MAO:618/2025
Päätös, josta valitetaan
Energiaviraston päätös 30.12.2024 asiassa 2251/040200/2024
Valituksenalaisen päätöksen keskeiset kohdat
Energiavirasto on tehnyt 30.12.2024 asiassa 2251/040200/2024 valituksenalaisen päätöksen OL3-ydinvoimalaitoksen järjestelmäsuojaan liittyvien maksujen määräytymisperusteiden vahvistamisesta. Päätöksen mukaan se on voimassa 1.1.2025 alkaen toistaiseksi.
Valituksenalaisen päätöksen ratkaisuosan kohdan 1 mukaan Energiavirasto on katsonut, että Fingrid Oyj voi kohdistaa OL3-ydinvoimalaitoksen järjestelmäsuojasta aiheutuvia kustannuksia erilliseen OL3-järjestelmäsuojan palvelumaksuun, jota Fingrid Oyj veloittaa palvelua tarvitsevalta Teollisuuden Voima Oyj:ltä. Mainitussa kohdassa Energiavirasto on lisäksi katsonut, että kyseiseen palvelumaksuun ei sovelleta sähkön siirron maksujen korottamista rajoittavaa sähkömarkkinalain 26 a §:ää.
Valituksenalaisen päätöksen kohdassa 2 Energiavirasto on vahvistanut Fingrid Oyj:n noudatettavaksi, että erilliseen OL3-järjestelmäsuojan palvelumaksuun kohdistettavia OL3-järjestelmäsuojan kustannuksia ovat tietyt alakohdissa a–c määritellyt kustannukset. Kohdassa 3 on vastaavasti vahvistettu noudatettavaksi, että tietyt kustannukset a–d on kohdistettava kantaverkkomaksuilla katettaviksi.
Asian dnro 45/2025 käsittely markkinaoikeudessa
Fingrid Oyj:n valitus
Vaatimukset
Fingrid Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen ja vahvistaa, että Energiavirastolla ei ole toimivaltaa vahvistaa järjestelmäsuojaan liittyvien maksujen määräytymisperusteita. Toissijaisesti mikäli päätöstä ei kumota, Fingrid Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus muuttaa päätöstä siten, että erillisellä järjestelmäsuojan palvelumaksulla katettaviksi kohdistetaan muiden päätöksessä eriteltyjen erilliseen järjestelmäsuojan palvelumaksuun kuuluvien kustannuserien lisäksi valituksenlaisen päätöksen kohdan 3 alakohdissa a–c todetut kustannukset. Lisäksi Fingrid Oyj on vaatinut, että Energiavirasto ja Teollisuuden Voima Oyj velvoitetaan korvaamaan yhteisvastuullisesti sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 82.370 eurolla viivästyskorkoineen.
Perustelut
Fingrid Oyj:tä ei olisi tullut alun perinkään velvoittaa toimittamaan Energiaviraston vahvistettavaksi järjestelmäsuojan maksujen määräytymisperusteita tai ehdotusta muusta mekanismista. Järjestelmäsuoja ei ole sähkön siirtoverkon käyttöä koskevista suuntaviivoista annetun komission asetuksen (2017/1485, suuntaviiva-asetus) 37 artiklassa tarkoitettu erityinen suojausjärjestelmä, eikä se muutoinkaan kuulu sähkömarkkinalain 45 §:n mukaisen järjestelmävastuun piiriin. Järjestelmäsuojasta ei ole säädetty kyseisessä säännöksessä, ja sen toteuttaminen on kuulunut sopimusvapauden piiriin. Voimalaitokset eivät ole osa siirtoverkkoa, eikä järjestelmäsuoja ole siirtoverkonhaltijan käyttämä siirtoverkon suojausjärjestelmä. Järjestelmäsuoja on suojaus, jonka yksinomainen tarkoitus on ollut mahdollistaa Teollisuuden Voima Oyj:lle OL3:n liittyminen verkkoon ja käyttö suurimman sallitun askelmaisen tehonmuutoksen ylittävällä teholla. Kyse ei ole ollut järjestelmävastuun piiriin kuuluvasta palvelusta, eikä sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annettu laki sovellu järjestelmäsuojasta aiheutuvien kustannusten käsittelyyn. Energiavirasto on päätöksen tehdessään ylittänyt toimivaltansa.
Järjestelmäsuojaan liittyvää, alun perin yksityisoikeudellisesti sovittua kustannusjakoa ei tulisi arvioida sähkömarkkinalainsäädännön perusteella. Jos näin kuitenkin tulisi tehdä, valituksenalaisen päätöksen kohdan 2 mukaisten kolmen kustannuserän sisällyttäminen erilliseen palvelumaksuun on linjassa aiheuttamisperiaatteen kanssa. Myös kohdan 3 alakohtien a–c mukaiset kustannuserät tulisi ottaa tässä huomioon. Nämä vaativat huomattavan määrän työtä tai poikkeuksellisia ratkaisuja tai kustannuksia. Kustannuserät liittyvät yksinomaan järjestelmäsuojaan, jolla mahdollistetaan ainoastaan OL3:lle 1.300 megawatin ylittävä teho. Järjestelmäsuojasta aiheutuneet kustannukset on tullut aiheuttamisperiaatteen mukaisesti kohdistaa kokonaan Teollisuuden Voima Oyj:öön. Järjestelmäsuojan kustannusten sosialisoiminen yleisten verkkotariffien kautta johtaisi muiden verkonkäyttäjien kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Järjestelmäsuoja on luotu yksinomaan OL3:a varten. Suurin sallittu askelmainen tehonmuutos 1.300 megawattia koskee kaikkia verkonkäyttäjiä, ja siitä poikettaessa suuremmasta tehosta hyötyvän tahon tulee olla tasapuolisuusvaatimuksen mukaisesti vastuussa tähän liittyvistä kustannuksista. Yleisestä liittymiskäytännöstä poikkeavan liitynnän varmistamisratkaisun kustannukset kuuluvat liittyjälle, eivät järjestelmävastaavalle kantaverkonhaltijalle, mistä jo vallinneesta periaatteesta on säädetty sittemmin voimaan tulleessa sähkömarkkinalain 20 a §:ssä.
Energiaviraston lausunto
Vaatimukset
Energiavirasto on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti hylkää valituksen ja toissijaisesti, mikäli markkinaoikeus osaksikaan hyväksyisi Fingrid Oyj:n vaatimuksia, palauttaisi asian Energiavirastoon uudelleen käsiteltäväksi.
Perustelut
Energiavirasto ei ole ylittänyt toimivaltaansa. Järjestelmävastuun ulottuvuus on jo tullut Energiaviraston 11.1.2024 tekemällä päätöksellä ratkaistuksi. Kyseisessä ratkaisussa ja muutoksenhaussa (markkinaoikeuden asiat dnrot 151/2024 ja 156/2024) esitettyä ei tule tässä asiassa käsitellä toistamiseen. Joka tapauksessa järjestelmäsuoja kuuluu sähköjärjestelmän ja siirtoverkon käyttövarmuusratkaisuna sähkömarkkinasääntelyn piiriin, joten myös siihen liittyvien kustannusten käsittelyn tulee perustua sähkömarkkinasääntelyyn. Suojaa tarvitaan OL3:n verkosta irtoamisen aiheuttaman suurhäiriöriskin hallitsemiseksi. Suuntaviiva-asetuksen 36 artiklassa säädetään siirtoverkonhaltijan yleisestä velvollisuudesta varustaa siirtoverkkonsa muun ohella sellaisilla suojauslaitteilla, että etenkin suurhäiriöiden syntyminen ja vaikutukset siirtoverkossa voidaan estää. Suuntaviiva-asetuksen 37 artiklaa tulee tulkita tässä kontekstissa.
Valituksenalaisen päätöksen kohdan 3 mukaisia kustannuksia ei voida osoittaa aiheutuneen suoraan järjestelmäsuojapalvelusta. Järjestelmäsuojaan liittyvät monet valinnat ovat seurausta Fingrid Oyj:n itse esittämästä ratkaisusta. Esimerkiksi valmistelevat toimenpiteet kuten järjestelmäsuojakohteiden hankkiminen eivät ole kohdistettavissa palvelumaksuun. Asiassa ei ole kyse järjestelmäsuojaan liittyvien kustannusten kattamisesta, vaan lisäpalvelujen tarjontaan liittyvien menetelmien vahvistamisesta ja siitä, miten kustannukset on jaettava palvelumaksuun tai kantaverkkomaksuihin.
Teollisuuden Voima Oyj:n lausuma
Vaatimukset
Teollisuuden Voima Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus jättää tutkimatta Fingrid Oyj:n ensisijaiset vaatimukset ja hylkää toissijaiset vaatimukset tai toissijaisesti hylkää Fingrid Oyj:n vaatimukset sekä velvoittaa Fingrid Oyj:n ja Energiaviraston yhteisvastuullisesti korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 100.912,50 eurolla viivästyskorkoineen.
Perustelut
Energiaviraston toimivalta on ratkaistu 11.1.2024 tehdyllä päätöksellä. Fingrid Oyj:n ensisijaiset vaatimukset ja perustelut ovat lähes samat kuin mitä se on esittänyt asioissa dnrot 151/2024 ja 156/2024. Ensiksi vireille tulleiden asioiden vireilläolovaikutus estää ensisijaisten vaatimusten tutkimisen. Joka tapauksessa ensisijaiset vaatimukset on hylättävä.
Järjestelmäsuojan palvelumaksulle tai siihen kuuluvien kustannusten laajentamiselle ei ole perusteita. Teollisuuden Voima Oyj:lle ei voi kohdistaa palvelumaksua palvelusta, joka ei perustu sen ja Fingrid Oyj:n välisiin voimassa oleviin sopimuksiin ja jota Teollisuuden Voima Oyj ei ole lain eikä sopimusten perusteella velvollinen hankkimaan. Sitä ei voida velvoittaa tekemään uutta sopimusta Fingrid Oyj:n kanssa tai velvoittaa osapuolia muuttamaan voimassa olevien sopimusten ehtoja. Päinvastoin osapuolten välisestä puitesopimuksesta ilmenee se lähtökohta, että Fingrid Oyj:n tulee ylläpitää järjestelmäsuojaa kustannuksellaan. Fingrid Oyj ei voi myöskään käyttövarmuussyistä asettaa pysyviä rajoitteita voimalaitokselle, kun niistä ei ole liittymissopimuksessa sovittu. Fingrid Oyj:n velvollisuuksiin kuuluu koko sähköjärjestelmän käyttövarmuuden ylläpito. Yksin Fingrid Oyj:n velvollisuus on hankkia lakisääteisten velvollisuuksiensa täyttämiseksi tarvittavat lisäpalvelut. Fingrid Oyj:n vastuulle kuuluvan kantaverkon ylläpidosta aiheutuvat kustannukset on jyvitettävä kaikkien verkonkäyttäjien maksettavaksi.
Vastaselitys
Valittaja Fingrid Oyj on esittänyt muun ohella, että käyttövarmuustason määrittäminen ja tarvittavien liittymisehtojen asettaminen verkkoon liittyjille käyttövarmuuden turvaamiseksi on osa Fingrid Oyj:n järjestelmävastuuta, kun taas asetettujen ehtojen täyttäminen ja niiden toteutuksesta aiheutuneet kustannukset ovat liittyjän vastuulla.
Muut lausumat
Fingrid Oyj, Teollisuuden Voima Oyj ja Energiavirasto ovat antaneet lausumat markkinaoikeuden asioissa dnro 151/2024 ja 156/2024 annetun ratkaisun mahdollisesta merkityksestä, oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevista vaatimuksista ja sellaisista muiden osapuolten aiemmin esittämistä keskeisistä vaatimuksista, perusteista tai selvityksistä, joista osapuolella ei ole ollut tilaisuutta lausua.
Teollisuuden Voima Oyjja Fingrid Oyjovat antaneet lausumat .
Asian dnro 65/2025 käsittely markkinaoikeudessa
Teollisuuden Voima Oyj:n valitus
Vaatimukset
Teollisuuden Voima Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen siltä osin kuin Energiavirasto on katsonut, että Fingrid Oyj voi kohdistaa järjestelmäsuojasta aiheutuvia kustannuksia erilliseen palvelumaksuun, jota Fingrid Oyj veloittaa Teollisuuden Voima Oyj:ltä ja muuttaa päätöstä tältä osin siten, ettei asiassa ole erityisiä syitä poiketa miltään osin sähkömarkkinalain 24 §:n mukaisesta pääsäännöstä järjestelmäsuojan kustannusten käsittelyssä, eikä Fingrid Oyj voi osaksikaan kohdistaa järjestelmäsuojan kustannuksia yksin Teollisuuden Voima Oyj:ltä perittävään palvelumaksuun tai vaihtoehtoisesti palauttaa asian tältä osin Energiaviraston käsiteltäväksi.
Valittaja on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenlaisen päätöksen kokonaisuudessaan ja joka tapauksessa siltä osin, jos osaksi ratkaisua katsottaisiin valituksenalaisen päätöksen ratkaisu- ja perusteluosissa esiintyvät väitteet, että kyse olisi Teollisuuden Voima Oyj:lle tarjottavasta palvelusta, jota se tarvitsisi, joka olisi sen pyytämä tai järjestelmäsuoja mahdollistaisi OL3-laitoksen teknisen käyttämisen 1.300 megawatin ylittävällä tehoalueella.
Teollisuuden Voima Oyj on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Energiaviraston korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 439.575,24 eurolla ja Fingrid Oyj:n 109.894,06 eurolla, molemmat määrät viivästyskorkoineen.
Perustelut
Valituksenalaisen päätöksen johtopäätökset järjestelmäsuojan luonteesta ja tarkoituksesta ovat virheellisiä ja ristiriidassa Energiaviraston aiempien kannanottojen kanssa, joiden mukaan järjestelmäsuoja on koko sähköjärjestelmän käyttövarmuuteen liittyvä suojausmekanismi. Myös Fingrid Oyj on aiemmin katsonut järjestelmäsuojan olevan erityinen suojausjärjestelmä.
Järjestelmäsuoja ei ole Teollisuuden Voima Oyj:lle tarjottava palvelu, saati sille tarjottava tavanomaisesta poikkeava palvelu. Teollisuuden Voima Oyj ei ole pyytänyt tai edellyttänyt Fingrid Oyj:ltä suojausmekanismia OL3:lle, eikä OL3 tarvitse sellaista toimiakseen täydellä kapasiteetilla. Sen sijaan Fingrid Oyj tarvitsee luomaansa kyseistä erityistä suojajärjestelmää järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan lakisääteisten velvollisuuksiensa täyttämiseksi.
Järjestelmäsuojapalvelu ei perustu osapuolten välisiin voimassa oleviin sopimuksiin, eikä Teollisuuden Voima Oyj ole sitä velvollinen hankkimaan. Sovellettavat liittymis- ja kantaverkkosopimukset yleisine sopimusehtoineen (YLE2000 ja VJV2000) eivät aseta tehorajaa tai mainitse järjestelmäsuojaa. Järjestelmäsuoja ei siten ole ollut OL3:n liitynnän ehto. Nykyiset sopimukset kattavat ne palvelut ja maksut, joita Teollisuuden Voima Oyj tarvitsee. Teollisuuden Voima Oyj:lle on muodostunut oikeutettu odotus saada palvelutarpeensa täytetyksi eli oikeus liittyä ja siirtää sähköä verkkoon OL3:n koko käytettävissä olevalla kapasiteetilla.
Siirto- ja kantaverkonhaltijoiden toiminnassa kustannusten allokoiminen tasapuolisiin ja syrjimättömiin tariffeihin kaikkien verkonkäyttäjien maksettavaksi on vahva pääsääntö. Näin on myös silloin, kun jokin verkon kustannus asiallisesti kytkeytyy johonkin liittyjään tai tietylle alueelle ja voisi olla kohdennettavissa jollekin taholle. Maksua järjestelmäsuojasta ei voida kohdistaa yksin Teollisuuden Voima Oyj:lle, ja tämä olisi syrjivää ja sähkömarkkinalain vastaista. Sähkömarkkinalain 24 §:n mukaisen pääsäännön mukainen kustannusjako ei johda kohtuuttomuuteen muiden verkon käyttäjien kannalta. Esimerkiksi vuosittainen kustannusvaikutus kotitalouskuluttajille olisi arviolta noin 1,62 euroa, mutta hyödyt pörssisähkön hinnan alentumisesta suuremman sähköntuotannon johdosta ovat merkittävät. OL3:n täydestä tuotantokapasiteetista ja käyttövarmuudesta aiheutuva hyöty kohdistuu kaikkiin verkon käyttäjiin. Kyseisen kansallisen säännöksen erityinen syy ‑poikkeussäännöstä on tulkittava suppeasti, eikä säännöksen soveltaminen saa johtaa EU-oikeuden vastaiseen lopputulokseen.
Energiaviraston lausunto
Vaatimukset
Energiavirasto on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti hylkää valituksen ja toissijaisesti, mikäli markkinaoikeus osaksikaan hyväksyisi Teollisuuden Voima Oyj:n vaatimuksia, palauttaisi asian Energiavirastoon uudelleen käsiteltäväksi.
Perustelut
Valituksenalainen päätös ei ole lainvastainen tai ristiriitainen. Liittymissopimus OL3:n liittämisestä kantaverkkoon 1.650 megawatin suuruisena on aiheuttanut Fingrid Oyj:lle tarpeen toteuttaa järjestelmäsuojaa. Tämän tehoisen laitoksen liittämisen Fingrid Oyj on sallinut ja mahdollistanut.
Järjestelmäsuojan maksujen määräytymisessä olennaista on tavanomaisen kantaverkkopalvelun kokonaisuus. Päätös maksujen määräytymisestä koskee OL3-ydinvoimalaitoksen kantaverkon käyttöön liittyviä tavanomaisesta poikkeavia palveluja. Tavanomaisen kantaverkkopalvelun sisällön kannalta merkityksellisiä ovat Energiaviraston vahvistamat yleiset kantaverkkopalveluehdot. OL3-järjestelmäsuoja ei ainakaan tällä hetkellä kuulu yleisillä verkkopalveluehdoilla määriteltyyn tavanomaiseen kantaverkkopalveluun. Järjestelmävastaavan toimenpiteet käyttövarmuuden parantamiseksi on tehtävä kokonaisedun, ei yksittäisen asiakkaan näkökulmasta. OL3-verkkopalvelut poikkeavat muiden verkon käyttäjien palveluista, koska muita suurinta sallittua askelmaista tehonmuutosta ylittävällä teholla toimivia verkonkäyttäjiä ei ole. Järjestelmäsuoja mahdollistaa OL3:n toimimisen täydellä teholla, ja tällainen palvelu on yksilöitävissä ja erotettavissa muiden verkon käyttäjien palveluista.
Järjestelmäsuoja ei rinnastu muihin järjestelmävastuun toteuttamisratkaisuihin, kuten verkon vahvistamistoimiin. Järjestelmävastaavalla on oikeus kohdistaa käyttövarmuustoimenpiteitä verkonkäyttäjiin. Sähkömarkkinalainsäädännön mukaisuuden arvioinnissa merkitystä ei ole yksityisoikeudellisilla sopimuksilla tai esimerkiksi valtioneuvoston periaatepäätöksillä.
Sähkömarkkinasääntelyn mukaisesti kustannusten kohdistamisessa on sovellettava aiheuttamisperiaatetta. Kustannusten kohdistaminen erilliseen järjestelmäsuoja-palvelun palvelumaksuun, jota peritään palvelua käyttävältä Teollisuuden Voima Oyj:ltä, ei ole sähkömarkkinalain 18 §:n tai 24 §:n vastaista. Tariffimenetelmien vahvistamisessa Energiavirastolla on laaja harkintavalta. OL3-laitoksen ajaminen täydellä teholla ylittää Suomen sähköjärjestelmän suurimman sallitun askelmaisen tehonmuutoksen ja aiheuttaa Fingrid Oyj:lle tarpeen järjestää järjestelmävastuun mukaisia palveluitaan niin, että suurhäiriötilan välttämiseksi ja käyttövarmuuden takaamiseksi käyttövarmuus voidaan taata järjestelmäsuoja-palvelun avulla. Tästä aiheutuvat kustannukset on allokoitava niin, että sähkömarkkinalainsäädännön tavoitteet täyttyvät. Yhden asiakkaan palveluun aiheuttamisperiaatteella kohdistettavissa olevia kustannuksia ei tule kohdistaa kategorisesti verkkopalvelumaksuun.
Fingrid Oyj:n lausuma
Vaatimukset
Fingrid Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja ratkaisee asian Fingrid Oyj:n asiassa dno 45/2025 vaatimalla tavalla sekä velvoittaa Teollisuuden Voima Oyj:n ja Energiaviraston yhteisvastuullisesti korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 240.822,50 eurolla viivästyskorkoineen.
Perustelut
Järjestelmäsuoja ei kuulu Fingrid Oyj:n vastuulle, koska se ei ole erityinen suojausjärjestelmä eikä se kuulu sähkömarkkinalain 45 §:n mukaiseen järjestelmävastuuseen. Järjestelmävastuu on julkinen hallintotehtävä, eikä järjestelmäsuojaa ole säädetty siihen kuuluvaksi. Ylisuuren voimalaitoksen verkkoon liittämiseksi tarvittavan järjestelmäsuojan toteuttaminen kuuluu sopimusvapauden piiriin.
Fingrid Oyj ja Teollisuuden Voima Oyj ovat OL3-liittymissopimuksen ja sen osana olevien YLE2000-ehtojen nojalla voineet erikseen sopia järjestelmäsuojasta ja muista OL3:n toimintaan liittyvistä seikoista, mukaan lukien OL3:n tehosta. Fingrid Oyj voi toteuttaa järjestelmävastuunsa liittyjien osalta ainoastaan asettamalla kantaverkkoon liittyjille liittymisehtoja, jotka toteutetaan eurooppalaisen ja kansallisen lainsäädännön puitteissa sekä Energiaviraston hyväksymien liittymisehtojen ja järjestelmäteknisten vaatimusten mukaisesti.
Fingrid Oyj:n nykyisin voimassa olevat yleiset liittymisehdot vuodelta 2021 ja vuodelta 2017 asettavat jo itsessään suoraan voimalaitoksen koolle vaatimuksen, jonka mukaan Suomen sähköjärjestelmään liitettävä laitosyksikkö saa olla teholtaan enintään 1.300 megawattia. Teollisuuden Voima Oyj:n kanssa tästä on sovittu erikseen sovellettavien YLE2000-ehtojen mukaisesti.
Fingrid Oyj:n ja Teollisuuden Voima Oyj:n järjestelmäsuojasopimus on päättynyt 31.12.2024. Sopimuksessa on todettu, että jos sopimus irtisanotaan tai se muutoin päättyy, kuten nyt on tapahtunut, OL3:n tuotantoteho on laskettava tasolle, jolla OL3 suurin askelmainen tehonmuutos kantaverkkoon ei häiriötilanteissa ylitä OL3:n liityntäpisteessä 1.300 megawattia.
Vastaselitys
Valittaja Teollisuuden Voima Oyj on esittänyt muun ohella, että järjestelmäsuoja on ainoastaan kantaverkon käyttövarmuutta turvaava ratkaisu, joka kuuluu tavanomaiseen kantaverkkopalveluun. Energiaviraston toimivalta maksujen määräytymisperusteiden vahvistamisessa ei mahdollista uusien siviilioikeudellisten sopimusten luomista tai maksuvelvollisuuden asettamista, jos osapuolten välillä ei ole maksuperusteen luovaa sopimusta. Se ei myöskään mahdollista voimassa olevien sopimusten muuttamista tai sopimuspakon asettamista verkon käyttäjälle. Valittajan teettämän taloudellisen asiantuntijalausunnon mukaan järjestelmäsuojan tariffien allokointi merkitsisi joidenkin promillien ja joka tapauksessa alle prosentin vaikutusta asiakasryhmien maksuihin. Tariffien soveltaminen ei merkitsisi huomattavaa hinnannousua eikä olisi kohtuutonta muille verkon käyttäjille. Sen sijaan OL3:n täyden tuotantotehon vaikutus sähkön hintatasoa alentavasti olisi huomattavasti tätä merkittävämpi. Energiavirasto ei ole selvittänyt sähköjärjestelmää hyödyttäviä yleisiä vaikutuksia, jotka olisi tullut ottaa huomioon maksua määrättäessä.
Muut lausumat
Fingrid Oyj, Teollisuuden Voima Oyj ja Energiavirasto ovat antaneet lausumat markkinaoikeuden asioissa dnro 151/2024 ja 156/2024 annetun ratkaisun mahdollisesta merkityksestä, oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevista vaatimuksista ja sellaisista muiden osapuolten aiemmin esittämistä keskeisistä vaatimuksista, perusteista tai selvityksistä, joista osapuolella ei ole ollut tilaisuutta lausua.
Teollisuuden Voima Oyj ja Fingrid Oyj ovat antaneet lausumat .
Markkinaoikeuden ratkaisu asioissa dnro 45/2025 ja 65/2025
Perustelut
1 Asian tausta ja kysymyksenasettelu
1. Energiavirasto on tehnyt 11.1.2024 päätöksen järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan järjestelmävastuun ulottuvuudesta Olkiluoto 3 (jäljempänä myös ”OL3”) -ydinvoimalaitoksen liittymisasiassa, josta on valitettu markkinaoikeuteen asioissa dnrot 151/2024 ja 156/2024. Päätöksen ratkaisuosassa Energiavirasto on muun ohella
- katsonut, että Fingrid Oyj on rikkonut sähkömarkkinalain 45 §:n 2 momentin mukaista vahvistamisvelvollisuuttaan asettamalla OL3-ydinvoimalaitokselle käyttövarmuuden ylläpitoon liittyviä ehtoja, joita se ei ole vahvistuttanut Energiavirastolla säännöksessä edellytetyllä tavalla (kohta 4)
- katsonut, että Fingrid Oyj on siirtänyt perusteettomasti sopimuksin Teollisuuden Voima Oyj:n vastuulle komission asetuksen (EU) 2017/1485 36 artiklan mukaisia velvoitteitaan (kohta 5)
- katsonut, että Fingrid Oyj on rikkonut mainitun komission asetuksen 9 artiklan ja sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaista velvollisuuttaan saattaa soveltamansa maksujen määräytymisperusteet Energiaviraston vahvistettavaksi ennen niiden käyttöönottoa (kohta 6) ja
- velvoittanut Fingrid Oyj:n toimittamaan Energiaviraston vahvistettavaksi järjestelmäsuojan kustannusten osalta soveltamansa maksujen määräytymisperusteet tietyssä määräajassa (kohta 7).
2. Markkinaoikeus on kyseisissä asioissa 12.9.2025 antamallaan päätöksellä numero 473/2025 kumonnut Energiaviraston päätöksen ratkaisuosan kohdan 5 osalta ja hylännyt Fingrid Oyj:n ja Teollisuuden Voima Oyj:n valitukset muilta osin. Markkinaoikeuden päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen, eikä se ole lainvoimainen.
3. Fingrid Oyj on Energiaviraston päätöksen ratkaisuosan kohdassa 7 tarkoitetun menettelyn velvoittamana toimittanut 26.11.2024 Energiavirastolle vahvistettavaksi ehdotuksen muun ohella OL3-järjestelmäsuojaan liittyvien maksujen määräytymisperusteista, ja Energiavirasto on tehnyt 30.12.2024 valituksenalaisen päätöksen OL3-ydinvoimalaitoksen järjestelmäsuojaan liittyvien maksujen määräytymisperusteiden vahvistamisesta.
4. Valituksenalaisen päätöksen ratkaisuosan kohdassa 1 on muun ohella katsottu, että Fingrid Oyj voi kohdistaa OL3-ydinvoimalaitoksen järjestelmäsuojasta aiheutuvia kustannuksia erilliseen OL3-järjestelmäsuojan palvelumaksuun, jota Fingrid Oyj veloittaa palvelua tarvitsevalta Teollisuuden Voima Oyj:ltä. Päätöksen ratkaisuosan kohdassa 2 Energiavirasto on vahvistanut Fingrid Oyj:n noudatettavaksi, että erilliseen OL3-järjestelmäsuojan palvelumaksuun kohdistettavia OL3-järjestelmäsuojan kustannuksia ovat tietyt alakohdissa a–c määrätyt kustannukset. Kohdassa 3 on vastaavasti vahvistettu noudatettavaksi, että tietyt kustannukset a–d on kohdistettava kantaverkkomaksuilla katettaviksi.
5. Fingrid Oyj ja Teollisuuden Voima Oyj ovat valituksissaan eri perusteilla ensisijaisesti vaatineet, että valituksenalainen päätös tai ainakin sen ratkaisuosan kohta 1 kumotaan.
6. Markkinaoikeus katsoo, että Energiaviraston 11.1.2024 tekemä päätös tai muutoksenhaku siitä ei ole esteenä sille, että valittajat ovat voineet myös nyt käsiteltävissä asioissa valittaa 30.12.2024 tehdystä päätöksestä muun ohella sillä perusteella, että valituksenalaisen päätöksen ratkaisuosan kohta 1 on niiden mukaan eri perusteilla lainvastainen.
7. Asiassa on ensin arvioitava, onko valituksenalaisen päätöksen ratkaisuosan kohta 1 lainvastainen. Tarvittaessa on arvioitava vielä sitä, mitä kustannuksia erilliseen palvelumaksuun on kohtien 2 ja 3 perusteella voitu sisällyttää.
2 Keskeiset oikeusohjeet
8. Sähkömarkkinalain 24 §:n 1 momentissa säädetään siitä, että verkkopalvelujen myyntihintojen ja -ehtojen sekä niiden määräytymisperusteiden on oltava tasapuolisia ja syrjimättömiä kaikille verkon käyttäjille. Niistä saa poiketa vain erityisistä syistä.
9. Sähkömarkkinalain 24 §:n 1 momentin esitöissä (HE 20/2013 vp s. 82) on todettu muun ohella, että yleisistä myyntiehdoista ja -hinnoista voi poiketa vain erityisissä tapauksissa. Esimerkiksi asiakas voi edellyttää tavanomaisesta poikkeavaa palvelua, jonka hintaa ei voi määritellä yleisen tariffin perusteella.
10. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944 sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta 6 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmansien osapuolten siirto- ja jakeluverkkoihin pääsyä varten luodaan julkaistuihin tariffeihin perustuva järjestelmä, jota voidaan soveltaa kaikkiin asiakkaisiin ja jota sovelletaan puolueettomasti ja syrjimättömästi verkon käyttäjien välillä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä tariffit tai niiden laskentamenetelmät hyväksytään 59 artiklan mukaisesti ennen niiden voimaantuloa ja että tariffit ja, jos ainoastaan menetelmät hyväksytään, menetelmät julkaistaan ennen niiden voimaantuloa.
11. Sähkön siirtoverkon käyttöä koskevista suuntaviivoista annetun komission asetuksen (EU) 2017/1485 36 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin siirtoverkonhaltijan on varustettava siirtoverkkonsa suojaus- ja varasuojauslaitteilla, jotta voidaan automaattisesti estää sellaisten häiriöiden leviäminen, jotka voisivat vaarantaa sen oman siirtoverkon ja yhteenliitetyn verkon käyttövarmuuden. Asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaan asianomaisten sääntelyviranomaisten on arvioitava verkkotariffien sääntelyn alaisille verkonhaltijoille tässä asetuksessa säädetyistä velvollisuuksista aiheutuneet kustannukset. Kustannukset, joiden katsotaan olevan kohtuullisia, tosiasiallisesti aiheutuneita ja oikeasuhteisia, on katettava verkkotariffeilla tai muilla asianmukaisilla mekanismeilla.
12. Sähkön sisämarkkinoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/943 18 artiklassa säädetään verkkoon pääsystä, verkon käytöstä ja verkon vahvistamisesta perittävistä maksuista.
13. Sähkömarkkinalain 45 §:n 1 momentin mukaan järjestelmävastaava kantaverkonhaltija vastaa Suomen sähköjärjestelmän teknisestä toimivuudesta ja käyttövarmuudesta siten, että sähköjärjestelmä toimii luotettavasti ja varmasti sekä huolehtii valtakunnalliseen tasehallintavastuuseen kuuluvista tehtävistä ja valtakunnallisesta taseselvityksestä tarkoituksenmukaisella ja sähkömarkkinoiden osapuolten kannalta tasapuolisella ja syrjimättömällä tavalla (järjestelmävastuu). Järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan tulee ylläpitää ja kehittää järjestelmävastuun piiriin kuuluvia toimintojaan ja palveluitaan sekä ylläpitää, käyttää ja kehittää sähköverkkoaan ja muita järjestelmävastuun hoitamiseen tarvittavia laitteistojaan sekä yhteyksiä toisiin verkkoihin siten, että sähköjärjestelmä ja järjestelmävastuun piiriin kuuluvat palvelut toimivat luotettavasti, varmasti ja tehokkaasti ja että edellytykset tehokkaasti toimiville kansallisille ja alueellisille sähkömarkkinoille sekä Euroopan unionin sähkön sisämarkkinoille voidaan turvata.
14. Sähkömarkkinalain 45 §:n 2 momentin mukaan järjestelmävastaava kantaverkonhaltija voi asettaa järjestelmävastuun toteuttamiseksi tarpeellisia ehtoja muun ohella voimalaitosten sekä sähköverkkojen liittämiselle sähköjärjestelmään sekä sähköjärjestelmän ja siihen liitettyjen voimalaitosten ja sähköverkkojen käyttämiselle. Ehtoja voidaan soveltaa yksittäistapauksissa sen jälkeen, kun Energiavirasto on ne vahvistanut sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 10 §:n mukaisesti.
15. Sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain (valvontalaki) 10 §:n 1 momentin mukaan Energiaviraston tulee päätöksellään vahvistaa muun ohella järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan noudatettaviksi muun ohella seuraavat palvelujen ehdot ja palvelujen hinnoittelua koskevat menetelmät ennen niiden käyttöönottamista:
1) menetelmät verkonhaltijan verkkotoiminnan tuoton ja siirtopalvelusta perittävien maksujen määrittämiseksi valvontajakson aikana;
3) verkonhaltijan siirtopalvelun ehdot;
4) verkonhaltijan liittämispalvelun ehdot ja menetelmät liittämisestä perittävien maksujen määrittämiseksi;
6) järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan ja järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan järjestelmävastuun piiriin kuuluvien palvelujen ehdot sekä menetelmät palveluista perittävien maksujen määrittämiseksi.
3 Keskeiset tosiseikat
16. Fingrid Oyj on ollut jo pitkään nimetty järjestelmävastaavaksi kantaverkonhaltijaksi.
17. Fingrid Oyj ja Teollisuuden Voima Oyj ovat tehneet 3.3.2004 puitesopimuksen Olkiluoto 3:n liittämisestä voimajärjestelmään. Puitesopimuksen kohdan 5 mukaan Fingrid Oyj varautuu OL3:n äkilliseen irtoamiseen verkosta luomalla järjestelmän, joka laitoksen irrotessa verkosta irrottaa välittömästi noin 250 megawattia teollisuuskuormaa. Kohdassa on lisäksi sovittu, että Fingrid Oyj vastaa järjestelmän luomisesta yhteistyössä teollisuusyhtiöiden kanssa, että Teollisuuden Voima Oyj edesauttaa ratkaisua omistajayhtiöidensä osalta ja että järjestely sovitaan pitkäaikaiseksi.
18. Fingrid Oyj ja Teollisuuden Voima Oyj ovat tehneet 31.12.2004 ja uudelleen 27.9.2019 aiemman korvanneen liittymissopimuksen OL3-sähköjärjestelmien liittämisestä Fingrid Oyj:n hallitsemaan sähköverkkoon. Liittymiin sovelletaan Fingrid Oyj:n yleisiä liittymisehtoja YLE2000 ja järjestelmäteknisiä vaatimuksia VJV2000.
19. YLE2000-liittymisehdoissa on todettu muun ohella, että liittyjä ja Fingrid Oyj sopivat liittymissopimuksessa tai erikseen kirjallisesti liitynnän teknisestä toteutuksesta sekä liitynnän laitteistojen käyttöoikeuksista, käytöstä, häiriönselvityksestä, kunnossapidosta, perusparannusinvestoinneista ja kustannusten jaosta. YLE2000-ehdoissa on lisäksi todettu, että liittyjä maksaa liitynnästä tai liitynnän muutoksista aiheutuvat kantaverkon suojauslisäykset.
20. Fingrid Oyj ja Teollisuuden Voima Oyj ovat tehneet 31.12.2005 kantaverkkosopimuksen, jonka liitteenä on ollut kantaverkkopalveluehdot, joita on voitu muuttaa muun ohella sähkömarkkinaviranomaisen hyväksynnällä. Sovellettavissa kantaverkkopalveluehdoissa (KVPE2024) ei ole määrätty tässä asiassa merkityksellisistä sähkönsiirron rajoituksista.
21. Edellä mainituissa sopimuksissa tai yleisissä sopimusehdoissa ei ole asetettu yleisiä rajoituksia Teollisuuden Voima Oyj:n sähköntuotannolle, suurimmalle askelmaiselle sähköntehon muutoksille tai siirrettävän sähkön määrälle.
22. Fingrid Oyj:n myöhempien yleisten liittymisehtojen YLE2017 ja YLE2021 kohdassa 2.5 on todettu, että Suomen voimajärjestelmän suurin sallittu askelmainen tehonmuutos, jonka voimajärjestelmä kestää käyttövarmuutta vaarantamatta, on voimalaitoksen liitynnässä enintään 1.300 megawattia.
23. Fingrid Oyj:n ja Teollisuuden Voima Oyj ovat tehneet 14.6.2017 sopimuksen Olkiluoto 3 -ydinvoimalaitosyksikön verkkovaikutuksen vähentämiseksi tehtävän järjestelmäsuojan toteutuksesta (jäljempänä myös järjestelmäsuojasopimus). Sopimuksessa on sovittu muun ohella järjestelmäsuojan toteutuksesta ja kustannuksista. Oikeudenkäynnin osapuolten kesken ei ole erimielisyyttä siitä, että sopimus on päättynyt 31.12.2024. Sopimuksen kohdassa 9 on sovittu sopimuksen voimassaolosta ja päättämisestä, ja todettu muun ohella, että tällöin OL3:n tuotantoteho on laskettava tasolle, jolla OL3 suurin askelmainen tehonmuutos kantaverkkoon ei häiriötilanteessa ylitä OL3:n liityntäpisteessä missään olosuhteissa 1.300 megawattia.
4 Energiaviraston päätösten keskeiset kohdat
24. Energiaviraston 11.1.2024 tehdyn päätöksen ratkaisuosaa on selostettu edellä kohdassa 1. Päätöksen perusteluissa on todettu muun ohella seuraavaa:
”237. Energiavirasto toteaa, että laitoshankkeet ovat lähtökohtaisesti pitkiä projekteja, joiden aikana vallitsevat olosuhteet voivat muuttua. [– –] Olisi myös liittyjän vastuiden ja riskien näkökulmasta täysin sattumavaraista, mikäli verkonhaltijalla olisi myös oikeus jälkikäteisesti yksipuolisesti rajata omaa vastuutaan liittyjän vahingoksi tai ylipäätään järjestelmäolosuhteiden muutoksien seurauksena. Mahdolliset järjestelmätekniset vaatimukset liitynnälle ja liittymiselle tulisi huomioida riittävällä tavalla jo heti, kun suunnitellun laitoksen liittämisen edellytyksistä sovitaan. Koska rajoituksia itse liittymiselle ei ole asetettu jo heti laitoksen liittämisestä sovittaessa, siirtoverkonhaltijalle jäävät jäljelle muut järjestelmävastaavan ohjauskeinot.
238. Energiavirasto katsoo, että koska järjestelmäsuoja kuuluu koko sähköjärjestelmän suojausmekanismina järjestelmävastaavan vastuulle, [– –]. [– –] Tämä ei kuitenkaan merkitse, etteikö kantaverkonhaltijalla olisi oikeutta käyttövarmuussyistä asettaa laitoksille rajoituksia sähkömarkkinalain 45 §:n 2 momentin nojalla edellyttäen, että kantaverkonhaltija on ensin vahvistuttanut ne Energiavirastolla. Fingrid ei ole tällaisia ehtoja Energiavirastolle esittänyt vahvistettaviksi. [– –]
239. [– –] Näin ollen vaikkakin OL3- ydinvoimalaitoksen on sallittu liittyvän verkkoon 1650 MW tehoisena, se ei lähtökohtaisesti estä järjestelmävastaavaa kantaverkonhaltijaa asettamasta laitoksen käytölle tarpeellisia rajoituksia sähkömarkkinalain 45 §:n 2 momentin mukaisesti.
[– –]252. [– –] Järjestelmäsuojan luonne koko sähköjärjestelmän käyttövarmuutta varmentavana suojamekanismina puoltaa lähtökohtaisesti järjestelmävastaavan vastuuta mekanismin ylläpidosta ja myös sen kustannuksien jyvittämisestä kaikille verkonkäyttäjille. Lähtökohdasta voidaan kuitenkin poiketa erityisissä tapauksissa.
253. Energiavirasto toteaa, että järjestelmäsuoja on kokonaisuutena poikkeuksellinen ratkaisu. Sen toteutumiseen asiassa kuvatulla tavalla ovat voineet vaikuttaa sen syntyhetkellä vallinneet olosuhteet. [– –] Energiavirasto ei tässä päätöksessä kuitenkaan arvioi kyseistä asiaa.
254. Koska OL3 laitoksen liittyminen on kuitenkin toteutettu tietyllä tavalla eikä toisaalta järjestelyn välitöntä purkamista voida pitää todennäköisenä, on järjestelmäsuojan kustannusten käsittelyä syytä arvioida sähkömarkkinalain tasapuolisuusvelvoitteen kautta. Energiavirasto katsoo, että verkkopalvelun tarjoamisen ja hinnoittelun tasapuolisuutta pitää tarvittaessa arvioida paitsi yksittäisen toimijan, mutta myös toisaalta kaikkien verkonkäyttäjien näkökulmasta. Käsillä olevassa tapauksessa kyse on siitä, että vaikka sääntely lähtökohtaisesti edellyttäisi kantaverkonhaltijan vastaavan kaikista järjestelmäsuojan kustannuksista, voisi tällainen kategorinen tulkinta toisaalta johtaa muiden verkonkäyttäjien näkökulmasta kohtuuttomaan lopputulokseen salliessaan yhden liittyjän sähköjärjestelmän käyttövarmuuden ylläpidon näkökulmasta tällä hetkellä sallitun enimmäistehon ylittävän laitoksen liittämisen rajoituksitta sähköverkkoon niin, että liittyjä pääsisi täysimääräisesti hyödyntämään taloudellisesti koko sähköntuotantotehoaan samalla, kun kyseisen laitoksen tuotannon täydellä teholla lähtökohtaisesti mahdollistavan eritysjärjestelyn kustannukset tulisivat jyvitetyiksi kategorisesti kaikkien verkonkäyttäjien maksettavaksi. Tästä näkökulmasta katsottuna käsillä voidaan katsoa olevan sähkömarkkinalain 24 §:n 1 momentin tarkoittama erityinen syy poiketa säännöksen tarkoittamasta tasapuolisuusvaatimuksesta. Energiavirasto pitääkin perustellumpana ratkaisua, joka toisaalta huomioisi kustannusten kattamisen näkökulmasta mahdollisimman tasapuolisesti yksityisen ja yleisen edut, mutta toisaalta myös sähkömarkkinalain 24 §:n soveltamisperiaatteet ja soveltamiskäytännön relevanteilta osin.
[– –]256. Energiavirasto pitää siten perusteltuna, ottaen huomioon edellä todetun, velvoittaa Fingrid toimittamaan tältä osin mahdollisimman pian ehdotuksensa kustannusten kattamisperiaatteiksi Energiaviraston vahvistettavaksi. Energiavirasto arvioi ehdotuksen sovellettavasta hinnoittelumenetelmästä saatuaan asiaa sääntelyn pohjalta erikseen antamalla asiasta erillisen päätöksen myöhemmin.”
25. Energiaviraston 30.12.2024 tekemän valituksenalaisen päätöksen ratkaisuosan keskeinen sisältö on todettu edellä kohdassa 4. Päätöksen mukaan se on voimassa 1.1.2025 alkaen toistaiseksi.
26. Valituksenalaisessa päätöksessä on selostettu (s. 4 ja 5), että Fingrid Oyj:n ensin toimittama ehdotus ei ole vastannut Energiaviraston näkemystä, Fingrid Oyj ei ole sen jälkeen pitänyt tarpeellisena tai tarkoituksenmukaisena toimittaa Energiaviraston pyytämää täsmennettyä ehdotusta ja että Energiaviraston mukaan Fingrid Oyj ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin, joilla se ottaisi vastuulleen sille 11.1.2024 tehdyssä päätöksessä todetulla tavalla kuuluvan sähköjärjestelmän käyttövarmuuden varmistamisen.
27. Valituksenalaisesta päätöksestä käy myös ilmi (s. 5 ja 6), että Energiavirasto on pyytänyt Fingrid Oyj:tä vastaamaan siihen, millä järjestelyllä Fingrid Oyj aikoo toteuttaa järjestelmäsuojan 1.1.2025 alkaen. Fingrid Oyj on todennut, että ainoa toteuttamiskelpoinen ja konkreettinen tapa taata järjestelmäsuojan jatkuminen 1.1.2025 alkaen olisi järjestelmäsuojan ja maksujen toteuttaminen jo irtisanotun sopimuksen periaatteita noudattaen osapuolten välisessä yhteistyössä. Fingrid Oyj on toimittanut vasta 26.11.2024 nyt käsillä olevan Energiaviraston asettamien reunaehtojen mukaisen ehdotuksen maksujen määräytymisperusteista. Ehdotuksesta ja päätösluonnoksesta on tämän jälkeen vielä järjestetty kuulemisia (s. 7–11).
28. Valituksenalaisen päätöksen perustelujen mukaan (s. 30) tulkittaessa sitä, onko tietyn sähköverkkotoiminnan palvelun kustannukset rahoitettava sähkönsiirto- ja jakelumaksulla, liittymismaksulla tai palvelumaksuilla, Energiavirasto arvioi muun ohella sitä, onko palvelu tavanomaisesta poikkeava, onko palvelu asiakkaan edellyttämä, onko palvelu peruspalvelu vai lisäpalvelu ja kuuluuko palvelu verkonhaltijan ydintoimintoihin.
29. Perustelujen (s. 30–31) mukaan Energiaviraston 11.1.2024 antamassa päätöksessä on todettu, että asiassa on kyse siitä, että vaikka sääntely lähtökohtaisesti edellyttäisi kantaverkonhaltijan vastaavan kaikista järjestelmäsuojan kustannuksista, voisi tällainen kategorinen tulkinta toisaalta johtaa muiden verkonkäyttäjien näkökulmasta kohtuuttomaan lopputulokseen salliessaan yhden liittyjän sähköjärjestelmän käyttövarmuuden ylläpidon näkökulmasta tällä hetkellä sallitun enimmäistehon ylittävän laitoksen liittämisen rajoituksitta sähköverkkoon niin, että liittyjä pääsisi täysimääräisesti hyödyntämään taloudellisesti koko sähköntuotantotehoaan samalla, kun kyseisen laitoksen tuotannon täydellä teholla mahdollistavan erityisjärjestelyn kustannukset tulisivat jyvitetyiksi kategorisesti kaikkien verkonkäyttäjien maksettavaksi.
30. Perusteluissa (s. 31) on myös todettu, että kustannusten luokittelu on jossain määrin asiakaslähtöinen, jolloin sen voidaan tulkita tiettyjen kustannusluokkien osalta olevan asiakkaan pyytämä sekä pelkästään asiakkaan omasta tarpeesta tehtävä lisäpalveluksi katsottava toimenpide.
31. Perustelujen (s. 31) mukaan järjestelmäsuoja mahdollistaa OL3-laitoksen käyttämisen sähköjärjestelmän käyttövarmuuden ylläpidon näkökulmasta tällä hetkellä sallitun 1300 MW:n enimmäistehon ylittävällä tehoalueella ja siten poiketen muiden verkkoon liittyneiden sähköntuottajien ja -käyttäjien palveluista, eikä palvelu ole siten tavanomainen.
32. Perusteluissa (s. 31–32) on 11.1.2024 tehtyä päätöstä selostaen toistettu kyseisen päätöksen kohdissa 252, 253 ja 254 todettua.
33. Perustelujen (s. 33) mukaan järjestelmäsuojasta on sähkömarkkinalain 24 §:n mukainen erityinen syy periä yleisestä palvelumaksusta poiketen erillistä palvelumaksua, jota Fingrid Oyj veloittaa palvelua tarvitsevalta Teollisuuden Voima Oyj:ltä.
34. Perusteluissa (s. 33–34) on todettu myös, että Fingrid Oyj on ehdotuksessaan esittänyt myös joukon muita kirjauksia, jotka ovat katsottavissa luonteeltaan sopimusehdoiksi, muun ohella, että mikäli Teollisuuden Voima Oyj ei halua käyttää OL3-järjestelmäsuojaa [– –], OL3-voimalaitoksen tuotantoteho on laskettava tasolle, jolla OL3-voimalaitoksen suurin askelmainen tehomuutos kantaverkkoon ei häiriötilanteissa ylitä OL3-voimalaitoksen liityntäpisteessä missään olosuhteissa 1.300 megawattia. Energiavirasto on todennut, että tällä päätöksellä vahvistetaan järjestelmäsuojaa koskevien maksujen määräytymisperusteet, joilla määritetään perittävien maksujen perusteet. Kuvatut ehtokirjaukset eivät kuulu maksujenmääräytymisperustepäätöksen piiriin eikä niitä vahvisteta tässä yhteydessä. Energiavirasto on pyytänyt Fingrid Oyj:ltä täsmennystä siitä, mihin ehtoihin kyseiset ehdot ehdotetaan lisättäväksi. Täsmennyksen johdosta kyseiset ehdot käsitellään erillisessä valvontalain 10 §:n
1 momentin mukaisessa vahvistamisprosessissa.
35. Perustelujen (s. 35) mukaan Teollisuuden Voima Oyj on ilmoittanut, että se on irtisanonut nykyiset OL3-ydinvoimalaitoksen järjestelmäsuojaa koskevat sopimukset päättymään 31.12.2024.
5 Asian arviointi
5.1 Fingrid Oyj:n järjestelmävastuun ulottuvuus ja toteuttaminen
36. Sähkömarkkinalain 45 §:n 1 momentissa säädetty järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan järjestelmävastuu kattaa muun ohella vastuun sähköjärjestelmän käyttövarmuudesta ja kantaverkon toimivuudesta. Näin on myös sähkön siirtoverkon käyttöä koskevista suuntaviivoista annetun komission asetuksen (EU) 2017/1485 36 artiklan mukaan.
37. Markkinaoikeus toteaa, että Fingrid Oyj:n sähkömarkkinalainsäädännön mukaiseen järjestelmävastuuseen kuuluvat esimerkiksi toimenpiteet, joilla varmistetaan se, että kantaverkko säilyy toimintakuntoisena, vaikka yksittäinen voimalaitos irtoaisi sähköverkosta. Fingrid Oyj siten vastaa siitä, että kantaverkon toimintakunto on asianmukaisin toimenpitein varmistettu sellaisissa tilanteissa, joita voidaan ennakoida tapahtuvan muun ohella siirtoverkkoon liitetyissä voimalaitoksissa. Tähän myös valituksenalainen päätös ja 11.1.2024 tehty päätös ovat perustuneet.
38. Valvontalain 10 §:n 1 momentin 6 kohdan perusteella Energiavirastolla on siten ollut toimivalta aloittaa menettely järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan järjestelmävastuun piiriin kuuluvien palvelujen ehtojen sekä palveluista perittävien maksujen menetelmien määrittämisen vahvistamiseksi ja antaa asiasta ratkaisu.
39. Valituksenalaisesta päätöksestä käy ilmi, että Energiavirasto on lähtenyt siitä, että Fingrid Oyj:n velvollisuutena on ollut sähköverkon käyttövarmuuden varmistamiseksi toteuttaa järjestelmäsuojaa
(ks. kohdat 26 ja 27).
40. OL3-järjestelmäsuojan toteuttaminen ei ole ollut välttämättä Fingrid Oyj:n ainoa mahdollinen tapa toteuttaa sähkömarkkinalain 45 §:n 1 momentissa säädettyä järjestelmävastuutaan (ks. kohdassa 24 selostetun 11.1.2024 tehdyn päätöksen kohdat 237–239). Fingrid Oyj onkin pyytänyt valituksenalaisessa päätöksessä todetulla tavalla Energiavirastoa vahvistamaan Teollisuuden Voima Oyj:n sähköntuotannon askelmaista tehonmuutosta rajoittavia ehtoja, jos se ei halua käyttää OL3-järjestelmäsuojaa, mutta päätöksen mukaan näitä käsitellään erillisessä vahvistamismenettelyssä (ks. kohta 34).
41. Energiavirasto ei ole aiemminkaan vahvistanut Teollisuuden Voima Oyj:tä velvoittavia tällaisia rajoittavia ehtoja (ks. kohdassa 24 selostetun 11.1.2024 tehdyn päätöksen kohta 238).
42. Oikeudenkäynnin osapuolten kesken erimielisyyttä ei ole siitä, että nyt kysymyksessä olevaan OL3-liittymissopimukseen sovelletaan YLE2000-liittymisehtoja, eikä liittymissopimuksessa tai siihen sovellettavissa yleisissä sopimusehdoissa ole rajoitettu sähköntuottoa tai suurinta askelmaista tehonmuutosta (ks. kohdat 18–21 ja kohdassa 24 selostetun 11.1.2024 tehdyn päätöksen kohdan 237 viimeinen virke). Markkinaoikeus toteaa, että käsiteltävänä olevassa asiassa Teollisuuden Voima Oyj:n oikeuksien ja velvoitteiden kannalta merkityksetöntä siten on, että tällaisista ehdoista on määrätty YLE2017- ja YLE2021-ehdoissa.
43. Valituksenalaisen päätöksen tullessa voimaan 1.1.2025 asiantila on näin ollen ollut se, että Teollisuuden Voima Oyj:llä ei ole ollut sähkömarkkinalakiin perustuvaa velvollisuutta rajoittaa sähköntuotantoaan tai suurinta askelmaista sähköntehon muutosta taikka hankkia järjestelmäsuojan kaltaista palvelua. Koska Energiavirasto ei myöskään ollut vahvistanut sähkömarkkinalain 45 §:n
2 momentin perusteella tällaisia Teollisuuden Voima Oyj:tä rajoittavia ehtoja, Fingrid Oyj:n sähkömarkkinalain 45 §:n 1 momentin mukaisen vastuu sähköjärjestelmän käyttövarmuuden varmistamisesta on käytännössä merkinnyt sitä, että Fingrid Oyj:n on tullut toteuttaa järjestelmäsuojan kaltainen järjestely.
5.2 Valituksenalaisen päätöksen ratkaisuosan tulkinnasta
44. Valituksenalaisen päätöksen ratkaisuosan kohdan 1 mukaan Fingrid Oyj voi kohdistaa kustannuksia erilliseen OL3-järjestelmäsuojan palvelumaksuun, jota Fingrid Oyj veloittaa palvelua tarvitsevalta Teollisuuden Voima Oyj:ltä.
45. Markkinaoikeus katsoo, että valituksenalaisen päätöksen ratkaisuosan kohta 1 on ollut kokonaisuutena arvioiden tulkinnanvarainen. Alkuosasta voisi olla pääteltävissä, että kohdassa on tarkoitettu vahvistaa menetelmä Fingrid Oyj:n kyseisestä palvelusta perittävien maksujen määrittämiseksi. Energiavirasto on sinänsä valvontalain 10 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla voinut vahvistaa menetelmän järjestelmävastuun piiriin kuuluvasta palvelusta perittävien maksujen määrittämiseksi riippumatta siitä, onko asianosaisten kesken ollut voimassa olevaa sopimusta tällaisen palvelun toimittamisesta.
46. Loppuosan perusteella ratkaisuosan kohta 1 on kuitenkin voitu perustellusti ymmärtää niin, että valituksenalainen päätös saattaisi velvoittaa Teollisuuden Voima Oyj:tä hankkimaan kyseistä palvelua tai päätöksen perusteella Fingrid Oyj voisi veloittaa palvelusta Teollisuuden Voima Oyj:tä riippumatta siitä, onko Teollisuuden Voima Oyj tästä erikseen sopinut tai tullut siihen muutoin velvoitetuksi. Edellä kohdassa 43 todetulla tavalla Teollisuuden Voima Oyj:llä ei ole ollut velvollisuutta hankkia tällaista palvelua eikä myöskään sähkömarkkinalakiin perustuvaa velvollisuutta rajoittaa sähköntuotantoaan tai suurinta askelmaista sähköntehon muutosta. Järjestelmäsuojasopimus ei ole ollut enää 1.1.2025 alkaen voimassa, eikä Teollisuuden Voima Oyj omista lähtökohdistaan katsoen ole tällaista palvelua ilmeisesti tarvinnut.
47. Markkinaoikeus katsoo, että Energiaviraston ei ole tullut tehdä tällä tavalla tulkinnanvaraiseksi jäänyttä ratkaisuosan kohdan 1 mukaista päätöstä.
5.3 Maksujen kohdistaminen erilliseen palvelumaksuun
48. Valituksenalaisen päätöksen ratkaisuosan kohta 1 on sisältänyt myös Energiaviraston kannanoton siitä, että Fingrid Oyj voi kohdistaa järjestelmäsuojapalvelusta kustannuksia erilliseen palvelumaksuun.
49. Jo valituksenalaista päätöstä valmisteltaessa Energiaviraston tiedossa on ollut, että järjestelmäsuojasopimus olisi päättynyt päätöksen tullessa voimaan 1.1.2025 (ks. kohdat 27 ja 35), jolloin asianosaisten välille jäisivät edelleen voimaan muun ohella liittymissopimus YLE2000-liittymisehtoineen ja 3.3.2024 tehty puitesopimus. Asiantila onkin merkittävällä tavalla muuttunut viimeistään silloin, kun järjestelmäsuojasopimus on päättynyt ennen valituksenalaisen päätöksen voimaantuloa.
50. Energiaviraston 11.1.2024 tehty päätös ja myös siihen tukeutuva valituksenalainen päätös ovat ainakin osittain perustuneet siihen markkinaoikeuden 12.9.2025 antamassa päätöksessä numero 473/2025 virheelliseksi katsottuun lähtökohtaan, että järjestelmäsuojasta ei ole voitu sopia siten kuin asiasta oli sovittu. Näin ollen osapuolten välisillä voimassa olevilla sopimuksilla tai sillä, että asiasta ei ollut sovittu, olisi tullut olla asian arvioinnissa suurempi merkitys kuin minkä Energiavirasto on 11.1.2024 tehdyssä päätöksessä niille antanut ja mikä on siten ollut myös valituksenalaisen päätöksen lähtökohta.
51. Energiaviraston päätökset ovat myös sisältäneet useassa kohdin perusteluja, joiden mukaan Teollisuuden Voima Oyj tarvitsisi tai edellyttäisi järjestelmäsuojapalvelua, mikä Teollisuuden Voima Oyj:tä velvoittavan sähkömarkkinasääntelyn perusteella edellä kohdassa 43 todetusti ei ole pitänyt eikä pidä paikkaansa. Valituksenalaista päätöstä on perusteltu vastaavasti virheellisesti myös sillä, että palvelu olisi tulkittavissa Teollisuuden Voima Oyj:n pyytämäksi ja asiakaslähtöiseksi lisäpalveluksi.
52. Valituksenalainen päätös on myös perustunut siihen, että sittemmin laaditut, mutta Teollisuuden Voima Oyj:n sähkömarkkinasääntelyn mukaisten velvoitteiden kannalta merkityksettömät uudemmat yleiset liittymisehdot YLE2017 tai YLE2021 määrittäisivät tavanomaisen palvelutason (ks. kohta 42). Lisäksi päätös on perustunut siihen, että näiden uudempien yleisten liittymisehtojen mukaisesta palvelutasosta poikkeavasta palvelusta voitaisiin ja olisi perusteltua kohdistaa erillisiä maksuja niihin verkon käyttäjiin, joihin sovelletaan aiempia liittymissopimuksia ja aiempia yleisiä liittymisehtoja (ks. kohdassa 24 selostetun 11.1.2024 tehdyn päätöksen kohta 254 sekä kohdat 29 ja 31). Asiassa ei ole tullut ilmi, että sovellettavat kantaverkkopalveluehdot KVPE2024 sisältäisivät tässä asiassa merkityksellisiä määräyksiä.
53. Markkinaoikeus katsoo, ettei tällaisia seikkoja ainakaan ilman tarkempia asianmukaisia perusteluja voida pitää sähkömarkkinalain 24 §:n 1 momentissa tarkoitettuna erityisenä syynä poiketa kyseisen lainkohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetystä pääsäännöstä, eikä Energiaviraston olisi tullut myöskään tämän vuoksi tehdä ratkaisuosan kohdan 1 mukaista päätöstä.
5.4 Kustannusten jakautumisen kohtuuttomuuden arvioinnista
54. Valituksenalaisen päätöksen keskeisimpänä perusteluna (ks. muun ohella kohdat 29 ja 31) vaikuttaa viime kädessä olleen se, että sähkömarkkinalain 24 §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä säädetyn pääsäännön mukainen kustannusten jakautuminen silloin, kun Teollisuuden Voima Oyj toimii sähkömarkkinalain mukaisten oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa mukaisesti, johtaisi muiden verkon käyttäjien kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.
55. Valituksenalaisessa päätöksessä kustannusten määrää tai kohtuuttomuutta ei ole kuitenkaan selvitetty tai arvioitu millään tavalla. Valituksenalaisesta päätöksestä ei ole myöskään pääteltävissä mitään arviota siitä, mitä pääsäännön mukainen kustannusten jakautuminen tariffein erilaisille käyttäjäryhmille merkitsisi näille käyttäjäryhmille. Kun arviointia ei ole tehty, myöskään kohtuuttomuutta verkon käyttäjäryhmien näkökulmasta ei ole voitu asianmukaisesti arvioida. Siten ei ole voitu perustellusti todeta, että pääsäännön mukainen kustannusten jakautuminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.
56. Koska päätös on ollut tällä tavoin puutteellinen, hallintomenettelyn ja muutoksenhaun erillisyys huomioon ottaen asia ei ole korjattavissa sillä, että kustannuksia ja kohtuuttomuutta arvioitaisiin pelkästään vasta markkinaoikeudessa esitetyn tai esitettävän selvityksen perusteella.
57. Energiaviraston ei olisi myöskään tällä perusteella tullut tehdä ratkaisuosan kohdan 1 mukaista päätöstä.
Seuraamusten määrääminen
58. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 81 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuin voi hyväksyä tai hylätä valituksen tai jättää sen tutkimatta kokonaan tai osittain. Tuomioistuin voi muun ohella kumota valituksen kohteena olevan päätöksen (2 kohta), palauttaa asian uudelleen käsiteltäväksi (3 kohta) tai muuttaa valituksen kohteena olevaa päätöstä (4 kohta).
59. Uuden päätöksen tekeminen kuuluu lähtökohtaisesti hallintoviranomaisen, ei hallintotuomioistuimen tehtäviin (ks. HE 29/2018 vp s. 146), eikä markkinaoikeudella ole perusteita muuttaa päätöstä jollakin tietyllä tavalla.
60. Energiaviraston valituksenalainen päätös on sen ratkaisuosan kohdan 1 osalta kumottava. Koska valituksenlaisen päätöksen ratkaisu kohdissa 2 ja 3 on perustunut kohdan 1 ratkaisuun, valituksenalainen päätös on kumottava myös näiltä osin. Koska valituksenalaisen päätöksen asianosaisuutta koskeva kohta 4 on vailla itsenäistä merkitystä, päätös on kumottava kokonaan. Markkinaoikeus palauttaa asian Energiavirastoon uudelleen käsiteltäväksi.
61. Asian näin päättyessä ei ole tarpeen enemmälti lausua valituksenalaisen päätöksen ratkaisuosan kohdasta 1 taikka muista ratkaisuosan kohdista.
Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen
62. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.
63. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 97 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat muun ohella oikeudenkäyntikirjelmän laatimisesta, asian ratkaisemiseksi tarvittavan selvityksen hankkimisesta ja muusta oikeudenkäynnin valmistelusta aiheutuneet kulut
(1 kohta) ja asiamiehelle tai avustajalle maksettava palkkio ja korvaus (4 kohta).
64. Markkinaoikeuden ratkaisun lopputulos vastaa Fingrid Oyj:n ja Teollisuuden Voima Oyj:n ensisijaisten vaatimusten alkuosia, joissa on vaadittu valituksenalaisen päätöksen kumoamista ainakin ratkaisuosan kohdan 1 osalta. Perusteet, joilla markkinaoikeus on ratkaisuunsa päätynyt, ovat kuitenkin olleet lähinnä Teollisuuden Voima Oyj:n esittämän mukaiset, vaikkakaan perusteet eivät ole vastanneet kaikilta osin myöskään Teollisuuden Voima Oyj:n esittämää. Asiassa annettu ratkaisu ja Energiaviraston virheellinen menettely huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Teollisuuden Voima Oyj joutuisi itse kokonaan vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Sen sijaan kohtuutonta ei ole, että Fingrid Oyj joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.
65. Asiassa dnro 65/2025 Teollisuuden Voima Oyj on valittajan asemassa vaatinut korvausta palkkiosta 392.060,30 euroa sekä taloustieteellisen asiantuntijalausunnon kuluista 157.410 euroa. Markkinaoikeus toteaa, että taloustieteellisen asiantuntijalausunnon hankkiminen ei ole ollut tämän Energiaviraston päätöksen muutoksenhaussa tarpeellista ja myös Teollisuuden Voima Oyj:n olisi tullut tämä käsittää. Asiantuntijalausunnon hankkimisesta aiheutuneita kuluja ei näin ollen ole perusteita määrätä korvattaviksi miltään osin. Markkinaoikeus harkitsee kohtuulliseksi velvoittaa Energiavirasto ja Fingrid Oyj korvaamaan oikeudenkäyntikuluja asian laatuun ja laajuuteen nähden kumpikin kohtuulliseksi harkitulla 25.000 euron määrällä.
66. Teollisuuden Voima Oyj on oman valituksensa lisäksi ollut kuultavana Fingrid Oyj:n valituksesta asiassa dnro 45/2025. Tässä tapauksessa Teollisuuden Voima Oyj on esittänyt näkemyksensä valituksenalaisen päätöksen virheellisyydestä asian dnro 65/2025 yhteydessä, jossa se on voinut lausua myös Fingrid Oyj:n esittämästä. Edellä todettu ja asian dnro 45/2025 lopputulos huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että ei ole kohtuutonta, että myös Teollisuuden Voima Oyj saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan asiassa dnro 45/2025.
Lopputulos
Markkinaoikeus kumoaa Energiaviraston 30.12.2024 asiassa 2251/040200/2024 tekemän päätöksen ja palauttaa asian Energiavirastoon uudelleen käsiteltäväksi.
Markkinaoikeus velvoittaa Energiaviraston korvaamaan Teollisuuden Voima Oyj:n oikeudenkäyntikulut asiassa dnro 65/2025 25.000 eurolla viivästyskorkoineen.
Markkinaoikeus velvoittaa Fingrid Oyj:n korvaamaan Teollisuuden Voima Oyj:n oikeudenkäyntikulut asiassa dnro 65/2025 25.000 eurolla viivästyskorkoineen.
Viivästyskorkoa mainituille määrille on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.
Muilta osin Fingrid Oyj:n ja Teollisuuden Voima Oyj:n valitukset hylätään.
Muutoksenhaku
Sähkömarkkinalain 114 §:n 4 momentin ja sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 36 §:n 4 momentin mukaan markkinaoikeuden mainitun lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen valituslupaa pyytämättä siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään.
Sähkömarkkinalain 114 §:n 4 momentin mukaan markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.
Valitusosoitus on liitteenä.
Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Ville Parkkari, Jaakko Ritvala ja Pekka Savola.
Huomaa
Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.