MAO:159/19

Kuluttaja-asiamies > SGN Sportia Oy

kuluttajasuojalain vastainen markkinointi - harhaanjohtavuus

Diaarinumero: 2017/611
Antopäivä: 5.4.2019

HAKEMUS

Vaatimukset

Kuluttaja-asiamies on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää SGN Sportia Oy:tä (jäljempänä myös vastaaja) 100.000 euron sakon uhalla kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa kulutushyödykkeiden markkinoinnissa

1) ilmoitetaan tuotteiden hinta alennetuksi prosenttialennuksena, vertailuhintaa tai muita alennuksiin viittaavia ilmaisuja käyttäen, jos alennuksen laskemisen lähtökohtana on käytetty tuotteen hintaa, jota ei ole kuluttajilta tosiasiassa samassa toimipaikassa edeltävän kahden kuukauden aikana peritty,

2) vertaillaan SGN Sportia Oy:n mainostamien tuotteiden myyntihintoja maahantuojan tai tavarantoimittajan ilmoittamaan niin sanottuun suositus- tai ohjevähittäishintaan, jos suositus- tai ohjevähittäishinta ei vastaa yleisesti muiden vähittäismyyjien samasta tuotteesta perimää hintaa,

3) vertaillaan SGN Sportia Oy:n mainostamien tuotteiden hintoja kilpailevien elinkeinonharjoittajien tarjoamien vastaavien tuotteiden hintoihin, mikäli vertailu ei perustu riittävään kilpailijoiden tuotteiden hintatason selvittämiseen.

Perusteet

SGN Sportia Oy on verkkosivuillaan www.teamsportia.fi markkinoinut maastohiihtokenkää Salomon Vitane 8 Skate (jäljempänä myös Salomon). Tuotteen myyntihinnaksi on 18.8.2016−3.4.2017 ilmoitettu 159 euroa. Myyntihinnan välittömässä yhteydessä on 18.8.2016−31.1.2017 ilmoitettu vertailuhinta 199 euroa ja 1.2.−3.4.2017 vertailuhinta 180 euroa. Lisäksi tuotteen myyntihinnan ja vertailuhinnan yhteydessä on käytetty prosentti-ilmaisua ja muita alennuksiin viittaavia ilmaisuja kuten "Alennus 20%", "Säästä 40.00€!" ja "Säästä 21.00€!".

Vastaaja on verkkosivuillaan markkinoinut myös juoksukenkää Adidas Supernova Sequence Boost 9 M (jäljempänä myös Adidas). Tuotteen myyntihinnaksi on 18.−29.8.2016 ilmoitettu 129 euroa. Ajalla 31.8.−30.10.2016 myyntihinnaksi on ilmoitettu 119,96 euroa, ajalla 31.10.−21.12.2016 myyntihinnaksi on ilmoitettu 129 euroa ja ajalla 22.12.2016−31.1.2017 myyntihinnaksi on ilmoitettu 119,96 euroa sekä vielä ajalla 1.2.−3.4.2017 myyntihinnaksi on ilmoitettu 129 euroa. Tuotteen vertailuhinnaksi on myyntihinnan välittömässä yhteydessä 18.8.2016–3.4.2017 ilmoitettu 149,95 euroa. Lisäksi tuotteen myyntihinnan ja vertailuhinnan yhteydessä on käytetty prosentti-ilmaisua ja muita alennuksiin viittaavia ilmaisuja, kuten "Alennus 14%", "Alennus 20%", "Säästä 20.95€!" sekä "Säästä 29.99€!".

Edellä tarkoitettuja tuotteita ei ole tarjottu verkkosivuilla kuluttajien ostettaviksi myyntihinnan yhteydessä esitetyillä vertailuhinnoilla ainakaan 18.8.2016−8.1.2017. Kumpaakin tuotetta on lähes viiden kuukauden ajan tarjottu myyntihintaan, joka on ollut vertailuhintaa alempi. Vertailuhinnan on ajan kulumisen johdosta katsottava menettäneen merkityksensä sellaisena kuluttajilta tosiasiallisesti perittynä pysyvänä hintana, josta 8.1.2017 jälkeisen myyntihinnan alennus voidaan laskea. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että aikaisemman myyntihinnan (vertailuhinta) ja voimassa olevan myyntihinnan välillä ei enää ole sellaista yhteyttä, jonka mukaan vertailuhintaa voitaisiin pitää tuotteesta välittömästi aikaisemmin perittynä hintana. Lisäksi kumpaakin tuotetta on tarjottu 8.1.2017 jälkeenkin ainakin 3.4.2017 asti eli yli seitsemän kuukauden ajan samoin myyntihinnoin, vertailuhinnoin, alennusprosentein ja muin alennuksiin viittaavin ilmaisuin.

Vastaaja ei ole esittänyt selvitystä siitä, että tuotteille verkkosivuilla myyntihinnan yhteydessä ilmoitetut vertailuhinnat vastaisivat tuotteiden yleistä markkinahintaa tai että suositus- tai ohjevähittäishintaa olisi käytetty markkinoilla jo huomattavan pitkään.

Vastaaja ei ole myöskään esittänyt selvitystä siitä, että sen kilpailija tai kilpailijat olisivat pitäneet tuotteita kaupan sillä myyntihinnalla, joka vastaa yhtiön verkkosivuilla tuotteille myyntihinnan yhteydessä ilmoittamaa vertailuhintaa.

Vastaajan kuluttaja-asiakaskunta ei huolellisuutensa, tarkkaavaisuutensa, valistuneisuutensa tai hintatietoisuutensa osalta eroa sen kilpailijoiden tavanomaisista kuluttaja-asiakkaista.

Vastaajan markkinointi on ollut omiaan hämärtämään kuluttajan käsitystä yhtiön hintojen normaalitasosta ja sen myötä alennuksesta koituvasta tosiasiallisesta edusta. Vastaajan markkinointi on ollut kuluttajia harhaanjohtavaa, ja kun se on saattanut vaikuttaa keskivertokuluttajan kaupalliseen ratkaisuun, vastaajan menettely on ollut kuluttajansuojalain 2 luvun 11 §:n, 6 §:n ja 3 §:n vastaista ja siten kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:ssä tarkoitettua sopimatonta menettelyä.

SGN Sportia Oy:lle tulee määrätä kielto ja kieltoa tulee tehostaa 100.000 euron sakon uhalla. Kieltoa ei ole syytä rajata vain verkkokauppaa koskevaksi tai vain sivustolla www.teamsportia.fi suoritettavaa markkinointia koskevaksi. Kielto on oikeuskäytännön mukaan määrättävä myös tilanteessa, jossa elinkeinonharjoittaja on ilmoittanut lopettaneensa kuluttaja-asiamiehen lainvastaiseksi väittämän menettelyn.

VASTAUS

Vaatimukset

SGN Sportia Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen. Toissijaisesti se on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää kuluttaja-asiamiehen vaatimuksen uhkasakon asettamisesta tai määrää uhkasakon selvästi vaadittua alhaisempana.

Perusteet

Vastaajan markkinoinnissaan antamat tiedot eivät ole olleet kuluttajansuojalain vastaisia. Se on toiminut alalla yleisesti käytössä olevalla ja hyväksyttävällä tavalla eikä ole pyrkinyt johtamaan ketään harhaan tai antamaan tuotteistaan taikka niiden hinnoista väärää tietoa.

Kuluttaja-asiamiehen vaatimus tulee ensisijaisesti hylätä jo sillä perusteella, että vastaaja on luopunut nyt tarkoitetun kaksois- tai vertailuhinnan käyttämisestä siten, että verkkokaupassakin muutos on tapahtunut jo 4.4.2017. Lisäksi vastaaja on nyttemmin luopunut verkkokaupasta www.teamsportia.fi kokonaan. Vastaaja on jo syksyllä 2016 ja vastaavasti vuoden 2017 kevätkuvastossaan eli ennen kuluttaja-asiamiehen yhteydenottoa luopunut käyttämästä maastohiihtokuvastossaan kaksoishintoja. Vastaaja ei ole kuitenkaan voinut sitoutua siihen, ettei vertailuhintoja markkinoinnissa käytettäisi, sillä kuluttajansuojaa koskevien oikeusohjeiden perusteella niiden käyttäminen ei ole kategorisesti kiellettyä.

Vastaajan aikaisemmin käyttämät vertailuhinnat ovat olleet suositusvähittäishintoja ja tärkeimmän kilpailijan käyttämiä hintoja sekä myöskin hintoja, joilla kyseiset tuotteet on vastaajan taholta otettu myyntiin.

Vaatimus siitä, vertailuhinnan tulisi kaikissa tapauksissa olla samassa myyntipaikassa aikaisemmin käytetty hinta, ei erityisesti verkkokauppaympäristössä ole perusteltu. Lisäksi vastaajan käyttämistä järjestelmistä johtuen ei ole enää jälkeenpäin mahdollista selvittää sitä, kuinka kauan vastaaja on tarjonnut nyt kysymyksessä olevia tuotteita niin sanotulla vertailuhinnalla.

Nyt merkityksellinen kuluttajien kohderyhmä on tyypillisesti huolellinen, valistunut ja tarkkaavainen. Tämä erikoistunut kohderyhmä on poikkeuksellisen hyvin tietoinen kysymyksessä olevien tuotteiden hinnoista.

Ottaen huomioon, että kysymys on nyt vain verkkokaupassa tapahtuneesta mainonnasta, kielto on joka tapauksessa perusteltua rajata koskemaan vain vastaajan verkkokauppaa.

Uhkasakon määräämiselle ei ole perusteita. Joka tapauksessa uhkasakko tulisi asettaa huomattavasti vaadittua pienempänä ottaen huomioon vastaajan koko ja markkinaoikeuden muille, huomattavasti suuremmille toimijoille asettamien uhkasakkojen määrä.

TODISTELU

Asiakirjatodisteet

Kuluttaja-asiamies

1. Kuvakaappauksia Salomon Vitane 8 Skate -maastohiihtokengän markkinoinnista verkko-osoitteesta http://www.sportia.fi/lajit/maastohiihto/maastohiihtokengat/salomon-vitane-8-skate 18.8.2016−3.4.2017

2. Kuvakaappauksia Adidas Supernova Sequence Boost 9 M juoksukengän markkinoinnista verkko-osoitteesta http://www.sportia.fi/lajit/juoksu/juoksukengat/adidas-supernova-sequence-boost-9-m-juoksukenka 18.8.2016−3.4.2017

SGN Sportia Oy

1. Kuvakaappauksia Salomonin maastohiihtokenkien ja Adidaksen juoksukenkien markkinoinnista kilpailijoiden verkkosivuilta

2. Iggo Software Oy:n todistus 18.5.2017

3. Team Sportian maastohiihtokuvasto 2016/2017

4. Team Sportian kevätkuvasto 2017

5. Vastaajan selvitykset kuluttaja-asiamiehelle 2.3., 23.3. ja 30.5.2017

6. Urheiluvälinealan markkinaosuudet ja yritysten suuruudet vuonna 2016.

Henkilötodistelu

SGN Sportia Oy

1. PA, SGN Sportia Oy:n ketjujohtaja.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kieltovaatimuksen muuttaminen

1. Kuluttaja-asiamies on hakemuksessaan alun perin vaatinut 1 kohdan kiellon määräämistä siten, että kiellettäväksi tulee menettely, jossa SGN Sportia Oy ilmoittaa tuotteiden hinnan "alennetuksi prosenttialennuksena, vertailuhintaa tai muita alennuksiin viittaavia ilmaisuja käyttäen, jos alennuksen laskemisen lähtökohtana on käytetty tuotteen hintaa, jota ei ole kuluttajilta tosiasiassa samassa toimipaikassa välittömästi aikaisemmin peritty".

2. Markkinaoikeuden istunnossa kuluttaja-asiamies on muuttanut 1 kohdan kieltovaatimuksen loppuosan "välittömästi aikaisemmin peritty" kuulumaan seuraavasti: "− − edeltävän kahden kuukauden aikana peritty".

3. SGN Sportia Oy on vastustanut sitä, että kuluttaja-asiamiehen sallittaisiin muuttaa vaatimustaan istunnossa, koska kuluttaja-asiamiehellä on asian käsittelyn aikaisemmissa vaiheissa ollut runsaasti aikaa esittää kieltovaatimuksensa lopullisessa muodossaan ja koska SGN Sportia Oy:n kannalta on ollut kohtuutonta joutua vastaamaan muutettuun kieltovaatimukseen vasta ensimmäistä kertaa istunnossa.

4. Markkinaoikeus toteaa, että markkinaoikeudelliset asiat kuten nyt kysymyksessä oleva kuluttajansuojalain nojalla määrättävää kieltoa koskeva asia käsitellään, mikäli oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetusta laista ei muuta johdu, markkinaoikeudessa muutoin soveltuvin osin siten kuin oikeudenkäymiskaaressa riita-asian käsittelystä säädetään. Koska markkinaoikeudellisissa asioissa sovinto ei ole sallittu, oikeudenkäyntimenettelyn osalta ei tule sovellettavaksi oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 22 §:n tai 6 luvun 9 §:n mukainen prekluusio taikka 14 luvun 2 §:n mukainen kielto muuttaa kannetta oikeudenkäynnin aikana.

5. Edellä kerrotuilla perusteilla ei ole estettä ottaa asiaa ratkaistaessa huomioon kuluttaja-asiamiehen 1 kohdan osalta muuttamaa kieltovaatimusta.

Asian tausta ja tarkastelun lähtökohdat

6. SGN Sportia Oy on markkinoinut verkkosivuillaan www.teamsportia.fi maastohiihtokenkää Salomon Vitane 8 Skate noin elokuun puolivälistä 2016 huhtikuun 2017 alkupuolelle asti siten, että myyntihinnan 159 euroa välittömässä yhteydessä on 18.8., 18.9., 18.10., 16.11. ja 16.12.2016 sekä 8. ja 16.1.2017 ilmoitettu ylivedetty vertailuhinta 199 euroa sekä 1.2., 1.3. ja 3.4.2017 ylivedetty vertailuhinta 180 euroa. Lisäksi tuotteen myyntihinnan ja vertailuhinnan yhteydessä on käytetty prosentti-ilmaisua ja muita alennuksiin viittaavia ilmaisuja, kuten "Alennus 20%", "Säästä 40.00€!" ja "Säästä 21.00€!". Vertailuhinnan edellä on myös joinain ajankohtina käytetty ilmaisua "norm." ylivedettynä. (kuluttaja-asiamiehen kirjallinen todiste 1)

7. Lisäksi vastaaja on markkinoinut verkkosivuillaan www.teamsportia.fi miesten juoksukenkää Adidas Supernova Sequence Boost 9 M. Tuotteen myyntihinnaksi on 18.8.2016 ilmoitettu 129 euroa, 31.8. ja 30.9.2016 119,96 euroa, 31.10. ja 30.11.2016 129 euroa, 22.12.2016 ja 8.1.2017 119,96 euroa sekä vielä 1.2., 1.3. ja 3.4.2017 129 euroa. Tuotteen vertailuhinnaksi on myyntihinnan välittömässä yhteydessä edellä mainittuina ajankohtina ilmoitettu 149,95 euroa. Lisäksi tuotteen myyntihinnan ja vertailuhinnan yhteydessä on käytetty prosentti-ilmaisua ja muita alennuksiin viittaavia ilmaisuja, kuten "Alennus 14%", "Alennus 20%", "Säästä 20.95€!" sekä "Säästä 29.99€!". Vertailuhinnan edellä on myös joinain ajankohtina käytetty ilmaisua "norm." ylivedettynä (kuluttaja-asiamiehen kirjallinen todiste 2).

8. Kuluttaja-asiamiehen mukaan vastaaja ei ole näyttänyt toteen perineensä koskaan käyttämäänsä vertailuhintaa vastaavaa hintaa kysymyksessä olevista tuotteista ja joka tapauksessa hintavertailu on kohdistunut joihinkin huomattavasti aikaisemmin perittyihin korkeampiin hintoihin, jotka ovat ajan kulumisen myötä menettäneet merkityksensä sallittuina vertailuhintoina esimerkiksi 8.1., 1.2., 1.3. ja 3.4.2017 tapahtuneessa yhtiön markkinoinnissa. Vastaaja ei ole myöskään näyttänyt kuluttaja-asiamiehen mukaan toteen, että käytetyt vertailuhinnat ovat vastanneet markkinoilla käytettyjä suositus- tai ohjevähittäishintoja tai kilpailijoiden käyttämiä hintoja. Kuluttaja-asiamiehen mukaan menettely on ollut kuluttajia harhaanjohtavaa, ja kun se on saattanut vaikuttaa keskivertokuluttajan kaupalliseen ratkaisuun, menettely on ollut kuluttajansuojalain 2 luvun 11 §:n, 6 §:n ja 3 §:n vastaista ja siten kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:ssä tarkoitettua sopimatonta menettelyä.

9. Vastaajan mukaan se on toiminut alalla yleisesti käytössä olevalla ja hyväksyttävällä tavalla eikä ole pyrkinyt johtamaan ketään harhaan tai antamaan tuotteistaan taikka niiden hinnoista väärää tietoa.

10. Asiassa on kysymys siitä, onko SGN Sportia Oy:n markkinointi ollut kuluttaja-asiamiehen esittämällä tavalla kuluttajansuojalain vastaista.

Sovellettavista oikeusohjeista

11. Kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Menettelyä pidetään saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan sopimattomana, jos se on elinkeinotoiminnassa yleisesti hyväksyttävän asianmukaisen menettelytavan vastainen (1 kohta) ja omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä tehdä perusteltu ostopäätös tai kulutushyödykkeeseen liittyvä muu päätös ja johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei ilman menettelyä olisi tehnyt (2 kohta). Viimeksi mainitun pykälän 2 momentin mukaan sopimattomina pidetään erityisesti menettelyjä, jotka ovat 2 luvun 4–14 §:n vastaisia.

12. Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan markkinoinnissa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt. Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan totuudenvastaiset tai harhaanjohtavat tiedot voivat koskea erityisesti kulutushyödykkeen hintaa tai sen määräytymisen perusteita, erityistä hintaetua ja maksuehtoja.

13. Kuluttajansuojalain 2 luvun 11 §:n mukaan kulutushyödykkeen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi enempää kuin se tosiasiallisesti alittaa elinkeinonharjoittajan aikaisemmin perimän hinnan.

14. Kuluttajansuojalain 2 luvun 11 §:n esitöiden (HE 32/2008 vp s. 27) mukaan pykälä vastaa aikaisemmin voimassa olleen lain 2 luvun 3 §:ää (38/1978). Kyseisen, aikaisemmin voimassa olleen säännöksen esitöiden (HE 8/1977 vp s. 27 ja 28) mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa ilmoittaa tavaran tai palveluksen hintaa alennetuksi, vaikka hyödykkeestä perittävä hinta alittaisi kilpailevan elinkeinonharjoittajan hinnan, jos hän itse ei aikaisemmin ole tarjonnut samaa tavaraa tai palvelusta alennetuksi ilmoitettua hintaa korkeammalla hinnalla. Kysymykseen ei siten tule hinnan vertaaminen yleiseen hintatasoon tai ohjehintaan. Tavaran tai palveluksen, jonka hinta ilmoitetaan alennetuksi, on oltava sama kuin aikaisemmin korkeammalla hinnalla tarjottu. Vertailuhintana on pidettävä sitä hintaa, josta hyödykettä on tarjottu kuluttajille välittömästi aikaisemmin. Harhaanjohtavaksi on kuitenkin luettava sellainen menettely, että elinkeinonharjoittaja nostaa hyödykkeen hinnan aivan lyhyeksi ajaksi voidakseen sen jälkeen ilmoittaa kuluttajille hinnanalennuksesta.

15. Kuluttajansuojalain 2 luvulla on pantu täytäntöön sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi, jäljempänä direktiivi).

16. Direktiiviin 3 artiklan 1 kohdan mukaan direktiiviä sovelletaan 5 artiklassa tarkoitettuihin elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin ennen jotakin tuotetta koskevaa liiketointa ja sen jälkeen.

17. Direktiivin 4 artiklan mukaan jäsenvaltiot eivät saa rajoittaa palveluiden tarjonnan vapautta eivätkä tavaroiden vapaata liikkumista direktiivin yhdenmukaistamisen alaan kuuluvista syistä.

18. Direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan sopimattomat kaupalliset menettelyt ovat kiellettyjä. Artiklan 2 kohdan mukaan kaupallinen menettely on sopimaton, mikäli se on huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimusten vastainen ja se vääristää olennaisesti tai on omiaan vääristämään olennaisesti menettelyn saavutettavissa tai kohteena olevan keskivertokuluttajan tai, kun kaupallinen menettely on suunnattu tietylle kuluttajaryhmälle, ryhmään kuuluvan keskivertohenkilön taloudellista käyttäytymistä tuotteeseen nähden.

19. Direktiivin 5 artiklan 4 kohdan mukaan sopimattomia ovat erityisesti kaupalliset menettelyt, jotka ovat harhaanjohtavia 6 ja 7 artiklassa esitetyn mukaisesti (a alakohta) tai aggressiivisia 8 ja 9 artiklassa esitetyn mukaisesti (b alakohta). Edelleen 5 artiklan 5 kohdan mukaan direktiivin liitteessä I on luettelo niistä kaupallisista menettelyistä, joita pidetään kaikissa olosuhteissa sopimattomina. Samaa luetteloa on sovellettava kaikissa jäsenvaltioissa ja sitä voidaan muuttaa ainoastaan muuttamalla direktiiviä.

20. Direktiivin 6 artiklassa säädetään harhaanjohtavista toimista. Artiklan 1 kohdan mukaan kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, jos se sisältää virheellistä tietoa ja on siten totuuden vastainen tai jos se millään tavoin, yleinen esitystapa mukaan luettuna, harhauttaa tai on omiaan harhauttamaan keskivertokuluttajaa, vaikka tieto olisikin tosiasiallisesti virheetön jonkin mainitussa kohdassa esitetyn seikan osalta, ja jos se joka tapauksessa saa tai todennäköisesti saa hänet tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt. Mainitun kohdan d alakohdassa tällaisena seikkana on mainittu hinta, sen laskentatapa tai erityinen hintaetu. Direktiivin 7 artiklassa puolestaan säädetään harhaanjohtavista mainitsematta jättämisistä, jollaisista ei nyt esillä olevassa asiassa ole esitetty olevan kysymys.

21. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan direktiivillä pyritään antamaan elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiä sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevat yhdenmukaiset säännöt sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan tukemiseksi ja korkeatasoisen kuluttajansuojan saavuttamiseksi. Direktiivillä siis täysin yhdenmukaistetaan nämä säännöt unionin tasolla. Jäsenvaltiot eivät näin ollen voi toteuttaa direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä tiukempia toimenpiteitä edes silloin, kun ne haluavat saavuttaa korkeamman tasoisen kuluttajansuojan (ks. tuomio 23.4.2009, VTB-VAB ja Galatea, C-261/07 ja C-299/07, EU:C:2009:244, 51 ja 52 kohta sekä tuomio 26.10.2016, Canal Digital Danmark, C-611/14, EU:C:2016:800, 25 ja 26 kohta).

22. Kansallisen tuomioistuimen on kansallista lainsäädäntöä soveltaessaan ja erityisesti soveltaessaan sellaisia säännöksiä, jotka on nimenomaan annettu direktiivissä asetettujen edellytysten täytäntöönpanemiseksi, tulkittava kansallista lainsäädäntöä mahdollisimman pitkälle kyseessä olevan direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti direktiivillä tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi ja näin ollen SEUT 288 artiklan kolmannen kohdan noudattamiseksi (ks. tuomio 26.10.2016, Canal Digital Danmark, C-611/14, EU:C:2016:800, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Markkinaoikeuden on siten tulkittava kuluttajansuojalain säännöksiä mahdollisimman pitkälle niin, että kyseisten säännösten soveltaminen vastaa direktiivin tavoitteita (ks. vastaavasti em. tuomion Canal Digital Danmark 34 kohta).

23. Unionin tuomioistuimen mukaan direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan kriteerit, joiden avulla voidaan määrittää, onko kaupallinen menettely luonteeltaan sopimaton, ja sen 4 kohdassa täsmennetään, että sopimattomia ovat erityisesti kaupalliset menettelyt, jotka ovat kyseisen direktiivin 6 ja 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla harhaanjohtavia ja kyseisen direktiivin 8 ja 9 artiklassa tarkoitetulla tavalla aggressiivisia. Edellä todetusti 5 artiklan 5 kohdassa säädetään lisäksi, että direktiivin liitteessä I on luettelo kaupallisista menettelyistä, joita pidetään kaikissa olosuhteissa sopimattomina (ks. tuomio 13.9.2018, Wind Tre, C-54/17, EU:C:2018:710, 40 kohta).

24. Kaupallista menettelyä on pidettävä harhaanjohtavana ja siten sopimattomana, jos direktiivin 6 tai 7 artiklassa luetellut arviointiperusteet täyttyvät, eikä tällöin ole tarpeen arvioida direktiivin 5 artiklan 2 kohdan soveltamisedellytysten täyttymistä erikseen (ks. tuomio 19.9.2013, CHS Tour Services, C-435/11, EU:C:2013:574, 45–48 kohta).

25. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vain niitä kaupallisia menettelyitä, jotka on mainittu direktiivin liitteessä I olevassa tyhjentävässä luettelossa, pidetään kaikissa olosuhteissa sopimattomina ilman direktiivin 5–9 artiklan säännöksiin perustuvaa tapauskohtaista arviointia (ks. tuomio 19.9.2013, CHS Tour Services, C-435/11, EU:C:2013:574, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 7.9.2016, Deroo-Blanquart, C-310/15, EU:C:2016:633, 29 kohta).

26. Unionin tuomioistuin on pitänyt direktiivin vastaisena sellaista Belgian lainsäädäntöä, jonka mukaan tuotteita voidaan pitää alennusmyyntituotteina vain, jos pyydetty hinta alittaa viitehinnan, joka on yrityksen tuolle tuotteelle kyseisessä myyntipisteessä tai kyseisen myyntitavan mukaan asianomaisen kuukauden aikana vahvistama alin hinta. Unionin tuomioistuimen mukaan tällainen kansallinen säännöstö, jolla kielletään yleisesti menettelyt, joita ei mainita direktiivin liitteessä I, suorittamatta yksilöllistä arviointia niiden "sopimattomuudesta" kyseisen direktiivin 5–9 artiklassa vahvistettujen arviointiperusteiden nojalla, on ristiriidassa direktiivin 4 artiklan sisällön kanssa eikä se vastaa direktiivillä tavoiteltua täydellisen yhdenmukaistamisen tavoitetta silloinkaan, kun kyseisellä säännöstöllä pyritään saavuttamaan korkeammantasoinen kuluttajansuoja (ks. tuomio 10.7.2014, komissio v. Belgia, C-421/12, EU: C:2014:2064, 61 kohta). Belgian lainsäädäntöä ei voitu oikeuttaa kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisesta 16.2.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/6/EY, koska mainitun direktiivin tarkoituksena ei ole taata kuluttajansuojaa siltä osin kuin on kyse hintojen ilmoittamisesta yleensä tai hinnanalennuksia koskevien ilmoitusten taloudellisesta todenmukaisuudesta vaan siltä osin kuin on kyse tuotteiden hintojen ilmoittamisesta erilaisina määrän yksikköinä (ks. em. tuomion komissio v. Belgia 59 kohta).

27. Direktiivin systematiikan mukaisesti on siten ensin tarkistettava, onko kysymyksessä oleva menettely mainittu direktiivin liitteessä I, jolloin se on aina sopimatonta ja suoraan kielletty ilman tapauskohtaista arviointia. Jos menettelyä ei ole mainittu liitteessä I, on tehtävä tapauskohtainen harkinta. Edellä todetusti kaupallisen menettelyn harhaanjohtavuutta arvioidaan direktiivin 6 ja 7 artiklassa ja aggressiivisuutta direktiivin 8 ja 9 artiklassa lueteltujen arviointiperusteiden nojalla. Mikäli menettelyä ei voida pitää direktiivin 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla sopimattomana eli direktiivin 6–9 artiklan nojalla harhaanjohtavana tai aggressiivisena, on vielä arvioitava, täyttyvätkö direktiivin 5 artiklan 2 kohdan yleiset edellytykset sopimattomuudesta (ks. myös julkisasiamiehen ratkaisuehdotus 21.10.2008, VTB-VAB ja Galatea, C 261/07 ja C 299/07, EU:C:2008:581, 79 kohta sekä julkisasiamiehen ratkaisuehdotus 13.6.2013, CHS Tour Services, C-435/11, EU:C:2013:403, 29 kohta).

28. Direktiivin 12 artiklan a alakohdan mukaan viranomaisilla on toimivalta vaatia elinkeinonharjoittajaa näyttämään toteen kaupalliseen menettelyyn liittyvien tosiseikkaväittämien paikkansapitävyys, jos se elinkeinonharjoittajan ja menettelyn muiden asianosaisten oikeutetut edut sekä kyseiseen tapaukseen liittyvät seikat huomioon ottaen on aiheellista, ja katsoa tosiasiaväittämät virheellisiksi, jollei vaadittua näyttöä esitetä tai viranomainen pitää sitä riittämättömänä.

29. Kuluttaja-asiamies on vedonnut asiassa ensinnäkin kuluttajansuojalain 2 luvun 11 §:ään, jonka mukaan kulutushyödykkeen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi enempää kuin se tosiasiallisesti alittaa elinkeinonharjoittajan aikaisemmin perimän hinnan. Kuluttaja-asiamies on lisäksi vedonnut kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:ään ja 3 §:ään sekä vielä luvun 1 §:ään.

30. Edellä todetusti kuluttajansuojalain 2 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan sopimattomina pidetään erityisesti menettelyjä, jotka ovat luvun 4–14 §:n vastaisia. Säännöksen esitöiden (HE 32/2008 vp s. 22) mukaan tällöin ei tarvitse erikseen tutkia, täyttyvätkö 1 momentin mukaiset sopimattomuuden kriteerit. Markkinaoikeus toteaa, että kuluttajansuojalain 2 luvun 11 §:ssä kiellettyä kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamista alennetuksi enemmän kuin se tosiasiallisesti alittaa elinkeinonharjoittajan aikaisemmin perimän hinnan ei ole mainittu direktiivin liitteen I luettelossa. Edellä todetun perusteella mainittua säännöstä, luettuna yhdessä kuluttajansuojalain 2 luvun 3 §:n 2 momentin kanssa, on pidettävä direktiivin vastaisena siltä osin kuin säännöksellä yleisesti ja ennalta ehkäisevästi kielletään kulutushyödykkeen hinnan ilmoittaminen alennetuksi enemmän kuin se tosiasiallisesti alittaa elinkeinonharjoittajan aikaisemmin perimän hinnan siitä riippumatta, onko menettelyn sopimattomuutta arvioitu direktiivin 5–9 artiklassa asetettujen perusteiden nojalla (ks. vastaavasti tuomio 23.4.2009, VTB-VAB ja Galatea, C-261/07 ja C-299/07, EU:C:2009:244, 62 kohta). Kuluttajansuojalain 2 luvun 11 §:n säännöstä ei siten voida soveltaa nyt esillä olevassa asiassa.

31. Kuluttaja-asiamies on perustanut kieltovaatimuksensa myös kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:ssä tarkoitettuun harhaanjohtavuuteen. Edellä todettuun nähden asiassa on seuraavaksi tarkasteltava vastaajan menettelyn kieltämistä väitetyn harhaanjohtavuuden perusteella.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:ssä tarkoitettu harhaanjohtava menettely

32. Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:llä on pantu täytäntöön direktiivin 6 artikla, jonka 1 kohdan d alakohdan mukaan kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, jos se sisältää virheellistä tietoa ja on siten totuuden vastainen tai jos se millään tavoin, yleinen esitystapa mukaan luettuna, harhauttaa tai on omiaan harhauttamaan keskivertokuluttajaa, vaikka tieto olisikin tosiasiallisesti virheetön hinnan, sen laskentatavan tai erityisen hintaedun osalta, ja jos se joka tapauksessa saa tai todennäköisesti saa hänet tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt.

33. Kuluttaja-asiamiehen mukaan vertailuhinnan ilmoittaminen nyt kysymyksessä olevien vastaajan markkinoimien tuotteiden yhteydessä on ollut harhaanjohtavaa, koska vertailuhinta ei ole perustunut vastaajan välittömästi aikaisemmin itse perimään hintaan, markkinoilla käytettyyn suositus- tai ohjevähittäishintaan eikä myöskään kilpailijoiden käyttämään hintaan.

34. Vastaajan mukaan se ei ole pyrkinyt harhaanjohtamaan ketään tai antamaan tuotteistaan taikka niiden hinnoista väärää tietoa.

35. Unionin tuomioistuin on direktiivin 6 artiklaa tulkitessaan todennut, että harhaanjohtavan kaupallisen menettelyn tunnusmerkistö on laadittu olennaisilta osin sopimattomien kaupallisten menettelyjen kohteena olevan kuluttajan näkökulmasta katsottuna. Mittapuuksi on siten otettava tavanomaisesti valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja ja huomioon otetaan sosiaaliset, kulttuuriset ja kielelliset tekijät. Keskivertokuluttaja ei ole tilastollinen mittapuu, ja kansallisten tuomioistuinten ja viranomaisten on käytettävä omaa harkintakykyään keskivertokuluttajan tyypillisen reaktion arvioimiseksi kussakin tapauksessa (tuomio 26.10.2016, Canal Digital Danmark, C 611/14, EU:C:2016:800, 38 ja 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36. Kuten Euroopan komission ohjeissa sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun direktiivin 2005/29/EY täytäntöönpanoa ja soveltamista varten (SWD(2016) 163 final, jäljempänä komission ohjeet, s. 14), joilla on korvattu vuonna 2009 annetut ohjeet (SEC(2009) 1666), on todettu, direktiivissä ei nimenomaisesti edellytetä, että elinkeinonharjoittajat esittävät hinnanalennukset tietyillä tavoilla tai ilmoittavat hinnanalennuksen syyt. Se, toimiiko elinkeinonharjoittaja direktiivin vastaisesti, on arvioitava tapauskohtaisesti.

37. Edellä todetun perusteella arvioitaessa sitä, harhautetaanko tai saatetaanko nyt kysymyksessä olevalla vastaajan kaupallisella menettelyllä harhauttaa keskivertokuluttajaa, kun kyse on hinnasta, markkinaoikeuden on kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat huomioon ottaen määritettävä, vihjattiinko keskivertokuluttajalle asianomaisella kaupallisella viestillä, että kyseessä oleva hinta oli edullinen, mikä loppujen lopuksi on osoittautunut harhaanjohtavaksi (ks. vastaavasti tuomio 26.10.2016, Canal Digital Danmark, C 611/14, EU:C:2016:800, 40 kohta).

38. Markkinaoikeus katsoo, että nyt kysymyksessä olevat tuotteet eli juoksukenkä ja maastohiihtokenkä ovat tavanomaisia kulutushyödykkeitä. Harhaanjohtavuuden arvioinnin mittapuuksi on siten otettava tavanomaisesti valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja.

39. Markkinaoikeus toteaa, että asiassa esitetyn selvityksen (kuluttaja-asiamiehen kirjallinen todiste 1) mukaan vastaaja on markkinoinut maastohiihtokenkää Salomon Vitane 8 Skate edellä kohdassa 6 tarkemmin selostetulla tavalla eli ilmoittamalla myyntihinnan 159 euroa välittömässä yhteydessä syksyllä 2016 ja tammikuussa 2017 vertailuhinnan 199 euroa sekä helmi-, maalis- ja huhtikuussa vertailuhinnan 180 euroa. Vastaajan kirjallisesta todisteesta 1 ilmenee, että Intersportin verkkosivuilla on helmikuussa 2017 myyty maastohiihtokenkää Salomon Vitane 8X Skate hintaan 199 euroa. Samasta todisteesta ilmenee lisäksi, että Scandinavian Outdoorin verkkosivuilla on myyty vastaavana aikana maastohiihtokenkää Salomon Vitane 8 Skate hintaan 169 euroa ilmoittamalla myyntihinnan yhteydessä suluissa vertailuhinta 200 euroa.

40. Vastaaja on asiassa esitetyn selvityksen (kuluttaja-asiamiehen kirjallinen todiste 2) mukaan markkinoinut miesten juoksukenkää Adidas Supernova Sequence Boost 9 M edellä kohdassa 7 tarkemmin selostetulla tavalla eli ilmoittamalla myyntihinnan, joko 119,96 euroa tai 129 euroa, välittömässä yhteydessä syksystä 2016 kevääseen 2017 vertailuhinnan 149,95 euroa. Vastaajan kirjallisesta todisteesta 1 ilmenee, että Stadium on myynyt verkkokaupassaan helmikuussa 2017 miesten juoksukenkää Adidas M SN Sequence 9 hintaan 89,90 ilmoittamalla myyntihinnan yhteydessä yliviivattuna vertailuhinnan 149 euroa ja vastaavaa naisten juoksukenkää hintaan 89,90 euroa ilmoittamalla myyntihinnan yhteydessä vertailuhinnan 149,95 euroa.

41. Asiassa todistajana kuultu vastaajan ketjujohtaja PA on kertonut, että vastaaja on käyttänyt markkinoinnissaan verkkosivuillaan myyntihinnan yhteydessä vertailuhintaa eli niin sanottuja kaksoishintoja. Verkkosivuja on operoitu vastaajan Lahden niin sanotusta kivijalkamyymälästä käsin ja hintamerkinnät ovat kivijalkamyymälässä ja verkkosivuilla pääasiallisesti vastanneet toisiaan. Näiden kassajärjestelmät eivät ole kuitenkaan olleet yhteydessä toisiinsa. Molemmat myyntipisteet on sittemmin suljettu, joten senkin vuoksi on mahdotonta jälkikäteen varmistaa sitä, millä hinnalla tuotetta on alun perin tarjottu ja milloin jokin tietty hintamuutos on kumpaankin järjestelmään tehty. Yleisesti ottaen toimintamalli on kuitenkin ollut sellainen, että tuotteet "nostetaan myyntiin" alkuperäisillä hinnoilla, minkä jälkeen noin kuukauden kuluttua aloitetaan markkinointitoimenpiteenä tuotteen myyminen alennetulla kampanjahinnalla. Nyt kysymyksessä olevien tuotteiden tosiasiallisia hinnoittelutietoja ei siis ole ollut enää saatavilla, mutta Salomon-maastohiihtokengän osalta niin sanottu alkuperäinen hinta on ollut 199 euroa ja Adidas-juoksukengän osalta 149,99 euroa. Todistajan mukaan vastaajan kirjallisesta todisteesta 1 ilmenevät kilpailijoiden Salomon-maastohiihtokengät ja Adidas-juoksukengät ovat teknisiltä ominaisuuksiltaan vastanneet nyt kysymyksessä olevia vastaajan tuotteita, vaikka tuotenimessä ja tuotteen ulkonäössä onkin saattanut olla pieniä eroja johtuen esimerkiksi siitä, että tuotteen valmistaja on saattanut valmistaa jollekin isolle toimijalle niin sanottuja special makeup -tuotteita.

42. Markkinaoikeus toteaa, että asiassa on sinänsä riidatonta se, että vastaaja on ottanut Salomon-tuotteen myyntiin hintaan 199 euroa ja Adidas-tuotteen hintaan 149,95 euroa. Asiassa esitetyn kirjallisen ja suullisen todistelun perusteella ei ole kuitenkaan selvitetty sitä, että vastaaja olisi ennen nyt kysymyksessä olevaa markkinointia tosiasiallisesti tarjonnut kumpaakaan tuotetta myytäväksi näillä hinnoilla verkkokaupassaan tai kivijalkamyymälässään. Vertailuhinnan tai alennuksen lähtökohtana ei ole siten ollut kummankaan tuotteen osalta hinta, jota vastaaja olisi ennen markkinointia tosiasiallisesti perinyt kuluttajilta.

43. Vastaaja on kuitenkin esittänyt, että sen vertailuhintoina esittämät hinnat ovat olleet myös suositusvähittäishintoja ja tärkeimmän kilpailijan käyttämiä hintoja.

44. Edellä 35 kohdassa mainituissa komission ohjeissa (s. 66) on todettu, että suositellut vähittäismyyntihinnat ja viittaukset aiempiin hintoihin saattavat olla direktiivin 6 artiklan 1 kohdan d alakohdan vastaisia. Näin voi ohjeiden mukaan olla silloin, kun elinkeinonharjoittaja käyttää kohtuuttoman korkeaa tai muutoin harhaanjohtavaa suositeltua vähittäismyyntihintaa tai viitehintaa hintavertailutarkoituksessa ja antaa näin kuluttajille vaikutelman siitä, että heille tarjotaan todellista huomattavampi alennus.

45. Edellä mainituissa komission ohjeissa on viitattu urheiluvälinealaa koskevaan markkinaoikeuden päätökseen MAO:829/15, jossa markkinaoikeus kielsi elinkeinonharjoittajaa vertaamasta tuotteensa myyntihintaa maahantuojan tai tavarantoimittajan ilmoittamaan niin sanottuun suositusvähittäishintaan tai ohjevähittäishintaan, jos suositusvähittäishinta tai ohjevähittäishinta ei vastaa yleisesti muiden vähittäismyyjien samasta tuotteesta perimää hintaa. Markkinaoikeuden mukaan kyseisessä asiassa ei ollut osoitettu, että kuluttajat tietäisivät, mitä hintaa urheiluvälinealalla käytetään vertailuhintana, jonka kyseisen asian vastaaja oli markkinoinnissaan ilmoittanut sulkuhintana. Toisaalta kyseisessä asiassa oli ilmennyt, ettei tuotteita myydä urheiluvälinealalla kuluttajille tyypillisesti maahantuojien tai tavarantoimittajien suositusvähittäishinnoilla tai ohjevähittäishinnoilla vaan näitä alemmilla hinnoilla.

46. Ulkoiluharrastuksiin tarkoitettuja tuotteita koskevassa markkinaoikeuden päätöksessä MAO:549/10 on puolestaan katsottu, että vertailu kilpailevien elinkeinonharjoittajien tarjoamien vastaavien tuotteiden hintoihin voi olla sallittua, mikäli vertailu perustuu riittävään kilpailevien tuotteiden hintatason selvittämiseen.

47. Markkinaoikeus toteaa, että nyt esillä olevassa asiassa vastaajan todistelusta ilmenevä kilpailijan myymä Salomon-tuote ei ole täysin sama kuin vastaajan markkinoima Salomon-tuote. Kilpailijan tuotteen hinta helmikuussa 2017 on ollut 199 euroa. Tuona aikana vastaaja on kuitenkin ilmoittanut vertailuhinnaksi 180 euroa, eikä asiassa ole esitetty selvitystä, mihin tuon vertailuhinnan ilmoittaminen on perustunut. Vielä vastaajan todistelusta ilmenee erään toisen kilpailijan myyneen vastaajan Salomon-tuotteen kanssa täysin samaa tuotetta hintaan 169 euroa ilmoittaen vertailuhinnaksi 200 euroa. Adidas-tuotteen osalta vastaajan todistelusta ilmenee kilpailijan myyneen vastaajan tuotteen kanssa samaa tuotetta helmikuussa 2017 hintaan 89,90 euroa ilmoittaen vertailuhinnaksi 149 euroa.

48. Markkinaoikeus katsoo, että asiassa esitetystä selvityksestä ei ilmene, että vertailuhinnoissa olisi ollut kysymys sellaisista maahantuojan tai tavarantoimittajan ilmoittamista suositus- tai ohjevähittäishinnoista, jotka vastaisivat yleisesti muiden vähittäismyyjien tuotteista perimää hintaa. Asiassa ei ole myöskään kummankaan tuotteen osalta esitetty riittävää selvitystä siitä, että vastaajan markkinoinnissaan ilmoittamat vertailuhinnat olisivat vastanneet kilpailijoiden vastaavista tuotteista perimiä hintoja.

49. Edellä todetusti vastaaja on noin seitsemän kuukauden ajan esittänyt markkinoinnissaan kahden tuotteen myyntihinnan välittömässä yhteydessä yliviivattuna myyntihintaa korkeamman vertailuhinnan ja lisäksi käyttänyt alennukseen viittaavia ilmaisuja. Vertailuhinnan ilmoittamisella keskivertokuluttajalle on siten vihjattu, että kyseessä oleva myyntihinta oli edullinen, mikä on osoittautunut harhaanjohtavaksi, koska vastaaja ei ole näyttänyt itse aikaisemmin perineensä mainittua hintaa tai sitä, että vertailuhinta olisi perustunut maahantuojan tai tavarantoimittajan ilmoittamaan suositus- tai ohjevähittäishintaan, joka vastaisi yleisesti muiden vähittäismyyjien tuotteista perimää hintaa, tai että se olisi perustunut kilpailijoiden vastaavasta tuotteesta perimään hintaan. Kysymys ei ole siten ollut todellisesta hintaedusta, vaan myyntihinnat ovat osoittaneet sen tason, jolla vastaaja on normaalistikin myynyt verkkosivuilla tuotteitaan.

50. Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että vastaajan markkinoinnissa annetut hintaetua koskevat harhaanjohtavat tiedot ovat olleet omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt. Vastaajan menettely on näin ollen ollut kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:ssä tarkoitetuin tavoin harhaanjohtavaa ja siten mainitun luvun 1 §:n perusteella sopimattomana kiellettyä.

Kiellon määrääminen ja uhkasakon asettaminen

51. Vastaajan menettelyn on edellä katsottu olleen kuluttajansuojalain vastaista.

52. Kuluttajansuojalain 2 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta kyseisen luvun säännösten tai niiden nojalla annettujen säännösten vastaista menettelyä taikka uudistamasta sellaista tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.

53. Vastaaja on ilmoittanut, ettei kiellon määräämiselle ole perusteita, koska se on vahvistanut luopuneensa kiellettynä pidetystä hintailmoittelusta jo ennen kuluttaja-asiamiehen asettamaa kieltoa. Vastaajan mukaan kieltoa ei tulisi määrätä myöskään siitä syystä, että kysymyksessä oleva verkkokauppatoiminta on päätetty lopettaa kokonaan.

54. Markkinaoikeus katsoo, että vastaajan kuluttajansuojalain vastaisen menettelyn kieltäminen on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista. Kieltoa ei ole jätettävä määräämättä sillä perusteella, että vastaaja on ilmoittanut luopuneensa kiellettynä pidetystä hintailmoittelustaan ennen kuluttaja-asiamiehen toimesta tapahtunutta kiellon asettamista, vaikka asiassa ei ole esitetty väitettä tai selvitystä siitä, että vastaaja olisi kuluttaja-asiamiehen kieltopäätöksen jälkeen rikkonut kuluttaja-asiamiehen asettamaa kieltoa. Kieltoa ei ole syytä rajata koskemaan vain vastaajan verkkokauppaa koskevaksi tai vain sivustolla www.teamsportia.fi suoritettavaa markkinointia koskevaksi. Kieltoa ei ole jätettävä määräämättä myöskään sillä perusteella, että kysymyksessä oleva verkkokauppatoiminta on päätetty lopettaa. Vastaaja ei ole tuonut esille seikkoja, joiden perusteella kiellon voimaantuloa tulisi lykätä. Kielto on siten määrättävä noudatettavaksi heti.

55. Kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimuksessa 1 on ollut kysymys vastaajan ilmoittaman hinnan vertaamisesta hintaan, jota vastaaja ei ole tosiasiassa itse aikaisemmin perinyt. Kieltovaatimuksessa 2 on ollut kysymys vastaajan ilmoittaman hinnan vertaamisesta niin sanottuun suositus- tai ohjevähittäishintaan, jos suositus- tai ohjevähittäishinta ei vastaa yleisesti muiden vähittäismyyjien samasta tuotteesta perimää hintaa. Kieltovaatimuksessa 3 on puolestaan ollut kysymys vastaajan ilmoittaman hinnan vertaamisesta kilpailevien elinkeinonharjoittajien tarjoamien vastaavien tuotteiden hintoihin, mikäli vertailu ei perustu riittävään kilpailijoiden tuotteiden hintatason selvittämiseen.

56. Edellä kuvatun oikeuskäytännön valossa kieltovaatimusten, jotka koskevat yhtä ja samaa vastaajan menettelyä, on katsottava nyt esillä olevassa asiassa olevan kumulatiivisia siten, että vastaajan menettely voidaan kieltää ainoastaan siinä tilanteessa, että ne kaikki täyttyvät. Tämän ja edellä sovellettavista oikeusohjeista todetun vuoksi kielto on muotoiltava päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

57. Vastaaja on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus hylkää kuluttaja-asiamiehen vaatimuksen uhkasakon asettamisesta tai määrää uhkasakon selvästi vaadittua alhaisempana.

58. Kuluttajansuojalain 2 luvun 16 §:ää koskevien esitöiden (HE 32/2008 vp s. 28) mukaan kyseinen säännös vastaa sisällöltään aikaisemmin voimassa olleen lain 2 luvun 7 §:ää (38/1978). Kyseisen, aikaisemmin voimassa olleen säännöksen esitöissä (HE 8/1977 vp s. 30) on mainittu esimerkkinä tilanteesta, jossa uhkasakon asettaminen ei ehkä ole tarpeen, se, että elinkeinonharjoittaja on ennalta ilmoittanut suostuvansa kuluttaja-asiamiehen vaatimuksiin mutta kuluttaja-asiamies pitää ennakkoratkaisun saamista tärkeänä ja vie tästä syystä asian tuomioistuimeen.

59. Markkinaoikeus toteaa, että vastaaja on vastustanut kuluttaja-asiamiehen sille määräämää kieltoa 3.7.2017, jolloin kielto on rauennut. Markkinaoikeus katsoo, ettei nyt määrättävän kiellon tehosteeksi ole jätettävä asettamatta uhkasakkoa vastaajan esittämällä perusteella. Asiassa ei ole muutakaan kuluttajansuojalaissa tarkoitettua erityistä syytä olla asettamatta uhkasakkoa kiellon tehosteeksi.

60. Uhkasakkolain 8 §:n mukaan uhkasakon suuruutta harkittaessa on otettava huomioon päävelvoitteen laatu ja laajuus, velvoitetun maksukyky ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Markkinaoikeus toteaa, että kuluttajansuoja-asioissa on ensisijaisesti otettava huomioon se, että sakon uhka on omiaan tehokkaasti ehkäisemään määrättävän kiellon rikkomisen.

61. Markkinaoikeus toteaa, että markkinaoikeudessa on ollut kysymys kahden tuotteen markkinoinnista. Tähän ja vastaajan liiketoiminnan laajuudesta esitettyyn selvitykseen nähden markkinaoikeus katsoo, että uhkasakko on määrättävä 40.000 euron määräisenä.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus kieltää SGN Sportia Oy:tä kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa kulutushyödykkeiden markkinoinnissa ilmoitetaan tuotteen hinta alennetuksi prosenttialennuksena, vertailuhintaa tai muita alennuksiin viittaavia ilmaisuja käyttäen, jos alennuksen laskemisen lähtökohtana on käytetty tuotteen hintaa, jota SGN Sportia Oy ei ole kuluttajilta ennen markkinointia tosiasiallisesti perinyt, eikä vertailuhinta ole suositus- tai ohjevähittäishinta, joka vastaa yleisesti muiden vähittäismyyjien samasta tuotteesta perimää hintaa, eikä se myöskään ole riittävään kilpailijoiden tuotteiden hintatason selvittämiseen perustuva vertailuhinta.

Kieltoa on noudatettava heti nyt asetetun 40.000 euron sakon uhalla.

MUUTOKSENHAKU

Tähän ratkaisuun saa hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 4.6.2019.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Nina Korjus, Reima Jussila ja Jaakko Ritvala.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen.

 
Julkaistu 9.4.2019