MAO:366/16

PÄÄTÖS, JOTA HAKEMUS KOSKEE

Kilpailu- ja kuluttajaviraston (jäljempänä myös KKV tai virasto) päätös 25.1.2016 (dnro 192/14.00.00/2011), jolla Kilpailu- ja kuluttajavirasto on määrännyt Oy Matkahuolto Ab:n lopettamaan päätöksessä ja seuraamusmaksuesityksessä kuvatun kilpailulain (948/2011) 5 §:ssä ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artiklan 1 kohdassa kielletyn menettelyn (jäljempänä myös KKV:n päätös)

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Täytäntöönpanon kieltämistä koskeva hakemus

Oy Matkahuolto Ab:n hakemus

Vaatimukset

Oy Matkahuolto Ab (jäljempänä myös Matkahuolto) on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää KKV:n päätöksen täytäntöönpanon, kunnes markkinaoikeus on käsitellyt asian.

Perusteet

Matkahuolto on ensinnäkin esittänyt, että KKV:n päätöksessä on ollut vakavia menettely- ja sisältövirheitä, jotka edellyttävät täytäntöönpanon kieltämistä.

KKV ei ole päätöksessään tarkastellut yksittäisten toimenpiteiden kilpailua rajoittavaa tarkoitusta tai kilpailuvaikutuksia edes niiden Matkahuollon palveluiden osalta, joiden se väittää edelleen jatkuvan ja joihin KKV:n kieltomääräyksen on hakijan käsityksen mukaan tarkoitus kohdistua. KKV on lähtökohtaisesti väärässä olettaessaan, että Matkahuollon pakettipalvelusopimuksella ja siihen liittyvällä tarveharkinnalla olisi kilpailua rajoittava tarkoitus. KKV on kokonaan laiminlyönyt velvollisuutensa osoittaa, että Matkahuollon järjestelmät olisivat kilpailuoikeudessa tarkoitettu olennainen toimintaedellytys reittiliikenteessä tai rahdinkuljetuksessa. Päätöstä ei ole perusteltu lainkaan.

KKV on pitänyt kilpailunrajoituksen kannalta keskeisenä Matkahuollon pakettipalvelun tarveharkintaa koskevaa sopimusehtoa, mutta on kokonaan ja asiaa perustelematta sivuuttanut kyseisen sopimusehdon lainmukaisuutta puoltavat seikat. KKV ei ole huomioinut aiempia lainvoimaisia päätöksiään, joissa tarveharkinta on todettu lainmukaiseksi. KKV on myös kokonaan sivuuttanut Matkahuollon esittämän selvityksen sopimuksen soveltamiseen liittyvistä kilpailulain 6 §:n mukaisista tehokkuuseduista. Hallintolain 31 §:n ja 45 §:n mukaan KKV:lla on velvollisuus ottaa kantaa Matkahuollon esittämiin tehokkuusperusteluihin. Elinkeinonharjoittajalle kilpailulaissa tehokkuuden osalta asetettu todistustaakka ei poista KKV:n yleistä selvittämisvelvollisuutta.

KKV on kilpailuoikeudellisia päätelmiä tehdessään nojautunut Matkahuollon asianajosalaisuuden piirissä oleviin asiakirjoihin. Tämä menettely on vakavasti vaarantanut Matkahuollon Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattuja oikeuksia.

KKV:n päätöstä rasittavat menettelyvirheet ovat voineet vaikuttaa päätökseen Matkahuollon osalta. Päätös on myös niin epäselvä ja puutteellinen, ettei siitä käy selville, miten asia on ratkaistu ja mihin täsmällisiin toimenpiteisiin Matkahuolto on päätöksen perusteella velvollinen ryhtymään.

KKV:n menettelyvirheet sekä päätöksen epäselvyys ja puutteellisuus ovat perusteita, joilla lainvoimainenkin päätös voitaisiin poistaa tai purkaa. Päätöksestä ei yksiselitteisesti ilmene, mitä toimenpiteitä kieltomääräys koskee. Päätöksestä ei myöskään ilmene, mihin seikkoihin kieltomääräys perustuu.

Vaikka täytäntöönpanokieltoasiassa ei vielä ratkaista itse valitusta, ovat KKV:n päätöstä rasittavat virheet ja puutteet laadultaan sellaisia, että päätöksen täytäntöönpano on välittömästi kiellettävä. Muussa tapauksessa Matkahuollon oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon vaarantuu vakavasti.

Hakijan oikeusturvan vaarantumisen lisäksi KKV:n kieltomääräyksen täytäntöönpano rajoittaisi merkittävästi Matkahuollon ja sen palveluita käyttävien tahojen toimintaa ja voisi johtaa markkinavaikutuksiin, joita ei olisi enää mahdollista korjata, vaikka Matkahuollon valitus myöhemmin menestyisi.

Matkahuolto on toiseksi esittänyt, että KKV:n päätöksen välitön täytäntöönpano aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa Matkahuollolle ja pakettipalveluiden käyttäjille.

Kieltopäätös ilmeisesti edellyttää, että Matkahuollon olisi lähtökohtaisesti tarjottava pääsyä rahdinkuljetuksen alihankintaverkostoon joko kaikille reittiliikennevuoroille, kaikille liikennöitsijöille tai kaikille rahdinkuljettajille. Tämä merkitsee sopimuspakon kaltaista tilannetta ja loukkaa siten Matkahuollon sopimusvapautta. Lisäksi Matkahuollon olisi ilmeisesti arvioitava jokaisen uuden vuoron osalta, onko se nopeampi ja/tai suorempi kuin Matkahuollon jo olemassa oleva rahdinkuljetusreitti. KKV näyttää myös edellyttävän, että Matkahuolto irtisanoo voimassa olevat rahdinkuljetussopimuksensa ja solmii tilalle uuden sopimuksen aina, jos markkinoille tulee uusia nopeampia ja/tai suorempia vuoroja. Tällainen liiketoimintamalli ei ole tehokas eikä kestävä.

Pakettipalvelut muodostavat huomattavan osan Matkahuollon liikevaihdosta, joten tähän liiketoimintaan kohdistuva sopimusvapauden rajoitus on yhtiön toiminnan kannalta erittäin merkittävä. Pakettipalveluiden markkina on kilpailtu, eikä Matkahuollolla ole mahdollisuutta siirtää lisääntyviä kustannuksia palveluidensa hintoihin. Näin ollen tehottomuudesta ja kustannusten lisääntymisestä aiheutuva vahinko jäisi kokonaan ja lopullisesti Matkahuollon kannettavaksi.

Matkahuollon pakettiliiketoiminnan tehokkuus perustuu rahtivirtojen keskittämiseen. Tämän liiketoiminnan kannalta ei ole perusteltua myöntää uusia rahtioikeuksia reitille, jolla on jo riittävä rahdinkuljetuskapasiteetti. Rahtioikeuksien myöntäminen uudelle vuorolle ei ole perusteltua, vaikka uusi vuoro olisi nopeampi ja/tai suorempi kuin jo olemassa oleva reitti. Rahdinkuljetusoikeuksien jatkuva siirtely yhdeltä rahdinkuljettajalta toiselle vaikeuttaisi merkittävästi palvelukokonaisuuden hallintaa ja aiheuttaisi kustannuksia kaikille osapuolille.

Tarveharkinnan yleiset periaatteet on tiedotettu liikennöitsijöille. KKV:n päätös ilmeisesti edellyttää, että Matkahuolto antaisi tarveharkinnan yksityiskohdat aiempaa selvästi laajemmin kenen tahansa kuljetusoikeutta pyytävän rahdinkuljettajan tietoon. Rahdinkuljetustarve eri yhteysväleillä ja sen arvioinnin yksityiskohdat ovat keskeinen Matkahuollon liikesalaisuus. Liikesalaisuustietojen antaminen markkinoiden tietoon aiheuttaisi Matkahuollolle merkittävää ja peruuttamatonta vahinkoa.

Päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä ei myöskään aiheudu haittaa tai vahinkoa eikä se vaaranna yleistä tai yksityistä etua. Matkahuollon toiminta pakettipalveluissa on tällä hetkellä kilpailulain mukaista. Tarveharkintaa ei sovelleta syrjivästi, vaan päätökset tehdään Matkahuollon pakettiliiketoiminnan lähtökohdista. Rahdinkuljetuksen nykymuotoinen tarveharkinta ei vaikuta pakettimarkkinoiden toimintaan. Pakettipalveluiden markkinoilla on useita kilpailevia toimijoita. Matkahuollon markkinaosuus pakettimarkkinoista on noin 15–20 prosenttia, joten sillä ei ole markkinavoimaa eikä mahdollisuutta ylihinnoitella palveluitaan tai muulla tavalla rajoittaa kilpailua markkinoilla.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston lausunto

Vaatimukset

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Oy Matkahuolto Ab:n hakemuksen.

Perusteet

Matkahuollon markkinaoikeudelle esittämät väitteet ja niiden tueksi esitetyt perustelut eivät täytä täytäntöönpanon kieltämiselle asetettuja edellytyksiä. Myös Euroopan unionin oikeuden tehokas toimeenpano edellyttää KKV:n päätöksen täytäntöönpanoa.

KKV on päätöksessään osoittanut kartellin olemassaolon, tarkoituksen sekä Matkahuollon pakettipalvelusopimuksen roolin rikkomuksessa. Kun otetaan huomioon asiassa esitetty mittava kirjallinen näyttö pakettipalvelusopimuksen tarvehankintaehdon tarkoituksesta ja kilpailunvastaisesta soveltamisesta käytännössä, ei viraston päätöstä voida pitää asiasisältönsä osalta ilmeisen virheellisenä. Arvio Matkahuollon valituksen menestymismahdollisuuksista ei puolla täytäntöönpanon kieltämistä. Näin ollen päätöksen välittömän täytäntöönpanon ei myöskään voida katsoa tekevän Matkahuollon valituksen merkitystä tyhjäksi.

Viraston on pitänyt antaa lopettamispäätös, koska Matkahuollon palvelusopimuksen tarvehankintaehtoa on edelleen käytetty kilpailunvastaisten tavoitteiden saavuttamiseen ja kilpailevien reittiliikennelupavuorojen poissuljentaan.

Matkahuollon väitteet siitä, että KKV:n päätöksen välitön täytäntöönpano aiheuttaisi Matkahuollolle vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa ovat perusteettomia.

Matkahuolto ei ole toiminut huolellisesti väitetyn vahingon välttämiseksi eikä vahinkojen ja KKV:n päätöksen välillä ei ole syy-yhteyttä. Matkahuollon ennakoimat vahingot eivät toteutuessaan ole seurausta mainitusta päätöksestä, vaan sen omista toimenpiteistä.

Toteutustapa, jolla Matkahuolto toimii KKV:n päätöksen mukaisesti rahdinkuljetusoikeuksia myöntäessään syrjimättömästi ja objektiivisesti, on Matkahuollon itsensä ratkaistavissa.

Täytäntöönpanosta kolmansille mahdollisesti aiheutuva haitta ei ole peruste täytäntöönpanon kieltämiselle. Myös ajatus siitä, että vakavan kilpailurikkomuksen, tässä asiassa kartellin, päättyminen johtaisi kuluttajahaittoihin, on yleiselle elämänkokemukselle vieras.

Matkahuolto ei ole näyttänyt toteen väitetyn vahingon varmuutta tai riittävää todennäköisyyttä. Taloudellisen vahingon vakavuutta ei voida edes arvioida, koska Matkahuolto ei ole esittänyt vahingon määrästä mitään arviota. Asiassa on myös otettava huomioon se, ettei Matkahuolto ole näyttänyt toimineensa huolellisesti vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi.

Matkahuollon väitteet siitä, että KKV:n päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä ei aiheutuisi haittaa tai vahinkoa ovat virheellisiä. KKV:n päätöksessä ja seuraamusmaksuesityksessä kuvatun kilpailurikkomuksen päättyminen edellyttää päätöksen täytäntöönpanoa. Päätöksen täytäntöönpanon kieltäminen olisi yleisen edun ja ulkopuolisten liikennöitsijöiden oikeusturvan vastaista.

Korkein hallinto-oikeus on oikeuskäytännössään todennut, että täytäntöönpanoa koskeva määräys voidaan antaa muun ohella yleisen edun, kuten kilpailun toimivuuden turvaamiseksi.

Matkahuollon palvelusopimusuudistuksen tarkoituksena on muun muassa ollut estää ja ainakin kontrolloida kilpailevien reittiliikennelupavuorojen pääsyä yhtiön järjestelmiin. Matkahuollon pakettipalvelusopimus ja siihen kirjattu tarveharkintaehto on ollut yksi keino saavuttaa KKV:n päätöksessä ja seuraamusmaksuesityksessä kuvattu kilpailurikkomuksen tavoite. Tarveharkintaehtoa sovelletaan edelleen tässä tarkoituksessa. Kilpailurikkomus päättyy vasta, kun edellä mainittu poissuljenta päättyy ja Matkahuolto ryhtyy soveltamaan tarveharkintaa syrjimättömästi ja objektiivisesti.

Kilpailun avautuminen linja-autoliikenteessä ei ole toteutunut joukkoliikennelaissa tarkoitetulla tavalla, koska kilpailevien reittiliikennelupavuorojen liikennöinti on ollut pitkälti kannattamatonta, kun vuorot on perusteettomasti poissuljettu Matkahuollon pakettipalveluista.

KKV:n päätöksen välitön täytäntöönpano on ensiarvoisen tärkeää kilpailurikkomuksen lopettamiseksi. Täytäntöönpanon kieltäminen johtaisi vuosia kestäneen kilpailurikkomuksen jatkumiseen, mikä estää tehokkaan kilpailun linja-autoliikenteen markkinoilla ja aiheuttaa merkittävää haittaa ulkopuolisille liikennöitsijöille. Täytäntöönpanon kieltäminen viivästyttäisi kilpailun avautumista entisestään, kun kynnys kilpailevien reittiliikennelupien hakemiseen pysyisi poissuljennan takia edelleen korkeana. Haitalliset vaikutukset linja-autoalan kilpailulle ja kansantaloudelle olisivat huomattavat.

Matkahuollolle KKV:n päätöksen täytäntöönpanosta mahdollisesti aiheutuva vahinko ei voi olla vakavampaa ja korjaamattomampaa kuin täytäntöönpanokiellosta aiheutuvat haitalliset vaikutukset kilpailurikkomuksen jatkumisesta edelleen. Päätöksen täytäntöönpano ei tee Matkahuollon valituksen merkitystä tyhjäksi.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Oikeusohjeet

Kilpailulain 9 §:n 1 kohdan mukaan, jos kilpailunrajoitus on kielletty lain 5 tai 7 §:ssä taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklassa, Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi määrätä elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän lopettamaan 5 tai 7 §:ssä taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklassa kielletyn menettelyn.

Kilpailulain 44 §:n 1 momentin mukaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston muun ohella kilpailulain 9 §:n nojalla antamaa päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei markkinaoikeus toisin määrää.

Kilpailulain 43 §:n 2 momentin mukaan asian käsittelystä ja selvittämisestä säädetään muutoin laissa oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa.

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1 luvun 2 §:n mukaan markkinaoikeus käsittelee muun ohella kilpailuasioina asiat, jotka säädetään sen toimivaltaan kuuluviksi kilpailulaissa.

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 2 luvun 1 §:n mukaan kilpailuasiat käsitellään markkinaoikeudessa siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Hallintolainkäyttölain 32 §:n 1 momentin mukaan, kun valitus on tehty, valitusviranomainen voi kieltää päätöksen täytäntöönpanon tai määrätä sen keskeytettäväksi tai antaa muun täytäntöönpanoa koskevan määräyksen.

Viimeksi mainittua lainkohtaa koskevien esitöiden (HE 217/1995 vp s. 57) mukaan se sisältää ensinnäkin laissa tuolloin olleen säännöksen valitusviranomaisen oikeudesta kieltää täytäntöönpano tai määrätä se keskeytettäväksi. Lisäksi lainkohdassa on ehdotettu säädettäväksi, että valitusviranomainen voi antaa muunkinlaisen täytäntöönpanoa koskevan määräyksen. Säännöskohta voi tulla sovellettavaksi myös siten, että valitusviranomainen sallii päätöksen täytäntöönpanon valituksen vireilläolon aikana, jos muiden kuin valittajan oikeusturva sitä edellyttää eikä täytäntöönpano tee tyhjäksi valituksen merkitystä.

Asian arviointi

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on kysymyksessä olevalla, 25.1.2016 tekemällään päätöksellä määrännyt Oy Matkahuolto Ab:n lopettamaan päätöksessä ja seuraamusmaksuesityk¬sessä kuvatun menettelyn, jonka KKV on katsonut kilpailulain 5 §:ssä ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artiklan 1 kohdassa kielletyksi kilpailijoiden väliseksi yhteistyöksi.

Matkahuolto on 29.2.2016 valittanut KKV:n päätöksestä markkinaoikeuteen ja tuolloin muun ohella täytäntöönpanon kieltämistä koskevassa hakemuksessaan vaatinut edellä mainitun KKV:n päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä väliaikaisesti.

Matkahuolto on esittänyt täytäntöönpanokieltoa koskevan vaatimuksen perusteina ensinnäkin sitä, että KKV:n päätöksen vakavat menettely- ja sisältövirheet edellyttävät täytäntöönpanon kieltämistä. Matkahuolto on toiseksi esittänyt, että mainitun päätöksen välitön täytäntöönpano aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa sekä Matkahuollolle itselleen että pakettipalveluiden käyttäjille. Kolmanneksi Matkahuolto on esittänyt, että täytäntöönpanon kieltämisestä ei aiheudu haittaa tai vahinkoa.

KKV on esittänyt muun ohella, että kyseessä olevan päätöksen välitön täytäntöönpano on ensiarvoisen tärkeää kilpailurikkomuksen lopettamiseksi. Täytäntöönpanon kieltäminen johtaisi rikkomuksen jatkumiseen, mikä estää tehokkaan kilpailun linja-autoliikenteen markkinoilla ja aiheuttaa merkittävää haittaa kolmansille liikennöitsijöille. Kilpailurikkomuksen jatkumisesta kansantaloudelle aiheutuva haitta on suurempi kuin Matkahuollolle päätöksen täytäntöönpanosta aiheutuva vahinko.

Markkinaoikeus toteaa, että hallintolainkäyttölain 32 §:ssä säädetään siitä, mitä määräyksiä valitusviranomainen voi antaa täytäntöönpanosta. Pykälän 1 momentin mukaan valitusviranomainen voi muun ohella kieltää päätöksen täytäntöönpanon.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO:2006:78, joka tosin koskee yrityskaupan toteuttamiselle asetettujen ehtojen täytäntöönpanoa, todennut, että hallintolainkäyttölain 32 §:n 1 momentin nojalla voidaan täytäntöönpanoa koskeva määräys antaa muun ohella yleisen edun kuten kilpailun toimivuuden turvaamiseksi.

Kilpailulain 44 §:ään sisältyvä määräys siitä, että Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätökset ovat valituksesta huolimatta pantavissa täytäntöön, jollei markkinaoikeus toisin määrää, on erityissäännös suhteessa hallintolainkäyttölain mukaiseen menettelyyn. Kilpailulain määräys välittömästä täytäntöönpanosta heijastaa lainsäätäjän tarkoitusta edesauttaa kilpailunrajoituksen vahingollisten vaikutusten poistamista varmistamalla kilpailulain tehokas noudattaminen.

KKV on soveltanut päätöksessään ja seuraamusmaksuesityksessään kilpailulain säännösten lisäksi niitä vastaavia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen säännöksiä. Täytäntöönpanokieltoa koskevassa arvioinnissa on siten otettava huomioon myös Euroopan unionin kilpailusääntöjen tehokas toimeenpano.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston 25.1.2016 tekemän päätöksen mukaan virasto on määrännyt Oy Matkahuolto Ab:n lopettamaan päätöksessä ja seuraamusmaksuesityksessä kuvatun menettelyn, jossa uusien vuorojen pääsy Oy Matkahuolto Ab:n paketinkuljetusjärjestelmään tosiasiassa estetään ilman syrjimättömiä ja objektiivisia valintakriteerejä.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Matkahuollon pakettipalveluista on sovittu Matkahuollon pakettipalveluiden käyttöä koskevan sopimuksen liitteessä 1, jonka kohdassa "Kuljetusjärjestelmä" on muun ohella todettu seuraavaa:

"Uusien vuorojen ja muutosten hyväksymisestä Matkahuollon järjestelmään päättää Matkahuolto arvioiden vuorojen tarpeellisuuden ja niiden tuottaman lisäarvon Matkahuollon pakettipalveluihin."

Markkinaoikeus toteaa, että tässä vaiheessa ei vielä ratkaista KKV:n päätöstä ja seuraamusmaksuesitystä koskevaa valitusta muilta kuin täytäntöönpanokieltoa koskevilta osin. Siten nyt ei ratkaista kysymystä väitetyn kilpailurikkomuksen olemassaolosta, vaan tämä ratkaisu tehdään vasta pääasiaa koskevan käsittelyn yhteydessä. Nyt on arvioitavana ainoastaan, tulisiko KKV:n päätöksen täytäntöönpano keskeyttää siihen asti, kunnes markkinaoikeus on ratkaissut, onko pakettipalveluiden osalta kysymys kilpailusääntöjen rikkomisesta.

Kuten edellä on todettu, kilpailulain 44 §:n 1 momentin mukaan pääsääntö on, että KKV:n kilpailulain 9 §:n nojalla antamaa päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei markkinaoikeus toisin määrää.

Matkahuollon nykyinen pakettipalvelujärjestelmä luotiin vuoden 2010 aikana ja sitä ryhdyttiin toteuttamaan 1.1.2011 alkaen, kun vanhat palvelusopimukset oli irtisanottu. Uudella 1.1.2011 alkaneella sopimuskaudella liikennöitsijät saivat pitää kaikki vanhan sopimuksen irtisanomishetkellä voimassa olleet paketinkuljetusvuoronsa. Uusia ja muuttuneita vuoroja myönnettäessä on alettu soveltaa tarveharkintaa. KKV:n tai Matkahuollon asiassa esittämät asiakirjat eivät näyttäisi yksityiskohtaisesti selvittävän, millä perusteilla tarveharkintaa tulisi soveltaa tai sitä on sovellettu.

Menettelyn muutos vuoden 2011 alussa näyttäisi käytännössä varmistaneen, että rahdinkuljetusoikeudet pysyivät ensisijaisesti niillä liikennöitsijöillä, jotka olivat hoitaneet pakettipalvelua jo vanhan palvelusopimuksen irtisanomishetkellä. KKV:n vuosiin 2008–2012 painottuva asiakirjaselvitys näyttäisi viittaavan siihen, että noina vuosina tarveharkintaa toteutettiin siihen tapaan, että se esti tai vaikeutti uusien yrittäjien mahdollisuutta saada paketinkuljetusvuoroja. KKV:n esittämissä asiakirjoissa näyttäisi olevan niukasti selvitystä siitä, miten tarveharkintaa on toteutettu vuoden 2012 jälkeen. Toisaalta Matkahuolto ei näyttäisi esittäneen selvitystä siitä, miten tarveharkinnan soveltaminen on vuoden 2011 jälkeen muuttunut tai että harkinnan perusteet olisivat ylipäätään muuttuneet.

Asiassa on siten esitetty selvitystä, joka viittaa siihen, että Matkahuollon pakettipalvelusopimuksen tarkoittamaa tarveharkintaa on sopimuksen voimaantulon aikaan vuonna 2011 sovellettu niin, että se on vaikeuttanut uusien yrittäjien mahdollisuutta saada paketinkuljetusvuoroja. Asiassa ei näyttäisi esitetyn selvitystä, joka osoittaisi, että Matkahuollon pakettipalvelusopimuksen tarveharkinnan perusteiden soveltamisessa olisi myöhemmin tapahtunut muutoksia. Siten on mahdollista, että tarveharkintaa toteutetaan yhä kilpailevien reittiliikennelupien poissulkemistarkoituksessa ja siten kilpailulain 5 §:n ja SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastaisesti.

Kun tässä tilanteessa otetaan huomioon kilpailun toimivuuden turvaamisen vaatimus sekä päätöksen täytäntöönpanosta Matkahuollolle mahdollisesti aiheutuvan haitan tai vahingon määrä sekä se, että täytäntöönpano ei tee Matkahuollon valitusta hyödyttömäksi, käsillä ei ole riittäviä perusteita poiketa kilpailulain 44 §:n 1 momentin pääsäännöstä ja määrätä päätöksen täytäntöönpano kiellettäväksi. Matkahuollon vaatimus KKV:n päätöksen täytäntöönpanosta on siten hylättävä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää Oy Matkahuolto Ab:n hakemuksen.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Kimmo Mikkola, markkinaoikeustuomarit Pertti Virtanen ja Olli Wikberg sekä asiantuntijajäsen Minna Mattila.

HUOMAA

Asiasta valitettu. Asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 13.12.2016 taltionumero 5271.