MAO:616/17

HAKEMUS

Vaatimukset

Kuluttaja-asiamies on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää 4finance Oy:tä kuluttajaluottotoiminnassaan:

1. käyttämästä menettelyä, jossa kuluttajalle jätetään toimittamatta hyvissä ajoin ennen luottosopimuksen tekemistä pysyvällä tavalla sopimusehdot ja "Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot" lomaketta käyttäen kuluttajansuojalain 6 a ja 7 luvussa edellytetyt ennakkotiedot,

2. käyttämästä markkinoinnissa, sopimusta tehtäessä tai sopimusehdoissa menettelyä, jossa luoton korko jätetään ilmoittamatta vuosikorkona,

3. käyttämästä sopimusehtokokonaisuutta, jonka mukaan luotonantajalla on oikeus periä viivästyskorkona enemmän kuin 50 prosenttia vuotuista korkoa 180 vuorokauden ajan siitä, kun luotto on kokonaisuudessaan erääntynyt, ja

4. käyttämästä sopimusehtokokonaisuutta, jonka mukaan luotonsaajan on maksettava eräpäivän siirtämisestä ennen eräpäivää enemmän kuin vastaavan pituisesta viivästyksestä saa perintälain 10 a §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan vaatia perintäkuluina lisättynä 50 prosentin vuotuisella viivästyskorolla.

Lisäksi kuluttaja-asiamies on vaatinut, että markkinaoikeus tehostaa kutakin kieltoa 100.000 euron suuruisella uhkasakolla.

Perusteet

Kieltovaatimus 1: Ennakkotietojen toimittaminen

Kuluttajalle on annettava hyvissä ajoin ennen luottosopimuksen tekemistä pysyvällä tavalla sopimusehdot sekä "Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot" lomaketta käyttäen lain edellyttämät tiedot. Vaadittujen tietojen ja sopimusehtojen toimittaminen kuluttajalle pysyvällä tavalla vasta sopimuksen tekemisen jälkeen on mahdollista vain, jos sopimus tehdään kuluttajan pyynnöstä sellaista etäviestintä käyttäen, että tietoja ja sopimusehtoja ei voida antaa ennen sopimuksen tekemistä. Internetin välityksellä tehtävien luottojen osalta ei ole teknisiä rajoituksia ennakkotietojen toimittamiselle hyvissä ajoin ennen sopimuksen voimaantuloa pysyvällä tavalla.

4finance Oy on 2.010 euron suuruisia niin kutsuttuja Vivus-kertaluottoja internetsivustonsa www.vivus.fi kautta myöntäessään käyttänyt menettelyä, jossa vaaditut ennakkotiedot on toimitettu kuluttajalle henkilökohtaisesti pysyvällä tavalla vasta luoton myöntämisen jälkeen tai ne ovat löytyneet luotonhakuprosessista irrotettuina pelkästään luotonantajan internetsivuilta. Menettely on ollut kuluttajaa suojaavien säännösten vastainen.

Vaatimus ennakkotietojen toimittamisesta on yksiselitteisesti ilmennyt laista jo vuodesta 2010, minkä lisäksi 4finance Oy:lle on 2.12.2015 tuotu esille kuluttaja-asiamiehen kirjeen myötä vaatimuskohdassa 1 olevat asiat ja oikeudelliset perusteet. Yhtiö on ollut piittaamaton lain vaatimuksista, ja se on muuttanut luotonhakuprosessiaan vastaamaan lain vaatimuksia vasta huhtikuussa 2017. Kielto on määrättävä vaatimuksessa esitetyn muotoisena, jotta se kattaa kaikki tilanteet eli 4finance Oy:n koko kuluttajaluottotoiminnan. Erityisiä perusteita olla tehostamatta kieltoa uhkasakolla ei ole. Uhkasakko on tarpeen, jotta yhtiön huhtikuussa 2017 tekemä muutos on pysyvä.

Kieltovaatimus 2: Luoton koron ilmoittaminen

4finance Oy:n verkkosivujen "markkinointisivulla" on ilmoitettu yhtiön tarjoamasta niin kutsutusta Vivus-kertaluotosta seuraavaa:

"Vanhoille asiakkaille myönnetään aina 2010 euron laina. Esimerkki tyypillisestä 2010 euron lainasta: Laina-aika 30 päivää. Nostettava määrä 2010,00 euroa: Takaisinmaksueriä 1 kpl. Luottokorko 301,00 euroa. Takaisinmaksettava summa 2311,00 euroa. Luottokustannukset yhteensä 301,00 euroa. Todellinen vuosikorko 446,2 %."

4finance Oy:n lainasopimuksessa ja "Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot" lomakkeessa luoton juokseva korko on ilmoitettu ainoastaan 0,5 prosentin suuruisena päiväkorkona.

Luoton koron ilmoittaminen luoton markkinoinnissa ja lainasopimuksessa kuukausi- tai päiväkorkona on kuluttajan kannalta harhaanjohtavaa ja lainvastaista. Kuluttajaa suojaavien säännösten mukaan luoton korko on luoton markkinoinnissa ja luottosopimuksessa ilmoitettava vuosikorkona. Luoton todellisen vuosikoron ilmoittamisella vuosikorkona ei ole tässä merkitystä.

Koron ilmoittamista koskevat vaatimukset ovat ilmenneet niin sanotusta kulutusluottodirektiivistä (2008/48/EY), joka on implementoitu kuluttajansuojalakiin vuonna 2010, minkä lisäksi 4finance Oy:lle on 2.12.2015 tuotu esille kuluttaja-asiamiehen kirjeen myötä vaatimuskohdassa 2 olevat asiat ja oikeudelliset perusteet. 4finance Oy on muuttanut menettelyään kuluttaja-asiamiehen vaatiman mukaiseksi vasta huhtikuussa 2017, mikä osoittaa yhtiön piittaamattomuutta lain vaatimuksista. Kielto on määrättävä vaatimuksessa esitetyn muotoisena, jotta se kattaa kaikki tilanteet eli 4finance Oy:n koko kuluttajaluottotoiminnan. Erityisiä perusteita olla tehostamatta kieltoa uhkasakolla ei ole. Uhkasakko on tarpeen, jotta yhtiön huhtikuussa 2017 tekemä muutos on pysyvä.

Kieltovaatimus 3: Viivästyskoron kohtuullisuus

4finance Oy:n 2.010 euron suuruisen Vivus-kertaluoton yleisten luottoehtojen kohdassa 9 "Viivästyskorko" on todettu seuraavaa:

"Jos Luottoa ei makseta viimeistään eräpäivänä Luotonantajalle, Luotonsaaja on velvollinen maksamaan viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa eräpäivästä siihen päivään, jona Luotonsaaja maksaa Luoton. Mikäli Luotonantajan Luotosta perimä Korko on korkolain mukaista viivästyskorkoa suurempi, on Luotonantajalla oikeus periä viivästyskorkona tätä Korkoa 180 vuorokauden ajan siitä, kun Luotto on kokonaisuudessaan erääntynyt, kuitenkin enintään Luottoa koskevan tuomioistuimen tuomion antamiseen saakka. Tämän jälkeen peritään korkolain mukaista viivästyskorkoa."

4finance Oy:n tarjoaman 2.010 euron suuruisen Vivus-kertaluoton korko on 0,5 prosenttia päivässä. Juoksevaksi vuosikoroksi muutettuna korko on 182,5 prosenttia. Samoin viivästyskoron määrä on kyseisen sopimusehdon mukaan 0,5 prosenttia päivässä ja sopimusehdon mukainen 182,5 prosentin juokseva korko toimii näin ollen viivästyskorkona 180 päivän ajan luoton erääntymisestä, kuitenkin enintään luottoa koskevan tuomion antamiseen saakka, jonka jälkeen peritään korkolain mukaista 7,0 prosentin vuotuista viivästyskorkoa.

Edellä kuvatun sisältöinen viivästyskorkoehto on kohtuuton. Viivästystilanteessa viivästyskorko 2.010 eurolle on 180 vuorokaudelta 1.834 euroa. Kun otetaan huomioon myös luoton 30 päivän luotonaikainen kustannus 301 euroa, alkuperäinen 2.010 euron kokonaisvelka nousee hoitamattomana seitsemässä kuukaudessa yhteensä 4.145 euroon.

4finance Oy:n viivästyskorkoehto on niin sanottu sopimusehtodirektiivi (93/13/ETY), lain esityöt (HE 218/1994 vp) ja oikeuskäytäntö (KKO 2015:60 ja Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio 14.3.2013, Aziz, C-415/11) huomioon ottaen kohtuuton. Ehto on kohtuuton myös, kun sitä verrataan S-Pankin ja Danske Bankin myöntämiin vastaavan suuruisiin kulutusluottoihin sovellettaviin viivästyskorkoehtoihin. S-Pankin luotoille viivästyskorko on kolmen kuukauden euribor lisättynä 7,5 prosenttiyksiköllä ja Danske Bankin luotoille viivästyskorko on¬ 7–12,29 prosenttia. Nämä referenssit sekä kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä tarkoitettu korkokatto huomioon ottaen sellaista viivästysseuraamusta, jossa vuotuinen korko ylittää 50 prosentin, on pidettävä kohtuuttomana.

Vaatimuksessa on kysymys viivästysseuraamusta koskevan sopimusehdon kohtuullisuuden arvioimisesta kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n perusteella, ei sopimuksen pääkohteen eli hyödykkeen hinnan kohtuullisuuden arvioinnista. Sopimusehtodirektiivin 3 artiklassa viitatun liitteen mukaan niin sanotusti tyyppikohtuutonta on muun muassa suhteettoman suuren korvauksen vaatiminen kuluttajalta, joka ei täytä velvollisuuksiaan. Sillä seikalla, että kuluttaja on luottoa ottaessaan hyväksynyt luottokoron määrän, ei ole merkitystä asian arvioinnissa, koska hyödykkeen hinta on eri asia kuin sopimusrikkomuksen seuraus. Kielto on määrättävä vaatimuksessa esitetyn muotoisena, jotta se kattaa kaikki tilanteet eli 4finance Oy:n koko kuluttajaluottotoiminnan ja sillä on todellista merkitystä.

Kieltovaatimus 4: Kuluttajaluoton eräpäivän siirtomaksujen kohtuullisuus

4finance Oy:n 2.010 euron suuruisen Vivus-kertaluoton yleisten luottoehtojen kohdassa 7 "Eräpäivän siirtäminen" on todettu seuraavaa:

"Luotonsaaja ja Luotonantaja voivat sopia erikseen maksuerän eräpäivän siirtämisestä myöhempään ajankohtaan. Tällaisesta eräpäivän siirtämisestä voidaan sopia ennen Luoton takaisinmaksun eräpäivää. Eräpäivän siirto tehdään Luotonantajan määräämällä tavalla. Luotonsaajan on maksettava eräpäivän siirtämisestä eräpäivänsiirtomaksu Luotonantajalle tämän kulloinkin voimassa olevan hinnaston mukaisesti."

Yhtiön eräpäivänsiirtomaksuja koskevan hinnaston mukaan esimerkiksi 1.000 euron pääoman eräpäivän siirtäminen 30 päivällä maksaa 150 euroa ja 2.010 euron pääoman eräpäivän siirtäminen 30 päivällä 302 euroa. Eräpäivän siirrosta perittävät maksut vastaavat 182,5 euron vuosikorkoa (0,5 prosenttia/päivä).

Eräpäivän siirrosta perittävä maksu on kohtuuton. Eräpäivän siirrosta perittävä maksu ei voi olla enemmän kuin mitkä olisivat kuluttajalle aiheutuvat kohtuulliset seuraamukset maksun viivästyessä. Velallisen näkökulmasta sillä, kertyykö lyhyestä lisämaksuajasta sopimisesta lisäkuluja ennen vai jälkeen luoton erääntymisen, ei ole merkitystä. Ennen eräpäivää maksuaikaa pyytävää kuluttajaa ei saa asettaa huonompaan asemaan sellaiseen kuluttajaan nähden, joka jättää luoton hoitamatta.

Luoton erääntymisen myötä sovellettavaksi tulisivat perintätoimiin ryhdyttäessä laki saatavien perinnästä (perintälaki) ja viivästyskoron osalta korkolaki, joilla molemmilla on suojattu velallisen asemaa ja joista ei voida poiketa velallisen vahingoksi. Perintälain mukaan kuluttajasaatavaa perittäessä velalliselta saa velallisen pyynnöstä eräpäivän jälkeen tehdystä maksuajan pidennyksestä vaatia enintään viisi euroa edellyttäen, että maksuaikaa pidennetään vähintään 14 päivällä. Alle 14 päivän kestoisesta erääntyneen kuluttajasaatavan maksuajan pidennyksestä ei voi veloittaa kuluja lainkaan. Lisäksi korkolain 4 §:n 2 momentti on säädetty ennen kuin niin sanotut pikaluotot ovat yleistyneet.

Maksun siirtämisestä perittävät kulut eivät saa asettaa eri kuluttajaryhmiä eriarvoiseen asemaan. Mahdollisuutta siirtää eräpäivää käyttää tyypillisesti maksuvaikeuksissa oleva. Tällaiset kulut ovat omiaan syventämään velallisen maksuvaikeuksia. Lainsäätäjä on perintälain säännöksillä pyrkinyt suojaamaan kuluttajavelallisia tällaiselta ilmiöltä. 4finance Oy:n ehto eräpäivän siirtämisestä on omiaan johtamaan siihen, että velallinen ajautuu samaan tarpeettomia kuluja kerryttävään siirtokierteeseen, johon perintälain säännöksillä on pyritty puuttumaan.

4finance Oy:n käyttämä ehto eräpäivänsiirtomaksuista on hyvän luotonantotavan ja kuluttajaa suojaavien säännösten vastaisena kohtuuton siltä osin kuin ennen luoton erääntymistä sovittavasta eräpäivän siirrosta veloitetaan enemmän kuin mitkä olisivat viivästystilanteessa perintälain mukaiset perintäkulut ja korkolain mukaan määräytyvä kohtuullinen viivästyskorko vastaavalta ajalta.

Vaatimuksessa on kysymys sopimuksen maksujärjestelyä koskevan liitännäisehdon kohtuullisuuden arvioimisesta kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n perusteella, ei sopimuksen pääkohteen eli luoton hinnan kohtuullisuuden arvioinnista. Sopimusehtodirektiivin 3 artiklassa viitatun liitteen mukaan niin sanotusti tyyppikohtuutonta on muun muassa suhteettoman suuren korvauksen vaatiminen kuluttajalta, joka ei täytä velvollisuuksiaan.

VASTAUS

Vaatimukset

4finance Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen. Siltä varalta, että markkinaoikeus määrää vaatimuksen 1 tai 2 mukaisen kiellon, yhtiö on vaatinut, ettei kiellon tehosteeksi aseteta uhkasakkoa. Siltä varalta, että markkinaoikeus määrää vaatimuksen 3 tai 4 mukaisen kiellon, yhtiö on vaatinut, että kiellon noudattamiselle määrätään neljän kuukauden sopeutumisaika.

Perusteet

Kieltovaatimus 1: Ennakkotietojen toimittaminen

Vaatimus ei ole riittävän selkeä ja tarkkarajainen siten, että vaatimuksen mukainen kielto voitaisiin määrätä 4finance Oy:n noudatettavaksi. Sanottu koskee erityisesti vaatimusta kiellon ulottamisesta koskemaan yhtiön koko kuluttajaluottotoimintaa ja vaatimusta ennakkotietojen toimittamisesta hyvissä ajoin.

Lainaehdot ja vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot ovat olleet vivus.fi-internetsivustolla niin, että tiedot ovat olleet kuluttajien saatavissa sekä tallennettavissa ja tulostettavissa jo ennen luottosopimuksesta päättämistä. Lisäksi internetsivustolla olleessa laskurissa kuluttaja on nähnyt kaikki kulutusluottosopimuksen kulut, minkä lisäksi uusien asiakkaiden on tullut ilmoittaa hyväksyneensä lainaehdot lainahakemusta ja profiilia täyttäessään. Menettely on ollut seurausta yhtiön noudattamasta teknisestä järjestelystä, jolla on pyritty dokumentoimaan luotettavasti ja vastaisen varalle kunkin yksittäisen kulutusluottosopimuksen ehdot ja yksilöintitiedot.

Kuluttaja-asiamiehen kirjeessä 2.12.2015 ei ole tuotu esille ennakkotietojen toimittamiseen liittyviä asioita, vaan 4finance Oy on vastaanottanut kuluttaja-asiamieheltä ensimmäisen yhteydenoton ennakkotietojen toimittamistapaan liittyen 14.7.2016 päivätyllä kuulemisella markkinaoikeushakemusluonnoksesta. Tähän 4finance Oy on vastannut 31.8.2016 päivätyllä kirjeellä, jossa yhtiö on ilmoittanut tarkistavansa ennakkotietojen toimittamisen järjestämistapaa ja sitoutunut tekemään teknisiin järjestelmiinsä muutokset niin, että kuluttaja saa luoton erityiset ja yleiset ehdot sekä "Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot" -lomakkeen sähköpostitse tutustuttavakseen ennen luoton myöntämistä. 4finance Oy on myös ehdottanut kuluttaja-asiamiehelle tapaamista asiaa koskien, mutta kuluttaja-asiamies ei ole suostunut tapaamiseen. Kuluttaja-asiamies on 17.11.2016 päivätyssä vastauskirjeessään ilmoittanut pitävänsä tarpeellisena hakea tuomioistuimelta kannanottoa kysymykseen koko pikaluottoalaa koskevan vaikutuksen aikaansaamiseksi.

4finance Oy on toteuttanut kuluttaja-asiamiehen vaatimat muutokset 20.4.2017 mennessä, ja kuluttaja-asiamies on 11.5.2017 ilmoittanut, että 4finance Oy:n tekemien muutosten jälkeen ennakkotiedot toimitetaan kuluttajalle pysyvällä tavalla ja ennen luottosopimuksen solmimista. Muutokset ovat siten olleet riittäviä poistamaan vaatimuskohdassa 1 kiellettäväksi vaaditun menettelyn.

Koska 4finance Oy on jo ennen asian saattamista markkinaoikeuteen ilmoittanut suostuvansa kuluttaja-asiamiehen vaatimukseen ennakkotietojen toimittamisen muuttamisesta niin, että kuluttaja saa luoton erityiset ja yleiset ehdot sekä "Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot" -lomakkeen sähköpostitse tutustuttavakseen ennen luoton myöntämistä, edellytyksiä asettaa vaatimuksen 1 mukaisen kiellon tehosteeksi uhkasakko ei ole.

Kieltovaatimus 2: Luoton koron ilmoittaminen

Ennen 20.4.2017 mennessä tehtyjä muutoksia lainasopimuksessa ja "Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot" lomakkeessa luoton juokseva korko on ilmoitettu 0,5 prosentin suuruisena päiväkorkona. Molemmat asiakirjat ovat sisältäneet samanaikaisesti ja helposti havaittavasti myös maininnan todellisesta vuosikorosta sitä koskevan laskukaavan mukaan laskettuna ja ilmaistuna.

Kuluttajansuojalaissa tai sen esitöissä ei todeta nimenomaisesti, että korko on ilmoitettava vuosikorkona, eikä kuluttaja-asiamiehen kirjeessä 2.12.2015 ole tuotu esille koron ilmoittamistapaan liittyviä konkreettisia epäkohtia tai korjausehdotuksia. 4finance Oy on vastaanottanut kuluttaja-asiamieheltä ensimmäisen yhteydenoton asiaan liittyen 14.7.2016 päivätyllä kuulemiskirjeellä. 4finance Oy on 31.8.2016 ilmoittanut kuluttaja-asiamiehelle olleensa valmis tarkistamaan vuosikoron lisäämistä lainasopimukseen ja "Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot" -lomakkeeseen. Varmistaakseen, että uusi ilmoittamistapa vastaisi kuluttaja-asiamiehen edellyttämää, 4finance Oy on ehdottanut kuluttaja-asiamiehelle tapaamista asiaa koskien, mutta kuluttaja-asiamies ei ole suostunut tapaamiseen. Kuluttaja-asiamies on 17.11.2016 päivätyssä vastauskirjeessään ilmoittanut 4finance Oy:lle pitävänsä tarpeellisena hakea tuomioistuimelta kannanottoa kysymykseen koko pikaluottoalaa koskevan vaikutuksen aikaansaamiseksi.

4finance Oy on jo toteuttanut luoton koron ilmoittamista koskevat muutokset niin, että lainasopimusasiakirjassa ja "Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot" -lomakkeessa luoton korko ilmoitetaan vuosikorkona ilman tietoa päiväkorosta. Lisäksi markkinoinnissa luoton korko ilmoitetaan ainoastaan vuosikorkona. Kaikki nämä muutokset on toteutettu 20.4.2017 mennessä. Kuluttaja-asiamies on 11.5.2017 ilmoittanut, että 4finance Oy:n 20.4.2017 mennessä tekemien luoton koron ilmoittamista koskevien muutosten jälkeen luoton nimelliskorko ilmoitetaan vuosikorkona. Muutokset ovat siten olleet riittäviä poistamaan vaatimuskohdassa 2 kiellettäväksi vaaditun menettelyn.

Koska 4finance Oy on jo ennen asian saattamista markkinaoikeuteen ilmoittanut suostuvansa kuluttaja-asiamiehen vaatimukseen luottokoron ilmoittamisesta vuosikorkona, edellytyksiä asettaa vaatimuksen 2 mukaisen kiellon tehosteeksi uhkasakko ei ole.

Kieltovaatimus 3: Luoton viivästyskoron määrä

Sopimusehtojen sääntelyn kohteena ei voi olla luoton hinta, tässä tapauksessa luottoajan korko, jonka suoraa seurausta viivästyskorko korkolain 4 §:n 2 momentin mukaisesti on. Sopimusehtojen sääntelyllä pyritään suojaamaan kuluttajia sellaisia elinkeinonharjoittajan käyttämiä sopimusehtoja vastaan, jotka ovat tyypiltään kohtuuttomia kuluttajansuojan kannalta. Kohtuullisuuden rajaa määriteltäessä on otettava huomioon sopimuksen kokonaisvaikutukset sekä asianomaisen alan erityispiirteet. Tyyppikohtuuttomana ei voida pitää vastikkeen määrää koskevaa sopimusehtoa. Sopimusehtojen kohtuuttoman luonteen arviointi ei saa koskea sopimuksen pääkohteen määrittelyä, hinnan tai korvauksen määrittelyä eikä vastineena toimitettavia palveluja tai tavaroita, jos ehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi.

4finance Oy:n tarjoamissa luotoissa ei ole kysymys kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n mukaisista luotoista eikä viimeksi mainittua säännöstä voida yhtiön omaisuuden suoja ja elinkeinovapaus huomioon ottaen ulottaa tulkintateitse sellaisiin vähintään 2.000 euron suuruisten luottosopimusten sopimusehtoihin, joiden mukaan luoton viivästyskoron määrä ylittää korkolain 12 §:ssä tarkoitetun viitekoron lisättynä 50 prosenttiyksiköllä. Kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n soveltamisala on rajattu täsmällisesti.

4finance Oy:n viivästyskorkoehto vastaa korkolain 4 §:n 2 momenttia, joka tulisi noudatettavaksi muutoinkin kuluttajan suojaksi pakottavana. Lain sisällön toistava ehto ei lähtökohtaisesti voi olla sellainen sopimusehto, jota voitaisiin kohtuullistaa.

4finance Oy:n luottosopimus ja sen ehdot on joka tapauksessa laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi luoton todellinen vuosikorko ilmaisten, jolloin ehdon kohtuuttoman luonteen arviointi ei sopimusehtodirektiivi huomioon ottaen ole ylipäänsä mahdollista. Viivästyskoron määrä ei ole kohtuuton tai alalla poikkeuksellinen. Kuluttaja-asiamiehen viittaamat luottolaitosten vakuudettomat luotot eivät ole verrannollisia 4finance Oy:n tuotteisiin. 4finance Oy:n tarjoamat kulutusluotot, tässä tapauksessa pikalainat, eivät ole tavanomaisia luottoinstrumentteja, joilla lainanottaja rahoittaa investointeja tai tietoisesti muokkaa kulutusprofiiliaan yli elinajan. Pikalaina on ensisijaisesti likviditeetti-instrumentti, jonka järkevä käyttötarkoitus on hoitaa lainanottajan akuuttia mutta tilapäistä käteisen puutetta.

Korkolain viivästyskorkosäännöksissä on kysymys maksuvelvollisuuden edistämisestä. Tavoitteen saavuttamiseksi viivästyskoron on vastattava tai jonkin verran ylitettävä velasta yleensä maksettu korko. Kuluttaja-asiamies ei ole hakemuksessaan pitänyt 4finance Oy:n luottotuotteen luottoajan korkoa kohtuuttomana tai esittänyt sen suhteen erityisiä kieltovaatimuksia. Viivästyskorkoa koskevan kieltovaatimuksen hyväksyminen johtaisi sellaiseen epätarkoituksenmukaiseen tilanteeseen, jossa luottoajan korkoa aina matalampi viivästyskorko ei kannustaisi velallista mahdollisimman nopeaan suoritukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2015:60 on ollut kysymys kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:ssä tarkoitetun jälkikäteisen sovittelun keinoin tapahtuneesta kohtuuttomuusarvioinnista. Tällaisen sovittelun kohteena voi lain mukaan olla myös vastikkeen määrä.

Tässä asiassa on viime kädessä kysymys 4finance Oy:n tarjoamien kuluttajaluottojen luottokoron kohtuullisuuden arvioinnista, sillä tosiasiallisesti kuluttaja-asiamiehen vaatimus kohdistuu luottoajan koron määrään, jota kuluttaja-asiamies ei kuitenkaan ole pitänyt kohtuuttomana. Kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimuksen hyväksyminen merkitsisi tuomioistuimen toimesta tapahtuvaa hintasääntelyä. Tällainen on mahdollista ainoastaan lainsäädännöllä.

Mikäli kielto tulisi määrättäväksi, sen tulisi joka tapauksessa tulla voimaan vasta neljän kuukauden sopeutumisajan jälkeen. Sopeutumisaika on tarpeellinen sille, että 4finance Oy pystyy tekemään kiellon edellyttämät mittavat tietojärjestelmä- ja asiakassopimuspäivitykset.

Kieltovaatimus 4: Eräpäivän siirrosta perittävät kulut

Sopimusehtojen sääntelyn kohteena ei voi olla kulutushyödykkeen hinta, tässä tapauksessa ennen luoton takaisinmaksua tapahtuvan eräpäivän siirtämistä koskevan erillisen sopimuksen vastikkeen määrä. 4finance Oy:n tarjoamissa luotoissa ei ole kysymys kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n mukaisista luotoista eikä sanottua säännöstä voida tulkintateitse ulottaa koskemaan 4finance Oy:n eräpäivän siirrosta veloittamiin maksuihin.

Eräpäivän siirtäminen ei tapahdu automaattisesti vaan 4finance Oy:n ja sen asiakkaan erillisestä sopimuksesta, johon luottosopimuksen ehdot antavat mahdollisuuden. Eräpäivän siirtäminen ehtokohdan mukaisella tavalla on mahdollista ainoastaan ennen luoton takaisinmaksun eräpäivää. Eräpäivän siirtomahdollisuus ja sitä koskevat maksut ovat nähtävillä asianmukaisesti asiakkaan profiilisivulla, ja kuluttaja voi näin arvioida jo hyvissä ajoin ennen eräpäivän mahdollista siirtämistä, onko siirto hänen oman arvionsa mukaan tarkoituksenmukaista. Osapuolten erilliseen sitoutumiseen perustuva sopimuskohta ottaa asianmukaisesti huomioon kuluttajien erilaiset tilanteet. Kysymys ei ole miltään osin kuluttajaperintään liittyvästä sopimusehdosta. 4finance Oy toimii hyvän luotonantotavan mukaisesti tarjotessaan asiakkailleen mahdollisuuksia siirtää eräpäivää sekä antaessaan kuluttajille näitä koskevat tarkat tiedot jo hyvissä ajoin ennen mahdollista luoton erääntymistä.

Perintälain säännöksiä muun muassa maksuajan pidentämisestä ei sovelleta ennen saatavan erääntymistä tehtäviin sopimuksiin eräpäivän siirrosta. Eräpäivän siirroista veloitetut maksut vastaavat korkolain viivästyskorkoa koskevia säännöksiä, eivätkä eräpäivän siirtoa hakeneet joudu maksamaan yhtiölle korkolain mukaisen viivästyskoron ylittävää määrää. Eräpäivän siirtämisen ja siirtämisen myötä asetetun uuden eräpäivän välisenä aikana kuluttajalta ei peritä luottoajan korkoa. Joka tapauksessa eräpäivän siirtämisestä veloitetut maksut eivät ole määrällisesti kohtuuttomia tai alalla poikkeuksellisia.

Kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimuksen hyväksyminen merkitsisi tuomioistuimen toimesta tapahtuvaa hintasääntelyä. Tällainen on mahdollista ainoastaan lainsäädännöllä.

TODISTELU

Asiakirjatodistelu

Kuluttaja-asiamies

1. 4finance Oy:n 1.12.2015 antama selvitys luotonmyöntämisprosessista
2. Kilpailu- ja kuluttajaviraston 2.12.2015 päivätty kirje luotonantajarekisteriin merkityille luotonantajille
3. 4finance Oy:n eräpäivänsiirtomaksuja koskeva hinnasto

4finance Oy

1. Suunniteltu ennakkotietojen muutos (uuden ja nykyisen asiakkaan suunnitellut näkymät), 31.1.2017
2. Suunniteltu Vivus.fi-tuotteen lainasopimusasiakirja ja Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot -lomake, 31.1.2017

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1 Asian tausta ja tarkastelun lähtökohdat

1. 4finance Oy myöntää 2.010 euron suuruisia Vivus-kertaluottoja. Luotot on myönnetty internetin välityksellä asiakkaan hakemuksesta menettelyllä, joka on ollut 20.4.2017 asti pääpiirteissään seuraava. Ensimmäisessä vaiheessa järjestelmä on pyytänyt asiakasta täyttämään henkilötietonsa ja pankkitilinumeronsa, toisessa vaiheessa asiakas on lähettänyt lainahakemuksen, ja kolmannessa vaiheessa on arvioitu asiakkaan luottokelpoisuutta. Neljännessä vaiheessa, mikäli lainahakemus on hyväksytty, asiakkaalle on lähetetty sähköposti, jossa on ilmoitettu lainahakemuksen hyväksymisestä. Sähköpostin liitteenä asiakkaalle on lähetetty lainasopimus, yleiset luottoehdot ja vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot.

2. Kyseisen sähköpostin liitteenä olevassa lainasopimuksessa on mainittu luoton määräksi 2.010 euroa, luoton koroksi 0,5 prosenttia päivässä, laina-ajaksi 30 päivää ja todelliseksi vuosikoroksi 446,20 prosenttia sillä oletuksella, että asiakas nostaa koko luoton määrän 2.010 euroa ja maksaa sen 30 päivän kuluttua yhdessä erässä, jolloin takaisin maksettava summa on 2.311 euroa. Lisäksi lainasopimuksessa on mainittu viivästyskoron määräksi 0,5 prosenttia päivässä 180 vuorokauden ajan, kuitenkin enintään luottoa koskevan tuomion antamiseen saakka, jonka jälkeen peritään korkolain mukaista 7,0 prosentin vuotuista viivästyskorkoa.

3. Sähköpostin liitteenä olleet yleiset luottoehdot ovat sisältäneet maininnan muun muassa eräpäivänsiirtomaksusta, jolla luotonsaaja voi sopia eräpäivän siirtämisestä myöhempään ajankohtaan maksamalla luotonantajalle eräpäivänsiirtomaksun tämän kulloinkin voimassa olevan hinnaston mukaisesti. Hinnaston mukaan esimerkiksi 1.000 euron pääomaa koskevan eräpäivän siirtäminen 30 päivällä on maksanut 150 euroa ja 2.010 euron pääomaa koskevan eräpäivän siirtäminen 30 päivällä 302 euroa. Määrät ovat vastanneet 0,5 prosentin päiväkorkoa. Sähköpostin liitteenä olleissa vakiomuotoisissa eurooppalaisissa kuluttajaluottotiedoissa luottoehdot on ilmoitettu lainasopimusta vastaavalla tavalla.

4. Asianosaisten välillä ei ole erimielisyyttä siitä, että 4finance Oy:n Vivus-kertaluottoja koskenut menettely on ollut edellä kuvatun ja kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteesta 1 tarkemmin ilmenevän mukainen. Riidatonta on myös, että niin sanotusta eräpäivän siirrosta 4finance Oy on perinyt kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteena 3 olevasta otsikoimattomasta taulukosta ilmenevän vastikkeen ja että aiemman eräpäivän ja uuden eräpäivän väliseltä ajalta yhtiö ei ole perinyt luottoajan korkoa.

5. Asiassa on kysymys siitä, onko 4finance Oy:n edellä kuvattu ja muutoin kuluttaja-asiamiehen vaatimuksista ilmenevä menettely ollut kuluttaja-asiamiehen esittämällä tavalla kuluttajansuojalain säännösten vastaista siten, että yhtiölle on määrättävä kuluttaja-asiamiehen vaatimat kiellot ja asetettava niiden tehosteeksi uhkasakot.

6. Kuluttajansuojalain 2 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta sanotussa luvussa tarkoitettujen, muun ohella markkinointia koskevien säännösten vastaista menettelyä taikka uudistamasta sellaista tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Kuluttajansuojalain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta kuluttajien kannalta kohtuuttomana pidettävän sopimusehdon käyttämistä taikka uudistamasta sellaisen tai siihen rinnastettavan sopimusehdon käyttämistä. Kuluttajansuojalain 7 luvun 50 §:ssä säädetään puolestaan, että luotonantajaa, joka rikkoo luvussa tarkoitettuja kuluttajaluottoja koskevia säännöksiä, voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta tällaista menettelyä taikka uudistamasta sitä tai siihen rinnastettavaa menettelyä.

7. Edellä mainittujen säännösten nojalla määrättävää kieltoa on lain mukaan tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.

8. Markkinaoikeus toteaa kyseisistä säännöksistä ilmenevän, että lähtökohtaisesti vain elinkeinonharjoittajan jo toteuttaman menettelyn tai sopimusehdon käytön jatkaminen tai uudistaminen voidaan kieltää. Toisaalta kuluttajansuojalain 2 luvun esitöiden (HE 8/1977 vp s. 29) mukaan kiellon tehokkuus edellyttää, ettei se ole liian suppeasti muotoiltu ja että kiellon on katettava paitsi toteutettu lainvastainen menettely, myös vastaavanlaatuiset toimenpiteet. Kuluttajansuojalain 3 luvun esitöistä (HE 8/1977 vp s. 37) puolestaan ilmenee, että kohtuuttomaan ehtoon rinnastettavana pidetään ehtoa, jolla on samanlaiset oikeudelliset ja taloudelliset vaikutukset kuin kielletyllä sopimusehdolla.

2 Ennakkotietojen toimittaminen (kieltovaatimus 1)

2.1 4finance Oy:n toteuttama menettely

9. 4finance Oy on edellä kohdassa 1 todetuin tavoin menetellyt Vivus-kertaluottoja myöntäessään siten, että se on toimittanut luottoa koskevan lainasopimuksen, yleiset luottoehdot ja niin sanotut vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot kuluttajalle vasta luoton myöntämisen jälkeen. Tämä on tapahtunut sähköpostitse. Ennen luoton myöntämistä lainaehdot ja sanotunlaiset kuluttajaluottotiedot ovat 4finance Oy:n esittämän mukaan kuitenkin olleet saatavilla yhtiön internetsivustolla.

10. Yhtiö on huhtikuussa 2017, ja siis sen jälkeen kuin kuluttaja-asiamiehen hakemus on marraskuussa 2016 tullut markkinaoikeudessa vireille, muuttanut luotonmyöntämistä koskevaa menettelyään niin, että se kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan täyttää laissa edellytetyt vaatimukset.

2.2 Markkinaoikeuden arviointi 4finance Oy:n menettelystä

11. Markkinaoikeus katsoo, että kuluttaja-asiamiehen vaatimuksessa on ensisijaisesti kysymys siitä, onko 4finance Oy:n menettely ollut kuluttajansuojalain säännösten vastaista siltä osin kuin yhtiö on Vivus-kertaluottoja myöntäessään toimittanut lain edellyttämät tiedot luottoon liittyvistä yksityiskohdista asiakkaalle henkilökohtaisesti ja pysyvällä tavalla vasta luoton myöntämisen jälkeen.

12. Ennakkotietojen toimittamisesta säädetään sekä rahoituspalveluiden ja rahoitusvälineiden etämyyntiä koskevassa kuluttajansuojalain 6 a luvussa että kuluttajaluottoja koskevassa lain 7 luvussa. Ensiksi mainitun luvun säännökset perustuvat niin sanotussa rahoituspalvelujen etämyyntidirektiivissä (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/65/EY kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä ja neuvoston direktiivin 90/619/ETY sekä direktiivien 97/7/EY ja 98/27/EY muuttamisesta) olevaan vastaavaan sääntelyyn ja jälkimmäisen luvun säännökset niin sanotussa kulutusluottodirektiivissä (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta) olevaan vastaavaan sääntelyyn. Direktiiveillä on pääosin pyritty kansallisten säännösten täydelliseen yhdenmukaistamiseen, mistä seuraa, että kuluttajansuojalain vastaavia säännöksiä on tulkittava mahdollisimman pitkälle direktiivien sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti.

13. Kuluttajansuojalain 6 a luvun 5 §:n mukaan kuluttajalle on annettava hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä 6–9 §:ssä tarkoitetut tiedot muun ohella tarjottavasta rahoituspalvelusta. Tiedot on annettava käytettyyn etäviestimeen sopivalla tavalla, selkeästi ja ymmärrettävästi. Luvun 6–9 §:ssä on tarkemmin määritelty, mitä tietoja kuluttajalle on ainakin annettava. Luvun 11 §:ssä on puolestaan tarkemmin määritelty, miten ja milloin tiedot on toimitettava.

14. Viimeksi mainitun pykälän 1 momentin mukaan ennakkotiedot ja sopimusehdot on hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä toimitettava kuluttajalle henkilökohtaisesti, kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa ne muuttumattomina. Sama koskee tietoja, jotka elinkeinonharjoittajan on muun lainsäädännön mukaisesti annettava kuluttajalle ennen rahoituspalvelua koskevan sopimuksen tekemistä. Pykälän 2 momentissa säädetään, että jos sopimus tehdään kuluttajan pyynnöstä sellaista etäviestintä käyttäen, että tietoja ja sopimusehtoja ei voida antaa 1 momentissa tarkoitetulla pysyvällä tavalla ennen sopimuksen tekemistä, tiedot ja sopimusehdot on annettava pysyvällä tavalla viipymättä sopimuksen tekemisen jälkeen. Säännöksen taustalla olevan rahoituspalvelujen etämyyntidirektiivin johdanto-osan 20 kappaleesta ilmenee, ettei pysyvällä tavalla toimittamisena pidetä sitä, että tiedot ovat saatavilla internetsivustolla, ellei internetsivusto täytä direktiivissä olevaa pysyvän välineen määritelmää. Lisäksi direktiivissä on kuluttajansuojalain 6 a lukua tarkemmin määritelty se ajankohta, jota ennen tiedot on pääsäännön mukaan toimitettava. Direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan tiedot on toimitettava hyvissä ajoin ennen kuin kuluttaja tulee etäsopimuksen tai tarjouksen sitomaksi.

15. Kuluttajansuojalain 7 luvun säännökset ennakkotietojen toimittamisesta ovat 6 a luvun säännöksiä vastaavia mutta tietojen toimittamisen muodon suhteen täsmällisempiä. Luvun 9 §:n 1 momentissa säädetään, että luotonantajan on hyvissä ajoin ennen luottosopimuksen tekemistä annettava kuluttajalle pysyvällä tavalla "Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot" lomaketta käyttäen tiedot muun ohella tarjottavasta luotosta, luottokustannuksista, luoton takaisinmaksusta ja sopimusrikkomuksen seuraamuksista. Luvun 11 §:ssä on puolestaan määritelty, missä tilanteessa tiedot voidaan antaa vasta viipymättä sopimuksen tekemisen jälkeen.

16. Jos sopimus tehdään kuluttajan pyynnöstä puhelimitse tai muuta sellaista etäviestintä käyttäen, että "Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot" lomaketta ei voida antaa pysyvällä tavalla ennen sopimuksen tekemistä, se on viimeksi mainitun pykälän 1 momentin mukaan annettava kuluttajalle viipymättä sopimuksen tekemisen jälkeen. Luvun 7 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan "tietojen antamisella pysyvällä tavalla" tarkoitetaan tietojen antamista kuluttajalle henkilökohtaisesti kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa ne muuttumattomina.

17. Mahdollisuutta poiketa tietojen antamisesta ennen sopimuksen tekemistä on kuvattu kuluttajansuojalain 6 a luvun 11 §:n esitöissä. Säännöksen perusteluissa (HE 122/2004 vp s. 25) on tuotu esille, että sopimusehdot ja tiedot voidaan toimittaa pykälän 2 momentin mukaisesti vasta sopimuksen tekemisen jälkeen, jos sopimus tehdään kuluttajan pyynnöstä sellaista etäviestintä käyttäen, että tietojen antaminen ei ole teknisesti mahdollista. Esitöiden mukaan momentti tulee tyypillisesti sovellettavaksi silloin, kun sopimus tehdään puhelimitse, ja sen tarkoituksena on ollut mahdollistaa, että kuluttaja voi halutessaan tehdä rahoituspalvelua, esimerkiksi vahinkovakuutusta koskevan sopimuksen niin, että sopimus tulee voimaan heti. Lain esitöissä (HE 122/2004 vp s. 24) on lisäksi tuotu esiin, että sopimusehtoja ja tietoja sähköisesti toimitettaessa olennaista on, että kuluttaja saa ne henkilökohtaisesti ja hänellä on tosiasiallinen mahdollisuus tallentaa ja toisintaa ne. Ennakkotiedot ja sopimusehdot voidaan lähettää kuluttajalle esimerkiksi sähköpostitse, ja internetsivustolla sopimusta tehtäessä tiedonantovelvollisuus voidaan toteuttaa siten, että ohjelma ohjaa kuluttajan ennen sopimuksen tekemistä tallentamaan ne.

18. Markkinaoikeus toteaa edellä olevan perusteella, että kuluttajansuojalain 6 a luvun 11 §:n 2 momentissa ja 7 luvun 11 §:n 1 momentissa tarkoitettu mahdollisuus toimittaa tiedot pysyvällä tavalla vasta sopimuksenteon jälkeen koskee tilanteita, joissa sopimus tehdään kuluttajan pyynnöstä lähinnä puhelimen välityksellä. Tällöin on kysymys siitä, että kuluttajan oma etu edellyttää poikkeamista pääsääntöisestä sopimuksen tekotavasta. Kun luotto myönnetään internetin välityksellä, kuluttajansuojalain edellä mainitut säännökset edellyttävät lähtökohtaisesti sitä, että lain vaatimat tiedot toimitetaan "Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot" -lomaketta käyttäen kuluttajalle henkilökohtaisesti ja pysyvällä tavalla jo hyvissä ajoin ennen kuin kuluttaja tulee sopimuksen tai tarjouksen sitomaksi.

19. Asianosaisten välillä ei ole erimielisyyttä siitä, että 4finance Oy on Vivus-kertaluottoja myöntäessään toimittanut lain edellyttämät tiedot kuluttajalle henkilökohtaisesti ja pysyvällä tavalla vasta sen jälkeen, kun luottosopimus on tehty. Menettely on ollut vastoin sitä, mitä kuluttajansuojalain 6 a luvun 5 §:ssä ja 7 luvun 9 §:n 1 momentissa on tiedonantovelvollisuudesta säädetty. Se, että samat tiedot ovat olleet kuluttajien saatavissa yhtiön internetsivustolla jo ennen luottosopimuksesta päättämistä ja kuluttajat ovat lainahakemusta tehdessään ilmoittaneet hyväksyneensä lainaehdot, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

20. Kuluttaja-asiamiehen vaatimuksen mukaan asiassa on kysymys myös siitä, onko 4finance Oy:n menettely ollut kuluttajansuojalain säännösten vastaista sen vuoksi, että edellä tarkoitettuja ennakkotietoja ei ole toimitettu hyvissä ajoin. Lisäksi vaatimuksessa on viitattu kuluttajansuojalain 6 a ja 7 luvussa edellytettyihin ennakkotietoihin.

21. Markkinaoikeus on asian kirjallisessa ja suullisessa valmistelussa ja vielä asian istunnossa kiinnittänyt kuluttaja-asiamiehen huomiota asiassa esitettyjen vaatimusten sisältöön.

22. Selvää on, että kiellon määrääminen edellyttää vaatimuksen selkeyttä ja tarkkarajaisuutta siten, että vaatimuksen mukainen kielto voidaan määrätä elinkeinonharjoittajan noudatettavaksi. Samaa oikeusohjetta ilmentää uhkasakkolain 6 §:n 3 momentti, jonka mukaan uhkasakon asettamispäätöksestä on käytävä selvästi ilmi, mihin asianosainen on velvoitettu ja milloin. Lainkohdan esitöissä (HE 63/1990 vp s. 11) on viitattu siihen, ettei velvoitteen yksilöinniksi riitä viittaus lainsäädännön noudattamiseen vaan velvoitetuille on tarkemmin ilmoitettava havaitut epäkohdat ja niiden korjaamiseksi asetetut vaatimukset.

23. Markkinaoikeus toteaa kuluttajansuojalain 6 a luvun 5 §:n perusteella olevan selvää, että kuluttajalle on annettava lain edellyttämät tiedot hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä. Kun 4finance Oy on edellä todetulla tavalla toimittanut ennakkotiedot vasta luoton myöntämisen jälkeen, asiassa ei ole edellytyksiä arvioida, onko yhtiö toimittanut ennakkotiedot riittävän ajoissa ennen sopimuksen tekemistä.

24. Kuluttaja-asiamies ei ole edes väittänyt, että 4finance Oy:n toimittamat tiedot eivät sinänsä olisi sisältäneet kuluttajansuojalain edellyttämiä tietoja, muutoin kuin vuosikoron osalta. Tältä osin yhtiön menettelyn lainmukaisuus tulee arvioitavaksi kieltovaatimuksen 2 yhteydessä.

25. Kieltovaatimus 1 on edellä mainituilla perusteilla enemmälti hylättävä.

3 Luoton koron ilmoittaminen (kieltovaatimus 2)

3.1 4finance Oy:n toteuttama menettely

26. 4finance Oy on Vivus-kertalutottoa koskevassa "Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot " -lomakkeessa samoin kuin luottoa koskevassa lainasopimuksessa ilmoittanut luottokoron päiväkorkona, ensimmäisessä ilmaisulla "Luoton korko on 0,5 prosenttia päivässä" ja jälkimmäisessä ilmaisulla "Luoton korko on 0,5 % päivässä" (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 1). Kyseisissä asiakirjoissa luoton nimelliskorkoa ei ole ilmoitettu luoton määrään vuositasolla sovellettavana prosenttilukuna.

27. Lisäksi 4finance Oy on Vivus-kertaluottoja koskevalla internetsivustolla esittänyt luottoa koskevan esimerkin, jossa 2.010 euron suuruisen lainan luottokoron on ilmoitettu olevan 301,00 euroa ja todellisen vuosikoron 446,20 prosenttia (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 1). Esimerkissä ei ole ilmoitettu luoton nimelliskorkoa lainkaan prosenttilukuna.

28. Markkinaoikeus katsoo, että kuluttaja-asiamiehen vaatimuksessa on sen tueksi esitetyt perusteet huomioon ottaen kysymys siitä, onko 4finance Oy:n menettely ollut kuluttajansuojalain säännösten vastaista siltä osin kuin yhtiö ei ole Vivus-kertaluottoja koskevissa sopimusehdoissa tai vakiotietolomakkeessa taikka Vivus-kertaluottoja markkinoidessaan ilmoittanut luoton korkoa vuosikorkona.

29. Yhtiö on huhtikuussa 2017, ja siis sen jälkeen kuin kuluttaja-asiamiehen hakemus on marraskuussa 2016 tullut markkinaoikeudessa vireille, muuttanut menettelyään niin, että se kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan täyttää laissa edellytetyt vaatimukset.

3.2 Markkinaoikeuden arviointi koron ilmoittamisesta sopimusehdoissa ja vakiotietolomakkeessa

30. Ennen luottosopimuksen tekemistä annettavista tiedoista säädetään kuluttajansuojalain 7 luvun 9 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan luotonantajan ja luotonvälittäjän on hyvissä ajoin ennen luottosopimuksen tekemistä annettava kuluttajalle pysyvällä tavalla "Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot" -lomaketta käyttäen tiedot muun ohella luotonantajasta, tarjottavasta luotosta ja luottokustannuksista. Sanotusta lomakkeesta on säädetty valtioneuvoston asetuksella luottosopimuksesta kuluttajalle annettavista tiedoista (789/2010). Asetuksen 1 §:ssä viitatusta asetuksen liitteestä 1 ilmenee, että luoton kustannuksista lomakkeessa on annettava tieto muun ohella lainakorosta ja todellisesta vuosikorosta.

31. Kuluttajaluottosopimuksessa mainittavista tiedoista säädetään kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:ssä. Pykälän 2 momentin mukaan sopimuksessa on mainittava muun ohella tiedot 9 §:ssä tarkoitetuista seikoista. Pykälän 3 momentin mukaan sopimuksessa mainittavista tiedoista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Säännöksessä tarkoitetun edellä mainitun asetuksen (789/2010) 5 §:n 1 momentin mukaan luottosopimuksessa on mainittava muun ohella korko, koron määräytymisen perusteet ja korkoa koskevat muut ehdot samoin kuin luoton todellinen vuosikorko.

32. Markkinaoikeus toteaa, ettei kuluttajansuojalaissa, sen esitöissä tai edellä mainitussa asetuksessa ole nimenomaisesti määritelty, että luoton korko olisi ilmoitettava vuositasolla sovellettavana prosenttilukuna. Säännösten tulkinnassa on kuitenkin otettava huomioon se, että ne perustuvat kulutusluottodirektiivissä oleviin vastaaviin säännöksiin. Direktiivillä on pääosin pyritty kansallisten säännösten täydelliseen yhdenmukaistamiseen, minkä vuoksi kuluttajansuojalain vastaavia säännöksiä on tulkittava mahdollisimman pitkälle direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti.

33. Edellä mainituilla säännöksillä on saatettu kansallisesti voimaan kulutusluottodirektiivin 5 artiklan 1 ja 5 kohta sekä sen 10 artiklan 2 kohta. Direktiivin 5 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan f ja g alakohdan mukaan kuluttajalle on ennen sopimuksen tekoa annettava tieto muun ohella lainakorosta ja todellisesta vuosikorosta. Vastaavasti direktiivin 10 artiklan 2 kohdan f ja g alakohdan mukaan luottosopimuksessa on mainittava muun ohella lainakorko ja todellinen vuosikorko. Direktiivin 3 artiklan j alakohdassa olevan määritelmän mukaan "lainakorolla" tarkoitetaan korkoa, joka ilmoitetaan nostetun luoton määrään vuositasolla sovellettuna kiinteänä tai vaihtuvana prosenttilukuna.

34. Edellä todetun perusteella kuluttajansuojalain 7 luvun 9 §:n ja 17 §:n säännösten on tulkittava tarkoittavan sitä, että "Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot" -lomakkeessa samoin kuin kuluttajaluottosopimuksessa luoton korko on ilmoitettava nostetun luoton määrään vuositasolla sovellettuna kiinteänä tai vaihtuvana prosenttilukuna. 4finance Oy:n on siten katsottava menetelleen vastoin kuluttajansuojalain säännöksiä, kun Vivus-kertaluottoa koskevassa sopimuksessa ja vakiotietolomakkeessa luoton korko on ilmoitettu ainoastaan 0,5 prosentin suuruisena päiväkorkona.

3.3 Markkinaoikeuden arvio koron ilmoittamisesta markkinoinnissa

35. Kuluttajaluoton mainonnassa annettavista tiedoista säädetään kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan kuluttajaluoton mainonnassa on ilmoitettava luoton todellinen vuosikorko, jos mainonnasta ilmenee luoton korko tai muu luotosta perittäviä kustannuksia kuvaava luku taikka muu luottosopimuksen ehtoja koskeva tieto. Säännöksen mukaan mainonnasta on tällöin käytävä lisäksi ilmi muun ohella luoton korko ja muut luottokustannukset. Pykälän 2 momentin mukaan todellinen vuosikorko ja muut 1 momentissa mainitut tiedot on ilmoitettava mainonnassa selkeästi, näkyvästi ja tiiviisti, ja niiden on vastattava luotonantajan tavanomaisesti tarjoamia luottoehtoja.

36. Kuluttajansuojalaissa tai sen esitöissä ei ole nimenomaisesti määritelty, että luoton korko olisi luottoja markkinoitaessa ilmoitettava vuositasolla sovellettavana prosenttilukuna. Kuluttajansuojalain säännösten tulkinnassa on kuitenkin otettava huomioon se, että ne perustuvat kulutusluottodirektiivissä oleviin vastaaviin säännöksiin.

37. Kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n 1 momentin säännöksellä on saatettu kansallisesti voimaan kulutusluottodirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohta. Lain esitöistä (HE 24/2010 vp s. 31) ilmenee kuitenkin, että momentissa tarkoitetun tiedonantovelvollisuuden on tarkoitettu olevan laajempi kuin mitä direktiivissä edellytetään. Direktiivin mukaan tiedonantovelvollisuus koskee vain sellaista mainontaa, josta ilmenee luoton korko tai muu luotosta perittäviä kustannuksia kuvaava luku, kun taas momentin mukaan tiedonantovelvollisuus koskee myös mainontaa, josta ilmenee luottosopimuksen ehtoja koskeva muu tieto. Esitöissä todetaan edelleen, että jos mainonnasta ilmenee jokin momentissa tarkoitetuista seikoista, mainonnasta on todellisen vuosikoron lisäksi käytävä ilmi luoton korko ja muut luottokustannukset sekä luoton määrä tai luottoraja.

38. Kulutusluottodirektiivin 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan luottosopimuksia koskevassa mainonnassa, jossa ilmoitetaan korko tai mitä hyvänsä muita kuluttajalle aiheutuvia kustannuksia koskevia lukuja, on oltava mukana tämän artiklan mukaiset vakiotiedot. Artiklan 2 kohdan mukaan vakiotiedoissa on viitattava selkeästi, tiiviisti ja näkyvästi edustavan esimerkin avulla muun ohella luoton korkoon (a alakohta) ja todelliseen vuosikorkoon (c alakohta).

39. Markkinaoikeus toteaa, että vaikka artiklan 2 kohdan a alakohdassa käytetään ilmaisua "luoton korko", direktiivissä on tarkoitettu, että vakiotietona ilmoitetaan direktiivin 3 artiklan j alakohdassa määritelty "lainakorko". Tätä ilmentää se, että direktiivin eri kieliversioissa on hyvin johdonmukaisesti käytetty 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa luoton korosta sitä ilmaisua, mikä on määritelty 3 artiklan j alakohdassa (ruotsi "kreditränta", englanti "borrowing rate", ranska "taux débiteur").

40. Edellä todetun perusteella kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n säännöksen on tulkittava merkitsevän sitä, että säännöksen tarkoittamassa tilanteessa luoton korko on ilmoitettava nostetun luoton määrään vuositasolla sovellettuna kiinteänä tai vaihtuvana prosenttilukuna. 4finance Oy:n on siten katsottava menetelleen vastoin kuluttajansuojalain säännöksiä siltä osin kuin yhtiö on Vivus-kertaluottoa markkinoidessaan jättänyt ilmoittamatta luoton koron vuositasolla sovellettavana prosenttilukuna samalla, kun luotosta on ilmoitettu siitä perittäviä kustannuksia kuvaavia lukuja ja luoton ehtoja koskevia muita tietoja.

4 Viivästyskoron määrän kohtuullisuus (kieltovaatimus 3)

4.1 4finance Oy:n soveltama viivästyskorkoehto

41. 4finance Oy on edellä kohdassa 2 todetuin tavoin soveltanut Vivus-kertaluotoissa ehtoa, jonka mukaan viivästyskoron määrä on 0,5 prosenttia päivässä eli 182,5 prosenttia vuodessa 180 vuorokauden ajan, kuitenkin enintään luottoa koskevan tuomion antamiseen saakka, jonka jälkeen peritään korkolain mukaista vuotuista viivästyskorkoa. Kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteesta 1 ilmenee, että viivästyskoron määrä perustuu sovittuun luottoajan korkoon (0,5 prosenttia päivässä) yhdistettynä luoton yleisten ehtojen kohdassa 9 olevaan seuraavaan määräykseen:

"Jos Luottoa ei makseta viimeistään eräpäivänä Luotonantajalle, Luotonsaaja on velvollinen maksamaan viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa eräpäivästä siihen päivään, jona Luotonsaaja maksaa Luoton. Mikäli Luotonantajan Luotosta perimä Korko on korkolain mukaista viivästyskorkoa suurempi, on Luotonantajalla oikeus periä viivästyskorkona tätä Korkoa 180 vuorokauden ajan siitä, kun Luotto on kokonaisuudessaan erääntynyt, kuitenkin enintään Luottoa koskevan tuomioistuimen tuomion antamiseen saakka. Tämän jälkeen peritään korkolain mukaista viivästyskorkoa."

4.2 Vaatimuksen perusteet ja arvioinnin lähtökohdat

42. Kuluttaja-asiamiehen mukaan 4finance Oy:n soveltama sopimusehtokokonaisuus on kohtuuton siltä osin kuin kuluttajalta sen mukaan peritään viivästyskorkoa enemmän kuin 50 prosenttia vuotuista korkoa 180 vuorokauden ajan siitä, kun luotto on kokonaisuudessaan erääntynyt. Tämän tueksi kuluttaja-asiamies on viitannut muun ohella kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä tarkoitettuun alle 2.000 euron suuruisia luottoja koskevaan korkokattoon, muiden luottolaitosten soveltamiin viivästyskorkoehtoihin ja korkeimman oikeuden ratkaisusta 2015:60 ilmenevään oikeusohjeeseen.

43. Markkinaoikeus toteaa, ettei kuluttaja-asiamies ole pitänyt 4finance Oy:n Vivus-kertaluottojen luottoajan korkoa määrältään kohtuuttomana eikä kuluttaja-asiamies ole vaatinut sitä koskevan ehdon soveltamisen kieltämistä. Kuluttaja-asiamiehen vaatimuksen 3 on ymmärrettävä kohdistuvan yksinomaan viivästyskoron määrään eli tätä koskevan vuotuisen prosenttiluvun suuruuteen. Vaatimus on perustettu siihen, että viivästyskoron määrä on kuluttajien kannalta suhteettoman suuri.

44. Kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:stä tai korkeimman oikeuden ratkaisusta 2015:60 taikka kuluttaja-asiamiehen viittaamista lain perusteluista, muiden luottolaitosten soveltamista viivästyskoroista tai muista kuluttaja-asiamiehen mainitsemista näkökohdista ei ole pääteltävissä, että voimassa olisi sellainen yleinen sääntö, jonka mukaan yli 50 prosentin suuruisen vuotuisen viivästyskoron periminen kuluttajalta olisi 2.010 euron suuruisissa kertaluotoissa kaikissa tilanteissa kiellettyä.

45. Edellä todetun vuoksi käsillä olevassa asiassa on kuluttaja-asiamiehen vaatimuksen ja sen tueksi esitettyjen perusteiden pohjalta arvioitavana, onko 4finance Oy:n kuluttajilta perimä viivästyskorko kuluttajansuojalain 3 luvussa tarkoitetun sopimusehtojen sääntelyn valossa määrältään kohtuuton. Tässä yhteydessä on 4finance Oy:n esittämän johdosta arvioitava, voidaanko sen soveltamaan viivästyskoron määrään ylipäänsä puuttua kuluttajansuojalain 3 luvussa tarkoitetun sopimusehtojen sääntelyn perusteella.

4.3 Markkinaoikeuden arviointi

46. Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana. Sopimusehdon kohtuuttomuutta arvioitaessa on lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 8/1977 vp s. 34–37) mukaan otettava huomioon sopimuksen tai sopimusehdon kokonaisvaikutukset sekä asianomaisen alan erityispiirteet. Kokonaisvaikutuksia arvioitaessa myös hinta on otettava huomioon. Ehto, joka tahdonvaltaisesta säännöksestä poiketen yksipuolisesti suosii myyjää tavalla, joka järkyttää osapuolten keskinäistä tasapainoa, on kohtuuton. Kysymys on suojan antamisesta sellaisia elinkeinonharjoittajan käyttämiä sopimusehtoja vastaan, jotka tyypiltään ovat kohtuuttomia kuluttajansuojan kannalta.

47. Sopimusehtodirektiivin (neuvoston direktiivi 93/13/ETY kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista) 3 artiklan 1 kohdan mukaan sopimusehtoa, josta ei ole erikseen neuvoteltu, pidetään kohtuuttomana, jos se hyvän tavan vastaisesti aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksista johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille. Artiklan 3 kohdassa viitataan direktiivin liitteeseen, jossa on ohjeellinen luettelo, joka ei ole tyhjentävä, niistä ehdoista, joita voidaan pitää kohtuuttomina. Liitteen 1 kohdan e alakohdan mukaan kohtuuttomana voidaan pitää ehtoa, jonka tarkoituksena tai seurauksena on suhteettoman suuren korvauksen vaatiminen kuluttajalta, joka ei täytä velvollisuuksiaan. Kuluttajansuojalain 3 lukua koskevissa esitöissä (HE 218/1994 vp s. 10) on todettu, että sopimusehdon kohtuuttomuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota kyseiseen luetteloon.

48. Sopimusehtodirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan sopimusehtojen kohtuuttoman luonteen arviointi ei saa koskea hinnan tai korvauksen riittävyyttä eikä vastineena toimitettavia palveluita ja tavaroita, jos ehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi. Kuten korkeimman oikeuden ratkaisusta 2016:49 ilmenee (kohta 6), kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n soveltamisala on sopimusehtodirektiiviä laajempi ja ensiksi mainitun nojalla on mahdollista arvioida hintaa tai lisämaksua koskevan ehdon kohtuullisuutta myös siltä osin kuin kysymys on hinnan tai lisämaksun asianmukaisuudesta suhteessa elinkeinonharjoittajan vastineena toimittamaan tavaraan tai palveluun. Näin ollen 4finance Oy:n vetoamat sopimusehtodirektiivin soveltamisalan rajaukset ovat merkityksettömiä nyt käsillä olevassa arvioinnissa.

49. Käsillä olevassa asiassa viivästyskoron määrä on tosiasiassa seurausta korkolain 4 §:n 2 momentin sisällön toistavasta sopimusehdosta yhdistettynä sellaiseen sovittuun luottoajan korkoon, jota kuluttaja-asiamies ei sinänsä ole pitänyt kohtuuttomana. Korkeimman oikeuden kuluttajansuojalain 4 luvun mukaista yksittäistapauksellista kohtuuttomuuden arviointia koskevasta ratkaisusta 2015:60 ilmenee (kohta 37), ettei viivästyskoron määräytymistä koskevaa korkolain 4 §:n 2 momenttia tai tätä lain säännöstä vastaavaa sopimusehtoa voida kohtuullistaa kotimaisen lainsäädännön eikä myöskään sopimusehtodirektiivin nojalla. Ratkaisussa on kuitenkin katsottu (kohta 38), että kun viivästyskoron määrä on tosiasiassa seurausta sovitusta luottokorosta, korkolain 4 §:n 2 momenttiin perustuvan viivästyskoron kohtuuttomuutta voidaan arvioida ja siihen voidaan puuttua luottokorkoa koskevien ehtojen perusteella. Tämä huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että myös käsillä olevassa kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n mukaisessa arvioinnissa kuluttaja-asiamiehen vetoamaa viivästyskoron kohtuuttomuutta voidaan arvioida osaltaan luottokorkoa koskevien ehtojen perusteella.

50. Edellä mainittua johtopäätöstä tukee myös se, että luoton eräpäivän jälkeen maksulaiminlyönnin vuoksi perittävä viivästyskorko on, mahdollisesta saman suuruisesta prosenttiluvusta huolimatta, kuitenkin eri asia kuin se korko, johon kuluttaja sopimusta tehdessään päättää sitoutua luottoajaksi. Viivästyskorko tulee sovellettavaksi tilanteessa, jossa luotonantajan riski luoton oikea-aikaisesta takaisinmaksusta realisoituu.

51. Korkein oikeus on ratkaisussaan 2015:60 arvioinut 2.000 euron suuruisen limiittiluoton viivästyskoron kohtuullisuutta ja katsonut, että korkolain 4 §:n 2 momentin mukaisesti sovitusta luottokorosta seurannut 118,80 prosentin suuruinen vuotuinen viivästyskorko oli kuluttajan kannalta kohtuuton. Ratkaisun perustelujen mukaan (kohta 63) kohtuutonta oli suuri luottokorko yhdistettynä suurehkoon luottomäärään ja mahdollisesti pitkäaikaiseksi muodostuvaan velkasuhteeseen. Kohtuuttomuutta lisäsi osaltaan se, että sopimusehdot olivat olleet epäselvät. Sanotussa ratkaisussa on myös todettu (kohta 62), että kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:stä ilmenevällä, alle 2.000 euron luottoja koskevalla pakottavalla korkokattosääntelyllä on merkitystä arvioitaessa luottokoron kohtuuttomuutta mainitun euromäärän ylittävissä kuluttajaluotoissa.

52. Käsillä olevassa tyyppikohtuuttomuutta koskevassa asiassa on arvioitavana 2.010 euron suuruisen luoton viivästyskorkoehto, jonka mukaan vuotuinen viivästyskorko on 182,5 prosenttia. Luoton pääoma on suuruudeltaan hyvin lähellä sitä, että luottoon tulisi sovellettavaksi kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä säädetty korkokatto. Säännöksen mukaan luoton todellinen vuosikorko saa alle 2.000 euron luotolle olla enintään korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä. Tähän prosenttilukuun nähden 4finance Oy:n soveltama vuotuinen viivästyskorko on määrältään enemmän kuin 3,5-kertainen.

53. Markkinaoikeus katsoo, että 4finance Oy:n soveltamaa viivästyskoron määrää voidaan edellä todetun perusteella pitää kuluttajien kannalta suhteettoman suurena ja siten kohtuuttomana. Asianomaisen alan erityispiirteet eivät anna aihetta toisenlaiseen arvioon. Tätä johtopäätöstä tukee myös se, että korkein oikeus on edellä mainitussa ratkaisussa 2015:60 pitänyt 2.000 euron suuruiseen luottoon sovellettua 118,80 prosentin vuotuista viivästyskorkoa koron suuruus ja luoton määrä huomioon ottaen kuluttajan kannalta kohtuuttomana. 4finance Oy:n esittämä siitä, että viivästyskoron tulee kannustaa velallista suorituksen tekemiseen ja että viivästyskoron olisi tämän vuoksi oltava vähintään saman suuruinen kuin luottoajan korko, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

54. Kuluttajansuojalain 3 luvun 2 §:n nojalla voidaan sen sanamuodon mukaisesti kieltää kohtuuttomana pidettävän sopimusehdon käytön jatkaminen. Tällaisena säännöksessä tarkoitettuna 4finance Oy:n käyttämänä kohtuuttomana sopimusehtona on edellä pidetty 182,5 prosentin vuotuista viivästyskorkoa tarkoittavaa ehtoa, joka siten voi olla kiellon kohteena.

55. Kuluttaja-asiamies on kuitenkin vaatinut, että 4finance Oy:lle määrättäisiin kielto käyttää ehtoa, jonka mukaan vuotuinen viivästyskoron määrä ei saisi ylittää 50 prosenttia.

56. Niin kuin edellä kohdassa 44 on todettu, voimassa ei ole yleistä sääntöä, jonka mukaan raja kielletyn ja sallitun vuotuisen viivästyskoron määrässä olisi 2.010 euron suuruisille luotoille 50 prosentissa. Näin ollen ja kun 4finance Oy ei ole tällaista hieman yli 50 prosentin viivästyskorkoehtoa käyttänyt, asiassa ei ole edellytyksiä arvioida tämän sisältöisen ehdon kohtuuttomuutta eikä sellaisen käyttämistä näin ollen voida myöskään tässä asiassa kieltää.

57. Edellä todetun vuoksi kuluttaja-asiamiehen vaatimuksen pohjalta kielto voidaan kohdistaa vain 4finance Oy:n jo soveltaman ja nyt kohtuuttomaksi katsotun ehdon käyttämiseen ja kieltovaatimus 3 on muilta osin hylättävä.

5 Eräpäivän siirtomaksujen kohtuullisuus (kieltovaatimus 4)

5.1 4finance Oy:n soveltama eräpäivän siirtämistä koskeva ehto

58. 4finance Oy on edellä kohdassa 3 todetuin tavoin soveltanut Vivus-kertaluottoihin ehtoa, jonka mukaan luotonsaaja voi sopia eräpäivän siirtämisestä myöhempään ajankohtaan maksamalla luotonantajalle eräpäivänsiirtomaksun tämän kulloinkin voimassa olevan hinnaston mukaisesti. Kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteesta 1 ilmenee, että eräpäivän siirtäminen on perustunut 4finance Oy:n yleisten luottoehtojen kohdassa 7 olevaan seuraavaan määräykseen:

"Luotonsaaja ja Luotonantaja voivat sopia erikseen maksuerän eräpäivän siirtämisestä myöhempään ajankohtaan. Tällaisesta eräpäivän siirtämisestä voidaan sopia ennen Luoton takaisinmaksun eräpäivää. Eräpäivän siirto tehdään Luotonantajan määräämällä tavalla. Luotonsaajan on maksettava eräpäivän siirtämisestä eräpäivänsiirtomaksu Luotonantajalle tämän kulloinkin voimassa olevan hinnaston mukaisesti."

59. Kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteena 3 olevasta hinnastosta ilmenee, että esimerkiksi 1.000 euron pääomaa koskevan eräpäivän siirtäminen 30 päivällä on maksanut 150 euroa ja vastaavan pituinen 2.010 euron pääoman eräpäivän siirtäminen on maksanut 302 euroa. Riidatonta on, että maksu edellä mainitusta eräpäivän siirtämisestä on vastannut 0,5 prosentin päiväkorkoa eli 182,5 prosentin suuruista vuotuista korkoa ja että aiemman eräpäivän ja uuden eräpäivän väliseltä ajalta 4finance Oy ei ole perinyt luottoajan korkoa. Todisteesta ilmenee myös, että hinnastossa on määritelty siirrettävään pääomaan perustuva maksun suuruus eräpäivän siirtämiselle 14 ja 30 päivällä. Hinnaston mukaan esimerkiksi 100 euron pääomaa koskevan eräpäivän siirtäminen 14 päivällä on maksanut 9 euroa ja 30 päivällä 15 euroa. Nämäkin maksut vastaavat suuruusluokaltaan sitä korkoa, mikä luotolle on alun perin määritellyksi luottoajaksi sovittu.

5.2 Markkinaoikeuden arviointi

60. Markkinaoikeus toteaa, että kuluttaja-asiamiehen vaatimuksessa on sen muotoilu ja perusteeksi esitetyt seikat huomioon ottaen kysymys yksinomaan eräpäivän siirtämisestä perittävän vastikkeen määrän kohtuullisuuden arvioimisesta. Tällainen voi edellä kohdassa 48 lausuttu huomioon ottaen olla kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:ään perustuvan kohtuuttomuusarvioinnin kohteena.

61. 4finance Oy:n soveltaman ehdon mukaan kuluttaja, tehdessään ehdossa tarkoitetun sopimuksen, siirtää luoton pääoman maksamisen osittain tai kokonaan myöhempään ajankohtaan ja maksaa tästä siirtämisestä vastikkeen, joka on sama tai vastaa suuruusluokaltaan luottoajalle sovittua 0,5 prosentin päiväkorkoa eli 182,5 prosentin suuruista vuotuista korkoa. Eräpäivän siirtämisestä kuluttajan maksettavaksi ei tule muita kuluja, eikä kuluttaja maksa luottokorkoa aiemman eräpäivän ja uuden eräpäivän väliseltä ajalta. Eräpäivän siirtämisestä perittävä maksu on siten olennaisesti ottaen se korko, jonka kuluttaja maksaa luotonantajalle aiemman eräpäivän ja uuden eräpäivän väliseltä ajalta. Sopimalla eräpäivän siirtämisestä kuluttaja välttää sen, että luotto erääntyisi ja kuluttaja olisi maksulaiminlyönnin vuoksi viivästystilanteessa.

62. 4finance Oy:n ehtojen mukaisessa eräpäivän siirtämisessä luoton pääoman määrä ei kasva, vaan sen takaisinmaksua vain lykätään myöhemmäksi. Tähän nähden eräpäivän siirtämisessä ei ole kysymys uuden luoton perustamisesta, mitä ei ole edes väitetty, eikä kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä tarkoitettu korkokatto tule suoraan sovellettavaksi, vaikka siirrettävän pääoman määrä alittaisi 2.000 euroa. 4finance Oy:n ehtojen mukaista eräpäivän siirtämistä ei tehdä eräpäivän jälkeen, vaan jo sitä ennen. Tämä huomioon ottaen eräpäivän siirtämiseen ei tule suoraan sovellettavaksi myöskään kuluttajan suojaksi säädetyt saatavien perinnästä annetun lain (perintälaki) säännökset eikä se, mitä korkolain 4 §:n 2 momentissa on viivästyskoron osalta kuluttajan suojaamiseksi pakottavasti säädetty.

63. Kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimuksen keskeisenä perusteena on se, että kuluttajalta ei saisi ennen luoton erääntymistä tehtävästä eräpäivän siirtämisestä veloittaa enempää kuin mitkä olisivat kuluttajalle muodostuvat välittömät taloudelliset seuraukset eräpäivän siirtämisestä vasta luoton erääntymisen jälkeen. Tältä osin kuluttaja-asiamies on lähtenyt siitä, että luoton erääntymisen jälkeen kuluttajan maksettavaksi tulisi kohtuullinen viivästyskorko ja tämän lisäksi perintälain 10 a §:n 1 momentin 6 kohdan mukaisesti määräytyvä enintään viiden euron suuruinen maksu. Kuluttaja-asiamiehen vaatimuksen taustalla on lisäksi keskeisesti se näkökanta, että kohtuullinen vuotuinen viivästyskorko voi olla enintään 50 prosenttia.

64. Markkinaoikeus toteaa aluksi, että luotonantajalle voi aiheutua kustannuksia siitä, että luottoa järjestellään uudelleen luottoajan kestäessä, eikä laissa ole kielletty perimästä vastiketta luoton uudelleen järjestelemisestä. Mikäli kuluttaja-asiamiehen vaatimus hyväksyttäisiin vaaditussa muodossa, jolloin luotonantajalle tosiasiassa sallittaisiin koron lisäksi ainoastaan perintälain mukaista eräpäivän siirtämistä vastaava korvaus luoton uudelleen järjestelemisestä, seurauksena voisi olla se, että kielto rajoittaisi liiallisesti luotonantajan toimintavapautta.

65. Markkinaoikeus on edellä kieltovaatimuksen 3 arvioimisen yhteydessä katsonut, että 4finance Oy:n soveltama viivästyskorkoehto, jonka mukaan vuotuinen viivästyskorko on 182,5 prosenttia, on kuluttajien kannalta kohtuuton. Luoton erääntyessä viivästyskoron määrän tulisi siten olla jokin muu kuin se, mitä 4finance Oy on tähän mennessä soveltanut. Tähän nähden on mahdollista, että eräpäivän siirtäminen vasta luoton erääntymisen jälkeen olisi kuluttajalle välittömästi koituvien taloudellisten vaikutusten kannalta edullisempaa kuin luoton eräpäivän siirtäminen 4finance Oy:n hinnastoa soveltamalla ennen luoton erääntymistä.

66. Markkinaoikeus toteaa, että eräpäivän siirtämisestä luottoaikana sopimisen vaihtoehtona on sekin, että kuluttaja laiminlyö luoton takaisinmaksun eikä tee luotonantajan kanssa lainkaan sopimusta takaisinmaksun ajankohdasta. Tällöin kuluttajan välittömäksi taloudelliseksi seuraukseksi koituisi viivästyskorko, jonka olisi edellä vaatimuksen 3 osalta todettu huomioon ottaen oltava suuruudeltaan jotain muuta kuin 4finance Oy:n tähän asti soveltama 182,5 prosentin suuruinen vuotuinen viivästyskorko. Lisäksi kuluttajan maksettavaksi voisi tulla muita luoton perinnästä johtuvia kuluja, kuten maksumuistutuksista perittäviä kuluja. Myös tässä vaihtoehdossa kuluttajalle välittömästi koituvat taloudelliset seuraukset voivat olla pienemmät kuin ne, jotka kuluttajalle aiheutuvat luoton eräpäivän siirtämisestä luottoaikana 4finance Oy:n hinnastoa soveltamalla. Tässä vaihtoehdossa kuluttajalle aiheutuvat taloudelliset seuraukset voivat kuitenkin olla myös näitä suuremmat, sillä esimerkiksi luoton siirtyessä niin sanottuun oikeudelliseen perintään kuluttajan maksettavaksi voi tulla muun ohella oikeudenkäyntikuluja.

67. Markkinaoikeus katsoo, että vaikka eräpäivän siirtämisestä luottoaikana 4finance Oy:n hinnaston mukaista vastiketta vastaan voi aiheutua kuluttajalle enemmän kustannuksia kuin edellä kohdissa 65 ja 66 kuvatuissa vaihtoehtoisissa tilanteissa, 4finance Oy:n soveltamaa ehtoa ei voida yksin tällä perusteella pitää siten kohtuuttomana, että sen käyttäminen tulisi kieltää. Kuluttaja-asiamies ei ole riitauttanut 4finance Oy:n esittämää siitä, että eräpäivän siirtäminen tehdään erillisestä sopimuksesta ja että kuluttaja voi luottoa koskevalla profiilisivullaan etukäteen tutustua siirtämistä koskevaan mahdollisuuteen ja arvioida, onko siirto hänen kannaltaan tarkoituksenmukaista. Tässä harkinnassaan kuluttaja voi ottaa huomioon myös edellä kuvatut vaihtoehdot. Kuluttaja saattaa olla halukas maksamaan alun perin sovittua luottoajan korkoa vastaavan vastikkeen siitä, että hän ei joudu maksulaiminlyönnin vuoksi viivästystilanteeseen.

68. Kuluttaja-asiamies on viitannut myös siihen, että kuluttajansuojalain hyvää luotonantotapaa koskevan 7 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan luotonantajan on luotonannossa meneteltävä vastuullisesti ja että pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaan luotonantajan edellytetään antavan kuluttajalle maksuviivästystilanteessa tietoa ja neuvoja maksuvaikeuksien syntymisen tai syvenemisen estämiseksi ja maksukyvyttömyystilanteiden hoitamiseksi sekä suhtautuvan vastuullisesti maksujärjestelyihin.

69. Markkinaoikeus toteaa asiassa jääneen selvittämättä, että 4finance Oy olisi laiminlyönyt tietojen tai neuvojen antamisen, mitä kuluttaja-asiamies ei ole varsinaisesti edes väittänyt. Niin ikään selvittämättä on jäänyt, millä tavalla 4finance Oy olisi menetellyt eräpäivän siirtämismahdollisuuksia tarjotessaan yleisen vastuullisuutta edellyttävän menettelyvaatimuksen vastaisesti, kun otetaan huomioon, että puheena olevan mahdollisuuden tarjoamista ei voida ainakaan sellaisenaan ja kaikissa tilanteissa pitää kyseisen vaatimuksen vastaisena.

70. Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole kuluttaja-asiamiehen esittämän perusteella edellytyksiä määrätä 4finance Oy:n noudatettavaksi kuluttaja-asiamiehen vaatimaa kieltoa, eikä esitetyn vaatimuksen puitteissa ole myöskään edellytyksiä arvioida rajatun kiellon määräämistä. Sen vuoksi kieltovaatimus 4 on hylättävä.

6 Kiellon määrääminen ja uhkasakon asettaminen

71. Markkinaoikeus on edellä katsonut 4finance Oy:n menetelleen kuluttajansuojalain säännösten vastaisesti tämän päätöksen kohdissa 19, 34 ja 40 todetulla tavalla. Lisäksi markkinaoikeus on kohdassa 53 katsonut, että 4finance Oy:n soveltama 182,5 prosentin suuruinen vuotuinen viivästyskorko on ollut kuluttajien kannalta kohtuuton.

72. 4finance Oy:n menettely on edellä todetuilta osin ollut sen kaltaista, että kuluttajansuojan kannalta on tarpeellista kieltää yhtiötä uudistamasta ja jatkamasta kuluttajansuojalain vastaiseksi katsottua menettelyä. Kiellot on muotoiltava siten kuin päätöslauselmasta ilmenee. 4finance Oy:n menettely on liittynyt Vivus-kertaluottoihin, minkä vuoksi kiellot on määrättävä koskemaan 4finance Oy:n Vivus-kertaluottoja ja kuluttajaluottoja, jotka olennaisilta ehdoiltaan vastaavat Vivus-kertaluottoja.

73. Kuluttajansuojalain 2 luvun 16 §:n 1 momentin ja 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan kuluttajansuojalain nojalla määrättävää kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta. Siihen nähden, että 4finance Oy on muuttanut kieltovaatimuksissa 1 ja 2 tarkoitettua menettelyä huhtikuussa 2017 eli vasta sen jälkeen, kun asia on tullut markkinaoikeudessa vireille, asiassa ei ole laissa tarkoitettua erityistä syytä yhtiön vaatimalla tavalla olla tehostamatta asiassa määrättävää kieltoa 1 ja 2 uhkasakolla.

74. Uhkasakkolain 6 §:n 1 momentin mukaan kunkin päävelvoitteen tehosteeksi on asetettava eri uhkasakko. Lain esitöissä (HE 63/1990 vp s. 11) on tältä osin todettu, että mikäli samalla päätöksellä asetetaan useita itsenäisiä päävelvoitteita, jokaisen tällaisen päävelvoitteen tehosteeksi on asetettava erillinen uhkasakko. Esitöissä on kuitenkin mainittu, että päävelvoitteen itsenäisyysvaatimusta tulee tulkita joustavasti. Kuluttajansuoja-asioissa saattavat esimerkiksi kielletyt markkinointimenettelyt olla sellaisen toimintakokonaisuuden osia, että eri kieltojen tehosteeksi on perusteltua asettaa yhteinen uhkasakko.

75. Asiassa määrättävät kiellot liittyvät samaan 4finance Oy:n Vivus-kertaluottoja koskevaan kokonaisuuteen. Tämä huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kaikille nyt määrättäville kielloille on asetettava yksi yhteinen uhkasakko. Markkinaoikeus katsoo, että 100.000 euron suuruinen uhkasakko on omiaan riittävästi ehkäisemään määrättävien kieltojen rikkomisen.

76. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 5 luvun 14 §:n 3 momentin mukaan, jos päätös sisältää kiellon, päätöksessä on ilmoitettava ajankohta, josta lukien kieltoa on noudatettava. Lähtökohtana on, että lainvastaiseksi todettua menettelyä koskeva kielto tulee voimaan heti. 4finance Oy ei ole myöskään esittänyt mitään selvitystä sen tueksi, että asiassa määrättävän kiellon 3 noudattaminen edellyttää yhtiön vaatiman sopeutumisajan. Sen vuoksi 4finance Oy:n vaatimus sopeutumisajan määräämisestä on hylättävä ja myös tämä kielto on määrättävä tulemaan voimaan heti.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus kieltää 4finance Oy:tä Vivus-kertaluottoja ja olennaisilta ehdoiltaan niitä vastaavia kuluttajaluottoja koskevassa toiminnassaan

1. uudistamasta luoton myöntämisessä menettelyä, jossa kuluttajalle toimitetaan luottoehdot ja "Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot" -lomake vasta sen jälkeen, kun kuluttaja on sitoutunut luottosopimukseen,

2. uudistamasta menettelyä, jossa

luoton markkinoinnissa ei ilmoiteta luoton korkoa luoton määrään vuositasolla sovellettavana prosenttilukuna sellaisessa yhteydessä, jossa luotosta ilmoitetaan siitä perittäviä kustannuksia kuvaavia lukuja tai luoton ehtoja koskevia muita tietoja, tai
luoton "Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot" lomakkeessa tai luottoa koskevissa sopimusehdoissa luoton korkoa ei ilmoiteta luoton määrään vuositasolla sovellettavana prosenttilukuna, ja

3. jatkamasta sellaisen sopimusehdon käyttämistä, jonka mukaan luotonantajalla on oikeus periä viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa 182,5 prosenttia tai tätä enemmän 180 vuorokauden ajan siitä, kun luotto on kokonaisuudessaan erääntynyt.

Edellä mainittuja kieltoja on noudatettava nyt asetetun 100.000 euron sakon uhalla heti.

Markkinaoikeus hylkää kuluttaja-asiamiehen vaatimukset muilta osin.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 12.12.2017.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Pertti Lenkkeri ja Pekka Savola.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen