Hakemus

Vaatimukset

Kuluttaja-asiamies on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää Bondora AS, Suomen sivuliikettä väliaikaisesti 1.000.000 euron sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta kuluttajien kanssa 1.9.2019–10.11.2021 tehtyä luottosopimusta koskevassa asiakassuhteessa menettelyä, jonka perusteella kuluttaja tulee maksaneeksi luoton pääoman määrän lisäksi kuluttajaluottosuhteeseen perustuvaa luoton korkoa, hallinnointipalkkiota tai sopimuspalkkiota, kun luoton korkona peritty kustannus rikkoo kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n mukaista luoton korkoa koskevaa enimmäissääntelyä.

Perusteet

Markkinaoikeus on 18.9.2023 antamassaan päätöksessä numero 424/2023 katsonut olleen riidatonta, että Bondora AS, Suomen sivuliikkeen (jäljempänä Bondora) ajalla 1.9.2019–10.11.2021 tekemien luottosopimusten sopimusehtojen mukaan koroksi nimetty luottokustannus on laskettu ja peritty luottosopimuksen alkuperäisen pääoman määrästä sen asemesta, että se olisi laskettu ja peritty jäljellä olevasta pääomasta. Markkinaoikeus on todennut menettelyn merkinneen sitä, että kuluttajan nostamalle luotolle perittävän luoton koron määrä on ylittänyt kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentin mukaisen koron enimmäismäärän ja kieltänyt Bondoraa 100.000 euron sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta kuluttajansuojalain 7 luvun vastaista menettelyä. Kieltoa on tullut noudattaa heti.

Kuluttaja-asiamiehen vaatimuksessa on kysymys siitä, että markkinaoikeus on edellä mainitussa päätöksessään todennut Bondoran rikkoneen kuluttajaluottojen hintasääntelyä ja kuluttaja-asiamies on päätöksen jälkeen havainnut, että Bondora ei ole noudattanut hintasääntelyn rikkomisesta kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 4 momentissa säädettyä seuraamusta, jonka mukaan kuluttajalla ei ole velvollisuutta maksaa luoton korkoa eikä muita luottokustannuksia Bondoralle lainkaan. Kuluttaja-asiamiehen vaatimuksessa ei ole kysymys markkinaoikeuden kannanoton hakemisesta tiettyyn esikysymykseen.

Kuluttaja-asiamiehen väliaikaisvaatimus ja sen perusteena olevat oikeustosiseikat liittyvät Bondoran menettelyyn markkinaoikeuden päätöksen numero 424/2023 antamisen jälkeen, joten oikeusvoimavaikutus ei estä hakemuksen tutkimista. Markkinaoikeuden käsittelemässä ensiprosessissa kuluttaja-asiamies haki kieltoa Bondoran luottosopimuksissaan käyttämälle korkoehdolle, kun esillä olevassa hakemuksessa on kyse menettelystä, jonka seurauksena kuluttajat eivät saa sitä lainmukaista oikeutta, joka heille hintasääntelyn rikkomisen vuoksi kuuluisi.

Bondora on ilmoittanut markkinaoikeuden päätöksen jälkeen noudattavansa päätöksessä määrättyä kieltoa siten, että se laskee jatkossa koron vain kulloinkin jäljellä olevasta lainapääomasta. Bondora ei kuitenkaan ole tehnyt takautuvasti muutoksia koron laskentatapaan takaisinmaksettuihin ja jo päättyneisiin luottosopimuksiin, koska markkinaoikeuden määräämä kielto ei ole edellyttänyt tätä.

Kuluttaja-asiamiehen saamien tietojen mukaan Bondora on vastannut markkinaoikeuden päätöksen jälkeen kuluttajilta saamiinsa hyvitysvaatimuksiin ilmoittamalla mahdollisesti lisäävänsä kuluttajan asiakastilille jonkin arvoisen rahasumman, mikäli kuluttaja hyväksyy Bondoran kuluttajalle tekemän tarjouksen. Kuluttajille mahdollisesti tarjottu hyvityssumma on riippunut kuluttajan Bondoralle suorittamien korkokustannusten määrästä.

Lisäksi kuluttaja-asiamiehen saamien tietojen mukaan Bondora on eräässä tapauksessa luvannut hyvittää kuluttajalle tämän maksaman luoton koron ja muut luottokustannukset. Bondora on myös tarjonnut kuluttajille tietynlaista sovintosopimusta.

Bondora ei ole ilmoittanut kuluttaja-asiamiehelle ryhtyneensä toimenpiteisiin noudattaakseen luottokustannusten enimmäismääräsääntelyn rikkomisesta aiheutuvaa kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 4 momentin mukaista seuraamusta. Bondoran menettelyn johdosta kuluttajat eivät ole myöskään lähtökohtaisesti päässeet oikeuksiinsa vaatiessaan hyvityksiä lainvastaisesti perityistä kustannuksista.

Mikäli kuluttajalla on edelleen voimassa oleva luottosopimus, jossa luotonantaja on rikkonut korkokattosääntelyä, kuluttajan ei tarvitse maksaa luotosta luotonantajalle enää muita kustannuksia kuin luoton pääoman määrä. Bondoran on tullut lopettaa veloittamasta kuluttajalta korkoa sekä hallinnointi- ja sopimuspalkkiota.

Bondora on rikkonut korkokattosääntelyn mukaista seuraamusta, kun se on edelleen veloittanut kuluttajilta luoton korkoa sekä hallinnointi- ja sopimuspalkkiota ottamatta huomioon kuluttajan aiemmin näihin tekemiä suorituksia. Korkokattosääntelyn rikkomisena on pidettävä myös sitä, että Bondora on kieltäytynyt hyvittämästä kuluttajia, jotka ovat vaatineet palautuksia luoton pääoman määrän ylittävistä kustannuksista.

Kielto on määrättävä väliaikaisena kuluttajansuojalain 2 luvun 17 §:n perusteella, koska Bondoran menettely on asian laadun, laajuuden ja korkokattosääntelyn vastaisen toiminnan estämiseksi tarpeellista estää kiireellisesti. Kiellon määräämiselle ei ole perusoikeusrajoituksesta johtuvaa estettä ottaen huomioon, että lainsäätäjä on tehnyt perusoikeuspunninnan säätäessään kuluttajaluottojen hintasääntelystä. Väliaikainen vaatimus on myös riittävän yksilöity, eikä objektiivisesti arvioituna voi olla epäselvää, miten kieltoa tulee noudattaa.

Lainvastaisen menettelyn jatkuminen aiheuttaa kuluttajille jatkuvasti merkittävää taloudellista vahinkoa ja Bondora saa asiassa perusteetonta hyötyä. Väliaikaisen kiellon antaminen ei ole kohtuutonta Bondoran kannalta, koska se ei estä sitä tarjoamasta uusia luottoja lainmukaisin ehdoin ja Bondoralla on oikeus 1.9.2019–10.11.2021 myönnettyjen luottojen pääomaan. Myöskään kuluttajien oikeusturva ei vaarannu sen takia, että kuluttaja-asiamies hakee Bondoran menettelylle väliaikaista kieltoa.

Mikäli asetetaan vastakkain Bondoran intressipunninnasta esittämät huomiot ja sen piittaamattomuus lainmukaisen seuraamuksen noudattamisesta sekä kuluttajille aiheutuva merkittävä taloudellinen haitta, on ilmeistä, että kuluttajien etu edellyttää väliaikaisen kiellon määräämistä.

Vaadittu kielto ja markkinaoikeuden päätöksessä numero 424/2023 selkeästi kielletty menettelytapa voivat osin olla samanlaisen toimintakokonaisuuden osia tai johtua samasta perusteesta. Tämän vuoksi vaaditun kiellon tehosteeksi tulee asettaa 1.000.000 euron uhkasakko.

Vastaus

Vaatimukset

Bondora AS, Suomen sivuliike on vaatinut, että markkinaoikeus jättää vaatimuksen väliaikaisen kiellon määräämisestä tutkimatta tai hylkää sen.

Perusteet

Oikeusvoimavaikutus estää väliaikaisen kieltovaatimuksen tutkimisen. Kuluttaja-asiamies olisi voinut esittää nyt esittämänsä pääasiavaatimuksen jo markkinaoikeuden aiemmassa oikeudenkäynnissä, jossa markkinaoikeus on antanut päätöksen numero 424/2023. Väliaikainen kielto ei voi olla tapa kiertää ensiprosessin oikeusvoimavaikutusta ottaen erityisesti huomioon, että kaikki kuluttajaasiamiehen vetoamat merkitykselliset oikeustosiseikat ovat olleet sen tiedossa jo ensiprosessin aikana.

Kuluttaja-asiamiehen vaatimus on yksilöimätön, koska siitä ei käy ilmi kiellettäväksi vaadittu menettely, jonka perusteella kuluttajan väitetään tekevän tietty päätös. Vaatimuksesta ei myöskään käy ilmi, mitä vaatimuksessa esitetty ”kuluttaja tulee maksaneeksi” tarkoittaa. Myöskään vaatimuksen loppuosasta ei käy ilmi, mikä konkreettinen toiminta tarkoittaisi luoton koron enimmäissääntelyn rikkomista. Kuluttaja-asiamiehen vaatimus sisältää myös tietyn esikysymyksen, johon markkinaoikeus ei voi ottaa kantaa väliaikaisen kiellon määräämisen yhteydessä.

Bondora ei enää tarjoa uusia luottosopimuksia siten, että niissä peritään sellaista luoton koroksi nimettyä luottokustannusta, jonka määrä ylittäisi kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä tarkoitetun luoton koron enimmäismäärän. Bondora on tehnyt muutokset myös olemassa oleviin luottosopimuksiin niiden korkolaskentatavan muuttamiseksi, vaikka markkinaoikeuden päätöksessä numero 424/2023 määrätty kielto on kohdistunut vain uusien luottojen tarjoamiseen. Bondora ei ole rikkonut markkinaoikeuden määräämää kieltoa.

Kuluttaja-asiamiehen vaatimuksessa väliaikaisen kiellon määräämiseksi on kysymys niin sanotusta ennakkonautintavaatimuksesta, jonka määräämisen kynnys on korkea. Koska kuluttaja-asiamiehellä ei ole samanlaista ankaraa vastuuta perusteettoman väliaikaisen kiellon aiheuttamista vahingoista kuin yksityisillä tahoilla ja koska väliaikaisen kiellon täytäntöönpaneminen ei myöskään edellytä kuluttaja-asiamieheltä turvaavan vakuuden asettamista, täyttä ennakkonautintaa koskevalle väliaikaiselle kiellolle on asetettava hyvin korkeat vaatimukset.

Väliaikaisessa kieltovaatimuksessa on kyse vähintään perusmuotoisesta perusoikeusrajoituksesta mutta myös rangaistusluontoisesta perusoikeusrajoituksesta, joka jopa saattaa rinnastua rikosoikeudelliseen seuraamukseen. Väliaikainen kielto tarkoittaisi perusoikeusrajoituksen asettamista summaarisessa menettelyssä, joten vaatimuksen hyväksymisen kynnystä on pidettävä tästäkin syystä hyvin korkeana. Perusoikeusrajoitusta ei voida asettaa, ellei se ole täsmällinen ja tarkkarajainen, eikä perusoikeusrajoituksia ja niiden perusteita saa tulkita laajentavasti. Markkinaoikeuden tehtävänä ei myöskään ole uudelleen muotoilla kuluttaja-asiamiehen vaatimuksia siten, että ne edes osaksi voitaisiin mahdollisesti hyväksyä.

Väliaikaisella kiellolla ei ole taannehtivaa vaikutusta, vaikka kuluttajaasiamies pyrkii jälkikäteen tulkinnallaan laajentamaan kiellon sisältöä siten, että sillä olisi takautuvia siviilioikeudellisia vaikutuksia yksittäisten kuluttajien olemassa oleviin luottosopimuksiin. Kuluttajansuojalaissa ei ole annettu kuluttaja-asiamiehelle tähän oikeutta.

Intressipunninta ei puolla väliaikaisen kiellon määräämistä. Edellä todetun lisäksi Bondoran ja kuluttajien oikeusturva vaarantuisi, jos kuluttajat ryhtyisivät oikeudellisiin toimenpiteisiin jo väliaikaisen kiellon perusteella. Väliaikaisella kieltovaatimuksella pyritään lakiin perustumattomalla tavalla puuttumaan kuluttajien yksittäisiin siviilioikeudellisiin suhteisiin ja niiden tulkintaan summaarisessa markkinaoikeudellisessa menettelyssä. Bondoralle aiheutuisi merkittävää taloudellista vahinkoa väärin perustein myönnetystä väliaikaisesta kiellosta, mistä vahingosta olisi vaikea saada korvausta valtiolta. On myös oletettavaa, että pääasian suullinen käsittely järjestetään nopealla aikataululla.

Vaaditun uhkasakon rahamäärä on ylimitoitettu eikä sen määräksi tule asettaa yli 30.000 euroa ottaen huomioon, että Bondora tulee noudattamaan sille asetettua kieltoa sen tultua lainvoimaiseksi.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Markkinaoikeus on 18.9.2023 antamallaan päätöksellä numero 424/2023 kieltänyt Bondoraa jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa kuluttajille tarjotaan kuluttajaluottoja sellaisin ehdoin, että kuluttajien kanssa sovitaan sellaisesta luoton koroksi nimetystä luottokustannuksesta, joka lasketaan muusta summasta kuin kuluttajalla jäljellä olevasta lainapääoman määrästä, tai kuluttajilta peritään sellaista luoton koroksi nimettyä luottokustannusta, jonka määrä ylittää kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä tarkoitetun luoton koron enimmäismäärän. Päätös on tältä osin lainvoimainen.

Esillä olevassa asiassa on puolestaan kysymys kuluttajansuojalain 2 luvun 17 §:n 1 momentin mukaisen väliaikaisen kiellon määräämisestä Bondoran asiakassuhteissaan noudattaman kuluttajansuojalain vastaiseksi väitetyn sopimattoman menettelyn perusteella. Bondora on vaatinut, että markkinaoikeuden tulee jättää kuluttajaasiamiehen hakemus väliaikaisen kiellon määräämisestä tutkimatta markkinaoikeuden päätöksen numero 424/2023 oikeusvoimavaikutuksen vuoksi tai joka tapauksessa hylätä kyseinen vaatimus.

Markkinaoikeus toteaa, että väliaikaisen kieltovaatimuksen käsittelyn luonteesta johtuu, että myös tällaisen asian yhteydessä jo viran puolesta tehtävä aikaisemman tuomion oikeusvoimaan liittyvä prosessinedellytyksen arviointi on summaarista.

Markkinaoikeuden päätöksessä numero 424/2023 on ollut kysymys Bondoran ajalla 1.9.2019–10.11.2021 tekemien luottosopimusten sopimusehtojen arvioinnista ja tietynlaisen sopimusehdon käytön kieltämisestä kuluttajansuojalain 3 luvun perusteella. Kuluttaja-asiamies on sen sijaan esillä olevassa asiassa perustanut vaatimuksensa väliaikaisen kiellon määräämisestä kuluttajansuojalain 2 luvun 17 §:n 1 momenttiin, joka koskee kyseisessä luvussa tarkoitetun sopimattoman menettelyn kieltämistä muun ohella asiakassuhteessa. Tässä asiassa on kyse Bondoran menettelystä markkinaoikeuden päätöksen numero 424/2023 antamisen jälkeen.

Edellä todettu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole summaarisesti arvioituna käynyt ilmi perusteita jättää kuluttajaasiamiehen hakemusta tukimatta markkinaoikeuden päätöksen numero 424/2023 oikeusvoimavaikutuksen vuoksi.

Kuluttaja-asiamies on perustanut vaatimuksensa väliaikaisen kiellon määräämisestä siihen, että Bondora ei ole mainitun markkinaoikeuden päätöksen antamisen jälkeen suostunut toimimaan kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 4 momentissa edellytetyllä tavalla. Toisin sanoen kuluttaja-asiamies vaatii sen kieltämistä, että Bondora kieltäytyy palauttamasta tai hyvittämästä ajalla 1.9.2019–10.11.2021 tehtyjen luottosopimusten asiakkaille näiltä perittyjä luoton korkoja ja muita luottokustannuksia. Asianosaiset ovat esittäneet, että Bondoran kyseessä olevat luottosopimukset ovat kuluttajansuojalain 7 luvun 7 §:n 2 kohdan mukaisia kertaluottoja.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ää, eli niin sanottua korkokattosäännöstä on muutettu 1.10.2023 voimaan tulleella lailla kuluttajansuojalain muuttamisesta (449/2023). Viimeksi mainitun lain voimaanpanosäännöksen mukaan ennen lain voimaantuloa tehtyyn kertaluottosopimukseen sovelletaan kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n asemesta sopimuksen tekohetkellä voimassa olleita säännöksiä. Kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentin (596/2019) mukaan kuluttajan nostamalle luotolle perittävää luoton korkoa ei saa sopia 20:tä prosenttia suuremmaksi. Pykälän 4 momentti on muutoksesta huolimatta säilynyt sanamuodoltaan samana. Säännöksen mukaan, jos luotonantaja tai luotonvälittäjä rikkoo, mitä tässä pykälässä säädetään, kuluttajalla ei ole velvollisuutta maksaa luoton korkoa eikä muita luottokustannuksia lainkaan.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 50 §:n 1 momentin mukaan luotonantajaa ja luotonvälittäjää, joka rikkoo tämän luvun säännöksiä, voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta tällaista menettelyä taikka uudistamasta sitä tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Kiellon määräämisestä ja sen tehostamisesta uhkasakolla säädetään 2 ja 3 luvussa.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan asiakassuhteessa ei saa käyttää sopimatonta menettelyä. Markkinaoikeus toteaa, että momentissa tarkoitetussa sopimattomuudessa on kyse sellaisista epäasianmukaisista menettelytavoista, jotka ovat omiaan vaikuttamaan kuluttajan taloudelliseen päätöksentekoon ja lainkohta koskee myös menettelyä myöhemmin asiakassuhteessa (ks. HE 32/2008 vp s. 20).

Kuluttajansuojalain 2 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta kyseisen luvun säännösten tai niiden nojalla annettujen säännösten vastaista menettelyä taikka uudistamasta sellaista tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan kiellon, jota 16 §:ssä tarkoitetaan, määrää markkinaoikeus. Markkinaoikeus voi antaa kiellon myös väliaikaisena, jolloin kielto on voimassa, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.

Kuluttajansuojalakiin ei sisälly erikseen säännöksiä siitä, millä edellytyksillä väliaikainen kielto voidaan määrätä. Lain alkuperäisistä esitöistä (HE 8/1977 vp s. 30) käy ilmi, että väliaikainen kielto tulee antaa lähinnä vain silloin, kun on todennäköistä, että menettely tullaan kieltämään vähintään samassa laajuudessa myös lopullisessa ratkaisussa. Väliaikaisen kieltovaatimuksen ratkaisu perustuu väitetyn sopimattomuuden summaariseen tutkintaan. Markkinaoikeus toteaa, että myös väliaikaisessa kieltovaatimuksessa hakijan on yksilöitävä kiellettäväksi vaadittu toiminta niin tarkasti, että vaatimus konkretisoituu tosiseikkojen tasolla ja että jälkeenpäin on selvitettävissä, onko päätöksen antamisen jälkeinen vastaajan toiminta ollut kiellon vastaista.

Kuluttaja-asiamies on esittänyt, että Bondora on markkinaoikeuden päätöksen numero 424/2023 antamisen jälkeen kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 4 momentin vastaisesti edelleen veloittanut kuluttajilta luoton korkoa sekä hallinnointi- ja sopimuspalkkiota. Kuluttaja-asiamies on lisäksi esittänyt, että korkokattosääntelyn rikkomisena ja siitä johtuvana kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 4 momentin vastaisena menettelynä on pidettävä myös sitä, että Bondora on kieltäytynyt hyvittämästä kuluttajia, jotka ovat vaatineet palautuksia luottonsa pääoman määrän ylittävistä kustannuksista.

Bondora on puolestaan esittänyt, että se ei enää tarjoa sellaisia uusia luottosopimuksia, joissa perittäisiin sellaista luoton koroksi nimettyä luottokustannusta, jonka määrä ylittäisi kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä tarkoitetun luoton koron enimmäismäärän. Lisäksi Bondora on esittänyt, että se on muuttanut myös voimassa olevat luottosopimukset vastaavasti.

Markkinaoikeus toteaa, että Bondora ei sinänsä ole kiistänyt kuluttaja-asiamiehen hakemuksensa perusteeksi esittämää tapahtumainkulkua, vaikkakin se on esittänyt muuttaneensa toimintatapaansa luottosopimussuhteissa ja esittänyt noudattavansa markkinaoikeuden päätöksellä numero 424/2023 määrättyä kieltoa. Bondora on myös kiistänyt kuluttaja-asiamiehen vaatimuksen väliaikaisen kiellon määräämiseksi esittäen muun ohella, että kuluttaja-asiamiehen vaatimus on yksilöimätön ja epäselvä, eikä markkinaoikeuden tehtävänä ole uudelleen muotoilla kuluttaja-asiamiehen vaatimuksia siten, että ne edes osaksi voitaisiin hyväksyä.

Ottaen huomioon väliaikaisen kieltovaatimuksen muotoilu, josta ei yksiselitteisesti käy ilmi kiellon kohdentuminen ja menettely, joka vaaditaan kiellettäväksi, sekä se, että asiassa on kyse sellaisesta ennakkonautintatilanteesta, jossa väliaikaisen kieltovaatimuksen hyväksyminen rinnastuisi jo pääasiavaatimuksen ratkaisemiseen, markkinaoikeus katsoo, ettei asian käsittelyn tässä vaiheessa voida pitää todennäköisenä, että kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimus tultaisiin hyväksymään vähintään samassa laajuudessa itse pääasiassa. Väliaikaisen kiellon määräämiselle ei näin ollen ole edellytyksiä.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus hylkää kuluttaja-asiamiehen vaatimuksen väliaikaisen kiellon määräämisestä.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 19.8.2024.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Ville Parkkari, Mirva Näsi ja Jari Tiainen.

Lainvoimaisuus

Lainvoimainen.