MAO:502/12

PÄÄTÖS, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Energiamarkkinavirasto (jäljempänä myös virasto) on 23.11.2011 tekemällään päätöksellä vahvistanut verkonhaltijan noudatettavaksi päätöksen liitteessä 1 ilmoitetut menetelmät verkkotoiminnan tuoton ja siirtopalvelusta perittävien maksujen määrittämiseksi 1.1.2012 alkavalle ja 31.12.2015 päättyvälle valvontajaksolle.

Energiamarkkinavirasto on lisäksi vahvistanut päätöksen liitteen 2 mukaisesti asianosaisen yrityskohtaisen tehokkuusluvun (tehokkuuskerroin) sekä yleiseksi tehostamistavoitteeksi 2,06 prosenttia vuodessa valvontajaksolla 2012–2015.

Energiamarkkinavirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti.

Sähkömarkkinalain 38 a §:n 1 momentin kohdan mukaan Energiamarkkinaviraston tulee päätöksellään vahvistaa verkonhaltijan noudatettavaksi menetelmät verkonhaltijan verkkotoiminnan tuoton ja siirtopalvelusta perittävien maksujen määrittämiseksi ennen menetelmien käyttöönottamista. Sähkömarkkinalain 38 a §:n 3 momentin mukaan vahvistuspäätös, jota sovelletaan 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin menetelmiin, on voimassa neljän vuoden pituisen valvontajakson ajan.

Asianosaisen on otettava vahvistuspäätöksen mukaiset menetelmät huomioon määritellessään valvontajakson aikana siirtopalvelusta perittävien maksujen suuruutta. Vahvistuspäätöksen mukaiset menetelmät kattavat verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvostusperiaatteet, verkkotoimintaan sitoutuneelle pääomalle hyväksyttävän kohtuullisen tuottoasteen määrittämistavan, verkkotoiminnan toteutuneen oikaistun tuloksen määrittämistavan sekä näiden edellyttämän verkonhaltijan kirjanpidon mukaisen tuloslaskelman ja taseen oikaisun. Osana menetelmiä Energiamarkkinavirasto vahvistaa myös kannustimet sekä niiden soveltamisessa käytettävät tavoitteet ja menetelmät, jotka tähtäävät riittävän investointitason toteutumisen, sähkönjakelun laadun kehittämiseen ja verkkotoiminnan tehostamiseen sekä innovatiivisuuteen verkkotoiminnassa. Vahvistettavat menetelmät ja niiden yksityiskohtaiset perustelut on esitetty liitteessä 1.

Sähkömarkkinalain 38 a §:n 2 momentin mukaan vahvistuspäätöksen on perustuttava sähkömarkkinalain 3, 4 ja 6 a luvussa sekä verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa ja asetuksen (EY) N:o 1228/2003 kumoamisesta 13.7.2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 714/2009 (EUVL L 211, s.15) säädettyihin perusteisiin. Sähkön jakeluverkkotoiminnan ja suurjännitteisen jakeluverkkotoiminnan hinnoittelussa noudatettavien menetelmien osalta sovelletaan sähkömarkkinalain 3 luvun 10 ja 14 §:ssä säädettyjä hinnoitteluperiaatteita.

Sähkömarkkinalain 10 §:n 1 momentin mukaan verkonhaltijan on kohtuullista korvausta vastaan myytävä sähkön siirtopalveluja niitä tarvitseville verkkonsa siirtokyvyn rajoissa (siirtovelvollisuus). Sähkömarkkinalain 14 §:n 2 momentin mukaan verkkopalvelujen hinnoittelun on oltava kohtuullista.

Hallituksen esityksessä sähkömarkkinalaiksi (HE 138/1994) on todettu, että monopoliasemassa olevalta verkkotoiminnalta tulee edellyttää hinnoittelun kohtuullisuutta. Perusperiaatteena on, että hinnoittelun tulisi vastata toiminnan kustannuksia. Toisaalta perusteluissa on todettu, että hinnoittelun tulisi turvata riittävä tulorahoitus ja vakavaraisuus. Tulot saisivat kattaa verkon ylläpidon, käytön ja rakentamisen kohtuulliset kustannukset sekä antaa sitoutuneelle pääomalle kohtuulliseksi katsottavan tuoton.

Energiamarkkinavirastolle on sähkömarkkinalaissa jätetty laaja harkintavalta hinnoittelun kohtuullisuutta koskevan valvontamenetelmän valinnassa. Nyt vahvistettavat menetelmät perustuvat olennaisin osin Energiamarkkinaviraston aiemmilla valvontajaksoilla soveltamiin menetelmiin.

Energiamarkkinavirasto on todennut päätöksessään voimassaolon osalta, että se soveltaa päätöksellä vahvistettuja menetelmiä asianosaisen hinnoittelun kohtuullisuuden valvontaan kolmannella valvontajaksolla 1.1.2012–31.12.2015 ja että se voi muuttaa tätä päätöstä antamallaan uudella päätöksellä joko verkonhaltijan hakemuksesta tai Energiamarkkinaviraston omasta aloitteesta siten kuin sähkömarkkinalain 38 b §:ssä säädetään.

Päätöstä on tullut noudattaa muutoksenhausta huolimatta.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

VALITUS

Vaatimukset

KSS Verkko Oy on vaatinut, että markkinaoikeus muuttaa Energiamarkkinaviraston päätöstä siten, että

1. KSS Verkko Oy:n yrityskohtaista tehokkuuslukua (tehokkuuskerroin) 74,6 prosenttia muutetaan sen todellista tehokkuutta vastaavalle tasolle, vähintään 90 prosenttiin, ja
2. KSS Verkko Oy:lle asetettua verkonhaltijakohtaista tehostamistavoitetta 5,59 prosenttia kohtuullistetaan joka tapauksessa enintään tasolle 3 prosenttia

Toissijaisesti valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa päätöksen ja palauttaa asian Energiamarkkinavirastoon päätöksen muuttamiseksi edellä esitetyn mukaisesti.

Lisäksi KSS Verkko Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Energiamarkkinaviraston korvaamaan valittajan arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 20.088,50 eurolla korkoineen.

Perusteet

Virheellinen tehokkuusluku

Valituksenalainen päätös on perustunut virheelliseen käsitykseen valittajan tehokkuudesta. Energiamarkkinaviraston käyttämä StoNED-tehokkuusmittausmenetelmä (engl. stochastic nonparametric envelopment of data) on aliarvioinut valittajan tehokkuuden. Mallin soveltamisessa on joko tapahtunut virhe tai sitten mallin ominaisuudet ovat tulkinneet tehottomuudeksi jonkin seikan, joka ei todellisuudessa ole tehottomuutta. Viraston käyttämä tehokkuusmittausmalli on myös niin monimutkainen ja läpinäkymätön, että valittajalla ei ole ollut mahdollisuuksia analysoida mallin soveltamisessa tapahtuneita virheitä taikka mallin ominaisuuksia, jotka ovat vääristäneet tehokkuusmittauksen tuloksia.

Tehokkuusmittauksella mitataan toiminnan kustannustehokkuutta. Myös valituksenalaisessa päätöksessä on vahvistettu, että verkonhaltijan toiminta on kustannustehokasta, kun sen toimintaan käytetyt panokset eli kustannukset ovat mahdollisimman pienet suhteessa toiminnasta saatuihin tuotoksiin. Kustannustehokkuutta voidaan mitata useilla eri menetelmillä, mutta menetelmästä riippumatta tulosten tulisi olla yhdensuuntaisia. Yhdellä tehokkuusmittausmenetelmällä tehokkaaksi arvioidun toiminnan tulisi näyttäytyä tehokkaana myös toisella tehokkuusmittausmenetelmällä. Jos eri menetelmillä määritellyt tehokkuusluvut eroavat merkittävästi toisistaan, menetelmien soveltamisessa on tapahtunut virhe tai menetelmät johtavat niiden ominaisuuksien johdosta virheellisiin tuloksiin.

Energiamarkkinavirasto on toisen valvontajakson vahvistuspäätöksissä vahvistanut valittajan DEA-mallilla lasketuksi tehokkuusluvuksi 0,90 ja SFA-mallilla lasketuksi tehokkuusluvuksi 0,87. Valittajaan 1.1.2011 sulautuneen Iitin Sähkö Oy:n osalta tehokkuusluvuksi vahvistettiin molemmilla malleilla 0,91. Valittajalle ja siihen sulautuneelle Iitin Sähkö Oy:lle vahvistettujen tehokkuuslukujen keskiarvo on ollut 0,90 eli 90 prosenttia. Valituksenalaisessa päätöksessä sovelletulla tehokkuusmittausmenetelmällä valittajan tehokkuusluku on vain 74,6 prosenttia.

Kolmannella valvontajaksolla sovellettavan tehokkuusmittausmenetelmän panosmuuttujina käytettävät kontrolloitavissa olevat operatiiviset (KOPEX) ja keskeytyskustannukset (KAH) (yhdessä tehostamiskustannukset TOTEX) ovat valittajan osalta laskeneet vuosina 2005–2010. Koko toimialalla eli verkonhaltijoilla yhteensä ne ovat nousseet merkittävästi samana aikana. Tehokkuusmittauksen tuotosmuuttujina käytetyt verkkopituus, asiakasmäärä ja siirretyn energian määrä puolestaan ovat valittajan osalta kehittyneet yhdenmukaisesti koko toimialan kanssa.

Kun verrataan valittajan tehostamiskustannuksia suhteessa asiakasmäärään, verkkopituuteen ja siirrettyyn energiaan koko toimialan vastaaviin lukuihin, osoittaa vertailu valittajan olleen tehokas ja pystyneen tehostamaan toimintaansa enemmän kuin toimiala keskimäärin. Kun koko toimialan osalta tehokkuuslukujen minimiksi on tullut noin 40 prosenttia ja maksimiksi noin 119 prosenttia, tulisi valittajan tehostamiskustannusten, asiakasmäärän, verkkopituuden ja siirretyn energian suhteella valittajan tehokkuuden olla yli 100 prosenttia.

Edellä todetusta yleisestä kehityksestä ja valittajan tehostamistoimista huolimatta valituksenalaisessa päätöksessä sovelletulla tehokkuusmittausmenetelmällä valittajan tehokkuusluku on vain 74,6 prosenttia, vaikka aikaisemmassa tehokkuusmittauksessa valittajan tehokkuudeksi määriteltiin edellä kuvatulla tavalla 90 prosenttia. Näin ollen on ilmeistä, että joko uuden menetelmän soveltamisessa on tapahtunut valittajan kohdalla virhe tai menetelmä sisältää sellaisen ominaisuuden, joka aliarvioi valittajan tehokkuutta.

Tehostamistavoitteen kohtuullisuudesta

Tehostamistavoite kohdistuu sekä kontrolloitavissa oleviin operatiivisiin kustannuksiin että keskeytyskustannusten puoliosuuteen. Käytännössä verkonhaltija ei pysty omilla toimillaan merkittävästi vähentämään keskeytyskustannuksia kahdeksan vuoden siirtymäajan eikä varsinkaan neljän vuoden valvontajakson aikana. Näin ollen tehostamistavoite kohdistuu valittajan osalta käytännössä kokonaisuudessaan kontrolloitavissa oleviin operatiivisiin kustannuksiin. Valituksenalaisen päätöksen mukainen tehostamistavoite merkitsee valittajalle 1,5 miljoonan euron karsimista kontrolloitavissa olevista operatiivisista kustannuksista kahdeksan vuoden pituisen siirtymäajan aikana. Tämä tarkoittaisi noin 30 prosenttia vuoden 2010 kustannuksista. Näin merkittävä kustannusten karsiminen jo nyt tehokkaasta toiminnasta edellyttäisi sellaisia säästötoimia, jotka vaikuttaisivat hyvin todennäköisesti sähkön toimitusvarmuuteen. Valittaja on jo vuosina 2005–2010 tehostanut merkittävästi toimintaansa ja karsinut kontrolloitavissa olevia operatiivisia kustannuksia.

Verkonhaltijoille on myös asetettu valituksenalaisessa päätöksessä uusia velvoitteita, joiden toteuttaminen lisää kustannuksia. Valittajan on sähkömarkkinalain kehittämisvelvoitteen mukaisesti myös kehitettävä sähköverkkoa. Tämä edellyttää investointeja ja uusia ratkaisuja. Kehittämiseen liittyy myös monia uusia tehtäviä, jotka kasvattavat verkkotoiminnan kustannuksia.

Valittajalle asetettu 5,59 prosentin verkonhaltijakohtainen tehostamistavoite on kohtuuton, eikä sitä asetettaessa ole otettu huomioon, mikä on sen tosiasiallinen toiminnan tehostamismahdollisuus valvontajakson aikana. Tavoite ohjaa valittajan toimintaa tavalla, joka vaarantaa sähkön toimitusvarmuuden ja riittävän hyvälaatuisen sähkön toimitusten varmistamisen. Vahvistuspäätös on tältä osin lainvastainen ja erityisesti ristiriidassa sähkömarkkinalain 38 a §:n ja tämän säännöksen perusteluissa esitettyjen tavoitteiden kanssa. Valittajalle asetettua tehostamistavoitetta on yllä todetuilla perusteilla joka tapauksessa kohtuullistettava siten, että se on enintään kolme prosenttia.

LAUSUNTO

Vaatimukset

Energiamarkkinavirasto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen perusteettomana. Energiamarkkinavirasto on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa valittajat korvaamaan suullisesta käsittelystä sille aiheutuneet todistelukustannukset 799,50 eurolla.

Perusteet

Vaatimusten hyväksymisen merkityksestä

Valittajan esittämät vaatimukset eivät huomioi vaatimusta tarkkaan harkitusta kokonaisuudesta. Vain osaan päätöksen elementeistä ja menetelmiin sisältyvistä parametreista on haettu muutosta. Niiden arvioinnissa on noudatettava varovaisuutta sen tilanteen välttämiseksi, että harkittavissa mahdollisesti olevasta muutoksesta aiheutuisi päätöksiin sisäistä ristiriitaa tai epäloogisuutta taikka samojen tekijöiden huomioon ottamista useaan kertaan. Varsin pienetkin poikkeamat parametreille valituissa arvoissa saattavat lisäksi johtaa menetelmien käyttötarkoituksen ja lopputuloksen kannalta huomattaviin eroihin. Valittaja ei ole esittänyt vaihtoehtoisia laskentamenetelmiä, joista olisi mahdollista arvioida, että ne tuottaisivat kustannuksen laskennan kannalta oikeamman ja siten hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnin kannalta paremman lopputuloksen.

Mikäli vaatimukset hyväksyttäisiin, johtaisi se muiden verkonhaltijoiden epätasa-arvoiseen kohteluun ja yhdenvertaisuusperiaatteen vaarantumiseen. Estimoitua tehokkuusrintamaa ja kohtuullisen tehostamiskustannustason määräytymistapaa on mahdotonta muuttaa yhden verkonhaltijan kohdalla tehokkuusrintaman pysyessä samana muille. Energiamarkkinaviraston vahvistamien menetelmien on sähkömarkkinalain mukaisesti oltava yhteneväiset kaikille jakeluverkonhaltijoille. Tässä tapauksessa ei ole olemassa mitään sellaisia erityisperusteita, joiden vuoksi valittajaa tulisi kohdella muista jakeluverkonhaltijoista poikkeavalla tavalla.

Tehokkuusluvun mittaus

Tehokkuusmittauksessa ei ole tehty virhettä. Tehokkuusmittauksessa käytetty panos- ja tuotosaineisto on viraston ja verkonhaltijoiden itsensä tarkistamaa ja sitä on käytetty sellaisenaan estimoinnissa.

StoNED-menetelmässä ei ole valittajan väittämällä tavalla mitään ominaisuutta, joka tulkitsisi valittajan kohdalla tehottomuudeksi sellaisen seikan, joka ei sitä todellisuudessa ole. Tämä on nähtävissä kun tarkastellaan mistä vuotuinen kohtuullinen tehostamiskustannus (STOTEX) muodostuu. STOTEX on verkonhaltijoille laskettava vertailutaso, jota verrataan toteutuneeseen tehostamistavoitteen kohteena olevaan kustannukseen (TOTEX). Verkonhaltijan vuotuinen kohtuullinen tehostamiskustannus (STOTEX) muodostuu käytännössä tuotosten määrän ja rajakustannusten tulona. Nämä tehokkuusrintaman mukaiset tuotosten rajakustannukset on estimoitu käyttäen kaikkien jakeluverkonhaltijoiden tietoja. Kohtuullinen tehostamiskustannus (STOTEX) muodostuu jokaiselle verkonhaltijalle samalla periaatteella. Jokainen verkonhaltija saa valita samasta rajakustannusjoukosta ne rajakustannukset, jotka kertomalla verkonhaltijan tuotoksilla kyseisen verkonhaltijan STOTEX maksimoituu. Käytännössä on mahdotonta, että STOTEXin määrittämisessä valittajaa olisi kohdeltu muista verkonhaltijoista poikkeavasti. On näin ollen myös mahdotonta, että valittajan tehokkuuden määrittämisessä olisi tulkittu jokin sellainen valittajan ominaisuus tehottomuudeksi, joka sitä ei ole.

Suurin syy valittajan tehokkuusluvun tasoerolle suhteessa toiseen valvontajaksoon on estimoinnissa käytettyjen panosmuuttujien erilainen koostumus. Toisella valvontajaksolla panosmuuttuja määritettiin siten, että se koostui seuraavista tekijöistä: Kontrolloitavat operatiiviset kustannukset (KOPEX) + Keskeytyksestä aiheutunut haitta (KAH) + sähköverkon jälleenhankinta-arvosta laskettu tasapoisto (JHATP). Kolmannella valvontajaksolla panosmuuttujan koostumus on ollut KOPEX+0,5KAH. Tehokkuusluvut toisella ja kolmannella valvontajaksolla eivät ole näin ollen vertailukelpoisia keskenään, sillä tehokkuusmittausmenetelmät sekä niissä sovelletut muuttujat ovat olleet erilaisia.

Erilaiset tehokkuusmittausmenetelmät luonnollisesti antavat yhdensuuntaisia tuloksia, kun käytetään samaa lähtöaineistoa, jonka perusteella mittaukset suoritetaan. Valittaja on väittänyt StoNED-menetelmän ominaisuuksien vääristävän tehokkuusmittauksen tuloksia ja aliarvioivan sen todellista tehokkuutta, mutta se ei ole kuitenkaan esitänyt väitteensä perusteeksi esimerkiksi DEA- ja SFA- estimointien tuloksia, joissa olisi käytetty samaa lähtöaineistoa kuin kolmannelle valvontajaksolle estimoidussa StoNED-rintamassa.

Valittaja ei ole myöskään perustellut, miksi valittajalle ja Iitin Sähkö Oy:lle toisella valvontajaksolle lasketut luvut ovat sen mielestä kuvanneet niiden tehokkuutta hyvin. Valittajan väite siitä, että toisen valvontajakson tehokkuusluku olisi oikeampi kuin kolmannen valvontajakson, on virheellinen. Samoin on virheellistä käyttää tehokkuuslukua lähtötasona, josta mitataan KOPEXin ja KAH:n vuosimuutosten avulla, mikä yhtiön tehokkuusluvun tulisi kolmannella valvontajaksolla olla.

Tehokkuusmittauksen tulos ei olisi valittajan kannalta parempi vanhoilla tehokkuusmittausmenetelmillä, mikäli panostekijöinä olisi käytetty nykyisen valvontajakson panostekijöitä.

Panosmuuttujan muutos

JHATP:n osuus panosmuuttujasta oli toisella valvontajaksolla suoritetun tehokkuusestimoinnin lähtötiedoissa jakeluverkonhaltijoilla keskimäärin noin 40 prosenttia. Kun tämä komponentti on puuttunut, on KOPEXin ja KAH:n osuus painottunut huomattavasti enemmän. Erityisesti KOPEXin osuus on painottunut, sillä KAH on kolmannella valvontajaksolla mukana vain puolikkaalla osuudella. Energiamarkkinavirasto on poistanut JHATP:n tehostamistavoitteesta kolmannella valvontajaksolla kannustaakseen jakeluverkonhaltijoiden investointeja. Poistamista ei voida pitää yllättävänä, sillä valittaja on omassa lausunnossaankin 6.6.2011 odottanut tätä.

JHATP:n käyttäminen panosmuuttujassa olisi ongelmallista, koska sitä ei ole määritelty täysin yhdenmukaisesti kaikkien jakeluverkonhaltijoiden toimesta. JHATP:n laskennassa on käytetty verkonhaltijoiden keskuudessa erilaisia pitoaikoja erilaisille komponenteille. Mitä pidempi tämä pitoaika on, sitä pienemmän arvon JHATP puolestaan saa. Valittajan tehokkuusluku on ollut toisella valvontajaksolla suhteettoman korkea johtuen suhteellisesti pienemmästä JHATP:n arvosta verrattuna toimialaan keskimäärin.

Kolmannella valvontajaksolla panosmuuttujina on käytetty sellaisia seikkoja, jotka on laskettu kaikille jakeluverkonhaltijoille samoilla perusteilla. Näin ollen JHATP:n käytöstä tullutta ongelmaa ei ole syntynyt. Mikään yritys ei näytä näin ollen ansiottomasti todellista tehokkaammalta, kuten toisella valvontajaksoilla on saattanut JHATP:n käytön johdosta käydä.

Tehostamistavoitteen kohtuullisuus

Valvontamenetelmien tehostamiskannustimessa ei tarkastella yrityksen yksittäisiä tehostamistoimenpiteitä, vaan kokonaisuutta. Energiamarkkinaviraston esittämien lukujen perusteella tehostamistoimenpiteiden vaikutus KOPEXiin ei ole ollut merkittävä.

Valittajan esittämiä muuttujien kehitystä kuvaavia trendikäyriä vuosilta 2005–2010 ei voi käyttää perusteluna tehokkuusluvun tasolle tai sen kehitykselle, koska tehokkuuslukujen estimointiin on käytetty toiselle valvontajaksolle keskiarvoa vuosilta 2003–2006 ja valituksen alaisessa vahvistuspäätöksessä kolmannelle valvontajaksolle keskiarvoa vuosilta 2005–2010. Valittajan esittämä selvitys ei perustu tehokkuusmittaukseen tai vastaavaan menetelmään, jossa verkonhaltijoita verrataan toisiinsa eikä itseensä.

Valittajalle asetettu tehostamistavoite ei ole kohtuuton. Kohtuullisen tehostamiskustannuksen rajakustannusprofiileihin perustuva laskentatapa on tasapuolinen menetelmä jakeluverkonhaltijoille. Näin huomioidaan erilaisilla kustannusrakenteilla toimivat verkonhaltijat, sekä mahdollistetaan myös vuotuisten tuotosmuutosten huomioiminen STOTEXissa verkonhaltijalle suotuisimmalla tavalla.

Rajakustannusprofiilit ovat samat jokaiselle verkonhaltijalle. Verkonhaltijan sallittu kustannus määräytyy sen tuotosten ja kyseiselle verkonhaltijalle optimaalisimman rajakustannushintaprofiilin rajakustannusten tulona. Lisäksi STOTEXiin vaikuttaa maakaapelointiaste kerrottuna vakiokertoimilla. Valittajan sallittu kustannus määräytyy täysin samalla tavalla kuin muidenkin verkonhaltijoiden. Tuotoksia ja maakaapelointiastetta kasvattamalla verkonhaltija pystyy kasvattamaan STOTEXia. Nämä muutokset otetaan huomioon STOTEXissa vuosittain. Tämä menetelmä on syrjimätön ja tasapuolinen kaikille verkonhaltijoille.

Tehostamistavoite on perustunut tehokkuusrintamaan, joka on estimoitu kaikkien verkonhaltijoiden oikeaksi varmennettujen tietojen perusteella. Jokaisen verkonhaltijan kohtuullinen tehostamiskustannus on muodostunut kertomalla yhtiön tuotosten määrä niiden rajakustannuksilla. Tehostamiskannustimeen on myös asetettu kahdeksan vuoden siirtymäaika, jotta verkonhaltijoiden on helpompi sopeuttaa kustannustasonsa vähitellen kohti tehokasta tasoa.

Valittajan vaatimus vähintään 90 prosentin tehokkuusluvusta ja enintään 3 prosentin vuotuisesta tehostamistavoitteesta on erityisesti siirtymäajan vaikutus huomioon ottaen erikoinen. Tehokkuusrintama ja rajakustannukset on estimoitu oikein kaikkien verkonhaltijoiden oikeaksi varmennettuja lähtötietietoja käyttäen. Valittaja voisi kasvattaa tuotoksiaan, jolloin STOTEX kasvaisi ja tehokkuus paranisi samalla, kun ero STOTEXin ja TOTEXin välillä pienenisi.

Jakeluverkonhaltijoiden keskuudessa on useita yhtiöitä, jotka toimivat taloudellisesti tehokkaammin kuin valittaja. Tämä osoittaa, että on mahdollista toimia lähellä tehokasta tasoa täsmälleen samalla rajakustannustasolla, kuin millä valittaja maksimoi STOTEXin, tai jopa ylittää se. Jos valittajan tapauksessa tehokkuuslukua säädettäisiin yhtiön haluamalle tasolle, kaikkien verkonhaltijoiden tietojen perusteella estimoidun tehokkuusrintaman ja rajakustannusten pysyessä ennallaan, vaikuttaisi se suoraan vuotuiseen tehostamistavoitteeseen, joka pienenisi. Pienempi vuotuinen tehostamistavoite puolestaan pienentää siirtymäajan sallittua kustannusta. Tämän seurauksena valittajan siirtymäajan STOTEX olisi näin ollen alhaisempi kuin vahvistuspäätöksen mukaisessa tilanteessa.

Vastaselitys

Yleistä

Yhdenvertaisuusperiaatteella ei voida perustella lainvastaisen ja virheellisen päätöksen muuttamatta jättämistä. Jos päätöksen korjaamisesta valittajan esittämällä tavalla seuraa, että koko tehokkuusrintama on määritettävä uudelleen, on Energiamarkkinaviraston tehtävä tämä varmistaakseen verkonhaltijoiden lainmukaisen ja yhdenvertaisen kohtelun.

Valittajan vaatimusten mukaista kolmen prosentin vuotuista tehostamisvaatimusta ei tule missään tapauksessa tulkita siten, että valittajan euromääräinen tehostamisvaatimus mallin laskentatekniikan johdosta kasvaisi, tai että valittaja joutuisi vaatimuksen hyväksymisen johdosta nykyistä epäedullisempaan asemaan. Valittajan todellisen tehostamistarpeen tulee pienentyä vaatimuksen mukaisesti.

Energiamarkkinaviraston lausunnossaan esittämät laskentatavat, joilla valittajan tehokkuusluku säädettäisiin alemmalle tasolle ja jolloin myös siirtymäajan sallittu kustannus pienenisi, ovat harhaanjohtavia ja tarkoitushakuisia. Kun valittajan vaatimus todetaan perustelluksi ja hyväksytään, Energiamarkkinaviraston ei tule vesittää päätöstä laskentateknisesti tai muulla tavalla. Erityisesti Energiamarkkinavirasto ei voi pienentää siirtymäajan sallittua kustannustasoa siten, että valittajan tilanne muuttuisi vaatimuksen hyväksymisen johdosta nykyistä epäedullisemmaksi tai todellinen tehostamistarve kasvaisi markkinaoikeuden päättämästä tavasta. Jos tämän varmistaminen edellyttää muita muutoksia valvontamalliin, ne sisältyvät valittajan vaatimukseen.

Valittaja ei ole väittänyt, että menetelmän virhe taikka ominaisuus kohtelisi pelkästään sitä virheellisesti. Se seikka, että valittajaa on kohdeltu samalla tavalla kuin muita verkonhaltijoita, ei sulje pois sitä että jokin seikka tehokkuusmittauksessa taikka siinä sovellettavissa panostekijöissä taikka tuotosmuuttujissa taikka laskentamallissa vääristää tuloksia muun muassa valittajan kohdalla tehokkuutta alentavasti.

Aiemmat tehokkuusluvut ja valittajan tehokkuus

Valittaja ja siihen sulautunut Iitin Sähkö Oy ovat pitäneet niille toiselle valvontajaksolla vahvistettuja tehokkuuslukuja hyvin yhtiöiden tehokkuutta kuvaavina. Valittajan ei ole tarpeen perustella sitä, miksi Energiamarkkinaviraston toisella valvontajaksolla sille vahvistavat luvut ovat olleet perusteltuja.

Toisen valvontajakson tehokkuuslukuun nähden kolmannen valvontajakson tehokkuusluku ei voi olla oikein määritetty, koska valittaja on ollut tehokas yhtiö toisen valvontajakson alussa ja tämän jälkeen valittajan kustannuskehitys on ollut selvästi suotuisampaa toimialan keskiarvoon verrattuna eikä valittajan tuotosten kehitys poikkea toimialan kehityksestä. Energiamarkkinaviraston lausunnossaan esittämät eri tavoin laskettujen keskiarvojen perusteella tehdyt vertailut osoittavat samaa kuin valittajan valituksessa esitettyjen kuvaajien mukainen trendi, vaikka keskiarvoistaminen vähentääkin vuotuisten vaihteluiden merkitystä. Myös Energiamarkkinaviraston lausunnossa esitetyt laskelmat osoittavat, että valittaja on pystynyt edelleen tehostamaan toimintaansa koko toimialaa enemmän, vaikka valittaja on jo toisen valvontajakson alussa ollut toiminnassaan tehokas.

Tasapoistojen poistaminen panostekijöistä

Energiamarkkinaviraston 6.5.2011 päivätyn suuntaviivaluonnoksen mukaan valittajan tehokkuusluku on ollut 101 prosenttia. Kyseisessä suuntaviivaluonnoksessa tehokkuusluvun panosmuuttujan laskentaperusteena ovat olleet kokonaiskustannukset, jotka muodostuivat operatiivisten kustannusten (KOPEX), keskeytyksistä aiheutuvan haitan puolikkaan (0,5 x KAH) ja jälleenhankinta-arvosta lasketun tasapoistojen (JHATP) summasta. Lopullisessa 30.6.2011 päivätyssä suuntaviivaluonnoksessa tasapoistot (JHATP) on poistettu panosmuuttujista ja valittajan tehokkuusluku laskenut 81 prosenttiin. Kun vuosi 2010 otettiin lähtötietoihin mukaan, valittajan lopullinen tehokkuusluku putosi 74,6 prosenttiin. Edellä sanotun perusteella tasapoistojen poistaminen panosmuuttujista on ollut ainakin yksi merkittävä tekijä valittajan tehokkuusluvun laskemiseen.

Energiamarkkinavirasto on perustellut lausunnossaan tasapoistojen poistamista panostekijöistä sillä, että tällä on haluttu kannustaa jakeluverkonhaltijoiden investointeja. Tehokkuusmittauksen oikeellisuus ja jakeluverkonhaltijoiden investointien kannustaminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Oleellista on, että tehokkuusmittaus toimii oikein ja eri jakeluverkonhaltijoiden kannalta oikeudenmukaisesti. Tässä suhteessa tasapoistojen ottaminen mukaan panostekijänä lisäsi selvästi tehokkuusmittauksen luotettavuutta.

Valittaja ei ole myös näyttänyt ansiottomasti todellista tehokkaammalta pidemmistä komponenttien pitoajoista johtuen. Kun verrataan valittajan käyttämiä pitoaikoja komponenttiryhmittäin valtakunnan mediaanilukuihin huomataan, että ne eivät ole valittajalla ainakaan merkittävästi lyhempiä.

Tehokkuusmallin muutoksen pitäisi kohdella eri jakeluverkonhaltijoita samanarvoisesti riippumatta niiden toimintaympäristöstä riippuvasta JHATP:n ja KOPEXin suhteesta. Kun tarkastellaan eri jakeluverkonhaltijoiden tehokkuusluvun muutosta kolmannen ja toisen valvontajakson tasapoistojen ja operatiivisten suhteen funktiona, havaitaan että pienen JHATP:n ja KOPEXin suhteen omaavilla jakeluverkonhaltijoilla tehokkuusluku on pääsääntöisesti pienentynyt ja suuren JHATP:n ja KOPEXin suhteen omaavilla jakeluverkonhaltijoilla pääsääntöisesti kasvanut. Poistamalla JHATP:n tehokkuusmittauksen panostekijöistä Energiamarkkinavirasto on siten vääristänyt tehokkuusmittausmallia niin, että malli kohtelee epäoikeudenmukaisesti sellaisia jakeluverkonhaltijoita, joilla on suhteellisesti pienempi JHATP:n ja KOPEX:n suhde.

Mikäli Energiamarkkinavirasto on halunnut kannustaa jakeluverkonhaltijoita investointeihin, se olisi voinut tehdä sen olemalla soveltamatta tehostamistavoitetta tasapoistoihin, kuten edelliselläkin valvontajaksolla. Myöskään Energiamarkkinaviraston valvontapäätösten tausta-aineisto ei ole tukenut tasapoistojen poistamista tehokkuusmittauksen panostekijöistä.

Energiamarkkinaviraston lisälausuma

Valittaja on vastaselityksessään esittänyt, että Energiamarkkinavirasto ei voi pienentää siirtymäajan sallittua kustannustasoa siten, että valittajan tilanne muuttuisi vaatimuksen hyväksymisen johdosta nykyistä epäedullisemmaksi tai todellinen tehostamistarve kasvaisi markkinaoikeuden päättämästä tavasta.

Lisäksi valittaja on vaatinut, että jos tämän varmistaminen edellyttää muita muutoksia valvontamalliin, ne sisältyvät valittajan vaatimukseen. Energiamarkkinavirasto ei voisi ryhtyä edellä mainitun yksilöimättömän vaatimuksen perusteella mihinkään toimiin päätöksensä muuttamiseksi, vaikka se tähän velvoitettaisiinkin.

Tehokkuusluvun ja tehostamistavoitteen muuttaminen edellyttäisi, että yhtiöön ei sovellettaisi muiden verkonhaltijoiden tapaan todellisia kustannuksia. JHATP lasketaan koko verkon jälleenhankinta-arvon sekä koko verkon keskimääräisen pitoajan suhteessa. Kun lasketaan keskiarvo valtakunnallisista koko verkon keskimääräisistä pitoajoista ja verrataan sitä valittajan koko verkon keskimääräiseen pitoaikaan, havaitaan, että valittajalla pitoaika on hieman pidempi. Tämä vaikuttaa varmasti tehokkuusmittauksessa.

Pienen JHATP:n ja KOPEXin välisen suhteen omaava jakeluverkonhaltija on sellainen, jolla on suhteellisesti pienempi JHATP tai vaihtoehtoisesti suhteellisesti suurempi KOPEX (tai molemmat) kuin jakeluverkonhaltijoilla keskimäärin. JHATP puolestaan pienenee, kun verkon keskimääräinen pitoaika kasvaa, ja puolestaan suurenee, kun keskimääräinen pitoaika lyhenee. Kuten valittaja osoittaa, juuri suhteellisesti pienen JHATP:n omaavien yhtiöiden tehokkuusluku on laskenut toiselta kolmannelle valvontajaksolle siirryttäessä, kun JHATP on otettu pois tehokkuusmittauksesta. Tämä osoittaa selvästi, että JHATP:n poistaminen tehokkuusmittauksesta on vaikuttanut tehokkuusestimoinnin tuloksiin.

Kolmannella valvontajaksolla tehostamistavoite kohdistuu kontrolloitavien operatiivisten kustannusten lisäksi myös keskeytyskustannusten puoliosuuteen. Verkonhaltija voi kompensoida tehostamistavoitetta muilla elementeillä oikaistun tuloksen laskennassa. Siirtymäajan sallitun kustannuksen laskennassa huomioon otettavien inflaation sekä tuotosten ja maakaapelointiasteen muutosten ansiosta käytännössä vuotuinen euromääräinen tehostamistavoite on huomattavasti pienempi kuin suoraan tehokkuusluvusta laskettu. Monissa tapauksissa tämä sallii verkonhaltijalle jopa kasvattaa tehostamiskustannuksiaan, eli kontrolloitavien operatiivisten kustannusten ja keskeytyskustannusten puoliosuuden summaa.

Valittaja ei ole perustellut, miksi tasapoisto panostekijässä lisäisi tehokkuusmittauksen luotettavuutta. Tasapoiston poistaminen panostekijästä lisää kannustavuutta investointeihin. Investoinnit kasvattavat verkkopääomaa sekä tasapoistoa, mutta tämä ei enää kolmannella valvontajaksolla vaikuta tehokkuusmittauksen panostekijään. Se, että valittajan tehokkuusluku olisi korkeampi, ei riitä perusteluksi. Verkonhaltijoiden tasapuolisen kohtelun vaatimusten vuoksi JHATP ei sovellu osaksi tehokkuusmittauksen panostekijää. Verkko-omaisuuden erilaiset pitoajat jakeluverkonhaltijoiden välillä vaikuttavat tehokkuusestimoinnin tuloksiin ja asettavat verkonhaltijat eriarvoiseen asemaan keskenään.

SUULLINEN KÄSITTELY

Markkinaoikeus on 1.10.2012 toimittanut asianosaisten käsitysten ja ratkaisemiseen vaikuttavien kirjallisten selvitysten sekä henkilötodistelun arvioimiseksi valmistelevan suullisen käsittelyn.

Markkinaoikeus on 11.10.2012–17.10.2012 toimittanut valittajien vaatimuksesta suullisen käsittelyn asian selvittämiseksi sekä henkilötodistelun vastaanottamista varten. Suullisessa käsittelyssä on kuultu todistelutarkoituksessa KSS Verkko Oy:n toimitusjohtajaa PT:tä sekä todistajina Lappeenrannan yliopiston professoria JP:tä, Oulun yliopiston professoria JPK:ta ja Aalto-yliopiston professoria TK:ta.

Asiaa on suullisessa käsittelyssä käsitelty osin yhdessä diaarinumeroilla 421–495/11/E1 käsiteltävien sähkön jakeluverkonhaltijoiden valitusten sekä diaarinumerolla 497/11/E1 käsiteltävän Fingrid Oyj:n valituksen kanssa.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1. Asian arvioinnin lähtökohdat ja kysymyksenasettelu

Energiamarkkinaviraston tulee sähkömarkkinalain 38 a §:n 1 momentin mukaan päätöksellään vahvistaa verkonhaltijan ja järjestelmävastuuseen määrätyn kantaverkonhaltijan noudatettavaksi erilaisia palvelujen ehtoja ja palvelujen hinnoittelua koskevia menetelmiä ennen niiden käyttöönottamista. Sen on säännöksen 1 kohdan mukaan vahvistettava menetelmät verkonhaltijoiden verkkotoiminnan tuoton ja siirtopalveluista perittävien maksujen määrittämiseksi valvontajakson aikana.

Hinnoittelussa noudatettavien menetelmien vahvistamista koskevassa päätöksessä voidaan sähkömarkkinalain 38 a §:n 2 momentin mukaan määrätä
1) verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvostusperiaatteista
2) verkkotoimintaan sitoutuneelle pääomalle hyväksyttävän tuoton määrittämistavasta
3) verkkotoiminnan tuloksen määrittämistavasta sekä sen edellyttämästä tuloslaskelman ja taseen oikaisusta
4) verkkotoiminnan tehostamiseen kannustavasta tavoitteesta ja sen määrittämistavasta sekä menetelmästä, jolla tehostamistavoitetta sovelletaan hinnoittelussa
5) hinnoittelurakenteen määrittämistavasta, jos määrittämistapa on tarpeen verkkoon pääsyn toteuttamiseksi tai Suomea sitovan kansainvälisen velvoitteen täytäntöön panemiseksi taikka jos määrittämistapa liittyy järjestelmävastuun piiriin kuuluvien palvelujen hinnoitteluun.

Sähkömarkkinalain 38 a §:n 3 momentin mukaan vahvistuspäätös, jota sovelletaan 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin menetelmiin, on voimassa neljän vuoden pituisen valvontajakson ajan.

Sähkön siirtohinnoittelun kohtuullisuusvalvonta perustuu paitsi sähkömarkkinalain 38 a §:ssä tarkoitettuihin ennen valvontajaksoa tehtäviin vahvistuspäätöksiin, myös Energiamarkkinaviraston valvontajakson päätyttyä tekemiin päätöksiin. Viraston tulee sähkömarkkinalain 38 c §:n mukaan valvontajakson päätyttyä antamallaan päätöksellä velvoittaa verkonhaltija alentamaan 38 a §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen menetelmien perusteella määritettyjä siirtopalvelumaksujaan kuluvan valvontajakson aikana sillä määrällä, jolla verkkotoiminnan tuotto on päättyneen valvontajakson kuluessa ylittänyt kohtuullisen tuoton määrän, taikka oikeuttaa verkonhaltija korottamaan siirtopalvelumaksujaan kuluvan valvontajakson aikana sillä määrällä, jolla verkkotoiminnan tuotto on päättyneen valvontajakson kuluessa alittanut kohtuullisen tuoton määrän.

Eduskunnan talousvaliokunta on hallituksen esityksiä sähkömarkkinalaiksi ja sähkömarkkinalain muuttamiseksi koskevissa mietinnöissään (TaVM 56/1994 ja 27/2004) katsonut, että verkonhaltijoiden keräämien maksujen tulee vastata verkon ylläpidon kustannuksia. Tämän lisäksi verkonhaltijalla on oikeus odottaa, että tulonmuodostus on riittävä sähköverkon kehittämiseen. Pakollisten käyttö-, ylläpito- ja kehittämiskustannusten kattamisen jälkeen tulonmuodostuksen tulee antaa verkonhaltijalle kohtuullinen tuotto sitoutuneelle pääomalle. Valiokunta on lähtenyt siitä, että tuoton kohtuullisuuden arvioinnissa otetaan huomioon sijoituksen vähäinen riskipitoisuus, alhaiset rahoituskulut ja laitteiston pitkä käyttöikä. Annetuissa rajoissa yritykset päättävät itse omat tariffinsa ja yksittäiset verkkopalvelumaksunsa. Neljän vuoden valvontajaksolla pyritään tasaamaan eri syistä mahdollisesti johtuvia vuosittaisia vaihteluita.

Valituksenalaisessa päätöksessä on kysymys sähköverkkopalvelujen hinnoittelun kohtuullisuuden valvontaan sisältyvästä, Energiamarkkinaviraston sähkömarkkinalain 38 a §:n nojalla tekemästä hinnoittelussa noudatettavien menetelmien vahvistamisesta kolmannelle sähkömarkkinalain valvontamenetelmien muutosta seuranneelle valvontajaksolle 1.1.2012–31.12.2015. Markkinaoikeus toteaa, ettei sähkömarkkinalaki sisällä yksityiskohtaisia säännöksiä vahvistettavien menetelmien tai verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämistavasta.

Korkein hallinto-oikeus on Energiamarkkinaviraston valvontajaksolle 2008–2011 vahvistamia valvontamenetelmiä koskeneessa vuosikirjaratkaisussaan 2010:86 katsonut, että asiassa oli ratkaistava, oliko sähkömarkkinalain hinnoittelun kohtuullisuutta koskevan vaatimuksen toteutuminen edellyttänyt laskentamenetelmän muuttamista. Kysymystä oli harkittava paitsi sähkönkäyttäjän näkökulmasta myös verkonhaltijan kannalta arvioiden, onko valvontamalli ja siihen sisältyvä rahoitusomaisuuden kustannusten laskentamenetelmä mahdollistanut verkonhaltijalle kohtuullisen tuoton.

Markkinaoikeus katsoo, että KSS Verkko Oy:n tässä asiassa esittämien vaatimusten perusteella on arvioitavana se, onko Energiamarkkinaviraston valituksenalaisella päätöksellä kolmannelle valvontajaksolle vahvistaman StoNED-tehokkuusmittausmenetelmän soveltamisessa tapahtunut virhe tai johtaako StoNED-menetelmä ominaisuuksiensa johdosta virheellisiin tuloksiin. Jos mittausmenetelmässä ei voida todeta virhettä, asiassa tulee harkita sitä, tuleeko valittajalle asetettua verkonhaltijakohtaista tehostamistavoitetta kuitenkin kohtuullistaa siten, että se on enintään kolme prosenttia.

2. StoNED-tehokkuusmittausmenetelmän soveltaminen

Markkinaoikeus toteaa tässä asiassa ja asioissa 421–495/11/E1 esitetyn sekä kirjallisesti että suullisessa käsittelyssä verrattain laajasti selvitystä siitä, että Energiamarkkinaviraston toisella ja kolmannella valvontajaksolla soveltamissa tehokkuusmittausmenetelmissä on keskinäisiä eroja muun ohella tehokkuusrintaman määrittämisen ja tehokkuusluvun panosmuuttujan laskentaperusteen osalta. Todistaja Kopsakangas-Savolainen on arvioinut, että aikaisemmalla valvontajaksolla käytössä olleen aineiston perusteella on saattanut tulla erilaisia yrityskohtaisia tehokkuuslukuja. Yrityskohtainen tehottomuus saattaa tulla eri tavoin esiin uuden valvontajakson aikana käytettävällä uudella aineistolla, vaikka vanhalla aineistolla yritys oli tulkittu tehokkaammaksi.

Esitetyn selvityksen perusteella markkinaoikeudessa ei ole varmuudella todettavissa, mikä yksittäinen verkonhaltijoihin kohdistuvan tehokkuusmittauksen valvontamenetelmä tuottaisi tarkimman tai toista menetelmää oikeamman lopputuloksen. Energiamarkkinaviraston kolmannelle valvontajaksolle valitsemassa StoNED-menetelmässä, jota on arvioitu muun muassa tieteellisen vertaisarvioinnin kautta, ei ole kuitenkaan osoitettu olevan puutteellisuuksia. Korkeimman hallinto-oikeuden edellä mainitun vuosikirjaratkaisunkin mukaan sähkömarkkinalaissa on jätetty valvovalle viranomaiselle laaja harkintavalta hinnoittelun kohtuullisuuden arviointiperusteiden kehittämisessä.

On selvää, että Energiamarkkinaviraston tehokkuusmittausmenetelmien kehittämisestä saavutettavissa oleva hyöty perustuu siihen, että menetelmät tuottaa verkonhaltijoille myös käytännössä oikein perustein laadittuja tehostamistavoitteita. Markkinaoikeus katsoo, että StoNED-menetelmää voidaan perustellusti pitää tehokkuusmittausmenetelmänä luotettavana ja tämän laskentamenetelmän valinta osaksi vahvistettuja valvontamenetelmiä on selvästi kuulunut Energiamarkkinaviraston harkintavaltaan.

Markkinaoikeus katsoo siten, ettei valvontamenetelmissä ole tässä asiassa kysymyksessä olevilta osin osoitettu virhettä, joka olisi johtanut KSS Verkko Oy:n verkonhaltijakohtaisessa tehokkuusmittauksessa virheelliseen lopputulokseen. Valittajan kohdassa 1 esittämä vaatimus on siten hylättävä.

3. Verkonhaltijakohtaisen tehostamistavoitteen kohtuullistaminen

Valittaja on vaatinut, että asetettua verkonhaltijakohtaista tehostamistavoitetta 5,59 prosenttia kohtuullistetaan joka tapauksessa enintään tasolle 3 prosenttia.

Sähkömarkkinalain esitöissä on lain 38 a §:n kohdalla (HE 117/2004 vp, s. 58) lausuttu, että verkonhaltijakohtaisesti tehokkuusmittauksella arvioitu tehostamispotentiaali ja toimialan yleinen tuottavuuden kasvumahdollisuus tulee vahvistuspäätöksessä muuntaa valvontajaksoa koskevaksi verkonhaltijakohtaiseksi tehostamistavoitteeksi. Tehostamistavoite tulee määrittää siten, ettei tavoite ohjaisi verkonhaltijan toimintaa tavalla, joka vaarantaa sähkön toimitusvarmuuden.

Markkinaoikeus toteaa, että KSS Verkko Oy:n kannalta on luonnollisesti tärkeää, että yhtiölle StoNED-menetelmällä määritetyt tehokkuusluvut heijastavat todellisella ja virheettömällä tavalla yhtiön tehokkuutta. Kuten edellä tässä päätöksessä ja markkinaoikeuden antamissa päätöksissä numerot 427–501/2012 on katsottu, Energiamarkkinaviraston valvontamalliin käytettäväksi vahvistaman StoNED-menetelmän on katsottava olevan tarkoitukseensa soveltuva ja sitä soveltamalla saatuja tuloksia voidaan lähtökohtaisesti pitää luotettavina. Se menetelmän muuttumiseen perustuva seikka, että StoNED antaa yksittäiselle verkonhaltijalle erilaisia tehokkuuslukuja kuin toisella valvontajaksolla käytössä olleet DEA- ja SFA-menetelmät ei ole peruste kohtuullistaa KSS Verkko Oy:lle määritettyä yrityskohtaista tehostamistavoitetta. Eri jakeluverkonhaltijoiden toisella ja kolmannella valvontajaksolla saamat tehokkuusluvut eivät ole suoraan keskenään vertailukelpoisia.

Kun asiassa ei ole esitetty muutakaan sähkömarkkinalakiin perustuvaa syytä kohtuullistaa KSS Verkko Oy:n verkonhaltijakohtaista tehostamistavoitetta, myös tämä nyt kysymyksessä olevassa asiassa esitetty muutosvaatimus on siten hylättävä.

Markkinaoikeus toteaa, että KSS Verkko Oy on asiassa diaarinumero 449/11/E1 esittänyt vaatimuksen, jonka perusteella markkinaoikeus on kumonnut tuossa asiassa nyt kysymyksessä olevan asian kanssa samanaikaisesti annettavalla ratkaisulla Energiamarkkinaviraston valituksenalaisen päätöksen.

4. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Asianosainen on hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Asianosaisesta säädettyä sovelletaan säännöksen mukaan myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on mainitun säännöksen 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Yksityistä asianosaista ei puolestaan saa säännöksen 3 momentin mukaan velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, ellei yksityinen asianosainen ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta.

Asian lopputulos huomioon ottaen, ei ole hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuutonta, että KSS Verkko Oy joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Koska KSS Verkko Oy:n ei voida kuitenkaan katsoa esittäneen markkinaoikeudessa ilmeisen perusteetonta vaatimusta, sitä ei voida määrätä korvaamaan Energiamarkkinaviraston oikeudenkäyntikuluja.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää KSS Verkko Oy:n valituksen sekä asiassa esitetyt oikeudenkäyntikuluvaatimukset.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Kimmo Mikkola, markkinaoikeustuomarit Nina Korjus ja Jaakko Ritvala sekä asiantuntijajäsenet Erkki Lakervi ja Jarmo Uusitalo.