MAO:594/11

Kilpailuvirasto > Iittala Group Oy Ab

Diaarinumero: 159/10/KR
Antopäivä: 20.12.2011

ASIA Kilpailunrikkomismaksun määrääminen; määrähinnoittelu


I ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

1 KILPAILUVIRASTON ESITYS

1.1 Vaatimukset

1. Kilpailuvirasto on vaatinut, että markkinaoikeus määrää Iittala Group Oy Ab:lle 4.000.000 euron suuruisen seuraamusmaksun (kilpailunrikkomismaksu).

1.2 Perusteet

1.2.1 Määrähinnoittelu

2. Iittala Group Oy Ab (jäljempänä myös Iittala) on 4.4.2005–31.12.2007 rikkonut kilpailunrajoituksista annetun lain (jäljempänä kilpailunrajoituslaki) 4 §:ssä säädettyä määrähintakieltoa asettamalla tunnetuimpien tuotteidensa osalta alimman sallitun vähittäismyyntihinnan lähes kaikille itsenäisille jälleenmyyjilleen Suomessa.

1.2.1.1 Markkinaolosuhteet ja -rakenne

3. Iittalan toimialana on kodintuotteiden, kuten ruoanvalmistus- ja kattausvälineiden sekä koriste-esineiden suunnittelu, valmistus, markkinointi sekä tukku- ja vähittäismyynti. Iittala toimii maailmanlaajuisesti ja sillä on vahva asema kotimarkkinoillaan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, joissa yrityksen tavaramerkkejä ovat muun muassa Arabia, Hackman, Iittala, BodaNova, Höganäs Keramik, Rörstrand ja Høyang-Polaris.

4. Fiskars Oyj Abp:n kokonaan omistama ruotsalainen tytäryhtiö Avlis AB on 31.8.2007 hankkinut 97,7 prosenttia Iittalan osakkeista ja samalla määräysvallan Iittala Group Oyj:ssä. Fiskars Oyj Abp:n kokonaisliikevaihto on ollut vuonna 2009 noin 663 miljoonaa euroa, josta Home-liiketoiminta-alueen osuus on ollut noin 299,9 miljoonaa euroa. Tästä liikevaihdosta Iittala Group Oy Ab:n liikevaihto on ollut noin 143,9 miljoonaa euroa, josta kotimaasta on kertynyt 100–120 miljoonaa euroa.

5. Iittalan kotimaan liikevaihto on ollut vuonna 2007 noin 107 miljoonaa euroa, josta tukkumyynnistä jälleenmyyjille on kertynyt 45–65 miljoonaa euroa. Loput kotimaan liikevaihdosta on kertynyt Iittalan omien vähittäismyymälöiden ja postimyynnin kautta sekä muusta tukkumyynnistä, kuten Business to Business- (jäljempänä B2B) sekä hotelli-, ravintola- ja catering- (jäljempänä HoReCa) -myynnistä. Iittala-tavaramerkin osuus kotimaan liikevaihdosta (tukkumyynti jälleenmyyjille ja omien vähittäismyymälöiden ja postimyynnin osuus) vuonna 2007 on ollut 30–50 miljoonaa euroa, Hackman-tavaramerkin osuus 5–25 miljoonaa euroa ja Arabia-tavaramerkin osuus 15–35 miljoonaa euroa.

6. Iittala myy tuotteitaan jälleenmyyntiin tavarataloille, erikois- ja päivittäistavaraliikkeille ja halpamyymälöille sekä suoraan yrityksille, hotelleille ja ravintoloille ja lisäksi suoraan kuluttajille omien konseptimyymälöiden, tehtaanmyymälöiden, postimyynnin ja verkkokaupan kautta. Tämän monikanavajakeluun perustuvan liiketoimintamallin johdosta Iittala toimii vähittäismarkkinoilla jälleenmyyjiensä kilpailijana.

7. Iittalan jälleenmyyntiverkosto kotimaan markkinoilla on hyvin kattava, ja Iittalan tuotteet ovat saatavilla koko maassa. Iittalan tuotteet ovat omien vähittäismyymälöiden lisäksi valikoimissa muun muassa seuraavissa liikkeissä: Stockmann Oyj Abp (jäljempänä myös Stockmann, mukaan lukien Hobby Hall), S-ryhmä (Prisma-marketit ja Sokos-tavaratalot), Suomen Lähikauppa Oy (aikaisemmin Tradeka Oy, jäljempänä myös Tradeka, valikoimissa pääasiassa Euromarket-ketjussa, mutta kampanjoiden yhteydessä myös Siwa- ja Valintatalo-ketjuissa), Kesko Oyj (jäljempänä myös Kesko; K-citymarket, Kodin Ykkönen ja Anttila) ja lisäksi monet erikoisliikkeet ja halpamyymälät. Iittalan tunnettuja tuotteita ovat muun muassa Iittala-tavaramerkillä myytävät Teema-sarja, Alvar Aalto-kokoelma, Origo-sarja ja Tris-sarja sekä Arabia-tavaramerkillä myytävät Muumi-sarja, KoKo-sarja, 24h-sarja, Nero-sarja ja Apila-sarja sekä Hackman-tavaramerkillä myytävä Matador ja lisäksi Iittalan jakelemat Marimekko-tuotteet Mariskooli, Kivi ja Primavera.

8. Taloustutkimuksen ja Markkinointi & Mainonta -lehden yhteistyössä tekemän kuluttajien kokemaa tavaramerkkien arvostusta mittaavan tutkimuksen mukaan Iittalan kolme tärkeintä tavaramerkkiä Suomen markkinoilla, Iittala, Arabia ja Hackman, ovat kaikki sijoittuneet kymmenen arvostetuimman tavaramerkin joukkoon Suomessa vuosina 2005–2008.

9. Iittalan tuotteiden kanssa kilpailevia kodintuotteita ovat muun muassa Villeroy & Boch, Alessi, Sagaform, Rösle, Wedgewood, Riedel, Pentik, Tefal, Kerman Savi, Opa, Luhta Home ja useat niin sanotut private label-tuotteet.

10. Iittalan arvion mukaan korkealuokkaisten kodintuotteiden kokonaismarkkinat Suomessa vuonna 2003 ovat olleet arvoltaan noin 265 miljoonaa euroa. Iittalan vuosikertomuksen mukaan yrityksen markkinaosuus Suomen kodintuotemarkkinoista vuonna 2005 on ollut yli 50 prosenttia, mikä arvio ei Iittalan mukaan ole perustunut kilpailuoikeudellisesti merkityksellisiin markkinoihin vaan kyse on ollut lähinnä markkinointitarkoituksiin käytetystä aineistosta. Iittalan mukaan sen markkinaosuus Euroopan laajuisilla kodintuotteiden tukkumarkkinoilla on nykyisin alle 10 prosenttia.

1.2.1.2 Iittalan menettelyn kuvaus

11. Iittalan valmistamien tuotteiden jakelu on järjestetty omien vähittäismyymälöiden lisäksi sopimalla jälleenmyynnistä itsenäisten jälleenmyyjien (jäljempänä myös jakelija) kanssa. Iittalan jälleenmyyjinä on sekä päivittäistavarakaupan ketjuihin kuuluvia tavarataloja ja marketteja että näiden ketjujen ulkopuolisia erikoisliikkeitä ja halpamyymälöitä.

12. Iittala on vuodesta 2005 alkaen käyttänyt useiden tuotteiden kohdalla sopimusmallia, jossa jälleenmyyjille on asetettu alin sallittu vähittäismyyntihinta. (esimerkiksi esityksen liitteet 57, 64 ja 177)

13. Iittala on pyrkinyt saamaan jälleenmyyjät noudattamaan vähimmäishintaa myös ilman määrähintalausekkeen sisältävää jakelutiesopimusta ilmoittamalla, että tuotteen myyntiin saamisen ehtona on vähimmäishinnan noudattaminen. (esimerkiksi esityksen liitteet 58, 60 ja 76) Jos jälleenmyyjät kuitenkin tästä huolimatta olivat myyneet alle Iittalan määräämän vähimmäishinnan, kyseisestä tuotteesta on laadittu määrähintaehdon sisältävä jakelutiesopimus. (esimerkiksi esityksen liitteet 57, 59, 107 ja 123)

14. Erikoisliikkeiden ja halpamyymälöiden osalta Iittala on käyttänyt valmistamiensa tuotteiden jakelussa sopimusmallia, jossa varsinaisessa yhteistoiminta-/jakelusopimukseksi nimetyssä sopimuksessa on sovittu jälleenmyyntisuhteen yleisistä ehdoista. Tämän sopimuksen lisäksi jälleenmyyjät ovat allekirjoittaneet tuotekohtaisia sopimuksia, joissa on määritelty tuotteen alin sallittu vähittäismyyntihinta sekä valikoimaan ja esillepanoon liittyviä asioita. (esityksen liite 208) Näitä sopimuksia on kutsuttu nimillä jakelusopimus, jakelutiesopimus tai yhteistoiminta-/jakelusopimuksen tuotekohtainen liite (jäljempänä myös määrähintasopimus).

15. Yhteistoiminta-/jakelusopimuksen kohdassa 4.9 on todettu, että ”Ostaja pyrkii mahdollisuuksien mukaan noudattamaan toimittajan ilmoittamia suositushintoja.”

16. Tuotekohtaisissa jakelutiesopimuksissa on kuitenkin nimenomaisesti määrätty tuotteiden alin sallittu vähittäishinta siten, että vähittäishinnan on tullut olla kulloinkin Iittalan voimassaolevan vähittäismyyntihinnaston mukainen suositushinta, tai siten, että vähittäishinta on saanut alittaa Iittalan voimassaolevan vähittäismyyntihinnaston mukaisen suositushinnan tietyn, sopimuksessa määrätyn prosentin verran. Lisäksi tuotekohtaisessa sopimuksessa on määrätty siitä, ovatko kyseisen tuotteen kohdalla tarjouskampanjat sallittuja, sekä suurin sallittu kampanja-alennus jälleenmyyjän normaalihinnasta laskettuna ja alennuskampanjan enimmäiskestoaika.

17. Määrähintalausekkeet ovat olleet jälleenmyyjiä sitovia. Jakelutiesopimuksissa on määrätty: ”Sitoudumme noudattamaan tässä sopimuksessa sovitut asiat. Näiden sopimusehtojen noudattaminen on perusedellytys tuotteiden toimittamiselle.”

18. Määrähintalausekkeen sisältäviä jakelutiesopimuksia on laadittu pääsääntöisesti Iittalan tunnetuimmista tuotteista. Vuosina 2005–2007 sopimuksia on laadittu ainakin seuraavista tuotteista: KoKo-tuotteet (2005, 2006 ja 2007), Tris-tuotteet (2006), Origo-tuotteet (2006), Teema-tuotteet (2006 ja 2007), Alvar Aalto -tuotteet (2006 ja 2007), Muumi-tuotteet (2007), 24h-tuotteet (2007), Nero-tuotteet (2007), Marimekko-tuotteet Primavera, Kivi ja Mariskooli (2006) sekä Kivi ja Mariskooli (2007). Vähittäishinnoittelua koskevat sopimusehdot ja sopimuksen sanamuodot ovat vaihdelleet jonkin verran tuotteittain ja vuosittain. (esityksen liite 56)

19. Määrähintalausekkeen sisältäviä sopimuksia on vuosina 2005–2007 allekirjoittanut noin 90 Iittalan jälleenmyyjänä toimivaa erikoisliikettä tai halpamyymälää, jotka on yksilöity esityksen 47 kohdassa. Asiakirja-aineiston mukaan ensimmäinen määrähinnan sisältävä jakelutiesopimus on allekirjoitettu 4.4.2005 KoKo-sarjasta.

20. Iittalan Kilpailuvirastolle 7.3.2008 toimittamassa, käyttöönottamassaan uudistetussa jakelutiesopimusmallissa, joka on koskenut KoKo-, Teema-, Alvar Aalto-, Muumi- ja 24h –tuotteita, on todettu, että ”– – tuotteiden hinnaksi suositellaan kulloinkin voimassaolevan Iittala Group Oy Ab:n hinnaston mukaista suositushintaa. Kampanjoinnissa/toimenpiteissä – – tuotteet suositellaan hinnoiteltavan vallitsevan käytännön mukaisesti.”

21. Iittala on 5.5.2008 esittänyt Kilpailuvirastolle uuden jakelutiesopimusmallin, jossa ei enää ole asetettu vähimmäishintaan liittyviä ehtoja.

22. Päivittäistavarakaupan ketjuihin kuuluvien tavaratalojen ja markettien kanssa sopimussuhteen ehdoista on puolestaan sovittu näiden yritysten käyttämillä tavarantoimittajasopimuksilla. Iittala on toimittanut laatimiaan tuotekohtaisia määrähintalausekkeen sisältäviä sopimuksia myös näille yrityksille, mutta ne eivät ole allekirjoittaneet niitä.

23. Iittala on sisällyttänyt määrähinnan päivittäistavarakaupan ketjujen kanssa solmittuihin sopimussuhteisiin osin nimenomaisesti suullisesti tai sähköpostitse sopimalla, ja osin jälleenmyyjät ovat noudattaneet määrähintaa tosiasiallisilla toimillaan.

24. Iittalan ja sen jälleenmyyjien välinen Iittalan tuotteiden vähimmäishintoihin liittyvä menettely ilmenee muun muassa Iittalan sisäisistä kokouksista laadituista muistioista, Iittalan jälleenmyyjilleen pitämistä tuote-esittelyistä, Iittalan sisäisistä sähköpostiviesteistä, Iittalan ja sen jälleenmyyjien välisistä sähköpostiviesteistä sekä Iittalan laatimista asiakaskäyntiraporteista. Asiakirjat osoittavat Iittalan menettelyn määrähintalausekkeen sisältävän sopimuksen kattamien tuotteiden (KoKo-, Teema-, Alvar Aalto-, Muumi-, 24h-, Kivi-, Mariskooli-, Tris-, Origo- ja Nero-tuotteet) osalta myös suhteessa niihin jälleenmyyjiin, jotka eivät olleet allekirjoittaneet varsinaista määrähintalausekkeen sisältävää sopimusta. (esityksen liitteet 57–185) Lisäksi asiakirjat osoittavat Iittalan menettelyn suhteessa sen jälleenmyyjiin muiden kuin määrähintalausekkeen sisältävän sopimuksen kattamien tuotteiden (Matador, Ote, Apila, KoKo HOT, Illusia, Lumi, Paratiisi, Heljän kokoelma, Minna Immosen kokoelma, Gardena, Uunikokki, Kartio ja Sinun lahjasi -kokoelma (Carambola, Tosca, Lokerovati ja Venetsia)) osalta. (esityksen liitteet 60, 75, 164, 165, 178, 180, 183, 184 ja 185)

25. Päivittäistavarakaupan ketjuihin kuuluvien tavaratalojen ja markettien kohdalla Iittalan käytäntönä on ollut laatia jälleenmyyjälle tarjous excel-taulukon muodossa. Taulukoihin on yksilöity kampanjasta riippuen tarjotut tuotteet, tarjotut määrät, tukkuhinnasta annettavat perus- ja extra-alennukset, kampanja-aika sekä ehdot, joilla tarjous on voimassa. (esityksen liitteet 186–189)

26. Iittala ja sen jälleenmyyjät ovat lähettäneet kyseisiä taulukoita sähköpostien liitteinä, ja molemmat sopimusosapuolet ovat merkinneet taulukkoon sovittuja asioita. Tarjouksen sisällöstä yksimielisyyteen pääsyn merkiksi taulukkoon on kirjattu ”OK”.

27. Osassa tarjouksista ehtona on ollut määrähinnan noudattaminen. Vähittäishintaan liittyviä lausekkeita on käytetty vuosina 2005–2007 useissa tuotteissa ja useiden jakelijoiden kohdalla. Lausekkeita on käytetty tuotesarjoissa KoKo, Teema, Alvar Aalto, Muumi, 24h, Kivi, KoKo HOT, Nero, Apila, Uunikokki, Paratiisi, Illusia, Gardena, Heljä Liukko-Sundström lasitaulu ja Sinun lahjasi -kokoelma (Carambola, Tosca, Lokerovati ja Venetsia). Lausekkeita on esiintynyt Ruokakeskolle, Anttila-tavarataloille, Kodin Ykkönen -tavarataloille, Prisma-marketeille, Sokos-tavarataloille, Tradekalle ja Stockmann-tavarataloille tehdyissä tarjouksissa.

28. Monikanavajakeluun perustuvan liiketoimintamallinsa johdosta Iittala toimii vähittäismarkkinoilla jälleenmyyjiensä kanssa. Määrähinnoittelu on kohdistunut lähes kaikkiin Iittalan jälleenmyyjiin tunnetuimpien tuotteiden kohdalla koko maassa. Iittalan menettelyllä on ollut kuluttajahintoja nostava vaikutus.

29. Määrähinnoittelu on pääasiassa kohdistunut Iittalan tunnetuimpiin tuotteisiin, joita ovat KoKo-, Tris-, Origo-, Teema-, Alvar Aalto-, Muumi-, 24h-, Nero- ja Marimekko-tuotteet (Mariskooli, Kivi ja Primavera). Näistä tuotteista on laadittu jakelutiesopimukset, joissa on määrätty alin sallittu vähittäismyyntihinta.

30. Edellä mainittujen niin sanottujen jakelutiesopimustuotteiden lisäksi on kuitenkin useissa muissakin tuotteissa, kuten Matador, Ote, Apila, KoKo HOT, Illusia, Lumi, Paratiisi, Heljän kokoelma, Minna Immosen kokoelma, Gardena, Uunikokki, Kartio ja Sinun lahjasi -kokoelma (Carambola, Tosca, Lokerovati ja Venetsia), osin määrätty alin sallittu jälleenmyyntihinta, vaikka näiden tuotteiden osalta Iittala ei ole laatinut jakelutiesopimusta. (esimerkiksi esityksen liitteet 60, 75, 165, 178, 180, 183, 184 ja 185)

31. Eri jakeluteiden rooleja koskevassa taulukossa on todettu hinnoittelusäännöistä yleisesti kaikkia Iittalan tuotteita koskien, että erikoisliikkeet voivat hinnoitella +/-5 prosenttia suositushinnasta ja päivittäistavarakaupat ja halpamyymälät enintään -10 prosenttia suositushinnasta. Molempien asiakasryhmien osalta kampanjahinnaksi on merkitty enintään -20 prosenttia suositushinnasta. (esityksen liite 181)

32. Jälleenmyyjien sitouttaminen määrähintasopimukseen on ollut Iittalan strategia, jota on toteutettu usean vuoden ajan jälleenmyyntikatteiden ja hintatason korottamiseksi. Johtoryhmän jäsen on jalkauttanut menettelyn käyttöönoton laajalti koko myyntiorganisaatioon. Menettelystä on ollut tietoisuus muutoinkin johtoryhmän jäsenten tasolla viimeistään Kilpailuviraston lokakuussa 2006 tekemän tarkastuksen jälkeen. (esimerkiksi esityksen liitteet 38, 97, 101, 103, 104, 125, 177, 181, 208, 217, 220 ja 243)

33. Määrähinnan käyttöönottoon Iittalan ja sen jälleenmyyjien välisessä sopimussuhteessa on ryhdytty yksiselitteisesti Iittalan aloitteesta. Iittalan tehtyä sisäisen päätöksen siitä, että tietyn tuotteen kohdalla on tärkeää sitouttaa jälleenmyyjät tiettyyn vähimmäishintatasoon, Iittala on ryhtynyt järjestelmällisesti toteuttamaan tätä päämäärää. (esimerkiksi esityksen liitteet 57, 58, 75 ja 177)

34. Iittala on viestittänyt usean tuotteen kohdalla jälleenmyyjille sähköpostiviestein ja power point –esityksin hintatason korottamisen olevan kaikkien yhteinen etu, josta on myös yhdessä sovittu. Iittala on korostanut, että yhteisen päämäärän eli paremman katteen saavuttamiseksi kaikkien jakelijoiden tulee korottaa vähittäishintaa yhtä aikaa. (esimerkiksi esityksen liitteet 13 (liitteen kohdassa 3.3 sähköpostit 6.5.2005 ja 7.10.2005), 77, 88, 91–94 ja 135–141)

35. Useissa tapauksissa jälleenmyyjät ovat ensin epäröineet hintatasoon sitoutumista. Iittala on kuitenkin vakuuttanut jälleenmyyjille, että hinnankorotuksista on keskusteltu kaikkien kanssa ja että muutkin ovat luvanneet olla hintatason korjauksessa mukana. Iittala on pyrkinyt vaikuttamaan epäröiviin jälleenmyyjiin jopa informoimalla pääkilpailijan tulevista hinnoittelupäätöksistä. (esimerkiksi esityksen liitteet 69, 96, 107, 116, 118, 130, 132, 133, 145, 149, 153, 157, 170, 205, 207 ja 230)

36. Taivutellessaan jälleenmyyjiä noudattamaan antamaansa alinta sallittua vähittäishintaa Iittala on myös uhkaillut useita jälleenmyyjiä toimituskiellolla.

37. Iittalan myyntihenkilökunta on valvonut jälleenmyyjien vähittäishintoja määrähinnoiteltujen tuotteiden kohdalla. Jälleenmyyjät ovat joissain tuotteissa ajoittain osin poikenneet määrähinnasta. Tällöin Iittala on pyrkinyt taivuttelemaan jälleenmyyjää noudattamaan annettua hintaa korostaen, että siitä on sovittu muidenkin jälleenmyyjien kanssa. Iittala on myös asettanut määrähinnan noudattamisen tuotteiden saamisen edellytykseksi. (esimerkiksi esityksen liitteet 28, 73, 81, 9094, 96, 99, 104, 131, 148, 153, 164, 184, 209, 215 ja 216)

38. Esityksen kohteena olevassa menettelyssä ei ole ollut kyse vain Iittalan toiveesta tai yksipuolisesta toimesta. Iittala on toiminut yhteisymmärryksessä jälleenmyyjien kanssa, vaikka osa näistä ei ole allekirjoittanut kirjallista määrähintaehdon sisältävää sopimusta. Asiassa on esitetty näyttö Iittalan ja sen jälleenmyyjien välisestä osapuolten yhteiseen tahtoon perustuvasta kilpailuoikeudellisesta sopimuksesta tai yhdenmukaisesta menettelytavasta.

1.2.1.3 Iittalan menettelyn kilpailuoikeudellinen arviointi

39. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa ei ole riittäviä perusteita todeta kilpailunrajoituksella olleen vaikutusta Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisen kaupan rakenteeseen. Kilpailunrajoitus ei näin ollen ole ollut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklassa (SEUT 101 artikla; aiemmin EY 81 artikla) edellytetyllä tavalla omiaan vaikuttamaan merkittävästi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, joten kilpailunrajoitukseen tulevat sovellettaviksi kilpailunrajoituslain säännökset.

40. Vähittäismyyntihinnan asettamista eri tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien välisissä sopimuksissa pidetään yhtenä vakavimmista kilpailunrajoituksista, eikä esityksen kohteena olevan menettelyn siten voida katsoa olevan vähämerkityksellistä niin, ettei se kuuluisi kilpailunrajoituslain 4 §:n kiellon piiriin.

Merkitykselliset markkinat

41. Iittala toimii sekä tukkumarkkinoilla että vähittäismarkkinoilla. Iittalan asettaman määrähinnan vaikutus ilmenee erityisesti vähittäismarkkinoilla, koska kilpailunrajoituksella on pyritty nostamaan kuluttajahintoja.

42. Iittalan markkinaosuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon sekä Iittalan ulkopuolisten jälleenmyyjien että Iittalan omien myymälöiden yhteenlaskettu markkinaosuus vähittäismarkkinoilla.

43. Tarkasteltavana olevan kilpailunrajoituksen vaikutukset tulevat arvioitaviksi ensisijaisesti kodintuotteiden vähittäismarkkinoilla Suomessa. Merkityksellisten markkinoiden tarkka määrittely ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa tarpeen, koska kyseessä on yksi niin sanotuista vakavimmista kilpailunrajoituksista. Tällöin sopimusosapuolten markkinaosuudella merkityksellistä markkinoista ei lähtökohtaisesti ole vaikutusta kilpailunrajoituksen lainvastaisuuteen.

Määrähintasopimuksen tunnusmerkistön täyttyminen

44. Iittalan ja sen jälleenmyyjien välinen menettely täyttää kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisen määrähinnoittelun tunnusmerkistön. Sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan on katsottava syntyneen, kun alimmasta sallitusta vähittäishinnasta on sovittu kirjallisessa sopimuksessa, suullisesti, sähköpostitse, tarjouksen hyväksymisen yhteydessä, alennusten saamisen edellytyksenä ja toimituskiellon yhteydessä.

45. Iittala on käyttänyt seuraavia toimintatapoja, joilla vähimmäishinnasta on päästy sopimukseen tai muuten yhteisymmärrykseen.

Allekirjoitetut määrähintasopimukset

46. Useat Iittalan jälleenmyyjät ovat allekirjoittaneet tuotekohtaisia määrähintaehdon sisältäviä jakelutiesopimuksia. Nämä yritykset, tuotteet ja ajankohdat on yksilöity esityksen 47 kohdassa.

47. Iittala on vaatinut toimituskiellon uhalla jälleenmyyjiä sitoutumaan määrähintaan allekirjoittamalla sopimuksen. Sopimuksen allekirjoittaneet halpamyymälät eivät kuitenkaan aina ole noudattaneet Iittalan kanssa solmimaansa sopimusta, vaan ovat pyrkineet osin kilpailemaan vähittäishinnalla. Tämä on ollut luonnollista, koska kyseiset jälleenmyyjät olivat allekirjoittaneet sopimuksen pääosin vastentahtoisesti.

48. Kilpailunrajoituslain esitöiden sekä vakiintuneen kotimaisen ja Euroopan unionin oikeuskäytännön mukaan silloin, kun vakavasta kilpailunrajoituksesta on määrätty suoraan sopimuksessa, ei ole tarpeen osoittaa, että sitä on tosiasiallisesti noudatettu. Sopimuksen tarkoituksena katsotaan joka tapauksessa olleen kilpailun rajoittaminen.

49. Allekirjoitettuja määrähintalausekkeen sisältäviä tuotekohtaisia jakelutiesopimuksia on solmittu vuosina 2005–2007 useista tuotteista erikoisliikkeiden ja halpamyymälöiden kanssa. Iittala on käynnistänyt loppuvuodesta 2007 jakelutiesopimusmallien uusimisen. (esityksen liite 18) Uudessa sopimusmallissa on suositeltu hinnoiteltavan vallitsevan käytännön mukaisesti, mutta sopimuksen sanamuoto ei ole ollut jälleenmyyjiä velvoittava. Iittala on 5.5.2008 esittänyt Kilpailuvirastolle uuden jakelutiesopimusmallin, jossa ei enää ole asetettu vähimmäishintaan liittyviä ehtoja. (esityksen liite 19)

Määrähinnasta sopiminen suullisesti ja sähköpostilla sekä määrähinnan noudattaminen käytännön toimilla

50. Niiden jälleenmyyjien kanssa, jotka eivät ole suostuneet allekirjoittamaan määrähintalauseketta sisältäviä tuotekohtaisia jakelutiesopimuksia, Iittala on pyrkinyt sopimaan määrähinnan noudattamisesta kuitenkin käytännössä. Iittala ja sen jälleenmyyjät ovat keskustelleet määrähinnan noudattamisesta myös puhelimitse.

51. Kyseiset jälleenmyyjät ovat sitoutuneet määrähintasopimukseen joko sopimalla vähimmäishinnasta Iittalan kanssa nimenomaisesti suullisesti tai sähköpostitse taikka noudattamalla Iittalan asettamaa vähimmäishintaa käytännön toimillaan. Sopimukseksi tai yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi tulkittavista käytännön toimista on kyse silloin, kun jälleenmyyjä käytännössä toimeenpanee ylemmän portaan ehdotuksen, esimerkiksi tosiasiallisesti korottaa tuotteiden vähittäishinnan tämän kehotuksesta.

52. Jälleenmyyjän voidaan katsoa sopineen vähimmäishinnasta Iittalan kanssa silloin, kun jälleenmyyjä on itse ilmoittanut Iittalalle aikovansa toteuttaa tai jo toteuttaneensa Iittalan pyytämän hinnankorotuksen. Ei ole tarpeen osoittaa, että jälleenmyyjä on aina noudattanut lupaustaan soveltaa sovittua vähimmäishintaa. Riittää, että jälleenmyyjällä on asiasta sovittaessa ollut tarkoitus sitä noudattaa. (esimerkiksi esityksen liitteet 69, 95, 120, 143, 144 ja 147 sekä 72, 85, 87, 89, 99, 108, 111, 126, 129, 130, 131, 146, 148, 149, 150, 154, 158, 169, 172, 193 ja 199)

53. Sopimus on syntynyt myös silloin, kun jälleenmyyjä on luvannut Iittalalle nostaa vähittäishintansa vaaditulle tasolle, jos myös kilpailijat toimivat näin. Vaikka varsinainen hinnankorotus on jäänyt riippuvaiseksi toisten jälleenmyyjien toimista, jälleenmyyjä on kuitenkin kertonut Iittalalle olevansa halukas toteuttamaan hinnankorotuksen ja Iittala on käyttänyt kyseisenkaltaista lupausta myös muiden jälleenmyyjien sitouttamiseen. Tällöin on Iittalan ja jälleenmyyjän välillä muodostunut hinnankorotuksesta yhteinen tahto ja siten sopimus, koska jälleenmyyjän vähittäishinnoittelun ei voida katsoa olleen itsenäistä. (esimerkiksi esityksen liitteet 79, 80, 83, 84, 114, 119, 132, 134, 145 ja 153)

54. Myös silloin, kun jälleenmyyjä on pyytänyt Iittalaa toimimaan sopimuksen ylläpitämiseksi muiden jälleenmyyjien kohdalla, on kyse sopimuksesta. Kun jälleenmyyjä on ehdottanut määrähintalausekkeen sisältävän tuotekohtaisen jakelutiesopimuksen laatimista tietystä tuotteesta hintatason valvomiseksi tai ilmoittanut Iittalalle lopettavansa sopimuksen noudattamisen ja menevänsä mukaan hintakilpailuun, jos Iittala ei lopeta tuotteiden toimittamista ”rikkureille”, on Iittalan ja jälleenmyyjän välillä katsottava vallinneen yhteisymmärrys tavoiteltavasta vähimmäishintatasosta. (esityksen liitteet 123 ja 159)

55. Iittalan on katsottava päässeen jälleenmyyjien kanssa yhteisymmärrykseen määrähinnasta myös silloin, kun jälleenmyyjät ovat kokeneet määrähintasopimuksen itseään sitovaksi ja ovat sitä käytännön toimilla noudattaneet. Joissakin tilanteissa sallitusta vähimmäishinnasta on ollut Iittalan ja jälleenmyyjän välillä niin selkeä yhteisymmärrys, että asiasta ei ole tarvinnut varsinaisesti sopia. Iittala on ilmoittanut jälleenmyyjille alimman sallitun vähittäismyyntihinnan, kertonut muidenkin jälleenmyyjien luvanneen sitä noudattaa ja korostanut, että kyseessä oli kaikkien yhteinen etu. Kun jälleenmyyjä on ottanut tämän huomioon asettaessaan oman vähittäishintansa, jälleenmyyjän ja Iittalan välillä on ollut yhteinen tahto ja tavoite, eikä jälleenmyyjän hinnoittelun tällöin voida katsoa olleen itsenäistä. (esimerkiksi esityksen liitteet 13 (liitteen kohdassa 3.3 sähköposti 30.1.2007), 71, 86, 100, 106, 116, 152, 162, 163, 171, 173, 175 ja 203)

56. Iittala on käyttänyt tuotekohtaisia jakelutiesopimuksia välineenä, jolla tuotetta koskevat hinnoittelusäännöt on tuotu myös niiden jälleenmyyjien tietoon, jotka eivät ole halunneet allekirjoittaa niitä. Säännöt on esitelty jakelutiesopimuksella myös tavarataloille ja ketjuille. Iittala on todennut tässä yhteydessä jälleenmyyjälleen jopa, että näiden kohdalla suullinen sopimus riittää. Tällöin Iittala on osin onnistunut sopimaan määrähinnasta suullisesti ja osin jälleenmyyjät ovat ottaneet jakelutiesopimusten ehdot huomioon käytännön toimillaan, mutta kummassakaan tapauksessa jälleenmyyjien hinnoittelu ei ole ollut itsenäistä. (esimerkiksi esityksen liitteet 129, 135–141, 145, 147, 152, 153, 157, 162, 170 ja 231)

57. Iittalan 11.10.2007 laatiman Asiakaskohtainen sopimustilanne -otsikoidun taulukon mukaan muun muassa Tradekalla, Sokoksella ja Stockmannilla on ollut tuona ajankohtana voimassaoleva sopimus 24h-, Muumi-, KoKo-, Teema-, Origo-, Marimekko-, Alvar Aalto- ja Tris- tuotteiden osalta. Samat sopimukset on merkitty myös Anttila-tavarataloista Oulun ja Seinäjoen tavaratalojen kohdalle. Kodin Ykkösen kohdalle taulukkoon on merkitty Alvar Aalto -sarjan sopimus. Nämä sopimukset on ilmeisesti tehty muulla tavalla kuin varsinaisen tuotekohtaisen jakelutiesopimuksen/liitteen allekirjoittamisella. Taulukko osoittaa, että Iittala ei ole tehnyt eroa eri tavoin tehtyjen määrähintasopimusten välillä.

58. Edellä esitetyn perusteella Iittala on sopinut jälleenmyyjiensä kanssa määrähinnasta myös muilla keinoin kuin varsinaisen tuotekohtaisen jakelutiesopimuksen allekirjoittamisella. Määrähintasopimus on syntynyt joko osapuolten nimenomaisella tahdonilmaisulla (sopimalla suullisesti ja sähköpostilla) tai jälleenmyyjän käytännön toimien seurauksena. Tähän arvioon ei vaikuta se, että Iittala on joissain tapauksissa esittänyt ehdottoman vaatimuksen sijaan toiveen tietyn hintatason noudattamisesta. Sopimuksen muodon sijaan kilpailuoikeudellisesti ratkaisevaa on se, että ylemmälle ja alemmalle jakeluportaalle on syntynyt yhteisymmärrys noudatettavasta jälleenmyyntihinnasta.

Määrähinnan muodostuminen sopimuksen osaksi tarjouksen hyväksymisen yhteydessä

59. Iittalan tarjouskampanjoiden kohdalla käyttämä menettely on ollut yhteneväinen kaikkien päivittäistavarakaupan ketjuihin kuuluvien tavaratalojen ja markettien kanssa. Iittala ja jälleenmyyjä ovat tarjouskampanjaa suunniteltaessa kirjanneet excel-taulukkoon kunkin kampanjan kohdalle määrät, perusalennuksen, extra-alennuksen, kampanja-ajan ja muita kampanjaan liittyviä tietoja. Molempien osapuolten on ollut mahdollista täydentää tätä taulukkoa, ja se on kampanjasta neuvoteltaessa useaan kertaan lähetetty sähköpostin liitteenä Iittalan ja jälleenmyyjän välillä. Kun kampanjaan liittyvistä tiedoista on päästy yksimielisyyteen, osapuolet ovat kirjanneet lomakkeeseen vahvistukseksi merkinnän ”OK”. Iittala on useassa tapauksessa sisällyttänyt tähän taulukkoon yllä mainittujen asioiden lisäksi tiettyjen tuotteiden kohdalle vähittäishintaan liittyvän määrähintaehdon.

60. Kysymyksessä olevat määrähintalausekkeet ovat tulleet Iittalan ja jälleenmyyjän välisen sopimuksen osaksi. Jälleenmyyjät ovat hyväksyneet määrähintaehdon tilatessaan tuotteet tämän tarjousmenettelyn pohjalta.

61. Määrähintaehdon sisältäviä tarjoustaulukoita on laadittu kaikkien tavaratalojen ja markettien kanssa koko sillä ajanjaksolla, johon esitys kohdistuu. Nämä taulukot merkitsevät sitä, että niissä sovituin osin Iittalan ja kyseisten jälleenmyyjien välillä on ollut sopimus määrähinnasta.

Määrähinnan noudattaminen alennusten saamisen edellytyksenä

62. Iittala on asettanut jälleenmyyjälle alennuksen saamisen ehdoksi, että jälleenmyyjän vähittäishinta on Iittalan ilmoittaman suositushinnan mukainen. Iittala on menetellyt näin sekä yksittäisten kampanjoiden alennusten että pitkäkestoisten vuosialennusten kohdalla. (esimerkiksi esityksen liitteet 13 (liitteen kohdassa 3.3 sähköpostit 7.10.2005, 17.10.2006 ja 26.4.2007), 68, 73, 118, 130, 152, 221, 222, 223, 233 ja 237)

63. Tietyn hintatason noudattamisen asettaminen alennusten saamisen edellytykseksi merkitsee epäsuoraa vähittäishinnan määräämistä. Iittalan menettely täyttää myös tältä osin määrähinnoittelun tunnusmerkistön.

Iittalan suorittama hintaseuranta, toimituskiellolla uhkaaminen ja jälleenmyyjien asettaminen toimituskieltoon

64. Jälleenmyyjät ovat ajoittain pyrkineet kilpailemaan hinnalla toisten jälleenmyyjien ja Iittalan oman vähittäismyynnin kanssa. Iittala on valvonut jälleenmyyjien vähittäishintoja tarkoituksena seurata sitä, oliko hinnat nostettu jakelutiesopimuksen tasolle. Hintaseurantaan on ryhdytty usein juuri silloin, kun Iittalalla on ollut aihetta epäillä, että jälleenmyyjät eivät olleet noudattaneet sovittua hintaa. Iittala on kiinnittänyt hintaseurannassa huomiota myös hyvin pieniin hinnan eroihin. Havaittuaan jälleenmyyjän alittaneen suositushinnan Iittala on reagoinut poikkeamiin nopeasti vaatimalla nostamaan vähittäishinnan suositushinnan tasolle. (esimerkiksi esityksen liitteet 75, 101, 105, 131, 148, 210, 224, 232 ja 242 sekä 60, 73, 101, 143 ja 153)

65. Jälleenmyyjät ovat pelänneet, että Iittala ei toimita niille tuotteita, jos ne eivät noudata Iittalan vaatimia vähimmäishintoja. Iittala on uhannut toimituskiellolla myös silloin, kun jälleenmyyjät eivät ole halunneet allekirjoittaa tuotekohtaista sopimusta sen sisältämän määrähintalausekkeen vuoksi. Iittala on toteuttanut uhkauksen, jos jälleenmyyjä ei ole neuvotteluiden jälkeenkään suostunut allekirjoittamaan määrähintasopimusta. Iittala on kertonut myös muille jälleenmyyjille asettaneensa tietyille jälleenmyyjille toimituskieltoja, kun nämä eivät olleet suostuneet sitoutumaan sovittuun vähimmäishintaan. (esimerkiksi esityksen liitteet 28, 90, 91–94, 96, 99, 104, 148, 164, 209, 215 ja 216)

66. Iittalalla on ollut käytössään tiedonhallintajärjestelmä, jonka kautta jälleenmyyjien tilaukset on otettu vastaan ja tavarantoimitukset toteutettu. Asiakastietoihin on ollut mahdollista merkitä sopimustilanne ja näin varmistaa, ettei kyseisiä tuotteita toimiteta niille asiakkaille, jotka eivät olleet allekirjoittaneet sopimusta. (esityksen liite 216)

67. Määrähinnoittelu voi olla tehokkaampaa, jos siihen liittyy hintaseurantaa. Jälleenmyyjän uhkaaminen toimituskiellolla ja sen toteuttaminen ovat itsessään kilpailunrajoituslain vastaista määrähinnoittelua. Edellä esitetyllä tavalla toimiessaan Iittala on syyllistynyt kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaiseen rikkomukseen.

Sopimus tai yhdenmukaistettu menettely jakelijoittain

68. Määrähinnan kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa on merkityksellistä, että jälleenmyyntisopimuksen osapuolille on syntynyt määrähinnan noudattamisesta yhteinen tahto. Tämä yhteinen tahto ilmenee osin osapuolten nimenomaisena tahdonilmaisuna (sopimalla suullisesti ja sähköpostilla) ja osin jälleenmyyjien käytännön toimina.

69. Iittalan jälleenmyyjät ovat olleet menettelyssä hyvin erilaisissa asemissa. Jotkut jälleenmyyjät ovat kokeneet Iittalan painostaneen niitä, ja näiden jälleenmyyjien intressissä olisikin ollut vapaampi vähittäishinnoittelu. Toiset jälleenmyyjät taas ovat viestittäneet Iittalalle halukkuudestaan jälleenmyyntihintatason nostamiseen ja ovat tällä osoittaneet, että Iittalalla ja jälleenmyyjällä on ollut yhteinen intressi saada myös muut jälleenmyyjät noudattamaan annettuja vähimmishintoja. Menettelyn kilpailuoikeudellisen moitittavuuden kannalta on otettava huomioon, että mitä enemmän on ollut kyse luonteeltaan horisontaalisesta yhteistyöstä kuluttajahinnan kontrolloimiseksi Iittalan omien vähittäismyyntiliikkeiden sekä jälleenmyyjinä toimineiden tavaratalojen välillä, sitä tuomittavampana menettelyä on pidettävä. (esimerkiksi esityksen liitteet 117, 121, 122 ja 124)

Erikoisliikkeet ja halpamyymälät

70. Useat Iittalan jälleenmyyjinä toimineet erikoisliikkeet ja halpamyymälät ovat allekirjoittaneet määrähintaehdon sisältäviä jakelutiesopimuksia vuosina 2005–2007 seuraavista tuotteista: KoKo, Tris, Origo, Teema, Alvar Aalto, Muumi, 24h, Nero, Primavera, Kivi ja Mariskooli. Ensimmäinen määrähintasopimus on allekirjoitettu 4.4.2005 KoKo-tuotesarjasta.

71. Halpamyymälät eivät kuitenkaan aina ole noudattaneet allekirjoittamiaan määrähintasopimuksia vaan ne ovat ajoittain pyrkineet kilpailemaan Iittalan tuotteiden hinnalla. Joidenkin tuotteiden kohdalla osa halpamyymälöistä on ensin myös kieltäytynyt allekirjoittamasta kyseisiä sopimuksia. Iittala on reagoinut tähän asettamalla kyseiset yritykset toimituskieltoon. (esityksen liite 99)

72. Tavaran saamisen turvaamiseksi halpamyymälät ovat käytännössä olleet pakotettuja allekirjoittamaan Iittalan laatimat jakelutiesopimukset. Iittalan ja esityksen 47 kohdassa yksilöityjen jälleenmyyjien välille on tällöin syntynyt sopimus määrähinnoittelusta. Iittalan rikkomus on alkanut 4.4.2005, jolloin asiakirjanäytön mukaan ensimmäinen halpamyymälä on allekirjoittanut määrähintaehdon sisältävän jakelutiesopimuksen. Tähän arvioon ei vaikuta se, että osa jälleenmyyjistä on pyrkinyt ajoittain alittamaan määrähinnan.

73. Iittala on 7.3.2008 toimittanut Kilpailuvirastolle käyttöönottamansa uudistetut jakelutiesopimusmallit, joissa on edelleen suositeltu hinnoiteltavan vallitsevan käytännön mukaisesti, mutta sopimuksen sanamuoto ei enää ole ollut jälleenmyyjiä velvoittava. Iittala on myös ilmoittanut Kilpailuvirastolle useiden jälleenmyyjien jo allekirjoittaneen kyseiset sopimukset KoKo-, Teema-, Alvar Aalto-, Muumi- ja 24h-sarjoista. Tämä sinällään hintasuosituksenomainen lause on viitannut Kilpailuviraston lainvastaiseksi katsomaan vallitsevaan käytäntöön ja on siksi ollut epäselvä. Iittalan olisi tullut tässä vaiheessa yksiselitteisesti lopettaa aikaisempi käytäntö. Iittalan olisi tullut viestittää tästä oma-aloitteisesti kaikille jälleenmyyjilleen, jotta myös ne, jotka eivät ole ymmärtäneet kyseenalaistaa vallitsevaa käytäntöä, olisivat tulleet tietoisiksi käytännön muuttumisesta. Kilpailuvirasto ei kuitenkaan ole katsonut aiheelliseksi esittää seuraamusmaksua tämän sopimuksen nojalla. Iittala on esittänyt 5.5.2008 Kilpailuvirastolle uuden jakelutiesopimusmallin, jossa ei enää ole asetettu vähimmäishintaan liittyviä ehtoja.

74. Edellä esitetyn perusteella jälleenmyyjät ovat hyväksyneet Iittalan asettaman määrähinnan allekirjoittaessaan lainvastaisen ehdon sisältävän sopimuksen. Iittala on syyllistynyt kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaiseen määrähinnoitteluun 4.4.2005–31.12.2007.

Päivittäistavarakaupan ketjuihin kuuluvat tavaratalot ja marketit

75. Keskoon kuuluvien ketjujen osalta esityksen liitteenä oleva asiakirja-aineisto kokonaisuudessaan osoittaa, että yritysten välillä on ollut yhteisymmärrys sovellettavasta vähittäismyyntihintatasosta, vaikka Kesko on ajoittain poikennut joidenkin tuotteiden kohdalla Iittalan antamasta vähimmäishinnasta. Poikkeamisista huolimatta Iittalan voidaan todeta vaikuttaneen Keskon vähittäishintoihin.

76. Iittalan ja Keskon välillä on ollut 27.7.2005–1.11.2007 määrähinnasta sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa. Näin ollen Iittala on syyllistynyt kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaiseen määrähinnoitteluun.

77. S-ryhmä on pitänyt Iittalan antamia vähimmäishintoja itseään sitovina, ja S–ryhmässä on niitä pääosin noudatettu. Prisma on pyrkinyt ajoittain kilpailemaan hinnalla Iittalan valmistamien tuotteiden kohdalla, mutta tämä ei muuta sitä johtopäätelmää, että vähimmäishinnasta oli pääosin sovittu. Myöskään se, että Iittalan antama vähimmäishinta on sopinut Sokoksen omaan katetavoitteeseen ja siksi se ei ole kokenut olevansa ”pakotettu” noudattamaan hintaa, ei merkitse sitä, ettei vähimmäishinnasta tulisi katsoa syntyneen yhteistä tahtoa näiden yritysten välille. Ilman Iittalan hinnoitteluohjeita ja kilpailevien jälleenmyyjien hinnoittelukäyttäytymisestä kertovia viestejä olisivat S–ryhmän ketjujen vähittäishinnat todennäköisesti muodostuneet toisenlaisiksi.

78. Iittalan ja S-ryhmän välillä on ollut 6.5.2005–11.10.2007 määrähinnasta sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa. Näin ollen Iittala on syyllistynyt kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaiseen määrähinnoitteluun.

79. Stockmann on pääsääntöisesti noudattanut Iittalan antamia hinnoitteluohjeita ja ollut tietoinen myös siitä, että muutkin jälleenmyyjät ovat niitä noudattaneet. Tällöin ei voida katsoa, että Stockmannin viittaama kilpailu- ja markkinatilanteen ehdoilla tehty vähittäishinnoittelu olisi ollut itsenäistä. Iittalan kanssa on saavutettu yhteisymmärrys. Stockmann on pyytänyt Iittalalta lupaa poiketa hinnoittelusäännöistä, jota Iittala ei pääsääntöisesti ole antanut. (esityksen liitteet 37, 138, 145, 152 ja 175)

80. Iittalan ja Stockmannin välillä on ollut 2.6.2005–11.10.2007 määrähinnasta sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa. Näin ollen Iittala on syyllistynyt kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaiseen määrähinnoitteluun.

81. Tradeka on ollut tietoinen Iittalan pyrkimyksestä määrätä jälleenmyyjien vähimmäishinta ja Tradeka on pyrkinyt sitä noudattamaan. Siitä huolimatta, että Tradeka ei aina ole noudattanut Iittalan antamaa vähimmäishintaa eikä ole halunnut allekirjoittaa Iittalan laatimia vähimmäishinnan määrääviä sopimuksia, on selvää, että Iittalan menettelyllä on ollut vaikutusta Tradekan hinnoittelupäätöksiin, eikä Tradekan voida katsoa hinnoitelleen itsenäisesti Iittalan tuotteita.

82. Iittalan ja Tradekan välillä on ollut 24.11.2005–11.10.2007 määrähinnasta sopimus tai yhdenmukaistettu menettely. Näin ollen Iittala on syyllistynyt kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaiseen määrähinnoitteluun.

Yhteenveto

83. Arvioitaessa näyttöä kokonaisuutena Iittalan jälleenmyyjien lausumia siitä, että ne olisivat hinnoitelleet itsenäisesti, ei voida pitää uskottavina.

84. Lausumia arvioitaessa on otettava huomioon, että jälleenmyyjät ovat olleet kilpailunrajoituslain vastaisen sopimuksen osapuolia ja lausumat ovat ristiriidassa kirjallisen näytön kanssa. Iittalalla on koko esityksessä esitetyn ajan ollut yhteisymmärrys vähimmäishinnoista usean jälleenmyyjän kanssa ajankohdittain ja tuotteittain vaihdellen. Kirjallisesta näytöstä kuitenkin ilmenee, että Iittalan jälleenmyyjät ovat osin olleet halukkaita kilpailemaan hinnalla. Tästä johtuen Iittala ei ole pystynyt harmonisoimaan hintatasoa kaikilta osin. Se, että jakelijat olisivat halunneet kilpailla hinnalla, ei kuitenkaan tee Iittalan menettelystä vähemmän tuomittavaa.

85. Kirjallisesta näytöstä ilmenee, että Iittala on joutunut painostamaan eniten halpamyymälöitä ja päivittäistavarakauppoja, kun taas tavaratalojen kohdalla Iittalan on ollut helpompi päästä yhteisymmärrykseen noudatettavasta vähimmäishintatasosta. Vähimmäishinnan noudattamisen toteennäyttämisellä ei ole merkitystä määrähinnoittelun tunnusmerkistön täyttymisen kannalta silloin, kun yritys on allekirjoittanut sopimuksen määrähinnasta tai asiasta on muutoin sovittu sähköpostitse, suullisesti tai tarjouksen ehtona.

86. Iittalan laatimista hintaseurantataulukoista ja muusta asiakirjanäytöstä ilmenee, että jälleenmyyjät eivät kaikilta osin ole noudattaneet Iittalan antamaa vähimmäishintaa ja että tästä syystä Iittala on päätynyt laatimaan kirjallisia määrähintasopimuksia. Iittalan suorittamasta hintaseurannasta näkyy kuitenkin ajoittaisen hintakilpailun lisäksi toisaalta myös se, että joinain ajankohtina vähimmäishintaa on noudatettu hyvin laajasti. Esimerkiksi 4.9.2007 yksinomaan määrähintasopimusten piirissä olleista tuotteista tehty hintavertailu osoittaa, että tänä ajankohtana useat jälleenmyyjät ovat noudattaneet Iittalan antamaa vähimmäishintaa. Kattava hintavertailu sisältää tuotteet 24h, KoKo, KoKo HOT, Nero, Muumi, Teema, Alvar Aalto –kokoelma, Kivi ja Mariskooli sekä yritykset Anttila, Kodin Ykkönen, K–citymarket, Euromarket, Prisma, Kokkolan Halpa-Halli, Tokmanni, Tarjoustalo ja Minimani. Hintavertailu osoittaa, että tänä ajankohtana ainoastaan Kivi- ja Mariskooli-tuotteiden osalta määrähintaa ei ole noudatettu. Muiden tuotteiden osalta vähimmäishinta on alitettu vain yksittäistapauksissa.

87. Rikkomus on päivittäistavarakaupan ketjujen osalta ilmeisesti loppunut lokakuussa 2007 suoritetun tarkastuksen jälkeen. Näyttöä siitä, että Iittala olisi aktiivisesti ilmoittanut näille jälleenmyyjille, ettei määrähintaa tarvitse enää noudattaa, ei kuitenkaan ole. Päinvastoin, Keskon ja Iittalan välisestä sähköpostikirjeenvaihdosta loka-marraskuussa 2007 ilmenee, että vasta kun Keskon edustaja oli useaan kertaan tiedustellut vähimmäishinnan noudattamisesta, Iittala on todennut, ettei valitettavasti voi vaikuttaa asiakkaidensa hinnoitteluun. (esimerkiksi esityksen liitteet 162 ja 163)

88. Halpamyymälöiden osalta rikkomuksen tulee katsoa jatkuneen ainakin vuoden 2007 sopimuskauden loppuun, vaikka on kuitenkin mahdollista, että osa jälleenmyyjistä ei vielä tässäkään vaiheessa ole ollut tietoinen siitä, että määrähintoja ei enää ole ollut velvollisuutta noudattaa.

Yksi yhtenäinen kilpailunrikkomus

89. Asiassa esitetty näyttö kokonaisuudessaan osoittaa, että kyse on laaja-alaisesta ja suunnitelmallisesta rikkomuksesta. Määrähinnoittelun piirissä ovat olleet ainakin KoKo-, Teema-, Alvar Aalto-, Muumi-, 24h–, Kivi-, Mariskooli-, Origo-, Tris-, Nero-, Primavera-, Matador-, Apila-, KoKo HOT-, Illusia-, Ote-, Lumi-, Paratiisi-, Heljän kokoelma-, Minna Immosen kokoelma-, Gardena-, Uunikokki-, Kartio ja Sinun lahjasi –tuotteet. (esimerkiksi esityksen liitteet 60, 75, 164, 165, 178, 180, 183, 184 ja 185)

90. Kilpailuvirasto on esityksessään kuvannut kirjalliseen näyttöön perustuen sitä, milloin Iittalan ja yksittäisen jakelijan välillä tulee katsoa olleen sopimus määrähinnasta. Jakelijat ovat kuitenkin olleet keskenään hyvin erilaisissa rooleissa sen suhteen, miten ne ovat eri tuotteiden kohdalla eri ajanjaksoina Iittalan kanssa tekemäänsä sopimusta noudattaneet.

91. Iittala on ollut koko kyseisen ajan osapuolena määrähintasopimuksessa. Kyse ei ole sarjasta erikseen tarkasteltavia rikkomuksia eri tuotteiden ja jakelijoiden kohdalla, vaan Iittala on esityksen kattamana ajanjaksona toteuttanut yhtenäistä vähittäishinnan asettamista koskevaa strategiaansa ja syyllistynyt yhteen yhtenäiseen määrähintarikkomukseen.

92. Iittalan sopimukset ja yhdenmukaistettu menettely kokonaisuudessaan ovat tähdänneet vähimmäishinnan määräämiseen ja hintatason nostamiseen markkinoilla. Iittala on käyttänyt systemaattisesti samankaltaisia keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Se on asettanut määrähinnan noudattamisen ehdoksi tuotteiden myyntiin saamiselle ja valvonut määrähinnan noudattamista keräämällä tietoja toteutuneista vähittäismyyntihinnoista. Lisäksi Iittalalla on ollut keskeinen rooli kyseisess menettelyssä, koska Iittalan strategiana on ollut sitouttaa kaikki jälleenmyyjät yhteiseen tavoitteeseen korostaessaan jälleenmyyjille, että kaikki voivat voittaa yhteisiä pelisääntöjä noudattamalla. (esimerkiksi esityksen liitteet 177 ja 197)

93. Edellä todetun perusteella Iittalan sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat muodostavat yhden yhtenäisen kilpailunrikkomuksen. Sen alun muodostaa ensimmäinen toimenpide, jolla on saatu aikaan määrähintasopimus, se kattaa useita yksittäisiä toimenpiteitä ja päättyy vasta silloin, kun Iittala on luopunut kielletystä menettelystä.

Kilpailunrajoituksen vaikutukset markkinoilla

94. Vakavilla kilpailunrajoituksilla oletetaan olevan kielteisiä vaikutuksia, minkä vuoksi niiden lainvastaisuuden toteamiseksi ei ole tarpeen erikseen osoittaa niiden vaikutuksia kilpailuun tai markkinoihin.

95. Oikeuskäytännön mukaan kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitetun elinkeinonharjoittajien välisen sopimuksen syntymisen arvioinnin suhteen merkitystä ei ole annettava sille, onko sopimusehtoa tosiasiassa noudatettu tai se pantu täytäntöön.

96. Esityksen kohteena olevan menettelyn lainvastaisuuden toteamiseksi riittää, että Iittalan ja sen jälleenmyyjien on näytetty sopineen tai muuten päässeen yhteisymmärrykseen määrähinnasta. Erillistä näyttöä ei tällöin tarvitse esittää siitä, millä hinnalla jälleenmyyjät ovat eri ajankohtina myyneet tuotteita.

97. Kilpailuvirasto ei ole selvittänyt systemaattisesti jälleenmyyjien toteutuneita hintoja. Kuluttajien maksaman ylihinnan täsmälliseksi selvittämiseksi olisi tarpeen kerätä suuria määriä hintatietoja, jotka eivät ole tarpeen rikkomuksen toteennäyttämiseksi. Iittalan markkina-asema johtaa siihen, että esityksen kohteena olevassa tapauksessa määrähinnan vaikutusten voidaan olettaa olleen erityisen kielteiset ja laajat. Iittalan voimakkaasta markkina-asemasta johtuen kilpailevien merkkien taholta tuleva kilpailun paine on ollut pieni. Tällaisessa markkinatilanteessa määrähinnan kuluttajahintaa nostava vaikutus on hyvin todennäköinen.

98. Kirjallisesta näytöstä on poimittavissa esimerkkejä siitä, miten kilpailunrajoitus on vaikuttanut jälleenmyyjien hinnoitteluun. (esimerkiksi esityksen liitteet 106, 107 ja 151)

99. Rajoittaessaan jälleenmyyjien mahdollisuutta antaa alennuksia suositushinnasta Iittala on rajoittanut hintakilpailua kuluttajien vahingoksi. Näin ollen kilpailunrajoituksen vahingolliset vaikutukset ovat kohdistuneet ennen kaikkea kuluttajiin eivätkä niinkään Iittalan jälleenmyyjiin.

Johtopäätös

100. Esityksen kohteena olevassa tapauksessa Iittala on saanut osan jakelijoista noudattamaan määrähintaa vasten niiden tahtoa. Osa jakelijoista on noudattanut määrähintaa, koska on kokenut menettelyn itselleen edulliseksi. Osan jakelijoista Iittala on puolestaan saanut noudattamaan määrähintoja lupaamalla varmistaa, että muutkin jakelijat noudattavat niitä. Menettelyyn on ryhdytty Iittalan aloitteesta ja Iittalan koordinoimana.

101. Kun tavaranvalmistajan neuvottelukumppaneina alemmalla portaalla on useita vahvoja jälleenmyyjiä, ei ole todennäköistä, että valmistaja pystyisi yksiselitteisesti pakottamaan nämä noudattamaan ilmoittamaansa alinta sallittua vähittäishintaa. Jälleenmyyjät eivät luovu mahdollisuudestaan hintakilpailuun, jos valmistaja ei pysty tarjoamaan niille varmuutta siitä, että määrähintaa noudatettaessa niiden oma asema ei vaarannu. Esityksen kohteena olevassa tapauksessa tätä kuvastaa hyvin se, että Iittala on osin joutunut esittämään ”toiveen”, että jälleenmyyjät noudattaisivat määrähintaa. Saadakseen yhteisymmärryksen syntymään kaikkien jälleenmyyjien kanssa esittäessään tämän ”toiveen”, se on joutunut vakuuttamaan jälleenmyyjät siitä, että myös muut lopettavat hintakilpailun eikä tuotteita toimiteta niille, jotka eivät tähän suostu.

102. Jälleenmyyjät ovat todenneet Iittalan antaneen hintaohjeistusta, mutta osa niistä on katsonut tästä huolimatta hinnoitelleensa kilpailutilanteen mukaan itsenäisesti omien katetavoitteiden mukaisesti. Iittala on yhtenäistänyt markkinahintatason kommunikoimalla toistuvasti jälleenmyyjien kanssa sallitusta hintatasosta sekä siitä, kuinka muut jälleenmyyjät ovat sitä luvanneet noudattaa. Tällöin ei voida pitää itsenäisenä hinnoitteluna sitä, että jälleenmyyjä hinnoittelee näin muodostuneen kilpailutilanteen mukaan. Esityksen kohteena oleva yritysten välinen menettely on eliminoinut kilpailumekanismin ja hintakilpailu on rajoittunut.

103. Iittalan ja sen jälleenmyyjien välisessä menettelyssä on kyse kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisesta sopimuksesta tai yhdenmukaistetusta menettelytavasta. Tämä ilmenee ainakin silloin, kun
– Iittala on jälleenmyyjiä velvoittavissa jakelutiesopimuksissa määrännyt kyseisille tuotteille kiinteän vähimmäismyyntihinnan tai määrännyt minkä verran suositushinnan saa alittaa
– Iittala on jälleenmyyjiä velvoittavissa jakelutiesopimuksissa määrännyt suurimman sallitun kampanja-alennuksen ja kampanjan keston
– Iittala on sopinut suullisesti tai sähköpostilla määrähinnan noudattamisesta niiden jakelijoiden kanssa, jotka eivät ole allekirjoittaneet määrähintaehdon sisältäviä jakelutiesopimuksia
– Iittala on jakelijoiden alittaessa määrähinnan tehnyt hintaseurantaa ja uhannut jakelijoita toimitusten keskeyttämisellä tai toteuttanut toimituskiellon
– Iittala on asettanut määrähinnan noudattamisen alennusten saamisen ehdoksi.

104. Edellä esitetyn perusteella Iittala on 4.4.2005–31.12.2007 rikkonut kilpailunrajoituslain 4 §:ssä säädettyä määrähintakieltoa.

105. Kilpailunrajoituslain 5 §:n edellytysten täyttymistä koskeva todistustaakka kuuluu sille yritykselle, joka vetoaa poikkeussäännöstä johtuvaan etuun. Iittala ei ole esittänyt asiassa kilpailunrajoituslain 5 §:ssä tarkoitettuja perusteita, joiden nojalla kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kielletty menettely voitaisiin sallia.

1.2.2 Seuraamusmaksu

106. Iittalan menettelyä ei voida pitää kilpailunrajoituslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähäisenä, koska kyseessä on vakava kilpailunrikkomus, jota on sovellettu markkinoilla laajasti koko maan alueella, Iittalan tunnetuimpien tuotteiden ja lähes kaikkien jälleenmyyjien kohdalla melkein kolmen vuoden ajan.

107. Vaikka myös jälleenmyyjinä toimineet yritykset ovat olleet määrähintasopimuksen osapuolena ja näin ollen myös saattaneet osaltaan hyötyä kilpailunrajoituksesta, ei tässä tapauksessa ole pidettävä tarpeellisena seuraamusmaksun esittämistä myös niille. Kyse on ollut Iittalan omaksumasta strategiasta, johon on ryhdytty Iittalan aloitteesta ja johon jälleenmyyjät ovat osin suostuneet Iittalan niihin kohdistaman painostuksen johdosta.

108. Määrähintakiellon rikkomista on pidettävä periaatteellisesti erityisen vakavana rikkomuksena. Kyse on kilpailunrajoituksesta, joka on jo pitkään ollut laissa kielletty. Kilpailunrajoituslain vastaista myyntihintojen vahvistamista pidetään yhtenä kuluttajan kannalta vahingollisimmista kilpailunrikkomuksista.

109. Seuraamusmaksua määrättäessä on korottavana tekijänä otettava huomioon se, että Iittala on kohdistanut voimakasta painostusta niihin jälleenmyyjiin, jotka ovat olleet haluttomia noudattamaan asetettua vähimmäishintaa. Tuotekohtaisen sopimuksen mukaan määrähinnan noudattaminen on ollut tavaran saamisen edellytys. Kun jälleenmyyjät eivät ole halunneet sitoutua määrähintaan, Iittala on uhannut jälleenmyyjiä toimituskielloilla, toteuttanut uhkauksensa ja lisäksi informoinut muita jälleenmyyjiä tästä.

110. Esityksen kohteena oleva rikkomus ei ole kohdistunut ensisijaisesti sopimuskumppaneina oleviin jakelijoihin vaan Iittalan tuotteita vähittäismarkkinoilla ostaviin loppuasiakkaisiin. Kilpailunrajoituksesta syntynyt hyöty on Iittalan lisäksi osin koitunut myös Iittalan jälleenmyyjille, mutta kilpailunrajoituksesta syntynyt haitta on koitunut suoraan loppuasiakkaille.

111. Lisäksi seuraamusmaksua määrättäessä on otettava huomioon, että Kilpailuviraston pyytäessä selvityspyynnöllä 2.3.2007 Iittalaa toimittamaan tietyt voimassa olevat sopimukset, Iittala on jättänyt toimittamatta nimenomaan allekirjoitetut määrähintaehdon sisältävät sopimukset. Iittalan menettelyä tässä suhteessa on pidettävä erityisen tuomittavana.

112. Määrähintasopimuksen piirissä ovat olleet pääosin kaikki Iittalan jakelijat ja kaikki tunnetuimmat tuotteet. Kyse on ollut myös maantieteellisesti tarkasteltuna laajasta rikkomuksesta. Iittalan menettely on kohdistunut jakelijoihin, ja näin myös kuluttajiin, koko maan alueella.

113. Rikkomusta on arvioitava yhtenä yhtenäisenä rikkomuksena, jossa on ollut kyse Iittalan johdonmukaisesta strategiasta ja jota koko myyntiorganisaatio on toteuttanut. Iittalan pyrkimyksenä on ollut eliminoida useiden tuotteidensa kohdalla sekä jälleenmyyjien välinen että Iittalan omaan vähittäismyyntiin kohdistunut hintakilpailu koko maan alueella.

114. Iittalan rikkomus on alkanut ensimmäisen määrähintaehdon sisältävän jakelusopimuksen allekirjoittamisesta 4.4.2005 ja päättynyt sopimuskauden loppuessa 31.12.2007. Rikkomus on kestänyt yhteensä lähes kolme vuotta.

115. Erityisen raskauttavana on pidettävä sitä, että määrähinnoittelua on jatkettu Kilpailuviraston lokakuussa 2006 Iittalan toimitiloissa tekemästä tarkastuksesta huolimatta. Määrähinta ilmenee jopa Iittalan kotimaan jälleenmyynnistä vastaavan myyntipäällikön laatimasta ”Road map – External Retail 4.4.2007” –suunnitelmasta vielä siinä vaiheessa, kun Kilpailuvirasto on tehnyt lokakuussa 2007 toisen tarkastuksen Iittalan toimitiloissa.

116. Iittalan konserniliikevaihto vuonna 2008 on ollut 180–200 miljoonaa euroa. Konserniliikevaihtoa ei ole saatavilla vuodelta 2009, koska Iittala on Fiskars Oyj Abp:n alakonserni. Iittalan kotimaan liikevaihto on ollut vuonna 2009 100–120 miljoonaa euroa.


2 VASTAUS

2.1 Vaatimukset

117. Iittala Group Oy Ab on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Kilpailuviraston esityksen. Toissijaisesti Iittala on vaatinut, että markkinaoikeus joka tapauksessa jättää seuraamusmaksun määräämättä tai määrää sen ainakin Kilpailuviraston esittämää määrää alempana. Lisäksi Iittala on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailuviraston korvaamaan sen asianosais- ja oikeudenkäyntikulut yhteensä 338.092,50 eurolla korkoineen.

2.2 Perusteet

2.2.1 Määrähinnoittelu

118. Iittala on kiistänyt Kilpailuviraston väitteet kilpailunrajoituslain vastaisesta määrähinnoittelusta.

119. Iittalan hinnoittelussa on ollut kyse kilpailunrajoituslaissa sallitusta suositushinnoittelusta. Kysymys on ollut Iittalan yksipuolisesta menettelystä eikä Iittalan ja sen jälleenmyyjien välisistä sopimuksista. Joka tapauksessa Iittalan hinnoittelulle on kilpailunrajoituslain 5 §:n mukaiset tehokkuusperustelut.

2.2.1.1 Markkinaolosuhteet ja –rakenne

120. Kilpailuviraston esitys koskee ainoastaan Iittalan myyntiä Suomessa. Iittalan kotimaan myynnistä suuri osa on Iittalan omaa myyntiä loppuasiakkaille: myyntiä yhtiön B2B–asiakkaille, myyntiä yhtiön HoReCa–asiakkaille sekä vähittäismyyntiä yhtiön omien myymälöiden kautta.

121. Esityksen kohteena oleva väitetty määrähinnoittelu liittyy Iittalan tukkumyyntiin jälleenmyyjilleen ja siltäkin osin vain pieneen osaan kyseistä myyntiä.

122. Iittalan B2B–asiakkaille suunnattu myynti ja HoReCa–myynti ovat jälleenmyyjille suunnatusta tukkumyynnistä täysin erillistä ja siitä poikkeavaa toimintaa. Iittalan HoReCa–myynti poikkeaa tukkumyynnistä kohderyhmältään, hinnoiltaan ja tuotevalikoimaltaan.

123. Iittalan omien myymälöiden myynti poikkeaa jälleenmyyjien toiminnasta sekä valikoimaltaan että toiminta-ajatukseltaan. Esityksen kattamina vuosina noin puolet Iittalan omien myymälöiden, varsinkin niin sanottujen tehtaanmyymälöiden, myynnistä on ollut B-laatua, kun taas myynti jälleenmyyjille on ollut pelkästään A-laatua. Iittalan omat myymälät toimivat tärkeänä osana yhtiön tuotteiden markkinointia, niin sanottuina näyteikkunoina. Myymälät ovat tarkoin suunniteltuja esittelytiloja, joissa kuluttajat voivat tutustua Iittalan koko tuotevalikoimaan. Omat myymälät eivät ole suorassa kilpailutilanteessa jälleenmyyjien kanssa.

124. Iittalan vuosikertomuksessa 2005 esitetty toteamus yhtiön yli 50 prosentin markkinaosuudesta ei perustu kilpailuoikeudellisesti määriteltyihin merkityksellisiin markkinoihin eikä voisi teoriassakaan pitää paikkaansa, kun otetaan huomioon Iittalan kotimaan liikevaihto vuonna 2005.

125. Kodintuotteiden tukkumarkkinat ovat vähintään Euroopan laajuiset ja Iittalan markkinaosuus niillä selvästi alle 10 prosenttia.

126. Iittalaan on kohdistunut voimakas kilpailupaine kodintuotteiden tukkumarkkinoilla esityksen kattamana ajanjaksona. Tähän on vaikuttanut Iittalan asiakkaiden käyttämä merkittävä neuvottelu- ja ostovoima sekä myös useat vaihtoehtoiset tuotteet ja hankintalähteet. Päivittäistavarakaupan ketjujen liikevaihdot ovat moninkertaisia Iittalan liikevaihtoon verrattuina.

127. Aikaisemmin Iittalan tuotteita on myyty valtuutettujen jälleenmyyjien, kuten tavaratalojen kautta. Markkinarakenteen ja kaupan kehittymisen vuoksi Iittala on päättänyt laajentaa jakelukanaviaan. Jakelun laajentumisen seurauksena Iittalan tuotteet ovat olleet saatavilla myös marketeissa ja halpamyymälöissä. Jakelupisteiden lukumäärä on moninkertaistunut samalla kuin tuotteiden maantieteellinen saatavuus on parantunut hyvin merkittävästi.

128. Iittala on solminut päivittäistavarakaupan ketjujen kanssa yhteistyösopimuksia ja/tai vuosisopimuksia sekä erikoisliikkeiden ja halpamyymälöiden kanssa yhtäältä vuosisopimuksia ja toisaalta yhteistoiminta-/jakelusopimuksia.

129. Kilpailuviraston esityksen kattamana ajanjaksona noin kaksi kolmasosaa Iittalan myynnistä jälleenmyyjille on suuntautunut päivittäistavarakaupan ketjuihin kuuluviin tavarataloihin ja marketteihin.

130. Erikoisliikkeiden ja halpamyymälöiden kanssa solmitut yhteistoiminta-/jakelusopimukset ja tuotekohtaiset liitteet liittyvät Iittalan jakelumallin kehitykseen. Tuotekohtaisia liitteitä on laadittu vain tietyistä tuotteista. Kyse on ollut kokonaan uusista tuoteperheistä, kuten KoKo, Tris ja Nero, tai tuoteperheistä, joihin on liittynyt merkittävä uudistus, esimerkiksi Teema, Alvar Aalto, Origo ja 24h. Lanseerauksen/uudistuksen vuoksi kyseisiin tuotteisiin on liittynyt erityinen tarve suojata brändiä. Tuotekohtaiset liitteet on laadittu lanseerauksen/uudistuksen tueksi. Siltä osin kuin käytössä on ollut tuotekohtainen liite, sopimuskokonaisuudesta on käytetty myös termiä ”jakelutiesopimus”.

131. Yhteistoiminta-/jakelusopimuksessa on ollut suositushintoihin liittyvä kohta, josta on selkeästi ilmennyt, että kyse on ollut suositushinnoista. Tuotekohtaiset liitteet ovat olleet alisteisia yhteistoiminta-/jakelusopimukselle ja niitä on tullut tulkita yhdessä. Yhteistoiminta-/jakelusopimuksen ja siihen liittyvien tuotekohtaisten liitteiden käyttöönotosta päättänyt Iittalan kotimaan myynnistä ja markkinoinnista vastannut johtaja tarkastutti sopimuspohjan ulkopuolisella lakimiehellä.

132. Tuotekohtaisten liitteiden muut kohdat (esillepano, tuotevalikoima, myyjien asiantuntemus) ovat olleet tärkeämpiä brändinhallinnassa kuin liitteiden hinnoittelukohta. Kilpailuviraston esityksessä ei ole lainkaan huomioitu sopimuskokonaisuutta tai sen taustoja.

2.2.1.2 Väitetty määrähinnoittelu

133. Kilpailuviraston esityksessä on virheellisesti katsottu, että väitetty määrähinnoittelu olisi kohdistunut lähes kaikkiin Iittalan jälleenmyyjiin tunnetuimpien tuotteiden kohdalla koko maassa.

134. Suurin osa Iittalan myynnistä kotimaan jälleenmyyjille vuosina 2005–2007 on koskenut tuoteperheitä, joista yhtiö ei ole solminut väitettyä määrähinnoittelua sisältävää tuotekohtaista liitettä yhdenkään jälleenmyyjänsä kanssa. Iittalan vuosien 2005–2007 myynneistä yhteensä ainoastaan 4–8 miljoonaa euroa on kertynyt tuotteista, joiden osalta Iittalan ja jälleenmyyjän välillä oli solmittu tuotekohtainen liite.

Tuotteet

Tuotteet, joista ei ole tuotekohtaisia liitteitä

135. Iittala ei ole käyttänyt tuotekohtaisia liitteitä Hackman-brändin osalta. Vuonna 2007 solmituissa, lähtökohtaisesti Arabian brändin alle kuuluvan Muumi-tuoteperheen tuotekohtaisissa liitteissä on mainittu myös Muumi-aterimet, joihin liitettä ei käytännössä ole kuitenkaan sovellettu. Muumi-aterimien osuus Hackman-brändin alla myydyistä tuotteista on joka tapauksessa ollut hyvin pieni. Kilpailuviraston viittaukset Hackmanin brändin alla myytävän Matadorin osalta liittyvät Iittalan hinnoitteluun jälleenmyyjilleen eivätkä jälleenmyyjien vähittäishinnoitteluun. Kilpailuvirasto ei ole esittänyt näyttöä väitetystä määrähinnoittelusta Matadorin osalta. Muista Hackman-brändin alla myytävistä tuotteista Kilpailuvirasto ei ole edes esittänyt väitteitä määrähinnoittelusta.

136. Iittala- ja Arabia-brändin alla myytävistä tuotteista, joista Iittala ei ole solminut tuotekohtaisia liitteitä, on esityksessä mainittu Apila-, Illusia-, Ote-, Lumi-, Paratiisi-, Heljän kokoelma-, Minna Immosen kokoelma-, Gardena-, Uunikokki- ja Sinun lahjasi -tuotteet. Kilpailuviraston viittaamat asiakirjat eivät osoita määrähinnoittelua. Suurin osa Kilpailuviraston viittaamista asiakirjoista on Iittalan sisäisiä asiakirjoja, jotka eivät osoita, että Iittalan ja jälleenmyyjien välillä olisi kilpailuoikeudessa tarkoitettu sopimus asiasta, ja jotka koskevat Iittalan hintoja ja muita ehtoja jälleenmyyjille eivätkä jälleenmyyjien hinnoittelua.

137. Iittala on vuosina 2005–2007 myynyt Iittalan ja Arabian brändien alla suuren määrän tuotteita, joiden osalta Kilpailuvirasto ei ole edes esittänyt väitteitä määrähinnoittelusta.

138. Iittala on vuosina 2005–2007 myynyt jälleenmyyjilleen myös muita tuotemerkkejä kuten BodaNova, Höganäs Keramik, Rörstrand ja Høyang-Polaris. Kilpailuviraston esityksessä ei esitetä näihin tuotteisiin liittyviä väitteitä määrähinnoittelusta.

Tuotteet, joista on tuotekohtaisia liitteitä

Erikoisliikkeet ja halpamyymälät

139. Kilpailuvirasto on yksilöinyt esityksensä 47 kohdassa ne erikoisliikkeet ja halpamyymälät, jotka ovat allekirjoittaneet tuotekohtaisia liitteitä. Kaikki erikoisliikkeet ja halpamyymälät eivät ole allekirjoittaneet tuotekohtaisia liitteitä, esimerkiksi Posliinitar Ky. (esityksen liite 9)

140. Valtaosa tuotekohtaisia liitteitä allekirjoittaneille jälleenmyyjille suunnatusta Iittalan tukkumyynnistä on ollut tuotekohtaisten liitteiden alle kuulumattomien tuotteiden myyntiä. Vastauksen liitteenä olevasta taulukosta ilmenee, että Iittalan myynti monelle esityksen 47 kohdassa mainitulle jälleenmyyjälle on ylipäätänsä ollut hyvin vähäistä.

141. Myös tietyt tuotekohtaisia liitteitä allekirjoittaneet jälleenmyyjät, esimerkiksi Veljekset Keskinen Oy, ovat pitäneet tuotekohtaisiin liitteisiin merkittyjä hintoja nimenomaan suosituksina. (esityksen liite 16)

142. Kilpailuviraston asian selvittämisen yhteydessä keräämän aineiston perusteella on selvää, etteivät tuotekohtaisia liitteitä allekirjoittaneet halpamyymälät ole noudattaneet liitteiden suositushintoja.

143. Erikoisliikkeet puolestaan hinnoittelevat merkkitavarantoimittajien tuotteita omista liiketaloudellisista lähtökohdistaan lähtien normaalisti suositushintojen mukaisesti sopimustilanteesta riippumatta, mikä ilmenee muun muassa Casadoor Oy:n vastauksesta Kilpailuviraston selvityspyyntöön. (esityksen liite 6) Tuotekohtaiset liitteet eivät ole vaikuttaneet jälleenmyyjien hinnoitteluun tältäkään osin.

Ketjut

144. Kilpailuviraston esityksen perusteella on riidatonta, että jälleenmyyjinä toimivat päivittäistavarakaupan ketjut eivät ole allekirjoittaneet tuotekohtaisia liitteitä.

145. Kilpailuviraston esityksessä viitattu 11.10.2007 päivätty Asiakaskohtainen sopimustilanne –otsikoitu taulukko, jossa on mainittu joidenkin tuotteiden kohdalla myös ketjuihin kuuluvia jälleenmyyjiä, ei osoita määrähinnoittelua. Taulukossa mainittuihin tuotteisiin (24h, Muumi, KoKo, Nero, Teema, Origo, Marimekko-tuotteet, Alvar Aalto ja Tris) on liittynyt muita tuotteita tarkempaa ohjeistusta esillepanosta, valikoimasta ja myyjien asiantuntemuksesta, joista Iittala on ketjuihin kuulumattomien jälleenmyyjien kanssa sopinut tuotekohtaisissa liitteissä. Ketjujen osalta tuotevalikoiman, esillepanon ja myyjien asiantuntemuksen on katsottu olevan kunnossa ilman kirjallista sopimusta. Ketjuille toimitetut luonnokset tuotekohtaiseksi Teema-liitteeksi eivät ole sisältäneet ketjuihin kuulumattomien jälleenmyyjien kanssa solmittuun tuotekohtaiseen liitteeseen sisältyvää hinnoittelukohtaa, jota Kilpailuvirasto pitää määrähintakiellon vastaisena. Iittalan ilmoitus 21.12.2005 Keskolle, Sokokselle ja Tradekalle siitä, että ne täyttävät automaattisesti liitteessä määritellyt kriteerit, on koskenut nimenomaan muita sopimusliitteessä mainittuja seikkoja, eli tuotevalikoimaa, esillepanoa ja myyjien asiantuntemusta, joilta osin sopimusten lainmukaisuus ei ole nyt arvioinnin kohteena.

146. Ketjut ovat vahvassa neuvotteluasemassa suhteessa Iittalaan, eikä Iittala olisi pystynyt edes teoriassa määräämään ketjujen jälleenmyyntihintoja. Ketjut ovat itse pitäneet Iittalan hinnoitteluohjeita ainoastaan suosituksina, jotka eivät sido niitä hinnoittelussa. Tämä ilmenee selvästi eri ketjujen vastauksista Kilpailuviraston selvityspyyntöihin. (esityksen liitteet 4, 11, 13 ja 14) Vastaavasti tämä ilmenee Kilpailuviraston muistioista tapaamisista ketjujen edustajien kanssa. (esityksen liitteet 41, 46, 47, 50 ja 51)

147. Kilpailuviraston viittaamat asiakirjat eivät osoita, että Iittala ja ketjut olisivat sopineet jälleenmyyntihinnasta tai että ketjut olisivat noudattaneet Iittalan määräämiä vähimmäishintoja. (esityksen liitteet 86, 91, 92 ja 203)

148. Kilpailuvirasto on tehnyt täysin virheellisiä johtopäätöksiä excel–taulukoiden merkityksestä ja sisällöstä. Valtaosassa excel-taulukoita ei ole lainkaan viittauksia jälleenmyyjien soveltamaan hinnoitteluun. Suuressa osassa excel-taulukoista ei myöskään ole ”OK”-merkintöjä. Niiltäkin osin kuin merkintöjä esiintyy, ne eivät liity väitettyyn määrähinnoitteluun.

149. Myöskään excel-taulukot eivät siten osoita väitettyä määrähinnoittelua.

Väitetty hintaseuranta

150. Asiakaskäyntien yhteydessä Iittalan avainasiakaspäälliköt ja piiripäälliköt ovat merkinneet suurimpien jälleenmyyjien osalta tiettyjen tuotteiden hyllynreunahinnat muistiin ainakin kerran vuodessa. Tämäntyyppinen hintaseuranta on täysin tavanomaista tavarantoimittajien toimintaa eikä se liity väitettyyn määrähinnoitteluun. Ajantasaiset tiedot eri tuotteiden hintatasosta ovat sen sijaan osa liiketoimintaa ja tukevat sitä. Tiedoilla on merkitystä esimerkiksi uusia tuotteita kehitettäessä, ja niiden avulla pystytään hahmottamaan yhtiön kilpailuasemaa suhteessa kilpaileviin tavarantoimittajiin.


Väitetty suositushintojen noudattaminen

151. Iittala ei ole järjestelmällisesti seurannut jälleenmyyjiensä hinnoittelua, joten sillä ei ole kattavia tilastoja jälleenmyyjien vuosina 2005–2007 soveltamista hinnoista. Kilpailuviraston asian selvittämisen yhteydessä keräämien tietojen ja Iittalan käytössä olevan aineiston perusteella on kuitenkin selvää, etteivät jälleenmyyjät ole noudattaneet Iittalan suositushintoja.

152. Jälleenmyyjien soveltamat hinnoittelustrategiat ovat poikenneet toisistaan merkittävästikin. Tämä ilmenee muun muassa Iittalan avainasiakaspäälliköiden ja piiripäälliköiden keväällä 2005, 2006 ja 2007 tietyistä tuotteista keräämistä hyllynreunahinnoista, jotka ovat jälleenmyyjien soveltamia normaalihintoja. (Iittalan vastauksen liite 23)

153. Iittalan jälleenmyyjät ovat toteuttaneet omiin liiketaloudellisiin tavoitteisiinsa perustuvaa hinnoittelua. Jälleenmyyjät ovat tuoneet tämän esille myös Kilpailuvirastolle antamissaan vastauksissa. Osa jälleenmyyjistä on normaalihinnoissaan alittanut Iittalan suositushinnat lähes poikkeuksetta, osa jälleenmyyjistä on hinnoitellut huomattavalta osin niiden mukaisesti, kun taas osa jälleenmyyjistä on hinnoittelussaan tehnyt merkittäviä tuotekohtaisia eroja.

154. Sekä ketjuihin kuuluvat että niihin kuulumattomat jälleenmyyjät ovat käyttäneet hintaa yhtenä kilpailukeinona käytännössä kaikissa Iittalan tuotteissa. Tämä ilmenee useasta esityksessä viitatusta asiakirjasta. Myös muusta Kilpailuviraston aineistosta ilmenee sekä ketjuihin kuuluvien että niihin kuulumattomien jälleenmyyjien kilpailleen hinnalla.

Jälleenmyyjät, jotka ovat allekirjoittaneet tuotekohtaiset liitteet

155. Kilpailuviraston esityksen 47 kohdassa yksilöidyt jälleenmyyjät, jotka ovat allekirjoittaneet tuotekohtaiset liitteet Iittalan kanssa, ovat hinnoitelleet tuotteensa itsenäisesti ja paikalliseen hintakilpailuun vastaten, riippumatta liitteiden hinnoittelukohdista.

156. Viiden suurimman tuotekohtaisia liitteitä allekirjoittaneen jälleenmyyjän, jotka edustavat yhdessä valtaosaa Iittalan myynnistä tuotekohtaisia liitteitä allekirjoittaneille jälleenmyyjille, itsenäinen hinnoittelu ilmenee Iittalan avainasiakaspäälliköiden ja piiripäälliköiden keväällä 2005, 2006 ja 2007 tietyistä tuotteista keräämistä hyllynreunahinnoista sekä jälleenmyyjien julkaisemista mainoksista. (Iittalan vastauksen liitteet 23 ja 24)

Jälleenmyyjät, joiden kanssa ei ole solmittu tuotekohtaisia liitteitä

157. Jälleenmyyjät, jotka eivät ole allekirjoittaneet tuotekohtaisia liitteitä, eivät vastoin Kilpailuviraston väittämää ole sitoutuneet määrähintasopimukseen joko sopimalla vähimmäishinnasta Iittalan kanssa nimenomaisesti suullisesti tai sähköpostitse taikka noudattamalla Iittalan asettamaa vähimmäishintaa käytännön toimillaan. Ketjut ovat itse mieltäneet Iittalan suositushinnat nimenomaan suosituksiksi. Ketjujen hinnoittelu on myös ollut vaihtelevaa ja perustunut niiden omiin liiketaloudellisiin tavoitteisiin. Kuten Kilpailuviraston päätöskäytännössä on todettu, ketjuliikkeissä käytetään lisäksi usein ketjuohjauksen antamia suositushintoja, jotka saattavat olla samat kuin tavarantoimittajan suositushinnat.

158. Kaikki Iittalan isoimmat jälleenmyyjät ovat toteuttaneet omiin liiketaloudellisiin tavoitteisiinsa perustuvaa hinnoittelua.

159. Keskoon kuuluvat K-citymarket ja Anttila/Kodin Ykkönen ovat hinnoitelleet tuotteensa täysin riippumatta Iittalan suosituksista. Kesko on vahvistanut asian vastauksissaan Kilpailuviraston selvityspyyntöihin. (esityksen liitteet 4 ja 11) Asia ilmenee lisäksi hyllynreunahinnoista, jotka Iittalan avainasiakaspäälliköt ja piiripäälliköt ovat keränneet keväällä 2005, 2006 ja 2007. (Iittalan vastauksen liite 23) Myös esityksessä viitatut asiakirjat osoittavat Keskoon kuuluvien jälleenmyyjien hinnoitelleen Iittalan tuotteita itsenäisesti ja osallistuneen jälleenmyyjien välisen hintakilpailuun.

160. S-ryhmään kuuluvat Sokos ja Prisma ovat hinnoitelleet Iittalan tuotteet itsenäisesti, riippumatta Iittalan suosituksista. S-ryhmä on vahvistanut asian Kilpailuvirastolle. (esityksen liitteet 45 ja 46) Prisman osalta itsenäinen hinnoittelu ilmenee myös hyllynreunahinnoista, joita Iittalan avainasiakaspäälliköt ja piiripäälliköt ovat koonneet keväällä 2005, 2006 ja 2007, ja Prisman tuottamista mainosmateriaaleista. (Iittalan vastauksen liitteet 18, 23 ja 24) Sokoksen itsenäinen hinnoittelu ilmenee hyllynreunahinnoista, joita Iittalan avainasiakaspäälliköt ja piiripäälliköt ovat koonneet keväällä 2006 ja 2007. (Iittalan vastauksen liite 23)

161. Stockmann on hinnoitellut tuotteensa itsenäisesti ja oman hinnoittelupolitiikkansa mukaisesti. Stockmann on vahvistanut asian Kilpailuvirastolle. (esityksen liitteet 14, 41 ja 50) Stockmannin hinnoittelun riippumattomuus ilmenee myös hyllynreunahinnoista, jotka Iittalan avainasiakaspäälliköt ja piiripäälliköt ovat keränneet keväällä 2005, 2006 ja 2007. (Iittalan vastauksen liite 23) Stockmann on lisäksi toteuttanut lukuisia hintakampanjoita, joissa se on tarjonnut huomattavia alennuksia riippumatta Iittalan suositushintatasosta. (esityksen liite 37)

162. Tradeka on hinnoitellut valikoimissaan olevat Iittalan tuotteet itsenäisesti. (esityksen liite 15) Itsenäinen hinnoittelu ilmenee myös hyllynreunahinnoista, jotka Iittalan avainasiakaspäälliköt ja piiripäälliköt ovat keränneet keväällä 2006 ja 2007. Euromarket on lähes poikkeuksetta poikennut Iittalan suositushinnoista. (Iittalan vastauksen liite 23) Valintatalo-liikkeiden osalta Kilpailuviraston esityksestä ilmenee Iittalan tuotteita olleen saatavilla Valintatalossa noin 45 prosenttia suositushintaa edullisemmin. (esityksen liite 176)

Väitetyt toimituskiellot

163. Iittala ei ole määräävässä markkina-asemassa ja voi näin ollen valita kenelle toimittaa tuotteita. Yhtiö on 2000-luvulla laajentanut jakelukanaviaan huomattavasti, jolloin Iittalan tuotteiden saatavuus eri puolilla Suomea on parantunut.

164. Siltä osin kuin Iittala ei ole poikkeuksellisesti toimittanut tuotteita tietylle jälleenmyyjälle, tämä ei ole liittynyt jälleenmyyjien soveltamaan hinnoitteluun. Kilpailuviraston esityksessä ei ole yksilöity yhtään tapausta, jossa Iittalan jälleenmyyjä olisi asetettu toimituskieltoon siitä syystä, että jälleenmyyjä ei ole noudattanut Iittalan kanssa solmimissaan tuotekohtaisissa liitteissä mainittuja suositushintoja.

165. Iittalan haasteena on hetkittäin ollut tiettyjen tuotteiden saatavuus. On mahdollista, että jotkut jälleenmyyjät ovat kokeneet tällaisessa tilanteessa olleensa Iittalan asettamassa ”toimituskiellossa”, vaikka kyse on ollut saatavuusongelmista eikä toimituskieltoon asettamisesta.

166. Toisinaan tilanne on ollut se, että Iittalan ja jälleenmyyjän välisissä (vuosi)sopimusneuvotteluissa ei ole lainkaan päästy yksimielisyyteen esimerkiksi siitä, millä hinnalla jälleenmyyjä ostaa tuotteet Iittalalta. Toimituskieltoja ja vastaavia jälleenmyyjien ostokieltoja saattaa normaalissa liiketoiminnassa olla satunnaisesti tällaisessa sopimuksettomassa tilassa, eli kun ei ole ollut allekirjoitettua sopimusta, jossa olisi sovittu esimerkiksi toimitus- ja maksuehdoista. Tällöin tavarantoimittajan järjestelmä ei voi sallia toimituksia eikä ostajan järjestelmä voi sallia ostoja.

167. Toimituskielto on aina asiakaskohtainen, ei tuotekohtainen, joten jos asiakas on toimituskiellossa, ei sille voida toimittaa mitään tuotteita. Iittala on toimittanut tuotteita Kilpailuviraston esityksessä väitettyjen toimituskieltojen yhteydessä mainituille jälleenmyyjille jokaisena kuukautena esityksen kattamana ajanjaksona. Kilpailuviraston väitteet toimituskielloista ovat tätäkin taustaa vasten virheellisiä.

2.2.1.3 Iittalan menettelyn kilpailuoikeudellinen arviointi

Iittalan hinnoittelun luonne

168. Kilpailunrajoituslain 4 §:n perusteella toimittajalla tai valmistajalla on mahdollisuus käyttää jakelusopimuksissaan hintasuosituksia vähittäismyyntihinnoista sekä määrittää tuotteilleen enimmäismyyntihinnat. Iittalan yhteistoiminta-/jakelusopimusten perusteella Iittalalla on ollut mahdollisuus antaa jakelijoilleen ohjeellisia suositushintoja.

169. Iittalan hinnoittelussa on ollut kyse kilpailunrajoituslaissa sallitusta suositushinnoittelusta. Tämä on selvää kaupan ketjujen osalta, mutta myös erikoisliikkeiden ja halpamyymälöiden tuotekohtaisten liitteiden hinnoitteluohjeita on ennemmin pidettävä sitomattomina suosituksina kuin sitovina sopimuslausekkeina tai auktoritatiivisesti määrättyinä alimpina myyntihintoina.

Erikoisliike- ja halpamyymäläsopimukset

Jakelusopimusten liitteet

170. Arvioinnin lähtökohdaksi tulee oikeuskäytännön perusteella ottaa Iittalan ja sen jakelijoiden välinen yhteistoiminta-/jakelusopimus, jonka perusteella Iittalalla on ollut mahdollisuus antaa jakelijoille suositushintoja. Jakelijoilla ei ole ollut velvollisuutta noudattaa näitä ohjeita. Iittalalle ei ole muutenkaan sopimuksessa annettu oikeutta antaa jakelijoita sitovia määräyksiä.

171. Iittala on täydentänyt erikoisliikkeiden ja halpamyymälöiden kanssa tehtyä pääsopimusta joidenkin jakelijoiden kanssa tuotekohtaisilla liitteillä. Liitteet ovat koskeneet tiettyjä Iittalan uusia tai uudistettuja tuotteita, ja ne ovat liittyneet Iittalan jakelun laajentamiseen. Liitteiden määrässä on ollut jakelija- ja vuosikohtaisia eroja. Ennen jakelu-uudistusta Iittala on käyttänyt valikoivaa jakelua, jossa Iittalan hinnoittelusuosituksia jakelijoiden varsin yhdenmukaisesta toimintamallista johtuen pääsääntöisesti on noudatettu. Jakelu on laajentunut vähitellen, ja uusissa tai uudistuneissa tuoteryhmissä jakelu on laajentunut vuonna 2005 marketteihin, pieniin erikoisliikkeisiin ja halpamyymälöihin.

172. Jakelun merkittävä laajentaminen Iittalan brändien kannalta kriittisissä uutuustuotteissa on vaatinut aikaisempaa suurempaa panostusta hintasuositusten esiin nostamiseen, sillä uusien jakelijoiden liiketoimintamalli on ollut aikaisemmasta poikkeava. Hinta on hyvin keskeinen, jollei ainoa, markettien ja halpamyymälöiden markkinoinnin ja myynnin keino. Iittalan suositushintojen täsmentäminen on ollut kuvatussa jakelun laajentamistilanteessa välttämätöntä, sillä on ollut selvää, etteivät esimerkiksi halpamyymälät tulisi noudattamaan hinnastojen mukaisia suositushintoja. Iittala on halunnut liitteiden avulla täsmentää, mitä se pitää suositeltavana hinnoittelun alarajana niidenkin asiakkaiden osalta, jotka painottavat myynnissä ja markkinoinnissa erityisesti tuotteiden hintatasoa.

173. Iittalan pääsopimuksen liitteitä ja niiden yksittäisiä ehtoja ei voida tarkastella irrallaan siitä taloudellisesta ja oikeudellisesta kokonaisuudesta, johon ne liittyvät. Iittalan suositushinnoittelun aktiivisempi esiintuominen on ollut osa Iittalan brändinhallintaa, eikä sopimusten tarkoituksena ole ollut Kilpailuviraston väittämä määrähinnoittelu.

174. Suositushintojen täsmentäminen on ollut vain yksi osa brändinhallinnan liiteohjeita. Muun ohella jakelijoilta vaaditun asiantuntemuksen ja valikoimaedellytysten vuoksi Iittalan jakelujärjestelmässä on ollut piirteitä valikoivasta jakelusta. Brändinhallintaan liittyvien ohjeiden noudattaminen on ollut keskeisessä asemassa Iittalan laajentaessa jakeluverkostonsa kattamaan myös uutuustuotteissa ja uudistuneissa tuoteryhmissä marketit ja halpamyymälät.

175. Tuotekohtaiset liitteet ovat alisteisia Iittalan ja jakelijoiden väliselle yhteistoiminta-/jakelusopimukselle, joka on määrännyt mahdollisissa tulkintatilanteissa sen, mihin jakelija allekirjoituksillaan on sitoutunut. Liitteitä on oikeuskäytännön perusteella arvioitava yhdessä yhteistoiminta-/jakelusopimusten kanssa.

176. Oikeuskäytännön mukaan toimittajalla on mahdollisuus hyvin voimakkaastikin ohjata ja pyrkiä vaikuttamaan vähittäismyyntihintoihin ilman, että kyse olisi määrähinnoittelusta. Tuotekohtaiset liitteet ovat voineet olla ohjaavia, mutta jakelijat eivät ole olleet sidottuja niissä esitettyihin suositushintoihin. Tästä selkeänä osoituksena ovat jakelijoiden Kilpailuvirastolle antamat lausunnot, joiden mukaan kyse on ollut nimenomaan suositushinnoista. Lisäksi jakelijat ovat myös tosiasiallisesti poikenneet suositushinnoista.

177. Liitteen allekirjoittaminen ei ole ilmentänyt jakelijan subjektiivista tahtoa sitoutua siihen, ettei se alita Iittalan hinnoittelusuosituksen mukaista hintaa.

178. Oikeuskäytännön perusteella Iittalan tuotekohtaisten liitteiden ehdoissa on ollut kyse suositushinnoista eikä väitetystä määrähinnoittelusta. Kilpailuvirasto on tehnyt selkeästi virheellisen oikeudellisen arvion ja virheellisiä johtopäätöksiä esitetyistä todisteista.

179. Iittalan ja sen jakelijoiden välillä ei ole edellä todetun perusteella ollut nimenomaista sopimusta määrähinnoittelusta. Tämä korostaa Kilpailuviraston velvollisuutta tutkia Iittalan hinnoittelumallin tosiasialliset vaikutukset jakelijoihin ja laajemmin koko markkinoiden toimintaan. Kilpailuvirasto on laiminlyönyt tämän arvioinnin.

Kannustimet ja seuraamukset

180. Iittala ei ole kannustimilla tai seuraamuksia asettamalla taikka seuraamuksilla uhkailemalla puuttunut jakelijoiden hintasuosituksista poikkeavaan menettelyyn. Iittala on esimerkiksi maksanut kyselemättä jakelijoiden alennukset ja muut edut, vaikka jakelijat ovat usein poikenneet Iittalan hinnoitteluohjeistuksesta. Iittala ja jakelijat eivät ole mieltäneet, että alennukset liittyisivät millään tavalla jakelijan hintatasoon. Sopimukset eivät ole millään tavalla kytkeneet alennuksia ja hintatasoa toisiinsa. Kilpailuviraston esityksestäkin ilmenee, etteivät jakelijat ja Iittala ole suhtautuneet liitteiden hintasuosituksiin kuten sitovan sopimuksen lausekkeeseen.

181. Toisin kuin Kilpailuvirasto on väittänyt, Iittala ei ole vaatinut jakelijoita toimituskiellon uhalla allekirjoittamaan sopimusta, mutta on pitänyt selvänä, ettei tuotteita toimiteta ilman allekirjoitettua sopimusta. Iittalalla on sopimusvapaus ja se voi päättää myydä tai olla myymättä tietylle jakelijalle. Iittalan ja jakelijan välisen sopimuksen syntymisen esteenä ovat pääsääntöisesti olleet osapuolten eriävät näkemykset tukkuhinnoittelusta.

Hintasuosituksista poikkeaminen

182. Iittalan tuotekohtaiset liitteet eivät ole johtaneet yhdenmukaiseen hinnoitteluun. Hintasuosituksissakin on ollut väljyyttä. Sitomaton hinnoitteluohjeistus on lisäksi johtanut kaikissa Kilpailuviraston tarkastelemissa tuotteissa hintasuosituksista poikkeamiseen ja laajaan hinnoittelukirjoon.

183. Suositushintojen puitteissa toimittajalla ja jakelijoilla on mahdollisuus käydä keskustelua vähittäismyyntihinnoista ja toimittaja voi yrittää vaikuttaa jakelijoiden käyttämiin vähittäismyyntihintoihin ilman, että kyse olisi määrähinnoittelusta. Suositushintojen käyttäminen tulee selkeästi erottaa määrähinnoittelusta, ja pelkästään vähittäishintojen ilmoittamisessa jakelijoille ei ole kyse määrähinnoitteluksi luokiteltavasta toimenpiteestä.

184. Jakelijoiden toteutuneen hinnoittelun tarkastelu osoittaa, että suositushinnat ovat olleet ohjeellisia eivätkä jakelijoita sitovia. Tästä on pääteltävissä myös se, ettei Iittala ole auktoritatiivisesti vahvistanut vähittäishintoja, ja se, ettei suositushintoihin ole liittynyt mitään pakkokeinoja. Suositushinnat eivät ole johtaneet oikeuskäytännön kielteisenä pitämään hintojen jäykistymiseen.

185. Jakelijat eivät ole noudattaneet tuotekohtaisten liitteiden suositushintoja. Tämä osoittaa myös sen, että Iittalalla on ollut käytössä suositushintajärjestelmä eikä Kilpailuviraston väittämä määrähinnoittelu.

186. Kilpailuvirasto on jättänyt kokonaisuudessaan selvittämättä todellisen hinnoittelukäytännön Iittalan tuotteissa, vaikka sillä on tästä näyttötaakka. Kilpailuvirasto on jättänyt ottamatta huomioon myös varsinaisen jakelusopimuksen, joka on osaltaan vaikuttanut siihen, etteivät jakelijat ja Iittala ole mieltäneet liitteiden hinnoitteluohjeita muiksi kuin hintasuosituksiksi. Suositushintojen noudattaminen on normaalia toimintaa käytännössä kaikissa jakelujärjestelmissä. Tämä ei johda määrähinnoitteluun. Jakelijoilla on omat liiketaloudelliset intressit suositushintojen noudattamiseen. Suositushintojen noudattaminen perustuu aina jakelijan tapauskohtaiseen harkintaan ja jakelijan päätökseen. Yleensä jakelijoiden intressinä on saada myymistään tuotteista mahdollisimman korkea kate. Kilpailutilanteen salliessa jakelijoilla voi olla taipumus noudattaa suositushintoja tämän johtamatta väitettyyn määrähinnoitteluun. Erityisesti Iittalan tapauksessa suositushintojen noudattamista on ollut aika ajoin vaikea tai jopa mahdoton välttää, sillä Iittalan hinnoitteluohjeet ovat sallineet joissain tuotteissa 10 prosentin alennuksen normaalisuositushinnasta ja sen lisäksi 25 prosentin kampanja-alennuksen, jolle ei kaikissa tuotteissa ole ollut edes ohjeellista enimmäiskestoa.

Ketjujen kanssa tehdyt sopimukset

187. Iittala on antanut ketjuille vain hintasuosituksia. Tuotekohtaiset liitteet eivät edes ole tulleet osaksi ketjujen kanssa tehtyjä sopimuksia. Iittalan ketjujen kanssa tekemät sopimukset ovat perustuneet pääosin ketjujen käyttämiin ostosopimuspohjiin, jotka ovat tulleet suoraan ketjuilta ilman, että Iittala olisi vaikuttanut niiden yksityiskohtaiseen sisältöön.

188. Ketjujen kanssa laadituissa sopimuksissa ei ole lainkaan ollut vähittäismyyntihintoihin liittyviä ehtoja. Myöskään alennukset, markkinointituet tai muutkaan edut eivät ole olleet sopimuksissa kytkettyinä vähittäishintatasoon. Oikeuskäytännön perusteella huomiota on kiinnitettävä sopimuksen tavoitteisiin siinä taloudellisessa ja oikeudellisessa asiayhteydessä, jossa se on tehty.

189. Iittala on toimittanut ketjuasiakkailleen käyttöön normaalin hinnastonsa, jossa ei ole ollut ehtoja vähittäishinnoista. Hinnastossa on listattu ainoastaan Iittalan suositushinnat ilman muuta mainintaa. Tämän perusteella kyse on nimenomaan ollut suositushinnoista.

190. Iittalan ketjujen kanssa vähittäismyyntihinnoista käymissä keskusteluissa on ollut kyse täysin normaalista toimittajan ja jakelijoiden liiketoimintaan liittyvästä keskustelusta, jota ei oikeuskäytännössä katsota määrähinnoitteluksi. Kilpailuvirasto on esityksessään sivuuttanut sekä keskeisen oikeuskäytännön että Iittalan liiketoimintaympäristön.

191. Oikeuskäytännön mukaan määrähinnoitteluksi katsominen edellyttäisi, että hinnat vahvistettaisiin esimerkiksi auktoritatiivisesti toimittajan puolelta. Kilpailuvirasto on ilmeisesti yrittänyt ottaa tämän vaatimuksen huomioon väittämällä Iittalan painostaneen suuria kaupan ketjuja. Asiassa esitetty todistelu ei tue tätä Kilpailuviraston väittämää. Iittalalle on päinvastoin tullut hyvin tärkeäksi se, että se saa tuotteitaan jakeluun suurimmissa ketjuissa. Tällä perusteella Iittalalla ei missään olosuhteissa ole ollut sellaista asemaa suhteessa ketjuihin, että se olisi voinut auktoritatiivisesti vahvistaa hintoja tai painostaa ketjuja noudattamaan suositushintoja. Lisäksi ketjut ovat vahvistaneet Kilpailuvirastolle toimittamissaan lausunnoissaan, että ne ovat hinnoitelleet Iittalan tuotteet omien liiketaloudellisten intressiensä mukaisesti. (esityksen liitteet 4, 11, 14 ja 46)

192. Huomiota on kiinnitettävä myös siihen, että Iittalan edustajat ovat esittäneet kaupan ketjuille toivomuksia hinnoittelusta. Usein Iittalan edustaja on käyttänyt viestinnässään konditionaalia. Iittala ei ole uhannut ketjuja esimerkiksi toimituskielloilla tai etujen menetyksillä. Vaikka Iittalan suosituksia ei ole noudatettu, Iittala on maksanut kyselemättä jakelijoiden alennukset ja muut edut.

193. Edellä todetun perusteella Iittalan ja ketjujen välillä on kyse ollut pelkästään suositushinnoista. Ketjut eivät ole johdonmukaisesti noudattaneet Iittalan suositushintoja eikä niitä ole ollut missään olosuhteissa velvollisuus noudattaa. Kyseessä ei näin ollen ole Kilpailuviraston väittämä määrähinnoittelu.

Excel-taulukot

194. Iittala ei ole Kilpailuviraston väittämin tavoin ketjujen tarjouskampanjoita koskevien Excel-taulukoiden avulla sopinut jakelijan kampanjahinnasta.

195. Iittalan avainasiakaspäälliköiden työskentelyä suhteessa päivittäistavarakaupan ketjuihin koskevasta kuvauksesta (Iittalan vastauksen liite 22) ilmenee, että avainasiakaspäällikkö kirjaa excel-taulukkoon ”OK”-merkinnän riveittäin/tuotteittain ”vahvistettu” –sarakkeeseen sen jälkeen, kun asiakas on vahvistanut kampanjaehdot eli tuotteet, määrät, tukkuhinnat ja kampanja-ajan. Merkintä tarkoittaa käytännössä sitä, että Iittala sitoutuu sovitun tuotemäärän toimittamiseen asiakkaalle sovitun kampanjan aikana. ”OK”-merkintä on viittaus myös siihen, että avainasiakaspäällikkö on tehnyt niin sanotun promosheetin Iittalan asiakaspalveluun. Kyseinen promosheet muodostaa kampanjatuotteesta ennusteen tehtaalle, jotta sovittua tuotetta kyetään toimittamaan asiakkaalle. Samalla promosheetille kirjatut kampanjaehdot kirjataan Iittalan järjestelmään kyseisen asiakkaan osalta.

196. Excel-taulukko on ollut vain tiedonvaihdon väline ja kampanjasuunnittelun työkalu jakelijan ja Iittalan välillä. Iittalan näkökulmasta excel-taulukot ovat koskeneet Iittalan tukkuhintoja, joista jakelijat ovat pyytäneet tarjouksia vuosittaisiin kampanjoihinsa. Toimintamalli on ollut se, että jakelija ilmoittaa Iittalalle suunnittelemansa kampanjat ja niiden hintatasot ja pyytää Iittalalta tarjousta. Usein samat ketjun kampanjat ovat toistuneet vuodesta toiseen. Jakelijan itsensä ilmoittama hinta on tukkuhintatarjouksen pyytämiseksi päätynyt taulukkoon. Näissä tilanteissa kampanjan sisältö on ollut täysin jakelijoiden itse päättämä. Jakelijat ovat itse päättäneet myös tuotteiden vähittäismyyntihinnoista. Taulukoiden muihin tietoihin Iittala on voinut merkitä tuoteryhmää koskevia yleisiä ohjeita, kuten esimerkiksi kunkin vuoden hintasuositusmallin. Kaikille on ollut selvää, ettei kampanjan mukaisten etujen saaminen ole edellyttänyt taulukon mukaisen hinnan noudattamista. Iittala ei ole edes keskustellut jakelijoiden kanssa etujen menettämisestä hintatason seurauksena.

197. Tarjousliitteissä on ollut kyse normaalista liiketoimintakeskustelusta Iittalan ja jakelijoiden välillä. Vastaava menettely on yleisesti muidenkin toimijoiden käytössä, eikä kyse ole vähittäishintojen määräämisestä auktoritatiivisesti. Taulukoissa olleet ”OK”-merkinnät eivät ole lainkaan liittyneet vähittäismyyntihintoihin, vaan ovat olleet osa Iittalan ja sen jakelijoiden välistä kaupallista neuvottelua Iittalan tukkuhinnoista. Lisäksi suuressa osassa näitä taulukoita ei ole lainkaan kyseistä merkintää.

198. Päivittäistavarakaupan ketjut (S-ryhmä, Kesko ja Tradeka), joille tarjouksia on annettu, ovat vahvistaneet Kilpailuvirastolle sen, ettei ”OK”-merkinnällä ole ollut mitään yhteyttä vähittäishinnoista päättämiseen. (esityksen liitteet 42, 46 ja 51)

199. Pelkästään se, että Iittalan ja ketjujen välinen sopimus kaupankäynnistä ja Iittalan yksipuolinen excel-taulukoihin sisältyvä hintasuositus ovat olleet olemassa samanaikaisesti, ei oikeuskäytännön perusteella merkitse kiellettyä sopimusta.

200. Kilpailuvirasto ei ole näyttötaakastaan huolimatta esittänyt tosiasiallista hyväksymistä koskevaa näyttöä.

Alennukset ja kampanjaedut

201. Toisin kuin Kilpailuvirasto on väittänyt, Iittalan vuosialennusten ja kampanjaetujen ehtona ei ole ollut Iittalan hinnoitteluohjeiden noudattaminen. Myöskään asiakirja-aineisto ei tue Kilpailuviraston näkemystä. Yhdessäkään sopimuksessa ei ole kytketty alennuksia, markkinointitukea tai muita etuja hintatasoon. Suositushintoja ei ole noudatettu, hinnoittelu ei ole jäykistynyt eikä Iittala ole kyseenalaistanut alennusten maksamista.

Suositushintojen valvontajärjestelmä

202. Suositushintojen käyttäminen voi joissain tilanteissa johtaa kiellettyyn määrähinnoitteluun. Tämä edellyttää kuitenkin erityisten perusteiden olemassaoloa.

203. Iittalalla ei ole ollut sopimusten perusteella eikä tosiasiallisestikaan käytössään suositushintojen noudattamiseen liittyvää valvontajärjestelmää eikä tähän liittyviä pakkokeinoja, joilla se olisi painostanut jakelijat noudattamaan esitettyjä suositushintoja. Kilpailuvirasto ei ole myöskään esittänyt mitään näyttöä tämän tyyppisten järjestelyiden olemassaolosta.

204. Kilpailuvirasto on virheellisesti tulkinnut Iittalan asettaneen joitain jakelijoita hinnoittelun vuoksi toimituskieltoon. Toisinaan tilanne on ollut se, että Iittalan ja jälleenmyyjän välisissä (vuosi)sopimusneuvotteluissa ei ole päästy yksimielisyyteen esimerkiksi siitä, millä hinnalla jälleenmyyjä ostaa tuotteet Iittalalta. Toimituskieltoja ja vastaavia jälleenmyyjien ostokieltoja saattaa normaalissa liiketoiminnassa olla satunnaisesti tällaisessa sopimuksettomassa tilassa.

205. Kaupan ketjuihin nähden Iittalalla ei olisi edes ollut mahdollisuutta vastatoimiin, jonka komission uudet suuntaviivat ovat asettaneet määrähinnoittelun kriteeriksi. Tämä johtuu siitä, että Iittalan liiketoiminta on muuttunut riippuvaiseksi mahdollisimman laajasta pääsystä ketjujen valikoimiin.

206. Iittala ei ole jättänyt maksamatta alennuksia tai muita etuja sillä perusteella, ettei hinnoitteluohjeistusta ole noudatettu. Tämäkin osoittaa sen, ettei Iittala ole kohdistanut minkäänlaisia rankaisu- tai pakkokeinoja niihin jakelijoihin, jotka eivät ole noudattaneet Iittalan hinnoitteluohjeita.

207. Iittala on suorittanut vähittäishintojen seurantaa esimerkiksi asiakaskäyntien yhteydessä. Tämän tyyppinen hintaseuranta on täysin tavanomaista toimittajien toimintaa eikä johda siihen, että Iittalalla olisi ollut käytössään oikeuskäytännön mukainen valvontajärjestelmä siihen liittyvine pakkokeinoineen. Tätä näkemystä tukee myös asiassa esitetty todistelu. (esityksen liite 5)

Kilpailuoikeudellinen sopimus

208. Iittalan ja sen jakelijoiden välillä ei ole ollut sopimusta väitetystä määrähinnoittelusta.

209. Kilpailuvirasto on tulkinnut kilpailunrajoituslain 4 §:ssä ja SEUT 101 artiklassa tarkoitetun sopimuksen käsitteeseen liittyvää oikeuskäytäntöä virheellisesti ja tehnyt vääriä johtopäätöksiä. Asiassa esitetty todistelu ei tue Kilpailuviraston väitteitä kilpailuoikeudellisen sopimuksen olemassaolosta.

210. Vaikka Iittalan hinnoittelun katsottaisiin vastoin Iittalan käsitystä joiltain osin ylittäneen sallitun suositushinnoittelun rajat, kyse on joka tapauksessa ollut Iittalan yksipuolisesti toteuttamasta toiminnasta, joka ei kuulu kilpailunrajoituslain 4 §:n tai SEUT 101 artiklan soveltamisalaan.

Nimenomainen sopimus

211. Iittalan ja sen jakelijoiden välisessä yhteistoiminta-/jakelusopimuksessa olevan ehdon perusteella Iittalalla on ollut mahdollisuus antaa ainoastaan vähittäismyyntihintoja koskevia suosituksia. Sopimuksissa ei ole myöskään sallittu tai määrätty vähittäishintojen noudattamista jakelijoita sitovasti. Tuotekohtaisten liitteiden lausekkeita on tulkittava osana yhteistoiminta-/jakelusopimusta.

212. Sen arvioimiseksi, onko osapuolten välillä solmittu hintasopimus, on tarkasteltava Iittalan ja sen jakelijoiden välisiä kaupallisia suhteita kokonaisuudessaan. Lisäksi kyseisessä tarkastelussa on otettava huomioon sopimuskokonaisuuden taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys.

213. Iittalan ja sen jakelijoiden välistä suhdetta on arvioitava lähtökohtaisesti yhteistoiminta-/jakelusopimuksen määräysten mukaisesti. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota Kilpailuvirastolle toimitettuihin lausuntoihin, jotka korostavat ja vahvistavat sekä yhteistoiminta-/jakelusopimuksen että tuotekohtaisten liitteiden suositusluontoisuuden.

214. Asiakirja-aineistosta ilmenee myös, ettei Iittala ole pitänyt liitteiden hinnoitteluohjeita sitovina, vaan on mieltänyt ne täsmennetyiksi hintasuosituksiksi, kuten Iittalan käsityksen mukaan useimmat liitteitä allekirjoittaneet jakelijatkin. Kilpailuviraston esityksestä ilmenee, että myös liitteitä allekirjoittamattomat jakelijat, kuten Kesko, ovat pitäneet liitteiden hintaohjeistusta suositushintoina.

215. Edellä todetun perusteella on selvää, ettei Iittalan ja sen jakelijoiden välillä ole ollut nimenomaista sopimusta väitetystä määrähinnoittelusta.

216. Osapuolten välisissä sopimuksissa ei ole ollut sellaisia ehtoja, joissa olisi sovittu määrähinnoittelusta, kun otetaan huomioon se taloudellinen ja oikeudellinen kokonaisuus, jossa sopimukset on tehty. Sopimuksiin ei myöskään sisälly sellaisia ehtoja, jotka sallisivat väitetyn määrähinnoittelun tai määräisivät sen kaltaisesta toiminnasta. Iittalan ja sen jakelijoiden välille ei tällä perusteella ole syntynyt kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tai SEUT 101 artiklassa tarkoitettua sopimusta.

Yhteinen tahto

217. Kilpailunrajoituslain 4 §:ssä sekä SEUT 101 artiklassa tarkoitetun sopimuksen käsitteessä, sellaisena kuin sitä on tulkittu oikeuskäytännössä, on keskeistä vähintään kahden sopimuspuolen yhteinen tahto. Tämä yhteinen tahto, jolla osapuolet sitoutuvat noudattamaan yhteistä suunnitelmaa, voi ilmetä suoraan näiden välisestä sopimuksesta. Iittalan ja jakelijoiden välillä ei ole ollut nimenomaista sopimusta Kilpailuviraston väittämästä määrähinnoittelusta. Tämän johdosta Kilpailuvirastolla on korostetun korkea näyttötaakka siitä, että tästä huolimatta sopimusedellytys täyttyisi.

218. Osapuolten tahdonilmaisujen tulee olla täsmälleen samansisältöisiä ja kohdistua täsmälleen samaan strategiaan ja toimintamalliin markkinoilla sekä olla täysin vilpittömiä. Vilpittömän yhteisen tahdon olemassaolo tulee kaikissa tilanteissa osoittaa erikseen jakelijakohtaisesti. Nämä edellytykset eivät täyty Iittalan tapauksessa. Kilpailuvirasto ei ole lainkaan ottanut esityksessään huomioon näitä olennaisia kilpailuoikeudellisia arviointiperusteita.

219. Iittalan ja sen jakelijoiden välisestä yhteydenpidosta ei ole löydettävissä sellaista molemminpuolista vilpitöntä tahdonilmaisua, joka koskisi Kilpailuviraston väittämää määrähinnoittelustrategiaa tai sitä, että osapuolet omaksuisivat markkinoilla määrätyn hinnoittelumallin.

220. Ehdollisen ymmärryksen Iittalan tavoitteille muutamassa yksittäistapauksessa osoittaneet jakelijatkaan eivät käytännössä ole toimineet Iittalan hinnoittelutavoitteiden mukaisesti, vaan jokaisen jakelijan hinnoittelu on määräytynyt jatkossakin omista lähtökohdista käsin ja ottaen huomioon kunkin hetken markkina- ja kilpailutilanteen.

221. Joidenkin yksittäisten jakelijoiden hetkellinen hinnoittelu suositushintojen mukaisesti on luonnollinen ja väistämätön seuraus siitä, että Iittalan suositushinnoittelu ei ole ollut jäykkää vaan väljää. Pelkkä suositushintojen noudattaminen ei kuitenkaan johda osapuolten väliseen sopimukseen suositushintojen noudattamisesta. Kyse on lähtökohtaisesti yksipuolisesta toiminnasta.

222. Kilpailuviraston tulee oikeuskäytännön mukaan osoittaa tahdonilmaisun vilpittömyys ja tarkka vastaavuus kaikissa esityksen mukaisissa tuotteissa kunkin jakelijan osalta koko tarkasteltuna ajanjaksona.

223. Kaikki ketjut ovat poikenneet säännönmukaisesti koko tarkasteluajanjaksolla Iittalan suositushinnoista. Tämä osaltaan osoittaa sen, ettei yksikään ketju ole ollut missään vaiheessa vilpittömästi sitoutunut Iittalan suositushintojen noudattamiseen. Jokainen ketju on myös kiistänyt yhteisen tahdon syntymisen, mikä entisestään korottaa Kilpailuviraston näyttötaakkaa yhteisestä tahdosta.

224. Jakelijan omassa intressissä toteutettu toimenpide ei täytä oikeuskäytännössä edellytettyjä perusteita erityisesti yhteiseen suunnitelmaan kohdistuvasta tahdonilmaisun vilpittömyydestä. Tällaiset toimenpiteet eivät myöskään ole vastanneet Iittalan yksipuolisesti omaksumaa toimintalinjaa eivätkä näin ollen kohdistuneet oikeuskäytännön mukaisesti tähän yksilöityyn toimintalinjaan. Jakelijoiden hinnoittelu on poikennut säännönmukaisesti ja välillä varsin huomattavasti Iittalan esittämistä suositushinnoista. Jakelijat ovat myös korostaneet, että ne ovat hinnoitelleet tuotteet omista lähtökohdistaan ja markkinoiden ehdoilla. Tämäkin osoittaa oikeuskäytännössä edellytetyn yhteisen tahdon puuttumisen esillä olevassa asiassa.

225. Kilpailuviraston sinänsä perusteeton väite painostuksesta vahvistaa sen, että Iittalan ja ketjujen välillä on vaikea osoittaa oikeuskäytännön edellyttämää vilpitöntä yhteistä tahtoa hinnoittelusta.

226. Kilpailuviraston todisteina esittämät sähköpostit, sisäiset viestit ja muut asiakirjat eivät osoita Iittalan ja ketjujen välistä yhteistä tahtoa. Kilpailuviraston viittaamasta todisteluaineistosta ei ilmene ketjujen yhteisymmärrystä Iittalan hinnoittelutavoitteille.

Väitetyn hinnoittelumallin noudattaminen

227. Kilpailunrajoituslain 4 §:n ja SEUT 101 artiklan mukaisen sopimuksen voidaan katsoa olevan olemassa myös silloin, jos osapuolten väliltä on löydettävissä tiettyyn toimintaan kohdistuva yhteinen tahto osapuolten käyttäytymisen perusteella. Tällöin voidaan katsoa, että osapuoli on joko nimenomaisesti tai hiljaisesti hyväksynyt toisen osapuolen toimintatavan.

228. Nimenomaisen tai hiljaisen suostumuksen kautta osoitettu yhteinen tahto voidaan oikeuskäytännön mukaan osoittaa näytetyksi vain osapuolten tosiasiallisen käyttäytymisen perusteella.

229. Sekä nimenomaisen että hiljaisen suostumuksen osoittamiseksi vaaditaan osapuolten tosiasiallisten toimenpiteiden analysointia ja suostumuksen osoittamista vasta tämän perusteella. Jotta suostumuksen voidaan katsoa olevan olemassa, on osapuolen tosiasiallisen menettelyn osoitettava se, että tämä on hyväksynyt toisen osapuolen yksipuolisesti toteuttamat toimet. Hinnoittelun osalta yhteisen tahdon osoittamiselle on erityisiä vaatimuksia, sillä suositushinnoittelu ja sen noudattaminen on lainmukaista. Oikeuskäytännössä onkin edellytetty tiettyä toimintalinjaa koskevaa selkeää vaatimusta ja vaaditun toimintalinjan tarkkaa noudattamista, jotta voitaisiin arvioida hiljaisen suostumuksen hinnoittelusta syntyneen toimittajan ja jakelijan välille.

230. Kilpailuvirasto on esityksessään tulkinnut virheellisesti viittaamaansa oikeuskäytäntöä sopimuksen syntymisestä ja olemassaolosta silloin, kun asiasta ei ole määrätty suoraan jakelusopimuksessa.

231. Iittalan sopimuksissa ei ole sellaisia toimintamalleja, joiden perusteella voitaisiin suoraan päätellä väitetyn määrähinnoittelun kuuluvan Iittalan ja sen jakelijoiden väliseen suhteeseen. Tämä koskee sekä erikoisliikkeiden ja halpamyymälöiden että ketjujen kanssa tehtyjä sopimuksia. Jakelijat ovat lähes poikkeuksetta tuoneet esiin Kilpailuvirastolle, että kyse on ollut suositushinnoista. Vaikka sopimuksen allekirjoittamisen voitaisiin katsoa johtavan sopimuksessa esitettyjen periaatteiden hyväksyntään, tämä ei johda Iittalan tapauksessa sopimuksen syntymiseen hinnoittelusta.

232. Kuten Kilpailuviraston esityksestä ilmenee, esimerkiksi ketjuihin kuuluvat tavaratalot ja marketit eivät ole suostuneet allekirjoittamaan tuotekohtaisia liitteitä. Jakelijat ovat myös todenneet olleensa tietoisia siitä, ettei mitään jälleenmyyntihintaa tai alennusten enimmäismäärää edes voida määrätä näitä sitovasti. Jakelijat ovat todenneet, etteivät ne ole pitäneet Iittalan antamia suositushintoja itseään sitovina eikä niitä ole myöskään pyritty aktiivisesti noudattamaan. Aineistosta ilmenee selkeästi se, että jakelijat ovat halunneet säilyttää mahdollisuuden omista intresseistä lähtevään hintakilpailuun.

233. Kiistanalaiset sopimukset allekirjoittaneiden jakelijoiden osalta on otettava huomioon se, etteivät nämä jakelijat ole suostuneet noudattamaan Iittalan suositushintoja Kilpailuviraston väittämällä tavalla. Jakelijat eivät ole myöskään tosiasiassa toimineet suositushintojen mukaisesti, toisin kuin Kilpailuvirasto on antanut ymmärtää. Tämä ilmenee esityksessä mainitusta todistelusta.

234. Iittalan menettely on ollut yrityksen yksipuolista toimintaa hintasuositusten muodossa. Jakelijat eivät ole suostuneet suositushintoihin tai panneet täytäntöön Iittalan suositushintoja Kilpailuviraston väittämällä tavalla tai siten, että sopimuksen voitaisiin osoittaa syntyneen.

235. Oikeuskäytännössä esitetyt perusteet sopimuksen syntymiselle eivät tässä tapauksessa täyty. Tämä voidaan päätellä suoraan Iittalan ja jakelijoiden välisestä viestien vaihdosta sekä hintasuositusten kohteena olleiden tuotteiden hintojen heiluriliikkeistä ja suurista hinnaneroista eri jakelijoiden välillä.

236. Kilpailuviraston muutoin viittaamassa oikeuskäytännössä on osin ollut selkeästi kyse osapuolten yhteisestä tahdosta, eikä se siten sovellu nyt tarkasteltavana olevaan tapaukseen. Iittalan tapauksessa yhteistä tahtoa ei ole oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla osoitettu. Päinvastoin asiakirja-aineisto tukee vahvasti sitä, että ketjut ovat halunneet säilyttää hintakilpailun mahdollisuuden ja hinnoitella tuotteet omista lähtökohdistaan käsin.

237. Kilpailuviraston väite siitä, ettei sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan toteaminen edellytä tosiasiallisia toimenpiteitä, on oikeudellisesti virheellinen. Myös hiljaisen suostumuksen tilanteessa yhdenmukaistetun menettelytavan olemassaolo edellyttää oikeuskäytännön mukaan yhteistä tahtoa ilmentäviä tosiasiallisia toimenpiteitä hinnoittelustrategian täytäntöön panemiseksi. Nämä edellytykset eivät Iittalan tapauksessa täyty.

Iittalan sisäiset asiakirjat

238. Iittalan sisäiset asiakirjat liittyvät ainoastaan Iittalan toimintaan ja kertovat Iittalan pyrkimyksistä. Sisäiset asiakirjat ovat viitanneet niihin hintoihin, joita Iittala on suositellut asiakkaille. Hintakampanjoilta rauhoittaminen on tarkoittanut vain sitä, ettei Iittala ole antanut tukkuhinnoista suuria alennuksia kampanjoiden tukemiseksi. Asiakirjoista ilmenee myös jakelijoiden hinnoittelun tosiseikkoja, jotka Kilpailuvirasto on virheellisesti tulkinnut Iittalan asettamiksi säännöiksi. Asiakirjoista ei voida tehdä johtopäätöksiä Iittalan ja jakelijoiden välisen määrähinnoittelun olemassaolosta. Lisäksi Kilpailuvirasto on virheellisesti tulkinnut jakelijoiden joskus seuranneen määrättyä hintatasoa, kun Iittala on sisäisissä asiakirjoissa tehnyt havaintoja suositushintojen noudattamisesta.

239. Lisäksi erittäin monesta kohdasta sisäisiä asiakirjoja ilmenee se, että kyse on ollut suositushinnoista. Tämä tukee selkeästi Iittalan esittämiä todisteita siitä, että koko Iittalan järjestelmä on perustunut suositushinnoille eivätkä jakelijat ole olleet sidottuja suositushintojen noudattamiseen. On totta, että sisäisten asiakirjojen perusteella Iittalalla on ollut tavoitteena tiettyjen tuotteiden suositushintojen täsmentäminen ja aktiivisempi esiintuominen ja hintojen seuraaminen jakeluportaassa. Nämä tekijät eivät kuitenkaan johda kiellettyyn määrähinnoitteluun.

240. Iittalan sisäiset asiakirjat osoittavat sen, että jakelijoiden hinnoittelu ei ole ollut suositushintojen mukaista. Iittalan suositushintojen esiintuominen ei ole johtanut kiinteisiin hintoihin.

241. Sisäisistä asiakirjoista ilmenee, että kyse on ollut Iittalan yksipuolisesta toimenpiteestä. Mainitut asiakirjat osoittavat, ettei Iittala ole pystynyt viemään väitettyä strategiaansa läpi jakeluportaassa ja ettei hinnoittelu ole ollut Iittalan suositushintojen mukaista. Sisäisistä asiakirjoista tulee vahvasti esille se, että jakelijat ovat ennen kaikkea halunneet pitää kiinni mahdollisuudesta kilpailla hinnalla ja hinnoitella tuotteet omista lähtökohdistaan markkinatilanteen vaatimalla tavalla.

242. Edellä todetun perusteella suositushinnoittelun aktiivisessa esiintuomisessa on ollut kyse Iittalan yksipuolisesta toimintalinjasta. Sisäiset asiakirjat osoittavat, ettei Iittalan ja jakelijoiden välillä ole ollut yhteisymmärrystä toimintalinjan läpiviennistä jakeluportaassa.

Iittalan hinnoittelun tarkoitus ja vaikutukset

243. Kilpailuviraston olisi tullut selvittää Iittalan hinnoittelun tarkoitus ja vaikutukset.

Kilpailua merkittävästi rajoittava tarkoitus tai vaikutus

244. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on korostettu, että sopimuksen tarkoituksen selvittämisessä ei voida tarkastella pelkästään sopimuslausekkeita. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon kaikki muut keskeiset tekijät, kuten sopimuksen tavoitteet siinä taloudellisessa ja oikeudellisessa asiayhteydessä, jossa se oli tehty.

245. Oikeuskäytännön mukaan vakavankaan kilpailunrajoituksen sisältävää sopimusta ei pitäisi pitää sellaisenaan tarkoitukseltaan kilpailua rajoittavana. Näistäkin rajoituksista tulee tehdä erillinen arviointi, eikä niitä voida todeta tarkoitukseltaan kilpailua rajoittaviksi ilman kilpailua koskevaa tarkastelua. Tämä koskee myös määrähinnoittelua.

246. Vaikka Iittalan toiminta katsottaisiin Iittalan näkemyksen vastaisesti määrähinnoitteluksi, olisi Kilpailuviraston pystyttävä osoittamaan osapuolten toiminnasta kilpailua merkittävästi rajoittava tarkoitus tai vaikutus.

Iittalan sopimusten ja niiden liitteiden tarkoitus

247. Iittalan yhteistoiminta-/jakelusopimusten tai liitteiden tarkoituksena ei ole ollut kilpailun rajoittaminen väitetyllä tavalla. Suositushinnoittelu on ollut vain yksi osa Iittalan brändinhallintaan liittyvää kokonaisstrategiaa. Strategian tarkoituksena on ollut jakeluverkon laajentaminen ja tässä yhteydessä brändinhallintaan liittyvien riskien eliminointi.

248. Kilpailuviraston esityksessä ei ole tehty oikeuskäytännössä edellytettyä arviointia eikä siinä ole selvitetty, onko kyse ollut tarkoitukseltaan kilpailua rajoittavasta toiminnasta.

Liitännäisrajoitus

249. Jos Iittalan hinnoittelu joltain osin vastoin Iittalan käsitystä ylittäisi sallitun suositushinnoittelun rajat, on hinnoittelua pidettävä Iittalan jakelu-uudistuksen eli uusien tuoteryhmiä koskevien jakelusopimusten liitännäisrajoituksena.

250. Iittalan jakelusopimusten päätarkoituksena on Iittalan uutuustuotteiden ja uusiutuneiden tuotesarjojen saattaminen laajaan jakeluun. Tämä päätoimenpide ei ole tarkoitukseltaan eikä vaikutuksiltaan kilpailua rajoittava. Siksi Iittalan jakelusopimuksiin sisältyviä jälleenmyyntihintoja koskevia täsmennettyjä suosituksia on pidettävä Iittalan jakelusopimusten liitännäisrajoituksina.

251. Hintasuosittelun täsmentäminen on ollut Iittalan jakelu-uudistuksen toteuttamisen kannalta välttämätöntä. Hintasuosittelun avulla on pystytty turvaamaan muun muassa laaja valikoima, asianmukainen esillepano ja asiantunteva asiakaspalvelu. Ellei Iittala olisi voinut jakelusopimuksissaan aktiivisesti suosittaa jälleenmyyntihintoja, vaarana olisi ollut tuotteiden myyntiolosuhteiden heikentyminen ja sen seurauksena Iittalan brändin arvokkuuden vesittyminen. Jakelu-uudistusta ei olisi voitu toteuttaa ilman täsmennettyä hintasuosittelua tai ainakin sen toteuttaminen muilla keinoin olisi ollut huomattavan vaikeaa. Aktiivista hintasuosittelua on siten pidettävä objektiivisesti arvioiden perusteltuna jakelu-uudistuksen toteuttamisen kannalta. Sen on myös katsottava olleen oikeassa suhteessa jakelu-uudistuksen toteuttamiseen.

Iittalan hinnoittelun vaikutukset kilpailuun

252. Kilpailuviraston olisi tullut tehdä arviointi Iittalan hinnoittelun väitetyistä kilpailunvastaisista tosiasiallisista vaikutuksista vertaamalla tilannetta siihen, millainen kilpailutilanne olisi ollut ilman Iittalan toteuttamia toimenpiteitä. Vaikutusarviointi on asiassa välttämätön myös siitä syystä, että Iittalan hinnoittelussa ei ole ollut kyse hintojen määräämisestä vaan suosittamisesta.

253. Oikeuskäytännön perusteella on selvää, että vaikutusarviointi tulee tehdä myös niin sanotuista vakavista kilpailunrajoituksista.

254. Jakelun moninkertainen laajentaminen on merkinnyt huomattavaa Iittalan tuotteiden saatavuuden paranemista. Iittalan hinnoitteluohjeistus on mahdollistanut myös aikaisempaa huomattavasti laajemman pääsyn Iittalan jakelijaksi. Jakelun laajentaminen marketteihin ja halpamyymälöihin on lisännyt jakelijoiden välistä kilpailua ja todennäköisesti laskenut keskimääräisiä loppuhintoja. Iittalan käsityksen mukaan ainakin tiettyjen aikaisempien valtuutettujen jakelijoiden keskimääräiset hinnat ja katteet Iittalan tuotteissa ovat laskeneet.

255. Kilpailuvirasto on perusteettomasti väittänyt, että Iittalan hinnoittelulla olisi ollut kuluttajahintoja nostava vaikutus. Yksittäisen Muumi-mukin mahdollinen lyhytaikainen hinnankorotus jollakin jakelijalla ei muuta sitä tosiasiaa, että kokonaisuutena jakelun laajentaminen marketteihin ja halpamyymälöihin on alentanut toteutuneita keskimääräisiä hintoja ja pienentänyt jakelijoiden katteita.

256. Iittalan tukkuhinnat eivät ole suositushinnoittelun johdosta nousseet tavanomaista hintakehitystä enempää.

257. Iittalan omat myymälät ovat väitetyn kilpailunrajoituksen aikana olleet joko kakkoslaatuun keskittyneitä tehtaanmyymälöitä tai niin sanottujen kalleimpien liikepaikkojen näyteikkunamyymälöitä, joiden tarkoitus on kohottaa Iittalan brändia ja lisätä kaikkien jakelijoiden Iittala-tuotteiden myyntiä. Iittala ei näin ollen ole tosiasiallisesti suoraan kilpaillut jakelijoidensa kanssa. Kilpailuviraston tutkimalla aktiivisemmalla suositushinnoittelulla ei ole ollut muutoinkaan mitään tekemistä Iittalan omien myymälöiden myynnin tai hinnoittelun kanssa.

258. Iittalan suosituksiksi tarkoittamat hinnoitteluohjeet ovat vähentäneet jakelun laajentamisen aiheuttamia vahinkoja, erityisesti vahinkoja Iittalan brändille. Liiteohjeista luopuminen ja hintojen suositusluontoisuuden erityinen korostaminen eivät ole johtaneet kokonaan marketti- tai halpamyymäläjakelusta luopumiseen, sillä Iittalan jakelupolitiikan taustalla on ollut ja on edelleen myös se ajatus, että se puolustaa jakelun valinnoilla tarvittaessa brändinsä arvoa.

259. Väitetyn kilpailunrajoituksen vaikutuksia arvioitaessa on otettava huomioon myös se, että jakelijat olivat jo väitetyn kilpailunrajoituksen aikana mieltäneet ohjeet suosituksiksi ja hinnoitelleet tuotteet itsenäisesti. Toisaalta suositushinnoittelu on jatkunut myös sen jälkeen, kun kilpailunrajoitus Kilpailuviraston käsityksen mukaan on poistunut.

Tehokkuusperusteet

Tehokkuusedut

260. Jos vastoin Iittalan käsitystä suositushinnoittelu on joiltain osin ollut lähtökohtaisesti kiellettyä, on hinnoittelulle joka tapauksessa olemassa kilpailunrajoituslain 5 §:n mukaiset tehokkuusperusteet.

261. Iittala ei ole tehnyt aikaisemmin tehokkuusarviointia hinnoittelusta, sillä se on mieltänyt hinnoittelunsa sallituksi suositushinnoitteluksi.

262. Iittalan väitetyn kilpailunrajoituksen tehokkuusperusteita arvioitaessa on otettava vertailukohdaksi se toimintavaihtoehto, jota Iittala olisi noudattanut ilman väitettyä kilpailunrajoitusta. Iittala olisi joko jatkanut aikaisempaa suppeaa jakelua tai ainakin Iittalan jakelun laajennus olisi toteutettu huomattavasti hitaammin ja suppeammin. Suppeammassakin jakelussa Iittala olisi brändituotteiden myynnissä luonnollisesti jatkanut suositushinnoittelua. Aikaisemmassa valikoivassa jakelussa Iittalan suositushinnoittelun sisällä pysyminen oli johtanut jäykkiin hintoihin, kun sen sijaan jakelun laajennuksen yhteydessä Iittalan käyttöönottaman täsmennetyn hinnoittelusuosituksen mukainen hinnoittelu on sallinut laajan hintavarioinnin. Lähes kaikki jakelijat ovat kokeneet Iittalan hinnoitteluohjeet sitomattomiksi ja hinnoitelleet tuotteet jatkuvasti hinnoitteluohjeista poikkeavalla tavalla. Tarkasteltavana oleva Iittalan hinnoittelu ei mainituilla perusteilla ole vähentänyt kilpailua tai ainakin sen kilpailua vähentävät vaikutukset ovat olleet hyvin pienet. Näillä perusteilla Iittalan hinnoittelu ei väitettynä kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisena rajoituksena edellytä erityisen merkittäviä tehokkuusetuja täyttääkseen kilpailunrajoituslain 5 §:n kokonaispunninnan mukaiset tehokkuusedellytykset.

263. Iittalan uusi jakelujärjestelmä hintaohjeistuksineen on johtanut kilpailunrajoituslain 5 §:ssä tarkoitettuihin merkittäviin tehokkuusetuihin. Iittalan hinnoitteluohjeistus on ollut välttämätön tehokkuusetujen saavuttamiseksi.

264. Iittalan jakelu-uudistusta ei olisi voitu viedä sellaisenaan läpi ilman hintaohjeistusta. Brändin turvaamiseksi käyttöönotettu ohjeistus on mahdollistanut suppeasta jakelusta luopumisen ja jakelun laajentamisen uusissa ja uudistuneissa tuotesarjoissa uusille markkinoille eli marketteihin ja halpamyymälöihin. Jakelun laajentaminen olisi vähintään toteutettu huomattavasti hitaammin ja huomattavasti suppeampana ilman väitettyä kilpailunrajoitusta.

265. Brändinhallintaan liittyvät toimenpiteet ovat erittäin tärkeitä Iittalan kaltaiselle design-yhtiölle. Tuotekohtaisten liitteiden ohjeet tuotevalikoimasta, hinnoittelusta, esillepanosta ja jälleenmyyjiltä edellytetystä asiantuntemuksesta ovat olleet brändin suojelemiseksi välttämättömiä, kun jakelu on laajentunut uusissa ja uudistuneissa tuotesarjoissa marketteihin, halpamyymälöihin ja pieniin erikoisliikkeisiin. Suositushinnoittelun aktiivisempi esiintuominen on ollut jakelun laajentamisen ensimmäisinä vuosina välttämätöntä tuotteiden saatavuuden parantamiseksi ja turvaamiseksi.

266. Ilman hintasuositusten täsmentämistä Iittala ei olisi voinut ottaa niitä ilmeisiä riskejä, joita jakelun laajentamiseen on sisältynyt. Jakelun laajentamiseen marketteihin ja halpamyymälöihin on sisältynyt riskejä muun muassa tuotteiden polkumyynnistä, muiden jakelijoiden tilausten peruutuksista ja tuotteiden poistamisesta valikoimista. Edelleen uhkana Iittalan brändille ovat olleet jakelijoiden mahdollisesti heikentyvät kannustimet jakeluverkon osaamisen, valikoimien ja palvelun ylläpitoon ja kehittämiseen. Tämä olisi johtanut myös vapaamatkustajaongelmaan, josta olisivat kärsineet erityisesti vanhat valikoivan jakelujärjestelmän jakelijat. Jos jakelun laajentaminen olisi toteutettu hallitsemattomasti ja Iittalan brändi olisi vaarantunut, olisi Iittala jakelua supistaessaan menettänyt mittavat koulutus-, myymälämarkkinointi- ja yhteismarkkinointi-investointinsa uusiin jakelijoihin.

267. Aktiivisempi suositushinnoittelu on saanut jakelijat panostamaan uusien tuotemerkkien uutuusarvon esilletuomiseen. Tämä on ollut välttämätön edellytys sille, että valmistajalla säilyy kannusteet uutuustuotteiden ja tuotelaajennusten lanseerauksiin. Iittalan tavoitteena on ollut kannustaa jakelijoitaan ylläpitämään ja kehittämään tuotekohtaisia palveluitaan ja kilpailemaan myös muilla kuin hintaan liittyvillä tekijöillä. Jakeluverkoston laajentamisen yhteydessä hintaohjeistus on ollut välttämätöntä, jotta olemassa olevilla jakelijoilla on säilynyt kannustin panostaa Iittalan uutuustuotteiden myyntiin ja markkinointiin. Samalla Iittalalle itselleen on jäänyt kannustin investoida muun muassa merkittäviä markkinointipanostuksia vaativiin brändituotteisiin. Lisäksi suositushinnoittelu on estänyt tilausten peruutuksia. Tämä olisi pahimmillaan voinut johtaa tiettyjen tuotemerkkien poistamiseen kokonaan tiettyjen jakelijoiden valikoimista.

268. Kuluttajat ovat hyötyneet Iittalan aktiivisesta suositushinnoittelusta, sillä se on mahdollistanut tuotteiden aikaisempaa huomattavasti paremman saatavuuden. Jakelu on laajentunut moninkertaisesti. Aktiivinen suositushinnoittelu on turvannut jakelijoiden ja Iittalan kannustimet panostaa uutuustuotteisiin ja ylläpitää laajoja valikoimia, asiantuntemusta ja korkeaa asiakaspalvelun tasoa, mikä on koitunut kuluttajien hyödyksi.

269. Kuluttajat ovat hyötyneet myös jakelun laajentamisen aikaansaamasta lisääntyneestä kilpailusta. Kilpailusta ovat pitäneet huolta myös Iittalan kilpailijat ja kaupan ostovoima. Kilpailu ei ole poistunut Iittalan hinnoitteluohjeistuksen johdosta siitäkään syystä, ettei ohjeistusta ole koettu sitovaksi ja se on mahdollistanut ohjeistuksen sisälläkin aikaisempaa suositushinnoittelua laajemman hintavarioinnin. Iittalan tukkuhinnat eivät ole väitetyn kilpailunrajoituksen seurauksena nousseet normaalia kustannustason nousua enempää. Iittalan käsityksen mukaan ainakin tiettyjen aikaisempien valtuutettujen jakelijoiden hinnat ovat laskeneet ja katteet pienenneet Iittalan jakelun laajentamisen seurauksena.

270. Aktiivinen suositushinnoittelu on rajoittunut uutuustuotteisiin, tuoteuudistuksiin tai tuotesarjan laajennuksiin. Aktiivisen suositushinnoittelun ja muiden tarkempien jakelun ehtojen on ollut tarkoitus olla voimassa vain niin kauan kuin niitä on tarvittu brändinhallinnassa.

271. Iittalan hinnoittelu täyttää kaikki kilpailunrajoituslain 5 §:n mukaisen tehokkuusarvioinnin neljä edellytystä.

272. Iittala katsoo Kilpailuviraston laiminlyöneen selvitysvelvollisuuteensa, kun se suhtautui vähättelevästi Iittalan liitännäisrajoitus- ja tehokkuusperusteluihin eikä asianmukaisesti tutkinut niitä. Kun Kilpailuvirasto esittää näin suurta seuraamusmaksua yhtiölle, olisi sen tullut jo tästä syystä selvittää huomattavasti esitystä perusteellisemmin markkinaolosuhteet ja väitetyn kilpailurajoituksen vaikutukset markkinoihin.

Iittalan jakelujärjestelmän valikoivan jakelun piirteet

273. Iittalan jakelujärjestelmän brändiä ja laatua korostavat piirteet tulee ottaa huomioon väitetyn kilpailunrajoituksen liitännäisrajoitus-, vaikutus- ja tehokkuusarvioinnissa. Kilpailuvirasto on esityksessään laiminlyönyt täysin nämä tekijät ja muutoinkin Iittalan liiketoiminnan luonteen ja liiketoimintaympäristön asettamat vaatimukset.

274. Iittalan jakelujärjestelmä on ollut käytännössä hyvin lähellä valikoivaa jakelua, koska Iittala on edellyttänyt jakelijoiltaan tiettyjen laatuvaatimusten täyttämistä. Nämä vaatimukset ovat liittyneet asiakkaille tarjottaviin palveluihin, osaavaan henkilöstöön, esillepanoon, tuotevalikoimaan sekä markkinointiin yleensä. Kyse on sellaisista perusteista, joita käytetään hyvin yleisesti valikoivassa jakelussa niin sanottuina laatuperusteina tuotteiden myynnin edellytyksenä.

275. Hintakilpailun rajoittumisen tai rajoittamisen on katsottu oikeuskäytännössä olevan erottamaton osa valikoivaa jakelua. Tämän tyyppisessä järjestelmässä hinnat pysyvät välttämättä suppeammassa hintahaarukassa kuin muissa jakelumuodoissa. Tämä on perusteltua, koska ilman riittävää voittomarginaalia asiakkaille ei ole mahdollista tarjota esimerkiksi laadukkaita palveluita. Tällöin tietyn hintatason ylläpitäminen on lainmukaista, jos se on perusteltua järjestelmän edellyttämien vaatimusten täyttämiseksi.

276. Iittalan jakelujärjestelmän arvioinnissa tulee ottaa huomioon, että siinä on ollut aikaisemmin kyse valikoivasta jakelusta. Iittala on aloittanut jakelun osittaisen laajentamisen 2000-luvun ensimmäisinä vuosina. Vuonna 2005 laajennus on koskenut uusia ja uudistuneita tuoteryhmiä ja Iittalan laajennetussa jakelussa oli edelleenkin valikoivaan jakeluun liittyviä piirteitä.

277. Kilpailuvirasto ei ole lainkaan esityksessään ottanut huomioon sitä, missä yhteydessä sen väittämää määrähinnoittelua on sovellettu. Väitettyä määrähinnoittelua ei voida arvioinnissa erottaa omaksi kokonaisuudeksi, vaan sitä on tarkasteltava ainoastaan yhtenä osana Iittalan jakelujärjestelmää. Olennaista on ottaa huomioon myös se, että väitetty määrähinnoittelu on liittynyt nimenomaan Iittalan jakeluverkon laajentamiseen. Suositushinnoittelun täsmentämisellä on voitu säilyttää aikaisempien jakelukanavien kilpailukykyä ja merkitystä Iittalan brändin tukena. Tämä on tarkoitukseltaan päämäärä, joka ei ainakaan sellaisenaan johda kiellettyyn määrähinnoitteluun.

278. Iittalan aktiivinen suositushinnoittelu ei ole johtanut väitettyyn määrähinnoitteluun eikä edes sellaiseen hinnoittelun jäykistämiseen, joka ei olisi perusteltua valikoivassa jakelujärjestelmässä. Vaikka Iittalan hinnoittelun katsottaisiin vastoin Iittalan käsitystä sisältävän määrähinnoitteluun viittaavia elementtejä, ei Iittalan ja sen jakelijoiden hinnoittelua voida irrottaa siitä asiayhteydestä ja tosiasiallisesta tilanteesta, jossa hinnoittelua on sovellettu. Oikeuskäytäntö huomioon ottaen Kilpailuviraston olisi tullut esityksessään ottaa huomioon Iittalan jakelujärjestelmään liittyvät erityispiirteet. Tämän johdosta Kilpailuviraston olisi tullut selvittää myös se, onko väitetty määrähinnoittelu johtanut tosiasiassa sellaiseen hintojen määräämiseen, joka ei ole valikoivassa jakelussa perusteltua.

Väitetty yksi yhtenäinen kilpailunrikkomus

279. Vaikka Iittalan hinnoittelu olisi vastoin Iittalan näkemystä joltain osin ylittänyt sallitun suositushinnoittelun rajat, ei Iittalan toimintaa voida arvioida yhtenä yhtenäisenä kilpailunrajoituksena.

280. Kilpailunrikkomuksen taustalla voi olla pitkälle aikavälille jakautuva, monimutkainen sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen sarja. Tällaista sarjaa voidaan kuitenkin pitää yhtenä yhtenäisenä rikkomuksena ainoastaan silloin, kun sen muodostavat sopimukset tai menettelytavat liittyvät kiinteästi toisiinsa eli kun niillä on yhteinen tarkoitus tai ne tähtäävät saman tavoitteen saavuttamiseen. Elleivät kilpailua rajoittavat toimenpiteet liity selvästi toisiinsa, kyse ei voi olla yhdestä yhtenäisestä kilpailunrikkomuksesta.

281. Oikeuskäytännön mukaan näyttötaakka siitä, että kyse on yhdestä yhtenäisestä kilpailunrikkomuksesta, on kilpailuviranomaisilla. Kilpailuvirasto ei ole osoittanut, että kyse olisi ollut yhdestä yhtenäisestä kilpailunrajoituksesta.

282. Iittalan hinnoittelu ei muodosta yhtä yhtenäistä kilpailunrajoitusta. Iittalan tavoitteet ovat olleet aivan toiset suhteessa esimerkiksi halpamyymälöihin kuin tavarataloihin. Halpamyymälöiden suhteen Iittalan pelkona on ollut polkumyyntityyppinen hinnoittelu, joka ei mahdollista riittävien valikoimien, asiantuntemuksen ja palvelun ylläpitoa ja vaarantaa Iittalan brändin. Tavaratalojen osalta Iittala on puolestaan ollut huolissaan siitä, ovatko Iittalan brändin kannalta tärkeät tavaratalojakelijat motivoituneita edelleen pitämään laajoja valikoimia ja panostamaan asiantuntemukseen, esillepanoon ja asiakaspalveluun tilanteessa, jossa Iittalan kokonaisia tuotesarjoja alkavat myydä myös esimerkiksi halpamyymälät.

283. Iittala ei myöskään ole viestittänyt hinnoittelutavoitteistaan yhdenmukaisella tavalla eri jakelijoille. Tiettyjen halpamyymälöiden ja pienten erikoisliikkeiden kanssa Iittala on pitänyt tietyissä tuotteissa tärkeänä sitä, että jakelija allekirjoittaa tuotekohtaisen liitteen. Toisten, esimerkiksi kaupan ketjujen, osalta Iittala on esittänyt hinnoittelusta toivomuksia tai suosituksia.

284. Iittalan toiminta on poikennut merkittävästi myös eri tuoteryhmissä ja saman jakeluryhmän sisällä jakelijoittain. Kaikki saman jakeluryhmän jakelijat, kuten halpamyymälät, eivät ole allekirjoittaneet liitteitä vaan vain osa niistä. Suositushinnoittelun täsmentäminen ja aktivoituminen sen esittämisessä on koskenut vain uusia tuotesarjoja tai niitä tuotesarjoja, joissa oli tehty erityispanostuksia vaatinut uudistus. Näissäkin Iittalan toimintatavoissa on ollut eroa johtuen siitä, että esimerkiksi KoKo-tuotesarjan myynti on pysynyt vahvemmin aikaisempien valtuutettujen jakelijoiden parissa ja toisaalta esimerkiksi Muumi-tuotesarjassa oli ennen uudistusta ollut jopa alle tukkuhintojen olevia vähittäishintoja.

285. Eri vuodet poikkeavat toisistaan merkittävästi esimerkiksi sen suhteen, mitä tuotesarjoja liitteet ovat koskeneet ja miten suositushinnoista ylipäätään ja tuoteryhmittäin on viestitty jakelijoille.

2.2.2 Seuraamusmaksu

286. Kilpailuviraston Iittalalle esittämä 4.000.000 euron seuraamusmaksu on täysin ylimitoitettu.

287. Siinäkin tapauksessa, että markkinaoikeus vastoin Iittalan käsitystä katsoisi yhtiön menetelleen joltain osin kilpailunrajoituslain vastaisesti, seuraamusmaksun määrääminen ei olisi perusteltua. Mahdollisen seuraamusmaksun tulee olla joka tapauksessa alhainen seuraamusharkinnassa huomioon otettavien seikkojen ja aikaisemman oikeuskäytännön valossa.

288. Vertikaalisia rajoituksia pidetään vähemmän haitallisina kuin horisontaalisia. Tämä heijastuu myös vertikaalisista rajoituksista määrättyihin seuraamusmaksuihin. Korkein Suomessa määrätty seuraamusmaksu määrähinnoittelusta tai muista vertikaalisista rajoituksista on 100.000 euroa ja korkein määrähinnoittelusta aikaisemmin esitetty seuraamusmaksu on puolestaan 200.000 euroa. Kilpailuvirastolla ei ole ollut mitään hyväksyttävää syytä poiketa vallitsevasta oikeuskäytännöst ja esittää Iittalalle täysin poikkeuksellista seuraamusmaksua.

289. Seuraamusmaksun määrää arvioitaessa lähtökohtana tulee olla ajallisesti ja asiallisesti toteennäytettyihin kilpailunrajoituksiin liittyvien tuotteiden liikevaihdot.

290. Iittalan kotimaan myynnistä suuri osa muodostuu Iittalan omasta myynnistä loppuasiakkaille eli myynnistä yhtiön B2B–asiakkaille, myynnistä yhtiön HoReCa-asiakkaille sekä vähittäismyynnistä yhtiön omien myymälöiden kautta. Esityksen kohteena oleva väitetty määrähinnoittelu liittyy Iittalan tukkumyyntiin jälleenmyyjilleen ja siltäkin osin vain pieneen osaan kyseisestä myynnistä.

291. Esillä olevassa asiassa on kyse siitä, ovatko Iittalan tiettyjen erikoisliikkeiden ja halpamyymälöiden kanssa solmittuihin tuotekohtaisiin liitteisiin vuosina 2005–2007 sisältyneet hinnoittelukohdat olleet kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisia.

292. Vuosina 2005–2007 yhteensä ainoastaan 4–8 miljoonaa euroa Iittalan kotimaan jälleenmyyjille suunnatusta myynnistä on kertynyt tuotteista, joiden osalta Iittalan ja jälleenmyyjän välillä on esityksen mukaan solmittu tuotekohtainen liite. Vuonna 2005 tuotekohtaisten liitteiden kattama myynti on rajoittunut KoKo-sarjan tuotteisiin ollen yhteensä vain alle 20.000 euroa.

293. Käytännössä väitetty määrähinnoittelu on rajoittunut Iittalan tiettyjen erikoisliikkeiden ja halpamyymälöiden kanssa solmittuihin tuotekohtaisiin liitteisiin vuosina 2006 ja 2007. Iittalan tuotekohtaisten liitteiden kattamien tuotteiden myynti on ollut yhteensä 4–8 miljoonaa euroa (vuonna 2006 runsaat 1–3 miljoonaa euroa ja vuonna 2007 noin 3–5 miljoonaa euroa).

294. Mikäli Iittalan vastoin käsitystään katsottaisiin toimineen kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisesti, mahdollisen seuraamusmaksun määrää arvioitaessa tulee ottaa huomioon korkeintaan edellä mainittu liikevaihto. Tältäkin osin tulee ottaa huomioon seuraavat lieventävät seikat:
– Tuotekohtaisten liitteiden perusteella Iittalan uudet ja uudistuneet tuotteet ovat olleet kuluttajien saatavilla valtakunnallisesti ja myös erikoisliikkeissä ja halpamyymälöissä.
– Iittalan tavoitteena ei ole ollut kilpailun rajoittaminen. Liitteiden ohjeet tuotevalikoimasta, hinnoittelusta, esillepanosta ja jälleenmyyjiltä edellytetystä asiantuntemuksesta ovat sen sijaan liittyneet yhtiön brändinhallintaan.
– Tuotekohtaiset liitteet ovat olleet alisteisia yhteistoiminta-/jakelusopimuksen hinnoittelukohdalle, josta on selkeästi ilmennyt, että kyse on ollut nimenomaan suositushinnoista.
– Tuotekohtaiset liitteet allekirjoittaneet jälleenmyyjät eivät ole noudattaneet liitteiden hinnoittelukohtia vaan hinnoitelleet niistä riippumatta. Kilpailuviraston väitteet jälleenmyyjien hinnoitteluun liittyvistä toimituskielloista ovat virheellisiä.

295. Iittala ei ole tarkoituksellisesti jättänyt yhtään Kilpailuviraston selvityspyynnössään 2.3.2007 pyytämää asiakirjaa toimittamatta. Iittalan asiakaspalvelupäällikkö on toimittanut kaikki sopimukset, joiden hän on ymmärtänyt kuuluvan selvityspyynnön piiriin ja jotka ovat olleet saatavilla Iittalan pääkonttorissa. Iittalan menettely ei ole ollut tuomittavaa eikä sitä voida ottaa huomioon seuraamusmaksua harkittaessa.

296. Kilpailuviraston väite siitä, että väitettyä määrähinnoittelua olisi jatkettu Kilpailuviraston lokakuussa 2006 Iittalan toimitiloissa suorittamasta tarkastuksesta huolimatta, on virheellinen. Kilpailuviraston mainitsema Road map – External Retail 4.4.2007 –asiakirja on ollut luonnos, ja se on ollut 5.4.2007 päivätyn sähköpostin liitteenä. Asiakirja ei ole ollut Iittalan hallituksen tai johtoryhmän laatima strategia-asiakirja, eikä asiakirjan lopullisessa versiossa ole ollut Kilpailuviraston viittaamaa mainintaa.

297. Iittalan menettelyä Kilpailuviraston lokakuussa 2006 suorittaman tarkastuksen jälkeen ei voida muutenkaan pitää raskauttavana. Iittalan edustaja on ilmoittanut tarkastuksen yhteydessä Kilpailuviraston tutkimuspäällikölle, että yhtiö on valmis muuttamaan sopimuksiaan, mikäli Kilpailuvirasto päätyy tutkimuksissaan pitämään sopimuksia joltain osin kilpailusääntöjen vastaisina. Kilpailuvirasto on vasta 10.10.2007 alkaneen tarkastuksen yhteydessä annetussa tarkastuspäätöksessä ilmoittanut Iittalalle pitävänsä yhtiön menettelyä kiellettynä määrähinnoitteluna. Tarkastuspäätöksestä ei sen sijaan ilmennyt, miltä osin virasto piti Iittalan menettelyä lainvastaisena. Tulkintaerimielisyyksien välttämiseksi Iittala on käynnistänyt oma-aloitteisesti erikoisliikkeiden ja halpamyymälöiden kanssa solmittujen tuotekohtaisten liitteiden uusimisen. Uudistetut tuotekohtaiset liitteet on otettu käyttöön vuodenvaihteessa 2007/2008. Kilpailuvirasto on itse todennut esityksessään, että uudistettujen liitteiden sanamuoto ei ole ollut jälleenmyyjiä velvoittava.

298. Väitetyllä määrähinnoittelulla ei ole ollut vahingollisia vaikutuksia, eikä Kilpailuvirasto ei ole esittänyt tällaista näyttöä.

2.2.3 Oikeudenkäyntikulut

299. Kilpailuviraston esitys on perusteeton. Iittalalle on aiheutunut esityksen ja sitä edeltäneiden Kilpailuviraston tutkimusten johdosta huomattavia asianosais- ja oikeudenkäyntikuluja.


3 KILPAILUVIRASTON VASTASELITYS

3.1 Määrähinnoittelu

3.1.1 Iittalan harjoittama määrähinnoittelu

300. Kilpailuviraston esitys perustuu laajaan kirjalliseen näyttöön, joka muodostaa loogisen ja uskottavan kokonaisuuden. Näytön arvioinnissa tulee ottaa huomioon, että näyttö koostuu rikkomusaikana laadituista Iittalan sisäisistä muistioista ja sähköpostiviesteistä, Iittalan ja sen jakelijoiden rikkomusaikana laatimista sopimuksista sekä näiden väliseen yhteydenpitoon liittyvistä sähköpostiviesteistä.

301. Kilpailuvirasto on arvioinut näyttöä kokonaisuutena. Kirjallinen näyttö osoittaa, että Iittala on päässyt yhteisymmärrykseen, osin jopa kirjallisen sopimuksen muodossa, alimmasta sallitusta vähittäishinnasta lähes kaikkien jakelijoidensa kanssa. Määrähinnasta on sovittu koko maan kattavasti kaikkien Iittalan tunnetuimpien tuotteiden osalta. Iittala on nähnyt paljon vaivaa määrähintastrategiansa täytäntöönpanossa ja valvonnassa. Sopimusosapuolten välisestä yksityiskohtaisesta yhteydenpidosta voidaan vaivatta muodostaa poikkeuksellisen yksiselitteinen kuva tapahtumainkulusta.

302. Kuten Iittala on vastauksessaan todennut, aiemman valikoivan järjestelmän jäsenet ovat pääosin noudattaneet Iittalan antamia suositushintoja, mutta jakelun laajentaminen halpamyymälöihin on aiheuttanut kilpailua kuluttajahinnalla. Halpamyymälöiden pienempi katetavoite on aiheuttanut sen, että myös vanhat jakelijat ovat joutuneet kilpailemaan vähittäishinnalla. Ketjujen ja Iittalan välisestä viestinnästä käy ilmi, että saadakseen ketjut jatkossakin noudattamaan annettua vähimmäishintaa, Iittala on joutunut lupaamaan niille, että myös uudet jakelijat pidättäytyvät kilpailusta. Tilanne on ollut Iittalalle hankala. Iittala ei ole pystynyt varsinaisesti pakottamaan kaikkia jakelijoita noudattamaan vähimmäishintaa, joten sen on täytynyt synnyttää yhteisymmärrys nimenomaan lupaamalla kaikkien noudattavan yhteistä tavoitetta. Näytöstä ilmenee myös Iittalan harjoittama hintaseuranta ja painostustoimet, joilla se on pyrkinyt valvomaan ja varmistamaan määrähinnan noudattamista.

303. Kirjallinen näyttö osoittaa Iittalan ja ketjujen välisen yhteisen tahdon määrähinnoitteluun. Asiakirjanäytön arvoa ei vähennä se, että Kilpailuviraston selvitystyön aikana osa Iittalan jakelijoista on todennut, ettei ole solminut sopimusta määrähinnasta Iittalan kanssa. Kyseiset yritykset ovat edelleen liikesuhteessa Iittalan kanssa. On selvää, että näiden jakelijoiden edun mukaista ei ole todeta Iittalan syyllistyneen lainrikkomukseen, varsinkaan kun ne samalla toteaisivat oman syyllisyytensä kyseiseen rikkomukseen. Lisäksi määrähinnan haitalliset vaikutukset ovat kohdistuneet suomalaisiin kuluttajiin siinä missä Iittalan jakelijat ovat hyötyneet rikkomuksesta ainakin hintakilpailun vähentymisen johdosta korkeampien katteiden muodossa. Näin ollen jakelijoiden lausunnot eivät ole uskottavaa näyttöä siitä, että määrähinnasta ei olisi sovittu.

304. Kokonaisarviointi ei puolla Iittalan väitettä siitä, että sisäisten asiakirjojen maininnat hintakampanjoilta rauhoittamisesta tarkoittaisivat sitä, ettei Iittala anna tukkuhinnoista suuria alennuksia kampanjoiden tukemiseksi. Väite on myös ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että Iittala on käyttänyt osasta omia asiakkaitaan termiä avainasiakas. Näytöstä käy ilmi, että kampanjahintojen yhteydessä on puhuttu kanta-asiakas- ja ”kantis”-kampanjoista, joilla on tarkoitettu ketjujen kanta-asiakkaita. Näyttö osoittaa, että Iittalan sisäisissä asiakirjoissa puhutaan kuluttajahinnoista.

305. Silloin kun määrähinnan kaltaisesta vakavasta kilpailunrajoituksesta on sovittu yritysten välillä, sopimuksen tarkoituksena oletetaan olevan kilpailun rajoittaminen, eikä kilpailuviranomaisella ole näyttötaakkaa siitä, että rajoituksella on saavutettu tällainen vaikutus. Rikkomuksen toteennäyttämiseksi ei ole tarpeen esittää näyttöä siitä, että jakelijat ovat noudattaneet Iittalan antamaa määrähintaa. Myöskään hintatiedot eivät tue Iittalan väitettä. Sinällään on luonnollista, että jakelijat ovat ajoittain pyrkineet kilpailemaan hinnalla. Tämä ajoittain esiintynyt kilpailu ei kuitenkaan riitä poistamaan oletettavissa olevia haitallisia kuluttajavaikutuksia.

306. Iittalan brändinhallinta ei ole esillä olevassa asiassa prosessin kohteena. Asian kilpailuoikeudellisen arvioinnin kannalta ei ole merkitystä sillä, että Iittalan jakelusopimuksilla olisi ollut muukin päämäärä kuin alimman sallitun vähittäishinnan vahvistaminen. Iittalan strategia laajentaa jakelu aikaisemman valikoivan jakelujärjestelmän jäsenistä halpamyymälöihin ja marketteihin on aiheuttanut Iittalalle ongelman, jonka se on pyrkinyt ratkaisemaan määrähinnoittelulla. Iittalan vastauksessaan esittämien perusteluiden hyväksyminen merkitsisi käytännössä sitä, että merkkituotteiden määrähinnoittelu halpamyymälöissä olisi luonteva osa jakelusopimusta. Määrähinnoittelu on kilpailunrajoituslain vastaista, ja kilpailusäännöt koskevat myös merkkituotteiden valmistajia.

307. Kilpailunrajoituksen vaikutuksia ja kuluttajille koitunutta vahinkoa ei tarvitse arvioida eikä pystytä arvioimaan. On kuitenkin selvää, että Iittalan kokoluokan yrityksen syyllistyessä määrähinnoitteluun kilpailunrajoituslain merkittävyyskriteeri täyttyy. Iittala on onnistunut luomaan tilanteen, jossa jakelijoiden ei ole ollut edes teoriassa mahdollista hinnoitella Iittalan tuotteita itsenäisesti markkinaolosuhteiden mukaan. Iittala on informoinut jakelijoitaan siitä, mikä yhdessä tavoiteltu hinta oli, ja jopa siitä, kuka oli luvannut sitä noudattaa. Iittalan suorittamasta hintaseurannasta ilmenee, että kuluttajahinta on noussut vuosittain ja rikkomusaikana tuotteiden hinnat ovat pääosin lähentyneet suositushintaa. Rikkomuksen merkitystä tulee arvioida kokonaisuutena ottaen huomioon Iittalan koko liikevaihto.

308. Jakelun laajentamisen mukanaan tuoma uusi kilpailutilanne on uhannut myös Iittalan omien vähittäismyymälöiden myynnistä saatavia vähittäishintoja. Määrähinnoittelemalla kaikki tunnetuimmat tuotteensa Iittala on estänyt halpamyymälöitä ja ketjuja kilpailemasta paitsi keskenään myös Iittalan omien vähittäismyymälöiden kanssa.

3.1.2 Määrähintasopimuksen tunnusmerkistön täyttyminen

309. Kilpailuviraston näyttötaakka on yhtä korkea riippumatta siitä, näytetäänkö toteen kirjallisen, suullisen tai hiljaisen sopimuksen taikka yhdenmukaistetun menettelytavan olemassaoloa. Nämä tilanteet eroavat toisistaan vain siinä, että niistä esitettävä näyttö on erilaista.

Kirjalliset määrähintasopimukset erikoisliikkeiden ja halpamyymälöiden kanssa

310. Tuotekohtaisten liitteiden sanamuoto on yksiselitteinen, ja jakelijat ovat ne allekirjoituksellaan vahvistaneet. Allekirjoitus on paitsi yhteistoiminta-/jakelusopimuksessa, myös tuotekohtaisessa liitteessä. Tuotekohtaisten liitteiden osalta on kyse nimenomaisesta kirjallisesta määrähintasopimuksesta valmistajan ja jakelijan välillä.

311. Asian kilpailuoikeudellisen arvioinnin kannalta on merkityksetöntä se, että tuotekohtaiset liitteet olisivat olleet alisteisia yhteistoiminta-/jakelusopimukselle. Iittalan ja jälleenmyyjien väliset sopimukset arvioidaan kilpailuoikeudellisista eikä sopimusoikeudellisista lähtökohdista. Allekirjoitettu määrähintaehdon sisältämä sopimus täyttää yksiselitteisesti kilpailuoikeudellisen sopimuksen käsitteen tunnusmerkistön. Sopimusoikeudellisilla liiterakenteilla ei voida kiertää kilpailulainsäädäntöä.

312. Esillä olevassa asiassa tuotekohtaisiin liitteisiin sisältyvä määrähintasopimus muodostaa osan siitä kokonaisuudesta, jolla Iittala on toteuttanut esityksen kattamana aikana strategiaansa määrähinnoitella kaikki tunnetuimmat tuotteensa Suomessa.

Määrähinnasta sopiminen suullisesti ja sähköpostilla sekä määrähinnan noudattaminen käytännön toimilla ketjujen kanssa

313. Kilpailuvirasto on esittänyt näytön Iittalan määrähintastrategiasta ja sen johdonmukaisesta noudattamisesta kaikkien tunnetuimpien tuotemerkkien osalta läpi jakelujärjestelmän. Iittala on esimerkiksi lähettänyt ketjuille sähköpostiviestejä, joissa on kerrottu, että hintatason korottaminen on kaikkien yhteinen etu, josta on yhdessä sovittu. Tässä yhteydessä Iittala on korostanut hinnankorotusten yhtäaikaisuuden merkitystä ja vakuuttanut jälleenmyyjille, että muutkin ovat luvanneet olla hintatason korjauksessa mukana.

314. Kilpailuvirasto ei ole väittänyt, että Iittalan ja ketjujen välisissä kirjallisissa sopimuksissa olisi sovittu määrähinnasta tai että mainitulla sopimuksella ketjut olisivat antaneet etukäteissuostumuksen määrähinnoittelulle. Sen sijaan Kilpailuvirasto on esittänyt mittavan kirjeenvaihdon näytöksi siitä, että Iittalan ja ketjujen välille on syntynyt kilpailuoikeudellinen sopimus määrähinnasta, ja selostanut esityksessään sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelyn syntymisen jakelijakohtaisesti.

315. Kilpailuviraston näyttötaakka ketjujen osalta muodostuu siitä, että se esittää näytön, joka osoittaa, että ketju on joko sopinut Iittalan kanssa kaikkien tunnetuimpien tuotteiden määrähinnasta taikka nimenomaisesti tai hiljaisesti eli käytännön toimin suostunut Iittalan strategian mukaiseen määrähinnoitteluun. Tämä näyttö on yksilöity esityksessä.

316. Iittalan määrähinnoittelussa on kyse yhdestä yhtenäisestä kilpailunrikkomuksesta, joka muodostuu sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen kokonaisuudesta. Kuten esityksessä on yksilöity, ketjujen osalta näyttönä yhteisestä tahdosta löytyy tapahtumaketjuja, jotka kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa muodostavat sopimuksia, osoittavat nimenomaisen suostumisen Iittalan määrähinnoittelua koskevaan vaatimukseen tai ilmentävät hiljaista suostumista tosiasiallisen toiminnan/toiminnasta pidättäytymisen muodossa eli käytännön toimin. Iittalan pitkäkestoinen eri tuotteisiin kohdistunut määrähintastrategia on johtanut yhdenmukaistettuun menettelytapaan, jossa kilpailun riskit on tietoisesti korvattu yritysten välisellä yhteistyöllä ilman, että jouduttaisiin tekemään varsinaista sopimusta. Iittala on laajentanut määrähinnoittelua uusiin ja uudistettuihin tuotteisiin laatimalla tuotekohtaisia liitteitä tarpeen mukaan. Määrähinnan toteuttamistapa ja menettely ovat näin ollen tulleet jakelijoille tutuiksi vuosien varrella.

317. Nimenomaisen ja hiljaisen suostumuksen osoittamiseksi ei vaadita osapuolten tosiasiallisten toimenpiteiden analysointia ja sopimuksen osoittamista vasta tämän perusteella.

318. Nyt esillä olevan asian mittavassa asiakirja-aineistossa on nimenomaisesti viitattu Iittalan ja ketjujen välillä olemassa olleisiin määrähintaa koskeviin sopimuksiin, joilla näin ollen on näytetty toteen yhteinen tahto. Vastaavasti asiakirja-aineiston perusteella ketjujen käyttäytymisestä voidaan päätellä, että ne ovat hyväksyneet joko nimenomaisesti tai hiljaisesti Iittalan edellyttämän määrähinnan noudattamisen. Sopimus on syntynyt, kun ketjut ovat antaneet oman hyväksymisensä Iittalan määrähintavaatimukselle.

319. Iittalan väite siitä, että hinnoittelun osalta yhteisen tahdon osoittamiselle olisi erityisiä vaatimuksia, koska suositushinnoittelu ja sen noudattaminen on lainmukaista, ja että oikeuskäytännössä edellytettäisiin tiettyä toimintalinjaa koskevaa selkeää vaatimusta ja vaaditun toimintalinjan tarkkaa noudattamista, jotta voitaisiin arvioida hiljaisen suostumuksen hinnoittelusta syntyneen toimittajan ja jakelijan välillä, on virheellinen ja perustelematon.

320. Kilpailuviraston esittämässä näytössä Iittalan ja ketjujen välisestä yhteisestä tahdosta ei ole Iittalan väittämin tavoin kyse vain muutamasta yksittäistapauksesta. Iittalan ja ketjujen välisessä yhteydenpidossa ei myöskään ole ollut kysymys tavanomaisesta liiketoimintakeskustelusta. Ketjujen edustajat ovat olleet työntekijöinä sellaisessa asemassa, että he ovat vastanneet hinnoittelusta. Kilpailuoikeudellisen sopimuksen syntyminen ei edellytä elinkeinonharjoittajan toimielimen tekemää päätöstä asiasta.

321. Iittalalla on ollut merkittävä markkina-asema Suomen kodintuotemarkkinoilla vuosina 2005–2007. Iittalan tuotteet ovat olleet jakelijoille välttämättömiä kuluttajia houkuttelevan ja tyydyttävän tuotevalikoiman aikaansaamiseksi. Tämä ilmenee Kilpailuvirastolle annetusta selvityksestä. (esityksen liite 246)

322. Oikeudenkäyntiaineisto osoittaa, että Iittala on saanut keskenään hyvinkin erilaiset jakelijat suostumaan määrähintastrategian noudattamiseen. Jo tämä seikka yksin on selkeä osoitus Iittalan markkinavoimasta. Iittalan teoreettiselle väitteelle ketjujen neuvotteluvoimasta ei voida antaa mitään arvoa, kun asiakirjanäyttö yksiselitteisesti osoittaa Iittalan tosiasiassa pystyneen sopimaan niiden kanssa määrähinnasta.

323. Asiakirjanäyttö osoittaa, että Iittala on määrähinnoitellut kaikki tunnetuimmat tuotteensa.

324. Iittalan toteamuksella siitä, että ketjuille toimitetut luonnokset tuotekohtaiseksi Teema-liitteeksi eivät olleet sisältäneet ketjuihin kuulumattomien jälleenmyyjien kanssa solmittuun tuotekohtaiseen liitteeseen sisältyvää määrähintaehtoa, ei ole merkitystä asian kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa, sillä Teema-liitteiden saatekirjeet ja asiasta ketjujen kanssa käyty yhteydenpito osoittavat paitsi yhteisen tahdon myös määrähintastrategian kattavuuden ja tavan, jolla se on jalkautettu läpi jakelijaverkoston. Iittala on kartoittanut ketjujen suostumuksen määrähinnoitteluun ennen vuodenvaihdetta 2006. Iittala on myös kertonut ketjuille, miten se toimii, jos jakelija ei noudata määrähintaa. Lisäksi Iittala on ryhtynyt kertomiinsa toimiin eli määrännyt jakelijoita toimituskieltoon.

Määrähinnan muodostuminen sopimuksen osaksi tarjouksen hyväksymisen yhteydessä

325. Iittala ei ole laatinut vähittäismyyntitaulukoita vaan asettanut tarjouksissaan ehdoksi määrähinnan hyväksymisen. (esityksen liitteet 186–189) Liitteissä on käytetty tässä yhteydessä yksiselitteistä sanamuotoa. Asiassa esitetty näyttö ja selvitykset tarjousten hyväksymiseen liittyvästä menettelystä ovat yksiselitteisiä. Jakelijat ovat hyväksyneet tarjousliitteisiin yksilöidyt määrähintaehdot.

326. Yhteinen tahto esillä olevassa asiassa ilmenee osapuolten aktiivisesta vuorovaikutuksesta ja siitä, että tilauksia on tehty näillä taulukoilla reklamoimatta määrähintaehdosta. Excel-taulukoiden määrähintaehdot eivät näin ollen ole olleet mitään irrallisia kehotuksia tai suosituksia, vaan kommunikaatioketju, jossa ajan kuluessa tarjous on muuttunut tilaussopimukseksi. Excel-taulukoita on lisäksi tarkasteltava yhtenä osana kokonaismenettelyä.

Määrähinnan noudattaminen alennusten saamisen edellytyksenä

327. Esillä olevassa asiassa on esitetty näyttö siitä, että Iittala on edellyttänyt alennusten saamiseksi määrähinnan noudattamista. Kilpailuoikeudellisesti on kyse epäsuorasta vähittäishinnan määräämisestä.

Hintaseuranta, toimituskiellolla uhkaaminen ja toimituskiellot

328. Kilpailuvirastolla on näyttötaakka määrähintasopimuksen olemassaolosta mutta ei näyttötaakkaa jakelijoiden todellisesta hinnoittelukäyttäytymisestä.

329. Iittala on liittänyt vastaukseensa laajamittaisen ja kattavan hintaseurannan sekä myöntänyt suorittaneensa vähimmäishintojen seurantaa esimerkiksi asiakaskäyntien yhteydessä. Asiassa on myös esitetty näyttö hintaseurannasta. (esimerkiksi esityksen liitteet 104 ja 242)

330. Vaikka Kilpailuvirastolla ei olekaan näyttötaakkaa jakelijoiden hinnoittelukäyttäytymisestä, osoittautuu Iittalan väite siitä, etteivät jälleenmyyjät olisi noudattaneet määrähintaa, paikkansapitämättömäksi Kilpailuviraston tekemällä Iittalan vastauksensa liitteenä toimittaman hintaseurannan analysoinnilla. Taulukosta voidaan todeta, että kaupan hinnoittelu verrattuna Iittalan suositushintoihin on ollut aggressiivisinta vuonna 2005 ja että hintojen keskiarvo on lähestynyt Iittalan suositushintoja vuosina 2006 ja 2007. Näin ollen Iittalan väitteitä siitä, että määrähinnoittelua ei olisi noudatettu ja että sillä ei ole ollut kilpailua rajoittavaa vaikusta, ei voida pitää uskottavina eikä toteennäytettyinä.

331. Kilpailuvirasto ei ole väittänyt, että suositushintojen noudattaminen olisi esillä olevassa asiassa johtanut määrähinnoitteluun. Sen sijaan Kilpailuvirasto on asiakirjanäytön perusteella väittänyt, että Iittalan ja kunkin jakelijan välillä on ollut sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa määrähinnasta. Tietyt valmistajan toimenpiteet voivat tehostaa sekä suorin että välillisin keinoin vahvistettua määrähinnoittelua.

332. Valvontajärjestelmän olemassaolo ei ole edellytys sille, että elinkeinonharjoittajan voidaan todeta syyllistyneen määrähinnoitteluun. Mikäli määrähinnoitteluun on liittynyt hintaseurantajärjestelmä, määrähinnoittelu on oletettavasti ollut tehokkaampaa.

333. Iittala on valvonut jakelijoidensa hinnoittelua. Myös Iittalan vastaukseensa liittämä hintaseuranta osoittaa valvontajärjestelmän olleen käytössä. Asiassa on näyttöä myös siitä, että osa jakelijoista on tiedottanut Iittalalle muiden jakelijoiden hintapoikkeamista ja osin edellyttänyt Iittalan ryhtyvän toimenpiteisiin määrähinnan alittanutta jakelijaa kohtaan.

334. Iittalan väitteet siitä, että toimituskiellon sijasta kyse on ollut saatavuusongelmista tai siitä, ettei vuosisopimusneuvotteluissa olisi päästy yksimielisyyteen tukkuhinnasta, ovat ristiriidassa asiassa esitetyn näytön kanssa. Halpamyymälöitä on asetettu toimituskieltoon, kunnes tuotekohtainen liite (Muumi, Teema) on allekirjoitettu. (esityksen liitteet 99, 148 sekä 81 ja 153) Toimituskielto on myös kohdistunut halpamyymälän olemassa olevaan tuotevalikoimaan. (esityksen liitteet 104, 131 ja 148) Toimituskiellon syy on ollut se, ettei jakelija joko ole sitoutunut noudattamaan tai ole noudattanut tuotekohtaisissa liitteissä ollutta määrähintaa. Toimituskiellon uhka on ollut todellinen myös suhteessa ketjuihin. (esityksen liitteet 73 ja 184)

335. Iittalan vetoamalla sopimusvapaudella ja toimitusvelvollisuuden puuttumisella kyseessä olevien tuotteiden osalta ei ole merkitystä määrähinnoittelun kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa. Iittala on katkaissut sopimuksen aikaansaamiseksi jakelijoille sellaistenkin tuotteiden toimitukset, joita näillä oli aikaisemmin ollut valikoimassaan. Iittala on käyttänyt toimituskieltoa painostaessaan jakelijoita sitoutumaan määrähintaan.

336. Iittala ei ole näyttänyt toteen väitettään asiakaskohtaisesta toimituskiellosta. Väite on ristiriidassa asiassa esitetyn näytön kanssa.

337. Asiakirjoista ilmenee, että Iittalan asiakashallintajärjestelmä on toiminut tuotekohtaisesti. (esityksen liite 216) Tuotekohtaisuus ilmenee myös vastauksen liitteenä olevasta asiakirjasta, jossa Iittalan edustaja on ilmoittanut panevansa Iittalan ja Arabian brändit toimituskieltoon, jottei tule virhetoimituksia. (Iittalan vastauksen liite 29) Mikäli toimituskielto olisi ollut asiakaskohtainen, virhetoimitusten vaaraa ei olisi ollut.

338. Esityksen liitteenä olevista asiakirjoista ilmenee, että halpamyymälä on asetettu toimituskieltoon Muumi- ja 24h-tuotteiden osalta samaan aikaan, kun sen hinnoittelussa on ollut ongelmia Alvar Aalto-, Teema- ja KoKo-tuotteiden osalta (esityksen liite 104), ja että jakelijoille, jotka eivät ole allekirjoittaneet Teema-tuotteiden jakelutiesopimusta, ei ole toimitettu Teema-tuotteita (esityksen liite 99).

3.1.3 Iittalan hinnoittelun tarkoitus ja vaikutukset

339. Toisin kuin Iittala väittää, asia on kilpailuoikeudellisesti täysin yksiselitteinen. Vähittäishinnan määrääminen on vakava kilpailunrajoitus, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen. Kyse on kilpailunrajoituksesta, jonka voidaan jo luonteensa puolesta katsoa haittaavan kilpailun toimivuutta. Sopimuksen todellisten vaikutusten huomioon ottaminen on tarpeetonta, kun on ilmeistä, että sen tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua.

340. Iittalan lähes koko jakeluverkoston kattanut kaikkien tunnetuimpien tuotteiden kuluttajahintoihin kohdistunut määrähinnoittelu on ollut valtakunnallista ja kestänyt useita vuosia. Iittalalla on ollut vahva markkina-asema sekä markkinavoimaa suhteessa kilpailijoihin ja jälleenmyyjiinsä. Kyseessä on kilpailunrikkomus, jonka kilpailua rajoittava tarkoitus on paitsi ilmeinen myös merkittävä.

341. Kilpailua rajoittava liitännäisrajoitus on oikeuskäytännössä tullut hyväksytyksi pääosin lisenssisopimusten yhteydessä. Esityksen kohteena olevassa tilanteessa kyse on normaaleista markkinaolosuhteista ja tavallisesta jakelusopimuksesta, eikä Iittala ole esittänyt esillä olevassa tapauksessa olevan mitään erityispiirteitä, joiden johdosta asiaa tulisi arvioida tavallisesta poikkeavasti. Määrähinnan arvioiminen sallituksi liitännäisrajoitukseksi Iittalan esittämillä perustetuilla merkitsisi sitä, että merkkituotteiden valmistajille katsottaisiin jo lähtökohtaisesti hyväksyttäväksi velvoittaa jakelusopimuksissaan halpamyymälät noudattamaan määrähintaa.

342. Määrähinta on ollut yksiselitteisesti osa Iittalan jakelusopimusta. Iittalan jakelijat ovat saaneet tietyt tuotteet myyntiin sillä ehdolla, että ne ovat suostuneet noudattamaan annettua vähimmäishintaa. Tällöin ei ole kyse sallitusta liitännäisrajoituksesta. Määrähinnoittelu on sellaisenaan kielletty kilpailunrajoitus. Iittala ei ole näyttänyt toteen, miksi määrähinta olisi ollut välttämätön jakelua laajennettaessa.

3.1.4 Väitetyt tehokkuusperusteet

343. Iittalan oikeudellinen arvio kilpailunrajoituslain 5 §:n edellytysten täyttymisestä on virheellinen, eivätkä yhtiön arvionsa tueksi esittämät perustelut pidä paikkaansa. Sopimus, jonka tehokkuusetuja nyt käsillä olevassa asiassa arvioidaan, on nimenomaan määrähintasopimus, ei jakelusopimus.

344. Kilpailunrajoituslain 5 §:n edellytysten täyttyminen on lähtökohtaisesti epätodennäköistä, kun kyseessä on vakava kilpailunrajoitus. Kilpailunrajoituslain 5 §:n edellytysten täyttymistä koskeva todistustaakka kuuluu sille elinkeinonharjoittajalle, joka vetoaa poikkeussäännöstä johtuvaan etuun. Todistustaakka edellytysten täyttymisessä ei siirry viranomaiselle, ennen kuin elinkeinonharjoittaja on todentanut esittämänsä väitteet. Väitteet, joita ei ole todennettu, tulee hylätä. Elinkeinonharjoittajan on selvitettävä yksityiskohtaisesti tehokkuusetujen luonne sekä miten ja miksi ne tarjoavat objektiivista taloudellista etua. Väitetyn tehokkuusedun pohjalta täytyisi pystyä esimerkiksi tarkastelemaan sitä, lisääkö rajoitus merkityksellisillä markkinoilla tehokkuutta riittävästi, jotta tämä etu olisi merkittävämpi kuin sopimuksen samoilla markkinoilla kuluttajille aiheuttamat haitat.

345. Iittala ei ole esittänyt oikeudellisen arvionsa tueksi sellaista näyttöä, joka mahdollistaisi väitettyjen tehokkuusetujen vertaamisen määrähinnoittelusta seuranneeseen kilpailun rajoittumiseen.

346. Määrähintaa ei voida pitää välttämättömänä Iittalan väittämien tehokkuusetujen saavuttamiseksi. Jotta määrähintaa voitaisiin pitää välttämättömänä, tehokkuusetujen saavuttamiseksi ei saisi olla olemassa muita taloudellisesti mahdollisia ja kilpailua vähemmän rajoittavia keinoja. Iittalan olisi tullut osoittaa, miksi muut realistiselta vaikuttavat ja määrähinnoitteluun verrattuna vähemmän kilpailua rajoittavat keinot eivät olisi riittäneet mahdollistamaan tuotteiden laajempaa saatavuutta.

347. Iittala ei ole näyttänyt kilpailunrajoituslain 5 §:n kolmannen edellytyksen mukaisesti toteen, että määrätessään jakelijoilleen vähimmäishinnan se ei ole asettanut asianomaisille elinkeinonharjoittajille rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Edellytysten kumulatiivisuudesta johtuen muiden edellytysten täyttymistä ei ole tarpeen arvioida sen toteamiseksi, ettei kilpailunrajoituslain 5 §:n poikkeusta voida esillä olevassa tapauksessa soveltaa.

348. Lisäksi Iittalan tehokkuusperustelun tueksi esittämät yksittäiset väitteet ovat virheellisiä ja toteennäyttämättömiä. Iittala ei ole vastauksessaan esittänyt jakelun moninkertaista laajentumista koskevan väitteensä tueksi muuta näyttöä kuin kaksi karttaa, joista toiseen on merkitty ympyröillä Iittalan jakelupisteet vuonna 2000 ja toiseen jakelupisteet vuonna 2007 (Iittalan vastauksen liite 5).

349. On epäselvää, missä määrin vuonna 2000 olemassa ollut jakeluverkosto on merkityksellinen vertailukohta esityksen kohteena olevien vuodesta 2005 eteenpäin solmittujen määrähintaehtojen väitettyjen vaikutusten arviointiin. Mitään selvitystä ei ole esitetty siitä, missä määrin jakeluverkkoa olisi voitu maantieteellisesti laajentaa ilman määrähintasopimusta. Kontrafaktuaali (ei määrähinnoittelua) voi yhtä hyvin olla se, että liiketoiminnan kasvun myötä jakeluverkko olisi joka tapauksessa laajentunut. Iittalan argumentoinnissa ei kyetä esittämään selkeää syy-yhteyttä määrähinnoittelun käyttöönoton ja jakeluverkoston kasvun välillä. Vaikka vuonna 2007 jakelupisteitä onkin ollut määrällisesti enemmän, jakeluverkko ei ole ollut maantieteellisesti merkittävästi kattavampi kuin vuonna 2000. Kun lisäksi otetaan huomioon se, että Iittalan tuotteet ovat luonteeltaan sellaisia, ettei kuluttajien tarvitse hankkia niitä päivittäin, ei jakelun laajentumisen marketteihin ja halpamyymälöihin voida katsoa erityisesti synnyttäneen kuluttajaetua paremman saatavuuden kautta. Joka tapauksessa Iittala on määrähinnoittelulla tehokkaasti pienentänyt kuluttajille koituvaa osuutta jakelujärjestelmänsä mahdollisesta tehostamisesta.

350. Lisäksi, mikäli määrähinta on ollut Iittalan väittämällä tavalla jakelun laajentamisen välttämätön edellytys, Iittalan jakelu lienee supistunut määrähinnoittelusta luopumisen jälkeen vuodesta 2008 eteenpäin. Iittala ei ole esittänyt tällaista näyttöä.

351. Iittalan tuotteisiin ei liity vapaamatkustajaongelman mukanaan tuovia ominaispiirteitä, eikä tuotteiden esillepanoa voida rinnastaa ominaisuuksiltaan monipuolisemman tuotteen tuntemuksen hankkimiseen vaadittavaan investointiin. Iittalan omat investoinnit jakeluverkostonsa toimintaan koituvat joka tapauksessa sen omien tuotteiden tuotemerkin hyväksi, eikä näillä investoinneilla ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko kilpailunrajoitus välttämätön vapaamatkustajaongelman ratkaisemiseksi.

352. Iittala on toiminut samoilla tuotemarkkinoilla ja maantieteellisillä markkinoilla. Kaupan rakennemuutoksen myötä käyttötavaroita myydään enemmän päivittäistavarakaupasta, ja Iittala on halunnut moninaistaa jakelukanaviaan. Tämä ei tarkoita sitä, että se olisi siirtynyt uusille markkinoille. Uusien tuotteiden lanseeraamisen osalta on huomattava, että Iittalan kolme tärkeintä tavaramerkkiä Suomen markkinoilla, Iittala, Arabia ja Hackman, ovat kaikki sijoittuneet kymmenen arvostetuimman tavaramerkin joukkoon Suomessa vuosina 2005–2008. Määrähinnoittelu kuluttajakysynnän synnyttämiseksi ei ole ollut tarpeen.

353. Iittalan väite siitä, että kuluttajat olisivat hyötyneet jakelun laajentumisen seurauksena lisääntyneestä kilpailusta, on määrähinnoiteltujen tuotteiden osalta takaperoinen, koska kilpailunrajoituksen nimenomaisena tarkoituksena on ollut estää jakelijoiden välinen hintakilpailu.

354. Määrähinnoittelua ei voida pitää Iittalan väittämällä tavalla vain uusien tai uudistettujen tuotemerkkien lanseeraamiseen liittyneenä alkuvaiheen rajoituksena vaan pitkäkestoisena strategiana. Määrähintasopimusten kohteena olevista tuotteista ainoastaan KoKo-, Tris- ja Nero-sarjat ovat olleet täysin uusia tuotteita, mutta näistä esimerkiksi KoKo-tuotteista määrähintaehdon sisältävä sopimus on tehty kolmena peräkkäisenä vuotena. Teema-tuotesarjaan on liittynyt malliston uudistamista vuonna 2006, mutta siitäkin on tehty uusi määrähintasopimus vuodelle 2007. 24h-tuotteita on uudistettu vuonna 2007, jolloin sarjaan on tullut uusia osia ja värejä, mutta jakelutiesopimuksissa oleva määrähintalauseke on koskenut kaikkia sarjan tuotteita. Muumi-mukeihin Iittala ei ole väittänyt liittyneen minkäänlaista uudistusta, vaan kyse on ollut pelkästään jälleenmyyntihinnan korottamisesta. Kivi-tuikut ja Mariskoolit ovat olleet suomalaisille tuttuja tuotteita pitkältä ajalta. Iittalan sisäisistä suunnitteluasiakirjoista käy selville, että määrähinnoittelua oli tarkoitus jatkaa.

355. Iittalan oma hintaseuranta osoittaa, että jakelijat ovat usein noudattaneet niille asetettuja vähimmäishintoja. Sille, että määrähintaehdot oli muotoiltu mahdollistamaan hintavariointia (esimerkiksi vähittäishinta ”svh +/-5 %”), ei ole annettava asiassa merkitystä, koska ehdot ovat tosiasiassa määränneet alimman vähittäishinnan.

356. Iittalan väitteellä siitä, että sen jakelujärjestelmä olisi ollut lähellä valikoivaa jakelua ja sen vuoksi tietyn hintatason ylläpitäminen olisi ollut lainmukaista, ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, täyttyvätkö kilpailunrajoituslain 5 §:n edellytykset eli syntyykö kilpailunrajoituksella todennettavia tehokkuusetuja. Lisäksi sekä Iittalan näkemys jakelujärjestelmänsä luonteesta että lain tulkinta ovat virheellisiä. Iittala itse käyttää osasta jakelijoitaan nimityksiä ”halpamyymälä” ja ”villit'”, mikä sinänsä osoittaa, ettei se itsekään ole pitänyt omaa jakelujärjestelmäänsä enää laadullisesti valikoivana jakelu-uudistuksensa jälkeen. Lisäksi, vaikka valikoivassa jakelussa hintataso saattaa jakelijoiden omien katetavoitteiden takia muodostua korkeammaksi, määrähinnoittelu on tällöinkin kielletty.

3.1.5 Yksi yhtenäinen kilpailunrikkomus

357. Iittalan tältä osin esittämillä väitteillä ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko Iittala syyllistynyt yhteen yhtenäiseen kilpailunrikkomukseen.

358. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olisi keinotekoista jakaa jatkuva käyttäytyminen, jolla on yksi päämäärä, useisiin erillisiin kilpailusääntöjen rikkomisiin. Keskeistä on näin ollen arvioida, mitä Iittala on tavoitellut määrähinnoittelulla.

359. Iittalalla on koko rikkomusajan ollut yksi tavoite: määrätä vähittäishinta kaikille tunnetuimmille tuotteilleen ja nostaa kuluttajien tuotteista maksamaa hintaa. Tavoitteen toteuttamiseksi Iittala on laatinut määrähintastrategian, joka on käytännössä johtanut jakelijoihin suunnattuihin toimenpiteisiin, jotka on selostettu esityksessä ja jotka ovat johtaneet joko sopimukseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan vähittäishinnasta lähes kaikkien jakelijoiden kanssa.

3.2 Seuraamusmaksu

360. Kyseessä on tähän asti vakavin tuomioistuimessa käsiteltävä vertikaalinen kilpailunrajoitus Suomessa. Se, että vertikaalisia rajoituksia pidetään vähemmän haitallisina kuin horisontaalisia rajoituksia, on otettu huomioon esitetyn seuraamusmaksun määrässä.

361. Kilpailuvirasto on ottanut Iittalalle esitetyn seuraamusmaksun määrässä huomioon myös 1.5.2004 voimaan tulleen lainmuutoksen, jonka tarkoituksena on ollut yhdenmukaistaa kansallista sanktiotasoa Euroopan unionin sääntelyn kanssa, sekä sen, että seuraamusmaksulla tulee hallinnollisena sanktiona olla sekä yleis- että erityisestävä vaikutus.

362. Määrähinnoittelun laajuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon Iittalan toiminta ja liikevaihto sekä tukku- että vähittäismarkkinoilla.

363. Iittalan määrähinnoiteltujen tuotteiden tukkumyynti ketjuille ja muiden kuin kirjallisten määrähintasopimusten kohteena olleiden tuotteiden tukkumyynti on otettava huomioon rikkomuksen laajuutta arvioitaessa. Iittalan omaan vähittäismyyntiin on ollut omiaan vaikuttamaan se, että määrähinnan vuoksi kuluttaja ei ole saanut samoja tuotteita halvemmalla joltain toiselta jakelijalta. Rikkomuksen laajuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös Iittalan oma vähittäismyynti kaikista määrähinnoittelun kohteena olleista tuotteista. Rikkomuksen kohteena olevien markkinoiden laajuutta kuvaa Iittalan koko kotimaan liikevaihdon määrä vuosina 2005–2007. Iittalan kotimaan liikevaihto on vuonna 2005 ollut noin 84,9 miljoonaa euroa, vuonna 2006 noin 98,8 miljoonaa euroa ja vuonna 2007 noin 107 miljoonaa euroa.

364. Seuraamusmaksun määrää korottavina tekijöinä tulee ottaa huomioon, että Iittala on tehostanut määrähinnoittelunsa vaikutuksia hintaseurannalla sekä uhannut ja määrännyt jakelijoita toimituskieltoon.

365. Iittalan vetoamat lieventävät seikat eivät anna aihetta muuttaa seuraamusmaksuesityksen määrää.

366. Iittala ei ole esittänyt uskottavaa selitystä selvityspyynnön kohteena olleiden asiakirjojen toimittamatta jättämiselle.

367. Iittalan on tullut viimeistään 3.10.2006 päivätystä tarkastuspäätöksestä ymmärtää, että yhtiötä epäillään kilpailunrajoituslain vastaisesta määrähinnoittelusta. Kilpailunrikkomus on sekä laajentunut että vakavoitunut vuosina 2006 ja 2007 Kilpailuviraston vuonna 2006 tekemästä tarkastuksesta huolimatta.

368. Kilpailunrikkomuksesta aiheutuneen vahingon määrän tai siitä aiheutuneen taloudellisen hyödyn selvittäminen ei ole edellytys seuraamusmaksun määräämiselle. Mikäli tällainen näyttö esitetään, sillä voi olla vaikutusta määrättävän seuraamusmaksun suuruuteen.

3.3 Oikeudenkäyntikulut

369. Asiassa ei ole perusteita velvoittaa Kilpailuvirastoa korvaamaan Iittalan oikeudenkäyntikuluja. Esityksen tekemistä tässä asiassa ei voida pitää hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentissa tarkoitettuna viranomaisen virheenä, eikä oikeudenkäynti ole aiheutunut Kilpailuviraston virheestä. Ei ole kohtuutonta, että Iittala joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.


4 LISÄVASTAUS

4.1 Määrähinnoittelu

4.1.1 Väitetty määrähinnoittelu

370. Todistustaakka siitä, että Iittala olisi syyllistynyt väitettyyn määrähinnoitteluun, on Kilpailuvirastolla. Tätä todistustaakkaansa Kilpailuvirasto ei ole täyttänyt.

371. Kilpailuvirastolla ei ole suurimmasta osasta Iittalan tuotteista minkäänlaisia todisteita väitteilleen ja muidenkin tuotteiden osalta on selvää, ettei Kilpailuviraston näyttö osapuolten yhteisestä tahdosta ole riittävä.

4.1.2 Hintaseuranta ja jälleenmyyjien hinnoittelu

372. Kilpailuviraston tehtyä esityksensä markkinaoikeudelle Iittala on ollut yhteydessä tiettyihin isoihin jälleenmyyjiinsä ja pyytänyt niiltä mainosmateriaalia vuosilta 2005–2007. (Iittalan vastauksen liite 24)

373. Iittala on vasta Kilpailuviraston väitteisiin vastaamisen yhteydessä lisäksi käynyt läpi jälleenmyyjien markkinointitukeen liittyviä selvityksiä siitä, että sovitut toimenpiteet on toteutettu. Iittala ei ole sitä vastoin aikoinaan ole seurannut, mitä hintoja jälleenmyyjät ovat soveltaneet markkinointitoimenpiteissään. (Iittalan vastauksen liitteet 25, 26 ja 28)

374. Kilpailuviraston Iittalan avainasiakaspäälliköiden ja piiripäälliköiden keväällä 2005, 2006 ja 2007 keräämistä hyllynreunahinnoista tekemä analyysikin osoittaa, että jälleenmyyjät eivät ole noudattaneet Iittalan suositushintoja.

375. Myös lisävastaukseen liitetystä mainosmateriaalista ilmenee, että Iittalan jälleenmyyjät ovat toteuttaneet omiin liiketaloudellisiin tavoitteisiinsa perustuvaa hinnoittelua. (Iittalan lisävastauksen liite 2)

4.1.3 Väitetyt toimituskiellot

376. Kilpailuviraston viittaama Teema-tuoteperhe on uudistettu merkittävästi vuoden 2006 alussa. Uudistukseen ovat liittyneet muun muassa huomattavat muutokset valikoimaan kuuluvissa esineissä ja väreissä sekä siirtyminen tuotteiden irtomyyntiin. Vastaavia uudistuksia on liittynyt muihin tuotekohtaisten liitteiden piirissä olleisiin tuotteisiin, jotka eivät ole olleet täysin uusia. Se seikka, mitkä jälleenmyyjät olivat myyneet ”vanhaa” Teema-tuoteperhettä, ei ole voinut rajoittaa Iittalan vapautta päättää, miten se on järjestänyt uudistetun Teema-tuoteperheen jakelun.

377. Toimituskieltoa käytetään esimerkiksi, jos asiakkaalla on maksuvaikeuksia ja toimitukset täytyy siitä syystä keskeyttää.

378. Iittala pystyy valitsemansa jakelustrategiansa perusteella luonnollisesti määräämään, että tiettyä tuotetta myydään ja siten toimitetaan vain kriteerit täyttäville jälleenmyyjille, joiden kanssa yhtiöllä on voimassa oleva sopimus. Tämä ei tarkoita, että muut potentiaaliset jälleenmyyjät olisivat ”toimituskiellossa” kyseisen tuotteen osalta.

4.1.4 Sopimusedellytyksen täyttyminen

379. Yhteinen tahto on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kilpailuoikeudellisen sopimuksen välttämätön edellytys. Koska kyseessä on subjektiivinen käsite, huomioon ei oteta sitä, millä tavoin osapuolet ovat ilmaisseet tahtonsa käyttäytyä markkinoilla kyseisen sopimuksen mukaisesti. Edes toiminnan muuttaminen ei osoita yhteistä tahtoa toimia valmistajan tahdon mukaisella tavalla. Yhteisen tahdon voidaan katsoa olevan olemassa vain, jos sen subjektiiviset seikat voidaan osoittaa.

380. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa jälleenmyyjiltä on puuttunut vilpitön, subjektiivinen tahto sitoutua Iittalan hintasuosituksiin.

381. Kun tahdonilmaisun vilpittömyydestä ja tarkasta vastaavuudesta on vähänkin epäselvyyttä, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on annettu suuri merkitys sille, onko sopijakumppanin toiminta tosiasiallisesti vastannut sopijakumppaninsa kehotusta.

382. Jälleenmyyjien tosiasiallinen toiminta vahvistaa sen, että yhteinen tahto noudattaa Iittalan hinnoittelusuosituksia on puuttunut kaikilta jälleenmyyjiltä.

383. Oikeuskäytännössä on nimenomaisesti todettu, ettei jälleenmyyjien tietoisuus valmistajan kilpailua rajoittavista pyrkimyksistä tarkoita sitä, että sopimussuhteen jatkaminen ja tilausten tekeminen valmistajalta osoittaisi yhteistä tahtoa.

384. Jälleenmyyjien asiakassuhteen jatkaminen ja tilaukset Iittalalta eivät osoita hyväksyntää Iittalan hinnoittelutavoitteille. Jälleenmyyjät ovat kiistäneet hyväksyntänsä ja poikenneet Iittalan suosittamasta hinnoitteluhaarukasta. Iittala ei ole vedonnut jälleenmyyjien hintapoikkeamiin sopimusrikkomuksena eikä muutoinkaan.

385. Valvonta- ja seuraamusjärjestelmän olemassaololla on merkitystä sen arvioinnissa, onko kyseessä yksipuolinen toimenpide vai yhteiseen tahtoon perustuva sopimus.

386. Pelkästään se seikka, että Iittala on tavanomaisella tavalla seurannut jälleenmyyjiensä vähittäishintoja, ei riitä osoittamaan, että Iittalan ja sen jälleenmyyjien välillä olisi ollut vähittäishintoja koskeva sopimus. Vasta todellinen uhka pakkokeinoista poikkeamistilanteessa voi oikeuskäytännön mukaan synnyttää lähtökohtaisesti vastentahtoisessa jälleenmyyjässä tahdon noudattaa hinnoitteluohjeita. Pelkkä hintaseuranta ei tähän edes riittäisi.

387. Koska suositushinnoittelu ja suositushinnoittelun noudattaminen ovat sallittuja, edellyttää yhteisen tahdon osoittaminen tietyn hintatason noudattamisesta erityistä näyttöä sekä toimittajan että jälleenmyyjän todellisesta tahdosta verrattuna esimerkiksi horisontaaliseen hintasopimukseen tai vertikaaliseen rinnakkaistuonnin estämiseen.

388. Iittalan sisäiset asiakirjat eivät osoita oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla jälleenmyyjien hyväksyntää Iittalan hinnoittelutavoitteille. Kilpailuviraston tulee jälleenmyyjän tahdonilmaisuja koskevalla näytöllä osoittaa, että kukin jälleenmyyjä on vilpittömästi hyväksynyt Iittalan hinnoitteluohjeistukset. Muu näyttötaakka johtaisi todistustaakan kääntymiseen ja syyttömyysolettaman loukkaamiseen.

389. Tuotekohtaisten liitteiden allekirjoittaminen ei osoita jälleenmyyjän vilpitöntä tahtoa noudattaa Iittalan hinnoittelutavoitteita. Subjektiivinen tahto noudattaa liitteen hinnoitteluohjetta ei voi syntyä sillä perusteella, että jälleenmyyjä olisi pelännyt Iittalan taholta tulevia seuraamuksia. Iittalan termistön mukaiset toimituskiellot koskevat aina koko asiakasta. Sen sijaan jakelustrategiaratkaisut ovat tuotekohtaisia.

390. Ketjut eivät ole antaneet hyväksyntäänsä Iittalan hinnoittelutavoitteille. Tarkasteltavana olevaa Iittalan toimintaa on ketjujen osalta pidettävä suositushinnoitteluna eikä edes yksipuolisena hintojen vahvistamisena.

391. Muun muassa Prismojen, K-citymarkettien ja halpamyymälöiden keskeisin kilpailukeino on hinta. Jos hinnalla korostetusti kilpailevat jälleenmyyjät joutuisivat myymään samoilla hinnoilla kuin korkealla palvelulla ja laajalla valikoimalla profiloituneet jälleenmyyjät, ostot suuntautuisivat korkean palvelutason myymälöihin ja ketjut ja halpamyymälät menettäisivät olennaisimman kilpailutekijänsä. Tästä johtuen hinnalla kilpailevilla jälleenmyyjillä ei voi olla oikeuskäytännön edellyttämää vilpitöntä tahtoa antaa suostumustaan noudattaa Iittalan hintasuosituksia. Kilpailuvirasto on tunnustanut ketjujälleenmyyjien vastentahtoisuuden noudattaa Iittalan hintasuosituksia, kun Kilpailuvirasto sinänsä perusteettomasti on väittänyt Iittalan painostaneen ketjuja hintasuositusten noudattamiseen. Kilpailuvirasto on itsekin lähtenyt siitä, että tarkasteltavana oleva Iittalan toiminta on yksipuolista menettelyä, sillä se on kohdistanut esityksensä vain Iittalaan.

392. Toisaalta esimerkiksi Stockmann myy laajalla valikoimalla ja korkealla asiakaspalvelulla ja sen hinnoittelu on ennen tarkasteltua ajanjaksoa ja sen jälkeen ollut markkinoiden yläpäästä. Tästä syystä Stockmannin tosiasiallinen hinnoittelu ei kerro sen tahdosta mukautua Iittalan pyrkimyksiin. Myös Stockmann on kiistänyt sopineensa hinnoittelusta Iittalan kanssa ja myös sen osalta voidaan osoittaa poikkeamia Iittalan suosituksiin.

393. Kilpailuvirasto ei ole arvioinnissaan esimerkiksi Stockmannin osalta ottanut huomioon jälleenmyyjien omaa strategiaa tuotteiden hinnoittelussa. Jälleenmyyjät ovat tuoneet Kilpailuvirastollekin selkeästi esille sen, että Iittalan tuotteet on hinnoiteltu niiden omien katetavoitteiden pohjalta. Tällöin pelkästään se, että yksittäinen jälleenmyyjä olisi noudattanut Iittalan esittämiä hintasuosituksia, ei ole osoitus määrähinnoittelusta. Iittalan sitomattomat hintasuositukset ovat vain saattaneet tiettynä ajankohtana vastata joidenkin jälleenmyyjien omia tavoitteita tuotteiden myynnissä.

394. Iittalalla on oikeus tehdä jakelutieratkaisuja sen mukaan, tukeeko jälleenmyyjän toiminta sen brändiä vai ei.

395. Kilpailuvirasto ei ole osoittanut, että ketjut olisivat hyväksyneet joidenkin excel-taulukoiden mainintoja Iittalan yksipuolisista hinnoittelutavoitteista eikä että ketjujälleenmyyjät olisivat hyväksyneet alennuksen saamisen ehdoksi Iittalan yksipuolisia hinnoittelutavoitteita. Tilausten tekeminen ei tarkoita Iittalan hinnoittelumallien hyväksymistä.

4.1.5 Tehokkuusperusteet

396. Iittalan jakelun laajentamisen ja hinnoitteluohjeistuksen välillä on erittäin selvä syy-yhteys, ja Iittalan hinnoitteluohjeistusta voidaan pitää jakelun laajentamisen liitännäisrajoituksena. Joka tapauksessa tarkastellulle hinnoitteluohjeistukselle on olemassa kaikki tehokkuusperustelujen mukaiset edellytykset: hinnoitteluohjeistus on luonut kustannussäästöjä ja laatuetuja tuotteiden parempana saatavuutena, lyhentyneinä ostosmatkoina, parempana asiakaspalveluna, parempina valikoimina ja lisääntyneenä jälleenmyyjien välisenä kilpailuna, hinnoitteluohjeistus on ollut jakelun laajentamisen yhteydessä uusissa ja uudistuneissa tuotesarjoissa mainittujen kuluttajaetujen saavuttamiseksi välttämätön eikä hinnoitteluohjeistus ole muun ohella väljän sisältönsä vuoksi vähentänyt jälleenmyyjien välistä kilpailua. Hinnoitteluohjeistuksen ei ole ollut tarkoitus olla voimassa pysyvästi.

397. Tarkasteltuna ajankohtana Teema-astiasarjassa on toteutettu laaja uudistus ja myös Muumi-sarjassa on toteutettu uudistus siten, että malliston keskeisiksi myyntiartikkeleiksi ovat tulleet jatkuvasti vaihtuvat sesonkituotteet. Hinnoittelun yksinkertaistamisen vuoksi hinnoittelumallit eivät ole rajoittuneet vain sarjan uusiin osiin, vaan ovat koskeneet koko sarjaa.

398. Kilpailuvirasto on vapaamatkustajuuden osalta esittänyt virheellisiä näkemyksiä ja käsitellyt väärin Iittalan tekemiä investointeja. Iittala on vedonnut myös jälleenmyyjien tekemiin investointeihin ja siihen, että Iittalan ohjeistuksella kokonaisuutena on ollut tarkoitus suojata jälleenmyyjien tekemiä investointeja ja toisaalta säilyttää jälleenmyyjien kannustimet investoida Iittalan tuotteiden jakeluun.

4.2 Seuraamusmaksu

399. Toisin kuin Kilpailuvirasto on väittänyt, käsiteltävässä tapauksessa ei ole kyse laadultaan, laajuudeltaan ja kestoajaltaan tähän asti vakavimmasta tuomioistuimessa käsiteltävästä vertikaalisesta kilpailunrajoituksesta Suomessa.

400. Kilpailuvirasto on esittänyt Iittalalle 40 kertaa suurempaa seuraamusmaksua kuin suurin vertikaalisesta rajoituksesta koskaan Suomessa määrätty seuraamusmaksu. Tällaisessa tilanteessa Kilpailuvirastolla on korostunut näyttötaakka väitteilleen. Tätä todistustaakkaansa Kilpailuvirasto ei ole täyttänyt.

401. Kilpailuviraston viittaama kilpailunrajoituslain muutos, jonka tarkoituksena on ollut yhdenmukaistaa kansallista sanktiotasoa Euroopan unionin sääntelyn kanssa, liittyy luopumiseen kaksiportaisesta sakkosäännöksestä ja siirtymisestä vain prosenttiperusteiseen enimmäissäännökseen. Markkinaoikeus on lisäksi soveltanut 1.5.2004 voimaan tullutta 7 §:ää useassa vertikaalisia rajoituksia koskevassa tapauksessa.

402. Kilpailuviraston menettely tässä asiassa ei ole ollut hallintolain ja muun sen toimintaa koskevan lainsäädännön mukaista. Kilpailuvirastolla on hallintolakiin perustuva neuvontavelvollisuus. Kilpailuneuvoston päätöskäytännössä on katsottu, että Kilpailuvirastolla on velvollisuus reagoida sille esitettyihin tietoihin ja kysymyksiin (asiat Neste/Seo, dn:o 16/359/93, 24.10.1996, ja Valio, dn:o 6/359/96, 24.10.1997). Kilpailuviraston menettely tulee ottaa huomioon mahdollisen seuraamusmaksun määrää alentavana seikkana.

403. Ei voida välttyä vaikutelmalta, että Kilpailuvirasto käyttää Iittalan menettelyä koskevia epäilyjään välineenä pyrkiessään omiin kilpailupoliittisiin tavoitteisiinsa ja vertikaalisia rajoituksia koskevan oikeuskäytännön kiristämiseen. Tähän tähdännee myös Kilpailuviraston epäasiallinen julkisuuden hyväksikäyttö.

404. Kilpailuvirasto ei ole menetellyt siten kuin vastuullisen viranomaisen tulee perusoikeussäännösten, hallintolain ja hyvän hallintotavan mukaan menetellä. Markkinaoikeuden ei tule antaa Kilpailuviraston julkisuudessa käymälle keskustelulle merkitystä, vaan arvioida Kilpailuviraston esitystä ja siinä viitattua näyttöä itsenäisesti ja puhtaan juridisesti.

405. Kilpailuvirasto ei ole esittänyt selvitystä siitä, että kopiot sen mainitseman kahden jakelijan kanssa alkuvuodesta 2007 solmituista tuotekohtaisista liitteistä olisivat olleet Iittalan pääkonttorissa yhtiön vastatessa Kilpailuviraston selvityspyyntöön.

4.3 Oikeudenkäyntikulut

406. Viranomaisen velvoittaminen korvaamaan yksityisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut ei edellytä, että oikeudenkäynti olisi aiheutunut viranomaisen virheestä, sillä hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentti eivät ole keskenään riippuvuussuhteessa. Oikeudenkäyntikulujen korvaamisen selkeänä lähtökohtana on se, että hävinnyt osapuoli korvaa voittaneen asianosaisen oikeudenkäyntikulut. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentin ei ole tarkoitus muuttaa tätä periaatetta, vaan se toimii ainoastaan erityisenä korvausperusteena, joka sinänsä täyttyy nyt esillä olevassa tapauksessa. Hallintolainkäyttölain tarkoituksena on nimenomaisesti ollut lisätä yksityisen asianosaisen mahdollisuutta saada oikeudenkäyntikulunsa korvatuiksi myös hallintoprosessissa.


II MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

1 PERUSTELUT

1.1 Kysymyksenasettelu

407. Kilpailuvirasto on esittänyt, että markkinaoikeus määrää Iittala Group Oy Ab:lle 4.000.000 euron suuruisen seuraamusmaksun kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisesta menettelystä ajalla 4.4.2005–31.12.2007.

408. Kilpailuviraston esityksen mukaan Iittala on asettanut tunnetuimpien tuotteidensa osalta alimman sallitun vähittäismyyntihinnan lähes kaikille itsenäisille jälleenmyyjilleen Suomessa. Kyseinen Iittalan menettely on Kilpailuviraston esityksen mukaan rikkonut kilpailunrajoituslain 4 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädettyä osto- tai myyntihintojen vahvistamista koskevaa kieltoa. Kilpailuviraston esityksen mukaan Iittala on siten sanotulla toiminnallaan syyllistynyt kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaiseen menettelyyn. Kilpailuviraston esityksen mukaan asiassa ei ole käsillä sellaisia tehokkuusperusteluja, joiden nojalla kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kielletty menettely voitaisiin sallia kilpailunrajoituslain 5 §:n nojalla.

409. Iittala on kiistänyt syyllistyneensä kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaiseen menettelyyn ja vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Kilpailuviraston esityksen. Iittalan mukaan hinnoittelulle on joka tapauksessa ollut olemassa kilpailunrajoituslain 5 §:n mukaiset tehokkuusperusteet. Seuraamusmaksun osalta Iittala on vaatinut, että se jätetään määräämättä tai että se määrätään ainakin Kilpailuviraston esittämää määrää alempana.

410. Esillä olevassa asiassa on siten kysymys ensinnäkin siitä, onko Iittala menetellyt kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisesti. Mikäli näin on, on seuraavaksi kysymys siitä, kuuluuko järjestely kilpailunrajoituslain 5 §:ssä säädetyn poikkeuksen piiriin. Mikäli näin ei ole, asiassa on vielä kysymys kilpailunrajoituslain 7 §:ssä tarkoitetun seuraamusmaksun mahdollisesta määräämisestä Iittalalle.

1.2 Iittalan väitetty kilpailunrajoituslain 4 §:n vastainen menettely

1.2.1 Sovellettavat oikeusohjeet

411. Kilpailunrajoituslaki (480/1992) on kumottu 1.11.2011 voimaan tulleella kilpailulailla. Kilpailulain 50 §:n mukaan ennen tämän lain voimaantuloa tapahtuneisiin kilpailunrikkomuksiin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

412. Kilpailunrajoituslain 4 §:n 1 momentin mukaan sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy, ovat kiellettyjä. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja.

413. Kilpailunrajoituslain esitöiden (HE 11/2004 vp s. 31) mukaan edellä mainittu säännös sisältää tuolloin voimassa olleen kilpailunrajoituslain 4 §:n (480/1992) mukaisen määrähintojen asettamiskiellon, lukuun ottamatta mahdollisuutta asettaa enimmäismyyntihinta tai suositella myyntihintaa. Esitöiden mukaan myös enimmäishintojen asettaminen ja hintasuositukset ovat kuitenkin kiellettyjä, jos ne johtavat kiinteään hintaan tai vähimmäismyyntihintaan esimerkiksi jonkin osapuolen käyttämän painostuksen tai tarjoamien kannustimien vuoksi. Vähimmäismyyntihintojen asettaminen on edelleen kiellettyä.

414. Kilpailunrajoituslain esitöiden mukaan lain 4 §:n tarkoituksena on yhdenmukaistaa horisontaalisia ja vertikaalisia kilpailunrajoituksia koskeva kansallinen sääntely EY 81 artiklan (nykyisin SEUT 101 artikla) mukaisen sääntelyn kanssa. Pykälä perustuu EY 81 artiklan 1 kohtaan ja sitä on tulkittava EY 81 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti (HE 11/2004 vp s. 31). Markkinaoikeus viittaa jäljempänä EY 81 artiklaan, koska SEUT 101 artikla ei sovellu ajallisesti nyt esillä olevaan asiaan.

415. EY 81 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan yhteismarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla, ja erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja.

416. EY 81 artiklan 3 kohdassa määrätään poikkeuksesta artiklan 1 kohtaan tiettyjen edellytysten täyttyessä.

417. EY 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 22.12.1999 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2790/1999 (EYVL L 336, s. 21; jäljempänä ryhmäpoikkeusasetus) 2 artiklan 1 kohdan mukaan EY 81 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta asetuksessa säädetyin edellytyksin sopimuksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joihin sitoutuneet kaksi tai useampaa yritystä toimivat sopimuksen kannalta eri tuotanto- tai jakeluportailla ja jotka koskevat osapuolille asetettuja tiettyjen tavaroiden ja palvelujen ostoon, myyntiin ja jälleenmyyntiin sovellettavia ehtoja (vertikaaliset sopimukset). Ryhmäpoikkeusasetuksen kymmenennessä perustelukappaleessa on kuitenkin todettu, että asetuksen poikkeusta ei pidä soveltaa tietyntyyppisiin rajoituksiin, joilla on vakavia kilpailunvastaisia vaikutuksia, kuten vähimmäis- ja kiinteät jälleenmyyntihinnat. Ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan a alakohdassa säädetäänkin, että 2 artiklassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta vertikaalisiin sopimuksiin, joilla suoraan tai välillisesti, yksinään tai yhdistettynä muihin osapuolten määräysvallassa oleviin tekijöihin, pyritään rajoittamaan ostajan mahdollisuutta asettaa oma jälleenmyyntihinta tämän kuitenkaan rajoittamatta toimittajan mahdollisuutta asettaa enimmäismyyntihinta tai suositella myyntihintaa, edellyttäen, että nämä eivät johda kiinteään tai vähimmäismyyntihintaan jonkin osapuolen käyttämän painostuksen tai tarjoamien kannustimien vuoksi.

418. Euroopan komissio on antanut suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista (EYVL 2000, C 291, s. 1; jäljempänä komission suuntaviivat), jotka eivät sido Euroopan unionin tuomioistuimia eivätkä kansallisia tuomioistuimia ja joiden 46 kohdassa on todettu, että ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artikla sisältää luettelon vakavimmista rajoituksista, jotka johtavat koko vertikaalisen sopimuksen sulkemiseen ryhmäpoikkeusasetuksen ulkopuolelle. Komissio on antanut vuonna 2010 uudet suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista (EUVL 2010, C 130, s. 1), jotka eivät ajallisesti koske nyt esillä olevaa asiaa.

419. Komission suuntaviivojen 47 kohdassa todetaan, että ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan a alakohdassa mainittu vakava rajoitus koskee jälleenmyyntihinnan määräämistä eli sopimuksia tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joiden suorana tai epäsuorana tarkoituksena on määrätä kiinteä jälleenmyyntihinta tai vähimmäisjälleenmyyntihinta taikka kiinteä hinta- tai vähimmäishintataso, jota ostajan on noudatettava. Jos kyseessä ovat sopimusmääräykset tai yhdenmukaistetut menettelytavat, joissa selkeästi määrätään jälleenmyyntihinta, rajoitus on selvä. Myös jälleenmyyntihinnasta epäsuorasti määrääminen kuuluu rajoituksen piiriin. Esimerkkejä tästä ovat sopimukset, joissa määrätään jakelukate tai enimmäisalennus, jonka jakelija voi myöntää etukäteen määrätystä hintatasosta, taikka joissa alennusten saaminen tai myynnin- edistämiskustannusten takaisinsaanti toimittajalta edellyttää määrätyn hintatason noudattamista, kuten myös etukäteen määrätyn jälleenmyyntihinnan sitominen kilpailijoiden jälleenmyyntihintoihin, uhkaukset, pelottelut, varoitukset, sopimussakot, toimitusten viivästyminen tai keskeyttäminen taikka sopimusten irtisanominen ellei tiettyä hintatasoa noudateta. Suorat tai epäsuorat keinot hinnan vahvistamiseksi voivat olla tehokkaampia, jos ne yhdistetään toimenpiteisiin, joilla pyritään saamaan selville hintoja alentavat jakelijat, kuten hintaseurantajärjestelmän luominen tai vähittäiskauppiaiden velvoittaminen ilmoittamaan, jos jakeluverkon muut jäsenet poikkeavat annetusta hintatasosta. Suoraa tai epäsuoraa hinnan vahvistamista voidaan tehostaa yhdistämällä se toimenpiteisiin, jotka vähentävät ostajan halua alentaa jälleenmyyntihintaa. Tällaisesta on kyse, jos toimittaja esimerkiksi painaa ohjevähittäishinnan valmiiksi hyödykkeeseen tai velvoittaa ostajan soveltamaan siihen suosituimmuuslauseketta. Samanlaisilla epäsuorilla ja ”kannustavilla” toimenpiteillä voidaan saada enimmäishinnat tai ohjehinnat toimimaan kuten jälleenmyyntihinnan määrääminen. Jos toimittaja antaa ostajalle ohjehinnastot tai enimmäishinnastot, tämän ei yksinään katsota johtavan jälleenmyyntihinnan määräämiseen.

420. Kilpailunrajoituslain esitöissä todetaan edelleen (HE 11/2004 vp s. 31), että lain 4 §:ssä kielletään sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena tai seurauksena on merkittävä kilpailun estyminen, rajoittuminen tai vääristyminen. Sopimuksella, päätöksellä tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla tulee siten olla merkittävä kilpailua estvä, rajoittava tai vääristävä vaikutus lain 2 §:n 4 momentin mukaisesti Suomessa tai suomalaiseen asiakaspiiriin, jotta se tulisi pykälän kiellon piiriin.

421. Tähän liittyen esitöissä on viitattu komission soveltamaan vähämerkityksellisyysarviointiin eli käytännössä komission antamaan tiedonantoon vähämerkityksisistä sopimuksista, jotka eivät EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoita tuntuvasti kilpailua (de minimis -sopimukset) (EYVL 2001, C 368, s. 13; jäljempänä komission de minimis -tiedonanto). Komission de minimis –tiedonannon 11 kohdan 2 alakohdan a alakohdan mukaan vähämerkityksellisinä ei kuitenkaan voida pitää sopimuksia, jotka sisältävät minkä tahansa vakavimmista rajoituksista, kuten sellaisten yritysten välisissä sopimuksissa, jotka eivät kilpaile keskenään, rajoitukset, joilla suoraan tai välillisesti, yksinään tai yhdistettyinä muihin osapuolten määräysvallassa oleviin tekijöihin, pyritään rajoittamaan ostajan mahdollisuutta asettaa oma jälleenmyyntihinta rajoittamatta toimittajan mahdollisuutta asettaa enimmäismyyntihinta tai suositella myyntihintaa, edellyttäen, että nämä eivät johda kiinteään tai vähimmäismyyntihintaan jonkin osapuolen käyttämän painostuksen tai tarjoamien kannustimien vuoksi. Kilpailunrajoituslain esitöissä todetaankin, että vähimmäismyyntihinnan asettamista sellaisten elinkeinonharjoittajien välillä, jotka eivät kilpaile keskenään, ja sopimuksen tarkoituksessa eri tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien kilpailijoiden välillä, pidetään yhtenä vakavimpana kilpailunrajoituksena, jota ei voida pitää vähämerkityksellisenä (HE 11/2004 vp s. 32).

422. Kilpailunrajoituslain esitöissä on vielä lain 4 §:n osalta todettu, että siinä mainittujen sopimusten, päätösten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen tarkoituksena voidaan katsoa olevan merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua erityisesti silloin, kun kyseessä on jokin vakavimmista kilpailunrajoituksista. Esitöiden mukaan tämä ei edellytä, että kilpailunrajoituksen osapuolilla olisi ollut nimenomainen tavoite rajoittaa kilpailua. Tällöin ei myöskään tarvita erillistä näyttöä kilpailua estävien, rajoittavien tai vääristävien vaikutusten osalta (HE 11/2004 vp s. 32). Myös komission suuntaviivojen 7 kohdassa todetaan, että ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklassa lueteltujen sopimusten osalta, joiden tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen, komission ei edellytetä arvioivan niiden todellisia vaikutuksia markkinoilla.

423. Markkinaoikeus toteaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, joka on otettava huomioon tulkittaessa kilpailunrajoituslain 4 §:ää, on todettu, ettei SEUT 101 artiklassa (aiemmin EY 81 artikla) eikä ryhmäpoikkeusasetuksessa viitata vakavimpien kilpailunrajoitusten käsitteeseen (asia C-439/09, Pierre Fabre Dermo-Cosmétique, tuomio 13.10.2011, 32 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Sen sijaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 20.4.2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 330/2010 (EUVL L 102, s. 1), jota ei sovelleta ajallisesti nyt esillä olevaan asiaan, 4 artiklan otsikossa viitataan nimenomaisesti vakavimpiin kilpailunrajoituksiin (Ryhmäpoikkeuksen poistavat rajoitukset – vakavimmat kilpailunrajoitukset).

424. Unionin tuomioistuin on vakiintuneesti todennut, että jotta sopimus kuuluisi EY 81 artiklan 1 kohdassa esitetyn kiellon soveltamisalaan, sopimuksen on oltava sellainen, että sen ”tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla tai siitä seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla”. Asiassa 56/65, LTM, 30.6.1966 annetusta tuomiosta (Kok., s. 337, Kok. Ep. I, s. 251) lähtien vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämän edellytyksen vaihtoehtoisuus, joka osoitetaan konjunktiolla ”tai”, johtaa siihen, että ensiksi on tarkasteltava sopimuksen tarkoitusta ottaen huomioon se taloudellinen asiayhteys, jossa sitä on sovellettava. Jos sopimuksen tarkoitus todetaan kilpailunvastaiseksi, sopimuksen vaikutuksia kilpailuun ei ole tarpeen tutkia (ks. yhdistetyt asiat C-501/06 P, C–513/06 P, C-515/06 P ja C-519/06 P, GlaxoSmithKline Services ym. v. komissio ym., tuomio 6.10.2009, Kok., s. I-9291, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja edellä 423 kohdassa mainittu asia Pierre Fabre Dermo-Cosmétique, tuomion 34 kohta).

425. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on myös todettu, että jos kyseessä oleva sopimus ei täytä kaikkia ryhmäpoikkeusasetuksessa säädettyjä edellytyksiä, se kuuluu EY 81 artiklan 1 kohdassa säädetyn kiellon piiriin vain, jos sen tarkoituksena on rajoittaa tuntuvasti kilpailua tai siitä seuraa, että kilpailu rajoittuu huomattavasti yhteismarkkinoilla, ja jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (asia C-230/96, Cabour, tuomio 30.4.1998, Kok., s. I-2055, 48 kohta; asia C-279/06, CEPSA, tuomio 11.9.2008, Kok., s. I–6681, 72 kohta; asia C-260/07, Pedro IV Servicios, tuomio 2.4.2009, Kok., s. I-2437, 68 kohta ja asia C-506/07, Lubricarga, määräys 3.9.2009, 23 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

426. Sopimus ei kuulu EY 81 artiklan 1 kohdan kiellon soveltamisalaan, jos se vaikuttaa markkinoihin vain vähäisesti ottaen huomioon asianosaisten heikon aseman kyseisten tuotteiden markkinoilla (asia 5/69, Völk, tuomio 9.7,1969, Kok., s. 295, Kok. Ep. I, s. 407, 7 kohta ja asia C-238/05, Asnef-Equifax ja Administración del Estado, tuomio 23.11.2006, Kok., s. I-11125, 50 kohta). Näin ollen vähämerkityksellisenä pidettävä sopimus ei välttämättä kuulu EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, vaikka siinä olisikin esimerkiksi vähittäismyyntihintojen vahvistamista koskevia ehtoja (edellä 425 kohdassa mainittu asia Lubricarga, määräyksen 24 ja 26 kohta). Vähittäismyyntihintojen vahvistamista koskevia ehtoja sisältävään sopimukseen ei siten sovelleta EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kieltoa edellyttäen, ettei sopimus ole omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja ettei sen tarkoituksena tai vaikutuksena ole kilpailun tuntuva rajoittaminen, mikä on ratkaistava ottamalla huomioon se taloudellinen ja oikeudellinen konteksti, jossa sopimus on tehty (edellä 425 kohdassa mainittu asia Lubricarga, määräyksen 33 kohta; ks. myös asia C-214/99, Neste, tuomio 7.12.2000, Kok., s. I-11121, 25–27 kohta).

1.2.2 Oikeudellinen arviointi

1.2.2.1 Alustavia huomioita

427. Kuten edellä on todettu, kilpailunrajoituslain 4 § perustuu EY 81 artiklan 1 kohtaan ja sitä on tulkittava EY 81 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti.

428. Unionin tuomioistuimen ja yleisen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 81 artiklan 1 kohdan soveltaminen riippuu useiden eri edellytysten täyttymisestä, ja sen, joka vetoaa tähän määräykseen, on näytettävä toteen niiden täyttyminen. On siis ensinnäkin osoitettava, että on olemassa yritysten välinen sopimus, yhdenmukaistettu menettelytapa tai yritysten yhteenliittymän päätös; toiseksi, että sen tarkoituksena tai seurauksena on kilpailun huomattava rajoittaminen; ja kolmanneksi, että se on omiaan vaikuttamaan yhteisön sisäiseen kauppaan, jolloin tämä viimeksi mainittu edellytys koskee yksinomaan yhteisön oikeuden soveltamisalan määrittämistä (ks. asia T-168/01, GlaxoSmithKline Services v. komissio, tuomio 27.9.2006, Kok., s. II-2969, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

429. Markkinaoikeus toteaa aluksi, että Kilpailuviraston esityksen mukaan asiassa ei ole ollut riittävästi aihetta todeta kilpailunrajoituksella olevan vaikutusta Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisen kaupan rakenteeseen eikä rajoitus näin ollen ole ollut omiaan vaikuttamaan merkittävästi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan siten, että EY 81 artiklan 1 kohta olisi tullut sovellettavaksi kilpailunrajoitusartiklan 4 §:n lisäksi. (esityksen 228 kohta) Markkinaoikeus toteaa, ettei asiassa ole esitetty selvitystä Iittalan menettelyn mahdollisesta vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, eikä EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamista ole tältä osin aihetta arvioida toisin kuin Kilpailuviraston esityksessä on tehty. Näin ollen myös markkinaoikeus perustaa arviointinsa kilpailunrajoituslain 4 §:n säännöksiin, siten kuin niitä on tulkittava unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön nojalla, ja arvioi sitä, täyttyvätkö edellisessä kohdassa esitetyn oikeusohjeen kaksi ensimmäist edellytystä.

430. Kilpailuviraston esityksen mukaan Iittalan toimialana on kodintuotteiden, kuten ruoanvalmistus- ja kattausvälineiden sekä koriste-esineiden suunnittelu, valmistus, markkinointi sekä tukku- ja vähittäismyynti. Iittala toimii maailmanlaajuisesti ja sillä on vahva asema kotimarkkinoillaan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, joissa yrityksen tavaramerkkejä ovat muun muassa Arabia, Hackman, Iittala, BodaNova, Höganäs Keramik, Rörstrand ja Høyang-Polaris. (esityksen 27 kohta)

431. Asiassa esitetystä selvityksestä käy ilmi, että Iittalan kotimaan liikevaihto on vuonna 2007 ollut noin 107 miljoonaa euroa, josta 45–65 miljoonaa euroa on kertynyt tukkumyynnistä jälleenmyyjille. Loput kotimaan liikevaihdosta on kertynyt Iittalan omien vähittäismyymälöiden ja postimyynnin kautta sekä muusta tukkumyynnistä, kuten B2B- ja HoReCa-myynnistä. Iittala-tavaramerkin osuus kotimaan liikevaihdosta (tukkumyynti jälleenmyyjille ja Iittalan omien vähittäismyymälöiden ja postimyynnin osuus) vuonna 2007 on ollut 30–50 miljoonaa euroa, Hackman-tavaramerkin osuus 5–25 miljoonaa euroa ja Arabia-tavaramerkin osuus 15–35 miljoonaa euroa.

432. Kilpailuviraston esityksen mukaan Iittalan valmistamien tuotteiden jakelu on järjestetty omien vähittäismyymälöiden lisäksi sopimalla jälleenmyynnistä itsenäisten jälleenmyyjien kanssa. Iittalan jälleenmyyjinä on sekä päivittäistavarakaupan ketjuihin kuuluvia tavarataloja ja marketteja että näiden ketjujen ulkopuolisia erikoisliikkeitä ja halpamyymälöitä. Kilpailuviraston esityksen mukaan Iittala on vuodesta 2005 alkaen käyttänyt useiden tuotteiden kohdalla sopimusmallia, jossa jälleenmyyjille asetetaan alin sallittu vähittäismyyntihinta. (esityksen 7 kohta)

433. Kilpailuviraston esityksen mukaan solmiessaan jälleenmyyntisopimuksen ketjuihin kuulumattomien liikkeiden kanssa Iittala on laatinut yhteistoiminta-/jakelusopimukseksi nimetyn sopimuksen, jossa sovitaan liikesuhteen yleisistä ehdoista. Tämän perussopimuksen lisäksi näiden jälleenmyyjien on tavaratoimitukset turvatakseen tullut tiettyjen tuotteiden kohdalla allekirjoittaa jakelutiesopimus, jossa on määritelty tuotekohtaisten valikoimaan ja esillepanoon liittyvien asioiden ohella tuotteen alin sallittu vähittäismyyntihinta. Kilpailuviraston esityksen mukaan tuotekohtaisissa jakelutiesopimuksissa on määritelty tuotteen alimmaksi sallituksi vähittäismyyntihinnaksi joko Iittalan kulloinkin voimassa olevan vähittäismyyntihinnaston mukainen suositushinta tai vaihtoehtoisesti ilmoitettu minkä verran tämän suositushinnan korkeintaan saa alittaa. Lisäksi kyseisissä sopimuksissa on määrätty suurin sallittu kampanja-alennus ja kampanjan enimmäispituus. Kilpailuviraston esityksen mukaan kyseisten tuotekohtaisten jakelutiesopimusten mukaan näiden ehtojen noudattaminen on ollut edellytys tuotteen myyntiin saamiselle. Esityksen mukaan yhteensä noin 90 Iittalan jälleenmyyjänä toimivaa halpamyymälää tai erikoisliikettä on allekirjoittanut määrähintalausekkeen sisältäviä jakelutiesopimuksia vuosina 2005–2007. (esityksen 8–10 kohta)

434. Kilpailuviraston esityksen mukaan päivittäistavarakaupan ketjuihin kuuluvien tavaratalojen ja markettien kanssa sopimussuhteen ehdoista on sovittu näiden yritysten käyttämillä tavarantoimittajasopimuksilla. Esityksen mukaan Iittala oli yrittänyt saada myös kyseiset yritykset allekirjoittamaan määrähintaehdon sisältäviä tuotekohtaisia jakelutiesopimuksia, mutta nämä eivät olleet suostuneet. Esityksen mukaan Iittala on sisällyttänyt määrähinnan päivittäistavarakaupan ketjujen kanssa solmittuihin sopimussuhteisiin osin nimenomaisesti suullisesti tai sähköpostitse sopimalla, ja osin jälleenmyyjät ovat noudattaneet määrähintaa tosiasiallisilla toimillaan. (esityksen 11 kohta)

435. Kilpailuviraston esityksen mukaan Iittalan myyntihenkilökunta on valvonut jälleenmyyjien vähittäishintoja määrähinnoiteltujen tuotteiden kohdalla. Kun jälleenmyyjät ovat joissain tuotteissa ajoittain osin poikenneet määrähinnasta, Iittala on pyrkinyt taivuttelemaan jälleenmyyjää noudattamaan annettua hintaa korostaen, että siitä on sovittu muidenkin jälleenmyyjien kanssa. Kilpailuviraston esityksen mukaan Iittala on myös asettanut määrähinnan noudattamisen tuotteiden saamisen edellytykseksi. (esityksen 12 kohta)

436. Markkinaoikeus tutkii ensin, onko Iittalan ja sen jälleenmyyjien välille katsottava syntyneen kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitettu sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa määrähinnoittelusta Kilpailuviraston esityksen mukaisesti.

1.2.2.2 Yritysten välisen sopimuksen olemassaolo

437. Iittalan mukaan Iittalan ja sen jakelijoiden välillä ei ole ollut sopimusta määrähinnoittelusta vaan sen viestintä jakelijoille on painottunut toivomuksiin ja suositteluun, ja myös allekirjoitettujen liitteiden hinnoittelukohdat tulisi tulkita ennemmin suositukseksi kuin määrähinnoitteluksi.

Sopimuksen käsitteestä

438. Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että jos valmistajan tekemä päätös on yrityksen yksipuolista toimintaa, EY 81 artiklan 1 kohdassa määrätty kielto ei koske tätä päätöstä (ks. asia T–41/96, Bayer v. komissio, tuomio 26.10.2000, Kok., s. II-3383, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus ei nimittäin voi perustua pelkästään siihen, että joku sopimusosapuolista ilmaisee yksipuolisen politiikkansa, joka voidaan toteuttaa ilman muiden myötävaikutusta (yhdistetyt asiat C-2/01 P ja C–3/01 P, BAI v. Bayer ja komissio, tuomio 6.1.2004, Kok., s. I-23, 101 kohta).

439. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että jotta kyseessä on EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus, edellytetään ja riittää, että kyseessä olevat yritykset ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa käyttäytyä markkinoilla tietyllä tavalla (ks. asia T-18/03, CD-Contact Data v. komissio, tuomio 30.4.2009, Kok., s. II-1021, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

440. Kyseisen yhteisen tahdon ilmaisumuodon osalta riittää, että sopimusehdoissa ilmaistaan sopimuspuolten tahto toimia markkinoilla sopimuksen määräysten mukaisesti, eikä tällöin ole tarpeen, että ilmaisu olisi kansallisen oikeuden mukainen pakottava ja pätevä sopimus (ks. edellä 438 kohdassa mainittu asia Bayer v. komissio, tuomion 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

441. Jotta kyseessä olisi EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus, riittää, että näennäisesti yksipuolinen toimenpide tai menettely on ilmaisu vähintään kahden sopimuspuolen yhteisestä tahdosta, eli keskeistä on vähintään kahden sopimuspuolen yhteisymmärrys. Merkitystä ei ole tämän yhteisymmärryksen muodolla, kunhan ilmaisu tarkoin vastaa tätä yhteisymmärrystä. Tämä yhteisymmärrys voi ilmetä sekä sopimuksen, kuten jakelusopimuksen, lausekkeista että kysymyksessä olevien yritysten käyttäytymisestä ja erityisesti esimerkiksi jälleenmyyjien hiljaisesta suostumuksesta valmistajan kehotukseen (ks. asia C-74/04 P, komissio v. Volkswagen, tuomio 13.7.2006, Kok., s. I-6585, 37 ja 39 kohta ja edellä 439 kohdassa mainittu asia CD-Contact Data v. komissio, tuomion 48 kohta).

442. Ensin mainitussa tapauksessa on tutkittava tapauskohtaisesti sopimuksen lausekkeita ottaen huomioon tarpeen vaatiessa kaikki muut keskeiset tekijät, kuten kyseisen sopimuksen tavoitteet siinä taloudellisessa ja oikeudellisessa asiayhteydessä, jossa se oli tehty (ks. edellä 441 kohdassa mainittu asia komissio v. Volkswagen, tuomion 45 kohta).

443. Toisessa esimerkkitapauksessa, eli ratkaisevien sopimusmääräysten puuttuessa EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen olemassaolo edellyttää sitä, että jälleenmyyjät ovat nimenomaisesti tai hiljaisesti antaneet suostumuksensa valmistajan toteuttamalle toimenpiteelle (ks. edellä 441 kohdassa mainittu asia komissio v. Volkswagen, tuomion 46 kohta). Toisin sanoen, jotta EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen voitaisiin katsoa syntyneen hiljaisella hyväksynnällä, on välttämätöntä, että sopimuspuolen sellaisella tahdonilmaisulla, jolla on kilpailunvastainen tarkoitus, kehotetaan joko nimenomaisesti tai hiljaisesti toista osapuolta osallistumaan tällaisen tarkoituksen yhteiseen toteuttamiseen, ja näin on varsinkin silloin, kun tällaisen sopimuksen tekeminen ei ensi arviolta ole toisen osapuolen, kuten jälleenmyyjien, etujen mukaista (edellä 438 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat BAI v. Bayer ja komissio, tuomion 102 kohta).

444. Markkinaoikeus muistuttaa, että EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi ei edellytetä, että osoitettaisiin yhteinen tahto tavoitella kilpailunvastaista päämäärää (ks. edellä 428 kohdassa mainittu asia GlaxoSmithKline Services v. komissio, tuomion 77 kohta).

445. Markkinaoikeus toteaa vielä, että kuuluakseen kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitetun kiellon piiriin, rajoituksessa voi olla nimenomaisen sopimuksen sijaan kyse myös yritysten yhteenliittymien päätöksestä tai yhdenmukaistetusta menettelytavasta.

446. Yhdenmukaistetulla menettelytavalla tarkoitetaan yritysten välistä yhteistoiminnan muotoa, jolla korvataan tietoisesti riskit yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä, ilman että tehtäisiin varsinaista sopimusta (ks. asia C-8/08, T-Mobile Netherlands ym., tuomio 4.6.2009, Kok., s. I-4529, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

447. Unionin tuomioistuin on todennut, että käsitteet ”sopimus” ja ”yritysten yhteenliittymien päätökset” ja ”yhdenmukaistettu menettelytapa” kattavat subjektiiviselta kannalta samankaltaisia yhteistyön muotoja, jotka eroavat toisistaan ainoastaan voimakkuutensa ja ilmenemismuotojensa osalta. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä kehitettyjä periaatteita sen arvioimiseksi, onko markkinakäyttäytymisen tarkoituksena estää kilpailu tai rajoittaa tai vääristää kilpailua tai seuraako siitä, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy, sovelletaan siitä riippumatta, onko kyseessä sopimus, päätös vai yhdenmukaistettu menettelytapa (edellä 446 kohdassa mainittu asia T-Mobile Netherlands ym., tuomion 23 ja 24 kohta).

448. Näin ollen esillä olevassa asiassa ei ole tarpeen määritellä, onko kyse nimenomaisesti sopimuksesta vai yhdenmukaistetusta menettelytavasta. Kilpailuviraston mukaan menettelyssä on ollut osin kyse sopimuksesta ja osin yhdenmukaistetusta menettelytavasta.

449. Markkinaoikeus tutkii seuraavaksi, ovatko Iittala ja sen jälleenmyyjät ilmaisseet yhteisen tahdon vähimmäishinnasta, eli onko kyseessä kahdenvälinen menettelytapa eivätkä Iittalan yksipuoliset menettelytavat.

450. Tässä tarkoituksessa markkinaoikeus kuvaa taustaksi ensin lähinnä Iittalan menettelyä, sellaisena kuin se ilmenee Kilpailuviraston esityksen liitteenä olevasta asiakirja-aineistosta, ja erityisesti Iittalan sisäisistä muistioista ja raporteista.

Iittalan menettelyn kuvaus

451. Kilpailuviraston esitys koskee ajanjaksoa 4.4.2005–31.12.2007. Markkinaoikeus toteaa, että asiakirja-aineistossa on Iittalan sisäisiä muistioita ja raportteja, jotka, vaikka kohdistuvatkin tätä edeltävään aikaan, ovat kuvaavia arvioitaessa Iittalan tahtoa ja sen ja sen jälleenmyyjien välistä menettelyä kokonaisuudessaan.

452. Asiakirja-aineistosta käy ilmi (Iittalan 13.4.1999 päivätty asiakirja ”Arabian, iittalan ja Hackmannin alennuspolitiikka 1.5.1999 alkaen”), että Iittala on jo vuonna 1999 pohtinut hinnoittelu- ja alennuspolitiikkaansa ja todennut, että ”jatkossa on sama alennuspolitiikka koko maassa ja kaikilla asiakkailla”. Asiakirjassa on todettu, että otetaan käyttöön suositushinta, joka on ”HCD:n mielipide tuotteiden oikeasta arvosta”, ja että ”suositushinta ei ole ohjehinta, vaan todellinen hinta, koska se perustuu omissa myymälöissämme käyttämiin I-laadun hintoihin”. (esityksen liite 190)

453. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että jakelutiesopimusten käyttöä on alettu pohtia jo vuonna 2003. Iittalan sisäisessä, 2.10.2003 päivätyssä käsin kirjoitetussa muistiossa, jonka otsikkona on ”Vuosisopimuksen tekoneuvottelua varten -> jakelutiesopimus” on muun ohella maininnat ”jakelusopimus/vuosisopimus -> voisiko olla yhteinen” ja ”jakelutiesopimus positiivisessa mielessä tavaratalosektorilla”. (esityksen liite 192)

454. Asiakirja-aineistosta käy myös ilmi, että Iittalan ja sen jälleenmyyjien välillä on ollut keskustelua tiettyjen tuotteiden vähittäismyyntihinnoista ainakin jo 2003 vuoden lopulla. Iittalan 20.11.2003 pidetyn vähittäiskaupan suunnittelupalaverin pöytäkirjassa on todettu, että ”Prismoissa ja Citymarketeissa Aalto pienten maljojen suositushinta palautuu oikeaan hintatasoon vuoden vaihtee(seen), joulukuvastoihin ehditty painaa alhaisempi hinta, joten hintoja ei voida muuttaa ennen vuoden vaihdetta. Muillekin asiakkaille annettu lupa -10 % hinta-alennukseen”. Pöytäkirjassa on myös todettu, että ”jakelutiesopimuksesta puhutaan isojen ketjujen kanssa vuosisopimusneuvottelujen yhteydessä. Joulu on lyöty lukkoon jo aikaisemmin. Kaikkia asiakkaita kohdeltava samalla tavalla. (R) lähettää tietoa kentälle. Jakelusopimuskäytäntö voimaan vuoden vaihteessa.” Tässä yhteydessä on mainittu tuotteina Primavera, pieni Aalto-malja ja ”tarvittaessa HotCool”. (esityksen liite 193)

455. Iittalan 11.12.2003 pidetyn vähittäiskaupan suunnittelukokouksen pöytäkirjassa on jakelusopimuksista todettu, että ”suositushintojen noudattamista koskeva tekstiosuus puuttuu vielä jakelusopimuksesta” ja ”Primavera jakelusopimus samaan muotoon kuin 24h Avec ja Aalto pienet kulhot”. (esityksen liite 194)

456. Iittalan 11.2.2004 pidetyn vähittäiskaupan suunnittelukokouksen pöytäkirjasta käy ilmi, että ”Anttila (on) valittanut paljon villien hinnoittelusta -> usein kokeillaan kepillä jäätä, kun henkilöt vaihtuvat”. Pöytäkirjassa on myös todettu, että ”esim. Joulumukille (ym. sesonkituotteille) on löydettävä oikea suositushinta, tai alaraja, jonka alle kukaan ei mene, ja asiakkaiden kanssa tehtävä sopimus, että hintataso pidetään (Primavera-tyyliin)”. (esityksen liite 195)

457. Iittalan 19.4.2004 Stockmannilla tekemästä asiakaskäynnistä laaditussa käyntiraportissa on kysytty, mitä tehdään hintakilpailun kanssa, ja todettu, että Anttilan hinnat olivat tietyn prosenttimäärän halvemmat kuin Stockmannilla tuolla hetkellä ja että Stockmannin hinnat olivat laskemassa toukokuussa, mikäli asialle ei tehdä mitään. (esityksen liite 196) Iittalan 20.4.2004 pidetyn vähittäiskaupan suunnittelupalaverin pöytäkirjassa onkin todettu hinnoittelun aiheuttavan ärtymystä ketjuissa ja ehdotettu, että ketjujen ostajien kesken järjestettäisiin paneelikeskustelu, jossa he voisivat vaihtaa mielipiteitään. Pöytäkirjan mukaan ”asiakkaat pitäisi saada ymmärtämään, että kaikki voivat voittaa, jos noudatetaan tiettyjä pelisääntöjä”. Pöytäkirjan mukaan oli määriteltävä tuotteet, jotka rauhoitetaan aggressiivisilta hintakampanjoilta, ja sen mukaan oli olemassa tuore kattava hintavertailu. (esityksen liite 197) Iittalan 28.4.2004 Stockmannilla tekemästä asiakaskäynnistä laaditussa käyntiraportissa on vielä todettu, että siellä keskusteltiin yleisestä hintatasosta ja siitä, että ”Anttila ei ole nostanut hintojaan moneen vuoteen” ja että ”Anttila oli luvannut tarkistaa hintojaan heinäkuussa”. (esityksen liite 198)

458. Kilpailuviraston esityksen mukaan Iittala oli jo vuonna 2004 laatinut tuotekohtaisia jakelutiesopimuksia, joissa määriteltiin muun muassa esillepanoon ja valikoimiin liittyviä asioita mutta jotka eivät sisältäneet alinta sallittua vähittäishintaa määrääviä ehtoja. (esityksen 272 kohta)

459. Asiakirja-aineistosta ja lähinnä Iittalan sisäisistä kokouksista laadituista muistiosta käy ilmi, että vuoden 2005 alkupuolelta lähtien joihinkin tuotekohtaisiin jakelutiesopimuksiin alettiin laatia myös vähimmäishintaa koskevia ehtoja. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittala on todennut 25.4.2008 Kilpailuvirastossa pidetyssä neuvottelussa, että ainakaan vuodesta 2000 lähtien ei Iittalan hinnoittelutoiminnassa ole tapahtunut muita oleellisia muutoksia kuin se, että vuodesta 2005 alkaen hintaa koskevat asiat alettiin kirjoittaa myös sopimuksiin. Iittalan mukaan se on laatinut niin sanotun perussopimuksen, joka sisältää muun ohella maksuehdot, lähinnä päivittäistavarakaupan ketjujen kanssa, ja yhteistoimintasopimuksen, johon on liitetty tuotekohtaisia jakelutiesopimuksia, halpamyymälöiden ja erikoisliikkeiden kanssa. (esityksen liite 17)

460. Iittalan ja Prisman välisestä yhteistyöstä 13.1.2005 laaditussa muistiossa on todettu kohdassa ”Ongelmia” seuraavaa:

”Ovh-hintataso tuotteillemme määräytyy markkinahintatason mukaan etenkin eniten hintakilpailluissa sarjoissa/tuotteissa. Olemme tekemässä jakelu- ja yhteistoimintasopimuksia kaikkien asiakkaittemme kanssa ja toivomme tätä kautta saavamme hintatasoa järkiperäistettyä varsinkin ns. ongelmatuotteiden kohdalla.” (esityksen liite 177)

461. Asiakirja-aineistosta on havaittavissa, että Iittala on jossain määrin pohtinut jakelutiesopimustensa lainmukaisuutta. Iittalan 5.1.2006 Vierumäellä pitämästä vähittäiskaupan yksikköpäivästä laaditussa muistiossa on todettu otsikon ”Jakelusopimus perussopimus” alla seuraavaa:

” – Laki ei tunne termiä määräävä markkina-asema, yleisesti säädetty määritys, kun puhutaan määräävästä markkina-asemasta (markk.osuus 30–40 %) Kilpailuvirasto
– Selektiivinen jakelu: tavarantoimittaja määrittelee tuotteen myynnille joitain reunaehtoja (markk.osuus 30 %)
Pelisääntö: -> Jos markk.osuus alle 30 %, saat määrätä mitä vaan ehtoja tuotteen myynnille!
– Mikä on markkinaosuutemme? Miten mitataan kokonaismarkkina meidän alueella? Mitä kaikkea kuuluu kodin myyntiin?
– Jos yli 30 % markk.osuus, ei saa tehdä jakelusopimuksia, jotka määrittelevät vain yhtä asiaa. Siksi meidän jakelusopimuksessa kokonaisvaltaisesti määritellään koko yhteistyömalli = laillinen / (A)
– 1 perussopimus kaikille tavaramerkeille ja tuotteille! Sama sopimus kaikille ja tätä ei muuteta! / (A:n) sopimus
– tuoteperhekohtaisissa liitteissä kaikki yksityiskohdat, myös hinta! Oltava tarkasti ja ytimekkäästi mitä kyseisen tuoteperheen kohdalla sovittu ja oltava yksiselitteisesti ymmärrettävä! / Markkinointipäälliköt laativat
– HUOM! Salassapitovelvollisuus & sopimussakko
– Käydään läpi valikoimat ja perusvarastot kanavittain ja asiakkaittain, ehdotus / KAMit (avainasiakaspäälliköt) ja markk.päälliköt
– Jakelusopimukset kuntoon asiakkaittain niin pian kuin mahdollista! Nopeimmat ja loppuun asti tehdyt sopimukset palkitaan sekä ketjut että villit / (A)
– Jakelusopimus ja liitteet viedään vuosisuunnittelun teamroomiin – –
– Huom. Liitteen viitattava tiettyyn valikoimaan, koko hinnasto ei koske kaikkia.” (esityksen liite 208)

462. Markkinaoikeus käy seuraavassa tuotekohtaisesti läpi erityisesti Iittalan sisäisiä muistioita, raportteja ja sähköpostiviestejä.

KoKo-tuotteet

463. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että ensimmäinen Kilpailuviraston hallussa oleva tuotekohtainen jakelutiesopimus, joka sisältää hinnoittelua koskevan ehdon, on allekirjoitettu 4.4.2005 ja koskee KoKo-sarjaa. (esityksen liite 56)

464. Iittalan 27.1.2005 pidetyn vähittäiskaupan suunnittelukokouksen pöytäkirjassa on todettu, että KoKo oli laajenemassa syksyllä 2005 hypermarketteihin, joille ehtona oli, että ne ottavat koko valikoiman sekä sitoutuvat pitämään sovitun hintatason. Muistion mukaan myynti oli vuoden 2006 alusta laajenemassa ”villeille”, eli lähinnä halpamyymälöille, samoilla ehdoilla. (esityksen liite 57) Iittalan 25.5.2005 pidetyn vähittäiskaupan suunnittelukokouksen pöytäkirjassa on KoKon hinnoitteluperiaatteesta vuonna 2006 todettu seuraavaa:

” – KoKo myydään hypereille ja villeille normaalilla hinnalla, asiakas sitoutuu suositushintojen mukaiseen hinnoitteluun.
– Kampanjointia ei tehdä ennen maaliskuuta 2006.
– Kampanja-alennus asiakkaille on max. -5 %.
– Kampanja-alennus kuluttajalle max. -20 %.
– Ei rajuja hintakampanjoita.” (esityksen liite 58)

465. Iittalan 27.5.2005 pidetyn vähittäiskaupan suunnittelukokouksen pöytäkirjassa on puolestaan mainittu KoKon kohdalla ”jakelutiesopimus hintatason pitämiseksi (tulee laajaan jakeluun)”. (esityksen liite 59) Myös monissa muissa Iittalan pöytäkirjoissa, muistioissa ja esitteissä on mainittu KoKoon ja KoKo HOTtiin liittyvät hinnoitteluehdot vuosina 2005 ja 2006, kuten Iittalan 20.6.2005 pidetyn Retail & Shops suunnittelupalaverin pöytäkirjassa (”Heti laajaan jakeluun. Vaaditaan sitoutumista koko KoKo MAT valikoimaan sekä tiettyyn KoKo valikoimaan, sekä tiettyyn hintatasoon”), (esityksen liite 60) Iittalan ainakin S-ryhmälle lähettämässä ”KoKo – Kokoa vapaasti”-asiakirjassa (”Noudatettava ohjehintoja – KoKo hinnat rauhoitetaan hintakampanjoinnilta vuoden 2005 aikana”), (esityksen liite 13) 8.8.2005 päivätyssä KoKo HOT -esitteessä (”KoKon hinnat rauhoitetaan hintakampanjoinnilta vuoden 2006 ajaksi”) (esityksen liite 61) ja 6.9.2005 laaditussa kevään 2006 lanseerauksia ja myyntitoimenpiteitä koskevassa esityksessä (”Noudatetaan suositushintoja – ei hintakampanjointia 1 vuosi eteenpäin”), (esityksen liite 62) samoin kuin Iittalan ainakin Keskolle pitämässä, 26.10.2005 päivätyssä power point –esityksessä ”KoKo HOT uusi moderni uuniastiasarja” (”Noudatetaan suositushintoja – ei hintakampanjointia vuoden 2006 aikana”). (esityksen liite 65)

466. Iittalan Retail & Shops 30.9.2005 pidetyn kokouksen pöytäkirjassa on todettu, että KoKo ei ollut herättänyt erityisen suurta kiinnostusta eikä jakelusopimuksia ollut tehty, ja että Kokkolan Halpa-Halli oli ainut villeistä, joka oli tulossa KoKon jälleenmyyjäksi 2.1.2006. Pöytäkirjan mukaan Iittala ”käy läpi juristin kanssa mitä jakelutiesopimuksessa voidaan vaatia hintatason pitämisestä”. (esityksen liite 64)

467. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 24.11.2005 todettu myynnistä halpahalleille seuraavaa:

”Juttelin pitkään (S:n) kanssa torstaina liittyen meidän tuotteittemme myyntiin halpahalleille. (S:llä) on ollut todella rankkaa mm. Kärkkäisen kanssa – he eivät millään ymmärrä miksi me emme myy heille tiettyjä tuotteita mm. Tris. Vastaukseksi ei riitä se, että olemme tehneet päätöksen siitä, että tämän tuotteen jakelu on tämä… Trisin osalta ymmärrystä ei tahdo millään löytyä kun kuitenkin olemme myyneet tuotteen marketeille. Kiven osalta voimme ’ratsastaa’ Marimekolla mutta Trisin osalta asiakkaat kokevat meidän vain valitsevan ja kastittavan asiakkaita. (S:n) mukaan asiakkaat (mm. Kärkkäinen ja Kokkolan Halpa-Halli) ovat erittäin huolissaan ja näreissään siitä, että he eivät saa tiettyjä tuotteita myyntiin vaikka sitoutuisivat meidän edellyttämään hintatasoon. He eivät mitenkään myöskään ymmärrä millä oikeudella me tulemme heidän reviirilleen liittyen hinnoitteluun. Kärkkäinen on nyt kuitenkin tehnyt (allekirjoittanut) sekä KoKosta että Teemasta jakelutiesopimukset ja he ovat lähdössä Teemassa toivomaamme hinnoitteluun ja myös KoKossa he sitoutuvat hintatasoon – tämä on mielestäni erittäin iso saavutus ottaen huomioon sen, että Kärkkäinen perinteisesti häiriköi hinnoittelullaan.

(S) kertoi myös mm. Kärkkäisen olevan erittäin skeptinen siitä, että mitkä ovat meidän eväämme silloin, jos joku asiakas olkoon Prisma tai jokin villi räväyttää Teeman hinnan kanssa – lopetammeko toimitukset? Vai miten toimimme? Tähän meillä olisi syytä olla vedenpitävä vastaus, sillä he eivät millään tahdo uskoa, että todella sanomme esim. Prismalle, että nyt ovat Teeman toimitukset loppu.” (esityksen liite 66)

468. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 5.12.2005 todettu KoKo-espressosetin hinnoittelusta seuraavaa:

”KoKo espressosetti on Stockan joulumagalogissa hinnoiteltu 23,90 eur, suositushintamme on 29,90 eur. Kodin1 on eilisessä lehti-ilmoittelussa Stockan hinnoittelun vuoksi muuttanut suositushinnan samaan 23,90 eur jouluun asti.

Tarkistin asian (P:lta) mitä hän on tavaratalojen kanssa asiasta ennen kesälomia sopinut:

(P) on Piccolo ja Presso kampanjapakkaustuotteisiin antanut kaikille asiakkaille kampanjaextran, sillä muuten tuote ei ilmeisesti olisi päässyt Stockan magalogiin mukaan. Kuitenkin Kodin1:n ja Anttilan sekä Sokoksen kanssa on puhe ollut, että suositushinta suositellaan tässäkin tuotteessa pidettäväksi.

Tilanne on nyt kuitenkin se, että kun yksi on lähtenyt kampanjoimaan tuotetta, muut tulevat perässä ja teiltä varmaan kysytään asiasta. Espressosetti on erikoiskampanjatuote vuoden loppuun asti. Muissa KoKo osissa pitää pitää kiinni suositushintatasosta ennen 1.3.2006 avautuvaa kampanjointimahdollisuutta. 1.3.2006 alkaen KoKoa voidaan sarjana kampanjoida kantiksissa, max 1 kk kerrallaan ja etu kuluttajalle max 20 % suositushinnasta.” (esityksen liite 67)

469. Iittalan 31.5.2006 laatimassa, ainakin Keskolle toimitetussa power point -esityksessä ”Syyskuu KoKo – Shoppaa vapaasti – media- ja myymäläkampanja” on todettu KoKon hinnoittelu- ja jakelustrategian jatkuvan samana kuin siihenkin asti, eli että ”hintataso pidetään suositushinnoissa ja kampanjatoimenpiteet kestävät max. 1 kk, kampanja-ale max. 25 %” ja että ”kampanjoiden jälkeen hinnat nostetaan takaisin suositushinnoiksi”. (esityksen liite 70)

470. Markkinaoikeus katsoo, että edellä mainitut asiakirjat osoittavat ainakin sen, että Iittalalla on ollut tahto asettaa KoKo-tuotteille vähimmäismyyntihinta ja hinnoitteluehdot kampanjoissa.

Teema-tuotteet

471. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Teema-sarjan hinnoittelu on aiheuttanut sisäistä keskustelua Iittalassa jo keväästä 2005 lähtien.

472. Esimerkiksi 23.3.2005 pidetyn vähittäiskaupan suunnittelukokouksen pöytäkirjassa on todettu seuraavaa:

” – Piiripäälliköiltä tulee maaliskuun loppuun mennessä hintakartoitus tämän hetken tilanteesta Teema hinnoittelun osalta.
– Saatua hintatietoa kannattaa verrata myös tehtaanmyymälöiden hinnoitteluun (II-laatu).
– Uudistetun Teeman hintataulukko lähetetään vk-suunnittelukokouksen osallistujille, muutosehdotukset (C:lle).
– Nyt kannattaa hyödyntää mahdollisuus saada Teeman hinnoittelu terveelle pohjalle!
– Seuraavassa vk-kokouksessa tehdään päätös, siirretäänkö Teema 1.1.2006 irtomyyntiin! Samaan kokoukseen myös määrät ja hinnat/ketju, paljonko Teemaa on myyty! Päätetään myös jakelutiesopimuksesta ja hinnoittelusta. (C) lähettää valmisteltavat asiat asianomaisille.” (esityksen liite 75)

473. Iittalan 25.4.2005 pidetyn vähittäiskaupan suunnittelukokouksen pöytäkirjasta käy ilmi, että Teema päätettiin myydä jatkossa ilman pakkauksia, ja hinnoittelun osalta siinä on todettu, että ”KoKon suhteen jakelutiesopimus on ollut oikeutettu, kun kysymyksessä on ollut uusi sarja” ja että ”Teeman osalta jakelutiesopimus valvoisi vain hintatasoa, ei jakelua”, joten ”Teemasta ei tehdä jakelusopimusta”. (esityksen liite 76)

474. Iittalan 25.5.2005 pidetyn vähittäiskaupan suunnittelukokouksen pöytäkirjassa on puolestaan todettu, että pitäisi määritellä tavoiteltava hintahaitari ja että hintataso pitää saada terveemmälle tasolle. Pöytäkirjan mukaan ”uudistumisen jälkeen pitäisi pyhittää joku jakso, jolloin hintatoimenpiteitä ei sallittaisi”. Pöytäkirjan mukaan Prisma on pitkälti määritellyt valtakunnallisen hintatason, koska se on saanut alennuksen aina neljäksi kuukaudeksi kerrallaan. Kokouksessa on todettu, että sallittu hintahaitari sovitaan seuraavassa kokouksessa. (esityksen liite 58) Iittalan 20.6.2005 pidetyn Retail & Shops suunnittelupalaverin pöytäkirjassa onkin todettu kohdassa ”Teema hinnoittelu/ketju/kanava” seuraavaa:

” – Hintauudistus vuodenvaihteessa samalla kun siirrytään irtomyyntiin.
– Villit ja Prisma pahimmat hintojen polkijat.
– Maksimialennus asiakkaalle -10 %, kuluttajalle -20 % kanta-asiakaskampanjoissa.
– Asiakas saa myyntiin Teeman uudet värit ja osat sillä ehdolla, että sitoutuu pitämään hintatason.
– Mahdollisimman selkeät ja yksinkertaiset pelisäännöt, sitten harkitaan tarvitaanko jakelutiesopimusta. – –
– Kanta-asiakaskampanjat sallittuja heti.
– Rajuissa hintakampanjoissa vuoden rauhoitusaika.
– Kampanjan maksimipituus 1 kk.” (esityksen liite 60)

475. Iittalan laatimassa, ainakin Keskolle toimitetussa power point –esityksessä on vuotta 2006 koskien todettu Teeman kuluttajahintojen osalta seuraavaa:

”Historian havinaa
– kunnianhimoinen jakelun laajentaminen ’hinnalla millä hyvänsä’
– hurjia hintakampanjoita liian paljon
– kaiken kansan astiasto

Siitä seurasi
– Teeman katetaso liian alhainen niin keskusliikkeillä kuin iittala oy ab:llä
– hurja hintakilpailu ’kuka myy edullisimmin’
– kiukkuisia asiakkaita, närkästyneitä kuluttajia

Kuluttajan hintamielikuva perustuu pakkaushintoihin
– siirtyessä nyt irtomyyntiin tuotteen tuntuvat jatkossa edullisemmilta
– ostokynnys tulee siis madaltumaan

Nyt on aika korjata Teeman hintataso!

Sitä emme voi tehdä yksin, vaan toteutamme sen yhteistyössä teidän kanssanne.

Teema uudistuksen myötä toivomme, että Teeman suositushintoja seurataan.
– myymälän normaalihinta voi olla enintään 10 % suositushintaa alhaisempi

Teemaa tullaan kampanjoimaan jatkossakin kuten tähän asti
– kampanjan kesto saa olla enintään 1 kk, jonka jälkeen hinta tulee palauttaa myymälän normaalihintaan
– POIKKEUS lanseerausvuoden aikana Teemaa rauhoitetaan rajuilta hintakampanjoilta

Pelisäännöt ovat kaikille samat, joten Teema tulee siis jatkossa olemaan teille kannattava tuoteperhe!

molemmille osapuolille parempi tuotto / win-win
pkt -> kpl
– hintamielikuva muuttuu -> yksikköhinta edullisempi
o vaikea verrata hintoja aikaisempaan
o ostokynnys matalampi
– näyttävämmät hyllyesillepanot
o houkuttelevammat, kiinnostavammat -> helppo käsiteltävyys, yhdisteltävyys myymälässä
o tekee ostamisen helpommaksi
o heräteostojen määrä nousee
– volyymi nousee vrt. mukit

KoKo, Primavera, Origo – hintataso kaikilla sama = toimii hyvin ja kaikki voittavat
– –
Jakelutiesopimus” (esityksen liite 77)

476. Iittalan laatimassa asiakirjassa ”Teema ketjutoimenpiteissä vuonna 2006 – Hinnoittelu”, joka on toimitettu ainakin S-ryhmälle ja Keskolle, on todettu seuraavaa:

”Teeman hinnoittelu on tänä päivänä tasolla, joka ei ole riittävän kannattava. Saamme teiltä jatkuvasti palautetta siitä, että Teeman hintataso on niin alhainen, että sillä ei kannata kampanjoida ja että siitä ei jää riittävästi katetta.

Nyt on aika korjata tämä tilanne. Teeman uudistukseen liittyy siirtyminen pois kuluttajapakkauksista. Tänä päivänä kuluttajan hintamielikuva perustuu pakkaushintoihin, ei kappalehintoihin -> hintamielikuva hämärtyy, samalla kuluttajan ostokynnys tulee madaltumaan.

Meillä on siis ainutlaatuinen mahdollisuus saada Teeman hintataso normalisoitua tämän uudistuksen myötä.

Hyväksyttävä hintapoikkeama iittala oy ab’n määrittelemästä suositushinnasta on enintään 10 %. Teema tuotteita kannattaa kuitenkin kampanjoida jatkossakin.

Kampanjoissa etu kuluttajalle saa olla enintään 25 % myymälän normaalihinnasta. Kampanjan kesto saa maksimissaan olla 1 kk, jonka jälkeen hinta tulee palauttaa myymälän normaalihintaan.

Saadaksemme kuluttajan hintamielikuvan oikealle tasolle ja pystyäksemme hyödyntämään Teeman uutuusarvoa mahdollisimman hyvin, rauhoitetaan Teema lanseerausvuoden 2006 aikana rajuilta hintakampanjoilta.

Pelisääntöjen ollessa kaikilla samat on tässä mahdollisuus saada Teeman katetaso kannattavaksi kertaheitolla. Tulemme seuraamaan Teeman hintatasoa vuoden 2006 aikana ja mikäli tarve vaatii olemme valmistautuneet korjaaviin toimenpiteisiin. (esityksen liitteet 13 ja 88)

477. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 14.11.2005 todettu Teeman hintatasosta vuonna 2006 seuraavaa:

”Nyt näyttää siltä, että villipuolellakin alkaa vene kääntyä tähän Teeman hintatason normalisointiin. Juttelin aiheesta (R:n) kanssa tänään… Nyt on sitten ketjujen kanssa saatava asiat kuntoon, sillä ei se voi niin mennä, että ketjut eivät nosta ja villit nostavat… Ketjuista ainakin Sokos ja Stocka ovat nostamassa hintojaan – nyt täytyy saada Anttilat, Prismat, CM ja Eurotkin talkoisiin.” (esityksen liite 85)


478. Iittalan 21.11.2005 pidetyn Retail & Shops palaverin pöytäkirjaan on kirjattu Teeman hinnoittelun osalta seuraavaa:

” – Prismaa lukuun ottamatta kaikki ketjut luvanneet noudattaa +-10 % sääntöä. Prisma ilmoittaa torstaihin mennessä.
– Tarjoustalon kanssa tehty jakelutiesopimus.
– Keskinen ja Kokkolan Halpa-Halli luvanneet noudattaa hintatasoa.
– Kärkkäinen olisi saatava ruotuun.” (esityksen liite 87)

479. Iittalan edellä 467 kohdassa mainitussa sisäisessä sähköpostiviestissä 24.11.2005 on todettu erityisesti Teeman myynnistä halpahalleille seuraavaa:

” – – asiakkaat (mm. Kärkkäinen ja Kokkolan Halpa-Halli) – – eivät mitenkään myöskään ymmärrä millä oikeudella me tulemme heidän reviirilleen liittyen hinnoitteluun. Kärkkäinen on nyt kuitenkin tehnyt (allekirjoittanut) sekä KoKosta että Teemasta jakelutiesopimukset ja he ovat lähdössä Teemassa toivomaamme hinnoitteluun ja myös KoKossa he sitoutuvat hintatasoon – tämä on mielestäni erittäin iso saavutus ottaen huomioon sen, että Kärkkäinen perinteisesti häiriköi hinnoittelullaan.

(S) kertoi myös mm. Kärkkäisen olevan erittäin skeptinen siitä, että mitkä ovat meidän eväämme silloin, jos joku asiakas olkoon Prisma tai jokin villi räväyttää Teeman hinnan kanssa – lopetammeko toimitukset? Vai miten toimimme? Tähän meillä olisi syytä olla vedenpitävä vastaus, sillä he eivät millään tahdo uskoa, että todella sanomme esim. Prismalle, että nyt ovat Teeman toimitukset loppu.” (esityksen liite 66)

480. Iittalan marraskuun 2005 jaksoarvioinnissa SUFIN / VK on 30.11.2005 todettu Teeman hinnoittelun osalta, että ”Teeman hintaremontti etenee hyvin; kaikki ketjut ovat lupautuneet nostamaan hintatason ehdottamallemme tasolle (svh max. -10 %)” ja että ”Teema-muki on yksi tuote joka tulee olemaan juuri ed. kuvatun poikkeaman verran mm. Prismassa”. (esityksen liite 89)

481. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 20.12.2005 todettu Teeman toimintaohjeista seuraavaa:

”Teeman osalta on päätetty toimia näin:

(R) hoitaa neuvottelut niiden asiakkaiden kanssa, jotka eivät ole suostuneet allekirjoittamaan jakelutiesopparia Teemasta. Tilanne on se, että mikäli asiakas ei sopparia allekirjoita emme toimita hänelle Teemaa 2.1.2006 alkaen.

Huom! Korostan vielä että nämä loppukeskustelut käy (R), jotta varmasti saamme kaikille samanlaisen viestin samassa muodossa.”

Viestiin on vielä lisätty pyyntö ilmoittaa viipymättä niiden asiakkaiden nimet ja asiakasnumerot, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet Teeman jakelutiesopimusta. (esityksen liite 90)

482. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittala on lähettänyt 21.12.2005 ainakin Anttilalle, K-citymarketille, Sokokselle ja Tradekalle seuraavan viestin, jonka aiheena on ”Jakelutiesopimus – Teema” ja joka liittyy Teeman uudelleen lanseeraukseen:

” – – Teeman osalta muutoksia tulee olemaan irtomyyntiin siirtyminen ja hintatason normalisointi. Hintatason osalta on ilmennyt haasteita muutaman ison halpakauppaketjun kanssa. Heidän kanssaan olemme ottaneet edellytykseksi saada Teema valikoimiin 2.1.2006 alkaen sen, että Teeman jakelutiesopimus on allekirjoitettu. Jakelutiesopimuksessa määrittelemme eri kriteerit sille, että asiakas saa ko. tuotesarjaa myydä. Näitä kriteerejä ovat: valikoima, esillepano, henkilökunnan tuotetuntemus, markkinointi ja hintataso.

Teidän kanssanne tilanne on aivan kunnossa ja jakelutiesopimuksessa määritellyt kriteerit täyttyvät automaattisesti, joten emme nähneet tarpeellisena tätä kanssanne käydä läpi mutta jotta kohtelemme oikeudenmukaisesti kaikkia asiakkaitamme toivomme, että voitte allekirjoittaa Teeman jakelutiesopimuksen pikimmiten. – – ” (esityksen liitteet 91–94)

483. Viestin liitteenä oli Teeman jakelutiesopimus, jossa oli lista Teema-sarjan tuotteiden osto- ja suositushinnoista sekä otsikon ”Teema-sarja asiakkaan markkinointitoimenpiteissä” alla todettu seuraavaa:

”Teema-sarja on tärkeä osa Iittala brändin valikoimaa. Kaikessa Teema-sarjaan liittyvässä toiminnassa (markkinointi, hinnoittelu, myymäläesillepano, myyjien ammattitaito jne.) asiakkaan on toimittava tavalla joka tukee sekä Teema-sarjaa että Iittala brändiä.” (esityksen liitteet 91–94)

484. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 23.12.2005 todettu seuraavaa:

”On todellakin ikävää, että tämä tilanne nyt Teeman kanssa on mennyt tällaiseksi. Kuten (C:kin) totesi viestissään on tämä nyt vain pakko tehdä, sillä meidän on pakko kunnioittaa nyt niitä asiakkaita, jotka ovat lähdössä uuden Teeman kanssa liikenteeseen uusin eväin – tämä on varmasti loppujen lopuksi viisas päätös ja nostaa Teeman taas uudelleen arvoiseensa asemaan.

Kovasti kiitoksia kaikille Teeman kanssa venyneille ja vanuneille!” (esityksen liite 97)


485. Iittalan joulukuun 2005 jaksoarvioinnissa SUFIN / VK SUFIN johtoryhmälle on 2.1.2006 todettu otsikon ”Case-Teema” alla muun muassa seuraavaa:

”- Teeman osalta toimituskieltoon menevät vuoden vaihteessa seuraavat asiakkaat: Minimani, Säästöpörssi, Tokmanni (Tokmannit, Vapaa-valinnat, Tarjoustalot, Maxi-makasiinit, Säästökuoppa ja Robin Hood) ja Säästöpörssi isoista halpakauppaketjuista lisäksi muutamia pienempiä toimijoita.
– Teimme periaatepäätöksen siitä, että niille asiakkaille, jotka eivät allekirjoita Teeman jakelutiesopimusta emme vuoden vaihteen jälkeen toimita Teemaa – toimitukset alkavat heti, kun sopimus on allekirjoitettu. Tietyt asiakkaat ovat uhkailleet meitä jopa oikeustoimilla – toivotaan, että pääsemme kuitenkin yhteisymmärrykseen heidänkin kanssaan.
– Olemme myös lähettäneet kaikille ketjuasiakkaille allekirjoitettavaksi jakelutiesopimukset, jotta kaikki asiakkaamme ovat samalla viivalla. (Vielä näitä sopimuksia ei ole palautunut). Asiakkaita tuntuu hieman epäilyttävän allekirjoittaa ko. sopimusta. Hintatason osalta asiakkaamme ovat kertoneet lähtevänsä mukaan hinnan normalisointiin – kukaan ei kuitenkaan halua olla se ensimmäinen joka hintoja nostaa vaan kauppa on odottavalla kannalla.
– Halpakauppaketjut ovat närkästyneitä siitä, että he kokevat meidän harrastavan jonkinlaista sanelupolitiikkaa ja lainvastaisesti määräävän hinnat. Jakelutiesopimuksessa kuitenkin hinta on vain yksi asia ja saadakseen myydä tiettyjä tuotesarjoja on asiakkaan täytettävä muitakin kriteerejä.
– Hinnan osalta olemme paljon keskustelleet asiakkaittemme kanssa siitä, että Teema sarjasta on jäänyt asiakkaalle liian pieni kate ja asiakkaat ovat toivoneet nimenomaan meidän tekevän tälle jotain – nyt me teemmekin ja onneksi monet ovatkin tästä erittäin iloisia. Niinikään se, että siirrymme Teemassa irtomyyntiin on oikea hetki toteuttaa tämä muutos.” (esityksen liite 99)

486. Iittalan edellä 461 kohdassa mainitussa 5.1.2006 Vierumäellä pidetystä vähittäiskaupan yksikköpäivästä laaditussa muistiossa on todettu Teeman jakelusopimuksesta ja hinnoittelusta seuraavaa:

” – (A) on nyt jatkossa laki: otetaan sopimukseen mukaan maininta osto- ja suositushinta ja vedotaan kulloinkin voimassa olevaan iittala oy hinnastoon
– normaalihinta +/-10 % suositushinnasta
– kampanjahinnoittelu 25 % asiakkaan normaalihinnasta” (esityksen liite 208)

487. Iittalan 30.1.2006 pidetyn Retail & Shops palaverin pöytäkirjassa on todettu, että 6.2.2006 pidettävässä vuosisopimusneuvottelussa Tokmannin kanssa selviää, allekirjoittaako Tokmanni Teeman jakelutiesopimuksen ja että ”Tokmannit 110 myymälää, Minimanit 5 myymälää ja Säästöpörssit 10 myymälää vielä allekirjoittamatta Teema jakelutiesopimusta”. (esityksen liite 101)

488. Tässä samassa pöytäkirjassa on todettu yhteistoiminta- ja jakelusopimuksen osalta muun ohella seuraavaa:

”- Ehdotetaan, että jos Keskinen määrittelee itse olevansa tavaratalo, myös edellytetään, että he hinnoittelevat myös tuotteet niin kuin tavaratalot tekevät. Silloin myös valikoima olisi tavaratalojakelun mukainen. Jos he eivät suostu hintapolitiikkaan, Keskinen määritellään Halpahalliksi ja myös valikoima on sen mukainen.
– Sopimuksen oltava meidän puolelta aukoton ja kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin täytyy löytyä valmis vastaus.
– Yleissopimus ja Teeman lisäliite on tarkistettu juristilla. Myös muut aikaisemmat sopimukset (KoKo) täytyy tarkistuttaa (A:n) ja juristin kanssa.
– Perussopimuksessa oltava maininta, että myöhemmin sopimukseen voidaan liittää myös uusia tuoteperhekohtaisia liitteitä.” (esityksen liite 101)

489. Iittalan 27.10.2006 pidetyn myyntikokouksen pöytäkirjassa on todettu kohdassa jaksoarviointi seuraavaa:

”- CM:n Teema alehinnoittelu on aiheuttanut närää muiden asiakkaiden keskuudessa. Muille asiakkaille täytyy vain vakuuttaa, että saamme jatkossa myös CM:n ’ruotuun’.
– Kilpailuvirasto selvittää jakelutiesopimusten laillisuutta, vastauksia saadaan ensi vuoden puolella.
– Jakelutiesopimuksia käytetään entiseen tapaan, 24h ja Muumi myydään jakelutiesopimusten kanssa.
– Kaikkien ketjujen myynti on plussalla ja vastaavasti kaikki villit miinuksella. Tämä kielii siitä, että hintatason yhtenäistäminen on lisännyt myyntiä ketjuissa ja vastaavasti villeiltä tavara ei liiku yhtä hyvin ulos ilman alennuksia.” (esityksen liite 166)

490. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 6.11.2006 todettu Teeman hinnoista seuraavaa:

”(S:n) lähettämässä hinnastossa on Teema ja Aalto hinnat korkeammat kuin suunnittelimme. Teemasta laitoin jo kyselyn tulemaan. Alla vielä vertailun vuoksi sv-hintojen tasoa syksyn aikana.

– –

Nämä on ikäviä laittaa taas asiakkaille menemään, kun he ovat jo hinnoitelleet ensi vuoden tuotteet järjestelmiinsä. Pahimmassa tapauksessa nämä ed. hinnat jäävät elämään asiakkaiden järjestelmiin mm. Teemassa ja Aallossa.

Teemassa teimme korotukset jossain vaiheessa sarjaan, mutta nyt tässä hinnastossa hinnat olivat vieläkin korkeammat kuin korotetut hinnat lokakuun alussa:

– –

Alun perin ajattelimme jättää svh’t nämä tämän vuoden tasolle hintaremontin takia – mutta nostimme niitä kuitenkin lokakuun tasolle. Onko lokakuun hinnat pätevät vai nyt hinnastossa olevat hinnat?” (esityksen liite 102)

491. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 13.12.2006 todettu vähittäiskaupan vuoden huipuista, että ”jakelu- ja yhteistoimintasopimusten avulla on saatu hienosti normalisoitua hintatasoa – työ jatkuu edelleen”. Teeman osalta siihen on kirjattu ”Teeman huikeat myynnit”, ”Uudet kaupalliset värit”, ”Irtomyyntiin siirtyminen oli oikea veto” ja ”Hintaremontin onnistuminen”. (esityksen liite 103)

492. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 15.3.2007 todettu Minimaniin liittyvistä ongelmista seuraavaa:

”Jakelusopparit ovat Aallon, Teeman ja KoKon osalta allekirjoitettuna, mutta hän ei noudata niitä kaikilta osin. Myöskin myivät maaliskuussa Savonian 24-os settiä ’hyvällä tarjouksella’ 44,90 -20 % kierrätysetu. Muut asiakkaat olivat tästä kovasti näreissään.

Vuosisopimus on vaiheessa, kun hän ei suostu ottamaan meitä (R:n) kanssa vastaan. Ensimmäinen vaihe otettiin jo käyttöön joulukuussa, kun (R) lähetti hänelle alustavan tarjouksen tulevasta sopimuksesta. Myöskään Muumi- ja 24h sopimukset ovat vaiheessa ja olen myös lopettanut ko. sarjojen toimittamisen Minimaneille.” (esityksen liite 104)

493. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 20.4.2007 todettu Prisman hintavirheiden osalta, että ”Prismoissa pitäisi saada hinnat kohdilleen, ettei asiat pääse riistäytymään käsistä ja villit seuraamaan esimerkkiä”. Viestiin on listattu Teeman ja Muumin osalta Prisman hintoja ja mitä hintojen pitäisi olla. Viestin lopussa on todettu, että ”osassa pieniä virheitä, mutta jos kaikki hinnoittelevat noin, niin ollaan ennen pitkää samassa tilanteessa kuin ennen jakelutiesopimuksia” ja että ”toivottavasti saatte hinnat muutettua”. (esityksen liite 105)

494. Markkinaoikeus katsoo, että edellä mainituista asiakirjoista on havaittavissa ainakin Iittalan tahto asettaa Teema-sarjan tuotteille vähimmäismyyntihinta ja ehdot kampanjahinnoittelulle.


Aalto-tuotteet

495. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että myös Aalto-tuotteiden hinnoittelu on herättänyt sekä Iittalan sisäistä että jälleenmyyjien kanssa käytyä keskustelua ainakin keväästä 2005 lähtien.

496. Iittalan 25.5.2005 pidetyn vähittäiskaupan suunnittelukokouksen pöytäkirjassa on todettu, että ”Aalto hinnoittelua voitaisiin tervehdyttää sillä, että tietyt uutuudet tulisivat vain rajoitetumpaan jakeluun, jolloin hintataso saataisiin niiden osalta pidettyä”. (esityksen liite 58)

497. Iittalan 30.1.2006 pidetyn Retail & Shops -palaverin pöytäkirjassa on todettu syksyn 2006 osalta, että ”(M) järjestää hintakartoituksen” ja että ”hinnoittelusäännöt samat kuin Teemassa, yritetään selvitä ilman jakelutiesopimusta”. (esityksen liite 101)

498. Prisma toimitti 6.6.2006 Iittalalle hintavertailuja Kokkolasta muun ohella Aalto-tuotteista seuraavalla saatteella:

” – – Olemme noudattaneet ovh hinnoittelua sopimissamme rajoissa, mutta nyt sain ketjulta viestin, että jos hinnoittelu on näin villiä on Prisma ketjun noudatettava samaa linjaa. Kommentoitko tähän pikaisesti. – – ” (esityksen liite 106)

Vastauksena tähän Iittala totesi 6.6.2006 seuraavaa:

”Olemme tekemässä nimenomaan Aalto-tuotteiden kohdalla nyt jakelutiesopimusta, joka tulee ottamaan kantaa myös Aalto-sarjan hinnoitteluun. Aalto on meillä ikoni tuotesarja ja on varsin ikävää, että hinnoittelu ko. sarjan kohdalla on näin kirjavaa. Toivon, että ette alkaisi tämän vuoksi nyt alentamaan hintoja vaan me pyrimme korjaamaan tämän tilanteen, sillä emme todellakaan toivo, että Aalto toimii sisäänvetotuotteena.” (esityksen liite 107)

Viestiketju on samana päivänä toimitettu Iittalan sisällä eteenpäin. (esityksen liite 106)

499. Iittalan 29.8.2006 pidetyn Retail & Shops suunnittelukokouksen pöytäkirjassa on todettu, että ”jälleenmyyjät on juuri saatu sitoutumaan meidän haluamaan hintatasoon Aalto-tuotteiden osalta” ja että ”(seuraavan) vuoden alusta lähtien kaikki jälleenmyyjät ovat sitoutuneet jakelutiesopimusten kautta hintatasoon”. Pöytäkirjan mukaan Aalto-tuotteista ei tehdä vuonna 2007 yhtään valtakunnallista kampanjaa. (esityksen liite 108)

500. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittala kävi keskustelua Stockmannin kanssa Aalto-maljakoiden hinnoittelusta kevään 2007 Hulluilla Päivillä ja että vastauksena Stockmannin pyyntöön saada käyttää 30 prosentin kuluttajaetua Iittala on 9.10.2006 todennut seuraavaa:

”ymmärrän kantasi HP-hinnoitteluun, mistä syystä minun on vaikea pyytää hintatarjouksen rajaamista normaalin kanta-asiakastarjouksen tasolle. Kävimme aiheesta pitkällisen keskustelun viime viikolla keskuudessamme vähittäiskauppaorganisaation kuukausipalaverissa, jonka yleinen kanta oli hyvin vahvasti ja päättävästi jakelutiesopimusta noudattava ja sitä kunnioittava. Voin toki yrittää vielä avata keskustelua seuraavassa palaverissamme – – ja antaa sinulle vastauksen sen jälkeen.

Mutta minun on myönnettävä ja hyvin vaikea uskoa että kantamme muuttuu nyt päätetystä. Mikäli emme olisi lähteneet Aalto-hintatasoa korjaaviin toimenpiteisiin valtakunnan tasolla jakelutiesopimuksen puitteissa, emme myöskään olisi todennäköisesti näin mustavalkoisia asian tiimoilta. Mutta tosiasiassa olemme jo hyvässä vauhdissa onnistuneet sopimaan jälleenmyyjiemme kanssa korjaavista toimenpiteistä, ja näin ollen emme halua vaarantaa sitä millään poikkeavalla toimenpiteellä, olen pahoillani.

Loppupeleissä näillä korjaavilla toimenpiteillä on ensi sijassa positiivinen vaikutus juuri teidän Aalto-kauppaan.” (esityksen liite 109)

501. Iittalan sisäisessä, edellä 490 kohdassa mainitussa sähköpostiviestissä on 6.11.2006 kommentoitu myös Aalto-tuotteiden hintoja. (esityksen liite 102)

502. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että eräs Iittalan piiripäälliköistä on lähettänyt 13.2.2007 muille piiripäälliköille ja avainasiakaspäälliköille muun ohella Aalto-tuotteiden hinnoittelusta seuraavan viestin:

”Tein Kärkkäisellä hintavertailua ja huomasin, että miltei poikkeuksetta he ovat hinnoittaneet jakelusopimusten piiriin kuuluvat tuotteet hieman halvemmalla kuin meidän minimihinta, esim. Aalto 160 mm pitäisi olla 82,80, heillä 82. Pistänkö heille sen eilen entratun listan ja pyydän muuttamaan hinnat ehdottomasti sen mukaiseksi. ((K, P ja K), tein eilen listan jakelusopimusten tuotteiden alhaisimmista hinnoista, jota (K) vielä täydensi). Miten muilla (piiripäälliköillä) on noudatettu?

Kyselee epätietoinen hintapoliisi Oulusta.”

Toinen piiripäällikkö oli vastannut tähän 13.2.2007 seuraavasti:

”Mun mielestä se eilinen hintalista Kärkkäiselle ja vaatimuksella, että hinnat pitää olla ne. Muilla toimijoilla mm. Tokmanni-ketjun kaikilla pisteillä voimassa noi alimmat listahinnat. Taitaa olla myös (J) Halpa-Hallissa nostanut hintoja, näin olin näkevinäni kun olin siellä ostoksilla.”

Ensin mainittu piiripäällikkö oli vielä 14.2.2007 vastannut tähän seuraavasti:

”Ennen kuin vaadin heiltä mitään, odotan, että Muumi-hinnat ovat kunnossa myös Prismoilla ja Citymarketeilla. Sain tänään ’pienet’ haukut asiasta.” (esityksen liite 112)

503. Iittalan sähköpostiviestissä Minimanille on puolestaan 20.8.2007 todettu Aalto-maljakoiden hinnoittelusta seuraavaa:

”Olen pahoillani ’hässäkästä’, joka sattui teillä Aalto-maljakkojen takia. Kokkolan Prisma seuraa hyvin tarkkaan kilpailijoiden hintoja eikä käytä ketjun suosituksia tietyissä tuotteissa. Ikävä kyllä he eivät olleet (ehkä loma-ajan takia) huomanneet teidän tekemiä muutoksia esim. Aallon kohdalla. Juttelin asiasta osastopäällikön kanssa ja hän oli enemmän kuin mielissään, jos voisi muuttaa hinnat korkeammalle. Ehdotin alustavasti, että sovittaisiin päivä, milloin teillä molemmilla olisivat sopimuksen mukaiset hinnat voimassa. (A) oli valmis muuttamaan hinnat vaikka heti. Voisimmeko hoitaa tämän asian kuntoon ihan omin voimin paikallisesti, koska molempia kuitenkin sitoo allekirjoitetut sopimukset.”

Kyseinen viesti on lähetetty 20.8.2007 Minimanissa eteenpäin seuraavilla kommenteilla:

”vastasin että palatkoon asiaan kun sinä olet palannut matkoilta, ja liitin mukaan ko. asiakkaan uuden palautteen ’Kiitos hinnanalennuksesta’ ja totesin ettei ihan heti kehtaa koskea hintaan tämän episodin jälkeen…

– –

PS. ja sittenkin mun kantani on että Prisma nostakoon ensin hintansa ja me siitä ehkä kuukauden päästä nehän ne eivät alun perin sopimusta noudattaneet”

Minimani lähetti 29.8.2007 koko viestiketjun Iittalalle seuraavalla saatteella:

”Lähetän sulle tässä (TK:n) ehdotuksen, että Prisma nostaa hintansa heti ja me sitten kuukauden päästä. Näyttää tosi pahalta asiakkaan silmissä, jos jatkuvasti sahaamme hintojen kanssa. Kuinka on Kokkolan Prisman Teema & KoKo hinnat, ovatko jo jakelutiesopimusten määrittämällä tasolla?”

Edellä kirjattu viestiketju on kokonaisuudessaan toimitettu 30.8.2007 Iittalan sisällä eteenpäin seuraavalla kommentilla:

”nyt pitäis nopeasti saada päätöksiä ja hinnat kuntoon, ettei mene ihan hulinaks tää juttu.” (esityksen liite 114)

504. Minimanin sisäisessä 14.6.2008 päivätyssä sähköpostiviestissä, joka on toimitettu Kilpailuvirastolle 19.6.2008 ja joka koskee Aalto-maljakoiden hinnoittelua elokuussa 2007, on todettu, että ”sen jälkeen kun Iittalaa oli informoitu tästä Prisman poikkeamasta myös hinnat siellä korjautuivat meidän muiden tasolle”. (esityksen liite 32)

505. Asiakirja-aineistossa on myös Kokkolan Minimanin 10.8.2007 saama asiakaspalaute, jossa on kritisoitu Aalto-maljakon hinnan nousua ja josta on havaittavissa, että Minimani on ilmoittanut olevansa sidottu Iittalan määräämään hintatasoon. (esityksen liite 28)

506. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 12.9.2007 todettu, että Anttilan ja Kodin Ykkösen ”hinnoittelu on taasen repsahtanut aika tavalla”. Viestissä on ensin todettu Teeman olevan kunnossa ja sen jälkeen siinä on listattu erot ”sallittuihin hintoihin” Aalto-teräsvadin, Kivi-lyhtyjen ja Mariskoolien osalta. (esityksen liite 115)

507. Markkinaoikeus katsoo, että edellä mainituista asiakirjoista on havaittavissa ainakin Iittalan tahto asettaa Aalto-tuotteille vähimmäismyyntihinta ja ehdot kampanjahinnoittelulle.

Muumi-tuotteet

508. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että myös Muumi-tuotteiden hintatasosta on alettu käydä keskustelua ainakin keväästä 2005 alkaen sekä Iittalan sisällä että jälleenmyyjien kanssa.

509. Iittalan Stockmannilla 10.3.2005 tekemästä asiakaskäynnistä laaditussa käyntiraportissa on nimittäin todettu, että elokuussa 2005 ”johdon määräyksestä Muumi-mukien hinta tullaan laskemaan samalle tasolle kuin mitä Anttila myy 11,90”. Lokakuun 2005 Hullujen Päivien osalta raportissa on todettu, että ”mikäli Anttila ei nosta normaalihintojaan Muumi-mukeista, niin Stockmann tulee tiputtamaan Muumi-tuotteita valikoimistaan ja Muumeilla ei tämän jälkeen enää kampanjoida”. (esityksen liite 202)

510. Iittalan 25.8.2005 pidetyn Retail & Shops suunnittelukokouksen pöytäkirjassa on todettu hinnoitteluperiaatteiden sopimisesta yleisesti sekä erityisesti Muumi-tuotteiden osalta seuraavaa:

”- palautetta tullut postimyynnin kampanjoista ja roolista ketjuasiakkailta
– yleiseen hintatasoon vaikuttaminen pitkällä tähtäimellä ketjuasiakkaiden kanssa -> tavoite!
– postimyynnin ja muiden yksiköiden kampanjointi linjassa yhteisiin hintatavoitteisiin
– kampanjointi sallittua, mutta ei pysyvästi alennetut hinnat kaikissa tuotteissa
– esim. Muumi: suositushintaa ei voida jatkuvasti kohottaa, katto tulee vastaan mukin osalta hinnassa 14,90 euroa kuluttajalle. S1 hintaa (sisäänostohinta) pakko nostaa. Muumista saa kovemman hinnan kuin 9,90 eur! Haarukkahinta ei voi olla 9,90–14,90! Hintaa hinattava ylöspäin asteittain.
– periaatetavoite: emme halua itse myydä edullisemmin jatkuvasti kuin jälleenmyyjämme
– pitkäjänteinen työ kaupan normaalihintojen saamisessa iittala oy:n suositushintojen tasolle

  • > tällä työllä hyötyvät pitkällä tähtäimellä kaikki (vrt. kaupan kate ja kampanjointimahdollisuus)
– hyväksyttävä raja tavoitteena: 10 % suositushinnasta (yleinen tavoite)”

Uutuuksien hinnoittelun osalta pöytäkirjaan on kirjattu ”Muumi hintataso kuntoon” ja postimyynnin roolin osalta ”uutena asiana Muumi-tuotteiden hintakilpailu markkinoilla, joka vaikuttaa häiritsevästi”. (esityksen liite 117)

511. Iittalan toukokuun 2006 jaksoarvioinnissa SUFIN / Postimyynti myynnin johtoryhmälle on 5.6.2006 todettu, että Iittalan tuotteet ovat olleet koko toukokuun kovissa hintatarjouksissa eri ketjuissa ja että Iittalalle on tullut tilausten peruutuksia muun muassa Muumeista, Hackminnasta ja perhosmukeista. Jaksoarvioinnin mukaan ”asiakkaita hämmästyttää, että ketjuilla normaalihinnat ovat jo 10–20 % meidän hintojamme halvempia ja niistä tehdään vielä kantistarjouksia”. Lisäksi jaksoarvioinnissa on todettu, että ”toukokuun viivästyneet toimitukset sekä lisääntyvät kommentit jälleenmyyjien paljon edullisemmista hinnoista voivat kyllä verottaa tilaamista”. (esityksen liite 121)

512. Iittalan toukokuun 2006 jaksoarvioinnissa SUFIN / Myymälät myynnin johtoryhmälle on puolestaan 7.6.2006 todettu Iittalan tuotteista muussa vähittäiskaupassa seuraavaa:

”Tuotteemme ovat olleet todella näyttävästi esillä kevään juhla- ja lahjasesongin mainonnassa. Etutaso -20 %, ei ylilyöntejä Muumi uimahyppy -mukia lukuun ottamatta. Sh 14,90, II-laatu 11,20 tehtaanmyymälöissä, alin hinta markkinoilla 8,95 siis -40 % suositushinnasta ja -20 % alle kakkoslaadun hinnan!” (esityksen liite 122)

513. Iittalan toukokuun 2006 jaksoarvioinnissa SUFIN / VK on 2.6.2006 todettu, että Muumi uimahyppy –mukin hinnoittelu on kirjavaa ja että se myy myös suositushinnalla. Jaksoarvioinnin mukaan ”Sokos korjannut hinnan 13,90 eur tasolle (sama hinta kaikki aiheet)”. Jaksoarvioinnissa on myös todettu seuraavaa:

”Tradekan valtakunnallinen Muumi Uimahyppy kantis hinta -30 % normaalihinnasta 12,90 eli kampanjahinta mukille 8,95 eur tulee myymään mukit loppuun ennätysajassa, Tradekalle luvattu varattu määrä, ei tämän enempää hinnoittelun takia. Kampanjahinta voimassa kesäkuun ajan.” (esityksen liite 215)

514. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 7.6.2006 otettu esille jakelutiesopimus Muumi-tuotteiden yhteydessä:

”Tilanne Muumin hinnoittelun suhteen alkaa olla kuin villin lännen meininkiä! Olin tänään Intradella tapaamassa ostoa saatavuuden osalta ja samalla keikalla puhe kääntyi Muumien hinnoitteluun. Prisma on eilen alentanut Muumi mukin hinnan pysyvästi 9,90 ulos! Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että Tradekan kantis, CM plussakortti tarjous ja halpahallien normaali hinnoittelu 8,90–9,90 on ajanut heidät siihen. (Prisman edustaja) kertoi, että kentän (alueosuuskaupat ja myymälöiden väki) painostuksesta hänen on ollut pakko alentaa hinta 11,90:stä tähän 9,90 ja (Prisman edustaja) oli tästä tosi harmissaan.

Tilanne on siis tosi hankala ja jopa Prisma oli sitä mieltä, että miksi ette tekisi tällaista jakelutiesopimusta myös Muumeista? – Niinpä – miksi ei? Taitaa alkaa olla ainoa vaihtoehto, jolla tilanne saataisiin normalisoitua. Se on kuitenkin jo todistettu, että Muumeja myydään ulos myös hintaan 14,90. Mikäli jakelusopimus Muumeista tehdään, niin Prisma kuitenkin toivoi meidän ottavan huomioon eri asiakkaiden liikeideat mm. heillä on lupauksena kuluttajalle pysyvästi edullinen hintataso ja taas mm. Sokoksella ’eletään’ näillä Sokos eduilla -20 % kk:n ajan jne. Sopimuksessa pitää siis olla hieman jouston varaa ja uskoisin, että hyvä ulosmyyntihinta (normaali) Muumeille liikkuu n. 12,90 tasossa ja siitä sitten voisi antaa max. kk:den kestoisia alennuksia esimerkiksi.

Mitä olette mieltä – (K:n) kanssa tästä jo vähän juttelinkin alustavasti. Tämä voitaisiin viedä kertaheitolla sitten asiakkaille esim. kausarissa.”

Tähän viestiin on 7.6.2006 kommentoitu seuraavasti:

”Kuulostaa ihan tarpeelliselta. Varsinkin jos asiakkaat ovat sitä mieltä että tuotteet liikkuvat hyvin myös normaalihinnalla. Voisitteko (M ja K) tehdä ehdotuksen jakelutiesopimuspohjaamme niin katsotaan sitä asap yhdessä. Tunnette kuitenkin parhaiten hinnoittelutilanteen kentällä.”

Näihin viesteihin tuli 7.6.2006 vielä seuraava kommentti:

”Mielestäni jakelutiesopimus on aiheellinen, tämän kesän hinnoittelu/alennukset osoittavat sen selkeästi. Ja tiedämme, että kysyntää on ja samanaikaisesti saatavuusongelmia.

Teillä, (M ja K) on varmaan paras kokemus siitä miten sopimus laaditaan, käydään sitten yhdessä läpi miten asia presentoidaan kausareissa. Hyvä olisi saada sopimus astumaan voimaan niin pian kuin mahdollista.” (esityksen liite 123)

515. Iittalan kesä–heinäkuun 2006 jaksoarvioinnissa SUFIN / Myymälät myynnin johtoryhmälle on 4.8.2006 todettu Iittalan tuotteista muussa vähittäiskaupassa ja Muumi-mukien hinnoittelusta seuraavaa:

”Kesätuotteiden ja Muumi-mukien hinnoittelu puhuttaa. Tuntuu olevan niin, että suositushintoja ei noudata kukaan muu kuin me. Mitä voimme tehdä, ettei kesätuotteita edes tarvitsisi myydä alle suositushintojen? Onko meidän suositushinnoittelu riittävän kaupallinen?

Muumi-mukien hintahaitari suositushinta 14,90, kakkoslaatu 11,20, priiman alin hinta markkinoilla 8,90 eli kakkoslaatu 20 % kalliimpi kuin priima!!!!!!!!!!!!!!!” (esityksen liite 124)

516. Iittalan 29.8.2006 pidetyn Retail & Shops suunnittelukokouksen pöytäkirjassa on todettu, että Muumi-jakelutiesopimus otetaan käyttöön vuoden 2007 alusta ja että mukin suositushintaan ei tehdä korotuksia vuodelle 2007, ”jotta asiakkaat saataisiin paremmin hyväksymään jakelutiesopimukset”; sen sijaan jälleenmyyjien sisäänostohintaan tehdään pieni korotus. (esityksen liite 108)

517. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 9.9.2006 todettu Minimanin hinnoittelusta seuraavaa:

”Oletko nähnyt niiden ilmoituksen Länsiväylässä? Logot sekaisin ja Muumit polkuhintaan sekä KoKo -25 %?”

Tähän viestiin on 10.9.2006 vastattu seuraavasti:

” – – juttelen asiasta (S:n) kanssa. Pitänee panna asiakas kuriin! Kas kun (Prisman edustaja) ei ole vielä tullut linjoja pitkin – – ” (esityksen liite 125)

518. Iittalan edellä 489 kohdassa mainitun 27.10.2006 pidetyn myyntikokouksen pöytäkirjassa on todettu, että ”Kilpailuvirasto selvittää jakelusopimusten laillisuutta” ja että niitä ”käytetään ihan entiseen tapaan, 24h ja Muumi myydään jakelutiesopimusten kanssa”. (esityksen liite 166)

519. Iittalan marraskuun 2006 jaksoarvioinnissa SUFIN / VK SUFIN johtoryhmälle on 5.12.2006 todettu seuraavaa:

”Uudet jakelutiesopimukset 24h, Muumi käyty läpi kaikkien ketjujen kanssa, mutta ei allekirjoitettu, sisällöstä ollaan päästy yksimielisyyteen, keskustelu jatkuu. Stockmann, Sokos, Kodin1, Anttila, Tradeka ja Prisma suostuneet nostamaan Muumi-mukin hintaa 2.1.2007 alkaen, Keskon kanssa keskustelu jatkuu.” (esityksen liite 126)

520. Iittalan marraskuun 2006 jaksoarvioinnissa SUFIN / Myymälät myynnin johtoryhmälle on puolestaan 8.12.2006 todettu Iittalan tuotteista muussa vähittäiskaupassa seuraavaa:

”Iittalan tuotteet ovat todella näyttävästi edustettuina tämän vuoden jälleenmyyjiemme katalogeissa, hienoa! Mutta se hinnoittelu! Kautta linjan suositushinta -20 % taso! CM:ssä Muumi-mukit 9,90 (kakkoslaatu tehtaanmyymälöissä 11,20).” (esityksen liite 127)

521. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 11.1.2007 todettu Muumi-mukin hintaseurannasta seuraavaa:

”Otatteko ylös tammi–helmikuun aikana Muumi-mukin hintatasoa sekä ketjuissa että villeillä eli tehdään yhdessä kooste onko hinnat nostettu jakelusopimuksen tasoon. Tästä puhutaan nyt ketjupäässä paljon ja viimeksi CM otti asian esille.

CM:lla vahvistui Muumi-mukit ja 15 cm lautaset maaliskuun Pirkkaan ja helmikuuhun mennessä ihan viimeistään tulisi kaikkien asiakkaiden hinnat olla viimeistään korjattu jakelusopimuksen tasoon, että kaikki toimivat tasapuolisesti.”

Tähän viestiin on 11.1.2007 tullut eräältä piiripäälliköltä seuraava vastaus:

”Seurataan ja vahditaan, mutta minä ainakin tunnustan, että sopimuksia en ole vielä allekirjoituttanut kuin murto-osalle. Otan itseäni niskasta kiinni.”

Tähän puolestaan on vastattu 11.1.2007 seuraavasti:

”Hoidetaan homma kuntoon, puhelahjoja ja jämäkkyyttä tarvitaan, soitelkaa, jos tarvitsette apua! Ketjuihin päin olen kertonut, että tämä on kaikkien yhteinen etu, johon kaikki valmiita sitoutumaan, kunhan kaikki tekevät hintatason korotuksen yhdessä. Pitkällä juoksulla kaikki hyötyvät kun katetaso paranee.

Tämä on nyt kriittistä, että todella kaikki lähtevät mukaan heti alkuvuodesta, muuten tulee ongelmia.”

Toinen piiripäällikkö on vielä 23.1.2007 vastannut viestiin seuraavasti:

”tässä nopea päivitys Muumi hintoihin Nyt olis ketjuillakin parantamisen paikka. Kenelläkään ei ole hinnat kohdillaan. Tokmanni ketjuna nostanut vaatimallemme tasolle. Muut halpikset tulevat perässä kun ehdimme kaikki käydä läpi.”

Piiripäällikön viestissä oli liitteenä lista Muumi-mukin ja -lautasen hinnoista K-citymarketissa (11,90/16,90), Prismassa (11,90/16,90), Euromarketissa (12,90/18,50), Minimanissa (9,90/14,90) ja Tokmannilla (13,40/17,00). (esityksen liite 131)

522. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Arabian avainasiakaspäällikkö on 25.1.2007 pyytänyt vähittäiskaupan myyntipäällikköä katsomaan luonnoksen viestiksi asiakkaille Muumin hintatasosta. Saatteessa on todettu seuraavaa:

” – – voisimmeko laittaa näin ’haasteen’ asiakkaille, me kun emme voi suoraan hintatasoa vaatia. Kuitenkin kaikki minulle vakuuttavat, että nostavat hintaa, jos muutkin niin tekevät ja toivovat parempaa katetta. Viimeksi näin vakuutti CM tänään aamulla.” (esityksen liite 227)

523. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittala on lähettänyt 26.1.2007 Hobby Hallille, Sokokselle, Prismalle, Stockmannille, Anttilalle, K-citymarketille ja Tradekalle Muumi-tuotteiden hintatasosta vuonna 2007 seuraavan viestin:

”Alkuvuodesta keskustelunaiheeksi on noussut Muumi-mukin hintatason korotus. Olemme viime vuoden puolella kaikkien asiakkaiden kanssa keskustelleet yhteisestä tavoitteesta korottaa 2.1.2007 alkaen Muumi-mukin normaalihintaa, sekä tätä kautta myös kampanjahintoja (ks. liite).

Tällä hetkellä hinnan korotukset eivät vielä näy myymälätasolla kaikilla asiakkaillamme. Kaikkien asiakkaiden kanssa on kuitenkin sovittu samoista pelisäännöistä. Kyltittömällä puolella yksi suurimmista toimijoista on jo nostanut Muumi-tuotteiden hinnat. Meidän on äärimmäisen vaikea saada kaikkia asiakkaitamme sitoutumaan hintakorjaukseen, jos kaikki asiakkaat eivät toimi yhtäaikaisesti. Jonkun on kuitenkin aina oltava se ensimmäinen. Tästä hintojen korjauksesta ollaan oltu koko kentässä yksimielisiä ja nähty todella tärkeäksi, että erinomaisesti ulosmyyvistä Muumi-tuotteista saisi paremman katteen.

Lähetän tämän viestin kaikille asiakkaillemme ja toivon, että laittaisitte tiedoksi aikataulun milloin hinnankorotus näkyy myymälöissä. Jotta onnistuisimme yhteisessä tavoitteessa, toivon, että hinnankorotukset astuisivat voimaan helmikuun alkuun mennessä. Olemme yhteistyössä tehneet paljon töitä tämän tärkeän asian eteen, joten olisi vahinko, jos hintatason korjaus ei nyt onnistuisikaan. Hintatason korjaukselle kaikilla asiakkaillamme olisi nyt hyvä hetki ennen kevään kampanjoiden ja Muumi-uutuuksien toimitusten alkamista.” (esityksen liitteet 135–141)

524. Tämä viesti lähetettiin 26.1.2007 myös Iittalan sisällä muun muassa piiripäälliköille seuraavalla saatteella:

”Tiedoksenne viesti, joka on tänään lähtenyt kaikille ketjuasiakkaillemme. Tätä voi kernaasti käyttää myös teidän villiasiakkaillenne.” (esityksen liite 142)

525. Tradekan ilmoitettua 26.1.2007, että uudet hinnat voivat siellä tulla voimaan vasta 1.3.2007, jolloin uusi valikoimajakso, jonka puitteissa sen on toimittava, alkaa, Iittalan sisällä käytiin keskustelua liian pitkästä siirtymäajasta ja siitä seuraavista reaktioista kilpailijoilla. Eräs piiripäällikkö on 29.1.2007 todennut tästä seuraavaa:

”Kun nyt puhumme halpiksien kanssa yhtenäisistä hinnoista, miten selitämme että yksi ketju voi nostaa hintojaan vasta tuolloin. Nyt pitää tehdä päätös milloin pitää hinnat olla yhteisellä tasolla ja myös on sallittava halpiksien pitää hintatasonsa siihen asti.” (esityksen liite 143)

526. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä piiripäälliköille on 30.1.2007 tiedotettu Muumi-mukien hinnoittelutilanteesta seuraavaa:

”Kärsivällisyyttä vaaditaan yhä suunnasta jos toisestakin tässä asiassa. Keskustelu käy vilkkaana. Kiusallista on, että aikataulu venyy joidenkin asiakkaiden kohdalla. Ensi viikolla tapaamme kaikki ketjuasiakkaamme ja toivon, että viimeistään saadaan lopullinen vastaus myös CM:ltä ja Prismalta.

Tällä hetkellä tieto ketjupäästä on seuraava:
– Stockmann hinta 14,90 eur (nousee tähän, jos ei kaikkialla taloissa vielä näy?)
– Sokos hinta 13,90 eur (toistaiseksi voimassa)
– Anttila + Kodin1 hinta 14,00 eur (nousee 7.2. alkaen)
– Euromarket hinta nousee jakelusopimuksen tasoon (nousee 6.2. alkaen, huom. muutos ei siis mene maaliskuun alkuun kuten aiemmin ilmoitin)
– CM odotan vastausta viestiini ja tietoa päivämäärästä, ketju sitoutunut hintatason korjaukseen, kunhan kaikki lähtevät mukaan
– Prisma odotan vastausta viestiini ja tietoa päivämäärästä, ketju sitoutunut hintatason korjaukseen, kunhan kaikki lähtevät mukaan

Tilanne kyltittömällä puolella:
– Keskinen sovittu toistaiseksi toimituskielto, kunnes sopimus allekirjoitettu.
– Minimani sovittu toistaiseksi toimituskielto, kunnes sopimus allekirjoitettu.
– Kokkolan HH allekirjoittanut sopimuksen, mutta hinnat eivät vielä näy myymälöissä.
– Tokmanni allekirjoittanut sopimuksen ja nostanut hintansa = hienoa!

Näkyvätkö hinnankorotukset jo Tarjoustalossa? CM:ltä tuli viesti, että hinta edelleen 9,99 eur?”

Eräs piiripäälliköistä vastasi 30.1.2007 tähän viestiin seuraavasti:

”Halpa-Halli nostaa 1.2. ja Kärkkäinen on jo nostanut, samaten Tampereen Säästötex. Halpa-Hallin (J) oli käynyt viime torstaina kierroksella ja kun ei ollut muillakaan uusia hintoja niin ei hänkään pitänyt kiirettä. Mulla on jokunen pieni narikka vielä hoitamatta, mutta tehdään kun ehditään.” (esityksen liite 148)

527. Tokmanni on 2.2.2007 välittänyt Iittalalle saamaansa asiakaspalautetta ja kertonut vastanneensa, että Tokmanni noudattaa Iittalan suositushintoja. Viesti on 2.2.2007 välitetty Iittalan sisällä eteenpäin saatteella, että ”tällaista palautetta voi varmaankin alkaa tulla halpiksien asiakkailta”. Asiakaspalautteeseen oli 29.1.2007 kirjattu seuraava:

”Olin todella ällistynyt ja lopulta vihainen huomattuani tänään, että Arabian muumimukien hintaa oli nostettu lähes 4 euroa kpl!!! Tosi törkeää hinnan tarkistusta!!! Mistä moinen juttu??” (esityksen liite 151)

528. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä, jonka otsikko on ”Prisma hinnat ok 1.3. alkaen!”, on 20.2.2007 todettu ”JIHUU!! JIHUU!!! Prisma nostaa hinnat 1.3. alkaen Muki 13,50!”. (esityksen liite 154)

529. Iittalan sisäisessä, edellä 492 kohdassa mainitussa sähköpostiviestissä on 15.3.2007 todettu Minimanien osalta, että koska Muumi-jakelutiesopimus on ”vaiheessa”, on sarjan toimitus Minimaneille lopetettu. (esityksen liite 104)

530. Iittalan sisäisessä, edellä 493 kohdassa mainitussa sähköpostiviestissä on 20.4.2007 listattu Prisman ”hintavirheitä” Teema-sarjan lisäksi myös Muumi-tuotteista toteamuksella, että ”Prismoissa pitäisi saada hinnat kohdilleen, ettei asiat pääse riistäytymään käsistä ja villit seuraamaan esimerkkiä”. (esityksen liite 105)

531. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 1.10.2007 ihmetelty asiakkaan kommenttien perusteella Prisman hinnoittelua Muumi-tuotteissa. (esityksen liite 156) Iittala onkin 2.10.2007 pyytänyt Prismaa tarkistamaan Muumin ja KoKon hinnoittelua. (esityksen liite 74) Myös K-citymarket on ihmetellyt Prisman ja Minimanin Muumi-mukien hinnoittelua Iittalalle 3. ja 4.10.2007 lähettämissään viesteissä kysyen, lopetetaanko näille ”rikkureille” tavaran toimitukset vai lähtevätkö hekin ”mukaan kiihtyvään kisaan”. (esityksen liitteet 157 ja 159) Iittala oli vastannut, että ”Muumin sopimukseen ei ole tullut mitään muutoksia”. (esityksen liite 157) Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 4.10.2007 todettu otsikolla ”Muumi hinnoittelu Prismassa” seuraavaa:

”mitäs tehdään. Prismalla on Muumi-muki ollut elokuusta asti tarjouksessa muistaakseni hintaan 10,90. Nyt (K) on vaikeassa tilanteessa villien kanssa ja myös CM on ottanut minuun yhteyttä asiasta. CM:n mukaan myös Minimanin hinta Muumi-mukille on 9,90. Juttelin (Prisman edustajan) kanssa ja he nostavat hinnan 1.11. 13,40. Tammikuussa tilanne tarkistetaan heillä jälleen. Koska Prismalla ei käytetä sahaavaa hinnoittelua, niin nämä ’kampanjat’ venyvät turhan pitkiksi. Elokuussa muutettu hinta johtuu Mukin yleisestä hintatasosta silloin. Minulta loppuvat nyt keinot. CM ’vapauttaa’ myös hinnoittelun, mikäli Prismaa ei saada ’kuriin’. (esityksen liite 158)

532. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä piiripäällikkö on 10.10.2007 pyytänyt avainasiakaspäällikköä tarkistamaan, onko Prisman Muumi Lumilyhtymukin hinta hylly- vai kampanjahinta, ja todennut, että ”nyt pitää reagoida nopeasti, kaikille asiakkaille on tuotteet menneet viime viikolla ja hinnoittelu menee ’metsään’”, ja että ”jos yksi ei noudata sopimuksia, niin miten voimme vaatia villeiltä sovittua hintatasoa”. (esityksen liite 160) Avainasiakaspäällikkö on 10.10.2007 vastannut tähän seuraavasti:

”juttelimme viimeksi eilen vakavasti Prisman ostajan kanssa Muumi-mukien hinnoittelusta. Harmillista on, että ostaja ei päätä tätä hinnoitteluasiaa heillä, vaan Prisman ’ylin johto’ on sanonut sanansa.

(M) on luvannut olla tänään yhteydessä ylemmälle tasolle. Minulla ei enää rahkeet riitä tässä asiassa. Päätökset Muumi-mukin hinnoittelusta on heillä tehty jo toukokuussa (meille ei infoa asiasta) ja nyt elämme tätä päivää.

Asia on kuitenkin meillä vahvasti tapetilla, jutellaan tästä lisää perjantaina.” (esityksen liite 160)

533. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että K-citymarket on 15.10.2007 Iittalalle lähettämässään viestissä todennut taitavansa olla tällä hetkellä ainoa asiakas, joka noudattaa vielä Muumin hinnoittelua. (esityksen liite 161) Lisäksi K-citymarket on lähettänyt Iittalalle 26.10. ja 1.11.2007 sähköpostiviestit, joissa se on ihmetellyt kilpailijoiden hinnoittelua Muumi-mukeissa ja pyytänyt Iittalan kannanottoa tähän sekä toimenpiteisiin ryhtymistä. (esityksen liitteet 162 ja 163) Iittala on 1.11.2007 ilmoittanut K-citymarketille, että se on suositellut Muumi-mukin suositushinnan käyttöä mutta valitettavasti se ei ole kaikkialla toteutunut. Iittala on todennut, ettei tämä ole senkään tahtotilan mukaista mutta että se ei valitettavasti voi vaikuttaa asiakkaittensa hinnoitteluun. (esityksen liite 163)

534. Markkinaoikeus katsoo, että edellä mainituista asiakirjoista käy ilmi ainakin se, että Iittalalla oli tahto asettaa Muumi-tuotteille vähimmäismyyntihinta ja ehdot kampanjahinnoittelulle ainakin lokakuuhun 2007 asti. Se, että Iittalan sisäisessä, edellä 522 kohdassa mainitussa viestissä on toteamus ”me kun emme voi suoraan hintatasoa vaatia”, ei poista tätä tahtoa, kun asiakirja-aineistoa arvioidaan kokonaisuudessaan.

24h-tuotteet

535. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että 24h-sarjaan liittyvästä jakelutiesopimuksesta on alettu keskustella Iittalan sisällä syksyllä 2006.

536. Iittalan 29.8.2006 pidetyn Retail & Shops suunnittelukokouksen pöytäkirjassa on todettu, että 24h:sta tehdään jakelutiesopimus vuoden 2007 alusta ja että on sovittu, että ”kevät rauhoitetaan sekä 24h valkoisen että uusien värien osalta”; ”syksyllä voi ottaa 24h valkoisen sekä uudet värit kantistuotteiksi, max. -20 %”. Pöytäkirjan mukaan jakelutiesopimuksessa määritellään kaikki pelisäännöt irtomyyntiin siirtymisestä. (esityksen liite 108)

537. Iittalan 2.10.2006 pidetyn vähittäiskaupan VK & Shops suunnittelupalaverin pöytäkirjassa on todettu jakelutiesopimusten osalta:

”Jakelutiesopimukset olemassa seuraaville tuoteryhmille
– –
ARABIA
24h valkoinen ja värilliset osat
– 24h uudet värit käsitellään uutuutena, ei line extension tuotteena. (Jakelutiesopimuksessa määritelty että 24h uudet värit ovat rajujen hintakampanjoiden ulkopuolella, valkoinen 24h voi olla mukana rajuissa hintakampanjoissa.)” (esityksen liite 164)

538. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä Arabian markkinointipäälliköltä piiripäälliköille toimitettiin 4.10.2006 Arabian kampanjapelisäännöt vuodelle 2007. Liitteenä olleen taulukon mukaan 24h-sarjan värilliset osat oli rauhoitettu 31.12.2008 asti rajuilta (yli 20 prosentin kampanja-ale) hintakampanjoilta. Sen sijaan 24h valkoinen sai olla määritellyin osin rajuissa hintakampanjoissa. (esityksen liite 165)

539. Iittalan edellä 489 kohdassa mainitun 27.10.2006 pidetyn myyntikokouksen pöytäkirjassa on todettu, että ”Kilpailuvirasto selvittää jakelutiesopimusten laillisuutta” ja että niitä ”käytetään ihan entiseen tapaan, 24h ja Muumi myydään jakelutiesopimusten kanssa”. (esityksen liite 166)

540. Iittalan marraskuun 2006 jaksoarvioinnissa SUFIN / VK SUFIN johtoryhmälle on 5.12.2006 todettu, että ”uudet jakelutiesopimukset 24h, Muumi käyty läpi kaikkien ketjujen kanssa, mutta ei allekirjoitettu, sisällöstä ollaan päästy yksimielisyyteen, keskustelu jatkuu”. (esityksen liite 126)

541. Iittalan sisäisessä, edellä 492 kohdassa mainitussa sähköpostiviestissä on 15.3.2007 todettu Minimanin osalta, että 24h-sarjan toimitus on lopetettu Minimaneille, koska 24h-jakelutiesopimus on ”vaiheessa”. (esityksen liite 104)

542. Stockmann on 18.9.2007 kiinnittänyt Iiittalan huomion 24h-sarjan hinnoitteluun Euromarketissa ja Halpa-Hallissa, mihin Iittala on 18.9.2007 vastannut seuraavasti:

”24h-sarjaa voi kampanjoida normaalisti kanta-asiakastarjouksessa. Teillähän 24h oli kantiksessa syyskuussa. Maximi alennus, minkä kuluttajalle voi myöntää ko. sarjasta kampanjassa/toimenpiteessä on jakelusopimuksemme mukaan -25 %, ja kampanja/toimenpide voi olla kestoltaan maksimissaan kuukauden mittainen. Tämä jakelusopimus koskee kaikkia 24h sarjan jälleenmyyjiämme.

Euromarketin kampanja on ihan normaali kanta-asiakastarjous ja noudattaa yllä olevia raameja.” (esityksen liite 167)

543. Stockmann on myös 3.10.2007 kiinnittänyt Iittalan huomion 24h-sarjan hinnoitteluun, nyt Anttilassa:

”Viitaten ao. kirjeenvaihtoon Helsingin keskustassa, Anttilat eivät siis käytä teidän suositushinnastoja, vaan tuotteiden lähtöhinnat ovat alhaisemmat kuin meillä…:(… ja kampanja harmittavasti samassa kuussa meidän kanssamme.”

Sähköpostiin on liitetty Stockmannin sisäinen, 2.10.2007 lähetetty sähköpostiviesti:

”oheinen tiedoksi eli hyvitimme asiakkaalle meidän ja Anttilan välisen eron. Kyseessä on 24h joka kantis tarjous syyskuussa, samaan aikaan -20 % Anttilassa, mutta heillä lähtöhinta alhaisempi, niin asiakas halusi hyvityksen.” (esityksen liite 168)

544. Markkinaoikeus katsoo, että edellä mainituista asiakirjoista on ainakin havaittavissa, että Iittalalla oli tahto asettaa 24h-sarjan tuotteiden osalta vähimmäishinnat ja hinnoitteluehdot kampanjoissa.

Kivi- ja Mariskooli-tuotteet

545. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittalan Marimekko-tuotteiden, eli lähinnä Kivi-lyhtyjen ja Mariskoolien hinnoittelusta on käyty keskustelua sekä Iittalan sisällä että jälleenmyyjien kanssa ainakin keväästä 2005 alkaen.

546. Iittalan 25.4.2005 pidetyn vähittäiskaupan suunnittelukokouksen pöytäkirjassa on kohdassa Iittala kampanjakalenteri / syksy todettu, että ”Kivi 2-packien ja 3-packien ulosmyyntihintojen alennukset max. –20 % kuluttajahinnasta”. (esityksen liite 76)

547. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Prisma on 6.5.2005 Iittalalle lähettämässään viestissä ihmetellyt Anttilan ja Kodin Ykkösen hinnoittelua Mariskooleissa muistuttaen, että Prismalle on annettu ehdoksi Mariskoolien myynnille se, että kampanjoissa tuotteen hintaa alennetaan korkeintaan 20 prosenttia ohjevähittäishinnasta (= Iittalan hinnastohinta), ja normaali myyntihinta saa olla enintään 5 prosenttia halvempi kuin hinnastohinta (koska Prismalla ei ole lahjapaketointi- ym. palveluita) ja todeten, että Prisma on ”noudattanut näitä säännöksiä pilkuntarkasti” siitä huolimatta, ”että hinnoista ei tule tällä systeemillä fiksun näköisiä”. Prisma on todennut haluavansa ”tietää uudet säännöt, vai eivätkö säännöt koskekaan kaikkia (Iittalan) yhteiskumppaneita”. Iittala vastasi tähän viestiin 6.5.2005 seuraavasti:

”kiitos viestistä. Huomasin itse saman asian tänä aamuna.

Huolimatta siitä, että olen hyvin uusi tässä työssä, olen tietoinen meidän hinnoitteluohjeistuksista tietyissä tuoteryhmissä kuten tässä tapauksessa Mariskooli. Hintaohjeistukset (+/-5 % svh’sta ja kuluttajaetu max. 20 %) koskevat kaikkia yhteistyökumppaneita. Jokaisen kanssa on tiettävästi keskusteltu pitkään ja syvällisesti hyvässä yhteisymmärryksessä siitä missä rajoissa hinnoittelun tulee pysyä. Näin ollen olemme olleet siinä ymmärryksessä, että hinnoitteluohjeistus oli ymmärretty ja sitä noudatettaisiin kaikkien yhteistyökumppaneidemme taholta. Olen erityisen iloinen ja kiitollinen tästä nimenomaan teille – –, sillä Prisman hinnoittelu noudattaa ohjeitamme.

Se miten tästä menemme eteenpäin, en osaa vastata. Minun täytyy keskustella (M:n) kanssa millä keinoin oikaisemme mm. Anttilan ja Kodin Ykkösen hinnoittelua juuri näissä kriittisissä tuoteryhmissä.” (esityksen liite 13, kohta 3.3)

548. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Prisma oli 24.10.2005 Iittalaan yhteydessä Kodin Ykkösen hinnoittelusta myös Kivi-lyhdystä kysyen, onko Kodin Ykkösellä erivapauksia, ja viitaten 6.5.2005 lähettämäänsä viestiin Mariskoolin osalta. Iittala vastasi, ettei Anttilalla/Kodin Ykkösellä ole mitään erivapauksia ja että heidän tulee toimia kuten muidenkin. Iittala ilmoitti ottavansa asian puheeksi Anttilan kanssa ja tulevansa ”luonnollisesti edellyttämään, että he toimivat sovituissa rajoissa”. (esityksen liite 170) Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 25.10.2005 todettu Kivi-lyhdystä seuraavaa:

”Anttilan pitäisi kyllä pystyä muuttamaan hintansa heti. Ainakaan aiemmin se ei ole tuottanut ongelmia. Juttelen (Anttilan edustajien) kanssa tästä sillä meillä on tiukat säännöt sekä Kiven että Mariskoolin hinnoittelun suhteen -20 % maksimi alennus. Tämä on kirjattu myös meidän ja Marimekon soppariin. Anttila ei voi jatkuvasti sooloilla!” (esityksen liite 171)

549. Iittalan 31.10.2005 Kodin Ykkösessä tekemästä asiakaskäynnistä laaditussa käyntiraportissa on todettu yleisesti hinnoittelusta:

”(Anttilan toisen edustajan) mukaan meidän tuotteiden marginaaleille pitää tehdä jotain, tai kohta he eivät voi pitää laajaa valikoimaa (viittasi vuosiehtoneuvotteluihin). Mutta hinnoittelusta kommentti oli sama kuin Prismalta eli markkinahinta määrää mikä se on.”

Käyntiraporttiin on kirjattu myös seuraavaa:

”Mariskooli ja Kivi svh-hinnat Anttiloissa!! (Anttilan edustajan) kanssa keskusteltu heidän normaalihinnasta, joka aiheutti närää mm. Prismassa. Pyydetty (Anttilan edustajaa) korjaamaan hintataso, muttei hän sitä joulumyynnin alla tee. Vuoden vaihde seuraava ajankohta jolloin tämä voidaan tehdä! Sama koskee Mariskoolia. (Anttilan toinen edustaja) ei ollut tietoinen ollenkaan Kivi & Mariskooli hinnoittelusta tai Marimekko-sopimuksesta (svh -5 % max).” (esityksen liite 172)

550. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 15.12.2005 todettu, että ”tämä Mariskooli Yllätyspäiville on ihan ok”, ”hinta vaan pitää olla sen maksimi -20 %”. (esityksen liite 173)

551. Iittalan sisäisessä, edellä 506 kohdassa mainitussa sähköpostiviestissä on 12.9.2007 todettu, että Anttilan ja Kodin Ykkösen ”hinnoittelu on taasen repsahtanut aika tavalla”. Viestissä on ensin todettu Teeman olevan kunnossa ja sen jälkeen siinä on listattu erot ”sallittuihin hintoihin” Aalto-teräsvadin, Kivi-lyhtyjen ja Mariskoolien osalta. Viesti päättyy seuraavasti:

”Tästä syystä en ole oikein innostunut kertomaan punaisten tuotteiden kuvausmahdollisuudesta, ennen kuin saisin lupausta hintojen korjaamisesta ja myös deadlinen milloin ne korjaantuisivat. Olen puhunut aiheesta (Anttilan edustajalle) niin kauan kuin muistan tätä työtä tehneeni – pian 2,5 vuotta, eikä vielä olla lähellä tavoitetasoa.

Ymmärrät varmaan että alan pikkuhiljaa hikeentyä puhumaan samasta aiheesta.” (esityksen liite 115)

552. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 17.9.2007 kiinnitetty huomiota Kuopion uuden Valintatalon todella edulliseen hinnoitteluun Mariskooleissa, mihin vastauksena todettiin, että ”toukokuisen kampanjan ylijäämäskooli (oli) laitettu sopimatta liian isoon aleen” ja että ”erä ei voi olla iso kun (Valintatalolla) ei muuten valikoimassa”. (esityksen liite 176)

553. Markkinaoikeus katsoo, että edellä mainituista asiakirjoista käy ilmi, että Iittalalla oli tahto asettaa Kivi-lyhdyille ja Mariskooleille vähimmäismyyntihinta ja ehdot kampanja-alennuksille.

Muut tuotteet

554. Kuten jäljempänä käy ilmi, tuotekohtaisia jakelutiesopimuksia on laadittu edellä mainittujen tuotteiden lisäksi myös Tris-, Origo- ja Nero-tuotteista. Näiden lisäksi Kilpailuvirasto on esittänyt asiakirjanäyttöä Iittalan menettelystä myös sellaisten tuotteiden osalta, joista ei ole laadittu tuotekohtaista jakelutiesopimusta. Näitä tuotteita ovat muun ohella Matador, Ote, Oma, Apila, KoKo HOT, Illusia, Lumi, Paratiisi, Heljän kokoelma, Minna Immosen kokoelma, Gardena, Uunikokki, Kartio ja Sinun lahjasi -kokoelma (Carambola, Tosca, Lokerovati ja Venetsia). (esityksen 196 ja 197 kohta)

555. Markkinaoikeus käy seuraavassa läpi Kilpailuviraston esittämää näyttöä näiden muiden tuotteiden osalta.

556. Iittalan 23.3.2005 pidetyn vähittäiskaupan suunnittelupalaverin pöytäkirjassa on todettu seuraavaa:

”Miljardimarkkinat
– –
(L:lle tai M:lle) tietoa Miljardimarkkinoiden tuotteiden ulosmyyntihinnoista, jotta omat myymälät osaavat hinnoitella II-laatua sen mukaisesti.
– –

Matador
– –
Matadorille ei mitään hintatarjouksia vuoden 2005 aikana. Ei myöskään kanta-asiakastarjouksiin 2005 aikana. Loppuvuosi myydään Matadoria uutuusarvolla, ja Matadorin ainutlaatuisilla ominaisuuksilla.
– –

Iittala
– –
Display alennus – – , jotta saadaan ohjattua ostot displayhin. Alennus annetaan myymälänäkyvyydestä, alennus ei saa siirtyä jälleenmyyntihintaan.” (esityksen liite 75)

557. Iittalan 25.4.2005 pidetystä vähittäiskaupan suunnittelukokouksesta laadittuun pöytäkirjan on kirjattu, että ”Trisin osalta ei tehdä jakelutiesopimuksia vaan todetaan, että syyssesongin, lanseerauksen aikana pitää ottaa koko valikoima sekä sitoutua hintaan”. (esityksen liite 76)

558. Iittalan 25.5.2005 pidetystä vähittäiskaupan suunnittelukokouksesta laaditussa pöytäkirjassa on todettu Tris-sarjan osalta seuraavaa:

”- Ei jakelutiesopimusta
– Ei villeille
– Herrasmiessopimuksella pidetään huolta hinnoittelusta.” (esityksen liite 58)

559. Iittalan 20.6.2005 pidetystä Retail & Shops suunnittelupalaverista laaditussa pöytäkirjassa on todettu Apila-sarjan osalta seuraavaa:

”Laaja jakelu. Kerrotaan heti myyntivaiheessa, että jos hintatasoa ei pidetä, emme enää toimita lisää tuotteita.
Kauppiasesitteeseen toivomus, että kaikki sitoutuvat yhteisiin pelisääntöihin, nimenomaan hintaan.” (esityksen liite 60)

560. Iittalan 6.9.2005 laatimassa kevään 2006 lanseerauksia ja markkinointitoimenpiteitä koskevassa esityksessä on Apilan osalta todettu, että ”pidetään suositushinta kautta linjan”. (esityksen liite 62)

561. Iittalan sähköpostiviestissä Kodin Ykköselle on 3.11.2005 todettu Illusian osalta seuraavaa:

”Mikäli päätätte ottaa Illusia Punaisen valikoimiin Kodin Ykkösiin (testimyynti 6 kk) voitte toki kampanjoida sillä – kunhan kampanja on sen max. kuukauden kestoinen ja alennus kuluttajalle max. -20 %.” (esityksen liite 178)

562. Iittalan sähköpostiviestissä Sokokselle on 15.2.2006 esitetty seuraavaa:

”Voiko kesäkuun Apila-sarja olla koko sarjana esillä ja siten UUTUUS arvolla? Näin olen menetellyt myös muiden asiakkaiden kanssa. En sopisi vielä alea kuluttajalle, sillä kyseessä on kevään uutuus.” (esityksen liite 179)

563. Iittalan 17.2.2006 pidetyn vähittäiskaupan myyntikokouksen pöytäkirjassa on todettu, että ”Apilan kanssa vielä villit avoinna – pelkoa hintatason säilyvyydestä. Keskinen todennäköisesti ottaa”. (esityksen liite 209)

564. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 11.4.2006 toimitettu Arabian osalta kampanjapelisäännöt, jotka koskivat rajuja, yli 20 prosentin etuja kuluttajalle. Viestiin on kirjattu seuraavaa:

”Erikseen kanta-asiakastarjousten -20 % osalta olemme vuonna 2006 sopineet seuraavasti:
Apila, UUTUUS
– ei hintakampanjointia kevät 2006. Ensimmäinen kantis -20 % Sokos / heinäkuu.
Illusia Punainen, UUTUUS
– Kantiskampanjat -20 % ok
KoKo HOT, UUTUUS
– Ei hintakampanjointia 2006 aikana
NERO, UUTUUS
– Ei hintakampanjointia 2006 aikana

KoKo uudet värit, LINE EXTENSION
– Kantikset -20 % koko sarjan kanssa ok, syyskuusta alkaen
Muumi uutuudet, LINE EXTENSION
– Kantikset -20 % ok
Uunikokki lasagne, LINE EXTENSION
– Kantikset -20 %
Sinun lahjasi uutuudet
– Exclu kantikset -20 %
Joulun sesonkituotteet
– Pyritään noudattamaan suositushintoja, kampanjoihin annettu pienet kantiksen ja kuvastokampanjan mahdollistamat extrat, kuten 2005”. (esityksen liite 180)

565. Iittalan 2.10.2006 pidetystä VK & Shops suunnittelukokouksesta laaditussa pöytäkirjassa on todettu rajujen hintakampanjoiden pelisäännöistä seuraavaa:

”- Rajujen hintakampanjoiden yleispelisäännöt pysyvät ennallaan.
– Kärkkäinen perustamassa nettikauppaa. Pitäisi päästä sopimukseen, että voisimme yhdessä Kärkkäisen kanssa sopia valikoimasta, mikä nettikauppaan otetaan mukaan ja että myös hintatasosta voitaisiin sopia yhdessä. Varmistettava, että he eivät käytä meidän kuvia ilman meidän lupaa.
– Jakelutiesopimusten ohjeistukset ei saa olla ristiriidassa rajujen hintakampanjoiden sääntöjen kanssa.
– Kantisalennus vaihtelee ketjuittain 20–25 %.” (esityksen liite 164)

566. Tähän samaan pöytäkirjaan on kirjattu jakelutiesopimuksista seuraavaa:

”Jakelutiesopimukset olemassa seuraaville tuoteryhmille

IITTALA
– Aalto
– Marimekko tuotteet (Bottna, Kivi, Mariskooli)
– Teema (2 eri sopimusta: TT ja H)
– Tris

ARABIA
– 24h valkoinen ja värilliset osat
o 24h uudet värit käsitellään uutuutena, ei line extension tuotteena. (Jakelutiesopimuksessa määritelty että 24h uudet värit ovat rajujen hintakampanjoiden ulkopuolella, valkoinen 24h voi olla mukana rajuissa hintakampanjoissa.)
– KoKo
– Muumit (Arabia ja Hackman tuotteet)
o Sesonkituotteiden mahdolliset ongelmavarastot käsitellään tapauskohtaisesti.”

HACKMAN
– Muumilusikat mukana Arabian Muumi-tuotteiden jakelutiesopimuksessa
– Ei muita jakelutiesopimuksia

– –
– Jakelutiesopimuksiin maininta ’voimassa toistaiseksi’.” (esityksen liite 164)

567. Lisäksi pöytäkirjaan on kirjattu Prisman osalta, että ”Prisma ollut erittäin pettynyt, että he eivät saa ruskeaa ja oliivia Kartiota myyntiin, ehtona että he pitävät hintatason sekä pystyykö tehdas valmistamaan tuotteita riittävästi”. (esityksen liite 164)

568. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 4.10.2006 toimitettu muun ohella piiripäälliköille Arabian kampanjapelisäännöt vuodelle 2007. Taulukossa on todettu, että rajujen (yli 20 prosentin kampanja-ale) hintakampanjoiden enimmäiskesto oli yksi viikko. Lisäksi taulukossa on todettu, että rajut hintakampanjat eivät koske uutuuksia, joiden ”suoja-aika” on kaksi vuotta, ja ”line extensioneja”, joiden suoja-aika on yksi vuosi. Taulukossa mainittiin vielä, että uutuuksien kanta-asiakaskampanjoista sovitaan tapauskohtaisesti. (esityksen liite 165) Taulukkoon on yksilöity tuotteet, jotka olivat rauhoitettuja rajuilta hintakampanjoilta:

– 24h-sarjan värilliset osat (31.12.2008 saakka)
– Apila (27.2.2008 saakka)
– Nero (1.9.2008 saakka; ei hintakampanjoita 31.12.2006 asti)
– KoKo HOT (27.2.2008 saakka)
– Sinun lahjasi -kokoelma

Taulukkoon oli listattu myös tuotteet, jotka saivat määritellyin osin olla rajujen hintakampanjoiden kohteena:

– 24h valkoinen
– Illusia punainen
– KoKo
– Lumi
– Paratiisi
– Heljän kokoelma
– Minna Immonen -kokoelma
– Muumit

Ilman rajoitteita olivat taulukon mukaan:

– Arctica
– Illusia
– Illusia valkoinen
– Seinätaulut
– Kokki
– Uunikokki (esityksen liite 165)

569. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 13.3.2007 esitetty ajatuksia jakeluteiden rooleista vähittäiskaupan osalta. Taulukon kohdassa ”Hinnoittelusäännöt” on normaalihinnaksi merkitty erikoisliikkeiden osalta +/-5 prosenttia ja päivittäistavarakauppojen ja halpamyymälöiden osalta enintään -10 prosenttia verrattuna suositushintaan; kampanjahinnaksi on kummankin ryhmän osalta merkitty enintään -20 prosenttia verrattuna suositushintaan. (esityksen liite 181)

570. Iittalan ”Road Map – External Retail – 4.4.2007”-nimiseen asiakirjaan, jonka alareunassa on päiväys 10.12.2007, on puolestaan kirjattu strategisista tavoitteista vuosille 2008–2010 ”Hintaharmonisointi jakelutiesopimusten mukaisesti koko kentässä – työ jatkuu”. (esityksen liite 182) Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että asiakirjan myöhemmässä versiossa, jonka alareunassa on päiväys 8.1.2010, edellä mainittu kohta on korvattu ilmaisulla ”Jakelutiesopimusten mukainen toiminta”. (Iittalan vastauksen liite 33)

571. Iittalan 10.9.2007 pidetystä Retail & Shops suunnittelukokouksesta laaditussa pöytäkirjassa on todettu seuraavaa:

”HINNASTO 2008

ARABIA
– Arabian hintoihin tulee 3 % yleiskorotus sekä S1 että suositushintoihin, koskee myös Muumi-tuotteita, mitä ei ole kahteen vuoteen korotettu. Oma sarjan hinnat pysyvät ennallaan.
– Oma astiasarja rauhoitetaan alennuskampanjoista vuodeksi ja rajuista hintakampanjoista kahdeksi vuodeksi 1.10.2007 alkaen.
– –
– KoKo pistaasi väri on line extension tuote ja voi olla mukana hintakampanjoissa. Yksi väri mahdotonta pitää erillään hintatarjouksista.
– Omissa kanavissa toivotaan, että yksittäiset uutuustuotteet jätettäisiin vuoden rauhoitusajaksi pois hintatarjouksista, voi olla mukana, jos koko sarja on tarjouksessa (lähinnä Muumi).
– Heljän kevään 2008 uutuustuotteet voivat olla mukana kantiksissa –20 % (line extension tuotteita).
– KoKo HOTin saa nostaa mukaan kampanjointiin jo syksyllä 2007.
– Suositushintaklausuuli (-10 %) mukaan KoKon jakelutie-sopimukseen.

HACKMAN
– –
– Matador vapautuu rajuihin hintakampanjointiin syksyllä 2007.
– –

IITTALA
– –
– Iittala jakelutiesopimukset pysyvät ennallaan.” (esityksen liite 183)

572. Ote-lasin kohdalla Iittalan ja Tradekan välisestä sähköpostikirjeenvaihdosta joulun tabloidin osalta ilmenee, että Iittala on 2.10.2007 ehdottanut Ote-lasin vaihtamista Kartioon seuraavilla perusteilla:

”Teimme kanssasi nopean ja juuri lanseerauskuukauden aikana lähdön Ote-lasilla, jota ei otettu kovin suopein silmin vastaan. Siten haluan vielä jättää Ote-lasin kampanjoimatta tämän vuoden puolella.”

Tradeka on vastannut tähän samana päivänä:

”Onko tosiaan niin, että kukaan kilpailijoistamme ei kampanjoi joulukuussa Ote’lla? Olen vähän ymmällä myös tuosta kertomastasi reaktiosta syyskuun lähtöömme… En muista, että olisi ollut sellaista ohjeistusta, ettei saa kampanjoida, koska pyrin kyllä ottamaan sellaiset keskustelumme aina huomioon.” (esityksen liite 184)

573. Markkinaoikeus katsoo, että asiakirja-aineistosta on havaittavissa yllä mainittujen tuotteiden osalta, että Iittalalla on ollut tahto asettaa niille vähimmäismyyntihinta sekä hinnoitteluehdot kampanjoissa.

574. Markkinaoikeus toteaa vielä, että Iittalan laatimaan asiakirjaan ”Asiakaskohtainen sopimustilanne”, joka on päivitetty 11.10.2007, on merkitty, että muun ohella Tradekalla, Sokoksella, Stockmannilla ja Anttilan tavarataloista Oulun ja Seinäjoen tavarataloilla oli sopimus seuraavien tuotteiden osalta: 24h, Muumi, KoKo, Teema, Origo, Marimekko-tuotteet, Aalto ja Tris. Kodin Ykkösen kohdalle oli rastitettu Aalto-sopimus. (esityksen liite 185)

575. Asiassa on arvioitava erikseen Iittalan menettelyä halpamyymälöiden ja erikoisliikkeiden kanssa ja Iittalan menettelyä päivittäistavarakaupan ketjuihin kuuluvien yritysten kanssa.

Iittalan menettely halpamyymälöiden ja erikoisliikkeiden kanssa

576. Asiassa esitetystä selvityksestä käy ilmi, että Iittala on käyttänyt valmistamiensa tuotteiden jakelussa pääasiassa halpamyymälöille ja erikoisliikkeille sopimusmallia, jossa varsinaisessa yhteistoiminta-/jakelusopimukseksi nimetyssä sopimuksessa on sovittu jälleenmyyntisuhteen yleisistä ehdoista.

577. Iittalan 5.1.2006 ja 1.1.2007 päivättyjen yhteistoiminta-/jakelusopimusten kohdassa 4.9 ”Suositushinnat” on todettu, että ”Ostaja pyrkii mahdollisuuksien mukaan noudattamaan toimittajan ilmoittamia suositushintoja (liite 3)”.

578. Tämän lisäksi pääasiassa halpamyymälät ja erikoisliikkeet allekirjoittivat tiettyjen tuotteiden osalta tuotekohtaisia liitteitä, joita on kutsuttu myös nimillä jakelusopimus ja jakelutiesopimus.

Tuotekohtaiset jakelutiesopimukset

579. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että tuotekohtaisia jakelutiesopimuksia on laadittu vuosina 2005–2007 ainakin seuraavista tuotteista:

– KoKo-tuotteet (2005, 2006 ja 2007)
– Tris-tuotteet (2006)
– Origo-tuotteet (2006)
– Teema-tuotteet (2006 ja 2007)
– Aalto-tuotteet (2006 ja 2007)
– Muumi-tuotteet (2007)
– 24h-tuotteet (2007)
– Nero-tuotteet (2007)
– Iittala/Marimekko-tuotteet, eli Primavera (2006), Kivi (2006 ja 2007) ja Mariskooli (2006 ja 2007)

580. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että tuotekohtaiset jakelutiesopimukset ovat sisältäneet muun ohella hinnoittelua koskevia sopimusehtoja, jotka ovat hieman vaihdelleet vuosittain. Seuraavassa esitetään asian kannalta olennaiset sopimusehdot tuotteittain ja vuosittain. Sopimusehtojen perässä ilmoitetaan kyseisen tuotekohtaisen jakelutiesopimuksen allekirjoittaneet yritykset ja allekirjoituspäivä (päiväämättömien jakelutiesopimusten kohdalla on merkki *). (esityksen liite 56)

KoKo-tuotteet

2005:
”Noudatettava voimassa olevia ohjehintoja. KoKo-tuotteiden hinnat rauhoitetaan hintakampanjoinnilta vuoden 2005 ajan.”

Antti Airio Oy 20.4.2005, Carlson Oy 8.12.2005, Huittisten Satulinna 14.4.2005, Juvan Rauta ja Maatalous Oy 8.12.2005, Kodin Tuulia 4.4.2005, Oy Kone Wuorio Maskin Ab 17.6.2005, Sähkö-Pallo 20.4.2005, Säästökupsa Oy 8.12.2005

2005/2006:
”KoKo uutuuden hinnat ovat jakelukanavissa rauhoitettu 1.3.2006 asti (vuosi lanseerauksesta).
1.3. jälkeen mahdollista kampanjoida (mm. kanta-asiakastarjoukset), max 1 kk kestävän kampanjan hintaetu kuluttajalle max -20 %.
KoKo HOT uudenlaisen ruoanvalmistussarjan lanseeraus, toimitukset 27.2. alkaen. KoKo HOT on uutuus, ei KoKo HOT hintakampanjointia vuoden 2006 aikana.”

J. Kärkkäinen Oy 23.11.2005, Minimani Oy 30.11.2005, Piian Puoti 11.1.2006, Tokmanni Oy 4.11.2005, Veljekset Keskinen Oy 21.12.2006

maaliskuu 2006– :
”KoKo-sarjan hinnoittelu
KoKo-sarjan hinta on kulloinkin voimassaolevan iittala oy ab:n hinnaston mukainen suositushinta.

KoKo-sarjan hinnoittelu kampanjoinnissa
KoKo-sarja hinnoitellaan kampanjoinnissa/toimenpiteissä max. -25 % kulloinkin voimassaolevan iittala oy ab:n hinnaston mukaisesta suositushinnasta.”

Carlson Oy 14.11.2006, Casadoor Oy 15.5.2006, Fyndet Olivia Ab 23.3.2006, Huittisten Satulinna 29.3.2006, Kodin Tuulia 11.8.2006, Kolinportin Asema Ky 7.6.2006, Laureliini 15.3.2006, Minimani Oy 15.3.2006, Piian Puoti 28.3.2006, Present Shop 5.7.2006, Q Mode Oy 13.9.2006, Sepon Halpahalli 15.3.2006, Sparmarket Jouko Ranua Oy 4.5.2006, Säästöpörssi 16.3.2006, Veljekset Keskinen Oy 15.3.2006

2007:
”KoKo-sarjan hinnoittelu
KoKo-sarjan hinta on kulloinkin voimassaolevan Iittala Group Oyj:n hinnaston mukainen suositushinta. KoKo-sarja hinnoitellaan kampanjoinnissa/toimenpiteissä max. -25 % kulloinkin voimassaolevan Iittala Group Oyj:n hinnaston mukaisesta suositushinnasta. Kampanjan kesto max. 1 kk.”

Aavasaksan Sähkö Ky 19.4.2007, Antti Airio Oy 16.4.2007, Deekoo Store 94 Oy 30.4.2007, Heino-Yhtiö Ky 19.4.2007, Kelokasi 21.3.2007, Lahja & Sisustus Just In 23.4.2007 ja 7.5.2007, Leenan Kukka 29.3.2007, Lena’s Shop 25.7.2007, M-Market Savio 3.10.2007, Pumpulikukka 23.4.2007, Säästötalo Latvala 20.9.2007, Unique Design Finland 26.3.2007

Tris-tuotteet

2006:
”Tris-tuoteperheen hinnoittelu
Tris-tuoteperheen hinta on kulloinkin voimassaolevan iittala oy ab:n hinnaston mukainen suositushinta max. -10 %.

Tris-tuoteperheen hinnoittelu kampanjoinnissa
Tris-tuoteperhe hinnoitellaan kampanjoinnissa/toimenpiteissä max. –25 % myymälän normaalihinnasta, joka on yllä mainitun mukainen.”

Aavasaksan Sähkö Ky 31.8.2006, Alemakasiinit Matti Riikonen Oy 12.9.2006, Carlson Oy 16.6.2006, Fyndet Olivia Ab 6.7.2006, Huittisten Satulinna 23.8.2006, J. Kärkkäinen Oy 21.6.2006, K. Huikka Ky 11.8.2006, Kodin Tuulia 11.8.2006, Kokkolan Halpa-Halli Oy 19.6.2006, Lahjapaikka 7.9.2006, Lasi-Koiso Oy 19.6.2006, Laureliini 15.8.2006, Minimani Oy 19.9.2006, Muovitukku Oy 14.6.2006, Oy Kone Wuorio Maskin Ab 16.6.2006, Piian Puoti 13.9.2006, Pilkkumi 23.8.2006, Present Shop 16.6.2006, Q Mode Oy 13.9.2006, Sepon Halpahalli 12.9.2006, Sotkamon Keskusliike Oy 25.8.2006, Säästökupsa Oy 26.6.2006, Tampereen Säästötex 14.8.2006, Tavaratalo Lehtinen 8.8.2006, Veljekset Keskinen Oy 15.6.2006

Origo-tuotteet

2006:
”Origo-sarjan hinnoittelu
Origo-sarjan hinta on kulloinkin voimassaolevan iittala oy ab:n hinnaston mukainen suositushinta max. +/-5 %.”

Fyndet Olivia Ab *, Lahjapaikka 7.9.2006, Oy Kone Wuorio Maskin Ab 16.6.2006, Present Shop 16.6.2006, Q Mode Oy 13.9.2006, Säästöpörssi 21.8.2006

Teema-tuotteet

2006:
”Teema-sarjan hinnoittelu
Teema-sarjan hinta on kulloinkin voimassaolevan iittala oy ab:n hinnaston mukainen suositushinta max. +/-10 %.

Teema-sarjan hinnoittelu kampanjoinnissa
Teema-sarja hinnoitellaan kampanjoinnissa/toimenpiteissä max. –25 % kaupan normaalihinnasta, joka on yllämainitun mukainen.”

Alemakasiini Matti Riikonen Oy 10.5.2006, Antti Airio Oy *, Art Astia 31.1.2006 *, Astialiisa *, Carlson Oy 2.2.2006, Casadoor Oy 15.6.2006, Fyndet Olivia Ab *, Heino-Yhtiö Ky 24.4.2006, J. Kärkkäinen Oy *, Juvan Rauta ja Maatalous Oy 19.1.2006, K. Huikka Ky *, Kello-Kulta Syrjänen 7.8.2006, Kodin Peltola Ky 7.2.2006, Kokkolan Halpa-Halli Oy *, Kolinportin Asema Ky 7.6.2006, Lahja & Sisustus Just In *, Lasitar 7.9.2006, Laureliini *, Lena’s Shop *, Minimani Oy 15.3.2006, Minimax Ab / Sparhallen *, Muovitukku Oy *, Oy Kone Wuorio Maskin Ab *, Piian Puoti 28.3.2006, Pilkkumi *, Porvoon Mikro-Kulma 12.9.2006, Q Mode Oy 13.9.2006, Riihimäen Säästö-Karit Oy 15.3.2006, Sepon Halpahalli 15.3.2006, Sotkamon Keskusliike Oy 29.3.2006, Sparmarket Jouko Ranua Oy *, Sähkö-Pallo *, Säästökuoppa *, Säästökupsa Oy 26.1.2006, Säästöpörssi 16.3.2006, Säästötalo Latvala *, Tampereen Säästötex *, Tavaratalo Hyvätuuri *, Tokmanni 14.3.2006, Unanimous *, V. Siltala Oy 20.6.2006; Markkinaoikeus toteaa, että tässä Teeman jakelutiesopimuksessa ei ollut päiväys-kohtaa.

2007:
”Teema-sarjan hinnoittelu
Teema-sarjan hinta on kulloinkin voimassaolevan Iittala Group Oyj:n hinnaston mukainen suositushinta max. -10 %.

Teema-sarja hinnoitellaan kampanjoinnissa max. -25 % myymälän normaalihinnasta, joka on yllämainitun mukainen. Kampanjan kesto max. 1 kk.”

Aavasaksan Sähkö Ky 19.4.2007, Huittisten Satulinna 16.3.2007, Kelokasi 21.3.2007, Leenan Kukka 29.3.2007, Löytötavaratalo 19.4.2007, M-Market Savio 3.10.2007, Viialan Säästöhalli Oy 11.5.2007


Aalto-tuotteet

2006:
”Alvar Aalto -kokoelman hinnoittelu
Alvar Aalto -kokoelman hinta on kulloinkin voimassaolevan iittala oy ab:n hinnaston mukainen suositushinta max. -10 %.

Alvar Aalto -kokoelma hinnoitellaan kampanjoinnissa max. –20 % kaupan normaalihinnasta.”

Aavasaksan Sähkö Ky 31.8.2006, Antti Airio Oy 29.8.2006, Carlson Oy 16.6.2006, Huittisten Satulinna 23.8.2006, Isojoen Postari 13.9.2006, J. Kärkkäinen Oy 21.6.2006, Juvan Rauta ja Maatalous Oy 28.6.2006, K. Huikka Ky 11.8.2006, Kodin Peltola Ky 28.6.2006, Kodin Tuulia 11.8.2006, Kokkolan Halpa-Halli Oy 19.6.2006, Kolinportin Asema Ky 28.6.2006, Lahjapaikka 7.9.2006, Lasi-Koiso Oy 19.6.2006, Laureliini 15.8.2006, Länsirannan Tuulihattu Oy 27.2.2007, Minimani Oy 19.9.2006, Piian Puoti 13.9.2006, Q Mode Oy 13.9.2006, Sepon Halpahalli 12.9.2006, Sotkamon Keskusliike Oy 25.8.2006, Säästötalo Latvala 4.9.2006, Tampereen Säästötex 14.8.2006, Tavaratalo Lehtinen 8.8.2006, Tavaratalo Talas 24.1.2007, Tokmanni Oy 14.6.2006

”Alvar Aalto -kokoelman hinnoittelu
Alvar Aalto -kokoelman hinta on kulloinkin voimassaolevan iittala oy ab:n hinnaston mukainen suositushinta max. +/-10 %. Kampanjointi max. –20 % hyllyhinnasta max. 1 kk ajan (käsinkirjoitettu).”

Casadoor Oy 15.6.2006, Oy Kone Wuorio Maskin Ab 16.6.2006, Present Shop 16.6.2006, Säästöpörssi 21.8.2006, Tehtaan Hintavaltti Oy 21.6.2006, Veljekset Keskinen Oy 15.6.2006

”Alvar Aalto -kokoelman hinnoittelu
Alvar Aalto -kokoelman hinta on kulloinkin voimassaolevan iittala oy ab:n hinnaston mukainen suositushinta max. +/-10 %. Kampanjointi –20 % voimassa olevasta hyllyhinnasta (käsinkirjoitettu).”

Kiteen Matkailu Oy 26.6.2006

”Alvar Aalto -kokoelman hinnoittelu
Alvar Aalto -kokoelman hinta on kulloinkin voimassaolevan iittala oy ab:n hinnaston mukainen suositushinta max. +/-10 %.”

Fyndet Olivia Ab *, Muovitukku Oy *, Puulan Optiikka ja Kello Oy 1.6.2006, Säästökupsa Oy 26.6.2006

2007:
”Alvar Aalto -kokoelman hinnoittelu
Alvar Aalto -kokoelman hinta on kulloinkin voimassaolevan Iittala Group Oyj:n hinnaston mukainen suositushinta max. -10 %.

Alvar Aalto -kokoelma hinnoitellaan kampanjoinnissa max. -20 % myymälän normaalihinnasta, joka on yllämainitun mukainen. Kampanjan kesto max. 1 kk.”

Aavasaksan Sähkö Ky 19.4.2007, CasaWilla Ay 12.6.2007, Deekoo Store 94 Oy 30.4.2007, Ehrensvärd-Seura Oy 22.5.2007, Heino-Yhtiö Ky 19.4.2007, Huittisten Satulinna 16.3.2007, Ideacca 1.3.2007, Isojoen Postari 15.5.2007, Järven Kello ja Kulta Ky 17.9.2007, Kello-Kulta Syrjänen 3.7.2007, Kelokasi 21.3.2007, Kultasepänliike Rantanen Oy 23.4.2007, Lahja & Sisustus Just In 23.4.2007, Lasitar 22.3.2007, Leenan Kukka 29.3.2007, Markun kello ja koru 7.6.2007, M-Market Savio 3.10.2007, Nordicus Finland 27.3.2007, Palkisen käsityö 9.8.2007, Pilkkumi 16.3.2007, Pispa & yritys Ay Mariska 19.4.2007, Pohjan Some Oy 24.5.2007, Pumpulikukka 23.4.2007, Sisustus In 3.4.2007, Sparmarket Jouko Ranua Oy 22.5.2007, Sähkö-Pallo 2.4.2007, Ultima Jewelry Oy 25.7.2007, Unique Design Finland Oy 26.3.2007

Muumi-tuotteet

2007:
”Tuotteiden hinnoittelu
Arabia ja Hackman Muumi-tuotteiden hinta on kulloinkin voimassaolevan iittala oy ab:n hinnaston mukainen suositushinta max. –10 %.

Tuotteiden hinnoittelu kampanjoinnissa
Arabia ja Hackman Muumi-tuotteet hinnoitellaan kampanjoinnissa/toimenpiteissä max. -25 % kaupan normaalihinnasta, joka on yllämainitun mukainen.”

Art Astia 16.1.2007, Carlson Oy 14.11.2006, Casadoor Oy 12.1.2007, Ehrensvärd-Seura Oy 22.5.2007, K. Huikka Ky 16.2.2007, Kokkolan Halpa-Halli Oy 16.1.2007, Krookilan Pito & Lounas Ky 5.3.2007, Lasitar 11.1.2007, Laureliini 29.1.2007, Lysti Kööki & Kamari 27.8.2007, Löytötex Oy 5.2.2007, Muovitukku Oy 2.3.2007, Piian Puoti 18.1.2007, Puulan Optiikka ja Kello Oy 1.2.2007, Sepon Halpahalli 24.1.2007, Sotkamon Keskusliike Oy 2.1.2007, Säästöpörssi 2.2.2007, Säästötalo Latvala 31.1.2007, Tampereen Säästötex 12.2.2007, Tavaratalo Hyvätuuri 2.2.2007, Tavaratalo Lehtinen 24.1.2007, Tavaratalo Talas 24.1.2007, V. Siltala Oy 1.2.2007

”Tuotteiden hinnoittelu
Arabia ja Hackman Muumi-tuotteiden hinta on kulloinkin voimassaolevan Iittala Group Oyj:n hinnaston mukainen suositushinta max. -10 %. Arabia ja Hackman Muumi-tuotteet hinnoitellaan kampanjoinnissa/toimenpiteissä max. -25 % kaupan normaalihinnasta, joka on yllämainitun mukainen. Kampanjan kesto max. 1 kk.”

Aavasaksan Sähkö Ky 19.4.2007, Astialiisa 27.2.2007, CasaWilla Ay 12.6.2007, Erkin Halli Oy 4.10.2007, Eurohamski Oy 27.3.2007, Harjavallan Säästöhalli 31.5.2007, Heino-Yhtiö Ky 19.4.2007, Huittisten Satulinna 16.3.2007, Isojoen Postari 15.5.2007, Kelokasi 21.3.2007, Lahja & Sisustus Just In 23.4.2007, Lahjapaikka 22.8.2007, Leenan Kukka 29.3.2007, Lempospuoti 8.2.2007, Löytötavaratalo 19.4.2007, Minimax Ab / Sparhallen 13.3.2007, M-Market Savio 3.10.2007. Museovirasto 4.4.2007, Muumimaailma Oy 31.5.2007, Nordicus Finland 27.3.2007, Palkisen käsityö 9.8.2007, Pilkkumi 16.3.2007, Porvoon Mikro-Kulma 13.3.2007, Riihimäen Säästö-Karit Oy 4.10.2007, Sparmarket Jouko Ranua Oy 28.5.2007, Sähkö-Pallo 2.4.2007, Säästökuoppa 16.2.2007, Säästösalit 13.3.2007, Unique Design Finland Oy 26.3.2007, Veljekset Keskinen Oy 1.3.2007

24h-tuotteet

2007:
”Tuotteiden hinnoittelu
Arabia 24h -tuotteiden hinta on kulloinkin voimassaolevan iittala oy ab:n hinnaston mukainen suositushinta max. -10 %.

Tuotteiden hinnoittelu kampanjoinnissa
Arabia 24h denim, toffee ja coffee hinnoitellaan kampanjoinnissa/toimenpiteissä max. -25 % kaupan normaalihinnasta, joka on yllämainitun mukainen. Kampanjan kesto max. 1 kk.”

Art Astia 16.1.2007, Carlson Oy 14.11.2006, Casadoor Oy 12.1.2007, J. Kärkkäinen 19.12.2007, Kodin Tuulia 16.2.2007, Kokkolan Halpa-Halli Oy 16.1.2007, Lasitar 11.1.2007, Laureliini 29.1.2007, Muovitukku Oy 2.3.2007, Piian Puoti 30.1.2007, Sepon Halpahalli 24.1.2007, Sotkamon Keskusliike Oy 2.1.2007, Säästöpörssi 2.2.2007, Säästötalo Latvala 31.1.2007, Tampereen Säästötex 12.2.2007, Tavaratalo Hyvätuuri 2.2.2007, Tavaratalo Lehtinen 24.1.2007, Tavaratalo Talas 24.1.2007

”Tuotteiden hinnoittelu
Arabia 24h -tuotteiden hinta on kulloinkin voimassaolevan Iittala Group Oyj:n hinnaston mukainen suositushinta max. -10 %. Arabia 24h denim, toffee ja coffee hinnoitellaan kampanjoinnissa/toimenpiteissä max. -25 % kaupan normaalihinnasta, joka on yllämainitun mukainen. Kampanjan kesto max. 1 kk.”

Aavasaksan Sähkö Ky 19.4.2007, Heino-Yhtiö Ky 19.4.2007, Huittisten Satulinna 16.3.2007, Isojoen Postari 15.5.2007, Kelokasi 21.3.2007, Kodinonni 1.3.2007, Lahja & Sisustus Just In 23.4.2007, Leenan Kukka 29.3.2007, M-Market Savio 3.10.2007, Porvoon Mikro-Kulma 13.3.2007, Present Shop 25.9.2007, Sparmarket Jouko Ranua Oy 28.5.2007, Sähkö-Pallo 2.4.2007, Säästökuoppa 16.2.2007, Veljekset Keskinen Oy 1.3.2007

Nero-tuotteet

2007:
”Tuotteiden hinnoittelu
Arabia NERO -tuotteiden hinta on kulloinkin voimassaolevan Iittala Group Oyj:n hinnaston mukainen suositushinta max. -10 %. Arabia NERO hinnoitellaan kampanjoinnissa/toimenpiteissä max. -25 % kaupan normaalihinnasta, joka on yllämainitun mukainen. Kampanjan kesto max. 1 kk.”

Antti Airio Oy 21.8.2007, J. Kärkkäinen Oy 16.8.2007, Kelokasi 21.3.2007, Kodin Tuulia 27.8.2007, Lasi-Koiso Oy 24.8.2007, Leenan Kukka 29.3.2007, M-Market Savio 3.10.2007, Tampereen Säästötex 20.8.2007

Iittala/Marimekko-tuotteet

2006 (Primavera, Kivi ja Mariskooli):
”Tuotteiden hinnoittelu
Sopimuksessa mainittujen tuotteiden hinta on kulloinkin voimassaolevan iittala oy ab:n hinnaston mukainen suositushinta max. +/-5 %.

Tuotteiden hinnoittelu kampanjoinnissa
Tuotteet hinnoitellaan kampanjoinnissa/toimenpiteissä max. -20 % kaupan normaalihinnasta, joka on yllämainitun mukainen. Poikkeuksena tästä ovat Primavera-sarjan sesonkivärit, joissa kampanja-alennus voi ylittää -20 %.”

Casadoor Oy 15.6.2006, Fyndet Olivia Ab 8.6.2006, K. Huikka Ky 11.8.2006, Kodin Peltola Ky 20.9.2006, Kodin Tuulia 11.8.2006, Lahjapaikka 7.9.2006, Oy Kone Wuorio Maskin Ab 16.6.2006, Q Mode Oy 13.9.2006, Säästökupsa Oy 26.6.2006, Tavaratalo Talas 24.1.2007, Tehtaan Hintavaltti Oy 21.6.2006

2007 (Kivi ja Mariskooli):
”Tuotteiden hinnoittelu
Sopimuksessa mainittujen tuotteiden hinta on kulloinkin voimassaolevan Iittala Group Oyj:n hinnaston mukainen suositushinta max. -5 %.

Tuotteet hinnoitellaan kampanjoinnissa max. -20 % myymälän normaalihinnasta, joka on yllämainitun mukainen. Kampanjan kesto max. 1 kk.”

Antti Airio Oy 16.4.2007, CasaWilla Ay 12.6.2007, Ehrensvärd-Seura Oy 22.5.2007, Huittisten Satulinna 16.3.2007, Juvan Rauta ja Maatalous Oy 19.4.2007, Lasitar 22.3.2007, Leenan Kukka 29.3.2007, Lempospuoti 14.6.2007, Lysti Kööki & Kamari 27.8.2007, Palkisen käsityö 9.8.2007, Passin kello ja kulta 31.5.2007, Sisustus In 3.4.2007, Sparmarket Jouko Ranua Oy 28.5.2007, Sähkö-Pallo 2.4.2007, Unique Design Finland 26.3.2007

Arviointi

581. Markkinaoikeus toteaa, että edellä esitettyjen sopimuslausekkeiden sanamuodosta ilmenee, että Iittala on tuotekohtaisissa jakelutiesopimuksissa nimenomaisesti asettanut tuotteiden alimman sallitun vähittäismyyntihinnan joko siten, että vähittäismyyntihinnan tulee olla kulloinkin Iittalan voimassa olevan vähittäismyyntihinnaston mukainen suositushinta, tai siten, että vähittäismyyntihinta saa alittaa Iittalan voimassa olevan vähittäismyyntihinnaston mukaisen suositushinnan tietyn sopimuksessa määrätyn prosentin verran. Lisäksi tuotekohtaisissa jakelutiesopimuksissa on määrätty siitä, ovatko tarjouskampanjat sallittuja kyseisten tuotteiden kohdalla, sekä suurin sallittu kampanja-alennus jälleenmyyjän normaalihinnasta laskettuna ja alennuskampanjan enimmäiskestoaika.

582. Markkinaoikeus toteaa myös, että Iittala on toimittanut tuotekohtaiset jakelutiesopimukset, joihin ovat sisältyneet edellä mainitut hintaehdot, muun ohella halpamyymälöille ja erikoisliikkeille niiden allekirjoitusta varten, mikä osoittaa Iittalan ilmaiseman tahdon pyytää näiden jälleenmyyjien suostumusta sen asettamiin hintaehtoihin. Kuten edellä esitetystä käy ilmi, 87 halpamyymälää tai erikoisliikettä ovat allekirjoittaneet nämä tuotekohtaiset jakelutiesopimukset edellä yksilöidyn mukaisesti. Nämä tosiseikat osoittavat näiden jälleenmyyjien ilmaiseman tahdon hyväksyä Iittalan asettamat hintaehdot ja tehdä sopimus Iittalan kanssa näiden tuotteiden osalta (ks. vastaavasti edellä 428 kohdassa mainittu asia GlaxoSmithKline Services v. komissio, tuomion 79 kohta).

583. Iittala on väittänyt, että jälleenmyyjillä ei ollut velvollisuutta noudattaa tuotekohtaisiin jakelutiesopimuksiin sisältyneitä hinnoitteluohjeita, koska pääsopimus on sallinut vain suositushinnoittelun. Tästä johtuen tuotekohtaisia jakelutiesopimuksia allekirjoittaneet jälleenmyyjät ovat Iittalan mukaan pitäneet niihin merkittyjä hintoja ainoastaan suosituksina, eivätkä ole tosiasiallisesti noudattaneet näitä suositushintoja.

584. Markkinaoikeus toteaa, että yhteistoiminta-/jakelusopimuksen kohdassa 4.9 puhutaan ”suositushinnoista” ja todetaan, että ”ostaja pyrkii mahdollisuuksien mukaan noudattamaan toimittajan ilmoittamia suositushintoja”. Kohdassa viitataan liitteeseen 3, joka sisältää voimassa olevan hinnaston.

585. Markkinaoikeus toteaa myös, että edellä yksilöidyt jälleenmyyjät ovat kuitenkin allekirjoittaneet edellä mainittuja tuotteita koskevat tuotekohtaiset jakelutiesopimukset, joihin sisältyy seuraava lauseke:

”Sitoudumme noudattamaan tässä sopimuksessa sovitut asiat. Näiden sopimusehtojen noudattaminen on perusedellytys tuotteiden toimittamiselle.”

586. Markkinaoikeus katsoo, että allekirjoittamalla kyseiset tuotekohtaiset jakelutiesopimukset kyseessä olevat jälleenmyyjät ovat hyväksyneet niissä olevat sopimusehdot kyseessä olevien tuotteiden kohdalla, hintaehdot mukaan lukien, ja nämä sopimusehdot ovat tulleet näihin jälleenmyyjiin nähden sitoviksi näiden tuotteiden osalta. Vaikka nämä tuotekohtaiset jakelutiesopimukset on nimetty liitteiksi varsinaiseen jakelusopimukseen, eli yhteistoiminta-/jakelusopimukseen, on niiden sisältö tullut allekirjoituksella kumpaakin osapuolta velvoittavaksi kyseessä olevien tuotteiden osalta. Näin ollen ei voida hyväksyä sitä Iittalan väitettä, jonka mukaan tuotekohtainen jakelutiesopimus olisi alisteinen pääsopimukselle, eli yhteistoiminta-/jakelusopimukselle, jossa mainitaan ainoastaan suositushinnat. Lisäksi edellä 503 kohdassa mainitusta Iittalan 20.8.2007 lähettämästä sähköpostiviestistä Minimanille käy ilmi, että Iittala itse on pitänyt Aalto-kokoelman jakelutiesopimuksen hintaehtoja jälleenmyyjiä sitovina todetessaan, että ”voisimmeko hoitaa tämän asian kuntoon ihan omin voimin paikallisesti, koska molempia (, eli Minimania ja Prismaa) kuitenkin sitoo allekirjoitetut sopimukset”. (esityksen liite 114)

587. Iittala ei voi tältä osin vedota edellä 441 kohdassa mainitussa asiassa komissio vastaan Volkswagen annettuun tuomioon, jossa oli kyse sen arvioimisesta, kuuluivatko riidanalaiset, kiertokirjeissä annetut kehotukset Volkswagenin ja sen jälleenmyyjien kaupallisten suhteiden kokonaisuuteen, missä arvioinnissa oli tutkittava, määrättiinkö niistä tai sallittiinko ne jälleenmyyntisopimuksen lausekkeissa ottaen huomioon tällä sopimuksella sellaisenaan tavoitellut päämäärät siinä taloudellisessa ja oikeudellisessa asiayhteydessä, jossa tämä sopimus oli tehty (tuomion 48 kohta). Nyt esillä olevassa asiassa ei ole kyse Iittalan yksipuolisista kehotuksista vaan tuotekohtaisista jakelutiesopimuksista, jotka osapuolet ovat allekirjoittaneet tiettyjen tuotteiden kohdalla ja joiden osalta jälleenmyyjät ovat siten hyväksyneet Iittalan asettamat sopimusehdot. Kuten edellä 440 kohdassa on todettu, yhteisen tahdon ilmaisumuodon osalta riittää, että sopimusehdoissa ilmaistaan sopimusosapuolten tahto toimia sopimuksen määräysten mukaisesti, eikä tällöin ole tarpeen, että ilmaisu olisi kansallisen oikeuden mukainen pakottava ja pätevä sopimus (ks. edellä 438 kohdassa mainittu asia Bayer v. komissio, tuomion 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

588. Iittala ei voi tältä osin vedota myöskään edellä x kohdassa mainitussa asiassa Bayer vastaan komissio annettuun tuomioon ja siihen, että tuotekohtaisten jakelutiesopimusten allekirjoittaminen ei ilmentäisi jälleenmyyjien subjektiivista tahtoa sitoutua siihen, etteivät ne alita Iittalan hintasuositusten mukaista hintaa. Tässä asiassa oli kyse siitä, että komissio oli katsonut, että vaikka osapuolten välillä tehdyn viennin rajoittamista tai vähentämistä koskevan sopimuksen olemassaolosta ei ollut välitöntä asiakirjanäyttöä, kyseisen sopimuksen edellytyksenä oleva yhteinen tahto ilmeni niin kantajan kuin kyseessä olevien tukkuliikkeiden toiminnasta. Unionin yleinen tuomioistuin oli ensin tutkinut Bayerin väitetyn tahdon määrätä vientikiellosta ja pääteltyään, ettei Bayer ollut määrännyt vientikieltoa, yleinen tuomioistuin oli vielä analysoinut tukkuliikkeiden menettelyä selvittääkseen, oliko kielletty sopimus kuitenkin olemassa. Näin ollen se yritti selvittä, yhtyivätkö tukkuliikkeet vientikiellon puuttuessa kuitenkin Bayerin tahtoon estää rinnakkaistuonti todeten, ettei näin ollut. Unionin tuomioistuin vahvisti unionin yleisen tuomioistuimen tuomion edellä 438 kohdassa mainituissa yhdistetyissä asioissa BAI vastaan Bayer ja komissio antamassaan tuomiossa. Markkinaoikeus toteaa, että esillä olevassa asiassa sekä Iittala että nyt kyseessä olevat jälleenmyyjät ovat nimenomaisesti allekirjoittaneet tuotekohtaiset jakelutiesopimukset, joihin on sisltynyt Iittalan asettama vähimmäishintaehto, ja sillä ilmaisseet tahtonsa, eikä kyse ole Iittalan tosiasiallisesti yksipuolisista toimenpiteistä.

589. Samoin myös Iittalan viittaus asiassa T-67/01, JCB Service vastaan komissio, 13.1.2004 annettuun tuomioon (Kok., s. II-49) on tässä yhteydessä perusteeton. Tässä asiassa oli muun ohella kyse siitä, että valmistaja laati luetteloita suositushinnoista ja vahvisti verkostonsa sisäiset laskutushinnat, eli vapaasti tehtaalla -hintansa, joista voitiin neuvotella, suhteessa toivottuihin vähittäismyyntihintoihin nähden. Taulukot eivät olleet sitovia eikä menettelyyn liittynyt pakkokeinoja.

590. Iittala on myös esittänyt, että kaikki erikoisliikkeet ja halpamyymälät eivät ole allekirjoittaneet tuotekohtaisia liitteitä. Tältä osin se on vedonnut Posliinitar Ky:n 21.5.2007 Kilpailuvirastolle lähettämään sähköpostiviestiin, jonka mukaan Posliinitar ei ole saanut minkäänlaisia suullisia tai kirjallisia ohjeita Iittalalta eikä se ole tehnyt minkäänlaisia sopimuksia Iittalan kanssa hinnoittelun suhteen. Markkinaoikeus toteaa, että kyseessä on vain yksittäistapaus, jolla ei voida horjuttaa niitä päätelmiä, mitä asiakirja-aineistosta kokonaisuudessaan arvioituna on havaittavissa. (esityksen liite 9)

591. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että edellä mainittujen jälleenmyyjien osalta on olemassa kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitettu sopimus. Osapuolet, eli Iittala ja sen nyt kyseessä olevat jälleenmyyjät ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa allekirjoittamalla tuotekohtaisen jakelutiesopimuksen, johon on sisältynyt lauseke alimmasta sallitusta vähittäismyyntihinnasta ja kampanjaehdoista. Näissä olosuhteissa ei ole tarpeen näiden tuotteiden ja jälleenmyyjien osalta tarkastella sitä, ovatko jälleenmyyjät tosiasiallisesti noudattaneet Iittalan asettamia vähimmäismyyntihintoja, koska sopimusehdoissa ilmaistaan nimenomaisesti sopimuspuolten tahto toimia markkinoilla sopimuksen määräysten mukaisesti. Kuten markkinaoikeus on aiemmassa oikeuskäytännössään (ks. esim. MAO 27/2009, Kilpailuvirasto/Greendoor Oy, päätös 27.1.2009 ja MAO 81/2009, Kilpailuvirasto/Lastentarvike Oy, päätös 13.2.2009) katsonut, kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitetun elinkeinonharjoittajien välisen sopimuksen syntymisen arvioinnin suhteen merkitystä ei ole annettava sille, onko kyseessä olevaa sopimusehtoa tosiasiassa noudatettu.

592. Tältä osin markkinaoikeus muistuttaa EY 81 artiklan 1 kohdan vakiintuneesta tulkinnasta, jonka mukaan oli kyseessä olevien sopimusten toteuttaminen sitten mikä tahansa, EY 81 artiklan 1 kohdassa kielletään jo pelkästään sellaisten lausekkeiden olemassaolo jakelusopimuksissa, joiden tarkoituksena tai vaikutuksena on kilpailun rajoittaminen. Se, etteivät sopimuspuolet ole panneet täytäntöön yritysten välisen sopimuksen lauseketta, jonka tarkoituksena on rajoittaa kilpailua, ei riitä perusteeksi sille, ettei lauseke kuulu EY 81 artiklan 1 kohdan kiellon soveltamisalaan (ks. edellä 589 kohdassa mainittu asia JCB Service v. komissio, tuomion 103 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Markkinaoikeus arvioi kyseessä olevien sopimuslausekkeiden mahdollista kilpailunvastaista tarkoitusta tai vaikutusta jäljempänä.

593. Näin ollen esillä olevassa asiassa ei sopimuksen synnyn arvioinnissa merkitystä ole sillä, ovatko Iittalan jälleenmyyjät, jotka ovat allekirjoittaneet tuotekohtaiset jakelutiesopimukset, tosiasiassa noudattaneet Iittalan asettamia vähimmäishintoja. Siten ei ole tarpeen tässä yhteydessä tutkia näiden jälleenmyyjien osalta Iittalan avainasiakaspäälliköiden ja piiripäälliköiden keväällä 2005, 2006 ja 2007 tietyistä tuotteista keräämiä hyllynreunahintoja tai näiden jälleenmyyjien julkaisemia mainoksia. (Iittalan vastauksen liitteet 23 ja 24)

594. Näin ollen myöskään Iittalan vetoamisella esimerkiksi Veljekset Keskinen Oy:n Kilpailuviraston 11.5.2007 päivättyyn selvityspyyntöön 12.6.2007 antamaan vastaukseen, jonka mukaan ”Veljekset Keskinen Oy:n puolelta on katsottu, että sopimuksissa ja sen liitteissä mainitut suositushinnat ovat nimenomaisesti ainoastaan suositushintoja, jotka eivät kuitenkaan ole sitoneet Veljekset Keskinen Oy:tä sopimustuotteiden jälleenmyyjänä”, ei ole tässä yhteydessä merkitystä. (esityksen liite 16)

595. Joka tapauksessa asiakirja-aineistosta on havaittavissa, että halpamyymälöihin kuuluvat jälleenmyyjät ovat kokeneet Iittalan asettamat vähimmäishinnat sitovina.

596. Markkinaoikeus muistuttaa myös, että silloin kun on esitetty näyttö sopimuksen olemassaolosta, kuten nyt esillä olevassa tapauksessa, yrityksen on esitettävä näyttö, joka osoittaa selvän ja muiden sopimukseen osallistuneiden yritysten tietoon saatetun tahdon vetäytyä tästä sopimuksesta. Vaikka osa jälleenmyyjistä olisikin ilmaissut varauksen hintaehtojen sitovuudesta, asiakirja-aineistosta ei ilmene, että kukaan olisi vetäytynyt hintaehdoista unionin tuomioistuimen oikeuskäytännssä tarkoitetulla tavalla (ks. vastaavasti edellä 428 kohdassa mainittu asia GlaxoSmithKline Services v. komissio, tuomion 86 ja 87 kohta).

597. Siltä osin kuin Iittala on väittänyt, ettei sillä ollut valvonta- ja seuraamusjärjestelmää, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että valvonta- ja seuraamusjärjestelmän olemassaolon tarkistaminen ei ole kaikissa tapauksissa välttämätön edellytys sille, että EY 81 artiklan 1 kohdan vastaisen sopimuksen voitaisiin katsoa olevan olemassa (asia C-260/09 P, Activision Blizzard Germany v. komissio, tuomio 10.2.2011, 77 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Näin on esimerkiksi silloin, kun kielletyn sopimuksen voidaan katsoa olevan olemassa jo sillä perusteella, että jälleenmyyjät ovat nimenomaisesti tai hiljaisesti hyväksyneet valmistajan asettaman ehdon, jolloin ei ole enää tarpeen hakea sopimuksesta näyttöä jälkikäteen tapahtuvaa valvontaa koskevan järjestelmän olemassaolosta (ks. tältä osin edellä 438 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat BAI v. Bayer ja komissio, tuomion 83–85 kohta). Joka tapauksessa asiakirja-aineistosta käy ilmi, ett Iittala on säännöllisesti suorittanut ulosmyyntihintojen hintavertailua eri jälleenmyyjillä. (esimerkiksi esityksen liitteet 209, 210 ja 225) Tässä yhteydessä ei ole myöskään tarpeen tutkia Iittalan väitteitä, joiden mukaan se ei ole kannustimilla tai seuraamuksilla puuttunut jälleenmyyjien hintasuosituksista poikkeavaan menettelyyn. Joka tapauksessa asiakirja-aineistosta (ks. muun ohella edellä 481, 482, 485, 492, 526, 529 ja 541 kohta) on havaittavissa, että Iittala on ainakin uhannut toimituskielloilla, ja osin myös toteuttanut niitä ainakin joidenkin jälleenmyyjien kanssa.

598. Iittalan väite, jonka mukaan toimituskielto on johtunut ainoastaan siitä, että jälleenmyyjän kanssa ei ole päästy yksimielisyyteen sisäänostohinnasta, ei ole uskottava. Asiakirja-aineistoa kokonaisuudessaan arvioitaessa on havaittavissa, että toimituskiellot ja niillä uhkailut ovat liittyneet myös jälleenmyyntihintojen tasoon, kuten edellisessä kohdassa viitatuissa kohdissa mainituista asiakirjoista on havaittavissa.

599. Esimerkkinä voidaan mainita myös Minimanin 16.8.2007 Kilpailuvirastolle lähettämä sähköpostiviesti, jossa Minimani on todennut jakelutiesopimusten määrittävän alimman mahdollisen hyllyhinnan ja alimman mahdollisen kampanjahinnan ja että se on ollut ”pakotettu allekirjoittamaan sopimukset, koska Iittala toimittaa tavaraa vain kun allekirjoitetut sopimukset voimassa”. Viestissä on todettu esimerkiksi Kokkolan ja Vaasan Prisman poikkeavan hinnoittelun olevan ongelma, ja että jos Minimani hinnoittelee näiden tavoin ”alle alimman määrätyn hyllyhinnan”, ”Iittala lopettaa välittömästi toimitukset”, ja että ”Iittala seuraa suurennuslasilla” Minimanin hinnoittelua, koska se on ”hinta-agressiivinen toimija”. (esityksen liite 28)

600. Kilpailuviraston 12.5.2008 päivätyssä muistiossa Minimanin kuulemisesta 9.5.2008 on todettu, että vuonna 2006 Iittala asetti Minimanin toimituskieltoon kaikkien Iittalan tuotteiden osalta. Muistion mukaan Minimani ja Iittala neuvottelivat asiasta vuonna 2007 ja Minimani allekirjoitti tuotekohtaiset jakelutiesopimukset 19.4.2007, jolloin Iittala aloitti uudelleen toimitukset Minimani-ketjulle. Minimanin mukaan Iittala valvoi määrähinnan noudattamista säännöllisillä käynneillä. (esityksen liite 38)

601. Myös Kokkolan Halpa-Hallin Kilpailuviraston selvityspyyntöön 21.5.2007 antamasta vastauksesta käy ilmi, että Iittalan asettamia vähimmäishintoja pidettiin sitovina ja että Iittala seurasi tarkkaan hintatasoa ja pyysi korjaamaan hinnan, joka ei noudattanut Iittalan asettamaa hintaa. Kokkolan Halpa-Hallin mielestä ”piiripäällikkö on joutunut tahtomattaan mahdottoman tehtävän eteen – hintapoliisiksi”. (esityksen liite 7)

602. Kilpailuviraston muistiossa 13.5.2008 pidetystä Kokkolan Halpa-Hallin kuulemisesta on todettu, että tämä oli vuosina 2006 ja 2007 toimituskiellossa KoKo-sarjan osalta, koska se ei ollut suostunut allekirjoittamaan KoKo-sarjan jakelutiesopimusta, jossa ei sallittu alennuksia Iittalan suositushinnasta. Muistion mukaan Kokkolan Halpa-Halli oli noudattanut muiden tuotteiden (Teema, Aalto ja Muumi) osalta allekirjoittamiansa jakelutiesopimuksia, jotta näiden tuotteiden saanti oli turvattu. (esityksen liite 39)

603. Markkinaoikeus toteaa vielä lopuksi, että vaikka katsottaisiin, että edellä mainituissa sopimuslausekkeissa ei olisi ollut kysymys sitovista vähimmäishinnoista vaan hintasuosituksista, kysymys on joka tapauksessa ollut tosiasiallisista vähimmäismyyntihinnoista. Unionin tuomioistuin on nimittäin todennut hintasuositusta koskevien sopimuslausekkeiden osalta, että arvioidessaan vähittäismyyntihinnan määrittämisen yksityiskohtaisia edellytyksiä kansallisen tuomioistuimen on tarkastettava ottamalla huomioon kaikki sopimusvelvoitteet taloudellisessa ja oikeudellisessa kontekstissaan ja osapuolten toiminta, merkitseekö tavarantoimittajan suosittelema vähittäismyyntihinta tosiasiassa kiinteää myyntihintaa tai vähimmäismyyntihintaa. Lisäksi on edelleen tutkittava, onko jälleenmyyjällä todellinen mahdollisuus alentaa suositeltua myyntihintaa. On etenkin selvitettävä, asetetaanko tällainen vähittäismyyntihinta todellisuudessa välillisin tai peitellyin keinoin, kuten jälleenmyyjn jakelukatteen vahvistamisella, niiden alennusten enimmäismäärällä, joita jälleenmyyjä voi myöntää suositellusta myyntihinnasta, uhkauksilla, pelotteluilla, varoituksilla, seuraamuksilla tai kannustustoimenpiteillä (edellä 425 kohdassa mainittu asia Pedro IV Servicios, tuomion 79 ja 80 kohta). Kuten edellä esitetystä käy ilmi, nämä edellytykset täyttyvät nyt esillä olevassa asiassa.

604. Markkinaoikeus toteaa vielä, että asiassa esitetystä selvityksestä käy ilmi, että Iittala käynnisti loppuvuodesta 2007 tuotekohtaisten jakelutiesopimusmallien uusimisen. Uudessa sopimusmallissa tuotteiden hinnaksi suositeltiin kulloinkin voimassa olevan Iittalan hinnaston mukaista suositushintaa. (esityksen liite 18) Iittala esitti 5.5.2008 Kilpailuvirastolle uuden tuotekohtaisen jakelutiesopimusmallin, jossa ei enää asetettu vähittäismyyntihintaan liittyviä ehtoja. (esityksen liite 19)

605. Kaikesta edellä esitetystä käy ilmi, että Iittala ja hintaehdot allekirjoittaneet jälleenmyyjät ovat ilmaisseet yhteisen tahdon vähimmäishintaehdoista. Ensimmäinen asiakirja-aineistossa oleva tuotekohtainen jakelutiesopimus on allekirjoitettu 4.4.2005 ja viimeinen 19.12.2007.

Iittalan menettely päivittäistavarakaupan ketjuihin kuuluvien yritysten kanssa

606. Kilpailuviraston esityksen mukaan Iittala pyrki sopimaan määrähinnan noudattamisesta käytännössä niiden jälleenmyyjien kanssa, jotka eivät suostuneet allekirjoittamaan määrähintalauseketta sisältäviä tuotekohtaisia jakelutiesopimuksia. Kilpailuviraston mukaan jälleenmyyjät sitoutuivat määrähintasopimukseen joko sopimalla vähimmäismyyntihinnasta Iittalan kanssa nimenomaisesti suullisesti tai sähköpostitse tai noudattamalla Iittalan asettamaa vähimmäismyyntihintaa käytännön toimillaan. Kilpailuviraston mukaan kyse oli lähinnä päivittäistavarakaupan ketjuihin kuuluvista tavarataloista ja marketeista. (esityksen 294 ja 295 kohta)

607. Alustavana toteamuksena markkinaoikeus toteaa, että asiakirja-aineistosta käy ilmi, että kaikilla jäljempänä yksilöidyillä jälleenmyyjillä oli Iittalan kanssa ainakin perusehtosopimus ja/tai tavarantoimittajasopimus, joihin ei sisältynyt viittauksia suositushintoihin tai vähimmäismyyntihintoihin.

608. Markkinaoikeus tutkii siten, käykö asiassa esitetystä selvityksestä ilmi, että Iittalalla ja nyt kyseessä olevilla jälleenmyyjillä oli yhteisymmärrys vähimmäishintojen suhteen. Markkinaoikeus käy seuraavassa asiakirja-aineistoa läpi ketjuittain.

Kesko Oyj

609. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittalan valmistamat tuotteet ovat olleet Keskon valikoimissa lähinnä Anttila-, Kodin Ykkönen- ja K-citymarket –ketjuissa. Keskon osalta aineisto jakautuu Anttilaa koskevaan, joka pitää sisällään myös Kodin Ykkösen, ja Ruokakeskoa koskevaan, joka kattaa K-citymarketit sekä K-ruokakaupat, siltä osin kuin niissä on ollut tarjolla Iittalan valmistamia tuotteita.

610. Asiassa esitetystä selvityksestä, eli Anttilan ja Ruokakeskon antamista vastauksista Kilpailuviraston 11.5.2007 esittämään selvityspyyntöön käy ilmi, että Keskoon kuuluvat ketjut eivät ole suostuneet allekirjoittamaan Iittalan laatimia ja Keskolle toimittamia tuotekohtaisia jakelutiesopimuksia, joissa on ollut hinnoittelua koskeva ehto. Keskon mukaan Iittala on antanut suullisesti samoja ohjeita kuin mitkä ilmenivät tuotekohtaisista jakelutiesopimuksista, mutta ilmoituksensa mukaan ketjut eivät ole pitäneet näitä ohjeita sitovina, vaan ovat hinnoitelleet Iittalan valmistamat tuotteet itsenäisesti omista katetavoitteista ja lähtökohdista käsin. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Anttila on allekirjoittanut vuodelle 2006 vastaavan yhteistoiminta-/jakelusopimuksen kuin halpamyymälät ja erikoisliikkeet mutta ei enää vuodelle 2007. (esityksen liitteet 4 ja 11)

611. Kilpailuviraston esityksen mukaan asiakirja-aineistosta kuitenkin ilmenee, että Kesko on pitänyt Iittalan antamia ohjeita itseään sitovina ja pääosin asettanut vähittäishinnat niitä noudattaen. (esityksen 324 kohta)

612. Kilpailuvirasto on vedonnut myös useisiin kampanjatarjouksiin, joiden ehtona on ollut määrähinnan noudattaminen, ja katsonut sen, että Kesko on hyväksynyt nämä ehdot, osoittavan, että ehdot olivat osa Iittalan ja Keskon välistä sopimussuhdetta. (esityksen 334 ja 213–216 kohta ja liite 186)

613. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittala on laatinut Keskon ryhmään kuuluville jälleenmyyjille (K-citymarket (CM), Anttila/Kodin Ykkönen) kampanjatarjouksia excel-taulukon muodossa. Taulukoihin on yksilöity muun ohella kampanja, tarjotut tuotteet määrineen, tukkuhinnasta annettavat alennukset ja kampanja-aika. (esityksen liite 186) Sarakkeessa ”muuta huomioitavaa” on ilmoitettu muun ohella seuraavaa, jonka alle on yksilöity ohessa kyseessä olevat tuotteet, jälleenmyyjä, tarjouksen päivämäärä, ehdon voimassaolo ja vahvistus:

– ”Max -20 % kuluttajaetu Iittala oy suositushinnasta! Max 1 kk kesto kampanja”
o KoKo koko sarja, mukana syksyn uutuudet (uutuuden toimitukset 1.8. alkaen); CM 20.4.2006, 18.9.–31.10.2006 OK
o KoKo osat; CM 16.10.2006, 13.11.–24.12.2006 OK
– ”KoKo jakelusopimus jatkuu 2007, kampanja-ale max -25 % Iittala oy suositushinnasta”
o KoKo ruokalautaset; CM 5.12.2006, 12.2.–31.3.2007 OK
o KoKo koko sarja; CM 25.10.2006, 30.4.–9.6.2007 OK
o KoKo jäätelöparty kesäkampanja; CM 5.2.2007, 14.5.–31.7.2007 OK
o KoKo kesäsesonkituotteet; CM 11.1.2007, 2.5.–31.8.2007 OK
– ”Muumi jakelusopimus 1.1.2007 alkaen”
o Ystävänpäivä 14.2. Muumi rakkaus; CM 25.10.2006, 15.1.–18.2.2007 OK
o Perhe värikäs -mukit; CM 25.10.2006, 2.–30.4.2007 OK
o Muumi koko sarja, mukana lasit; CM 5.12.2006, 16.4.–9.6.2007 OK
o Muumi kampanjapakkaukset muki + lautanen 4 myyvintä aihetta; CM 25.10.2006, 16.4.–9.6.2007 OK
o Muumi kesäsesonkituotteet; CM 11.1.2007, 14.5.–31.8.2007 OK
o Muumi koko sarja; CM 11.1.2007, 12.2.–30.3.2007 OK
o Muumi valtakunnallinen ”Pi-Hoo” myymäläkampanja; CM 18.1.2007, 16.7.–31.8.2007 OK
– ”Extra -5 % plussa -20 % kampanjaan tai esiin uutuusarvolla ja normaalihinnoilla, 24h jakelusopimus 15.1.2007 alkaen”
o 24h koko sarja; CM 25.10.2006, 12.3.–30.4.2007 OK
– ”Teema kuluttaja-alennus <-25 %”
o Teema lautaset ja kulhot; CM 12.5.2007, 24.9.–19.10.2007 OK
– ”Aalto kuluttaja-alennus <-20 %”
o Aalto kynttilälyhdyt; CM 12.5. ja 13.8.2007, 17.9.–31.10.2007, 5.11.–24.12.2007 ja 26.11.–24.12.2007 OK
– ”Kivi-tuikuissa maximi kuluttajaetu -20 % svh-hinnasta! Koskee yksikköpakattuja ja settipakkauksia”
o Kivi tuikut; Kodin1 27.7.2005, 12.9.–31.10.2005 OK
– ”-20 % kuluttajaetu”
o 24h koko sarja; Anttila 16.10.2006, 22.1.–28.2.2007 OK; Kodin1 16.10.2006, 22.1.–31.3.2007 OK
– ”Jakelusopimus 2.1.2007 > hintataso”
o Muumi setit muki + syvä lautanen 15 cm; Anttila ja Kodin1 21.12.2006, 19.2.–24.3.2007 OK
– ”max -25 % kuluttajaetu suositushinnasta, jakelusopimus 2.1.2007 > hintataso”
o erä KoKo osia; Anttila ja Kodin1 27.11.2006, 1.–24.3.2007 OK

614. Asiakirja-aineistosta käy myös ilmi, että Kesko on 14.5.2009 toimittanut Kilpailuvirastolle tämän pyynnöstä listan niistä markkinointikampanjoista, joissa kuluttajalle markkinoinnissa ilmoitettu alennusprosentti on ollut pyynnössä yksilöidyissä tuotteissa suurempi kuin siinä yksilöity alennusprosentti tai joissa kampanja-aika on ylittänyt yhden kuukauden. Alennukset ovat vaihdelleet 20 ja 40 prosentin välillä tuotteesta ja kampanjasta riippuen. Kesko on myös toimittanut Kilpailuvirastolle tämän pyytämät hyllynreunahinnat selvityspyynnössä yksilöityjen tuotteiden osalta vuosina 2005–2007. (esityksen liite 35)

615. Markkinaoikeus palaa jäljempänä edellä mainittuihin asiakirjoihin ja käy seuraavassa läpi asiakirja-aineistoa Keskon osalta tuotteittain.

616. Markkinaoikeus toteaa kuitenkin ensin, että kuten edellä 456 kohdassa mainitun Iittalan 11.2.2004 pidetyn vähittäiskaupan suunnittelukokouksen pöytäkirjasta käy ilmi, Anttila oli tuolloin valittanut halpamyymälöiden hinnoittelusta. (esityksen liite 195)

617. Teeman osalta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittala on toimittanut Keskolle edellä 475 kohdassa mainitun power point -esityksen Teeman kuluttajahinnoista vuonna 2006 ja kohdassa 476 mainitun asiakirjan ”Teema ketjutoimenpiteissä vuonna 2006 – Hinnoittelu”, joissa on esitetty toimenpiteet Teeman hintatason korjaamiseksi. (esityksen liitteet 77 ja 88)

618. Iittalan K-citymarketissa 26.9.2005 tekemästä asiakaskäynnistä laaditussa käyntiraportissa on todettu, että ”seurataan kovasti naapurin hintoja”, ”pitää kaikkien olla samassa veneessä” ja että K-citymarket olisi halunnut Teemaa hintavetoon jouluun, mutta Iittala ei suostunut hintaremontin takia, joten ”kierretään Plussatarjouksena”. (esityksen liite 80)

619. Iittalan Kodin Ykkösessä 10.10.2005 tekemästä asiakaskäynnistä laaditusta käyntiraportista ilmenee, että Anttilan edustajat olivat kritisoineet Iittalan tavoitetta nostaa Teeman hintatasoa, ja että Anttilan hintatason ero Iittalan suositushintoihin oli näyttänyt olevan enemmän kuin tavoitteiden mukainen 10 prosenttia. Käyntiraportista ilmenee myös, että Anttilan mukaan hintatasoa on korjattu koko ajan pikkuhiljaa lähemmäs suositushintoja. (esityksen liite 82)

620. Iittalan K-citymarketissa 1.11.2005 tekemästä asiakaskäynnistä laaditussa käyntiraportissa on todettu Teeman hinnoittelun osalta, että ”seurataan kovasti naapurin hintoja” ja että ”kaikkien tulee olla samassa veneessä, jos hintaremonttia toteutetaan on CM mukana nostamassa hintoja!”. (esityksen liite 84) Edellä 477 kohdassa mainitussa Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 14.11.2005 todettu, että Anttila ja K-citymarket pitää saada mukaan Teeman hintatason nostamiseen. (esityksen liite 85) Iittalan K-citymarketissa 18.11.2005 tekemästä asiakaskäynnistä laaditussa käyntiraportissa on puolestaan todettu Teeman hinnoittelun väliaikatietoina, että ”CM’t hinnastohinnoin – poikkeuksia voi olla muki tms. volyymituote, jonka hinta on ollut kilpailtu”. (esityksen liite 86)

621. Edellä 478 kohdassa mainitusta 21.11.2005 pidetyn palaverin pöytäkirjasta sekä edellä 480 kohdassa mainitusta Iittalan marraskuun 2005 jaksoarvioinnista käy ilmi, että ainakin Iittalan käsityksen mukaan sekä Anttila että K-citymarket olivat luvanneet nostaa Teeman hintatason Iittalan ehdottamalle tasolle ja noudattaa Teeman hinnoittelusääntöä. (esityksen liitteet 87 ja 89)

622. Markkinaoikeus katsoo, että vaikka kyse on Iittalan sisäisistä viesteistä ja muistioista, niistä voidaan kuitenkin tehdä se päätelmä, että Iittala on ilmaissut ketjuille, Anttila ja K-citymarket mukaan lukien, että se haluaa Teemassa noudatettavan tiettyä hintatasoa, ja että nämä ketjut, Anttila ja K-citymarket mukaan lukien, ovat ilmaisseet Iittalalle hyväksyvänsä tämän asettamat hintaehdot ja tulevansa myös noudattamaan niitä. Näin ollen osapuolten välille voidaan katsoa syntyneen yhteisymmärrys tältä osin.

623. Asiakirja-aineistosta käy vielä ilmi, että Iittala on 21.12.2005 lähettänyt myös Anttilalle ja K-citymarketille edellä 482 kohdassa mainitun Teeman jakelutiesopimusta ja uudelleen lanseerausta koskevan viestin, jossa on mainittu hintataso-ongelmista halpamyymälöiden kanssa ja todettu, että niille asetetaan tuotteiden saannin edellytykseksi allekirjoitettu jakelutiesopimus, jossa on määritelty tietyt kriteerit, kuten valikoima, esillepano, henkilökunnan tuotetuntemus, markkinointi ja hintataso. Viestin mukaan sen vastaanottajien kanssa tilanne oli aivan kunnossa mutta myös niitä pyydettiin allekirjoittamaan Teeman jakelutiesopimus. (esityksen liitteet 91 ja 92)

624. Markkinaoikeus toteaa, että Anttilalle ja K-citymarketille tämän viestin yhteydessä toimitettu Teeman jakelutiesopimus poikkeaa halpamyymälöille ja erikoisliikkeille toimitetuista Teeman jakelutiesopimuksista siten, että siinä ei ollut varsinaista hinnoittelua koskevaa lauseketta eikä hinnoittelua kampanjoinnissa koskevaa lauseketta. Sen sijaan, kuten edellä 483 kohdassa esitetystä käy ilmi, siinä oli lista Teema-sarjan tuotteiden osto- ja suositushinnoista, sekä toteamus, että kaikessa Teema-sarjaan liittyvässä toiminnassa, mukaan lukien hinnoittelu, asiakkaan oli toimittava tavalla joka tukee sekä Teema-sarjaa että Iittala brändiä.” (esityksen liitteet 91 ja 92) Markkinaoikeus toteaa, että asiakirja-aineistosta ilmenee, että sekä Anttilalle että K-citymarketille on toimitettu myös halpamyymälöille toimitettu versio Teeman jakelutiesopimuksesta. (esityksen liitteet 4 ja 11)

625. K-citymarketin 29.12.2005 lähettämässä vastauksessa Iittalan 21.12.2005 päivättyyn viestiin Teeman jakelutiesopimuksesta on todettu, että K-citymarket ei voi sitoutua suositushintoihin vaan sen on seurattava kilpailutilannetta ja tehtävä omat hintapäätöksensä sen mukaan. (esityksen liite 98) Edellä 614 kohdassa mainitusta Keskon Kilpailuvirastolle 14.5.2009 toimittamasta listasta niistä kampanja-alennuksista, jotka ovat ylittäneet Kilpailuviraston selvityspyynnössä yksilöidyt kampanja-alennukset, käy ilmi, että K-citymarket on myynyt Teemaa K-Plussa-kortilla suuremmalla kuin 25 prosentin alennuksella 12.–22.10.2006. (esityksen liite 35) Edellä 489 kohdassa mainitusta 27.10.2006 pidetyn Iittalan myyntikokouksen pöytäkirjasta käykin ilmi, että K-citymarketin kampanjahinnat eivät ainakaan tuolloin ole pysyneet Iittalan asettamissa raameissa Teeman osalta. (esityksen liite 166) Sen sijaan edellä 613 kohdassa mainituista kampanjatarjoustaulukoista käy ilmi, että Iittalan 12.5.2007 päivitetyssä tarjouksessa, jossa on maininta ”Teema kuluttaja-alennus <-25 %”, kohdalla on ”OK”-merkintä syksyn 2007 synttärikampanjan osalta. (esityksen liite 186) Lisäksi edellä 614 kohdassa mainitusta Keskon vastauksesta Kilpailuviraston selvityspyyntöön käy ilmi, että vuosina 2006 ja 2007 K-citymarketin hyllynreunahinnat ovat vastanneet Iittalan asettamia hinnoitteluehtoja selvityspyynnössä yksilöityjen Teema-sarjan tuotteiden osalta. (esityksen liite 35)

626. Anttilan/Kodin Ykkösen hinnoittelun osalta Iittalan sisäisestä sähköpostiviestistä 12.9.2007 käy ilmi, että ainakin tuolloin hinnoittelu on Teeman kohdalla ollut Iittalan suositusten mukainen, vaikka ”hinnoittelu on taasen repsahtanut aika tavalla” joidenkin muiden tuotteiden kohdalla (Aalto-teräsvati, Kivi-lyhdyt ja Mariskoolit). (esityksen liite 115) Lisäksi edellä 614 kohdassa mainitusta Keskon vastauksesta Kilpailuviraston selvityspyyntöön käy ilmi, että vuosina 2006 ja 2007 Anttilan hyllynreunahinnat ovat vastanneet Iittalan asettamia hinnoitteluehtoja selvityspyynnössä yksilöityjen Teema-tuotteiden osalta. (esityksen liite 35)

627. Markkinaoikeus katsoo edellä esitetyn perusteella, että Iittala on ilmaissut tahtonsa Teeman hintatason nostosta Anttilalle ja K-citymarketille. Anttilan/Kodin Ykkösen osalta asiakirja-aineistosta on havaittavissa yhteisymmärrys toimia markkinoilla Iittalan tahtomalla tavalla Teeman hinnoittelun osalta. K-citymarketin osalta markkinaoikeus toteaa, että se ei näytä ilmaisseen tällaista yhteisymmärrystä ainakaan vuoden 2006 osalta kampanjoiden yhteydessä; sen sijaan vuoden 2007 osalta tällainen yhteisymmärrys on havaittavissa sekä hyllynreunahintojen osalta vuosina 2006 ja 2007.

628. KoKo-tuotteiden osalta Iittalan ja Anttilan välisestä sähköpostikirjeenvaihdosta huhti–toukokuussa 2006 ilmenee, että Anttilan edustaja ilmoitti nostavansa Kodin Ykkösen KoKo-sarjan hinnat vuoden 2006 suositushintojen tasolle Iittalan esittämän pyynnön mukaisesti. Samalla Anttilan edustaja kuitenkin kysyi, eikö suositushintaa voida pitää ohjeellisena, mihin Iittala totesi sopineensa kaikkien asiakkaidensa kanssa, että suositushintoja noudatetaan jatkossakin KoKon osalta, ja toivoi voivansa pitää tästä kiinni. Iittalan mukaan tällä suositushintojen noudattamisella varmistettiin, että kaikki jälleenmyyjät pitävät saman hintatason ja saavat näin hyvän katteen. (esityksen liite 69)

Iittalan viestissä Anttilalle on todettu 18.4.2006 muun ohella seuraavaa:

” – – meidän kentältä on tullut toiveita parin ketjun palautteen perusteella, että olisiko mahdollista muuttaa KoKo-sarjan Kodin1 hinnat vuoden 2006 suositushinnoiksi? Kaikki muut asiakkaamme noudattavat suositushintoja KoKo-sarjan kohdalla ja ovat hyvin tarkkoja hintatasossa pysymisestä.

Vaikka tiedän, että hinnat teillä eivät poikkea suuresti suositushintatasosta, olisi hienoa, jos voitte hinnat korjata. Näin palvelemme kaikki yhdessä asianmukaisella tavalla kuluttajia.”

Anttilan edustaja on 18.4.2006 vastannut muuttavansa hinnat kesäkuun alusta alkaen ja toivonut tämän olevan ok, mihin Iittala puolestaan on vastannut 2.5.2006 seuraavaa:

”Hienoa, että saatte hinnat muutettua, mutta toivoisin vielä, että se olisi mahdollista jo toukokuun aikana?

Viimeksi perjantaina sain tästä asiasta taas kentän kautta pyyntöä eli nyt tämä asia herättää ihmetystä kentällä ja meille tulee jatkuvasti kysymyksiä muilta asiakkailta edelleen, kun suositushinnat on yhteisesti sovittu pidettävän. Toivomme siis, että tämän keskustelun vuoksi voisitte muuttaa hinnat suositushinnoiksi jo toukokuussa.”

Anttilan edustaja on 2.5.2006 vastannut seuraavasti:

”Olemme aikaisemmin sopineet, että nostamme hinnat 1.6. alkaen. – – Hinnat muuttuvat siis 1.6. alkaen. Muuten, olemmeko todella sopineet tämän KoKo-sarjan osalta, että pidättäydymme suositushinnoissa myös ensimmäisen vuoden jälkeen? Toki näin toimitaan kuin olemme nyt tekemässä, mutta eikö meillä ole tässä mahdollisuutta pitää suositushintaa ohjeellisena?”

Iittala on 2.5.2006 vastannut tähän seuraavasti:

”Olemme sopineet kaikkien asiakkaiden kanssa, että suositushintoja noudatetaan jatkossakin KoKon osalta ja tästä toivon, että voimme pitää kiinni.

Olen (Anttilan edustajan) kanssa jutellut tästä suullisesti, huomasin, että tarjouksessani ei tästä ole erikseen mainittu syksyn osalta, mutta näin on muidenkin asiakkaiden kanssa sovittu. Olemme KoKon osalta tehneet jakelusopimuksen laajan jakelun alkaessa 1.8.2005. Tällä suositushinnan noudattamisella varmistamme, että laajassa jakelussa myös mahdolliset suoraan ostavat asiakkaamme pitävät saman hintatason ja kaikki saavat hyvän katteen.” (esityksen liite 69)

629. Iittalan Anttilassa 26.10.2006 tekemästä asiakaskäynnistä laatimassa käyntiraportissa on todettu jakelutiesopimusten osalta seuraavaa:

”Käytiin läpi kaikki kolme ja (Anttilan edustaja) jo hinnoitellut 2007 hinnat näiden rajoissa, (Anttilan edustaja) käy vielä läpi (Anttilan toisen edustajan) kanssa ja palataan tarvittaessa.

– –

KoKo hintaa ei haluttaisi muuttaa joka vuosi (työlästä) suositushinnoiksi kun on sentintarkkuudella tehtäviä muutoksia, mutta sovittiin, että pyritään noudattamaan yhteistä sopimusta ja nostamaan KoKo hinta heti alejen jälkeen suositusmyyntihintatasolle 2007. (Anttilan edustaja) sopii vielä (Anttilan toisen edustajan) kanssa.” (esityksen liite 72)

630. K-citymarketin osalta Iittalan 15.11.2006 K-citymarketissa tekemästä asiakaskäynnistä laatimassa raportissa on pohdittu sitä, tarjotaanko huhtikuun kampanjaan KoKoa, jos hintaa ei pidetä, ja raporttiin on käsin lisätty ”ei KoKo mukeja”. (esityksen liite 73) Iittalan K-citymarketille 11.12.2006 lähettämässä sähköpostiviestissä Arabian kevään 2007 tarjouksesta on todettu, että tarjousta on päivitetty muun ohella maaliskuun Mammuttimarkkinoiden osalta. Viestiin on kirjattu ”maaliskuu: erä Arabia lautasia, mukana Arctica, 24h valkoinen ja KoKo (KoKo jakelusopimuksen mukaan hintaetu max 25 % kuluttajalle suositushinnasta)”. Viestissä on vielä pyydetty pikaista palaamista maaliskuun kampanjamääriin. Sen liitteenä on edellä x kohdassa mainittu excel-taulukko, johon KoKo-lautasten kohdalle on merkitty määrät. Iittalan 11.1.2007 päivitetystä tarjoustaulukosta käy ilmi, että maaliskuulle on KoKo-lautasten kohdalle merkitty vahvistus-sarakkeeseen ”OK”. Sen sijaan siinä ei enää mainita määriä minkään muunkaan maaliskuun tuotteen osalta, joissa on vahvistus, koska mitä ilmeisimmin nämä tilaukset ovat jo menneet ja nyt neuvoteltiin jo kesän 2007 kampanjoista. (esityksen liite 186)

631. Markkinaoikeus toteaa vielä, että edellä 614 kohdassa mainitusta Keskon vastauksesta Kilpailuviraston selvityspyyntöön käy ilmi, että sekä Anttilan että K-citymarketin hyllynreunahinnat ovat vuosina 2005–2007 vastanneet Iittalan asettamia ohjevähittäishintoja selvityspyynnössä listattujen KoKo-tuotteiden osalta. (esityksen liite 35) Lisäksi Kilpailuviraston 5.6.2009 päivätyssä Keskon kuulemista koskevassa muistiossa on todettu, että K-citymarket oli myöntänyt keskustelleensa KoKo-sarjan lanseerauksen yhteydessä, että K-citymarket-ketju sitoutuisi samaan vähittäishintatasoon. (esityksen liite 42)

632. Markkinaoikeus katsoo, että asiakirja-aineistosta käy ilmi sekä Iittalan ja Anttilan että Iittalan ja K-citymarketin yhteinen tahto toimia markkinoilla Iittalan haluamalla tavalla KoKo-tuotteiden hinnoittelun osalta. Tätä vahvistaa vielä osaltaan edellä 613 kohdassa mainittuihin kampanjatarjoustaulukoihin K-citymarketin kohdalla syksyn 2006 ja kesän 2007 kampanjoista sekä Anttilan kohdalla maaliskuun 2007 kampanjasta kirjattu. (esityksen liite 186)

633. Aalto-tuotteiden osalta Aalto-kynttilälyhtyyn liittyvästä Iittalan ja K-citymarketin välisestä sähköpostikirjeenvaihdosta lokakuussa 2006 käy ilmi, että K-citymarket ja Iittala ovat keskustelleet kanta-asiakkaille annettavan kampanja-alennuksen suuruudesta, ja että tämän keskustelun seurauksena K-citymarket on pienentänyt alun perin ilmoittamansa 25 prosentin alennuksen 20 prosenttiin Iittalan toiveiden mukaisesti (”Korjasin hinnat Pirkkaan eli 11,90 (14,90) Plussaetu 20 %”). Samasta kirjeenvaihdosta käy ilmi, että tämän tuotteen osalta ”normaalihinnoittelupoikkeavuudet ovat (olleet Iittalalle) ok, kunhan se pysyy suht normaalissa tasossa”. Sen sijaan ”kampanjahinnoittelussa (Iittala on pyrkinyt) sopimaan alennukset haarukkaan 10–20 % myymälän hinnasta”. (esityksen liite 110) Vaikka onkin Iittalan esittämin tavoin ilmeistä, että K-citymarket on ensin laskenut normaalihintaansa, jotta se on saanut tuotteen hinnan vain 20 prosentin alennuksella haluamalleen tasolle, on tämä normaalihinnan asettaminen kuitenkin noudattanut Iittalan asettamia linjauksia ja lopputuloksena on ollut Iittalan asettamissa raameissa tapahtunut hinnoittelu. Näissä olosuhteissa ei ole annettava merkitystä Iittalan vetoamiselle siihen, että Kesko on edellä 614 kohdassa mainitussa listassa kampanja-alennuksistaan ilmoittanut K-citymarketin myyneen Aalto-kynttilälyhtyjä K-Plussa-kortilla suuremmalla kuin 20 prosentin alennuksella 1.–31.12.2006. (esityksen liite 35)

634. Tammikuussa 2007 K-citymarket on lähettänyt Iittalalle viestin koskien Prisman hinnoittelua Aalto-tuotteiden osalta. Iittala vastasi Keskolle 25.1.2007 seuraavaa:

”Kiitos hintatiedoista. Kommentoiminen näihin pitkittyi, sillä olin eri toimijoihin yhteydessä aiheesta (hinnat Teema ja Aalto). Olemme edelleen hyvässä yhteisymmärryksessä hintatasosta hinnan korotusten jälkeen. Osa on jo nostanut hintoja, osalla on muutokset astumassa voimaan tammialen päätyttyä. Toki seuraamme itsekin missä mennään ja tulemme tekemään heti helmikuun alussa hintavertailun.” (esityksen liite 111)

635. Kesäkuussa 2007 K-citymarket on ilmoittanut Iittalalle poistavansa myymäläkohtaisissa tarjouksissa liikkeisiin jääneet Aalto-tuotteet K-Plussa-kortilla 30–40 prosentin alennuksilla. Iittala on vastannut seuraavasti: ”Mainitsemasi alennukset ovat kovia – jakelutiesoppari sallisi vain -20 % alet, mutta jos ja vain jos ale koskee poistuvia värejä ja poistuvia kokoja Aallossa -30 % on siltä osin ok; -40 % on liian kova alennus”. (esityksen liite 113)

636. Aalto-maljakon ja -kynttilälyhdyn yhteistarjoukseen liittyvästä Iittalan ja K-citymarketin välisestä sähköpostikirjeenvaihdosta lokakuussa 2007 käy ilmi, että K-citymarket on hyväksyttänyt Iittalalla kanta-asiakastarjouksen sisällön ja alennuksen suuruuden. (esityksen liite 116)

637. Markkinaoikeus katsoo edellä esitetyn osoittavan, että Iittalalla ja K-citymarketilla oli yhteisymmärrys toimia markkinoilla määrätyllä tavalla Aalto-tuotteiden hinnoittelun osalta, vaikka edellä 614 kohdassa mainitusta Keskon vastauksesta Kilpailuviraston selvityspyyntöön käy ilmi, että K-citymarket oli hinnoitellut Aalto-maljakon hyllynreunahinnan Iittalan asettamia ehtoja alhaisemmaksi. (esityksen liite 35)

638. Anttilan osalta Iittalan sisäisestä, edellä 506 kohdassa mainitusta sähköpostiviestistä 12.9.2007 käy ilmi, että Anttilan/Kodin Ykkösen ”hinnoittelu (oli) taasen repsahtanut aika tavalla” muun ohella Aalto-teräsvadin kohdalla. (esityksen liite 115) Lisäksi Keskon vastauksesta Kilpailuviraston selvityspyyntöön käy ilmi, että Anttila on hinnoitellut Aalto-maljakon Iittalan hyllynreunahinnan asettamia ehtoja alhaisemmaksi. (esityksen liite 35)

639. Muumi-mukien osalta Iittalan ja K-citymarketin välisestä sähköpostikirjeenvaihdosta huhtikuussa 2006 käy ilmi, että Iittala on ilmoittanut toivotut kesäkampanjahinnat ja K-citymarket on ihmetellyt, eikö muihin Muumi-mukeihin saa kampanja-alennusta ja että jos näin on, niin sen täytyy ”vakavasti miettiä onko muumit mukana Pirkassa ollenkaan, sillä eihän se ole Pirkan Plussatarjous, jos hinta on normaali hyllyhinta”. Lisäksi K-citymarket on todennut, että ”Muumien hintatason joudumme valitettavasti pitämään samalla tasolla kuin kilpailijamme, joten en voi noudattaa teidän suositushintaa” ja että ”jos kilpailijamme nostaa, niin peesaamme perässä. Tähän en kyllä usko”. (esityksen liite 119)

640. Iittalan Anttilassa 26.10.2006 tekemästä asiakaskäynnistä laatimassa käyntiraportissa on todettu seuraavaa:

”Muumi mukin hinta 2007: 14 eur (kampanjahinta 10,50) ja kulho 18 eur (kampanjahinta 13,50). HUOM! Sovittiin, että 19 cm lautasten hinta (poistuvat 2007) voi olla sama kuin ennen, ei tarvitse nostaa jakelutiesopimuksen mukaiseksi, sovitaan tästä myös muiden asiakkaiden kanssa.” (esityksen liite 72)

641. Edellä 519 kohdassa mainitusta Iittalan marraskuun 2006 jaksoarvioinnista käy ilmi, että Iittalan käsityksen mukaan Anttila/Kodin Ykkönen oli suostunut nostamaan Muumi-mukin hintaa 2.1.2007 alkaen ja että K-citymarketin kanssa keskustelu jatkui vielä. (esityksen liite 570) Edellä 520 kohdassa mainitusta Iittalan toisesta marraskuun 2006 jaksoarvioinnista puolestaan käy ilmi, että K-citymarketin hinnoittelu Muumi-mukeissa oli ollut alle suositushinnan. (esityksen liite 127)

642. Iittalan 11.12.2006 K-citymarketille lähettämässä sähköpostiviestissä, jossa ilmoitettiin tarjouksen päivittämisestä Mammuttien osalta, todetaan huhtikuun 2007 osalta, että ”Muumi jakelusopimuksen mukaan hintaetu kuluttajalle max -25 % hyllyhinnasta, joka max -10 % suositushinnasta”. Edellä 613 kohdassa mainituista kampanjatarjoustaulukoista käy ilmi, että taulukkoon on tehty ”OK”-merkintä huhtikuun 2007 tilauksiin ja että taulukossa on tältä osin ollut maininta ”Muumi jakelusopimus 1.1.2007 alkaen”. (esityksen liite 186)

643. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittala ja K-citymarket kävivät tammikuussa 2007 keskustelua muun ohella Muumi-mukien vähittäishinnoista.

644. Iittalan K-citymarketissa 8.1.2007 tekemästä asiakaskäynnistä laaditussa käyntiraportissa on muistutettu lähettämään sähköpostilla Muumi-jakelutiesopimus ja todettu, että ”Muumi mukin hinta korotetaan, jos muutkin asiakkaat korottavat”. (esityksen liite 128) Iittala on 8.1.2007 lähettänyt K-citymarketille viestin Arabian jakelutiesopimuksista Muumi-, 24h- ja KoKo-sarjoissa todeten, että ne oli käyty K-citymarketin kanssa läpi jo 15.11.2006 pidetyssä palaverissa. Viestissä on todettu myös seuraavaa:

”Toivomme, että voimme yhteistyössä sopia sopimusten asioiden noudattamisesta. Muumin osalta kaikki asiakkaamme ovat sitoutuneet
heti alkuvuodesta toteutettavaan hintatason korjaukseen ja siten paremman katteen maksimoimiseen sekä normaalihinnan että kampanjoinnin osalta. Tämä keskustelu on käyty niin hypermarket, tavaratalo kuin suoraan ostavien asiakkaidemme kanssa.

Myös 24h ja KoKo sopimukset on yhteisesti hyväksytty kaikkien näitä sarjoja valikoimassa pitävien asiakkaidemme osalta tälle vuodelle.” (esityksen liite 129)

645. Iittala lähestyi K-citymarketia uudestaan 10.1.2007 viitaten 8.1.2007 lähettämäänsä Muumi-jakelutiesopimukseen ja muistuttaen, että se oli käyty K-citymarketin kanssa läpi 15.11.2006. Viestissä on todettu seuraavaa:

”Toivon, että jakelusopimuksen hintataso on edellytys Pirkka kampanjaan, kuten myös muihin vuoden kampanjoihin.

Onhan Muumi hintatason korjaaminen puolestanne ok? Tähän sitoutuvat alkuvuodesta alkaen kaikki asiakkaamme, jotta kaikki saavuttavat parempaa katetta. Suositushinnasta on mahdollisuus poiketa -10 % asiakkaan strategian mukaan ja hyllyhinnasta mahdollisuus tehdä -25 % hinnoitteluvaralla kampanjointia. Tästä hyötyvät kaikki, kuluttaja on valmis maksamaan mukista, se on varmaa.

Jos voimme edetä näillä ehdoilla, laitatko Pirkkaa varten Muumi määrät tiedoksi, jonka mukaan teen varaukset. Muumi extra mukeihin ja 15 cm lautasiin (Pirkka kuvasto) – – ja 19 cm lautasiin, jotka teillä valikoimassa (myymälätarjous) – – .

Tehdään yhdessä siten kannattavaa ja hyvää Muumi kauppaa koko alkaneen vuoden aikana. Kiitos, jos saan Pirkka kampanjamäärät jo tänään.” (esityksen liite 130)

646. Edellä 521 kohdassa mainitussa Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 11.1.2007 todettu, että K-citymarketilla ”vahvistui Muumi-mukit ja 15 cm lautaset maaliskuun Pirkkaan”. (esityksen liite 224)

647. Sähköpostikirjeenvaihdosta käy ilmi, että K-citymarket on luvannut 18.1.2007 Iittalalle lähettämässään sähköpostiviestissä nostaa Muumi-mukin hinnan Iittalan pyytämälle tasolle, jos kilpailijatkin nostavat (”Muumin hinnoittelu, kuten sovittu nostetaan, jos kilpailijammekin niin tekee”; ”tarkistamme asian ihan lähipäivinä). (esityksen liite 132) K-citymarket on kuitenkin 23.1.2007 ilmoittanut Iittalalle, että koska Muumi-mukien hintataso oli edelleen ennallaan Prismassa ja Tarjoustalossa, ei myöskään K-citymarket tule näillä näkymin nostamaan omia hintojaan. Iittala on 24.1.2007 vastannut tähän, että se kysyy vielä muilta ketjuilta, milloin hinnankorotukset astuvat voimaan, ”näistä kun on kaikkien ketjujen kanssa yhteistyössä sovittu”. Iittalan viestin mukaan sen on ”erittäin vaikeaa myös kyltittömien asiakkaiden kanssa perustella hinnankorotuksia, jos kyltilliset ketjut eivät nosta hintaa”. (esityksen liite 133) Iittalan K-citymarketissa 25.1.2007 tekemästä asiakaskäynnistä laaditussa käyntiraportissa on todettu hintakeskustelusta Muumi-mukien osalta, että ”(K) selvittää muiden ketjujen aikataulun hinnankorotuksille, toistaiseksi näkyy, että vain Tokmanni nostanut hintansa”. Käyntiraportin mukaan ”CM valmis nostamaan normaalihinnan ja maaliskuun Pirkka kampanjahinnan, jos muutkin asiakkaat nostavat hintansa tammikuun loppuun mennessä”. Tämä sama on todettu 25.1.2007 edellä 522 kohdassa mainitussa Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä. (esityksen liitteet 134 ja 227)

648. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittala on lähettänyt myös Anttilalle ja K-citymarketille edellä 523 kohdassa mainitun, Iittalan ketjuasiakkaille Muumi-tuotteiden hintatason korotuksesta 26.1.2007 lähetetyn viestin. Anttilan osalta saatteessa oli todettu ”Lähetän tässä teille kaikille asiakkaillemme lähtevän viestin” ja K-citymarketin osalta ”Liittyen tämän viikon keskusteluihin lähetän teillekin tämän kaikille asiakkaillemme lähtevän viestin”. (esityksen liitteet 139 ja 140)

649. Anttila vastasi edellisessä kohdassa mainittuun viestiin heti samana päivänä ilmoittaen Iittalalle päivämäärän (7.2.2007), jolloin hinnanmuutos astuu niiden osalta Muumi-mukeissa ja -lautasissa voimaan. (esityksen liite 144)

650. Iittalan sisäisessä, edellä 526 kohdassa mainitussa sähköpostiviestissä on 30.1.2007 todettu, että Anttilan hinta nousee 7.2.2007 toivotulle tasolle ja että K-citymarketin osalta odotetaan vastausta ja tietoa päivämäärästä; ”ketju sitoutunut hintatason korjaukseen, kunhan kaikki lähtevät mukaan”. (esityksen liite 148)

651. K-citymarketin osalta Iittala palasi tähän viestiinsä 30.1.2007 pyytäen K-citymarkettia ketjuasiakkaana antamaan esimerkkiä hintatason nostamisesta samassa (viikolla 6) aikataulussa, ”jotta yhteinen tavoitteemme on saavutettavissa”. Viestissä on todettu, että Muumi-mukin hinta on kaikilla Iittalan tavarataloketjuilla sekä yhdellä hypermarket-ketjulla Iittalan ehdotuksen mukainen viikon 6 aikana. Iittalan mukaan ”kyltittömällä puolella 2 merkittävää toimijaa on allekirjoittanut sopimuksen, toinen on nostanut hintansa jo taloissa ja kyselee nyt missä mennään muiden asiakkaiden kanssa” ja ”toinen on nostamassa hintansa helmikuun alussa, sillä sopimus on allekirjoitettu”. Iittalan mukaan ”muiden kyltittömien asiakkaiden kanssa neuvotteluissa ollaan jo pitkällä ja he seuraavat nyt tässä tilanteessa kyltillisten ketjujen esimerkkiä”. K-citymarket on vastannut tähän 31.1.2007, että se on tarkistanut tilanteen kilpailijaltaan edellisenä päivänä ja että hinta on edelleen ollut 11,90 euroa. K-citymarket on ilmoittanut odottavansa viikkoon 6 ”josko he lunastavat lupauksensa”. (esityksen liite 149) Iittala on vastannut 1.2.2007 tähän viestiin todeten, että se on tarkistanut asian kentältä ja että Iittala on käynyt Muumien hinnoittelun läpi Tarjoustalon kanssa, joka oli luvannut nostaa hinnan vielä tuolla samalla viikolla. (esityksen liite 150)

652. Edellä 614 kohdassa mainitusta Keskon vastauksesta Kilpailuviraston selvityspyyntöön käy ilmi, että sekä Anttilan että K-citymarketin hyllynreunahinnat ovat vuonna 2007 vastanneet Iittalan asettamia hinnoitteluehtoja Muumi-mukien osalta. (esityksen liite 35)

653. Asiakirja-aineistosta käy vielä ilmi, että Iittala on 16.8.2007 tehnyt K-citymarketeille ylivarastotarjouksen, jossa on todettu seuraavaa: ”voitte hinnoitella kaikki muut tuotteet vapaasti, paitsi Muumi syvät lautaset Muumimamma ja Muumipappa, joiden kohdalla noudatetaan edelleenkin jakelusopimusta”. (esityksen liite 237)

654. Asiakirja-aineistosta käy myös ilmi, että K-citymarket on 3.10.2007 kysynyt Iittalalta, ”onko Muumin hintasopimus lakannut toimimasta”, koska Prisman hyllyhinta oli vain 10,90 euroa. Kesko on ilmoittanut, että sillä ”ei kai ole muuta vaihtoehtoa, kuin seurata perässä”. Iittala vastasi tähän samana päivänä, että ”Muumin sopimukseen ei ole tullut mitään muutoksia”. (esityksen liite 157) K-citymarket myös kysyi 4.10.2007, lopetetaanko tavarantoimitukset ”rikkureille” vai lähteekö sekin mukaan ”kiihtyvään kisaan”. (esityksen liite 159) Edellä 531 kohdassa mainitusta viestistä käy ilmi, että Iittalan sisällä on heti 4.10.2007 tiedotettu tästä hinnoitteluongelmasta. (esityksen liite 158) Myöhemmässä, 15.10.2007 Iittalalle lähettämässään viestissä tiettyjen K-markettien avajaistarjouksiin liittyen tämä Ruokakeskon edustaja oli todennut, että ”mehän taidamme olla tällä hetkellä ainoat asiakkaat, jotka noudattavat vielä Muumin hinnoitteluakin. (esityksen liite 161)

655. K-citymarket lähestyi vielä 26.10.2007 Iittalaa Muumin jakelutiesopimusten osalta todeten, että ”olemme todella kiltisti pysytelleet sopimuksen mukaisessa normaali- ja kampanjahinnoittelussa, mutta edelleenkin kilpailijallamme on 10,90 e hyllynreunahinta”, ja tiedustellen, miten sen pitäisi toimia oman hinnoittelunsa suhteen, kun kilpailijoiden hinnat eivät lupauksista huolimatta ole nousseet. (esityksen liite 162) K-citymarket pyysi vielä 1.11.2007 uudelleen Iittalan kannanottoa Muumi-mukien ”aika villiin vähittäishinnoitteluun”. Iittala vastasi K-citymarketille 1.11.2007 seuraavasti:

”Olemme kaikille asiakkaillemme suositelleet Muumi-mukin suositushinnan käyttöä mutta valitettavasti kaikkialla tämä ei toteudu.

Olemme pahoillamme tästä. Tämä ei ole meidänkään tahtotilan mukaista mutta emme valitettavasti voi vaikuttaa asiakkaittemme hinnoitteluun.”


K-citymarket puolestaan vastasi tähän 2.11.2007:

”Näinhän se on, ettette voi muuta kuin suositella ja tarkoituksennehan oli alun perin saada ns. villit ja vapaat kuriin, etteivät polje hintojanne ja että kaikki osapuolet saisivat tuotteista maksimaalisen tuoton.

Toivomme nyt siis mekin, että keskustelut meidän ketjumme vähittäishinnoitteluistamme päättyvät tähän ja te turvaatte meille vuoden tärkeimmän sesongin saatavuuden. Mehän taidamme kuitenkin olla sieltä ’kilteimmästä’ päästä hinnoittelun suhteen?” (esityksen liite 163)

656. Edellä selostetusta sähköpostikirjeenvaihdosta käy ilmi, että Kesko on noudattanut ainakin Muumi-mukien osalta Iittalan asettamaa vähittäishintaa, eli alinta sallittua myyntihintaa, siihen asti, kunnes Iittala ilmoitti, ettei se voi vaikuttaa asiakkaidensa hinnoitteluun.

657. Markkinaoikeus katsoo asiakirja-aineiston osoittavan selvästi, että sekä Iittalalla ja Anttilalla että Iittalalla ja K-citymarketilla oli yhteisymmärrys Muumi-mukien hintatason nostamisesta vuonna 2007. Keskon edellä 614 kohdassa mainitusta vastauksesta Kilpailuviraston selvityspyyntöön käy ilmi, että aiempina vuosina Muumi-mukin hyllynreunahinta poikkesi sekä Anttilassa että K-citymarketissa huomattavasti Iittalan ohjevähittäishinnasta, mikä on myös osoitus siitä, että vuonna 2007 myös Anttila ja K-citymarket halusivat hinnoitella tuotteen uudelleen Iittalan esittämällä tavalla. (esityksen liite 35)

658. Mariskoolin ja Kivi-kynttilälyhtyjen osalta edellä 547 kohdassa mainitusta Prisman Iittalalle 6.5.2005 lähettämästä sähköpostiviestistä käy ilmi, että Anttilan ja Kodin Ykkösen Mariskoolin hinnat olivat poikenneet siitä, mikä Prismalle oli annettu ehdoksi myynnille. (esityksen liite 13, kohta 3.3) Edellä 548 kohdassa mainitusta Prisman Iittalalle 24.10.2005 lähettämästä sähköpostiviestistä käy puolestaan ilmi, että myös Anttilan ja Kodin Ykkösen hinnoittelu Kivi-kynttilälyhtyjen osalta oli herättänyt ihmetystä. (esityksen liite 170) Edellä 548 kohdassa mainitusta Iittalan sisäisestä sähköpostiviestistä ilmenee, että ongelmasta on 25.10.2005 tiedotettu Iittalan sisällä kommentilla, että ”Anttila ei voi jatkuvasti sooloilla!”. (esityksen liite 171) Toisaalta edellä 613 kohdassa mainituissa kampanjatarjoustaulukoissa on ”OK”-merkintä koskien Kodin Ykkösen syys–lokakuun 2005 kampanjaa maininnalla ”Kivi-tuikuissa maximi kuluttajaetu -20 % svh-hinnasta!”, joten Kodin Ykkösen voidaan katsoa ainakin antaneen Iittalan ymmärtää, että se suostuu Iittalan asettamiin ehtoihin, kun se on vahvistanut heinäkuussa 2005 tehdyn tarjouksen. (esityksen liite 186)

659. Edellä 549 kohdassa mainitusta asiakaskäyntiraportista käy ilmi, että Iittala on 31.10.2005 keskustellut Anttilan kanssa Mariskoolin ja Kivi-kynttilälyhtyjen normaalihinnoista. Raportista käy ilmi, että Anttilan toinen edustaja ei ollut tietoinen hinnoitteluohjeista. (esityksen liite 172)

660. Markkinaoikeus toteaa, että Keskon edellä 614 kohdassa mainitusta vastauksesta Kilpailuviraston selvityspyyntöön käy ilmi, että sekä Anttilan että K-citymarketin Mariskoolin ja Kivi-kynttilälyhtyjen hyllynreunahinnat ovat vuosina 2005–2007 olleet yli 5 prosenttia, mikä oli Iittalan hinnoitteluehto, alle Iittalan ohjevähittäishintojen. Tästä vastauksesta käy myös ilmi, että Anttila on samojen vuosien joulunalusmyynnissä tarjonnut Kivi-kynttilälyhtyjä suuremmalla K-Plussa-korttialennuksella kuin mitä selvityspyynnössä oli yksilöity ja mitä Iittalan jakelutiesopimuksessa on määritelty. (esityksen liite 35)

661. Iittalan sisäisestä, edellä 551 kohdassa mainitusta Anttilan hinnoittelua koskevasta sähköpostiviestistä 12.9.2007 käy vielä ilmi, että Anttilan ”hinnoittelu (oli) taasen repsahtanut aika tavalla” muun ohella Kivi-lyhtyjen ja Mariskoolien kohdalla, joissa ”erot sallittuihin hintoihin (olivat) n. 2–3 euroa edullisemmat”. Viestin mukaan Iittala oli puhunut hinnoittelusta Anttilalle jo 2,5 vuotta, ”eikä vielä (oltu) lähellä tavoitetasoa”. (esityksen liite 115)

662. Markkinaoikeus katsoo, ettei asiakirja-aineistossa ole viitteitä siitä, että Anttilalla ja K-citymarketilla olisi ollut Iittalan kanssa yhteisymmärrys Mariskoolien ja Kivi-kynttilälyhtyjen hinnoittelusta vuosina 2005–2007, lukuun ottamatta edellä 658 kohdassa mainittua kampanjatarjousta, jonka Kodin Ykkönen oli vahvistanut.

663. Markkinaoikeus toteaa vielä, että edellä 613 kohdassa mainituista kampanjatarjoustaulukoista käy ilmi, että sekä Anttilan että K-citymarketin kohdalla on vahvistus 24h-sarjan tuotteiden tarjouksesta keväälle 2007 ehdoilla ”Extra -5 % plussa -20 % kampanjaan tai esiin uutuusarvolla ja normaalihinnoilla, 24h jakelusopimus 15.1.2007 alkaen” (K-citymarket) ja ”-20 %” (Anttila). (esityksen liite 186) Edellä 614 kohdassa mainitusta Keskon vastauksesta Kilpailuviraston selvityspyyntöön käy puolestaan ilmi, etteivät Anttilan eikä K-citymarketin mahdolliset kampanjatarjoukset ole 24h-sarjan osalta ylittäneet selvityspyynnössä yksilöityjä alennusprosentteja, jotka vastaavat Iittalan jakelutiesopimuksiin merkittyjä ehtoja. Samasta vastauksesta käy myös ilmi, että sekä Anttilan että K-citymarketin hyllynreunahinnat ovat vuonna 2007 vastanneet Iittalan ehtoja, tosin K-citymarketin hinta 24h-lautasessa on alittunut yhdellä sentillä. (esityksen liite 35) Kilpailuviraston 5.6.2009 päivätyssä Keskon kuulemista koskevassa muistiossa on vielä todettu, että 24h-sarjan uutuusvärien lanseerauksen osalta Iittalalta oli tullut keväällä 2006 ehtoja valikoiman ja hinnoittelun suhteen ja että K-citymarket oli pystynyt noudattamaan suositushintoja, koska kyseessä ei ollut myynnillisesti merkittävä sarja. (esityksen liite 42)

664. Markkinaoikeus toteaa, että Kilpailuviraston esityksessä on vielä vedottu siihen, että sen mukaan Iittala asetti pitkäkestoisista vuosialennuksista sovittaessa vuosina 2006 ja 2007 usean tuotteen kohdalla alennuksen edellytykseksi määrähinnan noudattamisen. (esityksen 335 kohta)

665. Tältä osin asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Anttila on tiedustellut 27.11.2006 sähköpostitse Iittalalta miten jatketaan Anttilan ja Kodin Ykkösen pitkäkestoisten sarjakohtaisten alennusten osalta vuonna 2007. Liitteeksi Anttila on oheistanut taulukon vuoden 2006 alennuksista. Taulukkoon on kirjattu ”Kommentit”-osioon KoKo-tuotteiden osalta ”Suositushinta. Kampanja 1 kk max -20 %” ja Teema-sarjan osalta ”Hintataso!”. (esityksen liite 222) Vastauksena Iittala on toimittanut Anttilalle taulukon vuoden 2007 alennuksista. Tämän taulukon ”Kommentit”-osioon on kirjattu 24h-tuotteiden osalta ”Hintataso! Uudelleen lanseeraus 2007”, KoKo-tuotteiden osalta ”Suositushinta. Kampanja 1 kk max -20 %”, Muumi-tuotteiden osalta ”Hintataso!” ja Teema-sarjan osalta ”Hintataso! Uusia värejä laajaan jakeluun”. (esityksen liite 223)

666. Markkinaoikeus tuo vielä esiin, että kilpailuviraston 5. ja 8.6.2009 päivätyissä Keskon edustajien kuulemista koskevissa muistioissa on muun ohella todettu, että Anttilaa ja K-citymarkettia oli kehotettu toimituskiellon uhalla allekirjoittamaan tuotekohtaiset jakelutiesopimukset ja että hintapainostus oli ollut voimakkaimmillaan vuosina 2005–2006 ja hiipunut vuoden 2007 aikana. Muistioiden mukaan toimituskieltoja ei kuitenkaan ollut toteutettu. Vaikka jakelutiesopimuksia ei ollut allekirjoitettu, muistioiden mukaan niihin oli kuitenkin toistuvasti viitattu neuvotteluissa ja ne olivat ohjanneet joidenkin tuotteiden hintaa ylöspäin ainakin Anttilassa. Muistioissa on myös todettu, että ilman Iittalan hinnoitteluvaatimuksia K-citymarket olisi saattanut tehdä tarjouskampanjoita, vaikka toki oli myös sen edun mukaista saada hyvä kate. (esityksen liitteet 42–44)

667. Markkinaoikeus katsoo asiakirja-aineiston osoittavan, että Keskoon kuuluvat ketjut ovat pitäneet Iittalan asettamia vähimmäishintoja itseään sitovina ja että ne ovat ainakin osittain myös noudattaneet niitä. Iittalan ja Keskon välille on siten syntynyt yhteisymmärrys alimmasta sallitusta vähittäishinnasta. Tätä päätelmää ei aseta kyseenalaiseksi se, että Keskoon kuuluvat ketjut ovat ajoittain poikenneet joidenkin tuotteiden kohdalla Iittalan asettamasta vähimmäishinnasta eikä se, että hinnoittelu on näiden ketjujen mukaan ollut niiden omien katetavoitteiden mukaista. Asiakirja-aineistosta nimittäin käy ilmi, että Iittala oli esittänyt K-citymarketille sekä Anttilalle ja Kodin Ykköselle kehotuksen noudattaa tiettyjä hinnoitteluehtoja, ja näiden yritysten voidaan katsoa vähintäänkin hiljaisesti hyväksyneen nämä ehdot.

668. Näissä olosuhteissa ei ole annettava merkitystä sille, että Anttila oli allekirjoittanut vuodelle 2006 yhteistoiminta-/jakelusopimuksen, jonka kohdassa 4.9 on mainittu vain suositushinnat, koska osapuolten tahto on ilmennyt Anttilan vähintäänkin hiljaisesta suostumuksesta Iittalan kehotukseen (ks. tältä osin edellä 441 kohdassa mainittu asia komissio v. Volkswagen, tuomion 39 ja 46 kohta).

669. Lisäksi markkinaoikeus katsoo, että edellä 613 kohdassa mainituista tarjouskampanjataulukoista voidaan tehdä se johtopäätös, että niissä listattujen kampanjoiden osalta Anttila, Kodin Ykkönen ja K-citymarket olivat hyväksyneet Iittalan tarjouksissa mainitut hinnoittelusäännöt ja myös sitoutuneet noudattamaan niitä vuosina 2005–2007. (esityksen liite 188) Tätä johtopäätöstä eivät kyseenalaista ne Iittalan väitteet, joita markkinaoikeus tutkii jäljempänä 801 kohdasta alkaen.

670. Markkinaoikeus muistuttaa myös, että se, että yritys, jonka osallistuminen lainvastaiseen yhteistoimintaan EY 81 artiklan 1 kohdan mukaisesti on osoitettu, ei käyttäydy markkinoilla kilpailijoidensa kanssa sopimallaan tavalla, ei ole välttämättä seikka, joka on otettava huomioon. Yritys, joka kilpailijoidensa kanssa tekemästä yhteistoiminnasta huolimatta noudattaa tästä poikkeavaa politiikkaa, saattaa yksinkertaisesti yrittää käyttää kartellia hyödykseen (ks. edellä 439 kohdassa mainittu asia CD-Contact Data v. komissio, tuomion 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

671. Kaiken edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että asiakirja-aineisto kokonaisuudessaan arvioituna osoittaa, että Iittalan ja Keskon välillä voidaan katsoa olleen määrähinnasta sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa viimeistään alkuvuodesta 2006 loppusyksyyn 2007.

672. Markkinaoikeus tutkii vielä jäljempänä kaikkia ketjuja koskevat Iittalan väitteet, jotka eivät kuitenkaan aseta kyseenalaiseksi sitä, että tällainen sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa oli olemassa.

S-ryhmä

673. Markkinaoikeus toteaa, että S-ryhmän ketjuista Iittalan tuotteet ovat olleet valikoimissa pääasiassa Sokos-tavarataloissa ja Prisma-marketeissa.

674. SOK:n 22.5.2007 päivätystä selvityksestä Kilpailuvirastolle käy ilmi, että SOK ja SOK:n kokonaan omistama tytäryhtiö Intrade Partners Oy, joka on S-ryhmän ketjujen käyttötavaroiden hankinta- ja logistiikkayhtiö ja joka vastaa mm. ostoehtojen sopimisesta tavarantoimittajien kanssa, eivät ole allekirjoittaneet Iittalan niille lähettämiä Teema-, Muumi-, Aalto- tai 24h-sarjojen jakelusopimuksia. SOK:n mukaan sen ”taholta on suhtauduttu yleisesti ottaen torjuvasti Iittala Group Oyj:n vhittäishinnoittelua koskeviin ohjeisiin”. (esityksen liite 13)

675. Iittalan sisäisestä sähköpostiviestistä 16.10.2006 käykin ilmi, että S-ryhmä kieltäytyi allekirjoittamasta jakelutiesopimuksia, koska sen mielestä sopimukset rajoittivat kilpailua ja olivat siten laittomia. (esityksen liite 220)

676. Kilpailuviraston esityksen mukaan asiakirja-aineistosta käy ilmi, että sekä Prisma että Sokos ovat kuitenkin pääosin noudattaneet Iittalan antamaa vähimmäishintaa. Kilpailuviraston mukaan Prisma noudatti vähimmäishintoja osin vastentahtoisesti tavaran saamisen turvaamiseksi ja pyrki myös alittamaan ne ja Sokoksen kohdalla puolestaan Iittalan asettama määrähinta vastasi Sokoksen omia katetavoitteita ja Iittalan asettaman hinnan noudattaminen ei ollut ongelmallista. (esityksen 340 kohta)

677. Kilpailuvirasto on vedonnut muun ohella useisiin kampanjatarjouksiin, joista sen mukaan ilmenee, että S-ryhmän ketjut sitoutuivat Iittalan määräämiin hinnoittelusääntöihin useissa tarjouskampanjoissa vuosina 2005–2007. Kilpailuviraston mukaan määrähintasopimus syntyi S-ryhmän ja Iittalan välille jälleenmyyjän hyväksyessä tarjouksen, jonka ehtona oli määrähintalauseke. (esityksen 348 ja 213–216 kohta ja liite 187)

678. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittala on laatinut S-ryhmään kuuluville jälleenmyyjille (Prisma, Sokos) kampanjatarjouksia excel-taulukon muodossa. Taulukoihin on yksilöity muun ohella kampanja, tarjotut tuotteet määrineen, tukkuhinnasta annettavat alennukset ja kampanja-aika. (esityksen liite 187) Sarakkeessa ”muuta huomioitavaa/muuta” on ilmoitettu muun ohella seuraavaa, jonka alle on ohessa yksilöity kyseessä olevat tuotteet, jälleenmyyjä, tarjouksen päivämäärä, ehdon voimassaolo ja vahvistus:

– ”Max -20 % kuluttajaetu suositushinnasta! Max 1 kk kampanja. Pidetään suositushintataso kampanjan ulkopuolella voimassa”
o KoKo koko sarja; Prisma 2.12.2005, 20.4.–21.5.2006 OK
– ”Max -20 % kuluttajaetu iittala oy suositushinnasta! Max 1 kk kesto kampanja”
o KoKo koko sarja, mukana syksyn uutuudet (uutuudet toimitukset 1.8. alkaen); Prisma 29.5.2006, 10.8.–30.9.2006 OK
– ”Max -20 % kuluttajaetu iittala oy suositushinnasta! Max 1 kk kesto kampanja. Kampanjahinta näkyviin magalogiin ja myymälään, hinta kamp. jälk. suositushinnaksi”
o KoKo koko sarja; Prisma 29.5.2006, 9.11.–31.12.2006 OK
– ”Muumi jakelutiesopimus 1.1.2007 alkaen”
o Muumi rakkaus; Prisma 4.12.2006, 18.1.–28.2.2007 OK
– ”Muumi kausiale -4 %, Muumi jakelutiesopimus 1.1.2007 alkaen”
o Muumi koko sarja mukit ja lautaset; Prisma 4.12.2006, 1.3.–14.4.2007 OK
o Muumi lasit 4-pack; Prisma 4.12.2006, 1.3.–14.4.2007 OK
– ”KoKo jakelutiesopimus”
o KoKo koko sarja; Prisma 4.12.2006, 1.3.–14.4.2007 OK
– ”OK, uutuushinnalla, ei etua kuluttajalle”
o Apila; Sokos 6.4.2006, 15.5.–30.6.2006 OK
– ”OK huom! Max -20 % etu kuluttajalle”
o KoKo koko sarja; Sokos 6.4.2006, 21.8.–30.9.2006 OK

679. Markkinaoikeus palaa näihin kampanjatarjouksiin jäljempänä ja käy seuraavassa läpi asiakirjanäyttöä Prisman ja Sokoksen osalta tuotekohtaisesti.

680. Markkinaoikeus toteaa kuitenkin ensin, että kuten edellä 460 kohdassa mainitusta muistiosta käy ilmi, Prismaa on yleisellä tasolla tiedotettu Iittalan aikeista ”järkiperäistää” hintatasoa jo 13.1.2005. (esityksen liite 177)

681. Teeman hinnoittelun osalta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittalan näkemyksen mukaan Prisma on pitkälti määritellyt valtakunnallisen hintatason ja polkenut villien ohella pahiten hintoja, kuten edellä 474 kohdassa mainitussa 25.5.2005 pidetyn vähittäiskaupan suunnittelukokouksen pöytäkirjassa on todettu. (esityksen liite 58)

682. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että S-ryhmälle on toimitettu edellä 476 kohdassa mainittu asiakirja ”Teema ketjutoimenpiteissä vuonna 2006 – Hinnoittelu”. (esityksen liite 88)

683. Iittalan Prismassa 20.9.2005 tekemästä asiakaskäynnistä laaditussa käyntiraportissa on todettu seuraavaa:

”- Pääosa palaverista keskityttiin mm. Teema uudistukseen ja HINNOITTELUUN
– HINNOITTELU
o Prisman huolenaihe pyöri täysin sen ympärillä, kykenemmekö vakuuttamaan villit hintamuutoksesta ja pitämään hintataso valtakunnassa toivotulla tasolla – tähän voimme ainoastaan sanoa, että meidän pitää pystyä luottamaan toinen toistemme sanaan ja vahvasti uskoa Teeman menestykseen ilman hintasotaa
o Prisman reaktiot oli mitäänsanomattomat eli heidän kommenteista emme saaneet mitään irti = ei vastareaktiota mutta ei myöskään suoraan suostumusta, MUTTA myös heidän mielestä tämä muutos hinnoittelussa on tervetullutta.
o Kävimme läpi historiaa miten tähän on ajauduttu, kävimme läpi tulevaa mihin pyrimme, käsittelimme hinta-argumentit ja todennäköisesti asiakkaalla ei ollut sanoja vastustaa hintamuutosta.” (esityksen liite 78)

684. Iittalan Prismassa 30.9.2005 tekemästä asiakaskäynnistä laaditussa käyntiraportissa on puolestaan todettu Teeman hinnoittelun osalta seuraavaa:

”- (Prisman edustajaa) huolettaa kova urakka villillä puolen – nyt joku oli myynyt matalaa lautasta alle hintatasojen, mutta hintaremontti alkaa vasta vuoden alusta
– Toinen hintoihin vaikuttava seikka tuli jälleen esille tämä pakkauksettomuus, joka (Prisman edustajan) mukaan pitäisi vaikuttaa tuotteiden hintoihin alentavasti – (tämän hän ohitti niin kuin naurahtaen)
– Sekä (Prisman edustaja) että (Prisman toinen edustaja) halusi tietää mitä tehdään, jos hintatasoa ei noudateta – he kysyivät lopetetaanko toimitukset ja me myönsimme että sekin vaihtoehto on mainittu viimeisenä keinona varoitusten jälkeen
– NYT ELINTÄRKEÄÄ ON MEIDÄN OMA SITOUTUMINEN NÄIHIN TOIMENPITEISIIN!” (esityksen liite 81)

685. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittala asetti määrähinnan noudattamisen ehdoksi kausialennusten saamiselle vuodeksi 2006 ainakin Teema-sarjan osalta. Iittalan 7.10.2005 päivätyssä sähköpostiviestissä Prismalle ja Sokokselle Iittala on todennut voivansa hyväksyä Teeman kausialennuksen vuodelle 2006, ”mikäli uudistuksen ja irtomyyntiin siirtymisen yhteydessä tapahtuvat hintatason korjaukset toteutuvat kokonaisuudessaan”. (esityksen liite 13, kohta 3.3) Iittalan Prismassa 26.10.2005 tekemästä asiakaskäynnistä laaditussa käyntiraportissa on todettu Teeman hinnoittelun osalta, että ”markkinahinta määrää Prisman hinnan” ja että ”jos kukaan ei tee mitään ei muuta Prismakaan hintoja”. (esityksen liite 83)

686. Iittalan sisäisestä, edellä 477 kohdassa mainitusta sähköpostiviestistä 14.11.2005 käy ilmi, että Iittalan käsityksen mukaan ainakin Sokos oli nostamassa hintojaan ja että myös Prisman saamista mukaan ”talkoisiin” pidettiin tärkeänä. (esityksen liite 85) Iittalan edellä 478 kohdassa mainitusta, 21.11.2005 pidetyn palaverin pöytäkirjasta ilmenee, että Iittalan käsityksen mukaan kaikki ketjut olivat luvanneet noudattaa hinnoittelusääntöä ja että Prisman piti ilmoittaa lähipäivinä. (esityksen liite 87) Edellä 480 kohdassa mainitusta Iittalan marraskuun 2005 jaksoarvioinnista käykin ilmi, että myös Prisma oli lupautunut nostamaan hintatason Iittalan ehdottamalle tasolle. (esityksen liite 89)

687. Markkinaoikeus katsoo, että vaikka kyse on Iittalan sisäisistä viesteistä ja muistioista, niistä voidaan kuitenkin tehdä se päätelmä, että Iittala on ilmaissut ketjuille, Sokos ja Prisma mukaan lukien, että se haluaa Teemassa noudatettavan tiettyä hintatasoa, ja että nämä ketjut, Sokos ja Prisma mukaan lukien, ovat ilmaisseet Iittalalle hyväksyvänsä tämän asettamat hintaehdot ja tulevansa myös noudattamaan niitä. Näin ollen osapuolten välille voidaan katsoa syntyneen yhteisymmärrys tältä osin.

688. Asiakirja-aineistosta käy vielä ilmi, että Iittala on 21.12.2005 lähettänyt myös Sokokselle edellä 482 kohdassa mainitun Teeman jakelutiesopimusta ja uudelleen lanseerausta koskevan viestin, jossa on mainittu hintataso-ongelmista halpamyymälöiden kanssa ja todettu, että niille asetetaan tuotteiden saannin edellytykseksi allekirjoitettu jakelutiesopimus, jossa on määritelty tietyt kriteerit, kuten valikoima, esillepano, henkilökunnan tuotetuntemus, markkinointi ja hintataso. Viestin mukaan sen vastaanottajien kanssa tilanne oli aivan kunnossa mutta myös niitä pyydettiin allekirjoittamaan Teeman jakelutiesopimus. (esityksen liite 93)

689. Markkinaoikeus toteaa, että Sokokselle tämän viestin yhteydessä toimitettu Teeman jakelutiesopimus poikkeaa halpamyymälöille ja erikoisliikkeille toimitetuista Teeman jakelutiesopimuksista siten, että siinä ei ollut varsinaista hinnoittelua koskevaa lauseketta eikä hinnoittelua kampanjoinnissa koskevaa lauseketta. Sen sijaan, kuten edellä 483 kohdassa esitetystä käy ilmi, siinä oli lista Teema-sarjan tuotteiden osto- ja suositushinnoista, sekä toteamus, että kaikessa Teema-sarjaan liittyvässä toiminnassa, mukaan lukien hinnoittelu, asiakkaan oli toimittava tavalla joka tukee sekä Teema-sarjaa että Iittala brändiä.” (esityksen liite 93)

690. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Prisman sisäisessä tiedotteessa on 17.1.2006 todettu, että kaikkien Teema-mukien hinta nousee helmikuun alusta samaksi. (esityksen liite 100)

691. Edellä 493 kohdassa mainitusta Iittalan sisäisestä sähköpostiviestistä 20.4.2007 käy myös ilmi, että keväällä 2007 yksi Iittalan piiripäälliköistä on raportoinut hintavirheistä Teeman osalta Prismassa. (esityksen liite 105) Sama piiripäällikkö on raportoinut hintavirheistä Teemassa myös 1.10.2007. (esityksen liite 244)

692. Kilpailuviraston 1.7.2009 päivätyssä S-ryhmän kuulemista 8.5.2009 koskevassa muistiossa on todettu, että Prisma oli noudattanut Iittalan määräämää vähittäishintaa muun ohella Teema-tuotteiden kohdalla. (esityksen liite 45)

693. Markkinaoikeus katsoo, että huolimatta yksittäisistä hintavirheistä tietyn alueen Prismassa, asiakirja-aineistosta on havaittavissa yhteisymmärrys Iittalan ja Prisman välillä Teeman hinnoittelusta. Markkinaoikeus katsoo, että tällainen yhteisymmärrys on havaittavissa myös Iittalan ja Sokoksen välillä.

694. Mariskoolien osalta edellä 547 kohdassa mainitussa Prisman 6.5.2005 Iittalalle lähettämässä sähköpostiviestissä on todettu, että Prismalle oli asetettu ehdoksi Mariskoolin myynnille se, että kampanjoissa tuotteen vähittäishintaa alennetaan korkeintaan 20 prosenttia ohjevähittäishinnasta ja että normaali myyntihinta sai olla enintään 5 prosenttia halvempi kuin Iittalan hinnastohinta. Prisma on todennut noudattaneensa näitä säännöksiä ”pilkuntarkasti” ”siitä huolimatta, että hinnoista ei tule tällä systeemillä fiksun näköisiä”. Viestin mukaan aamun lehdestä oli havaittu, että Anttila ja Kodin Ykkönen olivat kuitenkin mainostaneet Mariskoolia näistä säännöistä poiketen ja siksi Prisma tiedusteli, mitkä olivat uudet säännöt, vai eivätkö säännöt koskeneetkaan kaikkia jälleenmyyjiä. (esityksen liite 170) Kuten edellä 547 kohdassa mainitusta Iittalan 6.5.2005 päivätystä vastauksesta käy ilmi, Iittalan mukaan hintaohjeistukset koskivat kaikkia yhteistyökumppaneita. Viestin mukaan Prisman hinnoittelu noudatti Iittalan ohjeita. (esityksen liite 13, kohta 3.3)

695. Prisman 24.10.2005 Iittalalle lähettämässä sähköpostiviestissä on puolestaan ihmetelty Kodin Ykkösen alhaista hinnoittelua Kivi-lyhtyjen osalta ja todettu, että Prismalle annetut tiukat rajat määrittelevät Kivi-lyhtyjen vähimmäishinnaksi tätä korkeamman hinnan. Prisma tiedusteli jälleen, onko Kodin Ykkösellä erivapauksia, johon Iittala vastasi, että ei ole, ja että Anttilan ja Kodin Ykkösen tulee toimia kuten muidenkin. Iittalan mukaan se ”tule(e) luonnollisesti edellyttämään, että he toimivat sovituissa rajoissa”. (esityksen liite 170)

696. Näistä viestistä käy ilmi, että Iittalan ja Prisman välille oli syntynyt yhteisymmärrys Mariskoolin ja Kivi-lyhtyjen hinnoittelun osalta ja että Prisma oli pitänyt Iittalan asettamia vähimmäishintoja sitovina niiden osalta ja oli myös noudattanut niitä ainakin vuonna 2005. Viesteistä käy myös ilmi, että Prisman käsityksen mukaan muutkin jälleenmyyjät olivat sitoutuneet samoihin sääntöihin. Edellä 692 kohdassa mainitussa S-ryhmän kuulemista koskevassa muistiossa on todettu, että Prisma oli noudattanut Iittalan määräämää vähittäishintaa myös Kivi- ja Mariskooli-tuotteiden kohdalla. (esityksen liite 45)

697. KoKo-tuotteiden osalta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittala on toimittanut S-ryhmälle edellä 465 kohdassa mainitun ”KoKo – Kokoa vapaasti”-asiakirjan, jossa on ilmoitettu, että ”Noudatettava ohjehintoja – KoKo hinnat rauhoitetaan hintakampanjoinnilta vuoden 2005 aikana”. (esityksen liite 13)

698. Iittalan Prismalle 27.9.2005 lähettämässä Prisman sanomalehti-ilmoitusta koskevassa sähköpostiviestissä on todettu seuraavaa:

”Tässä vkon 15 sanomalehti-ilmoa varten tarjous KoKosta extralla 5 %.
KoKon hinta vapautuu kampanjoinnille vasta 1.3.2006 alkaen valtakunnallisesti ja sillä ei tehdä vuoden 2006 aikana yli 1 kk mittaisia kampanjoita ja olemme sopineet, että KoKo max hintaetu vuoden 2006 aikana kampanjoissa kuluttajalle -10–20 % iittala oy suositushinnoista.
Kannattaa ottaa vuoden 2006 aikana sarjan uutuusarvosta kate ja hyöty irti. Huhtikuun aikana kampanja tarjouksen mukaan mahdollinen ja ok.
Kuitenkin KoKo HOT, joka lähtee toimituksiin 27.2. hinta rauhoitetaan vuoden 2006 ajaksi, kuten juttelimmekin, kokonaan.” (esityksen liite 63)

699. Markkinaoikeus toteaa, että edellä 678 kohdassa mainituista kampanjatarjoustaulukoista käy ilmi, että Iittalan päivitetyn tarjouksen kohdalla, joka koskee KoKon koko sarjan sanomalehti-ilmoitusta viikolla 19 ja jossa on mainittu ”Max -20 % kuluttajaetu suositushinnasta! Max 1 kk kampanja. Pidetään suositushintataso kampanjan ulkopuolella” on ”OK”-merkintä. Prisman osalta taulukoista käy ilmi, että ”OK”-vahvistus on merkitty myös Prisman syksyn ja loppuvuoden 2006 kampanjoiden ja kevään 2007 kampanjan kohdalle, joihin on merkitty vastaavat ehdot. (esityksen liite 187)

700. Prisman sisäisestä tiedotteesta 30.6.2006 on havaittavissa, että Prismoissa on noudatettu Iittalan asettamia hintoja. Tiedotteessa on nimittäin todettu, että KoKo-sarjan mukien ja annoskulhojen hinnat muuttuvat 22.8.2006 ja palaavat taas ennalleen 3.10.2006 ja että ”Prisma-ketjun intresseissä olisi tietenkin pitää tasaisen edullista hintaa koko ajan, mutta näissä on nyt elettävä tilanteen mukaan”. (esityksen liite 71)

701. Asiakirja-aineistosta käy vielä ilmi, että Iittala on lähettänyt 20.2.2007 Prismalle KoKon jakelutiesopimuksen. Saatteessa on muun ohella mainittu, että ”hinnoittelu säilyy ennallaan”. (esityksen liite 231)

702. Asiakirja-aineistosta käy kuitenkin myös ilmi, että länsirannikon Prismoissa ei ole ainakaan enää syksyllä 2007 noudatettu Iittalan asettamia hintaehtoja KoKo-sarjan, kuten ei myöskään Muumi-mukien osalta. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on nimittäin 1.10.2007 erään asiakkaan kommenttien johdosta ihmetelty, ovatko Muumi- ja KoKo-sarja Prismassa jossain kampanjassa. (esityksen liite 156) Iittala onkin heti 2.10.2007 lähettänyt Prismalle seuraavan sähköpostiviestin:

”Palaisin vielä Muumi ja KoKo hinnoitteluunne myymälöissä. Kuten toukokuussa kirjoitin, olemme päässeet yhteisymmärrykseen Vaasa, Pietarsaari, Kokkola alueella toimivan kilpailijanne kanssa hinnoitteluasiassa. Tämän vuoksi olisin mielelläni toivonut myös teidän tarkistavan hinnoittelua Muumissa ja KoKossa. Edelleen hyllyhintanne on Muumi mukissa 10,90 (ovh 14,90) ja KoKo muki 9,60 (ovh 10,50).” (esityksen liite 74)

Viestin perässä oli 23.5.2007 Iittalan Prismalle lähettämä sähköpostiviesti, jossa oli todettu seuraavaa:

”Olemme päässeet yhteisymmärrykseen Vaasa, Pietarsaari, Kokkola alueella toimivan kilpailijanne kanssa hinnoitteluasioissa. Piiripäällikkömme vastaa kyseisestä asiakkuudesta, ja tilanne kentällä on jo korjaantunut näissä asioissa.

Halusin kertoa tämän teille sen vuoksi, jotta voitte informoida ko. alueella olevia myymälöitänne. Näin ollen, voinko olettaa, että Muumi ja KoKo tuotteiden hinnat päivittyvät toivotulle tasolle myös teidän myymälöissänne?” (esityksen liite 74)

703. Sokoksen osalta syksyn 2006 kampanjoihin liittyvästä Iittalan 13.3.2006 Sokokselle lähettämästä sähköpostiviestistä käy puolestaan ilmi, että Iittala on ilmoittanut KoKo-sarjan osalta kuluttajaedun enimmäismäärän ja KoKo-uutuuksien ja Neron osalta edellyttävänsä normaalihintaa. Iittala on vielä ehdottanut, että KoKo-Sokos-etua siirrettäisiin ehdotettua elokuuta myöhemmäksi. (esityksen liite 68) Edellä 678 kohdassa mainituista kampanjatarjoustaulukoista käy ilmi, että syyskuulle 2006 on listattu KoKon koko sarja Sokos-etu-kampanjaan maininnalla ”OK huom! Max -20 % etu kuluttajalle”. (esityksen liite 187)

704. Markkinaoikeus katsoo, että huolimatta yksittäisistä hintavirheistä tietyn alueen Prismassa, asiakirja-aineistosta on havaittavissa yhteisymmärrys Iittalan ja Prisman välillä KoKon hinnoittelusta. Lisäksi raportoitu virhe kohdistuu vasta syksyyn 2007. Markkinaoikeus katsoo, että tällainen yhteisymmärrys on havaittavissa myös Iittalan ja Sokoksen välillä. Edellä 692 kohdassa mainitussa S-ryhmän kuulemista koskevassa muistiossa on todettu, että Prisma oli noudattanut Iittalan määräämää vähittäishintaa myös KoKon kohdalla ja Kilpailuviraston 8.12.2008 päivätyssä S-ryhmän edustajien kuulemista 4.6.2008 koskevassa muistiossa on todettu, että marketit eivät saaneet KoKo-sarjaa lainkaan myyntiin lanseerausvaiheessa ja että koska sen myyntiin saanti koettiin erittäin tärkeäksi, annettuja hintoja luvattiin noudattaa, ja sarja saatiin myyntiin noin puolen vuoden toimituskiellon jälkeen. (esityksen liitteet 45 ja 40)

705. Muumi-mukien osalta edellä 513 kohdassa mainitusta Iittalan toukokuun 2006 jaksoarvioinnista SUFIN / VK käy ilmi, että Sokos on korjannut Muumi uimahyppy –mukin hinnan 13,90 euron tasolle ja että se hinnoittelee kaikki aiheet samalla hinnalla. (esityksen liite 215)

706. Edellä 513 kohdassa mainitusta Iittalan sisäisestä sähköpostiviestistä 7.6.2006 käy ilmi, että Prisma oli edellisenä päivänä alentanut Muumi-mukin ulosmyyntihinnan pysyvästi huomattavasti alle Iittalan ohjevähittäishinnan, koska Tradekan ja K-citymarketin kanta-asiakastarjoukset sekä halpahallien normaali alhainen hinnoittelu oli pakottanut Prisman hinnan alennukseen. Viestistä käy myös ilmi, että Prisma oli ehdottanut Iittalalle jakelutiesopimuksen tekemistä myös Muumi-tuotteiden osalta. (esityksen liite 123)

707. Edellä 519 kohdassa mainitusta Iittalan marraskuun 2006 jaksoarvioinnista käy ilmi, että Iittalan käsityksen mukaan muun ohella Sokos ja Prisma olivat suostuneet nostamaan Muumi-mukin hintaa 2.1.2007 alkaen. (esityksen liite 126)

708. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittala lähetti 26.1.2007 myös Sokokselle ja Prismalle edellä 523 kohdassa mainitun Muumi-tuotteiden hintatasoa 2007 koskevan sähköpostiviestin, jossa oli todettu, että kaikkien jälleenmyyjien kanssa oli sovittu hintatason korottamisesta. Viestin saatesanoissa Sokokselle on todettu, että ”teidän osaltahan hintataso on kunnossa”. (esityksen liite 136) Prismalle lähetetyssä viestissä tällaisia saatesanoja ei ollut. (esityksen liite 137)

709. Iittalan sisäisestä, edellä 526 kohdassa mainitusta sisäisestä sähköpostiviestistä käy ilmi, että Sokoksen toistaiseksi voimassa oleva hinta on 13,90 euroa, minkä markkinaoikeus toteaa olevan Iittalan asettaman hinnoitteluehdon puitteissa, ja että Prismalta odotettiin vielä vastausta ja tietoa päivämäärästä; viestin mukaan Prisma oli ”sitoutunut hintatason korjaukseen, kunhan kaikki lähtevät mukaan”. (esityksen liite 148)

710. Prisman osalta Iittala palasikin asiaan 30.1.2007 todeten seuraavaa:

”Vielä palaan aiempaan viestiini Muumi-mukien hintatasosta: olen saanut tällä viikolla tiedoksi, että kaikilla tavarataloketjuillamme sekä yhdellä hypermarket-ketjulla Muumi-mukin hinta on ehdotuksemme mukainen viikon 6 aikana. Kyltittömällä puolella 2 merkittävää toimijaa on allekirjoittanut sopimuksen, toinen on nostanut hintansa jo taloissa ja kyselee nyt missä mennään muiden asiakkaiden kanssa. Toinen on nostamassa hintansa helmikuun alussa, sillä sopimus on allekirjoitettu. Muiden kyltittömien asiakkaiden kanssa neuvotteluissa ollaan jo pitkällä ja he seuraavat nyt tässä tilanteessa kyltillisten ketjujen esimerkkiä.

Toivoisinkin, että kaikki ketjuasiakkaamme antaisivat esimerkkiä samassa aikataulussa, jotta yhteinen tavoitteemme on saavutettavissa.” (esityksen liite 146)

711. Prisman vastauksessa tähän on 30.1.2007 todettu, että Prisman varsinainen edustaja on matkoilla, joten Iittalan viestiin ei voida antaa mitään vastausta, ennen kuin hänen kanssaan on keskusteltu. Viestissä on ehdotettu keskustelua asiasta kausimyyntipalaverissa. (esityksen liite 146)

712. Iittalan Prismassa 14.2.2007 tekemästä asiakaskäynnistä laaditussa käyntiraportissa on mainittu Muumin hintatason nostaminen ja todettu soittamisesta Prismalle maininnalla ”kerrotaan tilanne yleisesti, missä mennään minkäkin ketjun kohdalla”. (esityksen liite 230)

713. Iittalan 14.2.2007 Prismalle lähettämässä sähköpostiviestissä on kerrottu sen hetkisestä hintatilanteesta Iittalan jälleenmyyjillä ja mainittu muun ohella kahdelle asiakkaalle suunnatusta toimituskiellosta seuraavin sanoin:

”Tilanne asiakkaillamme on tällä hetkellä seuraava:
Hintataso on korjattu viime viikon aikana välille 13,50–14,90. 14,90 on suositushintamme ja tätä hintatasoa noudattavat omat myymälämme sekä tavaratalot. Hypermarketasiakkaistamme yksi on muuttanut hyllyhinnaksi 13,50 viime viikolla. Kyltittömistä asiakkaistamme suurin osa on korjannut hintatason sovitulle tasolle. Niille kahdelle asiakkaalle, jotka eivät ole nostaneet Muumi-mukin hintaa, emme tällä hetkellä toimita Muumi-tuotteita. Näiden asiakkaiden kanssa neuvottelut jatkuvat yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Teidän pääkilpailijanne seuraa teidän tilannetta, ja odottaa teidän ratkaisuanne. He ovat ilmoittaneet olevansa valmiita korjaamaan hintatason heti (kun) teidän päätös on vahvistunut.

Olemme yhtä mieltä siitä, että parempi kate on kaikkien etu, tästähän olemme keskustelleet jo pitkään. Olisi erittäin harmillista, jos tämä yhteinen tavoitteemme ei täyttyisikään. Tilanne ei korjaannu ilman kaikkien sitoutumista.

(Prisman edustaja) kertoi, että olette jutelleet asiasta ja hän oli ehdottanut, että hintaa voisi nostaa.

Meidän toive olisi, että hinta nostettaisiin yhteisesti sovittuun tasoon (katso liite), niin että hinnat näkyvät myymälöissä tämän kuun loppuun mennessä. Mikäli teidän pääkilpailijanne pystyy toimimaan samassa aikataulussa, niin luuletteko että voisimme edetä tämän mukaan?” (esityksen liite 153)

714. Kuten edellä 528 kohdassa mainitusta Iittalan sisäisestä sähköpostiviestistä 20.2.2007 käy ilmi, Prisma on ilmoittanut nostavansa Muumi-mukin hinnat 1.3.2007 alkaen. (esityksen liitteet 148 ja 154)

715. Asiakirja-aineistosta käy kuitenkin myös ilmi, että Prisma ei näyttäisi täysin noudattaneen Iittalan asettamia hintoja Muumi-tuotteiden osalta keväällä–syksyllä 2007.

716. Iittalan sisäisestä, edellä 493 kohdassa mainitusta sähköpostiviestistä käy ilmi, että eräs piiripäällikkö on 20.4.2007 listannut Prisman ”hintavirheitä” Teema-sarjan lisäksi myös Muumi-tuotteista. (esityksen liite 105) Sama piiripäällikkö on 1.10.2007 ihmetellyt Muumi-mukin hintaa Prismassa, kuten edellä 531 kohdassa mainitusta sähköpostiviestistä ilmenee. (esityksen liite 156) Iittala onkin 2.10.2007 pyytänyt Prismaa tarkistamaan hinnoitteluaan. Kuten edellä 531 kohdassa on todettu, myös K-citymarket ihmetteli Prisman hinnoittelua 3. ja 4.10.2007 Iittalalle lähettämissään viesteissä, (esityksen liitteet 157 ja 158) joista ensimmäiseen Iittalan vastaus oli 3.10.2007, että ”Muumin sopimukseen ei ole tullut mitään muutoksia” ja että asiaa selvitellään. (esityksen liitteet 157–159) Edellä 531 kohdassa mainitusta Iittalan sisäisestä sähköpostiviestistä käy ilmi, että Prisma oli luvannut nostaa hinnan 1.11.2007 13,40 euroon, jonka markkinaoikeus toteaa olevan yhden sentin alle Iittalan asettamien hinnoitteluehtojen. (esityksen liite 158)

717. Sokoksen osalta Iittala on 2.2.2007 Stockmannille lähettämässään sähköpostiviestissä todennut, että Sokosten Muumi-mukin hinnoittelu on linjassa sen kanssa, mitä Iittala on sopinut kaikkien asiakkaidensa kanssa. (esityksen liite 152)

718. Markkinaoikeus katsoo asiakirja-aineistosta olevan havaittavissa, että sekä Prismalla että Sokoksella on ollut Iittalan kanssa yhteinen tahto hinnoitella Muumi-mukit Iittalan ilmoittamien hinnoitteluehtojen mukaisesti. Vaikka Prisma onkin satunnaisesti poikennut ehdoista, ei tällä ole tältä osin merkitystä arvioitaessa sitä, onko Prisma kuitenkin ilmaissut Iittalalle tahtonsa noudattaa näitä ehtoja. Iittala on kehottanut Prismaa osallistumaan tietynlaiseen hinnoitteluun, ja Prisma on tämän kehotuksen hyväksynyt. Edellä 692 kohdassa mainitun S-ryhmän kuulemisesta laaditun muistion mukaan Muumi-tuotteiden kohdalla Iittalan määräämää vähittäishintaa oli noudatettu vain ajoittain, kun taas ajoittain oli pyritty hintakilpailuun muiden jälleenmyyjien kanssa. Muistion mukaan Iittalan kanssa keskustelu ei antanut muuta mahdollisuutta kuin suostua määrähinnan noudattamiseen. (esityksen liite 46)

719. Myös Aalto-tuotteiden osalta asiakirja-aineistosta on havaittavissa, että Prismalla on ollut yhteinen tahto Iittalan kanssa noudattaa tämän asettamia hinnoitteluehtoja. Edellä 498 kohdassa mainitussa Prisman 6.6.2006 Iittalalle lähettämässä sähköpostiviestissä, jossa on viitattu hintavertailuun muun muassa Aalto-tuotteiden osalta Kokkolassa, on todettu Prisman noudattaneen ohjevähittäishintoja sovituissa rajoissa, mutta että jos muut eivät noudata näitä hintoja, lähtee Prisma-ketjukin mukaan villiin hinnoitteluun. Viestissä on pyydetty Iittalan pikaista kommenttia tilanteeseen. (esityksen liite 106) Iittalan edellä 498 kohdassa mainitussa saman päivän vastauksessa on todettu, että Iittala on tekemässä Aalto-tuotteista jakelutiesopimusta ja pyydetty, ettei Prisma alentaisi hintojaan kilpailijoiden hinnoittelun vuoksi. Iittala on myös ilmoittanut pyrkivänsä korjaamaan tilanteen. (esityksen liite 107)

720. Asiakirja-aineistosta ilmenee kuitenkin myös, että Kokkolan Prismassa ei ollut loppukesästä 2007 noudatettu Iittalan hintaehtoja, mikä, kuten edellä 503 kohdassa mainitusta Iittalan sähköpostiviestistä 20.8.2007 Minimanille käy ilmi, johtui ilmeisesti siitä, ettei Prisma ollut huomannut Minimanin jo nostaneen hintojaan. Viestistä käy myös ilmi, että Prisma oli ollut Iittalan ehdotuksen mukaisesti valmis nostamaan hinnat vaikka heti. (esityksen liite 114) Kuten edellä 504 kohdassa mainitusta Minimanin viestistä ilmenee, Minimanin käsityksen mukaan Prisman hinnat korjautuivat muiden tasolle sen jälkeen, kun Iittalaa oli tiedotettu tästä Prisman poikkeamasta. (esityksen liite 32)

721. Iittalan 26.4.2007 Sokokselle lähettämästä sähköpostiviestistä käy puolestaan ilmi, että Iittala on asettanut kampanja-alennuksen ehdoksi Aalto-vadin osalta sen, ettei kuluttaja-alennus ole suurempi kuin 20 prosenttia suositushinnasta. Samassa viestissä on asetettu alin mahdollinen kuluttajakampanjahinta Aalto-maljakkosetille. (esityksen liite 13, kohta 3.3) Tältä osin asiakirja-aineistosta ei kuitenkaan käy ilmi, hyväksyikö Sokos Iittalan tarjouksen.

722. Edellä 685 kohdassa mainitusta Iittalan 7.10.2005 päivätystä sähköpostiviestistä puolestaan käy ilmi, että Iittala asetti määrähinnan noudattamisen ehdoksi kausialennusten saamiselle vuodeksi 2006 myös Matadorin osalta. Viestissä on myös todettu Iittalan edellyttävän Matadorilla samaa hintatasoa kaikkialla: ”Matador on todellinen uutuus ja tekninen innovaatio. Edellytämme Matadorilla samaa hintatasoa kaikkialla. (Matadorin hinnoittelussa kampanjat v. 2006 -20 % max ovat ok mutta kampanjoiden kesto max. 1 kk) Tulemme teidän osaltanne vastaan Matadorin osalta tällä 4 %:n ekstralla sillä näemme S-Marketin täydentävän hienosti Matadorin jakelua Suomessa”. (esityksen liite 13, kohta 3.3) Tältäkään osin asiakirja-aineistosta ei käy ilmi, hyväksyikö Sokos Iittalan tarjouksen. Edellä mainittu viesti kuitenkin osoittaa, että Iittalan väite siitä, että Kilpailuviraston viittaukset Hackmanin brändin alla myytävän Matadorin osalta liittyvät ainoastaan Iittalan hinnoitteluun jälleenmyyjilleen eivätkä jälleenmyyjien vähittäishinnoitteluun, on perusteeton.

723. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Prisma on käynyt Iittalan kanssa keskustelua joulukuussa 2005 myös Paratiisin hinnoittelusta pyytäen Iittalan kommenttia Kokkolan Halpa-Hallin huomattavan alhaiseen hinnoitteluun. Iittalan vastauksen mukaan asia on ollut ”keskustelussa kyseisen asiakkaan kanssa ja osittain hintatasoa onkin keväällä jo korjattu”. Iittalan mukaan se on pyytänyt asiakkaalta, että normaalihintatasoa sekä kampanjointihintoja korjataan ylöspäin, todeten asiakkaan olevan tietoinen suositushinnoista. (esityksen liite 207) Myös tämä viesti tukee sitä, että Prismalla oli yhteisymmärrys Iittalan kanssa siitä, mikä Iittalan tuotteiden hintatason olisi tullut olla.

724. Markkinaoikeus tuo vielä esiin, että Kilpailuviraston edellä 692 ja 704 kohdassa mainituissa muistioissa sekä 1.7.2009 päivätyssä S-ryhmän edustajien kuulemista 9.6.2009 koskevassa muistiossa on todettu, että Iittalan hinnoitteluvaatimuksia noudatettiin, koska Iittala oli uhannut muutoin toimituskielloilla. Muistioiden mukaan Iittala oli perustellut painostustaan oman brändinsä suojelulla sekä katetason suojaamisella korostaen menettelyn suojaavan myös jakelijoiden katetasoa. (esityksen liitteet 40, 45 ja 46)

725. Markkinaoikeus katsoo asiakirja-aineiston osoittavan, että S-ryhmään kuuluvat ketjut ovat pitäneet Iittalan asettamia vähimmäishintoja itseään sitovina ja että ne ovat ainakin osittain myös noudattaneet niitä. Iittalan ja S-ryhmän välille on siten syntynyt yhteisymmärrys alimmasta sallitusta vähittäismyyntihinnasta. Tätä päätelmää ei aseta kyseenalaiseksi se, että Prisma pyrki ajoittain kilpailemaan hinnalla eikä se, että Iittalan asettama hinta sopi Sokoksen omaan katetavoitteeseen eikä tämä siksi kokenut olevansa pakotettu noudattamaan hintaa. Asiakirja-aineistosta nimittäin käy ilmi, että Iittala oli esittänyt Prismalle ja Sokokselle nimenomaisen kehotuksen noudattaa tiettyjä hinnoitteluehtoja, ja sekä Prisman että Sokoksen voidaan katsoa vähintäänkin hiljaisesti hyväksyneen nämä ehdot.

726. Lisäksi markkinaoikeus katsoo, että edellä 677 kohdassa mainituista tarjouskampanjataulukoista voidaan tehdä se johtopäätös, että niissä listattujen kampanjoiden osalta Prisma ja Sokos olivat hyväksyneet Iittalan tarjouksissa mainitut hinnoittelusäännöt ja myös sitoutuneet noudattamaan niitä vuosina 2005–2007. (esityksen liite 188) Tätä johtopäätöstä eivät kyseenalaista ne Iittalan väitteet, joita markkinaoikeus tutkii jäljempänä 801 kohdasta alkaen.

727. Markkinaoikeus muistuttaa myös, että se, että yritys, jonka osallistuminen lainvastaiseen yhteistoimintaan EY 81 artiklan 1 kohdan mukaisesti on osoitettu, ei käyttäydy markkinoilla kilpailijoidensa kanssa sopimallaan tavalla, ei ole välttämättä seikka, joka on otettava huomioon. Yritys, joka kilpailijoidensa kanssa tekemästä yhteistoiminnasta huolimatta noudattaa tästä poikkeavaa politiikkaa, saattaa yksinkertaisesti yrittää käyttää kartellia hyödykseen (ks. edellä 439 kohdassa mainittu asia CD-Contact Data v. komissio, tuomion 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

728. Kaiken edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että asiakirja-aineisto kokonaisuudessaan arvioituna osoittaa, että Iittalan ja S-ryhmän välillä voidaan katsoa olleen määrähinnasta sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa viimeistään loppukeväästä 2005 loppusyksyyn 2007.

729. Markkinaoikeus tutkii vielä jäljempänä Iittalan kaikkia ketjuja koskevat väitteet, jotka eivät kuitenkaan aseta kyseenalaiseksi sitä, että tällainen sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa oli olemassa.

Stockmann Oyj Abp

730. Markkinaoikeus toteaa, että Iittalan tuotteet ovat olleet Stockmann-tavaratalojen sekä Hobby Hallin valikoimissa.

731. Vastauksena Kilpailuviraston selvityspyyntöön Stockmann on 23.5.2007 todennut hinnoittelevansa kaikki myymänsä tuotteet itsenäisesti kilpailu- ja markkinatilanteen ehdoilla. (esityksen liite 14) Stockmann on kuitenkin myöhemmin 23.3.2010 täsmentänyt vastaustaan tutustuttuaan Kilpailuviraston selvitystyön aikana kertyneeseen materiaaliin, erityisesti Iittalan ja Stockmannin ostajien väliseen sähköpostikirjeenvaihtoon, ja todennut edelleen lähtökohtana olevan, että Stockmann vähittäishinnoittelee tuotteet täysin itsenäisesti omien katetavoitteidensa ja markkinatilanteen ehdoilla. Stockmannin mukaan ”Iittalan kanssa on tässä suhteessa ollut aikaisempina vuosina ongelmia, sillä Iittalan taholta on ollut havaittavissa pyrkimyksiä vaikuttaa Stockmannin vähittäismyyntihintoihin”. Stockmann on todennut, että ”sähköpostikirjeenvaihdon perusteella vaikuttaa todennäköiseltä, että ostajat ovat tulkinneet Iittalan suositushintoja ja alennuksia koskevat ’pelisäännöt’ painostukseksi siinä määrin, että henkilötason yhteistyön jatkuvuuden varmistamiseksi he ovat kokeneet olevansa ’pakotettuja’ keskustelemaan tavarantoimittajan kanssa myös Stockmannin omista vähittäishinnoista”. Stockmannin mukaan ”ostajien asema tilanteessa on ollut varsin vaikea, sillä he ovat joutuneet tasapainoilemaan tiiviin tavarantoimittajasuhteen säilyttämisen ja tavarantoimittajataholta esitettyjen epäasiallisten vaatimusten kanssa”. (esityksen liite 246)

732. Kilpailuviraston esityksen mukaan asiakirjanäyttö osoittaa, että Stockmannin vähittäishinnoittelu Iittalan tuotteiden kohdalla ei ole ollut itsenäistä, vaan Stockmann on noudattanut Iittalan antamaa vähimmäishintaa. (esityksen 352 kohta)

733. Kilpailuviraston esityksessä on vedottu myös kampanjatarjoustaulukoihin, joista sen mukaan ilmenee, että Stockmann sitoutui Iittalan määräämiin hinnoittelusääntöihin useissa tarjouskampanjoissa vuosina 2005–2007. Kilpailuviraston mukaan määrähintasopimus syntyi Stockmannin hyväksyessä tarjouksen, joka sisälsi määrähintaehdon. (esityksen 359 ja 213–216 kohta ja liite 188)

734. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittala on laatinut Stockmannille kampanjatarjouksia excel-taulukon muodossa. Taulukoihin on yksilöity muun ohella kampanja, tarjotut tuotteet, tukkuhinnasta annettavat alennukset ja kampanja-aika. (esityksen liite 188) Sarakkeessa ”hinta kuluttajalle/kuluttajahinta” on ilmoitettu muun ohella seuraavaa, jonka alle on ohessa yksilöity kyseessä olevat tuotteet, tarjouksen päivämäärä, kampanja-aika ja vahvistus:

– ”-20 % suositushinnasta”
o KoKo (uutuus KoKo HOT ei mukana); 3.11.2005, kantis maaliskuu 2006 OK
– ”-20 %”
o Muumi-muki rakkaus; 13.1.2006, 3.–14.2.2006 OK
o Muumi-mukit (kaikki); 13.1.2006, kantis maaliskuu 2006 OK
o Lokerovadit ja Carambolat; 27.2.2006, exclukantis toukokuu 2006 OK
o Muumi-mukit (kaikki); 27.2.2006, 17.4.–30.6.2006 OK
o Muumi seinätaulut 12x12; 27.2.2006, 17.4.–30.6.2006 OK
o H-LS uutuus lasitaulu; 27.2.2006, kantis toukokuu 2006 OK
o Muumi-mukit kaikki; 26.4.2006, kantis heinäkuu 2006 OK
o Venetsia vadit ja Tosca; 26.4.2006, exclukantis 24.8.–29.9.2006 OK
o Lokerovadit ja Carambolat; 26.4.2006, 21.8.–31.10.2006 OK
o Gardena, uusi; 26.4.2006, 2.11.–24.12.2006 OK
o Muumi rakkaus lautanen; 18.1.2006, 3.–14.2.2006 OK
o Illusia punainen, Illusia ja Illusia valkoinen; 27.2.2006, kantis kesäkuu 2006 OK
o Paratiisi; 29.5.2006, kantis elokuu 2006 OK
o Muumi rakkaus; 20.10.2006, 1.–17.2.2007 OK
o Nero koko sarja; 20.10.2006, exclukantis 22.2.–31.3.2007 OK
o Apila koko sarja; 20.10.2006, kantis maaliskuu 2006 OK
o KoKo koko sarja ja KoKo HOT koko sarja; 20.10.2006, kantis huhtikuu 2006 OK
o KoKo; 11.12.2006, 14.5.–30.6.2007 OK
o Lokerovadit; 15.1.2007, kantis huhtikuu 2007 OK
o Gardena lehtivati; 15.1.2007, kantis toukokuu 2007 OK
o Carambola koko sarja; 15.1.2007, kantis toukokuu 2007 OK
o Tosca; 15.1.2007, kantis kesäkuu 2007 OK
o Gardena ja lokerovadit; 15.1.2007, 16.7.–31.8.2007 OK
o Muumi koko sarja, mukana lasit; 24.1.2007, 18.6.–31.7.2007 ja kantis elokuu 2007 OK
o Muumi ”Pi-hoo” kampanja muki; 24.1.2007, kantis elokuu 2007 OK
o Muumi koko sarja, mukana lasit; 27.3.2007, kantis heinäkuu 2007 OK
o Muumi ”Pi-hoo” kampanja muki; 27.3.2007, kantis heinäkuu OK
– ”-20 % suositushinnasta; pidetään KoKossa suositushinta vuonna 2006”
o KoKo (uutuus KoKo HOT ei mukana); 18.1.2006, kantis maaliskuu 2006 OK
– ”hinnoittelu jakelusopimuksen mukaan; min. 10,90”
o 3 Muumi-mukia; 30.11.2006, Hullut Päivät maaliskuu 2007 OK
– ”Huom jakelusopimus!”
o KoKo White, Lime ja Choco ja KoKo HOT; 23.5.2007, Hullut Päivät lokakuu 2007 OK

735. Asiakirja-aineistosta käy myös ilmi, että Stockmann on 14.5.2009 toimittanut Kilpailuvirastolle tämän pyynnöstä listan niistä markkinointikampanjoista, joissa kuluttajalle markkinoinnissa ilmoitettu alennusprosentti on ollut pyynnössä yksilöidyissä tuotteissa suurempi kuin siinä yksilöity alennusprosentti tai joissa kampanja-aika on ylittänyt yhden kuukauden. Lisäksi Stockmann on listannut tiettyjen tuotteiden kuluttajahinnat syksyn 2005 sekä kevään ja syksyn 2007 Hulluilla Päivillä. (esityksen liite 36)

736. Markkinaoikeus toteaa, että hintoihin liittyvä keskustelu Iittalan ja Stockmannin välillä on koskenut lähinnä kampanjatarjouksia, eli kanta-asiakastarjouksia sekä Hullujen Päivien tarjouksia. Lisäksi asiakirja-aineistosta on havaittavissa, että Stockmann on useaan otteeseen moittinut Iittalalle lähinnä Anttilan hinnoittelua, kuten esimerkiksi edellä 457 ja 509 kohdassa mainituista asiakirjoista ilmenee.

737. Edellä 457 kohdassa mainituista asiakaskäyntiraporteista käy ilmi, että huhtikuussa 2004 Stockmann oli yleisellä tasolla toivonut Iittalan ryhtyvän toimenpiteisiin hintakilpailun ja erityisesti Anttilan hinnoittelun suhteen Iittalan tuotteissa, tai muutoin sekin laskee hintansa. (esityksen liitteet 197 ja 198)

738. Iittalan 2.6.2005 Stockmannilla tekemästä, kevään 2006 kanta-asiakaskampanjoita koskevasta asiakaskäynnistä laaditusta raportista puolestaan käy ilmi, että Stockmann oli arvostellut Iittalan hintasuhtautumista muun muassa Oulun alueella. Raportin mukaan Stockmann oli todennut, että Iittalan klassikkotuotteita myytiin siellä Hullujen Päivien hinnalla normaalisti vaikka Stockmann ei saanut vastaavia tuotteita edes muutaman päivän myyntiin. Raportin mukaan Stockmann oli korostanut, että sillä kuitenkin oli myynnissä koko Iittalan valikoima lähes hinnastohinnoilla. (esityksen liite 203)

739. Mariskoolien osalta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Stockmann on ainakin Iittalan käsityksen mukaan keväällä 2005 hyväksynyt Iittalan asettaman kampanja-alennusehdon. Iittalan Stockmannilla 16.3.2005 tekemästä asiakaskäynnistä laaditussa käyntiraportissa on nimittäin todettu, että ”syksyn 2005 (Hulluille Päiville) tulee Kivi 3-pack (kirkas, harmaa ja sininen samassa paketissa) määrä – – settiä. (Stockmannin edustaja) hyväksyi kuluttajahinnan -20 % max”. (esityksen liite 169)

740. Asiakirja-aineistosta käy myös ilmi, että Stockmann ja Iittala kävivät 14.6.2007 keskustelua sähköpostitse muun ohella Mariskoolin alimmasta mahdollisesta hinnasta syksyn 2007 Hulluilla Päivillä. Stockmann on viestissään todennut, että Iittalan Hulluille Päiville tarjoamat tuotteet ovat upeita, mutta että ongelmaksi muodostuu hinnoittelu. Stockmannin viesti jatkuu seuraavasti:

”Kilpailu etenkin lasi- ja posliinituotteissa on kovaa ja kilpailijat ympärillämme rummuttavat perusviikonloppukampanjoissaan -25 % alennuksia tuotteistanne. Jos olemme Hulluilla Päivillä sidottuja hinnoittelutoiveisiinne (max. -25 % voimassaolevasta myymälähinnasta) luulen, että Hullut Päivät floppaa Iittalan tuotteiden osalta. Hullut Päivät on muodostunut Suomessa jo instituutioksi ja asiakkaat tietävät voivansa luottaa siihen, että me emme normaalisti ’polje’ hintoja, mutta Hulluilla Päivillä hintamme ovat takuuvarmasti huippuedulliset.

Haluan pelata avoimilla korteilla ja hyvässä yhteistyössä kanssanne ja ohessa syksyn Hulluille Päiville ajattelemieni tuotteiden ulosmyyntihintoja, joiden toivon myös tyydyttävän teitä:

– –

Toivon vahvistustanne mielellään vielä tämän torstaipäivän aikana.” (esityksen liite 175)

741. Iittalan vastauksessa todettiin Stockmannin esittämien hintatavoitteiden olevan kunnossa lukuun ottamatta Mariskoolin hintaa, josta Iittala totesi seuraavaa:

”Marimekko-tuotteiden osalta joudumme taipumaan Marimekko-sopimuksen ehtoihin ja näin ollen emme voi hyväksyä tässä kohtaa mainitsemaasi hinnoittelua. Alin kampanjahinta on mainittu alla listassa.” (esityksen liite 175)

Iittala oli lisännyt Stockmannin ehdottaman hinnan (19,90 euroa) viereen merkinnän ”alin hyväksyttävä 22,75 eur”.

742. Edellä 735 kohdassa mainitusta Stockmannin vastauksesta Kilpailuviraston selvityspyyntöön käy ilmi, että Mariskooli jäi pois Stockmannin syksyn 2007 Hulluilta Päiviltä. (esityksen liite 37)

743. Markkinaoikeus katsoo tämän viestinvaihdon ja lopputuloksen olevan vahva osoitus siitä, että Stockmann oli hyväksynyt Iittalan asettamat hintaehdot ja että se myös piti niitä sitovina.

744. Toki asiakirja-aineistosta, kuten edellä 468 kohdassa mainitusta Iittalan sisäisestä sähköpostiviestistä 5.12.2005 käy ilmi, että Stockmann on myös poikennut Iittalan suositushinnoista. Tässä kyse oli KoKo-espressosetin suositushintaa alhaisemmasta hinnasta Stockmannin joulumagalogissa ja viestin mukaan tuotteeseen oli annettu kampanjaextra, koska muuten se ei ilmeisesti olisi päässyt magalogiin. Viestistä käy ilmi, että Iittalalla oli ollut Anttilan, Kodin Ykkösen ja Sokoksen kanssa puhe, että ”suositushinta suositellaan tässäkin tuotteessa pidettäväksi”. (esityksen liite 67)

745. Teeman osalta Iittalan 22.9.2005 Stockmannilla tekemästä, kevään 2006 kanta-asiakastarjouksia koskevasta asiakaskäynnistä laaditussa käyntiraportissa on todettu, että Stockmann seuraa hinnoittelussa Anttilan hintaa ja että Stockmann oli ”tiukkana hinnan korotuksille, jos muut eivät lähde heti tammikuun alusta mukaan!!”. (esityksen liite 79)

746. Edellä 477 kohdassa mainitusta Iittalan sisäisestä sähköpostiviestistä 14.11.2005 ilmenee, että ainakin Iittalan käsityksen mukaan Stockmann oli nostamassa hintojaan, ja edellä 478 kohdassa mainitussa Iittalan 21.11.2005 pitämän palaverin pöytäkirjassa onkin todettu, että ”Prismaa lukuun ottamatta kaikki ketjut luvanneet noudattaa +-10 % sääntöä”. Myös edellä 480 mainitussa Iittalan marraskuun 2005 jaksoarvioinnissa on 30.11.2005 todettu, että ”kaikki ketjut ovat lupautuneet nostamaan hintatason ehdottamallemme tasolle (svh max. -10 %)”, Prisma mukaan lukien. (esityksen liitteet 85, 87 ja 89)

747. Markkinaoikeus katsoo, että vaikka kyse on Iittalan sisäisistä viesteistä ja muistioista, niistä voidaan kuitenkin tehdä se päätelmä, että Iittala on ilmaissut ketjuille, Stockmann mukaan lukien, että se haluaa Teemassa noudatettavan tiettyä hintatasoa, ja että nämä ketjut, Stockmann mukaan lukien, ovat ilmaisseet Iittalalle hyväksyvänsä tämän asettamat hintaehdot ja tulevansa myös noudattamaan niitä. Näin ollen osapuolten välille voidaan katsoa syntyneen yhteisymmärrys tältä osin.

748. Tätä vahvistaa edellä 740 kohdassa mainittu Stockmannin ja Iittalan välinen sähköpostikirjeenvaihto kesäkuussa 2007 syksyn 2007 Hullujen Päivien osalta. Tästä kirjeenvaihdosta käy ilmi, että Stockmann oli listannut viestiinsä myös Teema-lautasten hintoja. Iittala totesi tältä osin vastauksessaan, että ”Teema-lautasen kohdalla toivomme 10 sentin korotusta ulosmyyntihintaan”. Iittala oli vielä lisännyt yhden listassa olevan Teema-lautasen kohdalle maininnan ”alin hyväksyttävä 7,10 eur”, kun Stockmann oli ehdottanut sille hinnaksi 7,00 euroa. (esityksen liite 175) Kilpailuviraston 2.7.2009 päivätyn Stockmannin kuulemista 13.5.2009 koskevan muistion mukaan Stockmannin edustaja oli todennut ”luultavasti nostaneensa” ”Teema-lautasen ulosmyyntihintaa 10 senttiä”, ”jotta sopu säilyy”. (esityksen liite 49)

749. Aalto-tuotteiden osalta Iittalan Stockmannilla 5.10.2006 tekemästä asiakaskäynnistä laaditusta käyntiraportista käy ilmi, että kevään 2007 Hullujen Päivien osalta on keskusteltu Aalto-maljakoiden hinnoittelusta. Markkinaoikeus toteaa, että kyse on ollut Alvar Aalto –kokoelmaan kuuluvasta maljakon ja kynttilälyhdyn setistä. Koska Stockmann oli pitänyt Iittalan asettamaa ehtoa 20 prosentin enimmäisalennuksesta riittämättömänä, tuotetta ei otettu kampanjaan. Käyntiraportista ilmenee, että Iittala tarjosi tilalle Aino Aalto –maljakkoa omalla kerrosvärillä ja että Stockmannin piti vielä palata asiaan värin osalta. (esityksen liite 218)

750. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Stockmann palasi asiaan kuitenkin vielä alkuperäisen tarjouksen osalta pyytäen 6.10.2006, että Aallon kampanjahinnasta noin 30 prosentin edulla Hulluilla Päivillä keväällä 2007 voitaisiin vielä keskustella, koska kyseessä oli erikoiskampanja eikä normaali myyntitapahtuma. (esityksen liite 109)

751. Kuten edellä 500 kohdasta käy ilmi, Iittala kuitenkin totesi 9.10.2006, että kampanjatarjous täytyy rajata normaalin kanta-asiakasrajoituksen tasolle, koska Aalto-kokoelman osalta oli valtakunnan tasolla käynnissä jakelutiesopimuksen puitteissa hintatasoa korjaavat toimenpiteet, joista oli jo hyvässä vauhdissa onnistuttu sopimaan jälleenmyyjien kanssa, eikä sitä haluttu vaarantaa millään poikkeavalla toimenpiteellä. (esityksen liite 109)

752. Markkinaoikeus toteaa, että edellä 735 kohdassa mainitusta Stockmannin vastauksesta Kilpailuviraston selvityspyyntöön käy ilmi, että kevään 2007 Hulluilla Päivillä oli myynnissä vihreä Aino Aalto –maljakko, joka oli myynnissä vain Stockmannilla ja jonka myyntihinnan Stockmann ilmoitti. (esityksen liite 37) Kilpailuviraston esityksen mukaan edellä mainitussa sähköpostikirjeenvaihdossa tarkoitetun Aalto-kampanjan toteutunut kampanja-alennus olisi ollut tämän ilmoituksen perusteella 25 prosenttia. (esityksen 354 kohta ja alaviite 304) Markkinaoikeus toteaa tältä osin, että kuten edellä 749 kohdassa mainitusta asiakaskäyntiraportista käy ilmi, ja johon Kilpailuvirasto ei viittaa esityksessään ainakaan tässä yhteydessä, Iittala tarjosi Alvar Aalto –kokoelmaan kuuluvan maljakko ja kynttilälyhty –setin tilalle Aino Aalto –maljakkoa, koska Stockmann ei pitänyt Iittalan sallimaa kuluttaja-alennusta riittävänä. Markkinaoikeus toteaa myös, että asiakirja-aineistossa ei ole mitään viitteitä siitä, että myös Aino Aalto –tuotteista olisi tehty kirjallinen jakelutiesopimus. Kuten edellä 580 kohdassa mainitusta Aalto-jakelutiesopimuksesta käy ilmi, se koskee vain Alvar Aalto –kokoelmaa. Näin ollen edellä mainittua kirjeenvaihtoa on tulkittava siten, että siinä on ollut kysymys nimenomaan Alvar Aalto -kokoelman tuotteista, eikä Aino Aalto –kokoelman, ja siten asiakirja-aineistosta on myös tehtävissä se johtopäätös, että lopulta Stockmann ei ottanut kyseessä olevia Alvar Aalto -tuotteita myyntiin kevään 2007 Hulluille Päiville, koska ei saanut Iittalalta lupaa antaa niistä haluamansa suuruista alennusta.

753. Markkinaoikeus katsoo myös tämän viestinvaihdon ja lopputuloksen olevan vahva osoitus siitä, että Stockmann oli hyväksynyt Iittalan sille ilmoittamat hintaehdot ja että se myös piti niitä itseään sitovina. Tältä osin on hylättävä Iittalan väite siitä, että koska toteutunut kampanja-alennus oli 25 prosenttia eikä sallittu 20 prosenttia, viesteistä ei ilmene Stockmannin noudattaneen Iittalan hintaohjeistusta, koska Iittalakaan ei huomioi, että kyse oli tuotteesta, josta ei ollut jakelutiesopimusta ja joka tarjottiin alkuperäisen tilalle.

754. Siltä osin kuin Iittala väittää, että Aalto-tuotteiden alennukset olivat Stockmannin kampanjoissa vuosina 2006–2007 muutoinkin 21 ja 30 prosentin välillä, markkinaoikeus toteaa ensiksi, että koska Stockmannin normaalihinnat noudattivat Iittalan suositushintoja eivätkä poikenneet Iittalan sallimaa 10 prosenttia tämän suositushinnasta, lopulliset hinnat saattoivat edelleen pysyä Iittalan asettamissa rajoissa, vaikka alennusprosentti olisikin ollut hieman suurempi kuin Iittalan sallima 20 prosenttia. Joka tapauksessa asiakirja-aineistosta on havaittavissa, että jos Iittala ei hyväksynyt Stockmannin ehdottamaa alennusprosenttia, kyseessä olevaa tuotetta ei lopulta otettu kampanjaan. Asiakirja-aineiston valossa voidaan näin myös päätellä, että Iittala oli hyväksynyt nämä 21 ja 30 prosentin välillä olevat alennukset, koska Stockmann oli sille tärkeä asiakas eikä Iittalalla olisi ollut varaa menettää Stockmannia jälleenmyyjänään.

755. Muumi-mukien osalta edellä 509 kohdassa mainitusta 10.3.2005 päivätystä asiakaskäyntiraportista käy ilmi, että Stockmann on keväällä 2005 moittinut Iittalalle Anttilan hintatasoa ja ilmoittanut laskevansa omat hintansa samalle tasolle ja jättävänsä ne vastaisuudessa pois kampanjoistaan ja valikoimistaan, jos Anttila ei nosta normaalihintojaan. (esityksen liite 202)

756. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittala onkin tämän jälkeen ryhtynyt toimenpiteisiin Muumin hintatason korjaamiseksi, kuten esimerkiksi edellä 510 kohdassa mainitussa Iittalan 25.8.2005 pidetyn suunnittelukokouksen pöytäkirjassa on todettu. (esityksen liite 117)

757. Edellä 519 kohdassa mainitusta Iittalan marraskuun 2006 jaksoarvioinnista puolestaan ilmenee, että ainakin Iittalan käsityksen mukaan muun ohella Stockmann oli suostunut nostamaan Muumi-mukin hintaa 2.1.2007 alkaen. (esityksen liite 126)

758. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että myös Stockmannille lähetettiin 26.1.2007 edellä 523 kohdassa mainittu Iittalan sähköpostiviesti Muumi-tuotteiden hintatasosta vuonna 2007. Saatteessa todettiin Stockmannin hintatason olevan kunnossa. (esityksen liite 138)

759. Sama viesti lähetettiin myös Hobby Hallille, joka vastasi siihen 30.1.2007, ettei voi vielä allekirjoittaa sopimusta, mutta että ”periaatteessa yhteinen hintaperiaate on ok, jos kaikki jälleenmyyjät tulevat sitä seuraamaan”. Hobby Hall viittasi viestissään Sokoksen Muumi Talviyö -mukin hinnoitteluun ennen joulua. (esityksen liite 145) Iittala vastasi tähän viestiin 30.1.2007 todeten seuraavaa:

”Riittää, että sovimme asian periaatteellisesti ja suullisesti. Sopimus on tehty, jotta periaatteet tulevat selviksi ja käytämme sitä lähinnä esitelläksemme asiaa myös kyltittömille asiakkaillemme. Ketjupuolella muidenkin kanssa on riittänyt suullinen sopimus, jolla sitoudutaan yhteisiin pelisääntöihin. Laitoin sopimuksen tiedoksi sinullekin, jotta tiedät, että hintatasosta on keskusteltu ja yhdessä sovittu, jotta saadaan hintataso toimivammalle tasolle. Tiedoksi nämä pelisäännöt myös (Hobby Hallin toiselle edustajalle), ei tarvitse allekirjoitusta.

Mitä mainitsemaasi Sokokseen tulee voin avoimesti kertoa, että myönsivät Talviyö hinnoittelun olleen kaikin puolin epäedullinen eikä kuulemma tule toistumaan vastaavissa tuotteissa.” (esityksen liite 145)

760. Edellä 526 kohdassa mainitussa Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 30.1.2007 todettu, että Stockmannin hinta on 14,90 euroa ”(nousee tähän, jos ei kaikkialla taloissa vielä näy?)”. (esityksen liite 148)

761. Stockmannin ja Iittalan välisestä Muumi-mukien hinnoittelua kevään 2007 Hulluilla Päivillä koskevasta sähköpostikirjeenvaihdosta helmikuussa 2007 käy ilmi, että Stockmann ilmoitti 2.2.2007 Iittalalle, ettei se ”voi valitettavasti myydä muumeja yli 10,50EUR Hulluilla Päivillä, muuten koko kampanja vesittyy”, koska Sokoksella Muumi-mukit olivat kanta-asiakastarjouksessa 11,10 euroa. Markkinaoikeus toteaa, että kuten edellä 734 kohdassa mainituista kampanjatarjoustaulukoista käy ilmi, Iittala oli asettanut kevään 2007 Hullujen Päivien vähimmäismyyntihinnaksi 10,90 euroa. (esityksen liite 188) Stockmann myös totesi viestissään, että sen normaalihinta on 14,90 euroa, minkä markkinaoikeus toteaa vastaavan Iittalan suositushintaa, kun taas Sokos ilmoittaa mukin hinnaksi edelleen 13,90 euroa. (esityksen liite 152)

762. Iittala vastasi tähän 2.2.2007 todeten, että Sokoksen hinnoittelu oli ”linjassa mitä olemme sopineet kaikkien asiakkaiden kanssa” ja toistaen liitteeksi oheistamansa jakelutiesopimuksen ehdot. Iittala totesi, että ”tästähän puhuimme, että Hulluilla Päivillä sovelletaan samaa hinnoittelupolitiikkaa Muumien osalta”. Stockmann vastasi tähän 5.2.2007 ilmoittaen, että ottaen huomioon Hullut Päivät brändinä, sillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin hinta 10,50 euroa, jotta se pysyy kampanjassaan vakavasti otettavina. Stockmann lisäsi vielä, että ”normaali myyntihintamme on kuitenkin nyt 14,90€, jolloin seuraamme suositushintaanne”. (esityksen liite 152)

763. Iittala vastasi vielä 8.2.2007 Stockmannille toivoen, että Hulluilla Päivillä voidaan soveltaa Muumi-mukien hinnoittelun osalta samoja pelisääntöjä kuin muillekin asiakkaille, ”jotta yleinen hintataso korjaantuu kevään aikana kaikkien eduksi niin normaalihinnassa kuin kampanjoinnissakin”. Iittala totesi vielä tarjonneensa Muumi-mukit Hullujen Päivien kampanjaan nimenomaan näillä ehdoilla, jotka se vielä toisti viestissään. Iittala totesi viestinsä lopuksi, että ”nyt näyttää siltä, että sekä ketjujen, että meiltä suoraan ostavien kyltittömien ketjujen hinnoittelu tulee helmikuun aikana korjaantumaan tavoitteiden mukaisesti”. (esityksen liite 152) Edellä 735 kohdassa mainitusta Stockmannin vastauksesta Kilpailuviraston selvityspyyntöön käy ilmi, että Muumi-mukin hinta kevään 2007 Hulluilla Päivillä oli lopulta 10,90 euroa. (esityksen liite 37) Markkinaoikeus toteaa tämän vastaavan sitä vähimmäishintaa, joka mukille oli tähän kampanjaan Iittalan tarjouksessa asetettu, kuten edellä 734 kohdassa mainituista kampanjatarjoustaulukoista käy ilmi. (esityksen liite 188) Näin ollen Iittalan väitteellä, jonka mukaan Stockmann ei noudattanut Iittalan esittämää ”toivomusta max -25 % alennuksesta”, koska todellinen alennusprosentti oli 27 prosenttia, ei ole merkitystä. Toki Iittala oli viestissään viitannut juuri tähän 25 prosentin enimmäisalennukseen toistaessaan Muumin hinnoitteluun liittyvät ohjeistukset. Iittala ei kuitenkaan näyttänyt täss yhteydessä muistavan, että se oli tarjouksessaan asettanut vähimmäishinnaksi 10,90 euroa, jota Stockmann noudatti.

764. Markkinaoikeus katsoo, että myös tämä viestinvaihto on vahva osoitus siitä, että Iittala oli nimenomaisesti ilmaissut Stockmannille, miten edellytti tämän toimivan, ja että Stockmann oli lopulta toiminut näin.

765. Asiakirja-aineistosta käy vielä ilmi, että Stockmann on edellä 542 kohdassa mainitussa sähköpostiviestissä kiinnittänyt 18.9.2007 Iittalan huomion 24h-sarjan hinnoitteluun Euromarketissa ja Halpa-Hallissa, ja edellä 543 kohdassa mainitussa sähköpostiviestissä 3.10.2007 Anttilassa. Näiden viestien voidaan katsoa osoittavan, että Iittala oli ilmaissut Stockmannille tahtonsa tietystä hintatasosta ja että tämä oli ainakin hiljaisesti hyväksynyt tämän.

766. Markkinaoikeus tuo vielä esiin, että Kilpailuviraston 8.12.2008 päivätyssä Stockmannin kuulemista 11.6.2008 koskevassa muistiossa on todettu, että Stockmannin mukaan Hobby Hallin ostaja oli saanut Iittalalta jyrkkääkin hintaohjeistusta, johon sisältyi uhkailua toimituskielloista, ja että tällainen uhkailu ei kuitenkaan kohdistunut Stockmanniin. (esityksen liite 41) Sekä tässä muistiossa että Kilpailuviraston 2.7.2009 päivätyissä Stockmannin kuulemista 13.5.2009 koskevissa muistioissa on todettu, että Stockmann pääsääntöisesti noudatti ohjevähittäishintoja ja ettei niistä ollut juuri poikettu kuin kampanjoiden yhteydessä ja tällöinkin alennus oli pyritty asettamaan tasolle, joka tyydytti sekä Iittalaa että Stockmannia, joka kuitenkin on merkittävä referenssi tavarantoimittajille. Muistioiden mukaan hintatasosta käytiin välillä tiukkojakin neuvotteluja ja joskus Stockmann päätyi myymään haluamaansa pienemmällä alennuksella, kuten Muumi-mukeissa, ja joskus taas Stockmann ei ottanut tuotetta lainkaan Hullujen Päivien kampanjavalikoimaan, mikäli alennus ei ollut tarpeeksi hyvä, koska tarjouksen oli vastattava erityisesti asiakkaan odotuksia. (esityksen liitteet 41, 47 ja 48)

767. Asiakirja-aineistosta on pääteltävissä, että normaalihinnoittelussa Stockmann pääsääntöisesti noudatti Iittalan asettamia ohjevähittäishintoja soveltamatta niihin Iittalan hinnoitteluehtojen sallimia poikkeamia ja että Stockmann oli tietoinen myös siitä, että muutkin jälleenmyyjät noudattivat niitä. Sen sijaan kampanjoissa, ja erityisesti Hulluilla Päivillä, Stockmann pyrki ajoittain myöntämään suurempia kuluttaja-alennuksia kuin mitä Iittalan ohjeistukset olisivat sallineet, mutta jos Iittala ei hyväksynyt sen ehdottamia kuluttaja-alennuksia, Stockmann ei lopulta ottanut kyseistä tuotetta myyntiin tai myi sitä Iittalan vaatimalla pienemmällä alennuksella. Markkinaoikeus katsoo asiakirja-aineiston osoittavan, että Iittalan ja Stockmannin välille oli syntynyt yhteisymmärrys alimmasta sallitusta vähittäismyyntihinnasta, eikä tätä päätelmää aseta kyseenalaiseksi se, että Stockmann väittää toimineensa omien katetavoitteidensa puitteissa. Iittala oli asettanut sille tietyt ehdot kampanjoihin ja Stockmann on noudattanut niitä tai jättänyt tuotteet ottamatta.

768. Lisäksi markkinaoikeus katsoo, että edellä 734 kohdassa mainituista tarjouskampanjataulukoista voidaan tehdä se johtopäätös, että niissä listattujen kampanjoiden osalta Stockmann oli hyväksynyt Iittalan tarjouksissa mainitut hinnoittelusäännöt ja myös sitoutunut noudattamaan niitä vuosina 2005–2007. (esityksen liite 188) Tätä johtopäätöstä eivät kyseenalaista ne Iittalan väitteet, joita markkinaoikeus tutkii jäljempänä 801 kohdasta alkaen.

769. Kaiken edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että asiakirja-aineisto kokonaisuudessaan arvioituna osoittaa, että Iittalan ja Stockmannin välillä voidaan katsoa olleen määrähinnasta sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa viimeistään kesästä 2005 loppusyksyyn 2007.

770. Markkinaoikeus tutkii vielä jäljempänä Iittalan kaikkia ketjuja koskevat väitteet, jotka eivät kuitenkaan aseta kyseenalaiseksi sitä, että tällainen sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa oli olemassa.


Tradeka Oy

771. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Suomen Lähikauppa Oy toimi seuraamusmaksuesityksen kattamalla ajanjaksolla nimellä Tradeka Oy. Iittalan tuotteet olivat Tradekan valikoimissa pääasiassa Euromarketeissa, ja jossain määrin myös Valintataloissa ja Siwoissa.

772. Tradekan 22.5.2007 antamasta vastauksesta Kilpailuviraston selvityspyyntöön käy ilmi, että Iittala oli toimittanut Tradekalle ainakin Aalto-kokoelman, Muumi- ja 24h-sarjojen jakelutiesopimukset, jotka sisälsivät hintaehdon ja joita Tradeka ei ole allekirjoittanut. Tradeka on todennut vastauksessaan, että sitä on ohjeistettu suullisesti Iittalan ja Arabian tuotteiden hinnoittelun osalta. Ohjeistus on koskenut Teema-, KoKo-, 24h- ja Muumi-sarjoja, Aalto-maljakoita ja –maljoja sekä Mariskooli- ja Kivi-tuikkusarjaa, ja sen keskeisenä sisältönä oli ollut, että tuotteiden myyntihinnan olisi tullut olla +/- 10 prosenttia tuotteiden suositushinnasta, poikkeuksena kampanjat, jolloin alennuksen edellä mainittuun myyntihintaan olisi tullut olla enintään –25 prosenttia. Tradekan mukaan se hinnoitteli Iittala- ja Arabia-tuotteet oman hinnoittelupolitiikkansa mukaisesti, pohjautuen pääasiallisesti Tradekan tuoteryhmäkohtaisesti asetettuihin katetavoitteisiin. Suosituimpien tuotteiden osalta, joista kuluttajilla saattoi olla hintamielikuva, Tradeka oli vastauksensa mukaan laskennallisesti tarkastanut hinnoittelupäätöstä tehtäessä hinnoittelusuositusten alarajan, joskaan tällä ei ollut ollut suoraa vaikutusta hinnoittelupäätökseen. Tradekan mukaan suositushintoja ja niiden suositeltua vaihteluväliä enemmän hinnoittelupäätökseen vaikutti katetavoitteen lisäksi tuotteiden aiempi hinnoittelu ja markkinoiden hintataso. (esityksen liite 15)

773. Kilpailuviraston esityksen mukaan asiakirjanäytöstä kuitenkin ilmenee, että Tradeka on suurelta osin noudattanut Iittalan määräämiä vähimmäishintoja. (esityksen 363 kohta)

774. Kilpailuvirasto on vedonnut myös useisiin kampanjatarjouksiin, joista sen mukaan ilmenee, että Tradeka sitoutui Iittalan määräämiin hinnoittelusääntöihin useissa tarjouskampanjoissa vuosina 2005–2007. Kilpailuviraston mukaan määrähintasopimus syntyi Tradekan ja Iittalan välille jälleenmyyjän hyväksyessä tarjouksen, jonka ehtona oli määrähintalauseke. (esityksen 369 ja 213–216 kohta ja liite 189)

775. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittala on laatinut myös Tradekalle kampanjatarjouksia excel-taulukon muodossa. Taulukoihin on yksilöity muun ohella kampanja, tarjotut tuotteet määrineen, tukkuhinnasta annettavat alennukset ja kampanja-aika. (esityksen liite 189) Sarakkeessa ”muuta huomioitavaa/muuta” on ilmoitettu muun ohella seuraavaa, jonka alle on ohessa yksilöity kyseessä olevat tuotteet, tarjouksen päivämäärä, ehdon voimassaolo ja vahvistus:

– ”Hintaetu kuluttajalle max 20 % suositushinnasta, kampanja voimassa max 1 kk, KoKossa suositushinnat vuonna 2006”
o KoKo koko sarja, ei KoKo HOT; 24.11.2005, 18.4.–31.5.2006 OK
– ”Kampanjan kuluttajahintaetu sesonkituotteessa max 25 %”
o Muumi uimahyppy; 24.11.2005, 15.5.–30.6.2006 OK
– ”Max -20 % kuluttajaetu iittala oy suositushinnasta! Max 1 kk kesto kampanja”
o KoKo koko sarja, mukana syksyn uutuudet (uutuudet toimitukset 1.8. alkaen); 11.5.2006, 21.8.–30.9.2006 OK
– ”Kuluttajaetu 25 %”
o Uunikokki lasagnevuoka ja uunivuoka; 12.9.2006, 1.11.–24.12.2006 OK
– ”KoKo jakelusopimus jatkuu 2007, kampanjaetu kuluttajalle max -25 % kuluttajahinnasta eli 2-packin minimihinta 15,75 eur”
o KoKo mukit 2-packit; 17.10.2006, 19.3.–29.4.2007 OK
– ”Muumi jakelusopimus 2.1.2007 alkaen”
o Muumi rakkaus, ystävänpäivä 14.2.; 17.10.2006, 16.1.–28.2.2007 OK
– ”Muumi jakelusopimus 2.1.2007 alkaen, kampanjahinta kuluttajalle jakelusopimuksen mukaan väh. 10 eur (OVH 14,90 eur) ja 12,70 eur (OVH 18,90 eur)”
o Muumi Delfiinisukellus muki ja kulho; 27.12.2006, 14.5.–30.6.2007 OK
– ”KoKo jakelusopimus jatkuu”
o KoKo koko sarja; 7.3.2007, 16.4.–31.5.2007 OK

776. Markkinaoikeus käy seuraavassa läpi asiakirja-aineistoa siltä osin kuin se koskee Tradekaa.

777. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Tradeka on 3.10.2006 pyytänyt sähköpostitse Iittalalta varmistusta siitä, että sen suunnittelema joulukuun kanta-asiakaskampanja 20 prosentin alennuksella Mariskooleista ja Kivi-tuikuista sopii Iittalalle. Markkinaoikeus toteaa, että asiakirjaan on käsin lisätty kuittaus-merkinnät. (esityksen liite 174)

778. KoKo-sarjan osalta Iittalan ja Tradekan välisestä sähköpostikirjeenvaihdosta 9.10.2006 käy ilmi, että Tradeka on hyväksynyt Iittalan kampanjatarjouksen huhtikuulle 2007, johon sisältyi ehtona ”kuluttajaetu max 25 % eli pakkauksen hinta kuluttaja-alennuksella vähintään 15,75 eur”. (esityksen liite 219) Tämä sama käy ilmi myös edellä x kohdassa mainituista kampanjatarjoustaulukoista, joihin on ajalle 19.3.–29.4.2007 KoKo mukit 2-packien kohdalle merkitty ”KoKo jakelusopimus jatkuu 2007, kampanjaetu kuluttajalle max -25 % kuluttajahinnasta eli 2-packin minimihinta 15,75 eur”. Taulukon vahvistus-sarakkeessa on tällä kohtaa ”OK”-merkintä.

779. Teeman hinnoittelun osalta Iittalan 9.11.2005 Tradeka Euromarketissa tekemästä asiakaskäynnistä laaditussa käyntiraportissa on todettu, että ”Teema hintakorjaustoimenpiteet ovat tervetulleita ja (Tradekan edustaja) on mukana projektissa, jos isot toimijat & villit isot ovat mukana”. (esityksen liite 205)

780. Edellä 477 kohdassa mainitussa Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 14.11.2005 todettu, että Euromarketitkin pitää saada Teeman hintatason nostamiseen mukaan, ja edellä 478 kohdassa mainitusta 21.11.2005 pidetyn palaverin pöytäkirjasta ilmenee, että ainakin Iittalan käsityksen mukaan kaikki ketjut (Prismaa lukuun ottamatta) olivat luvanneet noudattaa Teeman hintasääntöä. Tämä on vielä 30.11.2005 toistettu edellä 480 kohdassa mainitussa Iittalan marraskuun 2005 jaksoarvioinnissa. (esityksen liitteet 85, 87 ja 89) Tästä voi tehdä päätelmän, että ainakin Iittalan käsityksen mukaan myös Euromarket oli lupautunut nostamaan Teeman hintatason Iittalan ehdottamalle tasolle.

Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittala on 21.12.2005 lähettänyt myös Tradekalle edellä 482 kohdassa mainitun Teeman jakelutiesopimusta koskevan sähköpostiviestin, jossa on todettu Teeman hintatason osalta ilmenneen haasteita muutaman ison halpakauppaketjun kanssa, minkä vuoksi Iittala on niiden kanssa ottanut edellytykseksi saada Teema valikoimiin 2.1.2006 alkaen sen, että Teeman jakelutiesopimus on allekirjoitettu. Iittala on tässä yhteydessä todennut jakelutiesopimuksen kriteerien, kuten hintatason, automaattisesti täyttyvän Tradekalla, mutta oikeudenmukaisen kohtelun nimissä Iittala on pyytänyt Tradekaakin allekirjoittamaan Teeman jakelutiesopimuksen. (esityksen liite 94) Vastauksena Iittalan viestiin Tradeka on samana päivänä todennut seuraavaa:

”Käymme läpi jakelutiesopimuksenne mahdollisimman pian.

Viime päivinä Tokmannin johto on kommentoinut lehdissä mm. siten, että tulevat haastamaan keskusliikkeet myymällä brändituotteita huomattavasti edullisempaan hintatasoon. Tällainen viestintä aiheuttaa ainakin täällä meillä melkoista huolestumista markkinoiden tilanteesta jatkossa: olemme lähdössä mukaan Iittalan tuotteiden hintatason ’oikaisuun’ yhdessä teidän kanssanne ja teidän aloitteestanne. Kuinka varmoja voimme olla siitä, että emme pelaa itseämme ulos nostamalla ko. tuotesarjojen hintoja, kun tällaista henkeä nyt tuntuu olevan ilmassa?” (esityksen liite 95)

Iittala puolestaan vastasi Tradekalle 21.12.2005 seuraavasti:

”Hienoa, jos voitte käydä jakelutiesopimuksen mahdollisimman pian läpi, sillä tilanne on nyt sellainen, että jos me mahdollisesti joudumme vastaamaan oikeustoimiin Teeman osalta (hinnoittelu), niin meillä on kaikkien asiakkaittemme kanssa samanlaiset sopimukset tehty. Teeman osalta emme tule toimittamaan näille halpakauppaketjuille tavaraa, ennen kuin saamme sopimuksen allekirjoitettua heidän kanssaan.

Me emme tule tukemaan meidän tuotteidemme myyntiä alehintaan missään nimessä. Me haluamme varjella ja vahvistaa brändejämme ja silloin ei ole mitään mieltä missään polkumyynnissä.” (esityksen liite 97)

781. Tradekan edellä 772 kohdassa mainitusta vastauksesta Kilpailuviraston selvityspyyntöön käy ilmi, että Tradeka/Euromarket allekirjoitti Teeman jakelutiesopimuksen. Markkinaoikeus toteaa, että tämä sopimuspohja vastasi myös Anttilalle, K-citymarketille ja Sokokselle 21.12.2005 toimitettuja Teeman jakelutiesopimuksia. Kuten edellä 483 kohdassa on mainittu, tähän jakelutiesopimukseen on listattu Teema-sarjan osien suositushinnat ja todettu, että kaikessa Teema-sarjaan liittyvässä toiminnassa, mukaan lukien hinnoittelu, asiakkaan on toimittava tavalla joka tukee sekä Teema-sarjaa että Iittalan brändiä. Kuten edellä on jo todettu, tämä versio jakelutiesopimuksesta ei siten sisällä varsinaista hinnoitteluehtoa, kuten halpamyymälöiden ja erikoisliikkeiden vuonna 2006 allekirjoittamat jakelutiesopimukset (ks. edellä 580 kohta). (esityksen liite 15)

782. Markkinaoikeus toteaa, että allekirjoittamalla mainitun jakelutiesopimuksen, Tradeka on sitoutunut siihen, että se toimii muun ohella hinnoittelun suhteen tavalla, joka tukee sekä Teema-sarjaa että Iittalan brändiä. Kuten edellä 772 kohdassa on mainittu, Tradeka on ilmoittanut saaneensa Iittalalta muun ohella Teema-sarjasta suullista ohjeistusta, joka on sisältänyt vastaavat hinnoitteluehdot kuin kirjallisissa jakelutiesopimuksissa. Markkinaoikeus katsoo, ottaen huomioon jakelutiesopimuksella tavoitellut päämäärät siinä taloudellisessa ja oikeudellisessa asiayhteydessä, jossa tämä sopimus oli tehty, että Tradekan allekirjoittaman jakelutiesopimuksen nyt kyseessä oleva sopimuslauseke on antanut Iittalalle mahdollisuuden täydentää sitä myöhemmin tarkemmilla hintaohjeilla. Näin ollen näiden suullisten hintaohjeiden voidaan katsoa kuuluvan Iittalan ja Tradekan kaupallisten suhteiden kokonaisuuteen. Markkinaoikeus muistuttaa vielä, että arvioitaessa sitä, sallivatko sopimuksen sinänsä neutraalit lausekkeet myöhempien kehotusten tai ohjeiden antamisen, ei merkitystä ole sillä, ovatko nämä kehotukset tai ohjeet ristiriidassa kilpailusääntöjen kanssa (ks. tältä osin edellä 441 kohdassa mainittu asia komissio v. Volkswagen, tuomion 43, 44 ja 53 kohta). Markkinaoikeus toteaa vielä, että asiakirja-aineistossa ei ole Tradekan osalta vastaavaa yhteistoiminta-/jakelusopimusta kuin Iittalan ja halpamyymälöiden sekä erikoisliikkeiden välillä.

783. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että Teeman osalta Iittalan ja Tradekan yhteisen tahdon voidaan katsoa ilmenevän jo allekirjoitetun jakelutiesopimuksen lausekkeista.

784. Muumi-mukien osalta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittala ja Tradeka ovat 17.5.2006 keskustelleet Muumi Uimahyppy -mukin hinnasta ja kampanjan kestosta. Tradeka oli laittanut mukin kampanjatarjouksena myyntiin ilmeisesti Iittalan antamien hinnoitteluohjeiden vastaisesti, koska Tradeka on viestissään Iittalalle todennut, että jos Tradeka olisi ”ollut tietoinen Arabian pyrkimyksistä Muumi-muki hinnan suhteen, tilanne olisi voitu välttää”. Viestissä todetaan myös, että ”toisaalta siinä tapauksessa Muumi Uimahyppy ei olisi päässyt Synttärit-kampanjaankaan!” (esityksen liite 120) Kuten edellä 513 kohdassa mainitusta Iittalan toukokuun 2006 jaksoarvioinnista SUFIN / VK käy ilmi, Tradekalle ei aiottu toimittaa Muumi uimahyppy –mukia luvattua määrää enempää hinnoittelun takia. (esityksen liite 215) Markkinaoikeus toteaa, että edellä 775 kohdassa mainituista kampanjatarjoustaulukoista käy ilmi, että Muumi uimahyppy –mukin kohdalla on maininta ”Kampanjan kuluttajahintaetu sesonkituotteessa max 25 %”, vahvistettuna ”OK”-merkinnällä.

785. Markkinaoikeus katsoo, että Tradeka on ilmaissut Iittalalle tahtonsa noudattaa tämän antamia hinnoitteluohjeita ensinnäkin hyväksyessään Iittalan tarjouksen. Vaikka Tradeka on myöhemmin antanut ymmärtää, ettei se muka ollutkaan tietoinen näistä ohjeista, se on kuitenkin edelleen ilmaissut Iittalalle tarkoituksenaan olevan noudattaa tämän antamia ohjeita.

786. Kuten markkinaoikeus on jo edellä 670 kohdassa muistuttanut, se, että yritys, jonka osallistuminen lainvastaiseen yhteistoimintaan EY 81 artiklan 1 kohdan mukaisesti on osoitettu, ei käyttäydy markkinoilla kilpailijoidensa kanssa sopimallaan tavalla, ei ole välttämättä seikka, joka on otettava huomioon. Yritys, joka kilpailijoidensa kanssa tekemästä yhteistoiminnasta huolimatta noudattaa tästä poikkeavaa politiikkaa, saattaa yksinkertaisesti yrittää käyttää kartellia hyödykseen (ks. edellä x kohdassa mainittu asia CD-Contact Data v. komissio, tuomion 67 kohta).

787. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että myös Tradekalle on 26.1.2007 lähetetty edellä 523 kohdassa mainittu sähköpostiviesti Muumi-tuotteiden hintatasosta vuonna 2007. (esityksen liite 141) Tradeka ilmoitti samana päivänä Iittalalle, että uudet hinnat tulevat voimaan 1.3.2007, jolloin alkaa posliinituotteiden uusi valikoimajakso, jonka puitteissa Tradekan on toimittava. (esityksen liite 143) Kuten edellä 525 kohdassa mainitusta Iittalan sisäisestä sähköpostiviestistä käy ilmi, Tradekan hinnankorotusaikataulua pidettiin ongelmallisena Iittalan sisällä, koska jos yksi ketju sai nostaa hintojaan vasta tuolloin, olisi halpahalleillekin tullut sallia pidempi siirtymäaika. (esityksen liite 143) Asiakirja-aineistosta käy myös ilmi, että Tradeka päätti nostaa Muumi-mukien hintoja sittenkin jo 6.2.2007 alkaen, (esityksen liite 147) mikä on todettu myös edellä 526 kohdassa mainitussa Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä 30.1.2007. (esityksen liite 148)

788. Markkinaoikeus katsoo tämän viestinvaihdon osoittavan, että Tradeka on nimenomaisesti hyväksynyt Iittalan sille asettamat hintaehdot Muumi-tuotteiden osalta.

789. Tradekan ja Iittalan välisestä sähköpostikirjeenvaihdosta 30. ja 31.1.2007 ilmenee 24h-sarjan osalta, että Tradeka oli epähuomiossa hinnoitellut kolme tuotetta alle Iittalan suositushinnoittelun, koska Tradeka oli ”unohtanut jakelutiesopimuksen jostain syystä kokonaan” tuotteita hinnoitellessaan. Tradeka ilmoitti korjaavansa hinnat ja kysyi Iittalalta, voidaanko hintojen korjaus tehdä vasta 6.2.2007, mihin Iittala vastasi myöntävästi, jos ”hinnat korjataan tiistaina siten, että ovat linjassa -10 % suositushinta vaihtelulla”. Tradeka kuittasi tämän ”OK”-merkinnällä. (esityksen liite 147)

790. Edellä 542 kohdassa mainitusta Stockmannin ja Iittalan välisestä sähköpostikirjeenvaihdosta 18.9.2007 käy ilmi, että Stockmannin ihmetellessä Euromarketin hinnoittelua 24h-sarjan osalta Iittala oli todennut, että Euromarketin kampanja oli ihan normaali kanta-asiakaskampanja ja noudatti viestissä mainittuja sarjan kampanjahintaehtoja. (esityksen liite 167)

791. Markkinaoikeus katsoo edellä mainitun sähköpostikirjeenvaihdon osoittavan, että Tradekalla oli yhteisymmärrys Iittalan kanssa tämän asettamien hintaehtojen osalta.

792. Asiakirja-aineistosta käy vielä ilmi, että lokakuussa 2007 Tradeka ja Iittala kävivät joulun tabloidin osalta sähköpostikirjeenvaihtoa, jossa Tradeka totesi, että se ei muistanut saaneensa Ote-lasin osalta kampanjan kieltävää ohjeistusta, koska ”pyr(ki) kyllä ottamaan sellaiset keskustelu(t) aina huomioon”. Tradeka kysyi vielä, mikä oli tuotteiden saatavuus, jos Ote laitettaisiin joka tapauksessa kampanjaan. (esityksen liite 184)

793. Myös tämä viesti osoittaa Tradekan tarkoituksen noudattaa Iittalan asettamia vähittäismyyntihintoja.

794. Toisaalta asiakirja-aineistosta käy myös ilmi, että ainakaan Valintatalossa ei ole aina noudatettu Iittalan asettamia vähittäismyyntihintoja. Iittalan sisäisessä sähköpostiviestissä on 17.9.2007 kiinnitetty huomiota Kuopion uuden Valintatalon todella edulliseen hinnoitteluun Mariskooleissa, mihin vastauksena todettiin, että ”toukokuisen kampanjan ylijäämäskooli (oli) laitettu sopimatta liian isoon aleen” ja että ”erä ei voi olla iso kun (Valintatalolla) ei muuten valikoimassa. (esityksen liite 176) Markkinaoikeus kuitenkin toteaa, ja kuten viestistä käy ilmi, että kyse on ollut poikkeuksellisesta tilanteesta, eikä se siten vaikuta kokonaisarviointiin Tradekan osalta.

795. Markkinaoikeus tuo vielä esiin, että Kilpailuviraston 18.6.2009 päivätyssä Tradekan kuulemista 15.5.2009 koskevassa muistiossa on todettu, että Tradeka ei uskaltanut jäädä ulkopuolelle, vaikka koki tilanteet hankalaksi, ja että Tradeka ei kuitenkaan muistanut käyneensä keskustelua hinnoista Iittalan kanssa. Muistion mukaan Teeman uudelleen lanseerauksen yhteydessä Tradeka noudatti Iittalan asettamaa hintaa hyvän katteen saamiseksi ja myös tavaran saatavuuden varmistamiseksi. (esityksen liite 51)

796. Markkinaoikeus katsoo asiakirja-aineiston osoittavan, että Tradeka on ollut tietoinen Iittalan pyrkimyksestä määrätä jälleenmyyjien vähimmäishinta ja että Tradeka on pyrkinyt sitä noudattamaan. Vaikka Tradeka ei aina noudattanut Iittalan asettamaa vähimmäishintaa eikä halunnut allekirjoittaa Iittalan laatimia vähimmäishintaehdon sisältäviä tuotekohtaisia jakelutiesopimuksia, markkinaoikeus katsoo, että Iittalan ja Tradekan välille on syntynyt yhteisymmärrys alimmasta sallitusta vähittäismyyntihinnasta. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittala oli esittänyt Tradekalle nimenomaisen kehotuksen noudattaa tiettyjä hinnoitteluehtoja, ja Tradekan voidaan katsoa vähintäänkin hiljaisesti hyväksyneen nämä ehdot.

797. Lisäksi markkinaoikeus katsoo, että edellä 775 kohdassa mainituista tarjouskampanjataulukoista voidaan tehdä se johtopäätös, että niissä listattujen kampanjoiden osalta Tradeka oli hyväksynyt Iittalan tarjouksissa mainitut hinnoittelusäännöt ja myös sitoutunut noudattamaan niitä vuosina 2005–2007. (esityksen liite 188) Tätä johtopäätöstä eivät kyseenalaista ne Iittalan väitteet, joita markkinaoikeus tutkii jäljempänä 801 kohdasta alkaen.

798. Kaiken edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että asiakirja-aineisto kokonaisuudessaan arvioituna osoittaa, että Iittalan ja Tradekan välillä voidaan katsoa olleen määrähinnasta sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa viimeistään loppuvuodesta 2005 loppusyksyyn 2007.

799. Markkinaoikeus tutkii vielä jäljempänä Iittalan kaikkia ketjuja koskevat väitteet, jotka eivät kuitenkaan aseta kyseenalaiseksi sitä, että tällainen sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa oli olemassa.

Iittalan väitteet, jotka koskevat sen menettelyä kaikkien ketjujen kanssa

800. Iittala on esittänyt lukuisia väitteitä, jotka kohdistuvat yleisesti sen menettelyyn kaikkien edellä mainittujen päivittäistavarakaupan ketjuihin kuuluvien yritysten kanssa. Markkinaoikeus tutkii ensin väitteet, jotka koskevat kampanjatarjoustaulukoita, ja sen jälkeen Iittalan muut väitteet.

Kampanjatarjoustaulukot

801. Iittalan mukaan Kilpailuvirasto on tehnyt täysin virheellisiä johtopäätöksiä edellä 613, 678, 734 ja 775 kohdassa mainittujen kampanjatarjoustaulukoiden merkityksestä ja sisällöstä. Iittalan mukaan valtaosassa taulukoita ei ole lainkaan viittauksia jälleenmyyjien soveltamaan hinnoitteluun eikä suuressa osassa ole myöskään ”OK”-merkintöjä, ja niiltä osin kuin merkintöjä esiintyy, ne eivät liity väitettyyn määrähinnoitteluun. Iittala viittaa sen avainasiakaspäälliköiden työskentelyä suhteessa päivittäistavarakaupan ketjuihin kuvaavaan liitteeseen, josta Iittalan mukaan ilmenee, että avainasiakaspäällikkö ”kirjaa siis yleensä ’OK’-merkinnän riveittäin/tuotteittain ’vahvistettu’-sarakkeeseen sen jälkeen, kun asiakas on vahvistanut kampanjaehdot (tuotteet, määrät, tukkuhinnat ja kampanja-ajan)”. (Iittalan vastauksen liite 22) Iittalan mukaan sana ”kampanjaehdot” viittaa siten Iittalan ja sen jälleenmyyjien välisiin ehtoihin, eikä jälleenmyyjien suhteessa asiakkaisiinsa soveltamiin kampanjaehtoihin. Iittalan mukaan myös päivittäistavarakaupan ketjut (S-ryhmä, Kesko ja Tradeka) ovat vahvistaneet Kilpailuvirastolle, että ”OK”-merkintä ei liity väitettyyn määrähinnoitteluun.

802. Markkinaoikeus katsoo, että Iittalan väitteet eivät osoita, että Iittalan tarjouksiin päivittäistavarakaupan ketjuille ei olisi sisältynyt määrähintaehtoja, jotka ovat tulleet osaksi kutakin kampanjatarjousta samalla kun tarjous on vahvistettu ”OK”-merkinnällä. Ensinnäkin markkinaoikeus toteaa, että Kilpailuvirasto on luonnollisesti viitannut esityksessään vain niihin yllä yksilöityihin tuotteisiin ja kampanjoihin, joiden kohdalle on merkitty sekä määrähintaa koskeva ehto että vahvistus ”OK”.

803. Markkinaoikeus toteaa toiseksi, että Iittalan viittaaman asiakirjan ”Iittala vähittäiskauppa avainasiakastyöskentely” mukaan avainasiakaspäällikkö ”kirjaa excel-taulukkoon ’OK’-merkinnän riveittäin/tuotteittain ’vahvistettu’-sarakkeeseen sen jälkeen, kun asiakas on vahvistanut kampanjaehdot, -tuotteet, -ajankohdan ja -määrän”. Asiakirjan mukaan ”OK”-merkintä tarkoittaa käytännössä sitä, että Iittala sitoutuu sovitun kampanjamäärän toimittamiseen asiakkaalle sovitun kampanjan aikana, ja se on viittaus myös siitä, että avainasiakaspäällikkö on tehnyt toimenpiteestä niin sanotun promosheetin Iittalan asiakaspalveluun. Asiakirjan mukaan promosheet muodostaa kampanjatuotteesta ennusteen tehtaalle, jotta sovittua tuotetta kyetään toimittamaan asiakkaalle, ja samalla promosheetille kirjatut kampanjaehdot kirjataan Iittalan järjestelmään kyseessä olevan asiakkaan osalta. (Iittalan vastauksen liite 22) Markkinaoikeus toteaa, että tästä asiakirjasta ei voi tehdä päätelmää siitä, että sanalla ”kampanjaehdot” viitattaisiin vain tuotteisiin, määriin, tukkuhintoihin ja kampanja-aikaan, vaan se on erillinen käsite, joka voi pitää sisällään muitakin ehtoja, kuten juuri hinnoitteluun liittyviä ehtoja. Lisäksi markkinaoikeus toteaa, että kyseinen asiakirja näyttää olevan laadittu vasta toukokuussa 2010, eli sen jälkeen, kun Kilpailuvirasto on antanut esityksensä markkinaoikeudelle, joten sen perusteella ei voi tehdä luotettavia päätelmiä nyt kysymyksessä olevana ajankohtana käytössä olleista menettelyistä.

804. Kolmanneksi markkinaoikeus toteaa, että, toisin kuin Iittala väittää, asiakirja-aineiston perusteella S-ryhmä, Kesko ja Tradeka eivät ole vahvistaneet Kilpailuvirastolle, että ”OK”-merkintä ei liity väitettyyn määrähinnoitteluun. Iittalan viittaamista asiakirjoista, eli Kilpailuviraston muistioista sen keväällä/kesällä 2009 tekemistä haastatteluista S-ryhmän, Keskon ja Tradekan edustajien kanssa, käy ilmi, että ”OK”-merkintä on tarkoittanut sitä, että kampanjasta on sovittu ja että se on ollut tarkoitus toteuttaa. Sen sijaan näistä muistioista ei käy nimenomaisesti ilmi, etteivät kampanjatarjoukseen liitetyt määrähintaa koskevat maininnat olisi tulleet osaksi kyseisiä kampanjoita vahvistuksen jälkeen. Lisäksi S-ryhmän osalta muistioista käy ilmi, että ”’OK’-merkintä on tehty lähinnä SOK:n puolelta”, mikä puolestaan on ristiriidassa sen Iittalan toteamuksen kanssa, että avainasiakaspäällikkö tekee ”OK”-merkinnän. (esityksen liitteet 51, 46 ja 42)

805. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että kampanjatarjouksissa ei ole ollut kyse Iittalan yksipuolisesta toiminnasta, vaan ne ovat olleet osa Iittalan ja sen jälleenmyyjien välisiä liikesuhteita ja kumpikin osapuoli on voinut tehdä taulukkoon merkintöjä. Kampanjatarjoustaulukoita on arvioitava kokonaisuutena, ja myös sarakkeeseen ”Muuta huomioitavaa” sisältyvä hinnoittelua koskeva ehto on otettava tässä kokonaisarvioinnissa huomioon, eikä sitä voida pitää vain irrallisena kehotuksena tai suosituksena. Markkinaoikeus katsoo, että edellä yksilöidyissä kampanjatarjouksissa määrähintaa koskeva ehto on tullut osaksi Iittalan ja sen kyseessä olevien jälleenmyyjien välisiä liikesuhteita viimeistään sillä hetkellä, kun ”vahvistus”-sarakkeeseen on tehty ”OK”-merkintä jommankumman osapuolen toimesta osoituksena siitä, että kampanja on tarkoitus toteuttaa.

806. Näissä olosuhteissa ei voida hyväksyä Iittalan väitettä siitä, että excel-taulukko on ollut vain tiedonvaihdon väline ja kyse on ollut normaalista liiketoimintakeskustelusta Iittalan ja jakelijoiden välillä koskien ainoastaan Iittalan tukkuhintoja. Iittala ei voi tässä yhteydessä vedota edellä x kohdassa mainitussa asiassa JCB Service vastaan komissio, annettuun tuomioon, jossa oli kyse suositushintataulukoiden laadinnasta valikoivaa jakelujärjestelmää muistuttavassa jakelujärjestelmässä ja jossa ei niinkään arvioitu sopimuksen syntymisen olemassaolon edellytyksiä vaan sitä, oliko asiassa osoitettu, että vähittäismyyntihinnat ja alennukset olisi vahvistettu tai järjestetty jäykästi.

807. Joka tapauksessa nyt esillä olevassa asiassa jälleenmyyjien voidaan katsoa hyväksyneen vähintäänkin hiljaisesti taulukkoon merkityn hintaehdon yleiseksi osaksi niitä liikesuhteita, jotka Iittalalla oli niihin, koska näitä kampanjatarjoustaulukoita käytettiin toistuvasti jälleenmyyjien kampanjatarjousten tilauspohjana (ks. tältä osin asia C–277/87, Sandoz prodotti farmaceutici v. komissio, tuomio 11.1.1990, Kok., s. I-45).

808. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, arvioiden Iittalan ja sen jälleenmyyjien välistä menettelyä kokonaisuutena, että kampanjatarjoustaulukoita voidaan pitää osoituksena siitä, että edellä yksilöityjen kampanjoiden osalta osapuolilla on ollut olemassa yhteisymmärrys vähimmäishinnasta.

Muut väitteet

809. Iittala on pääsääntöisesti väittänyt, ettei Kilpailuvirasto ole osoittanut yhteistä tahtoa Iittalan ja sen nyt kyseessä olevien jälleenmyyjien, eli Keskon, S-ryhmän, Stockmannin ja Tradekan välillä.

810. Markkinaoikeus muistuttaa, että jota kyseessä olisi kilpailunrajoituslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu sopimus, riittää, että näennäisesti yksipuolinen toimenpide tai menettely on ilmaisu vähintään kahden sopimuspuolen yhteisestä tahdosta eikä merkitystä sellaisenaan ole sillä, missä muodossa tämä tahdonilmaisu on annettu. Osapuolten tahto voi ilmetä sekä kyseessä olevan jälleenmyyntisopimuksen lausekkeista että osapuolten menettelystä ja erityisesti jälleenmyyjien hiljaisesta suostumuksesta valmistajan kehotukseen (ks. vastaavasti edellä 441 kohdassa mainittu asia komissio v. Volkswagen, tuomion 37 ja 39 kohta).

811. Edellä 441 kohdassa mainitussa asiassa komissio vastaan Volkswagen komissio oli päätellyt osapuolten yhteisen tahdon olemassaolon ainoastaan kyseessä olevan jälleenmyyntisopimuksen lausekkeista, joten asiassa oli tutkittava, sisältyivätkö riidanalaiset kehotukset nimenomaisesti jälleenmyyntisopimukseen tai sallittiinko sen lausekkeiden perusteella ainakin se, että autonvalmistaja voi tehdä tällaisia kehotuksia (tuomion 40 kohta). Näin ollen asiassa ei ollut kyse sen arvioinnista, miten osapuolet olivat menetelleet ja olivatko jälleenmyyjät nimenomaisesti tai hiljaisesti suostuneet valmistajan kehotukseen.

812. Sen sijaan nyt esillä olevassa asiassa on päivittäistavarakaupan ketjuihin kuuluvien yritysten osalta lähdettävä siitä, että tällaisia sopimusmääräyksiä ei ole, paitsi Tradekan ja Teeman osalta, kuten edellä 781–783 kohdasta käy ilmi, joten kilpailunrajoituslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen olemassaolo edellyttää sitä, että jälleenmyyjät ovat nimenomaisesti tai hiljaisesti antaneet suostumuksensa Iittalan toteuttamalle toimenpiteelle (ks. tältä osin edellä 441 kohdassa mainittu asia komissio v. Volkswagen, tuomion 46 kohta). Markkinaoikeus viittaa Anttilan osalta edellä 668 kohdassa lausuttuun.

813. Siltä osin kuin Iittala on kiistänyt Kilpailuviraston esittämän näytön osoittavan yhteisen tahdon Iittalan ja edellä mainittujen ketjujen välillä, markkinaoikeus muistuttaa, että EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisen olemassaolon osoittamiseksi komission on esitettävä vakavia, täsmällisiä ja yhtäpitäviä todisteita (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C–89/85, C-104/85, C-114/85, C-116/85, C-117/85 ja C-125/85–C–129/85, Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, tuomio 31.3.1993, Kok., s. I-1307, 127 kohta). Kaikkien komission esittämien todisteiden ei kuitenkaan tarvitse välttämättä täyttää näitä edellytyksiä suhteessa rikkomisen kuhunkin osatekijään. Riittää, että komission vetoamat eri seikat täyttävät kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna kyseisen vaatimuksen. Vaikka näin ollen oletettaisiin, että yksikään kyseisen rikkomisen eri osatekijöistä ei erikseen tarkasteltuna muodosta EY 81 artiklan 1 kohdassa kiellettyä sopimusta tai yhdenmukaistettua menettelytapaa, tällainen päätelmä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteivätkö mainitut osatekijät voisi yhdessä tarkasteltuina muodostaa tällaista sopimusta tai menettelytapaa (asia C-407/08 P, Knauf Gips v. komissio, tuomio 1.7.2010, 47 ja 48 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

814. Siltä osin kuin Iittala on vedonnut unionin tuomioistuimen edellä 597 kohdassa mainitussa asiassa Activision Blizzard Germany vastaan komissio antamaan tuomioon ja väittänyt, että oikeuskäytännön mukaan horisontaalisessa suhteessa sopimusedellytys voi täyttyä helpommin kuin vertikaalisissa suhteissa, markkinaoikeus toteaa, että Iittalan viittaus tähän tuomioon on puutteellinen. Kyseessä olleen valittajan väitteeseen siitä, että tekijöitä, jotka muodostavat riittävän näytön horisontaalisen sopimuksen olemassaolosta, ei voida kaikissa olosuhteissa pitää myös riittävänä näyttönä yrityksen osallistumisesta vertikaaliseen sopimukseen erityisesti, kun yhteisen tahdon tulisi perustua siihen, että yksipuolisesti omaksuttuun politiikkaan myönnytään hiljaisesti, unionin tuomioistuin nimittäin totesi, että näyttökynnys, jota edellytetään kilpailunvastaisen sopimuksen olemassaolon osoittamiseksi vertikaalisen suhteen yhteydessä, ei lähtökohtaisesti ole korkeampi kuin horisontaalisen suhteen yhteydessä esitetty (edellä 597 kohdassa mainittu asia Activision Blizzard Germany v. komissio, tuomion 64 ja 71 kohta).

815. Unionin tuomioistuin jatkoi, että toki on totta, että todisteet, joiden perusteella voitaisiin mahdollisesti päätellä horisontaalisen suhteen yhteydessä, että kilpailijoiden välillä on kilpailunvastainen sopimus, saattavat olla riittämättömiä osoittamaan tällaisen sopimuksen olemassaolon valmistajan ja jakelijan välisen vertikaalisen suhteen yhteydessä, kun otetaan huomioon, että tällaisessa suhteessa tietyt kontaktit ovat hyväksyttäviä. Unionin tuomioistuimen mukaan on kuitenkin niin, että lainvastaisen sopimuksen olemassaoloa on arvioitava kaikkien merkityksellisten tekijöiden pohjalta sekä kullekin yksittäistapaukselle ominaisessa taloudellisessa ja oikeudellisessa asiayhteydessä. Kysymystä siitä, voidaanko jonkin todisteen perusteella todeta, että on tehty EY 81 artiklan 1 kohdan vastainen sopimus, ei näin ollen voida ratkaista abstraktisti sen mukaan, onko kyse vertikaalisesta vai horisontaalisesta suhteesta, ja siten, että eristetään tämä osatekijä tapauksen asiayhteydestä ja sille ominaisista muista tekijöistä (edellä 597 kohdassa mainittu asia Activision Blizzard Germany v. komissio, tuomion 72 kohta).

816. Nyt esillä olevassa asiassa Kilpailuvirasto on esittänyt edellä läpikäydyn sähköpostikirjeenvaihdon ja muiden asiakirjojen osoittavan, että Iittalalla ja nyt kyseessä olevilla jälleenmyyjillä oli yhteinen tahto vähimmäishinnasta. Markkinaoikeus katsoo, että tällainen yhteinen tahto tosiasiallisesti vallitsi, koko tämän sähköpostikirjeenvaihdon, muiden asiakirjojen ja sen asiayhteyden perusteella, johon kirjeenvaihto ja muut asiakirjat liittyivät.

817. Markkinaoikeus katsoo edellä läpikäydyn asiakirja-aineiston osoittavan, että ensinnäkin Iittala on pääsääntöisesti nimenomaisesti kehottanut jälleenmyyjiään toimimaan tietyllä tavalla, eli noudattamaan sen asettamia vähimmäishintoja ja enimmäiskampanja-alennuksia. Toiseksi tästä asiakirja-aineistosta käy ilmi edellä esitetyn mukaisesti, että kaikki nyt kyseessä olevat jälleenmyyjät ovat vähintäänkin hiljaisesti antaneet hyväksyntänsä Iittalan toteuttamalle toimenpiteelle, eli hintatason nostamiselle/ylläpitämiselle. Kuten edellä mainituista lukuisista sähköpostiviesteistä käy ilmi, jälleenmyyjät ovat myös nimenomaisesti ilmaisseet suostumuksensa toimia Iittalan toivomalla tavalla.

818. Iittalan väitteet eivät aseta tätä arviointia kyseenalaiseksi.

819. Iittalan mukaan Kilpailuvirasto on esittänyt virheellisesti, ettei jakelijoiden poikkeaminen Iittalan suositushinnoista ole merkityksellinen seikka sopimusedellytysten arvioinnissa, koska oikeuskäytännön mukaan kuitenkin se, noudattaako jakelija tälle asetettua velvollisuutta tai kehotusta, on olennainen kriteeri arvioitaessa jakelijan suostumusta kilpailua rajoittavaan velvoitteeseen.

820. Markkinaoikeus muistuttaa, että unionin yleinen tuomioistuin on todennut vertikaalista suhdetta koskevassa asiassa, että se, että yritys, jonka osallistuminen lainvastaiseen yhteistoimintaan EY 81 artiklan 1 kohdan mukaisesti on osoitettu, ei käyttäydy markkinoilla kilpailijoidensa kanssa sopimallaan tavalla, ei ole välttämättä seikka, joka on otettava huomioon. Yritys, joka kilpailijoidensa kanssa tekemästä yhteistoiminnasta huolimatta noudattaa tästä poikkeavaa politiikkaa, saattaa yksinkertaisesti yrittää käyttää kartellia hyödykseen (ks. edellä 439 kohdassa mainittu asia CD-Contact Data v. komissio, tuomion 67 kohta).

821. Unionin tuomioistuin puolestaan totesi edellisessä kohdassa mainitussa asiassa annetusta tuomiosta tehdystä valituksesta antamassaan tuomiossa edellä 597 kohdassa mainitussa asiassa Activision Blizzard Germany vastaan komissio (tuomion 82 kohta) seuraavaa:

”Vaikka tämä seikka on tosin yksi niistä merkityksellisistä tekijöistä, jotka on otettava huomioon arvioitaessa sitä, oliko CD-Contact Data myöntynyt Nintendon kutsuun, on kuitenkin niin, että se ei yksinään ole ratkaiseva, eikä sillä voida suoralta kädeltä sulkea pois tällaisen myöntymisen olemassaoloa. Toisin kuin valittaja väittää, yksinmyyjällä voi olla intressi paitsi siihen, että se sopii valmistajan kanssa rinnakkaismyynnin rajoittamisesta oman jakelualueensa suojaamiseksi paremmin, myös siihen, että se ryhtyy salaa tämän sopimuksen vastaiseen myyntitoimintaan käyttääkseen sopimusta yksin omaksi hyödykseen. (Unionin yleinen) tuomioistuin on tämän vuoksi voinut oikeudellista virhettä tekemättä päätellä, että kun arvioidaan kaikkia merkityksellisiä tekijöitä ja erityisesti kirjeenvaihtoa, johon komissio on vedonnut, luettuna käsiteltävän asian erityisessä asiayhteydessä, käy ilmi, että CD-Contact Data oli tosiasiallisesti hyväksynyt Nintendon kutsun tehdä yhteistyötä rinnakkaiskaupan rajoittamiseksi.”

822. Markkinaoikeus toteaa, että kuten unionin tuomioistuin on edellä 597 kohdassa mainitussa asiassa Activision Blizzard Germany vastaan komissio annetussa tuomiossa nimenomaisesti todennut, se, että yritys toimii tarkasteltavana olevan sopimuksen vastaisesti, ei ole yksinään ratkaiseva eikä sillä voida suoralta kädeltä sulkea pois sopimukseen myöntymisen olemassaoloa, jos kaikkien merkityksellisten tekijöiden ja erityisesti kirjeenvaihdon, luettuna asian erityisessä asiayhteydessä, arviointi osoittaa, että yritys oli tosiasiallisesti hyväksynyt kutsun tehdä yhteistyötä tietyn tavoitteen saavuttamiseksi.

823. Markkinaoikeus katsoo, että nyt esillä olevassa asiassa kaikkien merkityksellisten tekijöiden ja erityisesti Iittalan ja sen jälleenmyyjien välisen sähköpostikirjeenvaihdon, luettuna asian erityisessä asiayhteydessä, arviointi osoittaa, että jälleenmyyjät olivat tosiasiallisesti hyväksyneet Iittalan kutsun tehdä yhteistyötä hintatason nostamiseksi. Se, että erityisesti esimerkiksi K-citymarket ja Prisma ovat satunnaisesti poikenneet Iittalan asettamasta vähimmäishinnasta, ei siten sulje pois niiden osalta myöntymisen olemassaoloa.

824. Tässä yhteydessä ei ole merkitystä Iittalan väitteellä siitä, että nyt esillä olevassa asiassa jakelijat eivät ole lainkaan yrittäneet pitää salassa Iittalan suositushinnoista poikkeamista, vaan ovat päinvastoin ilmoittaneet suoraan muun ohella sähköpostiviesteissä, että niiden hinnoitteluratkaisut poikkeavat Iittalan suosittelemista hinnoista. Markkinaoikeus toteaa, että vaikka esimerkiksi K-citymarket on Teeman osalta ensin ilmoittanut, että se ei voi sitoutua suositushintoihin, asiakirja-aineistosta kuitenkin käy ilmi, kuten edellä 625 kohdassa on todettu, että sen hyllynreunahinnat ovat vuosina 2006 ja 2007 vastanneet Iittalan asettamia hinnoitteluehtoja ainakin Kilpailuviraston selvityspyynnössä yksilöityjen Teema-tuotteiden osalta.

825. Siltä osin kuin Iittala on vedonnut edellä 438 kohdassa mainitussa asiassa Bayer vastaan komissio annettuun tuomioon, markkinaoikeus toteaa, että tässä tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin oli todennut, ettei asiassa ollut näytetty sitä, että Bayer olisi vaatinut tukkuliikkeitä toimimaan tietyllä tavalla, eikä sitä, että Bayer olisi yrittänyt tehdä politiikkansa toteuttamista koskevan sopimuksen tukkuliikkeiden kanssa tai saada siihen niiden suostumuksen (tuomion 120 ja 121 kohta).

826. Markkinaoikeus muistuttaa, että pelkästään se, että sinänsä neutraali sopimus ja yksipuolisesti määrätty kilpailunrajoitustoimenpide ovat olemassa samanaikaisesti, ei merkitse kilpailunrajoituslain 4 §:n 1 momentissa kiellettyä sopimusta. Näin ollen pelkästään se, että valmistajan toteuttama toimenpide, jolla pyritään rajoittamaan kilpailua tai jolla on tällainen vaikutus, on osa viimeksi mainitun ja sen jälleenmyyjien välisiä pitkäaikaisia sopimussuhteita, ei voi olla riittävä peruste katsoa, että tällainen sopimus on olemassa (edellä 438 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat BAI v. Bayer ja komissio, tuomion 141 kohta).

827. Markkinaoikeus muistuttaa myös, että edellä 807 kohdassa mainitussa asiassa Sandoz prodotti farmaceutici vastaan komissio oli kyse vientikiellosta, jonka eräs valmistaja oli määrännyt sen ja tukkuliikkeiden välisissä pitkissä liikesuhteissa. Päätelmä kielletyn sopimuksen olemassaolosta perustui valmistajan määräämän, tukkuliikkeiden hiljaisesti hyväksymän vientikiellon olemassaoloon. Kielletyn sopimuksen olemassaolo ei perustunut pelkästään siihen, että tukkuliikkeet olivat jatkaneet hankintojen tekemistä sellaiselta valmistajalta, joka oli ilmaissut tahtonsa estää vienti, vaan siihen, että viimeksi mainittu oli määrännyt vientikiellon, jonka tukkuliikkeet olivat hiljaisesti hyväksyneet (ks. myös edellä 438 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat BAI v. Bayer ja komissio, tuomion 142 kohta). Nyt esillä olevassa asiassa jälleenmyyjät ovat kuitenkin edellä esitetyn mukaisesti hyväksyneet vähintäänkin hiljaisesti Iittalan asettamat vähimmäishinnat.

828. Siltä osin kuin Iittala väittää, että se on esittänyt vain suosituksia ja toivomuksia, eikä vaatinut jälleenmyyjiään noudattamaan hintaehtojaan, markkinaoikeus muistuttaa, että EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen olemassaolon edellytyksenä ei ole se, että yksi kauppakumppaneista vaatii toista menettelemään määrätyllä tavalla (ks. tältä osin edellä 438 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat BAI ja komissio v. Bayer, tuomion 96–99 kohta). Kuten edellä 443 kohdassa on todettu, jotta sopimuksen voidaan katsoa syntyneen hiljaisella hyväksynnällä, on välttämätöntä, että kyseisen kauppakumppanin sellaisella tahdonilmaisulla, jolla on kilpailunvastainen tarkoitus, kehotetaan joko nimenomaisesti tai hiljaisesti toista osapuolta osallistumaan tällaisen tarkoituksen yhteiseen toteuttamiseen (ks. tältä osin edellä 438 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat BAI ja komissio v. Bayer, tuomion 102 kohta).

829. Markkinaoikeus muistuttaa, että edellä 438 kohdassa mainitussa asiassa Bayer vastaan komissio annetussa tuomiossa katsottiin, että koska komissio ei ollut osoittanut, että Bayer olisi kieltänyt tietyn toiminnan, tällaista kieltoa ei voitu myöskään katsoa hiljaisesti hyväksytyksi. Tämän vuoksi tutkittiin vielä josko, vientikiellon puuttuessa, tukkuliikkeet kuitenkin jakoivat Bayerin tahdon estää rinnakkaistuontia, ja tässä yhteydessä tutkittiin näiden ”todellista tahtoa”. Asiakirja-aineistossa mikään ei osoittanut, että tukkuliikkeet olisivat halunneet antaa Bayerille kuvan, että vastatakseen tämän ilmaisemaan tahtoon, ne olisivat olleet valmiita vähentämään tilauksiaan; päinvastoin tukkuliikkeiden strategialla pyrittiin uskottelemaan Bayerille, että kansallisten markkinoiden tarpeet olivat kasvaneet. Asiassa annetun tuomion mukaan tällä ei todellakaan näytetty yhteistä tahtoa vaan se oli vain tukkuliikkeiden yritys kääntää edukseen Bayerin yksipuolisesti soveltama politiikka, jonka täytäntöönpano ei riippunut niiden yhteistyöstä. Markkinaoikeus toteaa, että asian olosuhteet eroavat huomattavasti nyt kysymyksessä olevan asian olosuhteista jo siinä, että hintojen nostaminen vaatii myös jälleenmyyjien yhteistyötä. Joka tapauksessa jälleenmyyjät olivat pääsääntöisesti antaneet Iittalan ymmärtää, että vastatakseen tämän ilmaisemaan tahtoon, ne tulevat noudattamaan Iittalan asettamia vähimmäishintoja.

830. Siltä osin kuin Iittala on vedonnut edellä 589 kohdassa mainitussa asiassa JCB Service vastaan komissio annettuun tuomioon, markkinaoikeus toteaa, että myös sen tosiseikat poikkeavat olennaisesti nyt esillä olevan asian tosiseikoista. Kuten edellä läpikäydystä asiakirja-aineistosta ilmenee, Iittalan ja sen jälleenmyyjien välisessä viestinnässä on keskusteltu jälleenmyyjien vähittäishinnoista eikä Iittala ole tyytynyt laatimaan vain vähittäismyyntitaulukoita tai hintasuosituksia. Lisäksi on osoitettu, että Iittalan pyrkimyksiin vaikuttaa jälleenmyyjiinsä on liittynyt tapauskohtaisesti myös pakkokeinoja.

831. Markkinaoikeus muistuttaa vielä, että hintasuositusta koskevien sopimuslausekkeiden osalta unionin tuomioistuin on todennut, että arvioidessaan vähittäismyyntihinnan määrittämisen yksityiskohtaisia edellytyksiä kansallisen tuomioistuimen on tarkastettava ottamalla huomioon kaikki sopimusvelvoitteet taloudellisessa ja oikeudellisessa kontekstissaan ja osapuolten toiminta, merkitseekö tavarantoimittajan suosittelema vähittäismyyntihinta tosiasiassa kiinteää myyntihintaa tai vähimmäismyyntihintaa. Lisäksi on edelleen tutkittava, onko jälleenmyyjällä todellinen mahdollisuus alentaa suositeltua myyntihintaa. On etenkin selvitettävä, asetetaanko tällainen vähittäismyyntihinta todellisuudessa välillisin tai peitellyin keinoin, kuten jälleenmyyjän jakelukatteen vahvistamisella, niiden alennusten enimmäismäärällä, joita jälleenmyyjä voi myöntää suositellusta myyntihinnasta, uhkauksilla, pelotteluilla, varoituksilla, seuraamuksilla tai kannustustoimenpiteillä (edellä 425 kohdassa mainittu asia Pedro IV Servicios, tuomion 79 ja 80 kohta).

832. Markkinaoikeus toteaa, että vaikka Iittalan hintaehdot luokiteltaisiin vain hintasuosituksiksi, nyt esillä olevan asian olosuhteissa niiden voidaan joka tapauksessa katsoa tosiasiassa merkinneen vähimmäismyyntihintaa. Kuten asiakirja-aineistosta käy ilmi, esimerkiksi K-citymarkettiin ja Prismaan on kohdistunut uhkailua toimituskielloista ja Prisma onkin ollut joidenkin tuotteiden osalta toimituskiellossa kunnes se on suostunut noudattamaan Iittalan asettamia vähimmäishintoja.

833. Siltä osin kuin Iittala on väittänyt, ettei sillä olisi mitään ”hintapoliiseja”, jotka valvoisivat jälleenmyyjien vähittäishintoja, markkinaoikeus muistuttaa, ja kuten edellä 597 kohdassa on todettu, että valvonta- ja seuraamusjärjestelmän olemassaolon tarkistaminen ei ole kaikissa tapauksissa välttämätön edellytys sille, että EY 81 artiklan 1 kohdan vastaisen sopimuksen voitaisiin katsoa olevan olemassa (edellä 597 kohdassa mainittu asia Activision Blizzard Germany v. komissio, tuomion 77 kohta). Näin on esimerkiksi silloin, kun kielletyn sopimuksen voidaan katsoa olevan olemassa jo sillä perusteella, että jälleenmyyjät ovat nimenomaisesti tai hiljaisesti hyväksyneet valmistajan asettaman ehdon, jolloin ei ole enää tarpeen hakea sopimuksesta näyttöä jälkikäteen tapahtuvaa valvontaa koskevan järjestelmän olemassaolosta (ks. tältä osin edellä 438 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat BAI v. Bayer ja komissio, tuomion 83–85 kohta).

834. Joka tapauksessa markkinaoikeus toteaa, että Iittalan väite on ristiriidassa asiakirja-aineiston kanssa, josta käy ilmi, että hintaseurantaa suoritettiin välillä hyvinkin aktiivisesti.

835. Esimerkiksi edellä 497 kohdassa mainitussa 30.1.2006 pidetyn palaverin pöytäkirjassa on viitattu ”hintakartoitukseen”. (esityksen liite 108) Iittalan 17.2.2006 pidetyn vähittäiskaupan myyntikokouksen pöytäkirjassa onkin todettu, että hintakartoitus käynnistetään helmikuun lopulla, (esityksen liite 209) ja 20.2.2006 vähittäiskaupan myyntipäällikkö onkin antanut Iittalan sisällä toimeksiannon ulosmyyntihintojen kartoittamisesta tietyissä halpamyymälöissä (Carlson, Tokmanni, Robin Hood, Tarjoustalo, Vapaavalinta, Velj. Keskinen, Säästöpörssi, Minimani, Kärkkäinen, Kokkolan Halpa-Halli) ja kaikissa nyt kyseessä olevissa ketjuissa, eli K-citymarketissa, Kodin Ykkösessä, Sokoksessa, Prismassa, Stockmannilla ja Euromarketissa. (esityksen liite 210)

836. Myös 23.1.2007 Iittalassa on annettu toimeksianto tehdä hintavertailu joidenkin halpamyymälöiden (Kärkkäinen, Carlson, Tokmanni, Tarjoustalo, Velj. Keskinen, Minimani, Vapaavalinta, Säästöpörssi) ja ketjujen, eli K-Citymarketin, Kodin Ykkösen (viestissä on todettu, että Anttila ei ole erikseen, koska Kodin Ykkösellä on samat hinnat mutta kuitenkin laajempi valikoima), Sokoksen, Prisman, Stockmannin ja Euromarketin osalta. Toimeksiannon saatteessa oli todettu seuraavaa: ”Taas olisi aika tehdä kentällä vähän salapoliisihommia ja tsekata hinnat. Liitteenä on taulukko, johon olen täyttänyt uudet suositushinnat”. (esityksen liite 225) Kuten edellä 502 kohdassa mainitusta Iittalan sisäisestä sähköpostista on havaittavissa, Iittalan piiripäälliköt tekivät hintavertailuja ja pitivät itseään ”hintapoliiseina”. (esityksen liite 102)

837. Asiakirja-aineistosta käy myös ilmi, että eräs Iittalan piiripäällikkö viestitti 4.9.2007 Iittalan sisäisesti tehneensä ”empiiristä tutkimusta” ja todenneensa, että ”näyttää siltä, että villit ovat hoitaneet leiviskänsä hyvin ja ketjut jättäneet sopimukset noudattamatta”. Hän jatkoi, että ”asia pitää saada nopeasti kohdalleen, ettei hinnoittelu taas riistäydy käsistä, kun halpahallit huomaavat hintojen olevan sopimusten vastaisia”. Viestin mukaan ”varsinkin Euromarketilla ja Prismalla tuntuu olevan hankaluuksia hinnoittelun suhteen ja eritoten KPO:n Prismoilla (Kokkola, Pietarsaari ja Vaasa)”. Piiripäällikön mukaan ”osastopäällikkö kertoi tänään, että he ovat hinnoitelleet tuotteensa kilpailijoidensa mukaan, mutta eivät ole huomanneet päivittää hintojaan samaan tasoon kuin halpahallit ovat jo tehneet”. Vastauksena tähän vähittäiskaupan myyntipäällikkö totesi, että ”asia on hankala mutta on kaikkien etu, että saadaan korjattua mahd. pian, jotta hinnoittelun kanssa jo tehty kova työ ei mene hukkaan ja tilanne riistäydy käsistä”. (esityksen liite 241)

838. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittala lopetti seuraamasta hinnoittelua marraskuussa 2007.

Johtopäätös yritysten välisen sopimuksen olemassaolosta

839. Markkinaoikeus katsoo kaiken edellä esitetyn perusteella, arvioiden asiakirja-aineistoa kokonaisuudessaan tämän asian taloudellisessa ja oikeudellisessa asiayhteydessä, että Iittalan ja sen tässä päätöksessä edellä yksilöityjen jälleenmyyjien välillä oli olemassa sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa määrähinnoittelusta. Asiakirja-aineisto osoittaa selvästi, että kysymyksessä oli tavanomainen toimintatapa Iittalan ja sen jälleenmyyjien välillä. Kyse ei ollut Iittalan puolelta vain yksittäisten henkilöiden toiminnasta vaan toimintatapaa noudatettiin koko organisaatiossa.

840. Markkinaoikeus tutkii siten seuraavaksi, onko Kilpailuviraston esityksessä osoitettu kilpailunrajoituksen olemassaolo, eli ennen kaikkea edellä 428 ja 429 kohdassa todetun mukaisesti, onko esityksessä osoitettu, että tämän sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan tarkoituksena tai seurauksena oli kilpailun huomattava rajoittaminen.

1.2.2.3 Kilpailunrajoituksen olemassaolo

841. Markkinaoikeus tutkii ensin, oliko Iittalan menettelyllä kilpailunvastainen tarkoitus tai vaikutus, toiseksi, mikä merkitys tässä arvioinnissa on merkityksellisillä markkinoilla, kolmanneksi, onko menettelyn mahdollisella vähämerkityksellisyydellä merkitystä, neljänneksi, voidaanko katsoa, että menettelyssä oli kyse vain sallitusta liitännäisrajoituksesta Iittalan näkemyksen mukaisesti ja viidenneksi, oliko kyseessä yksi yhtenäinen kilpailunrikkomus.

Menettelyn kilpailunvastainen tarkoitus tai vaikutus

842. Kilpailuviraston esityksessä on katsottu, että kun kyseessä on määrähinnan kaltainen vakavaksi katsottava kilpailunrajoitus, ei ole tarvetta erikseen osoittaa, että sillä on kilpailua rajoittava vaikutus, ja että määrähinnan tarkoituksena katsotaan olevan kilpailun rajoittaminen. (esityksen 233 kohta) Kilpailuviraston esityksessä on myös todettu, että määrähinnan tarkoituksena katsotaan olevan kilpailun rajoittaminen vähentämällä tuotemerkin sisäistä hintakilpailua. (esityksen 247 kohta) Kilpailuviraston mukaan Iittalan määrähintastrategian tavoitteena oli eliminoida tunnetuimpien tuotteiden osalta sekä jälleenmyyjien välinen että Iittalan omaan vähittäismyyntiin kohdistunut hintakilpailu koko maan alueella sekä korottaa jälleenmyyntikatteita ja hintatasoa. (esityksen 276 kohta)

843. Iittala puolestaan on väittänyt, että Kilpailuvirasto ei ole selvittänyt sitä, että Iittalan menettelyllä olisi ollut kilpailunvastainen tarkoitus eikä sitä, että tällä menettelyllä olisi ollut kilpailuvastaisia vaikutuksia. Iittalan mukaan suositushinnoittelu on ollut vain yksi osa Iittalan brändinhallintaan liittyvää kokonaisstrategiaa. Strategian tarkoituksena on Iittalan mukaan ollut jakeluverkon laajentaminen ja tässä yhteydessä brändinhallintaan liittyvien riskien eliminointi.

844. Aluksi on muistutettava, että sopimuksen kilpailunvastainen tarkoitus ja vaikutus eivät ole kumulatiivisia vaan vaihtoehtoisia edellytyksiä sen arvioimiseksi, kuuluuko tällainen sopimus EY 81 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon piiriin. Edellä 424 kohdassa mainitussa asiassa LTM annetusta tuomiosta lähtien unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämän edellytyksen vaihtoehtoisuus, joka osoitetaan konjunktiolla ”tai”, johtaa siihen, että ensiksi on tarkasteltava sopimuksen tarkoitusta ottaen huomioon se taloudellinen asiayhteys, jossa sitä on sovellettava. Jos kuitenkin tämän sopimuksen sisällön tarkastelusta ei ilmene riittävää vahingollisuutta kilpailulle, on tutkittava sen vaikutuksia, ja jotta kielto koskisi sopimusta, on edellytettävä niiden eri seikkojen olemassaoloa, jotka osoittavat, että kilpailu on tosiasiallisesti estynyt, rajoittunut tai vääristynyt tuntuvasti (ks. edellä 424 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat GlaxoSmithKline Services ym. v. komissio ym., tuomion 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. myös yhdistetyt asiat C-403/08 ja C–429/08, Football Association Premier League ym., tuomio 4.10.2011, 135 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

845. Arvioitaessa sitä, onko sopimus EY 81 artiklan 1 kohdan nojalla kielletty, sopimuksen konkreettisten vaikutusten huomioon ottaminen on näin ollen tarpeetonta, kun on ilmeistä, että sopimuksen tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla. Tämä tutkinta on toteutettava sopimuksen sisällön ja sen taloudellisen asiayhteyden valossa. Erottelu ”tarkoitukseen perustuvan rikkomisen” ja ”vaikutuksiin perustuvan rikkomisen” välillä liittyy siihen, että tiettyjen yritysten välisten yhteistoimintamuotojen voidaan jo luonteensa puolesta katsoa haittaavan kilpailun normaalia toimintaa (ks. asia C-209/07, Beef Industry Development Society ja Barry Brothers, tuomio 20.11.2008, Kok., s. I-8637, 16 ja 17 kohta ja edellä 446 kohdassa mainittu asia T-Mobile Netherlands ym., tuomion 29 kohta).

846. Sen arvioimiseksi, merkitseekö kyseessä oleva sopimuslauseke ”tarkoitukseen” perustuvaa kilpailunrajoitusta, on tarkasteltava lausekkeen sisältöä, sen tavoitteita sekä sen taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä (edellä 423 kohdassa mainittu asia Pierre Fabre Dermo-Cosmétique, tuomion 35 kohta). Vaikka lisäksi osapuolten aikomuksia ei olekaan tarpeen ottaa huomioon sen määrittämisessä, onko kyseisen sopimuksen tarkoitus rajoittava vai ei, mikään ei estä ottamasta niitä huomioon (ks. edellä 424 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat GlaxoSmithKline Services ym. v. komissio ym., tuomion 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

847. Tässä yhteydessä markkinaoikeus muistuttaa myös unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, jonka mukaan arvioitaessa tiettyä sopimusta EY 81 artiklan 1 kohdan kannalta on otettava huomioon se konkreettinen asiayhteys, johon sopimuksen vaikutukset kohdistuvat, etenkin kysymyksessä olevien yritysten taloudellinen ja oikeudellinen toimintaympäristö, tässä sopimuksessa tarkoitetut tavarat tai palvelut sekä kyseisten markkinoiden rakenne ja niiden toiminnan tosiasialliset edellytykset, paitsi jos sopimus merkitsee ilmiselviä kilpailunrajoituksia kuten hintojen vahvistamista taikka markkinoiden jakoa tai valvontaa. Viimeksi mainitussa tapauksessa tällaisia rajoituksia voidaan verrata niiden väitettyihin kilpailua edistäviin vaikutuksiin ainoastaan EY 81 artiklan 3 kohdan perusteella, poikkeuksen myöntämiseksi saman artiklan 1 kohtaan sisältyvästä kiellosta (ks. yhdistetyt asiat T-374/94, T–375/94, T-384/94 ja T-388/94, European Night Services ym. v. komissio, tuomio 15.9.1998, Kok., s. II-3141, 136 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

848. Markkinaoikeus katsoo, että Iittalan menettelyssä on ollut kysymys selvästä kilpailunrajoituksesta, eli hintojen vahvistamisesta. Iittalan jälleenmyyjiensä kanssa sopiman määrähinnoittelun tarkoituksena on ollut rajoittaa kilpailua. Tuotekohtaisiin jakelutiesopimuksiin sisältyneissä sopimuslausekkeissa, joita on halpamyymälöiden ja erikoisliikkeiden lisäksi sovellettu käytännössä myös edellä mainittujen ketjuihin kuuluvien tavaratalojen ja markettien kanssa, on määrätty kullekin tuotteelle sallittu vähimmäishinta sekä normaalimyynnissä että tarjouskampanjoissa ja osittain jopa suljettu kampanjat kokonaan pois tai rajoitettu niiden kestoa. Sopimuslausekkeiden tavoitteena on siten ollut asettaa Iittalan kyseessä oleville tuotteille tietty vähimmäishintataso. Markkinaoikeus toteaa, että edellä tarkastelluista Iittalan ja sen jälleenmyyjien välisistä sähköpostiviesteistä sekä Iittalan jälleenmyyjilleen pitämistä esityksistä ja sisäisistä muistioista käy selvsti ilmi Iittalan aikomukset korottaa jälleenmyyntikatteita ja hintatasoa. Kuten edellä on todettu, asiassa esitetystä selvityksestä käy ilmi, että kyse ei ollut vain yksittäisten henkilöiden toiminnasta, vaan koko organisaation tasolla toteutetusta tavanomaisesta toimintatavasta. Markkinaoikeus katsoo, että nyt esillä olevan asian oikeudellisessa ja taloudellisessa asiayhteydessä Iittalan menettelyn tarkoituksena on käytännössä ollut vähimmäishintojen asettamisella kieltää jälleenmyyjiä kilpailemasta toistensa kanssa ja siten rajoittaa Iittalan tuotemerkkien sisäistä kilpailua. Markkinaoikeus katsoo, että Iittalan vähimmäishintojen asettaminen on ollut omiaan heikentämään kuluttajien hyvinvointia, koska näiden on todennäköisesti pitänyt maksaa kyseessä olevista tuotteista korkeampi hinta kuin tilanteessa, jossa tällaisia vähimmäishintoja ei olisi asetettu.

849. Iittalan sen väitteen osalta, jonka mukaan sen hinnoittelukäytännön tarkoituksena ei ole ollut kilpailun rajoittaminen vaan muut, objektiivisesti hyväksyttävät päämäärät, markkinaoikeus muistuttaa, että sillä, että sopimuksen osapuolilla ei ole minkäänlaista subjektiivista tarkoitusta rajoittaa kilpailua, ei ole merkitystä sovellettaessa EY 81 artiklan 1 kohtaa. Sopimusta voidaan nimittäin pitää tarkoitukseltaan kilpailua rajoittavana, vaikka sen ainoana päämääränä ei ole kilpailun rajoittaminen, vaan sillä on myös muita, hyväksyttäviä päämääriä. Tällaiset seikat voidaan mahdollisesti ottaa huomioon ainoastaan EY 81 artiklan 3 kohdan yhteydessä siinä tarkoituksessa, että saataisiin poikkeus saman artiklan 1 kohdassa esitetystä kiellosta (ks. edellä 845 kohdassa mainittu asia Beef Industry Development Society ja Barry Brothers, tuomion 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

850. Siltä osin kuin Iittala on tässä yhteydessä vedonnut edellä 423 kohdassa mainitussa asiassa Pierre Fabre Dermo-Cosmétique annettuun tuomioon ja siinä viitattuihin objektiivisiin perusteluihin, markkinaoikeus toteaa, että asiassa oli kyse valikoivasta jakelujärjestelmästä, jollaisen yhteydessä tällaisia objektiivisia perusteluja tarkastellaan jo arvioitaessa EY 81 artiklan 1 kohdan soveltuvuutta kyseessä olevaan järjestelmään. Sen sijaan nyt esillä olevassa asiassa ei ole kysymys valikoivasta jakelujärjestelmästä vaan määrähinnoittelusta normaalissa jakelujärjestelmässä, vaikka Iittala onkin väittänyt siihen kuuluneen piirteitä valikoivasta jakelusta, eikä mahdollisilla objektiivisilla perusteluilla, jotka eivät liity yleisen edun suojelemiseen, ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko menettely kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaista. Tällaiset perustelut voidaan tarvittaessa ottaa huomioon arvioitaessa sitä, voidaanko menettelyyn soveltaa kilpailunrajoituslain 5 §:ssä säädettyä poikkeusta.

851. Siltä osin kuin Iittala on väittänyt, että kuluttajahinnat eivät ole nousseet, on syytä muistuttaa, ja kuten unionin tuomioistuin on todennut, että EY 81 artiklan 1 kohdasta ei mitenkään ilmene, että ainoastaan sellaisilla sopimuksilla tai yhdenmukaistetuilla menettelytavoilla, jotka vaikuttaisivat välittömästi loppukuluttajan maksamiin hintoihin tai joilla muutoin evättäisiin kuluttajilta tiettyjä etuja, voisi olla kilpailunvastainen tarkoitus. EY 81 artikla, sen enempää kuin muutkaan perustamissopimuksen kilpailusäännöt, ei ole tarkoitettu yksinomaan yksittäisten kilpailijoiden tai kuluttajien välittömien intressien suojelemiseen vaan sillä pyritään suojelemaan myös markkinoiden rakennetta ja siten kilpailua sinänsä. Toteamukseen siitä, että sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan tarkoitus on kilpailunvastainen, ei näin ollen vaadita, että loppukuluttajilta evätään tehokkaan kilpailun etuja hyödykkeiden tarjonnan tai hintojen muodossa (ks. vastaavasti edellä 446 kohdassa mainittu asia T-Mobile Netherlands ym., tuomion 36, 38 ja 39 kohta ja edellä 424 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat GlaxoSmithKline Services ym. v. komissio ym., tuomion 63 kohta). Markkinaoikeus on joka tapauksessa edellä katsonut, että Iittalan menettely on ollut omiaan heikentämään kuluttajien hyvinvointia, koska niiden on todennäköisesti pitänyt maksaa kyseessä olevista tuotteista korkeampi hinta kuin tilanteessa, jossa Iittala ei olisi asettanut määrähintaehtoja.

852. Tältä osin markkinaoikeus muistuttaa, että siihen, että menettelytavan tarkoitus on kilpailunvastainen, riittää se, että yhdenmukaistettu menettelytapa on omiaan vaikuttamaan kielteisesti kilpailuun. Yhdenmukaistetun menettelytavan on toisin sanoen ainoastaan oltava sen oikeudellisen ja taloudellisen asiayhteyden perusteella konkreettisesti omiaan estämään kilpailu yhteismarkkinoilla tai rajoittamaan tai vääristämään sitä. Sillä, onko tällainen vaikutus todellisuudessa olemassa ja missä määrin niin on, voi enintään olla merkitystä laskettaessa mahdollisten sakkojen suuruutta ja arvioitaessa vahingonkorvausvaatimusta (edellä 446 kohdassa mainittu asia T–Mobile Netherlands ym., tuomion 31 kohta). Markkinaoikeus katsoo, että Iittalan menettely on ollut vähintäänkin omiaan vaikuttamaan kielteisesti kilpailuun edellä kuvatulla tavalla. Näin ollen ei ole tarpeen arvioida sitä, onko tällainen vaikutus todellisuudessa ollut olemassa.

853. Siltä osin kuin Iittala on vielä väittänyt, etteivät Kilpailuviraston viittaamat asiakirjat osoita, että Iittalan omien myymälöiden myynti olisi liittynyt väitettyyn Iittalan jälleenmyyjiin suunnattuun määrähinnoitteluun, markkinaoikeus toteaa asiakirja-aineiston osoittavan, että Iittala vertasi esityksen kattamana aikana jälleenmyyjien ja omien myymälöidensä hintatasoa toisiinsa ja piti jälleenmyyjien omien myymälöidensä hintatasoa alhaisempia hintoja ongelmallisena. Tämä ky ilmi esimerkiksi edellä 510 kohdassa mainitusta 25.8.2005 pidetyn Iittalan Retail & Shops suunnittelupalaverista laaditusta pöytäkirjasta (mm. ”Periaatetavoite: emme halua itse myydä edullisemmin jatkuvasti kuin jälleenmyyjämme”). (esityksen liite 117) Toisin kuin Iittala väittää, pöytäkirjasta ei saa sitä kuvaa, että Iittala olisi myynyt itse edullisemmin kuin jälleenmyyjät. Sama ilmenee myös edellä 511 kohdassa mainitusta toukokuun 2006 jaksoarvioinnista SUFIN / Postimyynti (iittalan tuotteet ovat olleet koko toukokuun kovissa hintatarjouksissa eri ketjuissa; meille on tullut tilausten peruutuksia mm. Muumeista, Hackminnasta, perhosmukeista… Asiakkaita hämmästyttää, että ketjuilla normaalihinnat ovat jo 10–20 % meidän hintojamme halvempia ja niistä tehdään vielä kantistarjouksia”). (esityksen liite 121) Toisin kuin Iittala väittää, lainauksesta ei saa sitä käsitystä, että hintoja olisivat verranneet vain asiakkaat.

854. Sama ilmenee vielä edellä 512 kohdassa mainitusta toukokuun 2006 jaksoarvioinnista SUFIN / Myymälät (esityksen liite 122) ja edellä 515 kohdassa mainitusta kesä–heinäkuun 2006 jaksoarvioinnista SUFIN / Myymälät. (esityksen liite 124) Iittalan väite siitä, että lainaukset viittaavat jälleenmyyjien, eivätkä Iittalan omien myymälöiden hinnoitteluun, on perusteeton. Lainaukset osoittavat selvästi, että Iittala on verrannut jälleenmyyjien hintoja omien myymälöidensä hintoihin ja että se on pitänyt jälleenmyyjien omia hintojaan alhaisempia hintoja ongelmallisena. Mitä tulee Iittalan väitteeseen siitä, että nämä asiakirjat osoittavat, että jälleenmyyjät eivät ole noudattaneet Iittalan suositushintoja vaan poikenneet niistä merkittävästikin, markkinaoikeus toteaa, että juuri näistä, vuosiin 2005 ja 2006 ajoittuneista Muumi-mukien hinnoitteluongelmista johtuen Iittala ottikin käyttöön jakelutiesopimuksen alkuvuodesta 2007 Muumi-mukien kohdalla.

855. Markkinaoikeus katsoo edellä esitetyn perusteella, että Iittalan menettelyssä on ollut kyse tarkoitukseen perustuvasta kilpailunrajoituksesta Kilpailuviraston esityksen mukaisesti, eikä tällöin ole tarpeen arvioida tämän menettelyn mahdollisia kilpailunvastaisia vaikutuksia.

Merkityksellisten markkinoiden vaikutus arvioinnissa

856. Kilpailuvirasto on katsonut esityksessään, että rajoituksen vaikutukset tulevat arvioitaviksi ensisijaisesti kodintuotteiden vähittäismarkkinoilla Suomessa. Esityksen mukaan markkinoiden tarkka määrittely ei kuitenkaan ole esillä olevassa asiassa tarpeen, koska kyseessä on yksi niin sanotuista vakavimmista kilpailunrajoituksista, jolloin sopimusosapuolten markkinaosuudella merkityksellisistä markkinoista ei lähtökohtaisesti ole vaikutusta rajoituksen lainvastaisuuteen. (esityksen 224 kohta)

857. Iittala puolestaan on esittänyt, että Kilpailuviraston olisi tullut selvittää ennen esitystään merkitykselliset markkinat ja Iittalan markkina-asema. Iittalan vuosikertomuksessa 2005 esitetty toteamus yhtiön yli 50 prosentin markkinaosuudesta ei perustu kilpailuoikeudellisesti määriteltyihin merkityksellisiin markkinoihin. Iittalan mukaan kodintuotteiden tukkumarkkinat ovat vähintään Euroopan laajuiset ja sen markkinaosuus niillä selvästi alle 10 prosenttia.

858. Markkinaoikeus toteaa ensin, siltä osin kuin Iittala pyrkii väitteellään sen alle 10 prosentin markkinaosuudesta Euroopan laajuisilla markkinoilla osoittamaan mahdollisen vähämerkityksellisyyden, että Kilpailuviraston esitys on koskenut ainoastaan Iittalan myyntiä Suomessa, eikä Iittalan markkinaosuudella Euroopan laajuisilla markkinoilla ole siten esillä olevassa asiassa merkitystä. Markkinaoikeus viittaa tältä osin myös seuraavassa vähämerkityksellisyydestä todettavaan.

859. Markkinaoikeus katsoo, että koska asiassa on kysymys tarkoitukseen perustuvasta rajoituksesta, merkityksellisten markkinoiden tarkemmalla määrittelyllä ei ole tämän asian olosuhteissa vaikutusta arvioitaessa kilpailunrajoituksen olemassaoloa.

Vähämerkityksellisyys

860. Kilpailuvirasto on todennut esityksessään, ettei esityksen kohteena olevan menettelyn voida katsoa olevan vähämerkityksellistä niin, ettei se kuuluisi kilpailunrajoituslain 4 §:n kiellon piiriin. Kilpailuvirasto on tältä osin viitannut lain esitöihin, joiden mukaan vakavimpia kilpailunrajoituksia ei voida pitää vähämerkityksellisinä, kuten komission de minimis –tiedonannossa on todettu. (esityksen 239 kohta)

861. Markkinaoikeus on kuitenkin jo edellä 426 kohdassa tuonut esiin, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tällaista kategorista poissuljentaa ei voi automaattisesti tehdä, koska sopimus kuuluu EY 81 artiklan 1 kohdassa säädetyn kiellon piiriin vain, jos sen tarkoituksena on rajoittaa tuntuvasti kilpailua yhteismarkkinoilla tai siitä seuraa, että kilpailu rajoittuu huomattavasti yhteismarkkinoilla ja jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (edellä 425 kohdassa mainittu asia CEPSA, tuomion 72 kohta ja edellä 425 kohdassa mainittu asia Pedro IV Servicios, tuomion 68 kohta). Kuten edellä on myös todettu, kilpailunrajoituslain 4 §:ää on tulkittava EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamiskäytännön mukaisesti. Vaikka de minimis –sääntöä voidaan periaatteessa soveltaa myös vakavimpina pidettäviin kilpailunrajoituksiin edellä mainitun oikeuskäytännön nojalla, markkinaoikeus katsoo, että markkinaosuuksien pitäisi kuitenkin olla huomattavasti tiedonannossa määriteltyjä rajoja alhaisempia, jotta tällainen vakavana pidettävä kilpailunrajoitus voisi jäädä pelkän alhaisen markkinaosuuden perusteella kokonaan kilpailunrajoituslain 4 §:n soveltamisalan ulkopuolelle. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella on ilmeistä, ettei Iittalalla ole sellaista heikkoa asemaa kyseisten tuotteiden markkinoilla, kuten edellä 426 kohdassa mainittuun asiaan Völk perustuvassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetaan, eikä Iittala edes ole vakavasti esittänyt, että sen markkinaosuudet olisivat jääneet huomattavasti komission de minimis –tiedonannossa määriteltyjen markkinaosuusrajojen alle, vaikkakin se moittii Kilpailuvirastoa siitä, ettei tämä ole määritellyt näitä markkinaosuuksia asianmukaisesti.

862. Näissä olosuhteissa markkinaoikeus katsoo, ettei asiaa ole syytä arvioida vähämerkityksellisyyden kannalta.

Väitetty liitännäisrajoitusluonne

863. Iittala on väittänyt markkinaoikeudelle antamassaan vastauksessa, että mikäli sen hinnoittelu ylittäisi sallitun suositushinnoittelun rajat, on sitä joka tapauksessa pidettävä Iittalan jakelu-uudistuksen eli uusia tuoteryhmien koskevien jakelusopimusten liitännäisrajoituksena. Iittalan mukaan sen jakelusopimusten päätarkoituksena oli Iittalan uutuustuotteiden ja uusiutuneiden tuotesarjojen saattaminen laajaan jakeluun. Koska tämä päätoimenpide ei ole tarkoitukseltaan eikä vaikutukseltaan kilpailua rajoittava, on Iittalan jakelusopimuksiin sisältyviä jälleenmyyntihintoja koskevia täsmennettyjä suosituksia pidettävä Iittalan mukaan jakelusopimusten liitännäisrajoituksina.

864. Markkinaoikeus toteaa, että komission EY 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta antamien suuntaviivojen (EUVL 2004, C 101, s. 97), jotka eivät sido unionin tuomioistuimia eivätkä kansallisia tuomioistuimia, 29 kohdan mukaan unionin kilpailuoikeudessa liitännäisrajoituksen käsite kattaa kaikki väitetyt kilpailunrajoitukset, jotka liittyvät suoraan pääasiallisen ja kilpailua rajoittamattoman toimenpiteen täytäntöönpanoon ja ovat täytäntöönpanon kannalta tarpeellisia ja oikeassa suhteessa siihen (ks. myös asia T-112/99, Métropole télévision (M6) v. komissio, tuomio 18.9.2001, Kok., s. II–2459, 104 ja 106 kohta). Jos sopimuksen, kuten jakelusopimuksen tai yhteisyrityksen, pääasiallisena tarkoituksena tai vaikutuksena ei ole kilpailun rajoittaminen, myös rajoitukset, jotka liittyvät suoraan ja ovat tarpeellisia tämän toimenpiteen täytäntöönpanoon, jäävät EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle. Rajoitus liittyy suoraan pääasialliseen toimenpiteeseen, jos se on riippuvainen kyseisen toimenpiteen täytäntöönpanosta ja erottamattomasti kytketty siihen. Tarpeellisuusvaatimus edellyttää, että rajoituksen on oltava objektiivisesti tarpeellinen pääasiallisen toimenpiteen täytäntöönpanoon ja oikeassa suhteessa siihen.

865. Kuten EY 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta annettujen suuntaviivojen 30 kohdassa on todettu, liitännäisrajoituksen käsitteen soveltaminen on erotettava EY 81 artiklan 3 kohdan mukaisen poikkeuksen, joka liittyy joihinkin kilpailua rajoittavien sopimusten tuottamiin taloudellisiin etuihin, joita verrataan sopimusten kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin, soveltamisesta. Liitännäisrajoitusta koskevan käsitteen soveltamiseen ei liity mitään kilpailua edistävien ja kilpailua haittaavien vaikutusten vertaamista, joka kuuluu ainoastaan EY 81 artiklan 3 kohdan soveltamistilanteisiin (ks. myös edellä 864 kohdassa mainittu asia Métropole télévision (M6) v. komissio, tuomion 107 kohta).

866. Näin ollen ei ole arvioitava sitä, onko rajoitus kyseessä olevien markkinoiden kilpailutilanne huomioon ottaen välttämätön pääjärjestelyn taloudellisen menestymisen kannalta, vaan sitä, onko rajoitus tietyn pääjärjestelyn yhteydessä välttämätön tämän järjestelyn toteuttamisen kannalta. Jos pääjärjestely olisi ilman rajoitusta hankalasti toteutettavissa tai jos sitä ei voitaisi toteuttaa, rajoitusta voidaan pitää järjestelyn toteuttamisen kannalta objektiivisesti arvioiden välttämättömänä (edellä 864 kohdassa mainittu asia Métropole télévision (M6) v. komissio, tuomion 109 kohta).

867. EY 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta annettujen suuntaviivojen 31 kohdassa on mainittu esimerkkeinä tilanteista, joissa rajoitusta voidaan pitää sallittuna liitännäisrajoituksena, luvakesopimukseen liittyvät rajoitukset, jotka ovat tarpeellisia sopimuksen kunnollisen toiminnan kannalta, kuten velvoitteet, joilla suojellaan luvakejärjestelmän yhtenäisyyttä ja mainetta, ja yhteisyrityksen perustamiseen liittyvät rajoitukset, ottaen huomioon markkinoille tuloon liittyvät raskaat investoinnit ja kaupalliset riskit.

868. Markkinaoikeus toteaa, että Iittalan vetoamat seikat, eli Iittalan tuotteiden maine ja jakelijoiden riittävä yhtenäisyys, tarve vähentää jakelun laajentamisen aiheuttamia merkittäviä brändiriskejä, tarve suojata jakelu-uudistuksen yhteydessä Iittalan tekemiä mittavia investointeja jakelijoihin ja tarve suojata aikaisempaan valikoivaan jakelujärjestelmään kuuluneiden jakelijoiden investointeja Iittalan tuotteiden myyntiin eivät osoita, että määrähinnoittelua olisi pidettävä objektiivisesti arvioituna välttämättömänä nyt esillä olevan asian olosuhteissa. Vaikka katsottaisiin, että Iittalan menettelyn päätoimenpide oli jakelun laajentaminen ja että määrähinnoittelu liittyi suoraan jakelun laajentamiseen, Iittala ei kuitenkaan ole osoittanut, että vähimmäishinnan asettaminen olisi ollut jakelun laajentamisen kannalta välttämätöntä. Iittalan toteamukseen siitä, että sen brändi vaarantui, kun uusia ja uudistettuja tuotesarjoja ryhdyttiin myymään myös marketeissa ja halpamyymälöissä, markkinaoikeus huomauttaa, että laajentaessaan jakelun muun ohella halpamyymälöihin Iittalan on pitänyt ymmärtää riski brändin vaarantumisesta. Joka tapauksessa markkinaoikeus toteaa, että määrähinnoittelu kohdistui tässä päätöksessä edellä kuvatulla tavalla myös esimerkiksi tavarataloihin, joiden osalta menettelyssä ei missään määrin ole ollut kyse jakelun laajentamisesta. Markkinaoikeus myös muistuttaa, että kuten edellä on todettu, sen arvioiminen, onko rajoitus välttämätön kyseisillä markkinoilla vallitsevassa kilpailutilanteessa, ei kuulu rajoituksen liitännäisrajoitukseksi määrittämisen piiriin (ks. myös edellä 864 kohdassa mainittu asia Métropole télévision (M6) v. komissio, tuomion 121 kohta).

869. Kuten Kilpailuvirasto on todennut vastaselityksessään, nyt esillä olevassa asiassa kysymys on normaaleista markkinaolosuhteista ja tavallisesta jakelusopimuksesta, eikä Iittala ole vedonnut mihinkään erityispiirteisiin, joiden johdosta asiaa tulisi arvioida tavallisesta poikkeavasti. Määrähinnan arvioiminen sallituksi liitännäisrajoitukseksi Iittalan esittämillä perusteilla merkitsisi sitä, että merkkituotteiden valmistajille katsottaisiin jo lähtökohtaisesti hyväksyttäväksi velvoittaa jakelusopimuksissaan halpamyymälät noudattamaan määrähintaa. Määrähinta on osa Iittalan jakelusopimusta ja Iittalan jakelijat saivat tietyt tuotteet myyntiin sillä ehdolla, että suostuivat noudattamaan annettua vähimmäishintaa.

870. Ottaen vielä huomioon, että Iittala on esittänyt näkemyksensä menettelynsä mahdollisesta liitännäisrajoitusluonteesta vasta markkinaoikeudessa, Iittalan väitteet siitä, että Kilpailuvirasto olisi laiminlyönyt selvitysvelvollisuutensa suhtautuessaan vähättelevästi liitännäisrajoitusperusteluihin, on hylättävä.

871. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei Iittalan määrähinnoittelua voida pitää sallittuna liitännäisrajoituksena.

Yksi yhtenäinen kilpailunrikkomus

872. Kilpailuviraston esityksessä on katsottu, että Iittalan sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat muodostavat yhden yhtenäisen kilpailunrikkomuksen. Sen alun muodostaa ensimmäinen toimenpide, jolla saatiin aikaan määrähintasopimus, se kattaa useita yksittäisiä toimenpiteitä ja päättyy vasta silloin, kun Iittala luopui kielletystä menettelystä. (esityksen 383 kohta)

873. Kilpailuviraston esityksen mukaan määrähinnoittelun piirissä ovat olleet ainakin KoKo-, Teema-, Aalto-, Muumi-, 24h-, Kivi-, Mariskooli-, Origo-, Tris-, Nero-, Primavera-, Matador-, Apila-, KoKo HOT-, Illusia-, Ote-, Lumi-, Paratiisi-, Heljän kokoelma-, Minna Immosen kokoelma-, Gardena-, Uunikokki-, Kartio- ja Sinun Lahjasi –tuotteet. (esityksen 378 kohta)

874. Iittala puolestaan on väittänyt, ettei sen menettelyä voida arvioida yhtenä yhtenäisenä kilpailunrajoituksena, koska sen tavoitteet ovat olleet aivan toiset suhteessa esimerkiksi halpamyymälöihin kuin tavarataloihin eikä se ole viestinyt hinnoittelutavoitteistaan yhdenmukaisella tavalla eri jakelijoille.

875. Markkinaoikeus muistuttaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, jonka mukaan EY 81 artiklan 1 kohdan rikkominen voi johtua paitsi yksittäisestä toimenpiteestä, myös useista toimenpiteistä tai jopa jatkuvasta käyttäytymisestä. Tämän tulkinnan oikeellisuutta ei voida kiistää sillä perusteella, että yksi tai useampi osatekijä tästä useiden toimenpiteiden sarjasta tai tästä jatkuvasta käyttäytymisestä voisi sellaisenaankin ja erikseen tarkasteltuna merkitä kyseisen määryksen rikkomista. Kun eri toimenpiteet kuuluvat kokonaissuunnitelmaan, koska niillä on sama tavoite vääristää kilpailua yhteismarkkinoiden sisällä, komissiolla on oikeus kohdistaa vastuu näistä toimenpiteistä sen mukaan, miten yritykset ovat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen kokonaisuutena arvioiden (yhdistetyt asiat C-204/00 P, C–205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomio 7.1.2004, Kok., s. I-123, 258 kohta ja asia T-53/03, BPB v. komissio, tuomio 8.7.2008, Kok., s. II-1333, 252 kohta).

876. Markkinaoikeus toteaa, että Iittalan hintojen vahvistamista koskevilla menettelytavoilla oli sama kilpailunvastainen tarkoitus määrätä vähimmäishinnat ja nostaa Iittalan tuotteiden hintatasoa sekä vähentää Iittalan jakelijoiden välistä kilpailua. Markkinaoikeus katsoo, että nyt esillä olevassa asiassa sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat kuuluvat saman tarkoituksensa ja tiiviin synergiansa perusteella kokonaissuunnitelmaan, joka puolestaan kuului kysymyksessä olevien yritysten sellaisten pyrkimysten sarjaan, joilla oli vain yksi taloudellinen tavoite eli hintakehitykseen vaikuttaminen. Olisi keinotekoista jakaa tämä jatkuva käyttäytyminen, jolle on ominaista yksi tarkoitus, siten, että se nähtäisiin useana erillisenä rikkomisena, kun kysymys päinvastoin on yhtenä kokonaisuutena pidettävästä rikkomisesta, joka on vähitellen konkretisoitunut sopimuksin ja yhdenmukaistetuin menettelytavoin. Se, että kyseessä katsotaan olevan yksi kilpailusääntöjen rikkominen, perustuu siihen, että kukin sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan osapuolista pyrki samaan tavoitteeseen, eikä tämän sopimuksen soveltamistapoihin (ks. vastaavasti edellä 875 kohdassa mainittu asia BPB v. komissio, tuomion 255 kohta).

877. Lisäksi oikeuskäytännössä on todettu, että silloin kun on kysymys kokonaisvaltaisesta sopimuksesta, joka ulottuu usealle vuodelle, muutamien kuukausien kulumisella yhteistoimintajärjestelyn ilmenemismuotojen välillä ei ole juurikaan merkitystä. Se, että eri toimenpiteet kuuluvat kokonaissuunnitelmaan niiden saman tavoitteen vuoksi, on sitä vastoin ratkaisevaa (edellä 875 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomion 260 kohta ja edellä 875 kohdassa mainittu asia BPB v. komissio, tuomion 256 kohta).

878. Siltä osin kuin Iittalan väitteet voidaan tulkita siten, ettei sen mukaan tällaista suunnitelmaa ollut, on riittävää todeta, että yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen käsite koskee juuri tilannetta, jossa useat yritykset ovat osallistuneet rikkomiseen, joka muodostuu jatkuvasta käyttäytymisestä, jolla on yksi taloudellinen tavoite eli kilpailun vääristäminen, tai itsenäisistä rikkomisista, joita yhdistävät sama tarkoitus (kaikilla osatekijöillä sama tarkoitus) ja samat subjektit (samat yritykset, jotka ovat tietoisia yhteiseen tarkoitukseen osallistumisesta) (ks. vastaavasti edellä 875 kohdassa mainittu asia BPB v. komissio, tuomion 257 kohta).

879. Siltä osin kuin kysymys on Iittalan väitteestä, jonka mukaan se, että vain harvat yritykset osallistuivat tiettyihin kilpailunvastaisiin ilmenemismuotoihin ja että tietyt yritykset eivät osallistuneet näihin ilmenemismuotoihin, merkitsee, että rikkomista ei ollut pidettävä yhtenä kokonaisuutena, riittää kun todetaan, että sillä, että yritys ei ole osallistunut kaikkiin kilpailunvastaisen toiminnan muodostaviin seikkoihin tai että sen osuus on ollut vähäinen niillä osa-alueilla, joihin se on osallistunut, ei ole merkitystä näytettäessä toteen kilpailusääntöjen rikkomista sen osalta. Nämä seikat on otettava huomioon ainoastaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa ja mahdollisesti sakon määrää määritettäessä (ks. vastaavasti edellä 875 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomion 86 kohta ja edellä 875 kohdassa mainittu asia BPB v. komissio, tuomion 258 kohta). Joka tapauksessa on selvää, että Iittala on itse osallistunut kaikkiin kilpailunvastaisen toiminnan muodostaviin seikkoihin.

880. Kuten oikeuskäytännössä on vielä todettu, vaikka EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat ovat väistämättä sellaisten useiden yritysten yhteistyön tulosta, jotka kaikki yhdessä ovat syyllistyneet rikkomiseen, niiden osallistuminen voi saada erilaisia muotoja muun muassa sen mukaan, millainen on kyseisten markkinoiden luonne ja mikä on kunkin yrityksen asema näillä markkinoilla, sen mukaan, mihin tavoitteisiin pyritään, ja sen mukaan, millaisia täytäntöönpanotapoja valitaan tai suunnitellaan. Tästä seuraa, että pelkästään se, että kukin yritys osallistuu rikkomiseen itselleen ominaisella tavalla, ei vaikuta rikkomisen luokitteluun yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi ja jatketuksi (ks. vastaavasti edellä 875 kohdassa mainittu asia BPB v. komissio, tuomion 259 ja 260 kohta).

881. Edellä esitetyn perusteella on hylättävä Iittalan väitteet, joiden mukaan sen toimintaa ei voida arvioida yhtenä yhtenäisenä kilpailunrajoituksena.

Johtopäätös kilpailunrajoituksen olemassaolosta

882. Markkinaoikeus katsoo, arvioiden asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuudessaan asian taloudellisessa ja oikeudellisessa asiayhteydessä, että Iittalan ja sen tässä päätöksessä edellä yksilöityjen jälleenmyyjien välillä oli kilpailunrajoituslain 4 §:n vastainen sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa ainakin huhtikuusta 2004 loppuvuoteen 2007.

883. Näin ollen on vielä tutkittava, olisiko Iittalan menettelyyn pitänyt soveltaa kilpailunrajoituslain 5 §:ää.

1.3 Kilpailunrajoituslain 5 §:n mahdollinen soveltaminen Iittalan hinnoitteluun

1.3.1 Sovellettavat oikeusohjeet

884. Kilpailunrajoituslain 5 §:n mukaan lain 4 §:ssä säädetty kielto ei kuitenkaan koske sellaista elinkeinonharjoittajien välistä sopimusta, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöstä tai elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistettua menettelytapaa, tai sellaista sopimusten, päätösten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmää, joka:

1) osaltaan tehostaa tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä;
2) jättää kuluttajille kohtuullisen osuuden näin saatavasta hyödystä;
3) ei aseta asianomaisille elinkeinonharjoittajille rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi; ja
4) ei anna näille elinkeinonharjoittajille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia hyödykkeitä.

885. Kilpailunrajoituslain esitöiden (HE 11/2004 vp s. 33) mukaan lain 5 §:n, jossa siis säädetään lain 4 §:n poikkeuksista, tarkoituksena on täydentää lain 4 §:n mukaista horisontaalisten ja vertikaalisten kilpailunrajoitusten sääntelyä siten, että 4 §:n kielto ei koske sellaisia merkittävästi kilpailua estäviä, rajoittavia tai vääristäviä sopimuksia, päätöksiä tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla on positiivisia vaikutuksia tuotantoon, jakeluun tai tekniseen tai taloudelliseen kehitykseen. Esitöiden mukaan kilpailunrajoituslain 5 § perustuu EY 81 artiklan 3 kohtaan ja sen tulkinnassa on käytettävä apuna EY 81 artiklan soveltamiskäytäntöä sekä erityisesti EY 81 artiklan 3 kohdan tulkintaa selventäviä komission ja neuvoston ryhmäpoikkeusasetuksia ja suuntaviivoja (HE 11/2004 vp s. 33 ja 34).

886. EY 81 artiklan 3 kohdan mukaan voidaan julistaa, että EY 81 artiklan 1 kohdan määräykset eivät koske yritysten välistä sopimusta tai yritysten välisten sopimusten ryhmää, yritysten yhteenliittymän päätöstä tai yritysten yhteenliittymien päätösten ryhmää, yhdenmukaistettua menettelytapaa tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmää, joka osaltaan tehostaa tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä jättäen kuluttajille kohtuullisen osuuden näin saatavasta hyödystä: a) asettamatta asianomaisille yrityksille rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi; b) antamatta näille yrityksille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia tuotteita.

887. Kuten edellä 417 kohdasta ilmenee, komissio on antanut vuonna 1999 ryhmäpoikkeusasetuksen EY 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelyjen ryhmiin. Tätä ryhmäpoikkeusasetusta ei kuitenkaan sovelleta nyt esillä olevassa asiassa kyseessä olevaan määrähinnoitteluun. Edellä 864 kohdasta puolestaan käy ilmi, että komissio on antanut vuonna 2004 suuntaviivat EY 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta.

888. Oikeuskäytännön mukaan EY 81 artiklan 3 kohdan mukaisen yksittäispoikkeuksen myöntäminen edellyttää kyseisessä artiklassa määrättyjen edellytysten täyttymistä kumulatiivisesti (ks. edellä 589 kohdassa mainittu asia JCB Service v. komissio, tuomion 187 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

889. Markkinaoikeus muistuttaa myös, että lähtökohtaisesti mille tahansa sopimukselle, jolla rajoitetaan kilpailua joko sen vaikutusten tai tarkoituksen vuoksi, voidaan myöntää poikkeus (ks. edellä 428 kohdassa mainittu asia GlaxoSmithKline Services v. komissio, tuomion 233 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

890. Oikeuskäytännön mukaan EY 81 artiklan 3 kohdan soveltamiselle on asetettu tiettyjä edellytyksiä, joiden täyttyminen on sekä välttämätöntä että riittävää. Ensinnäkin edellytetään, että asianomainen sopimus osaltaan tehostaa tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä, toiseksi, että se jättää kuluttajille kohtuullisen osuuden näin saatavasta hyödystä, kolmanneksi, että sillä ei aseteta asianomaisille yrityksille rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä, ja neljänneksi, että sillä ei anneta näille yrityksille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia tuotteita (ks. edellä 428 kohdassa mainittu asia GlaxoSmithKline Services v. komissio, tuomion 234 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

891. Komission EY 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta antamien suuntaviivojen 46 kohdassa on todettu olevan epätodennäköistä, että vakavat kilpailunrajoitukset täyttävät EY 81 artiklan 3 kohdan edellytykset. Yleensä tällaisia rajoituksia sisältävät sopimukset eivät täytä EY 81 artiklan 3 kohdan ainakaan kahta ensimmäistä edellytystä, koska ne eivät tuota objektiivista taloudellista etua eivätkä ne hyödytä kuluttajia. Tällaiset sopimukset eivät myöskään yleensä ole kolmannen edellytyksen mukaisesti välttämättömiä.

892. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan henkilön, joka vetoaa EY 81 artiklan 3 kohtaan, on osoitettava vakuuttavien perustelujen ja todisteiden avulla, että nämä edellytykset täyttyvät (ks. edellä 428 kohdassa mainittu asia GlaxoSmithKline Services v. komissio, tuomion 235 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

893. Kilpailuviranomaisen näyttövelvollisuuden osalta oikeuskäytännössä on todettu, että tämän on puolestaan tutkittava riittävällä tavalla näitä perusteluja ja todisteita eli selvitettävä, osoittavatko ne, että EY 81 artiklan 3 kohdan soveltamisedellytykset täyttyvät. Tietyissä tapauksissa nämä perustelut ja todisteet voivat olla sellaisia, että ne edellyttävät kilpailuviranomaiselta selityksiä tai näkemyksensä oikeuttamista, ja mikäli kilpailuviranomainen ei toimi näin, voidaan päätellä, että todistustaakka, joka on EY 81 artiklan 3 kohtaan vetoavalla henkilöllä, on täytetty (ks. edellä 428 kohdassa mainittu asia GlaxoSmithKline Services v. komissio, tuomion 236 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

894. Selvitysvastuu on siis yrityksellä, joka haluaa, että EY 81 artiklan 3 kohdan tai vastaavasti kilpailunrajoituslain 5 §:n mukaista poikkeusta sovelletaan siihen. Tosiseikat, joihin kyseinen yritys vetoaa, voivat kuitenkin olla sellaisia, että toisen osapuolen velvollisuutena on esittää selitys tai perustelu, jonka puuttuessa on mahdollista päätellä, että selvitysvastuu on täytetty (ks. vastaavasti edellä 424 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat GlaxoSmithKline Services ym. v. komissio ym., tuomion 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

1.3.2 Oikeudellinen arviointi

895. Iittala on vastineessaan Kilpailuvirastolle väittänyt, että sen menettely on johtanut kilpailunrajoituslain 5 §:ssä tarkoitettuihin tehokkuusetuihin. Iittalan mukaan sen jälleenmyyjinä toimivien erikoisliikkeiden ja halpamyymälöiden kanssa solmittujen yhteistoiminta-/jakelusopimusten ja tuotekohtaisten jakelutiesopimusten käyttöönoton taustalla oli Iittalan jakelumallin kehittyminen. Halpamyymälöiden rooliksi oli määritelty tuotteiden valtakunnallinen saatavuus. Iittalan mukaan tuotteiden lanseerauksen ja uudistuksen vuoksi tuotekohtaisten jakelutiesopimusten kohteena olleisiin tuotteisiin liittyi erikoisliikkeiden ja halpamyymälöiden osalta erityinen tarve suojata brändiä esillepanon, vaadittavan koulutuksen ja valikoiman osalta. Iittalan mukaan myös tuotekohtaisten jakelutiesopimusten hinnoittelukohdan suositukset liittyivät brändinhallintaan. Iittala oli huolissaan siitä, että varsinkin halpamyymälät käyttäisivät kyseisiä uusia tai uudistuneita tuotteita niin sanottuina sisäänvetotuotteina. Tällaisen polkumyyntityyppisen hinnoittelun torjumiseksi Iittalalla oli tarvetta viestittää jälleenmyyjilleen aktiivisesti tuotteiden suositushinnoista.

896. Iittala on vastineessaan Kilpailuvirastolle vedonnut komission luonnokseen uusiksi vertikaalisiksi suuntaviivoiksi ja katsonut tilanteensa vastaavan näissä kuvattua esimerkkiä määrähinnoittelun tuomista tehokkuuseduista tilanteessa, jossa valmistaja tuo uuden tuotteen markkinoille.

897. Ensimmäisen edellytyksen osalta Iittala on vastineessaan Kilpailuvirastolle todennut, että tuotekohtaiset jakelutiesopimukset tehostivat tuotteiden jakelua, koska Iittalan uusien ja uudistuneiden tuoteperheiden saatavuus haja-asutusseudulla parantui oleellisesti niiden tultua kuluttajien saataville myös erikoisliikkeisiin ja halpamyymälöihin.

898. Toisen edellytyksen osalta Iittala on todennut, että ilman tuotekohtaisten jakelutiesopimusten ja niiden brändinhallintaan liittyvien kohtien mahdollistamaa laajempaa jakelua kuluttajat eivät olisi pystyneet ostamaan Iittalan uusia tai uudistuneita tuotteita esimerkiksi halpamyymälöistä, vaan kuluttajat olisivat usein joutuneet matkustamaan kymmenien kilometrien päähän lähimpään tuotteita myyvään pisteeseen.

899. Kolmannen edellytyksen osalta Iittala on todennut tuotekohtaisissa jakelutiesopimuksissa olleiden ohjeiden tuotevalikoimasta, hinnoittelusta, esillepanosta ja jälleenmyyjiltä edellytetystä asiantuntemuksesta olleen välttämättömiä, jotta Iittala pystyi suojaamaan uusien ja uudistuneiden tuotteidensa brändiä salliessaan niiden jakelun myös erikoisliikkeissä ja halpamyymälöissä.

900. Neljännestä edellytyksestä Iittala on vastineessaan Kilpailuvirastolle todennut, että tuotekohtaiset jakelutiesopimukset eivät antaneet Iittalalle mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia hyödykkeitä Iittalaan sekä kilpailevien kotimaisten ja ulkomaisten tavarantoimittajien että merkittävää ostovoimaa käyttävien jälleenmyyjien taholta kohdistuneen voimakkaan kilpailupaineen vuoksi. Tuotekohtaisten jakelutiesopimusten avulla jälleenmyyjien välinen kilpailu Iittalan mukaan itse asiassa lisääntyi verrattuna tilanteeseen, jossa Iittalan uusia ja uudistuneita tuotteita ei suppeamman jakelun vuoksi olisi ollut saatavilla erikoisliikkeissä ja halpamyymälöissä.

901. Kilpailuvirasto on esityksessään katsonut, ettei Iittala ollut vastineessaan esittänyt todennettavia tehokkuusetuja kilpailunrajoituslain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi Iittalan yleisessä tasolla olevat perustelut ovat Kilpailuviraston mukaan lähtökohdiltaan väärät, koska Iittalan brändinhallintaan liittyvät perustelut lähinnä kuvaavat sitä, miksi Iittala ryhtyi kilpailunrajoituslain vastaiseen toimintaan, mutta eivät sitä, miksi se tulisi sallia. Kilpailuvirasto on lisäksi todennut, että vaikka Iittalan esittämien perustelujen pohjalta ei ollut mahdollista suorittaa varsinaista tehokkuuspunnintaa, rajoitusta ei kuitenkaan voitu pitää välttämättömänä esitettyjen tehokkuusetujen saavuttamiseksi. Kilpailuvirasto on vielä esityksessään todennut, että Iittalan esittämä tehokkuuspuolustus koski yksinomaan Iittalan halpamyymälöiden ja erikoisliikkeiden kohdalla tarpeelliseksi katsomaa brändinhallintaa, ottamatta kantaa määrähinnan tarpeellisuuteen liikesuhteissa päivittäistavarakaupan ja tavarataloketjujen kanssa. (esityksen 264–268 kohta)

902. Markkinaoikeus toteaa ensiksi Kilpailuviraston esityksestä käyvän ilmi, että toisin kuin Iittala on väittänyt, Kilpailuvirasto ei ole esittänyt, että koska kyseessä on määrähinnoittelu, Iittala ei voisi vedota tehokkuusperusteluihin.

903. Seuraavaksi markkinaoikeus toteaa Iittalan sen väitteen johdosta, jonka mukaan Kilpailuvirasto on laiminlyönyt selvitysvelvollisuutensa, että Iittalan viittaamassa oikeuskäytännössä on todettu, että yrityksillä on oikeus siihen, että kilpailuviranomainen tarkoituksenmukaisella tavalla tutkii EY 81 artiklan 3 kohdan soveltamista koskevat pyynnöt ja että tätä varten kilpailuviranomainen ei voi vain vaatia yrityksiltä, että niiden on todistettava poikkeukseen vaadittavien edellytysten täyttyminen, vaan sen on hyvän hallintotavan mukaisesti myötävaikutettava omilla menetelmillään aiheellisten tosiseikkojen ja olosuhteiden selvittämiseen (yhdistetyt asiat 56/64 ja 58/64, Consten ja Grundig v. komissio, tuomio 13.7.1966, Kok., s. 429, Kok. Ep. I, s. 275).

904. Markkinaoikeus muistuttaa edellä 892 kohdassa mainitusta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraavan, että yrityksen, joka vetoaa kilpailunrajoituslain 5 §:ään, on osoitettava vakuuttavien perustelujen ja todisteiden avulla, että pykälässä asetetut edellytykset täyttyvät. Siten näyttötaakan jakautumista on markkinaoikeuden näkemyksen mukaan tulkittava niin, että vain siinä tapauksessa, että yritys on ylipäänsä esittänyt vakuuttavia perusteluja ja todisteita kilpailunrajoituslain 5 §:n edellytysten täyttymisestä, nämä voivat olla sellaisia, että ne edellyttävät Kilpailuvirastolta selityksiä tai näkemyksensä oikeuttamista, ja mikäli Kilpailuvirasto ei toimi näin, voidaan päätellä, että todistustaakka, joka on kilpailunrajoituslain 5 §:ään vetoavalla yrityksellä, on täytetty (ks. vastaavasti edellä 893 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö).

905. Tältä osin markkinaoikeus toteaa, että Iittala on itse todennut markkinaoikeudelle antamassaan vastauksessa Kilpailuviraston esitykseen, että se ”ei tehnyt aikaisemmin tehokkuusarviointia hinnoittelusta, sillä Iittala on mieltänyt hinnoittelunsa sallituksi suositushinnoitteluksi. Iittalan käyttämän ulkopuolisen lakimiehen esittämän kannan mukaan Iittalan hinnoittelu oli väitetyn kilpailunrajoituksen aikana lainmukaista”. Näin ollen Iittala on itse myöntänyt, että se ei ole täyttänyt sille kuuluvaa selvitysvastuuta. Iittalan Kilpailuvirastolle esittämien yleisten väitteiden nojalla, joita ei ole millään tavoin vahvistettu todisteilla, ei voida kääntää näyttötaakkaa Kilpailuvirastolle.

906. Markkinaoikeus toteaa vielä ensimmäisen edellytyksen osalta, että oikeuskäytännön mukaan jotta sopimukselle voitaisiin myöntää poikkeus EY 81 artiklan 3 kohdan nojalla, sen on osaltaan tehostettava tuotantoa tai tavaroiden jakelua taikka edistettävä teknistä tai taloudellista kehitystä. Tällä tehostamisella ei tarkoiteta niitä kaikkia etuja, joita tähän sopimukseen osallistuvat yritykset saavat toiminnastaan, vaan sellaista huomattavaa objektiivista hyötyä, joka voi korvata sopimuksesta kilpailulle aiheutuvat haitat (ks. edellä 424 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat GlaxoSmithKline Services ym. v. komissio ym., tuomion 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

907. Markkinaoikeus toteaa, että Iittala ei ole esittänyt Kilpailuvirastolle minkäänlaisia tosiseikkoja koskevia perusteluja ja todisteita, joiden nojalla Kilpailuvirasto olisi ylipäänsä voinut tutkia, onko Iittala osoittanut vakuuttavalla tavalla, että kyseessä olevan sopimuksen pitäisi mahdollistaa huomattavan objektiivisen hyödyn saaminen (ks. tältä osin edellä 428 kohdassa mainittu asia GlaxoSmithKline Services v. komissio, tuomion 248 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kuten EY 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta annettujen suuntaviivojen 55 kohdassa on todettu, koska EY 81 artiklan 1 kohtaa sovelletaan ainoastaan tapauksiin, joissa sopimuksella on todennäköisesti kielteisiä vaikutuksia kilpailijoihin ja kuluttajiin, tehokkuusetuja koskevat väitteet on vahvistettava todisteilla, jotta ne voidaan varmistaa. Väitteet, joita ei ole todennettu, hylätään. Riippumatta siitä, voidaanko sellaista seikkaa, että Iittalan tuotteita on saanut useammasta jakelupisteestä kuin aiemmin, pitää huomattavan objektiivisen hyödyn saamisena ja riittävänä tehokkuusetuna, Iittalan markkinaoikeudelle antamaansa vastaukseen liittämät kaksi Suomen karttaa, joihin on merkitty Iittalan tuotteiden jakelupoisteet vuosina 2000 ja 2007, eivät riitä osoittamaan tällaista hyötyä. (Iittalan vastauksen liite 5) Kuten Kilpailuvirasto on todennut, vuonna 2005 olemassa ollutta jakeluverkostoa ei voida pitää merkityksellisenä vertailukohtana arvioitaessa esityksen kohteena olevien vuodesta 2005 eteenpäin solmittujen määrähintaehtojen väitettyjä vaikutuksia. Joka tapauksessa Iittalan jakelupisteet ovat maantieteellisesti kattaneet koko Suomen jo vuonna 2000.

908. Iittala ei ole osoittanut myöskään muiden edellytysten osalta Kilpailuvirastolle vakuuttavia perusteluja tai todisteita kilpailunrajoituslain 5 §:n edellytysten täyttymisestä, vaan se on ainoastaan yleisellä tasolla todennut, miksi se on ryhtynyt määrähinnoitteluun ja esittänyt yleisiä väitteitä siitä, mitä etuja hinnoittelusta on sen mielestä seurannut.

909. Markkinaoikeus katsoo, että Iittala ei ole osoittanut oikeuskäytännössä vaaditulla tavalla Kilpailuvirastolle vakuuttavien perustelujen ja todisteiden avulla, että kilpailunrajoitusalain 5 §:ssä asetetut edellytykset täyttyvät. Näin ollen todistustaakka ei ole kääntynyt eikä Iittala voi vedota siihen, että Kilpailuvirasto olisi laiminlyönyt selvitysvelvollisuutensa.

910. Markkinaoikeus toteaa vielä, että siltä osin kuin Iittala on väittänyt tuoneensa selvästi esille, että sen tehokkuusperustelut koskivat halpamyymälöiden ohella myös päivittäistavarakauppaa (marketit), jotka olivat laajennuksia sen aikaisempaan valikoivaan jakeluun, Iittalan Kilpailuvirastolle toimittamassa vastineessa on tältä osin mainittu vain erikoisliikkeet ja halpamyymälät. Markkinaoikeudelle osoitetuissa kirjelmissä on toki viitattu myös marketteihin. Joka tapauksessa markkinaoikeus toteaa, että kuten edellä on todettu, Iittalan kilpailunvastainen toiminta kohdistui myös tavarataloihin, kuten Sokokseen ja Stockmanniin, eikä näiden osalta ole siten esitetty minkäänlaisia tehokkuusperusteluja.

911. Niiden Iittalan väitteiden osalta, joiden mukaan Kilpailuvirasto ei ole ottanut esityksessään huomioon Iittalan valikoivan jakelun piirteitä, on riittävää todeta, että Iittala ei ole vedonnut näihin Kilpailuvirastolle antamassaan vastineessa. Joka tapauksessa määrähinnoittelua ei voida pitää sallittuna nyt esillä olevan asian olosuhteissa tällaisillakaan perusteilla. Markkinaoikeus toteaa vielä, että Kilpailuviraston esityksen kohteena eivät ole olleet Iittalan ja sen jälleenmyyjien välisten jakelutiesopimusten muut kuin hinnoittelua koskevat sopimuslausekkeet (tuotevalikoimaedellytykset, esillepano, asiantuntijamyyjä).

912. Siltä osin kuin Iittala on vedonnut komission uusiin, vuonna 2010 antamiin edellä 418 kohdassa mainittuihin suuntaviivoihin vertikaalisista rajoituksista, markkinaoikeus muistuttaa, että nämä suuntaviivat, jotka eivät sido unionin tuomioistuimia eivätkä kansallisia tuomioistuimia, eivät ajallisesti koske nyt esillä olevaa asiaa. Näin ollen ei ole tarpeen tutkia näiden suuntaviivojen valossa Iittalan väitteitä, joiden mukaan jälleenmyyntihinnan määrääminen ei kuitenkaan pelkästän rajoita kilpailua vaan saattaa johtaa erityisesti toimittajan harjoittamana myös tehokkuusetuihin. Joka tapauksessa markkinaoikeus toteaa suuntaviivoissa esimerkkinä mainitun uuden hyödykkeen markkinoille tuonnin osalta, että nyt esillä olevassa asiassa Iittalan määrähinnoittelu ei koskenut pelkästään uusia tai uudistettuja tuotteita. Lisäksi näissä suuntaviivoissa on todettu vapaamatkustajuuden osalta, että osoittaessaan, että SEUT 101 artiklan 3 kohdan (aiemmin EY 81 artiklan 3 kohta) edellytykset täyttyvät, osapuolten on samalla osoitettava vakuuttavasti, että jälleenmyyntihinnan määräämistä koskevan sopimuksen voidaan odottaa tarjoavan paitsi keinot, myös kannustimen kyseessä oleviin palveluihin mahdollisesti liittyvän vapaamatkustajuuden lopettamiseen vähittäiskauppiaiden välillä, ja että myyntiä edeltävät palvelut hyödyttävät kokonaisuutena tarkasteltuina kuluttajia. Nyt esillä olevassa asiassa ei voida katsoa olevan kysymys suuntaviivoissa mainituista kokemusperäisistä tai monimutkaisista hyödykkeistä, joihin liittyisi erityisiä lisäpalveluita.

913. Markkinaoikeus katsoo edellä esitetyn perusteella, että kilpailunrajoituslain 5 §:n soveltamisedellytykset eivät täyty esillä olevassa asiassa.

914. Näin ollen asiassa on vielä arvioitava kilpailunrajoituslain 7 §:ssä tarkoitetun seuraamusmaksun mahdollista määräämistä Iittalalle.


2 SEURAAMUSMAKSUN MÄÄRÄÄMINEN

915. Kilpailunrajoituslain 7 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo 4 tai 6 §:n säännöksiä tai EY 81 tai EY 82 artiklan määräyksiä, määrätään seuraamusmaksu (kilpailunrikkomismaksu), jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana.

916. Markkinaoikeus katsoo, että ottaen huomioon Iittalan menettelyn vakavuuden, ajallisen keston sekä alueellisen ulottuvuuden, menettelyä ei ole pidettävä vähäisenä eikä seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoinkaan pidettävä perusteettomana.

917. Markkinaoikeus toteaa, että Kilpailuviraston esityksessä ei ole pidetty tarpeellisena seuraamusmaksun esittämistä Iittalan jälleenmyyjinä toimineille yrityksille, joten myös markkinaoikeuden päätös rajoittuu Iittalaan.

918. Kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momentin mukaan seuraamusmaksua määrättäessä on otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen kestoaika. Maksu saa olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta.

919. Oikeuskäytännössä on katsottu, että tänä seuraamusmaksun enimmäismäärään vaikuttavana edellisen vuoden liikevaihtona on ensisijaisesti pidettävä seuraamusmaksun ensi asteena määräävän markkinaoikeuden päätöstä edeltävän vuoden liikevaihtoa (KHO 2009:83, 1167 kohta). Asiassa esitetystä selvityksestä käy ilmi, että Iittala Group Oy Ab:n, jolle seuraamusmaksua on esitetty, maailmanlaajuinen liikevaihto vuonna 2010 oli 151,1 miljoonaa euroa.

920. Seuraamusmaksun määräämistä koskevassa oikeuskäytännössä menettelyn keston ja laajuuden sekä sen moitittavuuden ja vahingollisuuden osalta on kiinnitetty huomiota myös erityisesti rikkomuksen kohteena olevilta markkinoilta yritykselle viimeisenä rikkomusvuotena kertyneeseen liikevaihdon määrään.

921. Iittalan näkemystä, jonka mukaan tänä liikevaihtona voidaan ottaa huomioon vain edellä yksilöityjen halpamyymälöiden ja erikoisliikkeiden allekirjoittamien tuotekohtaisten jakelutiesopimusten kattama myynti, ei voida hyväksyä. Kuten edellä tästä päätöksestä käy ilmi, Iittalan kilpailunvastainen menettely on kohdistunut näiden lisäksi myös edellä yksilöityihin ketjuihin kuuluviin yrityksiin ja myös muihin tuotteisiin kuin niihin, joista on ollut tuotekohtainen jakelutiesopimus. Iittala on itse todennut, että myynti ensin mainituille jälleenmyyjille on muodostanut vain pienen osan sen tukkumyynnistä jälleenmyyjille, joten Iittalan esittämää lukua ei voida pitää merkityksellisenä. Asiassa esitetystä selvityksestä käy ilmi, että Iittalan kotimaan liikevaihto vuonna 2007 oli noin 107 miljoonaa euroa.

922. Markkinaoikeus katsoo edellä tässä päätöksessä erityisesti Iittalan menettelyn tarkoituksesta esitetyn perusteella, että kysymyksessä on ollut vakava kilpailunrikkomus. Määrähinnoittelun piirissä olivat pääosin kaikki Iittalan jälleenmyyjät ja useimmat sen tunnetuimmista tuotteista. Markkinaoikeus myös toteaa, että kysymyksessä olevien tuotteiden valmistajan, jolla on keskeinen sija näiden tuotteiden jakelujärjestelmässä, on osoitettava erityistä valppautta ja varmistettava, että se noudattaa kilpailusääntöjä jakelusopimuksia tehdessään (ks. tältä osin vastaavasti asia T-13/03, Nintendo v. komissio, tuomio 30.4.2009, Kok., s. II-975, 79 kohta).

923. Maantieteellisesti menettely kohdistui koko Suomen alueelle, joten kyseessä on valtakunnallinen rikkomus.

924. Markkinaoikeus toteaa, että Iittalan nyt kysymyksessä olevan menettelyn voidaan katsoa alkaneen viimeistään huhtikuussa 2005 ja kestäneen vähintään vuoden 2007 loppupuolelle. Seuraamusmaksun suuruuden arvioinnin kannalta tätä tarkemmalla ajankohdalla ei ole nyt esillä olevan asian olosuhteissa merkitystä, koska asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Iittalan edellä tässä päätöksessä kuvattu vakiintunut ja systemaattinen tapa toimia heijastui sen kaikessa toiminnassa ainakin vähintään kahden ja puolen vuoden ajan.

925. Markkinaoikeus myös muistuttaa kilpailunrajoituksen keston osalta, että kilpailunrajoituslain 4 §:n 1 momentissa kielletään sellaiset sopimukset, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy. Näin ollen vaikka sopimusta, jonka tarkoituksena on rajoittaa kilpailua, ei olisi pantu täytäntöön, on kuitenkin otettava huomioon, miten kauan sopimus on ollut olemassa, toisin sanoen ajanjakso sen tekemisen ja päättymisen välillä (ks. vastaavasti asia T–12/03, Itochu v. komissio, tuomio 30.4.2009, Kok., s. II-909, 109 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Sillä, että olisi ollut pitkiä ajanjaksoja, jolloin sopimuksen määräyksiä ei olisi pantu täytäntöön, ei ole mitään merkitystä rikkomisajanjakson määrittämisessä (ks. vastaavasti edellä tässä kohdassa mainittu asia Itochu v. komissio, tuomion 112 kohta).

926. Markkinaoikeus katsoo, että Iittalaa on pidettävä nyt kysymyksessä olevan rikkomisen johtajana ja alkuunpanijana.

927. Markkinaoikeus toteaa, että Kilpailuvirasto on toimittanut ensimmäisen tarkastuksen Iittalan toimitiloissa jo 4.10.2006. Kuten 10.10.2006 päivätystä tarkastuskertomuksesta käy ilmi, tarkastus toimitettiin sen selvittämiseksi, oliko Iittala syyllistynyt kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tai EY 81 artiklan 1 kohdassa kiellettyyn määrähinnoitteluun. Näin ollen Iittalalle on ollut selvää viimeistään tuosta päivästä lähtien, että sitä epäillään kielletystä määrähinnoittelusta, eikä se voi moittia Kilpailuvirastoa neuvontavelvollisuuden laiminlyönnistä. Kuten edellä tästä päätöksestä käy ilmi, Iittala on silti jatkanut määrähinnoittelua ja alkanut muuttaa käytäntöään ja jakelutiesopimuksiaan vasta syksyllä 2007 tehdyn toisen tarkastuksen jälkeen. Yritys vastaa itse toimintansa lainmukaisuudesta eikä Iittala voi siten vedota siihen, että ensimmäinen kerta, kun Kilpailuvirasto ilmoitti Iittalalle pitävänsä yhtiön menettelyä kiellettynä määrähinnoitteluna, oli 10.10.2007 alkaneen tarkastuksen yhteydessä yhtiölle annetussa tarkastuspäätöksessä.

928. Markkinaoikeus toteaa myös, että kuten edellä läpikäydystä asiakirja-aineistosta käy ilmi, Iittala on kohdistanut painostusta ainakin joihinkin jälleenmyyjiin, jotka eivät halunneet allekirjoittaa tuotekohtaisia jakelutiesopimuksia ja/tai noudattaa Iittalan asettamia vähimmäishintoja.

929. Iittalan väitteeseen siitä, että määrähinnoittelulla ei ole ollut vahingollisia vaikutuksia jälleenmyyjille tai kuluttajille eikä taloudellista hyötyä Iittalalle eikä Kilpailuvirasto ole esittänyt tällaista näyttöä, markkinaoikeus muistuttaa, ja kuten korkein hallinto-oikeus on todennut (KHO 2009:83, 1174 kohta), että kartellista aiheutuneen vahingon määrän tai toisaalta kartellista siihen osallistuneille aiheutuneen taloudellisen hyödyn selvittäminen ei ole edellytyksenä seuraamusmaksun määräämiselle. Sen sijaan mainitut seikat voivat vaikuttaa määrättävän seuraamusmaksun suuruuteen, koska yritys ei saa hyötyä kilpailunrajoituksesta. Vanhaa kilpailunrajoituslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 162/1991) mukaan seuraamusmaksun määrän tulee ylittää kilpailunrajoituksella mahdollisesti saavutettu hyöty. Nyt esillä olevassa asiassa ei kuitenkaan ole esitetty selvitystä mahdollisesta saavutetusta hyödystä määrähinnoittelun osalta.

930. Iittalan väitteeseen siitä, että Kilpailuviraston esittämä seuraamusmaksu on täysin ylimitoitettu ja poikkeaa vallitsevasta oikeuskäytännöstä, markkinaoikeus toteaa, että nyt esillä olevassa asiassa on kokonaisuudessaan arvioituna kysymys laadultaan ja laajuudeltaan tähän saakka vakavimmasta tuomioistuimessa käsiteltävänä olevasta vertikaalisesta kilpailunrajoituksesta Suomessa vuonna 2004 toteutuneen seuraamusmaksua koskeneen lainsäädäntömuutoksen jälkeen. Aikaisemmista seuraamusmaksua koskevista päätöksistä ei siten ole voinut muodostua oikeutettua odotusta vallitsevasta seuraamusmaksutasosta nyt kyseessä olevan tyyppisessä kilpailunrajoitusasiassa. Lisäksi markkinaoikeus toteaa, että yritysten on otettava huomioon, että Kilpailuvirastolla on mahdollisuus esittää aiemmin soveltamastaan tasosta korkeampaa seuraamusmaksua ja että markkinaoikeudella on myös oikeus määrätä aiempaa tasoa korkeampi maksu (ks. tältä osin vastaavasti edellä 922 kohdassa mainittu asia Nintendo v. komissio, tuomion 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

931. Ottaen huomioon erityisesti edellä ilmenevän kilpailunrajoituksen laadun, laajuuden ja kestoajan, markkinaoikeus harkitsee Iittala Group Oy Ab:lle määrättävän kilpailunrajoituslain 7 §:ssä tarkoitetun seuraamusmaksun määräksi 3.000.000 euroa.


3 OIKEUDENKÄYNTIKULUT

932. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Asianosaisesta säädettyä sovelletaan säännöksen mukaan myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

933. Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen Iittala Group Oy Ab saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.


4 LOPPUTULOS

934. Markkinaoikeus määrää Iittala Group Oy Ab:n maksamaan valtiolle kilpailunrajoituslain 7 §:ssä tarkoitettuna seuraamusmaksuna 3.000.000 euroa.

935. Markkinaoikeus hylkää Iittala Group Oy Ab:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

III MUUTOKSENHAKU

936. Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 2 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

937. Valitusosoitus on liitteenä.


Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kimmo Mikkola, Nina Korjus ja Olli Wikberg sekä asiantuntijajäsen Merja Karhapää.



 
Julkaistu 20.12.2011