MAO:503/20


Asian tausta

Oulun kristillinen kasvatus ry (jäljempänä myös hankintayksikkö) on ilmoittanut 9.7.2019 julkaistulla kansallisella hankintailmoituksella kilpailullisella neuvottelumenettelyllä toteutettavasta uuden koulu- ja päiväkotirakennuksen suunnittelua, rakentamista ja vuokrausta koskevasta rakennusurakasta.

Oulun kristillinen kasvatus ry:n hallitus on 20.12.2019 tekemällään hankintapäätöksellä tarjouskilpailussa 2019-000481 valinnut Mediset Hoivarakentajat Oy:n tarjouksen.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ollut noin 5.250.000 euroa.

Hankintasopimus on allekirjoitettu 14.1.2020.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Siklatilat Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa muutoksenhaun kohteena olevan hankintapäätöksen, kieltää hankintayksikköä jatkamasta virheellistä hankintamenettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Valittaja on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksuna 750.000 euroa, määrää hankintayksikölle tehottomuusseuraamuksen, lyhentää hankintasopimuksen kestoa ja määrää hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 3.775,80 eurolla markkinaoikeuden oikeudenkäyntimaksulla lisättynä sekä asianosaiskulut 2.350 eurolla, kaikki määrät viivästyskorkoineen.

Perusteet

Oulun kristillinen kasvatus ry on koko hankintamenettelyn ajan ilmoittanut olevansa hankintasäännösten mukainen hankintayksikkö, ja se on noudattanut hankintamenettelyssä hankintasäännöksiä. Hankintapäätökseen on liitetty valitusosoitus markkinaoikeuteen.

Oulun kristillinen kasvatus ry:n toiminta on verrattavissa yksityiskouluissa annettavaan opetustoimintaan, ja se vastaa varhaiskasvatus- ja perusopetustoiminnasta, jotka molemmat ovat lailla säänneltyjä toimintoja. Luvan saatuaan opetuksen järjestäjä saa opetuksen järjestämiseen oppilasmäärään perustuvaa valtion tukea, jonka määrä on 94 prosenttia järjestämispaikkakunnan oppilaskohtaisesta yksikköhinnasta. Lupaa ei voida myöntää yritykselle, eikä opetusta saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Varhaiskasvatuksen osalta toiminnan rahoitus perustuu Oulun kaupungin palveluseteliin.

Oulun kristillinen kasvatus ry on julkisoikeudellinen laitos, koska valtio on ohjannut sen opetustoimintaa, se on perustettu tyydyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta, ja pääosa sen rahoituksesta on tullut Oulun kaupungilta.

Mikäli markkinaoikeus katsoisi, että Oulun kristillinen kasvatus ry ei ole hankintasäännösten mukainen hankintayksikkö, tulee hankintayksikkö joka tapauksessa velvoittaa korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut, koska hankintapäätökseen on liitetty virheellinen muutoksenhakuohjaus.

Oulun kristillinen kasvatus ry on tehnyt hankintasopimuksen noudattamatta odotusaikaa. Oulun kristillinen kasvatus ry on menetellyt hankintasäännösten vastaisesti, kun se ei ole sulkenut voittaneen tarjoajan tarjousta tarjouskilpailusta tarjouspyynnön vastaisena. Valittajan tarjous olisi virheettömässä hankintamenettelyssä tullut valituksi.

Vastine

Vaatimukset

Oulun kristillinen kasvatus ry on vaatinut, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta. Lisäksi Oulun kristillinen kasvatus ry on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 10.044 eurolla.

Perusteet

Oulun kristillinen kasvatus ry ei ole hankintasäännöksissä tarkoitettu hankintayksikkönä pidettävä julkisoikeudellinen laitos, eikä sitä ole perustettu tyydyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita. Se on hankintamenettelyn aikana tuonut esiin mitä todennäköisimmin puuttuvan asemansa hankintasäännösten mukaisena hankintayksikkönä.

Vaikkei Oulun kristillinen kasvatus ry:n koulutoiminta järjestä opetusta taloudellisen voiton tavoittelemiseksi ja vaikkei yhdistyksen toiminnan pääasiallinen tarkoitus muissakaan toiminnoissa ole voiton tavoittelu, varhaiskasvatustoiminnalla, iltapäivätoiminnalla, kerho- ja harrastustoiminnalla sekä muulla kristillistä kasvatusta tukevalla toiminnalla on kaupallista luonnetta. Oulun kristillinen kasvatus ry:n toimintaan sisältyy normaaliin yhdistystoimintaan suhteutettuna merkittävä vuosiliikevaihto ja noin 40 työsuhteista työntekijää. Oulun kristillinen kasvatus ry on kantanut itse toiminnastaan ja toiminnan jatkumisesta taloudellisen riskin. Oulun kristillinen kasvatus ry:n ylläpitämä kasvatus- ja koulutustoiminta on perustunut erityiseen maailmankatsomukselliseen järjestelmään perustuvaan opetukseen toisin kuin yleisen edun mukainen lakisääteinen perusopetus. Oulun kristillinen kasvatus ry ei ole sopinut Oulun kaupungin kanssa opetuksensa järjestämisestä, vaan opetuksen järjestämiseen myönnettävä lupa on saatu valtioneuvostolta, eli lupa on saatu toisenlaisen kuin kunnan yleisen koulutustarpeen mukaisen opetuksen järjestämiseen. Oulun kristillinen kasvatus ry ei ole saanut julkista rahoitusta nyt kyseessä olevaan hankintaan. Yhdistyksen hallitus tai johto ei ole minkään hankintasäännöksissä tarkoitetun hankintayksikön valvonnan tai nimitysvallan alainen.

Oulun kristillinen kasvatus ry on saanut toimintansa rahoittamista varten kotikuntakorvausta, joka ei kuitenkaan ole kattanut kaikkia yhdistyksen toiminnan kuluja. Kotikuntakorvausten osuus Oulun kristillinen kasvatus ry:n tuloista on vuonna 2019 ollut noin 59 prosenttia. Oulun kristillinen kasvatus ry ei ole saanut kasvatus- ja koulutustoimintansa rahoittamiseksi muuta rahoitusta valtiolta tai kunnalta lukuun ottamatta Opetushallitukselta vuonna 2019 saatua noin 30.000 euron tukea toiminnan kehittämiseen. Oulun kristillinen kasvatus ry:n on tullut kilpailla asiakkaista julkisen sektorin koulujen kanssa, ja ilman itse hankittuja asiakkaita ei ole tulorahoitusta. Lisäksi Oulun kristillinen kasvatus ry:n saamat kotikuntakorvaukset ovat olleet vain 94 prosenttia kunnallisten koulujen saamista kotikuntakorvauksista, mikä korostaa sen tarvetta oman rahoituksen hankkimiseen ja toiminnan tehostamiseen.

Oulun kristillinen kasvatus ry:n toimintaan on kuulunut koulutoiminnan lisäksi varhaiskasvatustoimintaa, jonka rahoitus on perustunut pääosin Oulun kaupungin myöntämään palvelusetelikäytäntöön ja asiakkaiden maksamiin omavastuuosuuksiin. Asiakaskohtaisten palvelusetelien tuotto on vuonna 2019 ollut noin 30 prosenttia Oulun kristillinen kasvatus ry:n tuloista. Oulun kristillinen kasvatus ry ei ole saanut varhaiskasvatustoimintaan rahoitusta valtiolta tai kunnalta. Oulun kristillinen kasvatus ry:n varhaiskasvatustoiminnan päiväkodit ovat kilpailleet alueen muiden päiväkotien kanssa. Oulun kristillinen kasvatus ry:n toimintaan on lisäksi kuulunut lapsille suunnattu aamupäivä- ja iltapäivätoiminta sekä harrastustoiminta, joita on rahoitettu asiakasmaksuilla.

Voittaneen tarjoajan tarjous ei ole ollut tarjouspyynnön vastainen. Valittajan ensisijaiset vaatimukset eivät ole enää mahdollisia, koska hankintasopimus on tehty. Myöskään hyvitysmaksun määräämiselle ei ole perusteita, koska tarjouskilpailussa ei ole tapahtunut virhettä eikä valittajalla olisi ollut tosiasiallista mahdollisuutta voittaa tarjouskilpailua, koska sen tarjous ei ole ollut tarjouspyynnön mukainen. Hankinnan arvo ei ole ylittänyt EUkynnysarvoa, joten valittajan vaatimaa tehottomuusseuraamusta tai seuraamusmaksua ei voida määrätä eikä sopimuskautta voida lyhentää.

Kuultavan lausunto

Mediset Hoivarakentajat Oy on esittänyt muun ohella, että Oulun kristillinen kasvatus ry:tä ei ole pidettävä julkisena hankintayksikkönä. Oulun kristillinen kasvatus ry:n varhaiskasvatustoiminta on verrattavissa muihin yksityisiin päiväkoteihin, jotka toimivat palvelusetelien avulla täyttöasteriskillään. Oulun kristillinen kasvatus ry:n koulutoiminta on rahoitusriskin omaavan yksityisen opetuksen järjestäjän toimintaa, mikä eroaa perustavanlaatuisesti julkisista kunnallisista kouluista ja niiden verovaroin turvatusta rahoituksesta. Oulun kristillinen kasvatus ry on kantanut toiminnastaan liiketoimintariskin niin päiväkoti ja koulutoiminnan kuin muiden sen toimintaa tukevien palveluiden osalta. Toiminnalla on ollut merkittävästi kaupallisen toiminnan piirteitä.

Vastaselitys

Valittaja on esittänyt muun ohella, että koska Oulun kristillinen kasvatus ry:lle myönnetyt kotikuntakorvaukset ovat olleet 94 prosenttia kuntien saamista kotikuntakorvausta, se on joutunut kattamaan ainoastaan pienen osan menoistaan muualta saatavilla tuloilla. Kotikuntakorvaus on valtionosuus, ei maksu palvelusta. Jos kyseessä olisi maksu palvelusta, kunnilla olisi velvollisuus kilpailuttaa opetuspalvelut hankintasäännösten mukaisesti. Oulun kristillinen kasvatus ry:n riskillä toimintansa jatkuvuudesta tai rahoituksen suuruuden riippuvuudella opetuksen määrästä ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko Oulun kristillinen kasvatus ry:tä pidettävä julkisoikeudellisena laitoksena. Oulun kristillinen kasvatus ry:n toiminnalla ei ole ollut teollista tai kaupallista luonnetta. Valittajan tarjous ei ole ollut tarjouspyynnön vastainen.

Muut kirjelmät

Oulun kristillinen kasvatus ry on esittänyt, että kulurakenteen osalta yksityiskoulut painivat samojen taloudellisten haasteiden kanssa kuin kunnalliset koulut, mutta tulorahoituksen osalta yksityiskoulut ovat riippuvaisia asiakaskysynnästä. Kunnat eivät ole kilpailuttaneet muissa kuin kunnallisissa kouluissa saatavaa opetuspalvelua hankintasäännösten mukaisesti, koska kyseessä ei ole ollut kunnan hankkima vaihtoehtoinen opetuspalvelu, vaan asiakkaiden valinnanvapauden piiriin kuuluva ja heidän itse hankkimansa palvelu.

Yksityisen esi- ja perusopetuksen järjestäjille maksettavat oppilaskohtaiset kotikuntakorvaukset ovat olleet yksityisen varhaiskasvatustoiminnan palveluseteliin rinnastettavia ostopalvelumaksuja. Kunnilla ei ole harkintavaltaa siinä, maksavatko ne oppilaskohtaiset kotikuntakorvaukset valtioneuvostolta luvan saaneelle yksityiselle opetuksen järjestäjälle vai eivät. Korvaus perustuu asiakkaan päätökseen opetuspalvelun tuottajasta. Opetustoiminta on siten verrannollinen yksityiseen varhaiskasvatustoimintaan, jota ei kilpailuteta hankintasäännösten mukaisesti.

Oulun kristillinen kasvatus ry on antanut lisälausuman.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Valituksen tutkiminen

Kysymyksenasettelu ja oikeusohjeet

Asiassa on ensin ratkaistava, onko Oulun kristillinen kasvatus ry ollut muutoksenhaun kohteena olevaa hankintaa tehdessään julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetussa laissa (hankintalaki) tarkoitettuna hankintayksikkönä pidettävä julkisoikeudellinen laitos ja onko markkinaoikeus näin ollen toimivaltainen tutkimaan hankintaa koskevan valituksen.

Hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden mainitun lain 5 §:ssä tarkoitettujen hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa ja käyttöoikeussopimuksensa siten kuin mainitussa laissa säädetään.

Hankintalain 5 §:n 1 momentin mukaan laissa tarkoitettuja hankintayksiköitä ovat:
1) valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset;
2) evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko sekä niiden seurakunnat ja muut viranomaiset;
3) valtion liikelaitokset;
4) julkisoikeudelliset laitokset;
5) mikä tahansa hankinnan tekijä silloin, kun se on saanut hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankinnan arvosta 1–4 kohdassa tarkoitetulta hankintayksiköltä.

Mainitun pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentin 4 kohdassa julkisoikeudellisella laitoksella tarkoitetaan oikeushenkilöä, joka on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta ja:
1) jota rahoittaa pääasiallisesti 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö;
2) jonka johto on 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitetun hankintayksikön valvonnan alainen; taikka
3) jonka hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä 1 momentin
1–4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö nimeää yli puolet.

Hankintalain 5 §:n 2 momentin esitöiden (HE 108/2016 vp s. 84 ja 85) mukaan julkisoikeudellisen laitoksen käsitteen ensimmäisen osan edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti. Esitöiden mukaan julkisoikeudelliset laitokset voivat olla muodollisesti valtiosta tai kunnista irrallisia oikeushenkilöitä, kuten osakeyhtiöitä, yhdistyksiä tai säätiöitä, joihin valtio, kunta tai liikelaitos harjoittaa määräysvaltaa valvonnan, rahoituksen tai päätösvaltaa käyttävien henkilöiden nimeämisen suhteen. Esitöiden mukaan teollisen tai kaupallisen luonteen arvioinnissa oikeuskäytännössä on merkityksellisiksi katsottu kilpailuolosuhteissa toimimisen lisäksi muun ohella laitoksen tehtävien kuuluminen julkisen viranomaisen tehtäviin, laitoksen voiton tavoittelu sekä taloudellisten riskien kantaminen.

Hankintalailla on pantu täytäntöön muun ohella julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU (jäljempänä hankintadirektiivi).

Hankintadirektiivin 2 artiklan 1 kohdan 4 alakohdan mukaan mainitussa direktiivissä tarkoitetaan julkisoikeudellisilla laitoksilla laitoksia, joilla on kaikki seuraavat ominaisuudet:
a) ne on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita, eikä niillä ole teollista tai kaupallista luonnetta;
b) ne ovat oikeushenkilöitä; ja
c) niitä rahoittavat pääosin valtion viranomaiset, alue- tai paikallisviranomaiset tai muut julkisoikeudelliset laitokset; tai niiden johto on näiden viranomaisten tai laitosten valvonnan alainen; tai valtion viranomaiset, alue- tai paikallisviranomaiset tai muut julkisoikeudelliset laitokset nimittävät yli puolet niiden hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (tuomio 12.9.2013, IVD, C526/11, EU:C:2013:543, 20 kohta) mukaan direktiivin 2004/18 1 artiklan 9 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa ilmaistut kolme vaihtoehtoista edellytystä, jotka vastaavat direktiivin 2014/24/EU 2 artiklassa säädettyä, merkitsevät kaikki läheistä riippuvuussuhdetta julkiseen valtaan. Tällainen riippuvuussuhde on omiaan mahdollistamaan sen, että julkinen valta voi vaikuttaa kyseisen laitoksen julkisia hankintoja koskeviin päätöksiin, mikä saattaa johtaa siihen, että kyseiset päätökset tehdään muiden kuin taloudellisten perusteiden pohjalta, ja erityisesti vaaraan, että suositaan kotimaisia tarjouksen tekijöitä tai ehdokkaita, mistä aiheutuisi palvelujen tarjoamisen vapauden ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteitä, mikä julkisia hankintoja koskevien direktiivien soveltamisella nimenomaan pyritään estämään.

Kyseisessä tuomiossa (kohta 30) on myös todettu, että vaikka laissa yhtäältä määritellään kyseessä olleen laitoksen kaltaisen laitoksen tehtävät ja tapa, jolla pääosa sen rahoituksesta on järjestettävä, ja toisaalta säädetään, että valvontaviranomaisen on hyväksyttävä päätös, jolla kyseinen laitos vahvistaa jäsenmaksujensa suuruuden, kyseisellä laitoksella on konkreettisesti itsemääräämisoikeus organisaationsa ja talousarvionsa osalta, minkä vuoksi ei voida katsoa, että se olisi läheisessä riippuvuussuhteessa julkiseen valtaan. Näin ollen tällaisen laitoksen rahoitustavat eivät tarkoita, että pääosa rahoituksesta on peräisin julkiselta vallalta, eikä julkinen valta voi niiden avulla valvoa kyseisen laitoksen johtoa.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (tuomio 3.10.2000, University of Cambridge, C-380/98, EU:C:2000:529, 21 kohta) mukaan, vaikka tietyn laitoksen rahoitustapa voi paljastaa tämän laitoksen läheisen riippuvuuden toisesta hankintaviranomaisesta, on kuitenkin todettava, että tämä arviointiperuste ei ole absoluuttinen. Kaikkien hankintaviranomaisen suorittamien maksujen vaikutuksena ei ole erityisen alistus- tai riippuvuussuhteen luominen tai lujittaminen. Vain ne suoritukset, joilla rahallisena tukena rahoitetaan tai edistetään ilman erityistä vastinetta kyseisen yksikön toimintaa, voidaan luokitella "julkiseksi rahoitukseksi". Kyseisestä tuomiosta (kohta 25) ilmenee myös, että jos suoritusten seurauksena syntyvä riippuvuus hankintaviranomaisesta on ennemminkin rinnastettava tavanomaisissa kaupallisissa suhteissa vallitseviin riippuvuussuhteisiin, jotka kehittyvät sopimuspuolten vapaasti neuvottelemien vastavuoroisia velvoitteita sisältävien sopimusten yhteydessä, tällaiset suoritukset eivät kuulu "julkisen rahoituksen" käsitteen soveltamisalaan.

Hankintalain 6 §:n 1 momentin mukaan hankintalakia sovelletaan 5 §:ssä tarkoitetun hankintayksikön suorittamiin hankintoihin siten kuin mainitussa laissa säädetään.

Hankintalain 154 §:n 1 momentin perusteella markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluu sen tutkiminen, onko hankinnassa menetelty hankintalain tai muiden sanotussa pykälässä mainittujen hankintasäännösten vastaisesti.

Asian arviointi

Markkinaoikeus toteaa aluksi, että hankintayksikköaseman arvioinnissa ei ole merkitystä sillä, että Oulun kristillinen kasvatus ry on julkaissut nyt kyseessä olevasta hankinnasta hankintailmoituksen ja ilmoittanut hankinta-asiakirjoissa, että hankintaan sovelletaan hankintalakia.

Oulun kristillinen kasvatus ry on oikeudelliselta muodoltaan rekisteröity yhdistys ja siten oikeushenkilö, joten se täyttää tältä osin julkisoikeudelliselta laitokselta edellytetyn ensimmäisen vaatimuksen. Sen tulee myös olla nimenomaisesti perustettu tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta. Tämän lisäksi jonkin hankintalain 5 §:n 2 momentin 1–3 kohtien vaihtoehtoisista edellytyksistä on täytyttävä. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Oulun kristillinen kasvatus ry:n hallitus tai johto ei ole hankintasäännöksissä tarkoitetun hankintayksikön valvonnan tai nimitysvallan alainen, joten asiassa on näin ollen mainittujen vaihtoehtoisten edellytysten osalta kysymys ainoastaan siitä, rahoittaako Oulun kristillinen kasvatus ry:tä pääasiallisesti hankintalain 5 §:n 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö. Markkinaoikeus arvioi ensiksi viimeksi mainittua kysymystä.

Oulun kristillinen kasvatus ry:n toiminta on muodostunut esi- ja perusopetuksesta, varhaiskasvatustoiminnasta, iltapäivätoiminnasta sekä kerho- ja harrastustoiminnasta. Asiassa esitetyn taloudellisen selvityksen mukaan yhdistyksen pääpainopistealue on ainakin vuonna 2019 ollut esi ja perusopetuksen järjestämisessä.

Perusopetuslain 4 §:n 1 momentin mukaan kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille perusopetusta sekä oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna esiopetusta. Kunta voi järjestää mainitussa laissa tarkoitetut palvelut itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa taikka hankkia ne 7 tai 8 §:ssä tarkoitetulta perusopetuksen järjestäjältä. Kunta voi hankkia esiopetuspalvelut myös muulta julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Kunta vastaa siitä, että sen hankkimat palvelut järjestetään tämän lain mukaisesti.

Perusopetuslain 7 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvosto voi myöntää rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle luvan mainitussa laissa tarkoitetun opetuksen järjestämiseen. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että opetuksen järjestäminen perustuu erityiseen koulutus- tai sivistystarpeeseen ja että opetuksen järjestäjä ja kunta, jossa opetusta järjestetään, ovat sopineet asiasta. Lupa vieraskielisen opetuksen, erityisopetuksen, erityiseen maailmankatsomukselliseen tai kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvan opetuksen ja kansanopistossa muille kuin oppivelvollisille annettavan opetuksen järjestämiseen voidaan myöntää alueellisen tai valtakunnallisen koulutus- tai sivistystarpeen perusteella, vaikka opetuksen järjestäjä ei ole tehnyt edellä tarkoitettua sopimusta. Pykälän 2 momentin mukaan luvan myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset opetuksen asianmukaiseen järjestämiseen. Opetusta ei saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi.

Varhaiskasvatuslain 5 §:n 1 momentin mukaan kunnan on järjestettävä kyseisessä laissa säädettyä varhaiskasvatusta siinä laajuudessa ja sellaisin toimintamuodoin kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Varhaiskasvatuslain 6 §:n mukaan kunnan on järjestettävä varhaiskasvatusta muun ohella lapselle, jonka kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta kyseinen kunta on.

Varhaiskasvatuslain 5 §:n 3 momentin mukaan varhaiskasvatuksessa voidaan antaa palvelun käyttäjälle sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä annetun lain mukainen palveluseteli. Kunta tai kuntayhtymä on velvollinen suorittamaan yksityiselle palveluntuottajalle korvausta vain osoittamiensa henkilöiden käyttämistä lasten varhaiskasvatuspalveluista ja palveluseteliä käytettäessä hyväksymälleen yksityiselle palveluntuottajalle enintään palvelusetelin arvoon saakka.

Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 37 §:n 1 momentin mukaan, jos esi- ja perusopetusta järjestää varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden lopussa muu kuin 6–15-vuotiaan tai muun oppivelvollisuuttaan suorittavan oppilaan kotikunta, oppilaan kotikunta on velvollinen suorittamaan asianomaiselle kunnalle tai muulle 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulle opetuksen järjestäjälle kotikuntakorvauksen siten kuin 38–41 §:ssä säädetään.

Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 38 §:n 1 momentin mukaan kotikuntakorvaus määräytyy kuntien ja muiden opetuksen järjestäjien esi- ja perusopetuksen toteutuneiden kustannusten perusteella erikseen 6-, 7–12- ja 13–15-vuotiaille. Pykälän 3 momentin mukaan kotikuntakorvauksen perusosa lasketaan jakamalla 1 momentissa tarkoitetut kuntien ja muiden opetuksen järjestäjien yhteenlasketut esi- ja perusopetuksen toteutuneet kustannukset kuntien painotetulla
6–15vuotiaiden määrällä. Pykälän 5 momentin mukaan muu opetuksen järjestäjä kuin kunta saa 94 prosenttia 1–4 momentissa tarkoitetuista kotikuntakorvauksista.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Oulun kristillinen kasvatus ry ei ole julkisen viranomaisen perustama, vaan sen tarjoama esi- ja perusopetus on perustunut perusopetuslaissa tarkoitettuun valtioneuvostolta saatuun lupaan tarjota erityiseen maailmankatsomukselliseen järjestelmään perustuvaa opetusta. Perusopetuslaissa todetuin tavoin tällaista opetusta ei saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Koska asiassa esitetyn selvityksen mukaan ei ole olemassa mitään mekanismia, joka korvaisi yhdistyksen toiminnasta aiheutuvat mahdolliset taloudelliset tappiot, yhdistyksen on kuitenkin katsottava itse vastanneen toiminnastaan aiheutuvista taloudellisista riskeistä.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Oulun kristillinen kasvatus ry:n esi ja perusopetuksen tuloista pääosa on muodostunut oppilaskohtaisista kotikuntakorvauksista, joiden kokonaisarvo on muodostanut noin 59 prosenttia yhdistyksen vuoden 2019 tuloista. Oulun kristillinen kasvatus ry:n varhaiskasvatustoiminnan rahoitus on puolestaan perustunut pääosin Oulun kaupungin myöntämiin palveluseteleihin, joiden tuotto on ollut vuonna 2019 noin 30 prosenttia yhdistyksen tuloista.

Edellä todetun perusteella Oulun kristillinen kasvatus ry:n saamien kotikuntakorvausten ja palvelusetelien tuoton osuus on vuonna 2019 ollut määrällisesti selvästi yli puolet yhdistyksen tuloista. Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, onko kyseisten korvausten katsottava luovan Oulun kristillinen kasvatus ry:lle unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetyn kaltaisen riippuvuussuhteen julkiseen valtaan.

Markkinaoikeus toteaa, että perusopetuslaissa on säädetty yksityisille tahoille mahdollisuus tietyin edellytyksin itse järjestää erityiseen maailmankatsomukselliseen tai kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvaa, tavanomaisen perusopetuksen korvaavaa opetusta ja mahdollisuus saada aiheutuvien kustannusten osittaiseksi kattamiseksi kotikuntakorvausta. Vaikka Oulun kristillinen kasvatus ry:n on järjestettävä opetus perusopetuslain tavoitteiden mukaisesti, tällainen rahoitus ei muutoin rajoita yhdistyksen itsemääräämisoikeutta toiminnan järjestämisessä.

Markkinaoikeus katsoo, että tiettyjen henkilöiden oman valinnan mukaisen perusopetuksen tai varhaiskasvatuksen järjestämisestä Oulun kristillinen kasvatus ry:n saama kotikuntakorvaus ja palveluseteleihin perustuva rahoitus on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettua erityistä vastiketta edellä mainituista palveluista aiheutuvista järjestämiskustannuksista. Kyseisten henkilöiden osalta kunta vapautuu varhaiskasvatuksen tai perusopetuksen järjestämisestä. Mainittua rahoitusta ei näin ollen ole pidettävä sellaisena oikeuskäytännössä tarkoitettuna julkisena rahoituksena, joka loisi julkisen viranomaisen ja Oulun kristillinen kasvatus ry:n välille erityisen alistus- tai riippuvuussuhteen, vaan kysymys on pikemminkin tilanteesta, jossa molemmille osapuolille on asetettu vastavuoroisia velvollisuuksia.

Edellä todetuilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Oulun kristillinen kasvatus ry:tä ei rahoiteta hankintalain 5 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen asiassa ei ole tarpeen ottaa kantaa siihen, onko Oulun kristillinen kasvatus ry katsottava nimenomaisesti perustetun tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että valituksessa yksilöidyssä hankinnassa Oulun kristillinen kasvatus ry:tä ei ole pidettävä hankintalain 5 §:ssä tarkoitettuna hankintayksikkönä. Asiassa ei siten ole ollut kysymys hankintalain soveltamisalaan kuuluvasta hankinnasta, jota koskevan valituksen markkinaoikeus olisi toimivaltainen tutkimaan. Valitus on näin ollen jätettävä tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 149 §:n 2 momentin (1397/2016) mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Oulun kristillinen kasvatus ry on ilmoittanut kilpailuttavansa hankinnan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti, ja sen muutoksenhaun kohteena olevassa hankintapäätöksessä on annettu valitusosoitus markkinaoikeuteen. Markkinaoikeudessa Oulun kristillinen kasvatus ry on kuitenkin katsonut, että valituksen tutkiminen ei kuulu markkinaoikeuden toimivaltaan. Tähän nähden markkinaoikeus katsoo, että asiassa annetusta ratkaisusta huolimatta olisi kohtuutonta, että valittaja joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Oulun kristillinen kasvatus ry on näin ollen velvoitettava korvaamaan valittajan määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Vastaavasti Oulun kristillinen kasvatus ry saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Valittajan toimittaman erittelyn mukaan valittajalle on aiheutunut asiamiehen käytöstä arvonlisäverollisia oikeudenkäyntikuluja 3.775,80 euroa ja lisäksi arvonlisäverottomia asianosaiskuluja 2.350 euroa.

Markkinaoikeus toteaa, että asianosaiskulut on avustajan käyttämisestä aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen lisäksi tarkoitettu korvattavaksi vain poikkeuksellisissa tilanteissa. Kun asiassa ei ole voitu todeta, että valittajalle olisi aiheutunut oikeudenkäynnistä tavanomaisesta poikkeavia erityisiä kuluja, vaatimus asianosaiskulujen korvaamisesta on hylättävä.

Siklatilat Oy:llä ei arvonlisäverolain 27 § ja 102 §:ssä säädetty huomioon ottaen ole oikeutta vähentää hankinnan kohdetta koskevaan liiketoimintaan liittyvästä oikeudenkäynnistä aiheutuneisiin kuluihin sisältyvää arvonlisäveroa omassa verotuksessaan. Korvattavaksi vaadituista oikeudenkäyntikuluista ei siten ole vähennettävä niihin sisältyvää arvonlisäveroa.

Lopputulos

Markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta pääasian osalta.

Markkinaoikeus velvoittaa Oulun kristillinen kasvatus ry:n korvaamaan Siklatilat Oy:n oikeudenkäyntikulut 4.275,80 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää Siklatilat Oy:n vaatimuksen asianosaiskulujensa korvaamisesta ja Oulun kristillinen kasvatus ry:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Muutoksenhaku

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 165 §:n mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 168 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Petri Rinkinen, Pekka Savola ja Mirva Näsi.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.