MAO:35/11

ASIAN KÄSITTELY KILPAILUVIRASTOSSA

Asian vireilletulo

X, X Metsä X -nimisen toiminimen haltijana (jäljempänä X) on 12.9.2006 tehnyt Kilpailuvirastolle toimenpidepyynnön Suomessa toimivien metsäkeskusten menettelystä tilakohtaisten metsäsuunnitelmien tarjonnassa. Toimenpidepyynnössään X on esittänyt, että metsäkeskukset ovat käyttäneet määräävää markkina-asemaansa väärin muun ohella myymällä tilakohtaista metsäsuunnittelua liian alhaisella hinnalla. Toimenpidepyynnön mukaan metsäkeskukset käyttävät tilakohtaisten metsäsuunnitelmien tarjontaan muuta toimintaa varten saamaansa valtionapua. Metsäkeskukset ja metsänhoitoyhdistykset ovat myös luovuttaneet metsäsuunnitteluun liittyvää tietoa toisilleen todellisia kustannuksia alhaisemmalla hinnalla ja vaikeuttaneet siten alan yksityisten toimijoiden kilpailuasemaa. Edelleen metsäkeskukset ovat kilpailunrajoituksista annetun lain (jäljempänä kilpailunrajoituslaki) vastaisesti sopineet keskenään niistä hinnoista ja ehdoista, joilla ne ottavat muiden alan toimijoiden aineistoa vastaan.

Kilpailuviraston valituksenalainen päätös

Ratkaisu

Kilpailuvirasto on katsonut, ettei X:n toimenpidepyyntö anna aihetta toimenpiteisiin, ja poistanut asian käsittelystään.

Perustelut

Kilpailuvirasto on asiaa selvittäessään hankkinut vastineen ja lisäselvityksen Metsäkeskus Häme-Uusimaalta (jäljempänä myös Metsäkeskus), jonka alueella X toimii, sekä lausunnot maa- ja metsätalousministeriöltä ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiolta.

Kilpailuvirasto on katsonut, että metsäkeskusten metsäpalvelutuotteiden hinnoittelusta johtuvat X:n kilpailuasemaan vaikuttavat ongelmat ovat aiheutuneet siitä, että metsäkeskuksilla on ollut mahdollisuus saada etua saamastaan valtionavusta tuotteidensa hinnoitteluun. Kyseinen yksityisten metsäpalveluyrittäjien kilpailuasemaa metsäkeskuksiin nähden heikentävä etu on kuitenkin perustunut voimassa olevaan metsäalan erityislainsäädäntöön. Kilpailuviraston mukaan asiassa ei ole tuotu esiin seikkoja, joiden perusteella metsäkeskusten hinnoittelua olisi pidettävä kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaisena.

Kilpailuvirasto on lisäksi katsonut, ettei metsäkeskuksia voida pitää toistensa kilpailijoina metsävaratiedon hankinnassa eikä niiden välisellä hintayhteistyöllä siten rajoiteta kilpailua kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Kilpailuvirasto on tarkastellut asiaa myös sille säädetyn kilpailunedistämistehtävän näkökulmasta. Metsävaratiedon keruun, käytön ja hinnoittelun periaatteisiin ollaan maa- ja metsätalousministeriön linjausten johdosta tekemässä merkittäviä muutoksia. Kilpailuvirasto on tässä yhteydessä todennut maa- ja metsätalousministeriölle pitävänsä tärkeänä sitä, että erityisesti metsävaratiedon keräämisen ja käytön sekä tietoaineistojen luovutuksen ja hinnoittelun periaatteisiin liittyvät muutokset toteutetaan yksityisten elinkeinonharjoittajien ja julkisten toimijoiden välinen kilpailuneutraliteetti turvaten.

Kilpailuvirasto on katsonut, ettei asiassa ole tullut esille sellaisia seikkoja, joiden perusteella asian yksityiskohtaisempi selvittäminen olisi ollut tarkoituksenmukaista.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

X on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Kilpailuviraston 29.1.2009 tekemän päätöksen dnro 777/61/06 sekä palauttaa asian Kilpailuvirastoon uudelleen tutkittavaksi ja Metsäkeskus Häme-Uusimaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä tarkoittavan, kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaisen menettelyn jatkamisen kieltämiseksi, tarvittaessa sakon uhalla, ja kilpailunrajoituslaissa säädetyn seuraamusmaksun määräämiseksi.

X on vielä vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Metsäkeskus Häme-Uusimaan ensisijaisesti ja Kilpailuviraston toissijaisesti korvaamaan hänen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulunsa 7.592,67 eurolla.

Kilpailuviraston päätöksellä on suora ja välitön vaikutus X:n oikeusasemaan. X:llä on asiassa hallintolainkäyttölaissa tarkoitettu valitusintressi. X on tai voi olla Metsäkeskuksen alihankkija metsävaratiedon tuottajana sekä asiakas erityisesti aluesuunnitelmiin liittyvän metsävaratiedon ostajana. Lisäksi X on Metsäkeskuksen kilpailija metsäsuunnitelmien laatijana ja hänelle aiheutuu muun muassa ristisubventiosta kilpailuhaittaa.

Kilpailuvirasto on päätöksessään virheellisesti katsonut, ettei sen tietoon ole tuotu seikkoja, joiden perusteella metsäkeskusten hinnoittelua olisi pidettävä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Kilpailuvirasto on jättänyt ryhtymättä tarpeellisiin toimenpiteisiin, vaikka Kilpailuvirastolle on toimitettu aineistoa, joka osoittaa Metsäkeskuksen toimenpiteiden vahingolliset vaikutukset metsäalan yrittäjiin.

Kilpailunrajoituslain soveltamisalan ulkopuolelle ei ole jätetty kilpailunrajoituksia, jotka ovat seurausta muun lainsäädännön soveltamisesta.

Metsäkeskus on määräävässä markkina-asemassa omalla alueellaan metsäsuunnitelmien laatijana ja aluesuunnitelmien tuottajana. Metsäsuunnitelmien laatimisessa Metsäkeskus Häme-Uusimaan markkinaosuus omalla toiminta-alueellaan on noin 90 prosenttia ja aluesuunnitelmien tuottamisessa 100 prosenttia. Metsäkeskuksen määräävä markkina-asema suunnittelussa näkyy siinä, että se määrää hintatason, jolla muut toimijat joutuvat tuloksensa myymään.

Metsäkeskusten toiminta koostuu viranomaistehtävistä, edistämistehtävistä sekä varsinaisesta liiketoiminnasta. Käytännössä metsäkeskusten edistämistehtävät (muun ohella neuvonta, koulutus ja tiedotus) ja liiketoiminta ovat sekoittuneet keskenään. Laki ei edellytä näiden toimintojen kirjanpidollista tai muuta eriyttämistä. Tämä on johtanut siihen, että valtion rahoittamia edistämistehtäviä mitä ilmeisimmin käytetään tukemaan liiketoimintaa ja sen laajentamista. Toimintojen yhteisiä menoja voidaan kohdistaa niin, että ne katetaan subventoiduilla tuloilla. Metsäkeskusten erityisluonnetta ja määräävää markkina-asemaa korostaa se, että ne saavat verottajalta käyttöönsä täydellisen rekisterin metsänomistajista yhteystietoineen sekä metsiin liittyvää varallisuustietoa.

Metsäkeskukset käyttävät metsäsuunnitelmien markkinointiin ja valmiiden suunnitelmien henkilökohtaiseen luovutukseen valtiolta saamaansa neuvontaan tarkoitettua rahaa. Tilakohtaista metsäsuunnittelua tekevät myös metsäpalveluyrittäjät ja metsänhoitoyhdistykset. Metsänhoitoyhdistykset käyttävät metsäsuunnitteluun lakisääteisesti niille tulevaa metsänhoitomaksurahaa. Näin ollen ainoastaan yrittäjät toimivat ilman muusta toiminnasta tulevaa subventiota.

Metsäkeskus laskuttaa tilakohtaisista metsäsuunnitelmista metsänomistajilta 6-9,50 euroa hehtaarilta, joka on mitä ilmeisimmin alle tuotantokustannusten. Tämän voidaan uskoa olevan mahdollista vain sen takia, että valtionavun varassa toimiviin edistämistehtäviin tarkoitettuja resursseja käytetään liiketoiminnassa. Ristisubventio on kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitettu määräävän markkina-aseman väärinkäytön ilmenemismuoto. Asiassa täyttyvät ristisubvention edellytykset eli märäävä markkina-asema, monopolivoitot (valtionapu neuvontatoiminnasta) sekä kyseisten voittojen käyttö kilpaillulla sektorilla oman hinnan alentamiseksi.

Metsäkeskus asettaa lisäksi kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaisesti kohtuuttoman alhaiset ostohinnat niiden palvelujen ostoille, joita se tekee yksityisiltä palveluntuottajilta metsävarojen kartoitukseen liittyen. Mikäli metsäkeskukset ostaisivat yrittäjiltä käypään hintaan yrittäjien keräämää suunnitteluaineistoa, oikaisisi se kilpailutilannetta huomattavasti. Aineisto olisi aivan vastaavaa, jota metsäkeskukset keräävät valtion kustantamana. Käypä hinta olisi 7-9 euroa hehtaarilta, joka on metsäkeskusten yleisesti maksama hinta alihankintana tehdystä suunnittelun maastotyöstä.

Metsäkeskus soveltaa lisäksi kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaisesti erilaisia ehtoja eri kauppakumppanien välillä ja asettaa yksityiset palveluntuottajat eriarvoiseen asemaan luovuttamalla metsänhoitoyhdistykselle aineistoa eri ehdoin kuin yksityiselle palveluntuottajalle. Metsäkeskus sinänsä ostaa metsänhoitoyhdistykseltä ja yksityisiltä yrittäjiltä metsävaratietoa yhtäläisin ehdoin eli käytännössä noin 0,30 eurolla hehtaarilta. Metsäkeskus kuitenkin luovuttaa metsävaratiedoista kootut aluesuunnitelmat, joita käytetään tilakohtaisten metsäsuunnitelmien perustana, metsänhoitoyhdistykselle samalla 0,30 euron hinnalla joukkoluovutuksena. Yksityiset elinkeinonharjoittajat saavat vastaavaa tietoa ainoastaan kunkin metsänomistajan kirjallisella luvalla. Yritykset eivät saa mainitulla hinnalla edes metsänomistajan luvalla hoitotilojen metsävaratietoa, koska Metsäkeskus ei käytännössä edes kerää tietoa niiltä tiloilta, jotka ovat metsänhoitoyritysten hoidossa.

Metsäkeskukset käyvät lisäksi metsänhoitoyhdistysten kanssa vaihtokauppaa suunnitteluaineistostaan. Metsäkeskukset myyvät metsänhoitoyhdistyksille suunnitteludataa irrottamiskustannuksella (0,30 euroa hehtaarilta). Metsänhoitoyhdistykset myyvät metsäkeskuksille dataa samalla hinnalla (0,30 euroa hehtaarilta), kun käypä hinta olisi metsäkeskusten alihankintahinta (7-9 euroa hehtaarilta).

Kilpailua ei kokonaisuudessaan voida pitää toimivana. Merkitykselliset markkinat ovat Metsäkeskuksen omalla toimialueellaan suorittamien aluesuunnitelmien tekemiseen liittyvän metsävaratiedon tausta-aineistotiedon tuottamiseen liittyvät palvelut sekä metsäsuunnitelmien laatiminen.

Kilpailuviraston olisi tullut asiaa selvittäessään pyytää näkemyksiä myös niiltä tahoilta, jotka kärsivät kilpailun puutteesta metsäsuunnitelmien teossa, kuten erityisesti metsäteollisuudelta, metsänomistajilta sekä muilta metsäpalveluyrittäjiltä.

Kilpailuviraston lausunto

Kilpailuvirasto on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti jättää valituksen tutkimatta ja toissijaisesti hylkää sen.

Valituksen tutkimatta jättäminen

Sekä X:n Kilpailuvirastolle tekemä toimenpidepyyntö että markkinaoikeudelle tekemä valitus osoittavat, että X on metsäkeskuksiin nähden ennen kaikkea kilpailijan asemassa hänen toimiessaan tilakohtaisten metsäsuunnitelmien tekijänä ja myyjänä metsänomistajille.

Toimenpidepyynnön ja X:n lisäselvitysten perusteella keskeinen esiin tuotu epäkohta on metsäkeskusten mahdollisuus hyödyntää tilakohtaisten metsäsuunnittelupalvelujen tarjoamisessa valtion varoin rahoitettua metsävaratietojen keruuta. Kilpailuongelma, jota toimenpidepyynnössä on pyydetty selvittämään, liittyy ennen muuta metsäkeskusten toimintaan X:n kilpailijana. Tähän näkökohtaan Kilpailuvirasto on myös selvitystyössään ja valituksen kohteena olevassa päätöksessään keskittynyt.

X:n asema metsävaratiedon tuottajana alihankintana Metsäkeskukselle tai metsävaratiedon ostajana Metsäkeskukselta on asian kannalta vähämerkityksellinen. X on todennut, että Metsäkeskus ostaa metsävaratietoa yrittäjiltä vain satunnaisesti ja on ostanut X:ltä viisi prosenttia tämän tarjoamasta hehtaarimäärästä. Asian käsittelyn yhteydessä ei ole ilmennyt, että X olisi ostanut metsävaratietoa Metsäkeskukselta ainakaan merkittävässä määrin.

X on tilakohtaisia metsäsuunnitelmia tarjoavana elinkeinonharjoittajana metsäkeskusten kilpailija, johon Kilpailuviraston päätös vaikuttaa ainoastaan välillisesti. Kilpailuviraston päätöksellä ei ole muutoinkaan suoraa ja välitöntä vaikutusta X:n oikeusasemaan. Kun Kilpailuviraston päätöstä ei ole kohdistettu X:ään eikä se vaikuta välittömästi hänen oikeuteensa, velvollisuuteensa tai etuunsa, ei X:llä ole valitusoikeutta Kilpailuviraston päätöksestä.

Valituksen hylkääminen

X:n Kilpailuvirastolle tekemä toimenpidepyyntö ja markkinaoikeudelle tekemä valitus koskevat ennen muuta metsäkeskusten tilakohtaisen metsäsuunnittelun hinnoittelua.

Metsäkeskusten vastaanottamassa valtionavussa ei ole kysymys ylihinnoittelun kautta syntyneistä monopolivoitoista vaan metsäkeskusten lakisääteisten tehtäviensä hoitamista varten saamasta julkisesta tuesta. Kilpailunrajoituslain nojalla ei voida kieltää julkisen tuen myöntämistä eikä Kilpailuviraston toimivaltaan muutoinkaan kuulu julkisten tukien ja niiden käytön valvonta. Kilpailuvirasto on kuitenkin myös tässä tapauksessa toteuttanut kilpailunedistämistehtäväänsä ja korostanut julkisten toimijoiden ja yksityisten elinkeinonharjoittajien välisen kilpailuneutraliteetin merkitystä.

Kilpailuviraston päätöksessä on nimenomaan todettu, että X:n Kilpailuvirastolle tekemä toimenpidepyyntö ja Kilpailuviraston sen perusteella tekemät selvitykset eivät ole antaneet aihetta epäillä, että metsäkeskukset olisivat syyllistyneet kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaiseen hinnoitteluun.

X:n kohtuuttoman alhaisia ostohintoja koskevasta väitteestä Kilpailuvirasto on todennut, että metsäkeskuksia koskeva lainsäädäntö ei sinänsä edellytä metsäkeskukselta sille laissa säädetyn työn, tässä tapauksessa metsävaroja koskevan tiedonkeruun, teettämistä alihankintana. Tältäkään osin Kilpailuvirasto ei ole katsonut asiassa olleen aihetta enemmille selvityksille kilpailunrajoituslain 6 §:n näkökulmasta.

Metsävaratietojen luovutuksessa metsänhoitoyhdistyksille noudatetaan henkilötietolakia. Kilpailuviraston saamien tietojen mukaan metsänhoitoyhdistyksillä katsotaan olevan henkilötietolain 8 §:n mukainen oikeus metsävaratietojen käsittelyyn ilman rekisteröityjen tahojen eli metsänomistajien erillistä suostumusta. Myös metsäpalveluyrittäjät voivat saada metsänomistajan metsävaratiedot käyttöönsä metsänomistajan luvalla.

X:n Kilpailuvirastolle tekemässä toimenpidepyynnössä ja myöhemmin toimittamissa lisäselvityksissä nostetaan esiin lukuisa joukko erilaisia metsäpalveluyrittäjän näkökulmasta epäkohdiksi koettuja seikkoja, joista suurta osaa ei ylipäätään voida pitää merkityksellisinä kilpailunrajoituslain 4 ja 6 §:n sisältämien kieltojen näkökulmasta. Enintä osaa X:n väitteistä ei ole tarkemmin yksilöity tai perusteltu. Kilpailuvirasto ei ole katsonut päätöksessään tarpeelliseksi käydä perusteellisesti läpi kaikkia sille esitettyjä väitteitä vaan on keskittynyt arvioimaan asiassa olennaisiksi katsomiaan seikkoja. Asiassa on ennen kaikkea kysymys julkisiin kilpailunrajoituksiin ja kilpailuneutraliteettiin liittyvistä ongelmista.

Metsäkeskus Häme-Uusimaan lausunto

Metsäkeskus on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti jättää valituksen tutkimatta ja toissijaisesti hylkää sen perusteettomana. Metsäkeskus on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa X:n korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 7.782 eurolla.

Valituksessa tarkoitettaneen aluesuunnitelmien tuottamisella Metsäkeskuksen keräämää metsävaratietoa. Metsävaratiedolla tarkoitetaan laajojen alueiden metsiä koskevaa metsikkökuvioittaista tietoa. Metsäkeskuksista ja metsätalouden kehittämiskeskuksesta annetussa laissa (jäljempänä metsäkeskuslaki) säädetään, että metsäkeskukset tuottavat ja ylläpitävät metsävaratietoja ja niihin liittyviä palveluja. Metsävaratietoa käytetään muun muassa alueellisten laskelmien tekemiseen, metsänomistajien neuvontaan sekä viranomaistehtävien hoitoon. Se muodostaa myös pohjatiedon maanomistajan tilauksesta tuotettavalle tilakohtaiselle metsäsuunnitelmalle tai tila-arviolle.

Metsävaratieto hankitaan ja ylläpidetään metsäkeskuksille myönnettävällä valtionavulla. Työtavoitteista sovitaan vuosittaisessa maa- ja metsätalousministeriön sekä kunkin metsäkeskuksen välillä tehtävässä tulossopimuksessa. Esimerkiksi Metsäkeskus on sitoutunut keräämään vuonna 2010 alueellista metsävaratietoa varsinaisissa yksityismetsissä 45.000 hehtaaria. Metsävaratiedon keruun määrä oli Häme-Uusimaalla vuosina 2005-2008 yhteensä 180.121 hehtaaria.

Metsävaratieto hankitaan keskitetysti alueittain, usein muutaman tuhannen hehtaarin aluein. Lähtökohtana on nykyisin tuore ilmakuva, jonka perusteella tehdään toimihenkilötyönä kattava maastoinventointi. Metsävaratiedon keruussa ollaan siirtymässä uuteen menetelmään, jossa keruu voidaan tehdä ilman kattavaa maastotyötä. Uudessa menetelmässä valtion varoin tehtävä metsävaratiedon keruu ja tilakohtaisen metsäsuunnitelman laadinta eriytetään toisistaan nykyistä selkeämmin ja tilakohtaisten metsäsuunnitelmien tuottaminen tulee nykyistä paremmin eri toimijoiden välisen kilpailun piiriin.

Kilpailunrajoituslakia ei sovelleta julkisiin kilpailunrajoituksiin, jollaisiksi voidaan katsoa laista, asetuksesta tai hallinnollisesta määräyksestä aiheutuvat markkinoiden toimintaa haittaavat tilanteet. Olennaista kilpailunrajoituslain soveltamisessa on elinkeinonharjoittamisen käsite. Metsäkeskusten metsävaratiedon keruussa ei ole kyse elinkeinonharjoittamisesta.

Metsäkeskus tekee tilakohtaisia metsäsuunnitelmia elinkeinotoimintanaan, jonka kustannukset peritään asiakkaalta. Metsäsuunnitelmia laativat sekä Metsäkeskus että muut toimijat, kuten metsänhoitoyhdistykset ja metsäpalveluyrittäjät. Suunnitelmien pohjana kaikki toimijat voivat käyttää Metsäkeskuksen keräämää metsävaratietoa tai itse keräämäänsä suunnitteluaineistoa. Kukin metsäsuunnitelmien tuottaja hinnoittelee tuotteensa omilla liiketaloudellisilla perusteilla. Julkisyhteisn harjoittaessa tällaista elinkeinotoimintaa tulee kilpailunrajoituslaki sovellettavaksi myös sen toimintaan.

Tilakohtaisten metsäsuunnitelmien tarjonnassa Xn on Metsäkeskuksen kilpailija, mikä on otettava huomioon X:n valitusoikeutta arvioitaessa. X voi toimia Metsäkeskuksen alihankkijana silloin, kun kyse on Metsäkeskuksen roolista metsävaratiedon tuottajana. Metsäkeskus voi ostaa osan metsävaratiedon keruutyöstä alihankintatyönä kilpailuttamalla alihankkijat. Metsäkeskus ei ole teettänyt metsävaratiedon keruuta alihankintana viime vuosina vaan on tehnyt keruun omana työnään.

Metsäkeskus luovuttaa metsävaratietoa kolmansille, mikäli tiedon luovuttaminen täyttää viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain ja henkilötietolain vaatimukset. Metsävaratieto katsotaan henkilötiedoksi. Tieto on siten saatavissa niin kutsutuilla irrottamiskustannuksilla eli maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa säädetyn mukaisesti luovuttamisen kustannukset kattavaa omakustannushintaa vastaan, jos henkilötietolain peruste tiedon saamiselle on olemassa. X:ää ei voida pitää Metsäkeskuksen asiakkaana siinä mielessä, että hän ostaisi Metsäkeskukselta markkinahintaan tuotteita, vaan hän voi saada julkisin varoin kerätyn metsävaratiedon irrottamiskustannuksia vastaan, mikäli hänellä on henkilötietolain peruste tiedon saamiselle. Tällainen peruste voi X:n tilanteessa olla käytännössä se, että hän toimii metsänomistajan toimeksiannosta ja luvalla tehdessään metsäsuunnitelmaa metsänomistajalle.

Metsäkeskuksen markkinaosuus on vuonna 2008 ollut enintään 55 prosenttia tilakohtaisten metsäsuunnitelmien tarjonnassa. Metsäkeskus ei ole ainoa merkittävä toimija metsäsuunnittelumarkkinoilla, vaan myös metsänhoitoyhdistyksillä on merkittävä markkinaosuus. Pidemmän aikajakson tarkastelussa voidaan tilastoista huomata, että Metsäkeskuksen markkinaosuus on pienentynyt. Vuosien 2005 ja 2007 välisenä aikana Metsäkeskuksen markkinaosuus Häme-Uusimaan alueella on ollut keskimäärin 63 prosenttia. Muiden toimijoiden markkinaosuuden kasvu osoittaa, ettei markkinoille tulolle ole esteitä. Metsäkeskuksen markkina-asemaa ei siten voida pitää määräävänä.

Metsäkeskuksen hinnaston mukainen tilakohtaisen metsäsuunnitelman hinta koostuu suunnitelmakohtaisesta kiinteästä hinnasta, joka on 55 euroa, sekä hehtaarikohtaisesta hinnasta, joka on 8,50-10 euroa hehtaarilta riippuen tilan kokonaispinta-alasta. Metsäkeskukset eivät myy tilakohtaisia metsäsuunnitelmia alle tuotantokustannusten, vaan kyse on katteellisesta elinkeinotoiminnasta. Metsäkeskukset eivät käytä valtionapua kattamaan tilakohtaisten metsäsuunnitelmien tekemisen kuluja.

Metsäkeskuksen tuotantokustannukset kattavat tilakohtaisten suunnitelmien markkinoinnin, suunnitelmaan liittyvät laskelmat, suunnitelman koostamisen ja luovutuksen asiakkaalle sekä osuuden näihin tehtäviin kohdistuvista yleiskuluista. Kustannusten kirjaaminen tehdään maa- ja metsätalousministeriön hyväksymän kirjausohjeen mukaisesti. Metsäkeskus ei ole alentanut tilakohtaisten metsäsuunnitelmien hintoja metsäkeskuslain 12 §:n sallimalla tavalla, vaan hinta määräytyy puhtaasti liiketaloudellisin perustein. Tilakohtaisten suunnitelmien tuottaminen on Metsäkeskukselle tuottavaa liiketoimintaa. Metsäkeskus toimii kaikkien sitä koskevien määräysten mukaisesti eikä käytä valtionapua elinkeinotoimintaan.

Metsäkeskus on saanut metsänhoitoyhdistykseltä metsävaratietoa irrottamiskustannuksia vastaan niiltä alueilta, joille metsänhoitoyhdistys on tehnyt tilakohtaisia metsäsuunnitelmia. Tällä tiedolla päivitetään vanhempaa Metsäkeskuksen järjestelmissä olevaa Metsäkeskuksen omana työnään keräämää metsävaratietoa. Metsänhoitoyhdistyksiltä siirrettyä tietoa hyödynnetään viranomaistehtävissä sekä edistämistehtävissä. Metsäkeskuksen liiketoiminta ei hyödy tästä tiedosta.

Yksittäisten tilojen metsäsuunnittelutietoa Metsäkeskus ei osta, koska se ei tue metsäkeskusten tehtävää laajojen alueiden metsävaratiedon ylläpitäjänä.

Maa- ja metsätalousministeriö on markkinaoikeudelle antamassaan Metsäkeskus Häme-Uusimaan lausuntoa täydentävässä lausunnossaan todennut, että metsäkeskukset keräävät vuosittain metsävaratietoa yksityismetsistä noin 900.000 hehtaarilta. Alueellisen metsävaratiedon kattavuus on ollut vuonna 2009 keskimäärin 64 prosenttia. Kattavuudella tarkoitetaan sitä, että tältä osuudelta yksityismetsien pinta-alaa on olemassa viimeisen kymmenen vuoden aikana kerätty metsävaratieto. Tiedon pohjalta annetaan maanomistajille henkilökohtaista neuvontaa ja tuotetaan maanomistajille eri teemoilla olevia tiedotteita. Metsätaloutta edistävä koulutus-, neuvonta- ja tiedotustoiminta on myös säädetty metsäkeskusten julkiseksi hallintotehtäväksi. Metsävaratietoja käytetään muidenkin metsäkeskuksille säädettyjen edistämistehtävien hoitamisessa. Lisäksi maanomistajan tilauksesta metsävaratiedosta tuotetaan tilakohtaisia metsäsuunnitelmia ja tila-arvioita. Mainittujen edistämistehtävien lisäksi metsävaratietoja käytetään viranomaistehtävien hoitamiseen.

Maa- ja metsätalousministeriö on todennut, että metsävaratiedot ovat henkilötietoja. Henkilötietojen suojaa koskevista säännöksistä johtuu, että henkilötietojen käsittelyyn tulee aina olla peruste. Yksityisen elinkeinonharjoittajan oikeus käsitellä henkilötietoja voi perustua sopimukseen tai toimeksiantoon taikka asiakassuhteeseen.

Maa- ja metsätalousministeriössä on tehty metsäpoliittisesti selvä linjaus siitä, että valtakunnallisesti pyritään mahdollisimman kattavaan, tietyt laatukriteerit täyttävään ja taloudellisesti riittävän tehokkaaseen metsävaratiedon keruuseen. Metsävaratiedon keruulle asetetut tavoitteet on kirjattu valtioneuvoston hyväksymään ohjelmaan ”Kansallinen metsäohjelma 2015”. Ministeriö asettaa vuosittaiset metsävaratiedon keruuta koskevat tavoitteet myönnettävän valtionavun perusteeksi.

Vastaselitys

X on vastaselityksessään lausunut, että hän on Metsäkeskuksen kilpailija metsäsuunnitelmien laatijana, mutta että hänen asemansa Metsäkeskukseen nähden ei rajoitu tähän kilpailija-asetelmaan. X tuottaa metsävaratietoa tehdessään metsäsuunnitelmia. Metsävaratiedon ostaja X puolestaan olisi erityisesti hoitamiensa hoitosopimustilojen osalta. Kilpailuviraston päätöksellä olla puuttumatta Metsäkeskuksen toimintaan on siten suora ja välitön vaikutus X:n oikeusasemaan.

Metsäkeskuksen määräävän markkina-aseman väärinkäyttö vaikuttaa välittömästi X:ään, sillä Metsäkeskuksen voidaan katsoa asettaneen kohtuuttomat ostohinnat niiden palveluiden ostoille, joita Metsäkeskus tekee yksityisiltä palveluntuottajilta metsävarojen kartoitukseen liittyen. Metsäkeskuksen voidaan myös katsoa soveltaneen erilaisia ehtoja eri kauppakumppaneiden välillä ja asettaneen yksityiset palveluntuottajat eriarvoiseen asemaan luovuttamalla metsänhoitoyhdistykselle aineistoa eri ehdoin kuin yksityisille palveluntuottajille.

Kilpailunrajoituslain kiellon soveltamisen kannalta on yhdentekevää, vaikuttaako määräävän markkina-aseman väärinkäyttö tosiasiallisiin vai mahdollisiin kilpailijoihin, asiakkaisiin tai alihankkijoihin. Myöskään sillä, että X:n asema alihankkijana tai asiakkaana on ollut Metsäkeskuksen kannalta pieni, ei ole asiassa merkitystä.

Metsäkeskuslainsäädäntö ei oikeuta poikkeamaan julkisyhteisöjen suoritteiden hinnoittelussa kilpailunrajoituslain keskeisistä periaatteista. Ristisubventioarvioinnissa valtionapu on perustellusti rinnastettavissa monopolivoittoihin, koska metsäkeskuksilla on saamansa valtionavun johdosta monopolin kaltainen asema merkityksellisillä markkinoilla. Tapauksessa ei ole kysymys valtiontukijärjestelmän kyseenalaistamisesta vaan puhtaasti kilpailuoikeudellisesta kysymyksestä ja kilpailunrajoituslain vastaisesta menettelystä. On nähtävissä, että alan viranomaisten taholta luvattujen kilpailun edistämistoimien kautta alalla toimivien oikeussuojan tarve ei tule toteutumaan.

Käytännössä raja metsävaratiedon keruun ja metsäsuunnitelmien tekemisen välillä on häilyvä ja niitä tekevät metsäkeskuksissa samat henkilöt. Varsinainen viranomaistoiminta, joka jää kilpailunrajoituslain soveltamisalan ulkopuolelle, tapahtuu näistä erillään. Metsäkeskuksen toimintaan metsäsuunnitelmien tekijänä ja siihen liittyvien palveluiden ostajana ja myyjänä sovelletaan siten kilpailunrajoituslakia täysimääräisesti, vaikka metsäkeskusten ei kaikessa toiminnassaan katsotakaan harjoittavan elinkeinotoimintaa. On selvää, että metsäkeskusten toiminta on osin viranomaistoimintaa. Metsäsuunnitelmia tehdessään ja ainakin osin myös metsävaratiedon keruussa metsäkeskusten toiminta on kuitenkin kilpailunrajoituslain soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa.

X ei ole voinut kommentoida Metsäkeskuksen tuotantokustannuksistaan tekemää laskelmaa, jonka on ilmoitettu olevan liikesalaisuus.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Asian tutkiminen

Valitus koskee Metsäkeskus Häme-Uusimaan väitettyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Asiassa on kysymys yhtäältä niin kutsuttujen metsävaratietojen hankinnassa ja luovutuksessa sovellettavista ehdoista sekä toisaalta tilakohtaisen metsäsuunnittelun hinnoittelusta.

Kilpailunrajoituslain 21 §:n 1 momentin mukaan Kilpailuviraston sanotun lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Lainkohdan esitöiden (HE 217/1995 vp s. 39) mukaan valitusoikeutta ei voitaisi johtaa yksinomaan päätöksen välillisistä vaikutuksista. Välittömyyskriteerin soveltuvuutta arvioitaessa olisi kiinnitettävä huomiota kunkin asian laatuun ja asiassa ilmenevään oikeussuojan tarpeeseen.

Kilpailunrajoituslain 21 §:ään on otettu nykyisenlaajuinen muutoksenhakusäännös Kilpailuviraston päätöksestä lailla 303/1998. Lainmuutosta koskevissa esitöissä (HE 243/1997 vp s. 35) on lausuttu, että hallintolainkäyttölain mukaisen valitusoikeuden katsotaan olevan ainakin sellaisella elinkeinonharjoittajalla, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee. Elinkeinonharjoittajan intressin välittömyyttä arvioidaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon erityisesti voimassa olleen kilpailunrajoituslain 13 §:n soveltamiskäytäntö, hallintolainkäyttölain 6 § ja yleiset hallinto-oikeudelliset periaatteet. Esitöissä on edelleen todettu, että kilpailunrajoituksen kohteen muutoksenhakuoikeus edellyttää, että Kilpailuviraston päätöksellä on suora ja välitön vaikutus kyseessä olevan elinkeinonharjoittajan oikeusasemaan. Sen sijaan kilpailunrajoituksen aikaansaaneen elinkeinonharjoittajan kilpailijoilla, joihin Kilpailuviraston päätös välillisesti vaikuttaa, ei välittömän intressin puuttuessa voida katsoa olevan muutoksenhakuoikeutta.

Asiassa esitetyn perusteella X toimii metsäpalveluyrittäjänä Kanta-Hämeen alueella, joka on Metsäkeskus Häme-Uusimaan toimialueella. Asiassa selvitetyn perusteella X voi toimia Metsäkeskuksen alihankkijana metsävaratietojen osalta. X:n mukaan hän voisi lisäksi ostaa Metsäkeskukselta metsävaratietoja hoitosopimustilojensa osalta. X on siten näiltä osin väitetyn kilpailunrajoituksen kohteena. Tilakohtaisten metsäsuunnitelmien osalta X on sen sijaan metsäsuunnitelmia asiakkaille tarjoavana elinkeinonharjoittajana Metsäkeskuksen kilpailija. Metsäkeskuksen tilakohtaisten metsäsuunnitelmien väitetty alihinnoittelu voi kuitenkin vaikuttaa X:n asemaan vaikeuttamalla hänen mahdollisuuksiaan tarjota tilakohtaista metsäsuunnittelua asiakkailleen kilpailukykyisin hinnoin. Koska väitetyssä kilpailunrajoituksessa on tältä osin kysymys kilpailijoihin kohdistuvasta väärinkäytön muodosta, X:ää on myös tältä osin pidettävä väitetyn kilpailunrajoituksen kohteena.

Kilpailuviraston päätöstä ei ole kohdistettu X:ään. Kun otetaan huomioon asian laatu sekä asiassa ilmenevä oikeussuojan tarve, Kilpailuviraston päätöksellä on kuitenkin, siltä osin kuin se koskee Metsäkeskus Häme-Uusimaan menettelyä, katsottava olevan väitettyjen kilpailunrajoitusten kohteena olevan X:n oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla suora ja välitön vaikutus.

Edellä lausutun perusteella valitus on siten tutkittava siltä osin kuin se koskee Metsäkeskus Häme-Uusimaan väitettyä kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaista menettelyä.

Pääasia

Tarkastelun lähtökohdat

Valituksen johdosta käsiteltävissä kilpailunrajoitusasioissa markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluu tutkia Kilpailuviraston päätöksen lainmukaisuus. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa markkinaoikeus tutkii siten, onko Kilpailuvirasto valituksenalaisessa päätöksessään voinut katsoa, ettei X:n toimenpidepyyntö anna aihetta toimenpiteisiin, ja poistaa asian käsittelystään.

Kilpailunrajoituslain 12 §:n 1 momentin mukaan Kilpailuvirasto selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia.

Kilpailuvirasto voi poistaa sille tehdyn epäiltyä kilpailusääntöjen vastaista menettelyä koskevan toimenpidepyynnön käsittelystään ensinnäkin sillä perusteella, että asiassa ei Kilpailuviraston näkemyksen mukaan ole kysymys kilpailusääntöjen vastaisesta menettelystä. Edelleen Kilpailuvirasto voi olla ryhtymättä asiassa toimenpiteisiin ja poistaa sille tehdyn toimenpidepyynnön käsittelystään kilpailunrajoituslain 12 §:n 1 momentin nojalla, jos kilpailunrajoituksesta huolimatta kilpailua kyseisillä markkinoilla voidaan kokonaisuudessaan pitää toimivana.

X:n mukaan Kilpailuvirasto on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut virheellisesti, ettei sen tietoon ole tuotu seikkoja, joiden perusteella metsäkeskusten menettelyä olisi pidettävä kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Kilpailuvirasto on päätöksessään puolestaan todennut, että metsäkeskusten metsäpalvelutuotteiden hinnoittelusta johtuvat X:n kilpailuasemaan vaikuttavat ongelmat ovat aiheutuneet siitä, että metsäkeskuksilla on ollut mahdollisuus saada etua saamastaan valtionavusta tuotteidensa hinnoitteluun. Kyseinen yksityisten metsäpalveluyrittäjien kilpailuasemaa metsäkeskuksiin nähden heikentävä etu on kuitenkin Kilpailuviraston mukaan perustunut voimassa olevaan metsäalan erityislainsäädäntöön. Asiassa ei ole Kilpailuviraston mukaan tuotu esiin seikkoja, joiden perusteella metsäkeskusten hinnoittelua olisi ollut pidettävä kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaisena ja asian yksityiskohtaisempi selvittäminen olisi ollut tarkoituksenmukaista.

Metsäkeskuksia koskevasta sääntelystä

Metsäkeskuslain 1 §:n 1 momentissa säädetään, että metsien kestävää hoitoa ja käyttöä sekä niiden monimuotoisuuden säilyttämistä ja metsätalouden muuta edistämistä koskevia tehtäviä varten on alueellisia metsäkeskuksia ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Lain 1 a §:n 1 momentin mukaan metsäkeskusten sellaisia julkisia hallintotehtäviä, joihin ei sisälly julkisen vallan käyttöä (edistämistehtävät), ovat muun ohella metsävaratietojen ja niihin liittyvien palvelujen tuottaminen ja ylläpito. Pykälän 2 momentissa on säädetty metsäkeskusten sellaisista julkisista hallintotehtävistä, joihin sisältyy julkisen vallan käyttöä (viranomaistehtävät).

Metsäkeskuslain 11 §:n 1 momentin mukaan valtion talousarvioon otetaan vuosittain määräraha, jonka puitteissa metsäkeskuksille myönnetään valtionavustusta muun ohella niille säädetyistä tai määrätyistä tehtävistä aiheutuviin toimintamenoihin. Pykälän 2 momentin mukaan metsäkeskusten 1 momentissa tarkoitetut menot voidaan rahoittaa kokonaisuudessaan valtionavustuksella.

Metsäkeskuslain 12 §:n 1 momentin mukaan metsäkeskukset perivät suoritteistaan maksuja. Suoritteiden maksullisuuden, maksujen suuruuden ja maksujen määräytymisen yleisten perusteiden, maksuista päättämistä koskevan toimivallan sekä maksua koskevan muutoksenhaun osalta noudatetaan, mitä valtion maksuperustelaissa säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan poiketen siitä, mitä valtion maksuperustelaissa säädetään, liiketaloudellisin perustein hinnoitelluista suoritteista perittäviä maksuja voidaan alentaa, jos se on metsätalouden edistämisen, alueellisten seikkojen tai muun erityisen syyn vuoksi tarkoituksenmukaista. Maksujen alentamiseen voidaan käyttää metsäkeskuksille valtion talousarviossa osoitettua valtionapua ja niiden saamia muita tuloja. Pykälän 3 momentin mukaan tarkemmat säännökset metsäkeskusten suoritteiden maksullisuudesta annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Valtion maksuperustelain 7 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen muiden kuin julkisoikeudellisten suoritteiden hinnoista päätetään liiketaloudellisin perustein. Valtion talousarviossa voidaan osoittaa määräraha liiketaloudellisin perustein hinnoiteltujen suoritteiden hintojen alentamiseksi. Pykälän 2 momentin mukaan, jos viranomaisella on tosiasiallinen yksinoikeus 1 momentissa tarkoitetun suoritteen tuottamiseen, saadaan suoritteesta perittävä hinta määrätä myös niin, että se vastaa suoritteen omakustannusarvoa. Pykälän 3 momentin mukaan, jos viranomainen tuottaa suoritteita määräävässä markkina-asemassa, on suoritteiden hinnoittelussa otettava huomioon kilpailunrajoituslain määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevat säännökset.

Kilpailuviraston tarkastelemien menettelyjen aikana voimassa olleen metsäkeskusten ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion suoritteiden maksullisuudesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (874/2001) 2 §:ssä säädetään metsäkeskusten julkisoikeudellisten suoritteiden maksullisuudesta ja 3 §:ssä metsäkeskusten edistämistoiminnan suoritteiden maksullisuudesta. Asetuksen 3 §:n 1 momentin mukaan metsäkeskusten edistämistoiminnan suoritteista peritään omakustannusarvoa vastaava maksu. Pykälän 2 momentin mukaan omakustannusarvosta poiketen peritään kuitenkin metsäkeskusten edistämistoiminnassa tietojärjestelmien käytöstä ja palveluista tiedon irrottamisesta aiheutuneet kokonaiskustannukset. Asetuksen 4 §:n mukaan metsäkeskusten maksullisia suoritteita, jotka hinnoitellaan liiketaloudellisin perustein, ovat muut kuin 2 ja 3 §:ssä tarkoitetut suoritteet.

Metsäkeskus Häme-Uusimaan menettely

X on valituksessaan esittänyt, että Metsäkeskus Häme-Uusimaa on alihinnoitellut tilakohtaiset metsäsuunnitelmansa ja tarjonnut niitä asiakkailleen alle tuotantokustannusten. X:n mukaan tämä on ollut mahdollista Metsäkeskus Häme-Uusimaan metsävaratiedon keruuta varten saaman valtionavun turvin. X on katsonut kyseen olevan kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaisesta ristisubventiosta.

Metsävaratietojen osalta X on katsonut, että Metsäkeskus Häme-Uusimaa on menetellyt kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaisesti soveltamalla kohtuuttoman alhaisia ostohintoja hankkiessaan yksityisiltä palveluntuottajilta palveluja metsävarojen kartoitukseen liittyen. Lisäksi Metsäkeskus Häme-Uusimaa on menetellyt X:n mukaan kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaisesti siten, että se on soveltanut syrjiviä ehtoja luovuttaessaan metsävaratietoja metsänhoitoyhdistykselle eri ehdoin kuin yksityiselle palveluntuottajalle.

Kilpailuvirasto on päätöksessään katsonut, että metsäkeskuksilla on ollut mahdollisuus saada etua saamastaan valtionavusta tuotteidensa hinnoitteluun, mikä on heikentänyt yksityisten metsäpalveluyrittäjien kilpailuasemaa metsäkeskuksiin nähden. Kilpailuviraston mukaan metsäkeskusten näin saama etu on kuitenkin perustunut voimassa olevaan metsäalan erityislainsäädäntöön eikä asiassa ole tuotu esiin seikkoja, joiden perusteella metsäkeskusten hinnoittelua olisi pidettävä kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaisena.

Markkinaoikeus katsoo, ettei metsäalaa koskevan erityissääntelyn olemassaolo sellaisenaan muodosta perustetta sille, etteivät kilpailunrajoituslain säännökset voisi tulla sovellettaviksi metsäkeskusten harjoittamaan elinkeinotoimintaan. Toimialakohtainen erityissääntely saattaa elinkeinonharjoittajan kannalta syrjäyttää kilpailunrajoituslain säännökset ainoastaan silloin, kun erityislaissa on nimenomainen poikkeus, joka sääntelee tietyn asiaintilan kilpailunrajoituslaista poikkeavalla tavalla.

Edellä kuvatusta metsäkeskusten suoritteiden hinnoittelua koskevasta erityissääntelystä ei johdu nimenomaista poikkeusta, joka sääntelisi metsäkeskusten tilakohtaisten metsäsuunnitelmien hinnan tietylle, väitetysti liian alhaiselle tasolle. Metsäkeskuksen tilakohtaisen metsäsuunnittelun väitettyä alihinnoittelua on siten arvioitava kilpailunrajoituslain 6 §:n nojalla.

Kilpailunrajoituslain 6 §:n mukaan yhden tai useamman elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kiellettyä. Väärinkäyttöä voi lainkohdan mukaan olla muun ohella kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen suora tai välillinen määrääminen taikka erilaisten ehtojen soveltaminen eri kauppakumppanien samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasetelmaan asettavalla tavalla.

Alihinnoittelu voi olla kilpailusääntöjen vastaista erityisesti, jos kysymys on niin kutsutusta saalistushinnoittelusta. Tällä tarkoitetaan menettelytapaa, jossa määräävässä markkina-asemassa oleva yritys tarjoaa hyödykkeitä kaupaksi alle tuotantokustannusten tarkoituksenaan syrjäyttää kilpailija markkinoilta. Saalistushinnoittelu voi olla mahdollista ristisubvention avulla, kun alihinnoiteltua palvelua rahoitetaan palvelulla, jonka tulot ylittävät omat kustannukset.

X toimenpidepyyntö ja Kilpailuvirastolle toimittamat selvitykset ovat viitanneet monenlaisiin kilpailuongelmiin ja ne ovat koskeneet yleisesti kaikkien Suomen metsäkeskusten toimintaa. Väittämänsä alihinnoittelun osalta X on esittänyt ainoastaan yleisluonteisia epäilyksiä ja lisäksi todennut vastineessaan Kilpailuvirastolle 26.1.2007, ettei alihinnoittelua ollut ilmennyt Metsäkeskus Häme-Uusimaan alueella. Kun otetaan huomioon sekä X:n esittämä että Metsäkeskus Häme-Uusimaan tilakohtaisten metsäsuunnitelmien hinnoittelun perusteista esitetty, asiassa ei ole ilmennyt aihetta epäillä, että Metsäkeskus Häme-Uusimaa olisi tältä osin menetellyt X:n väittämällä tavalla kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaisesti.

Asiassa selvitetyn perusteella metsävaratietojen ja niihin liittyvien palvelujen tuottaminen ja ylläpito ovat metsäkeskuksille metsäkeskuslaissa säädetty julkinen hallintotehtävä, joka kustannetaan valtionavulla. X ei ole esittänyt asiassa riittäviä perusteita, joiden nojalla voitaisiin katsoa, että Metsäkeskus Häme-Uusimaalla olisi velvollisuus ostaa metsävaratiedon tuottamiseen liittyviä palveluja alihankintana yksityisiltä palveluntuottajilta taikka että se tarjotessaan palveluista väitetysti kohtuuttoman alhaisen hinnan olisi elinkeinonharjoittajana hinnoitellut ostonsa kilpailunrajoituslain 6 §:ssä kielletyllä tavalla.

Metsävaratietojen luovutuksesta perityt maksut eivät ole määräytyneet liiketaloudellisten periaatteiden mukaan vaan ne ovat perustuneet asetuksessa säädetyn mukaisesti tiedon irrottamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Metsävaratietojen luovutusta sääntelee saadun selvityksen mukaan lisäksi henkilötietolaki, joka on estänyt tietojen luovutuksen yksityiselle palveluntuottajalle joukkoluovutuksena. X ei ole esittänyt asiassa seikkoja, joiden perusteella olisi syytä epäillä Metsäkeskus Häme-Uusimaan toimineen myöskään tältä osin elinkeinonharjoittajana kilpailunrajoituslain 6 §:ssä kielletyllä tavalla.

Asiassa ei näin ollen ole tarvetta arvioida, onko Metsäkeskus Häme-Uusimaalla ollut määräävä markkina-asema merkityksellisillä markkinoilla. Myöskään X:n mainitsemien tahojen kuuleminen ei ole ollut asian selvittämiseksi tarpeen.

Johtopäätös

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Kilpailuvirasto on 29.1.2009 tekemällään päätöksellä dnro 777/61/06 harkintavaltansa rajoissa voinut poistaa X:n tekemän toimenpidepyynnön johdosta vireille tulleen asian käsittelystään. Valitus on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Pykälän 3 momentin mukaan yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, ellei yksityinen asianosainen ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että X joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Koska X:n ei kuitenkaan voida katsoa esittäneen ilmeisen perusteetonta vaatimusta, häntä ei voida määrätä korvaamaan Metsäkeskus Häme-Uusimaan oikeudenkäyntikuluja. Vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on siten hylättävä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus hylkää valituksen ja Metsäkeskus Häme-Uusimaan oikeudenkäyntikulujensa korvaamista koskevan vaatimuksen.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 2 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Maarit Lindroos-Kokkonen, Nina Korjus ja Nora Steiner-Forsberg sekä asiantuntijajäsen Olli Wikberg.