MAO:451/19

Elisa Oyj > Telia Finland Oyj

sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa - väliaikainen kielto

Diaarinumero: 2019/307
Antopäivä: 21.10.2019


HAKEMUS

Vaatimukset

Elisa Oyj (jäljempänä myös Elisa) on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää Telia Finland Oyj:tä (jäljempänä myös Telia) väliaikaisesti vähintään 1.000.000 euron sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta teleoperaattoripalvelujensa markkinointia kunta-asiakkaille tavalla, jossa

1) totuudenvastaisesti ja harhaanjohtavasti suoraan tai epäsuorasti väitetään, että markkinaoikeuden KL-Kuntahankinnat Oy:n teleoperaattoripalvelujen hankintaa koskevan päätöksen numero 385/19 myötä kaikki uudet toimenpiteet ja uudet sopimukset teleoperaattorien kanssa tulkitaan suorahankinnoiksi, joiden pitää täyttää julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (jäljempänä hankintalaki) mukaiset suorahankinnan edellytykset, tai
2) muilla vastaavilla ilmaisuilla esitetään, että kunta-asiakkailla ei olisi hankintalain mukaista oikeutta järjestää hankintaa väliaikaisesti, kunnes uusi kilpailutus on lainvoimainen, hankkimalla teleoperaattoripalvelut väliaikaisella sopimuksella myös muilta teleoperaattoreilta kuin Telialta.

Perusteet

KL-Kuntahankinnat Oy on kilpailuttanut vuonna 2018 kunta-asiakkaidensa puolesta teleoperaattoripalvelujen puitejärjestelyn ja valinnut kilpailutuksensa perusteella uudeksi toimittajaksi Elisan. Telia on ollut kilpailutettujen teleoperaattoripalvelujen aikaisempi puitejärjestelytoimittaja.

Markkinaoikeus on 2.9.2019 antamallaan päätöksellä numero 385/19 kumonnut KL-Kuntahankinnat Oy:n edellä mainitussa kilpailutuksessa teleoperaattoripalvelujen puitejärjestelystä tekemän hankintapäätöksen. Mainitussa markkinaoikeuden päätöksessä on todettu, että mikäli KL-Kuntahankinnat Oy aikoo edelleen toteuttaa teleoperaattoripalvelujen hankinnan julkisena hankintana, sen on järjestettävä uusi tarjouskilpailu, jossa on otettava huomioon sanotussa markkinaoikeuden päätöksessä mainitut seikat

KL-Kuntahankinnat Oy on tiedotteessaan 18.9.2019 ilmoittanut, ettei se hae muutosta edellä mainittuun markkinaoikeuden päätökseen ja että se irtisanoo Telian ja Elisan kanssa markkinaoikeusprosessin ajaksi tehdyt väliaikaiset puitesopimukset päättymään 1.11.2019. KL-Kuntahankinnat Oy:n tiedotteen mukaan Elisan asiakaskohtaiset väliaikaiset puitesopimukset päättyvät väliaikaisen puitesopimuksen perusteella automaattisesti viimeistään 1.5.2020, jollei asiakas itse irtisano asiakaskohtaista sopimusta aiemmin. Tiedotteen mukaan Telian väliaikaiset asiakaskohtaiset palvelusopimukset ovat toistaiseksi voimassa olevia ja irtisanottavissa ilman irtisanomisaikaa.

Telia on 23.9.2019 kunta-asiakkailleen kohdistamassaan tiedotteessa esittänyt, että Telian kanssa solmitut asiakaskohtaiset väliaikaiset sopimukset jäävät toistaiseksi voimaan ja ovat voimassa siihen saakka, kunnes uusi kilpailutus asiakkaan omasta toimesta tai laajemman puitejärjestelyn yhteydessä on tehty ja lainvoimainen hankintapäätös on voimassa. Telia on tiedotteessaan lisäksi väittänyt, että markkinaoikeuden päätöksen myötä kaikki uudet toimenpiteet ja uudet sopimukset teleoperaattorien kanssa tulkitaan suorahankinnoiksi, joiden pitää täyttää hankintalain mukaiset suorahankinnan edellytykset.

Telia on siis kunta-asiakkailleen kohdistamassaan markkinoinnissa väittänyt, että Telian kanssa solmitut väliaikaiset sopimukset voivat hankintalain mukaan jatkua siihen saakka, kunnes uudet teleoperaattoripalvelujen kilpailutukset ovat lainvoimaisia, mutta kunta-asiakkailla ei olisi oikeutta hankintojen väliaikaiseen järjestämiseen muiden teleoperaattorien kanssa.

Edellä mainitun tiedotteen lisäksi Telian myyjät ovat aktiivisesti ottaneet yhteyttä kunta-asiakkaisiin ja pyrkineet painostamaan asiakkaita pysymään Telian väliaikaisen asiakassopimuksen piirissä. Markkinointia on kohdistettu erityisesti niihin asiakkaisiin, joilla on ollut asiakaskohtainen väliaikainen sopimus Elisan kanssa ja jotka ovat jo aloittaneet tai aloittamassa palvelujen siirtämisen väliaikaisesti Telialta Elisalle. Telian myyjät ovat väittäneet, että siirtyminen Elisan väliaikaiseen sopimukseen tulkittaisiin suorahankinnaksi.

Telian menettely on ollut hyvän liiketavan vastaista ja sopimatonta ja Telian kunta-asiakkaille kohdistamassa markkinoinnissa esitetty väite on ollut totuudenvastainen ja harhaanjohtava. Kunta-asiakkailla on hankintalain perusteella oikeus järjestää välttämättömien teleoperaattoripalvelujen hankinta väliaikaisesti itse parhaaksi katsomallaan tavalla itse valitsemansa palveluntoimittajan kanssa. Hankintalaissa ei rajoiteta niitä toimittajia, joiden kanssa hankinnan väliaikainen järjestäminen voidaan toteuttaa. Väliaikaista sopimusta ei ole välttämätöntä tehdä aikaisemman toimittajan kanssa, vaan myös muutoksenhaun kohteena olleen tarjouskilpailun voittaja tai jokin muu alalla toimiva palveluntarjoaja voi tulla kysymykseen väliaikaisen järjestelyn toteuttajana. Hankinnan väliaikaisessa järjestämisessä ei siten ole kysymys hankintalaissa tarkoitetusta suorahankinnasta. Suorahankinnan edellytykset koskevat lopullisen hankintasopimuksen tekemistä, eivät hankinnan väliaikaista järjestämistä.

Telian totuudenvastainen ja harhaanjohtava markkinointi on kohdistunut erityisesti Elisaan, joka voitti KL-Kuntahankinnat Oy:n teleoperaattoripalvelujen kilpailutuksen. KL-Kuntahankinnat Oy on tehnyt myös Elisan kanssa väliaikaisen puitesopimuksen, jonka perusteella suuri määrä kunta-asiakkaita on tehnyt Elisan kanssa väliaikaisen asiakaskohtaisen sopimuksen ja on aloittanut tai aloittamassa palvelujen siirron väliaikaisesti Elisalle. Telian tiedote on herättänyt kunta-asiakkaissa runsaasti epätietoisuutta ja tiedotteen johdosta useat kunta-asiakkaat ovat keskeyttäneet teleoperaattoripalvelujen väliaikaisen järjestämisen Elisan kanssa. Telian lainvastainen markkinointi on omiaan vaikuttamaan kuntien teleoperaattoripalvelujen kysyntään ja vahingoittamaan erityisesti Elisan elinkeinotoimintaa. Menettelystä on jo aiheutunut Elisalle vahinkoa, ja jos menettelyä ei väliaikaisesti kielletä, Elisalle syntyy useiden miljoonien eurojen vahinko.

Telian lainvastainen menettely on kiireellisesti väliaikaisesti kiellettävä, sillä kunta-asiakkaat ovat epävarmassa asemassa ja pyrkivät nopeasti tekemään päätöksensä teleoperaattoripalvelujen hankinnan väliaikaisesta järjestämisestä. Väliaikainen kielto on välttämätön, sillä jos kielto määrätään vasta asian lopullisen ratkaisun yhteydessä, kiellolla ei enää ole käytännön merkitystä, koska kunnat ovat silloin jo tehneet päätöksensä hankinnan väliaikaisesta järjestämisestä. Jos väliaikaista kieltoa ei määrätä nopeasti, Telian lainvastaisen menettelyn markkinoilla aiheuttamiin vaikutuksiin ei myöskään enää myöhemmin ehditä tehokkaasti puuttua.

VASTAUS

Vaatimukset

Telia Finland Oyj on vaatinut, että väliaikaista kieltoa koskeva vaatimus hylätään.

Perusteet

Hakemuksessa kiellettäviksi vaaditut ilmaisut eivät ole hankintalain vastaisia eivätkä siten myöskään totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia.

Hankintalain 153 §:n mukaiset hankinnan väliaikaisen järjestämisen edellytykset eivät täyty, sillä hakemuksessa tarkoitetusta hankinnasta ei ole vireillä valitusta markkinaoikeudessa, vaan hakemuksessa mainittu markkinaoikeuden päätös numero 385/19 on lainvoimainen. Lainvoimaisen päätöksen jälkeen ei ole mahdollista tehdä uusia sopimuksia väliaikaisesta menettelystä, vaan asiassa tulee järjestää uusi kilpailutus tai tehdä hankinta suorahankintana, jos hankintalain mukaiset suorahankinnan edellytykset täyttyvät.

Telia ei ole missään vaiheessa väittänyt, että markkinaoikeuskäsittelyn aikaisia väliaikaisia sopimuksia ei voitaisi tehdä hankintasäännösten mukaisesti minkä tahansa markkinatoimijan kanssa tai että tällä tavoin tehdyt sopimukset eivät olisi voimassa sopimusten ehtojen mukaisesti.

Hakemuksessa mainittuja ilmaisuja on käytetty ainoastaan Telian omille asiakkaille kohdennetussa 23.9.2019 päivätyssä tiedotteessa ja yhdessä samana päivänä lähetetyssä sähköpostissa. Telian myyjät eivät ole ottaneet aktiivisesti yhteyttä kunta-asiakkaisiin eivätkä ole painostaneet asiakkaita pysymään Telian väliaikaisen asiakassopimuksen piirissä. Telian myyjät eivät ole myöskään kohdistaneet hakemuksessa esitetysti markkinointitoimenpiteitä asiakkaisiin, joilla olisi asiakaskohtainen väliaikainen sopimus Elisan kanssa. Telia on ainoastaan tiedottanut omille asiakkailleen, että uuden sopimuksen tekeminen tulkitaan suorahankinnaksi, jolloin suorahankinnan edellytysten on täytyttävä.

Hankintalain 153 §:n sanamuodosta ei käy ilmi, että väliaikainen järjestely saisi olla voimassa muutoin kuin markkinaoikeusprosessin ajan tai korkeimman hallinto-oikeuden täytäntöönpanomääräyksen nojalla. Telia on varovaisuusperiaatetta noudattaen tulkinnut, että markkinaoikeuden päätöksen jälkeen tehtävien uusien sopimusten osalta kysymys ei nyt käsillä olevassa tapauksessa ole hankinnan väliaikaisesta järjestämisestä vaan suorahankinnasta.

Koska suorahankinta ja hankinnan väliaikainen järjestäminen poikkeavat yleisestä kilpailuttamisvelvollisuudesta, niitä on tulkittava suppeasti. Kun palvelutarve on jo järjestetty väliaikaisella sopimuksella, sopimuskumppanin muuttaminen ei sen jälkeen ole tarpeellista tai välttämätöntä. Näin ollen myöskään Elisan asiakkaat eivät voi siirtyä Telian asiakkaiksi ilman suorahankintaperusteiden asianmukaista arviointia. Jos hankintalain mukaista markkinaoikeuskäsittelyn aikaista väliaikaista järjestelyä ei ole ollut, hankintayksiköiden on joko kilpailutettava hankintansa tai arvioitava suorahankintaperusteiden toteutumista.

Vastuu hankintaprosessin oikeellisuudesta on hankintayksiköillä eli kunta-asiakkailla. Telia on Elisan markkinoinnin johdosta katsonut tarkoituksenmukaiseksi tiedottaa omille kunta-asiakkailleen markkinaoikeuden päätöksestä ja auttaa kunta-asiakkaitaan varmistumaan siitä, että ne toimivat hankintasäännösten mukaisesti. Kysymys ei ole ollut markkinoinnista uusien kunta-asiakkaiden hankkimiseksi, sillä tiedotetta ei ole suunnattu Elisan kunta-asiakkaille. Tällaista menettelyä, joka ei kohdistu toiseen elinkeinonharjoittajaan, ei voida pitää sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisena. Elisa ei ole esittänyt vaatimansa väliaikaisen kiellon tueksi riittävän todennäköisiä perusteita.

Elisan vaatimuksen mukaisen väliaikaisen kiellon määrääminen olisi Telian kannalta myös kohtuutonta, koska kieltoa ei olisi käytännössä mahdollista noudattaa. Telia ei voi estää kunta-asiakkaitaan tiedustelemasta omasta sopimustilanteestaan ja Telian on kyettävä vastaamaan kunta-asiakkaiden kysymyksiin.

Uhkasakolla vahvistetun väliaikaisen kiellon seuraamukset olisivat kohtuuttomia siihen nähden, että kysymys on ilmaisuista, joita Telia on esittänyt vain omille kunta-asiakkailleen. Uhkasakon määräämiselle ei siten ole perusteita. Mikäli markkinaoikeus kuitenkin vastoin Telian kantaa määräisi väliaikaisen kiellon ja uhkasakon, uhkasakon määrän ei tulisi ylittää 50.000 euroa.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Oikeudelliset lähtökohdat

Markkinaoikeus voi sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n 1 momentin nojalla kieltää elinkeinonharjoittajaa jatkamasta tai uudistamasta lain 1–3 §:n vastaista menettelyä. Markkinaoikeus voi lain 7 §:n mukaan määrätä 6 §:ssä tarkoitetun kiellon myös väliaikaisena, jolloin kielto on voimassa, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin ei sisälly erikseen säännöksiä siitä, millä edellytyksillä väliaikainen kielto voidaan määrätä. Lain 7 §:n säännöstä edeltänyt vastaava säännös (1061/1978) oli samansisältöinen. Tuota säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 114/1978 vp s. 18) on todettu, että väliaikainen kielto tulee antaa lähinnä vain silloin, kun on todennäköistä, että lain 1–3 §:n vastainen menettely tullaan vähintään samassa laajuudessa kieltämään myös lopullisessa ratkaisussa.

Väliaikaista kieltoa koskevan vaatimuksen ratkaisu perustuu väitetyn oikeudenvastaisuuden osalta summaariseen tutkintaan. Väliaikaisen kiellon määräämisen edellytysten täyttymistä harkittaessa ei asian luonteesta johtuen yleensä kuulu tutkia enemmälti kysymystä siitä, onko se, johon vaatimus kohdistuu, menetellyt hakemuksessa kerrotulla tavalla ja onko hakemuksessa tarkoitettua menettelyä pidettävä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain säännösten vastaisena. Sanottu kuuluu vasta pääasian yhteydessä käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi.

Väliaikaisesta kiellosta päätettäessä merkitystä on annettava myös asian laadulle ja kiireellisyydelle sekä kiellon määräämisen ja määräämättä jättämisen vaikutuksille osapuolten kannalta.

Asian arviointi

Elisan vaatimus väliaikaisen kiellon määräämisestä on perustettu niihin ilmaisuihin, joita Telia on esittänyt kunta-asiakkailleen suuntaamassaan tiedotteessa markkinaoikeuden 2.9.2019 antaman päätöksen numero 385/19 vaikutuksista kunta-asiakkaiden teleoperaattoripalvelujen järjestämiseen. Asiassa ei ole erimielisyyttä siitä, että Telia on ainakin jo 23.9.2019 jakanut kunta-asiakkailleen tiedotetta, jolla se on tiedotteessa todetun mukaan halunnut selkeyttää markkinaoikeuden päätöksen numero 385/19 vaikutuksia Telian asiakkaisiin.

Mainitussa Telian sopimusasiakkailleen suuntaamassa tiedotteessa on ilmoitettu, että väliaikaisen puitejärjestelyn ehtojen mukaisesti Telian kanssa solmitut asiakassopimukset jäävät toistaiseksi voimaan ja ovat voimassa siihen saakka, kunnes uusi kilpailutus asiakkaan omasta toimesta tai laajemman puitejärjestelyn yhteydessä on tehty ja lainvoimainen hankintapäätös on voimassa. Telian tiedotteessa on lisäksi lausuttu muun ohella seuraavaa:

"Haluamme tuoda esille myös sen, että [m]arkkinaoikeuden päätöksen myötä kaikki uudet toimenpiteet ja uudet sopimukset teleoperaattorien kanssa tulkitaan suorahankinnoiksi, joiden pitää täyttää hankintalain mukaiset suorahankinnan edellytykset."

Asiassa esitetystä selvityksestä käy myös ilmi, että Telia on 23.9.2019 lähettänyt eräälle kunta-asiakkaalleen sähköpostiviestin, jossa on viitattu edellä mainittuun Telian tiedotteeseen ja muun ohella esitetty, että tiedotteessa kerrotun mukaisesti siirtyminen Elisan sopimukseen tarkoittaisi tässä kohtaa suorahankintaa.

Asiassa on asianosaisten kesken erimielisyyttä siitä, onko Telian menettely kohdistunut Elisaan ja sen kunta-asiakkaisiin ja onko Telian teleoperaattoripalvelujen markkinoinnissa ollut kysymys uusien kunta-asiakkaiden hankkimiseen tähtäävästä markkinoinnista.

Hakemuksen kohteena oleva Telian menettely liittyy edellä todetun mukaisesti julkista hankintaa koskevaan menettelyyn ja asiassa on hakemuksen perusteella kysymys siitä, ovatko Telian kunta-asiakkailleen suuntaamat ilmaisut olleet totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia. Tässä arvioinnissa on, kun otetaan huomioon ilmaisujen liittyminen julkiseen hankintaan, annettava ilmaisujen mahdollisen totuudenvastaisuuden tai harhaanjohtavuuden arvioinnissa osaltaan merkitystä myös hankintalain säännöksille.

Asianosaiset ovat esittäneet vastakkaisia käsityksiä siitä, miten hankinnan väliaikaista järjestämistä koskevaa hankintalain 153 §:ää pitäisi tulkita. Mainitun pykälän 1 momentissa säädetään, että jos hankinnasta on tehty valitus markkinaoikeuteen, hankintayksikkö voi järjestää hankinnan väliaikaisesti, jollei hankintaa voida sen luonteen vuoksi lykätä markkinaoikeuden käsittelyn ajaksi.

Elisan hakemuksessaan esittämän mukaan hankinnan väliaikaisessa järjestämisessä ei ole kysymys hankintalaissa tarkoitetusta suorahankinnasta eivätkä suorahankinnan edellytykset koske hankinnan väliaikaista järjestämistä vaan lopullisen hankintasopimuksen tekemistä. Vastaavasti Telian mukaan hankintalain 153 §:n mukaiset hankinnan väliaikaisen järjestämisen edellytykset eivät täyty, koska hakemuksessa tarkoitetusta hankinnasta ei ole vireillä valitusta markkinaoikeudessa ja markkinaoikeuden 2.9.2019 antama päätös numero 385/19 on lainvoimainen. Telian mukaan lainvoimaisen päätöksen jälkeen ei ole mahdollista tehdä uusia sopimuksia väliaikaisesta menettelystä, vaan asiassa tulee järjestää uusi kilpailutus tai tehdä hankinta suorahankintana, jos hankintalain mukaiset suorahankinnan edellytykset täyttyvät.

Hankintalakia koskevissa esitöissä (HE 108/2016 vp s. 240) on lain 153 §:n yksityiskohtaisten perustelujen osalta lausuttu, että pykälässä säädetään hankintayksikön mahdollisuudesta järjestää hankinta väliaikaisesti, jos hankintaa ei voida sen luonteen vuoksi lykätä markkinaoikeuden käsittelyn ajaksi. Esitöiden mukaan pykälä vastaa pääosin tuolloin voimassa olleen vanhan hankintalain (348/2007) 93 §:ssä säädettyä. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan kuitenkin muutettavaksi siten, että säännöksessä ei rajoitettaisi sitä joukkoa, jonka kanssa väliaikainen järjestely voidaan toteuttaa.

Vanhan hankintalain 93 §:n esitöissä (HE 190/2009 vp s. 67) on todettu, että oikeuskäytännön mukaan hankintayksikkö voi järjestää hankinnan ilman tarjouskilpailua aina siihen saakka, kunnes uusi tarjouskilpailu muutoksenhaun johdosta annetun päätöksen perusteella on ehditty toteuttaa tilanteessa, jossa hankintayksikön järjestämiä palveluita käyttävien asiakkaiden etu on edellyttänyt palveluiden keskeytymätöntä järjestämistä. Lisäksi esitöissä on tältä osin muun ohella todettu, että suorahankinnan edellytykset ovat tiukemmat kuin edellytykset hankinnan väliaikaiselle järjestämiselle.

Korkein hallinto-oikeus on lausunut 16.2.2015 antamassaan välipäätöksessä taltionumero 410, joka koski vanhan hankintalain 93 §:n soveltamista, että hankintayksikköä ei ollut aihetta kieltää jatkamasta asiassa kysymyksessä olleen sähkölukkopalvelun käyttöä niiden kohteiden ja toimintojen osalta, joissa palvelu oli jo otettu väliaikaisen sopimuksen perusteella käyttöön. Lisäksi mainitussa välipäätöksessä todettiin, ettei päätöksellä myöskään rajoitettu hankinnan kohteena olleen palvelun käyttöönottoa tai käyttöä sellaisissa yksittäisissä tilanteissa, joissa palvelu oli välttämätön osa kaupungin muun lakisääteisen velvollisuuden toteuttamiseksi.

Markkinaoikeus katsoo edellä hankinnan väliaikaisesta järjestämisestä lausuttuun nähden, ettei asiassa voida todeta olevan perusteita sellaiselle hankintasäännösten tulkinnalle, jonka mukaan hankinnan kohteena olevien teleoperaattoripalvelujen järjestämistä tulisi markkinaoikeuden lainvoimaisen päätöksen jälkeen ja ennen uuden tarjouskilpailun järjestämistä arvioida yksinomaan suorahankintoja koskevien hankintasäännösten perusteella. Elisan on näin ollen katsottava esittäneen riittävän todennäköisiä perusteita vaatimuskohdassa 1 vaatimansa väliaikaisen kiellon määräämiseksi.

Asianosaisten vaatimustensa tueksi esittämät perusteet ja todisteet hakemuksessa väitettyjen ilmaisujen sopimattomuudesta tulevat tarkemmin arvioitavaksi vasta pääasian yhteydessä. Tähän nähden markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole edellytyksiä väliaikaisen kiellon määräämiselle edellä todettua enemmälti.

Kiellon määrääminen

Asiassa voidaan kiellettävän menettelyn osalta todennäköisin syin katsoa, että Telian menettely saattaa jatkua ja että siitä voi aiheutua vahinkoa Elisalle. Näin ollen edellytysten väliaikaisen kiellon määräämiselle päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla on katsottava täyttyvän. Tällaisen kiellon määräämisen väliaikaisena ei voida katsoa rajoittavan kohtuuttomasti Telian toimintavapautta.

Markkinaoikeuden on sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan tehostettava asiassa annettavaa kieltoa uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.

Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole laissa tarkoitettua erityistä syytä olla asettamatta uhkasakkoa kiellon tehosteeksi. Harkittaessa väliaikaisen kiellon tehosteeksi asetettavan uhkasakon suuruutta on otettava huomioon markkinaoikeuden päätöksessä numero 385/19 kysymyksessä olleen hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo, joka on ollut 56.000.000 euroa, ja se, että sakon uhka on omiaan tehokkaasti ehkäisemään annettavan väliaikaisen kiellon rikkomisen. Tähän nähden markkinaoikeus katsoo, että uhkasakko on asetettava 500.000 euron määräisenä.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus kieltää Telia Finland Oyj:tä väliaikaisesti jatkamasta tai uudistamasta teleoperaattoripalvelujensa markkinointia kunta-asiakkaille tavalla, jossa suoraan tai epäsuorasti väitetään, että markkinaoikeuden KL-Kuntahankinnat Oy:n teleoperaattoripalvelujen hankintaa koskevan päätöksen numero 385/19 myötä kaikki uudet toimenpiteet ja uudet sopimukset teleoperaattorien kanssa tulkitaan suorahankinnoiksi, joiden pitää täyttää hankintalain mukaiset suorahankinnan edellytykset, tai menettelemästä muutoin olennaisesti vastaavalla tavalla.

Kieltoa on noudatettava heti 500.000 euron sakon uhalla. Kielto on voimassa siihen saakka, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu taikka asiassa toisin määrätään.

Markkinaoikeus hylkää väliaikaista kieltoa koskevan vaatimuksen muilta osin.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 20.12.2019.

Markkinaoikeustuomari Pasi Yli-Ikkelä

LAINVOIMAISUUS

Ei lainvoimainen


 
Julkaistu 21.10.2019