MAO:38/19

Oulunkaaren kuntayhtymä - perintäpalvelut

julkinen hankinta - poikkeuksellisen alhainen tarjoushinta - kansallinen hankinta

Diaarinumero: 2018/5
Antopäivä: 25.1.2019

ASIAN TAUSTA

Oulunkaaren kuntayhtymä (jäljempänä myös hankintayksikkö) on ilmoittanut 19.10.2017 julkaistulla kansallisella hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta perintäpalveluiden hankinnasta toistaiseksi voimassa olevalle sopimuskaudelle.

Oulunkaaren kuntayhtymän yhtymähallitus on 13.12.2017 tekemällään hankintapäätöksellä § 114 valinnut Lindorff Oy:n tarjouksen.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ollut noin 50.000 euroa vuodessa.

Hankintasopimusta ei hankintayksikön ilmoituksen mukaan ole pantu täytäntöön.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Sergel Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa muutoksenhaun kohteena olevan hankintapäätöksen ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 2.800 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Hankintayksikön olisi tullut hylätä poikkeuksellisen alhaisina kaikki sellaiset tarjoukset, joissa toimeksiantajalta perintätoimenpiteistä veloitettavat kustannukset ovat alhaisemmat kuin velalliselta vastaavista toimenpiteistä veloitettavat kustannukset. Velalliselta ei perintäsäännösten mukaan voida vaatia perintäkulujen korvausta sellaisten perintäkulujen osalta, joista toimeksiantaja ei ole vastuussa.

Lukuun ottamatta Sergel Oy:n tarjousta tarjoajat ovat asettaneet velalliselta perintätoimenpiteistä veloitettavat kustannukset toimeksiantajalta veloitettavia kustannuksia korkeammiksi. Käytännössä tarjoajat ovat tarjonneet perintäpalvelua toimeksiantajalle ilmaiseksi aikomuksenaan veloittaa perintäpalvelusta ainoastaan perimällä korvauksia velallisilta.

Mikäli tarjouksia ei hylätä, tarjoajien välinen pisteytys on oikaistava. Kaikkien tarjouksen antaneiden yhtiöiden kohdalla toimeksiantajalta veloitettavaksi kustannukseksi on huomioitava vähintään se määrä, minkä määrän yhtiöt ovat ilmoittaneet perivänsä korvauksena perintätoimenpiteistä velallisilta.

Vastine

Vaatimukset

Oulunkaaren kuntayhtymä on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Perusteet

Hankintapäätös on tehty tarjouspyynnön vaatimusten mukaan ja hankintasäännöksissä edellytetyllä tavalla sekä siinä on otettu huomioon perintäsäännösten edellytykset. Tarjouspyynnössä on tarkoitettu, että velallisen hinnastossa ilmoitetaan ne hinnat, jotka vaaditaan velalliselta, ja velkojan hinnastossa ilmoitetaan ne hinnat, jotka vaaditaan velkojalta velallisen hinnaston lisäksi. Tarjouksia arvioitaessa on huomioitu velkojan kustannukseksi yhteenlaskettuna velalliselta veloitettavat kustannukset sekä velkojalta veloitettavat kustannukset. Perintätoimiston toimeksiantajalta ja velalliselta perimät yhteenlasketut kulut samasta toimeksiannosta ovat yhteismitalliset kaikkien tarjoajien kesken, eivätkä ne ole poikkeuksellisen alhaisia.

Kuultavan lausunto

Lindorff Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Jokaisen ammattimaisesti perintää harjoittavan tahon on tullut ymmärtää, että tarjouspyynnössä velalliselta perittäväksi ilmoitettavat perintäkulut ovat velkojan kustannuksia ja toimeksiantajan eli velkojan tulee suorittaa ne toimeksisaajalle. Tämän lisäksi toimeksiantajalta voidaan veloittaa enemmän kuluja kuin mitä velalliselta vaaditaan ja tällaiset kulut on tullut merkitä tarjouksessa kohtaan "Toimeksiantajalta palvelusta perittävät kustannukset". Erityisesti kunnat ottavat kilpailutuksissa usein huomioon velalliselta perittävät kustannukset, jolloin kuntalaisten perintäkulut voivat muodostua perintälaissa säädettyjä perintäkulujen maksimimääriä alhaisemmiksi ja mikä siten koituu kuntalaisten hyväksi. Kuultavan vaatimat perintäkulut velalliselta ovat toimeksiantajan perintäkuluja, joita kuultava vaatii velallisen maksettavaksi.

Tarjouspyyntöasiakirjoissa vertailuperusteita ei ole laadittu siten, että ne antaisivat aiheen harhautua luulemaan, että toimittajan velalliselta perimät kustannukset tulisi tarjouksessa merkitä myös toimeksiantajalta palveluista perittäviin kustannuksiin.

Vaikka Lindorff Oy:n tarjousvertailussa saamat 55 pistettä poistettaisiin eli toimeksiantajalta palveluista perittäviin kustannuksiin lisättäisiin jotain määriä ja Lindorff Oy saisi toimeksiantajalta palvelusta perittävistä kustannuksista sen vuoksi nolla pistettä tai kaikki saisivat 55 pistettä, valittajan tarjous ei tällöinkään olisi edullisempi kuin voittaneen tarjoajan tarjous.

Vastaselitys

Valittaja on esittänyt, että tarjouspyynnöstä ei käy ilmi, että velallisen kustannukset olisi tarkoitettu myös toimeksiantajan kustannuksiksi. Väite on esitetty jälkikäteen. Tarjouspyynnön mukaisesti velallisen kustannuksiksi nimetyt kustannukset on tarkoitettu pelkästään velallisen maksamiksi sellaisiksi kustannuksiksi, jotka eivät voi missään tilanteessa jäädä toimeksiantajan maksettavaksi. Tarjouksia arvioitaessa ei ole huomioitu velkojan kustannukseksi velalliselta veloitettavia kustannuksia ja velkojalta veloitettavia kustannuksia yhteenlaskettuna. Kysymys on siitä, että luvatessaan palvelun velkojalle hintaan 0,00 euroa yhtiön suorittamista perintätoimista ei voida vaatia korvausta velallisilta.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Valituksen tutkiminen

Valittaja on esittänyt ensinnäkin, että valittajaa lukuun ottamatta muiden tarjoajien tarjoukset ovat poikkeuksellisen alhaisia ja ne olisi tullut sulkea tarjouskilpailusta. Näiden tarjouksien mukaan velalliselta perintätoimenpiteistä veloitettavat kustannukset ovat suuremmat kuin toimeksiantajalta eli hankintayksiköltä veloitettavat perintäkustannukset. Valittaja on esittänyt, että saatavien perinnästä annetun lain 10 §:n pakottavan säännöksen mukaan velallinen on korvausvelvollinen perintäkuluista toimeksiantajalle eli velkojalle, mutta ei perintäyhtiölle. Velallista ei voi vaatia korvaamaan perintäyhtiölle sellaisia perintäkuluja, joista velkoja eli toimeksiantaja ei ole vastuussa. Valittajan mukaan muut tarjoajat ovat käytännössä tarjonneet hankintayksikölle perintäpalvelua ilmaiseksi aikomuksenaan veloittaa perintäkulut ainoastaan velallisilta, mikä on pakottavan säännöksen vastaista. Toissijaisesti valittajan mukaan tarjousten pisteytys on tehty virheellisesti, kun toimeksiantajalta veloitettavaksi kustannukseksi ei ole tarjousvertailussa huomioitu vähintään sitä määrää, minkä yhtiöt ovat ilmoittaneet perivänsä korvauksena perintätoimenpiteistä velallisilta.

Markkinaoikeus toteaa, että julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (jäljempänä hankintalaki) 154 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeus on toimivaltainen valituksesta tutkimaan, onko tietyssä yksilöidyssä julkista hankintaa koskevassa menettelyssä toimittu julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Sen sijaan markkinaoikeus ei ole julkista hankintaa koskevan valituksen käsittelyn yhteydessä toimivaltainen tutkimaan hankintayksikön tai toisten tarjoajien menettelytapojen laillisuutta yleisesti. Näin ollen tässä julkista hankintaa koskevassa asiassa valittajan esittämät perintälainsäädännön vastaisuutta koskevat väitteet tulee tutkia vain niiltä osin kuin väitteillä on merkitystä arvioitaessa sitä, onko hankintayksikön menettely ollut valittajan esittämin tavoin julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaista.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asiassa on ensiksi arvioitavana kysymys siitä, onko voittaneen tarjoajan tarjous ollut poikkeuksellisen alhainen ja tämän jälkeen tarvittaessa, onko tarjousvertailussa suoritettu pisteytys ollut virheellistä.

Hankintalain 99 §:n mukaan sen lisäksi, mitä I (1–31 §) ja IV (123–174 §) osassa säädetään hankintasopimuksista, tavara- ja palveluhankintoihin, suunnittelukilpailuihin sekä rakennusurakoihin, jotka ovat arvoltaan 26 §:ssä säädetyt EU-kynnysarvot alittavia, mutta vähintään 25 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa säädettyjen kansallisten kynnysarvojen suuruisia, sovelletaan 11 luvun säännöksiä.

Hankintalain 3 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia ja muita toimittajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Nyt kyseessä olevaan EU-kynnysarvot alittavaan hankintaan sovellettavan hankintalain 11 luvun säännöksistä ei ilmene, että hankintalain II osaan kuuluvan ja poikkeuksellisen alhaisia tarjouksia koskevan 96 §:n säännöksiä sovellettaisiin EU-kynnysarvot alittavissa hankinnoissa. Hankintalain kansallisiin hankintoihin sovellettavassa 11 luvussa ei ole myöskään säädetty erikseen tarjousten hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisten tarjousten käsittelystä. Euroopan unionin tuomioistuin on katsonut (tuomio 17.3.2011, Strong Segurança, C-95/10, EU:C:2011:161, 37–42 kohta), etteivät avoimuuden tai syrjimättömyyden periaatteet edellyttäneet julkisista hankinnoista annetun direktiivin kaikkien määräysten soveltamista pääosin direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävään hankintaan.

Markkinaoikeus toteaa, että tarjoaja vastaa tarjouksensa sisällöstä ja hankintayksiköllä on lähtökohtaisesti oikeus luottaa siihen, että tarjoajan tarjouksessaan ilmoittama pitää paikkansa, ellei sillä ole perusteltua syytä muuta epäillä. Markkinaoikeus katsoo, että hankintayksiköllä on kuitenkin myös EU-kynnysarvot alittavissa hankinnoissa oikeus turvata oma sopimusoikeudellinen asemansa muun ohella sen varalta, että tarjoajat tarjoavat urakkatyötä hinnalla, jolla hankintaa ei voida toteuttaa hankinta-asiakirjoissa kuvatun mukaisesti tai jonka johdosta hankinnan toteuttamisessa syntyy taloudellisia riskejä. Tämän vuoksi hankintayksiköllä on oikeus EU-kynnysarvot alittavissa hankinnoissa pyytää selvitystä poikkeuksellisen alhaisen tarjoushinnan syistä ja tarvittaessa sulkea tarjous tarjouskilpailusta. Kun otetaan huomioon, mitä edellä on todettu EU-kynnysarvot alittaviin hankintoihin sovellettavista säännöksistä, velvollisuutta selvityksen pyytämiseen ja tarjouskilpailusta sulkemiseen ei kuitenkaan ole.

Siltä osin kuin valittaja on esittänyt, että muut tarjoajat ovat käytännössä tarjonneet hankintayksikölle perintäpalvelua ilmaiseksi aikomuksenaan veloittaa perintäkulut ainoastaan velallisilta, markkinaoikeus toteaa vielä, että tarjouspyyntöasiakirjoissa ei ole kielletty osittain nollahintaisen tarjouksen jättämistä eikä hankintayksiköllä ole ollut velvollisuutta tarjouskilpailusta sulkemiseen tälläkään perusteella.

Valittaja on vielä esittänyt, että tarjousten pisteytys on tehty virheellisesti, kun toimeksiantajalta veloitettavaksi kustannukseksi ei ole tarjousvertailussa huomioitu sitä määrää, minkä yhtiöt ovat ilmoittaneet perivänsä korvauksena perintätoimenpiteistä velallisilta.

Markkinaoikeus toteaa, että tarjouspyynnössä on kohdassa "Hankinnan kohteen kriteerit" pyydetty ilmoittamaan "Toimeksiantajalta palvelusta perittävät kustannukset" usean eri perintätoimenpiteen osalta. Näiltä osin tarjousvertailussa on voinut saada yhteensä enintään 55 pistettä. Lisäksi on pyydetty ilmoittamaan "Toimittajan velalliselta perimät kustannukset". Näiltä osin tarjousvertailussa on voinut saada yhteensä enintään 20 pistettä.

Markkinaoikeus toteaa, että tarjousten pisteytys on tehty mainittujen vertailuperusteiden osalta tarjouspyynnössä esitetyllä tavalla. Tarjouspyyntöasiakirjoissa ei ole todettu eikä niistä ole muutoinkaan pääteltävissä, että vertailuperusteen "Toimittajan velalliselta perimät kustannukset" osalta tarjouksessa ilmoitetut kustannukset olisi tullut ilmoittaa tarjouksessa myös vertailuperusteen "Toimeksiantajalta palvelusta perittävät kustannukset" kohdalla ja ottaa tarjousvertailussa huomioon myös viimeksi mainitun vertailuperusteen pisteytyksessä. Asiassa ei ole tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella hankintayksikön voidaan katsoa menetelleen julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti pisteyttäessään tarjoukset edellä todetulla tavalla.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö ei ole menetellyt hankinnassaan valittajan esittämin tavoin julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Valitus on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 149 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muun ohella, mitä hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen valittaja saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

MUUTOKSENHAKU

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 165 §:n mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 168 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Pertti Virtanen, Markus Mattila ja Riikka Pirttisalo.

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

 
Julkaistu 1.2.2019