MAO:125/21

Kanne

Vaatimukset

A on vaatinut, että markkinaoikeus

1. vahvistaa, että Sanoma Media Finland Oy:llä ei ole oikeutta valmistaa kantajan asiakirjatodisteen 2 mukaisesta A:n huhtikuussa 2020 Instagramissa julkaisemasta A:ta esittävästä kuvasta kappaleita ja saattaa niitä yleisön saataviin

2. kieltää Sanoma Media Finland Oy:tä 150.000 euron sakon uhalla uudistamasta menettelyä, jossa Sanoma Media Finland Oy on julkaisemalla kopion vaatimuskohdassa 1 kuvatusta kuvasisällöstä valmistanut siitä kappaleita ja saattanut niitä yleisön saataviin

3. velvoittaa Sanoma Media Finland Oy:n suorittamaan A:lle hyvityksenä 75.000 euroa ja toissijaisesti, vahingonkorvauksena 75.000 euron ja tuomitun hyvityksen erotuksen, edellä mainitut määrät laillisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden tuomion antamispäivästä

4. määrää Sanoma Media Finland Oy:n korvaamaan kustannukset, määrältään 15.000 euroa, jotka A:lle aiheutuvat siitä, että hän julkistaa yhdessä merkittävässä paikallislehdessä sekä yhdessä valtakunnallisessa lehdessä viimeistään kahden viikon kuluessa tuomion lainvoimaiseksi tulosta tietoja lainvoimaisesta tuomiosta, jossa Sanoma Media Finland Oy:n on todettu loukanneen A:n yksinoikeutta.

Lisäksi A on vaatinut, että Sanoma Media Finland Oy velvoitetaan korvaamaan hänen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulunsa kulujen osalta 1.679,09 eurolla ja palkkion osalta 112.891,50 eurolla eli yhteensä 114.570,59 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Tekijänoikeuden loukkaus

A (jäljempänä myös kantaja) on julkaissut asiassa kysymyksessä olevan valokuvan Instagram-tilinsä Stories-osiossa huhtikuussa 2020. Valokuva on poistunut automaattisesti Instagram-palvelusta 24 tunnin kuluttua sen julkaisusta, eikä valokuva ole tämän jälkeen ollut enää kenenkään nähtävillä. Valokuvan oikeudet on luovutettu kantajalle ja hänellä on yksinoikeus valmistaa valokuvasta kappaleita sekä saattaa se yleisön saataviin.

Sanoma Media Finland Oy:n (jäljempänä myös vastaaja) kustantama Ilta-Sanomat on ottanut ensin kuvankaappauksen valokuvasta, ja tämän jälkeen julkaissut kuvankaappauksen verkkosivuillaan lehtiartikkelissa sellaisenaan. Vastaajan menettely on merkinnyt sitä, että valokuvan kuvankaappaus olisi Ilta-Sanomien verkkosivujen lukijoiden nähtävillä vastaajan määrittelemän ajan, mahdollisesti pysyvästi.

Kantaja ei ole antanut vastaajalle suostumusta kysymyksessä olevan valokuvan kappaleen valmistamiseen tai yleisön saataville saattamiseen.

Valokuvan kuvankaappauksen laittamista uudelleen eri internetsivuostolle eli Ilta-Sanomien verkkosivulle on pidettävä uudelle yleisölle välittämisenä huomioon ottaen se, että kantaja ei voi enää käyttää valokuvan alkuperäistä välittämistä koskevaa määräysvaltaansa ja valokuvalla on uusi yleisö eli kantajan Instagram-tilin asemesta vastaajan verkkosivujen lukijat. Vastaaja on loukannut kantajan tekijänoikeuden lähioikeutta.

Tekijänoikeutta rajoittavat säännökset eivät sovellu tässä asiassa, koska vastaajan kuvankaappauksen yhteydessä julkaisemassa uutisessa ei ole ollut kysymys päiväntapahtuman selostamisesta, eikä valokuvan käyttö ole ollut asiallisessa yhteydessä päiväntapahtumaan. Tekijänoikeuden rajoitussäännöksiä on tulkittava ahtaasti ja huomioon ottaen se, että lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut antaa lehdistölle yleistä oikeutta taideteosten kuvaamiseen tekijän luvatta, sillä tämä olisi liian pitkälle menevä rajoitus tekijänoikeuteen.

Tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan päiväntapahtuman käsite edellyttää objektiivista tiedonintressiä eikä pelkkä yleisön kiinnostus tee ajankohtaisesta aiheesta päiväntapahtumaa. Päiväntapahtuman on oltava siinä määrin merkittävä tapahtuma, että sen voidaan katsoa oikeuttavan rajoituksen tekijän yksinoikeuteen. Päiväntapahtumana voidaan pitää esimerkiksi voittoa urheilukilpailussa tai urheilijan antamaa haastattelua urheilukilpailun jälkeen. Oikeuskäytännössä päiväntapahtumilta edellytetty objektiivinen uutisarvo ei tarkoita sitä, etteikö päiväntapahtuma voisi liittyä jossakin määrin viihteelliseen tapahtumaan. Teknologian mahdollistama kehitys ei voi laskea päiväntapahtuman käsitteen kriteereitä.

Päiväntapahtumana ei voida pitää sitä, että kantaja on julkaissut sosiaalisessa mediassa valokuvan itsestään tavallisen suomalaisen kahvilan kassalla, ei edes silloin, kun sanottu on tapahtunut koronapandemian aikana. Joka tapauksessa koronapandemiaa ei ole katsottava päiväntapahtumaksi. Valokuvassa on ollut kysymys kantajan vapaa-aikaan liittyvästä tapahtumasta, jolla ei ole ollut yhteyttä hänen ammattiinsa Formula 1 -kuljettajana. Kantajan kuuluisuus ei tee jokaisesta hänen arkielämässään tapahtuvasta tapahtumasta päiväntapahtumaa, vaikka nämä voivatkin kiinnostaa iltapäivälehtien lukijoita. Vastakkainen tulkinta tekisi tyhjäksi oikeusjärjestelmän kantajalle turvaaman tekijänoikeuden lähioikeuden.

Kuvankaappauksen julkaisemiselle vastaajan toimesta ei ole ollut mitään demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvaa tiedonvälitykseen perustuvaa syytä.

Kanteen kohteena oleva valokuva ei ole Pariisissa vuonna 1971 tarkistetun kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta koskevan Bernin yleissopimuksen (SopS 79/1986, jäljempänä myös Bernin yleissopimus) 10 bis artiklan 2 kappaleessa tarkoitetulla tavalla näkynyt päiväntapahtuman yhteydessä, eikä sitä tälläkään perusteella ole ollut sallittua toisintaa tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan säännöksen perusteella. Säännöksen sanamuotoa on tulkittava Bernin yleissopimuksen perusteella siten, että sanottu rajoitussäännös soveltuu vain ajankohtaisessa tapahtumassa nähtyihin tai kuultuihin teoksiin.

Valokuva ei ole myöskään ollut asiallisessa yhteydessä mihinkään Ilta-Sanomien uutisessa selostettuun päiväntapahtumaan. Tiedostustarkoitus ei ole edellyttänyt kuva-aineistoa siitä, että kantaja on poistunut kodistaan kahvilaan. Se seikka, että vastaaja on myöhemmin poistanut kuvankaappauksen Ilta-Sanomien uutisista, osoittaa, ettei valokuvan toisintaminen ole ollut alun perin tarpeen tiedotustarpeen vuoksi.

Siteerauksen yleiset edellytykset eivät ole täyttyneet asiassa. Vastaaja on siteerannut valokuvaa ainoastaan lukijoitaan huvittaakseen ja näiden ajanvietetarpeen tyydyttämiseksi sekä käyttänyt kuvasitaattia visuaalisen lisäarvon tuottamiseen. Sitaatilla ei ole ollut hyvän tavan mukaista vetoamisfunktiota. Ilta-Sanomien artikkeli on rakentunut pääasiassa kahdesta eri lähteestä olevan sitaatin mekaanisesta yhdistämisestä ja henkisen luomistyön osuus on ollut vähäinen.

Kuvasitaatti on lisäksi ylittänyt tarkoituksen edellyttämän laajuuden. Riittävää olisi ollut valokuvan sisällön kuvaaminen sanallisesti tai linkittämällä. Vastaaja ei ole myöskään ilmoittanut valokuvan lähdettä asianmukaisesti lainauksen yhteydessä. Tekijänoikeuslaki ei sisällä säännöstä, joka oikeuttaisi rajoittamaan tekijän yksinoikeutta vakiintuneen tavan perusteella. Vakiintunut tapa voidaan ottaa huomioon ainoastaan lähteen ilmoittamisen osalta.

Asiassa ei voida soveltaa myöskään tekijänoikeuslain 22 §:n yleistä sitaattisäännöstä, koska vastaaja on siteerannut kantajan valokuvaa kokonaisuudessaan, eikä vastaajan uutisessa ole ollut kysymys taideteoksesta. Myös tekijänoikeuslain 22 §:n säännöstä on tulkittava suppeasti. Säännös ei mahdollista teoksen siteeraamista kaupallisessa toiminnassa, kuten vastaaja on tässä asiassa tehnyt.

Vastaajan sananvapauden toteuttamiseksi ei ole välttämätöntä sallia kappaleen valmistamista ja julkaisemista kantajan yksityiselämää koskevasta tekijänoikeuden lähioikeudella suojattavasta valokuvasta. Tällainen rajoitus perusoikeuksiin ei ole oikeassa suhteessa sananvapauden toteutumistavoitteen saavuttamiseksi. Valokuvassa ei ole ollut kysymys yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta.

Koska tekijänoikeutta rajoittavat säännökset eivät sovellu tapaukseen, valokuvan kappaleen valmistamiseen tai yleisön saataville saattamiseen olisi tullut pyytää kantajan suostumus. Vastaajan kustantaman Ilta-Sanomien menettely on vesittänyt kantajan yksinoikeuden päättää valokuvan julkaisemisajasta, -paikasta, -kestosta ja yleisöstä. Menettely on johtanut myös siihen, että yhteys valokuvan alkuperäisen julkaisemisen kantajan Instagram-tilin Stories-osiossa ja yleisön saataville saattamisen Ilta-Sanomien internetsivustolla välillä, on katkennut.

Kielto- ja uhkasakkovaatimus

Kun vastaaja on ilman kantajan lupaa valmistanut valokuvasta kappaleen tai kappaleita, ja valokuvan kappale eli kuvankaappaus on saatettu yleisön saataviin, markkinaoikeuden tulee kieltää kantajan oikeuden loukkaamisen uudistaminen sakon uhalla. Määräys sakon uhasta on tarpeen, koska tällöin voidaan varmistaa, että vastaaja tosiasiassa noudattaa kieltotuomiota. Vastaaja on kantajalle lähettämässään kirjeessä varannut oikeuden harkintansa mukaan uudistaa menettelynsä, joten uhkasakkovaatimus on perusteltu.

Kappaleen valmistaminen on erottamaton osa yleisön saataviin saattamista ja näin ollen vastaajan menettely voidaan kokonaisuudessaan kieltää uhkasakon nojalla. Koska Ilta-Sanomat ei ole erillinen oikeushenkilö, vaatimuksia, kieltoa tai uhkasakkoa ei voida kohdistaa siihen. Vastaaja on viime kädessä oikeudellisessa vastuussa Ilta-Sanomissa julkaistusta sisällöstä ja kielto uhkasakkoineen tulee kohdistaa vastaajaan. Kielto- ja uhkasakkovaatimusten hyväksyminen ei merkitse toimituksellisen päätösvallan siirtämistä Ilta-Sanomilta vastaajalle, koska Ilta-Sanomat voi edelleen julkaista uutisia haluamistaan ja itse päättämistään aiheista sekä julkaista kuvia tekijänoikeuslain sallimilla tavoilla.

Hyvitys- ja vahingonkorvausvaatimus

Vastaaja on velvoitettava suorittamaan kantajalle hyvitystä, koska se on käyttänyt kantajan julkaisemaa aineistoa omana aineistonaan. Kuvankaappaus on ollut esillä vastaajan kustantaman Ilta-Sanoman verkkosivuilla 17.4.–8.5.2020.

Arvioitavana olevaan vastaajan menettelyyn liittyen ei ole olemassa tavanomaisia lisenssimaksuja. Siten kohtuullista vastiketta, jonka kantaja olisi vaatinut myöntääkseen vastaajalle oikeuden niihin toimiin, joihin vastaaja on ryhtynyt, tulee arvioida seuraavasti.

Kantajan ansaintalogiikka ja kaupallinen arvo hänen Instagram-julkaisuissaan perustuu siihen, että julkaistu aineisto on vain hänen Instagram-seuraajiensa saatavilla, ja näillekin vain rajoitetun ajan. Kantajalla on ollut loukkauksen hetkellä noin 1.800.000 Instagram-seuraajaa, joiden huomion kantaja voi tarjota kaupallisille yhteistyökumppaneilleen. Kantaja ei julkaise aineistoa muissa sosiaalisen median palveluissa kuin Instagramissa.

Kantajan valokuva tulee rinnastaa julkisuuden henkilöiden harjoittaman vaikuttajamarkkinoinnin yhteydessä julkaisemiin valokuviin, joista korvaukset ovat tavanomaisesti korkeita. Kantaja on Formula 1 -sarjan maailmanmestari sekä erittäin tunnettu urheilija Suomessa ja kansainvälisesti. Hänellä on pitkä ura sekä paljon faneja ja Instagram-seuraajia. Kantaja on esimerkiksi ollut viikolla 46 vuonna 2020 suomalaisen BrandSome-verkkopalvelun mukaan koko Suomen 20. seuratuin brändi, kahdeksanneksi seuratuin henkilö ja toiseksi seuratuin urheilija.

Hyvityksen määrää arvioidessa on otettava huomioon muutkin verkostot kuin kantajan omat seuraajat, jotka voivat jakaa hänen jakamaa sisältöä Instagramissa, mikä nostaa kantajan valokuvien arvoa. Kantajan valokuvat ovat hänen persoonallisuutensa vuoksi haluttuja ja niistä ollaan valmiita maksamaan huomattavan korkeita summia. Hyvityksen määrää korottaa se, että kantaja on viime vuosina antanut henkilöhaastatteluja suomalaismediassa vain yhdelle toimittajalle ja tällöinkin vain ammattiinsa liittyen. Kysymyksessä olevan valokuvan hinnoittelu olisi ollut korkeampi, koska valokuvassa esiintyy kantaja omilla kasvoillaan ja valokuva liittyy hänen yksityiselämäänsä.

Hyvityksen määrän määrittämiseksi on vielä otettava huomioon se, että kantajan aineiston julkaiseminen vastaajan verkkosivuilla on ollut omiaan luomaan vaikutelman siitä, että kantajan Instagramin kautta tarjoama palvelu ei olisi yksinomainen. Kysymyksessä on ollut vastaajan osalta kilpaileva toiminta. Menettely on ollut omiaan alentamaan kantajan liiketoiminnan yleistä arvonantoa ja vaikeuttamaan tämän uusien sopimussuhteiden syntymistä. Lisäksi vastaaja on valmistanut valokuvasta kappaleen ja julkaissut sen verkkosivuillaan tarkoituksenaan, että kuvankaappaus olisi siellä pysyvästi.

Vaadittu hyvityksen määrä, 75.000 euroa on kohtuullinen ja vastaa sitä vastiketta, jolla kantaja tavanomaisesti luovuttaa oikeuksia valokuviinsa. Hyvityksen määrää arvioitaessa merkitystä ei ole sillä, että kantaja on antanut Instagramille maksuttoman lisenssin valokuviinsa.

Mikäli markkinaoikeus tuomitsee hyvityksen pienempänä kuin 75.000 euroa, kantaja vaatii tuomitun hyvityksen ja 75.000 euron erotuksen vahingonkorvauksena.

Vastaaja on ollut menettelyyn ryhtyessään tietoinen tekijänoikeuslain sisällöstä ja siitä, että sillä ei ole ollut oikeutta valmistaa valokuvasta kappaleita ja saattaa niitä yleisön saataville ilman oikeudenhaltijan lupaa. Vastaajan asema ammattimaisena toimijana kustannusalalla huomioon ottaen oikeudenloukkaus on vähintään tuottamuksellinen. Vastaajan tahallisuutta osoittaa se, että se monitoroi jatkuvasti kantajan Instagram-tiliä valmiina saattamaan siellä julkaistua sisältöä välittömästi yleisön saataviin. Tahallisuutta osoittaa myös se, että vastaaja on julkaissut verkkosivuillaan valokuvan saman aikaan ja samalla tavalla kuin sen kilpailija Alma Media Suomi Oy.

Kantaja on kärsinyt vastaajan menettelyn johdosta yleistä liikevahinkoa sekä liiketoimintansa arvonannon alenemista sopimussuhteiden syntymisen vaikeutena aiheutunutta vahinkoa. Saamatta jäänyt liiketulo koostuu osin siitä, että kantaja ei ole saanut valokuvansa käytöstä tavanomaisesti maksettavaa korvausta. Vastaajan menettely on omiaan aiheuttamaan vahinkoa kantajan maineelle ja goodwill-arvolle. Tarvittaessa markkinaoikeuden tulee arvioida vahingon määrä.

Tuomion julkistamista koskeva korvausvaatimus

Kantajalle aiheutuu kustannuksia siitä, että hän julkistaa yhdessä Helsingin Sanomien sunnuntainumerossa ja yhdessä Ilta-Sanomien viikonloppunumerossa tietoja tuomiosta. Markkinaoikeuden tulee määrätä, että julkistaminen tapahtuu kahden viikon kuluessa tuomion lainvoimaiseksi tulosta. Tuomion julkistaminen on tarpeen asian ennakkoratkaisuluonteen vuoksi. Vaatimuksen määrä 15.000 euroa on kohtuullinen lehti-ilmoittelun yleiseen hintatasoon ja vastaajan maksukykyyn nähden.

Vastaus

Vaatimukset

Sanoma Media Finland Oy on vaatinut, että markkinaoikeus jättää tutkimatta tai hylkää A:n kanteen kokonaisuudessaan.

Lisäksi Sanoma Media Finland Oy on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut yhteensä 76.475 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Kanteen tutkimatta jättäminen

Kanne on jätettävä tutkimatta, koska esitetty kieltovaatimus on ylimitoitettu ja lakiin perustumaton siltä osin kuin siinä on vaadittu markkinaoikeutta kieltämään yleisesti ja loukkaavaksi väitettyä menettelyä täsmällisesti määrittelemättä vastaajaa valmistamasta kappaleita kantajan valokuvasta ja saattamasta niitä yleisön saataviin. Vastaavasti myös kantajan vahvistusvaatimus on ylimitoitettu ja lakiin perustumaton. Kielto- ja vahvistusvaatimukset olisi tullut rajata koskemaan vain väitettyä loukkausta.

Tuomio voi koskea vain loukkaavaksi todettua toimintaa. Vaatimuksissa ei ole huomioitu sitä, että valokuvan sitaatin sallittuus riippuu siitä, miten siteeraus toteutetaan ja missä asiayhteydessä sitaatti esiintyy. Lisäksi jokainen vastaajan kustantama media käyttää sananvapauslainsäädännön ja Journalistin ohjeiden perusteella itsenäistä eli vastaajan johdosta ja muista sen kustantamista medioista riippumatonta toimituksellista päätösvaltaa julkaisemansa sisällön suhteen. Kielto- ja vahvistusvaatimukset olisi tullut rajata koskemaan vain Ilta-Sanomien toimintaa.

Mikäli kanne hyväksyttäisiin kantajan kielto- ja vahvistusvaatimusten mukaisesti, kattaisi tuomio myös muun kuin loukkaavaksi todetun toiminnan sekä sellaisen toiminnan, joka olisi lain nojalla sallittua. Tämä merkitsisi ennakkosensuuria eli olennaista rajoitusta Suomen perustuslain 12 §:ssä turvattuun sananvapauteen ja sen alaan kuuluvaan lehdistönvapauteen.

Lisäksi asiassa esitetty kieltovaatimus on ylimitoitettu ja lakiin perustumaton siltä osin kuin siinä on vaadittu uhkasakon asettamista myös kappaleen valmistamista koskevan kiellon tehosteeksi, mikä ei ole mahdollista tekijänoikeuslain 56 g §:n mukaan.

Tekijänoikeuden loukkaus

Vastaaja ei ole loukannut kantajan tekijänoikeuden lähioikeuksia, kun Ilta-Sanomat on ottanut kuvankaappauksen kantajan julkaisemasta valokuvasta ja julkaissut kuvankaappauksen valokuvasta verkkosivuillaan. Kuvankaappauksen julkaiseminen on merkinnyt ensisijaisesti tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan tai toissijaisesti tekijänoikeuslain 22 §:n mukaisen sitaattioikeuden käyttämistä. Kappaleita valokuvasta ei ole valmistettu tai saatettu yleisön saataviin useampia kuin yksi.

Asiassa on riidatonta, että valokuva, josta kuvankaappaus on otettu Ilta-Sanomien verkkoversioon, on ensin julkistettu kantajan julkisella Instagram-tilillä. Kantajan valokuvaa ei ole alun perin valmistettu sanomalehdessä tai aikakauslehdessä toisinnettavaksi. Asiassa on lisäksi riidatonta, että kuvankaappauksen ottaminen valokuvasta on merkinnyt kappaleen valmistamista ja sen julkaiseminen osana Ilta-Sanomien artikkelia puolestaan yleisön saataviin saattamista.

Tekijänoikeuslain tekijänoikeuden rajoitussäännöksiä on tulkittava ja sovellettava asiassa tavalla, jolla turvataan sananvapaus ja lehdistönvapaus.

Vastaajan kustantama Ilta-Sanomat on siteerannut valokuvaa selostettaessa päiväntapahtumaa. Päiväntapahtuman selostamisen käsitettä on tulkittava joustavasti ottaen huomioon mediassa tiettynä ajankohtana vallitseva käytäntö ja kunkin yksittäistapauksen erityispiirteet. Päiväntapahtuma voi olla mikä tahansa ajankohtainen tapahtuma, josta yleisö haluaa kertomisajankohtana saada tietoa. Tämän tiedon sivistyksellisen arvon ei välttämättä tarvitse olla erityisen suuri. Päiväntapahtuman käsitteen sisältö mukautuu yhteiskunnan kehitykseen. Se, mitä aiemmin on pidetty päiväntapahtumana ei voi määrittää sitä, mikä nykyään on päiväntapahtuma, koska nykyisen kaltaista niin sanottua julkkiskulttuuria tai sosiaalista mediaa ei ole aiemmin ollut olemassa.

Kantaja on ammattinsa johdosta Suomessa ja maailmanlaajuisesti erittäin tunnettu henkilö, jonka elämästä yleisö haluaa saada tietoa. Se, että tavallisesti Sveitsissä asuva kantaja on vieraillut koronaviruksesta johtuvien poikkeusolojen aikana suomalaisessa kahvilassa ja julkaissut sosiaalisessa mediassa vitsikästä kuvasisältöä siihen ja samalla myös parisuhteeseensa liittyen, on ollut tekijänoikeuslaissa tarkoitettu päiväntapahtuma. Koronaviruspandemia ja siitä johtuvat poikkeusolot ovat historiallisesti erittäin poikkeava ja merkittävä ajanjakso. Ihmisten toiminta koronavirusaikana kiinnostaa laajaa yleisöä.

Ilta-Sanomien verkkosivuillaan julkaisemassa kuvankaappauksessa julkaisuyhteytenä on ollut kantajan korona-arjesta ja siihen liittyvästä valokuvasta kertova uutinen. Valokuvasta otetulla kuvankaappauksella on ollut asiallinen yhteys uutisessa selostettuun päiväntapahtumaan. Uutiseen sisältyvää selostusta valokuvassa piilevästä vitsistä on vaikeampi ymmärtää ilman kuvankaappausta. Valokuvan siteeraaminen uutisen yhteydessä on täyttänyt vetoamisfunktion.

Lainaus on ollut hyvän tavan ja vallitsevan käytännön mukainen. Kuvankaappaus valokuvasta on erottunut selkeästi uutisesta, jonka yhteydessä se on julkaistu. Ilta-Sanomien artikkelissa on kerrottu selvästi, kuka valokuvan on alun perin julkaissut ja missä se on julkaistu. Ilta-Sanomien tiedossa ei ole ollut se, että valokuvan on alun perin ottanut muu henkilö kuin kantaja itse, joten vastaajan kustantama Ilta-Sanomat on toiminut vilpittömässä mielessä lähteen ilmoittaessaan.

Valokuvan siteeraaminen on edellyttänyt koko valokuvan käyttämistä ja kuvankaappauksen ottamista valokuvasta. Valokuvan kuvaileminen pelkästään sanallisesti ei olisi merkinnyt valokuvan siteeraamista eikä se olisi välittänyt samaa tietoa valokuvasta. Instagram-palvelun Stories-osiossa julkaistuja sisältöjä ei myöskään ole teknisesti mahdollista upottaa tekstiin linkittämällä, eikä linkittämistä voida edellyttää tässä asiassa. Valokuva ei ole ollut Ilta-Sanomien uutisessa pääasia, vaan uutisessa on kerrottu sekä ennen kuvasitaattia että sen jälkeen kantajan korona-arjesta ja perhe-elämästä sekä Formula 1 -kauden näkymistä. Artikkeli ei myöskään ole muodostunut pelkästään tai pääasiassa sitaateista.

Toisin kuin kantaja on esittänyt, sillä, että valokuva, josta kuvankaappaus on otettu, ei ole näkynyt päiväntapahtumassa, ei ole merkitystä, koska vastaaja ei ole edes väittänyt tekijänoikeuslain 25 b §:n 1 momentin soveltuvan tässä asiassa.

Valokuvan siteeraaminen ei ole tapahtunut kaupallisessa tarkoituksessa tai kantajan Instagram-tilin kanssa kilpailevassa toiminnassa, vaan tiedonvälitystarkoituksessa. Artikkeli, jonka yhteydessä kuvankaappaus on julkaistu, on ollut Ilta-Sanomien toimituksellista sisältöä.

Mikäli katsottaisiin, että uutisessa, jonka yhteydessä valokuvaa on siteerattu, ei ole selostettu päiväntapahtumaa, on valokuvan siteeraaminen artikkelissa joka tapauksessa ollut tekijänoikeuslain 22 §:n mukaista edellä tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan yhteydessä todetuin perustein.

Vastaaja ei ole tarvinnut siteeraukseen kantajan suostumusta, kun valokuvan siteeraaminen on tapahtunut tekijänoikeuslain rajoitussäännösten perusteella, eikä vastaaja ole loukannut kantajan tekijänoikeuden lähioikeuksia. Tarve pyytää oikeuksien haltijan suostumusta sitaattioikeutta käytettäessä olisi ristiriidassa sananvapauden ja siihen sisältyvän ennakkosensuurin kiellon kanssa. Lisäksi tämä merkitsisi tiedonvälityksen sisältöä koskevan päätösvallan luovuttamista toimituksen ulkopuolisille tahoille.

Valokuvan siteeraaminen ei ole loukannut kantajan yksityisyyden suojaa, eikä kantajan yksityisyyden suojaan liittyvillä näkökohdilla ole merkitystä myöskään väitettyä tekijänoikeuden lähioikeuksien loukkausta arvioitaessa.

Uhkasakkovaatimus

Asiassa ei ole perusteita asettaa uhkasakkoa. Vastaajalla ei ole sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 4 §:n perusteella ja Journalistin ohjeiden perusteella tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mitä sisältöä sen kustantamat mediat, kuten Ilta-Sanomat, julkaisevat.

Vaadittu uhkasakon määrä on ylimitoitettu ottaen huomioon, että kieltovaatimus koskee yksittäistä valokuvaa, jolla ei ole erityistä taloudellista tai muutakaan arvoa. Määrältään enintään 1.000 euron suuruinen uhkasakko on olosuhteisiin nähden asianmukainen.

Hyvitys- ja vahingonkorvausvaatimus

Perustetta hyvityksen tai vahingonkorvauksen tuomitsemiselle ei ole olemassa. Joka tapauksessa mahdollinen hyvitys tai vahingonkorvaus on tuomittava vaadittuja määriä alhaisemmalla tasolla. Hyvityksen sekä vahingonkorvauksen perustetta ja määrää arvioitaessa on otettava huomion, että valokuva on julkaistu Ilta-Sanomien verkkosivuilla journalistisessa tarkoituksessa eikä kantajan kanssa kilpailevassa toiminnassa. Siteeraamisella ei ole pyritty luomaan mielikuvaa, että kantaja olisi antanut haastattelun Ilta-Sanomille, eikä se ole ollut omiaan alentamaan kantajan liiketoiminnan yleistä arvonantoa tai vaikeuttamaan uusien sopimussuhteiden syntymistä. Valokuvan siteeraaminen on lisännyt kantajan julkisuusarvoa ja kiinnostusta hänen Instagram-tiliään kohtaan niin kuluttajien kuin mainostajienkin näkökulmasta. Valokuva on myös poistettu Ilta-Sanomien verkkosivuilta hyvin pian sen julkaisemisen jälkeen.

Mahdollisen hyvityksen määrää arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, ettei Ilta-Sanomien artikkelissa ole ollut kysymys vaikuttajamarkkinointiin rinnastuvasta valokuvan käytöstä. Asian kannalta ei ole merkitystä, kuinka suosittu vaikuttaja kantaja on tai minkä suuruisia korvauksia suosituille vaikuttajille tai kantajalle itselleen maksetaan vaikuttajamarkkinointikampanjoiden yhteydessä. Kantaja on jo Instagram-palvelun käyttöehtojen perusteella hyväksynyt valokuvan lisensoinnin maksutta ennalta määräämättömälle joukolle ja kun hän muutoinkin sallii ulkopuolisten tahojen hyödyntää Instagram-kuvasisältöjään maksutta, kohtuullinen lisenssimaksu on nolla euroa.

Vahingonkorvauksen perustetta ja mahdollista määrää arvioitaessa on otettava lisäksi huomioon se, että vastaaja ei ole tahallisesti loukannut kantajan valokuvaajan oikeuksia. Mahdollista loukkausta ei ole myöskään pidettävä tuottamuksellisena, koska kuvankaappaus on julkaistu Ilta-Sanomien verkkosivuilla vallitsevan vakiintuneen käytännön mukaisesti sitaattioikeuden perusteella.

Kantaja ei ole esittänyt näyttöä vastaajan menettelyn johdosta aiheutuneesta vahingosta, joten edellytyksiä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 3 momentin säännöksen soveltamiselle ei ole olemassa.

Kantajan Instagram-tilin seuraajamäärä on kasvanut valokuvan ja sitä koskevan kuvankaappauksen julkaisuhetken ja marraskuun 2020 välisenä aikana noin 300.000 seuraajalla.

Tuomion julkistamista koskeva korvausvaatimus

Tuomion julkistamista koskeva korvausvaatimus on perusteeton. Asiassa ei ole kysymys laintulkintakysymystä koskevasta ennakkoratkaisusta tai muutoinkaan kantajan intressejä laajempaa ja yleisempää merkitystä omaavasta asiasta. Asiassa annettava tuomio saa mediahuomiota muutoinkin, koska kantaja on julkisuuden henkilö. Kantajalla on joka tapauksessa mahdollisuus saada tuomiolle mediahuomiota myös maksutta hyödyntäen mediakontaktejaan tai Instagram-tiliään.

Korvausvaatimus on myös ylimitoitettu. Korvauksen määrää ei voida perustaa Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien ilmoitushintoihin, jotka eivät ole paikallislehtiä. Korvauksen ei tule perustua lauantai- tai sunnuntainumeroiden puolen sivun ilmoitushintoihin, kun arvioinnin kohteena olevaa artikkeliakaan ei ole julkaistu tällaisella tavalla.

Todistelu

Asiakirjatodistelu

Kantaja

1. Kuvankaappauksia kantajan Instagram-tililtä
2. Kanteen kohteena oleva valokuva
3. Ilta-Sanomien verkkosivuilla 17.4.2020 julkaistu artikkeli ”’Kuuma Minttu’ – A lähetti viestin vaimolleen nokkelalla kuvalla”
4. Kantajan asiamiehen kirje 24.4.2020 vastaajalle
5. Ilta-Sanomien vastaavan päätoimittajan kirje 8.5.2020 kantajalle
6. Ilta-Sanomien verkkosivuilta 10.7.2020 otettu kopio 17.4.2020 julkaistusta artikkelista ”’Kuuma Minttu’ – A lähetti viestin vaimolleen nokkelalla kuvalla”
7. Artikkeli Ilta-Sanomien verkkosivuilta
8. Iltalehden verkkosivuilla 17.4.2020 julkaistu artikkeli ”A:lta velmuileva kuva – ’kuuma minttu’”
9. Artikkeli Turun Sanomien verkkosivuilta, neljä artikkelia Helsingin Sanomien verkkosivuilta
10. Otteita verkkosivustolta brandsome.fi 19.11.2020
11. Kuvankaappauksia Instagram-tileiltä F1, Alfa Romeo ja A by West Coast 19.11.2020
12. Kaksi artikkelia Helsingin Sanomien verkkosivuilta, artikkelit verkkosivuilta www.suomif1.com, Iltalehti ja Yleisradio
13. Artikkeli verkkosivulta www.mediaansekaantuja.fi sekä Julkisen sanan neuvoston päätös 6335/SL/16
14. Artikkeli verkkosivulta www.influencermarketinghub.com, kuvankaappaus verkkosivulta www.influencer.agency 20.11.2020, artikkeli Ilta-Sanomien verkkosivuilta, artikkeli verkkosivulta nyt.fi
15. Kivioja, Pasi: Iltapäivälehdet mediakentän ja yhteiskunnan muutoksessa, Tampereen yliopiston julkaisuja A 106/2008
16. Sanoma Mediatiedot 2020, Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat
17. Sopimus 28.10.2020 koskien valokuvan oikeuksien luovutusta
18. Kaksi artikkelia Helsingin Sanomien verkkosivuilta, kaksia artikkelia Iltalehden verkkosivuilta, kaksi artikkelia Sports Illustratedin verkkosivuilta sekä artikkelit Svenska Ylen verkkosivuilta ja verkkosivuilta www.seiska.fi ja www.stara.fi
19. Ote verkkosivuilta www.hs.fi ”Uutiset osastoittain” 19.1.2021
20. Sanoma Oyj:n tilinpäätöstiedote 2019
21. Artikkeli Helsingin Sanomien verkkosivuilta

Vastaaja

1. Ilta-Sanomien verkkosivuilla 17.4.2020 julkaistu artikkeli ”’Kuuma Minttu’ – A lähetti viestin vaimolleen nokkelalla kuvalla” (sama kuin kantajan asiakirjatodiste 3)
2. Kantajan asiamiehen kirje 24.4.2020 vastaajalle ja sen liite 2
3. Ilta-Sanomien vastaavan päätoimittajan kirje 8.5.2020 kantajalle (sama kuin kantajan asiakirjatodiste 5)
4. Ilta-Sanomien verkkosivuilta 10.7.2020 otettu kopio 17.4.2020 julkaistusta artikkelista ”’Kuuma Minttu’ – A lähetti viestin vaimolleen nokkelalla kuvalla” (sama kuin kantajan asiakirjatodiste 6)
5. KMT 2019 lukijamäärät ja kokonaistavoittavuudet
6. Kantajan ja hänen puolisonsa asiamiehen avoin kirje medialle 6.7.2016
7. Kuvankaappauksia kantajan Instagram-tililtä 28.5.2020 ja 14.12.2020
8. Kuvankaappaus verkkosivulta siltalapublishing.fi, kuvankaappaus kantajan Instagram-tililtä 14.12.2020, 14.12.2020 otettu kopio artikkelista, joka on julkaistu verkkosivulla www.wikipedia.org, kaksi artikkelia Ilta-Sanomien verkkosivuilta
9. Terms of Use, Instagram Help Center, revised 19.4.2018
10. Kymmenen artikkelia Ilta-Sanomien verkkosivuilta, seitsemän artikkelia Iltalehden verkkosivuilta, seitsemän artikkelia verkkosivulta www.mtvuutiset.fi, artikkelit verkkosivuilta www.seiska.fi ja www.stara.fi sekä kuvankaappauksia verkkosivuilta si.com
11. Helsingin Uutiset mediatiedot 2021

Henkilötodistelu

Kantaja

1. SV, Affairs Manager
2. PH, Babler Oy:n osakas ja hallituksen jäsen

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Asian tarkastelun lähtökohdat

1. Asiassa on riidatonta, että kantaja on julkaissut huhtikuussa 2020 kantajan asiakirjatodisteena 2 esitetyn valokuvan Instagram-tilinsä Stories-osiossa, jossa kysymyksessä oleva valokuva on ollut näkyvillä 24 tunnin ajan. Vastaajan julkaisema Ilta-Sanomat on julkaissut valokuvasta ottamansa kuvankaappauksen 17.4.2020 lehden verkkoversiossa artikkelissa, jonka otsikko on ”’Kuuma Minttu’ – A lähetti viestin vaimolleen nokkelalla kuvalla”. Artikkelin tekstisisältö on seuraava:

A vieraili kahvilassa ja ryhtyi vitsikkääksi.

A:lla ei ole juuri nyt kiirettä leipätyönsä parissa. Autohebdon haastattelussa A kertoi viettävänsä koronataukoa perheineen Porkkalan-talollaan Kirkkonummella.

F1-tähden tuoreimmasta Instagram-päivityksestä päätellen A:iden perhe on uskaltautunut hetkeksi ihmisten ilmoille.

A latasi tarinaosioonsa vitsikkään kuvan kahvilan tiskiltä. Suomalaiskuljettaja on peittänyt mainostaulun nokkelasti niin, että kuuman, minttua sisältävän tuotteen mainoksesta jäljelle jää vain kehut vaimolle.

– Kuuma minttu, taulussa lukee A:n muokkaustoimien jälkeen.

Autohebdon haastattelussa A kertoi, että suurimman osan hänen ajastaan vievät tällä hetkellä alle kouluikäiset lapset, 5-vuotias esikoispoika B ja toukokuussa 3-vuotispäiväänsä viettävä C.

– Se on kokopäivätyö, A totesi lastenhoidosta.

A kertoi lehdelle pitävänsä itsensä vireessä kuntoilemalla ja motocrossia ajamalla. Hänellä on Porkkalassa talonsa lähellä oma motocross-rata joka mahdollistaa harrastamisen etäällä muista ihmisistä.

F1-kautta ei todennäköisesti päästä aloittamaan ainakaan ennen heinäkuuta. Kun kausi jossain vaiheessa alkaa, saatetaan ensimmäiset kisat joutua ajamaan tyhjille katsomoille.

2. Asiassa on myös riidatonta, että kuvankaappaus on 8.5.2020 poistettu Ilta-Sanomien artikkelista vastaajan toimesta. Artikkeli ilman kuvankaappausta on edelleen saatavilla lehden verkkosivuilla.

3. Asiassa on ennen muuta kysymys siitä, onko vastaaja loukannut kantajan tekijänoikeuslakiin perustuvaa yksinoikeutta ottamalla kuvankaappauksen kantajan julkaisemasta valokuvasta ja julkaisemalla sen Ilta-Sanomien verkkoversion artikkelissa, vai onko vastaajalla ollut oikeus tähän menettelyyn tekijänoikeuslain tekijänoikeuden rajoitussäännösten perusteella.

4. Vastaaja on vastauksessaan esittänyt, että kanne tulisi jättää tutkimatta, koska vahvistus- ja kieltovaatimukset ovat paitsi ylimitoitettuja myös lakiin perustumattomia. Vahvistus- ja kieltovaatimukset olisi tullut rajata koskemaan vain väitettyä loukkausta ja lisäksi vaatimusten muotoilussa olisi tullut ottaa huomioon sananvapauslainsäädännön ja Journalistin ohjeiden perusteella määritelty lehden itsenäinen toimituksellinen päätösvalta. Myös uhkasakkovaatimus on ylimitoitettu, koska sitä ei sovellettavan lain mukaan voida asettaa kappaleen valmistamista koskevan kiellon tehosteeksi.

5. Markkinaoikeus toteaa, että vastaajan kanteen tutkimatta jättämiselle esittämissä perusteissa ei ole kysymys oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 2 §:n mukaisesta oikeudenkäyntiväitteestä, jonka hyväksymisestä seuraisi kanteen jättäminen tutkimatta. Kysymys on sitä vastoin vastaajan esittämistä asiaväitteistä, joiden mukaan kantajan esittämistä oikeustosiseikoista ei lain mukaan seuraa sitä, mitä kanteessa vaaditaan. Vastaajan esittämien väitteiden hyväksyminen johtaisi siten kanteen hylkäämiseen. Näin ollen vastaajan tältä osin esittämät perusteet tulevat tarpeellisilta osin arvioiduiksi jäljempänä esitetysti.

2. Kantajan yksinoikeuden sisältö ja sitä rajoittavat säännökset

6. Tekijänoikeuslain 1 §:n mukaan tekijänoikeus teokseen käsittää muun ohella valokuvateoksen. Tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaisen suojan kohteena on puolestaan valokuva. Tekijänoikeuslain 2 §:n 1 momentin ja 49 a §:n 1 ja 3 momentin mukaan tekijän ja valokuvaajan taloudellisia oikeuksia koskeva suoja sisältää sen, että tekijällä ja valokuvaajalla on yksinomainen oikeus määrätä teoksesta tai valokuvasta, muuttamattomana tai muutettuna valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin.

7. Yksinoikeuteen on kuitenkin säädetty tiettyjä poikkeuksia tekijänoikeutta rajoittavilla, tekijänoikeuslain 2 luvun säännöksillä. Rajoitussäännökset mahdollistavat teoksen tai valokuvan käytön jäljempänä käsiteltyjen ehtojen täyttyessä. Tällaisia säännöksiä ovat muiden ohessa sitaattioikeutta tarkoittava tekijänoikeuslain 22 §:n säännös sekä 25 §:n säännös, joka koskee julkistetun tai luovutetun taideteoksen käyttämistä. Viimeksi mainitun säännöksen 1 momentin 1 kohta koskee kuvasitaattia ja 2 kohta lehdistön lainausoikeutta. Vastaaja on kannetta vastustaessaan vedonnut ensisijaisesti tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaiseen lehdistön lainausoikeuteen ja toissijaisesti tekijänoikeuslain 22 §:n mukaiseen sitaattioikeuteen.

8. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 (jäljempänä myös tietoyhteiskuntadirektiivi) 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista tekijänoikeuteen muun ohella, kun on kysymys teosten tai muun aineiston käytöstä ajankohtaisista tapahtumista kerrottaessa ja siltä osin kuin käyttö on perusteltua tiedotustarkoituksen vuoksi. Tällöin on direktiivin mukaan mainittava lähde ja myös tekijän nimi, jollei tämä osoittaudu mahdottomaksi.

9. Edelleen jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista tekijänoikeuteen, kun on kysymys tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaan lainauksista muun muassa arvostelua tai selostusta varten sillä edellytyksellä, että lainaukset koskevat teosta tai muuta aineistoa, joka on jo laillisesti saatettu yleisön saataviin. Myös tuolloin lähde ja myös tekijän nimi on mainittava, jollei tämä osoittaudu mahdottomaksi. Lainausten käytön on lisäksi oltava hyvän tavan mukaista sekä tapahduttava siinä laajuudessa kuin kyseinen erityistarkoitus tällaista käyttöä vaatii.

10. Tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 5 kohdasta ilmenee, että artiklan 3 kohdan mukaisia poikkeuksia ja rajoituksia sovelletaan vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja. Tietoyhteiskuntadirektiivin antaminen ei ole edellyttänyt muutoksia edellä mainittuihin tekijänoikeuslain 22 §:n ja 25 §:n 1 momentin 2 kohdan säännöksiin (HE 28/2004 vp s. 34 ja 35). Tekijänoikeuslain edellä todettuja rajoitussäännöksiä on kuitenkin tulkittava tietoyhteiskuntadirektiivin tavoitteiden kanssa yhteensopivalla tavalla.

11. Asiassa on riidatonta, että kaikki oikeudet valokuvaan ovat siirtyneet kantajalle. Kantajalla on siten yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaisesti. Tekijänoikeuslain 49 a §:n 3 momentin viittaussäännöksen mukaan pykälässä tarkoitettuihin valokuviin sovelletaan muun ohella mitä tekijänoikeuslain 2 §:n 24 momentissa, 11 §, 22 § ja 25 §:ssä säädetään tekijänoikeuteen sisältyvistä taloudellisista oikeuksista ja tekijänoikeuden rajoituksista. Kun kysymyksessä oleva valokuva saa tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaista suojaa, asiassa ei ole tarpeen arvioida, ylittääkö valokuva teoskynnyksen ja saisiko se tällä perusteella tekijänoikeuslain 2 §:n mukaista suojaa.

12. Asiassa on niin ikään riidatonta, että vastaaja on tekijänoikeuslain 2 §:n 2 momentin mukaisesti valmistanut kappaleen eli kuvankaappauksen kantajan Instagram-tilillään julkaisemasta valokuvasta ja julkaissut kuvankaappauksen vastaajan iltapäivälehden verkkoversiossa. Tämä menettely on merkinnyt unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä määriteltyä suojatun teoksen uudelle yleisölle välittämistä (esim. tuomio 7.8.2018, Renckhoff, C-161/17, EU:C:2018:634, 35 ja 46 kohdat). Vastaaja on siten välittänyt valokuvan yleisölle ja saattanut sen yleisön saataviin tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.

13. Asiassa ei ole kysymys tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyn kuvasitaattisäännöksen arvioinnista, eikä myöskään tekijänoikeuslain 25 b §:n mukaisesta teoksen sisällyttämisestä uutislähetykseen, jossa on mahdollistettu se, kuten Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan 2 kappaleessa, että päiväntapahtumassa näkyvä tai kuuluva teos saadaan sisällyttää toisinnokseen tiedotustarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.

3. Tekijänoikeuden rajoitussäännösten arviointi ja soveltaminen

3.1. Oikeudelliset lähtökohdat lehdistön lainausoikeudelle

14. Tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan rajoitussäännöksen mukaan julkistetuista taideteoksista saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia sanomalehteen tai aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa, edellyttäen ettei teosta ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi. Kun teoksesta valmistetaan kappale, tai teos saatetaan yleisön saataviin edellä todetun säännöksen perusteella, on lain 11 §:n 2 momentin mukaan tekijän nimi ja lähde mainittava siinä laajuudessa ja sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. Viimeksi mainitun pykälän 3 momentin mukaan säädetyn tekijänoikeuden rajoituksen nojalla valmistetun teoksen kappaleen saa rajoituksen mukaisessa tarkoituksessa levittää yleisölle ja kappaletta käyttää julkiseen esittämiseen.

15. Asiassa on riidatonta, että valokuva on ollut julkistettu ennen kuin vastaaja on ottanut siitä kuvankaappauksen ja julkaissut kuvankaappauksen iltapäivälehtensä verkkoversiossa. Asiassa on myös riidatonta se, että valokuvaa ei ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi.

16. Lehdistön lainausoikeutta määrittävä säännös mahdollistaa kuvien ottamisen sanomalehteen tai aikakauskirjaan, ja käyttöoikeus koskee sekä perinteisiä lehtiä että lehtien verkkojulkaisuja (Harenko–Niiranen–Tarkela: Tekijänoikeus – kommentaari ja käsikirja, 2016 s. 214). Ottaen huomioon, että kuvankaappaus valokuvasta on julkaistu vastaajan julkaiseman lehden verkkojulkaisussa, on säännöksen edellä mainittu soveltamisedellytys täyttynyt tässä asiassa.

17. Päiväntapahtuman käsitettä ei ole määritelty tarkemmin lainsäädännössä tai tekijänoikeuslain esitöissä. Tekijänoikeuslain lehdistön lainausoikeutta koskeva säännös on otettu nykyiseen tekijänoikeuslakiin sen tullessa voimaan vuonna 1961. Vastaavaa säännöstä ei ole ollut aiemmin voimassa olleessa laissa, mutta tuolloin ehdotetun säännöksen on katsottu olleen vakiintuneen tavan mukainen (komiteanmietintö 1953:5, Ehdotus laiksi tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin s. 56). Tekijänoikeuslain esitöiden (HE 23/1960 vp s. 3) mukaan säännös olisi koskenut ainoastaan taiteen alan päiväntapahtumaa, mutta tätä rajoitusta ei sisällytetty lakiin (LaVM 4/1961 vp, s. 3).

18. Tekijänoikeuslakia on sittemmin muutettu useita kertoja, mutta säännöksen sisältöön ei ole tehty sanallisten muutosten lisäksi muita muutoksia kuin se, että taideteosten ja kuvien tekstiin liittymistä koskeva vaatimus on ulotettu koskemaan myös lehdistön lainausoikeutta (HE 287/1994 vp s. 29 ja 74). Esitöissä (s. 29) on todettu tekijänoikeusneuvoston tulkintalinjaan viitaten, että taideteoksen kuvaaminen on liityttävä tietyn konkreettisen, sanoma- tai aikakauslehdessä käsitellyn päiväntapahtuman selostamiseen.

19. Tekijänoikeutta rajoittavia säännöksiä eli myös tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan säännöstä on yksittäistapauksessa sovellettaessa tulkittava ahtaasti (em. komiteanmietintö 1953:5 s. 53 ja HE 28/2004 vp s. 38 ja 39). Toisaalta puheena olevan asian luonnosta johtuu, että päiväntapahtuman käsitettä ei saada tulkita liian ahtaasti (em. komiteanmietintö s. 56). Tältä osin on kuitenkin otettava huomioon, että mainituissa esitöissä päiväntapahtuma koski ainoastaan taiteen alan päiväntapahtumaa, minkä on katsottava esitöiden valossa merkitsevän sitä, ettei taiteen alalle sijoittuvan päiväntapahtuman käsitettä tule tulkita liian ahtaasti. Esitöissäkin on korostettu sitä, että yleisen oikeuden antaminen lehdistölle taideteoksen kuvaamiseen tekijän luvatta, mutta hänelle suoritettavaa korvausta vastaan, muodostaa liian pitkälle menevän rajoituksen tekijänoikeuteen sellaisena, jollaiseksi se on määritelty perustavissa säännöksissä (em. komiteanmietintö s. 56).

20. Tekijänoikeuslakia on valmisteltu yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa, ja muun ohella lehdistön lainausoikeutta koskeva tekijänoikeuslain säännös on vastaavan sisältöinen Ruotsin tekijänoikeuslaissa (Lag (1960:729) om upphovsrätt till litterära och konstnärliga verk).

21. Ruotsalaisessa lainvalmistelussa on pidetty tarpeellisena, että lehdistölle annetaan vapaus käyttää taideteoksia havainnollistavana aineistona journalististen artikkeleiden yhteydessä. Kuten Suomen tekijänoikeuslain esitöissä myös Ruotsissa lähdettiin siitä, että näin olisi ainoastaan selostettaessa päiväntapahtumaa taiteen alalla. Taideteosten käyttämisen salliminen lehdistössä sanotussa tarkoituksessa siinä määrin kuin lehdistö itse haluaisi, voisi johtaa taiteilijoiden oikeutettujen etujen loukkaamiseen. Ruotsalaisissa lainvalmisteluaineistossa on esitetty esimerkkeinä päiväntapahtumista taiteen alalla muun ohella taidenäyttelyn avaaminen, patsaan paljastaminen, taiteilijan haastattelu, huomionositus tai merkkipäivä, taideteoksen myyminen, väärentäminen, vahingoittaminen tai varastaminen. (SOU 1956:25 s. 204 ss.)

22. Ruotsin tekijänoikeuslain hallituksen esityksessä on todettu, että uutisten välityksessä on oikeutettua käyttää päiväntapahtumiin (dagshändelse) yhteydessä olevia taideteoksia. Samalla on todettu, että tämä ei kuitenkaan merkitse, että taideteoksia saisi yleisesti käyttää kuvituksena. Päiväntapahtuman ja taideteoksen välillä on oltava yhteys. Lukumääräisesti käyttö olisi rajoitettava siihen, mitä päiväntapahtuman havainnollistaminen tai valaiseminen edellyttää. (Prop. 1992/93:214 s. 97)

23. Tietoyhteiskuntadirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä on todettu, että Ruotsin tekijänoikeuslaissa oleva päiväntapahtuma (dagshändelse) tarkoittaa samaa kuin direktiivin käsite ”ajankohtainen tapahtuma” (nyhetsrapportering). Lisäksi hallituksen esityksessä on tuotu ilmi, että määritelmässä on kysymys tiedotustarkoituksen palvelemisesta, joka koskee ajankohtaista tapahtumaa. (Prop. 2004/05:110 s. 223 ja 224)

24. Päiväntapahtuman käsitteestä osana lehdistön lainausoikeutta ei ole kotimaista oikeuskäytäntöä. Pohjoismaisessa oikeuskäytännössä päiväntapahtuman käsitettä on arvioitu esimerkiksi Norjan korkeimman oikeuden 20.12.1995 antamassa ratkaisussa (Rt. 1995 s. 1948), Ruotsin korkeimman oikeuden 18.3.2020 antamassa tuomiossa (NJA 2020 s. 293) ja Patent- och marknadsöverdomstolenin 5.10.2018 asiassa PMT 722-17 antamassa tuomiossa.

3.2. Onko Ilta-Sanomien artikkelissa ollut kysymys päiväntapahtuman selostamisesta?

25. Tekijänoikeuslaissa on lähtökohtana, että valokuvaajan yksinoikeuteen kuuluu yksinomainen oikeus määrätä valokuvastaan. Toisaalta tekijänoikeuslain 2 lukuun otetut rajoitukset voivat poikkeustapauksessa rajoittaa valokuvaajan yksinoikeutta. Tekijöiden taloudellisia oikeuksia on katsottu tarpeelliseksi rajoittaa eräissä teosten käyttötilanteissa ennen kaikkea tiedonvälitykseen liittyvien, sivistyksellisten ja muiden tärkeiden yhteiskunnallisten syiden vuoksi. Tekijänoikeuslain 2 luvun rajoitussäännökset ovat keskeisessä asemassa oikeudenhaltijoiden ja muiden, erityisesti yhteiskunnan, intressien yhteensovittamisessa ja tasapainottamisessa. Tekijänoikeus ja sananvapaus ovat kaksi yhteiskunnassa vaikuttavaa keskeistä oikeudellista instituutiota. Tekijänoikeuslain esitöissä onkin todettu, että sananvapaus on hyväksyttävä perusteeksi, jolla tekijänoikeutta voidaan tietyissä tapauksissa rajoittaa. (HE 28/2004 vp s. 140–142)

26. Lainsäätäjä on pitänyt tärkeänä, että lainsäädännössä tulevat tasapainoisella tavalla huomioon otetuiksi kaikki sääntelyn kannalta merkitykselliset perusoikeudet. Sääntely ei saa esimerkiksi johtaa sen enempää tekijänoikeuden haltijoiden kuin teosten käyttäjienkään oikeuksien kohtuuttomaan rajoittamiseen. Perusoikeuksien välinen tasapaino tulee ottaa huomioon myös tekijänoikeuslainsäädäntöä tulkittaessa ja sovellettaessa (PeVL 7/2005 vp, s. 2). Hallituksen esityksessä perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta (HE 309/1993 vp s. 29) on todettu, että perusoikeussäännösten vaikutus yksityisten keskinäissuhteisiin välittyy yleensä perusoikeuksia konkretisoivan tavallisen lainsäädännön välityksellä.

27. Oikeuskirjallisuudessa on tuotu esiin erisuuntaisia näkemyksiä siitä, mikä on päiväntapahtuman käsitteen sisältö ja todettu esimerkiksi, että päiväntapahtumana ei voitane pitää tapahtumia, jotka on keksitty tai muodostettu siinä tarkoituksessa, että niiden avulla esimerkiksi nostettaisiin sanomalehden levikkiä tai havainnollistettaisiin julkisuuden henkilöiden rakkauselämää (Olsson: Copyright, Svensk och internationell upphovsrätt, tionde upplagan, 2018 s. 213). Päiväntapahtuma voi olla myös muulle alalle kuin taiteen alalle sijoittuva, kuten sodasta kertova uutisraportti, jota havainnollistetaan sodanaikaisia tapahtumia käsittelevillä taideteoksilla (Olsson–Rosén: Upphovsrättslagstiftningen, En kommentar, fjärde upplagan, 2016 s. 200).

28. Oikeuskirjallisuudessa on niin ikään korostettu, että tapahtuman, ollakseen päiväntapahtuma, on oltava todellinen tapahtuma. Julkisuuden henkilön elämään liittyvä todellinen tapahtuma, kuten julkisuuden henkilön avioero tai kuolema voi olla säännöksessä tarkoitettu päiväntapahtuma. Päiväntapahtuman käsitteelle olisi annettava laaja sisältö ottaen huomioon säännöksen tarkoitus tyydyttää yleisön kiinnostus saada korkealaatuista tietoa ajankohtaisista tapahtumista. (Bruun: Bildjournalistik, pressfrihet och upphovsrätt teoksessa Festkrift till Marianne Levin, 2008 s. 163 ja 164).

29. Vastaaja, jolla tässä asiassa on puheena olevan rajoitussäännöksen osalta vetoamistaakka, on esittänyt, että päiväntapahtumana on pidettävä sitä, että Sveitsissä asuva kantaja on vieraillut koronaviruksesta johtuvien poikkeusolojen aikana suomalaisessa kahvilassa ja julkaissut Instagram-tilillään vitsikkään kuvan, joka on liittynyt vierailuun ja hänen parisuhteeseensa. Riittävää päiväntapahtuman käsitteen määrittelemiseksi vastaajan mukaan on se, että yleisö haluaa saada siitä kertomisajankohtana tietoa.

30. Kantaja on puolestaan esittänyt, että pelkästään kantajan kuuluisuus ei tee jokaisesta hänen arkielämänsä tapahtumasta päiväntapahtumaa, vaikka nämä voisivatkin kiinnostaa iltapäivälehtien lukijoita. Päiväntapahtumalta edellytetään kantajan mukaan objektiivista uutisarvoa.

31. Markkinaoikeus toteaa, että tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan säännös mahdollistaa tekstiin liittyvien julkistettujen valokuvien ottamisen sanomalehteen selostettaessa päiväntapahtumaa. Säännöstä on arvioitava kokonaisuutena ja sen tulkinnassa on otettava huomioon, että kysymyksessä on täysi rajoitus tekijänoikeuteen. Sitä on sen vuoksi yksittäistapauksessa sovellettaessa tulkittava ahtaasti, vaikkakaan päiväntapahtuman käsitettä sinänsä ei tule tulkita liian ahtaasti.

32. Kantajan asiakirjatodisteena 3 (sama kuin vastaajan asiakirjatodiste 1) esitetty Ilta-Sanomien artikkeli on otsikoitu ”’Kuuma Minttu’ – A lähetti viestin vaimolleen nokkelalla kuvalla”. Artikkelin keskeisenä Ilta-Sanomien toimituksellisena sisältönä on se, että kantaja on ladannut Instagram-tilinsä tarina- eli Stories-osioon vitsikkään valokuvan kahvilan tiskiltä. Artikkelissa on selostettu, miten kantaja on peittänyt kahvilan mainostaulun tekstin osittain siten, että näkyville jäänyt tekstin osa on viitannut hänen puolisoonsa.

33. Markkinaoikeus toteaa artikkelin sisällöstä käyvän ilmi, että se tapahtuma, joka on aiheuttanut Ilta-Sanomien artikkelin kirjoittamisen ja julkaisemisen, on se, että kantaja on julkaissut Instagram-tilillään vitsikkään valokuvan. Valokuvasta on sinänsä pääteltävissä, että kantaja on ottanut valokuvan tai hänestä on otettu valokuva suomalaisen kahvilan kassalla. Valokuva itsessään ei ole liittynyt vastaajan esittämällä tavalla koronaviruksesta johtuviin poikkeusoloihin ja kantajan toimintaan niiden aikana. Markkinaoikeus katsoo siten, että artikkelin tarkoittamana päiväntapahtumana on ollut se, että kantaja on julkaissut kahvilavierailua koskevan kantajan puolisoon viittaavan vitsikkään valokuvan, mihin artikkelin otsikossakin on osaltaan viitattu.

34. Asiassa on kysymys tapauskohtaisesta arvioinnista, jossa tulee ottaa huomioon tekijänoikeuslaissa kantajalle määritelty yksinoikeus ja toisaalta sananvapautta turvaavat säännökset, jotka ovat merkityksellisiä erityisesti tiedonvälitykseen liittyvien ja muiden tärkeiden yhteiskunnallisten syiden vuoksi. Ilta-Sanomien artikkeli sisältää sinänsä todellisen tapahtuman kuvauksen eli sen, että kantaja on julkaissut Instagram-tilillään vitsikkääksi tarkoitetun valokuvan kahvilavierailultaan. Tätä tapahtumaa on kuitenkin pidettävä hyvin arkipäiväisenä ja triviaalina.

35. Vaikka päiväntapahtuman käsitettä ei tule tulkita liian ahtaasti, mitä tahansa tapahtumaa ei kuitenkaan ole pidettävä päiväntapahtumana siinäkään tapauksessa, että tällainen tapahtuma kiinnostaa yleisöä. Toisaalta sananvapauden näkökulmasta lehdistöllä, kuten vastaajalla, on oikeus julkaista lehtikirjoitus oman toimituksellisen päätäntävaltansa perusteella myös tämänkaltaisista sosiaalisessa mediassa esitetyistä tapahtumista. Se, miten tekijänoikeuslain päiväntapahtuman käsitettä arvioidaan, ei rajoita vastaajan oikeutta julkaista tapahtumasta lehtiartikkeli. Kysymys on ainoastaan siitä, saako lehtiartikkelin yhteydessä julkaista kantajan tekijänoikeuslain mukaista suojaa nauttivan valokuvan ilman kantajan lupaa.

36. Ottaen huomioon valokuvaajan yksinoikeuden sisältö, Ilta-Sanomien verkkoversion artikkelin sisältö ja vastaajan esittämät seikat sekä toisaalta se, että lehdistöllä on tarve uutisoida erilaisista asioista, merkitsisi tässä asiassa kysymyksessä olevan tapahtuman katsominen tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuksi päiväntapahtumaksi liian pitkälle menevää oikeutta valokuvaajan yksinoikeuden suojaa nauttivaan kohteeseen. Vastaajan väitteiden hyväksyminen tältä osin merkitsisi sitä, ettei tekijänoikeuslain mukaisella valokuvaajan oikeudella olisi tosiasiallista merkitystä, mitä on pidettävä tekijänoikeuden rajoitussäännösten vastaisena tulkintana.

37. Markkinaoikeus katsoo edellä todetuin perustein, että vastaajan julkaisemassa artikkelissa ei ole ollut kysymys tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun päiväntapahtuman selostamisesta, eikä vastaajalla ole siten tässä tapauksessa ollut oikeutta kantajan julkaiseman valokuvan käyttämiseen sanotun säännöksen perusteella. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua muista tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan soveltamisedellytyksistä.

3.3. Sitaattioikeus

38. Asiassa on seuraavaksi arvioitava, soveltuuko tekijänoikeuslain 22 §:n säännös vastaajan yllä riidattomaksi todettuun menettelyyn eli valokuvan siteeraamiseen kokonaisuudessaan, kuten vastaaja on väittänyt. Säännöksen mukaan julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.

39. Tekijänoikeuslain 22 §:n soveltamisedellytykset eivät käytännössä sovellu hyvin kuvasitaatteihin, koska tällöin on yleensä kysymys taideteoksen toisintamisesta kokonaisuudessaan, mikä on todettu myös säännöksen esitöissä (HE 287/1994 vp s. 28). Toisaalta lain sanamuodon mukaan säännös soveltuu kaikkiin julkistettuihin teoksiin, ja tekijänoikeuslain 49 a §:n 3 momentin viittausäännöksen mukaisesti myös valokuviin. Lainvalmisteluasiakirjoissa on kuitenkin tuotu esiin, että sitaatteja käytetään pääasiallisesti kirjallisuudessa ja musiikissa, jolloin sitaatti on vähäinen osa koko teoksesta. Samalla on todettu, että tekijänoikeuslain 22 §:n soveltamisalaan jäisivät tilanteet, joissa vain osa teoksesta siteerataan. (Komiteanmietintö 1991:33 s. 78 ja 79)

40. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty samansuuntaisesti lainvalmisteluasiakirjojen kanssa, että tekijänoikeuslain 22 §:n säännös koskee pääsääntöisesti vain teoksen osien käyttöä, kun taas lain 25 §:ssä on sallittu taideteoksen käyttö kokonaisuudessaan (em. Harenko et al. s. 212 ja 213).

41. Kirjallisuudessa on myös esitetty, että yleisen sitaattioikeuden soveltamista valokuviin voidaan pitää epäselvänä ja asiaa arvioitaessa on otettava huomioon se, että rajoitussäännöksiä voidaan soveltaa tekijän yksinoikeuden rajoituksena vain selvissä tapauksissa. Pohjoismaisissa tekijänoikeuslaeissa ei ole kielletty valokuvien lainaamista yleisen sitaattioikeuden perusteella. Toisaalta lainvalmisteluasiakirjoissa ei ole kiinnitetty niinkään huomiota valokuvien lainaamiseen, varsinkaan silloin, jos koko kuva on lainauksen kohteena. Aiemmin voimassa olleiden erillisten valokuvia koskevien lakien mukaan lainausten tekeminen valokuvista katsottiin kokonaan poissuljetuksi, koska näissä laeissa ei ollut säännöksiä yleisestä lainausoikeudesta. Sitaattioikeuden todellisena sisältönä on pidettävä sitä, ettei valokuvien siteeraaminen yleensä ole sallittua, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö näin tehtäisi. (Oesch, Bildcitat, NIR 1997 s. 440 ja 445)

42. Tekijänoikeuslain 49 a §:n 3 momentin viittaussäännöksestä johtuu, että tekijänoikeuslain 22 §:n sitaattisäännös on edellä todetusti ulotettu koskemaan myös valokuvia. Tämän on kuitenkin katsottu viittaavan siihen, ettei mahdollisuutta lainata kuvia myös 22 §:n säännöksen mukaan suljeta kokonaan pois, vaikka se saattaakin olla harvinaista. Tämä koskisi lähinnä julkaisuja, jotka eivät ole tieteellisiä tai arvostelevia tai joissa ei ole kysymys lehdistön lainausoikeudesta. (Bruun: Kuvajournalismi, painovapaus ja tekijänoikeus 2009 teoksessa Oikeutta vai etiikkaa? Viestintäoikeuden vuosikirja 2008 s. 52 ja 53)

43. Myös ruotsalaisessa oikeuskirjallisuudessa on tuotu esiin, että vaikka sitaattioikeus sinänsä koskee kaikenlaisia teoksia, on pidettävä selvänä, ettei yleinen sitaattioikeus koske taideteoksia tai valokuvateoksia (Olsson: Copyright, Svensk och internationell upphovsrätt, tionde upplagan, 2018 s. 210 ja LevinHellstadius: Lärobok i immaterialrätt, tolfte upplagan, 2019 s. 207). Yleinen sitaattioikeus ei koske myöskään valokuvia. Sanottu käy ilmi Ruotsin tekijänoikeuslain esitöistä, jossa on todettu, ettei säännöstä taideteosten tai valokuvien siteeraamiseen yleisen sitaattioikeuden perusteella ole nähty tarpeelliseksi (em. Olsson–Rosén s. 195).

44. Markkinaoikeus toteaa, että tekijänoikeuslain 22 §:n säännös koskee yleensä vain teoksen osien käyttöä, kun taas lain 25 §:n säännöksissä on sallittu taideteoksen tai valokuvan käyttäminen kokonaisuudessaan. Tekijänoikeuslain 22 §:n soveltamisessa on otettava huomioon se, että tässä asiassa kysymyksessä olisi niin ikään täysi rajoitus valokuvaajan yksinoikeuteen ja rajoitussäännöksiä on edellä jaksossa 3.1 todetusti tulkittava ahtaasti. Tässä asiassa on kysymys siitä, että vastaajan tekemässä siteerauksessa on esiintynyt kantajan julkaisema valokuva kokonaisuudessaan.

45. Markkinaoikeus katsoo edellä todetuin perustein, että tässä tapauksessa vastaajalla ei ole ollut oikeutta kantajan julkaiseman valokuvan julkaisemiseen kokonaisuudessaan sitaattioikeutta koskevan säännöksen perusteella. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua muista tekijänoikeuslain 22 §:n soveltamisedellytyksistä.

3.4. Johtopäätökset tekijänoikeuden rajoitussäännösten soveltamisesta

46. Markkinaoikeus toteaa, että vastaajalla ei ole vetoamiensa tekijänoikeuslain 2 luvun tekijänoikeuden rajoitussäännösten perusteella ollut oikeutta julkaista kantajan Instagram-tilin Stories-osiossa julkaisemasta valokuvasta ottamaansa kuvankaappausta Ilta-Sanomien verkkosivuilla artikkelissa, jonka otsikko on ”’Kuuma Minttu’ – A lähetti viestin vaimolleen nokkelalla kuvalla”. Kantaja ei ole myöskään antanut vastaajalle lupaa tähän menettelyyn.

47. Markkinaoikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla asiassa näytetyksi sen, että vastaaja on loukannut kantajan valokuvaajan yksinoikeutta valmistamalla valokuvasta kappaleen ja saattamalla sen yleisön saataviin. Kantajan vahvistusvaatimus 1 on näin ollen hyväksyttävä tuomiolauselmasta ilmenevässä muodossa. Asiassa on seuraavaksi arvioitava vastaajan menettelyn kieltämistä, hyvityksen ja tarvittaessa vahingonkorvauksen edellytyksiä sekä tuomion julkistamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamisen edellytyksiä.

4. Loukkauksen kieltäminen

48. Tekijänoikeuslain 56 g §:n mukaan, jos joku loukkaa tekijänoikeutta, tuomioistuin voi kieltää häntä jatkamasta tai toistamasta tekoa. Tekijänoikeuslain 60 b §:n mukaan tuomioistuimen on hyväksyessään tekijänoikeuden loukkauksen kieltämistä koskevan kanteen samalla määrättävä, että aineiston saattaminen yleisön saataviin on lopetettava. Tuomioistuin voi asettaa määräyksen tehosteeksi uhkasakon.

49. Tekijänoikeuslain 60 b §:n säännös on lain 56 §:n säännökseen nähden erityissäännös. Ensiksi mainittu säännös on soveltamisalaltaan suppeampi kattaen tietoverkoissa tapahtuvien oikeuksien loukkausten kieltämisen (ks. HE 26/2006 vp s. 20). Erityissäännöksen tarkoituksena on estää tekijänoikeuden loukkauksen jatkaminen (LaVL 5/2005 vp, s. 9 ja 10).

50. Asiassa on riidatonta, että kantajan Instagram-tilinsä Stories-osiossa julkaisema valokuva on poistunut palvelusta, eikä valokuva ole enää saatavilla. Näin ollen vastaajalla ei ole mahdollisuutta uudistaa valokuvaan kohdistamaansa tässä oikeudenkäynnissä arvioitavana olevaa menettelyään kuvankaappauksen ottamiseksi. Joka tapauksessa tekijänoikeuslain 2 luvun säännökset voivat mahdollistaa valokuvan käyttämisen jossain muussa tarkoituksessa kuin tässä asiassa arvioitavana olevassa tarkoituksessa. Asiassa on niin ikään riidatonta, että vastaajan valokuvasta ottama kuvankaappaus on poistettu 8.5.2020 Ilta-Sanomien artikkelista. Kantaja ei ole edes väittänyt, että valokuvaajan yksinoikeuden loukkaus jatkuisi edelleen. Edellä mainitusta asian tosiseikastosta johtuen kieltoa ei ole tarpeen kohdistaa kappaleen valmistamiseen.

51. Toisaalta, vaikka kuvankaappaus onkin poistettu vastaajan toimesta Ilta-Sanomien artikkelista, asianosaiset eivät ole esittäneet, etteikö kuvankaappauksen lisääminen kysymyksessä olevaan artikkeliin ja siten sen saattaminen yleisön saataviin olisi edelleen mahdollista. Kun otetaan huomioon se, että tekijänoikeuslain 60 b §:n mukainen määräys voi lain sanamuodon perusteella koskea aineiston yleisön saataviin saattamisen lopettamista, joka on jo tässä asiassa tapahtunut, kieltoa ei voida määrätä sanotun erityissäännöksen perusteella. Kielto on siten määrättävä tekijänoikeuslain 56 g §:n perusteella tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

52. Markkinaoikeus toteaa, ettei määrätty kielto rajoita vastaajan julkaiseman Ilta-Sanomien sananvapauden alaan kuuluvaa lehdistönvapautta ottaen huomioon sen, että asiassa annettava tuomio koskee yksistään tässä asiassa esitettyä ja kysymyksessä olevaa valokuvaa, joka on lisäksi poistettu aiemmin julkaistusta artikkelista vastaajan toimesta. Määrättävä kielto ei myöskään rajoita tai määritä sitä, minkälaista toimituksellista sisältöä vastaaja saa luoda tai julkaista jatkossa.

53. Markkinaoikeus toteaa, ettei tekijänoikeuslain 56 g §:n säännös mahdollista uhkasakon asettamista määrättävän kiellon tehosteeksi, joten kantajan uhkasakon asettamista koskeva vaatimus on hylättävä.

5. Hyvitys- ja vahingonkorvausvaatimukset

54. Teoksen luvattomasta käyttämisestä suoritettavasta hyvityksestä on säädetty tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentissa. Säännöksen mukaan se, joka käyttää teosta vastoin mainittua lakia, on velvollinen suorittamaan tekijälle kohtuullisen hyvityksen.

55. Tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momentin mukaan, jos teosta käytetään tahallisesti tai tuottamuksesta, hyvityksen lisäksi on suoritettava korvaus kaikesta muustakin menetyksestä, myös kärsimyksestä ja muusta haitasta.

56. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan riita-asiassa asianosaisen on näytettävä ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa tai vastustamisensa perustuu. Pykälän 2 momentin mukaan seikan asettaminen tuomion perustaksi edellyttää, että asianosainen on esittänyt siitä uskottavan näytön. Pykälän 3 momentin mukaan, jos yksityisoikeudellisen saatavan määrästä ei ole saatavissa uskottavaa näyttöä taikka se olisi saatavissa vain vaikeuksin tai asian laatuun nähden kohtuuttomilla kustannuksilla tai kohtuuttomalla vaivalla, tuomioistuin arvioi määrän. Pykälän 4 momentin mukaan, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, noudatetaan, jollei todistustaakasta tai näytöltä vaadittavasta vahvuudesta laissa toisin säädetä tai asian laadusta muuta johdu. Mitä 3 momentissa säädetään, noudatetaan, jollei laissa toisin säädetä.

5.1. Velvollisuus suorittaa hyvitystä

57. Vastaaja on hyödyntänyt mainituin tavoin tekijänoikeuslain vastaisesti kantajan valokuvaajan yksinoikeutta valmistamalla ja julkaisemalla kantajan valokuvasta kuvankaappauksen. Vastaaja on valokuvan luvattomasta käytöstä velvollinen suorittamaan kantajalle hyvitystä.

58. Tekijänoikeuslain mukaisen kohtuullisen hyvityksen tarkoituksena on osaltaan saattaa tekijänoikeuden haltija siihen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman tekijänoikeuden loukkausta. Toisaalta hyvityksen taustalla on ajatus siitä, että loukkaaja ei saa päästä teosta oikeudettomasti käyttämällä parempaan asemaan kuin sitä luvallisesti käyttämällä (KKO 2011:92, kohta 17). Hyvityksellä pyritään myös ehkäisemään tehokkaasti tekijänoikeuksien loukkaamista ja suojattujen teosten lainvastaista käyttöä (esim. KKO 2010:47, kohta 33). Hyvitysvastuun syntyminen ei edellytä, toisin kuin tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momenttiin perustuvan vahingonkorvausvastuun, että tekijänoikeutta olisi loukattu tahallisesti tai tuottamuksellisesti taikka että teoksen käyttäjälle olisi kertynyt oikeudettomasta menettelystään taloudellista hyötyä.

59. Hyvitystä määrättäessä on lähtökohdaksi oikeuskäytännössä vakiintunut se vastike, jolla teoksen käyttäjä olisi voinut hankkia oikeudenhaltijalta luvan käyttää teosta. Hyvitys määräytyy tällöin normaalien käyttökorvausten eli lisenssimaksujen mukaisesti (esim. KKO 2010:47, kohta 34). Sen tilanteen varalta, että korvausperusteista ei määrätyllä alalla tai teoksen määrättyyn käyttöön nähden olisi sopimuksia, hyvityksen vähimmäismääränä tulisi säännöksen esitöiden (HE 32/1984 vp s. 16) mukaan pitää kohtuullista summaa, jolla tekijä todennäköisesti olisi antanut luvan teoksensa käyttämiseen.

60. Hyvityksen määrän on lain sanamuodonkin mukaan oltava kohtuullinen ja hyvityksen kohtuullisuutta arvioidaan tapauskohtaisesti. Hyvityksen kohtuullista määrää harkittaessa on huomiota kiinnitetty luvattoman käytön tarkoitukseen ja laajuuteen sekä tapahtuneen loukkauksen laatuun ja vahingollisuuteen (esim. KKO 2007:63, kohdat 7 ja 10).

61. Toisaalta normaalia lisenssimaksua tai sitä vastaavaa korvausta ei kaikissa tapauksissa voida sellaisenaan ottaa hyvityksen perusteeksi. Mitä enemmän teoksen hyödyntäminen poikkeaa sellaisesta teoksen hyödyntämisestä, jota tavanomaista käyttökorvausta määrättäessä on ajateltu, sitä vähemmän tavanomainen käyttökorvaus soveltuu sellaisenaan hyvityksen pohjaksi. Kun kysymyksessä on lain sanamuodonkin mukaan kohtuullinen hyvitys, tuomioistuimen on hyvityksen suuruutta harkittaessa otettava huomioon tapauksen erityispiirteet. (KKO 1999:115)

62. Kantaja on esittänyt käyttävänsä Instagram-tiliään elinkeinonharjoittamiseen ja että hänen ansaintamallinaan on tarjota seuraajia kiinnostavaa sisältöä, jolla ihmiset saadaan seuraamaan hänen tiliään. Kantajalla on noin kaksi miljoonaa Instagram-seuraajaa, mitä on pidettävä korkeana määränä. Kantajan mukaan Instagram-tilin sisältö ja seuraajamäärä vaikuttavat kantajan kuvaoikeuksista maksettaviin korvauksiin. Tämän lisäksi kaupallista arvoa on sillä, että seuraajat ovat sitoutuneita kantajan Instagram-tiliin. Sitoutuminen on mahdollista tarjoamalla Instagram-tilin julkaisuissa vaihtelevaa sisältöä, joka on vain osittain kaupallista.

63. Suuri osa kantajan yksityisemmistä, hauskemmista tai vähemmän silotelluista valokuvista julkaistaan Instagram-palvelun Stories-osiossa 24 tunnin ajaksi, koska kantaja ei halua näiden julkaisujen olevan näkyvillä pysyvästi ja jäävän elämään internetiin. Kun osa sisällöstä on näkyvillä ainoastaan Instagramin Stories-osiossa vain kantajan Instagram-seuraajille, yhä useampi henkilö ryhtyy seuraamaan kantajan Instagram-tiliä päästäkseen näkemään näitä julkaisuja. Tämä on omiaan kasvattamaan kantajan Instagram-seuraajien määrää sekä lisäämään tilin kaupallista arvoa mainostajien näkökulmasta.

64. Yksityiselämään liittyvät valokuvat, kuten nyt kysymyksessä oleva valokuva, ja julkaisut ovat kantajan mukaan merkityksellisiä hänen Instagram-tilinsä aikaansaamalle taloudelliselle menestykselle. Kantaja on myös esittänyt, että hän pyrkii ohjamaan itseään koskevia mediasisältöjä yksinomaan Instagram-tililleen, eikä anna yksityiselämäänsä liittyviä henkilöhaastatteluja lehdistölle. Kantajan vaikuttajamarkkinoinnin yhteydessä julkaisemista valokuvista maksettavat korvaukset ovat huomattavan korkeita, mihin seikkaan myös kantajan hyvitysmaksuvaatimus määrältään perustuu.

65. Asianosaiset ovat olleet yksimielisiä siitä, että asiassa arvioitavana olevaan vastaajan menettelyyn liittyen ei ole olemassa tavanomaisia lisenssimaksuja. Kantaja, jolla on ollut hyvitysvaatimuksen osalta todistustaakka, on perustanut vaatimuksensa siihen, että valokuvassa on ollut kysymys vaikuttajamarkkinoinnin yhteydessä julkaistusta valokuvasta, jonka tarkoituksena on ollut hankkia lisää seuraajia kantajan Instagram-tilille sekä myös sitouttaa hänen nykyisiä Instagram-seuraajiaan. Tämä on vaikuttanut osaltaan valokuvan hinnoitteluun.

66. Todistajana asiassa kuultu SV on kertonut, että kantajan asiakirjatodisteena 2 olevassa valokuvassa ei ole ollut kysymys kantajan kaupallisesta yhteistyöstä, vaikkakin valokuva on julkaistu vaikuttajamarkkinoinnin yhteydessä. Kantaja käyttää Instagram-tiliään mainosvälineenä ja elinkeinonharjoittamiseen. Vaikuttajamarkkinointi perustuu siihen, ettei kaikki julkaistava sisältö ole kaupallista, koska esimerkiksi liian kaupalliselle Instagram-tilille ei saa seuraajia. Tämän vuoksi vaikuttajamarkkinointia harjoittavan henkilön tulee lisätä kaupallisen yhteistyön sisältävien kuvien lisäksi henkilökohtaisia kuvia, jotta tili olisi mielenkiintoinen. Myös todistaja PH on kertonut asiasta yhdenmukaisesti SV:n kanssa.

67. Markkinaoikeus toteaa, että asiassa esitetyn näytön perusteella valokuvassa ei ole ollut kysymys kaupallisesta yhteistyöstä, josta korvaukset voivat kantajan asiakirjatodisteen 14 mukaisesti sekä todistajien SV:n ja PH:n yhdenmukaisten kertomusten perusteella olla hyvinkin korkeita, jopa satoja tuhansia euroja. Siten hyvitystä ei voi sellaisenaan määrittää niiden korvausten mukaan, joita sosiaalisen median vaikuttajille maksetaan kaupallisen yhteistyön perusteella. Tältä osin on myös otettava huomioon, että asiassa ei ole esitetty minkäänlaista näyttöä niistä sopimusehdoista, joita kantajan harjoittamaan kaupalliseen yhteistyöhön sovelletaan ja joiden perusteella kantajalle tällaisesta yhteistyöstä maksettavat korvaukset määräytyvät. Asiassa on kuitenkin näytetty, että valokuva on kantajan toimesta julkaistu vaikuttajamarkkinoinnin yhteydessä ja että toisaalta vastaaja on julkaissut kuvankaappauksen lehtiartikkelin kuvituksena.

68. Vastaaja on esittänyt, että kantaja on myöntänyt Instagram-palvelun käyttöehdot hyväksyessään ennalta määräämättömälle joukolle maksuttoman lisenssin kanteen valokuvaan ja kantaja muutoinkin sallii ulkopuolisten tahojen hyödyntää Instagram-sisältöjään maksutta. Tässä tilanteessa hyvityksen määräämiselle ei ole perusteita ja sen määräksi on vahvistettava nolla euroa.

69. Markkinaoikeus toteaa, ettei vastaajan asiakirjatodisteena 9 esitettyjen Instagram-palvelun 19.4.2018 tarkistettujen käyttöehtojen (Terms of Use) sisällöstä ilmene, että kantaja olisi käyttöehdot hyväksyessään antanut tämän asian vastaajalle oikeuden kuvankaappauksen ottamiseen valokuvastaan ja sen julkaisemiseksi iltapäivälehdessä. Vastaajan väitteellä käyttöehtojen hyväksymisestä ei siten ole merkitystä arvioitaessa vastaajan korvattavaksi tuomittavan hyvityksen määrää.

70. Vastaaja ei ole myöskään esittänyt näyttöä siitä, että kantaja antaisi ulkopuolisten tahojen hyödyntää Instagram-tilinsä sisältöä maksutta. Kantajan nimeämänä todistajana kuultu SV on kertonut, että kantaja on myöntänyt uudelleenjulkaisemisoikeuksia joillekin tarkkaan valituille toimijoille ammattiinsa liittyen. Tällöin kantaja on antanut toimijoille luvan kuviensa käyttöön. Markkinaoikeus toteaa, ettei todistajan kertomuksen perusteella voida tehdä sitä johtopäätöstä, että hyvityksen määrän tulisi tässä asiassa olla vastaajan esittämällä tavalla nolla euroa.

71. Kohtuullisen hyvityksen määrittämiseksi ei ole merkitystä sillä, että sosiaalisen median palveluista lehtiartikkeleihin otettujen valokuvien osalta ei ole olemassa tavanomaisia lisenssimaksuja. Markkinaoikeus katsoo olevan yleisesti tunnettua, että sanoma- ja aikakauslehdet maksavat palkkioita niille valokuvaajille tai valokuvia myyville tahoille, joiden valokuvia käytetään lehtiartikkeleissa. Lehtiartikkelien yhteydessä julkaistuille valokuville on siten määriteltävissä oleva korvaustaso, jota kumpikaan asianosainen ei tässä oikeudenkäynnissä ole kuitenkaan tuonut esille. Markkinaoikeus arvioi, että lehtiartikkeleiden yhteydessä julkaistuista valokuvista maksetaan Suomessa tavanomaisesti joitakin kymmeniä tai satoja euroja ja poikkeustapauksessa enemmänkin. Edellä todettu on otettava hyvityksen lähtökohdaksi.

72. Seuraavaksi kohtuullisen hyvityksen määrittämiseksi on arvioitava, onko kantajan valokuvan luvattomassa käytössä erityispiirteitä, joiden vuoksi hyvitys voidaan määrittää alhaisemmaksi tai onko siinä hyötyarvoa korottavia tekijöitä.

73. Kantaja on perustellut hyvityksen määrää korottavia tekijöitä seuraavilla seikoilla: Kantajan tunnettuus ja persoonallisuus, seuraajamäärä sosiaalisessa mediassa, kantaja on urheilija, kantajan verkostojen kautta hänen kuvansa voi saada suuremman näkyvyyden, tulevat ansionmenetykset ilman vahingonkorvauselementtiä, kantaja näkyy itse kuvassa, valokuva liittyy kantajan henkilökohtaiseen elämään, käyttöoikeuden pituus ja kantajan sosiaalisen median kaupallisuus. Myös käyttöoikeuden ostajalla tai kuvien käyttötarkoituksella on merkitystä.

74. Vastaaja ei ole esittänyt näyttöä väitteelleen siitä, että hyvityksen määrän tulisi tässä tapauksessa olla nolla euroa.

75. Markkinaoikeus toteaa, että loukkaus on sinänsä ollut laajuudeltaan varsin rajallinen siltä osin kuin kuvankaappaus kantajan valokuvasta on ollut näkyvillä Ilta-Sanomien verkkoversion lehtiartikkelissa 17.4.2020–8.5.2020. Tämän seikan merkitystä vähentää kuitenkin se, että kuvankaappauksen on oletettavasti voinut nähdä moni lehden verkkosivuilla vieraillut henkilö kysymyksessä olevana ajanjaksona.

76. Vaikka edellä kohdissa 66 ja 67 todetuista syistä hyvitystä ei voida tässä asiassa suoraan perustaa sosiaalisen median palveluisissa kaupallisessa yhteistyötarkoituksessa julkaistuihin valokuviin, tämä ei tarkoita, etteikö kantajan asiassa esittämiä seikkoja hyvityksen määrää korottavina tekijöinä voitaisi osaltaan ottaa huomioon, kun kysymys on ollut vaikuttajamarkkinoinnin yhteydessä julkaistusta valokuvasta.

77. Kantajan asiakirjatodisteena 1 esitetyistä kantajan Instagram-tilin kuvankaappauksista ilmenee, että kantaja on julkaissut tilillään erilaista mediasisältöä, jonka yhteydessä on mainittu ”maksettu kumppanuus” ja sen tahon nimi, jonka mainoksesta sisällössä on kysymys. Todistajina asiassa kuullut SV ja PH ovat kertoneet yhdenmukaisesti, että kantaja käyttää Instagram-tiliään mainosvälineenä ja elinkeinonharjoittamiseen. Kantaja on siten näyttänyt toteen, että hän käyttää Instagram-tiliään elinkeinonharjoittamiseen.

78. Todistajat SV ja PH ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että kaupallisillakin Instagram-tileillä suurin osa julkaisuista tulee olla muita kuin kaupallista yhteistyötä, kuten mainoksia, sisältäviä. Näiden muiden julkaisujen tehtävänä on tukea muun ohella mainosmyyntiä. Todistajien kertomuksista on ilmennyt, että valokuvan arvo on muodostunut sen julkaisemisesta kantajan Instagram-tilillä 1,8 miljoonalle seuraajalle, jota tiliä kantaja käyttää elinkeinotoiminnan harjoittamisessa. Kantaja on urheilija ja erittäin tunnettu henkilö niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

79. Kantajan asiakirjatodisteen 10 mukaan kantaja on kuulunut viikolla 46 vuonna 2020 Suomen seuratuimpiin brändeihin, henkilöihin ja urheilijoihin sosiaalisessa mediassa ja kantajan sosiaalisen median seuraajat koostuvat ainoastaan Instagram-seuraajista. Kantaja ei kuitenkaan ole esittänyt vastaavaa näyttöä kanteen perusteen ajankohdan eli huhtikuun 2020 osalta. Kun otetaan huomioon erityisesti todistaja SV:n kertomus kantajan tunnettuudesta, ei kuitenkaan voida pitää epäuskottavana, etteikö kantaja olisi ollut yhtä tunnettu henkilö ja urheilija jo huhtikuussa 2020 kuin asiakirjatodisteen 10 käsittämän ajankohtana.

80. Kantajan asiakirjatodisteeseen 12 on sisältynyt kaksi Helsingin Sanomien verkkoversion artikkelia, joissa on todettu muun ohella kantajan olevan kiinnostava henkilö ja että hänestä ovat kiinnostuneita myös muut kuin Formula 1 -sarjaa seuraavat fanit. Asiakirjatodisteeseen 12 sisältyneen Iltalehden verkkoversiossa 10.10.2020 julkaistun artikkelin mukaan kantajasta on tullut markkinamiesten unelma sosiaalisessa mediassa ja perinteisillä alustoilla ja hänen julkikuvallaan on helppo myydä erilaisia asioita. Kantajaa on luonnehdittu artikkelissa kiinnostavaksi hänen persoonansa ja menestyksensä johdosta. Todistaja SV on kertonut, että kantaja on persoonallisuutensa vuoksi kiinnostava henkilö.

81. Todistaja SV on kertonut myös, että kantaja ei olisi myynyt kuvaoikeuksiaan vastaajalle tai valokuvaansa julkaistavaksi Ilta-Sanomille, koska tällaisella menettelyllä voisi olla vaikutusta potentiaalisten yhteistyökumppaneiden kiinnostukseen tehdä tulevaisuudessa yhteistyötä kantajan kanssa.

82. Kantajan asiakirjatodisteista 2 ja 3 ilmenee, että valokuvassa ja kuvankaappauksessa on esiintynyt kantaja omilla kasvoillaan. Todistajat SV ja PH ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että Instagramissa julkaistujen kuvien hintaan vaikuttaa korottavasti se, että kuva on henkilökohtainen tai jos kuva on henkilön yksityiselämän alueelta.

83. Todistaja SV on kertonut, että kantaja on halunnut julkaista valokuvan Instagram-tilinsä Stories-osiossa siten, että valokuva olisi siellä näkyvillä ainoastaan 24 tunnin ajan. Todistaja PH on puolestaan kertonut, että Stories-osiossa julkaistun valokuvan on ollut tarkoitus olla omalle seuraajakunnalle julkaistavaa sisältöä.

84. Markkinaoikeus katsoo kantajan asiassa esittämää näyttöä kokonaisuutena arvioiden, että kantaja on näyttänyt toteen sen, että kohtuullisen hyvityksen määrää korottavana seikkana tässä asiassa on pidettävä edellä kohdissa 77–83 todettuja seikkoja.

85. Edellä esitetyin perustein markkinaoikeus arvioi kohtuullisen hyvityksen määräksi 5.000 euroa. Kantajan hyvitysvaatimus on näin ollen hyväksyttävä tämän määräisenä.

5.2. Velvollisuus suorittaa vahingonkorvausta

86. Kantajan hyvitysvaatimus on hyväksytty vain osaksi, joten asiassa on seuraavaksi arvioitava tähän vaatimukseen nähden toissijaista vahingonkorvausvaatimusta.

87. Vastaajan menettelyä asiassa on pidettävä vähintäänkin tuottamuksellisena ottaen huomioon tekijänoikeuslain lehdistön lainausoikeutta määrittävät säännökset ja vastaajan asema ammattimaisena toimijana media-alalla. Näin ollen vahingonkorvauksen edellytykset täyttyvät tältä osin.

88. Kantaja on perustellut vahingonkorvausvaatimustaan hänelle aiheutuneella yleisellä liikevahingolla, liiketoimintansa arvonannon alenemisella, mainevahingolla sekä esittänyt, että häneltä on jäänyt saamatta liiketuloa.

89. Asiassa on riidatonta, että kantajan Instagram-tilin seuraajamäärä on kasvanut noin 300.000 seuraajalla vastaajan toimesta tapahtuneen kuvankaappauksen julkaisemisen jälkeen marraskuuhun 2020 mennessä.

90. Kantaja ei ole esittänyt asiakirjatodistelua hänelle väitetysti aiheutuneesta vahingosta. Kantajan nimeämänä todistajana kuultu SV on kertonut, että kantajalle on aiheutunut vahinkoa siitä, että kantajan valokuvan kuvankaappaus on julkaistu Ilta-Sanomien artikkelissa. Vahinko ilmenee todistajan mukaan muun ohella siten, että kantaja menettää Instagram-seuraajia, mikäli kantajan julkaisemisia valokuvia esitetään myös lehdistössä. Kantaja ei tällöin pysty takaamaan yhteistyökumppaneilleen sovittua kuvanjulkaisutapaa. Todistaja ei ole kysyttäessä pystynyt yksilöimään tiettyä sopimusta, joka olisi jäänyt syntymättä Ilta-Sanomien julkaiseman artikkelin perusteella. Todistaja on myös kertonut, ettei tiedossa ole yksilöityä tapausta, jossa kantajan Instagram-tilin seuraaja olisi ilmoittanut, että tämä ryhtyy seuraamaan Ilta-Sanomien verkkosivuja kantajan Instagram-tilin asemesta.

91. Markkinaoikeus toteaa, että todistajan kertomuksesta ei ole käynyt ilmi kantajalle väitetysti vastaajan menettelystä aiheutunut vahinko. Kun otetaan huomioon, että kantajan Instagram-seuraajien määräkin on päinvastoin kasvanut vastaajan menettelyn jälkeen, on todistajan kertomusta vahingon aiheutumisesta pidettävä epäuskottavana. Kantaja ei todetun henkilötodistelun lisäksi ole esittänyt selvitystä seikoista, joihin hän on perustanut vahingonkorvausvaatimuksensa.

92. Edellä todetuilla perusteilla markkinaoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että vastaajan menettelystä olisi muutoinkaan aiheutunut sellaista vahinkoa, joka tulisi korvattavaksi asiassa tuomittavan hyvityksen lisäksi. Siten kantajan yksinoikeuden loukkaukseen perustuva vahingonkorvausvaatimus on hylättävä.

6. Tuomion julkistamista koskeva korvausvaatimus

93. Tekijänoikeuslain 59 a §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi tekijänoikeuden loukkausta koskevassa riita-asiassa kantajan vaatimuksesta määrätä, että vastaajan on korvattava kustannukset, jotka kantajalle aiheutuvat siitä, että hän soveltuvin toimin julkistaa tietoja lainvoimaisesta tuomiosta, jossa vastaajan on todettu loukanneen tekijänoikeutta. Määräystä ei saa antaa, jos tietojen levittämistä on muussa laissa rajoitettu. Harkitessaan määräyksen antamista ja määräyksen sisältöä tuomioistuimen tulee ottaa huomioon julkistamisen yleinen merkitys, loukkauksen laatu ja laajuus, julkistamisesta aiheutuvat kustannukset ja muut vastaavat seikat.

94. Markkinaoikeus toteaa, ettei säännöksen tarkoituksena ole, että tuomion julkistaminen olisi säännönmukainen menettely. Asiassa ei ole ilmennyt aihetta sellaiseen julkistamiseen tai julkistamistapojen käyttämiseen, josta vastaaja olisi syytä velvoittaa suorittamaan korvausta kantajalle. Kantajan tätä koskeva vaatimus on siten hylättävä.

7. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

95. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

96. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.

97. Kantaja on vaatinut, että vastaaja on velvoitettava korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa täysimääräisesti siinäkin tapauksessa, että markkinaoikeus hyväksyisi ainoastaan osan kantajan vaatimuksista, kun vastaaja on muun ohella valmistelun kuluessa luopunut osasta väitteistään sekä useita kertoja muokannut vaatimustensa perusteita. Tästä on aiheutunut osittain tarpeettomia oikeudenkäyntikuluja. Joka tapauksessa vastaaja on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut vähintäänkin osittain.

98. Vastaaja on vaatinut, että kantaja tulee oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin perusteella määrätä korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut, vaikka kanne joltakin osin hyväksyttäisiin, koska kantajan vaatimukset ovat olleet ylimitoitettuja, osin lakiin perustumattomia, eikä kantaja ole tarjonnut vastaajalle tosiasiallista mahdollisuutta oikeudenkäynnin välttämiseen.

99. Markkinaoikeus toteaa, että kantajan esittämä vahvistusvaatimus on tullut hyväksytyksi kokonaisuudessaan. Kantajan esittämä kieltovaatimus on hyväksytty muutettuna ja hyvitysvaatimus on tullut hyväksytyksi ainoastaan osaksi. Toisaalta kantajan vahingonkorvausvaatimus ja tuomion julkistamisesta aiheutuvien kustannusten korvausvaatimus ovat tulleet kokonaan hylätyiksi eli kantaja on hävinnyt asian näiltä osin. Puheena olevassa tilanteessa oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta on arvioitava oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n perusteella.

100. Kantaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa vastaajan korvaamaan hänen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulunsa palkkion osalta 112.891,50 eurolla ja kulujen osalta 1.679,09 eurolla eli yhteensä 114.570,59 eurolla viivästyskorkoineen.

101. Vastaaja on oikeudenkäyntikuluvastuun vastustamisen lisäksi paljoksunut palkkiovaatimuksen määrää ja esittänyt, että asian laatuun ja laajuuteen nähden tehty työmäärä on tarpeeton. Vastaajalla ei ole ollut huomauttamista kantajan vaatimuksen määrästä kulujen osalta.

102. Markkinaoikeus katsoo, että vahvistusvaatimuksen ja siihen liittyneen kieltovaatimuksen sekä hyvitysvaatimuksen käsitteleminen on muodostanut laajimmat osat tässä asiassa. Tämä ilmenee muun ohella siitä, että suurin osa asiassa esitetystä näytöstä on liittynyt näihin vaatimuksiin. Toisaalta kantajan häviämällä osalla ei ole ollut vain vähäistä merkitystä asiassa. Kun otetaan huomioon edellä todettujen seikkojen lisäksi se, että kantaja on ajanut markkinaoikeudessa samanaikaisesti kannetta pääosin samoja kysymyksiä koskevassa markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 2020/231, ja näissä asioissa kantajan esittämät haastehakemus ja lausuma ovat olleet pääosin samansisältöisiä tässä asiassa laadittujen kirjelmien kanssa, markkinaoikeus katsoo, että vastaaja on syytä velvoittaa korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi arvioimalla määrällä.

103. Kysymyksessä olevassa tilanteessa, jossa kantaja on pääosin voittanut asian mutta ei kuitenkaan niin, että sen häviöllä olisi vain vähäinen merkitys, vastaaja on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut palkkion ja kulujen osalta yhteensä 65.000 eurolla viivästyskorkoineen.

Tuomiolauselma

Markkinaoikeus vahvistaa, että Sanoma Media Finland Oy:llä ei ole ollut oikeutta saattaa yleisön saataviin A:n asiakirjatodisteen 2 mukaisesta valokuvasta valmistamaansa kuvankaappausta Ilta-Sanomien verkkoversiossa verkkosivulla www.iltasanomat.fi 17.4.2020 julkaistussa artikkelissa, jonka otsikko on: ”’Kuuma Minttu’ – A lähetti viestin vaimolleen nokkelalla kuvalla”.

Markkinaoikeus kieltää Sanoma Media Finland Oy:tä saattamasta yleisön saataviin A:n asiakirjatodisteesta 2 ottamaansa valokuvan kappaletta Ilta-Sanomien verkkoversiossa verkkosivulla www.iltasanomat.fi 17.4.2020 julkaistussa artikkelissa, jonka otsikko on: ”’Kuuma Minttu’ – A lähetti viestin vaimolleen nokkelalla kuvalla”.

Markkinaoikeus velvoittaa Sanoma Media Finland Oy:n suorittamaan A:lle tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaisena hyvityksenä 5.000 euroa viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden tuomion antamisesta.

Markkinaoikeus velvoittaa Sanoma Media Finland Oy:n korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 65.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskoroa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden tuomion antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää kanteen muilta osin.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 21.6.2021.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Markus Mattila ja Jari Tiainen.

Lainvoimaisuus

Ei lainvoimainen.