MAO:278/20

Kilpailu- ja kuluttajavirasto > SF Anytime AB

kilpailunrajoitusasia - määräävän markkina-aseman väärinkäyttö - asian poistaminen käsittelystä Kilpailu- ja kuluttajavirastossa - valitusoikeus - perusteluvelvollisuus

Diaarinumero: 2019/248
Antopäivä: 17.6.2020

Päätös, josta valitetaan

Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätös 18.6.2019 (dnro 184/KKV14.00.00/2015)

Asian tausta

Toimenpidepyyntö

SF Anytime AB (jäljempänä myös toimenpidepyynnön tekijä tai valittaja) on 29.4.2015 päivätyssä toimenpidepyynnössään pyytänyt Kilpailu- ja kuluttajavirastoa (jäljempänä myös virasto) selvittämään, onko Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry (jäljempänä myös Teosto) syyllistynyt kilpailulain 7 §:n mukaiseen kiellettyyn määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, sekä pyytänyt virastoa ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin määräävän markkina-aseman väärinkäytön lopettamiseksi.

Toimenpidepyynnön tekijän mukaan Teosto on syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön syrjimällä digitaalista elokuvien vuokraustoimintaa harjoittavia yrityksiä hinnoittelemalla niiltä perittävät tekijänoikeusmaksut yli kaksi kertaa korkeammalle tasolle verrattuna tekijänoikeuskorvaukseen, joka peritään fyysistä elokuvien vuokraustoimintaa harjoittavilta yrityksiltä. Toimenpidepyynnön tekijän mukaan tekijänoikeusmaksujen syrjivä ja läpinäkymätön hinnoittelu on asettanut digitaalista elokuvien vuokraustoimintaa harjoittavat yritykset epäedulliseen kilpailuasemaan perinteistä fyysistä elokuvien vuokrausta harjoittaviin yrityksiin nähden.

Lisäksi toimenpidepyynnön tekijän mukaan Teosto on syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön sitomalla toimenpidepyynnön tekijän maksettavaksi tulevan, vuosia 2005–2014 koskevan retroaktiivisen maksun ja tulevaa aikaa koskevat maksut yhteen.

Toimenpidepyynnön tekijä on edelleen esittänyt, että Teoston käyttämä liikevaihdon laskentatapa, joka toimii tekijänoikeuskorvauksen perusteena, ei ole oikeudenmukainen eikä hyväksyttävä. Toimenpidepyynnön tekijän mukaan digitaalista elokuvien vuokraustoimintaa harjoittavien toimijoiden osalta tekijänoikeuskorvauksen perusteena olevaan liikevaihtoon sisällytetään kaikki toiminnanharjoittajalle Suomesta kertyvä liikevaihto, kuten esimerkiksi t-paitojen myynnistä saatavat tulot. Sen sijaan fyysistä elokuvien vuokraustoimintaa harjoittavat yritykset eivät maksa tekijänoikeuskorvauksia esimerkiksi makeisten myynnistä.

Toimenpidepyynnön tekijä on vielä esittänyt, että toisin kuin digitaalista elokuvien vuokraustoimintaa harjoittavat yritykset, fyysistä elokuvien vuokraustoimintaa harjoittavat yritykset eivät maksa Teostolle minkäänlaista korvausta angloamerikkalaisten elokuvien vuokrauksesta. Toimenpidepyynnön tekijän mukaan Teoston menettely on ollut tältäkin osin syrjivää.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston valituksenalainen päätös

Perustelut

Asiassa on sovellettu muun ohella kilpailulain 31 §:ää, jossa on säädetty asian käsittelystä Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.

Virasto on vastaanottanut asian selvittämiseksi kirjallisia ja suullisia selvityksiä Teostolta, SF Anytime AB:lta sekä muilta markkinatoimijoilta.

Digitaalisessa elokuvien vuokrauksessa tarvitaan Teoston digitaalisia tilausvideopalveluja (transactional video on demand, jäljempänä TVOD-palvelu) koskeva lupa. TVOD-palveluja koskevasta luvasta perittävä korvaus määräytyy palvelussa tarjottavien digitaalisten sisältöjen musiikkipitoisuuksien mukaan. Digitaalisiin vuokraelokuviin sisältyvästä musiikista peritään korvaus, joka on 3,5 prosenttia vuokrausta harjoittavan yrityksen liikevaihdosta. Korvauksen perusteena käytettävään liikevaihtoon lasketaan loppukäyttäjien maksamien tilausmaksujen lisäksi kaikki sellaiset tuloerät, jotka ilmentävät lupaa hakeneen yrityksen musiikin käytöstä saamaa hyötyä.

Perinteisessä fyysisessä elokuvien vuokrauksessa tarvitaan sen sijaan kuvatallenteita koskeva musiikinkäyttölupa, jonka myöntää Nordic Copyright Bureau (jäljempänä NCB). Lupa sisältää oikeuden valmistaa musiikkia sisältäviä fyysisiä elokuvatallenteita ja levittää niitä yleisön saataviin myynti- ja vuokraustarkoituksessa. Korvaus fyysisiin elokuvatallenteisiin sisältyvästä musiikista peritään jo tuotantoketjun aiemmassa vaiheessa elokuvien levitystä harjoittavilta yrityksiltä. Korvaus on 2,5725 prosenttia elokuvien levittäjän liikevaihdosta, johon lasketaan ne tulot, jotka levittäjä saa myydessään elokuvatallenteet eteenpäin tukku- tai vähittäiskauppiaille. NCB välittää perimänsä korvaukset Teostolle, joka tilittää ne edelleen edustamilleen oikeudenhaltijoille.

Kotimaisen musiikin lisäksi Teosto perii digitaalista elokuvien vuokrausta harjoittavilta yrityksiltä korvausta elokuvissa esitettävästä angloamerikkalaisesta musiikista. Teoston oikeus periä korvaus perustuu angloamerikkalaisten tekijänoikeusjärjestöjen kanssa solmittuihin vastavuoroisuussopimuksiin. Angloamerikkalaisesta musiikista ei sen sijaan peritä korvausta fyysisten elokuvatallenteiden levittäjiltä, koska angloamerikkalaisten elokuvien osalta lähtökohtana on, että tarvittavat valmistus- ja levitysoikeudet on hankittu jo elokuvien tuotantovaiheessa.

Teostolla on oikeuskäytännössä useaan otteeseen arvioitu olevan määräävä markkina-asema säveltaiteen tekijänoikeuksien kollektiivisessa hallinnoinnissa Suomessa. Viraston mukaan asian käsittelyn yhteydessä ei ole ilmennyt sellaisia uusia seikkoja, joiden perusteella aikaisempia linjauksia Teoston määräävästä markkina-asemasta tulisi arvioida uudelleen.

Asiassa saadun selvityksen perusteella Teoston tekijänoikeusmaksujen hinnoitteluperusteet eivät ole olleet täysin yhdenmukaisia eri teknologioiden ja jakelukanavien kesken. Vuokraelokuvia koskevien musiikinkäyttölupien hinnoitteluperusteiden eriyttäminen ei vaikuta olleen täysin perusteltua, sillä käyttölupia hyödynnetään samantyyppisesti sekä digitaalisessa että fyysisessä elokuvien vuokraustoiminnassa. Asiassa ei ole kuitenkaan saatu sellaista näyttöä tosiasiallisista kilpailua rajoittavista vaikutuksista, jonka perusteella asian selvittämistä olisi ollut tarpeen jatkaa.

Asiassa saatu selvitys on osoittanut, että fyysistä elokuvien vuokrausta harjoittavat yritykset eivät ole merkittävästi hyötyneet alemmasta hinnoittelusta digitaalista elokuvien vuokrausta harjoittavien yritysten kustannuksella. Tätä näkemystä on puoltanut erityisesti se, että hinnoitteluperusteiden eriyttämisestä huolimatta fyysinen elokuvien vuokraus on vähentynyt merkittävästi viime vuosina, kun taas digitaalinen elokuvien vuokraus on kasvanut tasaisesti saman tarkastelujakson aikana.

Lisäksi hintaerosta aiheutuva kulu ei ole ollut siinä määrin merkittävä digitaalista elokuvien vuokraustoimintaa harjoittavien yritysten kokonaistuloihin ja -kustannuksiin nähden, että se olisi omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen elokuvien vuokraustoimintaa harjoittavien yritysten kesken.

Asiassa ei ole myöskään saatu näyttöä siitä, että Teoston nimenomaisena tarkoituksena olisi kilpailun vääristäminen tai kauppakumppanien sulkeminen markkinoilta. Viraston käsityksen mukaan Teostolla ei ole kannustimia sulkea digitaalista vuokrausta harjoittavia yrityksiä markkinoilta, sillä se hyötyy elokuvien vuokraustoimintaa harjoittavien yritysten keskinäisestä kilpailusta.

Ratkaisu

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on poistanut asian käsittelystä.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

SF Anytime AB on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen ja palauttaa asian Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvitettäväksi. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 41.267,50 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Viraston päätös on perustunut puutteelliseen selvitykseen. Arvioitaessa kulujen vaikutusta kilpailun vääristymiseen asiaa ei olisi tullut arvioida yksinomaan siltä kannalta, kuinka paljon korkeampi valittajan maksama korvaus on ollut verrattuna fyysistä elokuvien vuokraustoimintaa harjoittavien yritysten maksamaan korvaukseen. Arvioinnissa olisi tullut ottaa huomioon myös se, kuinka suuren osan elokuvien vuokraustoimintaa harjoittavien yritysten kustannuksista kysymyksessä oleva korvaus muodostaa. Tekijänoikeusjärjestöille ja elokuvastudioille maksettavat lisenssikorvaukset muodostavat valtaosan digitaalista elokuvien vuokraustoimintaa harjoittavien yritysten kustannuksista.

Virastolla ei ole ollut tietoa siitä, kuinka suuren osan valittajan kustannuksista Teostolle maksettavat tekijänoikeusmaksut muodostavat, sillä se ei ole selvittänyt asiaa valittajalta. Toisin kuin virasto on päätöksessään todennut, tekijänoikeusmaksut muodostavat merkittävän osan valittajan muuttuvista kustannuksista.

Lisäksi virasto on verrannut virheellisesti fyysisten elokuvien vuokraustoiminnan tukkuportaaseen sovellettavaa 2,5725 prosentin korvaustasoa digitaalisen vuokraustoiminnan 3,5 prosentin korvaustasoon. Koska tekijänoikeuskorvaus on kuluttajalle vyörytettävä kulu, sen vaikutusta olisi tullut arvioida vähittäishinnoittelun tasolla. Valittajan arvion mukaan tekijänoikeuskorvauksen osuus fyysisiä elokuvia vuokraavan yrityksen loppukäyttäjältä perimästä hinnasta on noin 1,33 prosenttia. Digitaalisia elokuvia vuokraavan yrityksen osalta tekijänoikeuskorvaus on 3,5 prosenttia. Kuluttaja on siten maksanut lähes 200 prosentin ylihinnan uuden ja tehokkaamman teknologian käytöstä.

Edellä mainittu ero ei ole perusteltu ottaen huomioon, että kuluttajan elokuvassa kuulema musiikki on täsmälleen sama vuokrausmuodosta riippumatta. Lisäksi vuokraustoimintaa harjoittavalle yritykselle elokuvan musiikista koituva hyöty on täsmälleen sama riippumatta siitä, harjoitetaanko vuokraustoimintaa fyysisessä vai digitaalisessa muodossa. Jos elokuvien digitaalisen vuokrauksen kuluttajahinnat olisivat 200 prosenttia alhaisemmalla tasolla, on todennäköistä, että yhä suurempi osa kuluttajista siirtyisi digitaalisen vuokrauksen käyttäjäksi jo pelkästään palvelun hinnan vuoksi.

Elokuvien fyysinen vuokraus ei ole vähentynyt viraston olettamalla tavalla. SF Film Finland Oy:n lukujen perusteella vaikuttaisi siltä, että elokuvien fyysinen vuokraus on kääntynyt vuosien 2015–2017 laskun jälkeen nousuun vuonna 2018. Myös DVD-elokuvien jälleenmyynti on kääntynyt vuonna 2018 nousuun. Elokuvia on mahdollista ostaa omaksi myös TVOD-palvelun kautta ja vuokrausta vastaava hinnoittelun eriyttäminen koskee myös jälleenmyyntiä. Tämä osaltaan lisää kilpailutilanteen vääristymää kahden eri teknologian välillä ja heikentää entisestään TVOD-palvelujen kilpailuasetelmaa suhteessa fyysisiin palveluihin.

Viraston päätös on ollut myös puutteellisesti perusteltu, koska siinä on arvioitu ainoastaan hintasyrjintää. Virasto ei ole arvioinut tekijänoikeuskorvauksen perusteena käytettyä liikevaihdon laskentatapaa, eikä myöskään Teoston tapaa asettaa sovintosopimuksen syntymisen edellytykseksi Teoston vaatiman korvaustason hyväksyminen. Syrjivän hinnoittelun osalta virasto ei ole esittänyt mitään perusteita sille, miksi se ei ole arvioinut korvaustasojen eron vaikutusta nimenomaan kuluttajahinnoittelun tasolla, kuten valittaja on virastolle toimittamissaan selvityksissä esittänyt.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston lausunto

Vaatimukset

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Perusteet

Asiassa tehdyt selvitykset ovat olleet riittäviä ja asianmukaisia. Virastolla on ollut sekä oikeus että velvollisuus olla ryhtymättä asiassa toimenpiteisiin. Valittaja ei ole esittänyt valituksessaan mitään sellaista seikkaa, jonka johdosta asiaa tulisi arvioida viraston päätöksestä poikkeavalla tavalla tai jonka johdosta asia tulisi palauttaa viraston käsittelyyn.

Viraston päätöksessä on käyty läpi tarkasteltuun menettelyyn sovellettavat ja asian ratkaisemisen kannalta tarpeellisten tietojen ja selvitysten määrittämistä ohjaavat arviointiperiaatteet. Virasto on arvioinut Teoston menettelyä kilpailulain 7 §:n sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä myös SEUT) 102 artiklan ja sitä koskevan unionin soveltamiskäytännön nojalla.

Viraston päätöksestä on käynyt ilmi, että menettelyä arvioitaessa on otettu huomioon muun ohella se, kuinka merkittävän osuuden tarkasteltujen lupatuotteiden hinnat ja niiden välinen hinnanero ovat muodostaneet suhteessa elokuvien vuokraustoimintaa harjoittavien toimijoiden kokonaiskustannuksiin ja -tuloihin. Virasto on pyytänyt eräiltä elokuvien vuokraustoimintaa harjoittavilta Teoston asiakkailta selvitystä siitä, kuinka suuren prosenttiosuuden säveltaiteen teosten käytöstä maksettavat tekijänoikeuskorvaukset ovat muodostaneet kyseisen asiakkaan TVOD-palveluun kohdistetuista kokonaiskustannuksista vuosina 2015–2017. Jos tekijänoikeuskorvaus olisi muodostanut merkittävän osuuden kyseisille asiakkaille aiheutuvista kokonaiskustannuksista, hintasyrjinnällä saattaisi olla vaikutusta asiakkaan kilpailuasemaan.

Viraston selvitysten mukaan elokuvastudioille maksettavat lisenssimaksut ovat muodostaneet selvästi valtaosan TVOD-palvelun tarjoamisesta aiheutuvista kokonaiskustannuksista. Sen sijaan musiikin käytöstä Teostolle maksettavat tekijänoikeuskorvaukset ovat muodostaneet viraston saamien tietojen perusteella vuosina 2015–2017 vain vähäisen prosenttiosuuden kyseisten yritysten TVOD-liiketoiminnan kokonaiskustannuksista.

Virasto ei ole pyytänyt valittajalta selvitystä säveltaiteen teosten käytöstä maksettujen tekijänoikeuskorvausten osuudesta valittajan vuokrausliiketoiminnan kokonaiskustannuksiin, koska valittajalla ei ole ollut musiikin käytön edellyttämää käyttölupaa, eikä se näin ollen ole maksanut vuosina 2015–2017 Teostolle mainittuja korvauksia.

Päätöksessä on käyty läpi relevanttien lupatuotteiden väliset erot ja tuotu esille se, että toisin kuin digitaalisessa elokuvien vuokrauksessa, fyysisten elokuvatallenteiden osalta korvaus musiikin käytöstä elokuvien vuokraustoiminnassa peritään tuotantoketjun aiemmassa vaiheessa elokuvien levittäjiltä. Tämä on otettu viraston ratkaisussa huomioon. Viraston ratkaisu ei ole perustunut eri tuotantoportaille tarjottavien lupatuotteiden hintatasojen vertailuun sellaisenaan. Virasto on arvioinut lupatuotteiden hinnoittelussa ilmenevien erojen vaikutusta vähittäishinnoittelun tasolla. Virasto on arvioinut saamiensa selvitysten pohjalta, että suhteessa yksittäisen vuokraelokuvan kuluttajahintaan sekä vuokraustoiminnasta kertyviin kokonaistuloihin ja -kustannuksiin hintaerosta aiheutuvaa kustannusta ei voida pitää niin merkittävänä, että sillä voitaisiin arvioida olevan vaikutusta digitaalisia vuokraelokuvia tarjoavien yritysten kilpailuasemaan.

Lupatuotteiden hinnoitteluperusteiden eriyttämisestä huolimatta fyysinen elokuvien vuokraus on vähentynyt merkittävästi viime vuosina. Viraston selvityksissä on käytetty lähteenä muun ohella Suomen elokuvasäätiön julkisesti saatavilla olevia vuositilastoja, jotka ovat osoittaneet elokuvatallenteiden (DVD) vuokramäärien vähentyneen vuosittain jo vuodesta 2013 saakka. Vastaavaa tilastotietoa vuosista 2017 ja 2018 ei ole ollut päätöstä tehtäessä saatavilla. Muut markkinatiedot ovat kuitenkin osoittaneet, että fyysistä elokuvien vuokrausta harjoittavat yritykset eivät ole kyenneet kasvattamaan liiketoimintaansa tai tekemään positiivista liiketulosta myöskään vuoden 2016 jälkeen.

Päätöksen perustelut ovat olleet valittajan tiedontarpeen ja oikeusturvan kannalta riittäviä. Päätöksessä on tarkasteltu toimenpidepyynnössä kuvattuja Teoston toimintatapoja yhtenä yhtenäisenä kokonaisuutena, koska väitteet liittyen jälkikäteisesti myönnetyn lisenssin hinnoitteluun sekä lupatuotteesta maksetun korvauksen perusteena olevaan liikevaihdon määritelmään ovat olleet suoraan kytköksissä toimenpidepyynnön tekijän hintasyrjintää koskevaan väitteeseen.

Viraston selvitykset ovat osoittaneet, että Teosto ei ole tosiasiassa pyrkinyt sisällyttämään elokuvien vuokraustoiminnasta maksettavien korvausten liikevaihdon määritelmään sellaisia eriä, joihin valittaja on toimenpidepyynnössään viitannut. Valittaja ja Teosto ovat päässeet sovintoon jälkikäteen maksettavasta korvauksesta ilman, että Teosto olisi edellyttänyt valittajan solmivan kanssaan myös tulevaa käyttöä koskevan lisenssisopimuksen. Valittajan ja Teoston välisiin sopimusneuvotteluihin liittyvien ja toisaalta suoraan korvauksen tason syrjivyyteen liittyvien väitteiden selostaminen ja niiden kumoaminen päätöksessä olisi ollut ilmeisen tarpeetonta valittajan oikeusturvan kannalta ja myös siitä syystä, ettei niiden käsittelemisellä olisi ollut olennaista vaikutusta ulkopuolisten tahojen asemaan.

Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry:n lausunto

Vaatimukset

Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti jättää valituksen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää sen. Lisäksi Teosto on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 11.027,50 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Valittajalla ei ole asiassa valitusoikeutta. Viraston päätöstä ei ole kohdistettu valittajaan. Päätös ei ole myöskään vaikuttanut välittömällä tavalla valittajan oikeuteen, etuun tai velvollisuuteen. Valitusoikeuden perustaksi ei riitä vain se, että valittaja on ollut toimenpidepyynnön tekijä. Valittajalla ei ole asiassa oikeusturvan tarvetta, sillä valittaja ja Teosto eivät ole sopimussuhteessa keskenään eikä valittaja ole 1.1.2015 jälkeen suorittanut Teostolle viraston päätöksen kohteena olleita riidanalaisia korvauksia sillä Teoston hinnaston mukaisella tasolla, jonka valittaja on väittänyt olevan syrjivä ja kilpailunvastainen.

Valituksen kohteena oleva päätös on perustunut asianmukaisiin selvityksiin ja perusteluihin. Virasto on menetellyt priorisointivelvoitteensa mukaisesti ja selvittänyt kaikki ne seikat, jotka sen on tullut selvittää ja tutkia. Selvityksensä tuloksena virasto on päätynyt perustellusti siihen lopputulokseen, ettei Teoston menettelystä ja sen perusteella syntyneestä hyvin vähäisestä hinnanerosta ole voinut aiheutua epäedullista kilpailuasetelmaa. Kun vähäistä suurempaa vaikutusta ei ole ilmennyt viraston selvityksissä, on selvää, että tutkinnan jatkamiselle ei ole ollut perusteita.

Asian huolellista ja asianmukaista selvittämistä arvioitaessa on huomioitava myös viraston tutkinnan ajallinen kesto. Asia on tullut vireille valittajan tekemällä toimenpidepyynnöllä 29.4.2015, ja virasto on antanut päätöksensä 18.6.2019. Virasto on käyttänyt yli neljä vuotta asian selvittämiseen, ja Teosto on tänä aikana antanut virastolle useita selvityksiä toiminnastaan ja markkinatilanteesta. Tutkinnan pitkä kesto viittaa siihen, että asiaa on selvitetty perusteellisesti.

Teoston menettelyssä ei ole ollut kysymys hintasyrjinnästä, eikä Teostolla ole ollut asiassa minkäänlaista kilpailua vääristävää tai poissulkevaa tarkoitusta. On totta, että digitaalisissa ja fyysisissä vuokraelokuvissa esitettävästä musiikista Teostolle maksettavat tekijänoikeuskorvaukset lasketaan eri hinnoitteluperusteiden mukaan. Eriävissä hinnoitteluperusteissa ei kuitenkaan ole kysymys hintasyrjinnästä. Hintojen eriyttämiselle on olemassa kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävät syyt. Näiden palvelujen osalta kyseessä ovat eri toimijat, markkinat ja asiakasryhmät, joilla on useita objektiivisesti havaittavissa olevia eroja ja ominaispiirteitä.

Erilaisiin hinnoitteluperusteisiin on olemassa myös muita syitä. Fyysisestä vuokraustoiminnasta perittävä korvaus on digitaalista vuokrausta alhaisempi esimerkiksi siksi, että fyysisen vuokrauksen osalta peritään välttämättä korvaus myös tuotteista, joita ei lopulta saada myytyä tai vuokrattua yleisölle, kun taas TVOD-vuokrauksessa jokainen tilauskerta johtaa elokuvan tosiasialliseen välittämiseen sen tilanneelle taholle.

Valittaja ei ole esittänyt valituksessaan mitään uskottavaa vastanäyttöä tai muutoinkaan saattanut todennäköiseksi sitä, että Teoston hinnoittelulla olisi siihen merkittävä vaikutus tai että valittaja tai jokin muu digitaalisen vuokrauspalvelun toimija olisi joutunut Teoston menettelyn johdosta epäedulliseen kilpailuasetelmaan. Valittajan viittaus siihen, että fyysisten vuokrauspalvelujen markkina olisi hyötynyt Teoston menettelystä siten, että fyysinen vuokraus olisi alkanut jälleen lisääntyä, on epälooginen ja epäuskottava ottaen huomioon fyysisten elokuvien vuokraustoimintaa harjoittavien yritysten lukumäärä ja niiden kokonaisliikevaihdon lasku. Teostolla ei ole soveltamallaan hinnoittelulla tosiasiallisia mahdollisuuksia vaikuttaa vuokrauspalvelujen tarjoajien keskinäiseen kilpailuun, vaan alan toimijoiden keskeiset kilpailutekijät muodostuvat lähtökohtaisesti muista tekijöistä.

Digitaalisten vuokrauspalvelujen osalta korvaus määräytyy liikevaihtoperusteisesti siten, että liikevaihdossa huomioidaan tilausmaksut sekä mahdollinen muu liikevaihto, kuten suojattua musiikkia sisältävien elokuvamainosten mainostulot. Teostolle maksettavan korvauksen perusteena oleva liikevaihto määritellään aina asiakkaan kanssa tapauskohtaisesti, sillä asiakkaiden tulokanavat voivat erota toisistaan merkittävästi. Liikevaihdon määritelmästä sovitaan kaikkien asiakkaiden kanssa samoilla periaatteilla, joten asiakkaat eivät ole toisiinsa nähden eriarvoisessa asemassa.

On tavanomaista, että tavaran tai palvelun toimittaja edellyttää kauppakumppanin suorittavan aiemmat suorituksensa ennen uuden sopimuksen solmimista. Valittaja ei ole esittänyt mitään perusteluja sille, millä tavalla Teoston menettely olisi vaikuttanut tai voinut vaikuttaa sen kilpailuasetelmaan, eikä virasto ole myöskään saanut selvityksensä tuloksena näyttöä siitä, että normaaleissa sopimusneuvotteluissa olisi kyse määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä tarkoittavasta kohtuuttomasta tai mielivaltaisesta menettelytavasta. Luvatonta käyttöä koskevassa jälkikäteisessä korvauksessa on ollut kysymys sopimusriidasta, jonka ratkaiseminen ei lähtökohtaisesti kuulu viraston toimivaltaan.

Vastaselitys

Valittaja on esittänyt, että viraston päätöksellä on ollut suora ja välitön vaikutus sen oikeusasemaan ja että sillä näin ollen on asiassa valitusoikeus.

Viraston päätöksestä ei ole käynyt ilmi, että virasto olisi tarkastellut asiaa kokonaisuutena Teoston toiminnan kaikilta osin huomioon ottaen. Viraston päätöksestä ei ole edes hintasyrjinnän osalta ilmennyt, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet viraston ratkaisuun. Päätöksessä on viitattu yleisluontoisesti asiassa saatuun selvitykseen ja näyttöön viittaamatta yhteenkään konkreettiseen selvitystoimenpiteeseen tai selvitystoimenpiteen sisältöön. Virasto on yksilöinyt tekemiään selvitystoimia sekä avannut niiden tuloksia vasta markkinaoikeudessa.

Tutkinnan pitkä kesto ei osoita selvitysten perusteellisuutta. Tutkinnan pitkä kesto voi johtaa selvitysten epäluotettavuuteen, mikäli markkinatilanteessa on tutkinnan kestäessä tapahtunut muutoksia.

Fyysisen vuokrauksen osalta myymättä jääneiden kappaleiden tekijänoikeuskorvaukset palautetaan. TVOD-palvelun osalta tekijänoikeuskorvauksen perustana toimii teoksen saataville saattaminen riippumatta siitä, katsotaanko elokuvaa lainkaan.

Teoston tulisi pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mikäli markkinaoikeus pitäisi tätä kohtuuttomana, Teoston vaatimat oikeudenkäyntikulut ovat ylimitoitetut ottaen huomioon asian laatu ja lausunnossa esitetty, ja markkinaoikeuden tulisi kohtuullistaa niitä. Valtaosa Teoston lausunnosta koostuu Teoston virastolle toimittamissa selvityksissä tai viraston markkinaoikeudelle toimittamassa lausunnossa esitetyn toistamisesta.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Valituksen tutkiminen

SF Anytime AB on pyytänyt Kilpailu- ja kuluttajavirastoa selvittämään, onko Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön säveltaiteen tekijänoikeuksien kollektiivisen hallinnoinnin markkinoilla. Virasto on 18.6.2019 tekemällään päätöksellä päättänyt kilpailulain 31 §:n nojalla olla ryhtymättä asiassa toimenpiteisiin. SF Anytime AB on valittanut viraston edellä mainitusta päätöksestä markkinaoikeuteen. Teosto on vaatinut, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta valitusoikeuden puuttumisen vuoksi. Asiassa on siten ensin arvioitava, onko SF Anytime AB:lla valitusoikeus Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätöksestä.

Kilpailulain 44 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston kilpailulain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain (586/1996) 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta.

Hallintolainkäyttölain (586/1996) 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Viimeksi mainitun lainkohdan esitöiden (HE 217/1995 vp s. 39) mukaan valitusoikeus on ensinnäkin sillä, johon päätös on kohdistettu. Valitusoikeus on siten sillä, jolle päätöksessä on nimenomaisesti asetettu jokin velvollisuus, rajoitus tai kielto tai jolta on evätty kokonaan tai osittain jokin oikeus tai etu. Toiseksi valitusoikeus on sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa, mutta johon päätöstä ei ole muodollisesti kohdistettu. Valitusoikeutta ei voida johtaa yksinomaan päätöksen välillisistä vaikutuksista. Välittömyyskriteerin soveltuvuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota kunkin asian laatuun ja asiassa ilmenevään oikeusturvan tarpeeseen.

SF Anytime AB on ruotsalaisen mediayhtiö Bonnier AB:n tytäryhtiö, joka tarjoaa Suomen markkinoilla TVOD-palvelua, jonka kautta kuluttajat voivat vuokrata tai ostaa elokuvia digitaalisesti kertamaksua vastaan.

Teosto on suomalainen musiikintekijöiden yhdistys, joka edustaa kotimaisia ja ulkomaisia säveltäjiä, sanoittajia, sovittajia ja musiikin kustantajia. Teoston keskeisenä tehtävänä on myydä edustamiensa musiikintekijöiden puolesta lupia teoskappaleiden valmistamiseen ja teosten saattamiseen yleisön saataville.

Markkinaoikeus toteaa, että Kilpailu- ja kuluttajaviraston tekemää nyt kysymyksessä olevaa päätöstä ei ole kohdistettu valittajaan. Valittajalla ei siten ole tällä perusteella valitusoikeutta asiassa.

Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan myöskään pelkästään se, että kansalainen tai elinkeinonharjoittaja on toimenpidepyynnön tekijä, ei sellaisenaan tuota hallintolainkäyttölain 6 §:ssä tarkoitettua valitusoikeutta asianomaiselle taholle (ks. esim. MAO:595/10). Toimenpidepyynnön tekeminen ei kuitenkaan poista valitusoikeutta, jos toimenpidepyynnön tekijällä on valitusoikeus muiden säännösten tai seikkojen perusteella (ks. esim. MAO:32/16).

Asiassa tulee siten arvioitavaksi, vaikuttaako Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätös hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla välittömästi SF Anytime AB:n oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun.

Koska digitaalisessa elokuvien vuokrauksessa tarvitaan Teoston TVOD-palveluja koskeva lupa, SF Anytime AB on asiakkaan asemassa Teostoon nähden. Tämä ei kuitenkaan sellaisenaan muodosta SF Anytime AB:lle valitusoikeutta. Valitusoikeuden olemassaolo edellyttää, että SF Anytime AB:n asemaan liittyy sellainen oikeus tai etuus, jota viraston päätös loukkaa tai johon se vaikuttaa epäedullisesti.

SF Anytime AB on esittänyt, että Teosto on syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön soveltamalla erilaisia hinnoitteluperusteita fyysistä ja digitaalista elokuvien vuokraustoimintaa harjoittavilta yrityksiltä perittäviin tekijänoikeusmaksuihin. Valittajan mukaan Teoston syrjivä hinnoittelu on asettanut digitaalista elokuvien vuokrausta harjoittavat yritykset epäedulliseen kilpailuasemaan perinteistä fyysistä elokuvien vuokrausta harjoittaviin yrityksiin nähden.

Markkinaoikeus toteaa, että Teoston väitetty hintasyrjintä voi vaikuttaa SF Anytime AB:n mahdollisuuksiin tarjota kuluttajille TVOD-palveluja kilpailukykyisin hinnoin, joten valittajaa on tältä osin pidettävä väitetyn kilpailunrajoituksen kohteena. Näin ollen viraston päätöksellä on katsottava olevan hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla suora ja välitön vaikutus SF Anytime AB:n oikeusasemaan.

Edellä lausutun perusteella valitus on tutkittava.

Pääasiaratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu ja oikeusohjeet

Valituksen johdosta käsiteltävissä kilpailunrajoitusasioissa markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluu tutkia Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätöksen lainmukaisuus. Markkinaoikeus tutkii siten SF Anytime AB:n valituksessa esitetyn johdosta, onko Kilpailu- ja kuluttajavirasto voinut valituksenalaisessa päätöksessään mainitsemillaan perusteilla katsoa, ettei sen ole ollut tarpeellista selvittää asiaa enempää, ja poistaa asian käsittelystään. Valituksessa esitettyjen väitteiden johdosta asiassa on lisäksi arvioitava, onko virasto perustellut päätöksensä lainmukaisella tavalla.

Kilpailulain 1 §:n 1 momentin mukaan kilpailulain tarkoituksena on terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaaminen vahingollisilta kilpailunrajoituksilta. Pykälän 2 momentin mukaan kilpailulakia sovellettaessa on erityisesti otettava huomioon markkinoiden toimintaedellytysten ja elinkeinon harjoittamisen vapauden suojaaminen niin, että myös asiakkaat ja kuluttajat hyötyvät kilpailusta.

Kilpailulain 1 §:n 2 momenttia koskevissa lain esitöissä (HE 88/2010 vp s. 54) on todettu muun ohella, että kilpailulain säännöksiä tulkittaessa on otettava huomioon ensisijaisesti markkinaprosessin toimivuuden ja talouden tehokkuuden näkökulma. Kilpailulain kannalta elinkeinonharjoittamisen vapauden suojaaminen taas tarkoittaa sellaisten olosuhteiden luomista ja ylläpitämistä, joissa elinkeinotoiminnalla on tasapuoliset toimintaedellytykset ja luottamus siihen, että etevämmyydellä voidaan menestyä. Lain tarkoitus ei sen sijaan ole tarjota oikeussuojakeinoja yksittäisten sopimusriitojen ratkaisuun tai suojata elinkeinonharjoittajaa kilpailijan tai kauppakumppanin kohtuuttomilta tai mielivaltaisilta menettelytavoilta, ellei kysymys samalla ole menettelystä, jonka tutkiminen on tarpeen terveen ja toimivan kilpailun turvaamiseksi markkinoilla.

Kilpailulain 4 §:n 2 kohdan mukaan määräävällä markkina-asemalla tarkoitetaan yhdellä tai useammalla elinkeinonharjoittajalla taikka elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä olevaa koko maan tai tietyn alueen kattavaa yksinoikeutta tai muuta sellaista määräävää asemaa tietyillä hyödykemarkkinoilla, joka merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.

Kilpailulain 7 §:n mukaan yhden tai useamman elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kiellettyä. Väärinkäyttöä voi olla erityisesti:

1) kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen suora tai välillinen määrääminen;
2) tuotannon, markkinoiden tai teknisen kehityksen rajoittaminen kuluttajien vahingoksi;
3) erilaisten ehtojen soveltaminen eri kauppakumppanien samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasetelmaan asettavalla tavalla; tai
4) sen asettaminen sopimuksen syntymisen edellytykseksi, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.

Kilpailulain 31 §:n mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ryhtyy toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen tai sen vahingollisten vaikutusten poistamiseksi, jos se katsoo elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän rajoittavan kilpailua lain 5 tai 7 §:ssä taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja toimenpiteisiin ryhtyminen on tarpeen terveen ja toimivan kilpailun turvaamiseksi markkinoilla.

Kilpailulain 31 §:ää koskevien lain esitöiden (HE 88/2010 vp s. 74) mukaan virasto ryhtyy toimenpiteisiin, jos se on tarpeen terveen ja toimivan kilpailun turvaamiseksi markkinoilla. Täsmennyksen tarkoituksena on aiempaa selvemmin liittää viraston tehtävät ja toimintavelvollisuus lain 1 §:ssä tarkoitettuun lain tavoitteeseen.

Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun, sekä mainittava sovelletut säännökset.

Hallintolain 45 §:ää koskevissa lain esitöissä (HE 72/2002 vp s. 100) on todettu muun ohella, että perusteluvelvollisuudella on keskeinen merkitys asianosaisen oikeusturvan kannalta. Asianosaisen on saatava tietää, mitkä seikat ovat johtaneet häntä koskevan ratkaisun tekemiseen. Riittävät perustelut antavat edellytyksiä harkita muutoksenhaun tarvetta. Perustelujen täsmällisyydellä ja selkeydellä on merkitystä myös viranomaistoimintaa kohtaan tunnetun yleisen luottamuksen kannalta.

Esitöissä (HE 72/2002 vp s. 100) on lisäksi todettu, että ensi asteen viranomaisen perusteluilla on merkitystä myös lainkäyttöviranomaisille. Hyvin perusteltu päätös helpottaa muutoksenhakuasian käsittelyä, kun tuomioistuimella on jo valmiina tiedossaan ne seikat, joiden perusteella viranomainen on ratkaissut asian. Samoin tuomioistuin saa perusteluista selville, mihin seikkoihin asian ratkaissut viranomainen on kiinnittänyt huomiota ja minkä merkityksen se on niille antanut.

Esitöissä (HE 72/2002 vp s. 100) on edelleen viitattu hallintolailla kumotun hallintomenettelylain (598/1982) 24 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan on riittävää, että päätös perustellaan ilmoittamalla sen perusteena olevat pääasialliset tosiseikat sekä säännökset ja määräykset. Säännös ilmentää vaatimuksia tosiasiaperustelujen ja oikeudellisten perustelujen esittämisestä. Tosiasiaperusteluina päätöksessä on käytävä ilmi ne selvitetyiksi katsottavat tosiseikat, joille asian ratkaisu perustuu. Oikeudellisena perusteena on ilmoitettava ratkaisun perusteena olevat lain tai asetuksen säännökset sekä mahdolliset yleiset oikeusperiaatteet.

Esitöissä (HE 72/2002 vp s. 100) on vielä todettu, että asian ratkaisuun vaikuttavina tosiseikkoina voidaan mainita ainoastaan ne, jotka välittömästi tukevat päätöksen lopputulosta. Lisäksi perusteluissa on mainittava säännökset, joihin ratkaisu perustuu.

Oikeudellinen arviointi

SF Anytime AB on esittänyt valituksessaan, että viraston päätös on perustunut puutteelliseen selvitykseen. Valittaja on lisäksi esittänyt, että viraston päätös on puutteellisesti perusteltu.

Markkinaoikeus toteaa, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen harjoittaman syrjivän hinnoittelun katsominen määräävän markkina-aseman väärinkäytöksi edellyttää sitä, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen menettely on omiaan vaikuttamaan kyseisen yrityksen kauppakumppanien kilpailuasemaan ja johtamaan kilpailun vääristymiseen näiden kauppakumppanien kesken.

Unionin tuomioistuin on 15.3.2007 antamassaan tuomiossa British Airways v. komissio (C-95/04 P, EU:C:2007:166) todennut, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen liiketaloudellisella käyttäytymisellä ei saa vääristää kilpailua tuotantoketjun aikaisemman tai myöhemmän vaiheen markkinoilla eli kyseisen yrityksen tavarantoimittajien tai muiden asiakkaiden välistä kilpailua. Mainitun yrityksen sopimuskumppaneita ei saa suosia tai asettaa epäedulliseen asemaan niiden välisessä kilpailussa (tuomion 143 kohta). Tämän johdosta SEUT 102 artiklan toisen kohdan c alakohdan soveltamisedellytysten täyttymisen kannalta on tärkeää todeta, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen käyttäytyminen markkinoilla on syrjivää, ja tämän lisäksi myös, että sillä pyritään vääristämään tätä kilpailusuhdetta eli heikentämään osan kyseisen yrityksen kauppakumppaneista kilpailuasemaa toisiin nähden (tuomion 144 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Unionin tuomioistuin on lausunut kilpailun vääristymisestä ja epäedullisesta kilpailuasemasta 19.4.2018 antamassaan tuomiossa Meo – Serviços de Comunicações e Multimédia (C-525/16, EU:C:2018:270) ja todennut, että SEUT 102 artiklan toisen kohdan c alakohdassa tarkoitettua käsitettä "epäedullinen kilpailuasema" on tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan – kun määräävässä markkina-asemassa oleva yritys soveltaa kauppakumppaneihinsa syrjivää hinnoittelua tuotantoketjun myöhemmän vaiheen markkinoilla – sellaista tilannetta, jossa kyseinen käyttäytyminen voi johtaa kilpailun vääristymiseen näiden kauppakumppaneiden välillä. Tällaisen "epäedullisen kilpailuaseman" toteaminen ei edellytä näyttöä tosiasiallisesta, määrällisesti esitettävissä olevasta kilpailuaseman heikentymisestä, mutta sen on perustuttava kaikkien asiassa merkityksellisten seikkojen arviointiin, jonka nojalla voidaan todeta, että kyseinen käyttäytyminen vaikuttaa yhden tai useamman kauppakumppanin kustannuksiin, tuloihin tai muuhun merkittävään etuun, minkä vuoksi tämä käyttäytyminen on omiaan vaikuttamaan kyseiseen kilpailuasemaan (tuomion 37 kohta).

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on valituksenalaisesta päätöksestä ilmenevällä tavalla arvioinut yhtäältä sitä, onko Teoston musiikinkäyttölupia koskeva hinnoittelu ollut syrjivää, ja toisaalta sitä, onko menettely ollut omiaan asettamaan elokuvien vuokraustoimintaa harjoittavia yrityksiä epäedulliseen kilpailuasemaan toisiinsa nähden.

Edellä selostetulla tavalla virasto on todennut valituksenalaisessa päätöksessään, että vaikka Teoston musiikinkäyttölupia koskeva hinnoittelu ei ole ollut täysin yhdenmukaista eri teknologioiden ja jakelukanavien kesken ja vaikka hinnoitteluperusteiden eriyttäminen ei vaikuta olleen täysin perusteltua, asiassa ei ole kuitenkaan saatu sellaista näyttöä tosiasiallisista kilpailua rajoittavista vaikutuksista, jonka perusteella asian selvittämistä olisi ollut tarpeen jatkaa. Lisäksi virasto on todennut päätöksessään, että lupatuotteiden hinnoitteluperusteiden eriyttämisestä huolimatta fyysinen elokuvien vuokraus on vähentynyt merkittävästi viime vuosina, kun taas digitaalinen elokuvien vuokraus on kasvanut tasaisesti saman tarkastelujakson aikana. Tämä on puoltanut viraston näkemystä siitä, että fyysistä elokuvien vuokrausta harjoittavat yritykset eivät ole merkittävästi hyötyneet käyttölupien alemmasta hinnoittelusta digitaalista elokuvien vuokrausta harjoittavien yritysten kustannuksella. Virasto on lisäksi todennut päätöksessään, että asiassa saatujen selvitysten valossa on näyttänyt siltä, että musiikin käyttöä koskevien lupatuotteiden välisestä hintaerosta aiheutuva kulu ei ole ollut siinä määrin merkittävä digitaalista elokuvien vuokraustoimintaa harjoittavien yritysten kokonaistuloihin ja -kustannuksiin nähden, että se olisi ollut omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen elokuvien vuokraustoimintaa harjoittavien yritysten kesken.

Edellä todetulla tavalla virasto on lisäksi todennut valituksenalaisessa päätöksessään, että se vastaanottanut asian selvittämiseksi kirjallisia ja suullisia selvityksiä Teostolta, SF Anytime AB:lta sekä muilta markkinatoimijoilta.

Markkinaoikeus katsoo, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto on epäiltyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä selvittäessään menetellyt hallintolaissa asian riittävälle ja asianmukaiselle selvittämiselle asetettujen vaatimusten mukaisesti. Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on ylipäänsä kilpailulain 31 §:n ja 32 §:n perusteella harkintavaltaa sen suhteen, mitä väitettyjä kilpailunrajoituksia se ottaa selvitettäväkseen ja tutkittavakseen. SF Anytime AB:n ei asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä ole katsottava esittäneen sellaisia seikkoja, joiden valossa asian enempi selvittäminen kilpailulain kannalta Kilpailu- ja kuluttajavirastossa olisi ollut tarpeen ja joiden valossa Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei olisi voinut poistaa asiaa käsittelystään.

Siltä osin kuin valittaja on esittänyt, ettei valituksenalaista päätöstä ole perusteltu asianmukaisesti, markkinaoikeus katsoo, että päätöksestä ovat ilmenneet hallintolain 45 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla ratkaisuun vaikuttaneet seikat ja selvitykset sekä sovelletut säännökset. Asianosaiset ovat voineet päätöksen perusteella arvioida riittävästi oikeussuojan tarvettaan, minkä lisäksi päätös on muodostanut riittävän selvän pohjan asian arvioimiselle tuomioistuimessa. Viraston ei siten ole katsottava menetelleen myöskään päätöstään perustellessaan valittajan väittämällä tavalla virheellisesti.

Johtopäätös

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto on voinut harkintavaltansa rajoissa poistaa SF Anytime AB:n tekemän toimenpidepyynnön johdosta vireille tulleen asian käsittelystään ja että virasto on esittänyt hallintolain 45 §:n 1 momentissa tarkoitetut riittävät perustelut päätökselleen. Valitus on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Kilpailulain 43 §:n 2 momentin mukaan asian käsittelystä ja selvittämisestä markkinaoikeudessa säädetään muutoin oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa.

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin (100/2013) mukaan muutoin siltä osin kuin muun ohella kilpailulaissa ei toisin säädetä, kilpailu- ja valvonta-asiat käsitellään markkinaoikeudessa siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian lopputulos huomioon ottaen SF Anytime AB saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi sen sijaan kohtuutonta, jos Teosto joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. Kun otetaan huomioon asian laatu ja laajuus sekä asiassa suoritetut toimenpiteet, SF Anytime AB on velvoitettava korvaamaan Teoston oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

Markkinaoikeus velvoittaa SF Anytime AB:n korvaamaan Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry:n oikeudenkäyntikulut 8.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Muutoksenhaku

Kilpailulain 44 §:n 2 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Nina Korjus, Pasi Yli-Ikkelä ja Markus Ukkola.


KKV:n päätös

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta

 
Julkaistu 26.6.2020