MAO:147/19

Asian tausta

Oulun kaupungin (jäljempänä myös hankintayksikkö) hyvinvointipalvelut on ilmoittanut 9.11.2017 julkaistulla ja 21.11.2017 korjatulla sosiaalipalveluita ja muita erityispalveluita koskevalla hankintailmoituksella kodin turvapalvelulaitteiden ja hälytysten vastaanottojärjestelmän hankinnasta kolmen vuoden sopimuskaudelle ja mahdolliselle yhden vuoden optiokaudelle.

Oulun kaupungin hyvinvointilautakunta on 27.2.2018 tekemällään hankintapäätöksellä § 9 valinnut Luona Hoiva Oy:n tarjouksen.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ollut noin 1.000.000 euroa.

Markkinaoikeus on 13.4.2018 antamallaan päätöksellä numero 230/18 sallinut muutoksenhaun kohteena olevan hankintapäätöksen täytäntöönpanon.

Hankintasopimus on allekirjoitettu 15.5.2018.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Vivago Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa muutoksenhaun kohteena olevan hankintapäätöksen, kieltää hankintayksikköä jatkamasta virheellistä hankintamenettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Toissijaisesti valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksuna 90.182 euroa. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 6.545 eurolla oikeudenkäyntimaksulla lisättynä, viivästyskorkoineen.

Perusteet

Kilpailutus on ollut epäselvä, minkä lisäksi hankintayksikkö on valinnut virheellisen hankintamenettelyn. Hankintailmoituksen mukaan kysymyksessä on ollut sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinta, joka toteutetaan neuvottelumenettelyllä. Hankinnan kohteena on kuitenkin ollut turvapalveluiden laitteiden ja hälytysten vastaanottojärjestelmän hankinta, joten kyse ei ole ollut hankintasäännöksissä tarkoitetusta sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnasta.

Hankintasäännösten mukaisen neuvottelumenettelyn tarkoitus ei ole toteutunut, sillä hankintayksikkö on itse määritellyt ne edellytykset ja vaatimukset, jotka hankinnassa on tullut täyttää. Hankintayksiköllä ei ole ollut perusteita käyttää neuvottelumenettelyä hankinnassa, jossa ilmoitusvaiheessa ilmoitetut pakolliset vähimmäisvaatimukset ovat käytännössä olleet vain pienin teknisin muokkauksin myös hankinnan lopulliset vaatimukset. Kilpailutuksen epäselvyyttä on lisännyt se, että hankintapäätöksessä on todettu, että hankinta on tehty kilpailullista neuvottelumenettelyä käyttäen.

Hankintayksikkö on lisäksi virheellisesti muuttanut vertailuperusteiden painoarvoja menettelyn kuluessa. Hankintailmoituksessa on mainittu, että vertailuperusteet pisteytetään kokonaisharkinnan mukaan. Hankintapäätöksen mukaan tarjouksen valintaperusteeksi on kuitenkin määritelty kokonaistaloudellinen edullisuus, jonka osa-alueet ovat olleet 90 prosentin painoarvolla hinta ja 10 prosentin painoarvolla laatu.

Hankinnassa ei ole myöskään riittävästi eroteltu pakottavia vähimmäisvaatimuksia ja vertailuperusteita toisistaan. Hankintayksikkö on neuvottelumenettelyn yhteydessä määritellyt toiseksi laadun vertailuperusteeksi hälytysten vastaanottojärjestelmän tarjouspyynnössä tarkemmin kuvatulla tavalla. Tämä vertailuperuste on kuitenkin vastannut hankinnan pakollisia vaatimuksia.

Lisäksi hankintayksikkö on asettanut toiseksi laadun vertailuperusteeksi järjestelmäkokonaisuuden kehittämisen. Myös tämä vertailuperuste on ollut sellainen edellytys, jonka jokaisen menettelyyn hyväksytyn tarjoajan on tullut täyttää hyväksyessään hankintaa koskevan sopimuskokonaisuuden. Näin ollen jokainen hankintamenettelyyn osallistunut tarjoaja on saanut täydet laatupisteet vertailussa. Hankintapäätöstä ei ole tehty laatuun ja hintaan perustuvan kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteella, vaan ainoastaan hinnan perusteella.

Hankinta-asiakirjat ovat olleet myös epäselvät. Hankintayksikkö on hankintailmoituksessaan ilmoittanut pakolliseksi vähimmäisvaatimukseksi aktiivisuuden seurannan. Tämän on ilmoitettu tarkoittavan asiakkaan vuorokausirytmin seurantaa. Tästä hankintailmoituksen mukaisesta määritelmästä on voinut perustellusti päätellä, että kyse on nimenomaan hankintayksikön palveluja käyttävien henkilöasiakkaiden vuorokausirytmin seurannasta. Valittaja on pyytänyt tähän hankintayksikön selvennystä. Hankintayksikkö on vastannut valittajan kysymykseen, että osallistumishakemuksen jättäessään ehdokas on sitoutunut esittämään ratkaisun, jossa aktiivisuudella tarkoitetaan vuorokausirytmin seurantaa. Hankintayksikkö on lisäksi painottanut vastauksessaan vähimmäisvaatimusta, jonka mukaan sensorit eivät edellytä asiakkaalta erillisen rannekkeen kuljettamista mukana. Edellä mainitun vähimmäisvaatimuksen sisältö on ollut epäselvä ja antanut hankintayksikölle vallan päättää, riittääkö esimerkiksi hankintayksikön henkilöasiakkaan ympäristön seuranta sensorein vai tuleeko asiakasta seurata muilla keinoin.

Lisäksi voittaneen tarjoajan tarjous on ollut tarjouspyynnön vastainen, sillä sen tarjous ei ole täyttänyt vaatimusta henkilöasiakkaan seurannasta.

Vastine

Vaatimukset

Oulun kaupunki on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 10.431 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Hankintamenettely ei ole ollut epäselvä tai virheellinen. Hankinnan kohteena on ollut sosiaalihuoltolain mukainen kotipalvelu, joka tarkoittaa mainitun lain esitöiden mukaan henkilön kotona asumisen mahdollistavaa turvapalvelua. Edelleen sosiaalihuoltolain esitöiden mukaan turvapalvelulla tarkoitetaan esimerkiksi teknisiä ratkaisuja, joilla pyritään edistämään toimintakyvyltään heikentyneiden henkilöiden mahdollisuuksia asua kotonaan sosiaali- terveydenhuollon toimintayksikköjen sijaan. Näin ollen on selvää, että kyseessä on ollut julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (hankintalaki) liitteen E mukaisesta sosiaali- ja terveyspalvelusta.

Koska kyse on ollut hankintalain liitteen E mukaisesta palvelusta, hankinnassa on ollut mahdollista käyttää hankintayksikön itse suunnittelemaa joustavampaa hankintamenettelyä.

Hankintayksikkö ei ole virheellisesti valinnut neuvottelumenettelyä. Osallistumispyynnössä kuvatun mukaisesti asiassa on päädytty valitsemaan neuvottelumenettely, koska hankinta on ollut monimutkainen. Siirtyminen nykyisestä hälytysten vastaanottotoimintaa koskevasta ostopalvelusta hälytysten vastaanoton hoitamiseen kaupungin omana toimintana on aiheuttanut sen, että hankintayksikkö ei ole voinut ilman neuvotteluita määritellä tarjouspyynnössä hankittavaa kokonaisuutta koskevia tarkkoja toiminnallisia vaatimuksia tai kuvata turvapalvelulaitteiden ja hankittavan palvelun sekä muiden mahdollisten järjestelmien välisiä integraatiotarpeita, turvapalvelulaitteita koskevia teknisiä vaatimuksia ja palvelutasovaatimuksia.

Se, että hankintapäätöksen tiivistelmäosiossa on kirjoitusvirheen vuoksi mainittu kilpailullinen neuvottelumenettely, ei ole tehnyt menettelystä epäselvää. Mainittu virheellinen nimitys hankintapäätöksessä ei ole voinut vaikuttaa ehdokkaan käsitykseen kysymyksessä olevasta menettelystä.

Vertailukriteerien painoarvoja ei ole menettelyssä muutettu hankintasäännösten vastaisesti. Kyse ei ole ollut hankintasäännöksissä tarkoitetusta neuvottelumenettelystä, vaan hankintayksikön osallistumispyynnössä kuvaamasta menettelystä. Hankintasäännösten mukaan hankintayksikön tulee ilmoittaa käyttämänsä kokonaistaloudellisen edullisuuden peruste hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä. Hankintayksikkö on toteuttanut edellä mainitun vaatimuksen ilmoittamalla lopullisessa tarjouspyynnössä, että tarjousten vertailuperuste on kokonaistaloudellinen edullisuus, jossa hinnan painoarvo on ollut 90 prosenttia ja laadun 10 prosenttia. Lisäksi jo osallistumispyynnössä on mainittu, että hankintapäätös tehdään kokonaistaloudellisen edullisuuden, hinnan ja laadun perusteella ja että valintakriteerien sisältö tarkentuu neuvotteluiden aikana.

Vertailuperusteiden pisteytyksestä ei ole osallistumispyynnössä mainittu, että pisteytys tapahtuisi kokonaisharkinnan mukaan vaan kokonaishankinnan mukaan.

Vähimmäisvaatimuksia ja vertailuperusteita ei ole hankinnassa sekoitettu. Hälytyksen vastaanottojärjestelmää koskevassa vertailuperusteessa on arvioitu vastaanottojärjestelmän lisälaatua. Myöskään järjestelmän kehittämistä koskeva laadun vertailuperuste ei ole ollut päällekkäinen pakollisten vaatimusten kanssa. Kehittämistä koskevaa pakollista vaatimusta ei ole ollut osallistumispyynnössä tai lopullisessa tarjouspyynnössä.

Valittajan viittaama epäselvyys liittyen asiakkaan seurantaan on koskenut ehtoa, joka on asetettu jo osallistumispyynnössä. Hankintayksikkö on tehnyt osallistumispyynnön perusteella neuvotteluihin valittavia tarjoajia koskevan välipäätöksen jo aiemmin, eikä valittaja ole valittanut tästä päätöksestä. Näin ollen valittaja ei enää voi valittaa sillä perusteella, että osallistumispyynnössä asetettu ehto on ollut epäselvä.

Vastaava vaatimus on kuitenkin ollut myös lopullisessa tarjouspyynnössä ja joka tapauksessa tämä vaatimus ei ole ollut epäselvä. Tarjouspyynnössä ja osallistumispyynnössä on määritelty, miten seuranta asiakkaaseen tulee kohdistua ja lisäksi tarjouspyynnössä on määritelty mitä tarkoitetaan sensoreilla. Hankintayksikkö on saanut kuusi tarjouspyynnön mukaista tarjousta. Valittajan asiaa koskevat väittämät perustuvat pitkälti siihen, että valittajan pääasiallinen liiketoiminta perustuu turvapalveluasiakkaiden aktiivisuuden seurantaan erillisen rannekkeen eikä sensoreiden avulla.

Voittaneen tarjoajan tarjous ei ole ollut tarjouspyynnön vastainen henkilöasiakkaan seurannan osalta. Valittaja ei ole tältä osin perustellut väitettään tarkemmin. Joka tapauksessa hankintayksiköllä on ollut oikeus luottaa voittaneen tarjoajan tarjouksessa ilmoitettuun.

Valittajan tarjous on sijoittunut tarjousvertailuissa kuudenneksi, eikä valittajalla olisi ollut todellista mahdollisuutta voittaa tarjouskilpailua.

Vastaselitys

Valittaja on antanut vastaselityksen.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Hankintalain 3 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia ja muita toimittajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintalain 26 §:n 2 momentin mukaan vähintään EU-kynnysarvon suuruisissa hankinnoissa on noudatettava jotain mainitun lain 5 luvussa tarkoitettua menettelyä.

Hankintalain 58 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on toimitettava julkaistavaksi muun ohella hankintailmoitus EU-kynnysarvot ylittävästä hankinnasta ja sosiaali- ja terveyspalveluja sekä muita erityisiä palveluhankintoja koskeva ilmoitus mainitun lain liitteessä E tarkoitettuja palveluja koskevasta hankinnasta.

Hankintalain liitteessä E on lueteltu mainitussa laissa tarkoitetut sosiaali- ja terveyspalvelut sekä muut erityiset palvelut.

Euroopan komissio on 20.12.2011 antamassaan ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisista hankinnoista (KOM(2011) 896 lopullinen s. 11) todennut sosiaalipalveluista seuraavaa:

"Julkisia hankintoja koskevan EU:n lainsäädännön vaikutusta ja tuloksekkuutta koskeva arviointi on osoittanut, että sosiaali-, terveydenhuolto- ja koulutuspalveluilla on erityisominaisuuksia, joiden vuoksi niihin ei ole tarkoituksenmukaista soveltaa julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tavanomaisia tekomenettelyjä. Näitä palveluja tarjotaan tyypillisesti tietyssä kontekstissa, joka vaihtelee suuresti jäsenvaltiosta toiseen erilaisten hallinto-, organisaatio- ja kulttuuriolosuhteiden vuoksi. Näiden palvelujen rajatylittävä ulottuvuus on niiden luonteesta johtuen vähäinen."

Markkinaoikeus toteaa, että hankintasäännöksistä tai niiden esitöistä ei löydy suoraan perusteita sen arvioimiseen, mitä on pidettävä sosiaali- tai sosiaalitoimen palveluina. Asiassa on kuitenkin tässä tapauksessa ensisijaisesti arvioitava, onko nyt kysymyksessä olevan hankinnan kohteena pidettävä palvelua, jota luonteensa puolesta on pidettävä sosiaali- tai sosiaalitoimen palveluna, vai onko hankinnan katsottava koskeneen ainoastaan laitteita ja ohjelmistoja, jolloin hankintaa ei luonteeltaan voida pitää kansallisia erityisominaisuuksia sisältävänä sosiaalitoimen palveluhankintana.

Hankintailmoituksen mukaan hankinnan kohteena on ollut kodin turvapalvelulaitteiden ja hälytysten vastaanottojärjestelmän hankinta. Hankintayksikkö on julkaissut hankinnasta sosiaalipalveluita ja muita erityispalveluita koskevan hankintailmoituksen.

Hankintailmoituksen kohdassa II.1.4 "Lyhyt kuvaus" on ilmoitettu muun ohella, että hankinnan kohteena ovat vuokrattavat kodin turvapalvelulaitteet, johon kuuluu niiden asennus, poisto, huolto, korjaus ja asiakastuki sekä hälytysten vastaanottojärjestelmä palveluna. Mainitun hankintailmoituksen kohdan mukaan turvapalveluasiakkaina voi olla ikäihmisiä, vammaisia ja henkilöitä muista mahdollisista Oulun kaupungin hyvinvointipalveluiden asiakasryhmistä.

Hankintailmoituksen kohdassa IV 1.1 "Menettelyn luonne" on ilmoitettu, että kyseessä on neuvottelumenettely.

Osallistumispyynnön kohdassa "Hankintamenettely" on puolestaan ilmoitettu muun ohella, että hankinta on hankintalain 12 luvun mukainen sosiaali- ja terveyspalveluiden hankinta ja että hankinta toteutetaan käyttämällä tässä osallistumishakemuskutsussa kuvattua neuvottelumenettelyä.

Osallistumispyynnön kohdassa "Hankinnan tausta ja tavoite" on muun ohella ilmoitettu, että tulevalla hankintakaudella Oulun kaupungin hyvinvointipalvelut ottaa asiakkailta tulevat hälytykset vastaan omana toimintana. Lisäksi mainitussa kohdassa on ilmoitettu seuraavaa:

"Hälytysten vastaanottokeskus toimii vuorokauden ympäri vastaten asiakkailta tuleviin hälytyksiin ja ohjaten avuntarvetta tarvittavalle taholle. (Oulun kaupungin hyvinvointipalvelujen omat auttamistahot)."

Osallistumispyynnön kohdan "Alustava ratkaisukuvaus ja kustannusarvio" perusteella hankinnan kustannukset ovat alustavasti jakaantuneet kodinturvapuhelinlaitteisiin, aktiivisuuden ja vuorokausirytmin seurantaan sekä passiivihälytyksiin ja Oulun kaupungin hälytysten vastaanottokeskuksen ohjelmistoihin.

Markkinaoikeus toteaa edellä selostetun perusteella, että hankinnan kohteena on ollut turvapalvelulaitteiden ja niihin liittyvien ohjelmistojen hankinta, ei hälytysten vastaanotto ja niihin liittyvät tehtävät. Tähän nähden hankinnassa ei ole katsottava olleen kysymys hankintalain liitteen E tarkoittamasta sosiaalipalvelun hankinnasta.

Ottaen huomioon hankinnan kohteen ja hankinnan ennakoidusta arvosta saadun selvityksen, hankinnasta olisi tullut julkaista EU-hankintailmoitus nyt julkaistun sosiaali- ja terveyspalveluja sekä muita erityisiä palveluhankintoja koskevan ilmoituksen sijaan. EU-hankintailmoituksen julkaisematta jättäminen on saattanut rajata niiden ehdokkaiden määrää, jotka olisivat olleet kiinnostuneita hankintamenettelyyn osallistumisesta. Hankintailmoitus on siten ollut omiaan rajoittamaan perusteettomasti kilpailua. Hankintayksikön menettely on näin ollen ollut jo tällä perusteella virheellistä. Kun lisäksi kyse ei ole ollut hankintalain 12 luvun tarkoittamasta hankinnasta, hankintayksikkö ei ole voinut soveltaa itse kuvaamaansa menettelyä kysymyksessä olevassa hankinnassa, vaan sen olisi tullut noudattaa hankintalain 5 luvussa kuvattua hankintamenettelyä. Hankintayksikön menettely on ollut siten myös tällä perusteella virheellistä.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö on menetellyt hankinnassaan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Asiassa on näin ollen harkittava hankintalaissa säädettyjen seuraamusten määräämistä.

Edellä mainittu hankintamenettelyn virheellisyys sekä jäljempänä seuraamusten osalta lausuttu huomioon ottaen asiassa ei ole tarpeen lausua muista hankintamenettelyn virheellisyyttä koskevista väitteistä.

Seuraamusten määrääminen

Hankintasopimus on allekirjoitettu 15.5.2018. Hankintalain 155 §:n 1 momentista johtuen ainoana seuraamuksena hankintayksikön virheellisestä menettelystä voi siten tulla kysymykseen hyvitysmaksun määrääminen.

Hankintalain 154 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan markkinaoikeus voi määrätä hankintayksikön maksamaan hyvitysmaksun asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä.

Hankintalain 155 §:n 1 momentin mukaan hyvitysmaksua määrättäessä otetaan huomioon hankintayksikön virheen tai laiminlyönnin laatu, valituksen kohteena olevan hankinnan arvo ja valittajalle aiheutuneet kustannukset ja vahinko. Pykälän 2 momentin mukaan hyvitysmaksun määrä ei saa ilman erityistä syytä ylittää kymmentä prosenttia hankintasopimuksen arvosta.

Hankintalain 155 §:n esitöiden (HE 108/2016 vp s. 240) mukaan pykälä vastaa aiemmin voimassa olleen julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007) 95 §:ssä säädettyä. Viimeksi mainittua pykälää koskevissa esitöissä (HE 190/2009 vp s. 69) on tuotu esiin hyvitysmaksun määräämisen edellytyksenä olevan, että hankintamenettelyssä on tapahtunut virhe ja että ilman tätä virhettä valittajalla olisi ollut todellinen mahdollisuus päästä hankinnan toimittajaksi. Jotta hyvitysmaksu voidaan määrätä, molempien edellytysten tulee täyttyä. Hyvitysmaksua voidaan määrätä maksettavaksi sellaiselle asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu. Valittajan on tämä osoitettava.

Hyvitysmaksun määräämisen edellytyksiä tulee edellä todetun perusteella arvioida sen perusteella, millaiseksi tarjouskilpailu ja valittajan asema siinä olisi muodostunut virheettömässä menettelyssä.

Kysymyksessä olevassa tarjouskilpailussa virheetön hankintamenettely olisi merkinnyt sitä, että hankinnasta olisi julkaistu asianmukainen hankintailmoitus ja että hankintayksikkö olisi kilpailuttanut hankinnan hankintasäännösten mukaisella hankintamenettelyllä. Markkinaoikeus toteaa, että virheettömän menettelyn lopputuloksen arvioimiseen liittyy merkittäviä epävarmuustekijöitä, kuten mitkä tarjoajat olisivat osallistuneet tarjouskilpailuun ilman ilmoitusvirhettä ja minkälaista menettelyä hankinnassa olisi noudatettu. Asiassa ei ole jo tämän vuoksi mahdollista todeta, millaiseksi tarjouskilpailu ja valittajan asema olisi muodostunut virheettömässä menettelyssä.

Edellä mainitun lisäksi markkinaoikeus toteaa, että hankintayksikön nyt järjestämässä tarjouskilpailussa valittajan tarjous on sijoittunut tarjousvertailussa kuudenneksi. Valittaja ei ole edes väittänyt, että sijoille 2.–5. sijoittuneiden tarjoajien tarjoukset olisivat olleet tarjouspyynnön vastaisia tai että vertailu olisi ollut tältä osin virheellisesti suoritettu.

Edellä esitetty huomioon ottaen asiassa ei ole mahdollista riittävän luotettavasti todeta, että valittajalla olisi ollut hankintalain 154 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä. Hyvitysmaksun määräämisen edellytyksen eivät näin ollen täyty. Valittajan hyvitysmaksun määräämistä koskeva vaatimus on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 149 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Hankintayksikön virheellinen menettely huomioon ottaen olisi asiassa annetusta ratkaisusta huolimatta kohtuutonta, mikäli valittaja joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hankintayksikkö on näin ollen velvoitettava korvaamaan valittajan määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Vastaavasti hankintayksikkö saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen pääasian osalta.

Markkinaoikeus velvoittaa Oulun kaupungin korvaamaan Vivago Oy:n oikeudenkäyntikulut 10.545 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää Oulun kaupungin vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Muutoksenhaku

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 165 §:n mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 168 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Jukka Koivusalo sekä asessori Anu Pitkänen.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.