MAO:108/12

HAKEMUS

Vaatimukset

Biobe Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää Dir-Air Oy:tä 100.000 euron sakon uhalla käyttämästä valmistamiensa tuloilmaikkunaventtiilien markkinoinnissa menettelyä, jossa

1. väitetään Bioben valmistamien ThermoPlus-venttiilien vertaamisen yhteydessä, että ”Kilpaileva tuote ei pääse lähellekään asetettuja normeja, joten se ei sovellu asumiskäyttöön” ja ”Kilpaileva venttiili puhaltaa ilmaa suoraan oleskelutilaan vetoisasti”,
2. väitetään tuloilmaikkunaventtiilin pistemäistä ilmavirtausta vedottomaksi ja hajautettua laajemmalle leviävää ilmavirtausta vetoisaksi,
3. käytetään tuloilmaikkunaventtiilien ilmamäärien vertailutaulukoita kertomatta taulukoiden laatimisessa käytetyn vertailutestin tarkkaa toteuttamistapaa,
4. lähetetään Bioben tuotteita koskevia totuudenvastaisia, harhaanjohtavia sekä halventavia ilmaisuja sisältäviä kirjeitä Bioben asiakkaille, tuotetestausta harjoittavalle taholle ja alan organisaatioille ja
5. esitetään yksittäisen venttiilin kautta kulkevan ilman mahdollisimman suuri määrä ainoaksi merkitseväksi tekijäksi lämpöhäviöiden pienentämiseen lämmön talteenottoon tarkoitettujen ilmanvaihtoventtiilien markkinoinnissa.

Biobe Oy on lisäksi vaatinut, että Dir-Air Oy on määrättävä poistamaan verkkosivuiltaan nimellä ”Venttiilivertailu” otsikoitu alisivu sekä kaikki mainitun sivun sisältöä vastaavat dokumentit ja tiedostot muilta verkkosivustoilta, joille Dir-Air Oy:n edustajat ovat ne toimittaneet. Dir-Air Oy on myös määrättävä julkaisemaan asiassa annettava päätös hakemuksessa nimetyissä 20 sanomalehdessä sekä 12 talotekniikka- ja rakennusalan aikakauslehdessä.

Biobe Oy on vielä vaatinut, että Dir-Air Oy velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 40.324,97 eurolla korkoineen.

Perusteet

Biobe on perustamisestaan vuodesta 1991 lähtien kuulunut Suomen johtaviin korvausilmatuotteiden valmistajiin. Vuoden 2011 alussa Biobe lanseerasi uuden tuloilmaikkunaventtiilin, jota markkinoidaan nimellä ThermoPlus.

Bioben ThermoPlus-tuloilmaikkunaventtiilit ovat huoneiston ikkunoihin asennettavia lämmön talteenottolaitteita, joilla huoneistoon johdettava korvausilma tuodaan sisätilaan ikkunan yläosasta joko suoraan tai kierrättämällä se ikkunalasien välitilassa, siten että ikkunan luonnollisia lämpöhäviöitä hyödynnetään ilman esilämmitykseen ennen ilman tuloa sisään huoneeseen.

Hakemuksen kohteena oleviin Dir-Airin markkinointiviesteihin sisältyy useita paikkansa pitämättömiä tosiasioina esitettyjä väitteitä Bioben tuloilmaikkunaventtiilien fyysisistä ominaisuuksista ja niiden käyttötarkoitukseensa soveltumattomuudesta.

Dir-Air on perustanut Bioben ThermoPlus-venttiilejä koskevat totuudenvastaiset, harhaanjohtavat ja halventavat markkinointiväitteensä yksittäisiä venttiilejä koskeviin mittauksiin eikä luotettavaan ilmanvaihtomittaukseen. Dir-Airin vetoamasta materiaalista on nähtävissä, että yhtiön muun muassa Bioben asiakkaille lähettämiin tuloksiin ovat mitä ilmeisimmin vaikuttaneet Dir-Airin edustajien joko tahallisesti tai tahattomasti tekemät karkeat asennusvirheet.

Dir-Airin markkinoinnissaan esittämällä savutestillä ei voida osoittaa venttiilien vedottomuutta tai vetoisuutta. Savutestiä esittävässä videossa esiintyvä testin toteuttamistapa ei ole neutraali eikä anna oikeaa kuvaa savutestissä vertailtavien tuotteitten ominaisuuksista. Dir-Airin markkinoinnissa viitatut venttiilien vertailut on suoritettu tavalla, joka eroaa alalla normaalisti käytettäväksi määrätyistä vakioiduista olosuhteista ja menetelmistä. Dir-Airin testien toteuttamistapa ei ole myöskään standardin SFS-EN 13141-1 mukainen. Koska venttiilien vertailut on tehty Dir-Airin toimesta akkreditoimattomalla testilaitteistolla ilman puolueettoman ulkopuolisen tahon valvontaa, ei voida todeta, ovatko esimerkiksi paine-erot olleet ilmoitetun mukaiset tai miten muutoin testiventtiilit on testattu.

Dir-Air esittää verkkosivuillaan omaa Air-In Kameleontti -venttiiliä ja Bioben ThermoPlus-venttiilejä koskevia mittaustuloksia, joita koskevia kokeita ei ole mikään ulkopuolinen taho valvonut tai tarkastanut. Dir-Air on yksilöinyt verkkosivuillaan kyseisen Bioben ”kilpailevan tuotteen” kopioimalla sellaisenaan luvatta Bioben tuotteen kuvan Bioben verkkosivuilta.

Dir-Airin verkkosivuilla esiintyy kaksi vertailutaulukkoa, joiden tulokset ovat Bioben tuotteiden osalta täysin vääriä johtuen ilmeisesti kyseisten tuotteiden väärästä kokoamisesta sekä siitä, että testauksessa ei ole sovellettu alalla normaalisti käytettäviä vakioituja testausmenetelmiä. Näin ollen taulukot ovat virheellisiä ja harhaanjohtavia.

Dir-Airin verkkosivuillaan ja muussa markkinointiaineistossaan esittämät väitteet Bioben venttiilien ilmanläpäisykyvystä, niiden pölysuodattimien tehollisesta pinta-alasta sekä niiden soveltumattomuudesta asumiskäyttöön ovat kaikki paikkansapitämättömiä, harhaanjohtavia ja Biobea sekä sen tuotteita halventavia.

Dir-Airilla on virheellinen käsitys siitä, että yksittäisten ilmanvaihtoventtiileiden virtausominaisuuksille olisi asetettu säädöksin vähimmäisilmamäärä. Ympäristöministeriön asetuksissa ei ole velvoittavia säännöksiä yksittäisen venttiilin läpi virtaavasta ilmamäärästä, vaan tarvittava vähimmäisilmanvaihto voidaan ympäristöministeriön rakennusten sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta 22.12.2008 antaman asetuksen mukaan toteuttaa millä tahansa venttiilimäärällä.

Bioben ikkunaventtiili tulee valita siten, että sen ja ikkunan muodostama kokonaisuus toimii parhaassa mahdollisessa tasapainossa ilmanvaihtotehtävän ja lämmön talteenottotehtävän suhteen. Bioben ilmanvaihtoventtiilin käyttötarkoitus ei rajoitu pelkästään mahdollisimman suuren ilmamäärän tuottamiseen sisään asuntoon, vaan venttiilin tarkoituksena on ilmanvaihdon toteuttamisen lisäksi myös kerätä talteen ikkunoiden kautta muuten säteilevää lämpöhäviötä.

Dir-Airin toimitusjohtaja on lähettänyt useille Bioben asiakkaille kirjeitä, joissa hän esittelee yhtiönsä tekemien testien tuloksia ja niiden perusteella esittää paikkansapitämättömiä, harhaanjohtavia ja Biobea sekä sen tuotteita halventavia väitteitä.

Asiakkaille lähetetyissä 28.3.2011 päivätyissä kirjeissä Dir-Air on esittänyt muun muassa seuraavia väitteitä: ”… vertailuventtiilin ilmamäärät jäävät niin alhaisiksi, että sen ei voida katsoa soveltuvan asumiskäyttöön. Vertailussa olleen venttiilin käyttäminen kohteissa on erittäin suuri riski, joka saattaa johtaa asiakkaiden taholta huomattaviinkin korvausvaateisiin.”; ”… kohteessa ei Säätölaitehuolto Oy:n edustaja saanut ThermoventPlus-tuotteesta lainkaan ilmamäärtulosta, koska se jäi alle 1 litran/sekunti.”; ja ”VTT:tä on informoitu asiasta ja siellä tutkitaan parhaillaan, miten virheelliset valmistajan ilmoittamat ilmamäärät on saatu.”

Dir-Airin 14.5.2011 päivätyssä rakennusliikkeille ja isännöitsijöille osoitetussa kirjeessä on puolestaan esitetty ennen muuta seuraavaa: ”Korvausilmaventtiilimarkkinoilla on viime aikoina käyty vilkasta keskustelua tuotteille asetettavista vaatimustasoista ja tuotteiden saavuttamista tuloksista. Säännökset vaatimustasoista löytyvät ympäristöministeriön asetuksesta, joka on liitteenä.”; ”… Biobe ThermoPlus -venttiilit eivät sovellu asumiskäyttöön ja ovat riski asukkaiden terveydelle ja rakennusten kunnolle, jos luotetaan valmistajan (Bioben) antamaan informaatioon ilmamäärien ja suodatuksen suhteen.”; ja ”Kilpailevan Biobe ThermoPlus -venttiilin osalta tulos paljastaa, etteivät tuotteet täytä mitään heidän lupaamiaan tuloksia. Bioben ko. tuotteet eivät yllä edes puoleen ympäristöministeriön asetuksen (ilmanvaihdon ulkoilmaventtiilien tyyppihyväksyntä) vähimmäisilmamääräarvoista (minimi 6 l/s). Vaarana voi olla ihmisten sairastuminen ja asuntojen homeongelmat. Bioben tuotteissa ilmamäärät jäävät murto-osaan ilmoitetusta ja suodatus pienen pinta-alan vuoksi täysin toimimattomaksi.”

Lisäksi Dir-Airin toimitusjohtaja on lähettänyt vastaavantyyppisen 4.3.2011 päivätyn kirjeen Teknologian tutkimuskeskus VTT:lle (jäljempänä VTT).

Mikään hakemuksen kohteena oleva markkinointi-ilmaisu ei kehu Dir-Airin omia tuotteita tai edistä niiden menekkiä muulla tavalla positiivisesti. Kaikkien ilmaisujen osalta kysymys on helposti tunnistettavissa olevan yksittäisen kilpailijan tuotteiden karkeasta vähättelystä. Markkinointi-ilmaisut vahingoittavat Bioben liiketoimintaa.

VASTAUS

Vaatimukset

Dir-Air Oy on vaatinut, että hakemus hylätään. Dir-Air Oy on lisäksi vaatinut, että Biobe Oy velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 28.988,69 eurolla korkoineen.

Perusteet

Dir-Air on harjoittanut ilmastointiventtiilien ja äänenvaimentimien tuotekehitystä ja valmistusta lähes 20 vuoden ajan. Tuloilmaikkunaventtiilien ensisijainen tarkoitus on tuoda tuloilmaa poistuvan ilman tilalle. Nykymääräykset eivät salli sitä, että korvausilma tulee huoneistoon hallitsemattomasti esimerkiksi rakennuksen runkorakenteiden läpi.

Dir-Air on Bioben hakemuksen johdosta tutkituttanut ja mittauttanut vertailemansa Air-In Kameleontti -venttiilit sekä Bioben ThermoPlus-venttiilit insinööritoimisto W. Zenner Oy:llä, joka omaa pitkäaikaisen kokemuksen tällaisesta tutkimustoiminnasta.

Dir-Airin ja W. Zenner Oy:n tutkimukset on tehty samalla tavalla ja samanlaisissa olosuhteissa. Mittaustapa on ollut standardin
SFS-EN 13141-1 mukainen. Tulokset ovat siinä mielessä yksiselitteiset, että ne osoittavat vain Dir-Airin venttiilien soveltuvan asumiskäyttöön. Mittauksissa on käytetty Bioben ThermoPlus-venttiileitä, jotka on ostettu ja haettu Bioben varastolta huhtikuussa 2011. Bioben väitteet Dir-Airin tutkimusolosuhteiden aiheuttamista virheistä eivät pidä paikkaansa. Dir-Airin verkkosivuillaan julkaisemat tutkimustulokset Bioben ThermoPlus-tuloilmaikkunaventtiilistä eivät siten ole totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia.

VTT:n 22.6.2010 päivätyn tutkimusraportin testitulokset poikkeavat olennaisesti Dir-Airin ja W. Zenner Oy:n saamista tuloksista, koska VTT on tehnyt mittaukset virheellisesti. VTT:n testin tapainen järjestely puhaltaa ilmaa venttiiliin ei vastaa todellisia olosuhteita, joissa ilman vaihtuminen perustuu huoneissa olevaan alipaineeseen. Puutteita VTT:n testissä ovat myös koehuoneen järjestelyt, ikkunan asettaminen lattialle, ikkunan tiivistys ja paineen tasauksen puuttuminen.

Biobe on pyrkinyt markkinoimaan ThermoPlus-venttiileitä hyödyntämällä sellaisia mittaustuloksia, jotka se on tiennyt virheellisiksi. Tuloilmaikkunaventtiilien testauksesta on vielä virheellisesti väitetty, että venttiilit olisi testattu tyyppihyväksyntätestien mukaisesti, mistä syntyy markkinoille kuva, että ThermoPlus-venttiilit olisivat tyyppihyväksyttyjä. ThermoPlus-venttiilit ovat rakenteeltaan sellaisia, että niiden kunnollinen toiminta on mahdotonta.

Yksittäisen tuloilmaikkunaventtiilin virtausteknisillä ominaisuuksilla on merkitystä koko asuinhuoneiston korvausilman saannin kannalta erityisesti ikkunoiden määrän rajallisuudesta johtuen. Väärin mitoitettu ilmanvaihto on terveysriski.

Biobe on vaatinut kiellettäväksi VTT:lle 4.3.2011 lähetetyn kirjeen kaltaisen kirjeen lähettämisen. Kirjeellä on puututtu VTT:n virheellisesti suoritettuun testiin, mihin menettelyyn Dir-Airilla on ollut oikeus. Todetussa kirjeessä ei myöskään ole ollut kysymys markkinoinnista, joten vaatimus on myös tällä perusteella perusteeton. Kirje VTT:lle ei ole johtanut oikaisutoimenpiteisiin, minkä vuoksi Dir-Airin on ollut pakko tuoda oikeita ja puolueettomia vertailututkimusten mittaustuloksia julki sekä verkkosivuillaan että kirjeillä asiakaille. Dir-Airin tekemien testien toteuttamistapa on selvinnyt Dir-Airin verkkosivuilta ja niiden liitteistä.

Hakemuksessa on vaadittu kiellettäväksi kirjeiden lähettäminen myös Bioben asiakkaille. Kirjeen, joka on päivätty 28.3.2011, lopussa on esitetty toivomus siitä, että vastaanottajat tulisivat toteamaan mittaustulokset Dir-Airin laboratoriossa.

Todettu ja lähetetyt laboratoriotulokset osoittavat Dir-Airin toimineen avoimesti ja sen ainoana tarkoituksena olleen, että asiakkailla ja muilla ilmanvaihdosta päättävillä tahoilla on oikeaa tietoa eri vaihtoehdoista. Dir-Airin lähettämien kirjeiden sisältämät tiedot ilmamääristä ovat olleet oikeita eivätkä harhaanjohtavia.

Hakijan vaatimus siitä, että asiassa annettava päätös julkaistaisiin vastaajan kustannuksella lukuisissa lehdissä on laajuudessaan ja asian merkitys huomioon ottaen ylimitoitettu.

TODISTELU

Asiakirjatodistelu

Biobe Oy

1. Tuloste Bioben ThermoPlus-venttiilejä esittelevältä verkkosivulta 5.4.2011
2. Bioben ThermoPlus-venttiilin esite huhtikuulta 2011
3. Bioben ThermoPlus-tuloilmaikkunan käyttö- ja huolto-ohje huhtikuulta 2011
4. VTT:n 22.6.2010 päivätty tutkimusraportti VTT-R-04774-10 ”Biobe ThermoPlus -tuloilmaikkunaventtiilin tilavuusvirran mittaukset”
5. Tuloste Dir-Airin verkkosivulta 10.4.2011
6. Tuloste Dir-Airin verkkosivusta ”Venttiilivertailu: Air-In® Kameleontti -venttiilin vertailu kilpailevaan tuotteeseen” 10.4.2011 ja kyseiselle sivulle linkitettynä ollut YouTube-video
7. Tuloste Dir-Airin verkkosivulle ladatusta tiedostosta, joka koskee vertailutaulukkoa tuotteista Air-In 400 ja Biobe ThermoPlus TP 40
8. Tuloste Dir-Airin verkkosivulle ladatusta tiedostosta, joka koskee vertailutaulukkoa tuotteista Air-In 600 ja Biobe ThermoPlus TP 60
9. Kopio Dir-Airin toimitusjohtaja TT:n Bioben asiakkaille 28.3.2011 lähettämästä kirjeestä
10. Kopio Dir-Airin toimitusjohtaja TT:n VTT:n edustajalle 4.3.2011 lähettämästä kirjeestä
11. Kopio Inwido Finland Oy:n markkinointijohtajan Bioben edustajille 6.4.2011 lähettämästä sähköpostiviestistä
12. Valokuva Bioben ThermoPlus TP 40 -venttiilistä akryylikarmissa
13. VTT:n 31.5.2011 päivätty tutkimusraportti VTT-CR-03832-11 ”Biobe ThermoPlus -tuloilmaikkunaventtiilin tilavuusvirran mittaukset (versio 2011)”
14. VTT:n 31.5.2011 päivätty tutkimusraportti VTT-CR-03938-11 ”Biobe ThermoPlus -tuloilmaikkunaventtiilin tilavuusvirran mittaukset (versio 2010)”
15. Kopio Dir-Airin toimitusjohtaja TT:n rakennusliikkeille ja isännöitsijöille 14.5.2011 lähettämästä kirjeestä liitteineen
16. LGAI Technological Center S.A. -nimisen sertifioidun testauslaitoksen 25.1.2012 päivätyn raportin Biobe ThermoPlus TP 40 -venttiilin ilmavirroista mitattuna standardin EN 13141-1:2004 mukaisin testausjärjestelyin laillisesti pätevä suomenkielinen käännös
17. JP:n laatima mittauspöytäkirja 28.5.2011

Dir-Air Oy

18. Tulosteita Dir-Airin verkkosivuilta 4.5.2011
19. Tulosteita Bioben verkkosivuilta 10.6.2011
20. Eurooppapatenttiasiamies TP:n lausunto 2.5.2011
21. Professori PS:n lausunto 24.5.2011
22. Insinööritoimisto W. Zenner Oy:n tutkimusraportti 3.5.2011
23. JP:n laatima mittauspöytäkirja 28.5.2011
24. Bioben tiedote 24.5.2011
25. Dir-Airin kirje VTT:lle 4.3.2011
26. VTT:n 31.5.2011 päivätty tutkimusraportti VTT-CR-03832-11 ”Biobe ThermoPlus -tuloilmaikkunaventtiilin tilavuusvirran mittaukset (versio 2011)”
27. VTT:n 31.5.2011 päivätty tutkimusraportti VTT-CR-03938-11 ”Biobe ThermoPlus -tuloilmaikkunaventtiilin tilavuusvirran mittaukset (versio 2010)”
28. Professori PS:n lausunto 26.6.2011
29. RT-kortti RT-734-35362, Biobe-korvausilmaventtiili, helmikuu 1998
30. Skaala-ikkunoiden ja -ovien käyttö-, asennus- ja hoito-ohjeet sekä niihin sisältyvä ohje Bioben ThermoPlus-tuloilmaikkunan venttiilin suodattimen vaihdosta
31. VTT:n 22.6.2010 päivätty tutkimusraportti VTT-R-04774-10 ”Biobe ThermoPlus -tuloilmaikkunaventtiilin tilavuusvirran mittaukset”
32. Tuloste Bioben ThermoPlus-venttiilejä esittelevältä verkkosivulta 4.5.2011
33. Insinööritoimisto W. Zenner Oy:n mittauspöytäkirja 23.1.2012
34. LGAI Technological Center S.A. -nimisen sertifioidun testauslaitoksen 25.1.2012 päivätyn raportin Biobe ThermoPlus TP 40 -venttiilin ilmavirroista mitattuna standardin EN 13141-1:2004 mukaisin testausjärjestelyin laillisesti pätevä suomenkielinen käännös

Henkilötodistelu

Biobe Oy

1. JL, teknikko, VTT
2. PA, tekninen myyjä, Säätölaitehuolto Oy
3. MU, markkinointijohtaja, Inwido Finland Oy

Dir-Air Oy

4. TT, toimitusjohtaja, Dir-Air Oy, todistelutarkoituksessa
5. JU, diplomi-insinööri, W. Zenner Oy
6. PS, virtaustutkimuksen professori, Tampereen teknillinen yliopisto
7. TP, eurooppapatenttiasiamies, Tampereen patenttitoimisto Oy
8. JP, ilmanvaihdonsäätäjä, Pielisen ilmastointi Oy

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1. Asian arvioinnin lähtökohdat

Bioben hakemus kohdistuu Dir-Airin internetsivuilla ja kirjeitse tapahtuneeseen markkinointiin, jossa Dir-Air on esittänyt tuloilmaikkunaventtiilien ilmamäärien vertailutesteihin perustuvia sanallisia arvioita sekä erilaisia vertailutaulukoita ja kuvaajia Dir-Airin ja Bioben kokoluokassaan toisiaan vastaavista tuloilmaikkunaventtiileistä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 2 §:n 2 momentin mukaan tarkempia säännöksiä ja määräyksiä muun ohella rakentamisesta voidaan antaa asetuksella, ministeriön päätöksellä ja kunnan rakennusjärjestyksellä siten kuin jäljempänä säädetään. Lain 13 §:n 1 momentin mukaan asianomainen ministeriö antaa tätä lakia täydentäviä rakentamista koskevia teknisiä ja näitä vastaavia yleisiä määräyksiä ja ohjeita, jotka julkaistaan Suomen rakentamismääräyskokoelmassa. Pykälän 2momentin mukaan rakentamismääräyskokoelman määräykset ovat velvoittavia. Ohjeet sen sijaan eivät ole velvoittavia, vaan muitakin kuin niissä esitettyjä ratkaisuja voidaan käyttää, jos ne täyttävät rakentamiselle asetetut vaatimukset.

Biobe ja Dir-Air ovat yhtä mieltä siitä, että ympäristöministeriön 10.11.2008 antama asetus ilmanvaihdon ulkoilmaventtiilien tyyppihyväksynnästä ei ole velvoittanut yhtiöitä hakemaan asiassa kysymyksessä oleville tuloilmaikkunaventtiileille tyyppihyväksyntää, mihin standardi SFS-EN 13141-1 liittyy. Edelleen asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että ympäristöministeriön 22.12.2008 antama asetus rakennusten sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta on sisältänyt sekä määräyksiä sisäilman laadusta että ohjeita muun ohella siitä, miten rakennusten ilmanvaihto mitoitetaan oleskelutiloihin johdettavien ulkoilmavirtojen tilakohtaisten ohjearvojen perusteella.

Markkinaoikeus toteaa, että puheena olevien yksittäisten tuloilmaikkunaventtiilien ominaisuuksiin tai niiden testaamiseen liittyen ei ole olemassa velvoittavia säännöksiä. Kuten henkilötodistelusta on käynyt ilmi, sinällään on niin, että esimerkiksi edellä mainitun standardin mukaisten testausjärjestelyiden noudattaminen alalla olisi omiaan parantamaan eri tahojen saavuttamien mittaustulosten vertailtavuutta. Käsillä olevan asian arvioinnin lähtökohta on kuitenkin se, että minkään nimenomaisen tutkimuksen toteuttamistavan käyttäminen puheena olevien tuloilmaikkunaventtiilien testauksessa ei ole edellytys sille, että tutkimustuloksia voitaisiin käyttää hyväksi markkinoinnissa. Asiassa on siis kysymys vastaajayhtiön markkinoinnista ja sen arvioinnista sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain ja siihen liittyvien muiden oikeusohjeiden perusteella.

2. Oikeusohjeet

Vertailevasta markkinoinnista säädetään sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 a §:ssä. Säännös vastaa asiallisesti aiempaa vertailevaa mainontaa koskenutta kuluttajansuojalain 2 luvun 4 a §:ää (1072/2000), johon viitattiin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 3 momentissa (1073/2000) ja jolla säännöksellä oli pantu täytäntöön harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta 10.9.1984 annettu neuvoston direktiivi 84/450/ETY, sellaisena kuin tämä direktiivi oli muutettuna 6.10.1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/55/EY.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 a §:n 1 momentin mukaan markkinointi, josta voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa kilpailija tai kilpailijan markkinoima hyödyke eli vertaileva markkinointi, on vertailun osalta sallittu muun muassa jos se ei ole totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa (1 kohta) ja siinä verrataan puolueettomasti hyödykkeiden yhtä tai useampaa olennaista, merkityksellistä, toteen näytettävissä olevaa ja edustavaa ominaisuutta tai hyödykkeiden hintoja (3 kohta) ja siinä ei väheksytä eikä halvenneta kilpailijan tavaramerkkiä, toiminimeä tai muuta erottavaa tunnusta taikka hyödykettä, toimintaa tai oloja (5 kohta). Pykälän 3 momentin mukaan muuten kuin vertailun osalta vertailevaan markkinointiin sovelletaan, mitä muualla laissa säädetään mainonnasta ja muusta markkinoinnista.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua, joka koskee omaa tai toisen elinkeinotoimintaa ja on omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan taikka vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa. Pykälän 2 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää asiaan kuulumattomia seikkoja sisältävää eikä esitystavaltaan tai muodoltaan sopimatonta ilmaisua, joka on omiaan vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa.

Myös Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n markkinoinnin perussääntöjen vertailevaa markkinointia koskevasta 11 artiklasta käy ilmi, että vertailtavien tietojen tulee olla toteennäytettävissä ja että vertaileva markkinointi tulee laatia siten, että vertailu ei ole omiaan johtamaan harhaan. Perussääntöjen 12 artiklan mukaan markkinoinnissa ei saa halventaa tai väheksyä tiettyä henkilöä, ihmisryhmää, yritystä, organisaatiota, elinkeinotoimintaa, ammattia tai tuotetta.

Markkinointia arvioidaan siitä näkökulmasta, millaisen kokonaisvaikutelman se luo kohderyhmässään eli tässä tapauksessa asianosaisten yhteisen näkemyksen mukaan ikkunanvalmistajissa ja muissa alan yritysasiakkaissa. Tosin myös yksittäiset markkinointi-ilmaisut voivat olla sopimattomia.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että vertailevaa markkinointia käyttävän elinkeinonharjoittajan on kyettävä perustelemaan ja näyttämään toteen vertailun oikeellisuus. Vertailun tulee olla totuudenmukainen markkinoinnin hetkellä. Kun virheellinen vertailu voi johtaa kuluttajia harhaan ja vahingoittaa kilpailijan elinkeinotoimintaa, on selvää, että vertailulle asetettava oikeellisuusvaatimus on verraten ankara, kuten korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä 2008:96 ja 2011:42 on todettu. Näin on myös silloin, kun markkinoinnin kohderyhmä muodostuu elinkeinonharjoittajista.

Elinkeinonharjoittajan markkinoinnin laillisuuden arvioinnin kannalta ei lähtökohtaisesti ole merkitystä sillä, miten sen kilpailija on toteuttanut oman markkinointinsa.

3. Dir-Airin markkinoinnin arviointi

Dir-Airin käsiteltävänä olevassa markkinoinnissa, josta jäljempänä ilmenevin tavoin on selvästi tunnistettavissa sen kilpailija ja kilpailijan markkinoima hyödyke, on kysymys vertailevasta markkinoinnista, mitä Dir-Airkaan ei ole kiistänyt.

3.1. Markkinointi erityisesti internetissä (vaatimuskohdat 1, 2, 3 ja 5)

3.1.1. Vaatimuskohdat 1 ja 2

Esitetyn selvityksen perusteella Dir-Airin internetsivujen etusivulla on huhtikuussa 2011 ollut linkki sekä YouTubessa julkaistuun venttiilivertailua koskevaan videoon että venttiilivertailua koskevalle Dir-Airin internetsivulle. Dir-Airin internetsivujen etusivulla on edelleen tuotu esiin, että Air-In-raitisilmaventtiileillä ja -äänenvaimentimilla on maan parhaat ääneneristävyysarvot ja suurimmat vedottomat ilmamäärät. Venttiilivertailun osalta on esitetty, että Air-In Kameleontti -venttiilillä saavutetaan huomattavasti tehokkaampi ja vedottomampi ilmanvaihto kuin kilpailevalla tuotteella.

Dir-Airin internetsivujen alisivulla julkaistu venttiilivertailua koskeva osio on sisältänyt Air-In Kameleontti -venttiilin vertailun kuvassa esitettyyn kilpailevaan tuotteeseen. Vallitsevan asianosaisten välisen kilpailutilanteen ja esitetyn kuvan perusteella kilpaileva tuote on markkinoinnin kohderyhmän piirissä selkeästi tunnistettavissa Bioben markkinoimaksi tuloilmaikkunaventtiiliksi.

Venttiilejä esittävien kuvien alapuolella on todettu ensin, että tuotteet on mitattu Air-In-laboratoriossa ja sen jälkeen, että ”Normaaliasumista varten puhdas sisäilmasto saadaan, kun ilma vaihtuu 0,5 kertaa tunnissa. Air-In-venttiilillä tuo kriteeri täyttyy. Kilpaileva tuote ei pääse lähellekään asetettuja normeja, joten se ei sovellu asumiskäyttöön.” Markkinaoikeus toteaa, että jälkimmäisen ilmaisun Dir-Air on esittänyt myös Bioben asiakirjatodisteinaan 7 ja 8 vetoamien toisaalla internetissä julkaistujen 25.3.2011 päivättyjen vertailutaulukoiden yhteydessä.

Seuraavaksi puheena olevalla alisivulla on esitetty linkkinä internetin YouTube-sivustolla ollut vedottomuus-/savutestivideo, josta on myös ollut nähtävillä videon pysäytyskuva alisivulla. Jo pysäytyskuvassa on esitetty Air-In-venttiiliä esittävän kuvan alla, että ”Venttiili puhaltaa vedottomasti ylös katto- ja seinäpintaan” ja vastaavasti kilpailevaa tuotetta esittävän kuvan alla, että ”Venttiili puhaltaa ilman suoraan oleskelutilaan vetoisasti”.

Mainitussa YouTube-sivustolle ladatussa videossa on esitetty aluksi otsikkotekstinä ”PUHALLUSKUVIO AIR-IN vs. KILPAILEVA TUOTE”. Tämän jälkeen videolla on seurannut noin 15 sekuntia kestävä esitys, jossa Dir-Airin Air-In-venttiilin ja kilpailevan venttiilin edessä pidetään savuavaa tikkua. Esityksestä on pääteltävissä, että venttilien toiselta puolelta puhalletaan niiden lävitse ilmaa, jonka johdosta savuinen ilmavirta kulkeutuu Air-In-venttiilin jälkeen selvästi yläviistoon ja kilpailevan tuotteen jälkeen pääosin vaakatasossa ja vain lievästi yläviistoon. Air-In-venttiilin alla on esitetty edellä viitattu ”vedottomasti puhaltaminen” ja kilpailevan venttiilin alla ”vetoisasti puhaltaminen”. Video on päättynyt tekstiin www.dir-air.fi.

Edellä kuvattu markkinointi liittyy Bioben kieltovaatimuksiin 1 ja 2. Liittyen kieltovaatimukseen 2 Bioben mukaan edellä mainitusta videosta on käynyt ilmi Dir-Airin venttiilistä tulevan ilmavirran olevan pistemäinen ja Bioben venttiilistä tulevan ilmavirran olevan hajautettu ja laajemmalle leviävä. Biobe on lisäksi esittänyt, että videolla virtausnopeudeltaan suuremmalta vaikuttava Dir-Airin venttiilin läpi kulkeva pistemäinen ilmavirta aiheuttaa enemmän vedon tunnetta kuin Bioben venttiilin läpi virtaava hitaammin ja hajautetummin liikkuva ilma.

Markkinaoikeus katsoo, että Dir-Airin edellä kuvatussa markkinoinnissa on vertailtu yhtiön itsensä markkinoimia Air-In-tuloilmaikkunaventtiilejä sen kilpailijan Bioben ThermoPlus-venttiileihin esittämällä Bioben venttiilistä kaksi kieltovaatimuksessa 1 yksilöityä tosiasiaväitettä, jotka Dir-Air on velvollinen näyttämään toteen.

Ilmaisu ”Kilpaileva tuote ei pääse lähellekään asetettuja normeja, joten se ei sovellu asumiskäyttöön” on esiintynyt Dir-Airin internetsivulla kohdassa, jota ennen Dir-Air on esittänyt oman venttiilinsä täyttävän puhtaan sisäilmaston edellyttämän ilman vaihtumisen kriteerin. Markkinaoikeus katsoo, kun otetaan huomioon, että yksittäisen tuloilmaikkunaventtiilin läpi virtaavan ilman vähimmäisilmamäärää ei ole säännelty velvoittavalla normilla, että Dir-Airin asiassa esittämä todistelu ei ole osoittanut, että Bioben ThermoPlus-venttiili ei soveltuisi asumiskäyttöön.

Ilmaisun ”Kilpaileva venttiili puhaltaa ilmaa suoraan oleskelutilaan vetoisasti” todenperäisyyden osoittamiseksi Dir-Airin tulee esittää Bioben venttiilin vetoisuudesta riittävä näyttö. Markkinaoikeus katsoo, että YouTubesta Dir-Airin internetsivulle linkitetty video ei kuitenkaan luo edes perusteltua olettamaa siitä, että Bioben venttiilin läpi kulkeva ilmavirta olisi vetoisampi kuin Dir-Airin venttiilin läpi kulkeva ilmavirta. Videolta lisäksi ilmenee, että kyseistä savutestiä ei ole suoritettu savutikun sijainnin osalta molempien venttiilien osalta täysin samalla tavalla. Muukaan markkinaoikeudessa esitetty todistelu ei riitä osoittamaan oikeaksi Dir-Airin väitettä Bioben venttiilin Dir-Airin venttiiliä suuremmasta vetoisuudesta.

Bioben kieltovaatimuksessa 2 tarkoitetun ilmaisun on katsottava Bioben markkinaoikeudessa esittämänkin perusteella asiallisesti sisältyvän viimeksi mainittuun Bioben venttiilin vetoisuutta koskevaan ilmaisuun eikä kieltovaatimusta 2 ole aihetta näin ollen tarkastella erikseen.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei Dir-Air ole voinut markkinointihetkellä eikä vielä markkinaoikeudessakaan osoittaa kysymyksessä olevien markkinointi-ilmaisujensa todenperäisyyttä.

Bioben tältä osin kiellettäväksi vaatimat Dir-Airin markkinointi-ilmaisut ovat olleet sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 a §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla totuudenvastaisia ja 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla kilpailijan hyödykettä väheksyviä. Bioben kieltovaatimukset 1 ja 2 on siten hyväksyttävä. Kielto on muotoiltu päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

3.1.2. Vaatimuskohta 3

Dir-Air on huhtikuussa 2011 ilmoittanut internetsivuillaan, että yhtiön Air-In-venttiileillä on maan suurimmat vedottomat ilmamäärät. Dir-Airin internetsivujen alisivun venttiilivertailua koskevassa osiossa on tuolloin julkaistu myös ilmamäärien vertailutaulukoita Dir-Airin Air-In 400- ja 600 -venttiilien sekä vastaavien kilpailevien tuotteiden välillä. Vertailutaulukoiden yläpuolella on esitetty kuva sekä kilpailevasta tuotteesta että erikseen sen suodattimesta.

Asiassa edellä todetun markkinoinnin kohderyhmän voidaan jo tällä perusteella katsoa tunnistavan Bioben kyseisellä internetsivulla vertaillun kilpailevan venttiilin valmistajaksi. Lisäksi Dir-Air on Bioben asiakirjatodisteiden 7 ja 8 perusteella julkaissut toisaalla internetissä 25.3.2011 päivätyt lukuarvoiltaan samansisältöiset vertailutaulukot, joiden yhteydessä on esitetty kilpailevien tuotteiden ohella myös Bioben nimi.

Mainittujen vertailutaulukoiden yhteydessä on myös esitetty, että tuotteet on mitattu Air-In-laboratoriossa. Dir-Airin markkinoinnissaan viittaaman ilmamäärämittauksen ja sen tuloksista laadittujen varsin seikkaperäisten vertailutaulukoiden yhteydessä ei kuitenkaan ole esitetty, miten tutkien taulukoissa esitetyt ilmamäärät on saavutettu. Dir-Airin internetsivuilla ei ole esitetty myöskään olleen linkkiä tai viittausta sellaiseen lähteeseen, josta kysymyksessä olevasta vertailumittauksesta olisi ollut saatavissa tarkempia tietoja. Dir-Air ei ole siten markkinoinnissa internetsivuillaan edes pyrkinyt osoittamaan sitä tutkimuksen toteuttamistapaa, jolla mitattuna sen venttiilit olisivat taulukoissa esitetyllä tavalla Bioben venttiilejä enemmän ilmaa läpäiseviä ja siinä suhteessa lähtökohtaisesti parempia.

Dir-Airin asiakkailleen lähettämän 28.3.2011 päivätyn kirjeen liitteenä olleessa toimitusjohtaja TT:n laatimassa yhteenvedossa on esitetty tiettyjä tietoja Dir-Airin 4.12.2010 toteuttamista ilmamäärätesteistä Dir-Airin ja Bioben venttiilien osalta. Kyseiset mittaustulokset ovat jonkin verran poikenneet niistä, jotka Dir-Air on maalis-huhtikuussa 2011 julkaissut internetissä. Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että Dir-Air ei ole asiassa esitetyn selvityksen perusteella voinut vielä 4.12.2010 testata Bioben vasta vuonna 2011 myyntiin tullutta ThermoPlus-tuloilmaikkunaventtiilin kaupallista versiota. Dir-Airin internetsivuilla maalis-huhtikuussa 2011 vertailtu Bioben venttiili ei siis ole ollut sama kuin Dir-Airin 28.3.2011 lähettämässä kirjeessä vertailtu Bioben venttiili.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Dir-Airin markkinoinnin kohderyhmän eli tuloilmaikkunaventtiilien käyttämistä suunnittelevien tahojen tulee kyetä arvioimaan muun ohella huonekohtaisesti mitoitettavaa poistoilman määrää sekä sen vaikutusta tarvittavien venttiilien laatuun ja lukumäärään. Tämän vuoksi julkaistaessa markkinointitarkoituksessa kysymyksessä olevan kaltaisia teknisiä mittauksia koskevaa vertailutietoa puheena olevalle kohderyhmälle, markkinoijan tulisi esittää markkinoinnissaan myös vertailutestien toteuttamistapa riittävällä tarkkuudella.

Markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevan vertailevan markkinoinnin kohderyhmän on ollut vertailutestien toteuttamistapaa koskevan selvityksen markkinoinnin yhteydestä internetsivuilta kokonaan puuttuessa mahdotonta arvioida Dir-Airin esittämien tuloilmaikkunaventtiilien ilmamäärien vertailutaulukoiden luotettavuutta tai niiden vertailukelpoisuutta ja merkitystä suhteessa muihin asianosaisten teettämiin vertailumittauksiin.

Dir-Airin markkinointi internetsivuillaan on siten ollut vähintäänkin harhaanjohtavaa eikä se ole täyttänyt sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 a §:n 1 momentin 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä. Bioben kieltovaatimus 3 on siten hyväksyttävä. Kielto on muotoiltu päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

3.1.3. Vaatimuskohta 5

Biobe on vaatinut, että Dir-Airia kielletään esittämästä yksittäisen venttiilin kautta kulkevan ilman mahdollisimman suuri määrä ainoaksi merkitseväksi tekijäksi lämpöhäviöiden pienentämiseen lämmön talteenottoon tarkoitettujen ilmanvaihtoventtiilien markkinoinnissa. Biobe on tämän vaatimuksen osalta viitannut Dir-Airin markkinointiin myös kokonaisuutena tarkasteltuna.

Dir-Air on edellä todetulla tavalla korostanut markkinoinnissaan tuloilmaikkunaventtiiliensä suurimpia ilmamääriä. Dir-Airin internetsivuilla on Air-In Kameleontti -tuloilmaikkunaventtiilin kohdalla esitetty, että lämmön talteenottavalla venttiilillä varustetut ikkunat ovat ensimmäinen askel parhaaseen energiatehokkuuteen ja että venttiilin avulla tuloilma lämpenee ikkunan välissä hukkalämmöllä jopa 10–20 celsiusastetta. Kameleontti-venttiilin on kerrottu soveltuvan sekä uusiin ikkunoihin että saneeraukseen. Venttiili voidaan asentaa vanhaan ikkunaan joko ensiasennuksena tai olemassa olevan karmiventtiilin tilalle. Dir-Airin internetsivuilla on ollut muun muassa linkit videoihin, jotka ovat otsikkojensa puolesta koskeneet karmiventtiilin päivitystä tuloilmaikkunaksi ja Kameleontti-venttiilin ominaisuuksia.

Markkinaoikeus katsoo, että vaikka Dir-Air onkin pyrkinyt markkinoinnissaan korostamaan yksittäisen tuloilmaikkunaventtiilin ilmamäärän merkitystä, yhtiön markkinoinnissa ottaen huomioon jo se, mitä siinä on sanottu ”ensimmäisestä askeleesta”, ja markkinointia kokonaisuutena arvioitunakaan ei ole esitetty yksittäisen tuloilmaikkunaventtiilien kautta kulkevaa mahdollisimman suurta ilmamäärää eikä ilmamäärää ylipäänsä ainoaksi merkitseväksi tekijäksi lämpöhäviöiden pienentämisessä. Myöskään asiassa todisteina esitetyt Dir-Airin lähettämät kirjeet eivät ole Bioben vaatimuksen arvioinnin kannalta tarkasteltuna sisältäneet virheellistä tietoa.

Dir-Airin markkinointi ei siten ole tältä osin ollut Bioben väittämällä tavalla sopimatonta. Bioben kieltovaatimus 5 on siten hylättävä.

3.2. Dir-Airin eräät markkinointi-ilmaisut kirjeissä (vaatimuskohta 4)

Dir-Airin asiakkailleen lähettämän 28.3.2011 päivätyn kirjeen alussa toimitusjohtaja TT on ilmoittanut oheistavansa tiedoksi laboratoriotutkimuksen, jossa on verrattu Dir-Airin ja Bioben venttiilien ilmavirtoja.

Kirjeessä on seuraavaksi todettu ilmamäärien osoittavan, että ”Air-In-venttiili täyttää kaikille ilmamäärille asetetut viranomaismääräykset ja normit, sen sijaan vertailuventtiilin ilmamäärät jäävät niin alhaisiksi, että sen ei voida katsoa soveltuvan asumiskäyttöön. Vertailussa olleen venttiilin käyttäminen kohteissa on erittäin suuri riski, joka saattaa johtaa asiakkaiden taholta huomattaviinkin korvausvaateisiin. Jo nyt on tiedossani esimerkki tällaisesta kohteesta, vaikka ko. venttiili on ollut vasta lyhyen aikaa markkinoilla. Tässä kohteessa ei Säätölaitehuolto Oy:n edustaja saanut lainkaan ilmamäärätulosta, koska se jäi alle
1 litran/sekunti.”

Kirjeessä on lisäksi muun muassa todettu, että ”VTT:tä on informoitu asiasta ja siellä tutkitaan parhaillaan, miten virheelliset valmistajan ilmoittamat ilmamäärät on saatu”.

Markkinaoikeus katsoo, että asiassa todistajina kuultujen Säätölaitehuolto Oy:n edustaja PA:n ja VTT:n edustaja JL:n kertomusten perusteella kirjeessä viitatut seikat eivät ole olleet Säätölaitehuolto Oy:n ja VTT:n väitettyjen toimenpiteiden osalta paikkansapitäviä.

Dir-Airin rakennusliikkeille ja isännöitsijöille lähettämässä 14.5.2011 päivätyssä kirjeessä on esitetty, että ”Säännökset vaatimustasoista löytyvät ympäristöministeriön asetuksesta, joka on liitteenä.”; ”… Biobe ThermoPlus-venttiilit eivät sovellu asumiskäyttöön ja ovat riski asukkaiden terveydelle ja rakennusten kunnolle, jos luotetaan valmistajan (Bioben) antamaan informaatioon ilmamäärien ja suodatuksen suhteen.”; ja ”Kilpailevan Biobe ThermoPlus -venttiilin osalta tulos paljastaa, etteivät tuotteet täytä mitään heidän lupaamiaan tuloksia. Bioben ko. tuotteet eivät yllä edes puoleen ympäristöministeriön asetuksen (ilmanvaihdon ulkoilmaventtiilien tyyppihyväksyntä) vähimmäisilmamääräarvoista (minimi 6 l/s). Vaarana voi olla ihmisten sairastuminen ja asuntojen homeongelmat. Bioben tuotteissa ilmamäärät jäävät murto-osaan ilmoitetusta ja suodatus pienen pinta-alan vuoksi täysin toimimattomaksi.”

Markkinaoikeus katsoo, että Dir-Air on edellä mainituissa markkinointitarkoituksessa lähettämissään kirjeissä esittänyt pääkilpailijansa Bioben markkinoimat ThermoPlus-venttiilit hyvin epäedullisessa valossa. Kirjeiden vastaanottajille on syntynyt väistämättä mielikuva Bioben kysymyksessä olevan venttiilin heikkolaatuisuudesta ja siitä, että vain Dir-Airin markkinoima vastaava tuote soveltuu käytettäväksi asunnoissa.

Dir-Airin kirjeissään esittämän vertailevan markkinoinnin ollessa Bioben kannalta hyvin negatiivista, kysymyksessä olevassa vertailevassa markkinoinnissa käytettyjen ilmaisujen totuudenmukaisuuden näyttövelvollisuus on korostunut. Dir-Air ei ole kuitenkaan markkinointinsa yhteydessä tai vielä markkinaoikeudessakaan osoittanut esittämiensä väitteiden totuudenmukaisuutta.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että Dir-Airin markkinointi on ollut 28.3.2011 ja 14.5.2011 päivätyissä kirjeissä Bioben esittämiltä osin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 a §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla totuudenvastaista ja 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla kilpailijan hyödykettä väheksyvää.

Biobe on tässä vaatimuskohdassa vedonnut myös VTT:n edustajalle lähetettyyn 4.3.2011 päivättyyn kirjeeseen. Kysymyksessä olevaa kirjettä sen saaja huomioon ottaen ei ole kuitenkaan pidettävä markkinointina, joten kirjeen ei voida katsoa olevan Bioben kieltovaatimuksen piirissä. Näin ollen asiassa ei ole aihetta enemmälti tarkastella Dir-Airin mainittua kirjettä VTT:lle.

Bioben kieltovaatimus 4 on edellä esitetyillä perusteilla hyväksyttävä. Kielto on muotoiltu päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

4. Kiellon määrääminen, oikaisutoimi ja uhkasakon asettaminen

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta 1–3 §:n vastaista menettelyä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.

Dir-Airin on edellä todettu menetelleen sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 a §:n vastaisesti tuloilmaikkunaventtiiliensä markkinoinnissa. Todettu lainvastainen menettely on kiellettävä.

Asiassa annettava kielto on muotoiltu siten kuin päätöslauselmasta käy ilmi. Näin määrättävä kielto kattaa myös Bioben vaatimuksen ”Venttilivertailu” -otsikoidun alisivun sekä muiden verkkosivustojen vastaavaa sopimatonta markkinointia koskevan sisällön poistamisesta.

Määrättävässä kiellossa on kysymys markkinoinnin kieltämisestä. Riittävä sopeutumisaika tällaisen kiellon noudattamiselle käsillä olevassa asiassa on kuukausi. Kielto määrätään noudatettavaksi 26.4.2012 lukien.

Dir-Airin markkinoinnin toteuttamistavat eli markkinointi internetissä ja kirjeissä sekä markkinoinnin kohderyhmän suppeus huomioon ottaen asiassa ei ole esitetty perusteita, joiden nojalla olisi syytä määrätä, että tämä päätös olisi Bioben vaatimin tavoin julkaistava hakemuksessa mainituissa sanoma- ja aikakauslehdissä.

Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole laissa tarkoitettuja erityisiä syitä olla asettamatta uhkasakkoa kiellon tehosteeksi. Harkittaessa uhkasakon suuruutta on ensisijaisesti otettava huomioon se, että sakon uhka on omiaan tehokkaasti ehkäisemään määrättävän kiellon rikkomisen. Tähän nähden uhkasakko on asetettava 100.000 euron määräisenä.

5. Oikeudenkäyntikulut

Eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain 20 §:n 1 momentin mukaan sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaisissa asioissa markkinaoikeudessa sovelletaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevia oikeudenkäymiskaaren säännöksiä.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.

Biobe on asian voittanut osapuoli, vaikka sen väliaikaista kieltoa koskeva vaatimus sekä pääasian osalta yksi vaatimuskohta ja oikaisutoimea koskeva vaatimus on hylätty. Sillä, minkä Biobe on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa. Dir-Airilla ei ole ollut huomauttamista Bioben oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta sen määrän osalta. Näin ollen Dir-Air on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 3 §:n nojalla velvollinen korvaamaan Bioben oikeudenkäyntikulut vaaditun määräisinä.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus kieltää Dir-Air Oy:tä 100.000 euron sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta valmistamiensa tuloilmaikkunaventtiilien markkinoinnissa menettelyä, jossa

– väitetään Biobe Oy:n valmistamien ThermoPlus-venttiilien vertaamisen yhteydessä, että ”Kilpaileva tuote ei pääse lähellekään asetettuja normeja, joten se ei sovellu asumiskäyttöön” ja ”Kilpaileva venttiili puhaltaa ilmaa suoraan oleskelutilaan vetoisasti”,
– käytetään tuloilmaikkunaventtiilien ilmamäärien vertailua esittämättä markkinoinnin kohderyhmälle käytetyn vertailutestin toteuttamistapaa, ja
– lähetetään Biobe Oy:n tuotteita koskevia edellä perusteluista ilmenevin tavoin sopimattomia ilmaisuja sisältäviä markkinointikirjeitä.

Kieltoa on noudatettava 26.4.2012 lukien.

Dir-Air Oy velvoitetaan suorittamaan Biobe Oy:lle korvauksena oikeudenkäyntikuluista 40.324,97 euroa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden päätöksen antamisesta.

Biobe Oy:n vaatimukset hylätään muilta osin.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 25.5.2012.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Sami Myöhänen ja Jaakko Ritvala.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen