MAO:126/21

Kanne

Vaatimukset

A on vaatinut, että markkinaoikeus

1. vahvistaa, että Alma Media Suomi Oy:llä ei ole oikeutta valmistaa kantajan asiakirjatodisteen 2 mukaisesta A:n huhtikuussa 2020 Instagramissa julkaisemasta A:ta esittävästä kuvasta kappaleita ja saattaa niitä yleisön saataviin

2. kieltää Alma Media Suomi Oy:tä 150.000 euron sakon uhalla uudistamasta menettelyä, jossa Alma Media Suomi Oy on julkaisemalla kopion vaatimuskohdassa 1 kuvatusta kuvasisällöstä valmistanut siitä kappaleita ja saattanut niitä yleisön saataviin

3. velvoittaa Alma Media Suomi Oy:n suorittamaan A:lle hyvityksenä 75.000 euroa ja toissijaisesti, vahingonkorvauksena 75.000 euron ja tuomitun hyvityksen erotuksen, edellä mainitut määrät laillisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden tuomion antamispäivästä

4. määrää Alma Media Suomi Oy:n korvaamaan kustannukset, määrältään 14.000 euroa, jotka A:lle aiheutuvat siitä, että hän julkistaa yhdessä merkittävässä paikallislehdessä sekä yhdessä valtakunnallisessa lehdessä viimeistään kahden viikon kuluessa tuomion lainvoimaiseksi tulosta tietoja lainvoimaisesta tuomiosta, jossa Alma Media Suomi Oy:n on todettu loukanneen A:n yksinoikeutta.

Lisäksi A on vaatinut, että Alma Media Suomi Oy velvoitetaan korvaamaan hänen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulunsa kulujen osalta 2.172,95 eurolla ja palkkion osalta 92.483 eurolla eli yhteensä 94.655,95 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Tekijänoikeuden loukkaus

A (jäljempänä myös kantaja) on julkaissut asiassa kysymyksessä olevan valokuvan Instagram-tilinsä Stories-osiossa huhtikuussa 2020. Valokuva on poistunut automaattisesti Instagram-palvelusta 24 tunnin kuluttua sen julkaisusta, eikä valokuva ole tämän jälkeen ollut enää kenenkään nähtävillä. Valokuvan oikeudet on luovutettu kantajalle ja hänellä on yksinoikeus valmistaa valokuvasta kappaleita sekä saattaa se yleisön saataviin.

Alma Media Suomi Oy:n (jäljempänä myös vastaaja) kustantama Iltalehti on ottanut ensin kuvankaappauksen valokuvasta, ja tämän jälkeen julkaissut kuvankaappauksen verkkosivuillaan lehtiartikkelissa sellaisenaan. Vastaajan menettely on merkinnyt sitä, että valokuvan kuvankaappaus olisi Iltalehden verkkosivujen lukijoiden nähtävillä vastaajan määrittelemän ajan, mahdollisesti pysyvästi.

Kantaja ei ole antanut vastaajalle suostumusta kysymyksessä olevan valokuvan kappaleen valmistamiseen tai yleisön saataville saattamiseen. Vastaaja on loukannut kantajan tekijänoikeuden lähioikeutta.

Vastaaja on välittänyt valokuvan kappaleen uudelle yleisölle, koska kantaja ei ole voinut enää käyttää valokuvan alkuperäistä välittämistä koskevaa määräysvaltaansa. Valokuva on saanut uuden yleisön eli kantajan Instagram-tilin asemesta vastaajan verkkosivujen lukijat, mitä kantaja ei ole voinut ottaa huomioon valokuvaa julkaistessaan. Kantajan Instagram-palvelulle antama suostumus ei merkitse sitä, että vastaajalla olisi oikeus käyttää ja julkaista hänen valokuviaan.

Uudelle yleisölle välittämisen osalta riittävää on, että eri sivustoilla on potentiaalisesti eri yleisöt. Kantaja ei ole julkaissut valokuvaa rajoittamattomalle yleisölle, koska Instagram-palvelun Stories-osiossa julkaistua sisältöä ei voi nähdä lainkaan kirjautumatta palveluun. Iltalehden verkkosivustolle on puolestaan pääsy kenellä tahansa ja mistä tahansa.

Iltalehdellä ja Instagram-palvelulla on eri kohderyhmät. Lisäksi Instagram-palvelua käytetään eri tarkoitukseen kuin miksi Iltalehteä luetaan. Arvioitavana olevaa yleisöä rajaa myös se, että Instagram-palvelun Stories-osiossa julkaistu sisältö on näkyvillä vain 24 tunnin ajan. Iltalehden sivuilla julkaistu sisältö voi olla näkyvillä täysin rajoittamattoman ajan.

Tekijänoikeutta rajoittavat säännökset eivät sovellu tässä asiassa, koska vastaajan kuvankaappauksen yhteydessä julkaisemassa uutisessa ei ole ollut kysymys päiväntapahtuman selostamisesta, eikä valokuvan käyttö ole ollut asiallisessa yhteydessä päiväntapahtumaan. Tekijänoikeuden rajoitussäännöksiä on tulkittava ahtaasti ja huomioon ottaen se, että lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut antaa lehdistölle yleistä oikeutta taideteosten kuvaamiseen tekijän luvatta, sillä tämä olisi liian pitkälle menevä rajoitus tekijänoikeuteen.

Tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan päiväntapahtuman käsite edellyttää objektiivista tiedonintressiä eikä pelkkä yleisön kiinnostus tee ajankohtaisesta aiheesta päiväntapahtumaa. Päiväntapahtuman on oltava siinä määrin merkittävä tapahtuma, että sen voidaan katsoa oikeuttavan rajoituksen tekijän yksinoikeuteen. Päiväntapahtumana voidaan pitää esimerkiksi voittoa urheilukilpailussa tai urheilijan antamaa haastattelua urheilukilpailun jälkeen. Oikeuskäytännössä päiväntapahtumilta edellytetty objektiivinen uutisarvo ei tarkoita sitä, etteikö päiväntapahtuma voisi liittyä jossakin määrin viihteelliseen tapahtumaan. Teknologian mahdollistama kehitys ei voi laskea päiväntapahtuman käsitteen kriteereitä. Päiväntapahtuman käsite ei voi olla lehden itsensä määriteltävissä ja vaihdella mediasta toiseen.

Päiväntapahtumana ei voida pitää sitä, että kantaja on julkaissut sosiaalisessa mediassa valokuvan itsestään tavallisen suomalaisen kahvilan kassalla. Valokuvassa on ollut kysymys kantajan vapaa-aikaan liittyvästä tapahtumasta, jolla ei ole ollut yhteyttä hänen ammattiinsa Formula 1 -kuljettajana. Kantajan kuuluisuus ei tee jokaisesta hänen arkielämässään tapahtuvasta tapahtumasta päiväntapahtumaa, vaikka nämä voivatkin kiinnostaa iltapäivälehtien lukijoita. Vastakkainen tulkinta tekisi tyhjäksi oikeusjärjestelmän kantajalle turvaaman tekijänoikeuden lähioikeuden.

Kuvankaappauksen julkaisemiselle vastaajan toimesta ei ole ollut mitään demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvaa tiedonvälitykseen perustuvaa syytä.

Kanteen kohteena oleva valokuva ei ole Pariisissa vuonna 1971 tarkistetun kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta koskevan Bernin yleissopimuksen (SopS 79/1986, jäljempänä myös Bernin yleissopimus) 10 bis artiklan 2 kappaleessa tarkoitetulla tavalla näkynyt päiväntapahtuman yhteydessä, eikä sitä tälläkään perusteella ole ollut sallittua toisintaa tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan säännöksen perusteella. Säännöksen sanamuotoa on tulkittava Bernin yleissopimuksen perusteella siten, että sanottu rajoitussäännös soveltuu vain ajankohtaisessa tapahtumassa nähtyihin tai kuultuihin teoksiin.

Valokuva ei ole myöskään ollut asiallisessa yhteydessä mihinkään Iltalehden uutisessa selostettuun päiväntapahtumaan. Tiedostustarkoitus ei ole edellyttänyt kuva-aineistoa siitä, että kantaja on poistunut kodistaan kahvilaan. Se seikka, että vastaaja on myöhemmin poistanut kuvankaappauksen Iltalehden uutisista, osoittaa, ettei valokuvan toisintaminen ole ollut alun perin tarpeen tiedotustarpeen vuoksi.

Iltalehden tekemä lainaus ei ole täyttänyt vetoamisfunktiota. Iltalehden uutinen on koostunut pääasiassa kahdesta eri lähteestä olevan sitaatin yhdistämisestä ja henkisen luomistyön osuus on ollut vähäinen. Kanteen kohteena oleva valokuva on ollut myös uutisen pääasia, joten lainaus on ylittänyt tarkoituksen edellyttämän laajuuden. Riittävää olisi ollut valokuvan sisällön kuvaaminen sanallisesti tai linkittämällä.

Vastaajan sananvapauden toteuttamiseksi ei ole välttämätöntä sallia kappaleen valmistamista ja julkaisemista kantajan yksityiselämää koskevasta tekijänoikeuden lähioikeudella suojattavasta valokuvasta. Tällainen rajoitus perusoikeuksiin ei ole oikeassa suhteessa sananvapauden toteutumistavoitteen saavuttamiseksi. Vastaajalla on joka tapauksessa edelleen välittää tietoa journalistisin perustein. Kysymys ei ole journalistisen päätösvallan ulkoistamisesta toimituksen ulkopuolelle.

Koska tekijänoikeutta rajoittavat säännökset eivät sovellu tapaukseen, valokuvan kappaleen valmistamiseen tai yleisön saataville saattamiseen olisi tullut pyytää kantajan suostumus. Vastaajan kustantaman Iltalehden menettely on vesittänyt kantajan yksinoikeuden päättää valokuvan julkaisemisajasta, -paikasta, -kestosta ja yleisöstä. Menettely on johtanut myös siihen, että yhteys valokuvan alkuperäisen julkaisemisen kantajan Instagram-tilin Stories-osiossa ja yleisön saataville saattamisen Iltalehden internetsivustolla välillä, on katkennut.

Kun vastaaja on ilman kantajan lupaa valmistanut valokuvasta kappaleen tai kappaleita, ja valokuvan kappale eli kuvankaappaus on saatettu yleisön saataviin, markkinaoikeuden tulee kieltää kantajan oikeuden loukkaamisen uudistaminen sakon uhalla. Määräys sakon uhasta on tarpeen, koska tällöin voidaan varmistaa, että vastaaja tosiasiassa noudattaa kieltotuomiota. Vaadittu uhkasakon määrä on kohtuullinen suhteessa asian olosuhteisiin ja vastaajan maksukykyyn.

Hyvitys- ja vahingonkorvausvaatimus

Vastaaja on velvoitettava suorittamaan kantajalle hyvitystä, koska se on käyttänyt kantajan julkaisemaa aineistoa omana aineistonaan. Kuvankaappaus on ollut esillä vastaajan kustantaman Iltalehden verkkosivuilla 17.4.–24.4.2020.

Arvioitavana olevaan vastaajan menettelyyn liittyen ei ole olemassa tavanomaisia lisenssimaksuja. Siten kohtuullista vastiketta, jonka kantaja olisi vaatinut myöntääkseen vastaajalle oikeuden niihin toimiin, joihin vastaaja on ryhtynyt, tulee arvioida seuraavasti.

Kantajan ansaintalogiikka ja kaupallinen arvo hänen Instagram-julkaisuissaan perustuu siihen, että julkaistu aineisto on vain hänen Instagram-seuraajiensa saatavilla, ja näillekin vain rajoitetun ajan. Kantajalla on ollut loukkauksen hetkellä noin 1.800.000 Instagram-seuraajaa, joiden huomion kantaja voi tarjota kaupallisille yhteistyökumppaneilleen. Kantaja ei julkaise aineistoa muissa sosiaalisen median palveluissa kuin Instagramissa.

Kantajan valokuva tulee rinnastaa julkisuuden henkilöiden harjoittaman vaikuttajamarkkinoinnin yhteydessä julkaisemiin valokuviin, joista korvaukset ovat tavanomaisesti korkeita. Kantaja on Formula 1 -sarjan maailmanmestari sekä erittäin tunnettu urheilija Suomessa ja kansainvälisesti. Hänellä on pitkä ura sekä paljon faneja ja Instagram-seuraajia. Kantaja on esimerkiksi ollut viikolla 46 vuonna 2020 suomalaisen BrandSome-verkkopalvelun mukaan koko Suomen 20. seuratuin brändi, kahdeksanneksi seuratuin henkilö ja toiseksi seuratuin urheilija.

Hyvityksen määrää arvioidessa on otettava huomioon muutkin verkostot kuin kantajan omat seuraajat, jotka voivat jakaa hänen jakamaa sisältöä Instagramissa, mikä nostaa kantajan valokuvien arvoa. Kantajan valokuvat ovat hänen persoonallisuutensa vuoksi haluttuja ja niistä ollaan valmiita maksamaan huomattavan korkeita summia. Hyvityksen määrää korottaa se, että kantaja on viime vuosina antanut henkilöhaastatteluja suomalaismediassa vain yhdelle toimittajalle ja tällöinkin vain ammattiinsa liittyen. Kysymyksessä olevan valokuvan hinnoittelu olisi ollut korkeampi, koska valokuvassa esiintyy kantaja omilla kasvoillaan ja valokuva liittyy hänen yksityiselämäänsä.

Hyvityksen määrän määrittämiseksi on vielä otettava huomioon se, että kantajan aineiston julkaiseminen vastaajan verkkosivuilla on ollut omiaan luomaan vaikutelman siitä, että kantajan Instagramin kautta tarjoama palvelu ei olisi yksinomainen. Kysymyksessä on ollut vastaajan osalta kilpaileva toiminta. Menettely on ollut omiaan alentamaan kantajan liiketoiminnan yleistä arvonantoa ja vaikeuttamaan tämän uusien sopimussuhteiden syntymistä. Lisäksi vastaaja on valmistanut valokuvasta kappaleen ja julkaissut sen verkkosivuillaan tarkoituksenaan, että kuvankaappaus olisi siellä pysyvästi.

Vaadittu hyvityksen määrä, 75.000 euroa on kohtuullinen ja vastaa sitä vastiketta, jolla kantaja tavanomaisesti luovuttaa oikeuksia valokuviinsa. Hyvityksen määrää arvioitaessa merkitystä ei ole sillä, että kantaja on antanut Instagramille maksuttoman lisenssin valokuviinsa.

Mikäli markkinaoikeus tuomitsee hyvityksen pienempänä kuin 75.000 euroa, kantaja vaatii tuomitun hyvityksen ja 75.000 euron erotuksen vahingonkorvauksena.

Vastaaja on ollut menettelyyn ryhtyessään tietoinen tekijänoikeuslain sisällöstä ja siitä, että sillä ei ole ollut oikeutta valmistaa valokuvasta kappaleita ja saattaa niitä yleisön saataville ilman oikeudenhaltijan lupaa. Vastaajan asema ammattimaisena toimijana kustannusalalla huomioon ottaen oikeudenloukkaus on vähintään tuottamuksellinen. Vastaajan tahallisuutta osoittaa se, että se monitoroi jatkuvasti kantajan Instagram-tiliä valmiina saattamaan siellä julkaistua sisältöä välittömästi yleisön saataviin. Tahallisuutta osoittaa myös se, että vastaaja on julkaissut verkkosivuillaan valokuvan saman aikaan ja samalla tavalla kuin sen kilpailija Sanoma Media Finland Oy.

Kantaja on kärsinyt vastaajan menettelyn johdosta yleistä liikevahinkoa sekä liiketoimintansa arvonannon alenemista sopimussuhteiden syntymisen vaikeutena aiheutunutta vahinkoa. Saamatta jäänyt liiketulo koostuu osin siitä, että kantaja ei ole saanut valokuvansa käytöstä tavanomaisesti maksettavaa korvausta. Vastaajan menettely on omiaan aiheuttamaan vahinkoa kantajan maineelle ja goodwill-arvolle. Tarvittaessa markkinaoikeuden tulee arvioida vahingon määrä.

Tuomion julkistamista koskeva korvausvaatimus

Kantajalle aiheutuu vaadittu kustannus siitä, että hän julkistaa yhdessä Helsingin Sanomien sunnuntainumerossa ja yhdessä Iltalehden viikonloppunumerossa tietoja tuomiosta. Markkinaoikeuden tulee määrätä, että julkistaminen tapahtuu kahden viikon kuluessa tuomion lainvoimaiseksi tulosta. Tuomion julkistaminen on tarpeen asian ennakkoratkaisuluonteen vuoksi. Vaatimuksen määrä on kohtuullinen lehti-ilmoittelun yleiseen hintatasoon ja vastaajan maksukykyyn nähden.

Vastaus

Vaatimukset

Alma Media Suomi Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää A:n kanteen kokonaisuudessaan.

Lisäksi Alma Media Suomi Oy on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut yhteensä 28.175 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Tekijänoikeuden loukkaus

Kantajan kieltovaatimus on laajuudeltaan kohtuuton ja lakiin perustumaton. Vaatimuksen hyväksyminen rajoittaisi sananvapauden toteutumista ja lehdistön lainausoikeuden soveltamisalaa sekä merkitsisi ennakkosensuuria. Kantajan vaatimuksen hyväksyminen merkitsisi myös, että journalistinen päätösvalta uutisarvoisista tapahtumista siirtyisi toimituksen ulkopuolelle.

Vastaaja ei ole loukannut kantajan tekijänoikeuden lähioikeuksia, kun Iltalehti on julkaissut kuvankaappauksen valokuvasta verkkosivujensa artikkelissa. Valokuvaa ei ole saatettu vastaajan toimesta uuden yleisön saataville eikä välitetty uudella teknisellä toteutustavalla. Vastaaja ei ole tarvinnut kantajan lupaa valokuvan julkaisemiselle.

Kantaja on julkaissut alun perin valokuvan julkisella Instagram-tilillään, jolloin kuka tahansa yli miljardista Instagram-käyttäjästä on voinut nähdä valokuvan. Kantajan hyväksymistä Instagram-palvelun käyttöehdoista johtuu, että Instagramilla on rajoittamaton oikeus käyttää kantajan valokuvia ja alilisensoida niitä kenelle tahansa maailmanlaajuisesti.

Kantajan valokuva on päätynyt myös muiden kuin hänen Instagram-tilinsä seuraajien nähtäväksi. Yleisönä on pidettävä internetympäristössä kaikkia niitä potentiaalisia henkilöitä, joilla on mahdollisuus vierailla tietyllä sivustolla. Koska kantaja ei ole voinut rajoittaa julkaisunsa kohdeyleisöä vain Instagram-tilinsä seuraajiin, valokuvan yleisönä on ollut kaikki Instagram-palvelun ja internetin käyttäjät. Iltalehden digitaalisten palvelujen lukijaprofiili ei eroa merkittävästi Instagram-palvelun käyttäjäprofiilista.

Vastaaja ei ole saattanut valokuvaa yleisön saataville välittämällä sitä sellaiselle uudelle yleisölle, jota kantaja ei ole voinut ottaa huomioon julkaistessaan valokuvan ensimmäisen kerran Instagram-tilillään.

Vastaajalla on joka tapauksessa ollut tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella oikeus valmistaa valokuvasta kappale ja julkaista se kustantamansa Iltalehden verkkosivuilla selostaessaan päiväntapahtumaa.

Päiväntapahtuma tarkoitetaan säännöksessä laajasti erityyppistä journalistista uutisointia, kun lainatun valokuvan käytöllä on asiallinen yhteys uutisointiin. Eri mediat kirjoittavat lukijakuntansa kiinnostuksesta johtuen julkisuuden henkilöihin liittyviä juttuja ja käyttävät niiden yhteydessä eri lähteistä hankkimaansa kuvamateriaalia. Se, mistä lehdistö kirjoittaa ja mitä se pitää uutisarvoisena tapahtumana, riippuu kunkin lehden omista journalistisista päätöksistä. Myös luonteeltaan viihteenomaiset ja kepeämmät uutiset ovat säännöksessä tarkoitettuja päiväntapahtumia. Lehdistön lainausoikeuden ulkopuolelle jäävät sellaiset valokuvat, jotka on valmistettu nimenomaan muussa sanoma- tai aikakauslehdessä julkaistavaksi. Koska uutisaiheet ovat siirtyneet enenevässä määrin sosiaaliseen mediaan, lehdistöllä tulee olla oikeus raportoida muun ohella julkisuuden henkilöiden sosiaalisessa mediassa esittämästä viestinnästä lehdistön lainausoikeuden perusteella.

Vastaajan menettely täyttää kaikki lehdistön lainausoikeudelle säädetyt edellytykset. Valokuva on julkaistu Iltalehden verkkoversiossa eli säännöksessä tarkoitetussa sanomalehdessä. Valokuvaa ei ole valmistettu alun perin sanomalehdessä tai aikakauslehdessä toisinnettavaksi. Kyseessä oleva valokuva on julkistettu sillä hetkellä, kun se on saatettu yleisön saataviin kantajan Instagram-tilin Stories-osiossa. Valokuva on säännöksessä tarkoitettu taideteos ja vastaajan julkaisema uutinen koskee puolestaan päiväntapahtumaa. Iltalehden käyttämä valokuva liittyy lehdessä julkaistuun tekstiin. Valokuva on selventänyt ja havainnollistanut tekstiä.

Lehdistön lainausoikeuden ja sananvapauden kannalta merkitystä ei ole sillä, millä teknisellä alustalla tai toteutustavalla valokuva on alun perin julkaistu. Instagram-palvelun Stories-osion julkaisuissa valokuvista ei ole teknisesti mahdollista luoda linkkejä esimerkiksi embeddaus- eli upotustekniikalla.

Toisin kuin kantaja on esittänyt, sillä, että valokuva, josta kuvankaappaus on otettu, ei ole näkynyt päiväntapahtumassa, ei ole merkitystä.

Mikäli asiassa määrättäisiin kielto ja asetettaisiin uhkasakko, uhkasakon kohtuullisena määränä on pidettävä enintään 1.000 euroa, mikä on oikeudenmukaisessa suhteessa hyvitykseen yksittäisen valokuvan käyttöoikeuskorvauksesta.

Hyvitys- ja vahingonkorvausvaatimus

Vastaaja ei ole loukannut kantajan tekijänoikeuden lähioikeuksia, joten hyvitys- ja vahingonkorvausvaatimukset ovat perusteettomia.

Kantajan Instagram-tili on julkinen ja sen julkaisut sisältävät pääosin kantajan yksityiselämään ja perheeseen liittyvää materiaalia. Kantaja on myöntänyt Instagram-palvelulle laajan käyttöoikeuden julkaisuihinsa, mikä sisältää muun ohella alilisensointioikeuden.

Vastaajan uutisensa yhteydessä lehdistön lainausoikeuden perusteella julkistama valokuva on ollut omiaan lisäämään yleisön kiinnostusta kantajaa ja hänen Instagram-tiliään kohtaan, eikä alentamaan kantajan liiketoiminnan yleistä arvonantoa. Kantajan Instagram-tilin seuraajamäärä on kasvanut noin 400.000 seuraajalla sen jälkeen, kun Iltalehden artikkeli on julkaistu.

Valokuvan kaupallinen arvo vastaajalle on ollut olematon, eikä siinä ole ollut kysymys kaupallisesta yhteistyöstä. Kuvankaappaus valokuvasta on ollut näkyvillä Iltalehden verkkosivuilla 17.4.2020–24.4.2020, jona aikana sivun kävijämäärä on ollut yhteensä 108.166 kävijää. Määrä vastaa 0,06 prosenttia kaikista Iltalehden sivunäytöistä.

Hyvitysvaatimus on myös ylimitoitettu huomioon ottaen yksittäisen valokuvan vähäinen kaupallinen merkitys, kantajan perusteettomat väitteet ansaintalogiikastaan ja Instagram-palvelun yksinomaisesta luonteesta sekä valokuvan lyhyt esilläolo kantajan Instagram-tilin Stories-osiossa sekä Iltalehden verkkosivuilla. Kohtuullinen hyvityksen määrä voi olla enintään 500 euroa ottaen huomioon lehdistön valokuvaoikeuksista tavanomaisesti maksamat korvaukset.

Kantaja ei ole esittänyt perusteita väitetylle vahingolle tai sen määrälle. Yleinen liikevahinko, liiketoiminnan arvonannon aleneminen ja uusien sopimussuhteiden syntymisen vaikeus ovat yksilöimättömiä perusteita, eivätkä voi muodostaa vastaajalle vahingonkorvausvastuuta.

Tuomion julkistamista koskeva korvausvaatimus

Tuomion julkaisemisesta aiheutuvien kulujen korvaamista ei voida pitää perusteltuna huomioon ottaen väitetyn loukkauksen laatu ja laajuus. Julkaisemisesta aiheutuvien kustannusten määrä voi olla enintään 1.000 euroa.

Todistelu

Asiakirjatodistelu

Kantaja

1. Kuvankaappauksia kantajan Instagram-tililtä
2. Kanteen kohteena oleva valokuva
3. Iltalehden verkkosivuilla 17.4.2020 julkaistu artikkeli ”A:lta velmuileva kuva – ’kuuma minttu’”
4. Kantajan asiamiehen kirje 24.4.2020 vastaajalle
5. Iltalehden päätoimittajan sähköposti 28.4.2020 kantajan asiamiehelle
6. Iltalehden verkkosivuilta 20.11.2020 otettu kopio 17.4.2020 julkaistusta artikkelista ”A:lta velmuileva kuva – ’kuuma minttu’”
7. Artikkeli Ilta-Sanomien verkkosivuilta
8. Ilta-Sanomien verkkosivuilla 17.4.2020 julkaistu artikkeli ”’Kuuma Minttu’ – A lähetti viestin vaimolleen nokkelalla kuvalla”
9. Artikkeli Turun Sanomien verkkosivuilta, neljä artikkelia Helsingin Sanomien verkkosivuilta
10. Otteita verkkosivustolta brandsome.fi 19.11.2020
11. Kuvankaappauksia Instagram-tileiltä F1, Alfa Romeo ja A by West Coast 19.11.2020
12. Kaksi artikkelia Helsingin Sanomien verkkosivuilta, artikkelit verkkosivuilta www.suomif1.com, Iltalehti ja Yleisradio
13. Artikkeli verkkosivulta www.mediaansekaantuja.fi sekä Julkisen sanan neuvoston päätös 6335/SL/16
14. Artikkeli verkkosivulta www.influencermarketinghub.com, kuvankaappaus verkkosivulta www.influencer.agency 20.11.2020, artikkeli Ilta-Sanomien verkkosivuilta, artikkeli verkkosivulta nyt.fi
15. Kivioja, Pasi: Iltapäivälehdet mediakentän ja yhteiskunnan muutoksessa, Tampereen yliopiston julkaisuja A 106/2008
16. Sanoma Mediatiedot 2020, Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat sekä Iltalehden hinnasto 2019–2020
17. Kuvankaappauksia kantajan Instagram-tililtä 19.11.2020
18. Kuvankaappaus verkkosivulta verkkouutiset.fi sekä artikkelit Markkinointi & Mainonta -lehden verkkosivuilta ja verkkosivulta paivanlehti.fi
19. Instagram-palvelun käyttöehdot, muokattu 19.4.2018
20. Kuvankaappauksia Instagram-palvelun selain- ja mobiiliversiosta 22.9.2020
21. AudienceProject julkaisu: Insights 2019 App & social media usage
22. Kuvankaappaus Instagram-palvelun selainversion Stories-osiosta 22.9.2020
23. Otteita Instagram-palvelun ohje- ja tukikeskuksesta 19.11.2020
24. Kuvankaappauksia verkkosivuilta ai.facebook.com ja ote verkkosivuilta instamber.com 20.11.2020
25. Ote verkkosivulta www.meltwater.com 17.11.2020
26. DNA Oyj: Digitaaliset elämäntavat -tutkimus 2019, Nuoret ja sosiaalinen media, yhteenveto medialle, 4.6.2019
27. Innowise Oy: Sosiaalisen median katsaus 04/2019, 16.4.2019
28. Ote verkkosivulta skuuppi.iltalehti.fi 17.11.2020
29. Taulukko luvuista, Kantar Mind tammi-joulu 2019
30. Ote verkkosivulta www.almamedia.fi 14.2.2020, ”Alma Median tilinpäätöstiedote tammi–joulukuu 2019”

Vastaaja

1. Kantajan asiamiehen vastaajalle lähettämä sitoumusasiakirja
2. Ote Iltalehden verkkosivuilta 17.4.2020 julkaistusta ja muokatusta artikkelista ”A:lta velmuileva kuva – ’kuuma minttu’” (sama kuin kantajan asiakirjatodiste 6)
3. Kuvankaappaus kantajan Instagram-tilin etusivulta
4. Artikkeli verkkosivulta elisa.fi
5. Ote verkkosivulta www.facebook.com, Instagram for Business: Yrityksesi markkinointi Instagramissa, 15.12.2020
6. Otteita Instagram-palvelun ohje- ja tukikeskuksen sisällöstä 15.12.2020
7. Otteita Instagram-palvelun ohje- ja tukikeskuksen sisällöstä koskien Stories-ominaisuutta 15.12.2020
8. Otteita Instagram-palvelun ohje- ja tukikeskuksen sisällöstä koskien Etsi ja tutki -osiota 15.12.2020
9. Otteita Instagram-palvelun ohje- ja tukikeskuksen sisällöstä koskien Etsi ja tutki -osiota 15.12.2020
10. Instagram-palvelun 20.12.2020 voimaan tulleet käyttöehdot
11. Sähköpostikirjeenvaihtoa Iltalehden uutispäätoimittajan ja uutispäällikön välillä 24.4.2020
12. Taulukko Iltalehti Data Management Platform

Henkilötodistelu

Kantaja

1. SV, Affairs Manager
2. PH, Babler Oy:n osakas ja hallituksen jäsen

Vastaaja

1. EY, Iltalehden vastaava päätoimittaja

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Asian tarkastelun lähtökohdat

1. Asiassa on riidatonta, että kantaja on julkaissut huhtikuussa 2020 kantajan asiakirjatodisteena 2 esitetyn valokuvan Instagram-tilinsä Stories-osiossa, jossa kysymyksessä oleva valokuva on ollut näkyvillä 24 tunnin ajan. Vastaajan julkaisema Iltalehti on julkaissut valokuvasta ottamansa kuvankaappauksen 17.4.2020 lehden verkkoversiossa artikkelissa, jonka otsikko on ”A:lta velmuileva kuva – ’kuuma minttu’”. Artikkelin tekstisisältö on seuraava:

A hauskuutti Instagram-seuraajiaan.

A todisti perjantaina, ettei koronapandemia ole vienyt hänen kujeiluintoaan.

Stories-osiossa julkaistussa kuvassa bensa-asemalla tai kahvilassa myhäilevä A on peittänyt sormillaan osan liitutaulusta ja jäljelle jää vain teksti ”kuuma minttu. Viittaus omaan vaimoon ei siis jää kenellekään epäselväksi.

A:t viettävät formuloiden koronataukoa Suomen-kodissaan Kirkkonummella. Alfa Romeon miehen mukaan arki on siellä ollessa pysynyt ainakin hänen osaltaan suhteellisen normaalina.

– Teen aika pitkälti samoja juttuja kuin mitä ennen kautta ja kisojen välissä. Se ei ole oikeastaan muuttunut, suomalainen kertoi ranskalaisjulkaisu AutoHebdon haastattelussa kuun alussa.

F1-kuljettajat ovat tällä hetkellä aikaistetulla kesälomalla koronatauon takia. Vapaata on tiedossa vielä hyvä tovi, sillä F1-kalenterista on kaatunut jo yhteensä yhdeksän osakilpailua. Lähtölaukaus kaudelle 2020 tapahtuu aikaisintaan heinäkuun alussa Itävallassa.

2. Asiassa on myös riidatonta, että kuvankaappaus on 24.4.2020 poistettu Iltalehden artikkelista vastaajan toimesta. Artikkeli ilman kuvankaappausta on edelleen saatavilla lehden verkkosivuilla.

3. Asiassa on ennen muuta kysymys siitä, onko vastaaja loukannut kantajan tekijänoikeuslakiin perustuvaa yksinoikeutta ottamalla kuvankaappauksen kantajan julkaisemasta valokuvasta ja julkaisemalla sen Iltalehden verkkoversion artikkelissa, vai onko vastaajalla ollut oikeus tähän menettelyyn tekijänoikeuslain tekijänoikeuden rajoitussäännösten perusteella.

2. Kantajan yksinoikeuden sisältö ja sitä rajoittavat säännökset

4. Tekijänoikeuslain 1 §:n mukaan tekijänoikeus teokseen käsittää muun ohella valokuvateoksen. Tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaisen suojan kohteena on puolestaan valokuva. Tekijänoikeuslain 2 §:n 1 momentin ja 49 a §:n 1 ja 3 momentin mukaan tekijän ja valokuvaajan taloudellisia oikeuksia koskeva suoja sisältää sen, että tekijällä ja valokuvaajalla on yksinomainen oikeus määrätä teoksesta tai valokuvasta, muuttamattomana tai muutettuna valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin.

5. Yksinoikeuteen on kuitenkin säädetty tiettyjä poikkeuksia tekijänoikeutta rajoittavilla, tekijänoikeuslain 2 luvun säännöksillä. Rajoitussäännökset mahdollistavat teoksen tai valokuvan käytön jäljempänä käsiteltyjen ehtojen täyttyessä. Tällainen säännös on muun ohessa tekijänoikeuslain 25 §:n säännös, joka koskee julkistetun tai luovutetun taideteoksen käyttämistä. Säännöksen 1 momentin 1 kohta koskee kuvasitaattia ja momentin 2 kohta lehdistön lainausoikeutta. Vastaaja on kannetta vastustaessaan vedonnut muun ohella tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaiseen lehdistön lainausoikeuteen.

6. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 (jäljempänä myös tietoyhteiskuntadirektiivi) 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista tekijänoikeuteen muun ohella, kun on kysymys teosten tai muun aineiston käytöstä ajankohtaisista tapahtumista kerrottaessa ja siltä osin kuin käyttö on perusteltua tiedotustarkoituksen vuoksi. Tällöin on direktiivin mukaan mainittava lähde ja myös tekijän nimi, jollei tämä osoittaudu mahdottomaksi.

7. Tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 5 kohdasta ilmenee, että artiklan 3 kohdan mukaisia poikkeuksia ja rajoituksia sovelletaan vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja. Tietoyhteiskuntadirektiivin antaminen ei ole edellyttänyt muutosta edellä mainitun tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan säännökseen (HE 28/2004 vp s. 35). Tekijänoikeuslain edellä todettua rajoitussäännöstä on kuitenkin tulkittava tietoyhteiskuntadirektiivin tavoitteiden kanssa yhteensopivalla tavalla.

8. Asiassa on riidatonta, että kaikki oikeudet valokuvaan ovat siirtyneet kantajalle. Kantajalla on siten yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaisesti. Tekijänoikeuslain 49 a §:n 3 momentin viittaussäännöksen mukaan pykälässä tarkoitettuihin valokuviin sovelletaan muun ohella mitä tekijänoikeuslain 2 §:n 24 momentissa, 11 § ja 25 §:ssä säädetään tekijänoikeuteen sisältyvistä taloudellisista oikeuksista ja tekijänoikeuden rajoituksista. Kun kysymyksessä oleva valokuva saa tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaista suojaa, asiassa ei ole tarpeen arvioida, ylittääkö valokuva teoskynnyksen ja saisiko se tällä perusteella tekijänoikeuslain 2 §:n mukaista suojaa.

9. Asiassa on niin ikään riidatonta, että vastaaja on tekijänoikeuslain 2 §:n 2 momentin mukaisesti valmistanut kappaleen eli kuvankaappauksen kantajan Instagram-tilillään julkaisemasta valokuvasta ja julkaissut kuvankaappauksen vastaajan iltapäivälehden verkkoversiossa.

10. Asiassa ei ole kysymys tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyn kuvasitaattisäännöksen arvioinnista, eikä myöskään tekijänoikeuslain 25 b §:n mukaisesta teoksen sisällyttämisestä uutislähetykseen, jossa on mahdollistettu se, kuten Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan 2 kappaleessa, että päiväntapahtumassa näkyvä tai kuuluva teos saadaan sisällyttää toisinnokseen tiedotustarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.

3. Yleisölle välittäminen

11. Kantaja on esittänyt, että valokuvan julkaisemisella kantajan ja vastaajan toimesta on ollut eri yleisöt ja vastaaja on välittänyt valokuvan uudelle yleisölle. Vastaaja on puolestaan esittänyt, että sen menettelyssä ei ole ollut kysymys valokuvan yleisölle välittämisestä, kun valokuvan kappaletta ei ole sen toimesta saatettu uuden yleisön saataville. Asiassa ei ole ollut riidanalaista se, että sekä valokuvan alkuperäinen välittäminen Instagram-palvelussa että sen myöhempi välittäminen Iltalehden toimesta sen verkkosivuilla on tehty samalla teknisellä tavalla. Riitaa on siten ainoastaan siitä, onko Iltalehti välittänyt valokuvan uudelle yleisölle.

12. Tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan teos tai 49 a §:n 3 momentin perusteella valokuva välitetään yleisön saataviin, kun se välitetään yleisölle johtimitse tai johtimitta, mihin sisältyy myös teoksen välittäminen siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teos saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.

13. Edellä jaksossa 2. kuvattuun valokuvaajan yksinoikeuden piiriin kuuluu valokuvan saattaminen eli tässä asiassa välittäminen yleisön saataviin. Silloin, kun valokuvan välittämisen kohderyhmänä on tekijänoikeuslain 2 §:ssä tarkoitettu yleisö, toimenpiteet kuuluvat tekijän määräysvaltaan ja edellyttävät hänen suostumustaan, elleivät tekijänoikeuslain tekijänoikeutta rajoittavat säännökset sovellu asiassa. Yleisönä on pidettävä kohderyhmää, jota ei ole etukäteen yksilöllisesti määrätty.

14. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yleisölle välittäminen edellyttää sitä, että suojattu teos on välitettävä uudelle yleisölle eli yleisölle, jota tekijänoikeuden haltijat eivät ole ottaneet huomioon silloin, kun ne antoivat luvan teoksensa alkuperäiseen yleisölle välittämiseen (tuomio 8.9.2016, GS Media, C‑160/15, EU:C:2016:644, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

15. Unionin tuomioistuin on arvioinut 7.8.2018 antamassaan tuomiossa asiassa C-161/17 sitä, onko tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämisen käsitettä tulkittava siten, että se kattaa aiemmin toisella internetsivustolla rajoituksetta ja tekijänoikeuden haltijan luvalla julkaistun valokuvan laittamisen internetsivustolle. Tuomiossa todettiin niin sanotun ehkäisevän oikeuden tulkinnan yhteydessä, että ellei tekijänoikeutta rajoittavista säännöksistä muuta johdu, kolmas tarvitsee kaikkeen kappaleen valmistamiseen teoksesta tai sen välittämiseen yleisölle teoksen tekijän etukäteen antaman suostumuksen. Ehkäisevällä oikeudella ei kuitenkaan olisi tehokasta vaikutusta, jos katsottaisiin, että aiemmin toisella internetsivustolla tekijänoikeuden haltijan luvalla julkaistun teoksen laittaminen internetsivustolle ei ole uudelle yleisölle välittämistä. Unionin tuomioistuin on tapauskohtaisessa arvioinnissaan katsonut, että yleisö, jonka tekijänoikeuden haltija on ottanut huomioon silloin, kun hän on antanut luvan teoksensa välittämiseen internetsivuostolla, jolla se on alun perin julkaistu, on muodostunut ainoastaan kyseisen sivuston käyttäjistä eikä sen internetsivuston käyttäjistä, jolle kyseinen teos on myöhemmin laitettu ilman mainitun haltijan lupaa, tai muista internetin käyttäjistä. (Tuomio 7.8.2018, Renckhoff, C-161/17, EU:C:2018:634, 29, 30 ja 35 kohdat)

16. Edellä kohdassa 9 riidattomaksi todettu vastaajan menettely huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että vastaajan toimet kuvankaappauksen ottamiseksi ja sen julkaisemiseksi Iltalehden verkkosivuilla ovat merkinneet unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä määriteltyä valokuvan saattamista uuden yleisön saataville eli uudelle yleisölle välittämistä. Se, mitä vastaaja on esittänyt kantajan Instagram-tilin julkisuudesta ja valokuvan nähtävillä olosta, Instagram-palvelun käyttöehtojen hyväksymisestä tai Iltalehden digitaalisten palvelujen lukijaprofiilista ei anna aihetta muuhun arvioon. Vastaaja on siten välittänyt valokuvan yleisölle ja saattanut sen yleisön saataviin tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.

4. Tekijänoikeuden rajoitussäännösten arviointi ja soveltaminen

4.1. Oikeudelliset lähtökohdat lehdistön lainausoikeudelle

17. Tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan rajoitussäännöksen mukaan julkistetuista taideteoksista saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia sanomalehteen tai aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa, edellyttäen ettei teosta ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi. Kun teoksesta valmistetaan kappale, tai teos saatetaan yleisön saataviin edellä todetun säännöksen perusteella, on lain 11 §:n 2 momentin mukaan tekijän nimi ja lähde mainittava siinä laajuudessa ja sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. Viimeksi mainitun pykälän 3 momentin mukaan säädetyn tekijänoikeuden rajoituksen nojalla valmistetun teoksen kappaleen saa rajoituksen mukaisessa tarkoituksessa levittää yleisölle ja kappaletta käyttää julkiseen esittämiseen.

18. Asiassa on riidatonta, että valokuva on ollut julkistettu ennen kuin vastaaja on ottanut siitä kuvankaappauksen ja julkaissut kuvankaappauksen iltapäivälehtensä verkkoversiossa. Asiassa on myös riidatonta se, että valokuvaa ei ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi.

19. Lehdistön lainausoikeutta määrittävä säännös mahdollistaa kuvien ottamisen sanomalehteen tai aikakauskirjaan, ja käyttöoikeus koskee sekä perinteisiä lehtiä että lehtien verkkojulkaisuja (Harenko–Niiranen–Tarkela: Tekijänoikeus – kommentaari ja käsikirja, 2016 s. 214). Ottaen huomioon, että kuvankaappaus valokuvasta on julkaistu vastaajan julkaiseman lehden verkkojulkaisussa, on säännöksen edellä mainittu soveltamisedellytys täyttynyt tässä asiassa.

20. Päiväntapahtuman käsitettä ei ole määritelty tarkemmin lainsäädännössä tai tekijänoikeuslain esitöissä. Tekijänoikeuslain lehdistön lainausoikeutta koskeva säännös on otettu nykyiseen tekijänoikeuslakiin sen tullessa voimaan vuonna 1961. Vastaavaa säännöstä ei ole ollut aiemmin voimassa olleessa laissa, mutta tuolloin ehdotetun säännöksen on katsottu olleen vakiintuneen tavan mukainen (komiteanmietintö 1953:5, Ehdotus laiksi tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin s. 56). Tekijänoikeuslain esitöiden (HE 23/1960 vp s. 3) mukaan säännös olisi koskenut ainoastaan taiteen alan päiväntapahtumaa, mutta tätä rajoitusta ei sisällytetty lakiin (LaVM 4/1961 vp, s. 3).

21. Tekijänoikeuslakia on sittemmin muutettu useita kertoja, mutta säännöksen sisältöön ei ole tehty sanallisten muutosten lisäksi muita muutoksia kuin se, että taideteosten ja kuvien tekstiin liittymistä koskeva vaatimus on ulotettu koskemaan myös lehdistön lainausoikeutta (HE 287/1994 vp s. 29 ja 74). Esitöissä (s. 29) on todettu tekijänoikeusneuvoston tulkintalinjaan viitaten, että taideteoksen kuvaaminen on liityttävä tietyn konkreettisen, sanoma- tai aikakauslehdessä käsitellyn päiväntapahtuman selostamiseen.

22. Tekijänoikeutta rajoittavia säännöksiä eli myös tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan säännöstä on yksittäistapauksessa sovellettaessa tulkittava ahtaasti (em. komiteanmietintö 1953:5 s. 53 ja HE 28/2004 vp s. 38 ja 39). Toisaalta puheena olevan asian luonnosta johtuu, että päiväntapahtuman käsitettä ei saada tulkita liian ahtaasti (em. komiteanmietintö s. 56). Tältä osin on kuitenkin otettava huomioon, että mainituissa esitöissä päiväntapahtuma koski ainoastaan taiteen alan päiväntapahtumaa, minkä on katsottava esitöiden valossa merkitsevän sitä, ettei taiteen alalle sijoittuvan päiväntapahtuman käsitettä tule tulkita liian ahtaasti. Esitöissäkin on korostettu sitä, että yleisen oikeuden antaminen lehdistölle taideteoksen kuvaamiseen tekijän luvatta, mutta hänelle suoritettavaa korvausta vastaan, muodostaa liian pitkälle menevän rajoituksen tekijänoikeuteen sellaisena, jollaiseksi se on määritelty perustavissa säännöksissä (em. komiteanmietintö s. 56).

23. Tekijänoikeuslakia on valmisteltu yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa, ja muun ohella lehdistön lainausoikeutta koskeva tekijänoikeuslain säännös on vastaavan sisältöinen Ruotsin tekijänoikeuslaissa (Lag (1960:729) om upphovsrätt till litterära och konstnärliga verk).

24. Ruotsalaisessa lainvalmistelussa on pidetty tarpeellisena, että lehdistölle annetaan vapaus käyttää taideteoksia havainnollistavana aineistona journalististen artikkeleiden yhteydessä. Kuten Suomen tekijänoikeuslain esitöissä myös Ruotsissa lähdettiin siitä, että näin olisi ainoastaan selostettaessa päiväntapahtumaa taiteen alalla. Taideteosten käyttämisen salliminen lehdistössä sanotussa tarkoituksessa siinä määrin kuin lehdistö itse haluaisi, voisi johtaa taiteilijoiden oikeutettujen etujen loukkaamiseen. Ruotsalaisissa lainvalmisteluaineistossa on esitetty esimerkkeinä päiväntapahtumista taiteen alalla muun ohella taidenäyttelyn avaaminen, patsaan paljastaminen, taiteilijan haastattelu, huomionositus tai merkkipäivä, taideteoksen myyminen, väärentäminen, vahingoittaminen tai varastaminen. (SOU 1956:25 s. 204 ss.)

25. Ruotsin tekijänoikeuslain hallituksen esityksessä on todettu, että uutisten välityksessä on oikeutettua käyttää päiväntapahtumiin (dagshändelse) yhteydessä olevia taideteoksia. Samalla on todettu, että tämä ei kuitenkaan merkitse, että taideteoksia saisi yleisesti käyttää kuvituksena. Päiväntapahtuman ja taideteoksen välillä on oltava yhteys. Lukumääräisesti käyttö olisi rajoitettava siihen, mitä päiväntapahtuman havainnollistaminen tai valaiseminen edellyttää. (Prop. 1992/93:214 s. 97)

26. Tietoyhteiskuntadirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä on todettu, että Ruotsin tekijänoikeuslaissa oleva päiväntapahtuma (dagshändelse) tarkoittaa samaa kuin direktiivin käsite ”ajankohtainen tapahtuma” (nyhetsrapportering). Lisäksi hallituksen esityksessä on tuotu ilmi, että määritelmässä on kysymys tiedotustarkoituksen palvelemisesta, joka koskee ajankohtaista tapahtumaa. (Prop. 2004/05:110 s. 223 ja 224)

27. Päiväntapahtuman käsitteestä osana lehdistön lainausoikeutta ei ole kotimaista oikeuskäytäntöä. Pohjoismaisessa oikeuskäytännössä päiväntapahtuman käsitettä on arvioitu esimerkiksi Norjan korkeimman oikeuden 20.12.1995 antamassa ratkaisussa (Rt. 1995 s. 1948), Ruotsin korkeimman oikeuden 18.3.2020 antamassa tuomiossa (NJA 2020 s. 293) ja Patent- och marknadsöverdomstolenin 5.10.2018 asiassa PMT 722-17 antamassa tuomiossa.

4.2. Onko Iltalehden artikkelissa ollut kysymys päiväntapahtuman selostamisesta?

28. Tekijänoikeuslaissa on lähtökohtana, että valokuvaajan yksinoikeuteen kuuluu yksinomainen oikeus määrätä valokuvastaan. Toisaalta tekijänoikeuslain 2 lukuun otetut rajoitukset voivat poikkeustapauksessa rajoittaa valokuvaajan yksinoikeutta. Tekijöiden taloudellisia oikeuksia on katsottu tarpeelliseksi rajoittaa eräissä teosten käyttötilanteissa ennen kaikkea tiedonvälitykseen liittyvien, sivistyksellisten ja muiden tärkeiden yhteiskunnallisten syiden vuoksi. Tekijänoikeuslain 2 luvun rajoitussäännökset ovat keskeisessä asemassa oikeudenhaltijoiden ja muiden, erityisesti yhteiskunnan, intressien yhteensovittamisessa ja tasapainottamisessa. Tekijänoikeus ja sananvapaus ovat kaksi yhteiskunnassa vaikuttavaa keskeistä oikeudellista instituutiota. Tekijänoikeuslain esitöissä onkin todettu, että sananvapaus on hyväksyttävä perusteeksi, jolla tekijänoikeutta voidaan tietyissä tapauksissa rajoittaa. (HE 28/2004 vp s. 140–142)

29. Lainsäätäjä on pitänyt tärkeänä, että lainsäädännössä tulevat tasapainoisella tavalla huomioon otetuiksi kaikki sääntelyn kannalta merkitykselliset perusoikeudet. Sääntely ei saa esimerkiksi johtaa sen enempää tekijänoikeuden haltijoiden kuin teosten käyttäjienkään oikeuksien kohtuuttomaan rajoittamiseen. Perusoikeuksien välinen tasapaino tulee ottaa huomioon myös tekijänoikeuslainsäädäntöä tulkittaessa ja sovellettaessa (PeVL 7/2005 vp, s. 2). Hallituksen esityksessä perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta (HE 309/1993 vp s. 29) on todettu, että perusoikeussäännösten vaikutus yksityisten keskinäissuhteisiin välittyy yleensä perusoikeuksia konkretisoivan tavallisen lainsäädännön välityksellä.

30. Oikeuskirjallisuudessa on tuotu esiin erisuuntaisia näkemyksiä siitä, mikä on päiväntapahtuman käsitteen sisältö ja todettu esimerkiksi, että päiväntapahtumana ei voitane pitää tapahtumia, jotka on keksitty tai muodostettu siinä tarkoituksessa, että niiden avulla esimerkiksi nostettaisiin sanomalehden levikkiä tai havainnollistettaisiin julkisuuden henkilöiden rakkauselämää (Olsson: Copyright, Svensk och internationell upphovsrätt, tionde upplagan, 2018 s. 213). Päiväntapahtuma voi olla myös muulle alalle kuin taiteen alalle sijoittuva, kuten sodasta kertova uutisraportti, jota havainnollistetaan sodanaikaisia tapahtumia käsittelevillä taideteoksilla (Olsson–Rosén: Upphovsrättslagstiftningen, En kommentar, fjärde upplagan, 2016 s. 200).

31. Oikeuskirjallisuudessa on niin ikään korostettu, että tapahtuman, ollakseen päiväntapahtuma, on oltava todellinen tapahtuma. Julkisuuden henkilön elämään liittyvä todellinen tapahtuma, kuten julkisuuden henkilön avioero tai kuolema voi olla säännöksessä tarkoitettu päiväntapahtuma. Päiväntapahtuman käsitteelle olisi annettava laaja sisältö ottaen huomioon säännöksen tarkoitus tyydyttää yleisön kiinnostus saada korkealaatuista tietoa ajankohtaisista tapahtumista. (Bruun: Bildjournalistik, pressfrihet och upphovsrätt teoksessa Festkrift till Marianne Levin, 2008 s. 163 ja 164).

32. Vastaaja, jolla tässä asiassa on puheena olevan rajoitussäännöksen osalta vetoamistaakka, on esittänyt, että päiväntapahtumalla tarkoitetaan laajasti erityyppistä journalistista uutisointia. Se, mistä lehdistö kirjoittaa ja mitä se pitää uutisarvoisena tapahtumana, riippuu kunkin lehden omista journalistisista päätöksistä. Myös luonteeltaan viihteenomaisia ja kepeämpiä uutisia on pidettävä säännöksessä tarkoitettuina päiväntapahtumina.

33. Kantaja on puolestaan esittänyt, että pelkästään kantajan kuuluisuus ei tee jokaisesta hänen arkielämänsä tapahtumasta päiväntapahtumaa, vaikka nämä voisivatkin kiinnostaa iltapäivälehtien lukijoita. Päiväntapahtumalta edellytetään kantajan mukaan objektiivista uutisarvoa.

34. Markkinaoikeus toteaa, että tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan säännös mahdollistaa tekstiin liittyvien julkistettujen valokuvien ottamisen sanomalehteen selostettaessa päiväntapahtumaa. Säännöstä on arvioitava kokonaisuutena ja sen tulkinnassa on otettava huomioon, että kysymyksessä on täysi rajoitus tekijänoikeuteen. Sitä on sen vuoksi yksittäistapauksessa sovellettaessa tulkittava ahtaasti, vaikkakaan päiväntapahtuman käsitettä sinänsä ei tule tulkita liian ahtaasti.

35. Kantajan asiakirjatodisteena 3 esitetty Iltalehden artikkeli on otsikoitu ”A:lta velmuileva kuva – ’kuuma minttu’”. Artikkelin keskeisenä Iltalehden toimituksellisena sisältönä on se, että kantaja on ladannut Instagram-tilinsä Stories-osioon valokuvan bensa-aseman tai kahvilan tiskiltä. Artikkelissa on selostettu, miten kantaja on peittänyt liitutaulun tekstin osittain siten, että näkyville jäänyt tekstin osa on viitannut hänen puolisoonsa.

36. Markkinaoikeus toteaa artikkelin sisällöstä käyvän ilmi, että se tapahtuma, joka on aiheuttanut Iltalehden artikkelin kirjoittamisen ja julkaisemisen, on se, että kantaja on julkaissut Instagram-tilillään valokuvan. Valokuvasta on sinänsä pääteltävissä, että kantaja on ottanut valokuvan tai hänestä on otettu valokuva suomalaisen kahvilan tai bensa-aseman kassalla. Markkinaoikeus katsoo siten, että artikkelin tarkoittamana päiväntapahtumana on ollut se, että kantaja on julkaissut bensa-asema- tai kahvilavierailua koskevan hauskan valokuvan, mihin artikkelin otsikossakin on viitattu.

37. Asiassa on kysymys tapauskohtaisesta arvioinnista, jossa tulee ottaa huomioon tekijänoikeuslaissa kantajalle määritelty yksinoikeus ja toisaalta sananvapautta turvaavat säännökset, jotka ovat merkityksellisiä erityisesti tiedonvälitykseen liittyvien ja muiden tärkeiden yhteiskunnallisten syiden vuoksi. Iltalehden artikkeli sisältää sinänsä todellisen tapahtuman kuvauksen eli sen, että kantaja on julkaissut Instagram-tilillään valokuvan bensa-asema- tai kahvilavierailultaan. Tätä tapahtumaa on kuitenkin pidettävä hyvin arkipäiväisenä ja triviaalina.

38. Vaikka päiväntapahtuman käsitettä ei tule tulkita liian ahtaasti, mitä tahansa tapahtumaa ei kuitenkaan ole pidettävä päiväntapahtumana siinäkään tapauksessa, että tällainen tapahtuma kiinnostaa yleisöä. Toisaalta sananvapauden näkökulmasta lehdistöllä, kuten vastaajalla, on oikeus julkaista lehtikirjoitus oman toimituksellisen päätäntävaltansa perusteella myös tämänkaltaisista sosiaalisessa mediassa esitetyistä tapahtumista. Se, miten tekijänoikeuslain päiväntapahtuman käsitettä arvioidaan, ei rajoita vastaajan oikeutta julkaista tapahtumasta lehtiartikkeli. Kysymys on ainoastaan siitä, saako lehtiartikkelin yhteydessä julkaista kantajan tekijänoikeuslain mukaista suojaa nauttivan valokuvan ilman kantajan lupaa.

39. Ottaen huomioon valokuvaajan yksinoikeuden sisältö, Iltalehden verkkoversion artikkelin sisältö ja vastaajan esittämät seikat sekä toisaalta se, että lehdistöllä on tarve uutisoida erilaisista asioista, merkitsisi tässä asiassa kysymyksessä olevan tapahtuman katsominen tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuksi päiväntapahtumaksi liian pitkälle menevää oikeutta valokuvaajan yksinoikeuden suojaa nauttivaan kohteeseen. Vastaajan väitteiden hyväksyminen tältä osin merkitsisi sitä, ettei tekijänoikeuslain mukaisella valokuvaajan oikeudella olisi tosiasiallista merkitystä, mitä on pidettävä tekijänoikeuden rajoitussäännösten vastaisena tulkintana.

40. Markkinaoikeus katsoo edellä todetuin perustein, että vastaajan julkaisemassa artikkelissa ei ole ollut kysymys tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun päiväntapahtuman selostamisesta, eikä vastaajalla ole siten tässä tapauksessa ollut oikeutta kantajan julkaiseman valokuvan käyttämiseen sanotun säännöksen perusteella. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua muista tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan soveltamisedellytyksistä.

4.3. Johtopäätökset tekijänoikeuden rajoitussäännöksen soveltamisesta

41. Markkinaoikeus toteaa, että vastaajalla ei ole vetoamansa tekijänoikeuslain 2 luvun tekijänoikeuden rajoitussäännöksen perusteella ollut oikeutta julkaista kantajan Instagram-tilin Stories-osiossa julkaisemasta valokuvasta ottamaansa kuvankaappausta Iltalehden verkkosivuilla artikkelissa, jonka otsikko on ”A:lta velmuileva kuva – ’kuuma minttu’”. Kantaja ei ole myöskään antanut vastaajalle lupaa tähän menettelyyn.

42. Markkinaoikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla asiassa näytetyksi sen, että vastaaja on loukannut kantajan valokuvaajan yksinoikeutta valmistamalla valokuvasta kappaleen ja saattamalla sen yleisön saataviin. Kantajan vahvistusvaatimus 1 on näin ollen hyväksyttävä tuomiolauselmasta ilmenevässä muodossa. Asiassa on seuraavaksi arvioitava vastaajan menettelyn kieltämistä, hyvityksen ja tarvittaessa vahingonkorvauksen edellytyksiä sekä tuomion julkistamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamisen edellytyksiä.

5. Loukkauksen kieltäminen

43. Tekijänoikeuslain 56 g §:n mukaan, jos joku loukkaa tekijänoikeutta, tuomioistuin voi kieltää häntä jatkamasta tai toistamasta tekoa. Tekijänoikeuslain 60 b §:n mukaan tuomioistuimen on hyväksyessään tekijänoikeuden loukkauksen kieltämistä koskevan kanteen samalla määrättävä, että aineiston saattaminen yleisön saataviin on lopetettava. Tuomioistuin voi asettaa määräyksen tehosteeksi uhkasakon.

44. Tekijänoikeuslain 60 b §:n säännös on lain 56 §:n säännökseen nähden erityissäännös. Ensiksi mainittu säännös on soveltamisalaltaan suppeampi kattaen tietoverkoissa tapahtuvien oikeuksien loukkausten kieltämisen (ks. HE 26/2006 vp s. 20). Erityissäännöksen tarkoituksena on estää tekijänoikeuden loukkauksen jatkaminen (LaVL 5/2005 vp, s. 9 ja 10).

45. Asiassa on riidatonta, että kantajan Instagram-tilinsä Stories-osiossa julkaisema valokuva on poistunut palvelusta, eikä valokuva ole enää saatavilla. Näin ollen vastaajalla ei ole mahdollisuutta uudistaa valokuvaan kohdistamaansa tässä oikeudenkäynnissä arvioitavana olevaa menettelyään kuvankaappauksen ottamiseksi. Joka tapauksessa tekijänoikeuslain 2 luvun säännökset voivat mahdollistaa valokuvan käyttämisen jossain muussa tarkoituksessa kuin tässä asiassa arvioitavana olevassa tarkoituksessa. Asiassa on niin ikään riidatonta, että vastaajan valokuvasta ottama kuvankaappaus on poistettu 24.4.2020 Iltalehden artikkelista. Kantaja ei ole edes väittänyt, että valokuvaajan yksinoikeuden loukkaus jatkuisi edelleen. Edellä mainitusta asian tosiseikastosta johtuen kieltoa ei ole tarpeen kohdistaa kappaleen valmistamiseen.

46. Toisaalta, vaikka kuvankaappaus onkin poistettu vastaajan toimesta Iltalehden artikkelista, asianosaiset eivät ole esittäneet, etteikö kuvankaappauksen lisääminen kysymyksessä olevaan artikkeliin ja siten sen saattaminen yleisön saataviin olisi edelleen mahdollista. Kun otetaan huomioon se, että tekijänoikeuslain 60 b §:n mukainen määräys voi lain sanamuodon perusteella koskea aineiston yleisön saataviin saattamisen lopettamista, joka on jo tässä asiassa tapahtunut, kieltoa ei voida määrätä sanotun erityissäännöksen perusteella. Kielto on siten määrättävä tekijänoikeuslain 56 g §:n perusteella tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

47. Markkinaoikeus toteaa, ettei määrätty kielto rajoita vastaajan julkaiseman Iltalehden sananvapauden toteutumista ottaen huomioon sen, että asiassa annettava tuomio koskee yksistään tässä asiassa esitettyä ja kysymyksessä olevaa valokuvaa, joka on lisäksi poistettu aiemmin julkaistusta artikkelista vastaajan toimesta. Määrättävä kielto ei myöskään rajoita tai määritä journalistisista päätösvaltaa eli sitä, minkälaista toimituksellista sisältöä vastaaja saa luoda tai julkaista jatkossa.

48. Markkinaoikeus toteaa, ettei tekijänoikeuslain 56 g §:n säännös mahdollista uhkasakon asettamista määrättävän kiellon tehosteeksi, joten kantajan uhkasakon asettamista koskeva vaatimus on hylättävä.

6. Hyvitys- ja vahingonkorvausvaatimukset

49. Teoksen luvattomasta käyttämisestä suoritettavasta hyvityksestä on säädetty tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentissa. Säännöksen mukaan se, joka käyttää teosta vastoin mainittua lakia, on velvollinen suorittamaan tekijälle kohtuullisen hyvityksen.

50. Tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momentin mukaan, jos teosta käytetään tahallisesti tai tuottamuksesta, hyvityksen lisäksi on suoritettava korvaus kaikesta muustakin menetyksestä, myös kärsimyksestä ja muusta haitasta.

51. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan riita-asiassa asianosaisen on näytettävä ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa tai vastustamisensa perustuu. Pykälän 2 momentin mukaan seikan asettaminen tuomion perustaksi edellyttää, että asianosainen on esittänyt siitä uskottavan näytön. Pykälän 3 momentin mukaan, jos yksityisoikeudellisen saatavan määrästä ei ole saatavissa uskottavaa näyttöä taikka se olisi saatavissa vain vaikeuksin tai asian laatuun nähden kohtuuttomilla kustannuksilla tai kohtuuttomalla vaivalla, tuomioistuin arvioi määrän. Pykälän 4 momentin mukaan, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, noudatetaan, jollei todistustaakasta tai näytöltä vaadittavasta vahvuudesta laissa toisin säädetä tai asian laadusta muuta johdu. Mitä 3 momentissa säädetään, noudatetaan, jollei laissa toisin säädetä.

6.1. Velvollisuus suorittaa hyvitystä

52. Vastaaja on hyödyntänyt mainituin tavoin tekijänoikeuslain vastaisesti kantajan valokuvaajan yksinoikeutta valmistamalla ja julkaisemalla kantajan valokuvasta kuvankaappauksen. Vastaaja on valokuvan luvattomasta käytöstä velvollinen suorittamaan kantajalle hyvitystä.

53. Tekijänoikeuslain mukaisen kohtuullisen hyvityksen tarkoituksena on osaltaan saattaa tekijänoikeuden haltija siihen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman tekijänoikeuden loukkausta. Toisaalta hyvityksen taustalla on ajatus siitä, että loukkaaja ei saa päästä teosta oikeudettomasti käyttämällä parempaan asemaan kuin sitä luvallisesti käyttämällä (KKO 2011:92, kohta 17). Hyvityksellä pyritään myös ehkäisemään tehokkaasti tekijänoikeuksien loukkaamista ja suojattujen teosten lainvastaista käyttöä (esim. KKO 2010:47, kohta 33). Hyvitysvastuun syntyminen ei edellytä, toisin kuin tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momenttiin perustuvan vahingonkorvausvastuun, että tekijänoikeutta olisi loukattu tahallisesti tai tuottamuksellisesti taikka että teoksen käyttäjälle olisi kertynyt oikeudettomasta menettelystään taloudellista hyötyä.

54. Hyvitystä määrättäessä on lähtökohdaksi oikeuskäytännössä vakiintunut se vastike, jolla teoksen käyttäjä olisi voinut hankkia oikeudenhaltijalta luvan käyttää teosta. Hyvitys määräytyy tällöin normaalien käyttökorvausten eli lisenssimaksujen mukaisesti (esim. KKO 2010:47, kohta 34). Sen tilanteen varalta, että korvausperusteista ei määrätyllä alalla tai teoksen määrättyyn käyttöön nähden olisi sopimuksia, hyvityksen vähimmäismääränä tulisi säännöksen esitöiden (HE 32/1984 vp s. 16) mukaan pitää kohtuullista summaa, jolla tekijä todennäköisesti olisi antanut luvan teoksensa käyttämiseen.

55. Hyvityksen määrän on lain sanamuodonkin mukaan oltava kohtuullinen ja hyvityksen kohtuullisuutta arvioidaan tapauskohtaisesti. Hyvityksen kohtuullista määrää harkittaessa on huomiota kiinnitetty luvattoman käytön tarkoitukseen ja laajuuteen sekä tapahtuneen loukkauksen laatuun ja vahingollisuuteen (esim. KKO 2007:63, kohdat 7 ja 10).

56. Toisaalta normaalia lisenssimaksua tai sitä vastaavaa korvausta ei kaikissa tapauksissa voida sellaisenaan ottaa hyvityksen perusteeksi. Mitä enemmän teoksen hyödyntäminen poikkeaa sellaisesta teoksen hyödyntämisestä, jota tavanomaista käyttökorvausta määrättäessä on ajateltu, sitä vähemmän tavanomainen käyttökorvaus soveltuu sellaisenaan hyvityksen pohjaksi. Kun kysymyksessä on lain sanamuodonkin mukaan kohtuullinen hyvitys, tuomioistuimen on hyvityksen suuruutta harkittaessa otettava huomioon tapauksen erityispiirteet. (KKO 1999:115)

57. Kantaja on esittänyt käyttävänsä Instagram-tiliään elinkeinonharjoittamiseen ja että hänen ansaintamallinaan on tarjota seuraajia kiinnostavaa sisältöä, jolla ihmiset saadaan seuraamaan hänen tiliään. Kantajalla on noin kaksi miljoonaa Instagram-seuraajaa, mitä on pidettävä korkeana määränä. Kantajan Instagram-tilin sisältö ja seuraajamäärä vaikuttavat kantajan kuvaoikeuksista maksettaviin korvauksiin. Tämän lisäksi kaupallista arvoa on sillä, että seuraajat ovat sitoutuneita kantajan Instagram-tiliin. Sitoutuminen on mahdollista tarjoamalla Instagram-tilin julkaisuissa vaihtelevaa sisältöä, joka on vain osittain kaupallista.

58. Suuri osa kantajan yksityisemmistä, hauskemmista tai vähemmän silotelluista valokuvista julkaistaan Instagram-palvelun Stories-osiossa 24 tunnin ajaksi, koska kantaja ei halua näiden julkaisujen olevan näkyvillä pysyvästi ja jäävän elämään internetiin. Kun osa sisällöstä on näkyvillä ainoastaan Instagramin Stories-osiossa vain kantajan Instagram-seuraajille, yhä useampi henkilö ryhtyy seuraamaan kantajan Instagram-tiliä päästäkseen näkemään näitä julkaisuja. Tämä on omiaan kasvattamaan kantajan Instagram-seuraajien määrää sekä lisäämään tilin kaupallista arvoa mainostajien näkökulmasta.

59. Yksityiselämään liittyvät valokuvat, kuten nyt kysymyksessä oleva valokuva, ja julkaisut ovat kantajan mukaan merkityksellisiä hänen Instagram-tilinsä aikaansaamalle taloudelliselle menestykselle. Kantaja on myös esittänyt, että hän pyrkii ohjamaan itseään koskevia mediasisältöjä yksinomaan Instagram-tililleen, eikä anna yksityiselämäänsä liittyviä henkilöhaastatteluja lehdistölle. Kantajan vaikuttajamarkkinoinnin yhteydessä julkaisemista valokuvista maksettavat korvaukset ovat huomattavan korkeita, mihin seikkaan myös kantajan hyvitysmaksuvaatimus perustuu.

60. Asianosaiset ovat olleet yksimielisiä siitä, että asiassa arvioitavana olevaan vastaajan menettelyyn liittyen ei ole olemassa tavanomaisia lisenssimaksuja. Kantaja, jolla on ollut hyvitysvaatimuksen osalta todistustaakka, on perustanut vaatimuksensa siihen, että sen valokuvassa on ollut kysymys vaikuttajamarkkinoinnin yhteydessä julkaistusta valokuvasta, jonka tarkoituksena on ollut hankkia lisää seuraajia kantajan Instagram-tilille sekä myös sitouttaa hänen nykyisiä Instagram-seuraajiaan. Tämä on vaikuttanut osaltaan valokuvan hinnoitteluun.

61. Todistajana asiassa kuultu SV on kertonut, että kantajan asiakirjatodisteena 2 olevassa valokuvassa ei ole ollut kysymys niin sanotusta sponsoroidusta valokuvasta, eikä valokuvaa ole myyty. Valokuva on julkaistu siinä tarkoituksessa, että valokuva koukuttaisi nykyisiä kantajan Instagram-tilin seuraajia ja että tilille saataisiin lisää seuraajia. Myöhemmin todistaja on vielä kertonut, että kantajan päällä valokuvassa olevassa takissa on ollut A by West Coast Choppers -logo, jolla on edesautettu kantajan vaatemalliston myyntiä.

62. Todistaja SV on kertonut, että kantaja käyttää Instagram-tiliään mainosvälineenä ja elinkeinonharjoittamiseen. Vaikuttajamarkkinointi perustuu siihen, ettei kaikki julkaistava sisältö ole kaupallista, koska esimerkiksi liian kaupalliselle Instagram-tilille ei saa seuraajia. Tämän vuoksi vaikuttajamarkkinointia harjoittavan henkilön tulee lisätä kaupallisen yhteistyön sisältävien kuvien lisäksi henkilökohtaisia kuvia, jotta tili olisi mielenkiintoinen. Myös todistaja PH on kertonut asiasta yhdenmukaisesti SV:n kanssa.

63. Markkinaoikeus toteaa, että asiassa esitetyn näytön perusteella valokuvassa ei ole ollut kysymys kaupallisesta yhteistyöstä, josta korvaukset voivat kantajan asiakirjatodisteen 14 mukaisesti sekä todistajien SV:n ja PH:n yhdenmukaisten kertomusten perusteella olla hyvinkin korkeita, jopa satoja tuhansia euroja. Siten hyvitystä ei voi sellaisenaan määrittää niiden korvausten mukaan, joita sosiaalisen median vaikuttajille maksetaan kaupallisen yhteistyön perusteella. Tältä osin on myös otettava huomioon, että asiassa ei ole esitetty minkäänlaista näyttöä niistä sopimusehdoista, joita kantajan harjoittamaan kaupalliseen yhteistyöhön sovelletaan ja joiden perusteella kantajalle tällaisesta yhteistyöstä maksettavat korvaukset määräytyvät. Asiassa on kuitenkin näytetty toteen, että kysymys on ollut kantajan väittämällä tavalla vaikuttajamarkkinoinnin yhteydessä julkaistusta valokuvasta ja toisaalta vastaajan osalta kuvankaappauksen julkaisemisesta lehtiartikkelin kuvituksena.

64. Vastaaja on esittänyt, että kantaja on myöntänyt Instagram-palvelulle laajan käyttöoikeuden julkaisuihinsa, mikä sisältää muun ohella alilisensointioikeuden. Lisäksi hyvityksen määräämiseksi tulee ottaa huomioon valokuvaoikeuksista tavanomaisesti maksettavat korvaukset, joiden perusteella hyvityksen määrä ei voi olla enempää kuin 500 euroa.

65. Markkinaoikeus toteaa, että vastaajan asiakirjatodisteena 10 esittämät Instagram-palvelun käyttöehdot ovat tulleet voimaan vasta 20.12.2020. Käyttöehdoista tai muustakaan asiassa esitetystä näytöstä ei ole ilmennyt, että kantaja olisi käyttöehdot hyväksyessään antanut tämän asian vastaajalle oikeuden kuvankaappauksen ottamiseen valokuvastaan ja sen julkaisemiseksi iltapäivälehdestä. Vastaajan väitteellä käyttöehtojen hyväksymisestä ei siten ole merkitystä arvioitaessa vastaajan korvattavaksi tuomittavan hyvityksen määrää.

66. Kohtuullisen hyvityksen määrittämiseksi ei ole merkitystä sillä, että sosiaalisen median palveluista lehtiartikkeleihin otettujen valokuvien osalta ei ole olemassa tavanomaisia lisenssimaksuja. Todistaja EY on kertonut, että Iltalehti ei maksa tavanomaisista kuvien upotuksista lehtiartikkeleihin korvauksia. Korvauksia maksetaan kuitenkin lukijoiden ottamista ja Iltalehdelle lähettämistä sää-, onnettomuus- ja luontokuvista, jolloin korvaus on yleensä [ ] euroa. Mikäli Iltalehti haluaa kuvien oikeudet arkistointiin itselleen, lukijoiden ottamien valokuvien korvauksista voidaan käydä neuvotteluja. [ ] Lehtikuvalta ostettujen yksittäisten valokuvien hinta on [ ] euroa kappaleelta. Viikonlopun painetun lehden kannessa esiintyville julkisuuden henkilöille maksetaan [ ] euron korvauksia.

67. Asiassa esitetystä näytöstä on käynyt ilmi, että Iltalehti maksaa palkkioita niille valokuvaajille tai valokuvia myyville tahoille, joiden valokuvia käytetään lehtiartikkeleissa pois lukien tilanteet, joissa on kysymys toisesta lähteestä otettujen niin sanottujen upotuskuvien käyttäminen. Markkinaoikeus katsoo asiassa näytetyksi, että tavallisesti lehtiartikkeleiden yhteydessä julkaistuista maksetuista valokuvista maksetaan satoja euroja tai enimmillään tuhat euroa, mikä on otettava hyvityksen lähtökohdaksi.

68. Seuraavaksi kohtuullisen hyvityksen määrittämiseksi on arvioitava, onko kantajan valokuvan luvattomassa käytössä erityispiirteitä, joiden vuoksi hyvitys voidaan määrittää alhaisemmaksi tai onko siinä hyötyarvoa korottavia tekijöitä.

69. Kantaja on perustellut hyvityksen määrää korottavia tekijöitä seuraavilla seikoilla: Kantajan tunnettuus ja persoonallisuus, seuraajamäärä sosiaalisessa mediassa, kantaja on urheilija, kantajan verkostojen kautta hänen kuvansa voi saada suuremman näkyvyyden, tulevat ansionmenetykset ilman vahingonkorvauselementtiä, kantaja näkyy itse kuvassa, valokuva liittyy kantajan henkilökohtaiseen elämään, käyttöoikeuden pituus ja kantajan sosiaalisen median kaupallisuus. Myös käyttöoikeuden ostajalla tai kuvien käyttötarkoituksella on merkitystä.

70. Vastaaja on perustellut kohtuullisen hyvityksen 500 euron määrää edellä todetun lisäksi sillä, että kuvankaappaus on ollut näkyvillä Iltalehden verkkosivuilla 17.4.2020–24.4.2020, jona aikana sivun kävijämäärä on ollut yhteensä 108.166 kävijää. Määrä vastaa 0,06 prosenttia kaikista Iltalehden sivunäytöistä.

71. Markkinaoikeus toteaa, että loukkaus on sinänsä ollut laajuudeltaan varsin rajallinen siltä osin kuin kuvankaappaus kantajan valokuvasta on riidattomasti ollut näkyvillä Iltalehden verkkoversion lehtiartikkelissa 17.4.2020–24.4.2020. Tämän seikan merkitystä vähentää kuitenkin se vastaajan myöntämä seikka, että kuvankaappauksen on nähnyt verkkosivuilla yli 100.000 henkilöä kysymyksessä olevana ajanjaksona.

72. Vaikka edellä kohdissa 61 ja 63 todetuista syistä hyvitystä ei voida tässä asiassa suoraan perustaa sosiaalisen median palveluisissa kaupallisessa yhteistyötarkoituksessa julkaistuihin valokuviin, tämä ei tarkoita, etteikö kantajan asiassa esittämiä seikkoja hyvityksen määrää korottavina tekijöinä voitaisi ottaa huomioon, kun kysymys on ollut vaikuttajamarkkinoinnin yhteydessä julkaistusta valokuvasta.

73. Kantajan asiakirjatodisteena 1 esitetyistä kantajan Instagram-tilin kuvankaappauksista ilmenee, että kantaja on julkaissut tilillään erilaista mediasisältöä, jonka yhteydessä on mainittu ”maksettu kumppanuus” ja sen tahon nimi, jonka mainoksesta sisällössä on kysymys. Todistajina asiassa kuullut SV ja PH ovat kertoneet yhdenmukaisesti, että kantaja käyttää Instagram-tiliään mainosvälineenä ja elinkeinonharjoittamiseen. Kantaja on siten näyttänyt toteen, että hän käyttää Instagram-tiliään elinkeinonharjoittamiseen.

74. Todistajat SV ja PH ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että kaupallisillakin Instagram-tileillä suurin osa julkaisuista tulee olla muita kuin kaupallista yhteistyötä, kuten mainoksia, sisältäviä. Näiden muiden julkaisujen tehtävänä on tukea muun ohella mainosmyyntiä. Todistajien kertomuksista on ilmennyt, että valokuvan arvo on muodostunut sen julkaisemisesta kantajan Instagram-tilillä 1,8 miljoonalle seuraajalle, jota tiliä kantaja käyttää elinkeinotoiminnan harjoittamisessa. Kantaja on urheilija ja erittäin tunnettu henkilö niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

75. Kantajan asiakirjatodisteen 10 mukaan kantaja on kuulunut viikolla 46 vuonna 2020 Suomen seuratuimpiin brändeihin, henkilöihin ja urheilijoihin sosiaalisessa mediassa ja kantajan sosiaalisen median seuraajat koostuvat ainoastaan Instagram-seuraajista. Kantaja ei kuitenkaan ole esittänyt vastaavaa näyttöä kanteen perusteen ajankohdan eli huhtikuun 2020 osalta. Kun otetaan huomioon erityisesti todistaja SV:n kertomus kantajan tunnettuudesta, ei kuitenkaan voida pitää epäuskottavana, etteikö kantaja olisi ollut yhtä tunnettu henkilö ja urheilija jo huhtikuussa 2020 kuin asiakirjatodisteen 10 käsittämän ajankohtana.

76. Kantajan asiakirjatodisteeseen 12 on sisältynyt kaksi Helsingin Sanomien verkkoversion artikkelia, joissa on todettu muun ohella kantajan olevan kiinnostava henkilö ja että hänestä ovat kiinnostuneita myös muut kuin Formula 1 -sarjaa seuraavat fanit. Asiakirjatodisteeseen 12 sisältyneen Iltalehden verkkoversiossa 10.10.2020 julkaistun artikkelin mukaan kantajasta on tullut markkinamiesten unelma sosiaalisessa mediassa ja perinteisillä alustoilla ja hänen julkikuvalla on helppo myydä erilaisia asioita. Kantajaa on luonnehdittu artikkelissa kiinnostavaksi hänen persoonansa ja menestyksensä johdosta. Todistaja SV on kertonut, että kantaja on persoonallisuutensa vuoksi kiinnostava henkilö.

77. Todistaja SV on kertonut myös, että kantaja ei olisi myynyt kuvaoikeuksiaan vastaajalle tai valokuvaansa julkaistavaksi Iltalehdelle, koska tällaisella menettelyllä voisi olla vaikutusta potentiaalisten yhteistyökumppaneiden kiinnostukseen tehdä tulevaisuudessa yhteistyötä kantajan kanssa.

78. Kantajan asiakirjatodisteista 2 ja 3 ilmenee, että valokuvassa ja kuvankaappauksessa on esiintynyt kantaja omilla kasvoillaan. Todistajat SV ja PH ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että Instagramissa julkaistujen kuvien hintaan vaikuttaa korottavasti se, että kuva on henkilökohtainen tai jos kuva on henkilön yksityiselämän alueelta.

79. Todistaja SV on kertonut, että kantaja on halunnut julkaista valokuvan Instagram-tilinsä Stories-osiossa siten, että valokuva olisi siellä näkyvillä ainoastaan 24 tunnin ajan. Todistaja PH on puolestaan kertonut, että Stories-osiossa julkaistun valokuvan on ollut tarkoitus olla omalle seuraajakunnalle julkaistavaa sisältöä.

80. Markkinaoikeus katsoo kantajan asiassa esittämää näyttöä kokonaisuutena arvioiden, että kantaja on näyttänyt toteen sen, että kohtuullisen hyvityksen määrää korottavana seikkana tässä asiassa on pidettävä edellä kohdissa 73–79 todettuja seikkoja.

81. Edellä esitetyin perustein markkinaoikeus arvioi kohtuullisen hyvityksen määräksi 5.000 euroa. Kantajan hyvitysvaatimus on näin ollen hyväksyttävä tämän määräisenä.

6.2. Velvollisuus suorittaa vahingonkorvausta

82. Kantajan hyvitysvaatimus on hyväksytty vain osaksi, joten asiassa on seuraavaksi arvioitava tähän vaatimukseen nähden toissijaista vahingonkorvausvaatimusta.

83. Vastaajan menettelyä asiassa on pidettävä vähintäänkin tuottamuksellisena ottaen huomioon tekijänoikeuslain lehdistön lainausoikeutta määrittävä säännös ja vastaajan asema ammattimaisena toimijana media-alalla. Näin ollen vahingonkorvauksen edellytykset täyttyvät tältä osin.

84. Kantaja on perustellut vahingonkorvausvaatimustaan hänelle aiheutuneella yleisellä liikevahingolla, liiketoimintansa arvonannon alenemisella, mainevahingolla sekä esittänyt, että häneltä on jäänyt saamatta liiketuloa.

85. Vastaaja on esittänyt, että kantajan Instagram-tilin seuraajamäärä on kasvanut noin 1,8 miljoonasta seuraajasta 2,2 miljoonaan seuraajaan vastaajan toimesta tapahtuneen kuvankaappauksen julkaisemisen jälkeen, mitä tietoa kantaja ei ole kiistänyt.

86. Kantaja ei ole esittänyt asiakirjatodistelua hänelle väitetysti aiheutuneesta vahingosta. Kantajan nimeämänä todistajana kuultu SV on kertonut, että kantajalle ei ole aiheutunut konkreettista vahinkoa vastaajan menettelystä. Vahinko voi kuitenkin ilmetä siten, että jos iltapäivälehdet jakavat kantajan valokuvia, kantajan Instagram-seuraajat siirtyvät seuraamaan iltapäivälehtien verkkosivuja. Kantajan Instagram-seuraajien määrän kasvu on johtunut muusta menettelystä kuin Iltalehden menettelystä. Iltalehden menettely voi kuitenkin aiheuttaa sen, ettei kantajan Instagram-seuraajamäärä enää kasva. Lisäksi Iltalehden menettelystä voi aiheutua mainetta kantajan maineelle laadukkaana yhteistyökumppanina.

87. Markkinaoikeus toteaa, että todistajan kertomuksesta ei ole käynyt ilmi kantajalle väitetysti vastaajan menettelystä aiheutunut vahinko. Kun otetaan huomioon, että kantajan Instagram-seuraajien määräkin on päinvastoin kasvanut vastaajan menettelyn jälkeen, on todistajan kertomusta vahingon aiheutumisesta pidettävä epäuskottavana. Kantaja ei todetun henkilötodistelun lisäksi ole esittänyt selvitystä seikoista, joihin hän on perustanut vahingonkorvausvaatimuksensa.

88. Edellä todetuilla perusteilla markkinaoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että vastaajan menettelystä olisi muutoinkaan aiheutunut sellaista vahinkoa, joka tulisi korvattavaksi asiassa tuomittavan hyvityksen lisäksi. Siten kantajan yksinoikeuden loukkaukseen perustuva vahingonkorvausvaatimus on hylättävä.

7. Tuomion julkistamista koskeva korvausvaatimus

89. Tekijänoikeuslain 59 a §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi tekijänoikeuden loukkausta koskevassa riita-asiassa kantajan vaatimuksesta määrätä, että vastaajan on korvattava kustannukset, jotka kantajalle aiheutuvat siitä, että hän soveltuvin toimin julkistaa tietoja lainvoimaisesta tuomiosta, jossa vastaajan on todettu loukanneen tekijänoikeutta. Määräystä ei saa antaa, jos tietojen levittämistä on muussa laissa rajoitettu. Harkitessaan määräyksen antamista ja määräyksen sisältöä tuomioistuimen tulee ottaa huomioon julkistamisen yleinen merkitys, loukkauksen laatu ja laajuus, julkistamisesta aiheutuvat kustannukset ja muut vastaavat seikat.

90. Markkinaoikeus toteaa, ettei säännöksen tarkoituksena ole, että tuomion julkistaminen olisi säännönmukainen menettely. Asiassa ei ole ilmennyt aihetta sellaiseen julkistamiseen tai julkistamistapojen käyttämiseen, josta vastaaja olisi syytä velvoittaa suorittamaan korvausta kantajalle. Kantajan tätä koskeva vaatimus on siten hylättävä.

8. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

91. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

92. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.

93. Markkinaoikeus toteaa, että kantajan esittämä vahvistusvaatimus on tullut hyväksytyksi kokonaisuudessaan. Kantajan esittämä kieltovaatimus on hyväksytty muutettuna ja hyvitysvaatimus on tullut hyväksytyksi ainoastaan osaksi. Toisaalta kantajan vahingonkorvausvaatimus ja tuomion julkistamisesta aiheutuvien kustannusten korvausvaatimus ovat tulleet kokonaan hylätyiksi eli kantaja on hävinnyt asian näiltä osin. Puheena olevassa tilanteessa oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta on arvioitava oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n perusteella.

94. Kantaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa vastaajan korvaamaan hänen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulunsa palkkion osalta 92.483 eurolla ja kulujen osalta 2.172,95 eurolla eli yhteensä 94.655,95 eurolla viivästyskorkoineen.

95. Vastaaja on oikeudenkäyntikuluvastuun vastustamisen lisäksi paljoksunut palkkiovaatimuksen määrää ja esittänyt olevan epätodennäköistä, että asian tehokas ajaminen olisi vaatinut viiden ihmisen työpanoksen ja huomattavasti enemmän työtä kuin vastaajan asiamiehen työmäärä on ollut. Kantajan oikeudenkäyntikulujen määrää arvioitaessa on otettava huomioon, että tämän asian kanssa markkinaoikeudessa on ollut vireillä samankaltainen asia, jolloin suuri osa asiakirjoista ja argumentaatiosta on ollut valmiina. Vastaajalla ei ole ollut huomauttamista kantajan vaatimuksen määrästä kulujen osalta.

96. Markkinaoikeus katsoo, että vahvistusvaatimuksen ja siihen liittyneen kieltovaatimuksen sekä hyvitysvaatimuksen käsitteleminen on muodostanut laajimmat osat tässä asiassa. Tämä ilmenee muun ohella siitä, että suurin osa asiassa esitetystä näytöstä on liittynyt näihin vaatimuksiin. Toisaalta kantajan häviämällä osalla ei ole ollut vain vähäistä merkitystä asiassa. Kun otetaan huomioon edellä todettujen seikkojen lisäksi se, että kantaja on ajanut markkinaoikeudessa samanaikaisesti kannetta pääosin samoja kysymyksiä koskevassa markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 2020/230, ja näissä asioissa kantajan esittämät haastehakemus ja lausuma ovat olleet pääosin samansisältöisiä tässä asiassa laadittujen kirjelmien kanssa, markkinaoikeus katsoo, että vastaaja on syytä velvoittaa korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi arvioimalla määrällä.

97. Kysymyksessä olevassa tilanteessa, jossa kantaja on pääosin voittanut asian mutta ei kuitenkaan niin, että sen häviöllä olisi vain vähäinen merkitys, vastaaja on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut palkkion ja kulujen osalta yhteensä 65.000 eurolla viivästyskorkoineen.

Tuomiolauselma

Markkinaoikeus vahvistaa, että Alma Media Suomi Oy:llä ei ole ollut oikeutta saattaa yleisön saataviin A:n asiakirjatodisteen 2 mukaisesta valokuvasta valmistamaansa kuvankaappausta Iltalehden verkkoversiossa verkkosivulla www.iltalehti.fi 17.4.2020 julkaistussa artikkelissa, jonka otsikko on: ”A:lta velmuileva kuva – ’kuuma minttu’”.

Markkinaoikeus kieltää Alma Media Suomi Oy:tä saattamasta yleisön saataviin A:n asiakirjatodisteesta 2 ottamaansa valokuvan kappaletta Iltalehden verkkoversiossa verkkosivulla www.iltalehti.fi 17.4.2020 julkaistussa artikkelissa, jonka otsikko on: ”A:lta velmuileva kuva – ’kuuma minttu’”.

Markkinaoikeus velvoittaa Alma Media Suomi Oy:n suorittamaan A:lle tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaisena hyvityksenä 5.000 euroa viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden tuomion antamisesta.

Markkinaoikeus velvoittaa Alma Media Suomi Oy:n korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 65.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskoroa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden tuomion antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää kanteen muilta osin.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 21.6.2021.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Markus Mattila ja Jari Tiainen.

Lainvoimaisuus

Ei lainvoimainen.