MAO:456/19
Asian tausta
Riihimäen Kotikulma Oy (jäljempänä myös hankintayksikkö) on ilmoittanut 4.1.2019 julkaistulla kansallisella hankintailmoituksella avoimella menettelyllä puitejärjestelynä toteutettavasta putkitöiden hankinnasta ajalle 1.3.2019–28.2.2020 ja kahdelle optiovuodelle.
Riihimäen Kotikulma Oy:n projektipäällikkö on 1.2.2019 tekemällään hankintapäätöksellä valinnut puitesopimustoimittajaksi Hyvinkään LVI-Huolto Oy:n ja varasijoille Consti Talotekniikka Oy:n ja Putki-Valtti Oy:n.
Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ollut noin 300.000–400.000 euroa.
Hankintasopimusta ei hankintayksikön ilmoituksen mukaan ole allekirjoitettu.
Asian käsittely markkinaoikeudessa
Valitus
Vaatimukset
Putki-Valtti Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa muutoksenhaun kohteena olevan hankintapäätöksen.
Perusteet
Tarjouspyyntöasiakirjat ovat olleet sekavia ja niissä on ollut keskinäisiä ristiriitaisuuksia ja epäselvyyksiä.
Tarjouspyyntöasiakirjoihin sisältyvässä nimettömässä kuusisivuisessa asiakirjassa on valinta- ja vertailuperusteeksi ilmoitettu laitteiden hinta, työtuntien hinta ja näiden yhteishinta. Hankintailmoituksessa on valintaperusteeksi ilmoitettu yhdessä kohdassa halvin hinta ja toisessa kohdassa kokonaistaloudellisen edullisuuden mukainen pisteytys.
Tarjouspyyntöasiakirjoissa ei ole riittävän selvästi ilmoitettu, tuleeko hinnat ilmoittaa arvonlisäverollisina vai verottomina. Tämä on johtanut yhden tarjoajan sulkemiseen tarjouskilpailusta.
Takuuaikaa koskevan vakuuden osalta on vaatimuksena ilmoitettu, että tilaajalle on toimitettava vuosittain kahden vuoden takuuaikainen vakuus. Ensimmäinen vakuus on urakkaohjelman mukaan tullut toimittaa heti sopimuskauden alussa eli helmikuussa 2019. Tarjoajat eivät ole voineet tietää, minkä suuruinen vakuus tuolloin on tullut toimittaa. Vakuuden suuruus on kuitenkin vaikuttanut tarjoushintaan.
Tarjousta on pyydetty myös ylityökorvausten osalta. Hankintayksikkö ei kuitenkaan ole edellyttänyt tarjoajilta työehtosopimuksen noudattamista, vaikka talotekniikan putkiasennusalalla on yleissitova työehtosopimus, jota on työsopimuslain perusteella noudatettava. Työehtosopimus määrittelee yksiselitteisesti ylityökorvausten tason.
Hankintayksikkö on vielä asettanut tarjouspyynnössä maksimikatetta koskevia vaatimuksia, jotka merkitsevät sitä, että vain tarjous, jossa on poikkeuksellisen alhainen tarjoushinta, on voinut tulla hyväksytyksi. Tarjouspyynnössä enimmäiskatteeksi on määritelty omakustannushintaan lisätty 0–15 prosenttia, mikä vastaa 13 prosentin myyntikatetta. Kiinteät kulut alalla ovat kuitenkin noin 15 prosenttia. Näin ollen tarjouspyynnön ehdoin toteutettu toimitus muodostuisi 2–15 prosenttia tappiolliseksi.
Tarjousten vertailutaulukossa on ilmoitettu tarjouksille annetut pisteet kateprosentin, laadun ja kokonaishinnan osalta. Tarjousten vertailu on tämän jälkeen perustunut edellä mainittujen pisteiden yhteismäärään. Yhteispisteitä laskettaessa on kuitenkin virheellisesti jätetty huomioon ottamatta joko kateprosentin tai laadun pisteet. Voittaneen tarjouksen valinta on siten perustunut virheelliseen laskelmaan.
Vastine
Vaatimukset
Riihimäen Kotikulma Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 2.751,25 eurolla viivästyskorkoineen.
Perusteet
Tarjouksen valintaperusteena on ollut kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous, jonka arviointiperusteena on ollut halvin hinta. Tarjouspyynnössä ja hankintailmoituksessa on yksiselitteisesti ilmoitettu, että vertailuperusteena on halvin hinta ja että vertailussa otetaan huomioon tarjouspyynnön mukaan määräytyvä kokonaishinta ja kateprosentti.
Tarjouspyynnön kohdassa "Muut asiat" on ilmoitettu yksiselitteisesti, että hinnat on tullut ilmoittaa sisältäen 24 prosentin arvonlisävero. Tämän lisäksi hinnan ilmoittamiseen on kiinnitetty huomiota tarjoajille toimitetussa 10.1.2019 päivätyssä lisäkirjeessä. Neljästä tarjoajasta kolme on osannut ilmoittaa tarjoushintansa verollisena. Yksi tarjoaja on itse todennut tehneensä virheen ilmoittaessaan verottoman hinnan ja vetäytynyt tarjouskilpailusta.
Tarjouspyynnössä on pyydetty tarjoajaa ilmoittamaan veloitettava hinta tiettyjen työsuoritusten osalta. Tällaisia työsuorituksia ovat olleet esimerkiksi päivystystunnin hinta arkisin kello 16.00–07.00, lauantaina ja sunnuntaina. Tarjouspyynnössä on tiedusteltu tarjoajan hankintayksiköltä veloittamaa hintaa, ei tarjoajan työntekijän palkkatasoa tai sitä, millaisen korvauksen työntekijä saa edellä mainittuina päivystysaikoina. Tarjoaja ratkaisee itse, miten sen ilmoittama hinta muodostuu ja millaisen katteen se palvelusta veloittaa. Hankintayksikön harkintavaltaan kuuluu määritellä se, miten hinta tulee tarjouksessa ilmoittaa.
Asetettu kateprosentin enimmäistaso ei merkitse kaikkien tarjousten osalta niiden hinnan poikkeuksellista alhaisuutta. Kaksi tarjoajista on ilmoittanut kateprosentiksi 10 ja kolmas tarjoaja 15. Kateprosentilla on tarkoitettu katetta, jonka tarjoaja lisää omaan sisäänostohintaansa silloin, kun palveluihin sisältyy tuotteita, joita ei ole hinnoiteltu tarjouksessa. Hankintayksikön määrittelemä enimmäiskate 15 prosenttia on vastannut kohtuullista alalla vallitsevaa tasoa. Tätä osoittaa se, että Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen kohdassa 45 § f on yleiskustannuslisäksi määritelty 12 prosenttia.
Hankintayksikkö on toiminut sille kuuluvan harkintavallan rajoissa asettaessaan kateprosentille enimmäismäärän. Asetettu enimmäismäärä tai edes 10 prosentin kate ei ole ollut hankintasäännöksissä tarkoitettu poikkeuksellisen alhainen hinta.
Tarjouspyynnössä edellytetyn vakuuden osalta urakkaohjelmassa on todettu, että urakoitsija vastaa suorituksensa sopimuksenmukaisuudesta kahden vuoden pituisen takuuajan, joka alkaa, kun työ on hyväksyttävästi todettu vastaanotetuksi. Urakkaohjelmassa on edelleen todettu, että vuosittainen takuuajan vakuus on suuruudeltaan kaksi prosenttia vuoden aikana tehtyjen töiden arvonlisäverottomasta arvosta ja että vakuuden on oltava voimassa kolme kuukautta yli takuuajan. Lisäksi on todettu ensimmäisen vakuuden määrityksen tapahtuvan 29.2.2019.
Urakkaohjelmassa on selvällä tavalla ilmoitettu vakuuden määrä suhteessa jo toteutettuun suoritukseen. Urakkaohjelman kirjauksessa on kuitenkin ollut se virhe, että vuosiluvun olisi tullut olla 2020. Valittaja on esittänyt kysymyksen siitä, pitääkö vakuus antaa kaikkien tehtyjen töiden hinnasta. Hankintayksikkö on vastannut, että näin on ajateltu tässä kilpailutuksessa ja että tämä koskee sopimustöitä. Kysymyksen perusteella syntyy käsitys, että valittaja on ymmärtänyt, että vakuus annetaan jälkikäteen, koska sen määrä on sidottu jo toteutuneisiin urakoihin. Tarjouspyyntö ei ole ollut tältäkään osin epäselvä taikka ristiriitainen.
Tarjousten vertailun osalta tarjouspyynnön kohdassa "Hankinnan kohteen kriteerit" on todettu, että hinnan enimmäispisteet ovat 85 ja laadun 15. Tarjouspyynnössä on ollut taulukko, jossa on lueteltu kaikki tuotteet, joille tarjoajan on tullut antaa hinta. Tarjouspyynnön kohdassa "hankittava määrä" on ilmoitettu kerroin, jolla annettu yksikköhinta tullaan kertomaan tarjousten vertailussa. Tarjouspyynnön sivuilla 9 ja 10 on ilmoitettu, että laatutekijä on kateprosentti ja sen painoarvo on 15.
Hankintapäätöksen liitteenä olevassa tarjousten vertailutaulukossa on ilmoitettu, että hinnan enimmäispisteet ovat 85 ja laadun 15. Sekä tarjouspyynnössä että hankintapäätöksessä on selkeästi ilmoitettu, että laadulla on tarkoitettu kateprosenttia. Hankintailmoituksessa vertailuperusteeksi on ilmoitettu halvin hinta.
Valittaja on virheellisesti ymmärtänyt niin, että kateprosentin enimmäispisteet ovat 15 ja tämän lisäksi olisi vielä jokin laadun vertailuperuste, jonka enimmäispisteet olisivat 15 ja että hankintayksikkö on erehdyksessä jättänyt laskematta yhteen edellä mainitut ja hintapisteet. Valittaja on ilmeisesti ajatellut, että enimmäispisteet ovat yhteensä olleet 115, eikä 100, kuten hankintapäätöksessä on todettu. Tarjouspyynnön perusteella ei kuitenkaan ole voinut saada sellaista käsitystä, että olisi olemassa jokin erillinen laadun vertailuperuste, jolla olisi 15 pisteen painoarvo. Tarjouspyynnössä ei ole esitetty mitään laadullisia vertailuperusteita, vaan vertailuperusteeksi on ilmoitettu kokonaishinta ja kateprosentin suuruus.
Kuultavan lausunto
Hyvinkään LVI-Huolto Oy ei ole sille varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut lausuntoa.
Vastaselitys
Putki-Valtti Oy on antanut vastaselityksen.
Markkinaoikeuden ratkaisu
Perustelut
Sovellettavat oikeusohjeet
Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (jäljempänä hankintalaki) 3 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia ja muita toimittajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.
Hankintalain 102 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan hankintailmoituksessa on oltava tieto kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteesta.
Hankintalain 104 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on pyydettävä hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä toimittajia määräaikaan mennessä esittämään tarjouksensa. Tarjouspyyntö on tehtävä kirjallisesti ja laadittava siten, että sen perusteella voidaan antaa keskenään vertailukelpoisia tarjouksia.
Mainitun pykälän esitöiden (HE 108/2016 vp s. 212) mukaan tarjouspyyntö olisi laadittava niin selkeäksi, että tarjoajat voivat antaa sen perusteella vertailukelpoisia tarjouksia. Tarjouspyynnön keskeisenä tarkoituksena on kuvata hankinnan kohde syrjimättömällä tavalla sekä pyytää toimittajia määräaikaan mennessä esittämään tarjouksensa. Tarjouspyynnössä on ilmoitettava ne tiedot, joilla on olennaista merkitystä hankintamenettelyssä ja tarjouksen tekemisessä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, jos hankintailmoitus ja tarjouspyyntö eroavat sisällöltään toisistaan, noudatetaan sitä, mitä hankintailmoituksessa ilmoitetaan.
Hankintalain 106 §:n mukaan tarjouksista on valittava kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous. Kokonaistaloudellisesti edullisin on tarjous, joka on hankintayksikön kannalta hinnaltaan halvin, kustannuksiltaan edullisin tai hinta-laatusuhteeltaan paras. Hinta-laatusuhteen arvioinnissa käytettävien vertailuperusteiden tulee liittyä hankinnan kohteeseen ja mahdollistaa tarjousten puolueeton arviointi. Hankintayksikön tulee ilmoittaa käyttämänsä kokonaistaloudellisen edullisuuden peruste sekä mahdolliset vertailuperusteet hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä.
Mainitun pykälän esitöiden (HE 108/2016 vp s. 214) mukaan jos hankintayksikkö käyttää kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteena parasta hinta-laatusuhdetta, on sen arvioinnissa käytettävien vertailuperusteiden liityttävä hankinnan kohteeseen ja mahdollistettava tarjousten puolueeton arviointi. Vertailuperusteiden asettamista on kuvattu 93 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa. Kansallisissa hankinnoissa vertailuperusteiden asettamista väljennetään siten, että vertailuperusteiden alakriteerien painoarvoja ei tarvitse yksilöidä. Lisäksi hankintayksikkö voi asettaa vertailuperusteet teemoittain siten, että se kuvaa yleisemmällä tasolla sen, mitä se tulee vertailemaan.
Hankintalain EU-kynnysarvon ylittäviä hankintoja koskevan 93 §:n 1 momentin esitöiden (HE 108/2016 vp s. 201 ja 202) mukaan hankintayksikön on valittava tarjouksista se, joka on hankintayksikön kannalta hinnaltaan halvin, kustannuksiltaan edullisin tai hinta-laatusuhteeltaan paras. Kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteeksi on mahdollista valita joko halvin hinta, kokonaiskustannuksiltaan edullisin ratkaisun tai paras hinta-laatusuhde. Valinta näiden välillä on aina hankintayksikön harkinnassa.
Hankintalain 93 §:n 1 momentin esitöissä on edelleen todettu, että jos hankintayksikkö on päättänyt käyttää kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteena parasta hinta-laatusuhdetta, se voi asettaa hinta-laatusuhteen vertailuperusteita, jotka liittyvät laadullisiin, yhteiskunnallisiin, ympäristö- tai sosiaalisiin näkökohtiin tai innovatiivisiin ominaisuuksiin.
Momentti sisältää esitöiden mukaan esimerkinomaisen luettelon siitä, minkälaisia laatuun liittyviä perusteita hankintayksikkö voisi käyttää. Näitä ovat esimerkiksi tekniset ansiot, esteettiset ja toiminnalliset ominaisuudet, esteettömyys, kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävä suunnittelu, käyttökustannukset, kustannustehokkuus, myynnin jälkeinen palvelu ja tekninen tuki, huolto ja toimitusehdot kuten toimituspäivä tai toimitus- tai toteutusaika.
Hankintailmoitus ja tarjouspyyntö
Riihimäen Kotikulma Oy:n julkaisemassa kansallisessa hankintailmoituksessa on kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteeksi ilmoitettu halvin hinta. Tarjouspyynnössä on kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteeksi ilmoitettu halvin hinta. Tämän lisäksi tarjouspyynnön otsikon "Tarjouspalvelun tiedot" alla on kohdassa "Vertailuperusteiden määrittely järjestelmässä" todettu "Kokonaistaloudellinen edullisuus, pisteytys".
Tarjouspyynnössä on lisäksi kohdassa "Hankinnan kohteen kriteerit" ilmoitettu kokonaishinnan maksimipisteiden olevan 85 ja laadun maksimipisteiden 15. Samassa kohdassa on myös ilmoitettu hinnan pisteiden laskukaavaksi pienin annettu arvo jaettuna tarjotulla arvolla kertaa maksimipisteet ja laadun pisteiden laskukaavaksi tarjottu arvo jaettuna suurimmalla annetulla arvolla kertaa maksimipisteet.
Tarjouspyynnön mainitussa kohdassa on edelleen tullut ilmoittaa euromääräinen tuntihinta normaalille työajalle sekä päivystykselle arkisin kello 16.00–07.00, lauantaisin ja sunnuntaisin. Lisäksi on tullut ilmoittaa euromääräinen kappalehinta yhdeksälle erilaiselle kylpyhuonetarvikkeen asennukselle. Tämän lisäksi on vielä tullut ilmoittaa kateprosentti väliltä 0–15 prosenttia. Kateprosentin osalta on erikseen todettu, että sitä koskevat maksimipisteet ovat 15 ja että pisteet lasketaan kaavalla pienin annettu arvo jaettuna tarjotulla arvolla kertaa maksimipisteet.
Tarjouspyynnön kohdassa "Muut asiat" on todettu muun ohella seuraavaa: "Korvaa aiemmin keskeytetyn hankinnan. Uudessa erotettu hinta ja kateprosentti selkeämmiksi kokonaisuuksiksi."
Tarjouspyyntöön on liitetty otsikoimaton 20.12.2018 päivätty asiakirja, jonka pääasiallinen sisältö on ollut hankinnan palvelukuvaus. Tämän lisäksi mainitussa asiakirjassa on otsikon "Tarjousten vertailu" alla todettu muun ohella seuraavaa:
"Tarjousten valintaperusteena on hinta. Hintavertailusta tehdään valinta käyttäen arviointimenettelyssä seuraavia kriteerejä:
- laitteiden hinnat
- työveloitushinnat
- niiden yhteenlaskettu hinta– –
Tarjouskilpailun voittaa se tarjous jossa on edullisin kokonaisvertailuhinta/vuosi (laitteiden vertailuhinta + korjaustyön vertailuhinta. Tarjouslomakkeella on myös ilmoitettava LV-tukkuliikkeen nettohinnasta kateprosentti."
Vertailuperusteet ja hankinnan kohteen kuvaaminen
Valittaja on esittänyt, että hankintailmoitus ja tarjouspyyntö ovat olleet epäselviä kokonaistaloudellisen edellisuuden perusteen ja tarjoushintojen verollisuuden ilmoittamisen sekä vaaditun vakuuden osalta. Lisäksi ne ovat olleet hankintasäännösten vastaisia hinnoittelun maksimikatteen ja ylityökorvausten osalta.
Markkinaoikeus toteaa kokonaistaloudellisen edellisuuden perusteen ilmoittamisen osalta, että hankintailmoituksessa ja tarjouspyynnössä on todettu kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteen olevan halvin hinta. Tämän lisäksi tarjouspyynnössä on edellä todetulla tavalla pyydetty ilmoittamaan hintatietoja erilaisille työsuorituksille ja kateprosentti sekä ilmoitettu, miten pisteet näiden perusteella lasketaan. Tarjouspyynnössä on vielä ilmoitettu kokonaishinnan maksimipisteiden olevan 85 ja laadun maksimipisteiden 15. Myös tarjouspyynnön 20.12.2018 päivätyssä edellä todetussa liitteessä on tarjouksen valintaperusteeksi ilmoitettu hinta ja viitattu tarjousten vertailua koskevan otsikon alla laitteiden hintoihin, työveloitushintoihin sekä LV-tukkuliikkeen nettohintojen kateprosenttiin.
Markkinaoikeus katsoo, että tarjouspyyntö on ollut jossain määrin epäselvä siltä osin, kun siinä on ilmoitettu maksimipisteiden osalta, että hinnan lisäksi pisteitä saa myös laadusta, laadun käsitettä tarkemmin yksilöimättä.
Tarjouspyynnön mukaan tarjouksessa on tullut antaa edellä todetut hintatiedot, joiden osalta on ilmoitettu, että niiden maksimipistemäärä on 85 ja että ne vaikuttavat vertailuhintaan, ja kateprosentti, jonka osalta maksimispisteiksi on ilmoitettu 15. Tarjouspyynnössä ei ole ilmoitettu laadun vertailuun liittyviä vertailuperusteita ja niiden painoarvoja tai maksimipisteitä. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että hankintailmoituksen ja tarjouspyynnön sekä sen edellä todetun 20.12.2018 päivätyn liitteen perusteella alan elinkeinonharjoittajana toimivan tarjoajan on tullut ymmärtää, että tarjousten vertailu perustuu ainoastaan hintatietojen vertailuun ja sen yhteydessä 15 pisteen painoarvolla huomioitavaan kateprosentin vertailuun. Hankintailmoitus ja tarjouspyyntö eivät tarjouspyynnön edellä todetusta epäselvyydestä huolimatta ole olleet siten harhaanjohtavia, että tarjoajien ei olisi ollut tarjouslomakkeen täyttämällä ollut mahdollisuutta antaa yhteismitallisia ja vertailukelpoisia tarjouksia.
Tarjoushintojen verollisuuden osalta markkinaoikeus toteaa, että tarjouspyynnön kohdassa "Muut asiat" on ilmoitettu, että kaikkien yksikköhintojen ja tuntihintojen tulee sisältää arvonlisävero. Lisäksi tarjoajille 10.1.2019 lähetetyssä kirjeessä on todettu, että tarjotut tuntihinnat ja yksikköhinnat tulee antaa siten, että ne sisältävät 24 prosentin arvonlisäveron. Arvonlisäveron sisällyttäminen tarjoushintoihin on mainittu myös tarjouspyynnön edellä todetussa 20.12.2018 päivätyssä liitteessä. Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei tarjouspyyntö liitteineen ole ollut hintojen verollisuuden ilmoittamisen osalta epäselvä.
Vaaditun vakuuden osalta markkinaoikeus toteaa, että sekä hankintailmoituksessa että tarjouspyynnössä on hankinnan kohteen osalta todettu sen koskevan putkitöiden puitesopimusta ajalle 1.3.2019–28.2.2020 ja lisäksi optiovuosia. Tämän lisäksi on vielä todettu, että hankintasopimus tulee voimaan 1.3.2019. Tarjouspyyntöön liitetyn urakkaohjelman kohdan "Vakuudet" mukaan "Urakoista jätetään vuosittain takuuajan vakuus, joka on suuruudeltaan kaksi (2) % vuoden aikana tehtyjen töiden arvonlisäverottomasta arvosta. – – Ensimmäinen vakuuden määritys tapahtuu 29.2.2019."
Urakkaohjelman kohdassa "Takuuaika" on lisäksi todettu seuraavaa: "Urakoitsija vastaa suorituksensa sopimuksenmukaisuudesta takuuajan, jonka pituus on kaksi (2) vuotta. Takuuaika alkaa, kun työ on hyväksyttävästi todettu vastaanotetuksi."
Edellä todetun perusteella kysymyksessä on ollut takuuajan vakuus, jonka suuruus on urakkaohjelmassa todetuin tavoin tullut määrittää vuoden aikana tehtyjen töiden arvonlisäverottoman arvon perusteella. Urakkaohjelmassa on tältä osin ollut hankintayksikön toteama vuosilukuvirhe eli vakuuden määritysajankohdan olisi pitänyt olla 29.2.2020 eikä 29.2.2019. Kun hankintasopimuksen on ilmoitettu tulevan voimaan 1.3.2019, ja että takuuaika on kaksi vuotta töiden vastaanottamisesta, markkinaoikeus katsoo, että tarjoajien on tarjouspyyntöasiakirjojen perusteella täytynyt ymmärtää, että vakuuden määrittäminen ei voi tapahtua ennen kuin hankintakautta on kulunut ensimmäinen vuosi. Näin ollen tarjoajilla on ollut riittävä tieto takuuajasta ja siihen liittyvästä vakuuden asettamisvelvollisuudesta yhteismitallisten ja vertailukelpoisten tarjousten antamiseksi.
Hinnoittelun maksimikatteen ja ylityökorvausten osalta markkinaoikeus toteaa, että hankintayksiköllä on harkintavaltaa määritellä hintojen vertailutapa ja mitä seikkoja se haluaa vertailussa painottaa. Hankintayksikön harkintavallassa on siten myös esimerkiksi se, käyttääkö se vertailuhinnan laskennassa kokonaishintaa vai eriteltyjä yksikköhintoja ja jotain tiettyä laskentakaavaa. Edellytyksenä on kuitenkin se, ettei vertailuperusteita tai niiden painoarvoja aseteta syrjivästi. Hankintamenettelyn avoimuus ja tasapuolisuus edellyttävät lisäksi, että tarjoajat tietävät jo tarjouksia laatiessaan, millä seikoilla on merkitystä tarjouskilpailua ratkaistaessa.
Tässä tapauksessa pisteytystapa on ollut tarjouspyynnön perusteella tasapuolisesti kaikkien tarjoajien tiedossa etukäteen eikä sen soveltaminen ole antanut hankintayksikölle tarjousten vertailussa rajoittamatonta valinnanvapautta. Tarjoajilla on ollut vapaus hinnoitella tarjouksensa myös edellä todettujen työn tuntihintojen osalta. Asiaa ei anna aihetta arvioida toisin se, että tarjoajan hinnoitteluun vaikuttaa aina sen omiin kustannuksiin vaikuttavat tekijät, muun ohella työvoimakuluihin mahdollisesti vaikuttava työehtosopimus. Kateprosentin osalta markkinaoikeus katsoo, että tarvikkeiden ja laitteiden tukkuhintaan lisättävän tarjoajan kateprosentin enimmäismäärän rajaaminen 15 prosenttiin ei ole ollut tarjoajia kohtaan epätasapuolista, kilpailuttamismahdollisuuksien hyväksikäyttöä rajoittavaa tai muutenkaan hankintasäännösten vastaista ottaen erityisesti huomioon edellä todettu tarjoajien vapaus hinnoitella tarjouksensa vapaasti.
Tarjousten vertailu
Kuten jo edellä on todettu, hankintalain 106 §:n mukaan tarjouksista on valittava kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous. Kokonaistaloudellisesti edullisin on tarjous, joka on hankintayksikön kannalta hinnaltaan halvin, kustannuksiltaan edullisin tai hinta-laatusuhteeltaan paras. Hinta-laatusuhteen arvioinnissa käytettävien vertailuperusteiden tulee liittyä hankinnan kohteeseen ja mahdollistaa tarjousten puolueeton arviointi.
Valittaja on esittänyt, tarjousten vertailussa on yhteispisteitä laskettaessa virheellisesti jätetty huomioon ottamatta joko kateprosentin tai laadun osalta annetut pisteet.
Hankintayksikön 1.2.2019 päivätyn tarjousten vertailutaulukon mukaan vertailussa on otettu huomioon tarjouspyynnössä ilmoitetulla tavalla tarjouspyynnössä mainitut hintatiedot 85 pisteen painoarvolla ja kateprosentti 15 pisteen painoarvolla. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö ei ole suorittanut tarjousten vertailua hankintasäännösten vastaisesti suorittaessaan vertailun tarjouspyynnössä ilmoitetulla tavalla.
Johtopäätös
Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö ei ole menetellyt hankinnassaan valittajan esittämin tavoin julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Valitus on näin ollen hylättävä.
Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen
Hankintalain 149 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muun ohella, mitä hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentissa säädetään.
Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos hankintayksikkö joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Valittaja on näin ollen velvoitettava korvaamaan hankintayksikön määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.
Lopputulos
Markkinaoikeus hylkää valituksen.
Markkinaoikeus velvoittaa Putki-Valtti Oy:n korvaamaan Riihimäen Kotikulma Oy:n oikeudenkäyntikulut 2.751,25 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.
Muutoksenhaku
Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 165 §:n mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
Kuitenkin päätökseen, jolla markkinaoikeus on määrännyt hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun, saa hakea muutosta valituslupaa pyytämättä valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 168 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää. Markkinaoikeuden päätös hyvitysmaksun, tehottomuusseuraamuksen, seuraamusmaksun ja sopimuskauden lyhentämisen määräämisestä voidaan kuitenkin panna täytäntöön vasta, kun päätös on lainvoimainen.
Valitusosoitus on liitteenä.
Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Pertti Virtanen, Ville Parkkari ja Jari Tiainen.
Huomaa
Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.