MAO:1/21

Asian tausta

Sosiaali- ja terveysministeriö (jäljempänä myös hankintayksikkö) on omasta sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (jäljempänä myös THL) puolesta ilmoittanut 29.4.2020 julkaistulla EU-hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta pneumokokkikonjugaattirokotteen tavarahankinnasta vuosille 2021–2023 sekä optiokausille 2023–2024 ja 2024–2025.

Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö ja osastopäällikkö ovat 11.6.2020 tekemällään hankintapäätöksellä valinneet GlaxoSmithKline Oy:n tarjouksen.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön vastineessaan ilmoittaman mukaan ollut 17.431.200 euroa.

Hankintasopimusta ei hankintayksikön ilmoituksen mukaan ole allekirjoitettu.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Pfizer Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen hankintapäätöksen, kieltää hankintayksikköä jatkamasta virheellistä hankintamenettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Valittaja on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikölle tehottomuusseuraamuksen ja määrää hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 63.385 eurolla lisättynä markkinaoikeuden oikeudenkäyntimaksua vastaavalla määrällä, molemmat määrät viivästyskorkoineen.

Perustelut

Tarjouspyyntö ei ole tuottanut yhteismitallisia ja vertailukelpoisia tarjouksia.

Hankintayksikkö on tarjouspyynnössä määrittänyt pisteytettäväksi laadulliseksi minimitasoksi, että hankittavassa rokotteessa on vähintään 13 pneumokokkibakteerin serotyyppiä. Hankintayksikkö on tarjouspyynnössä todennut, että tämän alittavasta serotyyppien määrästä rokotteessa annetaan nolla laatupistettä. Hankintayksikkö on näin ollen ilmoittanut tarjouspyynnössään ottavansa mukaan laatuvertailuun myös tarjoukset, jotka eivät täytä hankintayksikön määrittämiä laatukriteereitä.

Hankintayksikkö ei voi käyttäessään kokonaistaloudellisen edullisuuden arvioinnin perusteena parasta hinta-laatusuhdetta ottaa tarjousvertailuun tai valita voittajaksi tarjousta, joka ei täytä lainkaan hankintayksikön määrittämiä laadullisia ominaisuuksia, vaan hankintayksikön tulee sulkea tarjous tarjouskilpailusta.

Hankintayksikkö ei ole asettanut hankinnan kohteelle mitään laadullisia vähimmäisvaatimuksia tai määrittänyt vertailua varten laadulle mitään sellaista minimitasoa, josta laatupisteitä ei myönnettäisi, mutta jonka hankintayksikkö katsoisi täyttävän jonkin laadullisen perustason, jotta tarjous olisi vertailukelpoinen.

Voittaneen tarjoajan tarjous ei ole täyttänyt mitään hankintayksikön tarjouspyynnössään määrittämiä laadullisia ominaisuuksia, joten sitä ei olisi virheettömässä menettelyssä lainkaan voitu arvioida ja vertailla parhaan hinta-laatusuhteen nojalla. Tarjouskilpailua ei tosiasiassa ole ratkaistu hinta-laatusuhteen vaan halvimman hinnan perusteella. Voittanut tarjoaja on voittanut tarjouskilpailun yksinomaan suhteettoman alhaisella hinnalla.

Hankintayksikön asettamat vertailuperusteet eivät ole mitanneet kokonaistaloudellista edullisuutta. Kun nollalaatuisia tarjouksia ei tarjouspyynnön mukaan ole suljettu pois tarjouskilpailusta, jo tarjoamisvaiheessa on ollut selvää, että heikkolaatuiset tarjoukset voivat saada nolla laatupistettä, mutta ne voivat edelleen menestyä hintavertailussa, ja hinnan suuren painoarvon johdosta voittaa koko tarjouskilpailun. Tarjouspyyntö on teoreettisesti mahdollistanut jopa sellaisenkin rokotteen tarjoamisen, joka tehoaisi vaikkapa vain yhteen pneumokokkibakteerin serotyyppiin.

Hankintayksikkö on käyttänyt virheellisesti harkintavaltaansa tarjouspyynnön laadinnassa, kun se ei ole laatinut tarjouspyyntöään siten, että se olisi ottanut huomioon kansanterveyden kannalta tarpeelliset laadulliset vaatimukset.

Kansallisessa hankintalainsäädännössä on korostettu nimenomaisesti sitä, että hankintayksiköiden tulisi ottaa huomioon laatu hankinnoissaan. Hankintasäännösten laatuviittauksella on pyritty kiinnittämään riittävästi huomiota siihen, että hankinnan lopputulos vastaa hankintayksikön ja hankinnan käyttäjien tarpeita ja tavoitteita muun lainsäädännön vaatimukset huomioon ottaen. Vaikka laadun huomioon ottamista koskeva säännös on suosituksenluontoinen, on huomattava, että muu lainsäädäntö voi velvoittaa hankintayksiköitä huomioimaan hankinnan sisällössä ja ehdoissa tiettyjä vähimmäisvaatimuksia tai laatutasoja.

Tartuntatautilain 44 §:n mukaan kansallinen rokotusohjelma sisältää väestön suojaamiseksi tartuntataudeilta annettavat rokotukset. Kansallisen rokotusohjelman, jota varten nyt hankinnan kohteena olevat rokotteet hankitaan, tavoitteena on suojata suomalaiset mahdollisimman hyvin rokotuksin estettäviä tauteja vastaan.

Tarjouspyyntö on perustunut vanhentuneisiin epidemiologisiin tietoihin, eikä ole ollut omiaan tuottamaan kansanterveyden kannalta laadukkaita hankintoja. Valmistellessaan tarjouspyyntöä hankintayksikön olisi hankintasäännösten ja kansallisen rokotusohjelman tavoitteiden mukaisesti tullut käyttää hinta-laatusuhteen määrittämisessä tuoreimpia, vuosien 2018–2019 tilastoja, joiden huomioon ottaminen olisi johtanut laatutekijöiden korostumiseen hankinnassa.

Kansallisen rokotusohjelman tavoitteena on mahdollisimman hyvä rokotuskattavuus ja hankintasäännösten tavoitteena laadun korostaminen julkisissa hankinnoissa. Hankintayksikkö ei ole kansanterveyden näkökulmasta käyttänyt harkintavaltaansa oikein asettaessaan, tai ollessaan asettamatta, tarjouspyynnössä laadullisia vähimmäisvaatimuksia, määritellessään tarjouspyynnön vertailuperusteet ja hinta-laatusuhteen painoarvot ja salliessaan sellaisten rokotteiden tarjoamisen, jotka eivät ole perustuneet ajantasaiseen tutkimustietoon epidemiologisesta tilanteesta eivätkä enää anna kansallisen rokotusohjelman edellyttämää mahdollisimman hyvää rokotesuojaa.

Hankintayksikön menettely on ollut kokonaisuutena arvioiden valittajaa syrjivää ja vaikuttanut haitallisesti valittajan mahdollisuuksiin menestyä tarjouskilpailussa. Hankintayksikkö on asettanut vertailuperusteet perustuen vanhentuneeseen tietoon ja asettanut perusteettomasti laadulle suhteettoman vähäisen painoarvon. Lisäksi hankintayksikkö on käyttänyt kokonaistaloudellisen edullisuuden kriteerinä parasta hinta-laatusuhdetta, mutta on käytännössä hyväksynyt tarjousten vertailuun tarjouksia, jotka eivät ole tuottaneet lainkaan hankintayksikön tarjouspyynnössä määrittämää laatua. Kokonaisuutena arvostellen hankintayksikkö on ilmeisen tietoisesti pyrkinyt ohjaamaan tarjouskilpailua yksinomaan hintakilpailuksi, vaikka tarjouspyynnön perusteella kokonaistaloudellisen edullisuuden kriteerinä on ollut paras hinta-laatusuhde. Tämä, samoin kuin keskenään vertailukelvottomien tarjousten vertaileminen, on vahingoittanut yksinomaan valittajan asemaa tarjouskilpailussa.

Vastine

Vaatimukset

Sosiaali- ja terveysministeriö on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 1.000 eurolla ja arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 5.454 eurolla viivästyskorkoineen.

Perustelut

Hankintayksikkö on valitsemalla kokonaistaloudellisen edullisuuden valintaperusteeksi parhaan hinta-laatusuhteen sekä valitulla laadun pisteytystavalla halunnut mahdollistaa kummankin tarjoajan mahdollisuuden osallistua tarjouskilpailuun, eikä se ole tarjoajien tasapuolisen kohtelun vuoksi halunnut rajoittaa tarjoajien osallistumista tarjouskilpailuun asettamalla esimerkiksi tarkkaa rokotteen serotyyppien lukumäärää laadulliseksi vähimmäisvaatimukseksi. Suomessa on tällä hetkellä saatavilla kaksi myyntiluvallista pneumokokkikonjugaattirokotetta (jäljempänä myös PCV-rokote), joista toinen on voittaneen tarjoajan tarjoama pneumokokin kymmenen serotyyppiä sisältävä rokote ja toinen valittajan tarjoama pneumokokin 13 serotyyppiä sisältävä rokote.

Tarjouskilpailuun osallistuvien tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaamiseksi hankinnan kohde on kuvattu tarjouspyynnössä sellaisella tarkkuudella, että tarjoajat ovat tienneet jo tarjouksia laatiessaan, millä seikoilla on merkitystä tarjouskilpailua ratkaistaessa, ja että tarjouspyyntö tuottaa yhteismitallisia ja vertailukelpoisia tarjouksia. Hankintayksikkö on laatinut asiassa selkeän tarjouspyynnön ja on soveltanut jokaista ilmoitettua vertailuperustetta tarjouspyynnön mukaisella tavalla. Hankintayksikkö on käyttänyt sen käytettävissä ollutta harkintavaltaa määritellä tarjousten vertailussa painotettavia tekijöitä. Ei myöskään voida todeta, että hankintayksikkö olisi halunnut ostaa niin sanottua nollalaatuista tai "ei mitään laatua"-omaavaa rokotetta, sillä se on määritellyt pakollisena vähimmäisvaatimuksena, että tarjotulla rokotteella on myyntilupa Suomessa. Myyntiluvan edellytyksenä on, että rokote täyttää lainsäädännössä määritellyt tehoa, turvallisuutta ja laatua koskevat vaatimukset.

Voittaneen tarjoajan tarjous on täyttänyt kaikki tarjouspyynnössä asetetut vähimmäisvaatimukset, eikä sen poissulkemiselle olisi siten ollut perusteita.

Tarjouspyynnön vertailuperusteet on laadittu hankintaan, johon voi nykytilanteessa osallistua vain kaksi tarjoajaa. Tarjoajien rokotteiden laatuero tunnettiin täysin jo vertailuperusteita laadittaessa. Tarjouksia vertailemalla on pyritty hankinnan tavoitteen mukaisesti löytämään kokonaistaloudellisesti edullisin rokote. Tällaisessa tilanteessa laatu- ja hintapistemuotoinen vertailukriteeri on teknisesti yksinkertaisinta laatia niin, että laatupisteiden asteikko alkaa nollasta. Vähemmän serotyyppejä sisältävän rokotteen vaikuttavuus otetaan lähtötasoksi, johon toista rokotetta verrataan. Vähemmän serotyyppejä sisältävän ja vähemmän vaikuttavan rokotteen laatupisteiden arvoksi on annettu nolla ja enemmän serotyyppejä sisältävän, vaikuttavamman rokotteen laatupisteet ovat olleet 30. Kyse on ollut puhtaasti teknisestä ratkaisusta ja laatupistearvojen on ollut tarkoitus ainoastaan havainnollistaa niiden välistä eroa. Asetetut vertailuperusteet ovat liittyneet hankinnan kohteeseen ja olleet luonteeltaan syrjimättömiä. Vertailuperusteet ovat lisäksi soveltuneet sen toteamiseen, mikä tarjouksista on kokonaistaloudellisesti edullisin.

Kansallisen rokotusohjelman tavoitteena on väestön suojeleminen tartuntataudeilta. Rokotusohjelman rokotusten on oltava kustannuksiltaan kohtuullisia saavutettavaan hyötyyn nähden eli kustannusvaikuttavia. Tarjouskilpailua ei voi väittää yksinomaan hintakilpailuksi, sillä tarjouskilpailussa laadulle on annettu suuri painoarvo, jonka ansiosta vaikuttavampi rokote on saanut olla selvästi kalliimpi.

Kilpailutuksen pohjana on käytetty aineistoa, joka kuvataan yksityiskohtaisesti pneumokokkirokotusten kilpailutuksen pohjaksi tehdyssä ja THL:n verkkosivuilla 28.11.2018 julkaistussa taustadokumentissa, jonka tarkoitus on ollut lisätä avoimuutta hankintojen valmistelussa. Aineisto ei ole vanhentunut, vaan kuvaa nykyistä, varsin vakaata epidemiologista tilannetta hyvin. Vuosien 2018–2019 tietojen käyttäminen ei olisi muuttanut laatutekijöiden osuutta hankinnassa, koska epidemiologinen tilanne ei ole muuttunut oleellisesti vertailussa käytettyihin vuosien 2016–2017 tietoihin nähden. Vuosina 2018–2019 vakavat pneumokokkitaudit ovat hieman vähentyneet kaikissa ikäryhmissä ja etenkin ikääntyneet, joihin pneumokokin aiheuttamat vakavat tautitapaukset painottuvat, ovat sairastaneet vähemmän juuri valittajan rokotteessa olevien kolmen lisäserotyypin aiheuttamia tauteja.

Valittajan esille tuoma rokotuskattavuus ei liity hankittavan rokotteen laatuun, vaan se kuvaa rokotetun väestön tai ikäryhmän prosenttiosuutta rokotettavasta väestöstä. Rokotuskattavuuteen vaikuttaa ensisijaisesti rokotusmyönteisyys tai kriittisyys rokotteita kohtaan.

Hankintasäännöksissä ei säännellä, mitä hankintayksiköiden tulee hankkia tai hankintayksiköiden velvollisuudesta varmistaa parhaan tuotteen hankinta. Hankintayksiköllä on oikeus määrittää hankinnan kohde haluamallaan tavalla. Näin ollen hankintayksikön menettely ei ole ollut virheellistä ja se on perustunut hankintayksikön käytössä olevaan harkintavaltaan.

Kuultavan lausunto

Vaatimukset

GlaxoSmithKline Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 48.887 eurolla viivästyskorkoineen.

Perustelut

Tarjouspyynnössä on selvästi esitetty, miten tarjouksia vertaillaan ja millä perusteella tarjouskilpailun voittaja valitaan. Tarjouspyynnön laatuvaatimus on ollut selvästi määritelty ja se on mahdollistanut yhteismitallisten ja vertailukelpoisten tarjousten antamisen. Voittaneen tarjoajan tarjous on ollut tarjouspyynnön mukainen ja täyttänyt kaikki sekä tarjoajille asetetut soveltuvuusvaatimukset että hankinnan kohdetta koskevat vähimmäisvaatimukset.

Hankintayksikön asettamien hinta-laatusuhteen vertailuperusteiden tulee olla syrjimättömiä ja niiden on varmistettava todellisen kilpailun mahdollisuus. Hankintasäännöksissä ei edellytetä, että kaikki tarjoajat, jotka hyväksytään tarjouskilpailuun, saavat laatupisteitä vertailussa. Hankinnan laadulliset vertailuperusteet mittaavat vain niin sanottua lisälaatua, joka ylittää vähimmäisvaatimukset. Tarjous, joka ei saa yhtään laatupisteitä, ei voi kyseisellä perusteella tulla suljetuksi tarjouskilpailusta.

Hankintayksikkö on varmistanut vähimmäisvaatimusten toteutumisen useilla tarjoajille asetetuilla soveltuvuusvaatimuksilla ja lisäksi tarjouspyynnössä on esitetty useita hankinnan kohteeseen liittyviä vähimmäisvaatimuksia, jotka ovat koskeneet muun ohella valmistusmaata ja maahantuontia, pakkausmerkintöjä, kuljetuslämpötilaa, jäljellä olevaa säilyvyysaikaa, tuotteen laadun valvontaa toimituksen aikana sekä sitä, että rokotteella on voimassa oleva myyntilupa Suomessa.

Voittaneen tarjoajan tarjoushinta ei ole ollut suhteettoman alhainen. Tarjousvertailussa tarjoajien pistemäärät ovat olleet hyvin lähellä toisiaan. Voittaneen tarjoajan tarjoushinta on ollut niin lähellä korkeinta mahdollista hintaa kuin tarjouskilpailun voittaminen on edellyttänyt. Se, että voittaneen tarjoajan tarjoama hinta on ollut edullisempi kuin valittajan tarjoama hinta ei ole tehnyt hinnasta suhteettoman alhaista.

Vertailuperusteet ovat perustuneet THL:n suorittamaan yksityiskohtaiseen terveystaloustieteelliseen analyysiin, jossa on arvioitu rokotteen vaihdon myötä saavutettavia säästöjä terveydenhoitokustannuksissa ja laatupainotettujen elinvuosien lisäystä.

Valittajan esittämät uudemmat tiedot eivät tue valittajan väitteitä epidemiologisista muutoksista koko väestön invasiivisten pneumokokkitautitapausten kokonaismäärässä vuosina 2016–2017 verrattuna vuosiin 2018–2019. Invasiivisten pneumokokkitautien ilmaantuvuus koko väestössä saavutti huippunsa vuosina 2016–2017 ollen tasolla 14,9 tapausta 100.000 henkeä kohden ja laski sitten vuosina 2018–2019 tasolle 13,7 tapausta 100.000 henkeä kohden. Sikäli kuin epidemiologiassa ylipäänsä tapahtui muutoksia vuosina 2018–2019 verrattuna vuosiin 2016–2017, kyse oli invasiivisten pneumokokkitautien ilmaantuvuuden vähenemisestä. Kyseisenä aikana kansallisessa rokotusohjelmassa on ollut käytössä PCV10-rokote. Jos vertailuperusteiden määrittämisessä olisi käytetty uudempia tietoja, mahdolliset vertailuperusteiden muutokset olisivat todennäköisesti olleet voittaneen tarjoajan tarjoaman PCV10-rokotteen eduksi. Se seikka, että PCV10-rokotteeseen sisältyvien serotyyppien aiheuttamia vakavia invasiivisiä pneumokokkitauteja ei ole esiintynyt juuri lainkaan, vahvistaa PCV10-rokotteen erittäin hyvän suoran tehon rokotetussa väestössä.

Invasiivisten pneumokokkitautitapausten määrää merkittävämpi on se vaikutus, joka rokotteilla on keuhkokuumeeseen. Koska keuhkokuume on invasiivisiä pneumokokkitauteja yleisempi, se aiheuttaa paljon suurempia kustannuksia yhteiskunnalle. Siksi keuhkokuumetapaukset aiheuttavat merkittävän osan siitä erosta, joka hankintayksikön käyttämässä mallissa on PCV10- ja PCV13-rokotteiden välillä tarjousvertailussa.

Siten valittajan vaatimus, jonka mukaan epidemiologisessa tilanteessa vuosien 2016–2017 ja 2018–2019 välillä tapahtuneiden muutosten tulisi johtaa tarjouksen vertailuperusteiden muuttamiseen, on perusteeton.

Valittajan väite siitä, että tarjousten vertailuperusteet ovat olleet syrjiviä, koska laadulle ei ole annettu riittävää painoarvoa tarjousten vertailussa, on selvästi perusteeton. Vertailuperusteet ovat päinvastoin vahvasti suosineet valittajaa, sillä valittaja on ollut ainoa tarjoaja, jolla on ollut mahdollisuus saada täydet 100 pistettä tarjousten vertailussa, samalla kun oli alusta asti selvää, että voittanut tarjoaja ei voisi edes teoriassa saada enempää kuin 70 pistettä. Vertailuperusteet ovat suosineet valittajaa eivätkä ne ole miltään osin olleet syrjiviä sitä kohtaan.

Vastaselitys

Valittaja on esittänyt muun ohella, että sen tarjouskilpailun sisällöstä esittämät seikat ovat perustuneet tarjouspyynnön nimenomaisiin ehtoihin, kun taas hankintayksikkö ja voittanut tarjoaja ovat perustelleet väitteitään hankintamenettelyn ja tarjouspyynnön ulkopuolisilla seikoilla ja tulkinnoilla. Tarjouspyynnön tulee objektiivisesti arvioituna taata hankintasäännösten mukainen, tasapuolinen ja syrjimätön hankintamenettely kaikille tarjouskilpailuun osallistuville tarjoajille, eivätkä hankintayksikön tarjouspyyntöaineiston ulkopuoliset käsitykset ja tulkinnat voi vaikuttaa tarjouskilpailussa.

Tarjouskilpailu on mitoitettu vain kahdelle siihen osallistuneelle tarjoajalle. Avoimuuden, tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden vaatimukset kuitenkin edellyttävät, että hankintayksiköt kohtelevat kaikkia potentiaalisia tarjoajia samalla tavalla. Tässä asiassa tarjouspyyntö ei kuitenkaan ole ollut objektiivisesti omiaan mahdollistamaan laatuvertailua kaikkien mahdollisten tarjoajien kesken, eikä se siten ole tosiasiassa täyttänyt avoimuuden, tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden vaatimuksia.

Myyntiluvan hakeminen on tarjouskilpailusta erillinen prosessi. Myös muut alan toimijat olisivat voineet hakea hankinnan kohteena oleville tuotteille myyntilupaa ja osallistua tarjouskilpailuun. Tarjouspyyntö on ollut syrjivä potentiaalisia tarjoajia kohtaan. Hankintayksikkö on rakentanut tarjouspyyntönsä yksinomaan sen varaan, mikä on ollut sen käsitys vallitsevista markkinaolosuhteista. Markkinaoikeuden asiassa antaman aiemman päätöksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, ettei tarjouspyynnön laatiminen osoitetunkaan toimialatuntemuksen perusteella ole hankintasäännösten mukaista, ellei samalla noudateta avoimuuden sekä tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun periaatteita. Tarjouspyyntö ei ole mahdollistanut kaikille potentiaalisille tarjoajille tasapuolisia mahdollisuuksia osallistua tarjouskilpailuun. Hankintayksikkö ei ole käyttänyt hyväkseen mahdollisia kilpailuolosuhteita hankintasäännösten edellyttämällä tavalla.

Tarjouspyynnössä PCV-rokotteiden ainoaksi laadulliseksi vertailuperusteeksi on asetettu rokotteen sisältämien serotyyppien määrä. Myyntiluvan olemassaolo on ymmärrettävä asiassa vain edellytyksenä sille, että rokotetta on ylipäätään voinut tarjota kyseessä olevassa tarjouskilpailussa. Myyntiluvan saaminen ei kuitenkaan aseta selkeää vähimmäisvaatimusta rokotteen tehokkuudelle, jota mitataan rokotteen sisältämien serotyyppien määrällä. Myyntilupa ei ole voinut muodostaa vähimmäistasoa tarjouspyynnössä vertailtavaksi asetetuille laatutekijöille, koska näitä samoja tekijöitä ei arvioida myyntilupaprosessissa.

Tarjouspyynnössä asetetuilla hankinnan kohteen vähimmäisvaatimuksilla ei ole ollut merkitystä tarjousvertailun kannalta. Tarjouspyynnössä ei ole ollut myöskään mainintaa siitä, että laatuvertailussa vertailtaisiin vähimmäisvaatimukset ylittävää lisälaatua.

Toisin kuin hankintayksikkö on väittänyt, lasten pneumokokkitautien, joiden ennaltaehkäisyyn käsillä olevalla hankintamenettelyllä hankitaan rokotteita, epidemiologinen tilanne on muuttunut.

Jotta lasten rokotusohjelman kautta saataisiin edelleen vähennettyä lasten vakavia pneumokokkitauteja, olisi hankinnassa tullut painottaa voimakkaasti laatutekijöitä siten, että tarjouskilpailun perusteella valittavan rokotteen avulla tautitapausten vähentäminen edelleen on mahdollista. Jos tarjouspyynnön pohjana olleissa laskelmissa olisi otettu huomioon lasten tautitapausten serotyyppijakauma Suomessa, on selvää, että uudemmat luvut olisivat lisänneet PCV13-rokotteen suhteellista vaikuttavuutta ja kokonaistaloudellisuutta, verrattuna vanhentuneilla luvuilla tehtyihin laskelmiin.

Kun lapsilla voidaan objektiivisesti havainnoida vuosista 2016–2017 vuosiin 2018–2019 selvästi muuttunut tarve kattavammalle rokotteelle, voidaan perustellusti katsoa, että hankintayksikön olisi tullut laajasta harkintavallastaan huolimatta ottaa tämä huomioon tarjouspyynnön laadinnassa muiden sitä velvoittavien säännösten nojalla. Hankintayksikön voidaan siten katsoa käyttäneen myös hankintasäännösten nojalla harkintavaltaansa virheellisesti.

Valittaja ei vastusta hankintayksikön oikeudenkäyntikuluvaatimusta määrältään, mikäli markkinaoikeus katsoisi valittajan olevan velvollinen korvaamaan hankintayksikön oikeudenkäyntikuluja. Sen sijaan GlaxoSmithKline Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimus on suhteeton ja pääosin perusteeton. Se sisältää kulueriä, jotka eivät kuulu oikeudenkäyntikuluina korvattavaksi, kuten 13.855 euroa käännöskuluja. Pääasiassa vastapuolina ovat valittaja sekä hankintayksikkö ja oikeudenkäyntikirjelmät on laadittu suomen kielellä. Kuultavan asemassa oleva GlaxoSmithKline Oy on suomalaisia asiamiehiä käyttänyt suomalainen yritys, joka ei ole miltään osin tarvinnut käännöstöitä asian ymmärtämiseen. GlaxoSmithKline Oy:n vaatimuksessa on käännöstöitä koskevilta osin kyse GlaxoSmithKline-konsernin sisäisestä kirjeenvaihdosta, joka ei voi tulla oikeudenkäyntikuluina valittajan korvattavaksi. Lisäksi valittajan asiassa tekemä valituskirjelmä on ollut allekirjoitussivu mukaan luettuna 11 sivun pituinen. On suhteetonta, että tällaisen kirjelmän kääntämiseen on käytetty aikaa yli 55 tuntia neljän asiantuntijan toimesta. GlaxoSmithKline Oy:n vaatimus on tältä osin hylättävä. GlaxoSmithKline Oy on vaatinut myös oikeudenkäyntikulujen korvauksena yli 4.000 euron arvosta kuluja, joita sille on väitetysti aiheutunut valittajan erikseen laatiman oikaisuvaatimuksen käsittelystä. Myöskään oikaisuvaatimukseen liittyvät kulut eivät vakiintuneen tulkinnan mukaan tule lainkaan oikeudenkäyntikuluina korvattavaksi ja GlaxoSmithKline Oy:n vaatimus on näiltäkin osin hylättävä.

Edelleen GlaxoSmithKline Oy on lausunnossaan esittänyt pääasiassa samoja argumentteja, joita hankintayksikkö on jo vastineessaan esittänyt. Näin ollen GlaxoSmithKline Oy:n lausunnossa on ainakin osittain kyse tarpeettomista kuluista, joita sen ei olisi ollut tarpeen etujensa suojelemiseksi synnyttää, ja jotka eivät voi koitua ainakaan kokonaisuudessaan valittajan korvattaviksi. GlaxoSmithKline Oy:n laskusta tähän oikeudenkäyntiin on kuluerittelyn perusteella kohdistunut selvästi eriteltynä vain 32,25 tuntia, josta esitetty vaatimus on suuruudeltaan 14.895 euroa. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen GlaxoSmithKline Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimusta tulisi vähintään kohtuullistaa markkinaoikeuden sopivaksi harkitsemalla määrällä.

Muut kirjelmät

Hankintayksikkö on esittänyt, että valittajan oikeudenkäyntikulujen määrä on perusteettoman suuri ja sen esittämää oikeudenkäyntikuluvaatimusta tulisi kohtuullistaa. Kyseessä oleva asia on hankintaoikeudelliselta luonteeltaan tavanomainen ja hankinta-asiakirjojen määrä on laajuudeltaan suppeahko. Asiassa laadittu tarjouspyyntö liiteasiakirjoineen on ollut hyvin selkeä ja yksiselitteinen kokonaisuus. Asiakirjojen läpikäynti ja markkinaoikeusvalituksen laatiminen on edellä esitettyyn nähden vaatinut valittajan asiamiehiltä poikkeuksellisen paljon aikaa. Myöskään valittajan kirjelmien pituus ja sisältö huomioon ottaen ei voida katsoa, että olisi kyse laajuudeltaan poikkeuksellisen laajasta hankinta-asiasta. Lisäksi valitus vastaa hyvin pitkälti hankintayksikölle samassa asiassa tehtyä hankintaoikaisuvaatimusta, ja siinä osin toistetaan samoja väitteitä. Edelleen samaa hankintaa on osin käsitelty markkinaoikeudessa jo aiemmin, missä yhteydessä osa tarjouspyyntömateriaaleista on ollut valittajalle jo entuudestaan tuttua muun muassa THL:n tarjouspyyntöä varten laatiman taustamateriaalin johdosta.

GlaxoSmithKline Oy on esittänyt, että valittajan vastaselityksessä ei ole tuotu esiin uusia asiaan vaikuttavia perusteita. Kuultava on lisäksi esittänyt, että myyntiluvan saaminen on pitkä prosessi, ja se kestää yleensä vähintään vuoden. Ennen virallisen hakemuksen lähettämistä hakijan tulee olla etukäteen yhteydessä viranomaisiin noin seitsemän kuukautta ennen hakemuksen lähettämistä. Keväällä 2020 kaikille markkinoilla toimiville tahoille on ollut selvää, ettei uutta PCV-rokotetta, joka soveltuisi kansalliseen lasten rokotusohjelmaan ja jolla olisi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen tai Euroopan lääkeviraston myöntämä myyntilupa, tulisi olemaan olemassa ennen tarjousten jättämispäivää tai edes pitkään aikaan tuon päivämäärän jälkeen. Kuultava on esittänyt oikeudenkäyntikululaskelman, jonka mukaan käännöstyön osuus vaadituista oikeudenkäyntikuluista on 19.470 euroa.

Valittaja on esittänyt muun ohella, että voittaneen tarjoajan oma-aloitteisesti antamassaan lisälausumassa on ollut kyse kulujen tarpeettomasta kasvattamisesta. Valittaja on kiistänyt kaikki lisälausuman laatimisesta ja käännöksistä aiheutuneet kulut perusteettomina.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja oikeusohjeet

Asiassa on valittajan esittämän johdosta kysymys siitä, onko hankintayksikkö menetellyt tarjouspyynnön laadun vertailuperusteita asettaessaan julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaisesti.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (jäljempänä hankintalaki) 2 §:n 2 momentin mukaan hankintayksiköiden on pyrittävä järjestämään hankintatoimintansa siten, että hankintoja voidaan toteuttaa mahdollisimman taloudellisesti, laadukkaasti ja suunnitelmallisesti olemassa olevat kilpailuolosuhteet hyväksi käyttäen ja ympäristö- ja sosiaaliset näkökohdat huomioon ottaen.

Hankintalain 3 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia ja muita toimittajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintalain 93 §:n 1 momentin mukaan tarjouksista on valittava kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous. Kokonaistaloudellisesti edullisin on tarjous, joka on hankintayksikön kannalta hinnaltaan halvin, kustannuksiltaan edullisin tai hinta-laatusuhteeltaan paras. Pykälän 2 momentin mukaan hankintayksikkö voi asettaa hinta-laatusuhteen vertailuperusteita, jotka liittyvät laadullisiin, yhteiskunnallisiin, ympäristö- tai sosiaalisiin näkökohtiin tai innovatiivisiin ominaisuuksiin. Laatuun liittyviä perusteita voivat olla tekniset ansiot, esteettiset ja toiminnalliset ominaisuudet, esteettömyys, kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävä suunnittelu, käyttökustannukset, kustannustehokkuus, myynnin jälkeinen palvelu ja tekninen tuki, huolto ja toimituspäivä tai toimitus- tai toteutusaika sekä muut toimitusehdot. Pykälän 5 momentin mukaan vertailuperusteiden on liityttävä hankinnan kohteeseen mainitun lain 94 §:n mukaisesti, ne eivät saa antaa hankintayksikölle rajoittamatonta valinnanvapautta ja niiden on oltava syrjimättömiä ja varmistettava todellisen kilpailun mahdollisuus.

Hankintalain 94 §:n mukaan hinta-laatusuhteen vertailuperuste liittyy hankinnan kohteeseen, jos se liittyy kyseisen sopimuksen perusteella toimitettaviin rakennusurakoihin, tavarahankintoihin tai palveluihin liittyvään sopimukseen miltä tahansa osin ja missä tahansa niiden elinkaaren vaiheessa.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu ympäristönsuojelua koskeviin perusteisiin liittyen, että hankintaviranomaisen on vertailuperusteita asettaessaan otettava huomioon se, että vertailuperusteet liittyvät hankinnan kohteeseen, ne eivät anna hankintaviranomaiselle rajoittamatonta valinnanvapautta, ne on nimenomaisesti mainittu tarjouspyynnössä tai hankintailmoituksessa ja ne noudattavat kaikkia Euroopan unionin oikeuden perusperiaatteita, erityisesti syrjintäkiellon periaatetta (ks. tuomio 17.9.2002, C-513/99, Concordia Bus Finland, EU:C:2002:495, 64 kohta). Unionin tuomioistuin on kyseisessä tuomiossaan katsonut, että se seikka, että vain harvat yritykset kykenevät täyttämään sellaisen vertailuperusteen, jota hankintayksikkö käyttää taloudellisesti edullisimman tarjouksen selvittämiseksi, ei sellaisenaan merkitse yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista (85 kohta).

Markkinaoikeus katsoo, että edellä mainitussa tuomiossa esitetyt näkökohdat soveltuvat muihinkin kuin ympäristönsuojelua koskeviin vertailuperusteisiin.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on myös todettu, että hankintasopimuksen tekoperusteet on määriteltävä sopimuksen kohteen mukaisesti siten, että niiden perusteella voidaan arvioida kunkin tarjouksen suoritustaso suhteessa teknisissä eritelmissä määritettyyn sopimukseen kohteeseen sekä kunkin tarjouksen hinta-laatusuhde, koska kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous on hintalaatusuhteeltaan paras tarjous (ks. tuomio 10.5.2012, C-368/10, komissio v. Alankomaat, EU:C:2012:284, 86 kohta). Lisäksi yhdenvertaisen kohtelun, syrjintäkiellon ja avoimuuden periaatteiden noudattaminen edellyttää, että hankintasopimuksen tekoperusteet ovat puolueettomia, millä varmistetaan se, että tarjouksia vertaillaan ja arvioidaan puolueettomasti ja siten todellisen kilpailun olosuhteissa (87 kohta).

Asian arviointi

Hankintayksikkö on 23.4.2020 päivätyllä tarjouspyynnöllä pyytänyt tarjouksia pneumokokkikonjugaattirokotteiden hankinnasta. Tarjouspyynnön kohdan II.2.5 "Award criteria" mukaan tarjouksen valintaperusteena on ollut hinta-laatusuhteeltaan paras tarjous siten, että hinnan painoarvo on ollut 70 prosenttia ja laadun painoarvo 30 prosenttia. Tarjouspyynnön kohdan "Grounds for decision" mukaan laatua vertailtaessa tarjous on saanut 30 laatupistettä, jos rokote sisältää valmisteyhteenvedon mukaan 13 pneumokokkibakteerin serotyyppiä tai enemmän, ja tarjous on saanut nolla laatupistettä, jos rokote sisältää valmisteyhteenvedon mukaan alle 13 pneumokokkibakteerin serotyyppiä.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintalainsäädäntö ei sääntele hankinnan sisältöä tai hankinnan tarkoituksenmukaisuutta. Hankintayksiköllä on harkintavaltaa määritellä tarjouspyyntöasiakirjoissa hankinnan kohde ja sitä koskevat vähimmäisvaatimukset sekä tarjousten valintaperusteena käytetyn kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteet. Hankintayksikkö saa siten käyttää haluamiaan vertailuperusteita tarjousten vertailussa ja myös painottaa ja pisteyttää vertailuperusteet haluamallaan tavalla. Vertailuperusteiden on kuitenkin liityttävä hankinnan kohteeseen, oltava objektiivisia ja syrjimättömiä eivätkä ne saa antaa hankintayksikölle rajoittamatonta valinnanvapautta. Hankintalainsäädäntö ei ole myöskään esteenä sille, että hankinnan kohteen määrittelemisen tueksi selvitetään alan tarjontaa ja otetaan huomioon markkinatilanteesta johtuvat eri vaihtoehdot ennen tarjouspyynnön laatimista. Hankintamenettelyn kaikissa vaiheissa on kuitenkin noudatettava tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun ja avoimuuden periaatetta.

Tarjouspyynnössä on kohdan "Minimum requirements concerning subject of procurement" alakohdassa 1 edellytetty hankinnan kohdetta koskevana vähimmäisvaatimuksena muun ohella, että tarjotulla rokotteella on voimassa oleva myyntilupa Suomessa. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Suomessa on voimassa oleva PCV-rokotteen myyntilupa voittaneen tarjoajan Synflorix-rokotteella (PCV10) sekä valittajan Prevenar 13 -rokotteella (PCV13).

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan hankintayksikkö on tarjouskilpailua suunnitellessaan pyrkinyt selvittämään PCV10- ja PCV13-rokotteiden vaikuttavuuden eroja kattavin tutkimuksin. Asiassa ei ole esitetty seikkoja, joiden perusteella kyseisten tutkimusten tieteellistä pätevyyttä olisi perusteita kyseenalaistaa. Edelleen asiassa esitetyn selvityksen mukaan 10 serotyyppiä ja 13 serotyyppiä sisältävien rokotteiden välillä on eroa niiden vaikuttavuudessa, mutta sekä PCV10- että PCV13-rokotteet täyttävät kansallisessa rokotusohjelmassa asetetut vaatimukset.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella laadun vertailuperusteena olleet rokotteen kolme lisäserotyyppiä ovat olleet merkityksellisiä arvioitaessa rokotteen laatua ja vaikuttavuutta. Hankintayksikkö on niiden perusteella voinut selvittää sille kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen. Rokotteiden laadun arviointiin vaikuttaneen kolmen serotyypin eron on katsottava liittyneen hankinnan kohteeseen ja osaltaan mahdollistaneen hinta-laatusuhteeltaan parhaan tarjouksen arvioimisen. Vertailuperusteet eivät ole myöskään antaneet hankintayksikölle rajoittamatonta valinnanvapautta ja ne on avoimuusperiaatteen mukaisesti nimenomaisesti mainittu tarjouspyyntöasiakirjoissa.

Asiassa on vielä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä todetun mukaisesti yhdenvertaisen kohtelun, syrjintäkiellon ja avoimuuden periaatteen noudattamisen varmistamiseksi selvitettävä, että tarjousten vertailuperusteet ovat olleet puolueettomia.

Edellä todetusti hankintayksikkö on tarjouskilpailua suunnitellessaan pyrkinyt selvittämään PCV10- ja PCV13-rokotteiden vaikuttavuuden eroja kattavasti ja arvioinut niiden perusteella muun ohella rokotteiden välisiä kustannusvaikutusten eroja. Hankintayksikkö on esittänyt selvitystä vertailuperusteiden painotusten taustalla olevasta THL:ssa tehdystä terveystaloustieteellisestä analyysistä ja sen parametreista sekä erityisesti 13 serotyyppiä sisältävän rokotteen osalta hyödynnetystä tutkimuksesta.

Kysymyksessä olevissa laadun vertailuperusteissa ei ole viitattu tiettyyn rokotteeseen tai valmistajaan, vaan ne ovat perustuneet rokotteen vaikuttavuutta ilmentäviin ominaisuuksiin. Vertailuperusteet ovat siten olleet objektiivisia ja sovellettavissa erotuksetta kaikkiin tarjouksiin. Markkinaoikeus katsoo, että huolimatta siitä, että rokotteiden vaikuttavuutta koskevat laadun vertailuperusteena olleet määrittelyt ovat perustuneet hankintayksikön tiedossa olleisiin rokotteiden voimassa oleviin myyntilupiin, ne ovat olleet puolueettomia eivätkä ne rinnastu sellaisiin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettuihin hankintasopimuksen tekoperusteisiin, joissa on potentiaalisesti tarjoajaa syrjivällä tavalla edellytetty esimerkiksi tietyn laatumerkin käyttämistä.

Ottaen huomioon kyseessä olevan hankinnan rajoittumisen Suomen alueelle ja sen, että hankinnan kohteena on myyntiluvan alainen lääkevalmiste, jota Suomessa on voinut tarjota vain kaksi tarjouskilpailuun osallistunutta tarjoajaa, ei tarjouspyynnön ole katsottava johtaneen myöskään olemassa olevien kilpailuolosuhteiden perusteella kilpailun rajoittumiseen tai syrjineen potentiaalisia tarjoajia.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö ei ole menetellyt hankinnassaan valittajan esittämin tavoin hankintasäännösten vastaisesti. Valitus on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 149 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muutoin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95–101 §:ssä säädetään, ei kuitenkaan 95 §:n 3 momenttia.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 97 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat muun ohella oikeudenkäyntikirjelmän laatimisesta, asian ratkaisemiseksi tarvittavan selvityksen hankkimisesta ja muusta oikeudenkäynnin valmistelusta aiheutuneet kulut (kohta 1), asiamiehelle tai avustajalle maksettava palkkio ja korvaus (kohta 4) ja muut oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvät kulut (kohta 5).

Viimeksi mainitun pykälän esitöissä (HE 29/2018 vp s. 171 ja 172) on esitetty, että oikeudenkäyntikuluina voidaan korvata vain oikeudenkäyntivaiheesta aiheutuneita kuluja. Oikeudenkäyntiä mahdollisesti edeltäneestä oikaisuvaatimusvaiheesta tai muusta hallintomenettelystä aiheutuneita kuluja ei voida korvata oikeudenkäyntikuluina. Esitöissä on pykälän 4 kohdan osalta esitetty muun ohella, että palkkiolla tarkoitetaan palkkiota niistä toimenpiteistä, jotka ovat olleet tarpeellisia kyseisen asian hoitamisessa tuomioistuimessa. Edelleen esitöissä on pykälän 5 kohdan osalta esitetty, että muita oikeudenkäyntiin välittömästi liittyviä kuluja voivat olla esimerkiksi tulkin käyttämisestä aiheutuneet kulut.

Hankintayksikkö on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 6.454 eurolla, mikä määrä on sisältänyt hankintayksikössä tehdyn työn lisäksi THL:n henkilöstön asiantuntijatyöstä syntyneitä kuluja. Valittaja ei ole vastustanut hankintayksikön oikeudenkäyntikuluvaatimusta määrältään. Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos hankintayksikkö joutuisi itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Valittaja on näin ollen velvoitettava korvaamaan hankintayksikön määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

GlaxoSmithKline Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 48.887 eurolla. Valittaja on vastustanut kuultavan oikeudenkäyntikuluvaatimusta perusteeltaan ja määrältään 14.895 euron ylittävin osin. GlaxoSmithKline Oy:n esittämän oikeudenkäyntikululaskelman mukaan kuluihin on sisältynyt muun ohella hankintaoikaisuvaatimusmenettelyyn liittyviä kuluja, jotka eivät edellä todetusti voi tulla korvattaviksi oikeudenkäyntikuluina. Lisäksi kuluihin on sisältynyt käännöstyöstä aiheutuneita kuluja 19.470 euroa. Markkinaoikeus toteaa, ettei viimeksi mainittujen voida katsoa olleen tarpeellisia kysymyksessä olevan asian hoitamisessa ottaen huomioon, että GlaxoSmithKline Oy on suomalainen yhtiö, jonka kaupparekisteriin merkitty kieli on suomi. Asiassa esitetyn ja edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo GlaxoSmithKline Oy:n oikeudenkäyntikulujen kohtuulliseksi määräksi 15.000 euroa.

Asian näin päättyessä valittaja saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

Markkinaoikeus velvoittaa Pfizer Oy:n korvaamaan Sosiaali- ja terveysministeriön oikeudenkäyntikulut 6.454 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeus velvoittaa Pfizer Oy:n korvaamaan GlaxoSmithKline Oy:n oikeudenkäyntikulut 15.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Muutoksenhaku

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 165 §:n mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 168 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Sami Myöhänen, Jari Tiainen ja Jenni Poropudas.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.