MAO:285/19

Asian käsittely

Asia on siirretty pääkäsittelyyn välituomion antamiseksi siltä osin kuin asiassa on kysymys ensinnäkin Kopiosto r.y:n asiavaltuudesta esittää vaatimuksia tekijänoikeuden loukkauksesta sekä toiseksi Kopiosto r.y:n kannevaatimuksista 1(a) ja 3(a), joiden menestyminen on edellytys muiden kannevaatimusten menestymiselle. Oikeudenkäyntiasiakirjojen salassapitoa koskevat vaatimukset on ratkaistu erillisellä 23.5.2019 julistetulla päätöksellä numero 256/19.

Kanne

Vaatimukset

Kopiosto r.y. (jäljempänä myös Kopiosto) on vaatinut, että markkinaoikeus

1. a) vahvistaa, että Telia Finland Oyj:n (jäljempänä myös Telia) toiminnassa, jossa se lähettää edelleen yleisön vastaanotettavaksi kotimaisiin muihin kuin jakeluvelvoitteen alaisiin vapaasti vastaanotettaviin televisiolähetyksiin sisältyviä Kopiosto r.y:n edustamien oikeudenhaltijoiden teoksia ja/tai esityksiä samanaikaisesti alkuperäisen lähetyksen kanssa lähetystä muuttamatta, on kyse tekijänoikeudellisesti relevantista edelleen lähettämisestä

b) vahvistaa, että Telia Finland Oyj loukkaa ja on loukannut Kopiosto r.y:n edustamien oikeudenhaltijoiden tekijänoikeuslakiin perustuvia oikeuksia lähettäessään edelleen yleisön vastaanotettavaksi ilman oikeudenhaltijoiden lupaa kotimaisiin muihin kuin jakeluvelvoitteen alaisiin vapaasti vastaanotettaviin televisiolähetyksiin sisältyviä Kopiosto r.y:n edustamien oikeudenhaltijoiden teoksia ja/tai esityksiä samanaikaisesti alkuperäisen lähetyksen kanssa lähetystä muuttamatta

2. velvoittaa Telia Finland Oyj:n suorittamaan Kopiosto r.y:lle sen edustamien oikeudenhaltijoiden tekijänoikeuslakiin perustuvien oikeuksien oikeudettomasta käytöstä kohtuullisen hyvityksen, määrältään vähintään 11.500.000 euroa, sekä korvauksen muusta vahingosta, jonka loukkaus on aiheuttanut, molemmat korkolain 7 §:n 1 momentin ja 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua hyvitys- ja korvausvaatimusten perustetta ja määrää koskevien selvitysten yksilöintipäivästä

3. a) vahvistaa, että Telia Finland Oyj:n toiminnassa, jossa se lähettää edelleen yleisön vastaanotettavaksi kotimaisiin jakeluvelvoitteen alaisiin vapaasti vastaanotettaviin televisiolähetyksiin sisältyviä Kopiosto r.y:n edustamien oikeudenhaltijoiden teoksia ja/tai esityksiä samanaikaisesti alkuperäisen lähetyksen kanssa lähetystä muuttamatta, on kyse tekijänoikeudellisesti relevantista edelleen lähettämisestä

b) vahvistaa, että Telia Finland Oyj on velvollinen suorittamaan Kopiosto r.y:lle tekijänoikeuslain 25 i §:n 2 momentissa tarkoitetun korvauksen kotimaisiin jakeluvelvoitteen alaisiin televisiolähetyksiin sisältyvien teosten tai esitysten edelleen lähettämisestä 1.6.2015 lukien

4. velvoittaa Telia Finland Oyj:n suorittamaan Kopiosto r.y:lle kannevaatimuskohdassa 3(b) tarkoitetun korvauksen, määrältään vähintään 4.200.000 euroa, korkolain 7 §:n 1 momentin ja 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua korvausvaatimuksen perustetta ja määrää koskevien selvitysten yksilöintipäivästä.

Kopiosto r.y. on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Telia Finland Oyj:n korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut kulujen osalta 11.879,46 eurolla ja palkkion osalta 219.782,50 eurolla eli yhteensä 231.661,96 eurolla sekä asianosaiskulut 2.800 eurolla, kaikki määrät viivästyskorkoineen.

Perusteet nyt käsillä olevilta osin

Kopioston asiavaltuus tekijänoikeuden loukkauksen osalta

Kopiosto edustaa valtakirjoilla kymmeniä tuhansia kotimaisia oikeudenhaltijoita ja vastavuoroisuussopimusten perusteella myös ulkomaisia oikeudenhaltijoita. Kopiosto on opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymä tekijänoikeuslain 26 §:ssä tarkoitettu sopimuslisenssijärjestö, joka valvoo edelleen lähettämiseen liittyviä tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden oikeuksia. Tekijänoikeuslain 26 §:n 1 ja 4 momentin perusteella Kopiostolla on lakiin perustuva yleinen asiavaltuus ja oikeus edustaa sellaisiakin saman alan teosten tekijöitä, joita se ei suoraan edusta valtakirjojen tai sopimusten perusteella. Sopimuslisenssijärjestelmän tarkoituksen kannalta muunlainen tulkinta ei olisi perusteltu tai kohtuullinen.

Kopiostolla on joka tapauksessa asiavaltuus ajaa kannetta omissa nimissään ainakin sen edustamien oikeudenhaltijoiden antamien tekijänoikeuden siirtosopimusten ja valtakirjojen nojalla. Kaikkien sopimusten esittäminen osana oikeudenkäyntiaineistoa ei ole kuitenkaan tarpeellista tai prosessiekonomisesti järkevää. Asiavaltuus voidaan arvioida tiettyjen televisio-ohjelmien tekijöistä esitettyjen tietojen sekä Kopioston ja sen jäsenjärjestöjen kanssa tehtyjen tekijänoikeuksien hallinnoinnin ja valvonnan Kopiostolle siirtämisen sisältävien yhteistyösopimusten perusteella. Ulkomaisten oikeudenhaltijoiden osalta asiavaltuus perustuu vastavuoroisiin edustamissopimuksiin, joista esitetään kolme esimerkkiä ja joihin sisältyy oikeudenkäyntivaltuutus.

Telian toiminnassa on kysymys edelleen lähettämisestä

Telian kaapeli-, iptv- ja muissa jakeluverkoissa tapahtuvassa lähetystoiminnassa on kysymys tekijänoikeudellisesti relevantista edelleen lähettämisestä eli siitä, että alkuperäiseen lähetykseen sisältyvä teos tai esitys lähetetään yleisön vastaanotettavaksi samanaikaisesti alkuperäisen lähettäjän kanssa ja lähetystä muuttamatta muun kuin alkuperäisen organisaation toimesta.

Tässä tapauksessa alkuperäinen lähettäjäorganisaatio on televisioyhtiö ja alkuperäinen lähetys on sen maanpäällinen televisiolähetys, jonka televisioyhtiöstä erillinen toimija Telia lähettää edelleen samanaikaisesti ja muuttamattomana muulla teknisellä tavalla sen jakeluverkoissa. Tämä on tekijänoikeudellisesti relevanttia edelleen lähettämistä, johon on oltava oikeudenhaltijoiden lupa tai josta on oikeus saada korvaus.

Telian toimintaa on arvioitava sen todellisen oikeudellisen luonteen perusteella. Telia ja lähettäjäyritykset eivät voi laajentaa oikeuksiaan oikeudenhaltijoiden kustannuksella tekemällä keskenään sopimuksia, joissa oikeudenhaltijat eivät ole osapuolia.

Televisiolähetyssignaalin teknisellä siirtotavalla Telialle tai mistä lähteestä se vastaanottaa signaalin, esimerkiksi maanpäällisestä televisiolähetyksestä tai erikseen, ei ole merkitystä edelleen lähettämisen tekijänoikeudellisessa arvioinnissa. Riittävää on, että kysymys on saman ohjelmasisällön lähettämisestä edelleen muun kuin alkuperäisen lähettäjäyrityksen toimesta.

Televisio-ohjelmien edelleen lähettäminen on Telialle oma olennainen liiketaloudellinen kokonaisuutensa. Ilman kotimaisten televisiokanavien edelleen lähettämistä Telian ei olisi käytännössä mahdollista myydä asiakkailleen kaapelitelevisioliittymiä eikä harjoittaa maksullisten televisiokanavien liiketoimintaa kaapeliverkkojen kautta. Telian lähetystoiminnassa ei ole kysymys Digita Oy:n teknisen infrastruktuurin tarjoamiseen verrattavissa olevasta palvelusta, eivätkä televisioyhtiöt tällä hetkellä maksa eivätkä ole tämän riidan kannalta relevanttina ajanjaksona maksaneet Telialle edelleen lähettämisestä eli Telian väittämästä signaalin siirtopalvelusta.

Vastaus

Vaatimukset

Telia Finland Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää kanteen ja velvoittaa Kopiosto r.y:n korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut kulujen osalta 58.958,51 eurolla ja palkkion osalta 542.608,61 eurolla eli yhteensä 601.567,12 eurolla sekä asianosaiskulut 37.500 eurolla, kaikki määrät viivästyskorkoineen.

Perusteet nyt käsillä olevilta osin

Kopiostolla ei ole asiavaltuutta tekijänoikeuden loukkauksen osalta

Tekijänoikeuden loukkausta koskevaa kannetta voi ajaa omissa nimissään vain oikeudenhaltija. Näin ollen Kopiostolla voi olla oikeus omissa nimissään vaatia vahvistusta ja korvausta vain niiden teosten tai esitysten osalta, joiden oikeudenhaltijat ovat siirtäneet sopimuksin tekijänoikeudelliset yksinoikeutensa Kopiostolle. Kopiostolle ei ole opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymispäätöksissä annettu asiavaltuutta loukkauskanteen ajamiseen. Kopiostolla ei ole sopimuslisenssijärjestönä tai tekijänoikeuslain 26 §:n perusteella yleistä asiavaltuutta ajaa omissa nimissään tekijänoikeuden loukkaukseen perustuvaa kannetta tilanteessa, jossa oikeudenhaltijan ja Kopioston välillä ei ole minkäänlaista sopimusta tai valtuutusta. Sopimuslisenssijärjestönä asiavaltuutta ei voi myöskään olla, jos kysymys ei ole edelleen lähettämisestä.

Kopiostolla ei ole asiavaltuutta toimia omissa nimissään oikeuksien hallinnoinnin ja valvonnan oikeuttavan valvontavaltakirjan perusteella. Kopioston ja sen jäsenjärjestöjen kanssa tehdyissä yhteistyösopimuksissa tai ulkomaisten järjestöjen kanssa tehdyissä vastavuoroisuussopimuksissa ei ole siirretty oikeudenhaltijoiden oikeuksia Kopiostolle. Asiavaltuuden tulee perustua lakiin, eikä sopimuksiin sisältyvä oikeudenkäyntivaltuutus oikeuta Kopiostoa ajamaan kannetta omissa nimissään.

Esitetyt mallisopimukset ovat sisältäneet mahdollisuuden varaumiin ja oikeuksista erikseen sopimiseen, ja nämä voivat rajoittaa Kopioston asiavaltuutta. Kopioston esittämät esimerkit eivät osoita, että valtaosa kotimaisten tuotantojen tekijöistä olisivat tehneet sen kanssa tekijänoikeussopimuksen. Kopiosto ei ole näyttänyt edes kyseisten esimerkkien osalta, että tekijät olisivat siirtäneet sille tekijänoikeutensa, ja tiedot on ilmoitettu vain osasta tekijöitä.

Telian toiminnassa ei ole kysymys edelleen lähettämisestä

Kopioston vaatimuksissa 1(a) ja 3(a) on kysymys siitä, onko Telian toiminta, jossa sen verkossa siirretään televisiolähetyssignaalia, oikeudelliselta luonteeltaan tekijänoikeudellisesti relevanttia edelleen lähettämistä. Telia ei lähetä televisioyhtiöiden maanpäällisiä televisiolähetyksiä edelleen jakeluverkoissaan, vaan Telian tarjoama tekninen siirtopalvelu on osa televisioyhtiöiden omaa lähetystoimintaa ja alkuperäistä samanaikaisesti kaapeliverkossa toteutettua lähetystä. Vapaasti vastaanotettavien kanavien lähettäminen on televisioyhtiöiden, ei verkkopalvelun tarjoajien liiketoimintaa. Vapaasti vastaanotettavat ja jakeluvelvoitteen piirissä olevat kanavat ovat kaapeliverkkoon liittyneiden kotitalouksien vastaanotettavissa ilman mitään sopimusta Telian kanssa.

Lähetysten siirtäminen Telian kaapeliverkossa tapahtuu televisioyhtiöiden toimeksiannosta, aloitteesta ja vastuulla. Telia on tehnyt suoraan televisioyhtiöiden kanssa sopimukset signaalin siirtopalvelusta sekä siitä, että televisioyhtiö vastaa oikeudenhaltijoille maksettavista korvauksista vapaasti vastaanotettavista tai jakeluvelvoitteen piirissä olevista kanavista. Televisioyhtiöt vastaavat oikeuksien hankkimisesta ja korvausten maksamisesta. Televisioyhtiöt hankkivat oikeudet lähettää ohjelmaa koko suomalaisen yleisön nähtäväksi. Maanpäällisten verkkojen vastaanottoalue on laajempi kuin Telian verkon. Televisioyhtiö on lähettäjäyritys. Käytännössä televisioyhtiöiden lähetysten jakelussa, kuten tässä, on aina tarpeen käyttää kolmannen osapuolen tarjoamaa infrastruktuuria. Vapaasti vastaanotettavat ja jakeluvelvoitteen piirissä olevat kanavat ovat kaapeliverkkoon liittyneiden kotitalouksien vastaanotettavissa ilman mitään sopimusta Telian kanssa.

Lähetyksellä tarkoitetaan signaalia, jonka välityksellä lähettäjäyritys saattaa ohjelmiston yleisön saataville. Telia vastaanottaa televisioyhtiöiltä signaalin suojattua kahden pisteen välistä yhteyttä pitkin, eikä signaali ole tässä vaiheessa yleisön saatavilla. Signaali siirretään yleisön saataville Telian verkon keskuslaitteiston ja siirtoverkkojen kautta. Signaalin siirtäminen Telialle ei ole sen yleisölle välittämistä. Käsillä olevassa tilanteessa ei ole mitään sellaista alkuperäistä teoksia yleisön saataviin saattavaa lähetystä eli lähetyssignaalia, jota lähetettäisiin edelleen.

Telian toiminnassa ei myöskään ole sellaista uutta yleisöä, joka saisi ohjelmiston katsottavakseen. Lisäksi estettä ei ole sillekään, että alkuperäistä lähettämistä tapahtuisi useassa eri lähetysverkossa samanaikaisesti.

Todistelu

Asiakirjatodistelu

Kopiosto r.y.

1. Opetusministeriön tai opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymispäätökset 19.12.2008, 21.12.2011, 20.12.2012, 18.12.2015 ja 21.12.2016
2. Kopioston ja Telian välistä kirjeenvaihtoa vuosina 2011–2017 (salassapidettävä)
3. Kopiosto-valvontavaltakirjapohja
4. Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto ry:n mallisopimus tekijänoikeuden siirrosta
5. Kopioston ja Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto ry:n yhteistyösopimus (salassapidettävä)
6. Tietoliikenteen ja Tietotekniikan Keskusliitto, FiCom ry:n verkkosivuilla oleva tilasto kaapeli- ja iptv-liittymien markkinaosuuksista 31.12.2016
7. Liite asianosaisten väliseen televisio- ja radiolähetysten edelleen lähettämistä koskevaan sopimukseen (salassapidettävä)
8. Ote liikenne- ja viestintäministeriön lausuntokoosteesta hallituksen esitysluonnoksesta viestintämarkkinalain 134 §:n uudistamisesta (Telian lausunto)
9. Telian lausunto hallituksen esitysluonnoksesta viestintämarkkinalain 134 §:n ja televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain muuttamisesta (12.11.2009)
10. Kauppalehti.fi-verkkosivuston artikkeli Sanoma tiukkana ilmaiskanavia uhkaavassa kiistassa: "Jakelupeiton supistuminen leikattaisiin tuotantoyhtiöiltä" (21.2.2018)
11. Kopioston lausunto sivistysvaliokunnalle hallituksen esityksestä 305/2014 vp tekijänoikeuslain 25 i ja 47 §:n muuttamisesta (must carry -korvausvelvollisuuden palauttaminen), 2.2.2015
12. Oikeudenhaltijoiden antamat valvontavaltakirjat ja tekemät tekijänoikeussopimukset: Downshiftaajat, jakso 1: "Väliaikaisratkaisu" (salassapidettäviä) 13. Oikeudenhaltijoiden antamat valvontavaltakirjat ja tekemät tekijänoikeussopimukset: Atomin Paluu (salassapidettäviä)
14. Oikeudenhaltijioden antamat valvontavaltakirjat ja tekemät tekijänoikeussopimukset: Au Pairit Australiassa, jakso 1: "Lähdön hetki" (salassapidettäviä)
15. Yhteistyösopimus Kopioston ja Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry:n välillä, 25.3.2015 ja valtakirja (salassapidettäviä)
16. Yhteistyösopimus Kopioston ja Suomen elokuvaohjaajaliitto SELO ry:n välillä, 26.3.2015 ja valtakirja (salassapidettäviä)
17. Kooste YLE:n kanavilla esitettyjen esimerkkiohjelmien (12–14) oikeudenhaltijoiden tiedoista
18. Kooste MTV- ja SUB-kanavilla esitettyjen esimerkkiohjelmien (19–22) oikeudenhaltijoiden tiedoista
19. Oikeudenhaltijoiden tekemät tekijänoikeussopimukset: Tuubi (salassapidettäviä)
20. Oikeudenhaltijoiden tekemät tekijänoikeussopimukset: Grilli (salassapidettäviä)
21. Oikeudenhaltijoiden tekemät tekijänoikeussopimukset: Punk’d Suomi (salassapidettäviä)
22. Oikeudenhaltijoiden tekemät tekijänoikeussopimukset: Exiä Rannalla (salassapidettäviä)
23. Yhteistyösopimus Kopioston ja Suomen Journalistiliitto ry:n (SJL) välillä, 16.3.2015 (salassapidettävä)
24. Vastavuoroisuussopimus Kopioston ja Iso-Britannian ALCS:n välillä, 29.5.2017 (salassapidettävä)
25. Vastavuoroisuussopimus Kopioston ja Ranskan SCAM:in välillä, 29.1.2018 (salassapidettävä)
26. Vastavuoroisuussopimus Kopioston ja Kanadan DRCC:n välillä, 1.12.2010 (salassapidettävä)
27. Käyttäjäkohtaiset koosteet Kopioston edustamien oikeudenhaltijoiden teosten/esitysten käyttötapahtumista (27a) sekä toisella tavalla laadittu kooste (27b)
28. Kopioston asiakirjatodisteessa 27 eriteltyjen oikeudenhaltijoiden kanssa tehdyt tekijänoikeussopimukset (salassapidettäviä)

Telia Finland Oyj

1. Kopioston tiedote "Kopiosto pyytää markkinaoikeuden tulkintaa tekijänoikeuslaista" ja tätä koskeva artikkeli "Kysymyksiä ja vastauksia" (24.1.2018)
2. Ote Telian ja erään televisioyhtiön välisestä sopimuksesta (salassapidettävä)
3. Ote Digita Oy:n antennitelevision kanavanippujen näkyvyysalueesta, verkkosivulta https://www.digita.fi/kuluttajille/tv/näkyvyysalueet
4. Otteita erään televisioyhtiön ohjelmahankintasopimuksista (salassapidettävä)
5. Ote Telian verkkosivustolta https://www.telia.fi/asiakastuki/tv-ja-viihde/telia-kaapeli-tv/tilaaminen-kaapelitv

Markkinaoikeuden ratkaisu

Kopiosto r.y:n asiavaltuus

1. Kannevaatimusten 3 ja 4 osalta riidatonta on, että Kopiostolla on sopimuslisenssijärjestönä asiavaltuus tekijänoikeuslain 25 i §:n ja 26 §:n perusteella. Niin ikään riidatonta on, että Kopiostolla on asiavaltuus ja vahvistusintressi kannevaatimuksen 1(a) osalta. Asiassa on sen sijaan arvioitava, miltä osin Kopiostolla on asiavaltuus omissa nimissään vaatia vahvistusta ja korvauksia tekijänoikeuden loukkausta koskevilla kannevaatimuksilla 1(b) ja 2.

2. Kopiosto on ensinnäkin vedonnut siihen, että sillä on opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymänä sopimuslisenssijärjestönä ja siten tekijänoikeuslain 26 §:n perusteella lakiin perustuva yleinen asiavaltuus ja oikeus edustaa kaikkia edustamiensa alojen tekijöitä.

3. Tekijänoikeuslain 26 §:n 1 momentin mukaan sopimuslisenssiä koskevia tämän lain säännöksiä sovelletaan sopimukseen, joka on tehty tietyn alan tekijöiden teosten käyttämisestä käyttäjän ja opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymän, lukuisia tämän alan Suomessa käytettyjen teosten tekijöitä edustavan järjestön välillä. Hyväksyttyä järjestöä pidetään tämän sopimuksen osalta oikeutettuna edustamaan muitakin saman alan teosten tekijöitä. Mainitulla sopimuksella laajennetun kollektiivisen käyttöluvan saanut voi luvan mukaisin ehdoin käyttää kaikkia tämän alan tekijöiden teoksia.

4. Pykälän 4 momentin mukaan, mitä 1 momentissa tarkoitettu järjestö määrää teoksen kappaleiden valmistamisesta taikka teoksen välittämisestä tai lähettämisestä suoritettavien korvausten jakamisesta järjestön suoraan edustamille tekijöille tai käyttämisestä tekijöiden yhteisiin tarkoituksiin, sovelletaan myös muihin 1 momentissa tarkoitettuihin saman alan tekijöihin, joita järjestö ei suoraan edusta.

5. Markkinaoikeus toteaa, että tekijänoikeuslaissa on nimenomaisesti säädetty lain 26 §:ssä tarkoitetun sopimuslisenssijärjestön oikeudesta edustaa kaikkia kyseisen alan tekijöitä vain tietyissä käyttöluvan myöntämistä ja sen ehtoja koskevissa tilanteissa. Laista ei ilmene, että tämä edustusoikeus koskisi myös muita kuin kyseisiä sopimuksen tekemistä koskevia tilanteita tai että edustamisella olisi tarkoitettu antaa sopimuslisenssijärjestölle oikeus ajaa omissa nimissään kannetta tekijänoikeuden loukkauksen vahvistamiseksi ja tekijänoikeuslain 57 §:n mukaisen hyvityksen saamiseksi silloin, kun käyttöluvasta ei ole sovittu.

6. Markkinaoikeus toteaa, että sopimuslisenssijärjestelmän tarkoitus ja tehokkuus saattaisivat sinänsä puoltaa sitä, että sopimuslisenssijärjestön edustusvalta koskisi käyttöluvasta ja sen ehdoista sopimisen ohella myös tilanteita, joissa teoksen tai muun suojan kohteen käyttäjä ei ole tehnyt sopimusta tai ei edes halua sopia käyttöluvasta. Viimeksi mainituissa tapauksissa oikeussuojakeinot ja mahdolliset seuraamukset poikkeavat kuitenkin olennaisesti sopimuslisenssijärjestelmän sopimuksen tekemiseen perustuvista lähtökohdista.

7. Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY 4 artiklan c kohdan mukaan jäsenvaltioiden on myönnettävä oikeus pyytää tiettyjen toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen soveltamista teollis- ja tekijänoikeuksia kollektiivisesti hallinnoiville elimille, joilla on säännönmukaisesti tunnustettu oikeus edustaa teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoita, jos sovellettava lainsäädäntö sen sallii ja mainitun lainsäädännön mukaisesti.

8. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (tuomio 7.8.2018, SNB-REACT, C-521/17, EU:C:2018:639, kohta 34) on todettu, että kun järjestöllä, jonka vastuulla on teollis- ja tekijänoikeuksien kollektiivinen hallinnointi ja jolle on myönnetty kelpoisuus edustaa näiden oikeuksien haltijoita, yhtäältä katsotaan kansallisen lainsäädännön mukaan olevan välittömiä etuja näiden oikeuksien puolustamisessa ja kun sillä toisaalta on kyseisen lainsäädännön mukaan oikeus esiintyä tuomioistuimessa asianosaisena, jäsenvaltioiden on tunnustettava tälle järjestölle oikeus pyytää edellä mainitussa direktiivissä säädettyjen toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen soveltamista ja nostaa tuomioistuimessa kanne tällaisten oikeuksien panemiseksi täytäntöön.

9. Edellä todetun perusteella myös Euroopan unionin oikeudessa sopimuslisenssijärjestöjen asiavaltuus on jätetty kansallisen lainsäädännön varaan. Suomen laissa ei ole nimenomaisesti säädetty tekijänoikeuden kollektiivisesta hallinnoinnista vastaaville järjestöille yleistä tai tekijänoikeuden loukkauksen vahvistamista ja hyvityksen suorittamista käsittävää oikeutta esiintyä tuomioistuimessa asianosaisena niiden oikeudenhaltijoiden puolesta, joita se tekijänoikeuslain 26 §:ssä säädetyissä tilanteissa voi edustaa.

10. Edellä todetuilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Kopiostolla ei ole sopimuslisenssijärjestönä tekijänoikeuslain perusteella yleistä asiavaltuutta ajaa omissa nimissään kannevaatimuksissa 1(b) ja 2 tarkoitettua tekijänoikeuden loukkausta koskevaa kannetta.

11. Kopiosto on kuitenkin myös vedonnut siihen, että sillä on joka tapauksessa asiavaltuus ajaa kannetta omissa nimissään ainakin sen edustamien oikeudenhaltijoiden antamien tekijänoikeuden siirtosopimusten ja valtakirjojen nojalla.

12. Kopioston asiakirjatodisteena 3 esitetyn, oikeudenhaltijan ja Kopioston jäsenjärjestön väliseksi tarkoitetun Kopiosto-valvontavaltakirjapohjan 4 §:n mukaan järjestöllä on oikeus siirtää tämän valtakirjan mukaiset valtuudet valtakirjaan sisällytetyt ehdot säilyttäen Kopiostolle ja 5 §:n mukaan järjestöllä on tämän valtakirjan nojalla ja rajoissa oikeus solmia teosten käyttämistä koskevia sopimuksia, periä korvauksia teosten käyttämisestä sekä ajalta ennen tämän valtakirjan antamista että sen jälkeen, säilyttää korvausvaroja, esiintyä oikeudenkäynnissä ja muissakin yhteyksissä tekijän, esittävän taiteilijan tai kustantajan puolesta omissa nimissään teosten käyttöoikeutta ja korvausoikeuksia koskevissa asioissa sekä asianomistajana tekijänoikeuden loukkauksia koskevissa asioissa, tehdä välityssopimuksia ja suorittaa kaikki muutkin tehokkaan valvonnan edellyttämät toimet.

13. Olennaisesti ottaen vastaavasti on todettu Kopioston asiakirjatodisteena 4 esitetyssä Kopioston jäsenjärjestön tekijänoikeuksien siirtoa koskevan mallisopimuksen 4 ja 5 §:ssä. Sopimuksen 1 §:stä ilmenee, että tekijä luovuttaa järjestölle muun ohella tekijänoikeuslakiin perustuvan yksinoikeuden audiovisuaaliseen teokseen ja radio-ohjelmaan sisältyvän teoksensa tai esityksensä edelleenlähettämiseen ja yleisölle välittämiseen.

14. Kopiosto on esittänyt asiakirjatodisteinaan 12–14, 19–22 ja 28 edellä kohdissa 12 ja 13 todettuja niin sanottuja malliasiakirjoja sisällöltään olennaisesti vastaavia valvontavaltakirjoja sekä sopimuksia tekijänoikeuksien siirrosta alkuperäisten oikeudenhaltijoiden ja Kopioston jäsenjärjestöjen välillä.

15. Kopiosto on myös esittänyt asiakirjatodisteinaan 5, 15, 16 ja 23–26 Kopioston ja sen jäsenjärjestöjen välisiä yhteistyösopimuksia ja valtakirjoja sekä Kopioston ja ulkomaisten järjestöjen kanssa tehtyjä vastavuoroisuussopimuksia. Yhteistyösopimuksissa on sovittu siitä, että jäsenjärjestö luovuttaa saamiensa tekijänoikeuslakiin perustuvien oikeuksien hallinnoinnin ja valvontavaltuudet Kopiostolle. Sopimusten mukaan Kopiostolla on tekijänoikeuksien valvonnan ja oikeudenkäynnissä toimimisen osalta samat oikeudet kuin mitä edellä kohdassa 12 on selostettu. Myös vastavuoroisuussopimuksissa on sovittu siitä, että osapuolilla on valtuus myös omissa nimissään ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin teoksia laittomasti käyttäviä tahoja vastaan.

16. Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainituissa tekijänoikeuksien siirtoa koskevissa sopimuksissa alkuperäiset oikeudenhaltijat ovat siirtäneet tekijänoikeuslakiin perustuvia yksinoikeuksiaan Kopioston jäsenjärjestöille. Asiassa ei ole kuitenkaan esitetty selvitystä siitä, että jäsenjärjestöt olisivat siirtäneet näitä oikeuksia edelleen Kopiostolle tai että sille olisi millään muullakaan tavalla siirretty riidan kohteena olevia tekijänoikeuslakiin perustuvia yksinoikeuksia. Sopimukset ovat sen sijaan sisältäneet vain valtuutuksen Kopiostolle toimia omissa nimissään oikeudenkäynnissä edustettujen tahojen puolesta.

17. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2004:18 (kohta 6) on todettu, että asianosaiset eivät voi tuomioistuinta sitovasti sopia siitä, että oikeus esittää omissa nimissään vaatimuksia annettaisiin henkilölle, jolla sitä ei lain mukaan ole. Myös korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2018:8 (kohta 16) on äskettäin yleisesti ottaen todettu, että asiavaltuudesta ei ole yleistä säännöstä oikeudenkäymiskaaressa. Tavanomaisesti asiavaltuus riita-asioissa kuuluu riitautetun oikeussuhteen osapuolille, eivätkä asianosaiset pääsääntöisesti voi määräämistoimillaan luoda kolmannelle henkilölle asemaa, jossa tämä omissa nimissään käy oikeutta asianosaisen oikeudesta (niin sanottu prosessimandaatin kielto). Tässä asiassa ei sovellu mikään kyseisessä ennakkopäätöksessä mainittu poikkeus, kuten esimerkiksi niin sanottu perimissiirto (kohdat 18 ja 19).

18. Markkinaoikeus katsoo, että käsillä olevissa valtakirjoissa ja sopimuksiin sisältyvissä valtuutuksissa on ollut kysymys edellä selostetusta kielletystä prosessimandaatista. Tässä käsillä olevassa tekijänoikeudellisessa asetelmassa oikeudenhaltija pyrkii luomaan sopimuksin Kopiostolle aseman, jossa Kopiosto omissa nimissään käy oikeutta oikeudenhaltijan oikeudesta. Käsillä ei ole tilanne, jossa prosessimandaatin kieltoa koskevasta pääsäännöstä voitaisiin poiketa.

19. Koska Kopiosto ei ole osoittanut, että sillä olisi asiavaltuutta kannevaatimuksiin 1(b) ja 2 miltään osin edes korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä KKO 1989:87 ilmenevin tavoin esimerkinomaisesti esitettynä, kyseiset vaatimukset on jätettävä tutkimatta.

Pääasiaratkaisun perustelut

1 Asian tarkastelun lähtökohdat

20. Asiassa on riidatonta, että Telialla on verkko, jolla siirretään kotimaisten vapaasti vastaanotettavien televisiokanavien lähetyssignaalia ainakin kaapelitelevisio- ja iptv-tekniikalla ja että Telian verkossa siirrettävät televisiolähetykset ovat lähtökohtaisesti samansisältöisiä ja samanaikaisia kuin maanpäällisissä verkoissa siirrettävät televisiolähetykset. Televisiokanavista voi kuitenkin myös olla erilaisia versioita eri jakeluteihin tai tarkoituksiin.

21. Markkinaoikeus toteaa, että televisiolähetyksiin sisältyvien teosten ja muiden tekijänoikeuslaissa säädettyjen suojan kohteiden lähettäminen tai siirtäminen yleisön vastaanotettavaksi kaapelitelevisioverkossa on lähtökohtaisesti tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaista yleisölle välittämistä, johon on oltava oikeudenhaltijan lupa tai josta tulee suorittaa oikeudenhaltijalle korvaus.

22. Asiassa on ensiksi arvioitava, onko Telian verkossa tapahtuvassa siirto- tai lähetystoiminnassa kysymys tekijänoikeudellisesti merkityksellisestä tekijänoikeuslain 25 h ja 25 i §:ssä säädetyt edelleen lähettämisen edellytykset täyttävästä yleisölle välittämisestä.

23. Radio- ja televisiolähetysten edelleen lähettämiseen liittyvien oikeuksien yleistä järjestämistä koskevista vuoden 1985 esitöistä (HE 235/1985 vp s. 3–4) ilmenee, että sääntelyn keskeisenä tarkoituksena on ollut se, että yleisradioiduille ja erityisesti toisesta valtiosta peräisin oleville ohjelmalähetyksille on ollut kysyntää ja niitä on siksi haluttu saattaa yleisön saataviin myös muilla jakelutavoilla, erityisesti kaapelitelevisioverkoissa.

24. Alkuperäisestä lähettäjäyrityksestä riippumattomassa yleisradioitujen televisiolähetysten edelleen lähettämisessä alkuperäiset lähettäjäyritykset eivät ole oikeudenhaltijoilta lupia hankkiessaan ainakaan lähtökohtaisesti voineet ottaa huomioon muita kuin niiden oman lähetystoiminnan tarvitsemia lupia ja korvauksia. Tällainen edelleen lähettäminen edellytti oikeudenhaltijoiden suostumusta, ja lupien hankkimisen ja korvausten maksamisen helpottamiseksi päädyttiin sopimuslisenssijärjestelmään (HE 235/1985 vp s. 4–5). Nyt asetelma on jossakin määrin toinen, koska Telian mukaan sen sopimuskumppanina toimivat televisioyhtiöt lähettäjäyrityksinä ovat jo alun perin hankkineet televisiolähetysten kaapelitelevisioverkossa siirtämiseen tarpeelliset oikeudet ja maksaneet tästä oikeudenhaltijoille korvauksen, eikä sopimuslisenssille ole tarvetta.

25. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on käsitelty runsaasti unionissa yhdenmukaisesti tulkittavaa yleisölle välittämisen käsitettä. Telian verkon kautta tapahtuva yleisölle välittäminen ei kuitenkaan välttämättä täyttäisi tekijänoikeuslain 25 h ja 25 i §:ssä säädettyjä edelleen lähettämisen edellytyksiä, vaan se voisi olla myös muunlaista yleisölle välittämistä, kuten tekijänoikeuslain perussäännösten mukaista televisiolähetysten alkuperäistä lähettämistä. Asiassa on siten aiheellista ensiksi arvioida edelleen lähettämisen erityisiä edellytyksiä ja tarvittaessa vasta sen jälkeen yleisölle välittämisen yleisiä edellytyksiä.

2 Keskeiset oikeusohjeet

26. Alun perin tekijänoikeuslain 22 a §:n 1 momentissa (54/1986) säädettiin siitä, että vapaasti etenevillä radioaalloilla lähettävään radio- tai televisiolähetykseen sisältyvä teos saadaan sovituilla ehdoilla lähettää edelleen yleisön vastaanotettavaksi alkuperäisen lähetyksen kanssa lähetystä muuttamatta. Säännöksen esitöiden (HE 235/1985 vp s. 11) mukaan radio- ja televisiolähetyksellä on tarkoitettu yleisön suoraan vastaanotettavaksi tarkoitettua radiolähetystä eli yleisradiolähetystä.

27. Edelleen säännöksen esitöissä (s. 11 ja 12) on todettu, että säännös koskee linkkiverkoissa tapahtuvien lähetysten tai välityssatelliittien kautta välitettyjen lähetysten edelleen lähettämistä vain, jos nämä linkitse tai välityssatelliitin kautta siirrettävät lähetykset ovat alunperin ja samanaikaisesti yleisön suoraan vastaanotettavissa. Jos ohjelmat jaetaan ensin pelkästään linkitse tai välityssatelliitin kautta, säännös ei ole sovellettavissa. Näin välitettyjen ohjelmien lähettäminen kaapeliverkoissa kuuluu tekijänoikeuden perussäännösten soveltamisalaan, kuten kaikki alkuperäiset kaapelilähetykset. Välityssatelliitista tai linkistä saapuvan lähetyksen samanaikainen lähettäminen kaapeliverkossa rinnastuu esimerkiksi tallenteelta tapahtuvaan alkuperäiseen kaapelilähetykseen.

28. Tekijänoikeuslain myöhemmin säädetyssä 25 h §:n 1 momentissa (446/1995) todettiin muutoin olennaisesti edellä mainittua 22 a §:n 1 momenttia vastaavasti, mutta säännöksestä poistettiin edellytys "vapaasti etenevillä radioaalloilla lähetettävään". Säännöksen esitöiden (HE 287/1994 vp s. 76) mukaan muutoksen jälkeen säännös on sovellettavissa myös siinä satelliittidirektiivin (93/83/ETY) edellyttämässä harvinaisessa tapauksessa, että edelleenlähetettävä alkuperäinen toisesta ETA-maasta peräisin oleva lähetys tapahtuu johtimitse.

29. Tekijänoikeuslain 25 h §:n 1 momentin, jota on viimeksi muutettu lailla 821/2005, mukaan radio- tai televisiolähetykseen sisältyvän teoksen saa lähetystä muuttamatta sopimuslisenssin nojalla, siten kuin 26 §:ssä säädetään, lähettää edelleen yleisön vastaanotettavaksi samanaikaisesti alkuperäisen lähetyksen kanssa.

30. Tekijänoikeuslain 25 i §:n 1 momentin mukaan tietyt edellytykset täyttävä teleyritys saa lähettää edelleen johtoja pitkin yleisön vastaanotettavaksi sähköisten viestinnän palveluista annetun lain 227 §:ssä tarkoitettuun eli siirto- tai jakeluvelvoitteen alaiseen televisio- tai radiolähetykseen sisältyvän teoksen samanaikaisesti alkuperäisen lähetyksen kanssa lähetystä muuttamatta. Pykälän 2 momentissa säädetään muun ohessa, että tekijällä on oikeus saada edelleen lähettäjältä korvaus edelleen lähettämisestä, jollei edelleen lähettäjä näytä toteen, että korvaus on jo maksettu lähetysoikeuksien hankinnan yhteydessä.

31. Edellä kohdissa 29 ja 30 kuvattuja voimassaolevia säännöksiä sovelletaan tekijänoikeuslain 45 §:n 7 momentin perusteella myös muun ohella kirjallisen tai taiteellisen teoksen esityksiin eli niin sanottuihin esittävän taiteilijan lähioikeuksiin.

32. Pariisissa vuonna 1971 tarkistetun kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskevan Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklan 1 kohdan ii alakohdan mukaisesti kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijöillä on yksinoikeus oikeus sallia teoksen yleisradioinnin välittäminen yleisölle johtimitse tai edelleen yleisradioiminen silloin, kun tämä tapahtuu muun kuin alkuperäisen organisaation toimesta (SopS 79/1986).

33. Tiettyjen satelliitin välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin ja kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavien tekijänoikeutta sekä lähioikeuksia koskevien sääntöjen yhteensovittamisesta annetussa neuvoston direktiivissä (93/83/ETY, satelliittidirektiivi) edelleenlähetyksellä kaapeleitse tarkoitetaan 1 artiklan 3 kohdan mukaan toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevien johtimitse tai vapaasti etenevillä radioaalloilla, erityisesti satelliitin välityksellä lähetettävän yleisön vastaanotettavaksi tarkoitetun alkuperäisen televisio- tai radiolähetyksen samanaikaista, muuttamatonta ja lyhentämätöntä edelleenlähetystä kaapeleitse tai mikroaalloilla toimivan lähetysjärjestelmän välityksellä yleisön vastaanotettavaksi.

34. Käsillä oleva jäsenvaltion sisäinen tilanne ei kuulu satelliittidirektiivin soveltamisalaan, mutta direktiivin määritelmällä voi kuitenkin olla tulkinnallista vaikutusta, koska tekijänoikeuslain esitöissä (SiVM 27/2014 vp s. 3) on tuotu esiin, että edelleen lähettämisen käsitteellä on muun ohessa edellä mainitun yleissopimuksen ja direktiivin määrittämä sisältö, jota tulee selvyyden vuoksi noudattaa myös kansallisessa lainsäädännössä.

35. Lähetystoimintaa harjoittavien organisaatioiden tiettyihin verkkolähetyksiin ja televisio- ja radio-ohjelmien edelleenlähetyksiin sovellettavien tekijänoikeuden ja lähioikeuksien käyttämistä koskevien sääntöjen vahvistamisesta ja neuvoston direktiivin 93/83/ETY muuttamisesta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2019/789 on muun ohessa muutettu ensiksi mainitun direktiivin eli satelliittidirektiivin 1 artiklan 3 kohtaa ja säädetty jäsenvaltioille mahdollisuus ulottaa satelliittidirektiivinkin eräät säännökset sovellettavaksi tilanteisiin, joissa alkuperäinen lähetys ja edelleenlähetys tapahtuvat molemmat niiden alueella. Direktiivi 2019/789 on pantava kansallisesti täytäntöön viimeistään 7.6.2021. Kyseisellä säädösmuutoksella ei ole merkitystä tässä oikeudenkäynnissä.

3 Asian arviointi

36. Tekijänoikeuslain 25 h ja 25 i §:n mukaisen edelleen lähettämisen edellytyksenä on, että radio- ja televisiolähetykseen sisältyvä teos tai esitys lähetetään yleisön vastaanotettavaksi samanaikaisesti alkuperäisen lähetyksen kanssa lähetystä muuttamatta.

37. Telian mukaan lähetyksellä tarkoitetaan signaalia, jonka välityksellä lähettäjäyritys saattaa ohjelmiston yleisön saataville. Käsillä olevassa tilanteessa ei ole mitään sellaista alkuperäistä teoksia yleisön saataviin saattavaa lähetystä eli lähetyssignaalia, jota lähetettäisiin edelleen.

38. Kopioston mukaan televisiolähetyssignaalin teknisellä siirtotavalla Telialle tai mistä lähteestä se vastaanottaa signaalin, esimerkiksi maanpäällisestä televisiolähetyksestä tai erikseen, ei ole merkitystä edelleen lähettämisen tekijänoikeudellisessa arvioinnissa. Riittävää on, että kysymys on saman ohjelmasisällön lähettämisestä edelleen muun kuin alkuperäisen lähettäjäyrityksen toimesta.

39. Markkinaoikeus toteaa, että edellä kohdissa 26–28 tekijänoikeuslain esitöistä kuvatusta ilmenee, että tekijänoikeuslaissa radio- ja televisiolähetyksellä on tarkoitettu yleisön suoraan vastaanotettavaksi tarkoitettua lähetystä. Näin ollen vain tällaisen alkuperäisen lähetyksen siirtämisessä voi olla kysymys edelleen lähettämisestä, ja muunlainen lähettäminen on tekijänoikeuslain perussäännösten mukaista alkuperäistä lähettämistä. Vastaavasti edellä kohdassa 32 kuvatusti Bernin yleissopimuksen mainittu säännös koskee yleisradioinnin (broadcast) edelleen yleisradioimista, ja kohdassa 33 kuvatusti satelliittidirektiivin mukainen edelleen lähettäminen voi määritelmällisesti kohdistua vain yleisön vastaanotettavaksi tarkoitettuun alkuperäiseen televisio- tai radiolähetykseen.

40. Edelleen edellä kohdassa 27 kuvatusti tekijänoikeuslain 25 h §:ää vastanneen säännöksen esitöissä on nimenomaisesti suljettu edelleen lähettämisen ulkopuolelle se tilanne, jossa ohjelmat jaetaan ensin linkitse tai välityssatelliitin kautta ja vasta sen jälkeen välitetään kaapeliverkossa.

41. Markkinaoikeus toteaa, että kaikkien edellä mainittujen säännösten mukaisesti edelleen lähettämisen tulee kohdistua johonkin alkuperäiseen, yleisön suoraan vastaanotettavaksi tarkoitettuun lähetykseen. Riidatonta on, että Telian verkossa siirrettävä televisiolähetyssignaali ei ole peräisin maanpäällisestä televisiolähetyssignaalista, vaan televisioyhtiöiden sille suojatulla pisteestä pisteeseen -yhteydellä toimittamasta signaalista, jossa se ei ole ollut yleisön saatavilla.

42. Näin ollen Telian toiminta ei kohdistu yleisön suoraan vastaanotettavaksi tarkoitettuun televisiolähetykseen. Markkinaoikeus katsoo, että muiden rinnakkaisten televisiolähetysten olemassaolo tai esimerkiksi niiden ohjelmasisällön samankaltaisuus ei voi vaikuttaa Telian verkossa tapahtuvan televisiolähetyksen siirtämisen tekijänoikeudelliseen arviointiin. Siten kysymyksessä ei ole säännösten tarkoittama alkuperäisen yleisölle vastaanotettavaksi tarkoitetun lähetyksen edelleen lähettäminen.

43. Edellä todetuilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että televisioyhtiöiden Telialle suojatulla pisteestä pisteeseen -yhteydellä toimittaman signaalin siirtäminen Telian verkossa ei ole tekijänoikeudellisesti merkityksellistä edelleen lähettämistä. Asiassa ei ole näin ollen tarpeen arvioida muita edelleen lähettämisen edellytyksiä. Kopioston vahvistusvaatimukset 1(a) ja 3(a) sekä myös siihen perustuvat kannevaatimukset 3(b) ja 4 on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäynti- ja asianosaiskulujen korvaaminen

44. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Luvun 7 §:n 1 momentin mukaan asianosaisen, jonka kanne jätetään tutkimatta, katsotaan hävinneen asian. Ensiksi mainitun säännöksen esitöiden mukaan (HE 107/1998 vp s. 16) toimenpiteen tarpeellisuuden arvioinnissa on lähdettävä kysymyksestä, onko toimenpiteen suorittamisen ajankohtana ollut objektiivisesti ajatellen perusteltu syy pitää sitä aiheellisena.

45. Telia on voittanut asian. Se on vaatinut Kopiostoa korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut kulujen osalta 58.958,51 eurolla ja palkkion osalta 542.608,61 eurolla eli yhteensä 601.567,12 eurolla sekä asianosaiskulut 37.500 eurolla, kaikki määrät viivästyskorkoineen. Vaatimus palkkiosta on perustunut kahdeksan henkilön toimenpiteisiin yhteensä 1.687,20 tunnilta.

46. Kopiosto on ensinnäkin paljoksunut asiaan käytettyä työmäärää siltä osin kuin se ylittää sen vaatimuksen perusteena olevat 630,75 tuntia ja palkkiovaatimusta määrällisesti siltä osin kuin se ylittää Kopioston asiassa korvattavaksi vaatiman palkkion määrän eli 219.782,50 euroa.

47. Markkinaoikeus toteaa, että asia on ollut asianosaisille merkittävä ja että Kopiosto on määritellyt oikeudenkäynnin kohteen siten kuin se on tehnyt. Kopiosto on alun perin ja vielä 15.2.2019 vaatinut ratkaisua asiavaltuuteen ja välituomiota nyt käsiteltävien vaatimusten ohella myös tekijänoikeuden loukkauksen vahvistusvaatimuksesta 1(b) sekä korvausvaatimuksesta 3(b). Väitetty vahvistettavaksi vaadittu oikeudenloukkaus on lopulta käsittänyt tuhansia teoksia ja käyttökertoja eri televisiokanavilla. Markkinaoikeus on asianosaisia kuultuaan 29.4.2019 ilmoittanut siitä, miltä osin asia siirretään pääkäsittelyyn. Asiassa ei ole ilmennyt perusteita sille, etteikö käsillä olevissa olosuhteissa Telialle olisi vastaajana aiheutunut Kopiostoa enemmän toimenpiteitä ja erityisesti tarvetta selvittää asiavaltuuteen ja väitettyihin oikeudenloukkauksiin liittyviä kysymyksiä. Tarkemman selvityksen puuttuessa Telian toimenpiteitä, jotka vastaavat yli 200 henkilötyöpäivää, ei voi kuitenkaan pitää kaikilta osin tarpeellisina tai ainakaan Kopioston korvausvastuun kannalta kohtuullisina. Markkinaoikeus harkitsee korvattavien oikeudenkäyntikulujen kohtuulliseksi määräksi palkkion osalta 350.000 euroa.

48. Telian oikeudenkäyntikuluihin sisältyvän kuluvaatimuksen osalta Kopiosto on kiistänyt vaatimuksen määrältään muilta osin kuin kuluerittelyssä mainittujen professorien asiantuntijalausunnoista aiheutuneiden kulujen yhteensä 10.000 euron osalta. Markkinaoikeus toteaa, että asian merkitykseen nähden vaadittuja kuluja ei voida pitää tarpeettomina tai kohtuuttomina. Kulut on siten määrättävä korvattaviksi vaaditun määräisinä.

49. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä. Säännöksen esitöiden (HE 107/1998 vp s. 19) mukaan asianosaiselle itselleen suoritettavan oikeudenkäyntikulujen korvauksen tulee olla poikkeuksellista. Se ei saa olla korvaus oikeudenkäyntiin osallistumisesta tai siihen valmistautumisesta aiheutuvasta tavanomaisesta vaivannäöstä. Asianosaiselle itselleen työstä määrättävä korvaus tulee rajoittaa lähinnä tilanteisiin, joissa asianosainen itse on ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaatineita toimenpiteitä, jotka jonkun muun suorittamina olisivat myös asiamiehen tai avustajan laskuttamia kulueriä.

50. Asianosaiskulujen osalta Telia on vaatinut korvausta kolmen työntekijän tekemiltä 105, 138 ja 132 tunnilta, kunkin osalta 100 euron tuntihinnalla. Kopiosto on paljoksunut vaatimusta 2.800 euroa ylittävältä osalta. Markkinaoikeus toteaa, ettei asiassa ole esitetty selvitystä siitä, mitä säännöksessä tarkoitettuja erityisosaamisen perusteella tehtyjä oikeudenkäynnin kannalta paljon aikaa vaatineita toimenpiteitä kyseiset työntekijät olisivat tehneet. Sinänsä kuitenkin on selvää, että Telian käsillä olevaa toimintaa ja sopimusjärjestelyjä on tullut selvittää ja kuvata Telian asiamiehille ainakin teknisistä, taloudellisista ja oikeudellisistakin näkökohdista käsin, mikä on osaltaan vähentänyt asiamiesten toimenpiteiden määrää. Tarkemman selvityksen puuttuessa markkinaoikeus harkitsee kohtuullisen korvauksen määräksi asianosaiskulujen osalta 15.000 euroa.

Tuomiolauselma

Markkinaoikeus jättää tutkimatta kannevaatimukset 1(b) ja 2.

Markkinaoikeus hylkää kanteen muilta osin.

Markkinaoikeus velvoittaa Kopiosto r.y:n korvaamaan Telia Finland Oyj:n oikeudenkäyntikulut yhteensä 408.958,51 eurolla ja asianosaiskulut 15.000 eurolla, molemmat määrät viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän tuomion antamisesta.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 19.8.2019.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Sami Myöhänen ja Pekka Savola.

Lainvoimaisuus

Ei lainvoimainen.