MAO:59/17

KANNE

Vaatimukset

A ja B ovat vaatineet, että markkinaoikeus vahvistaa, että Lumon Oy on loukannut heidän tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaista valokuvaajan oikeutta ja velvoittaa Lumon Oy:n suorittamaan heille tekijänoikeuslain 57 §:n mukaisena hyvityksenä valokuvien lisäkäytöstä 86.700 euroa viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 19.5.2016 lukien. Toissijaisesti jos loukkausta ei vahvisteta, kantajat ovat vaatineet, että markkinaoikeus sovittelee luovutussopimuksen mukaista korvausta tekijänoikeuslain 29 §:n perusteella 86.700 euroon viivästyskorkoineen.

Lisäksi kantajat ovat vaatineet, että Lumon Oy velvoitetaan korvaamaan heidän arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut kulujen osalta 1.596,74 eurolla ja palkkion osalta 39.285 eurolla eli yhteensä 40.881,74 eurolla viivästyskorkoineen sekä A:n asianosaiskulut 4.450 eurolla ja B:n asianosaiskulut 3.900 eurolla, molemmat määrät viivästyskorkoineen.

Perusteet

A ja B (jäljempänä myös kantajat) ovat erityisesti arkkitehtuuri- ja sisustuskuvauksiin erikoistuneita ammattivalokuvaajia, ja he harjoittavat ammattiaan omistamassaan osakeyhtiössä, PhotoCompany Finland Oy:ssä, jolle oikeudet hallinnoida kantajien taloudellisia tekijänoikeuksia on myönnetty.

Kantajat ovat kuvanneet useissa eri yhteyksissä eri rakennuskohteisiin toteutettuja parvekkeita ja terasseja, joille on asennettu Lumon-tuotemerkillä markkinoitavia parveke- ja terassilaseja.

Lumon Oy on saanut asuntomessuja vuosina 2012–2015 ja eräitä muita kuvauskohteita koskeviin valokuviin rajoitetun käyttöoikeuden, joka on koskenut valokuvien käyttöä yhtiön omassa Suomessa tapahtuvassa markkinoinnissa. Kyseisistä kuvauksista ja syntyneistä käyttöoikeuksista on veloitettu yhteensä 16.720 euroa, missä on otettu huomioon käyttöoikeuden sanottu laajuus. Veloitus on perustunut kuvausten suunnittelun ja toteuttamisen, kuvien käsittelyn ja käyttöoikeuden luovutuksen muodostamaan kokonaisuuteen, eikä veloitusperuste ole ollut tiettyjen kuvien lukumäärä. Sopimuksen kohteena ei ole ollut työsuoritus. Sopimukset valokuvausten toteuttamisesta ja kuvien käyttöoikeuksien luovuttamisesta on pääosin tehty suullisesti. Oikeus edelleen luovutukseen edellyttää nimenomaista sopimusehtoa.

Riidanalaisia valokuvia on käytetty Lumon Oy:n ulkomaisten konserniyhtiöiden verkkosivuilla mainonnassa, joka on kohdistunut maailmanlaajuisesti ainakin Espanjaan, Kanadaan, Norjaan, Ranskaan, Ruotsiin, Saksaan, Sveitsiin, Tanskaan, Tsekin tasavaltaan, Yhdysvaltoihin ja Venäjälle. Lumon Oy on myös luovuttanut valokuvia käytettäväksi tytäryhtiönsä Visor Oy:n mainonnassa. Käyttö on koitunut konserniyhtiöiden hyödyksi ja tapahtunut niiden nimissä. Verkkosivuston sopeuttaminen muissa maissa toimivien erillisten konserniyhtiöiden markkinointiin merkitsee kuvien käyttöä mainittujen yhtiöiden hyväksi ja kuvien käyttöoikeuden tosiasiallista edelleen luovutusta mainituille yhtiöille. Markkinointimateriaalin tuottaja Lumon Oy on vastuussa sovittua laajemmasta käytöstä.

Kantajat eivät ole myöntäneet Lumon Oy:lle oikeuksia valokuvien käyttöoikeuksien edelleen luovuttamiseen eivätkä muuhun lisäkäyttöön. Kantajiin yhteydessä olleet henkilöt ovat koko ajan toimineet Lumon Oy:n nimissä ja sopimukset on solmittu Lumon Oy:n kanssa. Kaupparekisteritietojen mukaan Lumon Oy ei ole konsernin emoyhtiö vaan valmistava yhtiö. Kantajille ei ole missään vaiheessa ilmoitettu, että valokuvia olisi tarkoitus käyttää maailmanlaajuisesti konsernin markkinoinnissa, eikä luovutettavan käyttöoikeuden maantieteellisestä laajuudesta ole keskusteltu. Käyttöoikeussopimuksen suppean tulkinnan mukaisesti Lumon Oy:n vastuulla on ollut ilmoittaa kantajille konsernistaan ja sopimuksessa tarkoitetun käytön aiotusta laajuudesta.

Kantajien valokuvaajan oikeutta on loukattu ensisijaisesti luovuttamalla käyttöoikeudet ulkomaisille Lumon Oy:n konserniyhtiöille sekä käytettäväksi muiden suomalaisten yhtiöiden kuin Lumon Oy:n markkinoinnissa ja toissijaisesti käyttämällä valokuvia sovittua laajemmin. Valokuvien uudelleenluovutus on ilmeisesti tapahtunut heti kuvaustilaisuuden jälkeen. Kaikista kuvaustilaisuuksista syntyneitä valokuvia on käytetty maailmanlaajuisesti.

Lumon Oy on yhdessä yksittäisessä tapauksessa helmikuussa 2013 järjestetyssä kuvauksessa erityisesti maininnut kuvauksia tilatessaan, että kuvia on ollut tarkoitus käyttää laajemmin. Tästä on sovittu korvauksena 11.800 euroa kolmansille osapuolille luovutettavat käyttöoikeudet huomioon ottaen. Kyseinen kuvaustilaisuus on ollut ainoa tilanne, jossa kantajat ovat nimenomaisesti sopineet luovuttavansa Lumon Oy:lle normaalia ensikäyttöä laajemmat käyttöoikeudet sopimussuhteen perusteella syntyviin valokuviin. Kantajat eivät ole olleet kuvausten eivätkä studiokuvaustenkaan yhteydessä tietoisia konsernin kansainvälisestä rakenteesta.

Finnfoto - Suomen Valokuvajärjestöt ry:n (jäljempänä Finnfoto) ohjeet ja ehdot ovat olleet vuosikausia ammattivalokuvaajien yleisesti soveltamia vakioehtoja. Lumon Oy on ollut tietoinen, että kantajat ovat ammattimaisia valokuvaajia. Finnfoton vakioehtojen ja kansainvälisen käytännön mukaan korvaus valokuvaajalle sisältää normaalisti oikeuden valokuvan ensikäyttöön, joka määritellään käytettävien medioiden, käyttöajan ja maantieteellisen levikin mukaan. Oikeuksien luovutusta koskevia sopimusehtoja on tulkittava suppeasti ja näyttötaakka esimerkiksi käyttöoikeuden rajoittamattomuudesta on sitä väittävällä. Jos käyttöoikeuden laajuudesta on epäselvyyttä, suppean tulkinnan periaatteen mukaan oikeuksien on katsottava jääneen tekijöille.

Kuvaustyöstä on veloitettu yhteensä 16.720 euroa, mikä on myös lisäkäytön määrittelemisessä käytettävä laskentaperuste. Kuvaustilaisuuksia on ollut 18 ja ne on laskutettu kokonaisuutena. Veloituksen määrään ovat vaikuttaneet kuvausjärjestelyjen teko, valokuvauksen toteuttaminen, kuvien käsittely ja muokkaus tilaajan toivomusten mukaisesti sekä valokuvien käyttöoikeuden luovuttaminen sovitussa laajuudessa. Kuvaustilaisuuksissa syntyneiden valokuvien kokonaismäärä on ollut 674 kappaletta. Kuvia ei ole hinnoiteltu kappalehintaan, vaan Lumon Oy on saanut valita käyttämänsä kuvamäärät itse ilman yksittäisiin kuviin kohdistuvia ylimääräisiä maksuja. Lumon Oy on valinnut 161 valokuvaa. Käyttöoikeussopimuksen ja sitä koskevan veloituksen ensisijainen peruste on ollut valokuvien muodostama kokonaisuus, ei valittujen kuvien lukumäärä.

Sopimusten sisältöä tulkittaessa voidaan saada johtoa nimenomaisista sopimusehdoista, sopimukseen sisältyvistä vakiosopimusehdoista, tahdonvaltaisista lain säännöksistä sekä alalla yleisesti vallitsevista tavoista ja käytännöistä.

Finnfoton ohje valokuvaustyön ja kuvien käytön hinnoittelusta kuvaa alalla yleisesti noudatettavaa käytäntöä sovittua laajemman käyttöoikeuden hinnoittelusta. Koska valokuvia on käytetty ainakin useissa Euroopan maissa sekä Pohjois-Amerikassa ja lisäkäyttö on ollut maailmanlaajuista, korvaus ja siten hyvitys lisäkäytöstä on Finnfoton ohjeen mukaan alkuperäisen kuvaustyön hinta viisinkertaisena eli 83.600 euroa. Lisäksi lisäkäytöstä Visor Oy:n mainonnassa tulee korvata 3.100 euroa, joka perustuu yhden kuvaustilaisuuden laskutukseen ja Suomeen rajoittuvaan lisäkäyttöön.

Sopimusehtojen ohella merkitystä on myös sopimuksenteon olosuhteilla sekä asianosaisten asemalla ja käytettävissä olevilla tiedoilla. Kantajat harjoittavat pienimuotoisena elinkeinotoimintana valmistamiensa valokuvien myymistä. Lumon Oy:n kalenterivuotta 2015 vastaavan tilikauden liikevaihto on puolestaan ollut noin 48 miljoonaa euroa. Asianosaisten asema valokuvien käyttöoikeussopimusta tehtäessä on siten ollut epäsuhtainen ja kantajat ovat olleet selvästi sopimuksen heikompi osapuoli.

Kantajat ovat tulleet tietoiseksi valokuvien sovittua laajemmasta käytöstä kansainvälisesti ja Visor Oy:n toiminnassa vasta loppuvuodesta 2015, jolloin asiasta on heti reklamoitu. Aiempaa hiljaista hyväksymistä ei siten ole ollut.

Jos asianosaisten välisen luovutussopimuksen katsottaisiin kattavan maantieteellisesti rajoittamattoman käytön ja käyttöoikeuden edelleenluovutuksen, luovutuksesta maksettu korvaus on ollut kohtuuton ja sitä koskevaa sopimusehtoa tulee sovitella. Alalla vallitseva hyvä sopimustapa on ilmennyt Finnfoton ohjeista ja mallisopimuksista, joiden mukaan käyttöoikeuden luovutus on aina lähtökohtaisesti rajattu. Kun veloitus on määritetty Suomeen rajoittuvan ensikäyttöoikeuden perusteella, hinta on asettunut selvästi liian alhaiseksi Lumon Oy:n toteuttaman käytön laajuuteen nähden. Siten luovutuksesta maksetun korvauksen määrää tulee korottaa. Tekijänoikeuslain 29 § soveltuu asiaan, koska kantajat ovat valtuuttaneet erillisen yhtiön hallinnoimaan heille lain nojalla kuuluvia oikeuksia sopimusneuvotteluissa Lumon Oy:n kanssa ja yhtiö on toiminut neuvotteluissa kantajien puolesta ja lukuun.

Markkinaoikeus on asiassa korvauksen sovittelua koskevan vaatimuksen osalta toimivaltainen, koska ensisijainen vaatimus valokuvaajan oikeuden loukkauksesta perustuu tekijänoikeuslakiin ja toissijaisessa sovitteluvaatimuksessa on arvioitavana sama toiminta, joka edellyttää teon tekijänoikeudellista arviointia.

VASTAUS

Vaatimukset

Lumon Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää kanteen ja velvoittaa A:n ja B:n korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut kulujen osalta 1.400 eurolla ja palkkion osalta 16.548,50 eurolla eli yhteensä 17.948,50 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Lumon Oy on tuottanut markkinointimateriaalin kaikille konserniyhtiöille ja omistaa, hallitsee, hallinnoi ja ylläpitää kaikkia konsernin kotisivuja Suomesta käsin. Lumon Oy:n jakeluyhtiöinä toimivat tytäryhtiöt voivat hyödyntää näitä kotisivuja. Muihin maihin suunnatut versiot on muokattu Suomen sivujen pohjalta ja käytännössä on olemassa vain yhdet kotisivut eri kieliversioilla. Lumon Oy ei itse myy mitään tuotteita loppuasiakkaille, vaan myynnin hoitavat maayhtiöt, kuten Suomessakin Lumon Suomi Oy, joten Lumon Oy ei olisi voinut käyttää valokuvia lainkaan, jos niitä ei olisi saanut käyttää konserniin kuuluvien maayhtiöiden markkinoinnissa.

Lumon Oy ei ole luovuttanut valokuvien käyttöoikeutta edelleen eikä erilaisten kieliversioiden valmistaminen ole kuvien käyttöoikeuden edelleen luovuttamista. Jos tytäryhtiöt olisivat oikeudettomasti käyttäneet valokuvia, hyvitystä tulisi vaatia niiltä.

Valokuvien tilaamisen tarkoitus on ollut saada valokuvia Lumon-konsernin tuotteiden markkinointiin. Käyttöoikeuden laajuudesta ei ole erillistä kirjallista sopimusta, mutta osapuolten yhteinen tarkoitus ja sopimus on ollut, että Lumon Oy saa täydet käyttöoikeudet kuvien käyttöön Lumon-konsernin omassa markkinointimateriaalissa kotisivuineen. Lumon-yhtiöistä ei ole keskusteltu. Keskusteluissa ei ole puhuttu Lumon Oy:stä vaan Lumonista. Kantajilla on ollut enemmän kokemusta valokuvien käyttöoikeuden luovutuksista, joten Lumon on ollut sopimussuhteessa heikompi osapuoli.

Kantajat ovat olleet tietoisia Lumon Oy:n kansainvälisestä liiketoiminnasta muun ohella studiokuvien käyttöoikeudesta sovittaessa ja kotisivuilta ilmenevän kieliversiovalinnan perusteella, eikä kuvien käyttöä ole mitenkään rajoitettu Lumon-konsernin oman käytön osalta. Valokuvien käyttöoikeus on siirtynyt tilaajalle tilauksen edellyttämässä laajuudessa ja käytäntö on jatkunut samana koko yhteistyön ajan. Kantajat ovat olleet tietoisia kuvien käytöstä ja eivät ole myöskään vuosia kestävän yhteistyön aikana pyrkineet rajoittamaan kuvien käyttöä tai reklamoineet käytöstä kansainvälisillä sivuilla ennen vuoden 2015 loppua, joten he ovat hiljaisesti hyväksyneet käytön.

Lumon Oy ei ole käyttänyt kuvia muualla kuin kotisivuillaan lukuun ottamatta niin sanottuja studiokuvia, joiden osalta käyttöoikeus on sovittu laajemmaksi. Studiokuvista ei ole tehty erillistä sopimusta kansainvälisillä sivustoilla käyttämisen vaan yhteistyökumppaneille ja kansainväliseen mediaan lähettämisen vuoksi. Muiden kuin studiokuvien käyttöoikeutetta ei ole Lumon Oy:n toimesta annettu millekään konsernin ulkopuoliselle taholle. Lumon Oy ei salli esimerkiksi ulkopuolisten jälleenmyyjien käyttää kotisivujen kuvia, vaan erillisen kuvapankin kuvia, jossa ei ole riidan kohteena olevia valokuvia.

Eräät yhteistyön alkuaikojen kirjeenvaihdot ja laskut ovat sisältäneet maininnan kuvien käyttöoikeudesta tai täydestä käyttöoikeudesta, jolla on tarkoitettu Lumon Oy:n omaa käyttöä ja josta on maksettu normaali korvaus.

Hyvitysvaatimus on myös määrältään perusteeton. Lumon Oy on jo maksanut täyden korvauksen kuvien täydestä käyttöoikeudesta Lumon-konsernin käyttöön. Hinnat on jo määritelty niin, että kuvaaja on saanut kuvauspäivästä riittävän korvauksen ja erikseen kulukorvausta sekä korvausta myöhemmin tilattavista lisäkuvista. Lumon Oy ei ole tuntenut Finnfoton yleisiä ehtoja, niitä ei ole sovittu käytettäviksi, eikä niillä ole merkitystä sovellettaviin sopimusehtoihin tai hintaan. Edunvalvontajärjestön suositus ei edusta alalla vallitsevaa yleistä käytäntöä.

Kuvauskokonaisuuksista on tilattu yhteensä 181 kuvaa. Kantajan kuvakaappaukset sisältävät myös studiokuvia ja useaan otteeseen samoja kuvia. Kansainvälisillä sivustoilla on käytetty 22 eri riidanalaista kuvaa eli vain noin 12 prosenttia vaatimuksen perusteena olevista kuvista. Näistä 22 kuvasta 14 esiintyy vain 1–2 kieliversiossa. Kantajien asiakirjatodisteessa 4 esiintyy myös kahdeksan riidatonta studiokuvaa. Lumon Oy:n muilla kuin suomenkielisillä kotisivuilla on marraskuussa 2016 ollut 27 eri kuvaa. Enimmilläänkin kantajien laskutavalla korvaus voisi olla vastaava osuus kuvista eli 12.471 euroa (27/181 x 16.720 x 5).

Hyvityksen tulisi vastata sitä määrää, jolla toteutuneen käytön mukainen oikeus olisi myönnetty. Kuvat on otettu nimenomaisesta tilauksesta ja markkinoinnin käyttöön. Kantajat eivät olisi voineet saada käyttöoikeuden laajuudesta sopimalla neuvotteluteitse kuin erittäin vaatimattoman lisäkorvauksen. Hinta on ollut käytännössä sama silloinkin, kun kuvia on saanut luovuttaa jopa Lumon-konsernin oman markkinoinnin ulkopuolelle. Samoin muiden alan toimijoiden vastaavan tasoinen hinnoittelu sisältää täydet käyttöoikeudet.

Hyvitystä ei voida laskea hinnan ja kertoimen perusteella, joka perustuu valokuvaajien etujärjestön materiaaliin tai hinnoittelusuosituksiin, koska ne eivät vastaa todellista hinnoittelukäytäntöä. Suositukset myös soveltuvat paremmin esimerkiksi kuvapankeista myytäviin kuviin. Lumon Oy on saanut muilta ammattimaisilta valokuvaajilta kuvia selvästi halvemmalla ja kaikilla oikeuksilla, kansainväliset oikeudet mukaan luettuna, ilman eri veloitusta. Useimpia käytettyjä valokuvia on lisäksi käytetty vain yhdellä tai kahdella verkkosivulla, ei maailmanlaajuisesti. Vaadittu hyvitys ei voi tulla kyseeseen myöskään siksi, että Lumon Oy ei olisi tehnyt tällaista sopimusta. Vaikka hyvitys laskettaisiinkin kertoimen avulla, kerrointa tulisi käyttää vain niiden kuvien osalta, joiden käyttö on ollut sallittua laajempaa. Valokuvaajan oikeus perustuu valokuviin, ei kuvauspäiviin tai tilaisuuksiin.

Myös Visor Oy on kuulunut Lumon-konserniin ja kantajat ovat olleet tästä tietoisia. Visor Oy käyttänyt vain kolmea eri kuvaa ja jos korvaukselle olisi perusteita, määrän tulee olla enintään 400 euroa.

Lumon Oy on tarjonnut ennen oikeudenkäyntiä ja valmisteluistunnossa kantajille asian sovinnolliseksi ratkaisuksi 20.000 euroa. Vaikka kantajien perusteet joiltakin osin hyväksyttäisiin, tarjottu määrä ylittää selvästi sen, millaisen korvauksen kantajat voisivat saada. Oikeudenkäynti on siten ollut turha ja kantajat tulee velvoittaa korvaamaan Lumon Oy:n oikeudenkäyntikulut.

Myöskään käyttöoikeussopimuksen sovittelulle ei ole edellytyksiä. Kyse ei ole ollut täysin rajoituksettomasta luovutuksesta vaan ainoastaan konsernin omasta käytöstä. Korvaus jokaisesta kuvaustilaisuudesta on ollut riittävä ja määrältään suuri. Kysymys ei ole tekijänoikeuslain 29 §:ssä tarkoitetusta kohtuuttomasta sopimusehdosta, eikä säännös muutoinkaan tulisi sovellettavaksi, koska sopimus on tehty kantajien yhtiön eikä alkuperäisten oikeuksien haltijoiden kanssa. Muu kuin tekijänoikeuslain 29 §:n mukainen sovittelu kuuluu yleisiin tuomioistuimiin, mutta Lumon Oy ei sinänsä vastusta asian tutkimista markkinaoikeudessa. Säännös ei myöskään koske käyttöoikeuden luovutusta. Kantajat eivät ole olleet heikompi osapuoli.

TODISTELU

Asiakirjatodistelu

A ja B

1. Finnfoton "Valokuvaajan uusi tekijänoikeusopas"
2. Finnfoton ohje "Valokuvaustyö ja kuvien käytön hinnoittelusta" (12.4.2010)
3. Finnfoton valokuvan ja multimedian oikeuksien luovuttamisen vakioehdot
4. Kuvakaappaukset Lumon Oy:n tuotteita mainostavilta verkkosivuilta
5. Kuvakaappaukset Visor Oy:n verkkosivustolta
6. Sähköpostiviestit 25.2.2013

Lumon Oy

1. Innova House Oy:n lasku 6.5.2012
2. Sähköpostiviestit 22–25.2.2013
3. Sähköpostiviestit 20.5.2013
4. Innova House Oy:n lasku 31.8.2012
5. Innova House Oy:n lasku 5.8.2013
6. PhotoCompany Oy Finlandin lasku 21.5.2014
7. MA:n tarjous 4.6.2016

8. Lumon Oy:n muilla kuin suomenkielisillä sivuilla marraskuussa 2016 olleet riidanalaiset kuvat

Henkilötodistelu

A ja B

1. A, todistelutarkoituksessa
2. B, todistelutarkoituksessa
3. MS
4. IA-P

Lumon Oy

1. JH
2. MW
3. MA

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1 Asian tausta ja oikeudelliset lähtökohdat

1. Kantajat ovat vuosina 2011–2015 valokuvanneet ja toimittaneet Lumon Oy:lle valokuvia etenkin lasiterassien ja parvekelasien markkinointia varten. Valokuvia on käytetty ja käytetään edelleen Lumon-konsernin markkinoinnissa Suomessa sekä kansainvälisillä verkkosivuilla. Kyseisten valokuvien käyttöoikeuden laajuudesta ei ole kirjallista sopimusta.

2. Riidan kohteena ovat niin sanottujen kohdekuvausten valokuvien käyttöoikeudet. Sen sijaan niin sanottujen studiokuvien käyttöoikeudet eivät ole riidanalaisia, mutta niistä esitetyillä seikoilla on esitetty olevan merkitystä asian arvioinnissa.

3. Kantajien käsityksen mukaan riidanalaisten valokuvien käyttöoikeus on koskenut vain käyttöä Lumon Oy:n Suomessa tapahtuvassa markkinoinnissa. Lumon Oy:n käsityksen mukaan käyttöoikeus on koskenut kaikkea Lumon Oy:n tai sen tytäryhtiöiden toteuttamaa Lumon-tuotteiden markkinointia.

4. Asiassa on ensiksi kysymys siitä, onko Lumon Oy loukannut kantajien tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaista valokuvaajan oikeutta luovuttamalla käyttöoikeuden valokuviin edelleen sen tytäryhtiöille tai käyttämällä itse valokuvia sovittua laajemmin kansainvälisessä markkinoinnissa. Asiassa on siten arvioitava, minkä sisältöinen sopimus riidanalaisten valokuvien käyttöoikeudesta on katsottava tehdyn.

5. Jos kantajien oikeuksia on loukattu, on seuraavaksi arvioitava tekijänoikeuslain 57 §:n mukaisen hyvityksen edellytyksiä ja määrää. Jos loukkausta ei ole todettavissa, on arvioitava käyttöoikeuden luovutussopimuksen korvauksen määrän kohtuullistamisen edellytyksiä.

6. Tekijänoikeuslain 49 a §:n 1 momentin mukaan valokuvaajalla on yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta, muuttamattomana tai muutettuna, valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin. Pykälän 3 momentin mukaan pykälässä tarkoitettuihin valokuviin sovelletaan muun ohella mitä tekijänoikeuslain 27–29 §:ssä säädetään.

7. Tekijänoikeuslain 27 §:n 1 momentin mukaan tekijänoikeus voidaan, 3 §:n säännöksistä johtuvin rajoituksin, luovuttaa kokonaan tai osittain. Pykälän 2 momentin mukaan kappaleen luovutukseen ei sisälly tekijänoikeuden luovutus. Lain 28 §:n mukaan ellei toisin ole sovittu, ei se, jolle tekijänoikeus on luovutettu, saa muuttaa teosta eikä luovuttaa oikeutta toiselle. Lain 29 §:ssä säädetään tekijänoikeuden luovutusta koskevan kohtuuttoman sopimusehdon sovittelusta.

8. Hallituksen esityksessä 287/1994 vp ehdotettiin muun ohella kumottavaa oikeudesta valokuvaan annettua lakia vastaavasti säädettäväksi siitä, että oikeus tilauksesta valmistettuun valokuvaan siirtyy tilaajalle, ellei toisin ole nimenomaan sovittu. Eduskunnan sivistysvaliokunta kuitenkin mietinnössään (SiVM 31/1994 vp s. 4) totesi, että tilattua kuvaa koskeva säännös on ollut poikkeus tekijänoikeuslain pääperiaatteesta. Ruotsissa on vastaavat tilattua kuvaa koskevat säännökset kumottu. Ottaen lisäksi huomioon sen, että tekninen kehitys lisää valokuvan käyttömahdollisuuksia, valiokunta päätyi hallituksen esityksestä poikkeavalle kannalle ja ehdotti kyseisen säännöksen poistamista. Mietinnössä todettiin, että lainmuutoksen jälkeen kuvan tilaaja ja valokuvaaja voivat niin halutessaan sopia, missä laajuudessa oikeudet tilattuun kuvaan siirtyvät tilaajalle. Eduskunta hyväksyi lain valiokunnan ehdottamassa muodossa ilman kyseistä olettamasäännöstä.

2 Mitä valokuvien käyttöoikeudesta voidaan katsoa sovitun

2.1 Käyttöoikeudesta sopimiseen liittyvä näyttö

9. A on todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut, että riidanalaisista kohdekuvauksista ei käyty varsinaista sopimusneuvottelua ja että asioista sovittiin puhelimitse ja sähköpostitse. Kohdekuvauksien yhteydessä ei sovittu kaikista oikeuksista eikä kansainvälisestä käytöstä ollut puhetta. Vain studiokuvausten osalta sovittiin kaikista oikeuksista ja kansainvälisestä käytöstä. B on todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut tältä osin yhdenmukaisesti ja että kohdekuvausten osalta valokuvat vain tilattiin. Sen sijaan todistaja IA-P on kertonut, että kuvia sovittiin käytettäväksi Lumon Oy:n omassa markkinoinnissa Suomessa ja että hänen käsityksensä mukaan käyttöoikeus on koskenut Lumon Oy:n käyttöä omilla sivuilla ja esitteissä sekä muussa materiaalissa Suomessa.

10. Lumon Oy:n markkinointipäällikkö JH on todistajana kertonut, että kuvien tilauksesta keskusteltaessa tuotiin esiin, että valokuvia tullaan käyttämään markkinoinnissa ja internetsivuilla. Keskusteluissa ei puhuttu käytön rajaamisesta Suomeen. JH:n käsityksen mukaan käyttöoikeus käsitti oman käytön, mutta ei kolmannen osapuolen, esimerkiksi tavaranvalmistajan markkinointikäyttöä. Studiokuvien osalta sovittiin erikseen, että myös kolmannet osapuolet voisivat käyttää kuvia markkinoinnissaan koska mainostoimisto edellytti tätä Eurooppaan suuntautuvassa uudessa lanseerauksessa. Finnfoton ohjeet eivät ole JH:n mukaan hänelle tuttuja eikä niiden käytöstä sovittu, eivätkä ne ole tulleet 15 vuoden aikana ostotilausten yhteydessä esiin.

11. Lumon Oy:n markkinointiassistentti MW on todistajana kertonut muun ohella, että studiokuvien laajempi käyttö viittasi esimerkiksi Vepsäläisen, Ikean ja Plantagenin kanssa tehtävään yhteistyöhön. Eräiden kuvien eli niin sanottujen C:n kuvien osalta sovittiin normaalin käytännön mukaisesti kansainvälisestä käytöstä. Kantajat ovat olleet tietoisia kansainvälisestä markkinoinnista helmikuun 2013 studiokuvauksista alkaen.

12. Finnfoton toiminnanjohtaja MS on todistajana kertonut muun ohella, että Finnfoton ohjeistus on saavuttanut vakiintuneen käytännön aseman alalla. MS:n mukaan "kaikki oikeudet" ei ole riittävän kuvaava sopimusehto vaan käyttöoikeuksista tulisi sopia käyttöalueen, ajan ja käytettävien medioiden tarkkuudella.

13. Kohdevalokuvaaja ja valokuvauksen opettaja MA on todistajana kertonut, että Finnfoton ohjeita ei juuri noudateta muuten kuin journalistien työsuhteissa. Kohdekuvauksissa valokuvat luovutetaan yleensä täysillä oikeuksilla, koska asiakas ei voi tilatessa tietää kuvien tulevasta käytöstä. MA:n mukaan "kaikki oikeudet" tarkoittaa käyttöä kaikissa maissa ja medioissa rajoittamattoman monta kertaa, mutta kolmansille osapuolille luovuttamisesta on sovittava erikseen. Konsernin sisällä ei olisi kyse kolmannelle luovutuksesta. MA:n mukaan kohdekuvauksissa käyttöoikeus sisältää kansainväliset oikeudet, jos käyttöoikeuksista ei ole mainintaa.

14. Kantajien asiakirjatodisteessa 6 oleva 25.2.2013 lähetetty sähköposti on sisältänyt kantajien tarjouksen Lumon Oy:lle studiokuvauksista. Tarjouksen mukaan studiokuvausten veloitus on nimenomaisesti "sisältä[nyt] kolmansille osapuolille luovutettavat käyttöoikeudet". Tarjous on sisältänyt myös riidanalaisista valokuvista erillisen kappalehinnan edellä mainittujen C:n kohteen valokuville. Lumon Oy:n asiakirjatodisteesta 2 ilmenevistä tarjousta edeltäneistä 22.2.2013 lähetetyistä sähköposteista käy ilmi, että kyseisiä studiokuvia on ollut tarkoitus antaa rekvisiittakumppaneille kuten Plantagenille, Ikealle ja Vepsäläiselle vapaaseen käyttöön. C:n kohteen riidanalaisten kuvien osalta on pyydetty erittelemään hinta näille kuville "täysillä käyttöoikeuksilla".

2.2 Sopimuksen osapuolet

15. Asiassa esitettyjen asiakirjatodisteiden mukaan valokuvia koskevat laskut on osoitettu Lumon Oy:lle ja kantajien asiakirjatodisteesta 6 ilmenevä studiokuvauksia koskeva tarjous on osoitettu Lumon Oy:lle. Lumon Oy:n markkinointipäällikön JH:n ei ole näytetty valokuvauksista sovittaessa edustaneen koko Lumon-konsernia eikä asiassa ole edes väitetty, että kantajien sopimuskumppanina ei olisi ollut Lumon Oy. Asiassa ei ole myöskään näytetty, että kantajien sopimuskumppanina olisi ollut Lumon Oy:n lisäksi jokin muu osapuoli.

16. Edellä todetuilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että kantajat ovat tehneet käyttöoikeuksia koskevat riidanalaiset sopimukset vain Lumon Oy:n kanssa.

2.3 Sopimuksen sisällön arvioinnin lähtökohdat

17. Markkinaoikeus toteaa, että kuultavat ja todistajat ovat kertoneet lähes yhdenmukaisesti siitä, että kohdekuvausten osalta yhtäältä valokuvien kansainvälisestä käytöstä tai toisaalta maantieteellisistä käyttörajoituksista ei ole keskusteltu. Henkilötodistelun perusteella myöskään Lumon-konsernista, konserniyhtiöistä tai näiden markkinoinnista ei ole keskusteltu.

18. Asianosaiset ovat valokuvauksista sopiessaan ja valokuvia tilatessaan ilmeisesti jääneet erilaiseen käsitykseen valokuvien käyttöoikeuden laajuudesta. Lumon Oy on edellä todetusti ollut ilmeisesti siinä käsityksessä, että käyttöoikeudet olisi luovutettu koko Lumon-konsernille sen omaan markkinointiin ilman muita rajoituksia. Kantajat ovat ilmeisesti olleet siinä käsityksessä, että käyttöoikeudet on luovutettu vain Lumon Oy:lle, ja kun muusta ei ole sovittu, käyttöoikeus on koskenut maantieteellisesti vain Suomea.

19. Käsillä olevassa tilanteessa sopimuksen sisällön määrittämisen tulee lähtökohtaisesti tapahtua objektiivisesti arvioidun asianosaisten yhteisen sopimustahdon perusteella. Sen sijaan yksipuolisilla käsityksillä sopimuksen sisällöstä tai oikeudellisesta merkityksestä ei ole ratkaisevaa merkitystä.

20. Käyttöoikeuksien laajuus on ollut esillä Lumon Oy:n asiakirjatodisteesta 2 ilmenevässä pääosin studiokuvauksia koskeneessa tarjouspyynnössä. Tarjouspyynnön yhteydessä myös riidanalaisiin kuviin kuuluvista niin sanotuista C:n valokuvista on pyydetty hintaa "kaikilla oikeuksilla". Ottaen kuitenkin huomioon henkilötodistelussa esitetyn, ilmauksen oikeudellisen merkityksen epäselvyyden ja että vastaava ehto ei ole ollut esillä kohdekuvausten osalta tätä ennen tai tämän jälkeen, tästä seikasta ei voi tehdä ratkaisevia päätelmiä siitä, miten kohdekuvausten oikeuksista voidaan katsoa yleisesti ottaen sovitun.

21. Studiokuvausten käyttöoikeuksien laajuudesta esitetyn perusteella on pääteltävissä, että ainakin niitä edeltäneiden riidanalaisten valokuvien osalta käyttöoikeudesta on sovittu joiltakin osin eri tavalla. Markkinaoikeus katsoo näytetyksi, että nimenomaisen käyttöoikeuksia koskevan ehdon keskeisenä perusteena on ollut Lumon Oy:n tarve luovuttaa markkinointikumppaneilleen käyttöoikeuksia. Sen sijaan tästä ei ole sellaisenaan pääteltävissä, mitä kohdekuvauksien käyttöoikeudesta maantieteellisesti tai tytäryhtiöiden osalta on tätä ennen tai tämän jälkeen katsottava sovitun.

22. Oikeuskäytännössä on otettu kantaa tekijänoikeudellisten sopimuksiin sovellettavista tulkintaperiaatteista muun muassa seuraavasti. Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 1984 II 26 ilmenee, että kun taltiointisopimukseen ei ollut otettu mainintaa äänitteen käyttämisestä musiikin alaan kuulumattomaan mainostarkoitukseen, sopimuksessa mainittu ja yhtiölle luovutettu markkinointioikeus tarkoitti vain musiikin alalla tapahtuvaa markkinointia. Ratkaisusta KKO 2005:92 (kohta 5) ilmenevällä tavalla tekijänoikeuslain esitöissä (Komiteanmietintö 1953:5, s. 63) on lähdetty siitä, että tekijänoikeuden luovutussopimusta olisi tulkittava ahtaasti eikä sopimuksen olisi katsottava sisältävän muuta kuin mitä siitä selvästi käy ilmi. Ratkaisun mukaan yleisestikin voidaan katsoa, että tekijänoikeudellisten kysymysten tulkinnassa ja niitä ratkaistaessa tekijän näkökulmalla on keskeinen merkitys, sillä lähtökohtaisesti hänellä on yksinomainen oikeus määrätä teoksestaan. Ratkaisusta KKO 2011:92 (kohta 8) käy toisaalta ilmi, että niin sanottu suppean tulkinnan periaate, jota tekijänoikeuden alalla on pidetty lähtökohtana tekijän ja luovutuksensaajan välistä sopimusta tulkittaessa, ei ratkaisussa kysymyksessä olleessa tilanteessa soveltunut asian arvioinnin pohjaksi.

23. Oikeuskirjallisuudessa on todettu (Haarmann, Tekijänoikeus ja lähioikeudet, 2005, s. 304) edellä mainittuun komiteanmietintöön viitaten, että Suomen tekijänoikeudessa ei tulisi poiketa maailmalla yleisesti omaksutusta tekijälle suopean tulkinnan linjasta. Oikeuksia luovuttava osapuoli on ainakin perinteisesti ollut sopimustilanteessa heikommassa asemassa. Jo tämä seikka antaa yleensä aiheen tällaisten luovutussopimusten suppeaan tulkintaan. Kaikissa tilanteissa ei kuitenkaan voida lähteä siitä otaksumasta, että tekijä olisi luovutussopimuksen heikompi osapuoli. Viime aikojen sopimusoikeudellisessa kirjallisuudessa onkin korostettu sitä, että sopimuksia tulkittaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota sopijapuolten tosiasialliseen asemaan. Tämä pätee luonnollisesti myös tekijänoikeutta koskevien luovutussopimusten osalta. Pääsääntönä edellä kerrotun mukaisesti on, että epäselvissä tapauksissa oikeuksien katsotaan jääneen teoksen luoneelle tekijälle eikä siirtyneen luovutuksensaajalle.

24. Oikeuskirjallisuudessa on myös todettu (Harenko ym., Tekijänoikeus, 2016, s. 341–342), että tekijänoikeudelliset tulkintatilanteet liittyvät käytännössä usein kysymykseen luovutuksen laajuudesta: jos sopimus on epäselvä, miten laajan oikeuden tekijän on katsottava luovuttaneen luovutuksensaajalle. Lain esitöiden ja oikeuskäytännön perusteella on vakiintunut suppean tulkinnan periaate. Koska suppean tulkinnan periaate on perustunut sopijapuolten eriarvoisen aseman huomioon ottamiseen, sitä ei tule automaattisesti soveltaa oikeuden luovuttajan eduksi tilanteissa, joissa osapuolet ovat neuvotteluasemaltaan tasavahvoja tai lähellä sitä.

2.4 Asian arviointi

25. Edellä todetusti oikeuskirjallisuudessa on esitetty, ettei niin sanottua suppean tulkinnan periaatetta tule soveltaa automaattisesti sopijapuolten ollessa tasapainoisessa asemassa. Markkinaoikeus katsoo, että valokuvaajina elinkeinotoimintaa harjoittavat kantajat ja valokuvia markkinointitarkoituksessa tilannut Lumon Oy eivät ole olleet valokuvien käyttöoikeuksista sopiessaan sillä tavalla epätasapainoisessa asemassa, että tällä olisi merkitystä käyttöoikeussopimuksen laajuutta määritettäessä tai että niin sanottu suppea tulkinta tulisi tällä perusteella sovellettavaksi.

26. Edellä lausuttu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että asianosaisten kesken ei ole myöskään näytetty olleen mitään sellaista sopimuksen tekemiseen liittyvää tiedonanto- tai kyselyvelvollisuutta tai näihin liittyvää seikkaa, joiden perusteella asiasta sopimatta jäämisellä olisi merkitystä käyttöoikeuden laajuutta määritettäessä.

27. Markkinaoikeus toteaa, että käsillä oleva tilanne poikkeaa olennaisesti myös edellä kohdassa 22 viitatuista tapauksista, joissa on ollut kysymys kirjallisten sopimusehtojen tulkinnasta, ja kyseisissä olosuhteissa luontevammasta sanamuodon mukaisesta tai suppean tulkinnan periaatteesta. Nyt käsillä olevassa suullista sopimista koskevassa tilanteessa sisällön alkuperäiseen määrittämiseen ei voida myöskään sellaisenaan soveltaa kyseisiä periaatteita.

28. Sopimuksen sisältöön vaikuttavat paitsi nimenomaiset sopimuksen ehdot tai sopimuksiin liitetyt vakiosopimusehdot, niiden vaietessa muun muassa tahdonvaltaiset lainsäädökset ja tietyllä toiminnan alalla yleisesti vallitsevat tavat ja käytännöt. Markkinaoikeus katsoo, että kantajat eivät ole näyttäneet Finnfoton ohjeen tai vakioehtojen tai väitetyn alan käytännön tulleen sopimuksen osaksi tai olevan sillä tavoin vakiintuneita, että niillä olisi käsillä olevassa tilanteessa merkitystä käyttöoikeuden laajuuden määräytymiseen. Vaikka suositusten mukaan käyttöoikeuksista tulisikin selkeyden vuoksi sopia riittävän tarkasti, tästä ei edellä 25 ja 26 kohdassa todettu huomioon ottaen voida tehdä päätelmiä sopimuksen sisällöstä silloin kun näin ei ole menetelty.

29. Edellä todetuilla perusteilla käyttöoikeuden maantieteellisestä laajuudesta sopimatta jättämisen ei voi katsoa myöskään suullisen sopimuksen sisältöä koskevan epäselvyyden vuoksi johtavan siihen, että käyttöoikeuksien kyseistä laajuutta voitaisiin tulkita tässä tapauksessa rajoitetuksi.

30. Markkinaoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että käyttöoikeus valokuviin olisi luovutettu Lumon Oy:n markkinointikäytön lisäksi konserniin kuuluville muille yhtiöille. Käyttöoikeuden alaa ei ole näytetty sovitun rajoitetuksi käyttökertojen, medioiden tai maantieteellisen laajuuden perusteella. Asiaa ei anna aihetta arvioida toisin se, että ainoastaan IA-P on kertonut, että käyttöoikeuksista olisi sovittu Lumon Oy:lle ja Suomeen rajoitettuina. Kun tämä kertomus ei saa tukea muusta todistelusta, IA-P:n kertomuksen perusteella voidaan arvioida enemmänkin hänen omaa käsitystään sopimuksen vaikutuksesta.

31. Käsillä oleva kansainvälinen markkinointikäyttö on katsottava lähtökohtaisesti osaksi sopimuksen mukaista markkinointitarkoituksessa tehtävää niin sanottua ensikäyttöä. Kun käyttöoikeuden laajuudesta ei ole näytetty lainkaan sovitun, Lumon Oy:lle markkinointikäyttöön luovutettua käyttöoikeutta ei voida katsoa maantieteellisesti rajoitetuksi.

3 Valokuvien käyttöoikeuden loukkauksen arviointi

32. Kantajat ovat ensisijaisesti väittäneet, että Lumon Oy on luovuttanut käyttöoikeuden edelleen sen tytäryhtiöille, koska valokuvia on käytetty ulkomaisten konserniyhtiöiden verkkosivuilla ja käyttö on koitunut tytäryhtiöiden hyödyksi. Lisäksi valokuvia on käytetty tytäryhtiön Visor Oy:n markkinoinnissa. Kantajien mukaan toissijaisesti Lumon Oy on itse käyttänyt valokuvia laajemmin kuin mihin sillä on ollut oikeus.

33. Kantajien asiakirjatodisteesta 4 käy ilmi, että kansainvälisten tytäryhtiöiden osalta riidanalaiset valokuvat ovat olleet www.lumon.com-verkkosivuston maakohtaisilla alasivuilla. Vastaavasti asiakirjatodisteesta 5 käy ilmi, että Visor Oy:n osalta valokuvat ovat olleet erillisellä www.visor.fi-verkkosivustolla.

34. Kantajat ovat kertoneet muun ohella, että valokuvista sovittaessa ei ole keskusteltu kuvapankin perustamisesta. B on kertonut saaneensa asuntomessuilla 2015 Visor Oy:n esitteen, jossa oli kantajien ottamia valokuvia. Hänen mukaansa Visor Oy:n toimitusjohtaja on kertonut saaneensa valokuvat Lumon Oy:n kuvapankista ja Visor Oy:llä konserniyhtiönä olleen oikeus käyttää valokuvia.

35. JH on kertonut, että Lumon Oy omistaa tytäryhtiöiden kotisivut ja sen markkinointiosasto hallinnoi niitä. Kansainväliset sivut räätälöidään pohjasivun perusteella ja kuvien käytöstä päättää kyseinen markkinointiosasto ja se hyväksyy kaikki kansainvälisten sivustojen muutokset. Lumon Oy tuottaa myös kaiken painetun mainosmateriaalin. Esitteistä on ollut erikielisiä versioita, joissa kantajien valokuvia on ollut. MW on kertonut asiasta olennaisesti samalla tavalla sekä lisäksi, että kieliversiot ovat lumon.com verkkosivuston alasivuja, markkinointiosaston on hyväksyttävä kaikki mainosmateriaali eikä kuvia voi käyttää ilman hyväksyntää ja että kansainvälisessä printtimainonnassa on käytetty studiokuvia.

36. JH on myös kertonut, että Lumon Oy:n kansainväliset tytäryhtiöt ovat tyypillisesti pieniä 1–3 hengen agentuurityyppisiä markkinointiyhtiöitä. Lumon Oy:n tytäryhtiö Visor Oy myös valmistaa itse tuotteita. Sen sivuja ylläpitää oululainen markkinointitoimisto. Lumon Oy:n mukaan tältäkin osin kotisivut ovat kuitenkin Lumon Oy:n hallinnassa.

37. Kantajat ovat väittäneet Lumon Oy:n luovuttaneen edelleen käyttöoikeuden valokuviin sen tytäryhtiöille. Markkinaoikeus katsoo, että edellä todetut kantajien asiakirjatodisteet 4 ja 5 sekä JH:n ja MW:n kertomukset viittaavat siihen, että ainakin kansainvälisen markkinoinnin ja siten valokuvien käytön on toteuttanut Lumon Oy. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella asiaa tulisi arvioida toisin. Markkinaoikeus toteaa, että käyttöoikeuden luovutusta ei sellaisenaan osoita se, että valokuvien käyttö on sinänsä riidattomasti koitunut myös tytäryhtiöiden hyödyksi. Myöskään väitetty kuvapankin perustaminen ei sellaisenaan osoita, että valokuvien käyttöoikeus olisi luovutettu kansainvälisille tytäryhtiöille.

38. Markkinaoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että Lumon Oy olisi luovuttanut valokuvien käyttöoikeuden edelleen kansainvälisille tytäryhtiöilleen tai että Lumon Oy olisi itse kansainvälisten verkkosivujen tai muun markkinointikäytön osalta käyttänyt valokuvia sovittua käyttöoikeutta laajemmin. Näin ollen tältä osin kantajien vaatimus vahvistaa valokuvaajan oikeuden loukkaus ja tähän perustuva hyvitysvaatimus on hylättävä.

39. Asiassa esitetyn todistelun perusteella Visor Oy on ollut muihin tytäryhtiöihin verrattuna itsenäisempi. Visor Oy:llä on ollut toisista Lumon Oy:n tytäryhtiöistä poiketen erilliset verkkosivut, joilla on ollut muutamia kantajien valokuvia. Asiassa esitetyn todistelun perusteella Visor Oy:llä on myös ollut Asuntomessuilla 2015 kantajien valokuvan sisältänyt markkinointiesite. Visor Oy:llä on ollut pääsy kyseisessä esitteessä olleeseen valokuvaan Lumon-konsernin kuvapankin kautta.

40. Markkinaoikeus katsoo, että Visor Oy:n käyttöoikeuden ei ole näytetty perustuneen hiljaiseen hyväksyntään. Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo näytetyksi, että Lumon Oy on luovuttanut käyttöoikeuden valokuviin edelleen Visor Oy:lle. Tältä osin on siten vahvistettava, että Lumon Oy on loukannut kantajien valokuvaajan oikeutta ja siten on arvioitava hyvityksen edellytyksiä.

4 Tekijänoikeuslain 57 §:n mukaisen hyvityksen edellytykset

41. Tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaan joka vastoin tätä lakia muun ohella käyttää teosta, on velvollinen suorittamaan tekijälle kohtuullisen hyvityksen.

42. Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2011:92 (kohta 15) ja siinä viitatusta ratkaisusta KKO 1999:8 käy ilmi, että vastoin sopimusta ja tekijänoikeuslain 28 §:n säännöstä käyttöoikeuden luovuttanut taho voi olla velvollinen korvaamaan vahingon, minkä se on sopimuksenvastaisella menettelyllään aiheuttanut. Kyseisen ratkaisun mukaan tekijänoikeuslain 28 §:ssä tarkoitetun tekijänoikeuksien edelleenluovutuskiellon rikkominen ei sitä vastoin ole sellaista teoksen käyttämistä, josta seuraisi käyttöoikeutta edelleen luovuttavalle tekijänoikeuslain 57 §:ssä tarkoitettu hyvitysvastuu.

43. Kun Lumon Oy ei ole tekijänoikeuslain 57 §:ssä tarkoitetulla tavalla käyttänyt valokuvia luovuttaessaan niiden käyttöoikeuden Visor Oy:lle, vaatimus tekijänoikeuslain 57 §:n mukaisen hyvityksen määräämisestä on hylättävä.

5 Käyttöoikeuden luovutussopimuksen kohtuullistamisen arviointi

5.1 Lähtökohdat ja markkinaoikeuden toimivalta

44. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 15 kohdan mukaan markkinaoikeus käsittelee teollis- ja tekijänoikeudellisina asioina asiat, jotka säädetään sen toimivaltaan kuuluviksi tekijänoikeuslaissa. Luvun 5 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeus voi edellä mainitun sen toimivaltaan kuuluvaksi säädetyn riita-asian yhteydessä tutkia myös muun riita-asian, jos kantaja nostaa kanteet samanaikaisesti samaa vastaajaa tai eri vastaajia vastaan ja kanteet johtuvat olennaisesti samasta perusteesta.

45. Kantajien toissijaisen vaatimuksen mukaisesti on arvioitava käyttöoikeuden luovutussopimuksen kohtuullistamisen edellytyksiä siltä osin kuin loukkausta ei ole todettu. Kantajien toissijaisessa vaatimuksessa on kysymys siitä, että valokuvien luovutuksesta maksettu korvaus muodostuu kohtuuttomaksi Lumon Oy:n toteuttaman valokuvien käytön laajuuteen nähden.

46. Näin ollen asiassa ei ole ilmennyt estettä tutkia vaatimusta.

5.2 Sovitteluvaatimuksen arviointi

47. Tekijänoikeuslain 29 §:n 1 momentin mukaan, jos teoksen alkuperäisen tekijän tekijänoikeuden luovutuksesta tekemän sopimuksen ehto on alalla vallitsevan hyvän sopimustavan vastaisella tavalla tai muutoin kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta. Pykälän 2 momentin mukaan kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat. Pykälän 3 momentin mukaan jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan. Pykälän 4 momentin mukaan sopimuksen ehtona pidetään myös oikeudenluovutuksesta sovittua korvausta. Pykälän 6 momentin mukaan muilta osin kohtuuttoman ehdon sovittelusta säädetään varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:ssä.

48. Markkinaoikeus katsoo selvitetyksi, että käyttöoikeuden luovutuksessa on kysymys tekijänoikeuslain 27 §:n mukaisesta valokuvaajan oikeuden osittaisesta luovutuksesta ja kantajat ovat valtuuttaneet erillisen yhtiön hallinnoimaan heidän tekijänoikeuslakiin perustuvia oikeuksia, eivätkä kantajat ole ensiksi luovuttaneet käsillä olevia oikeuksia kyseiselle yhtiölle, joten tekijänoikeuslain 29 § voi siten tulla sovellettavaksi asiassa.

49. Tekijänoikeuslain 29 §:n esitöiden (HE 181/2014 vp s. 51) mukaan tekijän luovutuksesta saama korvaus voisi olla ilmeisessä epäsuhdassa tekijänoikeuden tuottamaan arvoon esimerkiksi silloin, jos oikeuden luovutuksen yhteydessä olisi sovittu kertakorvauksesta tai vähäisestä osuudesta tekijänoikeuden tuottamista tuloista, mutta tekijänoikeus tuottaisikin luovutuksen saajalle suhteessa tekijälle maksettuun korvaukseen huomattavasti suuremmat tulot ilman, että epätasapaino vastikkeen suuruudessa olisi erityisesti perusteltua liiketoiminnan riskeillä tai yleisesti alan ennakoimattomuudella. Tällainen tilanne voisi olla käsillä esimerkiksi silloin, kun tekijä on luovuttanut kaikki oikeudet kertakorvauksella ja sopimushetkellä on ollut tarkoitus, että tekijänoikeuden kohteena olevasta teoksesta valmistetaan vain rajattu määrä kappaleita yleisölle levitettäväksi tai teos välitetään yleisölle vain rajoitetusti. Jos tämän jälkeen on esimerkiksi otettu käyttöön palvelu, jonka kautta teos on jatkuvasti yleisön saatavilla, sovitun korvauksen voitaisiin mahdollisesti katsoa olevan epäsuhdassa teoksesta saatuihin tuloihin.

50. Oikeuskirjallisuuden (esimerkiksi Hemmo, Sopimusoikeus II, 2003, s. 61) mukaan sopimuksen epätasapainoisuutta arvioitaessa vertailukohtana voidaan käyttää markkinoilla tapahtuvaa vaihdantaa. Markkinaperusteisen mittapuun mukaan voidaan selvittää, onko pääsuoritusvelvollisuuksien suhde tai muu toisen asemaan vaikuttava sopimusehto olennaisesti toisenlainen kuin mitä yleisesti käytetään vastaavissa sopimuksissa.

51. Markkinaoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että valokuvaajina elinkeinotoimintaa harjoittavat kantajat ja valokuvia markkinointitarkoituksessa tilannut Lumon Oy olisivat olleet kohtuuttomuuden arvioinnin kannalta merkityksellisellä tavalla eri asemassa. Kyseisessä käyttöoikeuden luovutuksessa on katsottava olevan kysymys liikesopimuksesta asiaan liittyvältä tietotaidoltaan olennaisesti ottaen tasavahvojen sopimuskumppaneiden kesken. Myöskään käyttöoikeuden laajuudesta sopimatta jättämistä ei voida pitää sellaisella tavalla hyvän sopimustavan vastaisena, että se sellaisenaan puoltaisi sovittelua.

52. Kantajat ovat kertoneet, että käytön laajuus vaikuttaa hinnoitteluun. Markkinaoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että sovittu korvaus olisi muodostunut ainakaan moninkertaiseksi tai merkittävästi suuremmaksi, vaikka kansainväliset ja mahdollisesti konserniyhtiöiden käyttöoikeudet olisivatkin nimenomaisesti sisältyneet alkuperäiseen sopimukseen. Yleisen korvaustason ei ole näytetty niin merkittävällä tavalla poikenneen riidan kohteena olevien kohdevalokuvien korvauksista, että korvauksen määrää olisi pidettävä sillä tavalla kohtuuttomana, että sovittelulle olisi edellytyksiä. Vaikka ensimmäisten käyttöoikeuksien luovutusten jälkeen kansainvälinen käyttö on ilmeisesti jonkin verran laajentunut, sopimuksen kohtuullistamiselle ei ole näytetty olevan edellytyksiä myöskään mahdollisesti muuttuneiden olosuhteiden vuoksi. Sovitteluvaatimus on siten hylättävä.

6 Oikeudenkäyntikulut

53. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

54. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

55. Kantajien valokuvaajan oikeutta koskeva vahvistusvaatimus ja siten myös hyvitysvaatimus on hylätty muutoin kuin Visor Oy:lle käyttöoikeuden luovuttamisen osalta. Hylätyiltä osin vaatimuksen euromäärä on ollut 83.600 euroa. Visor Oy:lle käyttöoikeuden luovuttamisen osalta loukkaus on vahvistettu, mutta 3.100 euron suuruinen hyvitysvaatimus on hylätty. Kantajien toissijainen vaatimus sopimusehdon kohtuullistamisesta on hylätty. Markkinaoikeus katsoo, että sillä, minkä Lumon Oy on hävinnyt, on ollut vain vähäinen merkitys asiassa ja Lumon Oy:n tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

56. Lumon Oy on vaatinut, että kantajat velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut kulujen osalta 1.400 eurolla ja palkkion osalta 16.548,50 eurolla eli yhteensä 17.948,50 eurolla viivästyskorkoineen. Kantajilla ei ole ollut huomautettavaa Lumon Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta sen määrän osalta. Oikeudenkäyntikulut tulee siten korvata vaaditun määräisinä.

Tuomiolauselma

Markkinaoikeus vahvistaa, että Lumon Oy on loukannut A:n ja B:n tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaista valokuvaajan oikeutta Visor Oy:lle edelleen luovutetun käyttöoikeuden osalta.

Markkinaoikeus hylkää kanteen muilta osin.

Markkinaoikeus velvoittaa A:n ja B:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Lumon Oy:n oikeudenkäyntikulut kulujen osalta 1.400 eurolla ja palkkion osalta 16.548,50 eurolla eli yhteensä 17.948,50 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden tuomion antamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 11.4.2017.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Ville Parkkari ja Pekka Savola.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen.