MAO:109/12
HAKEMUS
Vaatimukset
Dir-Air Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää Biobe Oy:tä 100.000 euron sakon uhalla markkinoimasta Biobe ThermoPlus-ilmanvaihtoventtiilejä käyttäen markkinoinnissaan menettelyä, jossa
1. väitetään, että Biobe ThermoPlus-venttiili olisi virallisesti ja puolueettomasti testattu VTT:llä, ja vedotaan VTT:n tutkimusraportteihin VTT-R-04774-10 ja VTT-CR-03832-11 venttiilien virtausteknisten ominaisuuksien todistamiseksi,
2. väitetään, että VTT:n testit täyttäisivät ulkoilmaelimien virtaus- ja äänitekniset tyyppihyväksyntä- ja testausohjeet,
3. väitetään, että venttiilien avulla saatava ilmamäärä olisi Biobe ThermoPlus TP 40 -venttiilillä 5,6 litraa sekunnissa ja Biobe ThermoPlus TP 60 -venttiilillä 8,1 litraa sekunnissa,
4. väitetään, että ThermoPlus-venttiilit hyödyntävät ikkunan lämpöhäviötä tehokkaasti,
5. vedotaan Bioben kotisivuilla videona mainittuun VTT:n savutestiin ThermoPlus-venttiilien vedottomuuden osoittamiseksi ja
6. esitetään VTT:n 17.–19.5.2011 tekemiin ilmamäärämittauksiin perustuva vertailu Bioben ThermoPlus-venttiilien ja Dir-Airin Air-In-venttiilien välillä.
Dir-Air Oy on vielä vaatinut, että Biobe Oy velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 29.131,36 eurolla korkoineen.
Perusteet
Bioben ThermoPlus-venttiilien markkinointi on perustunut suurelta osin totuudenvastaisiin ja harhaanjohtaviin ilmaisuihin sekä hyvän liiketavan vastaiseen ja kilpailijoiden kannalta sopimattomaan menettelyyn. Bioben menettely käy ilmi yhtiön kotisivuilta.
Tuloilmaikkunaventtiilien ensisijainen tarkoitus on tuoda tuloilmaa poistuvan ilman tilalle. Nykymääräykset eivät salli sitä, että korvausilma tulee huoneistoon hallitsemattomasti esimerkiksi rakennuksen runkorakenteiden läpi. Yksittäisen tuloilmaikkunaventtiilin virtausteknisillä ominaisuuksilla on merkitystä asuinhuoneiston korvausilman saannille, ja väärin mitoitettu ilmanvaihto on terveysriski. Ilmanvaihdon suunnittelussa ja toteutuksessa lähdetään niistä virtausteknisistä ominaisuuksista, jotka tuloilmaikkunaventtiilien valmistajat ilmoittavat yksittäisille venttiileilleen markkinoinnissaan esimerkiksi kotisivuillaan.
Biobe on markkinoinut ThermoPlus-venttiileitä hyödyntämällä Teknologian tutkimuskeskus VTT:n (jäljempänä VTT) 22.6.2010 päivättyä tutkimusraporttia, jonka tulokset Biobe on tiennyt virheellisiksi. VTT:n testeissä on ollut lukuisia virheitä, muun muassa se, että testi on tehty niin sanotulla puhallusmenetelmällä. Tällainen menetelmä ei vastaa todellisia olosuhteita, joissa korvausilman saanti perustuu asuinhuoneistossa olevaan alipaineeseen. Puutteita VTT:n testissä ovat olleet myös koehuoneen järjestelyt, ikkunan asettaminen lattialle, ikkunan tiivistys ja paineentasauksen puuttuminen.
Edellä mainitussa tutkimusraportissa testattua venttiiliä ei myöskään ole myyty asiakkaille.
Dir-Air on teettämillään tutkimuksilla osoittanut, etteivät Bioben kotisivuillaan ilmoittamat ilmamäärät vastaa totuutta. Bioben ThermoPlus-venttiilien kautta saatavan korvausilman määrä on niin vähäinen, etteivät venttiilit sovellu asumiskäyttöön.
VTT:n 22.6.2010 päivätty tutkimusraportti ja siinä olevat valokuvat osoittavat, ettei VTT:n testi ole täyttänyt tyyppihyväksynnän edellytyksiä. VTT ei ole edes itse väittänyt, että testissä olisi ollut kysymys tyyppihyväksyntää koskevan asetuksen mukaisesta testauksesta. Biobe on myöhemmin hyödyntänyt markkinoinnissaan VTT:n vuonna 2011 tekemiä uusia testejä, joiden tulokset ovat olleet myös virheelliset samoista syistä.
Biobe on julkaissut kotisivuillaan 24.5.2011 päivätyn tiedotteen, jota on myös lähetetty lukuisille ikkunatehtaille sekä Bioben ja Dir-Airin asiakkaille. Tiedotteessa on tuotu esille VTT:n toukokuussa 2011 tekemäksi väitetty ilmamäärien vertailumittaus, jonka tulokset ja vertailu ovat kokonaisuudessaan totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia, eivätkä julkaistut tulokset perustu toteutettuun virtausteknisten ominaisuuksien mittaamiseen. Kyseistä VTT:n tekemäksi väitettyä vertailumittausta ei ole osoitettu olevan olemassa.
Biobe on perustanut markkinointinsa virheellisiin VTT:n tutkimusraportteihin ja vedottomuustesteihin. Bioben harhaanjohtava ja sopimaton markkinointi on johtanut siihen, että yhtiö on kyennyt markkinoimaan ThermoPlus-venttiileitä asumiskäyttöön. Erityisen moitittavaksi menettelyn on tehnyt se, että kysymys on ihmisten terveydelle ja talojen rakenteille merkityksellisistä tuotteista.
VASTAUS
Vaatimukset
Biobe Oy on vaatinut, että hakemus hylätään. Biobe on lisäksi vaatinut, että Dir-Air velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 17.093,26 eurolla korkoineen.
Perusteet
Hakemuksen kohteena olevat Bioben markkinoinnissaan käyttämät ilmaisut ovat totuudenmukaisia ja antavat Bioben venttiilien ominaisuuksista sekä niiden ominaisuuksia käsittelevien testien olosuhteista, suorittamistavoista ja tuloksista oikean kuvan. Ilmaisut eivät myöskään ole harhaanjohtavia tai liioittelevia.
Dir-Airin asiassa vetoamien testien toteuttamistapa ei ole ollut standardin SFS-EN 13141-1 mukainen. Mainituissa testeissä on myös testattu muita kuin Bioben maalis-huhtikuusta 2011 myymiä venttiilimalleja, jotka on myös koottu väärin, mistä johtuvat vedottujen testien tulosten erot VTT:n testien tuloksiin.
Dir-Airilla on virheellinen käsitys siitä, että yksittäisten ilmanvaihtoventtiileiden virtausominaisuuksille olisi asetettu säädöksin vähimmäisilmamäärä. Ympäristöministeriön asetuksissa ei ole velvoittavia säännöksiä yksittäisen venttiilin läpi virtaavasta ilmamäärästä.
Biobe on markkinoinut internetsivuillaan ja eräissä tiedotteissa omia ilmanvaihtoventtiilejään viitaten ulkopuolisella riippumattomalla toimijalla teettämiensä testien tuloksiin. Kyseiset testit on toteutettu koejärjestelyin, jotka ilmavirtamittausten osalta noudattavat niitä ohjeita, jotka ympäristöministeriö on asetuksessa ilmanvaihdon ulkoilmaventtiilien tyyppihyväksynnästä antanut ulkoilmaventtiilien testien suorittamisesta.
Ympäristöministeriö on antanut rakennustuotteiden vapaaehtoisen tyyppihyväksynnän VTT:n tehtäväksi. Ilmanvaihdon ulkoilmaventtiilien tyyppihyväksyntään tähtääviä kokeita ei voida kuitenkaan käytännössä suorittaa, koska VTT:n testilaboratoriosta puuttuu eräitä ympäristöministeriön tyyppihyväksyntäasetuksen edellyttämiä testejä varten tarvittavia mittaustiloja tai laitteistoja. Tästä johtuen kummankaan asianosaisen valmistamille ja markkinoimille venttiileille ei ole myönnetty Suomessa tyyppihyväksyntää.
Tuotteen tyyppihyväksyntää koskevien määräysten mukaisuus ei vaikuta siihen, voidaanko tiettyä tuotetta käyttää rakennustoiminnassa tiettyyn tarkoitukseen, vaikka Dir-Air sekä markkinoinnissaan että markkinaoikeudelle esittämässään argumentaatiossa onkin johdonmukaisesti pyrkinyt antamaan asiasta väärän tai harhaanjohtavan kuvan. Tarvittava vähimmäisilmanvaihto voidaan ympäristöministeriön rakennusten sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta 22.12.2008 antaman asetuksen mukaan toteuttaa millä tahansa venttiilimäärällä.
Kieltovaatimuksessa 5 tarkoitettu video savutestistä ei ole Bioben julkaisema eikä se näin ollen ole sellaista markkinointimateriaalia, jota vaatimuksen perusteena olevat sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain säännökset voisivat koskea. Joka tapauksessa Bioben työntekijä on muistamansa mukaan poistanut YouTubeen lataamansa videon 3.6.2011. Kieltovaatimus 6 on ensisijaisesti jätettävä yksilöimättömänä tutkimatta.
Biobe on viitannut markkinointiviesteissään tutkimus- ja testituloksiin neutraalisti tavalla, joka ei ole ollut totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa. Biobe ei ole testituloksiin vedoten pyrkinyt esittämään johtopäätöksiä sen suhteen, miten yhtiön omat venttiilit täyttävät tyyppihyväksyntäasetuksen ohjeita saati tekemään päätelmiä sen suhteen, voidaanko Dir-Airin tuotteita käyttää johonkin tiettyyn tarkoitukseen vai ei.
TODISTELU
Asiakirjatodistelu
Dir-Air Oy
1. Tulosteita Bioben verkkosivulta ajalla 24.5.–10.6.2011
2. Otteita VTT:n tiedotteesta 2329 vuodelta 2006 projektissa ”Tuloilmaikkunan energiatehokkuus”
3. Video ”Biobe ThermoPlus, yleisesittely”
4. Kuvia videosta ”Biobe ThermoPlus, VTT:n savutesti” sekä kyseinen YouTubeen linkitetty video
5. VTT:n 22.6.2010 päivätty tutkimusraportti VTT-R-04774-10 ”Biobe ThermoPlus -tuloilmaikkunaventtiilin tilavuusvirran mittaukset”
6. Bioben tiedote 24.5.2011
7. Professori PS:n lausunto 24.5.2011
8. Insinööritoimisto W. Zenner Oy:n tutkimusraportti 3.5.2011
9. JP:n laatima mittauspöytäkirja 28.5.2011
10. Professori PS:n lausunto 26.6.2011
11. RT-kortti RT 734-35362, Biobe-korvausilmaventtiili, helmikuu 1998
12. Skaala-ikkunoiden ja -ovien käyttö-, asennus- ja hoito-ohjeet sekä niihin sisältyvä ohje Bioben ThermoPlus-tuloilmaikkunan venttiilin suodattimen vaihdosta
13. VTT:n 31.5.2011 päivätty tutkimusraportti VTT-CR-03832-11 ”Biobe ThermoPlus -tuloilmaikkunaventtiilin tilavuusvirran mittaukset (versio 2011)”
14. VTT:n 31.5.2011 päivätty tutkimusraportti VTT-CR-03938-11 ”Biobe ThermoPlus -tuloilmaikkunaventtiilin tilavuusvirran mittaukset (versio 2010)”
15. Insinööritoimisto W. Zenner Oy:n mittauspöytäkirja 23.1.2012
Biobe Oy
16. Tuloste ympäristöministeriön tiedotteesta 23.8.2006 koskien VTT:n valtuuttamista rakennustuotteiden tyyppihyväksyntöjä antavaksi laitokseksi
17. VTT:n 31.5.2011 päivätty tutkimusraportti VTT-CR-03832-11 ”Biobe ThermoPlus -tuloilmaikkunaventtiilin tilavuusvirran mittaukset (versio 2011)”
18. JP:n laatima mittauspöytäkirja 28.5.2011
19. LGAI Technological Center S.A. -nimisen sertifioidun testauslaitoksen 25.1.2012 päivätty raportti Biobe ThermoPlus TP 40 -venttiilin ilmavirroista mitattuna standardin EN 13141-1:2004 mukaisin testausjärjestelyin sekä raportin pätevä suomenkielinen käännös
Henkilötodistelu
Dir-Air Oy
1. TT, toimitusjohtaja, Dir-Air Oy, todistelutarkoituksessa
2. JU, diplomi-insinööri, W. Zenner Oy
3. PS, virtaustutkimuksen professori, Tampereen teknillinen yliopisto
4. TP, eurooppapatenttiasiamies, Tampereen patenttitoimisto Oy
5. JP, ilmanvaihdonsäätäjä, Pielisen ilmastointi Oy
Biobe Oy
6. JL, teknikko, VTT
MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
1. Asian arvioinnin lähtökohdat
Dir-Airin hakemus kohdistuu Bioben ainakin internetsivuilla tapahtuneeseen markkinointiin, jossa Biobe on esittänyt erityisesti tuloilmaikkunaventtiiliensä ilmavirtausten testeihin perustuvia arvioita tuotteistaan sekä myös venttiiliensä ja Dir-Airin venttiilien vertailutestiin perustuvia sanallisia arvioita sekä vertailutaulukoita Dir-Airin ja Bioben kokoluokassaan toisiaan vastaavista tuloilmaikkunaventtiileistä.
Maankäyttö- ja rakennuslain 2 §:n 2 momentin mukaan tarkempia säännöksiä ja määräyksiä muun ohella rakentamisesta voidaan antaa asetuksella, ministeriön päätöksellä ja kunnan rakennusjärjestyksellä siten kuin jäljempänä säädetään. Lain 13 §:n 1 momentin mukaan asianomainen ministeriö antaa tätä lakia täydentäviä rakentamista koskevia teknisiä ja näitä vastaavia yleisiä määräyksiä ja ohjeita, jotka julkaistaan Suomen rakentamismääräyskokoelmassa. Pykälän 2 momentin mukaan rakentamismääräyskokoelman määräykset ovat velvoittavia. Ohjeet sen sijaan eivät ole velvoittavia, vaan muitakin kuin niissä esitettyjä ratkaisuja voidaan käyttää, jos ne täyttävät rakentamiselle asetetut vaatimukset.
Dir-Air ja Biobe ovat yhtä mieltä siitä, että ympäristöministeriön 10.11.2008 antama asetus ilmanvaihdon ulkoilmaventtiilien tyyppihyväksynnästä ei ole velvoittanut yhtiöitä hakemaan asiassa kysymyksessä oleville tuloilmaikkunaventtiileille tyyppihyväksyntää, mihin standardi SFS-EN 13141-1 liittyy. Edelleen asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että ympäristöministeriön 22.12.2008 antama asetus rakennusten sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta on sisältänyt sekä määräyksiä sisäilman laadusta että ohjeita muun ohella siitä, miten rakennusten ilmanvaihto mitoitetaan oleskelutiloihin johdettavien ulkoilmavirtojen tilakohtaisten ohjearvojen perusteella.
Markkinaoikeus toteaa, että puheena olevien yksittäisten tuloilmaikkunaventtiilien ominaisuuksiin tai niiden testaamiseen liittyen ei ole olemassa velvoittavia säännöksiä. Kuten henkilötodistelusta on käynyt ilmi, sinällään on niin, että esimerkiksi edellä mainitun standardin mukaisten testausjärjestelyiden noudattaminen alalla olisi omiaan parantamaan eri tahojen saavuttamien mittaustulosten vertailtavuutta. Käsillä olevan asian arvioinnin lähtökohta on kuitenkin se, että minkään nimenomaisen tutkimuksen toteuttamistavan käyttäminen puheena olevien tuloilmaikkunaventtiilin testauksessa ei ole edellytys sille, että tutkimustuloksia voitaisiin käyttää hyväksi markkinoinnissa. Asiassa on siis kysymys vastaajayhtiön markkinoinnista ja sen arvioinnista sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain ja siihen liittyvien muiden oikeusohjeiden perusteella.
2. Oikeusohjeet
Vertailevasta markkinoinnista säädetään sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 a §:ssä. Säännös vastaa asiallisesti aiempaa vertailevaa mainontaa koskenutta kuluttajansuojalain 2 luvun 4 a §:ää (1072/2000), johon viitattiin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 3 momentissa (1073/2000) ja jolla säännöksellä oli pantu täytäntöön harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta 10.9.1984 annettu neuvoston direktiivi 84/450/ETY, sellaisena kuin tämä direktiivi oli muutettuna 6.10.1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/55/EY.
Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 a §:n 1 momentin mukaan markkinointi, josta voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa kilpailija tai kilpailijan markkinoima hyödyke eli vertaileva markkinointi, on vertailun osalta sallittu muun muassa jos se ei ole totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa (1 kohta) ja siinä verrataan puolueettomasti hyödykkeiden yhtä tai useampaa olennaista, merkityksellistä, toteen näytettävissä olevaa ja edustavaa ominaisuutta tai hyödykkeiden hintoja (3 kohta) ja siinä ei väheksytä eikä halvenneta kilpailijan tavaramerkkiä, toiminimeä tai muuta erottavaa tunnusta taikka hyödykettä, toimintaa tai oloja (5 kohta). Pykälän 3 momentin mukaan muuten kuin vertailun osalta vertailevaan markkinointiin sovelletaan, mitä muualla laissa säädetään mainonnasta ja muusta markkinoinnista.
Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua, joka koskee omaa tai toisen elinkeinotoimintaa ja on omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan taikka vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa. Pykälän 2 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää asiaan kuulumattomia seikkoja sisältävää eikä esitystavaltaan tai muodoltaan sopimatonta ilmaisua, joka on omiaan vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa.
Myös Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n markkinoinnin perussääntöjen vertailevaa markkinointia koskevasta 11 artiklasta käy ilmi, että vertailtavien tietojen tulee olla toteennäytettävissä ja että vertaileva markkinointi tulee laatia siten, että vertailu ei ole omiaan johtamaan harhaan. Perussääntöjen 12 artiklan mukaan markkinoinnissa ei saa halventaa tai väheksyä tiettyä henkilöä, ihmisryhmää, yritystä, organisaatiota, elinkeinotoimintaa, ammattia tai tuotetta.
Markkinointia arvioidaan siitä näkökulmasta, millaisen kokonaisvaikutelman se luo kohderyhmässään eli tässä tapauksessa asianosaisten yhteisen näkemyksen mukaan ikkunanvalmistajissa ja muissa alan yritysasiakkaissa. Tosin myös yksittäiset markkinointi-ilmaisut voivat olla sopimattomia.
Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että vertailevaa markkinointia käyttävän elinkeinonharjoittajan on kyettävä perustelemaan ja näyttämään toteen vertailun oikeellisuus. Vertailun tulee olla totuudenmukainen markkinoinnin hetkellä. Kun virheellinen vertailu voi johtaa kuluttajia harhaan ja vahingoittaa kilpailijan elinkeinotoimintaa, on selvää, että vertailulle asetettava oikeellisuusvaatimus on verraten ankara, kuten korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä 2008:96 ja 2011:42 on todettu. Näin on myös silloin, kun markkinoinnin kohderyhmä muodostuu elinkeinonharjoittajista.
Elinkeinonharjoittajan markkinoinnin laillisuuden arvioinnin kannalta ei lähtökohtaisesti ole merkitystä sillä, miten sen kilpailija on toteuttanut oman markkinointinsa.
3. Bioben markkinoinnin arviointi
Dir-Air on esittänyt, että Bioben ThermoPlus-venttiileistään käyttämät markkinointi-ilmaisut ovat olleet suurelta osin totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia sekä hyvän liiketavan vastaisia ja perustuneet kilpailijan kannalta sopimattomaan menettelyyn.
Markkinaoikeus toteaa, että Bioben käsiteltävänä olevassa markkinoinnissa on osin ollut selvästi kysymys vertailevasta markkinoinnista. Asiassa on siten myös arvioitava, onko Bioben markkinointi ollut vertailevaa markkinointia koskevan sääntelyn vastaista.
Alalla vallitsevan kilpailutilanteen vuoksi on selvää, että Bioben menettely on ollut omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan.
3.1. Viittaaminen VTT:n testauksen virallisuuteen ja puolueettomuuteen sekä tyyppihyväksynnän mukaisuuteen
Bioben internetsivuilla on Bioben ThermoPlus-venttiiliä koskevan markkinoinnin yhteydessä käytetty kesäkuussa 2011 ilmaisua ”Virallisesti ja puolueettomasti testattu (VTT). Täyttää ulkoilmaelimien virtaus- ja äänitekniset tyyppihyväksyntä- ja testausohjeet.” Samassa yhteydessä tuotteidensa ilmamääriä esitellessään Biobe on viitannut tutkimusraporttiin VTT-R-04774-10. Esitetyn selvityksen perusteella Biobe on lisäksi viitannut VTT:n viralliseen ja puolueettomaan testaukseen internetsivuiltaan YouTubeen linkitettynä olleessa Bioben ThermoPlus-esittelyvideossa.
Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että Bioben internetsivuilla venttiileistä mitattujen ilmamäärien osalta viitattu vuoden 2010 tutkimusraportti VTT-R-04774-10 ei ole täyttänyt Bioben markkinoinnissa esitetyllä tavalla ulkoilmaelimien virtaus- ja ääniteknisiä tyyppihyväksyntä- ja testausohjeita, kuten eivät ole ThermoPlus-venttiileille VTT:llä toteutetut kaksi vuoden 2011 testiäkään. Todistajana kuultu VTT:n edustaja JL on lisäksi kertonut, ettei kysymyksessä olevia VTT:n testej ole tehty minkään standardin mukaisesti vaan Bioben kanssa sovitulla tavalla.
Markkinaoikeus toteaa, että Bioben markkinointihetkellä mahdollisesti olleella käsityksellä VTT:n testien luonteesta ei ole merkitystä Bioben markkinoinnin laillisuuden ja menettelyn kiellettävyyden arvioinnin kannalta.
Markkinaoikeus katsoo esitetyn selvityksen perusteella, että edellä kuvatuissa olosuhteissa Bioben markkinoinnissaan viittaamiensa testitulosten yhteydessä esittämä ilmaisu ”Virallisesti ja puolueettomasti testattu (VTT). Täyttää ulkoilmaelimien virtaus- ja äänitekniset tyyppihyväksyntä- ja testausohjeet.” on ollut yhtiön internetsivuilla asiayhteydessään esitettynä totuudenvastainen.
Bioben markkinointi on siten ollut kieltovaatimuksessa 1 tarkoitetun virallista ja puolueetonta testausta koskevan väitteen sekä kieltovaatimuksen 2 osalta sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentin totuudenvastaisten tai harhaanjohtavien ilmaisujen käyttämistä koskevan kiellon vastaista ja siten lainvastaista.
Dir-Airin kieltovaatimus 1 nyt käsitellyin osin ja kieltovaatimus 2 on siten hyväksyttävä. Kielto on muotoiltu päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.
Kieltovaatimuksen 1 jälkimmäiseen lauseeseen liittyvää vaatimusta käsitellään jäljempänä.
3.2. Viittaaminen VTT:n testeihin venttiileistä saatavan ilmamäärän osoittamiseksi
Kieltovaatimuksen 1 jälkimmäisen lauseen ja kieltovaatimuksen 3 osalta Dir-Airin esittämän mukaan asiassa on ennen muuta kysymys siitä, että Biobe on teettänyt VTT:llä tutkimuksia, jotka on toteutettu virheellisiä menetelmiä käyttäen ja jotka ovat tutkimustuloksiltaan virheellisiä. Lisäksi kieltovaatimus 6 perustuu Dir-Airin mukaan siihen, että Bioben ja Dir-Airin venttiilien välillä ei ole osoitettu edes tehdyn Bioben markkinoinnissaan esittämää vertailututkimusta.
Bioben internetsivuilla on edellä kohdassa 3.1. käsiteltyjen markkinointi-ilmaisujen yhteydessä kesäkuussa 2011 esitetty Bioben ThermoPlus 40- ja ThermoPlus 60 -venttiileistä teknisiä tietoja. Ilmamääriä ja ääneneristävyysarvoja koskevassa taulukossa on ilmamääriksi ilmoitettu edellisen venttiilin osalta 5,6 ja jälkimmäisen venttiilin osalta 8,1 litraa sekunnissa. Kyseisten ilmamäärien osalta internetsivuilla on viitattu tutkimusraporttiin VTT-R-04774-10.
Asiassa on käynyt Bioben ilmoittamana ilmi, ettei edellä todetussa markkinoinnissa mainitussa VTT:n 22.6.2010 suorittamassa testissä käytettyjä ThermoPlus-tuloilmaikkunaventtiilien prototyyppejä ole koskaan myyty Bioben asiakkaille. Dir-Airkaan ei ole muuta väittänyt. Näin olleen puheena olevan tutkimusraportin testituloksiin ja sen myötä myös kieltovaatimuksessa 3 yksilöityihin ilmamääriin viittaaminen Bioben ThermoPlus-tuloilmaikkunaventtiilien kysymyksessä olevassa markkinoinnissa vuonna 2011 on ollut jo sinällään harhaanjohtavaa. Kun Dir-Air ei kuitenkaan ole esittänyt nyt käsiteltävänä olevia kieltovaatimuksiaan tässä tarkoituksessa, mainittuun tutkimusraporttiin perustuvan markkinoinnin tarkastelu enemmälti, erityisesti edellä yksilöityjen ilmamäärien ilmoittamisen osalta, on tarpeetonta.
Asiassa ei ole osoitettu Bioben nimenomaisesti viitanneen markkinoinnissaan 31.5.2011 päivättyyn Dir-Airin kieltovaatimuksessa 1 niin ikään yksilöityyn tutkimusraporttiin VTT-CR-03832-11, joka on saadun selvityksen mukaan kuitenkin laadittu VTT:n 17.–19.5.2011 tekemien mittausten pohjalta. Tutkimusraportissa VTT-CR-03832-11 on esitetty, että sen tulokset pätevät ainoastaan vain mitatuille venttiileille ja komponenteille sekä ikkunalle kussakin kokeessa käytetyllä koejärjestelyllä. Tutkimusraportissa on edelleen muun ohessa esitetty, että mittauksen epävarmuuden arvioidaan olevan 10–15 prosenttia ja että tämän lisäksi venttiilien eri osien keskinäiset erot, ikkunoiden väliset erot sekä asennus ja muut seikat voivat aiheuttaa lisäksi vähintään samansuuruisen mittausepävarmuuden.
Biobe on julkaissut ainakin internetsivuillaan 24.5.2011 päivätyn tiedotteen. Tiedotteessa on esitetty muun ohella näkemyksiä Dir-Airin julkisuudessa esittämien Bioben tuloilmaikkunaventtiilien suoritusarvoja koskevien tulosten johdosta sekä esitetty Bioben VTT:llä 17.–19.5.2011 teettämän Bioben ja Dir-Airin tuloilmaikkunaventtiilien vertailumittausta koskevan ilmamäärien virtausteknisen testin tuloksia. Todistajana kuultu VTT:n edustaja JL on kertonut, että kyseisenä ajankohtana VTT:llä on tehty Bioben ja Dir-Airin valmistamien venttiilien välillä vertailuja, joista ei kuitenkaan ole laadittu mittauspöytäkirjaa.
Markkinaoikeus toteaa, että Bioben mainitussa tiedotteessa julkaistut VTT:n testitulokset ensinnäkin vastaavat Bioben venttiilien osalta tutkimusraportissa VTT-CR-03832-11 esitettyjä tuloksia, joten kysymys on mitä ilmeisemmin samoista tuloksista ja sen myötä myös siitä, että Biobe on käyttänyt puheena olevan tutkimusraportin tuloksia markkinoinnissaan. Toiseksi mainitussa tiedotteessa julkaistut VTT:n testitulokset ovat Bioben venttiilien osalta Dir-Airiin venttileihin verrattuna suhteellisesti parempia kuin Dir-Airin esittämät muualla toteutetuissa testeissä saadut tulokset. Biobe on tiedotteessaan kertonut, että vertailutesti on suoritettu sekä puhallus- että imumenetelmällä (alipainemittaus). Lisäksi Biobe on esittänyt tietoja testissä käytetyn ikkunavalmistajan ikkunan ja testattujen venttiilien rakenteesta. Tiedotteessa on kuitenkin jätetty kertomatta tutkimusraportissa VTT-CR-03832-11 todettu ja edellä tiivistetysti kuvattu tuloksiin liittyvä epävarmuus ja sen syyt.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Bioben markkinoinnin kohderyhmän eli tuloilmaikkunaventtiilien käyttämistä suunnittelevien tahojen tulee kyetä arvioimaan muun ohella huonekohtaisesti mitoitettavaa poistoilman määrää sekä sen vaikutusta tarvittavien venttiilien laatuun ja lukumäärään. Selvää on, että Biobe ei ensinnäkään olisi saanut jättää kertomatta markkinoinnissaan tutkimusraportissa Bioben venttiilien tulosten osalta esitettyä huomattavaa epävarmuutta. Toiseksi markkinoijan tulisi olla pidättyväinen perustaessaan markkinointinsa tutkimukseen, josta ei ole laadittu edes tutkimusraporttia, kuten Bioben markkinoinnissaan viittaaman 17.–19.5.2011 toteutetun vertailutestin osalta on käynyt ainakin siltä osin kuin siinä on ollut kysymys Dir-Airin venttiilien testaamisesta.
Mainitut seikat huomioon ottaen Bioben markkinointi on ollut harhaanjohtavaa eikä se ole täyttänyt sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 ja 2 a §:ssä säädettyjä edellytyksiä. Dir-Airin kieltovaatimuksen 1 jälkimmäiseen lauseeseen liittyvä vaatimus osin ja kieltovaatimus 6 on siten hyväksyttävä. Kielto on muotoiltu päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.
Sitä vastoin tässä yhteydessä niin ikään käsitelty kieltovaatimus 3 on edeltä ilmenevistä syistä hylättävä.
3.3. Väite lämpöhäviön tehokkaasta hyödyntämisestä
Dir-Air on vaatinut Biobelta kiellettäväksi markkinoinnissaan väittämästä, että ThermoPlus-venttiilit hyödyntävät ikkunan lämpöhäviötä tehokkaasti.
Biobe on internetsivuillaan kesäkuussa 2011 esittänyt ThermoPlus-tuloilmaikkunaventtiiliä koskevan alisivun otsikkona ”BIOBE ThermoPlus hyödyntää tuloilmaikkunan lämpöhäviöt talvella tehokkaasti”. Otsikon alla on esitetty, että ”Biobe ThermoPlus tuloilmaikkunan venttiilit ovat huoneiston ikkunoihin sijoitettavia lämmön talteenottolaitteita, joilla korvausilma tuodaan sisätilaan ikkunan yläosasta yhdestä sisääntuloyhteestä joko suoraan tai kierrättämällä se talviaikaan ikkunalasien välitilassa hyödyntämässä ikkunan lämpöhäviöitä ilman esilämmitykseen ennen sen sisääntuloa. Ulkolämpötilan ollessa -18 astetta lämpenee sisään tuleva ilma 13–18 astetta ja ikkunan (selektiivilasi, U=1,30 W/m2K) lämpöhäviöt pienenevät 15–50 %.”
Edellä mainitun tekstin jälkeen on esitetty kaksi kaaviokuvaa, joissa on esitelty Bioben ThermoPlus-venttiilin toimintaperiaatetta ilman virtausreitteineen käytettäessä venttiiliä kesä- ja talviasennossa. Kuvien alla on vielä todettu muun muassa, että ”Talviasennossa ilma kiertää ikkunalasien välissä hyödyntäen ikkunan lämpöhäviöitä ilman esilämmitykseen matkallaan äänenvaimennin/ilmakanavakasetin ja suodattimien läpi.”
Bioben väite siitä, että sen tuloilmaikkunaventtiili hyödyntää ikkunan lämpöhäviöitä talvella tehokkaasti on sinänsä tyypillistä myynninedistämistarkoituksessa tehtyä markkinoitavan tuotteen kehumista. Arvioitaessa kiellettäväksi vaadittavan markkinointi-ilmaisun sallittavuutta on otettava huomioon markkinoinnin kohderyhmä, jonka voidaan arvioida tuntevan tuloilmaikkunan yleisen toimintaperiaatteen ja lämpöhäviöiden hyödyntämisominaisuuden. Biobe ei ole tässä yhteydessä internetsivuillaan verrannut ThermoPlus-venttiiliään kilpailijan tuotteeseen eikä Bioben ole katsottava myöskään luoneen sivujensa lukijalle mielikuvaa venttiilinsä paremmuudesta lämpöhäviöiden hyödyntämisessä vaan tuonut lähinnä esiin tuloilmaikkunaventtiilinsä hyvän soveltuvuuden sisään tulevan ilman esilämmitykseen ikkunalasien välitilassa. Edellä kuvattujen tekstiosuuksien jälkeen Biobe on esittänyt internetsivuillaan varsin pitkästi venttiilin rakenteeseen, asennukseen, käyttöön ja huoltoon liittyviä seikkoja.
Markkinaoikeus katsoo, että Bioben käyttämä markkinointi ei ole tältä osin ollut ymmärrettävissä konkreettisesti määritellyksi tosiasiaväitteeksi eikä se ole muutoinkaan sisältänyt virheellistä tietoa Bioben ThermoPlus-venttiilistä. Bioben markkinointi ei siten ole tältä osin ollut Dir-Airin väittämällä tavalla harhaanjohtavaa. Dir-Airin kieltovaatimus 4 on siten hylättävä.
3.4. Viittaaminen savutestiin
Biobe on viitannut internetsivuiltaan keväällä 2011 YouTubeen linkitettynä olleeseen VTT:n savutestiin koskien Bioben ThermoPlus-venttiiliä. Kyseisen vajaan minuutin kestävän videon alussa on esitetty otsikkotekstinä ”VTT Savutesti 2010”.
Videolla on esitetty ikkunaan kiinnitettynä olevan Bioben ThermoPlus-venttiilin läpi puhallettavaa savuista ilmavirtaa, joka suuntautuu tuloilmaikkunaventtiilin läpäistyään pääosin yläviistoon. Videolla on esitetty tässä yhteydessä noin viiden sekunnin ajan teksti ”Ilmavirta suuntautuu etuviistoon – poistaa vedon tunteen”.
Biobe on lausunut, ettei mainittu video savutestistä ole Bioben julkaisema eikä näin ollen sellaista markkinointimateriaalia, jota kieltovaatimuksen 5 perusteena olevat sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain säännökset voisivat koskea.
Kysymyksessä oleva savutestin sisältävä video on kuulunut Bioben internetsivuilla viitattuun aineistoon, joka on koostunut ainakin neljästä YouTubeen linkitetystä videosta. Esitetyn selvityksen perusteella kysymyksessä olevan savutestivideon on YouTubeen ladannut Bioben työntekijä henkilökohtaisella käyttäjätunnuksellaan Juffeli10.
Markkinaoikeus toteaa olevan selvää, että markkinointi on käsitteenä laaja pitäen sisällään erimuotoista kaupallista viestintää, jonka tarkoituksena on edistää markkinoitavan hyödykkeen myyntiä. Markkinoija on vastuussa omilla internetsivuillaan esittämästään tai siellä viittaamastaan markkinoimaansa hyödykettä koskevasta markkinointiaineistosta riippumatta siitä, miten ja missä kysymyksessä oleva markkinointi on toteutettu. Näin ollen myös Bioben internetsivuilta linkitettyä VTT:llä Bioben tieten kuvattua savutestiä esittävää videota on pidettävä Bioben markkinointina.
Edelleen markkinaoikeus toteaa, että Bioben videolla käyttämän ilmaisun ”Ilmavirta suuntautuu etuviistoon – poistaa vedon tunteen” todenperäisyyden osoittamiseksi Bioben tulisi esittää riittävä näyttö vedon tunteen poistamisesta ThermoPlus-venttiilin avulla. Markkinaoikeus katsoo, että YouTubesta Bioben internetsivulle linkitetty video tai muutkaan asiassa esitetyt seikat eivät kuitenkaan osoita Bioben venttiilin poistavan vedon tunnetta.
Bioben menettely on ollut kieltovaatimuksen 5 osalta sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentin totuudenvastaisten tai harhaanjohtavien ilmaisujen käyttämistä koskevan kiellon vastaista ja siten lainvastaista.
Bioben markkinoinnin sopimattomuutta arvioitaessa ei ole merkitystä sillä, että Biobe on esittämänsä mukaan sittemmin poistanut kysymyksessä olevan videon internetistä.
Dir-Airin kieltovaatimus 5 on siten hyväksyttävä. Kielto on muotoiltu päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.
4. Kiellon määrääminen ja uhkasakon asettaminen
Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta 1–3 §:n vastaista menettelyä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.
Bioben on edellä todettu menetelleen sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisesti tuloilmaikkunaventtiiliensä markkinoinnissa. Todettu lainvastainen menettely on kiellettävä.
Määrättävässä kiellossa on kysymys markkinoinnin kieltämisestä. Riittävä sopeutumisaika tällaisen kiellon noudattamiselle käsillä olevassa asiassa on kuukausi. Kielto määrätään noudatettavaksi 26.4.2012 lukien.
Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole laissa tarkoitettuja erityisiä syitä olla asettamatta uhkasakkoa kiellon tehosteeksi. Harkittaessa uhkasakon suuruutta on ensisijaisesti otettava huomioon se, että sakon uhka on omiaan tehokkaasti ehkäisemään määrättävän kiellon rikkomisen. Tähän nähden uhkasakko on asetettava 100.000 euron määräisenä.
5. Oikeudenkäyntikulut
Eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain 20 §:n 1 momentin mukaan sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaisissa asioissa markkinaoikeudessa sovelletaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevia oikeudenkäymiskaaren säännöksiä.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.
Dir-Air on asian voittanut osapuoli, vaikka sen väliaikaista kieltoa koskeva vaatimus sekä pääasian osalta kaksi vaatimuskohtaa on kokonaan hylätty. Sillä, minkä Dir-Air on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa. Biobella ei ole ollut huomauttamista Dir-Airin oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta sen määrän osalta. Näin ollen Biobe on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 3 §:n nojalla velvollinen korvaamaan Dir-Airin oikeudenkäyntikulut vaaditun määräisinä.
Päätöslauselma
Markkinaoikeus kieltää Biobe Oy:tä 100.000 euron sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta ThermoPlus-ilmanvaihtoventtiilien markkinoinnissa menettelyä, jossa
– väitetään, että Biobe Oy:n ThermoPlus-venttiili olisi virallisesti ja puolueettomasti testattu VTT:llä ja että testit olisivat täyttäneet ulkoilmaelimien virtaus- ja äänitekniset tyyppihyväksyntä- ja testausohjeet,
– vedotaan tutkimusraporttiin VTT-CR-03832-11 perustuviin Biobe Oy:n ThermoPlus-venttiilien virtausteknisiin ominaisuuksiin kertomatta tutkimusraportissa esitettyä mittaustulosten epävarmuutta ja sen syitä,
– esitetään VTT:n 17.–19.5.2011 tekemiin ilmamäärämittauksiin perustuva vertailu Biobe Oy:n ThermoPlus-venttiilien ja Dir-Air Oy:n Air-In-venttiilien välillä, ja
– vedotaan Biobe Oy:n internetsivuilla viitattuun videoon ”VTT Savutesti 2010” ThermoPlus-venttiilien vedottomuuden osoittamiseksi.
Kieltoa on noudatettava 26.4.2012 lukien.
Biobe Oy velvoitetaan suorittamaan Dir-Air Oy:lle korvauksena oikeudenkäyntikuluista 29.131,36 euroa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden päätöksen antamisesta.
Dir-Air Oy:n vaatimukset hylätään muilta osin.
MUUTOKSENHAKU
Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.
Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 25.5.2012.
Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Sami Myöhänen ja Jaakko Ritvala.
LAINVOIMAISUUS
Lainvoimainen