MAO:237/16

Noster Credit Opportunities Master Fund Limited > Finanssivalvonta

finanssivalvonta-asia - rikemaksu

Diaarinumero: 2015/423
Antopäivä: 26.4.2016

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Noster Credit Opportunities Master Fund Limited on vaatinut, että markkinaoikeus muuttaa valituksenalaisen päätöksen sanamuodon "toiminut vähintään laiminlyövällä tavalla" sanamuodoksi "teki hallinnollisen virheen" ja alentaa rikemaksun 5.000 euroon.

Perusteet

Valittajayhtiö on ollut toiminnassaan erittäin varovainen ja pyrkinyt siihen, ettei se toimi sääntöjen vastaisesti. Esillä oleva asia on ensimmäinen kerta, kun yhtiössä on tapahtunut tällainen virhe. Ilmoitusvelvollisuutta koskeva erehdys on ollut vilpitön virhe, ei laiminlyönti. Virheen syynä on ollut säännösten muutos. Menettely ei ole ollut aiempien säännösten vastaista. Lisäksi yhtiötä on hämmentänyt julkisen ilmoittamisen ja vain sääntelyviranomaiselle ilmoittamisen kynnysarvojen ero (40 bps verrattuna 20 bps yhtiön osakekannasta). Yhtiön "short"-asema on ollut huipussaan 25 bps:ää eikä tämäkään asema ole kestänyt pitkään eikä se ole rikkonut 40 bps:n kynnystä.

Valittajayhtiö on ollut "net long" -investoija eikä se ole ollut "short TALV" -rahan hankkija. "Short TALV" -pääomassa on ollut kysymys pitkän aikavälin riskiltä suojautumisesta.

Valittajayhtiö on vastuuntuntoinen investoijayhtiö, joka on muussa asiassa ottanut yhteyttä Finanssivalvontaan. Tässä viestinnässä on oltu täysin avoimia ja rehellisiä sijoituksen osalta ja tämän takia Finanssivalvonta on saanut tiedon siitä, että "Short Equity" -strategia oli huipussaan 25 tai 5 bps:ää yli raportointikynnyksen.

Valittajayhtiö on ryhtynyt välittömästi toimiin virheen korjaamiseksi sekä omien toimenpiteiden parantamiseksi. Yhtiö on pieni rahasto ja määrältään 15.000 euron rikemaksu on kohtuuton. Yhtiö on jo kärsinyt Finanssivalvonnan julkaisemasta julkisesta varoituksesta. Rikemaksun määrä ei myöskään vastaa virheen pienuutta. Virhe on ollut vähäinen eikä se ole vaikuttanut kielteisesti markkinoihin tai likviditeettiin.

Finanssivalvonnan lausunto

Vaatimukset

Finanssivalvonta on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Perustelut

Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että valittajayhtiö on laiminlyönyt noudattaa sitä koskevaa ilmoitusvelvollisuutta. Finanssivalvonta on ennen asian ratkaisemista varannut yhtiölle tilaisuuden lausua mielipiteensä sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka ovat saattaneet vaikuttaa asian ratkaisuun. Yhtiö on myöntänyt laiminlyöntinsä. Lisäksi yhtiö on valituksessaankin todennut syyllistyneensä rikkomukseen.

Yhtiöllä on ollut sen omien ilmoitusten mukaan ilmoituskynnysarvon ylittävä ja alittava nettomääräinen lyhyt positio Talvivaara Kaivososakeyhtiö Oyj:n liikkeeseen lasketussa pääomassa.

Asiaa koskevaa säädöstä on tullut noudattaa jo yli vuoden ajan siinä vaiheessa, kun Finanssivalvonta on ollut ensimmäisen kerran yhteydessä yhtiöön. Kysymys ei siten ole ollut äskettäisestä säädösmuutoksesta.

Rikemaksua arvioitaessa Finanssivalvonnan on otettava huomioon menettelyn laatu, laajuus ja kestoaika. Rikemaksua mitoitettaessa on esillä olevassa asiassa ollut olennaista arvioida, ovatko laiminlyönnit olleet tekohetkellä voimassa olleessa Finanssivalvonnan ohjeellisessa rikemaksutaulukossa tarkoitetulla tavalla omiaan vaikuttamaan olennaisesti Finanssivalvonnan tai sijoittajien tiedonsaantiin.

Ilmoituksen tekoa koskeva määräaika on ehdoton ja sen laiminlyömisestä seuraa rikemaksu, ellei perusteita sen määräämättä jättämiselle ole. Esillä olevassa tapauksessa on tapahtunut kaksi laiminlyöntiä, joista rikemaksu on määrätty.

Viive vaadittujen ilmoitusten antamisessa on etenkin ensimmäisen ilmoituksen osalta ollut huomattavan pitkä. Tällainen viive on ollut omiaan vaikuttamaan Finanssivalvonnan tiedonsaantiin. Jälkimmäisen laiminlyönnin osalta moitittavuutta on korostanut se, että se on tapahtunut ensimmäisen laiminlyönnin jälkeen, jolloin ilmoitusvelvollisuuden on viimeistään tullut olla yhtiön tai ilmoituksen tämän puolesta tekevän tiedossa. Erityisen moitittavaa on ollut myös se, että ammattimaisen toimijan ilmoitusvelvollisuuden täyttäminen on ollut riippuvaista Finanssivalvonnan aloitteellisuudesta ja ohjauksesta. Vaadittavia ilmoituksia ei ilmeisesti olisi toimitettu lainkaan ilman Finanssivalvonnan toimenpiteitä.

Asiaan ei voida soveltaa säännöksiä rikemaksun määräämättä jättämisestä. Laiminlyönnit on korjattu Finanssivalvonnan aloitteesta, joten korjaaminen ei ole ollut lain tarkoittamalla tavalla oma-aloitteista.

Ilmoitusvelvollisuus on tässä tapauksessa koskenut Finanssivalvonnalle tehtävää ilmoitusta. Finanssivalvonta on kokonaisarvioinnissa ottanut huomioon, ettei kysymys ole ollut julkistamisesta, jolloin positiotieto olisi pitänyt saattaa myös sijoittajien saataville. Markkinoille julkistettavaksi tarkoitetun tiedon jättäminen on vakavampi rikkomus kuin vain Finanssivalvonnalle tehtävän ilmoituksen laiminlyöminen. Rikemaksua mitoittaessaan Finanssivalvonta onkin ottanut huomioon, että kysymyksessä oleva tieto oli tarkoitettu vain Finanssivalvonnan käyttöön.

Seuraamusmaksun määrää arvioitaessa on muun ohella otettava huomioon tekijän taloudellinen asema. Rikemaksun osalta ei ole erikseen säädetty tekijän taloudellisen aseman huomioon ottamisesta. Finanssivalvonnan käsityksen mukaan tekijän taloudellinen asema voidaan ottaa huomioon rikemaksun suuruuden kokonaisarvioinnissa. Tämä voisi olla tarpeen esimerkiksi, jos rikemaksu määrättäisiin lain asteikon yläpäästä tai jos Finanssivalvonnan tiedossa olisi, että määrättävä rikemaksu olisi kohtuuton suhteessa yhtiön liiketoiminnan kokoon ja maksukykyyn.

Rikemaksun suuruuteen on vaikuttanut myös se, että tapauksessa on ollut kysymys yhdestä ja samasta positiosta, joka on jäänyt ilmoittamatta. Menettely olisi ollut moitittavampaa, jos kysymyksessä olisi ollut useamman eri position ilmoittamatta jättäminen.

Finanssivalvonta on suorittamassaan rikemaksun kokonaisarvioinnissa ottanut huomioon laiminlyöntien kestoajan, valittajayhtiön ammattimaisuuden sijoittajana sekä erityisesti sen, että ilmoitusten toimittaminen on riippunut Finanssivalvonnan aloitteellisuudesta ja ohjauksesta. Finanssivalvonnan käsityksen mukaan rikemaksun oikea suuruus on määräytynyt ohjeellisen rikemaksutaulukon ylemmän asteikon mutta kuitenkin sen alaosan mukaan. Vähimmäismäärä 5.000 euroa ei olisi ollut oikeasuhtainen seuraamus yhtiön laiminlyönneistä. Valittajayhtiön vaatimus rikemaksun euromäärän alentamisesta on siten perusteeton.

Vastaselitys

Noster Credit Opportunities Master Fund Limited ei sille varatusta tilaisuudesta huolimatta ole antanut vastaselitystä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1. Asian arvioinnin lähtökohdat

Finanssivalvonnon johtokunta on 22.5.2015 tekemällään päätöksellä määrännyt finanssivalvonnasta annetun lain (jäljempänä myös finanssivalvontalaki) 38 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella Noster Credit Opportunities Master Fund Limited:lle 15.000 euron rikemaksun maksettavaksi valtiolle sen johdosta, että se on laiminlyönyt noudattaa lyhyeksimyynnistä ja tietyistä luottoriskinvaihtosopimuksiin liittyvistä kysymyksistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 236/2012 (jäljempänä lyhyeksimyyntiasetus tai asetus) 5 artiklan 1 kohdassa säädettyä ilmoitusvelvollisuutta.

Noster Credit Opportunities Master Fund Limited on valituksessaan vaatinut, että päätöksen sanamuotoa on muutettava. Kun yhtiö on toisaalta esittänyt, että sen menettelyssä on ollut kysymys erehdyksestä eikä laiminlyönnistä, markkinaoikeus katsoo, että yhtiö on tosiasiallisesti ensisijaisesti vaatinut valituksenalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin sille on määrätty rikemaksu lyhyeksimyyntiasetuksen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisen takia. Yhtiön on katsottava toissijaisesti vaatineen rikemaksun alentamista 5.000 euroon.

2. Oikeusohjeet

2.1. Lyhyeksimyyntiasetus

Lyhyeksimyyntiasetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jolla on sellaisen yrityksen liikkeeseen laskettua osakepääomaa koskeva nettomääräinen lyhyt positio, jonka osakkeita on otettu julkisen kaupankäynnin kohteeksi markkinapaikassa, on 9 artiklan mukaisesti ilmoitettava asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle, kun positio saavuttaa tai alittaa sen kannalta merkityksellisen tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituskynnysarvon. Asetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaan asian kannalta merkityksellinen ilmoituskynnysarvo on prosentuaalinen osuus, joka on 0,2 prosenttia kyseisen yrityksen liikkeeseen lasketusta osakepääomasta, ja ilmoitus on annettava tuon kynnysarvon ylittymisen jälkeen 0,1 prosentin välein.

Lyhyeksimyyntiasetuksen 9 artiklan 2 kohdan mukaan nettomääräinen lyhyt positio lasketaan keskiyöllä sen kaupankäyntipäivän päättyessä, jona luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on asianomainen positio. Tämä ajankohta koskee kaikkia transaktioita käytetystä kaupankäyntivälineestä riippumatta, mukaan lukien joko manuaalisen tai automaattisen kaupankäynnin kautta suoritetut transaktiot, ja riippumatta siitä, onko transaktiot suoritettu tavanomaisena kaupankäyntiaikana. Ilmoitus tai tiedot on annettava seuraavana kaupankäyntipäivänä viimeistään kello 15.30. Tässä kohdassa tarkoitetut kellonajat lasketaan sen asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltion kellonajan mukaan, jolle asianomaisesta positiosta on ilmoitettava.

Lyhyeksimyyntiasetuksen 41 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on annettava ne seuraamuksia ja hallinnollisia toimenpiteitä koskevat säännöt, joita sovelletaan tämän asetuksen rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että niitä sovelletaan. Näiden seuraamusten ja hallinnollisten toimenpiteiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2.2. Finanssivalvontalaki

Finanssivalvontalain 38 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan Finanssivalvonta määrää rikemaksun sille, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö tai rikkoo muun ohessa lyhyeksimyyntiasetuksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden. Lain 38 §:n 2 momentin mukaan rikemaksun suuruus perustuu kokonaisarviointiin. Rikemaksun suuruutta arvioitaessa on otettava huomioon menettelyn laatu, laajuus ja kestoaika. Oikeushenkilölle määrättävä rikemaksu on vähintään 5.000 euroa ja enintään 100.000 euroa. Luonnolliselle henkilölle määrättävä rikemaksu on vähintään 500 euroa ja enintään 10.000 euroa.

Finanssivalvontalain 42 §:n 1 momentin mukaan Finanssivalvonta voi jättää rikemaksun määräämättä tai julkisen varoituksen antamatta, jos edellä 38 tai 39 §:ssä tarkoitettu on oma-aloitteisesti ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin virheen korjaamiseksi välittömästi virheen havaitsemisen jälkeen ja ilmoittanut virheestä viivytyksettä Finanssivalvonnalle, eikä virhe tai laiminlyönti ole vakava tai toistuva (1 kohta), virheellistä menettelyä on pidettävä vähäisenä (2 kohta) tai rikemaksun määräämistä tai julkisen varoituksen antamista on muutoin pidettävä ilmeisen kohtuuttomana (3 kohta).

3. Rikemaksun määrääminen

3.1. Tapahtumankuvaus

Noster Credit Opportunities Master Fund Limited ei ole väittänyt, että Finanssivalvonnan valituksenalaisesta päätöksestä ilmenevä kuvaus tapahtumankulusta ei olisi oikea. Yhtiö on lähinnä vain todennut, että kysymyksessä on ollut erehdys eikä laiminlyönti.

Valittajayhtiö on jättänyt ilmoittamatta Finanssivalvonnalle sen, että yrityksen lyhyeksimyyntiasetuksen tarkoittama lyhyt positio on ensin ylittänyt ja sitten alittanut asetuksen 5 artiklan ilmoituskynnysarvon. Kysymyksessä on ollut kaksi toisistaan erillistä tapahtumaa, vaikka ne ovat koskeneet saman yhtiön eli Talvivaara Kaivososakeyhtiö Oyj:n osakkeita. Ilmoittamatta jättämiset ovat tapahtuneet 31.7.2013 (positio ylitti kynnysarvon edellisenä kaupantekopäivänä) ja 17.7.2014 (positio alitti kynnysarvon edellisenä kaupantekopäivänä). Vaadittavat ilmoitukset on tehty vasta Finanssivalvonnan yhteydenottojen jälkeen ylityksen osalta noin viisi kuukautta myöhässä 10.1.2014 ja alituksen osalta noin 2,5 kuukautta myöhässä 3.10.2014.

3.2. Huolimattomuus

Markkinaoikeus toteaa, että valittajayhtiö on jättämällä vaadittavat ilmoitukset tekemättä laiminlyönyt lyhyeksimyyntiasetuksen 5 ja 9 artiklan mukaisen velvollisuutensa tehdä ilmoitus toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle. Finanssivalvontalain 38 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan Finanssivalvonta määrää tällaisesta laiminlyönnistä rikemaksun, jos ilmoitusvelvollisuus on rikottu tahallisesti tai huolimattomuudesta.

Valittajayhtiö on esittänyt, että kysymyksessä ei olisi ollut huolimattomuus ja että yhtiön ilmoitusvelvollisuutta koskeva erehdys on ollut vilpitön virhe, ei laiminlyönti. Virheen syynä on ollut säännösten muutos eikä menettely ole ollut aiempien säännösten vastaista. Lisäksi yhtiötä on hämmentänyt julkisen ilmoittamisen ja vain sääntelyviranomaiselle ilmoittamisen kynnysarvojen ero. Edelleen valittajayhtiön mukaan julkisen ilmoittamisen kynnysarvoa positio ei ole ylittänyt. Yhtiö on ollut "net long" -investoija eikä se ole ollut "short TALV" -rahan hankkija. "Short TALV" -pääomassa on ollut kysymys pitkän aikavälin riskiltä suojautumisesta.

Markkinaoikeus toteaa, että valittajayhtiö on sijoituspalveluyritys. Tällaisen yrityksen olisi pitänyt olla tietoinen siitä, että lyhyeksimyyntiasetuksen 5 artiklassa on edellytetty ilmoituksen tekemistä toimivaltaiselle viranomaiselle, kun lyhyen position arvo saavuttaa tai kun se alittaa 0,2 prosentin kynnysarvon. Yhtiön velvollisuutena on annettujen säännösten noudattaminen ja siten myös sitä koskevien velvoitteiden selvittäminen eikä yhtiön huolellisuutta osoita se, että menettely on mahdollisesti ollut aiempien säännösten mukaista. Markkinaoikeus katsoo, että valittajayhtiön mahdollinen tietämättömyys säännösten sisällöstä osoittaa pikemminkin yhtiön toiminnan olleen huolimatonta kuin sitä, ettei tapahtunut laiminlyönti olisi johtunut huolimattomuudesta.

Edellä todetuin tavoin ilmoitus on jäänyt tekemättä kahdessa toisistaan erillisessä lyhyen position muutoksessa. Vaadittavat ilmoitukset on tehty vasta usean kuukauden viiveellä ja vasta Finanssivalvonnan puututtua asiaan. Markkinaoikeus katsoo, että rikemaksua ei ole ollut edellytyksiä jättää määräämättä finanssivalvontalain 42 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella, koska valittajayhtiö ei ole oma-aloitteisesti korjannut virhettään ja lisäksi koska virhe on toistunut. Näistä syistä virheellistä menettelyä ei myöskään voida pitää mainitun momentin 2 kohdassa todetuin tavoin vähäisenä tai rikemaksun määräämistä mainitun momentin 3 kohdassa todetuin tavoin muutoin ilmeisen kohtuuttomana.

Todettu huomioon ottaen valituksenalaisen päätöksen muuttamiseen ei ole edellytyksiä siltä osin kuin siinä on todettu, ettei asiassa ole tullut esille finanssivalvontalain 42 §:n 1 momentissa tarkoitettuja seikkoja, joiden perusteella Finanssivalvonta voi jättää rikemaksun määräämättä.

3.3. Rikemaksun määrä

Valittajayhtiön mukaan 15.000 euron rikemaksu on määrältään kohtuuton ja se tulee alentaa asteikon alimpaan määrään eli 5.000 euroon. Yhtiö on pieni rahasto ja se on jo kärsinyt Finanssivalvonnan julkaisemasta julkisesta varoituksesta. Rikemaksun määrä ei myöskään vastaa virheen pienuutta. Virhe on ollut vähäinen eikä se ole vaikuttanut kielteisesti markkinoihin tai likviditeettiin.

Finanssivalvontalain 38 §:n 2 momentin mukaan rikemaksun suuruus perustuu kokonaisarviointiin, jossa on otettava huomioon menettelyn laatu, laajuus ja kestoaika. Oikeushenkilölle määrättävä rikemaksu on vähintään 5.000 euroa ja enintään 100.000 euroa.

Markkinaoikeus toteaa, että valittajayhtiö ei ole toimittanut mitään yhtiötä koskevia taloudellisia tietoja, joiden perusteella voitaisiin arvioida sen taloudellisia voimavaroja. Yhtiö ei myöskään ole yksilöinyt sitä, miten se on kärsinyt julkisesta varoituksesta.

Rikemaksun määrän arviointia koskevassa kokonaisharkinnassa on otettava huomioon ennen muuta se, että valittajayhtiön menettelyssä on ollut kysymys kahdesta eri rikkomuksesta, että laiminlyöntien kestoaika ei ole ollut vähäinen ja että ilmoitusten toimittaminen ei ole ollut oma-aloitteista. Näistä syistä Finanssivalvonnan valittajayhtiölle määräämää 15.000 euron rikemaksua ei voida pitää kohtuuttomana.

4. Johtopäätös

Edellä todettu huomioon ottaen asiassa ei ole ilmennyt syytä muuttaa valituksenalaista Finanssivalvonnan johtokunnan 22.5.2015 tekemää päätöstä. Valitus on näin ollen hylättävä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

MUUTOKSENHAKU

Tähän markkinaoikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Finanssivalvonnasta annetun lain 74 §:n mukaan rikemaksu saadaan panna täytäntöön vain lainvoimaisen päätöksen perusteella.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Pertti Virtanen ja Sami Myöhänen.

JÄLJENNÖS

Oikeusrekisterikeskus (Finanssivalvonnasta annettu laki 43 a §)

Finanssivalvonnan päätös.

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

 
Julkaistu 9.5.2016