MAO:419/2023

Asian riidaton tausta

Teräspeikko Oy:lle on 31.3.2008 myönnetty patentti numero FI 118817 (jäljempänä myös riitapatentti) keksinnölle nimeltä ”Teräspalkki”.

Sittemmin Peikko Group Oy on tullut riitapatentin haltijaksi.

Riitapatentti on ollut voimassa 29.5.2022 asti.

Peikko Group Oy on 20.4.2020 nostanut markkinaoikeudessa riitapatentin loukkaukseen perustetun kanteen (markkinaoikeuden asia diaarinumero 161/2020) Anstar Oy:tä vastaan. Anstar Oy on sittemmin 24.9.2020 nostanut käsillä olevan vastakanteen riitapatentin mitättömäksi julistamiseksi.

Riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 kuuluu seuraavasti:

”Reunarakenteena toimiva teräspalkki, joka on sovitettu toimimaan yhdessä betonin kanssa erilaisten laatastojen kantavana liittorakenteena, joka käsittää pohjalevyn (1) ja kaksi uumaosaa (2, 3), jotka uumaosat (2, 3) on sovitettu välimatkan päähän toisistaan vierekkäin ja yhdistetty uumaosien toisista reunoista vaakasuoran yläosan (4) avulla, jolloin pohjalevy (1), uumaosat (2, 3) ja vaakasuora yläosa (4) on sovitettu muodostamaan tilan, joka voidaan täyttää betonilla, tunnettu siitä, että toimen uumaosa (2) on muodostettu sinänsä tunnetusti pohjalevyn (1) ja sen jatkeena olevan ulokelaipan (5) suhteen vinossa asennossa olevaksi, aukoilla (6) varustetuksi osaksi, ja että toinen uumaosa (3) on muodostettu pohjalevyn (1) suhteen olennaisesti kohtisuorassa asennossa olevaksi aukottomaksi osaksi.”

Asiassa on asianosaisten kesken vailla erimielisyyttä, että riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 voidaan jakaa piirteisiin seuraavasti:

• reunarakenteena toimiva teräspalkki, joka on sovitettu toimimaan yhdessä betonin kanssa erilaisten laatastojen kantavana liittorakenteena (jäljempänä myös piirre A),
• joka käsittää pohjalevyn ja kaksi uumaosaa, jotka uumaosat on sovitettu välimatkan päähän toisistaan vierekkäin ja yhdistetty uumaosien toisista reunoista vaakasuoran yläosan avulla (jäljempänä myös piirre B),
• jolloin pohjalevy, uumaosat ja vaakasuora yläosa on sovitettu muodostamaan tilan, joka voidaan täyttää betonilla (jäljempänä myös piirre C),
• tunnettu siitä, että toimen uumaosa on muodostettu sinänsä tunnetusti pohjalevyn ja sen jatkeena olevan ulokelaipan suhteen vinossa asennossa olevaksi (jäljempänä myös piirre D),
• aukoilla varustetuksi osaksi (jäljempänä myös piirre E), ja
• että toinen uumaosa on muodostettu pohjalevyn suhteen olennaisesti kohtisuorassa asennossa olevaksi (jäljempänä myös piirre F)
• aukottomaksi osaksi (jäljempänä myös piirre G).

Kanne

Vaatimukset

Anstar Oy (jäljempänä myös kantaja) on vaatinut, että markkinaoikeus julistaa patentin numero FI 118817 mitättömäksi.

Lisäksi Anstar Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Peikko Group Oy:n (jäljempänä myös vastaaja) korvaamaan sen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 108.119,85 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Patentti numero FI 118817 on julistettava mitättömäksi ensinnäkin sen perusteella, että riitapatentti käsittää niin sanottua lisättyä materiaalia. Toiseksi riitapatentti on julistettava mitättömäksi sen perusteella, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tarkoittamaa keksintöä ei ole pidettävä keksinnöllisenä. Toissijaisesti riitapatentti on julistettava mitättömäksi perusteella, että riitapatentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole esitetty niin selvästi, että alan ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.

Lisätty materiaali

Riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä.

Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 perusasiakirjan mukainen ilmaisu ”Teräspalkki, joka on sovitettu toimimaan yhdessä betonin kanssa - -” on sittemmin patentinhakumenettelyn aikana muutettu kuulumaan ”Reunarakenteena toimiva teräspalkki, joka on sovitettu toimimaan yhdessä betonin kanssa - -”.

Riitapatentin perusasiakirjan selityksessä on käytetty ilmaisua ”reunarakenteisiin soveltuva”. Kyseinen ilmaisu ei vastaa riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 ilmaisua ”reunarakenteena toimiva”, vaan on merkitykseltään huomattavasti laajempi. Jos palkki on reunarakenteisiin soveltuva, se ei tarkoita, että palkki toimisi eli sitä käytettäisiin reunarakenteena. Mainitun patenttivaatimuksen piirteen ”reunarakenteena toimiva” ei ole katsottava ilmenneen suoraan ja yksiselitteisesti hakemuksesta sitä tehtäessä.

Myös riitapatentin selityksen sivun 1 riville 3 on patenttihakemuksen käsittelyn aikana lisätty piirre ”reunarakenteena toimiva”, joka ei käy suoraan ja yksiselitteisesti ilmi perusasiakirjasta.

Perusasiakirjan selityksen mukaan palkki on ”reunarakenteisiin soveltuva epäsymmetrinen palkki”. Riitapatentin itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 on jätetty kokonaan pois piirre ”epäsymmetrinen”. Myös tältä osin riitapatentti on tullut käsittämään sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä

Keksinnöllisyys

Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä myöskään keksinnöllisenä.

Edellä mainitulle keksinnölle lähimpänä tekniikan tasona on pidettävä niin sanottu deltapalkkia, joka on kuvattu muun ohella patentissa numero FI 85745 (jäljempänä myös estejulkaisu A1). Tämän lisäksi deltapalkki on esitetty muun ohella Betoninormikortin versiossa 18 e, julkaistu 31.5.2000 (jäljempänä myös estejulkaisu A2).

Asiassa on asianosaisten kesken vailla erimielisyyttä, että deltapalkista on käynyt ilmi riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet B–E.

Edellä mainitun lisäksi deltapalkista on käynyt ilmi riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirre A.

Deltapalkki on teräspalkki, joka on sovitettu toimimaan yhdessä betonin kanssa erilaisten laatastojen kantavana liittorakenteena kuten on todettavissa muun ohella estejulkaisusta A1. Estejulkaisusta A1 ei sinänsä käy ilmi, että teräspalkki toimisi reunarakenteena, mutta esimerkiksi jo riitapatentissakin on mainittu, että estejulkaisun A1 mukaista palkkia käytettäessä ongelmana ovat olleet erilaiset reunarakenteet, joiden yhteydessä on syntynyt lisätyötä, joka on aiheuttanut lisäkustannuksia. Tästä voidaan päätellä, että deltapalkki on toiminut reunarakenteena.

Estejulkaisun A1 opetuksen perusteella alan ammattimies on ymmärtänyt, että teräspalkin ulkoreunan puolella, jossa laatastoa ei ole, uuman vinoa suuntaa ei tarvita, koska vinoudesta ei ole hyötyjä tai vaikutuksia. Alan ammattilainen olisikin ilmeisellä tavalla päätynyt riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen F mukaiseen ratkaisuun pelkästään estejulkaisun A1 mukaisesta deltapalkista käyttäen hyväksi yleistietoaan.

Estejulkaisun A1 opetuksen perusteella alan ammattimies olisi rei’ittänyt vain sen puolen uuman, joka on liittynyt palkin tukemaan laattaan tai laatastoon liittovaikutuksen aikaansaamiseksi ja betonin syöttämiseksi palkkiin. Aivan yhtä ilmeisellä tavalla alan ammattimies olisi estejulkaisun A1 perusteella tehnyt valmistuksen aikana aukkoja teräslevyyn vain tarpeellisiin paikkoihin palkissa ja olisi helposti ymmärtänyt jättää reiät toiseen uumaosaan tekemättä, jotta syntyy tiivis muotti. Alan ammattimies on ymmärtänyt estejulkaisusta A1, että kun liittovaikutusta ei tarvita ja betonivalun ei haluta vuotavan ulos palkista, hän muuntaisi estejulkaisun A1 kuvion 1 mukaista deltapalkkia niin, että uuma toimii valumuottina. Tällä tavoin hän olisi päätynyt ilmeisellä tavalla ratkaisuun, jossa toinen uumalevy muodostaa aukottoman reunapinnan eli riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen G.

Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet F ja G ovat käyneet lisäksi ilmi HQ-reunapalkista, joka on esitetty muun ohella Hitsatut profiilit ‑käsikirjassa (jäljempänä myös estejulkaisu A3), Teräsrakennelehden numerossa 04/1990 (jäljempänä myös estejulkaisu A4) sekä Teräsrakennelehden numerossa 01/1994 (jäljempänä myös estejulkaisu A5). Estejulkaisu A3 on hyvin tunnettu alan käsikirja.

HQ-reunapalkin toinen uumaosa on muodostettu riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen F mukaisesti pohjalevyn suhteen olennaisesti kohtisuorassa asennossa olevaksi ja piirteen G mukaisesti aukottomaksi osaksi, jolloin toinen uumaosa muodostaa laattatason reunapinnan.

HQ-reunapalkin reunapinnan muodostavan uumaosan on katsottava ratkaisevan saman ongelman kuin riitapatentin kohtisuora ja aukoton uumaosa eli että se voidaan tuoda mahdollisimman lähelle reunapintaa, esimerkiksi seinää.

Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen teräspalkin ei siten ole katsottava eroavan olennaisesti siitä, mikä on tullut tunnetuksi estejulkaisusta A1 tai A2 tunnetusta deltapalkista, kun siihen yhdistetään estejulkaisusta A3, A4 tai A5 tunnettuun HQ-reunapalkkiin liittyvät opetukset.

Myöskään sinä tapauksessa, että lähimmäksi tekniikan tasoksi katsottaisiin Peikko Group Oy:n esittämällä tavalla estejulkaisun A4 mukainen HQ-reunapalkki, riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei olisi pidettävä keksinnöllisenä. Alan ammattimiehelle olisi nimittäin ollut ilmeistä varustaa estejulkaisussa A4 kuvattu HQ-reunapalkki aukollisella vinolla uumaosalla estejulkaisun A1 mukaisen deltapalkin opetuksen mukaisesti, mikäli tarkoituksena on muodostaa liittorakenne täyttämällä palkki betonilla jälkivalun yhteydessä.

Toissijainen kanneperuste

Mikäli katsottaisiin, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 suojapiiri kattaa myös aukollisen kohtisuoran uumaosan, niin toissijaisesti riitapatentti on julistettava mitättömäksi sillä perusteella, että riitapatentti on tarkoittanut keksintöä, jota ei ole esitetty niin selvästi, että alan ammattimies on voinut riitapatentin perusteella käyttää keksintöä. Riitapatentin selitys ei tue sitä, että kohtisuorassa ja aukottomassa uumaosassa voisi olla mitään aukkoja. Riitapatentista ei ole käynyt ilmi, minkälaisia aukkojen tulisi olla ja mikä aukkojen käyttötarkoitus voisi olla.

Vastaus

Vaatimukset

Peikko Group Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää kanteen.

Lisäksi Peikko Group Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Anstar Oy:n korvaamaan sen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 70.826,40 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Lisätty materiaali

Riitapatentin ei ole katsottava sisältävän kantajan esittämin tavoin lisättyä materiaalia.

Arvioitaessa riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 tehdyn muutoksen hyväksyttävyyttä on otettava huomioon sekä ne asiat, jotka ovat eksplisiittisesti eli suoraan esitetty perusasiakirjassa, että ne asiat, jotka ovat käyneet alan ammattimiehelle implisiittisesti eli epäsuorasti esille, kun alan ammattimies hakemuksen tekopäivänä on käyttänyt yleistietoaan.

Niin sanottu tuki riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 tehdylle muutokselle on käynyt ilmi perusasiakirjan sivun 1 riveiltä 29–31 ja 33–35 sekä sivun 2 riveiltä 29–33.

Käsite epäsymmetrisyys on käynyt selvästi ilmi riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteistä, sillä toinen uumaosa on vinossa ja toinen uumaosa pystysuorassa, eli uumaosat on sovitettu epäsymmetrisesti.

Keksinnöllisyys

Vaikka keksinnöllisyyden arvioinnissa lähdettäisiin kantajan esittämällä tavalla siitä, että lähimpänä tunnetun tekniikan tason ratkaisuna on pidettävä deltapalkkia, riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä on pidettävä keksinnöllisenä.

Ensinnäkin on huomattava, että toisin kuin kantaja on esittänyt, riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen A ei ole katsottava käyneen ilmi deltapalkista. Nimittäin vaikka deltapalkkia olisikin ennen riitapatentin tarkoittaman keksinnön syntymistä käytetty rakenteen reunassa, ei tämän ole katsottava tehneen siitä reunapalkkia, eli palkkia, joka sellaisenaan soveltuisi reunarakenteeksi.

Ero deltapalkin ja riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tarkoittaman keksinnön välillä on katsottava olevan siinä, että kysymyksessä olevan keksinnön mukaisen palkin toinen uumaosa on olennaisesti kohtisuorassa asennossa ja on aukoton. Tämän eron tekninen vaikutus on puolestaan siinä, että vinon uumaosan aukkojen kautta teräspalkin tilaan syötetty betoni pysyy tilassa, jolloin erillisiä reunarakenteita ei tarvita. Objektiivisena teknisenä ongelmana käytettäessä lähimpänä tekniikan tasona estejulkaisun A1 mukaista deltapalkkia on siten pidettävä aikaansaada teräspalkki, jonka kanssa ei tarvita erillisiä reunarakenteita.

Alan ammattimies ei olisi päätynyt riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun kantajan esittämällä tavalla. Alan ammattimies tarkastelee tunnettuja ratkaisuja kokonaisuuksina, eikä kykene eristämään yksittäisiä piirteitä tunnettujen ratkaisujen kokonaisuuksista ottamatta huomioon eristetyn yksittäisen piirteen alkuperäistä tarkoitusta tunnetun ratkaisun kokonaisuudessa.

HQ-reunapalkin rakenteen ei voida katsoa antaneen alan ammattimiehelle minkäänlaista ohjetta tai opetusta riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen teräspalkin suuntaan, sillä HQ-reunapalkin uuma ei ratkaise samaa ongelmaa, joka ratkaistaan riitapatentin toisella aukottomalla pystyuumalla.

Nyt käsillä olevassa asiassa ei ole olemassa myöskään mitään perusteltua syytä sille, miksi alan ammattimies olisi yhdistänyt estejulkaisun A1 tai A2 mukaisen deltapalkin estejulkaisusta A3, A4 tai A5 ilmeneviin HQ-reunapalkkia koskeviin opetuksiin taikka väitettyyn alan ammattimiehen yleistietoon siten kuin kantaja on esittänyt.

Joka tapauksessa toisin kuin kantaja on esittänyt, riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön keksinnöllisyyttä tulee arvioida pitäen lähimpänä tunnetun tekniikan tasona edellä mainittua HQ-reunapalkkia, joka on kuvattu muun ohella estejulkaisun A4 kuvassa 3.

Lähdettäessä edellä mainitusta HQ-reunapalkista objektiivisena teknisenä ongelmana on pidettävä sitä, miten aikaansaadaan liittorakenne kantavana reunarakenteena toimivan teräspalkin ja betonin välille.

Alan ammattimies ei olisi päätynyt riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen reunarakenteena toimivaan teräspalkkiin estejulkaisuissa A1–A5 olevaa tunnettua tekniikkaa yhdistelemällä muiden muassa siitä syystä, että yhdessäkään mainituista estejulkaisuista ei mainita tai edes vihjata mahdollisuudesta valmistaa epäsymmetrinen teräspalkki, jossa on eri asennossa olevat uumaosat. Lisäksi yhdessäkään mainituista estejulkaisuista ei mainita tai edes vihjata mahdollisuudesta valmistaa teräspalkki, jossa aukkoja on vain toisessa uumaosassa, eikä myöskään mahdollisuudesta aikaansaada reunapalkin uumaosaan aukkoja tai täyttää reunapalkki betonilla.

Estejulkaisujen A1–A5 mukainen tunnettu tekniikka ei ole antanut mitään syytä muokata estejulkaisun A4 kuvan 3 mukaista HQ-reunapalkkia riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseksi.

Lisäksi on huomattava, että toisin kuin kantaja on esittänyt, riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteillä F ja G ei ole katsottava olevan eri tekniset vaikutukset, vaan niillä on katsottava olevan yhteisvaikutus (synerginen vaikutus).

Toissijainen kanneperuste

Anstar Oy:n esittämää toissijaista kanneperustetta on pidettävä perusteettomana. Ilmanpoistoreikien lisäämistä riitapatentin mukaiseen rakenteeseen on pidettävä alan ammattimiehelle itsestään selvänä kuten myös sitä, että ne voivat sijaita eri paikoissa. Alan ammattimiehelle on riitapatentin etuoikeuspäivänä ollut selvää, että ilmanpoistoreikien on tullut olla palkin yläreunassa raskaan betonin täyttyessä pohjasta kohti palkin yläreunaa, jolloin ilma poistuu yläosasta. Alan ammattimiehelle on siten katsottava olleen selvää, mitä toisen uumaosan eli kohtisuoran uumaosan aukottomuudella tarkoitetaan, ja alan ammattimies on pystynyt riitapatentin selityksen avulla käyttämään keksintöä.

Todistelu

Asiakirjatodistelu

Anstar Oy

1. Patentti numero FI 85745 (estejulkaisu A1)
2. Betoninormikortti 18 e versio (estejulkaisu A2)
3. Hitsatut profiilit -käsikirja (estejulkaisu A3)
4. Teräsrakennelehti 04/1990, sivut 29–31 (estejulkaisu A4)
5. Teräsrakennelehti 01/1994, sivut 12–14 (estejulkaisu A5)
6. Peikko Group Oy:n 30.9.2003 antama vastine Patentti- ja rekisterihallituksen välipäätökseen 20.5.2003
7. Patentin numero FI 118817 alkuperäinen hakemusasiakirja
8. Patentti numero FI 118817
9. Deltapalkin asennusohje, versio FI 04/2016
10. Constructional Steel Design. World Developments. Edited by P.J. Dowling J.E. Harding R. Bjorhovde F Martinez-Romero, 1992
11. Deltapalkin tuotantoversion esite vuodelta 1999
12. Kuvia ja tietoja Peikko Group Oy:n palkista
13. Deltapalkki

Peikko Group Oy

1. Patentti- ja rekisterihallituksen välipäätös 16.7.2007
2. Patentin numero FI 118817 alkuperäinen hakemusasiakirja
3. Deltapalkin tuotantoversion esite vuodelta 1999
4. Constructional Steel Design. World Developments. Edited by P.J. Dowling J.E. Harding R. Bjorhovde F Martinez-Romero, 1992, s. 298.

Asiantuntijalausunnot

Anstar Oy

1. Eurooppapatenttiasiamies JR:n asiantuntijalausunto

Peikko Group Oy

1. Eurooppapatenttiasiamies TK:n asiantuntijalausunto

Henkilötodistelu

Anstar Oy

1. EM
2. JR, asiantuntijana

Peikko Group Oy

1. JS
2. TK, asiantuntijana

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

1 Asioiden käsittely samassa oikeudenkäynnissä

1 . Markkinaoikeus on valmistelun kuluessa 13.4.2022 antamallaan päätöksellä päättänyt käsitellä nyt Peikko Group Oy:n nostaman patentin loukkausta koskevan riita-asian (markkinaoikeuden asia diaarinumero 161/2022) sekä käsillä olevan patentin mitättömäksi julistamista koskevan riita-asian samassa oikeudenkäyntimenettelyssä.

2 Asian tausta ja kysymyksenasettelu

2. Asiassa on kysymys Anstar Oy:n Peikko Group Oy:tä vastaan nostamasta patentin mitättömäksi julistamista koskevasta riidasta.

3. Peikko Group Oy on ollut patentin numero FI 118817 haltija. Kyseinen riitapatentti on myönnetty keksinnölle nimeltä ”Teräspalkki”. Riitapatentti on ollut voimassa 29.5.2022 saakka.

4. Anstar Oy on kanteensa perusteena vedonnut ensinnäkin siihen, että riitapatentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä, eli sisältää niin sanottua lisättyä materiaalia. Toiseksi Anstar Oy on vedonnut siihen, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä keksinnöllisenä.

5. Peikko Group Oy on kiistänyt Anstar Oy:n kanteen sillä perusteella, että riitapatentti ei sisällä lisättyä materiaalia ja että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö on keksinnöllinen.

6. Asiassa on siten kysymys siitä, onko riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö julistettava Anstar Oy:n esittämän perusteella mitättömäksi ensisijaisesti sen johdosta, että mainittu keksintö sisältää lisättyä materiaalia, tai toissijaisesti sen johdosta, että kyseistä keksintöä ei ole pidettävä keksinnöllisenä.

3 Riitapatentista ja alan ammattimiehestä

7. Asiassa on asianosaisten kesken vailla erimielisyyttä, että riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 voidaan esittää piirteisiin jaoteltuna seuraavasti:

• reunarakenteena toimiva teräspalkki, joka on sovitettu toimimaan yhdessä betonin kanssa erilaisten laatastojen kantavana liittorakenteena (piirre A),
• joka käsittää pohjalevyn ja kaksi uumaosaa, jotka uumaosat on sovitettu välimatkan päähän toisistaan vierekkäin ja yhdistetty uumaosien toisista reunoista vaakasuoran yläosan avulla (piirre B),
• jolloin pohjalevy, uumaosat ja vaakasuora yläosa on sovitettu muodostamaan tilan, joka voidaan täyttää betonilla (piirre C),
• tunnettu siitä, että toimen uumaosa on muodostettu sinänsä tunnetusti pohjalevyn ja sen jatkeena olevan ulokelaipan suhteen vinossa asennossa olevaksi (piirre D),
• aukoilla varustetuksi osaksi (piirre E), ja
• että toinen uumaosa on muodostettu pohjalevyn suhteen olennaisesti kohtisuorassa asennossa olevaksi (piirre F)
• aukottomaksi osaksi (piirre G).

8. Markkinaoikeus toteaa, että patenttioikeuden alalla on vakiintuneesti lähdetty siitä, että muun ohella kysymyksiä lisätystä materiaalista ja keksinnöllisyydestä tulee arvioida alan ammattimiehen näkökulmasta. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä alan ammattimies on vakiintuneesti ymmärretty asianomaisen alan ammattilaiseksi, jolla on kyseisen alan keskimääräiset tiedot ja taidot sekä joka on selvillä siitä, mitä etuoikeuspäivän ajankohtana on kuulunut asianomaisen alan yleistietouteen. Alan ammattimiehellä on paitsi mahdollisuus päästä käsiksi kaikkiin tunnetun tekniikan tasoon kuuluviin julkaisuihin, hän myös kykenee rutiininomaiseen työhön ja kokeiluihin. Alan ammattimiehen tavanomaisiin tehtäviin on lisäksi katsottu kuuluvan puutteellisuuksien poistaminen korjaamalla haittoja tai saavuttamalla parannuksia. Alan ammattimieheltä on kuitenkin katsottu puuttuvan keksinnöllisyyteen vaadittava luovuus tai mielikuvitus (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisut T 455/91, kohta 5.1.3.2; T 39/93, kohta 7.8.4 sekä T 1030/06, kohta 20). Markkinaoikeus katsoo, että nyt käsillä olevassa tapauksessa, kun otetaan huomioon, että riitapatentin osalta on kyse patentista, jossa esitetään teräspalkin tietynlainen rakenne, alan ammattimiehenä voidaan pitää henkilöä, jonka työnkuvaan kuuluu teräspalkkien rakenteen suunnittelu.

4 Lisätty materiaali

9. Patenttilain 52 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen tulee julistaa patentti mitättömäksi sitä tarkoittavan kanteen perusteella muun ohella, milloin patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä.

10. Patenttilain 13 §:n mukaan patenttihakemusta ei saa muuttaa siten, että patenttia haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt selville hakemuksesta, kun hakemus on tehty.

11. Edellä mainittua vastaavasti Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan patenttisopimus tai EPC) 123 artiklan 2 kappaleen mukaan eurooppapatenttia koskevaa hakemusta tai eurooppapatenttia ei saa muuttaa siten, että hakemuksen kohde laajenee siitä, mikä on esitetty hakemuksessa sitä tehtäessä.

12. Euroopan patenttiviraston laajennettu valituslautakunta on EPC 123 artiklan 2 kappaleen tulkinnan osalta ratkaisussaan G 2/10 todennut, että EPC 123 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetusta kielletystä muutoksesta on kyse, jos kyseisen muutoksen lopputulos ei ole, suoraan tai epäsuorasti, selvästi ja yksiselitteisesti ilmennyt alan ammattimiehelle tämän yleistiedon valossa mainitussa säännöksessä viitatusta hakemusasiakirjasta.

13. Viimeksi mainitussa Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ratkaisussa on sinänsä ollut kysymys Euroopan patenttisopimuksen määräysten tulkinnasta. Patenttilain muuttamista koskeneissa lainvalmistelutöissä on kuitenkin korostettu, kuinka Euroopan patenttisopimuksen, johon Suomi on vuonna 1996 liittynyt, ja patenttilain tulkinnan tulee olla mahdollisimman yhdenmukaista oikeusvarmuuden turvaamiseksi (ks. esim. HE 92/2005 vp s. 28). Sanottuun nähden Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisuille on annettavissa merkitystä puheena olevalta osin.

14. Markkinaoikeus toteaa, että riitapatentin perusasiakirjan mukaiseen itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältynyttä ilmaisua ”Teräspalkki, joka on sovitettu toimimaan yhdessä betonin kanssa - -” on sittemmin patentinhakumenettelyn aikana muutettu siten, että myönnetyssä riitapatentissa sen itsenäinen patenttivaatimus 1 on kuulunut muutetulta osin ”Reunarakenteena toimiva teräspalkki, joka on sovitettu toimimaan yhdessä betonin kanssa - -”.

15. Anstar Oy on esittänyt, että edellä kuvatun muutoksen myötä riitapatentti on tullut käsittämään lisättyä materiaalia.

16. Markkinaoikeus toteaa, että riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 on kyse tuotevaatimuksesta, johon on sisällytetty käyttötarkoitusta koskeva ilmaisu ”reunarakenteena toimiva”.

17. Markkinaoikeus edelleen toteaa, että Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneessa oikeuskäytännössä edellä mainitun kaltaisen käyttötarkoitusta koskevan ilmaisun on katsottu tuotevaatimuksen yhteydessä tarkoittavan sitä, että asianomainen tuote soveltuu käytettäväksi kyseisessä tarkoituksessa.

18. Riitapatentin perusasiakirjan selityksessä on käytetty nimenomaan ilmaisua ”reunarakenteisiin soveltuva”.

19. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 käytetyn ilmaisun ”reunarakenteena toimiva” ei ole johtanut siihen, että mainittu patenttivaatimus olisi tullut sisältämään lisättyä materiaalia (ks. esim. Euroopan patenttiviraston teknisen valituslautakunnan ratkaisu T 1389/10, kohta 3.2). Vastaavasti myöskään kyseisen ilmaisun lisäämisen riitapatentin selityksen sivun 1 riville 3 ei ole katsottava johtaneen siihen, että patentin selitys olisi tullut sisältämään lisättyä materiaalia.

20. Anstar Oy on lisäksi esittänyt, että perusasiakirjan selitykseen sisältyneen määritteen ”epäsymmetrinen” jättäminen pois riitapatentin itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 on johtanut siihen, että mainittu patenttivaatimus on tullut käsittämään lisättyä materiaalia. Kyse on ollut sellaisesta suoritusmuodon yleistyksestä, jolla ei ole tukea perusasiakirjassa (niin sanottu intermediate generalisation).

21. Markkinaoikeus toteaa, että yksittäisen piirteen irrottamisen yhdistelmänä esitettyjen piirteiden joukosta ja sen sisällyttämisen patenttivaatimukseen on Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneessa oikeuskäytännössä katsottu olevan hyväksyttävissä sillä edellytyksellä, että irrotettu piirre ei liity erottamattomasti piirteiden yhdistelmän muihin piirteisiin tai yhdistelmänä esitetyillä piirteillä ei ole selvästi tunnistettavissa olevaa toiminnallista tai rakenteellista yhteyttä toisiinsa.

22. Riitapatentin perusasiakirjan selityksessä on käytetty ilmaisua ”reunarakenteisiin soveltuva epäsymmetrinen palkki”.

23. Markkinaoikeus toteaa, että termillä ”epäsymmetrinen” tarkoitetaan riitapatentissa sitä, että palkin toinen uumaosa on vino ja toinen kohtisuora suhteessa palkin pohjaosaan. Edelleen markkinaoikeus toteaa, että riitapatentin itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 käy ilmi, että siinä kuvatun reunapalkin rakenne on epäsymmetrinen, sillä edellä selostetun piirteen D mukaan toinen uumaosa on vino ja piirteen F mukaan toinen uumaosa on puolestaan suora. Termi epäsymmetrinen edellä selostetussa selityksen kohdassa ei siten ole ollut lisämäärite palkin rakenteelle, vaan se on ainoastaan luonnehtinut kyseistä rakennetta. Sanottuun nähden termin ”epäsymmetrinen” pois jättämisen riitapatentin itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 ei ole katsottava johtaneen siihen, että kyse olisi ollut sellaisesta suoritusmuodon yleistyksestä, jolle ei ole tukea perusasiakirjassa.

24. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että riitapatentin itsenäistä patenttivaatimusta 1 ei ole muutettu kantajan esittämän perusteella sellaisella tavalla, että riitapatentti olisi tullut käsittämään sellaista, mikä ei ole ilmennyt sen perusasiakirjasta. Asiassa ei näin ollen ole kantajan esittämän perusteella perusteita julistaa riitapatenttia mitättömäksi sillä perusteella, että riitapatentti käsittäisi sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta, kun hakemus on tehty.

5 Keksinnöllisyys

25. Patenttilain 52 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen tulee julistaa patentti mitättömäksi sitä tarkoittavan kanteen johdosta muun ohella, milloin patentti tarkoittaa keksintöä, joka ei täytä mainitun lain 1, 1 a, 1 b, ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja.

26. Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi verrattuna siihen, mikä on tullut tunnetuksi ennen patentin hakemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

27. Kysymystä siitä, onko patentissa kuvattua ratkaisua pidettävä keksinnöllisenä, on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ratkaistu arvioimalla, olisiko alan ammattimies pyrkiessään ratkaisemaan tekniikan tasoon liittyviä ongelmia ja puutteita patenttihakemuksen tekemispäivän mukaisen tekniikan tason perusteella päätynyt patentissa kuvattuun ratkaisuun. Keksinnöllisyyden ei voida katsoa puuttuvan sillä perusteella, että alan ammattimies olisi voinut (could) päätyä kysymyksessä olevaan ratkaisuun, vaan olennaista on, olisiko hän todella päätynyt (would) siihen (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännöstä ratkaisu T 2/83, kohta 7).

28. Asianosaisten kesken asiassa on erimielisyyttä ensinnäkin siitä, onko lähimpänä tunnetun tekniikan tasona pidettävä niin sanottua deltapalkkia, joka ilmenee estejulkaisuista A1 ja A2, vai niin sanottua HQ-reunapalkkia, joka ilmenee muun ohella estejulkaisusta A4.

29. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneessa oikeuskäytännössä on lähimmän tunnetun tekniikan tason määrittämisessä ensisijaisesti lähdetty siitä, että lähintä tunnetun tekniikan tasoa edustaa ratkaisu, josta käy ilmi tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen mukaiseen keksintöön nähden samaan tarkoitukseen kehitetty tai samaan tavoitteeseen pyrkivä ratkaisu, joka vastaa samaa käyttöä taikka liittyy samaan tai samankaltaiseen ongelmaan taikka ainakin liittyy samaan tai läheisesti samankaltaiseen tekniikan alaan.

30. Markkinaoikeus toteaa, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön tavoitteena on saada aikaan reunarakenteena toimiva teräspalkki, joka toimii yhdessä betonin kanssa kantavana liittorakenteena.

31. Asiassa esitetyn mukaan sekä deltapalkin että HQ-reunapalkin käyttö reunarakenteena on ollut tunnettua ennen riitapatenttiin johtaneen patenttihakemuksen tekemispäivää. Edelleen asiassa esitetyn mukaan deltapalkki, toisin kuin HQ-reunapalkki, toimii yhdessä betonin kanssa kantavana liittorakenteena.

32. Edellä esitettyyn nähden tarkasteltavina olevista vaihtoehdoista vain deltapalkin on katsottava kehitetyn samaan tarkoitukseen kuin riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen palkin.

33. Markkinaoikeus lisäksi toteaa, että riitapatentin kohteena olevan keksinnön tavoitteena on sen selityksen mukaan muokata deltapalkkia niin, ettei sen käyttö reunarakenteena edellytä lisätyötä asennuksen yhteydessä. Deltapalkin valinnan lähimmäksi tunnetun tekniikan tasoksi on siten katsottava johtavan riitapatentin taustalla olevaan tekniseen ongelmaan nähden saman tai ainakin samankaltaisen teknisen ongelman tarkasteluun keksinnöllisyysarvioinnissa. Toisaalta HQ-reunapalkki on jo lähtökohtaisesti kehitetty reunarakenteeksi, joten sen valinnan lähimmäksi tunnetun tekniikan tasoksi olisi katsottava johtavan riitapatentissa tarkasteltuun ongelmaan nähden erilaisen teknisen ongelman tarkasteluun keksinnöllisyysarvioinnissa.

34. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että lähimpänä tunnetun tekniikan tasona on pidettävä deltapalkkia.

35. Markkinaoikeus toteaa, että asiassa on asianosaisten kesken vailla erimielisyyttä, että deltapalkista on käynyt ilmi riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet B–E.

36. Asiassa on asianosaisten kesken edelleen riidatonta, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen piirre A on ilmennyt deltapalkista muilta osin paitsi käyttötarkoitusta ilmaisevan ”reunarakenteena toimiva” -ilmaisun osalta.

37. Kuten edellä on selostettu, Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneessa oikeuskäytännössä on lähdetty siitä, että käyttötarkoitusta koskeva ilmaisun on tuotevaatimuksen yhteydessä katsottava tarkoittavan sitä, että tuotevaatimuksen mukainen tuote soveltuu käytettäväksi kyseisessä tarkoituksessa.

38. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneessa oikeuskäytännössä on edelleen katsottu, ettei tuotevaatimuksen yhteydessä ilmaistun käyttötarkoituksen, mikäli se ei ilmaise suoraan tai epäsuorasti sellaista rakenteellista piirrettä, joka ei muutoin ilmene patenttivaatimuksesta, ole katsottava tekevän asianomaista tuotetta uudeksi tai keksinnölliseksi (ks. esim. Euroopan patenttiviraston teknisen valituslautakunnan ratkaisu T 1389/10, kohta 3.2 ja siinä viitattu oikeuskäytäntö).

39. Markkinaoikeus toteaa, että riitapatenttia kokonaisuutena tarkasteltaessa ilmaisu ”reunarakenteena toimiva” ei ilmaise suoraan tai epäsuorasti sellaista rakenteellista piirrettä, joka ei jo ilmene riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteistä F ja G.

40. Edellä esitetyn valossa markkinaoikeus katsoo, ettei riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteeseen A sisältyvälle ilmaisulle ”reunarakenteena toimiva” ole annettavissa merkitystä deltapalkista erottavana tekijänä. Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen palkin on näin ollen katsottava eroavan deltapalkista ainoastaan piirteiden F ja G osalta.

41. Perusasiakirjassa esitetyn mukaan riitapatentin mukaisen keksinnön etuna on, että reunarakenteisiin liittyvät lisätyöt ja siitä aiheutuvat kustannukset saadaan eliminoitua. Perusasiakirjassa on lisäksi esitetty, että keksinnön mukainen palkki voi muodostaa jonkin rakenteen reunan. Sanottuun nähden riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteiden F ja G on molempien katsottava edistävän sen tavoitteen saavuttamista, että paikalleen asennettu riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen palkki muodostaa rakenteen reunan ilman lisätyötä.

42. Asianosaisten kesken asiassa on erimielisyyttä siitä, onko edellä mainittujen riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteiden F ja G katsottava omaavan niin sanottua synergistä vaikutusta vai ei.

43. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että kahdella piirteellä voidaan katsoa olevan synergistinen vaikutus edellyttäen, että piirteet ovat toiminnallisesti riippuvaisia toisistaan ja että niiden yhteisvaikutus on suurempi kuin piirteiden erillisten vaikutusten summa. Synergistiseen vaikutukseen ei riitä, että piirteet ratkaisevat saman teknisen ongelman tai että piirteiden vaikutukset ovat samankaltaiset ja ne saavat yhdessä aikaan lisääntyneen mutta muutoin muuttumattoman vaikutuksen (ks. esim. Euroopan patenttiviraston teknisen valituslautakunnan ratkaisu T 1054/05, kohta 4.5).

44. Markkinaoikeus toteaa, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen G mukaisella aukottomalla uumalla on deltapalkkiin nähden se reunarakenteena toimivassa liittopalkissa välttämätön vaikutus, että se estää betonin valumisen ulos sille palkkiin muodostetusta tilasta. Tämän vaikutuksen ei ole kuitenkaan katsottava riippuvan siitä, onko toinen uumaosa pohjalevyn suhteen kohtisuorassa asennossa riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen F mukaisesti vai onko se deltapalkista tunnetulla tavalla vinossa asennossa pohjalevyyn nähden. Piirteen F on puolestaan katsottava saavan aikaan sen, että palkin muodostama reuna on yhdensuuntainen muun seinälinjan kanssa, mutta tämän vaikutuksen ei ole katsottava riippuvan siitä, onko toinen uumaosa aukoton edellä mainitun piirteen G mukaisesti vai deltapalkista tunnetulla tavalla aukollinen. Sanottuun nähden edellä mainittujen piirteiden F ja G ei ole katsottava omaavan synergististä vaikutusta, vaan niiden on katsottava edistävän edellä mainitun tavoitteen saavuttamista toisistaan riippumatta. Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteiden F ja G keksinnöllisyyttä on siten arvioitava erikseen käyttämällä niin sanottua osaongelmatarkastelua.

45. Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen F osalta muodostettavana objektiivisena teknisenä osaongelmana voidaan pitää sitä, kuinka muokata deltapalkkia niin, että se on asennettuna yhtenäinen muun seinälinjan kanssa. Tyypillinen seinälinja on pystysuora, joten alan ammattimiehelle voidaan pitää ilmeisenä muokata deltapalkkia niin, että toinen uumaosa on kohtisuora pohjalevyyn nähden, jolloin uumaosa on palkin paikalleen asennuksen jälkeen pystysuora ja siten linjassa muun seinän kanssa. Mainitun patenttivaatimuksen mukaisen keksinnön ei siten piirteen F osalta ole katsottava eroavan olennaisesti lähimmästä tunnetun tekniikan tasosta, eli deltapalkista, kun lisäksi otetaan huomioon alan ammattimiehen yleistieto.

46. Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen G osalta muodostettavana objektiivisena teknisenä osaongelmana voidaan puolestaan pitää sitä, kuinka estää betonin valuminen ulos sille muodostetusta tilasta rakenteen reunassa olevassa palkissa. Kun deltapalkki asennetaan niin, että se muodostaa rakenteen reunan, liittovaikutus on saatava aikaan vain palkin kannatteleman laatan kanssa. Koska liittovaikutusta ei ole tarpeen saada aikaan rakenteen reunan puolella, alan ammattimiehelle voidaan pitää ilmeisenä estää betonin valuminen ulos mainitulta puolelta tekemällä kyseisellä puolella sijaitsevasta uumaosasta aukoton. Mainitun patenttivaatimuksen mukaisen keksinnön ei siten ole katsottava eroavan olennaisesti lähimmästä tunnetun tekniikan tasosta, eli deltapalkista, myöskään piirteen G osalta, kun lisäksi otetaan huomioon alan ammattimiehen yleistieto.

47. Koska riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön ei ole katsottava eroavan olennaisesti lähimmästä tunnetun tekniikan tasosta, eli deltapalkista, sen paremmin riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen F kuin myöskään piirteen G osalta, riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä keksinnöllisenä tarkasteltavana olevaan tunnettuun tekniikkaan nähden.

6 Johtopäätös

48. Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ole eronnut patenttilain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla olennaisesti siitä, mikä on tullut alan ammattimiehelle tunnetuksi tarkasteltavana olevaan tunnettuun tekniikkaan nähden, kun lisäksi otetaan huomioon alan ammattimiehen yleistieto. Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei siten ole pidettävä keksinnöllisenä. Anstar Oy:n kanne riitapatentin julistamisesta mitättömäksi on näin ollen hyväksyttävä. Sanottuun nähden asiassa ei ole tarpeen lausua muista asiassa esitetyistä väitteistä.

7 Oikeudenkäyntikulut

49. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

50. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.

51. Anstar Oy:n kanne on hyväksytty. Peikko Group Oy on siten hävinnyt asian, ja se on näin ollen velvoitettava korvaamaan kaikki Anstar Oy:n tarpeellisista toimenpiteistä aiheutuneet kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

52. Anstar Oy on vaatinut, että Peikko Group Oy velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut yhteensä 108.119,85 eurolla viivästyskorkoineen. Vaaditusta määrästä kulujen osuus on ollut 12.186,53 euroa, josta asiantuntijatodistajana kuullun henkilön palkkion osuus on ollut 11.869,43 euroa ja asiamiehen kulujen osuus on ollut 317,10 euroa, ja palkkion osuus on ollut 95.933,32 euroa, josta oikeudenkäyntiasiamiehen palkkion osuus on ollut 68.043,32 euroa ja patenttiasiamiehen palkkion osuus on ollut 27.890 euroa. Laskuerittelyn mukaan oikeudenkäyntiasiamiehen palkkio on perustunut 229,1 tunnin työmäärään veloitetun keskituntihinnan ollessa 297 euroa.

53. Peikko Group Oy:llä ei ole ollut huomauttamista Anstar Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta kulujen osalta määrällisesti.

54. Sen sijaan Peikko Group Oy on kiistänyt Anstar Oy:n esittämän oikeudenkäyntikuluvaatimuksen palkkion osalta määrältään. Peikko Group Oy on paljoksunut Anstar Oy:n oikeudenkäyntiasiamiehen palkkiovaatimusta 37.822,95 euroa ylittävältä osin, minkä lisäksi Peikko Group Oy on paljoksunut myös Anstar Oy:n patenttiasiamiehen palkkiovaatimusta. Peikko Group Oy:n esittämän mukaan Anstar Oy:n oikeudenkäyntiasiamiesten käyttämä tuntimäärä on ollut liiallinen Peikko Group Oy:n oman asiamiehen käyttämän tuntimäärän 127,35 tuntia ylittäviltä osin. Myös Anstar Oy:n käyttämän patenttiasiamiehen palkkiovaatimus on huomattavasti suurempi kuin Peikko Group Oy:n käyttämän patenttiasiamiehen palkkiovaatimus, viimeksi mainitun ollessa 11.942,50 euroa.

55. Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä oleva asia on ollut patentin mitättömäksi julistamista koskevaksi riita-asiaksi tavanomaista yksinkertaisempi. Asia ei myöskään oikeudenkäyntiaineistoltaan ole ollut erityisen laaja. Markkinaoikeus katsoo olevan sinänsä selvää, että asiassa on Anstar Oy:n puolelta jouduttu suorittamaan osittain päällekkäistä työtä, kun toimenpiteitä on suorittanut useampi lakimies. Anstar Oy:n oikeudenkäyntiasiamiesten käyttämä tuntimäärä on ollut kuitenkin lähes kaksikertainen Peikko Group Oy:n asiamiehen käyttämään tuntimäärään nähden. Osaltaan kyseistä eroa voidaan katsoa sinänsä selittävän sen, että Anstar Oy on ollut asiassa kantajana, jolla on todistustaakka asiassa. Toisaalta on huomattava, että myös Anstar Oy:n käyttämän patenttiasiamiehen palkkiovaatimus on ollut reilusti yli kaksi kertaa Peikko Group Oy:n käyttämän patenttiasiamiehen palkkiovaatimusta suurempi. Edellä mainitun suuruista eroa oikeudenkäyntiasiamiesten käyttämissä tuntimäärissä ei voida myöskään katsoa selittävän sen, että Anstar Oy:n argumentaatio asiassa olisi ollut jotenkin yksityiskohtaisempaa tai laadukkaampaa kuin Peikko Group Oy:n argumentaatio. Sanottuun nähden sekä asian laatu ja laajuus huomioon ottaen Anstar Oy:n oikeudenkäyntiasiamiesten käyttämää tuntimäärää on pidettävä liiallisena siitä riippumatta, että Anstar Oy:llä on ollut todistustaakka asiassa. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että Anstar Oy:n tarpeellisista toimenpiteistä aiheutuneina kohtuullisina oikeudenkäyntikuluina oikeudenkäyntiasiamiehen palkkion osalta on pidettävä 45.000 euroa.

56. Anstar Oy:n patenttiasiamiehen palkkiovaatimuksen osalta markkinaoikeus toteaa, että Anstar Oy:n patenttiasiamies on esittänyt toimenpide-erittelyn, josta ei kuitenkaan käy ilmi sen paremmin käytettyä työmäärää kuin tuntiveloitusperustettakaan. Markkinaoikeus toteaa, että Anstar Oy:n patenttiasiamiehen palkkiovaatimus on sinänsä ylittänyt varsin huomattavastikin Peikko Group Oy:n patenttiasiamiehen palkkiovaatimuksen. Viimeksi mainitusta huolimatta markkinaoikeus katsoo, ettei Anstar Oy:n patenttiasiamiehen palkkiovaatimusta ole esitetyn toimenpide-erittelyn valossa pidettävä kohtuuttomana, kun otetaan huomioon, että Anstar Oy on ollut asiassa kantajana, jolla on ollut asiassa todistustaakka, mikä on ilmeisimmin vaikuttanut siihen, että myös Anstar Oy:n patenttiasiamiehen työmäärä on ollut Peikko Group Oy:n patenttiasiamiehen työmäärää suurempi.

57. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että Anstar Oy:n tarpeellisista toimenpiteistä aiheutuneina kohtuullisina oikeudenkäyntikuluina on pidettävä kulujen osalta 12.186,53 euroa ja palkkion osalta yhteensä 72.890 euroa, eli yhteensä 85.076,53 euroa. Peikko Group Oy on siten velvoitettava korvaamaan Anstar Oy:n oikeudenkäyntikulut 85.076,53 eurolla viivästyskorkoineen.

Tuomiolauselma

Markkinaoikeus julistaa patentin numero FI 118817 mitättömäksi.

Markkinaoikeus velvoittaa Peikko Group Oy:n korvaamaan Anstar Oy:n oikeudenkäyntikulut 85.076,53 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän tuomion antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää Peikko Group Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 13.11.2023.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Jussi Karttunen, markkinaoikeustuomarit Petri Rinkinen ja Reima Jussila sekä markkinaoikeusinsinööri Pasi Nikkonen.

Lainvoimaisuus

Ei lainvoimainen.