MAO:261/19

Päätös, josta valitetaan

Energiaviraston päätös 20.6.2017 Dnro 246/422/2017 (liitteenä)

Asian taustaa

Oulun Sähkömyynti Oy on 1.1.2016 lukien myöntänyt yhden euron alennuksen sähkönmyyntisopimuksen kuukausikohtaisesta perusmaksusta niille asiakkaille, jotka ovat valinneet laskutustavaksi sähköisen laskun (e-lasku).

Energiaviraston valituksenalaisen päätöksen mukaan Oulun Sähkönmyynti Oy on toiminut sähkömarkkinalain 69 §:n 5 momentin vastaisesti antaessaan e-laskun valinneille asiakkaille alennuksen sähkön perusmaksusta ja veloittaessaan muun laskutustavan valinneilta asiakkailtaan suurempaa perusmaksua. Päätöksen mukaan edellä kuvattu perusmaksusta myönnettävä alennus tosiasiallisesti vastaa sitä, että Oulun Sähkönmyynti Oy perisi erillistä maksua niiltä asiakkailta, jotka eivät ole valinneet e-laskua. Nämä asiakkaat eivät ole päätöksen mukaan saaneet sähkölaskujaan maksutta sähkömarkkinalain edellyttämällä tavalla.

Energiavirasto on valituksenalaisella päätöksellään velvoittanut Oulun Sähkönmyynti Oy:n ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin sähkömarkkinalain vastaisen menettelyn korjaamiseksi. Korjaavina toimenpiteinä Energiavirasto on velvoittanut Oulun Sähkönmyynti Oy:n muuttamaan laskutuskäytäntöjään ja varmistamaan, että kaikki asiakkaat saavat sähkölaskunsa maksutta. Energiavirasto on velvoittanut Oulun Sähkönmyynti Oy:n palauttamaan e-laskualennuksen käyttöönoton 1.1.2016 jälkeen aiheettomasti perityt maksut niille asiakkaille, jotka eivät ole valinneet e-laskutusta.

Valituksenalaisen päätöksen mukaan siltä osin kuin päätös koskee virheellisesti perittyjen maksujen palauttamista asiakkaille, päätöstä ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Muilta osin valituksenalaista päätöstä on tullut noudattaa muutoksenhausta huolimatta. Markkinaoikeus on 4.8.2017 antamallaan päätöksellä numero 517/17 kieltänyt valituksenalaisen päätöksen täytäntöönpanon näiltä muilta osin. Markkinaoikeuden päätöksen mukaan täytäntöönpanon väliaikaista kieltämistä koskeva määräys on voimassa siihen saakka, kunnes Oulun Sähkönmyynti Oy:n valitus on markkinaoikeudessa ratkaistu tai asiassa toisin määrätään.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Oulun Sähkönmyynti Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen sekä velvoittaa Energiaviraston korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 50.096,50 eurolla korkolain mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden päätöksen antamisesta.

Perusteet

Oulun Sähkömyynti Oy on esittänyt, että kaikki yhtiön asiakkaat saavat sähkölaskunsa maksutta riippumatta siitä, minkä laskutustavan he ovat valinneet. Laskun maksuttomuuden vaatimus ei merkitse sitä, että yhtiö ei voisi myöntää alennusta sähkön perusmaksusta e-laskutuksen valinneille asiakkaille. Yhtiön mukaan Energiavirasto on päätöksellään perusteetta puuttunut perusmaksun suuruuteen. Asiakkaiden kanssa tehtävissä sähkönmyyntisopimuksissa perusmaksu on hinnaston mukainen. Hinnastossa perusmaksu on ilmoitettu ilman alennusta. Kyseinen alennus myönnetään vasta sen jälkeen, kun asiakas on tehnyt pankkinsa kanssa e-laskutusta koskevan sopimuksen.

E-laskutuksesta aiheutuu yhtiölle vähemmän kustannuksia kuin muista yksityishenkilöille tarjottavista laskutustavoista. Alennus ei kuitenkaan perustu todelliseen kustannussäästöön, vaan on laskennallinen. Yhtiön asiakkaat ovat voineet valita neljä, kuusi tai kaksitoista laskutuskertaa vuodessa. Laskutuskertojen määrä ei vaikuta perusmaksun suuruuteen. E-laskutuksen valinneille asiakkaille perusmaksusta myönnettävä alennus ei määräydy laskutuskertakohtaisesti, vaan kuukausikohtaisesti. Myös muut kuin e-laskun valinneet asiakkaat ovat saaneet laskut maksutta riippumatta siitä, kuinka monta kertaa vuodessa lasku on heille toimitettu.

Vastaus

Vaatimukset

Energiavirasto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Perusteet

Asiassa ei ole merkitystä sillä, perustuuko alennus tosiasialliseen tai laskennalliseen kustannussäästöön. Jos kustannussäästöillä olisi merkitystä alennuksen sallittavuuden kannalta, laskun maksuttomuutta koskevan säännöksen valvonta olisi käytännössä mahdotonta. Merkitystä ei ole myöskään sillä, myönnetäänkö alennus etukäteen yksilöidylle asiakasryhmälle. Laskun toimitustapaan perustuvat eri suuruiset perusmaksut ovat rinnastettavissa siihen tilanteeseen, että laskusta perittäisiin erikseen maksu sen toimitustavan perusteella.

Oulun Sähkönmyynti Oy:n omaksuma alennuskäytäntö merkitsisi laskun maksuttomuutta koskevan säännöksen kiertämistä. Loppuasiakkaan kannalta ei ole merkitystä sillä, onko laskusta peritty erillinen maksu vai onko perusmaksu suurempi sillä perusteella, että loppuasiakas on valinnut laskutustavaksi muun kuin e-laskun. Olennaista on hintaero eri laskutustapojen välillä riippumatta siitä, missä muodossa korkeampi maksu peritään muilta kuin e-laskuasiakkailta. Lopulta laskutuksen kulut joka tapauksessa kerätään asiakkailta veloitettavilla maksuilla. Sen lisäksi, että loppukäyttäjät voivat säännellä omaa energiankulutustaan ja näin edistää energiatehokkuutta, laskujen ja laskutustietojen maksuttomuuden tarkoitus on osaltaan myös vahvistaa kuluttajansuojaa. Energiaviraston omaksuma tulkinta varmistaa sen, että sähköisten palvelujen ulottumattomissa olevat ja usein myös heikoimmassa asemassa olevat loppuasiakkaat saavat sähkölaskunsa maksutta.

Vastaselitys

Oulun Sähkönmyynti Oy on esittänyt, että Energiaviraston viittaamalla kuluttajansuojan edistämisellä ei ole merkitystä asiassa. Laskujen ja laskutustietojen maksuttomuutta koskevan vaatimuksen tarkoitus on taata loppuasiakkaiden tiedonsaanti, jotta he voivat seurata ja säädellä omaa energiankulutustaan. Tällä on vaikutusta energiatehokkuuteen. Yhtiön e-laskutusasiakkailleen antama yhden euron alennus perusmaksun määrästä ei estä energiatehokkuustavoitteen toteutumista, vaan edistää sitä. Lisäksi alennuksen antaminen ei johda asian tosiseikaston perusteella siihen, että muut kuin alennukseen oikeutetut asiakkaat maksaisivat laskuista ja laskutustiedoista.

Välitoimet

Markkinaoikeus on, varattuaan asianosaisille tilaisuuden lausua ennakkoratkaisupyynnön sisällöstä, 19.4.2018 antamallaan välipäätöksellä numero 239/18 päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää Euroopan unionin tuomioistuimelta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisun seuraavista kysymyksistä:

1. Onko energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU 11 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että alennuksen myöntäminen sähkön perusmaksusta loppukäyttäjän valitseman laskutustavan perusteella merkitsee, että laskua ja laskutustietoja ei ole annettu maksutta muille kuin alennuksen saaville loppukäyttäjille?

2. Siinä tapauksessa, että vastaus ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on kielteinen ja edellä mainitun alennuksen myöntäminen saattaa olla sallittua, seuraako direktiivistä 2012/27/EU alennuksen sallittavuutta arvioitaessa huomioon otettavia erityisiä lisäedellytyksiä, kuten esimerkiksi vastaako alennus valitulla laskutustavalla saavutettavia kustannussäästöjä, onko alennus laskutuskertakohtainen vai ei tai voidaanko alennus kohdistaa sille loppukäyttäjäryhmälle, joka aikaansaa kustannussäästön laskutustapaa koskevalla valinnallaan?

3. Siinä tapauksessa, että ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä tarkoitetun alennuksen myöntäminen merkitsisi, että muilta kuin tietyn laskutustavan valinneilta loppukäyttäjiltä olisi peritty direktiivin 2012/27/EU 11 artiklan 1 kohdan vastaisesti maksuja, seuraako unionin oikeudesta erityisiä vaatimuksia, jotka tulee ottaa huomioon maksujen palauttamisesta määrättäessä?

Euroopan unionin tuomioistuin on 2.5.2019 antanut tuomiollaan asiassa Oulun Sähkönmyynti (C–294/18, EU:C:2019:351) pyydetyn ennakkoratkaisun. Unionin tuomioistuin on vastannut markkinaoikeuden kysymyksiin 1 ja 2 seuraavasti:

Energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta 25.10.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU 11 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei se ole pääasian kaltaisissa olosuhteissa esteenä sille, että sähkön vähittäismyyjä myöntää ainoastaan sähköisen laskun (e-lasku) valinneille loppuasiakkaille alennuksen sähkön perusmaksusta.Kolmas kysymys on esitetty siltä varalta, että unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen kysymykseen myöntävästi. Koska vastaus on ollut kieltävä, kolmanteen kysymykseen ei ole ollut tarpeen vastata.Oulun Sähkönmyynti Oy ja Energiavirasto ovat antaneet markkinaoikeudelle ennakkoratkaisun johdosta pyydetyt lausumat.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Salassapitovaatimus

Oulun Sähkönmyynti Oy on vaatinut, että sen valituksen liite 3, vastaselityksen liite 1 ja seuraavat kohdat valituksessa sekä vastaselityksessä määrätään pidettäviksi salassa sen liike- ja ammattisalaisuuksia sisältävinä:

- valituksen sivulla 5 kolme viimeistä kappaletta
- valituksen sivulla 6 ensimmäisen kappaleen kolme viimeistä virkettä ja kolmas sekä neljäs kappale
- valituksen sivulla 7 kolme viimeistä kappaletta
- valituksen sivulla 8 kaksi ensimmäistä kappaletta
- vastaselityksen sivulla 3 kaksi alinta kappaletta ja
- vastaselityksen sivulla 4 ylin kappale.

Markkinaoikeudelle hallintolainkäytöllisessä asiassa toimitettujen oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuus ja salassa pidettävyys määräytyy oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (jäljempänä julkisuuslaki) säännösten perusteella.

Oulun Sähkönmyynti Oy:n edellä todetussa salassapitovaatimuksessa ei ole kysymys oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 18 §:n 1 momentissa tai julkisuuslaissa tarkoitetusta asiakirjan antamisesta päättämisestä eikä myöskään oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 18 §:n 2 momentissa tarkoitetusta asiakirjan antamisesta päättämisestä.

Puheena oleva salassapitovaatimus ennen kuin kyseisiä asiakirjoja on pyydetty tai niiden salassapito on tullut oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 18 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla ratkaistavaksi ei perustu lakiin. Oulun Sähkönmyynti Oy:n salassapitovaatimus on sen vuoksi hylättävä.

Pääasiaratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ratkaistavana kysymys siitä, onko Oulun Sähkönmyynti Oy:n sallittua sähkön vähittäismyyjänä antaa laskun toimitustavaksi e-laskun valinneille loppukäyttäjille alennusta sähkön perusmaksusta vai merkitseekö tällainen alennus sitä, että muun laskutustavan valinneet loppukäyttäjät eivät ole saaneet laskujansa maksutta sähkömarkkinalain 69 §:n 5 momentissa edellytetyllä tavalla.

Oikeusohjeet

Sähkömarkkinalain 69 §:n 5 momentin mukaan sanotussa pykälässä tarkoitetut laskut sekä hinta- ja kulutustiedot on annettava loppukäyttäjälle asianmukaisesti ja maksutta. Lisäksi loppukäyttäjän on halutessaan saatava laskut ja kulutustiedot sähköisinä. Sähkömarkkinalain 69 §:n 5 momentin osalta lain esitöissä (HE 182/2014 vp s. 34) on todettu seuraavaa: "Pykälän 5 momentissa on uusi säännös, jolla velvoitetaan antamaan pykälässä tarkoitetut laskut ja hinta- ja kulutustiedot loppukäyttäjälle asianmukaisesti ja maksutta. Lisäksi säädetään velvoite laskujen ja kulutustietojen toimittamiseen loppukäyttäjän pyynnöstä sähköisesti. Sähköiseksi katsotaan esimerkiksi lasku sähköpostilla tai pankin e-lasku."

Sähkömarkkinalain 69 §:n 5 momentilla on osaltaan saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU (energiatehokkuusdirektiivi) 11 artiklan 1 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppukäyttäjät saavat kaikki energiankulutusta koskevat laskunsa ja laskutustietonsa maksutta ja että loppukäyttäjät saavat myös kulutustietonsa asianmukaisella tavalla ja maksutta.

Energiatehokkuusdirektiivin 1 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa: "Tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset ovat vähimmäisvaatimuksia, eivätkä ne estä jäsenvaltiota pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön tiukempia toimenpiteitä. Tällaisten toimenpiteiden on oltava yhteensopivia unionin oikeuden kanssa. Jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään tiukemmista toimenpiteistä, jäsenvaltion on ilmoitettava tällainen lainsäädäntö komissiolle."

Markkinaoikeuden arviointi

Unionin tuomioistuin on edellä todetun mukaisesti antamassaan ennakkoratkaisussa katsonut, että energiatehokkuusdirektiivin 11 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei se ole nyt kysymyksessä olevan pääasian kaltaisissa olosuhteissa esteenä sille, että sähkön vähittäismyyjä myöntää ainoastaan sähköisen laskun (e-lasku) valinneille loppuasiakkaille alennuksen sähkön perusmaksusta.

Unionin tuomioistuimen tuomion mukaan energiatehokkuusdirektiivin 11 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaista tulkintaa tukevat kyseisen säännöksen asiayhteys sekä kyseisen direktiivin tavoitteet (23 kohta). E laskulla mahdollistetaan se, että laskutustiedot ja käyttäjäkohtaiset energiankulutustiedot ovat helpommin ja useammin saatavilla, millä voidaan edistää energiatehokkuusdirektiivin tavoitteiden saavuttamista energiatehokkuuden kannalta (27 kohta). Lisäksi tuomion mukaan perusmaksusta tehtävän alennuksen myöntämistä e-laskun valinneille loppuasiakkaille ei voida pitää nyt esillä olevan pääasian kaltaisissa olosuhteissa 11 artiklan 1 kohdassa asetetun laskujen ja laskutustietojen maksuttomuuden säännön kiertämisenä (30 kohta).

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisilla tuomioistuimilla on velvollisuus tulkita kansallista lainsäädäntöä mahdollisimman pitkälle direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta direktiivillä tarkoitettu tulos saavutetaan.

Asiassa ei ole ilmennyt, että Suomen kansallisessa lainsäädännössä olisi otettu käyttöön tiukempia toimenpiteitä kuin mistä energiatehokkuusdirektiivin 11 artiklan 1 kohdassa säädetään. Ottaen huomioon energiatehokkuusdirektiivin 11 artiklan 1 kohdan sanamuodon ja unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisusta ilmenevän direktiivin tarkoituksen markkinaoikeus katsoo, että sähkömarkkinalain 69 §:n 5 momenttia on tulkittava siten, että myöskään tämä viimeksi mainittu kansallinen säännös ei ole esteenä sille, että sähkön vähittäismyyjä myöntää ainoastaan sähköisen laskun (e-lasku) valinneille loppuasiakkaille alennuksen sähkön perusmaksusta.

Näin ollen Oulun Sähkönmyynti Oy ei ole menetellyt sähkömarkkinalain 69 §:n 5 momentin vastaisesti myöntäessään alennuksen perusmaksusta e-laskutusvaihtoehdon valinneille asiakkailleen. Energiaviraston päätös on siten virheellinen ja se on kumottava.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Hallintolainkäyttölain esitöiden (HE 217/1995 vp s. 87 ja 88) yksityiskohtaisissa perusteluissa on 74 §:n kohdalla todettu muun ohella, että perusteena korvausvelvollisuuden jakautumiselle olisi asiassa annettu ratkaisu. Tämä tarkoittaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 3 §:n säännösten mukaisia periaatteita eli sitä, että asiansa hävinnyt velvoitetaan korvaamaan vastapuolen kulut. Ratkaisun lopputuloksen lisäksi voidaan mainittujen esitöiden mukaan ottaa huomioon myös muita seikkoja. Yleisenä perusteena olisi sen arviointi, olisiko kohtuutonta, että vastapuoli joutuu kantamaan oikeudenkäyntikulunsa. Kysymys on siten asian lopputuloksen ja eräiden muiden seikkojen pohjalta tehtävästä arviosta. Julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta punnittaessa tulisi esitöiden mukaan kiinnittää erityistä huomiota siihen, onko oikeudenkäynnin aiheena ollut viranomaisen virheellinen menettely.

Ottaen huomioon, että energiatehokkuusdirektiivin 9–11 artikloja (mittaus- ja laskutustiedot) koskevassa Euroopan komission valmisteluasiakirjassa SWD(2013) 448 final on nimenomaisesti todettu, että 11 artiklan 1 kohdassa todettu laskutuksen maksuttomuus ei estä sähköyhtiöitä antamasta alennusta laskutusmuodoksi sähköisen laskutuksen valinneille asiakkaille ja tämä direktiivin sinänsä oikeudellisesti sitomaton soveltamisohje vastaa sekä energiatehokkuusdirektiivin 11 artiklan että sähkömarkkinalain 69 §:n 5 momentin sanamuodon mukaista tulkintaa, markkinaoikeus katsoo, että asia ei ole ollut sillä tavoin oikeudellisesti epäselvä, että sillä olisi merkitystä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta harkittaessa.

Asiassa annettu ratkaisu sekä asian laatu ja laajuus huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Oulun Sähkönmyynti Oy joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi Energiavirasto on hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla määrättävä korvaamaan Oulun Sähkönmyynti Oy:n oikeudenkäyntikulut.

Oulun Sähkönmyynti Oy on liiketoiminnastaan arvonlisäverovelvollinen ja sillä on oikeus vähentää oikeudenkäyntikuluihinsa sisältyvä arvonlisävero omassa verotuksessaan. Tämän vuoksi korvattavaksi vaadituista oikeudenkäyntikuluista on vähennettävä niihin sisällytetty arvonlisävero.

Lopputulos

Markkinaoikeus kumoaa Energiaviraston 20.6.2017 tekemän päätöksen asiassa dnro 246/422/2017.

Markkinaoikeuden 4.8.2017 päätöksellä numero 517/17 määräämä Energiaviraston edellä mainitun päätöksen täytäntöönpanoa koskeva kielto raukeaa.

Markkinaoikeus velvoittaa Energiaviraston korvaamaan Oulun Sähkönmyynti Oy:n oikeudenkäyntikulut 40.787,50 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Muutoksenhaku

Markkinaoikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Pertti Virtanen ja Markus Mattila.

Huomaa

Asiasta on valitettu. Asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 10.3.2021 taltionumero 114.