.: "A Preliminary Trial of Lamivudine for Chronic Hepatitis B Infection", The New England Journal of Medicine, Vol. 333, No. 25, s. 1657–1661, 1995

Vastaaja

1. Lisäsuojatodistus numero 266
2. Eurooppapatenttia koskevan patenttijulkaisun suomenkielisen käännöksen korjaus numero FI/EP 0 915 894 T5
3. Artikkeli Carpenter, Charles C. J., et al.: "Antiretroviral Therapy for HIV Infection in 1996", Journal of the American Medical Association, Vol. 276, No. 2, s. 148–154, 1996
4. Artikkeli Bridges, Edward G. et al.: "Favorable Interaction of β-L(-) Nucleoside Analogues with Clinically Approved Anti-HIV Nucleoside Analogues for the Treatment of Human Immunodeficiency Virus", Biochemical Pharmacology, Vol. 51, No. 6, s. 731–736, 1996
5. Luovuttu
6. Luovuttu
7. Tiivistelmä Wang. LH et al.: "Pharmacokinetics (PK) and Safety of 524W91 following Single Oral Administration of Escalating Doses in HIV-Infected Volunteers", Abstracts of the 35th Interscience Conference on Antimicrobial Agents and Chemotherapy, A129, 1995
8. Professori DK:n lausunto 19.2.2016
Liitteet:
- professori DK:n ansioluettelo
- DE 41 38 584 A1
- artikkeli Eron, Joseph J. et al.: "Treatment with Lamivudine, Zidovudine, or Both in HIV-Positive Patients with 200 to 500 CD4+ Cells per Cubic Millimeter", The New England Journal of Medicine, Vol. 333, No. 25, s. 1662–1669, 1995
- artikkeli "Antiviral briefs", AIDS Patient Care and STDs, Vol. 10, No. 1, s. 48–50, 1996
- artikkeli Carpenter, Charles C. J., et al.: "Antiretroviral Therapy for HIV Infection in 1996", Journal of the American Medical Association, Vol. 276, No. 2, s. 148–154, 1996
- artikkeli Schinazi, Raymond F. et al.: "Selective Inhibition of Human Immunodeficiency Viruses by Racemates and Enantiomers of cis-5-Fluoro-1-[2-(Hydroxymethyl)-1,3-Oxathiolan-5-yl]Cytosine", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 36, No. 11, s. 2423–2431, 1992
- kansainvälinen patenttihakemus numero PCT/US92/01339
9. Luettelo peruspatentin etuoikeuspäivänä tunnetuista vaikuttavista aineista virusinfektioiden hoitamista varten
10. TRUVADA-nimisen lääkevalmisteen myyntilupa
11. Artikkeli Shockcor, J. P. et at.: "Hplc-nmr identification of the human urinary metabolites of (–)-cis-5-fluoro-1-[2-(hydroxymethyl)-1‚3-oxathiolan-5-yl] cytosine, a nucleoside analogue active against human immunodeficiency virus (HIV)", Xenobiotica, Vol. 26, No. 2, s. 189–199, 1996
12. Artikkeli "Antiviral briefs", AIDS Patient Care and STDs, Vol. 10, No. 1, s. 48–50, 1996
13. Artikkeli Tsai, Che-Chung et al.: "Prevention of SIV Infection in Macaques by (R)-9(2(Phosphonylmethoxypropyl)adenine)", Science, Vol. 270, s. 1197–1199, 1995
14. Artikkeli Choo, Vivien: "Combination superior to zidovudine in Delta trial", The Lancet, Vol. 346, No. 8979, s. 895, 1995
15. Artikkeli Eron, Joseph J. et al.: "Treatment with Lamivudine, Zidovudine, or Both in HIV-Positive Patients with 200 to 500 CD4+ Cells per Cubic Millimeter", The New England Journal of Medicine, Vol. 333, No. 25, s. 1662–1669, 1995
16. Artikkeli Pinching, Anthony J.: "Managing HIV disease after Delta", British Medical Journal, Vol. 312 No. 7030, s. 521–522, 1996
17. Taulukko HIV:n hoitamiseen hyväksytyistä lääkkeistä (syyskuu 2016)
18. Artikkeli Schinazi, Raymond F. et al.: "Selective Inhibition of Human Immunodeficiency Viruses by Racemates and Enantiomers of cis-5-Fluoro-1-[2-(Hydroxymethyl)-1,3-Oxathiolan-5-yl]Cytosine", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 36, No. 11, s. 2423–2431, 1992
19. Artikkeli Tisdale, Margaret et al.: "Rapid in vitro selection of human immunodeficiency virus type 1 resistant to 3'-thiacytidine inhibitors due to a mutation in the YMDD region of reverse transcriptase", Proc Natl Acad Sci, USA, Vol. 90, No. 12, s. 5653–5656, 1993
20. Artikkeli Frick, Lloyd W. et al.: "Pharmacokinetics, Oral Bioavailability, and Metabolism in Mice and Cynomolgus Monkeys of (2'R,5'S-)-cis-5-Fluoro-1-[2(Hydroxymethyl)-1,3-Oxathiolan-5-yl] Cytosine, an Agent Active against Human Immunodeficiency Virus and Human Hepatitis B Virus", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 38, No. 12, s. 2722–2729, 1994
21. Artikkeli Minshull, Caroline et al.: "Current Antiviral Agents FactFile; 2nd Edition: Part I – Herpesviruses, hepatitis viruses and respiratory viruses", International Antiviral News, Vol. 4, No. 5, s. 76–83, 1996
22. Artikkeli Kinchington, Derek et al.: “Current Antiviral Agents FactFile; 2nd Edition: Part II – Human immunodeficiency viruses", International Antiviral News, Vol. 4, No. 7, s. 132–144, 1996
23. Kansainvälinen patenttihakemus numero PCT/US92/01339
24. Artikkeli Schinazi, Raymond F. et al.: "Characterization of Human Immunodeficiency Viruses Resistant to Oxathiolane-Cytosine Nucleosides", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 37, No. 4, s. 875–881, 1993
25. Professori GB:n asiantuntijalausunto 9.11.2017
Liitteet:
- artikkeli Tsai, Che-Chung et al.: "Prevention of SIV Infection in Macaques by (R)-9(2(Phosphonylmethoxypropyl)adenine)", Science, Vol. 270, s. 1197–1199, 1995
- artikkeli Cohen, Jon: "New Drug Shows Promise in monkeys", Science, Vol. 270, s. 1121–1122, 1995
- artikkeli McCarthy Michael: " Drug prevents SIV infection", The Lancet, Vol. 346, No. 8988, s. 1482, 1995
- artikkeli James, John S.: "Lamivudine (3TC) Approved for Combination Use with AZT", The Body, 1995
- tiivistelmä Bischofberger, Norbert et al.: "Bis(POC)PMPA, An Orally Bioavailable Prodrug Of The Antiretroviral Agent PMPA", Abstracts of the 4th Conference on Retrovirus and Opportunistic Infections, 214, 1997
- tiivistelmä Bischofberger, Norbert et al.: "Antiviral Efficacy of PMPA in Macaques Chronically Infected with SIV", Abstracts of the 9th International Conference on Antiviral Research in Fukushima, 81, 1996
- artikkeli Levine: "PMPA Upadate", National AIDS Treatment Advocacy Project, 1996
- artikkeli van Rompay Koen K. A. et al.: "9-[2-(Phosphononomethoxy)Propyl]Adenine Therapy of Established Simian Immunodeficiency Virus Infection in Infant Rhesus Macaques", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 40, No. 11, s. 2586–2591, 1996
- artikkeli Foli, Andrea et al.: "In vitro selection and molecular characterization of human immunodeficiency virus type 1 with reduced sensitivity to 9-[2-(phosphonomethoxy)ethyl]adenine (PMEA)", Antiviral Research, Vol. 32, No. 2, 1996, s. 91–98
- artikkeli Gu, Zhengxian et al.: "K65R Mutation of Human Immunodeficiency Virus Type 1 Reverse Transcriptase Encodes Cross-Resistance to 9-(2-Phosphonylmethoxyethyl)adenine", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 39, No. 8, s. 1888–1891, 1995
- artikkeli Balzarini, J. et al.: "Activity of the (R)-Enantiomers of 9-(2-Phosphonylmethoxypropyl)-Adenine and 9-(2-Phosphonylmethoxypropyl)-2,6-diaminopurine against Human Immunodeficiency Virus in Different Human Cell Systems", Biochemical and Biophysical Research Communications, Vol. 219, No. 2, s. 337–341, 1996
- tiivistelmä Cherrington, JM et al.: "Phenotypic and genotypic characterization of simian immunodeficiency viruses (SIV) with reduced susceptibility to PMPA isolated after PMPA therapy", Abstracts of the Fifth International Workshop on HIV Drug Resistance, 75, 1996
- artikkeli Mathez, Dominique et al.: "Infectious Amplification of Wild-Type Human Immunodeficiency Virus from Patients' Lymphocytes and Modulation by Reverse Transcriptase Inhibitors In Vitro", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 37, No. 10, s. 2206–2211, 1993
- artikkeli Bridges, Edward G. et al.: "Favorable Interaction of β-L(-) Nucleoside Analogues with Clinically Approved Anti-HIV Nucleoside Analogues for the Treatment of Human Immunodeficiency Virus", Biochemical Pharmacology, Vol. 51, No. 6, s. 731–736, 1996
- artikkeli de Clercq, Eric: "Development of resistance of human immunodeficiency virus (HIV) to anti-HIV agents: how to prevent the problem?", International Journal of Antimicrobial Agents, Vol. 9, No. 1. s. 21–36, 1997
- artikkeli Smith, Marilyn S. et al.: "Susceptibility of Human Immunodeficiency Virus Type 1 Replication In Vitro to Acyclic Adenosine Analogs and Synergy of the Analogs with 3'-Azido-3'-Deoxythymidine", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 33, No. 9, s. 1482–1486, 1989
- artikkeli Volberding, Paul A. et al.: "Zidovudine in asymptomatic human immunodeficiency virus infection", The New England Journal of Medicine, Vol. 322, No. 14, s. 941–949, 1990
- artikkeli Fischl, Margaret A. et al.: "A randomized controlled trial of a reduced daily dose of zidovudine in patients with the acquired immunodeficiency syndrome", The New England Journal of Medicine, Vol. 323, No. 15, s. 1009–1014, 1990
- artikkeli Concorde Coordinating Committee: "MRC/ANRS randomised double-blind controlled trial of immediate and deferred zidovudine in symptom-free HIV infection", The Lancet, Vol. 343, s. 871–881, 1994
- artikkeli Carpenter, Charles C. J., et al.: "Antiretroviral Therapy for HIV Infection in 1996", Journal of the American Medical Association, Vol. 276, No. 2, s. 148–154, 1996
- artikkeli Hammer, Scott M. et al.: "A trial comparing nucleoside monotherapy with combination therapy in HIV-infected adults with CD4 cell counts from 200 to 500 per cubic millimeter", The New England Journal of Medicine, Vol. 335, No. 15, s. 1081–1090, 1996
- tiedote National Institutes of Health "Anti-HIV Therapy Lowers Risk of AIDS, Death in Patients with Intermediate-Stage HIV Disease", 1995
- artikkeli Delta Coordinating Committee: "Delta: a randomised double-blind controlled trial comparing combinations of zidovudine plus didanosine or zalcitabine with zidovudine alone in HIV-infected individuals", The Lancet, Vol. 348, s. 283–291, 1996
- tiivistelmä Randall, P.: "CPCRA 007: preliminary results of combination antiretroviral study", NIAID AIDS Agenda, 1996
- artikkeli Collier, Ann C. et al.: "Treatment of human immunodeficiency virus infection with saquinavir, zidovudine, and zalcitabine", The New England Journal of Medicine, Vol. 334, No. 16, s. 1011–1017, 1996
- artikkeli D'Aquila, Richard T. et al.: "Nevirapine, Zidovudine, and Didanosine Compared with Zidovudine and Didanosine in Patients with HIV-1 infection. A Randomized, Double-blind, Placebo-Controlled trial", Annals of Internal Medicine, Vol. 124, No. 12, s. 1019–1030, 1996
- artikkeli Ho, David D.: "Viral Counts Count in HIV Infection", Science, Vol. 272, No. 5265, s. 1124–1125, 1996
- artikkeli Wolinsky, Steven M. et al.: "Adaptive Evolution of Human Immunodeficiency Virus-Type 1 During the Natural Course of Infection", Science, Vol. 272, No. 5261, s. 537–542, 1996
- artikkeli Perelson, Alan S. et al.: "HIV-1 Dynamics in Vivo: Virion Clearance Rate, Infected Cell Life-Span, and Viral Generation Time", Science, Vol. 271, No. 5255, s. 1582–1586, 1996
- artikkeli Ho, David D. et al.: "Rapid turnover of plasma virions and CD4 lymphocytes in HIV-1 infection", Nature, Vol. 373, No. 6510, s. 123–126, 1995
- artikkeli Coffin, John M.: "HIV Population Dynamics in Vivo: Implications for Genetic Variation, Pathogenesis, and Therapy", Science, Vol. 267, No. 5197, s. 483–489, 1995
- artikkeli Frost, Simon D. W. & McLean, Angela R.: "Quasispecies dynamics and the emergence of drug resistance during zidovudine therapy of HIV infection", AIDS, Vol. 8, No. 3, s. 323–332, 1994
- artikkeli Mellors, John W. et al.: "Prognosis in HIV-1 Infection Predicted by the Quantity of Virus in Plasma", Science, Vol. 272, s. 1167–1170, 1996
- tiivistelmä Gulick, R. et al.: "Potent and sustained antiretroviral activity of indinavir (IDV) in combination with zidovudine (ZDV) and lamivudine (3TC)", 3rd Conference on Retroviruses and Opportunistic Infection, 162, 1996
- konferenssiraportti, Human Retrovirus Conference, January 28–February 1, 1996
- tiivistelmä Gulick, R. et al.: "Potent and sustained antrietroviral activity of indinavir (IDV) in combination with zidovudin (ZDV) and lamivudine (3TC)", XI International Conference on AIDS, Th.B.931, July 1996,
- artikkeli Ho, David D.: "Time to hit HIV, early and hard", The New England Journal of Medicine, Vol. 333, No. 7, s. 450–451, 1995
- ote teoksesta Brodt et al. Diagnostik und Therapie HIV-assoziierter Erkrankungen, 1996
- konferenssiraportti NIH Panel to Define Principles of Therapy of HIV Infection: proceedings of Nov. 13–14 panel meeting in Washington D.C., 1996
- artikkeli Morse, Gene D. et al.: "Pharmacokinetics of zidovudine and didanosine during combination therapy", Antiviral Research, Vol. 27, s. 419–424, 1995
- artikkeli Ragni, Margaret V. et al.: "Randomized Study of Didanosine Monotherapy and Combination Therapy With Zidovudine in Hemophilic and Nonhemophilic Subjects With Asymptomatic Human Immunodeficiency Virus-1 Infection", Blood, Vol. 85, No. 9, s. 2337–2346, 1995
- artikkeli Collier, Ann C. et al.: "Combination Therapy with Zidovudine and Didanosine Compared with Zidovudine Alone in HIV-1 Infection", Annals of Internal Medicine, Vol. 119, No. 8, s. 786–793, 1993
- artikkeli Fischl, Margaret A et al.: "Combination and Monotherapy with Zidovudine and Zalcitabine in Patients with Advanced HIV Disease", Annals of Internal Medicine, Vol. 122, No. 1, s. 24–32, 1995
- artikkeli Staszewski, Schlomo et al.: "Virological and immunological analysis of a triple combination pilot study with loviride, lamivudine and zidovudine in HIV-1-infected patients", AIDS, Vol. 10, No. 5, s. F1–F7, 1996
- artikkeli Vella, Stefano et al.: "Saquinavir/zidovudine combination in patients with advanced HIV infection and no prior antiretroviral therapy: CD4+ lymphocyte/plasma RNA changes, and emergence of HIV strains with reduced phenotypic sensitivity", Antiviral Research, Vol. 29, No. 1, s. 91–93, 1996
- konferenssiraportti, Human Retrovirus Conference, January 28–February 1, 1996
- tiivistelmä Belleau, Bernard et al.: "Design and activity of a novel class of nucleoside analogues effective against HIV-1", 5th International AIDS Conference, 515, 1989
- artikkeli Schinazi, Raymond F. et al.: "Selective Inhibition of Human Immunodeficiency Viruses by Racemates and Enantiomers of cis-5-Fluoro-1-[2-(Hydroxymethyl)-1,3-Oxathiolan-5-yl]Cytosine", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 36, No. 11, s. 2423–2431, 1992
- artikkeli Wilson; Jeanne E. et al.: "The 5'-Triphosphates of the (–) and (+) Enantiomers of cis-5-Fluoro-1-[2-(Hydroxymethyl)-1,3-Oxathiolane-5-yl]Cytosine Equally Inhibit Human Immunodeficiency Virus Type 1 Reverse Transcriptase", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 37, No. 8, s. 1720–1722, 1993
- artikkeli Schinazi, Raymond F. et al.: "Characterization of Human Immunodeficiency Viruses Resistant to Oxathiolane-Cytosine Nucleosides", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 37, No. 4, s. 875–881, 1993
- artikkeli Tisdale, Margaret et al.: "Rapid in vitro selection of human immunodeficiency virus type 1 resistant to 3'-thiacytidine inhibitors due to a mutation in the YMDD region of reverse transcriptase", Proc Natl Acad Sci, USA, Vol. 90, No. 12, s. 5653–5656, 1993
- artikkeli Frick, Lloyd W. et al.: "Pharmacokinetics, Oral Bioavailability, and Metabolism in Mice and Cynomolgus Monkeys of (2'R,5'S-)-cis-5-Fluoro-1-[2(Hydroxymethyl)-1,3-Oxathiolan-5-yl] Cytosine, an Agent Active against Human Immunodeficiency Virus and Human Hepatitis B Virus", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 38, No. 12, s. 2722–2729, 1994
- artikkeli Frick, Lloyd W. et al.: "Pharmacokinetics, Oral Bioavailability, and Metabolic Disposition in Rats of (–)-cis-5-Fluoro-1-[2-(Hydroxymethyl)-1,3-Oxathiolan-5-yl] Cytosine, a Nucleoside Analog Active against Human Immunodeficiency Virus and Hepatitis B Virus", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 37, No. 11, s. 2285–2292, 1993
- artikkeli Schinazi, Raymond F. et al.: "Pharmacokinetics and Metabolism of Racemic 2',3'-Dideoxy-5-Fluoro-3'-Tiacytidine in Rhesus Monkeys", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 36, No. 11, s. 2432–2438, 1992
- tiivistelmä Wang. LH et al.: "Pharmacokinetics (PK) and Safety of 524W91 following Single Oral Administration of Escalating Doses in HIV-Infected Volunteers", Abstracts of the 35th Interscience Conference on Antimicrobial Agents and Chemotherapy, A129, 1995
- Deutsch-Österreichische Leitlinien zur antiretroviralen Therapie der HIV Infektion, 2017
26. Artikkeli Moyle, Graeme J. & Hawkins, David A.: "Broader horizons for HIV management", Hospital Update, s. 496–502, 1995
27. Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 21.6.2018
28. Professori GB:n asiantuntijalausunto 25.6.2018
29. Professori PS:n asiantuntijalausunto 20.6.2018
Liite:
- professori PS:n ansioluettelo
30. Luovuttu
31. Luovuttu
32. Luovuttu
33. Artikkeli Kovacs, Joseph A. et al.: "Increases in CD4 T lymphocytes with intermittent courses of interleukin-2 in patients with human immunodeficiency virus infection. A preliminary study", The New England Journal of Medicine, Vol. 332, No. 9, s. 567–575, 1995
34. Artikkeli Biron, Francois et al.: "Anti-HIV Activity of the Combination of Didanosine and Hydroxyurea in HIV-1 Infected Individuals", Journal of Acquired Immune Deficiency Syndromes and Human Retrovirology, Vol. 10, No. 1, s. 36–40, 1995
35. Artikkeli Wilson, Jeanne E. et al.: "The 5'-Triphosphates of the (–) and (+) Enantiomers of cis-5-Fluoro-1-[2-(Hydroxymethyl)-1,3-Oxathiolane-5-yl]Cytosine Equally Inhibit Human Immunodeficiency Virus Type 1 Reverse Transcriptase", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 37, No. 8, s. 1720–1722, 1993
36. Artikkeli Frick, Lloyd W. et al.: "Pharmacokinetics, Oral Bioavailability, and Metabolic Disposition in Rats of (–)-cis-5-Fluoro-1-[2-(Hydroxymethyl)-1,3-Oxathiolan-5-yl] Cytosine, a Nucleoside Analog Active against Human Immunodeficiency Virus and Hepatitis B Virus", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 37, No. 11, s. 2285–2292, 1993
37. Artikkeli Schinazi, Raymond F. et al.: "Pharmacokinetics and Metabolism of Racemic 2',3'-Dideoxy-5-Fluoro-3'-Tiacytidine in Rhesus Monkeys", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 36, No. 11, s. 2432–2438, 1992
38. Artikkeli Mathez, Dominique et al.: "Infectious Amplification of Wild-Type Human Immunodeficiency Virus from Patients' Lymphocytes and Modulation by Reverse Transcriptase Inhibitors In Vitro", Antimicrobial Agents and Chemotherapy, Vol. 37, No. 10, s. 2206–2211, 1993
39. Artikkeli Painter, George R. et al.: "524W91; Anti-HIV; Anti-Hepatitis B Virus", Drugs of the Future, Vol. 20, No. 8, s. 761–765, 1995
40. Luovuttu
41. Ote Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston verkkosivuilta
42. Professori GB:n asiantuntijalausunto 1.12.2018
Liitteet:
- tiivistelmä Gazzard, BG & Moyle, GJ: “Individualisation of HIV therapy: the clinician’s perspective", Br J Clin Pract., Vol. 49, No. 3, s. 145–147, 1995
- artikkeli Moyle, Graeme & Gazzard, Brian: "Current Knowledge and Future Prospects for the Use of HIV Protease Inhibitors, Drugs, Vol. 51, No. 5, s. 701–712, 1996
43. Professori PS:n asiantuntijalausunto 1.12.2018
Liite:
- artikkeli Lange, Joep: "Combination Antiretroviral Therapy – Back to the future", Drugs, Vol. 49 (Suppl 1), s. 32–37, 1995
44. Artikkeli Tanouye, Elise: "AIDS ‘Cocktail’ May Turn Glaxo Drugs to Gold", The Wall Street Journal, 11.7.1996
45. Ote teoksesta "Antiviral Chemotherapy" (edited by Jeffries, D. J. & Clercq E de), 1995
46. Lehdistötiedote, "Triangle Pharmaceuticals Acquires Exclusive Rights to Three Antiviral Compounds", PR Newswire, 24 April 1996
47. artikkeli Campbell, Thomas B.: "New antiretroviral agents for the therapy of HIV type-1 infection", Current Opinion in Infectious Diseases, No. 6, s. 768–772, 1993
48. artikkeli Shewach, Donna S. et al.: "Affinity of the antiviral enantiomers of oxathiolane cytosine nucleosides for human 2’-deoxycytidine kinase", Biochemical Pharmacology, Vol. 45, No. 7, s. 1540–1543, 1993
49. Ote "WHO Model List of Essential Medicines", 20th List, 2017

Henkilötodistelu

Asiantuntijat

Kantajat

1. DH, tohtori

Vastaaja

1. PS, professori

2. GB, professori

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

I Kysymyksenasettelu

1. Asiassa on kysymys Teva B.V.:n ja Actavis Group PTC ehf.:n markkinaoikeudessa nostamasta, Gilead Sciences, Inc.:in lisäsuojatodistuksen numero 266 mitättömäksi julistamista koskevasta kanteesta.

2. Teva B.V. ja Actavis Group PTC ehf. ovat vaatineet, että edellä mainittu lisäsuojatodistus numero 266 julistetaan mitättömäksi. Mitättömäksi julistamista koskevan kanteensa Teva B.V. ja Actavis Group PTC ehf. ovat perustaneet siihen, että lisäsuojatodistus numero 266 on myönnetty lääkkeiden lisäsuojatodistuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 3 artiklan a alakohdan sekä mainitun artiklan d alakohdan vastaisesti.

3. Gilead Sciences, Inc. on kiistänyt Teva B.V.:n ja Actavis Group PTC ehf.:n kanteen ja vaatinut, että se hylätään kokonaisuudessaan. Gilead Sciences, Inc.:in mukaan lisäsuojatodistus numero 266 on täyttänyt lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdassa sekä mainitun artiklan d alakohdassa säädetyt lisäsuojatodistuksen myöntämisen edellytykset.

II Peruspatentti ja lisäsuojatodistus numero 266

4. Gilead Sciences, Inc.:ille on 14.5.2003 myönnetty eurooppapatentti numero EP 0 915 894 keksinnölle nimeltä "Nucleotide analogs" (suomeksi "Nukleotidianalogit"). Mainitun eurooppapatentin etuoikeuspäivä on 26.7.1996. Kyseisen eurooppapatentin käsittelykieli on englanti.

5. Edellä mainittu eurooppapatentti on sittemmin saatettu voimaan muun ohella Suomessa.

6. Gilead on hakenut Patentti- ja rekisterihallitukselle tekemällään hakemuksella mainitulle Suomessa voimaan saatetulle eurooppapatentille numero FI/EP 0 915 894 (edellä mainittu peruspatentti) lisäsuojatodistusta. Lisäsuojatodistuksen myöntämistä Gilead on hakenut yhtiön TRUVADA-nimiselle lääkevalmisteelle myönnetyn myyntiluvan perusteella. Kyseisen TRUVADA-lääkevalmisteen vaikuttavat aineet ovat tenofoviiridisoproksiili ja emtrisitabiini.

7. Patentti- ja rekisterihallitus on 3.12.2009 myöntänyt Gileadin Suomessa voimaan saatetulle eurooppapatentille numero FI/EP 0 915 894 lisäsuojatodistuksen numero 266 "Tenofoviiridisoproksiili ja sen suolat, hydraatit, tautomeerit ja solvaatit yhdessä emtrisitabiinin kanssa".

8. Peruspatentin voimassaolo on päättynyt 25.7.2017. Lisäsuojatodistus numero 266 on puolestaan voimassa 24.8.2020 asti.

9. Peruspatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 sisältää niin sanotun Markush-kaavan muodossa olevan tuotevaatimuksen.

10. Peruspatentin itsenäinen patenttivaatimus 25 on tuotevaatimus, joka koskee tenofoviiridisoproksiilia (edellä mainittu TD).

11. Peruspatentin epäitsenäisen patenttivaatimuksen 27 suomenkielinen käännös kuuluu puolestaan seuraavasti:

"27. Farmaseuttinen koostumus, joka käsittää jonkin patenttivaatimuksista 1–25 mukaista yhdistettä yhdessä farmaseuttisesti hyväksyttävän kantajan ja valinnaisesti muiden terapeuttisten ainesosien kanssa."

12. Peruspatentin selityksen mukaan peruspatentti koskee nukleotidianalogeille tarkoitettuja intermediaatteja, jotka sopivat käytettäväksi kyseisten analogien tehokkaassa suun kautta antamisessa. Nukleotidianalogien antomuotoa ei peruspatentissa ole tosin sinänsä katsottava rajoitetun ainoastaan suun kautta antamiseen.

13. Peruspatentin selityksen mukaan edelleen peruspatentin tarkoittaman keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää käytännössä kaikentyyppisten virusten hoitamiseen sekä ihmisillä että eläimillä. Näiden virusten joukossa peruspatentissa on mainittu joitakin yksittäisiä viruksia, joista yksi on ollut HIV.

14. Peruspatentin selityksen suomenkielisen käännöksen kohdat 1 ja 2 kuuluvat seuraavasti:

"Esillä oleva keksintö koskee fosfonometoksinukleotidianalogeille tarkoitettuja intermediaatteja ja erityisesti intermediaatteja, jotka sopivat käytettäviksi tällaisten analogien tehokkaassa antamisessa suun kautta.Tiedossa on tällaisia analogeja sinänsä ja erilaisia tekniikoita näiden sekä muiden terapeuttisten yhdisteiden antamiseksi suun kautta."

15. Peruspatentin selitykseen sisältyy lisäksi kaikkiaan 16 esimerkkiä. Näistä esimerkit 1–14 liittyvät lähinnä peruspatentin mukaisten yhdisteiden valmistamiseen. Esimerkki 15 koskee PMPA:n (myöhemmin tunnettu myös nimellä tenofoviiri) ja sen karbonaattien oraalista hyötyosuutta beagle-koirissa. Esimerkki 16 puolestaan muodostaa ainoan esimerkin, jossa esitetään tutkimustietoa nukleotidianalogien ja niiden aihiolääkkeiden vaikutuksesta. Viimeksi mainitussa esimerkissä on kuvattu PMPA:n sekä seitsemän sen aihiolääkkeen, mukaan luettuna TD:n, tehoa HIV 1 -virusta vastaan kudosviljelmässä.

III Sovellettavista säännöksistä

16. Lisäsuojatodistusasetuksen 15 artiklan a alakohdan mukaan lisäsuojatodistus on mitätön, jos se on myönnetty vastoin mainitun asetuksen 3 artiklan säännöksiä.

17. Lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan mukaan lisäsuojatodistus annetaan, jos hakemuspäivänä jäsenvaltiossa, jossa mainitun asetuksen 7 artiklassa tarkoitettu hakemus jätetään, tuotetta suojaa voimassa oleva peruspatentti.

18. Lisäsuojatodistusasetuksen 1 artiklan a alakohdan mukaan lääkkeellä mainitussa asetuksessa tarkoitetaan kaikkia aineita tai aineiden yhdistelmiä, jotka on tarkoitettu ihmisten tai eläinten sairauksien hoitoon tai ehkäisyyn, sekä kaikkia aineita tai aineiden yhdistelmiä, joita voidaan antaa ihmisille tai eläimille sairauden syyn selvittämiseksi tai elintoimintojen palauttamiseksi, korjaamiseksi tai muuttamiseksi ihmisissä tai eläimissä. Edelleen mainitun asetuksen 1 artiklan b alakohdan mukaan tuotteella kyseisessä asetuksessa tarkoitetaan lääkkeen vaikuttavaa ainetta tai vaikuttavien aineiden yhdistelmää. Vielä sanotun asetuksen 1 artiklan c alakohdan mukaan peruspatentilla kyseisessä asetuksessa tarkoitetaan patenttia, joka suojaa tuotetta sellaisenaan, tuotteen valmistusmenetelmää tai tuotteen käyttösovellutusta ja jonka patentinhaltija ilmoittaa lisäsuojatodistuksen antamismenettelyä varten.

IV Lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan tulkintaa koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä

19. Unionin tuomioistuin on viimeisen parin vuosikymmenen aikana antanut useita lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan tulkintaa koskeneita ennakkoratkaisuja.

20. Nyt käsillä olevan asian ja esillä olevaa lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan tulkintaa koskevan kysymyksen kannalta vanhimmassa merkityksellisessä ennakkoratkaisussaan (tuomio 16.9.1999, Farmitalia, C-392/97, EU:C:1999:416) unionin tuomioistuin ratkaisunaan sille esitettyyn ennakkoratkaisukysymykseen totesi:

"Kun asetusta N:o 1768/92 ja erityisesti sen 3 artiklan a alakohtaa sovellettaessa on selvitettävä, suojaako tuotetta peruspatentti, on nojauduttava peruspatenttia koskeviin säännöksiin."

21. Ajallisesti seuraavassa käsillä olevan asian kannalta merkityksellisessä lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan tulkintaa koskevassa ennakkoratkaisussaan (tuomio 24.11.2011, Medeva, C-322/10, EU:C:2011:773) unionin tuomioistuin ratkaisunaan sille esitettyyn ennakkoratkaisupyyntöön totesi:

"Lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta 6.5.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 3 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että se estää jäsenvaltion toimivaltaista patenttivirastoa myöntämästä lisäsuojatodistusta, joka koskee vaikuttavia aineita, joita ei ole mainittu peruspatentin, johon tällaisen hakemuksen tueksi on vedottu, vaatimuksissa."

22. Noin kaksi vuotta edellisen ennakkoratkaisun antamisen jälkeen unionin tuomioistuin seuraavassa käsillä olevan asian kannalta merkityksellisessä lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan tulkintaa koskevassa ennakkoratkaisussaan (tuomio 12.12.2013, Eli Lilly and Company, C-493/12, EU:C:2013:835) ratkaisunaan sille esitettyyn ennakkoratkaisupyyntöön totesi:

"Lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta 6.5.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 3 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että sitä varten, että voidaan katsoa, että vaikuttavaa ainetta ’suojaa voimassa oleva peruspatentti’ tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla, ei ole tarpeen, että vaikuttava aine on mainittu kyseisen patentin vaatimuksissa rakennekaavan avulla. Silloin, kun Euroopan patenttiviraston myöntämän patentin vaatimuksissa oleva toimintakaava kattaa vaikuttavan aineen, kyseinen 3 artiklan a alakohta ei ole periaatteessa esteenä lisäsuojatodistuksen myöntämiselle tälle vaikuttavalle aineelle, edellyttäen kuitenkin, että tällaisten vaatimusten, joita tulkitaan Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklassa ja sen tulkintaa koskevassa pöytäkirjassa vaaditun mukaisesti muun muassa keksinnön selityksen valossa, perusteella on mahdollista päätyä katsomaan, että kyseiset vaatimukset koskivat implisiittisesti mutta välttämättä erityisesti kyseistä vaikuttavaa ainetta, mikä kansallisen tuomioistuimen on arvioitava."

23. Runsas vuosi viimeksi mainitun ennakkoratkaisun antamisesta unionin tuomioistuin totesi ennakkoratkaisussaan (tuomio 12.3.2015, Actavis Group PTC ja Actavis UK, C-577/13, EU:C:2015:165) edelleen muun ohella lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan soveltamiseen liittyen:

"Lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta 6.5.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 3 artiklan a ja c alakohtaa on tulkittava siten, että kun peruspatentti sisältää vaatimuksen tuotteesta, joka sisältää vaikuttavaa ainetta, joka yksin on keksinnön kohteena, ja jolle kyseisen patentin haltija on jo saanut lisäsuojatodistuksen, sekä myöhemmän vaatimuksen tuotteesta, joka sisältää kyseisen vaikuttavan aineen ja jonkin toisen aineen yhdistelmän, tämä säännös on esteenä sille, että patentin haltija saa toisen lisäsuojatodistuksen kyseiselle yhdistelmälle."

24. Viimeisimmässä nyt käsillä olevan asian ja esillä olevaa lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan tulkintaa koskevan kysymyksen kannalta merkityksellisessä ennakkoratkaisussaan (tuomio 25.7.2018, Teva UK ym.; C-121/17, EU:C:2018:585) unionin tuomioistuin on ratkaisunaan sille esitettyyn ennakkoratkaisukysymykseen todennut:

"Lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta 6.5.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 3 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että yhteisvaikutuksen tuottavista useista vaikuttavista aineista muodostuvaa tuotetta suojaa voimassa oleva peruspatentti kyseisessä säännöksessä tarkoitetuin tavoin, jos tuotteen muodostavien vaikuttavien aineiden yhdistelmää, vaikkei sitä nimenomaisesti mainittaisikaan peruspatentin vaatimuksissa, tarkoitetaan välttämättä ja nimenomaan kyseisissä vaatimuksissa. Tällöin ammattimiehen näkökulmasta ja peruspatentin saamista koskevan hakemuksen tekoajankohdan tai sen etuoikeuden määräytymisajankohdan teknisen tilan perusteella- kyseisten vaikuttavien aineiden yhdistelmän on kyseisen patentin selitys ja piirustukset huomioon ottaen välttämättä kuuluttava patentin kattamaan keksintöön, ja- kukin näistä vaikuttavista aineista on voitava nimenomaisesti tunnistaa kaikkien mainitulla patentilla julkistettujen seikkojen valossa."

V Alan ammattimiehestä

25. Alan ammattimiehen käsitteellä on patenttioikeuden alalla vakiintuneesti ymmärretty viitattavan kuvitteelliseen henkilöön, joka ei välttämättä ole yksi ainoa henkilö, vaan alan ammattimiehenä voidaan pitää myös joukkoa eri alojen osaajia (ks. esim. Oesch–Pihlajamaa–Sunila: Patenttioikeus, 3. uud. p., 2014, s. 78–79 sekä Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännöstä T 500/91, kohta 2.2).

26. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä alan ammattimies on vakiintuneesti ymmärretty asianomaisen alan ammattilaiseksi, jolla on kyseisen alan keskimääräiset tiedot ja taidot sekä joka on selvillä siitä, mitä etuoikeuspäivän ajankohtana on kuulunut asianomaisen alan yleistietouteen. Alan ammattimiehenä ei siten ole pidettävä asianomaisen alan huippuasiantuntijaa (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisut T 39/93, kohta 7.8.4 sekä T 1030/06, kohta 20).

27. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä on edelleen vakiintuneesti katsottu, että alan ammattimiehellä on paitsi mahdollisuus päästä käsiksi kaikkiin tunnetun tekniikan tasoon kuuluviin julkaisuihin, hän myös kykenee rutiininomaiseen työhön ja kokeiluihin. Alan ammattimiehen tavanomaisiin tehtäviin on lisäksi katsottu kuuluvan puutteellisuuksien poistaminen korjaamalla haittoja tai saavuttamalla parannuksia. Alan ammattimieheltä on kuitenkin katsottu puuttuvan keksinnöllisyyteen vaadittava luovuus tai mielikuvitus (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisut T 455/91, kohta 5.1.3.2; T 39/93, kohta 7.8.4 sekä T 1030/06, kohta 20).

28. Kantajat ovat lähteneet siitä, että käsillä olevassa asiassa alan ammattimiehenä tulee pitää ryhmää, johon kuuluvat peruspatentin mukaisista yhdisteistä kiinnostunut lääkeainekemisti sekä kliinikko, jolla on kokemusta erilaisten virusinfektioiden hoidosta.

29. Vastaaja on puolestaan lähtenyt siitä, että käsillä olevassa asiassa alan ammattimiehenä tulee pitää kliinikkoa, jolla on usean vuoden käytännön kokemus lääkärinä antiviraalisista lääkkeistä ja virustautien hoitamisesta sekä nimenomaan HIV:n hoitamisesta. Vastaajan esittämän mukaan alan ammattimiehenä voi käsillä olevassa tapauksessa pitää myös ryhmää, johon HIV-kliinikon ohella kuuluu lääkeainekemisti.

30. Asianosaiset ovat siten olleet alan ammattimiehen määrittelemisestä käsillä olevassa tapauksessa yksimielisiä siitä, että alan ammattimiehenä on tullut pitää ainakin kliinikkoa. Sen sijaan kyseisen kliinikon perehtyneisyydestä asianosaiset ovat edellä selostetulla tavalla esittäneet toisistaan hieman poikkeavan näkemyksen.

31. Peruspatentin selityksessä on todettu, että peruspatentin mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää yhden tai useamman ihmisessä tai eläimessä esiintyvän virusinfektion ehkäisemiseen tai hoitamiseen. Peruspatentin selityksessä on mainittu useita eri viruksia, mukaan luettuna HIV.

32. Kantajien nimeämänä asiantuntijana markkinaoikeudessa kuultu tohtori DH on viitaten peruspatenttiin sisältyneisiin esimerkkeihin esittänyt näkemyksenään, että HIV on sinänsä muodostanut tärkeän osan peruspatentin kohdetta. Hawkinsin esittämän mukaan peruspatentti ei kuitenkaan ole ollut rajoittunut HIV:een.

33. Vastaajien nimeäminä asiantuntijoina markkinaoikeudessa kuullut professori GB ja professori PS ovat puolestaan esittäneet näkemyksenään, että peruspatentti on ollut keskittynyt HIV:n hoitamiseen.

34. Asiantuntijat DH, GB ja PS ovat kaikki lisäksi kertoneet, kuinka peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana HIV oli muodostanut maailmanlaajuisen terveyskatastrofin.

35. Ottaen huomioon, että peruspatentissa kuvatuista esimerkeistä ainoat hoitotuloksia kuvaavat esimerkit ovat koskeneet nimenomaan HIV:ta, peruspatentissa voidaan katsoa haetun annostelumuotoja lääkeaineille, jotka olisivat tehokkaita nimenomaan HIV:ta vastaan. Lisäksi on huomattava, että peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana HIV-infektiot ovat muodostaneet maailmanlaajuisen terveyskatastrofin. Edellä esitettyyn nähden peruspatentin on katsottava keskittyneen HIV:ta vastaan tarkoitettujen lääkeaineiden annostelumuotojen parantamiseen. Näin ollen alan ammattimiehen ryhmään kuuluvan kliinikon voidaan katsoa olleen erityisen kiinnostunut HIV-infektioista.

36. Edellä selostetulla tavalla asianosaisten voidaan katsoa olleen alan ammattimiehen määrittelemisestä yksimielisiä myös siltä osin, että alan ammattimiehenä on voinut katsoa pidettävän kliinikon ohella myös lääkeainekemistiä.

37. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että alan ammattimiehenä käsillä olevassa tapauksessa voidaan pitää pikemminkin ryhmää kuin vain yhtä henkilöä ja että sanottuun ryhmään on kuulunut ainakin kliinikko, jolla on ollut erityinen kiinnostus HIV-infektioihin, sekä lääkeainekemisti.

VI Tekniikan tasoa peruspatentin etuoikeuspäivänä koskien esitetystä näytöstä

38. Asiassa on riidatonta, että peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana on ollut kaikkiaan yhdeksän viranomaishyväksynnän piiriin kuulunutta lääkeainetta HIV:n hoitoon. Näistä yhdeksästä lääkeaineesta viisi on ollut nukleotidi- / nukleosidikäänteiskopioijaentsyymien estäjiä (NRTI), kolme proteaasin estäjiä (PI) ja yksi ei-nukleotidinen / ei-nukleosidinen käänteiskopioijaentsyymin estäjä (NNRTI). Edellä mainitut viisi NRTI-ryhmään kuulunutta HIV:n hoitoon hyväksyttyä lääkeainetta ovat olleet didanosiini (ddI), lamivudiini (3TC), stavudiini (d4T), tsalsitabiini (ddc) ja tsidovudiini (AZT).

39. Vastaajan nimeäminä asiantuntijoina markkinaoikeudessa kuultujen professori GB:n ja professori PS:n esittämän mukaan edellä mainituista viidestä NRTI-ryhmään kuuluneesta lääkeaineesta neljän vanhimman, eli didanosiinin, stavudiinin, tsalsitabiinin ja tsidovudiinin, tunnettiin aiheuttavan potilaille haittavaikutuksia niiden toksisuuden vuoksi. Lisäksi viimeksi mainittujen neljän lääkeaineen osalta potilaille kehittyi nopeasti resistenssiä, minkä vuoksi niiden positiiviset vaikutukset eivät kestäneet pitkään.

40. Asiassa on lisäksi riidatonta, että peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana edellä mainittujen HIV:n hoitoon jo hyväksyttyjen lääkeaineiden lisäksi lääkekehityksen eri vaiheiden kliinisissä tutkimuksissa on ollut useita muita yhdisteitä, joilla oli arvioitu olevan tehoa HIV:ta vastaan. Sekä kantajat että vastaaja ovat tältä osin viitanneet asiassa esitettyyn vastaajan asiakirjatodisteeseen 22, josta ilmenevän mukaan mainituissa kliinisissä tutkimuksissa peruspatentin etuoikeuspäivänä on ollut viisi NRTI-ryhmään kuulunutta yhdistettä: PMPA (myöhemmin tunnettu myös nimellä tenofoviiri), FTC (myöhemmin tunnettu myös nimellä emtrisitabiini), 1592U89 (myöhemmin tunnettu myös nimellä abakaviiri), adefoviiridipivoksiili ja F-ddA.

41. Tunnettuun tekniikan tasoon peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana on edellä esitetyn perusteella katsottava näin kuuluneen ensinnäkin sen, että HIV:n hoitoon on ollut kolmentyyppisiä lääkeaineita, nukleotidi- / nukleosidikäänteiskopioijaentsyymien estäjiä, proteaasin estäjiä ja ei-nukleotidisia / ei-nukleosidisia käänteiskopioijaentsyymin estäjiä. Edelleen sanottuun tunnettuun tekniikan tasoon on katsottava kuuluneen sen, että kaikkiaan HIV:n hoitoon on ollut hyväksytty yhdeksän mainittuihin kolmeen ryhmään kuulunutta lääkeainetta, joista viisi on kuulunut NRTI-ryhmään. Vielä kyseiseen tunnettuun tekniikan tasoon on katsottava kuuluneen sen, että lääkekehityksen eri vaiheiden kliinisissä tutkimuksissa on ollut viisi NRTI-ryhmään kuulunutta yhdistettä sekä useita muita PI- ja NNRTI-ryhmiin kuuluneita yhdisteitä, joiden on arvioitu omaavan tehoa HIV:ta vastaan.

42. Asiantuntijat GB ja PS ovat markkinaoikeudessa kuultuina kertoneet, että peruspatentin etuoikeuspäivänä ajankohtana HIV:n hoitamisessa eräänlaisen hoitostandardin oli muodostanut yhdistelmäterapian muoto, joka koostui kahden HIV:n hoitamiseen hyväksytyn NRTI-ryhmään kuuluneen lääkeaineen käyttämisestä. Myös asiantuntija DH on markkinaoikeudessa kuultuna kertonut, että yhdistelmäterapian muoto, joka koostui kahdesta HIV:n hoitoon hyväksytystä NRTI-ryhmään kuuluneesta lääkeaineesta, oli ollut peruspatentin etuoikeuspäivänä ajankohtana käytössä. Asiantuntijat DH, GB ja PS ovat lisäksi kertoneet, että vuoden 1996 aikana oli esitetty tutkimustuloksia siitä, että kolmen lääkeaineen käyttämisestä koostuva yhdistelmäterapian muoto, jossa olisi yhdistetty kaksi NRTI-ryhmään kuulunutta lääkeainetta ja yksi joko PI- tai NNRTI-ryhmään kuuluva lääkeaine, olisi ollut kahden lääkeaineen yhdistelmää tehokkaampi. Erityisesti asiantuntija PS on kertonut, että mainittu kolmen lääkeaineen käyttämiseen perustuva yhdistelmäterapian muoto ei kuitenkaan ollut vielä yleisesti kliinikoiden käytössä peruspatentin etuoikeuspäivänä.

43. Asiantuntijoina kuullut DH, GB ja PS ovat lisäksi kertoneet, että edellä mainittujen hoitomuotojen ohella peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana oli ollut käytössä myös kokeellisempia hoitomuotoja. Vasta lääkekehitystyön eri vaiheiden kliinisissä tutkimuksissa olleita yhdisteitä oli esimerkiksi mahdollista sanotuissa tutkimuksissa mukana olleiden potilaiden kohdalla "myötätuntosyistä" jatkaa hoitomuotona myös kliinisten tutkimusten päättymisen jälkeenkin. Asiantuntija DH:n mukaan hän toimi yksikössä, jossa tehtiin paljon tutkimusta, ja kyseisessä yksikössä peruspatentin etuoikeuspäivänä jopa yli puolet HIV:n hoidoista suoritettiin yhdisteillä, joita ei vielä ollut hyväksytty. Asiantuntija GB:n mukaan 70–80 prosenttia potilaista oli hoidettu ainoastaan hyväksytyillä lääkeaineilla.

44. Edellä olevan perusteella peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana normaalikäytännön HIV:n hoitamisessa on katsottava muodostuneen hoitomuodosta, joka on koostunut kahden HIV:n hoitoon hyväksytyn NRTI-ryhmään kuuluneen lääkeaineen käyttämisestä.

45. Asiassa on riidatonta, että peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana FTC (myöhemmin tunnettu myös nimellä emtrisitabiini) on ollut sinänsä tunnettu. Asiassa on edelleen riidatonta, että peruspatentin etuoikeuspäivänä ajankohtana on ollut tunnettua, että emtrisitabiini kuuluu NRTI-ryhmään.

46. Asiassa on lisäksi riidatonta, että emtrisitabiini on ollut peruspatentin etuoikeuspäivänä lääkekehityksen vaiheen I tutkimuksissa ja että peruspatentin etuoikeuspäivänä tunnettua on ollut, että emtrisitabiinilla on tehoa HIV:ta vastaan. Emtrisitabiinia ei kuitenkaan ollut vielä tuolloin hyväksytty käyttöön HIV:ta vastaan.

47. Markkinaoikeudessa asiantuntijoina kuullut DH, GB ja PS ovat vielä kertoneet, että emtrisitabiini ja peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana jo hyväksytty lääkeaine 3TC ovat olleet toisiaan lähellä olevia yhdisteitä. Asiantuntija GB:n mukaan kyseinen seikka on kuulunut peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohdan tunnetun tekniikan tasoon.

48. Peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohdan tunnetun tekniikan tasoon on edellä esitetyn perusteella katsottava kuuluneen, että emtrisitabiini on potentiaalinen lääke HIV:ta vastaan. Emtrisitabiinin tehosta ihmisillä HIV:ta vastaan ei peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana ole kuitenkaan ollut vielä tutkimustietoa, eikä emtrisitabiinia ollut vielä käytetty HIV:n hoitamisessa.

VII Lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohtaan perustetun kanneperusteen käsillä olemisen arviointi

VII.1 Asianosaisten näkemykset

49. Kuten edellä on selostettu, kantajat ovat perustaneet käsillä olevan mitättömäksi julistamista koskevan kanteensa muun ohella siihen, että lisäsuojatodistus numero 266 on myönnetty lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan vastaisesti.

50. Kantajat ovat esittäneet, että peruspatentin ja sen epäitsenäisen patenttivaatimuksen 27 ei ole katsottava suojaavan lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla vaikuttavien aineiden, tenofoviiridisoproksiilin ja emtrisitabiinin, yhdistelmää.

51. Kantajien esittämän mukaan unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään lähtenyt siitä, että lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan täyttyminen edellyttää ensinnäkin sitä, että vaikuttavien aineiden yhdistelmän tulee muodostaa osa asianomaisessa peruspatentissa esitetyn teknisen ongelman ratkaisua. Kantajien mukaan nyt käsillä olevassa tapauksessa TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmän ei voida katsoa kuuluvan välttämättä peruspatentin kattamaan keksintöön. Alan ammattimiehen ei nimittäin ole katsottava yksiselitteisesti ymmärtäneen, että TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmä olisi ominaispiirteiltään välttämätön peruspatentin teknistä ongelmaa koskevan ratkaisun kannalta.

52. Kantajien esittämän mukaan unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään lähtenyt edelleen siitä, että lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan täyttyminen edellyttää toiseksi sitä, että kunkin vaikuttavien aineiden yhdistelmän muodostavista vaikuttavista aineista tulee olla tunnistettavissa nimenomaisesti. Kantajien mukaan tämän edellytyksen täyttymiseksi riittävää ei ole se, että vaikuttava aine muodostaisi yhden aineen tiettyä aineiden joukkoa. Näin ollen myöskään puheena olevan edellytyksen ei nyt käsillä olevassa tapauksessa ole katsottava täyttyvän emtrisitabiinin osalta.

53. Kuten edellä on selostettu, vastaaja on kiistänyt sen, ettei lisäsuojatodistus numero 266 olisi täyttänyt lisäsuojatodistuksen 3 artiklan a alakohdassa säädettyä lisäsuojatodistuksen myöntämisen edellytystä.

54. Vastaaja on esittänyt, että peruspatentin epäitsenäisen patenttivaatimuksen 27 on katsottava suojaavan lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla vaikuttavien aineiden, tenofoviiridisoproksiilin ja emtrisitabiinin, yhdistelmää.

55. Vastaajan esittämän mukaan unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään lähtenyt siitä, että lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan täyttymisen osalta riittää ensinnäkin se, että vaikuttavien aineiden yhdistelmä kuuluu asianomaisen peruspatentin suojapiiriin. Vastaajan mukaan nyt käsillä olevassa tapauksessa TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmä kuuluu peruspatentin epäitsenäisen patenttivaatimuksen 27 suojapiiriin.

56. Vastaajan mukaan unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään lähtenyt edelleen siitä, että lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan täyttymisen osalta riittää toiseksi se, että alan ammattimies olisi tekniikan tason ja peruspatentin perusteella pystynyt tunnistamaan tietyn joukon aineita, johon lisäsuojatodistuksen mukaisen tuotteen vaikuttavan aineen tulee kuulua. Vastaajan mukaan nyt käsillä olevassa tapauksessa alan ammattimies olisi peruspatentin etuoikeuspäivänä tunnistanut peruspatentin epäitsenäisen patenttivaatimuksen 27 ilmaisun "muut terapeuttiset ainesosat" käsittävän yhdeksän NRTI-ryhmään kuulunutta yhdistettä, joista yksi on ollut emtrisitabiini.

VII.2 Markkinaoikeuden arviointi

57. Kuten edellä on selostettu, nyt esillä olevan lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan tulkintaa koskevan kysymyksen kannalta viimeisimpänä merkityksellisenä ennakkoratkaisuna on pidettävä unionin tuomioistuimen asiassa C-121/17 antamaa ennakkoratkaisua. Kyseisen ennakkoratkaisun antamisen taustalla oli Yhdistyneiden Kuningaskuntien tuomioistuimen unionin tuomioistuimelle tekemä ennakkoratkaisupyyntö riita-asiassa, joka koski nyt kysymyksessä olevaa Suomessa myönnettyä lisäsuojatodistusta numero 266 vastaavaa lisäsuojatodistusta.

58. Edellä mainitussa ennakkoratkaisussa unionin tuomioistuin on todennut, että lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että yhteisvaikutuksen tuottavista useista vaikuttavista aineista muodostuvaa tuotetta suojaa voimassa oleva peruspatentti kyseisessä säännöksessä tarkoitetuin tavoin, jos tuotteen muodostavien vaikuttavien aineiden yhdistelmää, vaikkei sitä nimenomaisesti mainittaisikaan asianomaisen peruspatentin patenttivaatimuksissa, tarkoitetaan välttämättä ja nimenomaan kyseisissä patenttivaatimuksissa. Tällöin alan ammattimiehen näkökulmasta ja peruspatentin saamista koskevan hakemuksen tekoajankohdan tai sen etuoikeuden määräytymisajankohdan teknisen tilan perusteella kyseisten vaikuttavien aineiden yhdistelmän on kyseisen peruspatentin selitys ja piirustukset huomioon ottaen välttämättä kuuluttava peruspatentin kattamaan keksintöön, ja kukin näistä vaikuttavista aineista on voitava nimenomaisesti tunnistaa kaikkien mainitulla peruspatentilla julkistettujen seikkojen valossa.

59. Unionin tuomioistuin on siten lähtenyt siitä, että vaikka vaikuttavien aineiden yhdistelmää ei olisikaan nimenomaisesti mainittu asianomaisen peruspatentin patenttivaatimuksissa, kyseistä vaikuttavien aineiden yhdistelmästä muodostuvaa tuotetta on katsottava suojaavan peruspatentti lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla, jos sanottua vaikuttavien aineiden yhdistelmää on katsottava tarkoitettavan kyseisen peruspatentin patenttivaatimuksissa välttämättä ja nimenomaan.

60. Viimeksi mainittua lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdan osalta esittämäänsä tulkintaa unionin tuomioistuin on edellä ilmenevin tavoin täsmentänyt edelleen toteamalla, että vaikuttavien aineiden yhdistelmää on katsottava tarkoitettavan kyseisen peruspatentin patenttivaatimuksissa välttämättä ja nimenomaan ensinnäkin, jos alan ammattimiehen näkökulmasta ja peruspatentin saamista koskevan hakemuksen tekoajankohdan tai sen etuoikeuden määräytymisajankohdan teknisen tilan perusteella sanotun vaikuttavien aineiden yhdistelmän on kyseisen peruspatentin selitys ja piirustukset huomioon ottaen välttämättä katsottava kuuluttava peruspatentin kattamaan keksintöön.

61. Sen osalta, onko viimeksi mainitun kriteerin osalta unionin tuomioistuimen katsottava lähteneen siitä, että vaikuttavien aineiden yhdistelmän tulee kuulua asianomaisen peruspatentin patenttivaatimusten suojapiiriin, vai onko kyseisellä kriteerillä katsottava tarkoitetun jotakin muuta, markkinaoikeus viittaa puheena olevan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun 55 kohtaan, jossa unionin tuomioistuin on todennut asianomaisen ennakkoratkaisupyynnön esittäneelle tuomioistuimelle, että tämän on tullut arvioidessaan muun ohella sitä, onko vaikuttavien aineiden yhdistelmän alan ammattimiehen näkökulmasta katsottava välttämättä kuuluvan kyseisen patentin kattamaan keksintöön, ottaa huomioon mainitun ennakkoratkaisun 47–51 kohdissa esitetyt seikat. Unionin tuomioistuimen voidaan siten katsoa tätä kautta edelleen täsmentäneen, miten sanotun kriteerin "välttämättä kuuluttava patentin kattamaan keksintöön" täyttymistä on arvioitava.

62. Edellä mainitut unionin tuomioistuimen asiassa C-121/17 antaman ennakkoratkaisun 47–51 kohdat kuuluvat:

"47. Mainitun säännön toimeenpanosta on ensinnäkin todettava, että jäsenvaltioiden patenttioikeudelle yhteisen periaatteen, jota Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan tulkintaa koskevan pöytäkirjan 1 artikla heijastaa, mukaisesti patenttivaatimuksia on tulkittava ammattimiehen näkökulmasta, ja tämä sama näkökulma on täten otettava huomioon ratkaistaessa, kuuluuko lisäsuojatodistuksen kohteena oleva tuote välttämättä kyseisen patentin kattamaan keksintöön.48. Tässä tarkoituksessa on tarkistettava, voiko ammattimies yleistietämyksensä perusteella ja peruspatenttiin sisältyvien, keksintöön liittyvien selityksen ja piirustusten valossa yksiselitteisesti ymmärtää, että peruspatentin patenttivaatimuksissa tarkoitettu tuote on ominaispiirteeltään välttämätön sen kyseisellä patentilla julkistetun, teknistä ongelmaa koskevan ratkaisun kannalta.49. Asetuksen N:o 469/2009 tämän tuomion 39 kohdassa mieliin palautetusta tavoitteesta on toiseksi todettava, että kun arvioidaan, kuuluuko jokin tuote peruspatentin kattamaan keksintöön, huomioon on otettava yksinomaan sen ajankohdan tekninen tila, jona kyseisen patenttihakemus tehtiin taikka jonka mukaan patentin etuoikeus määräytyy, siten, että ammattimies kykenee kaikkien patentilla julkistettujen seikkojen valossa nimenomaisesti tunnistamaan kyseisen tuotteen. 50. Jos nimittäin hyväksyttäisiin, että tällainen arviointi voitaisiin tehdä sen ajankohdan, jona patenttihakemus tehtiin taikka jonka mukaan patentin etuoikeus määräytyy, jälkeisten tutkimustulosten perusteella, lisäsuojatodistuksella saatettaisiin näet mahdollistaa se, että sen haltija saisi perusteetonta suojaa näille tuloksille, vaikka niitä ei vielä tunnettu kyseisen patentin saamista koskevan hakemuksen tekoajankohtana tai sen etuoikeuden määräytymisajankohtana, ja kaiken lisäksi toimittamatta minkäänlaista menettelyä uuden patentin saamiseksi. Kuten tämän tuomion 40 ja 41 kohdassa on muistutettu, tämä olisi ristiriidassa asetuksen N:o 469/2009 tavoitteen kanssa.51. Kun ratkaistaan, suojaako peruspatentti lisäsuojatodistuksen kohteena olevaa tuotetta kyseisen asetuksen 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetuin tavoin, ammattimiehen on kyettävä kaikkien peruspatentilla julkistettujen seikkojen ja kyseisen patentin hakemusajankohdan tai sen etuoikeuden määräytymisajankohdan teknisen tilan valossa nimenomaisesti tunnistamaan kyseinen tuote."

63. Tältä osin markkinaoikeus toteaa, että alan ammattimiehen näkökulmaa (ennakkoratkaisun 47 kohta) ja tarkasteluajankohtaa (ennakkoratkaisun 49 kohta) koskevien kannanottojen ohella on kriteerin "välttämättä kuuluttava patentin kattamaan keksintöön" täyttymistä arvioitaessa merkityksellisenä pidettävä erityisesti ennakkoratkaisun 48 kohtaa.

64. Kyseisen ennakkoratkaisun 48 kohdan osalta on huomattava, että ennakkoratkaisun suomenkielisessä kieliversiossa käytetään edellä ilmenevästi ilmaisua "peruspatentin patenttivaatimuksissa tarkoitettua tuotetta". Tältä osin markkinaoikeus toteaa, ettei kyseistä ilmaisua ole pidettävä siinä mielessä ymmärrettävänä, että siihen sisältyvässä sanassa "tuote" on katsottava olevan kyse lisäsuojatodistusasetuksessa edellä selostetulla tavalla nimenomaisesti määritellystä termistä, jolla tarkoitetaan lääkkeen vaikuttavaa ainetta tai vaikuttavien aineiden yhdistelmää. Ennakkoratkaisun oikeudenkäyntikielen mukaisessa englanninkielisessä kieliversiossa vastaava kohta kuuluukin "the product to which the claims of the basic patent relate", eli suomen kielellä "tuotetta, johon peruspatentin patenttivaatimukset liittyvät".

65. Mainitun ennakkoratkaisun 48 kohdan valossa kriteerin "välttämättä kuuluttava patentin kattamaan keksintöön" täyttymisen on siten katsottava edellyttävän, että alan ammattimies yleistietämyksensä perusteella ja peruspatenttiin sisältyvien, keksintöön liittyvien selityksen ja piirustusten valossa voi yksiselitteisesti ymmärtää, että tuote (eli vaikuttavien aineiden yhdistelmä), johon peruspatentin patenttivaatimukset liittyvät, on ominaispiirteeltään välttämätön sen kyseisellä patentilla julkistetun, teknistä ongelmaa koskevan ratkaisun kannalta.

66. Nyt käsillä olevassa tapauksessa edellä mainitun on katsottava tarkoittavan kysymystä siitä, onko TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmää pidettävä ominaispiirteeltään välttämättömänä peruspatentilla julkistetun teknistä ongelmaa koskevan ratkaisun kannalta.

67. Kuten edellä on selostettu, sen osalta onko edellä mainittua TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmää katsottava suojaavan peruspatentti lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla, on käsillä olevassa tapauksessa perustettu yksinomaan peruspatentin epäitsenäiseen patenttivaatimukseen 27.

68. Peruspatentin epäitsenäisen patenttivaatimuksen 27 suomenkielinen käännös edellä selostetulla tavalla kuuluu: "Farmaseuttinen koostumus, joka käsittää jonkin patenttivaatimuksista 1–25 mukaista yhdistettä yhdessä farmaseuttisesti hyväksyttävän kantajan ja valinnaisesti muiden terapeuttisten ainesosien kanssa." Kyseisessä patenttivaatimuksessa viitatuista patenttivaatimuksista, peruspatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 25 mainitaan tenofoviiridisoproksiili, TD.

69. Tenofoviiridisoproksiili, TD, on edellä selostetulla tavalla PMPA:n (myöhemmin tunnettu myös nimellä tenofoviiri) aihiolääke. PMPA:ssa on puolestaan kyse nukleotidianalogista.

70. Kuten edellä on selostettu, peruspatentin selityksen mukaan peruspatentti koskee nukleotidianalogeille tarkoitettuja intermediaatteja, jotka sopivat käytettäväksi kyseisten analogien tehokkaassa suun kautta antamisessa.

71. Esimerkiksi peruspatentissa kuvattu PMPA ei ole tehokkaasti annettavissa suun kautta, mutta kun PMPA annetaan mainitussa patentissa kuvattuna intermediaattina, esimerkiksi TD:na, suun kautta annostelu on mahdollista.

72. Markkinaoikeudessa vastaajien nimeäminä asiantuntijoina kuultujen GB:n ja PS:n esittämän mukaan peruspatentin ratkaiseman teknisen ongelman on muodostanut nukleotidianalogien antaminen suun kautta.

73. Nukleotidianalogien antomuotoa ei peruspatentissa ole sinänsä kuitenkaan katsottava rajoitetun ainoastaan suun kautta antamiseen.

74. Edelleen peruspatentin selityksen mukaan peruspatentin tarkoittaman keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää käytännössä kaikentyyppisten virusten hoitamiseen sekä ihmisillä että eläimillä. Näiden virusten joukossa peruspatentissa on mainittu joitakin yksittäisiä viruksia, joista yksi on ollut HIV.

75. Markkinaoikeus toteaa, että peruspatentin esimerkki 15 koskee edellä selostetulla tavalla PMPA:n ja sen karbonaattien oraalista hyötyosuutta annettaessa kyseisiä yhdisteitä nimenomaan suun kautta, ja esimerkki 16 kuvaa puolestaan PMPA:n sekä seitsemän sen aihiolääkkeen, mukaan luettuna TD:n, tehoa HIV 1 -virusta vastaan. Kun otetaan lisäksi huomioon, että peruspatentin itsenäinen patenttivaatimus 25, jossa edellä selostetulla tavalla on kysymys TD:ia koskevasta tuotevaatimuksesta, on muodostanut peruspatentissa ainoan patenttivaatimuksen, joka on koskenut ainoastaan yhtä yhdistettä, alan ammattimiehen voidaan peruspatentin perusteella ymmärtää peruspatentin keskittyneen erityisesti TD:n antamiseen suun kautta HIV:n hoitamisessa.

76. Kuten edellä on selostettu, peruspatentti kattaa kuitenkin suuren joukon yhdisteitä. Edelleen kuten edellä on selostettu, peruspatentin selityksen mukaan peruspatentin mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää käytännössä kaikentyyppisten virusten hoitamiseen sekä ihmisillä että eläimillä. Peruspatentin selityksen valossa yhdisteiden antomuotoa ei ole myöskään katsottava rajoitetun ainoastaan suun kautta antamiseen.

77. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että peruspatentissa kuvatun teknisen ongelman on muodostanut yleisesti nukleotidianalogien tehokas antaminen käytettäväksi ihmisillä ja eläimillä esiintyvien useiden erilaisten virusinfektioiden ehkäisyssä ja hoitamisessa sekä aivan erityisesti PMPA:n antaminen ihmisille suun kautta käytettäväksi HIV:n hoitamiseen.

78. Markkinaoikeus toteaa, että viimeksi mainitun teknisen ongelman osalta peruspatentissa esitetään ratkaisuna nukleotidianalogin antaminen peruspatentissa kuvattuna intermediaattina, kuten esimerkiksi PMPA:n antaminen TD:na.

79. Markkinaoikeus edelleen toteaa, että emtrisitabiini on sinänsä kuulunut tunnettuun tekniikan tasoon peruspatentin etuoikeuspäivänä. Sen osalta, onko TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmää pidettävä edellä selostetulla tavalla ominaispiirteeltään välittämättömänä peruspatentilla julkistetun teknistä ongelmaa koskevan ratkaisun kannalta, markkinaoikeus toteaa, että peruspatentissa ei ole esitetty mitään sellaista, minkä valossa alan ammattimies olisi ymmärtänyt, että emtrisitabiinin yhdistäminen TD:iin edistäisi edelleen PMPA:n antamista ihmisille tai eläimille.

80. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että alan ammattimies ei olisi peruspatentin etuoikeuspäivän ajankohtana peruspatentissa esitetyn sekä alan ammattimiehen yleistiedon perusteella ymmärtänyt, että TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmä olisi välttämätön peruspatentilla esitetyn teknisen ongelman ratkaisemiseksi.

81. Edellä esitetyn perusteella TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmää ei ole katsottava tarkoitetun edellä selostetussa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla välttämättä kysymyksessä olevan peruspatentin epäitsenäisessä patenttivaatimuksessa 27. Sanottuun nähden markkinaoikeus katsoo, että TD:n ja emtrisitabiinin yhdistelmästä muodostuvaa tuotetta ei suojaa peruspatentti lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla jo mainitun perusteella. Edellytykset lisäsuojatodistuksen numero 266 mitättömäksi julistamiselle täyttyvät siten jo tällä perusteella. Lisäsuojatodistus numero 266 on näin ollen jo sanotun perusteella julistettava mitättömäksi.

82. Ottaen huomioon, että unionin tuomioistuin on tulkinnut lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan a alakohtaa kaksiosaisen testin perusteella, markkinaoikeus arvioi asiaa vielä unionin tuomioistuimen asettaman testin toisen osan osalta, joka kuuluu seuraavasti:

Tällöin ammattimiehen näkökulmasta ja peruspatentin saamista koskevan hakemuksen tekoajankohdan tai sen etuoikeuden määräytymisajankohdan teknisen tilan perusteella - kukin näistä vaikuttavista aineista on voitava nimenomaisesti tunnistaa kaikkien mainitulla patentilla julkistettujen seikkojen valossa.

83. Julkisasiamies Wathelet on asiassa antamassaan ratkaisuehdotuksessa käyttänyt vastaavan seikan arvioinnissa seuraavaa muotoilua (kohta 81):

Mielestäni tuote on suojattu patentilla asetuksen N:o 469/2009 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla, jos patentin etuoikeuspäivänä alan ammattilaiselle olisi ollut ilmeistä, että kyseessä oleva vaikuttava aine oli erityisesti ja tarkalleen yksilöitävissä patentin vaatimusten sanamuodosta. Kun kyse on vaikuttavien aineiden yhdistelmästä, jokaisen vaikuttavan aineen täytyy olla erityisesti ja tarkalleen sekä erikseen yksilöitävissä patentin vaatimusten sanamuodosta.

84. Unionin tuomioistuin on asettamansa testin toisessa osassa esittänyt, että tunnistamisen tulee tapahtua "kaikkien mainitulla patentilla julkistettujen seikkojen valossa". Markkinaoikeus katsoo, että unionin tuomioistuin on tässä ilmaisussaan halunnut tuoda esiin sen, että Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan ja sen lisäpöytäkirjan perusteella vaikuttavien aineiden tunnistamisessa on otettava julkiasiamiehen esittämien patenttivaatimusten lisäksi huomioon patentin selitys ja piirustukset.

85. Unionin tuomioistuin on ennakkoratkaisussaan todennut tältä osin edellä kuvatulla tavalla, että: "kukin näistä vaikuttavista aineista on voitava nimenomaisesti tunnistaa". Asiassa on kyse siitä, mitä ilmaisulla on tarkoitettu ja riittääkö tämän kriteerin täyttymiseen tietyn joukon tunnistaminen.

86. Asiassa on vielä harkittava, onko unionin tuomioistuin tarkoittanut käyttää julkisasiamiehen esittämästä poikkeavaa tunnistamisen kriteeriä, koska se on päätynyt erilaiseen ilmaisuun. Unionin tuomioistuin on käsitellyt tunnistamista ennakkoratkaisun kohdissa 37, 51, 52, 55 ja 56.

87. Julkisasiamiehen käyttämän ilmaisun "erityisesti ja tarkalleen sekä erikseen" yksilöitävissä (englanniksi "specifically, precisely and individually" / ranskaksi "spécifiquement et précisément ainsi qu’individuellement") on katsottava tarkoittavan, että jokainen vaikuttava aine on tunnistettava patenttivaatimuksista. Tarkasteltaessa englanninkielisiä versiota voidaan todeta sekä unionin tuomioistuimen että julkisasiamiehen käyttäneen ilmaisua "specifically". Julkisasiamies on sen lisäksi käyttänyt ilmaisuja "precisely" ja "individually". Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus on kuitenkin ollut ranskankielinen. Hänen käyttämänsä ranskankieliset termit "spécifiquement et précisément ainsi qu’individuellement" vastaavat markkinaoikeuden käsityksen mukaan englanninkielistä käännöstä.

88. Kantajat ovat esittäneet, että unionin tuomioistuin on tarkoittanut samaa kuin julkisasiamies ja ilmaisun muuttuminen on johtunut ainoastaan siitä, että ennakkoratkaisussa on haluttu välttää tautologiaa.

89. Markkinaoikeus toteaa, että ennakkoratkaisusta ei millään tavalla ilmene, että siinä olisi haluttu tältä osin poiketa julkisasiamiehen esittämästä. Ennakkoratkaisusta ei myöskään ilmene, että tiettyjen vaihtoehtojen joukon tunnistaminen riittäisi testin täyttämiseen. Pikemminkin ilmaisu "nimenomaisesti tunnistaa" on tulkittavissa siten, että käytetyllä ilmaisulla on tarkoitettu vain ja ainoastaan lisäsuojatodistuksessa mainittua vaikuttavaa ainetta.

90. Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että unionin tuomioistuimen asettaman testin toisessa osassa ei ole Gileadin esittämällä tavalla riittävää tietyn vaihtoehtojen joukon tunnistaminen, vaan ilmaisulla on tarkoitettu, että lisäsuojatodistuksessa mainittu vaikuttava aine on tullut tunnistaa patentilla mainittujen seikkojen perusteella. Kyseessä olisi alan ammattimiehen osaamisen perusteella tehtävä päättely, jossa selvitetään, voidaanko tämä lisäsuojatodistuksessa mainittu aine tunnistaa, kun otetaan huomioon tekniikan taso peruspatentin etuoikeuspäivänä sekä peruspatentissa esitetty. Markkinaoikeus katsoo, että sellaista vaihtoehtoisten aineiden ryhmää, johon tässä asiassa voidaan Gileadin esittämän perusteella päätyä eli NRTI:t, jotka ovat tuolloin joko hyväksytty käyttöön HIV-lääkkeinä tai jotka ovat tuolloin olleet kliinisissä tutkimuksissa, ei voida pitää ennakkoratkaisussa tarkoitetulla tavalla nimenomaisesti tunnistettavana vaikuttavana aineena. Asiassa ei ole väitettykään, että vain ja ainoastaan emtrisitabiini olisi tunnistettavissa. Näin ollen ei testin toinenkaan osa täyty.

VII.3 Johtopäätös

91. Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että lisäsuojatodistus numero 266 on julistettava mitättömäksi.

92. Edellä esitetty huomioon ottaen asiassa ei ole tarpeen lausua lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan d alakohtaan perustetusta kanneperusteesta.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

93. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 17 §:n mukaan kysymyksessä olevaan asiaan tulee oikeudenkäyntikulujen osalta soveltaa oikeudenkäymiskaaren säännöksiä. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

94. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.

95. Teva B.V.:n ja Actavis Group PTC ehf.:n kanne on hyväksytty. Gilead Sciences, Inc. on siten hävinnyt asian ja se on näin ollen velvollinen korvaamaan kaikki Teva B.V.:n ja Actavis Group PTC ehf.:n tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut asiassa.

96. Teva B.V. ja Actavis Group PTC ehf. ovat vaatineet, että Gilead Sciences, Inc. velvoitetaan korvaamaan niiden arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut kulujen osalta 41.124,99 eurolla ja palkkion osalta 251.842,50 eurolla sekä asianosaiskulut 2.086,78 eurolla, eli yhteensä oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 295.054,27 eurolla viivästyskorkoineen.

97. Gilead Sciences, Inc. on kiistänyt Teva B.V.:n ja Actavis Group PTC ehf.:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen ensinnäkin perusteeltaan asianosaiskulujen korvaamista koskevan vaatimuksen osalta. Gileadin mukaan mainitulta osin kyse ei ole sellaisista asianosaiselle aiheutuneista kuluista, jotka voisivat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n perusteella tulla korvattaviksi.

98. Lainvalmistelutöissä (HE 107/1998 vp s. 19) edellä selostettuun oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin säännökseen liittyen on todettu, että korvattaviin oikeudenkäyntikuluihin luetaan lisäksi oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttama työ ja menetys. Mainituissa lainvalmistelutöissä todetun mukaan asianosaiselle itselleen suoritettavan oikeudenkäyntikulujen korvauksen tulee olla poikkeuksellista. Se ei saa olla korvaus oikeudenkäyntiin osallistumisesta tai siihen valmistautumisesta aiheutuvasta tavanomaisesta vaivannäöstä. Oikeudenkäynti vaatii asianosaiselta aina aikaa. Jos hän on siinä läsnä itse, voidaan aina puhua ajanhukasta. Jo pelkkä mielenkiinnosta johtuva osallistuminen oikeudenkäyntiin voi olla käsitteellisesti oikeudenkäynnistä johtuvaa ajanhukkaa, mutta ei ole hyväksyttävää, että oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus ulottuu tähän. Asianosaiselle itselleen työstä määrättävä korvaus tulee rajoittaa lähinnä tilanteisiin, joissa asianosainen itse on ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaatineita toimenpiteitä, jotka jonkun muun suorittamina olisivat myös asiamiehen tai avustajan laskuttamia kulueriä.

99. Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainittu Teva B.V.:n ja Actavis Group PTC ehf.:n asianosaiskulujen korvaamista koskeva vaatimus on muodostunut kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet siitä, että yhtiöiden englantilainen asiamies on osallistunut asian pääkäsittelyyn niiden puolesta. Markkinaoikeus toteaa, että mainitun henkilön rooli on kuitenkin rajoittunut lähinnä ainoastaan oikeudenkäynnin seuraamiseen tulkin välityksellä.

100. Edellä esitetty huomioon ottaen ja kun otetaan huomioon, mitä edellä on lausuttu oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n osalta säännöksen nojalla korvattavaksi tulevista asianosaiskuluista, markkinaoikeus katsoo, ettei edellä kerrotusta osallistumisesta oikeudenkäyntiin tilanteessa, jossa Teva B.V.:ia ja Actavis Group PTC ehf.:ia on edustanut kaksi suomalaista asiamiestä, aiheutuneita kustannuksia ole pidettävä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n perusteella korvattavina asianosaiskuluina.

101. Teva B.V.:n ja Actavis Group PTC ehf.:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen osalta Gilead Sciences, Inc.:lla ei ole ollut huomauttamista palkkion osalta määrällisesti. Sen sijaan kulujen osalta Gilead Sciences, Inc. on kiistänyt vaatimuksen määrältään siltä osin kuin siihen sisältynyt asiantuntijapalkkio on ylittänyt 15.000 euroa.

102. Markkinaoikeus toteaa, että Teva B.V.:n ja Actavis Group PTC ehf.:n nimeämänä asiantuntijana kuultu tohtori DH on antanut kaksi asiantuntijalausuntoa, minkä lisäksi häntä on kuultu henkilökohtaisesti markkinaoikeudessa. Markkinaoikeus edelleen toteaa, että tohtori DH:n palkkiovaatimus, yhteismäärältään 37.208,71 euroa, on sinänsä ylittänyt Gilead Sciences, Inc.:n n nimeämien asiantuntijoina kuultujen professori PS:n ja professori GB:n palkkiot, jotka molemmat ovat olleet yhteismäärältään noin 20.000 euroa. Tältä osin on kuitenkin huomattava, että Teva B.V. ja Actavis Group PTC ehf. ovat käyttäneet asiantuntijana vain tohtori DH:ta, kun taas Gilead Sciences, Inc. on käyttänyt kahta asiantuntijaa, mikä on muun ohella merkinnyt, että tohtori DH on joutunut asiantuntijana toimiessaan perehtymään niin professori PS:n kuin professori GB:n antamiin asiantuntijalausuntoihin liitteineen, ja että kokonaismäärältään Teva B.V.:n ja Actavis Group PTC ehf.:n kulut puheena olevalta osin ovat jääneet Gilead Sciences, Inc.:n vastaavia asiantuntijakuluja pienemmäksi. Sanottuun nähden markkinaoikeus katsoo, ettei Teva B.V.:n ja Actavis Group PTC ehf.:n oikeudenkäyntikuluvaatimusta puheena olevalta ole pidettävä kohtuuttomana.

103. Edellä esitetyillä perusteilla Gilead Sciences, Inc. on velvoitettava korvaamaan Teva B.V.:n ja Actavis Group PTC ehf.:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 292.967,49 eurolla. Gilead Sciences, Inc. saa puolestaan pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Markkinaoikeus julistaa lisäsuojatodistuksen numero 266 mitättömäksi.

Markkinaoikeus velvoittaa Gilead Sciences, Inc.:n korvaamaan Teva B.V.:n ja Actavis Group PTC ehf.:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 292.967,49 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän markkinaoikeuden tuomion antamisesta.

Asiassa esitetyt oikeudenkäynti- ja asianosaiskulujen korvaamista tarkoittavat vaatimukset hylätään enemmälti.

Muutoksenhaku

Tähän ratkaisuun saa hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 25.11.2019.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen (eri mieltä), Petri Rinkinen ja Reima Jussila, markkinaoikeusinsinööri Timo Laakso sekä asiantuntijajäsen Ullamari Pesonen.

Asiassa on äänestetty. Eri mieltä olevan jäsenen äänestyslausunto on liitetty tuomioon.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Markkinaoikeustuomari Karttunen:

Olen markkinaoikeuden tuomion perustelukappaleissa 1–81, 91 sekä 93–103 mainituilla perusteilla samaa mieltä kuin markkinaoikeuden enemmistö.

Ottaen huomioon perustelukappaleessa 81 todettu en katso olevan aihetta lausua muista kantajien asiassa esittämistä perusteista lisäsuojatodistuksen numero 266 mitättömäksi julistamiseksi.

Vakuudeksi:

Puheenjohtaja Jussi Karttunen

Lainvoimaisuus

Lainvoimainen